Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta”

KOM(2004) 489 lopullinen — 2004/0164 CNS

(2005/C 221/09)

Neuvosto päätti 29. lokakuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 37 artiklan 2 kohdan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”maatalous, maaseudun kehittäminen, ympäristö” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 13. tammikuuta 2005. Esittelijä oli Adalbert Kienle.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 9. ja 10. helmikuuta 2005 pitämässään 414. täysistunnossa (helmikuun 9. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 133 ääntä puolesta 6:n pidättyessä äänestämästä.

1   Johdanto

Tammikuun 1. päivänä 2005 aloitettiin perusteellisen maatalousuudistuksen toimeenpano. Uudistuksen ydinasioita ovat tuotantomääristä irrotettu tilatuki sekä voimakkaampi keskittyminen maaseudun kehittämiseen. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusperustan muodostaa valtioiden päämiesten lokakuussa 2002 tekemä päätös, jolla määritellään maatalousmenojen yläraja ensimmäisen pilarin osalta. Menot eivät saa ylittää vuoden 2006 (jolloin EU:ssa on 25 jäsenvaltiota) tosiasiallista tasoa vuoteen 2013 asti. EU:n kaikkea rahoitusta sääntelevissä vuosien 2007–2013 rahoitusnäkymissä hyväksytään tämä maatalousalaa koskeva päätös. Yhteisen maatalouspolitiikan ja maaseudun kehittämisen menojen on määrä olla vuonna 2007 (27 jäsenvaltion EU:ssa) 57,18 miljardia euroa ja kasvaa vuoteen 2013 mennessä 1,1 prosenttia (vuoden 2004 hinnoilla mitattuna).

Käsillä olevan, yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta koskevan komission ehdotuksen aiheena ei kuitenkaan ole — kuten sen otsikko antaa ymmärtää — yhteiseen maatalouspolitiikkaan myönnettävien varojen alkuperä ja käyttö. Ehdotuksessa käsitellään pikemminkin maatalouden ja maaseudun kehittämisen budjettiteknistä toteutusta.

2   Komission asiakirjan sisältö

Käsillä olevalla ehdotuksella Euroopan komissio pyrkii luomaan budjettiteknisen perustan EU:n yhteiselle maatalouspolitiikalle ja maaseudun kehittämispolitiikalle vuosiksi 2007–2013. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitus on määrä säännellä yhdellä ainoalla säädöksellä. Ehdotusta tulee tarkastella samassa yhteydessä kuin ehdotusta asetukseksi maaseudun kehittämistuesta. Komission tavoitteena on yksinkertaistaminen ja tehostaminen. Tähän on tarkoitus päästä tiukentamalla valvonta-, arviointi- ja raportointijärjestelmää.

2.1   Rahoitusrahastojen järjestäminen

2.1.1   Tähän asti: Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR)

Yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta tähän asti vastannut Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto (EMOTR) jakautuu tukiosastoon ja ohjausosastoon. Tukiosastosta suoritetaan maatalousalan yhteiset markkinajärjestelyt (suorat tuet, vientituet, interventio-ostot), tietyt eläin- ja kasvinsuojelualan menot sekä yhteistä maatalouspolitiikkaa koskevat tiedotus- ja arviointitoimet. Lisäksi tukiosastosta rahoitetaan kattavasti tiettyjä maaseutualueita koskevia toimia (maatalouden ympäristötoimenpiteet, epäsuotuisassa asemassa oleville alueille maksettavat lisätuet, metsitys, varhaiseläke) sekä investointitoimia muilla kuin tavoite 1 -alueilla.

Ohjausosastosta rahoitetaan ne maaseudun kehittämisen investointimenot, joita ei makseta EMOTRin tukiosastosta, eli tavoite 1 -alueiden ja Leader + -aloitteen toimet.

2.1.2   Yhteisen maatalouspolitiikan tulevien rahastojen periaatteet

Uusien rahastojen on määrä olla rakenteeltaan EMOTRin kaltaisia. Rahastoja hallinnoi komitea, joka koostuu jäsenvaltioiden ja komission edustajista (41 artikla, maatalousrahastojen komitea). Kaikkiin uusista rahastoista rahoitettuihin toimiin on määrä soveltaa tilien tarkastus- ja hyväksymismenettelyä. Tähän asti näin on tehty vain tukiosaston toimien kohdalla. Ohjausosastosta rahoitetut toimet on tähän asti tarkastettu monivuotisten tukiohjelmien puitteissa (rakennerahastoista annetun asetuksen 1260/1999 mukaisesti).

2.1.3   Uusi Euroopan maatalouden tukirahasto (maataloustukirahasto)

Maataloustukirahasto muistuttaa Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston (EMOTR) tukiosastoa, ja siitä on tarkoitus rahoittaa edelleen mm. interventioita, vientitukia, suoria tukia ja tiedotus- ja menekinedistämistoimia. Tähänastisia maaseudun kehittämistoimia ei enää rahoiteta maataloustukirahastosta. Niistä vastaa jatkossa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto.

2.1.4   Uusi Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto)

Uudesta maaseuturahastosta on vastaisuudessa tarkoitus rahoittaa kaikki maaseudun kehittämistoimet, millä pyritään yksinkertaistamaan toisen pilarin rahoitusta. Rahasto yhdistää EMOTRin ohjausosaston ja maaseudun kehittämiseen tarkoitetut EMOTRin tukiosaston varat. Kun mukaan luetaan ensimmäisen pilarin tuen mukauttamisesta kertyvät varat, jotka syntyvät asetuksen (EY) 1782/2003 10 artiklan mukaisista vähennysprosenteista, on maaseudun kehittämisen budjettivarojen määrä olla komission suunnitelmien mukaan vuonna 2013 yhteensä 14,2 miljardia euroa (27-jäsenisessä EU:ssa, vuoden 2004 hintojen perusteella laskettuna).

2.2   Maksujen ja valvonnan hoitaminen

2.2.1   Maksajavirastot

Komission ehdotuksen mukaan maksuja hoitavat edelleen jäsenvaltioiden perustamat maksajavirastot. Ne ovat jäsenvaltioiden hyväksyttyjä viranomaisia tai elimiä, joiden tehtävänä on tarkistaa hakemusten tukikelpoisuus, kirjata suoritetut maksut ja esittää komissiolle vaaditut asiakirjat.

2.2.2   Maksutapa ja maksusitoumukset

Maataloustukirahaston maksut suoritetaan kuukausittain, maaseuturahaston maksut neljännesvuosittain. Ehdotetun asetuksen mukaan maaseuturahaston maksusitoumukset toteutetaan erikseen kullekin ohjelmalle ja useaksi vuodeksi, vuosittaisiin eriin jaettuna. Tässä sovelletaan sääntöä n+2, jota seuraa maksusitoumusten vapauttaminen automaattisesti. Sääntö n+2 tarkoittaa, että tietyssä ohjelmassa käyttöön asetetut varat täytyy käyttää kahden vuoden kuluessa sen vuoden jälkeen, jona varat on myönnetty (n = vuosi, jona varat asetetaan käyttöön).

2.2.3   Tietojen toimittaminen komissiolle

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle menoilmoitukset sekä varainhoitovuoden päätyttyä tilinpäätökset ja todistus toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyden, tarkkuuden ja todenperäisyyden todentamisesta. Uutena tietona nyt on toimitettava myös maksajaviraston vastuuhenkilön allekirjoittama tarkastuslausuma. Maaseuturahaston menojen osalta maksajaviraston on komission ehdotuksen mukaan tehtävä myös ohjelmittain eriytetyt tilinpäätökset.

2.2.4   Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen ja rahoituskertomus

Ehdotetun asetuksen mukaan komissio päättää hyväksyttyjen maksajavirastojen tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä ennen huhtikuun 30. päivää. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös koskee toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyttä, tarkkuutta ja todenperäisyyttä. Tähänastisen toimintatavan mukaan komissio tutkii, onko jotain määriä jätettävä yhteisön rahoituksen ulkopuolelle (sääntöjenmukaisuustarkastus), ja jos on, mitkä. Uutta on myös rahoitusoikaisujen määräaikojen pidentäminen 24:stä 36:een kuukauteen. Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain syyskuun 1. päivään mennessä (tähän asti: heinäkuun 1. päivään mennessä) rahoituskertomuksen rahastojen hallinnoinnista.

3   Yleistä

3.1   Tuen on oltava yhteiskunnallisesti hyväksyttävää ja ymmärrettävää

ETSK tietää hyvin, että yhteisen maatalouspolitiikan määrärahat muodostavat huomattavan — vaikka ajan mittaan suhteellisesti pienenevän — osuuden EU:n kokonaisbudjetista. Komitean mielestä onkin siksi välttämätöntä, että maatalouden ja maaseudun tukeminen on muun yhteiskunnan silmissä ymmärrettävää ja hyväksyttävää. Tämä edellyttää ETSK:n näkemyksen mukaan kahden edellytyksen täyttymistä:

3.2   Innovatiivisia malleja maksujen hoidon yksinkertaistamiseksi

ETSK näkee käsillä olevassa asetusehdotuksessa useita innovatiivisia aloitteita budjettiteknisten menettelyjen parantamiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Toteutustapa, eli kahden sisällöllisesti selvästi toisistaan erotetun rahaston perustaminen, on ETSK:n mielestä oikea ja mielekäs. Asetuksella edistetään huomattavasti yksinkertaistamista. Yhteisen maatalouspolitiikan rahoitusta säännellään yhdellä ainoalla oikeusperustalla. Tähänastisten kahden valvontajärjestelmän sijasta otetaan käyttöön yksi valvontajärjestelmä. Maaseudun kehittämistoimien erilaiset rahoitushallintojärjestelmät yhtenäistetään. Toinen, maataloustukirahaston toimien rahoitushallintojärjestelmä kuitenkin säilytetään. Ehdotetulla asetuksella maaseudun kehittämistuesta supistetaan ohjelmajärjestelmien määrä viidestä yhteen ja vähennetään myös ohjelmien määrää. ETSK antaa tunnustusta näille yksinkertaistamistoimille, jotka tuntuvat etenkin Brysselin hallintokoneistossa.

3.3   Yksinkertaistamisella on oltava tuntuva vaikutus tuensaajiin

Yksinkertaistamisen tulee kuitenkin ETSK:n mielestä ehdottomasti tuntua kaikilla tasoilla. Niin EU:n, jäsenvaltioiden kuin lopullisten tuensaajien on hyödyttävä siitä. Erityisen tärkeänä komitea pitää sitä, että byrokraattisten menettelyjen yksinkertaistamisen vaikutukset ulottuvat hallintoketjun loppupäähän eli maataloustuottajiin. Euroopan maataloustuottajien nykyistä tilannetta leimaa mittava byrokratia, johon usein liittyy tukien maksamisen viivästyminen. Räikein esimerkki tästä oli Sapard-ohjelma (EU:hun liittymistä edeltävä maatalouden ja maaseudun kehittämisen erityisohjelma), jota myös Euroopan yhteisöjen tuomioistuin äskettäin arvosteli. Riski siitä, että perusteettomasti maataloustuottajille maksettuja tukia ei saataisi perittyä takaisin, on kuitenkin hyvin pieni. Tästä syystä ETSK:n mielestä tukijärjestelyt on kiireesti muutettava sellaisiksi, että lopulliset tuensaajat saavat tukensa nopeasti ja mahdollisimman sujuvasti.

3.4   Hallintotaakkaa voidaan keventää

Yksinkertaistamisen tavoite saavutetaan kyllä komission, mutta ei riittävästi jäsenvaltioiden osalta. Eräät asetuksen osat jopa haittaavat yksinkertaistamistavoitteen saavuttamista ja lisäävät hallintotaakkaa. ETSK pahoittelee, että maksajavirastojen täytyy erilaisten maksutapojen ja maksusitoumusten vuoksi jatkossakin soveltaa kahta rahoitushallintojärjestelmää. Siksi olisi ehdottomasti huolehdittava siitä, että nämä molemmat järjestelmät ”virtaviivaistetaan”, jotta hallintotaakka pysyisi mahdollisimman pienenä. Tässä mielessä tarvitaan muitakin mukautuksia etenkin asetukseen maaseudun kehittämistuesta. Velvollisuus toimittaa entistä useampia asiakirjoja lisää jäsenvaltioiden hallintotaakkaa.

3.5   Jäsenvaltioilta edellytetään voimakkaampaa panosta

Komission ehdotus lisää jäsenvaltioiden taloudellista osavastuuta, sillä siinä pidennetään menojen maksatusaikaa, tiukennetaan määräaikoja ja annetaan komissiolle mahdollisuus periä varoja takaisin. ETSK on tyytyväinen siihen, että takaisinperintäjärjestelyssä myös jäsenvaltiot ovat EU:n ohella vastuussa maksetuista tukivaroista. Varainkäytön tehokkuuden ja avoimuuden lisäämiseksi perusteettomasti maksetut varat on voitava periä takaisin pitkänkin ajan päästä. Useat jäsenvaltiot ovat arvostelleet osavastuun lisäämistä, minkä vuoksi ETSK aikoo valvoa hyvin tarkasti, että nämä jäsenvaltiot eivät menetä kiinnostustaan ohjelmiin — mahdollisten lopullisten tuensaajien haitaksi. Myös maksujen määräajan tiukentamisella halutaan lisätä jäsenvaltioiden kurinalaisuutta. ETSK pitää maksujen rajoittamista tervetulleena, mutta katsoo, että ehdotettu tiukka ajallinen rajoittaminen on liiallista, ja kehottaa siksi komissiota harkitsemaan vielä ehdotettuja määräaikoja.

3.6   ”Meta-tuen” tulisi olla edelleen poikkeus

ETSK huomauttaa, että teknisen avun laajentaminen vie varoja rahastojen varsinaiselta tarkoitukselta eli maatalouden ja maaseudun tukemiselta. Tällainen ”meta-tuki” eli varsinaista tukea toteuttavien instituutioiden ja rakenteiden tukeminen ei saisi päästä hallitsevaan asemaan. Se on rajoitettava vain todella välttämättömimpään. Tässä yhteydessä ETSK arvostelee erityisesti yhteisön tukea jäsenvaltioiden hallinto- ja valvontarakenteiden luomiselle ja laajentamiselle. Tämä on epäilemättä jäsenvaltioiden tehtävä. ETSK ehdottaa, että teknistä apua laajennetaan tällä tavoin vain poikkeustapauksissa ja että laajennuksille asetetaan aikarajat. ETSK kehottaa komissiota antamaan näissä tapauksissa selvityksen, jotta tällaisia tukia voidaan valvoa tarkasti.

4   Erityistä

4.1   Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) nimi saksankielisissä toisinnoissa

Maaseudun kehittämistukea koskevan asetusehdotuksen saksankielisessä toisinnossa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) käytetään nimeä ”Europäischer Landwirtschaftsfonds für die Entwicklung des ländlichen Raums (ELER)”, kun taas käsillä olevassa ehdotuksessa sen nimenä on ”Europäischer Fonds für Landwirtschaft und Landentwicklung (EFLL)”. ETSK pyytää välttämään erilaisten nimitysten käyttöä samasta rahastosta ja yhtenäistämään asetusteksteissä käytettävän nimen.

4.2   Hallintotaakka

4.2.1   Todentamismenettelyn laajentaminen (7 artikla)

Todentamismenettelyn laajentaminen koskemaan seurantajärjestelmiä (7 artikla) lisää hallintotaakkaa. Todentamisviranomainen on tähän asti tutkinut komissiolle toimitettujen tilinpäätösten täydellisyyden, tarkkuuden ja todenperäisyyden. Nyt todentamisviranomaisen on vastattava ”hyväksyttyjen maksajavirastojen käyttöönottamien hallinto-, seuranta- ja valvontajärjestelmien ja tekemien tilinpäätösten todentamisesta”. ETSK vaatii, että tällaisen todentamisen tarpeellisuus selvitetään. Tavoitteena tulisi olla todentamisviranomaisten työn keskittäminen yhdenmukaisesti maksajaviranomaisten suorittamien maksujen todentamiseen.

4.2.2   Tilinpäätökset (8 artikla)

Maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta maksettavista maksuista on tehtävä vuosittain tilinpäätös, mutta rahoitusjärjestelmä (maksusitoumukset, ennakkomaksut, välimaksut, loppumaksut) on suunniteltu koko ohjelman ajaksi. ETSK pelkää, että maksajavirastojen on tehtävä selkoa maksuistaan sekä vuotuisissa tilinpäätöksissä että ohjelmien kokonaistilinpäätöksissä, mikä lisää työtaakkaa. Jokainen vuotuinen tilinpäätös on hyväksyttävä.

Maksajavirastojen on lisäksi toimitettava maaseuturahaston menoja koskevat tilinpäätökset kustakin ohjelmasta. Myös todentamisviranomaisten, jotka tähän asti ovat toimittaneet kertomuksensa tilinpäätöksen yhteydessä, on laadittava kertomuksensa erikseen kustakin vuosikertomuksesta. ETSK pahoittelee, ettei komissio ole onnistunut yksinkertaistamaan tätä menettelyä enemmän, mutta pitää työtaakkaa kuitenkin perusteltuna.

4.2.3   Muut asiakirjat (8 artikla)

Tilinpäätöksen lisäksi on toimitettava myös maksajaviraston vastuuhenkilön allekirjoittama tarkastuslausuma. ETSK ei pidä tätä tarpeellisena. Maksajavirastot ja todentamisvirastot muodostavat jo valvontajärjestelmän. ETSK:n mielestä riittäisi, että maksajaviraston vastuuhenkilö vahvistaa tietojen todenperäisyyden.

4.3   Rahoitus

4.3.1   Teknisen avun rahoituksen laajentaminen (5 artikla)

Teknisen avun rahoitus on määrä laajentaa kattamaan yhteisen maatalouspolitiikan analysoimiseksi, hallinnoimiseksi, seuraamiseksi ja toteuttamiseksi tarvittavat toimet sekä valvontajärjestelmien kuten myös teknisen ja hallinnollisen avun täytäntöönpano. Lisäksi rahoituksen piiriin uusina kohteina tulevat neuvoston asetuksen (EY) N:o 58/2003 mukaisesti perustetut toimeenpanovirastot sekä yhteisön tasolla tapahtuvan yhteistyön ja tietojenvaihdon edistämiseen ja sitä koskevaan tiedotukseen liittyvät toimet, jotka toteutetaan maaseudun kehittämisen yhteydessä, mukaan luettuna asianomaisten toimijoiden verkkoutuminen. Näitä toimia rahoitetaan keskitetysti. ETSK suhtautuu erittäin kriittisesti jäsenvaltioiden hallinnon tukemiseen yhteisön varoista.

Sitä vastoin on järkevää, että komissio vastaa verkkoutumisen edistämisestä.

4.3.2   Takaisinperintä (32, 33 ja 35 artikla)

Jäsenvaltioiden vastuuta takaisinperinnän toteuttamatta jättämisen taloudellisista seurauksista lisätään. Ehdotuksen mukaan komissio voi periä takaisinperittävät summat jäsenvaltiolta, jos tämä ei ole aloittanut kaikkia hallinnollisia tai oikeudellisia menettelyjä määrien takaisin perimiseksi (maataloustukirahaston maksujen osalta vuoden kuluessa ensimmäisen asteen hallinnollisesta tai oikeudellisesta päätöksestä). Tämä ei toistaiseksi ole ollut mahdollista. Jos takaisinperintää ei toteuteta neljän vuoden kuluessa (tai kuuden vuoden kuluessa, jos takaisinperintää käsitellään kansallisessa tuomioistuimessa), taloudellisista seurauksista vastaa 50-prosenttisesti jäsenvaltio. Tähän asti niistä on vastannut vain yhteisö. ETSK suhtautuu yleisesti ottaen myönteisesti siihen, että jäsenvaltiot kantavat komission rinnalla vastuun maksuista. Tällä voidaan saada aikaan, että jäsenvaltiot järjestävät tukirakenteensa ja niiden valvonnan huolellisemmin. Osavastuun lisääminen ei saa kuitenkaan johtaa siihen, että jäsenvaltiot menettävät kiinnostuksensa ohjelmiin. Kun otetaan huomioon, että menettelyt saattavat kestää kauemmin kuin neljä tai kuusi vuotta, ETSK ehdottaa, että jäsenvaltioiden vastuun aikarajoja ja prosenttiosuuksia harkittaisiin uudelleen.

4.3.3   Ennakkomaksun rajoittaminen 7 prosenttiin (25 artikla)

Ehdotetun asetuksen 25 artiklan mukaan ennakkomaksu, jonka komissio maksaa jäsenvaltion nimeämälle maksajavirastolle hyväksyttyään maaseudun kehittämisohjelman, on korkeintaan 7 prosenttia maaseuturahastosta ohjelmalle myönnettävästä rahoituksesta. ETSK pitää tätä rajoitusta hyväksyttävänä, sillä sellaisia on nytkin käytössä eikä se haittaa maksajaviranomaisen likviditeettiä.

4.4   Maksumääräajat (16 artikla)

Ehdotetun asetuksen 16 artiklassa säädetään ehdoton määräaika jäsenvaltioiden suorittamille maksuille. Se on asianomaisen varainhoitovuoden lokakuun 15. päivä. Joskus maksut kuitenkin väistämättä myöhästyvät (esim. oikeuden tuomiot). Hallinnot tarvitsevat enemmän ajallista liikkumavaraa varsinkin siirtyäkseen uuteen (tuotantomääristä irrotetun) tilatuen järjestelmään. ETSK pitää näin ollen lokakuun 15. päivää huonona ajankohtana.

4.5   Rahoituksen epäämispäätöksen määräaika (31 artikla)

Ehdotuksen 31 artiklan (sääntöjenmukaisuustarkastus) mukaan komissio voi tietyin edellytyksin (menoja ei ole toteutettu yhteisön sääntöjen mukaisesti, pyrkimys sopimukseen jäsenvaltion kanssa) evätä rahoituksen. Tämä ei koske menoja, jotka on toteutettu yli 36 kuukautta ennen komission asianomaiselle jäsenvaltiolle toimittamaa tarkastusten tuloksia koskevaa kirjallista tiedoksiantoa. Vanhentumisaika on tähän asti ollut 24 kuukautta. Muutos lisää komission mahdollisuuksia välttää maksuja, jotka eivät ole yhteisön oikeuden mukaisia. ETSK pitää kuitenkin järkevänä asettaa tiettyä ajallista painetta tällaiselle sääntöjenmukaisuustarkastukselle, kuten nykyisessäkin järjestelmässä tapahtuu. EU:n varhainen puuttuminen asioihin edistää myös ennaltaehkäisyä ja saa jäsenvaltiot toimimaan kurinalaisemmin.

4.6   Komissio voi vähentää maksuja (17 artikla)

Komissio varaa 17 artiklassa itselleen mahdollisuuden vähentää jäsenvaltioille maksettavia kuukausimaksuja tai keskeyttää ne. Sen lisäksi, että komissio voi tilien tarkastamisen ja hyväksymisen yhteydessä tehtävien päätösten yhteydessä vaatia maksuja takaisin tai olla suorittamatta niitä, sille luodaan nyt mahdollisuus vähentää nopeasti maksuja, jos yhteisön varoja käytetään selvästi väärin. Tämän kaltainen menettely on jo tähänkin asti ollut käytössä. ETSK pitää kannatettavana vastaavan oikeusperustan luomista.