52005DC0120

Komission tiedonanto - Rakenneuudistukset ja työllisyys - Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät /* KOM/2005/0120 lopull. */


Bryssel 31.3.2005

KOM(2005) 120 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO

Rakenneuudistukset ja työllisyysRakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi:Euroopan unionin tehtävät

KOMISSION TIEDONANTO

Rakenneuudistukset ja työllisyys Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen työllisyyden kehittämiseksi: Euroopan unionin tehtävät

Komissio ehdotti, että voimakkaampaan ja kestävämpään kasvuun sekä uusien ja parempien työpaikkojen luomiseen tähtäävä Lissabonin strategia käynnistettäisiin uudelleen. Näiden tavoitteiden toteutuminen perustuu kaikkien kansallisten ja yhteisön voimavarojen käyttöönottoon ja edellyttää unionin ja jäsenvaltioiden välistä tiivistä yhteistyötä sekä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten, kansalaisyhteiskunnan ja kaikkien muiden alan toimijoiden kanssa.

Euroopan kansalaisten taloudellisen ja muun hyvinvoinnin edellytyksenä on se, että taloudelliset toimijat ja työntekijät mukautuvat nopeasti tällä hetkellä käynnissä oleviin perustavanlaatuisiin sosioekonomisiin muutoksiin, jotka tulevat esiin sekä uuden taloudellisen toiminnan luomisen ja kehittymisen että toisaalta myös tämänhetkisen toiminnan ja siihen liittyvien työpaikkojen vähenemisen tai häviämisen yhteydessä.

Yritysten rakenneuudistuksiin liittyy samanaikaisesti usein kustannuksia, jotka saattavat osoittautua erittäin korkeiksi paitsi asianomaisten työntekijöiden myös paikallisen tai alueellisen taloustilanteen kannalta. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on eurooppalaisen yhteiskuntamallin tunnusomainen piirre, joka edellyttää sosiaalikustannusten minimointiin ja vaihtoehtoisten työpaikkojen sekä tulonlähteiden löytämiseen tähtäävien tukitoimien toteuttamista.

Näissä olosuhteissa on olennaista varmistaa rakenneuudistusten hyvä hallinnointi, jossa otetaan huomioon sekä taloudelliset että yhteiskunnalliset seikat. Muutoksiin sopeutuminen on yrityksille elintärkeää: jos ne mukautuvat uuteen tilanteeseen nopeasti, niiden kilpailukyky voi säilyä ennallaan tai parantua. Taloudellisia vaikutuksia on myös halukkuudella säilyttää työntekijöiden työllistettävyys ja helpottaa heidän siirtymistään toiseen vastaanvanlaatuiseen työhön, jos tässä yhteydessä hyödynnetään yhtä Euroopan unionin pääasiallisista kilpailuvalteista eli työvoiman laatua, joka on tulevan kasvun tae. Rakenneuudistusten on lisäksi oltava osa Euroopan talouden pitkän aikavälin kehitys- ja johtamissuunnitelmaa, jotta näillä muutoksilla voitaisiin todella vahvistaa sen kilpailukykyä.

Rakenneuudistusten ennakointi ja tukeminen on siis selkeästi Lissabonin strategian mukaista, ja yhteisvastuu niistä kuuluu viranomaisille, yrityksille ja työmarkkinaosapuolille.

Komission 9. helmikuuta 2005 hyväksymän sosiaalipoliittisen ohjelman sekä kestävän kehityksen strategian tarkistusta koskevan tiedonannon mukaan komissio kehittää strategian rakenneuudistusten hallinnointia varten. Strategiassa keskitytään lisäämään relevanttien eurooppalaisten politiikkojen välistä vuorovaikutusta, tehostamaan työmarkkinaosapuolten osallistumista ja lisäämään synergiaa rahoituspolitiikan ja siinä käytettyjen välineiden sekä lainsäädäntö- ja sopimuspuitteiden hyväksymisen välillä.

Rakenneuudistukset eivät ole uusi ilmiö. Euroopan unioni on jo pitkään laatinut tämän alan politiikkoja ja välineitä, ja sillä olikin aikaisemmin merkittävä rooli terästeollisuuden rakenneuudistuksessa ja jokin aika sitten se osallistui laivanrakennus- ja tekstiiliteollisuuden rakenneuudistukseen.

Rakenneuudistukset koskevat muitakin kuin vaikeuksissa olevia aloja: viime vuosina on muodostettu alakohtaisia korkean tason ryhmiä määrittelemään lukuisien eri alojen strategisia kehitysnäkymiä.

Lisäksi monella yhteisön politiikalla on yleisellä tasolla edistetty rakenneuudistusten ennakoinnin ja tukemisen tavoitetta, esimerkiksi työntekijöille tiedottamista ja heidän kuulemistaan koskevilla direktiiveillä, Euroopan työmarkkinaosapuolten vuoropuhelulla, työllisyyspolitiikalla, taloudellisilla tukivälineillä, teollisuus- ja yrityspolitiikalla, maaseudun kehittämispolitiikalla jne.

Tässä tiedonannossa esitetään toimia, joita on kehitettävä tai vahvistettava unionin käytössä olevien eri välineiden avulla sekä yleisen että alakohtaisen toiminnan avulla. Toimia toteutettaessa on välttämätöntä rajoittaa yrityksille koituvaa taakkaa mahdollisimman paljon ja samalla varmistua siitä, että rakenneuudistusten ennakointia ja hallinnointia parannetaan.

Lissabonin strategiaa koskevan tiedonannon mukaisesti eurooppalaisilla, alojen välisellä tasolla ja alakohtaisella tasolla toimivilla työmarkkinaosapuolilla on erityistehtävä jäljempänä esitettyjen politiikkojen osa-alueiden täytäntöönpanossa. Työmarkkinaosapuolia pyydetään näin ollen vastaamaan tämän tiedonannon 2.4 kohdassa esitettyyn kehotukseen, joka muodostaa samalla yritysten rakenneuudistuksia ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevan kuulemisen toisen vaiheen perustamissopimuksen 138 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

TÄMÄNHETKISET HAASTEET

Ilmiön tarkastelu

Yritysten rakenneuudistuksia pidetään yleensä lähinnä negatiivisena ilmiönä, koska useimmiten korostetaan välittömiä vaikutuksia työllisyyteen tai työoloihin. Rakenneuudistukset ovat kuitenkin usein välttämättömiä yritysten toiminnan jatkumisen ja niiden kehittymisen kannalta. Muutoksia on näin ollen tuettava, jotta niiden vaikutukset työllisyyteen ja työoloihin olisivat mahdollisimman lyhytaikaisia ja rajoitettuja.

Rakenneuudistukset kuvastavat yritysten tasolla sitä tuotantoverkoston jatkuvaa muutosprosessia, johon vaikuttavat lukuisat eri tekijät.

Euroopan yhtenäismarkkinoiden kehitys ja eri maiden talouksien kansainvälinen avautuminen tarjoavat uusia tilaisuuksia talouden dynamiikan, yritysten kilpailukyvyn ja laadukkaiden työpaikkojen luomisen osalta. Yleisesti ottaen Euroopan unionin sisämarkkinoilla esiintyvä kilpailu suosii hyvinvointia ja kestävää työllisyyttä, koska se on tärkein innovaatioiden syntymiseen, uusien tuotteiden ja palveluiden luomiseen sekä taloudelliseen uudistumiseen vaikuttava tekijä.

Myös tekniset innovaatiot saavat aikaan rakenneuudistuksia. Uuden tieto- ja viestintätekniikan leviäminen ensinnäkin nopeuttaa kansainvälistä kauppaa ja tuotannon koordinointia. Se tekee niistä myös erittäin edullisia ja luo samalla uusia sovelluksia, jotka puolestaan tuottavat luovuutta edellyttäviä laadukkaita työpaikkoja. Toisaalta uusien tuotantoprosessien ja -menetelmien kehittyminen saa aikaan suuntauksen kohti laadukkaita työpaikkoja, jotka edellyttävät muunlaista soveltuvaa koulutusta. Myös ekologiset innovaatiot luovat uusia työpaikkoja ja parantavat sosiaalista hyvinvointia.

Sääntelykehyksen kehittäminen (uuden sääntelyn käyttöönotto tai sääntelyn purkaminen) aiheuttaa tuote- ja työmarkkinoiden muutoksia.

Merkittäviä kysynnän muutoksia aiheuttavat esimerkiksi vanhenevan väestön uudet tarpeet, aikaisempaa suurempi halukkuus ottaa huomioon ympäristönäkökohdat tai maailmanlaajuiseen kysyntään liittyvät maantieteelliset muutokset.

Tuotantoverkoston muuttuminen saa aikaan jatkuvia tarkistuksia:

Määrälliset näkökohdat: tarkistukset johtavat työntekijöiden uudenlaiseen jakautumiseen tuotantotoiminnan ja palveluiden välillä. Euroopassa luodaan edelleen työpaikkoja: vuosina 1977–2002 syntyi 30 miljoonaa nettotyöpaikkaa: palvelualalle syntyi yli 44 miljoonaa työpaikkaa, kun taas teollisuudesta hävisi vähintään 7 miljoonaa työpaikkaa ja maataloudesta 7,5 miljoonaa työpaikkaa. Joka vuosi syntyy ja häviää noin 10 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä. Arvioiden mukaan kussakin jäsenvaltiossa syntyy ja häviää päivittäin keskimäärin 5 000–15 000 työpaikkaa. Laatunäkökohdat: Euroopassa vallitsee joillakin aloilla suuntaus kohti laadukkaampia ja tuottavampia työpaikkoja. Palvelualalla työskentelevien määrä on lisääntynyt viimeksi kuluneiden 20 vuoden aikana, ja vuonna 2003 palveluala työllisti kaksi kolmasosaa väestöstä. Yrityksille suunnattujen palveluiden alalla työpaikkojen määrä on viimeisten viiden vuoden aikana kasvanut 25 %. Kolmen työntekijäryhmän työllisyys lisääntyi (matala koulutustaso +2,2 %, keskitason koulutustaso +14,2 % ja korkea koulutustaso +25,1 %) vuosina 1998–2003 Euroopassa (EU15), mutta heikosti koulutettujen työntekijöiden osuus kokonaistyöllisyydestä pieneni. |

Työntekijöiden siirtyminen alalta toiselle ei suju automaattisesti. Joidenkin erityisen vaarallisten, hankalien tai saastuttavien työpaikkojen katoamista voidaan pitää positiivisena ilmiönä, jos tilalle luodaan uusia työpaikkoja. Irtisanotut työntekijät eivät kuitenkaan välttämättä saa näin syntyneitä uusia työpaikkoja, sillä uusien työpaikkojen sijainti ja niiden edellyttämä koulutustaso voivat poiketa aikaisemmasta.

Heikossa asemassa olevat väestöryhmät, erityisesti heikosti koulutetut työntekijät kärsivät tämänkaltaisista muutoksista. Sosiaalisen yhteenkuuluvuuden kannalta on erittäin tärkeää, että Euroopan unioni kykenee tarjoamaan näille työntekijöille soveltuvia työpaikkoja.

Tämän jatkuvasti käynnissä olevan muutosprosessin lisäksi teknisillä läpimurroilla, kaupan kehittymisellä ja poliittisilla päätöksillä voi olla joihinkin teollisuuden aloihin ja/tai joihinkin alueisiin kohdistuvia dramaattisia seurauksia: henkilöresurssit ja kasvumahdollisuudet vähenevät. Näiden negatiivisten seurausten vaikutus voi lieventyä, jos viranomaiset toteuttavat soveltuvia toimia ja toimintaa koordinoidaan tehokkaasti.

Sisämarkkinoiden syventymisen ja kaupan avautumisen vaikutukset edellyttävät tukitoimia

Kaupan avautuminen on yleisesti ottaen hyödyllistä kasvun ja työllisyyden kannalta, mutta samalla siitä aiheutuu yrityksille ja niiden työntekijöille suuria muutoksia. Heikosti koulutetut ja heikossa asemassa olevat työntekijät kärsivät muutoksesta ensimmäisinä. Talouden avautumisesta aiheutuu siis eräänlainen kätketty uudelleenjako, jonka seuraukset on korjattava. Tilanne on korjattava sekä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden vuoksi että poliittisista syistä, kun otetaan huomioon avautumisesta aiheutuvat kustannukset – jotka ovat yleisesti ottaen rajoitetut, mutta näkyvät, konkreettiset ja keskittyneet – ja siitä koituvat edut, jotka ovat korkealla tasollakin epämääräisiä ja vaikeasti havaittavissa: tämä epätasapaino aiheuttaa selkeästi avautumisen vastaisia reaktioita. Lisäksi tilanteen korjaaminen on taloudellisesti välttämätöntä , sillä kohdennetut ennakointitoimet voivat pienentää muutoksen kustannuksia ja helpottaa siirtymävaihetta.

Empiiriset tutkimukset osoittavat yleensä, että kaupan avautumisesta aiheutuvien kustannusten määrä, jota tosin on vaikea arvioida, pysyy rajallisena, jos sitä verrataan avautumisen avulla oletettavasti saavutettaviin etuihin; näiden välinen suhde on monissa tapauksissa yhden suhde kahteenkymmeneen. Niiden vaikutus saattaa kuitenkin monesta syystä olla huomattavasti suurempi:

- avautumisesta aiheutuvat kustannukset keskittyvät yleensä joillekin aloille tai alueille

- avautumisen tuomat edut eivät suoraan korvaa syntyviä kustannuksia

- avautumisen kustannukset ja siitä saadut edut eivät ole heti havaittavissa

- kustannukset ja edut eivät sijoitu samaan paikkaan.

Suhde kaupan avautumisen ja siitä aiheutuvien seurausten tukemisen välillä on selkeä Yhdysvalloissa, jossa kansainvälisiä kauppaneuvotteluja ja kaupan avautumisesta aiheutuvien seurausten tukitoimia on aina pidetty kansainvälisen integraatiopolitiikan kahtena osa-alueena. Vuoden 2002 Trade Adjustment Assistance Reform Act in myötä tämän ohjelman käytössä olevat varat kasvoivat yli kaksinkertaisiksi (1,4 miljardia dollaria vuonna 2004). Tästä tuesta hyötyivät sekä avautumisen vaikutuksista kärsineet yritykset että niiden työntekijät.

On loogista, että Euroopan unioni vastaa toteuttamiensa politiikkojen kustannuksista. Tämä on lähivuosina erittäin tärkeää, sillä lähitulevaisuudessa tulee voimaan poikkeuksellisen monta kauppasopimusta (tekstiilikiintiöiden päättyminen ja EU-Chile-vapaakauppasopimus) ja monesta uudesta sopimuksesta neuvotellaan (Dohan neuvottelukierros, EU-Mercosur-vapaakauppasopimus ja EU:n ja Persianlahden yhteistyöneuvoston vapaakauppasopimus). Tätä tarkoitetaan tämän tiedonannon 2.1.3 kohdassa mainituilla toimilla, jotka koskevat yhteisön puuttumista tilanteeseen hätätapauksissa.

Euroopassa syntyy työpaikkoja päivittäin, mutta työmarkkinoiden toimintaa on tehostettava, aktiivista työllisyyspolitiikkaa vahvistettava, muutoksia ennakoitava ja työstä toiseen siirtymistä helpottavia mekanismeja luotava, jotta unionin uudet jäsenet ja rakenneuudistuksista kärsineet tahot voisivat hyötyä niistä. Näin ollen on tarpeen vahvistaa kaikkien toimijoiden välistä kumppanuutta ja keskittyä mahdollisten suhteellisten etujen kartoittamiseen, arvioida ala- ja ammattikohtaisia tulevia muutoksia, joita kullakin työmarkkina-alueella ilmenee. Tämä on tarpeen, jotta kyseiset toimijat voivat paremmin ennakoida tulevia muutoksia mahdollisimman lähellä kohdealuetta ja kohdeväestöä, johon muutosten vaikutukset saattavat kohdistua. Samantyyppisiä suhteellisia etuja voidaan etsiä joiltakin alueilta, kuten pienistä tai keskikokoisista kaupungeista, jotka eivät ole varsinaisia ruuhka-alueita, ja viehättäviltä maaseutualueilta, joissa korkeampi elintaso ja paremmat työolosuhteet ovat edullisen hintatason vuoksi mahdollisia.

Muutoksen ennakointi ja hallinnointi on kaikkien edun mukaista

Edellä esitetystä käy ilmi, että Eurooppaa ei uhkaa väistämätön taloudellinen ja sosiaalinen rappeutuminen, vaan että sen on kohdattava haaste, joka koostuu muutoksen ennakoinnista ja hallinnoinnista.

On tärkeää muistaa, että ilmiöllä on huomattava vaikutus joihinkin yhä muutosvaiheessa oleviin Euroopan maihin, joiden on tehtävä perusteellisia taloudellisia ja sosiaalisia uudelleenjärjestelyitä. Nämä maat tarvitsevat erityistukea, jota on annettava koheesiopolitiikan avulla. Rakenneuudistukset vaikuttavat kuitenkin koko Euroopan unioniin, joten yhteisön politiikkoja ja säädöksiä laadittaessa on otettava huomioon erilaiset aluekohtaiset vaikutukset ja kyettävä löytämään sopivia ratkaisuja koko unionin alueelle.

YHTEISÖN TASON RATKAISUT – EUROOPAN UNIONIN TEHTÄVÄT

Ratkaisut sisältyvät komission 2. helmikuuta 2005 ehdottaman kasvun ja työllisyyden edistämiseksi laaditun strategian yleisiin puitteisiin. Strategia on pohjana politiikalle, jonka avulla on tarkoitus hyödyntää kaikki mahdollisuudet ja välttää tilanne, jossa rakkenneuudistukset johtavat inhimilliseen ja sosiaaliseen draamaan.

On selvää, että suurin osa tämänhetkisiin haasteisiin löytyvistä konkreettisista ratkaisuista sijoittuu paikallistasolle. Euroopan unionilla on puolestaan käytössään hyödyllisiä välineitä muutosten ennakointiin ja tukemiseen. Sillä on itse asiassa merkittävä tehtävä seuravilla kolmella alalla:

- harjoittamansa, koordinoimansa tai edistämänsä horisontaalisen politiikan kautta Euroopan unioni sekä luo pitkän aikavälin edellytyksiä taloudelliselle ja tekniselle kehitykselle että helpottaa muutoksen ennakointia

- Euroopan unioni hankkii keinot tunnistaa alakohtaisia muutoksia ja välineitä, joiden avulla voidaan reagoida joillekin aloille tai alueille keskittyviin yllättäviin tapahtumiin, ja edistää siten koordinointia kaikkien asianomaisten kesken

- Euroopan unioni tunnustaa, että työmarkkinaosapuolet voivat auttaa muutoksen ennakoinnissa ja hallinnassa, ja antaa niille mahdollisuuden vaikuttaa tilanteeseen.

Yhteisön horisontaalisten politiikkojen käyttöönotto

Politiikkojen koordinoinnin tehostaminen Euroopan työllisyysstrategian uudistaminen Rahoitusvälineiden uudistaminen ja rakennerahastojen tehtävät myös kriisien aikana Teollisuuspolitiikka Kilpailupolitiikka Ulkopolitiikka Mittausvälineiden parantaminen |

Yhteisön politiikkojen koordinoinnin vahvistaminen

- Erilaisten sisäisten tavoitteiden, politiikkojen ja toimien on lähennyttävä toisiaan ja niiden välistä synergiaa on lisättävä.

Tämä edellyttää komissiolta tiivistä sisäistä koordinaatiota, jonka saavuttamiseksi on luotava sisäinen työryhmä, johon osallistuvat komission asiaan liittyvät yksiköt. Lisäksi komission on käytävä säännöllistä vuoropuhelua Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa.

Euroopan työllisyysstrategian uudistaminen

Komissio ehdottaa vuonna 2005 Euroopan työllisyysstrategian uudistamista Lissabonin strategian uudelleenkäynnistämistä koskevan ehdotuksensa pohjalta. Työllisyyspolitiikassa keskitytään kolmeen ensijaiseeen näkökohtaan, jotka ovat kaikki relevantteja rakenneuudistusten ennakoinnin ja hallinnoinnin kannalta: työmarkkinoille pyritään houkuttelemaan ja siellä pitämään enemmän ihmisiä, työntekijöiden ja yritysten mukautumiskykyä parannetaan ja henkilöresursseihin investoidaan enemmän.

Tämän tarkistetun näkökohdan mukaisesti Euroopan työllisyysstrategialla tuetaan tehostetusti kansallisia politiikkoja, jotka myötävaikuttavat rakenneuudistusten ennakointiin ja tukemiseen.

Yhteisön rahoitusvälineiden uudistaminen rakenneuudistusten ennakoinnin ja hallinnan tehostamiseksi

Komissio esitti vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymiä koskevassa ehdotuksessaan, että rakennerahastojen välityksellä keskityttäisiin antamaan enemmän tukea Lissabonin strategian tavoitteille. Tässä käytettäisiin apuna yhteisön strategisia suuntaviivoja, jotka muodostavat kansallisten strategioiden perustan. Euroopan sosiaalirahastosta on jo rahoitettu rakenneuudistusten ennakointiin ja hallinnointiin liittyviä toimia. Euroopan sosiaalirahastoa koskevassa uudessa asetusehdotuksessa tämä tehtävä vahvistetaan erityisesti silloin, kun kyseessä on

- työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen alakohtaisten ja yritysten rakenneuudistusten yhteydessä

- henkilöresursseihin kohdistuvien investointien ja elinikäisen oppimisen tukeminen; Euroopan sosiaalirahasto voi tukea laadukkaiden, paikallisiin koulutustarpeisiin suunnattujen ja laajaan kumppanuuteen perustuvien koulutusjärjestelmien kehittämistä

- on työllisyys- ja innovaatiosopimusten sekä yhteistyökumppanuuksien luominen kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla; uudella asetuksella tuetaan esimerkiksi taloudellisia ja sosiaalisia muutoksia ennakoivien järjestelmien ja välineiden kehittämistä

- on sidosryhmien institutionaalisten valmiuksien ja tehokkuuden vahvistaminen esimerkiksi kouluttamalla muutosjohtajia

- on ammatillisen koulutuksen ja aluekehityksen toimijoiden välisen synergian ja yhteistyön vahvistaminen.

Myös Euroopan aluekehitysrahastolla on merkittävä osuus uusien toimintojen kehittämisessä, sillä sen välityksellä investoidaan tutkimukseen ja kehitykseen, levitetään innovaatioita ja laaditaan infrastruktuureja, joiden tavoitteena on resurssien kestävä hallinta.

Maaseudun kehityksen osalta voidaan todeta, että maaseutualueet osallistuvat näiden tavoitteiden toteuttamiseen eri tavalla kuin kaupungit: harvaan asutuilla alueilla kilpailukyvyn saavuttaminen edellyttää usein monimuotoista taloutta, perinteisten ammattien ja tekniikoiden modernisointia, innovatiivisten palveluiden tarjoamista, ympäristöresurssien hyväksikäyttöä jne.

Euroopan maaseudun kehittämisrahasto vastaa niistä pääasiallisista rahoitusvälineistä, joita jäsenvaltioiden käytössä on tällä alalla. Tässä yhteydessä alakohtaista (maatalous-, teollisuus- ja palvelualan) politiikkaa ja aluekohtaista politiikkaa (alue-, maaseutu-, kaupunki- tai paikallispolitiikkaa) on toteutettava täydentävästi ja yhtenäisesti, jotta niiden kasvu- ja työllisyysvaikutukset voitaisiin maksimoida.

Myös muut ohjelmat auttavat osaltaan paremmin ennakoimaan ja integroimaan taloudellisia muutoksia. Tutkimuksen puiteohjelman tarkoituksena on vahvistaa unionin teollisuuden tieteellistä ja teknistä perustaa eurooppalaisen tutkimuksen erinomaisen laadun ja luovuuden tukemiseksi ja Euroopan talouden kansainvälisen kilpailukyvyn vahvistamiseksi.

Koulutusohjelmat ovat avainasemassa luotaessa kilpailukykyistä ja dynaamista osaamistaloutta, joka suosii liikkuvuutta. Tätä näkökohtaa tukee myös elinikäistä oppimista koskevan uuden integroidun ohjelman hyväksyminen vuosille 2007–2013.

Yhteisön toimintavalmius hätätilanteissa

Vaikka kykyä ennakoida muutoksia onkin pyritty parantamaan, on mahdollista, että ilmenee sellaisia alue- tai alakohtaisia, vaikutuksiltaan merkittäviä yllättäviä tapahtumia (katso 1.1 kohta edellä), jotka edellyttävät viranomaisten puuttumista tilanteeseen, jotta tarvittavia muutoksia voitaisiin helpottaa.

Aluepolitiikka on tässä yhteydessä osoittanut tehokkuutensa. Komissio onkin tämän vuoksi ehdottanut vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymien puitteissa, että tehtäisiin varauksia ennakoimattomia menoja varten (1 % lähentymistä ja 3 % kilpailukykyä koskevista määrärahoista vuosittain ja jäsenvaltiokohtaisesti). Myös rakennerahastoista maksettaisiin vastaavissa tilanteissa tukea tiiviissä yhteistyössä alueellisten viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten kanssa. Komissio ehdotti myös, että perustettaisiin kasvun mukauttamiseen tarkoitettu rahasto, jonka vuotuinen budjetti olisi 1 miljardia euroa.

Teollisuus- ja yrityspolitiikka

a) Huhtikuussa 2004 annetun tiedonannon jatkotoimet

Komissio toteuttaa edelleen uudistettua teollisuuspolitiikkaa, josta se teki ehdotuksen huhtikuussa 2004. Käytännössä tämä tarkoittaa yrityksiin sovellettavan sääntelykehyksen parantamista, yritysten tukemista innovaatioiden ja kilpailukyvyn aloilla sekä toiminnan parempaa koordinoimista etenkin alakohtaisella tasolla.

b) Alakohtaisten ja alueellisten jatkotoimien tehostaminen

Muutokseen valmistautumista voidaan parantaa lisäämällä tietoa eri aloista, niiden tulevaisuudennäkymistä sekä keinoista, joita voidaan käyttää kasvun ja työllisyyden lisäämiseen. Komissio on viime vuosina perustanut korkean tason työryhmiä eli epävirallisia, väliaikaisia foorumeita, jotka kokoavat yhteen kaikki sidosryhmät vertailemaan näkemyksiä eri alojen vaikeuksista ja mahdollisuuksista sekä hakemaan yhteistä visiota.

Eräät alat ovat lisäksi kokeneet nopeita ja kauaskantoisia muutoksia, joilla voi olla voimakkaita vaikutuksia tietyillä alueilla, joilla tarjolla olevat työpaikat ja työntekijöiden ammattitaito eivät ole riittävän monipuolisia. Komissio aikoo nämä kokemukset ja riskit huomioon ottaen varmistaa, että seuranta on tiiviimpää aloilla, joilla on todennäköisesti edessään huomattavia muutoksia lyhyellä aikavälillä. Seurannassa keskitytään kilpailukyvyn kehittymisen analysoimiseen, ympäristöstä johtuviin mahdollisuuksiin ja uhkiin, aluetason seurauksiin sekä toimenpiteisiin, joita voitaisiin toteuttaa yhteisön tasolla muutoksen ennakoimiseksi ja tukemiseksi. Työllisyyttä ja ammatillista koulutusta koskevissa kysymyksissä komissio kääntyy tarvittaessa Euroopan tason alakohtaista työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua käsittelevien komiteoiden puoleen.

Näitä seikkoja käsitellään tarkemmin parhaillaan laadittavassa tiedonannossa teollisuuspolitiikan alakohtaisesta ulottuvuudesta. Vuonna 2005 komissio keskittyy toimissaan autoteollisuuden lisäksi tekstiili- ja laivanrakennusalojen kehityssuuntauksiin.

c) Muut toimet

Komissio on myös tehnyt ehdotuksia yhteisistä teknologia-aloitteista, joilla rahoitetaan sosiaalisesti hyödyllisten tuotteiden tai palveluiden kehittämisohjelmia. Näin voidaan saada aikaan kilpailuetua ja luoda uusia markkinoita ja työpaikkoja.

Teknologiayhteisöt tarjoavat foorumin, jossa kaikki osapuolet voivat kartoittaa tarpeita viimeisimmän tutkimuksen ja teknisen kehityksen pohjalta.

Lisäksi on hyödynnettävä mahdollisimman hyvin kaikki uudet työllisyysmahdollisuudet, joita nykyiset kehityssuuntaukset synnyttävät. Tässä pyrkimyksessä strateginen tekijä on ympäristöteknologioita koskeva toimintasuunnitelma.

Kilpailupolitiikka

Kilpailusääntöjen – myös valtiontukien valvonnan – tiukka täytäntöönpano edistää merkittävästi pitkän aikavälin kasvua ja työllisyyttä sekä auttaa luomaan parempia tuotteita ja palveluita, jotka lisäksi ilmentävät selkeitä eurooppalaisia arvoja. Näitä arvoja ovat etenkin ympäristöstä huolehtiminen sekä hyväksyttävien työolojen edistäminen.

Valtiontukien alalla komissio työstää valtiontukien valvontaa koskevan politiikan uudistusta. Uudistuksella pyritään edistämään Lissabonin strategian täytäntöönpanoa suuntaamalla valtiontuet kasvua ja työllisyyttä kaikkein voimakkaimmin edistäville aloille.

Yrityskeskittymien valvonnan alaa koskeva uusi ”sulautuma-asetus” helpottaa teollisuuden rakenneuudistusta ja vastaa globalisoituvan talouden haasteisiin samalla kun sen avulla varmistetaan, että kilpailua haittaavat sulautumat estetään tai niitä muutetaan.

Työntekijöiden edustajat voivat esittää kantansa komission tiedossa olevista kilpailuasioista tutkimusten kuluessa:

- Sulautuma-asetuksen samoin kuin kilpailumenettelyjen puitteissa työntekijöiden edustajilla on jo oikeus tulla kuulluksi kolmansina osapuolina. Edustajat voivat myös esittää kirjallisia huomautuksia, osallistua suullisiin kuulemisiin ja vaatia kokouksen koolle kutsumista.

- Valtiontukea koskevien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti työntekijöiden edustajat voivat toimittaa komissiolle kolmansina osapuolina tietoja, jotka komissio voi ottaa huomioon toimitettuaan nämä tiedot ensin kyseisille jäsenvaltioille kommentoitavaksi. Komissio voi myös tavata työntekijöiden edustajia kuullakseen näiden näkemykset tietyistä tapauksista.

Ulkopolitiikka

Sosiaalipoliittisessa ohjelmassa esitetään, että ulkoisten toimien avulla on edistettävä työllisyyttä, sosiaalipolitiikkaa ja hyväksyttäviä työoloja. Tämä toteutetaan erityisesti tukemalla sosiaalisia perusoikeuksia, kehittämällä työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua, yritysten sosiaalista vastuuta ja sosiaalisen suojelun kattavuutta sekä edistämällä muutoksen ennakoivaa hallintaa maailmanlaajuisesti. Näitä tavoitteita seurataan EU:n ja sen kumppaneiden välisen vuoropuhelun yhteydessä sekä yhteyksissä kansainvälisten järjestöjen kanssa (ILO, OECD, YK ja talouspolitiikkaa ohjaavat järjestöt – Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja Maailman kauppajärjestö).

Kaupan alalla komissio jatkaa toimiaan, joiden tavoitteena on tehdä Dohan neuvottelukierroksesta kehitystä tukeva tekijä. Lisäksi komissio pyrkii vahvistamaan teollis- ja tekijänoikeuksien suojaa sekä torjumaan väärennöksiä. Se jatkaa WTO-sopimusten mukaisia tarvittavia toimia ehkäistäkseen markkinatalouden perusperiaatteita rikkovien käytänteiden (polkumyynti ja sääntöjenvastaiset tuet) kielteiset vaikutukset.

Rakenneuudistuksia mittaavien välineiden kehittäminen

Dublinissa sijaitsevaa Euroopan muutoksenseurantakeskusta pyydetään kehittämään rakenneuudistuksille määrällisen ja laadullisen analysoinnin sekä seurannan välineitä, jotta saataisiin vankempi perusta rakenneuudistuksia ja hajauttamista koskevalle julkiselle keskustelulle.

Muutoskumppanuuden lujittaminen

Alakohtaisen työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun vahvistaminen Yritysten sosiaalinen vastuu Rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin perustaminen |

- Jäljempänä kohdassa 2.4 esitetyn tehtävän lisäksi työmarkkinaosapuolilla on merkittävä rooli varsinkin seuraavilla kahdella alalla:

- Niiden on kehitettävä eurooppalaisissa työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua käsittelevissä alakohtaisissa komiteoissa tapoja ennakoida rakenneuudistuksia ottaen erityisesti huomioon kohdassa 2.4 tarkoitettujen neuvottelujen tulokset sekä ala- ja aluekohtaiset seurantatoimet.

- Koska niillä on alakohtaista asiantuntemusta, niiden tehtävänä voi olla tiedottaa ja varoittaa viranomaisia kaikilla tasoilla. Jos työmarkkinaosapuolet päättävät varoittaa komissiota erityisen huolestuttavasta kehityssuuntauksesta, komissio voi päättää tehostaa alakohtaisia ja alueellisia seurantatoimia kohdissa 2.1.3 ja 2.1.4 määritellyn mallin mukaisesti.

Komissio esittelee piakkoin yritysten sosiaalista vastuuta koskevan tiedonannon , jossa käsitellään erityisesti positiivisia aloitteita, joita yritykset toteuttavat vuorovaikutuksessa sidosryhmien kanssa rakenneuudistusten yhteydessä. On havaittu, että yritykset, jotka kykenevät huolehtimaan rakenneuudistuksista sosiaalisesti vastuullisella tavalla, ovat usein niitä yrityksiä, jotka saavat markkinoiden kilpailukyvyn ja joustavuuden kannalta parempia tuloksia.

Komissio perustaa vuonna 2005 rakenneuudistuksia käsittelevän foorumin. Se tukeutuu jo olemassa olevien organisaatioiden aikaansaannoksiin ja sen tehtävänä on seurata säännöllisesti alan kehityssuuntauksia sekä edistää eri aloitteiden niveltämistä toisiinsa. Tämä edellyttää sitä, että komission lisäksi myös muut EU-toimielimet sekä työmarkkinaosapuolet ja tiedeyhteisön edustajat osallistuvat toimintaan.

Lainsäädäntö- ja sopimuskehyksen mukauttaminen

Lainsäädännön nykyaikaistaminen ja yksinkertaistaminen Vihreä kirja työoikeuden kehittämisestä Työntekijöiden liikkuvuuden tukeminen |

- Tässä yhteydessä on ensinnäkin syytä muistuttaa niistä lainsäädännön nykyaikaistamis- ja yksinkertaistamistoimista , jotka sisältyvät Lissabonin toimintaohjelmaan.

Työoikeuden kehittämistä koskevassa vihreässä kirjassa komissio aikoo analysoida uusien työmuotojen nykyisiä suuntauksia ja sitä, miten työlainsäädännöllä voitaisiin vaikuttaa kehitykseen ja luoda toimintaympäristö, joka suosisi tällaisia työmarkkinoiden muutoksia.

Yhteisön sisäisen liikkuvuuden edistämiseksi komissio aikoo esittää direktiiviehdotuksen lisäeläkeoikeuksien siirrettävyyden parantamisesta.

Yritysten rakenneuudistuksia ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva työmarkkinaosapuolten toinen kuulemisvaihe

Tässä toisessa kuulemisvaiheessa työmarkkinaosapuolia kehotetaan sitoutumaan enemmän eri keinoihin ennakoida ja hallita rakenneuudistuksia. Työmarkkinaosapuolet ovatkin keskeisiä toimijoita rakenneuudistusten tehokkaassa hoitamisessa.

Toisessa kuulemisvaiheessa työmarkkinaosapuolia kehotetaan ennen kaikkea jatkamaan jo käynnissä olevia toimia ja rohkaistaan niitä hyväksymään rakenneuudistuksia ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskevat suuntaviivat parhaista käytänteistä.

Komissio otti työmarkkinaosapuoliin yhteyttä rakenneuudistusasioissa jo tammikuussa 2002, jolloin se pyysi niitä selvittämään ja kehittämään hyviä käytänteitä rakenneuudistusten alalla kaikkialla Euroopassa. Tämän jälkeen työmarkkinaosapuolet määrittelivät muutoksen hallintaa koskevat viitteelliset suuntaviivat. Uuden vaiheen tarkoituksena on erityisesti rohkaista hyväksymään nämä suuntaviivat sekä taata niiden täytäntöönpano ja kehittäminen tulevaisuudessa.

Lisäksi komissio käynnisti huhtikuussa 2004 työmarkkinaosapuolten ensimmäisen kuulemisvaiheen eurooppalaisista yritysneuvostoista annetun direktiivin tarkistamiseksi. Työmarkkinaosapuolilla on keskeinen tehtävä rakenneuudistusten ennakoimisessa ja hallinnoimisessa. Työmarkkinaosapuolet ovatkin aloittaneet Euroopan tasoisen pohdinnan, jonka tarkoituksena on vahvistaa nykyisten yritysneuvostojen tarkastelun perusteella laadittavat periaatteet tai suuntaviivat.

Näiden toimien ja kannanottojen perusteella komissio katsoo, että Euroopan tasoista työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua olisi tiivistettävä näissä kahdessa toisiinsa läheisesti liittyvässä aiheessa. Sopiva yhteys olisi uudistetun Lissabonin strategian keskeinen tekijä, kasvun ja työllisyyden kumppanuus. Komissio rohkaiseekin eurooppalaisia työmarkkinaosapuolia tehostamaan käynnissä olevia toimia ja aloittamaan neuvottelut niiden välisen sopimuksen tekemiseksi tarvittavista menettelyistä ja keinoista, jotta voidaan

- panna täytäntöön jo määriteltyjen, rakenneuudistuksia koskevien suuntaviivojen soveltamis- ja seurantamekanismit sekä käynnistää keskustelu niiden kehittämisestä

- rohkaista ottamaan käyttöön parhaat käytänteet, jotka on esitetty jo määritellyissä rakenneuudistuksia koskevissa suuntaviivoissa

- edistää parhaita käytänteitä europpalaisten yritysneuvostojen toiminnassa niiden tehostamiseksi varsinkin niiden tehtävässä toimia muutoksen hyväksi

- kehittää yhteinen lähestymistapa tämän tiedonannon muihin niitä koskeviin näkökohtiin, joita ovat erityisesti koulutus, liikkuvuus, alakohtainen ulottuvuus ja ennakointi.

Komissio seuraa työmarkkinaosapuolten työskentelyä ja analysoi, miten ne edistyvät asiassa vuoden 2006 kolmikantakokoukseen mennessä.

3. PÄÄTELMÄT

Komissio on vakuuttunut siitä, että rakenneuudistusten ei tarvitse tarkoittaa sosiaalista taantumista eikä taloudellisia tappioita. Päinvastoin, rakenneuudistukset voivat johtaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Edellytyksenä tälle on kuitenkin se, että ne on ennakoitu asianmukaisesti, että yritykset kykenevät hallinnoimaan ne tehokkaasti ja nopeasti ja että julkisilla toimilla autetaan toteuttamaan rakenneuudistukset vakaissa olosuhteissa.

Sellainen politiikka, jolla vastustetaan muutosta ja jäädytetään taloudelliset rakenteet, siirtää vain ongelmaa eteenpäin ja voimistaa sen negatiivisia vaikutuksia. Se johtaa innovaatioiden hidastumiseen ja eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn menettämiseen. Toisaalta politiikalla, jonka seurauksena työntekijöiden työllistettävyys heikkenee, olisi vakavia vaikutuksia kasvumahdollisuuksiin ja sosiaaliseen yhteenkuuluvuuteen.

Yhteisön tasolla annettavien vastausten on täytettävä neljä keskeistä vaatimusta:

- Eri politiikkojen on oltava keskenään johdonmukaisia, jotta kasvu ja siitä aiheutuvat rakenneuudistukset eivät johda henkilöpääoman menetykseen.

- Tarvitaan pitkän aikavälin näkemystä, joka käsittää yhteisön eri politiikat. Taloudelliset ja yhteiskunnalliset toimijat tarvitsevat ennakoitavuutta voidakseen toimia tehokkaasti.

- Kaikki sidosryhmät, ennen kaikkea työmarkkinaosapuolet, on saatava osallistumaan.

- Alueellinen ulottuvuus on otettava huomioon, sillä muutoksen ennakointi on tehokkainta juuri paikallistasolla. Tältä osin Euroopan unionin alue- ja koheesiopolitiikan on toimittava katalysaattorina.

Liite

Ehdotetut toimenpiteet

- Tarkistetaan Euroopan työllisyysstrategia kolmeen prioriteettiin keskittyen: työllisyysasteen nostaminen, työntekijöiden ja yritysten sopeutumiskyvyn parantaminen ja henkilöresursseihin tehtävien investointien lisääminen.

- Uudistetaan rahoitusvälineitä lisäämällä etenkin koheesiopolitiikan, Euroopan sosiaalirahaston ja elinikäistä oppimista koskevien yhteisöohjelmien vaikutusta Lissabonin strategiaan.

- Perustetaan kasvun mukauttamiseen tarkoitettu rahasto (jonka määrärahat ovat miljardi euroa) ja tehdään varaukset ennakoimattomia menoja varten koheesiopolitiikan puitteissa (1 % lähentymiseen varatusta rahoituksesta ja 3 % kilpailukykyyn varatusta rahoituksesta) ennakoimattomiin häiriöihin varautumiseksi.

- Edistetään ulkosuhteisiin liittyvässä politiikassa sosiaalisia perusoikeuksia, hyväksyttäviä työoloja ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua.

- Lisätään rakenneuudistusten seurantaa European Restructuring Monitor -välineen avulla.

- Seurataan alakohtaisella ja aluetasolla aloja, joilla todennäköisesti tapahtuu huomattavia kilpailukyvyn muutoksia lyhyellä aikavälillä.

- Otetaan alakohtaista työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua käsittelevät komiteat tiiviimmin mukaan rakenneuudistusta koskevien kysymysten käsittelyyn.

- Perustetaan komission sisäinen rakenneuudistusta käsittelevä työryhmä.

- Luodaan rakenneuudistusta käsittelevä foorumi.

- Julkaistaan työoikeuden kehittymistä käsittelevä vihreä kirja.

- Helpotetaan työntekijöiden liikkumista yhteisön sisällä.

- Käynnistetään rakenneuudistuksia ja eurooppalaisia yritysneuvostoja koskeva työmarkkinaosapuolten toinen kuulemisvaihe; tarkoituksena on etenkin edistää parhaita käytänteitä koskevien suuntaviivojen hyväksymistä rakenneuudistusten ja eurooppalaisten yritysneuvostojen alalla.