8.9.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 221/22

1.

2.

3.

4.

5.

1.1

Hyödynnettävä energia (1) on nykyisen elintapamme ja kulttuurimme perusta. Vasta energian riittävä saatavuus on johtanut nykyiseen elintasoon: keskimääräinen elinikä, elintarvikkeiden saatavuus, yleinen hyvinvointi ja henkilökohtaiset vapaudet ovat suurissa ja kehittyvissä teollisuusmaissa saavuttaneet ennennäkemättömän tason. Ilman riittävää energiahuoltoa nämä saavutukset olisivat suuressa vaarassa.

1.2

Turvatun, edullisen, ympäristöystävällisen ja kestävän energiahuollon tarve oli Eurooppa-neuvoston Lissabonissa, Göteborgissa ja Barcelonassa tekemien päätösten yhteinen perustekijä. Euroopan unioni on asettanut kolme tiiviisti toisiinsa liittyvää ja yhtä tärkeää kestävän kehityksen puitteissa toteutettavaa energiapoliittista tavoitetta: suojella ja parantaa (1) kilpailukykyä, (2) huoltovarmuutta ja (3) ympäristöä.

1.3

Kuten komitea aikaisemmissa lausunnoissaan (2) toteaa, energian tarjontaan ja hyödyntämiseen liittyy ympäristöhaittoja, riskejä, luonnonvarojen vähenemistä sekä ongelmallista ulkopoliittista riippuvuutta ja ennakoimattomuutta — vertaa nykyinen öljyn hinta. Lisäksi komitea katsoo, että tärkein keino huoltovarmuutta ja talouskriisejä koskevien sekä muiden riskien vähentämiseksi on kaikkien energialajien ja -muotojen mahdollisimman monipuolinen ja tasapuolinen hyödyntäminen sekä kaikinpuolinen pyrkimys energian säästämiseen ja sen tarkoituksenmukaiseen käyttöön.

1.4

Mikään niistä vaihtoehdoista tai tekniikoista, jotka voivat osaltaan turvata tulevaisuuden energiahuoltoa, ei ole teknisesti täydellinen, ympäristön kannalta täysin haitaton, kaikkiin tarpeisiin riittävä tai potentiaaliltaan arvioitavissa riittävän pitkällä aikavälillä. Lisäksi sekä tavanomaisten että vaihtoehtoisten energiamuotojen nykyinen kehityssuunta ja kustannuskehitys osoittavat selvästi, että tulevaisuudessa energiaa tuskin on saatavissa enää yhtä edulliseen hintaan kuin sitä tähän asti on saatu fossiilisia energialähteitä, kuten öljyä, hiiltä ja maakaasua polttamalla (3).

1.5

Näin ollen ennakoiva ja vastuuntuntoinen eurooppalainen energiapolitiikka ei voi perustua ajatukseen, että edellä mainitut tavoitteet täyttävä energiahuolto voidaan turvata vain muutamaa energiamuotoa hyödyntämällä.

1.6

Pitkän aikavälin ympäristöystävällistä ja taloudellisesti kestävää energiahuoltoa ei siis ole turvattu Euroopassa eikä muuallakaan maailmassa (4). Avain mahdollisiin ratkaisuihin voi löytyä ainoastaan intensiivisen tutkimus- ja kehitystyön tuloksena. Tähän on kuuluttava myös koelaitosten rakentaminen, niiden tekninen ja taloudellinen koekäyttö sekä lopuksi tekniikan asteittainen markkinoille saattaminen.

1.7

Lisäksi komitea on huomauttanut, että energiaongelmaa tulisi käsitellä nykyistä globaalimmin ja ajallisesti pitkäjänteisemmin, koska energiatalouden muutokset etenevät hitaasti ja koska ilmastoon vaikuttavien kaasujen (kasvihuonekaasujen) päästöt eivät ole pelkästään alueellinen vaan maailmanlaajuinen ongelma. Lisäksi on odotettavissa, että tulevaisuudessa, etenkin kuluvan vuosisadan toisella puoliskolla, tilanne vaikeutuu entisestään.

1.8

Sekä luonnonvarojen vähenemiseen että päästöihin liittyvät ongelmat pahenevat nimittäin entisestään maailmanlaajuisen energiatarpeen ennustetun kasvun myötä: väestönkasvun sekä kehitysmaiden kiinnikuromisen seurauksena energiatarpeen ennustetaan kaksinkertaistuvan tai jopa kolminkertaistuvan vuoteen 2060 mennessä. Nykytiedon mukaan tähän huomattavaan lisätarpeeseen ei pystytä vastaamaan pelkästään parantamalla energiakäytön tehokkuutta tai säästämällä energiaa.

1.9

Strategiat ja kehitysnäkymät on näin ollen suunnattava vuotta 2060 pidemmälle.

1.10

Kuten komitea on aiemmin todennut, kyseiset ongelmat eivät kuitenkaan välity riittävästi kansalaisille, ja julkisuudessa esiintyy riskien ja mahdollisuuksien yli- ja aliarvioinnin välillä vaihtelevia mielipiteitä.

1.11

Näin ollen ei myöskään ole vielä olemassa riittävän yhtenäistä maailmanlaajuista energiapolitiikkaa. Tämä tosiasia heikentää lisäksi EU:n tasapuolisia mahdollisuuksia maailmanlaajuisessa taloudellisessa kilpailussa.

1.12

Jopa EU:n jäsenvaltioiden keskuudessa esiintyy erilaista asennoitumista energiaongelmaan. Kuitenkin sekä jäsenvaltioiden parissa että EU:n tasolla ollaan laajasti yksimielisiä siitä, että kaikkia vaihtoehtoja — muutamassa jäsenvaltiossa ydinenergiaa lukuun ottamatta — tulee kehittää (edelleen). Tähän tarkoitukseen sovelletaan lukuisia asianmukaisia T&K-ohjelmia ja muita, osittain jopa kumulatiivisia tukiohjelmia, sekä jäsenvaltioiden että EU:n tasolla.

1.13

EU:n erityinen tavoite edelliseen liittyen on lisätä uusiutuvien energiamuotojen käyttöä selkeästi keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä, mikä edistää myös ilmastonsuojelua. Tässä yhteydessä geotermisellä energialla on tärkeä rooli.

2.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa. Lämmönsiirtoaineena käytetään vettä (5) (nestemäisessä muodossa tai höyrynä).

2.1.1

Lämpövirran tiheys on kuitenkin hyvin alhainen. Maanpinnan alla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa hyvin hitaasti: yleinen keskiarvo lämpötilan nousulle on noin 3 celsiusastetta sadalla metrillä. Geologista aluetta, jolla lämpötila kasvaa syvyyssuunnassa tätä jyrkemmin kutsutaan geotermiseksi anomaliaksi.

2.1.2

Maanpintaa lähellä olevien kerrostumien lämpötalouteen voi vaikuttaa myös auringon säteily. Tätä ilmiötä kutsutaan maalämmöksi.

2.2

Maaperän lämpöä hyödynnetään kahdella eri tavalla.

2.2.1

Ensimmäinen tapa on lämmön hyödyntäminen lämmitystarkoitukseen. Lämmitykseen käytetään nykyisin EU:ssa noin 40 prosenttia energian kokonaistuotannosta, ja siihen riittää yleensä suhteellisen alhainen (veden) lämpötila (jo alle 100°C).

2.2.1.1

Pelkästään lämmitystarkoitukseen käytetään mm. pystyputkistoa, jossa alapäästään suljetussa (2,5–3 km pitkässä) koaksiaaliputkessa kaksisuuntaisesti virtaavaan veteen siirtyy maksimissaan noin 500 kWth:n lämpöteho.

2.2.1.2

Lähellä maanpintaa olevan maalämmön hyödyntämiseksi käytetään maalämpöpumppua rakennusten lämmittämiseen (noin 2 kWth — 2 MWth). Tässä käytetään lisäksi ”kylmäainetta” (6). Tästä tekniikasta on olemassa useampia muunnoksia, joissa putket voidaan asentaa metrin tai jopa useamman sadan metrin syvyyteen.

2.2.2

Toinen tapa on sähköenergian tuottaminen, johon tarvitaan korkeampia (veden) lämpötiloja (esim. yli 120°C). Tässä lämmitettävä vesi johdetaan yleensä kahden suurehkon välimatkan päässä toisistaan sijaitsevan porausreiän kautta kaksisuuntaisesti maaperän läpi. Näin voidaan saavuttaa suurempia lämpötehoja, nimittäin noin 5–30 MWth.

2.2.2.1

Mutta myös nämä (veden) lämpötilat ovat vielä alhaisia verrattuna (lämpöenergian muuttamiseksi sähköenergiaksi) tarvittavaan termodynaamiseen hyötysuhteeseen ja ottaen huomioon turbiinikierron vaatimat kiehumislämpötilat.

2.2.2.2

Siksi turbiineissa käytetään mieluummin kiertoaineita, joilla on vettä alhaisempi kiehumislämpötila (kuten perfluoripentaania, C5F12). Tätä varten on kehitetty erityisiä turbiinitekniikoita kuten ORC-tekniikka (Organic Rankine Cycle) tai ns. Kalina-prosessi.

2.2.3

Erityisen edullista on yhdistää molemmat käyttömuodot (sähkö ja lämpö) ja hyödyntää sähköntuotannossa käyttämättä jäänyt lämpö lämmitystarkoituksiin: näin saadaan samanaikaisesti lämmitys- ja sähköenergiaa.

2.3

Jotta hyödynnettävää energiaa voitaisiin toimittaa erityisesti sähköntuotantoa varten, tarvitaan yleensä riittävässä — usean kilometrin — syvyydessä maanpinnan alla sijaitsevia lämpöesiintymiä. Tämä edellyttää teknisesti vaativia syväporauksia.

2.3.1

Tällaisten laitosten käyttöönotto- ja käyttökulut kasvavat kuitenkin selkeästi sitä enemmän, mitä syvemmällä esiintymät ovat. Näin ollen on suunnitellun käyttötarkoituksen mukaan otettava huomioon poraussyvyys, hyötysuhde ja lämpöhyöty.

2.4

Siksi hyödynnettäviä lämpöesiintymiä on aluksi etsitty lähinnä sellaisilla geologisilla alueilla, joissa esiintyy geotermisiä anomalioita.

2.4.1

Merkittäviä geotermisiä anomalioita (esiintymiä, joilla on korkea entalpia (7)) esiintyy lähinnä vulkaanisesti erityisen aktiivisilla alueilla (Islanti, Italia, Kreikka, Turkki). Tällaisia hyvin entalpisia esiintymiä hyödynnettiin jo varhaishistoriassa kylpylöinä, ja niitä on käytetty noin sadan vuoden ajan myös sähköntuotantoon (Larderello, Italia, 1904).

2.4.2

Sen sijaan vähäisempiä geotermisiä anomalioita (lievästi entalpisia hydrotermaalisia esiintymiä), joissa lämpötila kasvaa syvyyden myötä vain hieman keskimääräistä enemmän, on tektonisesti aktiivisilla alueilla (Ylä-Reinin hauta, Tyrrhenanmeri, Egeanmeri jne.) sekä hyvin usein vettä sisältävissä sedimenteissä (pannoninen allas Unkarissa ja Romaniassa, Pohjois-Saksa — Puola -allas).

2.5

Koska geotermisiä anomalioita esiintyy vain harvassa, on 80-luvun puolivälistä lähtien yritetty hyödyntää entistä enemmän ”tavanomaisiin” geologisiin muodostelmiin varastoitunutta lämpöä, jotta voitaisiin tyydyttää paremmin hyötyenergian kasvavaa tarvetta ja sopeuttaa lämmön ja/tai energian tarjontaa paremmin alueellisiin tarpeisiin.

2.5.1

90-luvulla energiatuotannossa ryhdyttiin ensisijaisesti saksankielisissä maissa hyödyntämään muita kuin geotermisiin anomalioihin liittyviä esiintymiä. Sähköenergian tuotantoon on ryhdytty Altheimissa ja Bad Blumaussa (Itävalta) sekä Neustadt-Glewessa (Saksa) vasta neljän viime vuoden aikana.

2.5.2

Tämä edellyttää vähintään 2,5 kilometrin, mieluiten jopa 4–5 km:n tai syvempiä porauksia.

2.6

Menetelmän etuihin kuuluu, että

2.7

Menetelmän haittana on kuitenkin, että

3.1

Pääasiallisesti syvällä olevia esiintymiä hyödyntävässä geotermiassa on kyse kolmesta eri tekniikasta — jotka vaativat yleensä ainakin kaksi porausta (dubletti) (8) — tai niiden muunnelmasta:

Tämän lisäksi kehitetään maanpinnan yläpuolisia lämmönsiirto- ja hyödyntämistekniikoita (9).

3.2

EU:ssa — lähinnä geotermisiin anomalioihin pohjautuvien ja enimmäkseen Italiassa sijaitsevien — geotermisten laitosten sähköntuotantokapasiteetti on nykyään noin 1 GWel, eli noin 2 promillea sähkön kokonaistuotannosta EU:ssa. Välitöntä lämmityskäyttöä varteen on nykyisin hyödynnettävissä noin 4 GWth:n teho. Nykykehitykseen perustuvien arvioiden mukaan se noussee vuoteen 2010 mennessä kuitenkin jo vähintään 8 gigawattiin.

3.3

Kumpikaan käyttömuoto ei siis vielä anna määrällisesti merkittävää panosta EU:n energiatuotantoon, ja jopa niiden osuus käytössä olevista uusiutuvista energiamuodoista on vielä hyvin pieni.

3.4

Geotermisen energian hyödyntäminen on viime vuosina kuitenkin kasvanut selkeästi sekä jäsenvaltioiden sisäisten että EU-tason tukien ansiosta. Kun kyse on korkeintaan muutaman kymmenen megawatin lämpötehosta, geotermia edistää osaltaan myös hajautettua energiatuotantoa.

3.5

Komitea pitää tukia täysin oikeutettuina. Tässäkin on kyse enimmäkseen koelaitoksista, joissa on tarkoitus kokeilla ja kehittää edelleen erilaisia menetelmiä.

3.6

Sellaisilla alueilla, joilla ei esiinny geotermisiä anomalioita, sähköntuotannon kilowattituntikohtaiset kustannukset ovat nykyisin noin puolet aurinkoenergiaan ja kaksinkertaiset tuulienergiaan verrattuna, ja tämän kustannustason saavuttaminen edellyttää useimmiten yhtäaikaista lämmön ja sähkön tuotantoa.

3.6.1

Kuten edellä on todettu, geoterminen energiatarjonta voidaan kuitenkin sopeuttaa pitkälti kysyntään, mikä on eduksi, kun uusiutuvien energiamuotojen osuus energiamarkkinoista kasvaa. Silloin tuuli- ja aurinkoenergian tehovaihtelut vaativat säätely- ja tasaustoimien lisäämistä. Todennäköisesti on viime kädessä pakko turvautua energiaa kuluttaviin ja kalliisiin varastointiaineisiin, kuten vetyyn.

4.1

Mikäli geotermiatekniikan käyttöä pystytään laajentamaan geotermisten anomalioiden (ks. myös kohdat 2.4 ja 2.5) ulkopuolellekin, geoterminen energia voi hyvinkin muodostaa merkittävän osan ympäristöystävällistä ja kestävää energiahuoltoa (ks. myös kohta 4.13).

4.2

Potentiaalin käyttöön ottamiseksi ja kehittämiseksi tarvitaan taloudellisesti kannattavaan sähköntuottoon vähintään 4–5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia, jotta päästään käsiksi niihin (kivi)kerrostumiin, joissa vallitsee 150 celsiusasteen vähimmäislämpötila. Lisäksi näitä kivikerrostumia on käsiteltävä (stimuloitava) riittävän lämmönvaihdon takaamiseksi kuuman kiven ja luonnollisesti esiintyvän tai paikalle johdetun veden välillä sekä riittävän vesivirran mahdollistamiseksi.

4.2.1

Pelkkään lämmöntuotantoon (lämmitystarkoituksiin) riittää sitä vastoin (ks. myös kohta 2.2.1.1) myös matalampi, esimerkiksi 2–3 kilometrin poraussyvyys.

4.3

Tällaisia teknologioita kehitetään ja kokeillaan jo useissa, keskenään geologisesti erilaisissa paikoissa EU:ssa (esim. Soultz-sous-Forêts, Groß Schönebeck). Alan laajentamismahdollisuudet liittyvät sijainnista mahdollisimman pitkälle riippumattomien ja siten vientikelpoisten hyödyntämisteknologioiden kehittämiseen. Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin huomattavaa T&K-panosta.

4.4

Yhtäältä alkutekijöissä olevia tekniikoita on kehitettävä käyttöasteelle saakka ja varmennettava edellä mainitut edellytykset geotermisen energian kestävälle hyödyntämiselle.

4.4.1

Tässä yhteydessä on erityisen tärkeää selvittää, täyttääkö tällainen stimuloitu esiintymä todellakin riittävän kestävyyden asettamat hydrauliset ja termodynaamiset ehdot.

4.5

Toisaalta myös yksittäisiä prosessivaiheita on vähitellen parannettava ja rationalisoitava niin pitkälle, että kyseisen energiamuodon hyödyntämisestä tulee kilpailukykyinen (ks. jäljempänä). Tämä edellyttää asianmukaista tutkimus- ja kehitystyötä (ks. kohta 1.6) sekä markkinoiden valmistelua tuotantokustannusten säästämiseksi.

4.6

Keskipitkällä aikavälillä geotermisen energian kilpailukyky tarkoittaa, että sen hyödyntäminen voi kilpailla kustannusten suhteen tuulienergian kanssa. Tällainen tilanne on odotettavissa, koska tuulienergian haittapuolet nousevat yhä selkeämmin esille. Nämä haittapuolet koskevat tuulienergian hyvin vahvasti vaihtelevaa tarjontaa (joka tunnetusti johtaa huomattaviin sekundaarikustannuksiin ja muualla tapahtuviin päästöihin), asukkaisiin ja maisemaan kohdistuvaa haittaa sekä myös kasvavaa korjaus- ja huoltotarvetta. Myös kuluttajien tai julkisen sektorin kustannusrasite on otettava huomioon kokonaisarviossa.

4.7

Pitkällä aikavälillä ja kun otetaan huomioon öljyn ja maakaasun todennäköisesti edelleen nousevat hinnat (ja varojen rajallisuus), esille nousee kysymys geotermisen energian yleisestä kilpailukyvystä. Kyse on siis siitä, voiko tämän energian hyödyntäminen — kaikkien energian muuntamistekniikoiden ulkoiset kustannukset huomioon ottaen — pitkällä aikavälillä kehittyä kilpailukykyiseksi vaihtoehdoksi, joka ei tarvitse tukia eikä markkinoita vääristävää erikoisasemaa, ja jos, niin kuinka nopeasti.

4.8

Tämän tavoitteen saavuttaminen edellyttää kuitenkin (10), että

4.9

Komitea toteaa tyytyväisenä, että alalla on jo ryhdytty laajoihin toimiin. Komitea kannattaa varauksettomasti komission meneillään olevia ja suunnittelemia T&K-hankkeita sekä sen aikomusta vahvistaa edelleen selkeästi asianomaisia toimiaan seuraavassa T&K-puiteohjelmassa. Komitea pitää myös myönteisinä jäsenvaltioiden asianomaisia T&K-ohjelmia sekä niiden pyrkimyksiä helpottaa ja kannustaa jo nyt tukitoimin kokeellista markkinoille saattamista.

4.10

Komitea toistaa tässä yhteydessä aikaisemman suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan, avoimen, koordinoidun ja kaikkien kumppaneiden edistämän energiatutkimusstrategian avulla, josta tulisi lisäksi tehdä oleellinen osa seitsemättä T&K-puiteohjelmaa ja Euratom-ohjelmaa.

4.11

Sen tulisi sisältää myös tarvittavat T&K-toimet geotermisen energian kehittämiseksi ja sen aseman parantamiseksi, kunnes muutenkin muuttuvilla energiamarkkinoilla voidaan arvioida paremmin kyseisen teknologian pitkän aikavälin kustannuskehitys ja sen todelliset mahdollisuudet.

4.12

Lisäksi komitea suosittelee, että kaikki — siis myös tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut — geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti mahdollisimman tiiviisti eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja edistetään näin myös eurooppalaista yhteistyötä.

4.13

Tässä yhteydessä komitea näkee myös uusille jäsenvaltioille tarjoutuvan tilaisuuden osallistua EU:n T&K-ohjelmaan. Näissä maissa odotettavissa olevia energiajärjestelmien uudistuksia tulisi hyödyntää asianomaisten koe- ja esittelylaitosten asentamiseksi.

4.14

Komitea suosittelee lisäksi, että komissio pyrkii yhdenmukaistamaan markkinoille saattamiseen liittyvät tehokkaat tukitoimet (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) EU:ssa mahdollisimman pitkälle, jotta aluksi ainakin geotermiatekniikan alalla EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu samankaltaisten tekniikoiden välillä olisi mahdollista.

4.15

Koska geotermia tarjoaa erinomaisen mahdollisuuden hyödyntää energiaa samanaikaisesti lämmitystarkoituksiin ja sähköntuotantoon, komitea suosittelee lisäksi, että komissio edistää myös tarvittavien lämpöverkkojen ja lämmön talteenoton luomista.

5.1

Geotermisellä energiatuotannolla tarkoitetaan kaikkia tekniikoita, joilla hyödynnetään maapallon hyvin kuumasta sisuksesta maanpinnalle suuntautuvaa lämpövirtaa.

5.2

Tämä koskee ensisijaisesti lämmitysenergian tuotantoa, mutta myös sähkön tai molempien energiamuotojen yhtäaikaista tuottamista.

5.3

Geotermistä energiaa tuotetaan jo alueilla, joilla esiintyy geotermisiä anomalioita, mutta sen suhteellinen osuus energian kokonaistuotannosta on hyvin pieni.

5.4

Käyttämällä tekniikoita, jotka soveltuvat myös geotermisesti anomaalien alueiden ulkopuolella sovellettaviksi, geotermisen energian tuotanto voi muodostaa merkittävän osan kestävää energiahuoltoa nimenomaan perusenergian tuotannon alalla. Tämä edellyttää kuitenkin 4-5 kilometrin syvyyteen ulottuvia porauksia sekä ”stimulaatiotoimenpiteitä”.

5.5

Lupaavia kehitysmahdollisuuksia on kuitenkin olemassa myös maanpinnan läheisyydessä olevan maalämmön hyödyntämisessä lämmitys- ja ilmastointitarkoituksiin maalämpöpumppujen avulla.

5.6

Mahdollisuus tuottaa perusenergiaa erottaa geotermian teholtaan vaihtelevista menetelmistä (kuten tuuli- ja aurinkoenergiasta), joissa on entistä enemmän turvauduttava säätely-, tasaus- ja varastointitekniikoihin. Lisäksi sen maa-alan tarve ja maisemavaikutukset ovat suhteellisen pienet, eikä se kohtaa yhtä suurta vastustusta paikallisten asukkaiden parissa.

5.7

Komitea toistaa suosituksensa lisätä eurooppalaisen tutkimusalueen onnistumismahdollisuuksia kattavan energiatutkimusstrategian avulla.

5.8

Strategian tulisi sisältää myös geotermisen energian kehittämiseksi tarvittavat T&K-toimet, joilla jatketaan ja vahvistetaan asianmukaisesti jo toteutettavia ohjelmia.

5.9

Komitea suosittelee, että tähän asti ainoastaan kansallisella tasolla rahoitetut geotermiaa koskevat T&K-ohjelmat liitetään avoimen koordinoinnin mukaisesti kyseiseen eurooppalaiseen tutkimusohjelmaan ja sen integroituihin toimiin.

5.10

Komitea suosittelee, että kaikissa jäsenvaltioissa luodaan asteittain alenevia alkuvaiheen kannusteita ja säännöksiä markkinoille saattamiselle (esim. uusiutuvia energiamuotoja suosiva lainsäädäntö) ja yksityisten investointien lisäämiseksi, jotta ajallisesti rajoitetusti tuetun energian käyttöönotto ja myynti tulee houkuttelevaksi. Tavoitteena on edistää näin myös näiden energiamuotojen taloudellisten mahdollisuuksien tutkimista, parantamista ja arviointia.

5.11

Komitea suosittelee, että kyseiset tukitoimet yhdenmukaistetaan EU:ssa niin pitkälle, että EU:n laajuinen tasapuolinen kilpailu on mahdollista geotermiatekniikan alalla.