1.9.2006   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 210/2


Suuntaviivat asetuksen n:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennasta

(2006/C 210/02)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

1.

Asetuksen N:o 1/2003 (1) 23 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, että komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille sakon, jos ne tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan tai 82 artiklan määräyksiä.

2.

Käyttäessään sakkojen määräämistä koskevaa toimivaltaansa komissiolla on runsaasti harkintavaltaa (2) asetuksessa N:o 1/2003 säädetyissä rajoissa. Komissio ottaa ensiksi huomioon rikkomisen vakavuuden ja keston. Sakon määrä ei saa ylittää asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädettyjä enimmäismääriä.

3.

Varmistaakseen päätöstensä avoimuuden ja puolueettomuuden komissio antoi 14. tammikuuta 1998 sakkojen laskentaa koskevat suuntaviivat. (3) Kun suuntaviivoja on nyt sovellettu yli kahdeksan vuotta, komissiolla on riittävästi kokemusta sakkojen määräämisessä noudattamiensa menettelytapojen kehittämistä ja hiomista varten.

4.

Komission toimivalta määrätä sakkoja yrityksille tai yritysten yhteenliittymille, jotka tahallisesti tai tuottamuksellisesti rikkovat perustamissopimuksen 81 artiklan tai 82 artiklan määräyksiä, on yksi komission käytettävissä olevista keinoista perustamissopimuksessa määrätyn valvontatehtävän hoitamiseksi. Komissiolle myönnettyyn valvontatehtävään kuuluu paitsi kilpailusääntöjen yksittäisten rikkomisten tutkiminen ja seuraamusten määrääminen niistä, myös velvollisuus harjoittaa sellaista yleistä politiikkaa, jolla pyritään kilpailuasioiden osalta noudattamaan perustamissopimuksessa vahvistettuja periaatteita ja ohjaamaan yritysten käyttäytymistä näiden periaatteiden mukaisesti. (4) Komission on sen vuoksi huolehdittava siitä, että sen toiminnalla on tarpeellinen pelotevaikutus. (5) Tästä seuraa, että kun komissio toteaa, että perustamissopimuksen 81 tai 82 artiklaa on rikottu, määräyksiä rikkoneille voi olla tarpeen määrätä sakko. Sakkojen on saatava aikaan riittävä pelote sekä yrityksille, joiden maksettaviksi sakot määrätään (pelotevaikutus yksittäistapauksessa), että sen estämiseksi, että muut yritykset päättäisivät ottaa käyttöön tai jatkaa perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan vastaisia menettelytapoja (yleinen pelotevaikutus).

5.

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on tarkoituksenmukaista, että komissio käyttää sakkojen määritysperusteena rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa. Myös rikkomisen keston tulee olla merkittävä peruste asianmukaisen sakon määrityksessä. Rikkomisen kesto vaikuttaa väistämättä seurauksiin, joita rikkominen mahdollisesti aiheuttaa markkinoilla. Sen vuoksi on tärkeää, että sakon määrässä otetaan huomioon myös se, kuinka monta vuotta kyseinen yritys on ollut mukana rikkomisessa.

6.

Rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myyntiarvon sekä rikkomisen keston katsotaan yhdessä muodostavan asianmukaisen vertailuarvon rikkomisen taloudellisen merkityksen ja kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen suhteellisen osuuden selvittämiseksi. Nämä indikaattorit tarjoavat hyvän lähtökohdan sakon suuruusluokan arvioimiselle mutta niitä ei pidä käyttää automaattisen ja aritmeettisen laskentamenetelmän perustana.

7.

Lisäksi katsotaan aiheelliseksi, että sakkoon sisällytetään rikkomisen kestosta riippumaton määrä sen estämiseksi, että yritykset päättävät aloittaa laittoman toiminnan.

8.

Jäljempänä kuvaillaan periaatteita, joita komissio noudattaa asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa.

SAKKOJEN LASKENTAMENETELMÄ

9.

Rajoittamatta jäljempänä 37 kohdan soveltamista komissio käyttää seuraavaa kaksivaiheista menettelyä yrityksille tai yritysten yhteenliittymille määrättävän sakon laskennassa.

10.

Ensiksi komissio määrittää perusmäärän kullekin yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle (ks. jäljempänä 1 jakso).

11.

Toiseksi komissio voi mukauttaa perusmäärää korottamalla tai alentamalla sitä (ks. jäljempänä 2 jakso).

1)   Sakon perusmäärä

12.

Perusmäärä lasketaan myyntiarvon perusteella käyttämällä seuraavaa menettelyä.

A.   Myyntiarvon määritys

13.

Määrittääkseen sakon perusmäärän komissio käyttää sellaisten rikkomiseen suoraan tai epäsuorasti (6) liittyvien tavaroiden tai palveluiden myyntiarvoa, jotka yritys on myynyt Euroopan talousalueen (ETA) alueella sijaitsevalla asian kannalta merkityksellisellä maantieteellisellä alueella. Komissio käyttää yleensä lähtökohtana yrityksen myyntiä sen ajanjakson viimeisenä täytenä vuotena, jona yritys osallistui rikkomiseen (jäljempänä ’myyntiarvo’).

14.

Kun yrityksen yhteenliittymän toteuttama rikkominen kohdistuu sen jäsenten toimintaan, myyntiarvo vastaa yleensä yhteenliittymän jäsenten myyntiarvon summaa

15.

Määrittääkseen yrityksen myyntiarvon komissio käyttää tarkimpia saatavilla olevia tietoja kyseisestä yrityksestä.

16.

Kun yrityksen saataville asettamat tiedot ovat puutteellisia tai epäluotettavia, komissio voi määrittää kyseisen yrityksen myyntiarvon saamiensa osittaisten tietojen ja/tai muiden merkityksellisiksi tai asianmukaisiksi katsomiensa tietojen perusteella.

17.

Myyntiarvo määritetään ilman alv:tä ja muita myyntiin suoranaisesti liittyviä veroja.

18.

Kun rikkomisen kannalta merkityksellinen maantieteellinen alue ulottuu ETA:n ulkopuolelle (esimerkiksi maailmanlaajuisten kartellien tapauksessa), on mahdollista, että yrityksen myyntiluvut ETA:n alueelta eivät anna riittävän täsmällistä kuvaa kunkin yrityksen osuudesta rikkomisessa. Tilanne voi olla tämä erityisesti silloin, kun markkinoiden jakamisesta on tehty maailmanlaajuisia sopimuksia.

Jotta myyntiluvuissa tällaisissa olosuhteissa otettaisiin huomioon sekä kyseisen myynnin kokonaislaajuus ETA:n alueella että kunkin yrityksen suhteellinen osuus rikkomisessa, komissio voi arvioida rikkomiseen liittyvien tavaroiden tai palveluiden myynnin kokonaisarvon kyseisellä maantieteellisellä alueella (joka on laajempi kuin ETA), määrittää kunkin rikkomiseen osallistuvan yrityksen osuuden myynnistä kyseisillä markkinoilla ja soveltaa kyseistä osuutta näiden yritysten kokonaismyyntiin ETA:n alueella. Tulosta käytetään myyntiarvona sakon perusmäärän määrityksessä.

B.   Sakon perusmäärän määritys

19.

Sakon perusmäärä lasketaan osuutena myyntiarvosta, joka määritetään rikkomisen vakavuuden perusteella ja kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina rikkominen tapahtui.

20.

Kunkin rikkomistyypin vakavuus arvioidaan tapauskohtaisesti kaikkien tapauksessa merkityksellisten seikkojen perusteella.

21.

Sakon perusmäärässä huomioon otettava osuus myyntiarvosta on yleensä enintään 30 prosenttia.

22.

Päättäessään, olisiko tietyssä tapauksessa otettava huomioon asteikon ala- vai yläpäähän sijoittuva osuus myyntiarvosta, komissio ottaa huomioon tiettyjä tekijöitä, kuten rikkomisen luonne, kaikkien osapuolten yhteenlaskettu markkinaosuus, rikkomisen maantieteellinen ulottuvuus ja se, onko rikkominen toteutunut käytännössä.

23.

Hinnoista sopimisesta, markkinoiden jakamisesta ja tuotantorajoituksista tehdyt horisontaaliset sopimukset (7), jotka ovat yleensä salaisia, kuuluvat luonteeltaan vakavimpiin kilpailunrajoituksiin. Tällaisista sopimuksista on määrättävä kilpailupolitiikan mukaan ankaria seuraamuksia. Kyseisten rikkomisten tapauksessa huomioon otettava osuus myynnistä sijoittuu sen vuoksi yleensä asteikon yläpäähän.

24.

Jotta kunkin rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kesto otettaisiin kokonaisuudessaan huomioon, myyntiarvon perusteella määritetty määrä (ks. edellä 20-23 kohta) kerrotaan niiden vuosien lukumäärällä, joina yritys on osallistunut rikkomiseen. Alle kuusi kuukautta kestävät jaksot lasketaan puolena vuotena. Yli kuusi kuukautta mutta alle yhden vuoden kestävät jaksot lasketaan täytenä vuotena.

25.

Riippumatta rikkomiseen osallistuneen yrityksen osallistumisen kestosta, komissio sisällyttää lisäksi perusmäärään määrän, joka on 15—25 prosenttia edellä A jaksossa määritellystä myyntiarvosta, estääkseen yrityksiä osallistumasta hintojen vahvistamisesta, markkinaosuuksista ja tuotantorajoituksista tehtäviin horisontaalisiin sopimuksiin. Komissio voi lisätä perusmäärään kyseisen lisäsumman myös muunlaisten rikkomisten tapauksessa. Päättääkseen kussakin tapauksessa huomioon otettavan osuuden myyntiarvosta komissio ottaa huomioon useita tekijöitä, erityisesti 22 kohdassa mainitut tekijät.

26.

Kun rikkomiseen osallistuvien yritysten myyntiarvo on samaa suuruusluokkaa muttei täysin sama, komissio voi vahvistaa molemmille yrityksille saman perusmäärän. Komissio käyttää lisäksi sakon perusmäärän määrityksessä pyöristettyjä lukuja.

2)   Perusmäärään tehtävät mukautukset

27.

Määrittäessään sakon määrää komissio voi ottaa huomioon olosuhteita, joiden perusteella edellä 1 jaksossa määritettyä perusmäärää voidaan korottaa tai alentaa. Komissio tekee perusmäärän korotukset ja alennukset kaikki merkitykselliset seikat huomioon ottavan kokonaisarvioinnin perusteella.

A.   Raskauttavat seikat

28.

Sakon perusmäärää voidaan korottaa, kun komissio havaitsee esimerkiksi seuraavia raskauttavia seikkoja:

Yritys jatkaa tai toistaa samanlaista tai samantyyppistä rikkomista sen jälkeen, kun komissio tai kansallinen kilpailuviranomainen on todennut kyseisen yrityksen rikkoneen 81 tai 82 artiklan määräyksiä. Perusmäärää korotetaan jopa 100 prosenttia todettua rikkomista kohden.

Yritys kieltäytyy yhteistyöstä komission kanssa tai estää komissiota tutkimasta rikkomista.

Yritys on toiminut rikkomisen johtajana tai alkuunpanijana. Komissio kiinnittää lisäksi erityishuomiota toimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on ollut pakottaa muita yrityksiä osallistumaan rikkomiseen, ja/tai muihin yrityksiin kohdistettuihin rankaisutoimenpiteisiin, joiden tarkoituksena on saada ne noudattamaan rikkomiseen sisältyviä käytäntöjä.

B.   Lieventävät seikat

29.

Sakon perusmäärää voidaan alentaa, kun komissio havaitsee esimerkiksi seuraavia lieventäviä seikkoja:

Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että se on lopettanut rikkomisen välittömästi sen jälkeen, kun komissio puuttui rikkomiseen. Tätä lieventävää seikkaa ei sovelleta salaisten sopimusten tai menettelytapojen (varsinkaan kartellien) tapauksessa.

Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että rikkominen on ollut tuottamuksellista.

Kyseinen yritys esittää todisteet siitä, että sen osuus rikkomisessa on ollut huomattavan vähäinen ja siten osoittaa, että ollessaan osapuolena rikkomiseen liittyvään sopimukseen se tosiasiassa jätti soveltamatta sopimusta ja kävi käytännössä kilpailua markkinoilla. Pelkästään sitä seikkaa, että yritys on osallistunut rikkomiseen muita yrityksiä lyhyemmän ajan, ei katsota lieventäväksi seikaksi, sillä kyseinen seikka otetaan jo huomioon sakon perusmäärässä.

Kyseinen yritys tekee komission kanssa tosiasiallista yhteistyötä, joka ylittää sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevan tiedonannon soveltamisalan ja menee yrityksen lakisääteisiä yhteistyövelvoitteita pitemmälle.

Yrityksen kilpailunvastainen toiminta on viranomaisten hyväksymää tai edistämää taikka se on hyväksytty tai sitä on edistetty lainsäädännöllä. (8)

C.   Perusmäärän korottaminen pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi

30.

Komissio kiinnittää erityistä huomiota sen varmistamiseen, että sakoilla on riittävä pelotevaikutus. Se voi tämän vuoksi korottaa sellaisille yrityksille määrättävää sakkoa, joilla on huomattavan suuri liikevaihto siitä riippumatta, kuinka suuri osa siitä kertyy rikkomiseen liittyvien tavaroiden ja palveluiden myynnistä.

31.

Komissio ottaa huomioon myös sen, että sakkoa voi joissakin tapauksissa olla tarpeen korottaa, jotta se ylittäisi rikkomisen ansiosta saavutetun ansaitsemattoman voiton määrän, jos kyseisen määrän arviointi on mahdollista.

D.   Lakisääteinen enimmäismäärä

32.

Asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti kullekin rikkomiseen osalliselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle määrättävän sakon lopullinen määrä voi joka tapauksessa olla enintään kymmenen prosenttia sen edellisen tilikauden liikevaihdosta.

33.

Jos yhteenliittymän suorittama rikkominen liittyy sen jäsenten toimintaan, sakko saa olla enintään kymmenen prosenttia sellaisten jäsenten kokonaisliikevaihtojen summasta, jotka toimivat niillä markkinoilla, joihin yhteenliittymän suorittama rikkominen vaikuttaa.

E.   Sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskeva tiedonanto

34.

Komissio soveltaa sakoista vapauttamista ja sakkojen lieventämistä koskevia sääntöjä asiaan sovellettavassa tiedonannossa ilmoitettujen edellytysten mukaisesti.

F.   Maksukyky

35.

Poikkeustilanteissa komissio voi pyynnöstä ottaa huomioon yrityksen maksukyvyttömyyden erityisissä sosiaalisissa ja taloudellisissa olosuhteissa. Komissio ei alenna sakkoa tämän seikan perusteella pelkästään epäedullisen tai tappiollisen taloudellisen tilanteen vuoksi. Alennus voidaan myöntää vain sillä perusteella, että esitetään objektiiviset todisteet siitä, että sakon määrääminen näissä suuntaviivoissa vahvistetuin edellytyksin vaarantaisi väistämättä kyseisen yrityksen elinkelpoisuuden ja muuttaisi sen omaisuuserät täysin arvottomiksi.

MUUT NÄKÖKOHDAT

36.

Komissio voi määrätä tietyissä tapauksissa symbolisen sakon. Tällaisen symbolisen sakon määrääminen on perusteltava päätöksessä.

37.

Vaikka näissä suuntaviivoissa esitellään yleiset sakon laskentamenetelmät, erityistapauksissa voi olla kuhunkin asiaan liittyvien erityispiirteiden vuoksi tai pelotevaikutuksen aikaansaamiseksi perusteltua, että komissio poikkeaa näistä menetelmistä tai 21 kohdassa vahvistetuista raja-arvoista.

38.

Näitä suuntaviivoja sovelletaan kaikkiin asioihin, joista on annettu väitetiedoksianto niiden Virallisessa Lehdessä julkaisemispäivän jälkeen, riippumatta siitä, määrätäänkö sakko asetuksen N:o 1/2003 23 artiklan 2 kohdan vai asetuksen N:o 17 (9) 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti.


(1)  Perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta 16. joulukuuta 2002 annettu neuvoston asetus (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(2)  Ks. esimerkiksi asiat C-189/02 P, C-202/02 P, C-205/02 P – C-208/02 P ja C-213/02 P, Dansk Rørindustri A/S ym. v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 28.6.2005, Kok. 2005, s. I-5425, 172 kohta.

(3)  Suuntaviivat asetuksen N:o 17 15 artiklan 2 kohdan ja EHTY:n perustamissopimuksen 65 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävien sakkojen laskennassa (EYVL C 9, 14.1.1998).

(4)  Ks. esimerkiksi edellä mainittu tuomio asiassa Dansk Rørindustri A/S ym. v. komissio, 170 kohta.

(5)  Ks. asiat 100/80–103/80, Musique Diffusion française ym. v. komissio, yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 7.6.1983, Kok. 1983, s. 1825, 106 kohta.

(6)  Tästä esimerkki on tiettyä hyödykettä koskeva horisontaalinen hintasopimus, jonka mukaiseen hintaan perustuu myös ylemmän ja alemman laatuluokan hyödykkeiden hinta.

(7)  Näitä ovat perustamissopimuksen 81 artiklassa tarkoitetut sopimukset, yhdenmukaistetut menettelytavat ja yritysten yhteenliittymien päätökset.

(8)  Tämä ei rajoita mahdollisia toimenpiteitä kyseistä jäsenvaltiota kohtaan.

(9)  Asetuksen N:o 17, perustamissopimuksen 85 ja 86 artiklan [nyk. 81 ja 82 artiklan] ensimmäinen täytäntöönpanoasetus, annettu 6. helmikuuta 1962, 15 artiklan 2 kohta (EYVL 13, 21.2.1962, s. 204).