27.7.2007

Euroopan unionin virallinen lehti

C 175/21

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta: ”Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointien sisällön, menettelyjen ja menetelmien laatuvaatimukset työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkökulmasta”

(2007/C 175/06)

Täysivaltainen erikoissuurlähettiläs, Saksan pysyvä EU-edustaja Wilhelm Schönfelder pyysi 19. syyskuuta 2006 puheenjohtajavaltio Saksan nimissä lähettämässään kirjeessä Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa laatimaan lausunnon edellämainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”yhtenäismarkkinat, tuotanto ja kulutus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 3. toukokuuta 2007. Esittelijä oli Daniel Retureau.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 30.-31. toukokuuta 2007 pitämässään 436. täysistunnossa (toukokuun 31. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 102 ääntä puolesta ja 3 vastaan 5:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

Puheenjohtajavaltio Saksan pyyntö laatia valmisteleva lausunto aiheesta ”Yhteiskunnallisten vaikutusten arviointien sisällön, menettelyjen ja menetelmien laatuvaatimukset työmarkkinaosapuolten ja muiden kansalaisyhteiskunnan toimijoiden näkökulmasta” kuvastaa Saksan hallituksen halua, yhdessä puheenjohtajavaltioiden Portugalin ja Slovenian kanssa ja kuuden peräkkäisen puheenjohtajavaltion vuonna 2004 antaman yhteisen lausuman jatkotoimena, painottaa sääntelyn parantamista (better regulation). Niinpä ”Saksan toimintasuunnitelman eräs oleellinen tavoite on se, että vaikutustenarviointi tehdään uusissa hankkeissa säännönmukaiseksi yhteiskunnallisten vaikutusten huomioon ottamiseksi (…) sääntelyprosessin alusta lähtien” (1). Vaikutustenarviointi voidaan yksinkertaisesti määritellä menetelmäksi, jolla pyritään kartoittamaan toimien todennäköiset tai todelliset vaikutukset. Sen tavoitteena on parantaa päätöksien taustalla olevien tietojen luotettavuutta ja siten kohentaa päätöksenteon laatua (2).

2. Yleistä

Euroopan komission Brysselissä 20. maaliskuuta 2006 järjestämässä vaikutustenarviointien kehittämistä käsittelevässä konferenssissa oltiin laajalti yksimielisiä siitä, että komission vaikutustenarviointimenetelmän on varmistettava olevan vankalla pohjalla ja että arviointien avulla on selvitettävä toimien taloudelliset, yhteiskunnalliset ja ympäristövaikutukset (3). Vaikutustenarvioinnit otettiin ensi kädessä käyttöön Euroopan unionin säännösten parantamiseksi säädösten laadinnan varhaisessa vaiheessa. Sosiaalisen ulottuvuuden tai yhteisön lainsäädännön seurausten huomioon ottaminen on sosiaalipoliittisen ohjelman mukaista. Kansalaiset odottavat, että Euroopan unioni ottaa huomioon sosiaalikysymykset, ja he odottavat niin ikään, että yhtenäismarkkinat ovat sosiaalisesti hyväksyttävät. Kansalaiset ovat usealla eri tavalla tuoneet julki toiveensa siitä, että he pääsevät osallistumaan prosessiin, jossa EU tuodaan heitä lähemmäksi.

2.1 Lyhyt katsaus Euroopan komission vaikutustenarviointien toteuttamista koskevan aloitteen vaiheisiin

Euroopan komission vuonna 2003 esittämän ehdotuksen mukaan vaikutustenarvioinnit toteutetaan kaikista keskeisistä aloitteista eli niistä, jotka esitetään vuotuisessa toimintastrategiassa tai komission työohjelmassa. Edellytyksenä on, ”että ehdotuksilla saattaa olla taloudellisia, yhteiskunnallisia ja/tai ympäristövaikutuksia ja/tai että niiden täytäntöönpanossa tarvitaan lainsäädäntötoimia” (4). Kyseisen aloitteen tavoitteena on vaiheittain sisällyttää vaikutustenarvioinnit lainsäädäntöprosessiin vuodesta 2005 alkaen (5).

Vuodesta 2003 lähtien vaikutustenarvioinneista on puhuttu yleisesti ottaen paljon, mutta niiden yhteiskunnalliset ulottuvuudet ovat jääneet vähemmälle huomiolle.

2.2 Vaikutustenarviontien yhteiskunnalliset näkökohdat — lyhyt katsaus komission työskentelyyn

2.2.1

Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto sekä työllisyyden, sosiaali- ja tasa-arvoasioiden pääosasto luonnollisesti sisällyttävät yhteiskunnalliset näkökohdat vaikutustenarviointeihinsa. Lisäksi suhteellisen analyysin periaatteen (6) (principle of proportionate analysis) avulla määritetään se, missä määrin yhteiskunnallisten kysymysten tarkastelua sisällytetään muille aloille. Tämä herättää kysymyksen siitä, olisiko yhteiskunnallisia näkökohtia tarkasteltava pääasiallisena kriteerinä (bottom line). Toisin sanoen, mitä tehdä sellaisten ehdotusten yhteydessä, jotka eivät liity sosiaalisiin kysymyksiin tai joiden yhteiskunnalliset vaikutukset jäävät todennäköisesti vähäisiksi? Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen (katso alaviite 4) tekemästä empiirisestä tutkimuksesta käy ilmi, että ”sellaiset vaikutustenarvioinnit, joissa ei ole otettu huomioon yhteiskunnallisia näkökohtia, koskevat pääosin taloussektoria. Näin ollen yhdessä kolmasosassa vaikutustenarviointeja yhteiskunnallisia näkökohtia ei oteta lainkaan huomioon tai niitä käsitellään erittäin vähän” (7).

2.2.2

On selvää, että ”kun toimella on selvästi yhteiskunnallista merkitystä —, sosiaaliset näkökohdat otetaan laajamittaisesti huomioon ja niitä käsitellään melkoisen perusteellisesti vaikutustenarvioinnissa” (8). ”Tällöin selvästi yleisin ja korostetuimmin esiin nouseva yhteiskunnallinen vaikutussuunta on työllisyyskysymys” (9).

2.2.3

Istituto per la ricerca sociale -tutkimuslaitoksen mukaan ”yhteiskunnallisten näkökohtien huomioon ottamisen aste ei ole välttämättä suhteellinen — poliittiseen sisältöön ja sen mahdollisiin vaikutuksiin nähden. — Usein tällaisia vaikutuksia kuvataan ainoastaan hyvin yleisluonteisesti —”, ja ”ne perustuvat yleisiin olettamuksiin —. Tällaisia suhteita käsitellään harvoin, kun tarkastellaan toiminnon sisältöä, kohdeväestöä ja kohdealueita, poliittisten välineiden valintaa ja täytäntöönpanoprosessin vaikutusta” (10). Mainitun instituutin tekemästä tutkimuksesta käy niin ikään ilmi, että ”useissa vaikutustenarvioinneissa ei ole käsitelty yhteyttä muihin politiikanaloihin tai yhteisön toimintalinjoihin”. Vaikutustenarvioinnit ovat varsin työläitä, mutta ne eivät saa olla puutteellisia tai pinnallisia, sillä tällöin niiden heikkoudet voivat hämärtää lainsäädännön ansiot.

2.3 Sidosryhmien rooli vaikutustenarvioinneissa

2.3.1

Lainsäädäntöehdotuksen vaikutuksen arviointi ei tarkoita pelkästään rastien laittamista ruutuihin. Vaikutusten arviointia on myös valvottava. Ihanteellista olisi, että valvonnasta vastaisivat lain käyttäjät tai että se toteutettaisiin tiiviissä yhteistyössä näiden sekä erityisesti sellaisten tahojen kanssa, joita asia koskee suoraan. Koska yhteiskunnallinen ulottuvuus on yksi kolmesta EU:n politiikkojen arviointikriteereistä, vaikutustenarvioinneissa olisi hyvä ottaa käyttöön avoin ja yksinkertainen vakiomenettely kohdennetun tietojenkeruun järjestämiseksi. Mainittakoon tässä yhteydessä muutamia vaihtoehtoja:

—

Kuuleminen Internetin välityksellä: laaja sähköinen kuulemismenettely ei sovellu lainsäädäntäehdotuksiin, joilla on yhteiskunnallisia vaikutuksia. Sähköisin keinoin olisi kuultava ainoastaan toimijoita, joita asia koskee suoraan. Kohdennettu kuuleminen vaatii aihekohtaisen verkoston rakentamista (virtuaaliset yhteisöt, jotka tarkastelevat tiettyyn aiheeseen keskittyviä vaikutustenarviointeja?), tarpeellisen struktuurin ja koordinoinnin seurantaa.

—	Kuuleminen sidosryhmien foorumien kautta. Aikatekijän asettamien rajoitusten vuoksi tämä vaihtoehto ei ehkä takaa riittävää tarkkuutta.

—

Virallisten neuvoa-antavien foorumien kuuleminen. Tässä vaihtoehdossa kyseeseen tulisi sellaisten elinten, kuten Euroopan talous- ja sosiaalikomitea, kutsuminen osapuoleksi vaikutustenarviointiprosessiin (tämä koskee myös kestävää kehitystä koskevien vaikutustenarviointien tekemistä). Komitean kaltaiset elimet on nimenomaan perustettu sen takaamiseksi, että eri tahojen erilaiset intressit otetaan huomioon ja että politiikanlohkojen välinen vuorovaikutus varmistetaan.

—	Sidosryhmien kohdennettu kuuleminen. Useat kansalaisyhteiskunnan organisaatiot suosittavat voimakkaasti tätä vaihtoehtoa.

3. Menetelmiä koskevia yleisiä huomioita

3.1

Ennen tietyn menetelmän suosittamista on syytä tarkastella seuraavia kysymyksiä:

—	Mikä on asian kehitysvaihe? Mitä Euroopan komissio on tehnyt yhteiskunnallisten vaikutusten ottamiseksi vaikutustenarvioinnissa huomioon?

—	Voidaanko jonkin ehdotuksen yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia soveltaa kaikkiin lainsäädäntöehdotuksiin vai onko jokaisesta laadittava oma arviointinsa?

—	Mikä on sidosryhmien rooli? Kuinka ne voidaan parhaiten saada mukaan prosessiin?

—	Mikä voisi olla Euroopan talous- ja sosiaalikomitean rooli järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan edustajistona ja strategiselta asemaltaan ihanteellisena keskuksena kontaktien luomisen ja verkostoitumisen kannalta?

—	Miten komissio on ottanut huomioon työmarkkinaosapuolien ja merkittävimpien kansalaisjärjestöjen panoksen arvioidessaan ehdotuksiensa yhteiskunnallista vaikutusta? Kuinka niiden osallistuminen järjestetään parhaiten?

—	Olisiko syytä harkita yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin toteuttamiseen sovellettavia toimintasääntöjä, jotka olisivat tarkempia kuin komission nykyisin käyttämät, tai eettisiä sääntöjä?

—	Kuinka yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnit olisi laadittava (laaditaanko ne omatoimisesti vai ulkoistetaanko arviointien laatiminen tarjouspyyntöjen avulla, ja mikäli se ulkoistetaan, mitkä ovat tällöin sovellettavat kriteerit)?

4. Omissa puitteissa harkittavaksi

4.1

Kun otetaan huomioon lainsäädäntöehdotusten yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnin monimutkaisuus ja tärkeys, kaikkien sidosryhmien, sekä työmarkkinaosapuolten että kansalaisyhteiskunnan edustajien, olisi pohdittava seuraavia menettelyä koskevia kysymyksiä:

—	Mikä olisi oltava tällaisten vaikutustenarviointien muoto ja laajuus?

—

Pitääkö arvioinnin kattaa useita eri aiheita (esimerkiksi säädöskäytännön parantaminen, vihreä kirja aviovarallisuussuhteista, vastavuoroinen tunnustaminen mukaan luettuna) vai onko keskityttävä selvästi yhteiskunnallisiin aiheisiin (esimerkiksi satamapalvelut, meriturvallisuus, vihreä kirja työlainsäädännön nykyaikaistamisesta)?

—	Mitä arviointi merkitsee valmistelutyön ja tekstin laatimisen kannalta?

—	Mikäli päädytään tieteelliseen (otsikossa mainitaan laatuvaatimukset) lähestymistapaan, olisiko määriteltävä implisiittiset normit, jotka perustuvat konkreettisiin tapauksiin ja käytännön kokemukseen, vai olisiko tällaiset normit ensin luotava?

4.2

Komiteassa pidettävä kuulemistilaisuus tarjoaisi sosiaalialan kansalaisjärjestöille ja muille järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan toimijoille mahdollisuuden tuoda näkemyksensä julki, keskustella lausuntoluonnoksesta ja lähettää selkeitä viestejä EU:n toimielimille yleensä ja Euroopan komissiolle erityisesti.

4.3

Lopuksi todettakoon, että koska yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinnilla on keskeinen merkitys EU:n päätöksentekoprosessissa, komitean olisi tehtävä ehdotuksia siitä, kuinka vaikutustenarviointia voidaan parantaa ja kuinka kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voidaan paremmin kytkeä mukaan tähän prosessiin.

5. Sosiaaliset indikaattorit: yleisiä huomioita ja menetelmäkysymyksiä

5.1	Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on useita erilaisia sosiaalisten indikaattoreiden järjestelmiä. On kuitenkin selvitettävä, ovatko ne käyttökelpoisia ja soveltuvatko ne vaikutustenarviointien erityistarpeisiin.

5.2

Kolmisenkymmentä vuotta sitten useissa maissa ryhdyttiin kehittämään tällaisia indikaattoreita, jotta talouspolitiikan tarkoituksenmukaisuutta ja seurauksia voitaisiin arvioida muullakin tavoin kuin pelkästään kvantitatiivisten tietojen avulla. Tavoitteena on, että sosiaalista kehitystä kyettäisiin ohjaamaan samanaikaisesti taloudellisen kehityksen kanssa ja että käytössä olisi keinoja mitata yhteiskunnallista hyvinvointia ja sen kehitystä.

5.3

Tämän seurauksena erilaisten käytettävissä olevien, sosiaalisia kysymyksiä koskevien tilastojen määrä on kasvanut huomattavasti, etenkin sellaisten, jotka koskevat yhteiskunnan keskeisimpiä tehtäviä kuten koulutusta, sosiaalista suojelua, ympäristöä, asumista, liikennettä, tutkimusta, työttömyyttä jne. Jotta tällaiset tilastot toimisivat sosiaalisina indikaattoreina, tiedot on järjestettävä, koottava yhteen ja niitä on tulkittava.

5.4

Indikaattori on ”pelkästään statistinen tieto, jolle annetaan erityinen merkitys tietoa, arviointia tai toimintoa varten” (11). Vaikutustenarvioinneissa ei ole siis kyse ainoastaan maakohtaisten sosiaalisten tilastojen laatimisesta eri lähteistä. Tällainen tieto on myös jäsenneltävä, jotta voidaan arvioida kulloinenkin tilanne aihealueilla, jotka on valittu sen perusteella, miten merkittäviä ne ovat vaikutusanalyysin kannalta.

5.5

Joskus joillakin aloilla käytettävissä on vain osittaisia tai hajanaisia tutkimuksia, eikä analyysia kustannuksista ja hyödyistä näin ollen voida tehdä. Tiedetään esimerkiksi, että eräät torjunta-aineet voivat vaikuttaa haitallisesti terveyteen ja että ne aiheuttavat vakavia sairauksia, mikäli niitä kertyy elimistöön yli tietyn rajan. Vaikka päätös rajoittaa kemiallisia torjunta-aineita vaikuttaisi suotuisasti kansanterveyteen sekä niiden työntekijöiden terveyteen, jotka altistuvat torjunta-aineille, olisi suhteellisen vaikutustenarvioinnin avulla mahdotonta antaa tarkkoja lukuja tällaisen politiikan pitkän aikavälin hyödyistä.

5.6

On kuitenkin selvää, että yhteiskunnallinen ulottuvuus ”terveys” oikeuttaa ehdotetun toimenpiteen ja vahvistaa huomattavasti taloudellisia argumentteja (kuten siitä johtuva maatalouden tuotantokulujen väheneminen ja kilpailukyvyn lisääntyminen). Tällaisen ehdotuksen tueksi voidaan lisäksi esittää argumentti, että oikeus puhtaaseen ympäristöön on perusoikeus.

5.7

Käytännössä käytettävissä on kuitenkin huomattava määrä sosiaalisia kysymyksiä käsitteleviä tilastoja, jotka on laadittu eri maissa kulloinkin ajankohtaisten julkisten keskustelujen perusteella (esimerkiksi työolot, nuorten, iäkkäiden ja naisten työllisyys, rikollisuus, tuloerot, syrjintä työssä ja yritysten toimipaikkojen siirto). Kuitenkin tästä suuresta määrästä tilastoja on muokattu vain vähän sosiaalisia indikaattoreita aivan viime aikoja lukuun ottamatta. Kymmenkunta vuotta sitten alkaneen uuden, valtion merkitystä sosiaalipolitiikassa ja talouden sääntelyä korostavan taloudellis-sosiaalisen suutauksen myötä sosiaalisista indikaattoreista on onneksi tullut taas ajankohtaisia.

5.8

Kuitenkin yksittäin tarkasteltuna näistä sosiaalisista indikaattoreista on harvoin riittävästi hyötyä. Niistä on enemmän hyötyä, mikäli ne liitetään laajempaan yhteyteen, yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen tai kestävän kehityksen yhteyteen. Sosiaalisten indikaattoreiden lähteet ovat monipuolistuneet. Niitä eivät tuota enää pelkästään keskushallinto, vaan myös kansalaisjärjestöt ja asiantuntijaryhmät (tunnettujen säätiöiden pohdintaryhmät). Myös indikaattoreiden esittämistapa vaihtelee huomattavasti alkaen tilastojen valikoinnista tiettyä aihetta koskevia tutkimuksia varten, ulottaen tietojen keräämiseen yhdistettyjen eri aihealuetta koskevien tai yleisten indikaattorien muodostamiseksi.

5.9

Useat kansainväliset elimet julkaisevat indikaattoreita ja sosiaalikysymyksiä koskevia tilastoja ja tekevät vertailuja piiriinsä kuuluvien jäsenmaiden välillä. Tähän liittyen EU:n jäsenvaltioiden kannalta tärkeimpiä organisaatioita ovat OECD, Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelma UNDP, Euroopan komissio, erityisesti Eurostat, UNESCO, Maailmanpankki ja Kansainvälinen työjärjestö ILO.

5.10

Lähteiden moninaisuus aiheuttaa useita ongelmia. Se vaikuttaa tilastojen laatuun — kaikissa maissa ei ole pitkälle kehittyneitä tilastokeskuksia — vaikeuttaa vertailujen tekemistä ja käsitteiden yhdenmukaistamista. Euroopan unionin jäsenvaltioiden sosiaalista lähentymistä mittaavien indikaattorien valinta on mitä suurimmassa määrin poliittinen kysymys. Vertailujen tekemiseen käytettävät indikaattorit eivät ole neutraaleja: ne kuvastavat yhteiskunnassa tärkeinä pidettäviä asioita ja joskus myös näkemyksiä siitä, millaisen yhteiskunnan toivotaan olevan, mikä luonnollisesti voi vaihdella maasta toiseen. Työttömyys esimerkkinä osoittaa, että joillakin indikaattoreilla saattaa olla todellisia — joskus jopa negatiivisia — vaikutuksia poliittisiin linjauksiin (12). Tästä huolimatta indikaattorijärjestelmien luominen on nykyään jätetty kokonaan asiantuntijoiden hoidettavaksi (13).

5.11

Eritoten Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman piirissä on kritisoitu huomattavan paljon BKT:n ja talouskasvun käyttämistä sosiaalisen hyvinvoinnin mittareina ja kehitelty inhimillisen kehityksen indeksi etenkin Amartya Senin esittämien köyhyyttä, nälkää ja demokratiaa käsittelevien sekä puhtaasti taloudellisten määrällisten indikaattoreiden käyttöä kritisoivien tieteellisten töiden innoittamana. Hänelle on myönnetty niistä talouden Nobelin palkinto.

5.12

Juomaveden saantia, naisten ja miesten lukutaitoa, terveydenhuoltojärjestelmiä ja pandemioiden torjunnan saavutuksia, osallistumista demokraattiseen prosessiin, eliniänodotetta sukupuolen mukaan, lapsikuolleisuutta ja vastasyntyneiden kuolleisuutta jne. samoin kuin ympäristön tilaa koskevat tiedot ovat kaikki yhtä tärkeitä arvioitaessa hyvinvointia tietyssä yhteiskunnassa. Tällaiset tiedot eivät kuitenkaan suoraan korreloi BKT:n kanssa.

5.13

Näin ollen ensimmäiset Yhdistyneiden Kansakuntien kehitysohjelman inhimillisen kehityksen indeksit herättivät vilkasta keskustelua ja väittelyjä, sillä ”rikkaat” maat olivat toisinaan varsin kaukana kärjestä mitattaessa ”kansan brutto-onnellisuutta”. Tästä indikaattorista on kuitenkin perusteellisuutensa ansiosta (koulutus, eliniänodote, mukautetut tulot köyhyyden huomioon ottamiseksi) tullut vähiten kiistelty vaihtoehto puhtaasti taloudellisille indikaattoreille.

5.14	Sosiaalisia näkökohtia käsittelevät tilastot täydentävät taloudellisia tilastoja, ja koska suuri yleisö pitää keskeisiä sosiaalikysymyksiä tärkeinä, niillä on suuri poliittinen merkitys, joka valtiovallan on ehdottomasti otettava huomioon.

5.15

On vielä objektiivisesti korostettava, että tällaista katsantokantaa haittaa kapea-alaisen taloudellisen sekä lyhyen tai pitkän aikavälin taloudelliselle hyödylle perustuvan ajattelutavan lisäksi myös se, että sosiaalikysymykset ovat moninaisia ja niitä on vaikea liittää yhteen ja määrällisesti selvittää niin, ne voitaisiin sisällyttää talouspolitiikan suuntaviivoihin.

5.16

Intuitiivisesti voitaisiin päätyä samaan lopputulokseen laadittaessa sellaisia ympäristöindikaattoreita, joilla pyritään kytkemään ulkopuoliset tekijät talouskasvuun. Mikäli vaikutustenarvioinnissa otettaisiin huomioon kaikki sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät tekijät, jotka — minkä nyt tiedämme — painavat vaa'assa huomattavasti enemmän kuin rahassa mitattavat taloudelliset tekijät, periaatteessa sellainen talouskasvun malli, joka perustuu aarniometsien hakkuuseen, olisi hylättävä. On kuitenkin erittäin vaikea määrittää taloudellisin termein ulkoisten tekijöiden, kuten ilmastonmuutoksen, biologisen monimuotoisuuden katoamisen, sellaisten ihmisten kohtalon, jotka saavat elantonsa lääkekasvien keräämisestä tai jotka käyttävät niitä, ja maaperän nopean köyhtymisen sekä siitä seuraavan eroosion ym. rahallinen arvo. Lyhyen aikavälin laskelma saattaisi olla varsin myönteinen, kun taas pitkällä aikavälillä tarkasteltuna ja ulkoiset tekijät huomioon ottaen tase voisi osoittautua hyvin negatiiviseksi paitsi kyseessä olevalle alueelle tai maalle, myös koko planeetalle.

5.17

Kustannusten ja hyötyjen analyysi, joka on useiden säädöskäytännön parantamiseen liittyvien arvioiden taustalla ja jota hyödynnetään yhteisön vaikutustenarvioinneissa, osoittaa objektiivisesti ne rajoitukset, joita yhteiskunnallisten ja ympäristöä koskevien seikkojen käytöllä on vaikutustenarvioinneissa (14). Yhteiskunnallinen vaikutus ei ole välttämättä määräävä tekijä poliittisessa päätöksentekoprosessissa, vaikka sitä arvioitaisiinkin jonkin oleellisen indikaattorin pohjalta (menetettyjen työpaikkojen määrä, vaihtoehtoisten työllistymismahdollisuuksien puute). Siihen liittyy usein elementtejä, joita on mahdoton selvittää, etenkin silloin, kun vaikutustenarviointi kattaa lyhyelle — tai parhaassa tapauksessa keskipitkälle — aikavälille ulottuvan, rahamäärinä ilmoitetun laskelman. Pitkän aikavälin vaikutuksia on vaikeampi selvittää. Kuinka voidaan esimerkiksi arvioida taloudellista hyötyä, joka on odotettavissa laivojen polttoaineiden aiheuttaman saastumisen muutokseen liittyvästä kuolleisuuden laskusta (15)?

5.18

Mainittakoon vielä, että yhteiskunnallisia asioita koskevissa keskusteluissa käytetään käsitteitä, jotka ovat joskus epämääräisesti määriteltyjä. Esimerkiksi joustoturvaan liittyvä indikaattori määritellään eri tavalla eri maissa sen mukaan, perustuuko se asiasta saatuun kokemukseen vai pyritäänkö käsite tuomaan Euroopan unionin tasolla (16) tai kansallisella tasolla käytävään keskusteluun niin, että viitataan kansallisiin ”malleihin”, jotka on muodostettu tietyssä kontekstissa ja joita on vaikea tuoda toisenlaisiin yhteiskunnallisiin oloihin. Mitä seikkoja silloin pitäisi ottaa huomioon ja ennen kaikkea miten niitä olisi arvotettava, myönteisesti vai kielteisesti? Tiettyjen indikaattoreiden ottaminen mukaan tai niiden poisjättäminen saattaa paljastaa implisiittisiä arvoja ja ideologioita (17). Ongelma moninkertaistuu muodostettaessa yhdistettyjä indeksejä: mitä indeksejä olisi otettava mukaan, mitä kerrointa niihin on käytettävä, mikä on näin saadun yhdistetyn indeksin todellinen merkitys?

5.19

Yhdistetyissä indekseissä voi olla sekä määrällisiä että laadullisia ulottuvuuksia, ne on voitu jaotella iän, sukupuolen tai jonkin muun merkittävän kriteerin mukaan. Niiden olisi kuitenkin silti oltava helposti ymmärrettävissä. Miten esimerkiksi laadittaisiin indeksi elämän laadusta Euroopassa? Tällaiseen indikaattoriin voisi ajatella sisällytettävän tulot, odotettu elinikä, terveyspalvelujen tehokkuus, eläkkeet, keskimääräinen koulutustaso, työtyytyväisyys jne. Mutta siihen voisi aivan yhtä hyvin ottaa mukaan työttömyysprosentin, vajaatyöllisyyden tai asuinolosuhteet. Entä mikä suhteellinen arvo olisi annettava kullekin osatekijälle?

5.20

Niinpä indikaattorien laatiminen ei ole vain tekninen kysymys, vaan se liittyy tiiviisti yhteiseen arvojärjestelmään tai tietyssä yhteiskunnassa yhä voimissaan oleviin perinteisiin. Indikaattoreita laadittaessa on kuultava yhteiskunnan eri järjestöjä. Ne kuvastavat viime kädessä ideologisia ja poliittisia valintoja. Nykyään ”on harvinaista, että sosiaalisten indikaattorien laatimismenetelmät todella pitävät sisällään yhteiskunnan tavoitteita, jotka kuvastavat sen arvoja ja normeja —. Olennainen osa tällaista — menettelyä on kuulemisten ja konsensuksen avulla kiintopisteiden — tunnistaminen ja luokittelu useilla yhteiskunnan eri alueilla. Tässä prosessissa selvitetään myös tiedot ja tulokset sekä niiden väliset suhteet —. Toisin sanoen, jotta sosiaaliset indikaattorit voisivat olla politiikan liikkeelle paneva voima, prosessin on oltava osa lopputulosta.” (Associés EKOS Inc. 1998).

5.21

Esiin nousee myös kysymys siitä, mikä aihe valitaan tilastoanalyysien kohteeksi. Olisiko tarkasteltava yksilöitä, yhteisöjä vaiko pienintä yhteiskunnallista ja taloudellista yksikköä, kotitaloutta? Mikäli kerätään tietoa tietyistä etnisistä ryhmistä, syrjimättömyysvaatimus aiheuttaa ongelmia, mutta toisaalta olisi hyödyllistä saada selville syrjimisen luonne ja laajuus, jotta voitaisiin laatia menettelytapoja syrjinnän vähentämiseksi ja lopulta poistamiseksi pitkällä aikavälillä.

5.22

Tilastoja voidaan valita ja indikaattoreita laatia jo käynnistettyjen politiikkojen arvioimiseksi tai eri vaihtoehtojen selvittämiseksi varhaisessa vaiheessa. Jälkimmäisessä tapauksessa tarvitaan eittämättä laaja kirjo eri tilastoja, jotta voidaan päättää tietyn toimenpiteen käynnistämisestä sekä määrittää tavoitteet ja keinot päästä näihin tavoitteisiin. Valikoimaa voidaan myöhemmin supistaa, kun ensin on saatu esiin tärkeimmät tilastot ja indikaattorit. Tilastojen valinta on kuitenkin pitkälti empiiristä: kyse ei ole eksaktista tieteestä, ja samoista rahassa mitattavaa taloudellista ja muuta kuin taloudellista tietoa sisältävistä tilastoista voidaan tehdä erilaisia päätelmiä.

5.23

Esimerkiksi OECD keräsi tutkimuksensa Society at a Glance: OECD Social Indicators — 2005 Edition, lähdeluettelo) taustalla olevia sosiaalisia indikaattoreita varten seuraavanlaista raakatietoa:

—	konteksti-indikaattorit: henkeä kohti laskettu kansantulo, huoltosuhde, syntyvyysluku, ulkomaalaisväestö ja ulkomaalaistaustainen väestö, avioliitot ja avioerot

—	autonomia-indikaattorit: työllisyys, työttömyys, kotitaloudet ilman työtä, työssäkäyvät perheenäidit, työttömyyskorvaukset, viimesijaiset taloudelliset tuet, koulutustaso, eläkeikä, nuoret vailla ansiotyötä, rajoitteiset opiskelijat

—	tasa-arvoindikaattorit: köyhyys, tuloerot, lasten köyhyys, ikääntyneiden tulot, julkiset sosiaalimenot, yksityissektorin sosiaalimenot, sosiaalimenot yhteensä, vanhuuseläkkeet, eläkesitoumukset

—	terveysindikaattorit: eliniänodote, terveydentilan perusteella korjattu eliniänodote, lapsikuolleisuus, kokonaisterveysmenot, pitkäaikaiset hoidot

—	sosiaalisen yhteenkuuluvuuden indikaattorit: subjektiivinen hyvinvointi, sosiaalinen eristäytyneisyys, osallistuminen yhdistystoimintaan, teiniäitiys, päihteiden käyttö ja niistä aiheutuvat kuolemantapaukset, itsemurhat.

5.24

Eurostat puolestaan käyttää seuraavia sosiaalisia indikaattoreita:

—

Rakenneindikaattorit

—

työllisyys: työllisyysaste, ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysaste, keskimääräinen työmarkkinoilta poistumisikä, naisten ja miesten palkka-erot, matalista palkoista perittyjen verojen osuus, verotuksen osuus työvoiman hinnassa, työttömyysloukku, matalapalkkaloukku, jatkokoulutus, (vakavat ja kuolemaan johtaneet) työtapaturmat, työttömyysaste (kokonaisaste tai sukupuolen mukaan jaoteltu)

—	sosiaalinen yhteenkuuluvuus: tulojen epätasainen jakautuminen, köyhyysriskiaste, pitkäaikaisen köyhyyden riski, alueellisten työllisyysasteiden hajonta, koulunsa keskeyttäneet nuoret, pitkäaikaisen työttömyyden aste, kotitaloudet vailla työtä

—

Kestävä kehitys:

—	köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen: köyhyysriski tulonsiirtojen jälkeen, rahallinen köyhyys, työmarkkinoille pääsy, muita sosiaalisen syrjäytymisen aspekteja

—	väestön ikääntyminen, vanhusten huoltosuhde, eläkkeiden riittävyys, väestörakenteen muutokset, julkisen talouden tasapaino

—	kansanterveys: terveenä vietettyjen vuosien lukumäärä syntymästä laskien ja sukupuolen mukaan, ihmisen terveyden suojelu ja elintavat, elintarvikkeiden turvallisuus ja laatu, kemiallisten aineiden hallinta, ympäristön aiheuttamat terveysriskit

—

työmarkkinat:

—	yhdenmukaistettu työttömyysaste

—	työvoimakustannusindeksi

5.25

Kysymys kuuluu, missä määrin tämä indikaattorien lista, joka ei ole tyhjentävä, voidaan tehokkaasti kytkeä avoimen koordinointimenetelmän maaliskuussa 2006 asetettuihin yleisiin tavoitteisiin, joita ovat

—	sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, miesten ja naisten välisen tasa-arvon ja yhtäläisten mahdollisuuksien edistäminen asianmukaisten, taloudellisesti kannattavien, helppokäyttöisten, joustavien ja tehokkaiden sosiaalisen suojelun järjestelmien ja sosiaalista osallisuutta edistävien politiikkojen avulla

—

yhdessä toimiminen tehokkaasti ja vastavuoroisesti Lissabonin strategian tavoitteiden mukaisesti, joita ovat talouskasvun elvyttäminen, työpaikkojen määrällinen ja laadullinen parantaminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen, sekä toimiminen Euroopan unionin kestävän kehityksen strategian mukaisesti

—	hallinnon parantaminen, avoimuus ja asianosaisten osallistuminen politiikkojen laatimiseen, toteuttamiseen ja seurantaan.

5.26

On huolehdittava niin ikään siitä, että tiettyjen indikaattoreiden takana olevat käsitteet ja niiden laatimisessa käytettävät menetelmät ovat täsmällisiä. Esimerkiksi Ranskan Conseil de l'emploi, des revenus et de la cohésion sociale -neuvosto (CERC) (18) korostaa köyhyyskäsitteen monimerkityksisyyttä.

5.26.1

Köyhyyteen liittyy useita ulottuvuuksia: taloudellisten resurssien riittämättömyys, heikentyneet elinolosuhteet, riittämättömät kognitiiviset, sosiaaliset ja kulttuuriset resurssit. Köyhyyden määrittelyssä käytetään kahta erilaista lähestymistapaa, joissa otetaan huomioon nämä ulottuvuudet:

—	Ensimmäisessä vähimmäistarpeet pyritään määrittelemään ”absoluuttisesti”. Ihmiset, joiden vähimmäistarpeet jäävät tyydyttämättä, määritellään köyhiksi.

—

Toisessa mallissa köyhyys määritellään suhteellisesti. Mallin loi vuonna 1984 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, joka määritteli köyhyyden Euroopan unionissa laadittavia tilastoja varten. Kyseisen mallin mukaan köyhiä ovat sellaiset ihmiset, joiden tulot ja resurssit (aineelliset, kulttuuriset ja sosiaaliset) ovat siinä määrin riittämättömät, että heillä ei ole mahdollisuutta kohtuullisiksi katsottaviin elinoloihin jäsenvaltiossa tai valtiossa, jossa he asuvat.

5.27

Tiivistäen voidaan todeta, että sosiaalisten indikaattoreiden tehtävänä on kiinnittää suuren yleisön ja päättäjien huomio sosiaalikysymyksiin, joita helposti aliarvioidaan tai jotka ymmärretään puutteellisesti. Päättäjien huomion kiinnittäminen olennaisiin kysymyksiin on sitäkin tärkeämpää sen vuoksi, että he ovat usein jatkuvan informaatiotulvan alaisina. Kuten Herbert Simon oivasti muotoili, ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”.

5.27.1

Käytännössä tästä seuraa se, että indikaattorijärjestelmien tarkoituksena on tarjota ”ihanteellinen informaatiokooste”.

5.28

Indikaattori on enemmän kuin vain tilastotieto:

Indikaattorijärjestelmä ei ole vain kooste tietoja. Näin ollen:

1)	Jokaisen yksittäisen indikaattorin on oltava perusteltavissa niiden monitahoisten ilmiöiden pohjalta, joita sillä pyritään kuvaamaan.

2)	Lisäksi indikaattorien on oltava ilmaisuvoimaisia, toisin sanoen niiden on edustettava laajasti todellisuutta ja tuotava se voimakkaasti esiin: tässä yhteydessä puhutaan joskus myös indikaattoreiden vertauskuvauksellisuudesta.

Kun ajatellaan indikaattoreiden tavoitetta (kiinnittää päättäjien ja suuren yleisön huomio merkittäviin seikkoihin ja suuntauksiin päämääränä vaikuttaa politiikkoihin), hyödyllisimmät indikaattorit liittyvät suureisiin, joiden muunnelmilla voi olla yksiselitteinen (positiivinen tai negatiivinen) arvo. Tässä yhteydessä puhutaan ”normatiivisesta selkeydestä”. Vastakkaisena esimerkkinä voidaan mainita osa-aikatyön lisääntyminen, jota ei pidetä automaattisesti myönteisenä ilmiönä, paitsi jos työntekijä on itse valinnut tällaisen työskentelymallin. Tämä selkeyden kriteeri saattaa johtaa siihen, että tulostauluista poistetaan tiettyjä päämäärän kannalta vähemmän merkityksellisiä indikaattoreita, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät elintapoihin tai kulttuurimieltymyksiin (vaate- ja musiikkimaku jne.), vaikka viimeksi mainituilla olisikin vaikutusta työn organisointiin ja talouteen.

Käytännössä on toivottavaa, että indikaattoreiden valinta perustellaan niiden käyttötarkoituksen perusteella. Indikaattorit soveltuvat karkeasti jaotellen kolmeen käyttötapaan: kansainvälisiin tai alueiden välisiin vertailuihin, eri ajanjaksojen välisiin vertailuihin sekä julkisen toiminnan/julkispalveluiden laadun ja toiminnan seurantaan ja arviointiin.

5)	Indikaattorit voidaan lisäksi jäsentää ryhmiin ja alaryhmiin, mikä helpottaa kokonaisuuden hahmottamista. Erityisesti olisi erotettava konteksti-indikaattorit, keino- ja tulosindikaattorit sekä objektiiviset ja subjektiiviset indikaattorit.

5.29

Käytännössä indikaattorin ominaisuuksia ovat

—	yksiselitteisyys: indikaattorista on hyötyä vain jos ilmiö, jota se kuvaa, on yksiselitteinen (klassinen vasta-esimerkki: rikoksia koskevat tiedot kuvaavat sekä rikollisuuden kehitystä että poliisin aktiivisuutta)

—	edustavuus: indikaattori on sitä hyödyllisempi, mitä paremmin sen avulla pystyään yhdellä luvulla ilmaisemaan laaja kirjo ilmiöitä

—	normatiivinen selkeys (ks. edellä)

—	luotettavuus, säännönmukaisuus: indikaattoria varten tarvittavia tietoja on toimitettava säännöllisesti, luotettavien tutkimusten avulla

—	ajallinen ja paikallinen (maiden ja alueiden jne. välillä) vertailukelpoisuus: vertailukelpoisuus liittyy tiiviisti yksiselitteisyyteen ja luotettavuuteen.

5.30

Indikaattorijärjestelmien ominaisuuksia:

—	kattavuus: huomioon on otettava kuvattavan todellisuuden tärkeimmät aspektit

—	tasapaino: kutakin aihetta kuvaavien indikaattoreiden lukumäärän ja aseman on heijastettava niiden suhteellista merkitystä — mitään todellisuuden aspektia ei saa aiheettomasti korostaa muiden kustannuksella

—	valikoivuus ja hierarkia: indikaattoreita ei saa olla paljoa ja niiden on oltava selvästi tärkeysjärjestyksessä.

ETSK esittää, että EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi sisällytetään kaikkiin politiikan aloihin. Toisin sanoen komission olisi arvioitava huolella kaikkien asiaankuuluvien aloitteiden yhteiskunnallinen vaikutus kyseisestä alasta vastaavasta pääosastosta tai aiheesta riippumatta. Tämä on tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi. Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite tarjoaa asianmukaisen foorumin tähän suuntaan pyrittäessä.

6.1

Tällaisessa arvioissa olisi tutkittava erikseen sellaisia ryhmiä, joita uusi lainsäädäntö mahdollisesti ja eri tavoin saattaa koskea. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä muita heikommassa asemassa oleviin ryhmiin kuten naisiin, vammaisiin tai etnisiin vähemmistöihin. Jossain tapauksissa ja kyseessä olevan aloitteen aiheen mukaan saattaa olla tarpeen tarkastella jopa tiettyjä alaryhmiä, kuten sokeita.

7. Päätelmät

7.1

Edellä esitetystä sekä Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 28. maaliskuuta 2007 järjestämän kuulemistilaisuuden antamista tuloksista seuraa, että eräiden käsitteiden monimerkityksisyyden vuoksi on mahdotonta käyttää yhdelle ainoalle kriteerille perustuvaa sosiaalista indikaattoria. Jo itse yhteiskunnallinen keskustelu on luonteelta sellaista, että siinä käytetään epätarkasti määriteltyjä käsitteitä, jotka väistämättä vaihtelevat maasta tai yhteiskunnallisista olosuhteista toiseen. On myös muistettava, että tiettyjen indikaattoreiden mukaan ottaminen tai poisjättäminen paljastaa enemmän tai vähemmän eksplisiittisiä arvoja ja ideologioita. Indikaattoreiden valinta on lisäksi pitkälti empiiristä, minkä pitäisi periaatteessa estää ajattelun kaikenlainen kaavamaisuus.

7.2

Poliittisten päättäjien huomion kiinnittäminen kaavaillun lainsäädännön yhteiskunnallisiin vaikutuksiin on eittämättä erittäin tervetullutta ja tarpeellista, ellei jopa välttämätöntä. Esiin nousee kuitenkin kysymys sovellettavista menetelmistä, sillä ”liiallinen informaatio tuhoaa informaation”. Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo, että erityistä huomiota on kiinnitettävä menetelmiin, joita ei ole vielä määritelty.

7.3

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea katsoo niin ikään, että tässä harkintavaiheessa on olennaisen tärkeää kiinnittää komission huomio muun muassa niihin kriteereihin, jotka indikaattorin on täytettävä:

—	yksiselitteisyys

—	edustavuus

—	normatiivinen selkeys

—	luotettavuus ja säännönmukaisuus, ajallista ja paikallista vertailukelpoisuutta unohtamatta; indikaattorijärjestelmän laadukkuuden pohjana on tarvittava kattavuus, tasapainoisuus ja valikoivuus ja/tai hierarkkisuus.

7.4

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kehottaa komissiota sisällyttämään EU:n lainsäädäntöehdotusten ja poliittisten aloitteiden yhteiskunnallisten vaikutusten arviointi kaikkiin yhteisön politiikkoihin, huolimatta siitä, mikä pääosasto on vastuussa sen päättämisestä, tarvitaanko yhteiskunnallisten vaikutusten arviointia. Tämä on olennaisen tärkeää todellisen ”sosiaalisen Euroopan” luomiseksi ja kansalaisten tuen saamiseksi.

7.5

Komitean olisi otettava huomioon vaikutustenarvioinnin toteutuskaavio ja vaikutustenarviointi täysimääräisesti ja samaan aikaan sen lainsäädäntöehdotuksen kanssa, josta sen on määrä antaa lausunto. Olisi hyvä, jos työskentely voitaisiin aloittaa aikaa hukkaamatta, heti lainsäädäntöehdotuksen kanssa julkaistavan tiedonannon julkaisemisen jälkeen.

7.6

On ensiarvoisen tärkeää toteuttaa säännöllisiä arviointeja ja tarvittaessa muuttaa sellaisen lainsäädännön toteuttamista, josta on tehty alustava vaikutustenarviointi, sekä kytkeä tähän mukaan työmarkkinaosapuolet ja tarvittaessa asianomaiset kansalaisjärjestöt. Tämä on tarpeen siksi, että voidaan varmistaa yhteiskunnallisten vaikutusten arvioinneissa käytettyjen indikaattoreiden ja niiden yhdistelmien käyttökelpoisuus ja jotta voidaan hyödyntää arvioinneista saadut tiedot ja tarvittaessa jopa kannustaa lainsäätäjää harkitsemaan mahdollista tarkistamista.

7.7

Eräissä tietyissä tapauksissa, jotka ovat yhteiskunnan kannalta erittäin merkittäviä (esimerkiksi työlainsäädäntö), olisi työmarkkinaosapuolia kuultava vieläkin varhaisemmassa vaiheessa sellaisten sopivimpien indikaattoreiden löytämiseksi, joiden avulla voidaan toteuttaa niin täydellinen ja objektiivinen vaikutustenarviointi kuin mahdollista.

7.8

Säädöskäytännön parantamista koskeva aloite on kiistämättä sopivin foorumi askeleen ottamiseksi tähän suuntaan, sillä sen tavoitteena on parantaa sääntelyä niin, että tehdään lainsäädäntöehdotuksia, jotka ovat tarpeellisia ja tehokkaita ja joiden vaikutukset ovat ennakoitavissa ja vakaat niiden kannalta, joita ne koskevat. Aloitteen mukaan viimeksi mainitut kytketään paremmin mukaan vaikutusten arviointiin yhteisön neuvoa-antavien elinten (ETSK ja AK) ja tarvittaessa työmarkkinaosapuolien ja asiaankuuluvien kansalaisjärjestöjen kautta.

Bryssel 31. toukokuuta 2007.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Dimitris DIMITRIADIS

(1) ”Yhdessä Eurooppa onnistuu”, Saksan liittohallituksen laatima puheenjohtajavaltion työohjelma 1. tammikuuta — 30. kesäkuuta 2007, (katso myös

http://www.eu2007.de).

(2) Ote teoksesta European Governance Reform: The Role of Sustainability Impact Assessment (Euroopan hallintouudistus: kestavää kehitystä koskevan vaikutustenarvioinnin merkitys), C. Kirkpatrick, S. Mosedale, Manchesterin yliopisto, 2002 [suom. huom.: vapaa käännös].

(3) Parlamentti on ehdottanut, että käyttöön otettaisiin neljäskin vaikutustenarvioinnin tyyppi, jolla olisi tarkoitus arvioida vaikutuksia perusoikeuksiin. Kysymys siitä, olisiko perusoikeuksien arviointi erotettava omaksi arviointityypikseen vai olisiko perusoikeuksien arviointi sisällytettävä kolmeen ehdotettuun vaikutustenarviointi tyyppiin, jää avoimeksi. Joka tapauksessa vaikutukset perusoikeuksiin on arvioitava.

(4) The Inclusion of Social Elements in Impact Assessment, s. 13. Istituto per la ricerca sociale -laitoksen tammikuussa 2006 laatima asiakirja. Kyseinen instituutti on koonnut yhteen komission asiakirjoja (päätöksiä, asetuksia, tiedonantoja ja direktiivejä) kolmen vuoden ajan, vuodesta 2003 vuoteen 2005.

(5) Euroopan komissio julkaisi kesäkuussa 2005 asiakirjan Impact Assessment Guidelines (SEC (2005) 791). Ks. myös:

http://ec.europa.eu/enterprise/regulation/better_regulation/impact_assessment/docs/sec_2005_791_guidelines_annexes.pdf.

(6) Vaikutustenarvioinnissa noudatetaan suhteellisen analyysin periaatetta, eli yksityiskohtaisuuden aste vaihtelee ehdotuksen todennäköisten vaikutusten mukaan. Toisin sanoen analyysin seikkaperäisyys on suhteessa todennäköisten vaikutusten merkittävyyteen. KOM(2002) 276 lopullinen.

(7) The Inclusion of Social Elements in Impact Assessment, s. 28. [suom. huom.: käännös vapaasta ranskannoksesta].

(8) Mt. s. 30. [suom. huom.: käännös vapaasta ranskannoksesta].

(9) Mt. s. 31. [suom. huom.: käännös vapaasta ranskannoksesta].

(10) Mt. s. 77. [suom. huom.: käännös vapaasta ranskannoksesta].

(11) Bernard Perret, ”Indicateurs sociaux, état des lieux et perspectives”, CERCin (Conseil de l'Emploi, des Revenus et de la Cohésion sociale) tutkimuksia, nro 2002/01,

www.cerc.gouv.fr.

(12) ”Työttömyyden ehkäiseminen on aina vaarassa muuttua työttömyyslukujen torjumiseksi” — Jean-Baptiste de Foucaultin kirjoitus Joelle Affichardin toimittamassa teoksessa La pertinence des indicateurs statistiques pour le pilotage des politiques sociales [tilastoindikaattorien merkitys sosiaalipolitiikan ohjailemisessa], Institut Paris La Défense.

(13) Bernard Perret, ”Indicateurs sociaux, état des lieux et perspectives”, CERCin (Conseil de l'Emploi, des Revenus et de la Cohésion sociale) tutkimuksia, nro 2002/01,

www.cerc.gouv.fr.

(14) Esimerkiksi YMP:n banaanialan yhteisen markkinajärjestelyn uudistuksesta tehty vaikutustenarviointi osoittaa, että vaihtoehtoisten työllistymismahdollisuuksien puuttuessa kymmeniä tuhansia täysipäiväisiä työpaikkoja menetetään lopullisesti EU:n syrjäisimmillä tuotantoalueilla, jossa työttömyys on jo ennestään korkea. Yhteisen markkinajärjestelyn uudistukseen päätettiin ryhtyä Maailman kauppajärjestön kehotuksesta, huolimatta uudistuksen valtavasta yhteiskunnallisesta hinnasta.

(15) Vrt. aiheeseen liittyvät tutkimus, jossa pyritään selvittämään säästettyjen ihmishenkien ja vältettyjen sairauksien rahallinen arvo. Tuoreimmassa vaikutustenarvioinnissa ei tällaisia seikkoja oteta huomioon (direktiiviehdotus torjunta-aineista).

(16) Työlainsäädännön kehittämistä käsittelevä vihreä kirja.

(17) Les Associés de Recherche EKOS Inc., L'utilisation d'indicateurs sociaux comme instruments d'évaluation [yhteiskunnallisten indikaattoreiden käyttö arviontivälineinä], 1998 (Kanadan hallitukselle laadittu raportti).

(18) http://www.cerc.gouv.fr.