23.3.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 74/39

1.1

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on seurannut Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan muotoutumista EU:n eri politiikan aloilla toteuttamien toimien yhteydessä kehitysmaissa ja etenkin AKT-maissa. Kehitys etenee yhä enemmän kohti osallistuvaa lähestymistapaa, eli valtiosta riippumattomat toimijat kutsutaan mukaan toimintaan ja niiden rooli tunnustetaan politiikkaa määriteltäessä ja toteutettaessa. Instituutiot ja valtiosta riippumattomat toimijat täydentävät näin ollen toisiaan kehitysyhteistyöohjelmien vaikutuksen vahvistamiseksi.

Cotonoun sopimus on tällä hetkellä ainoa esimerkki tällaisen osallistumisen institutionalisoimisesta. Sopimuksessa kehotetaan hallituksia kutsumaan valtiosta riippumattomat toimijat täysimittaisesti mukaan kansallisten kehitysyhteistyöstrategioiden eri vaiheisiin.

1.2

Kun otetaan huomioon tällainen tilanne ja se, että komitea on jo esittänyt kantansa aiemmassa lausunnossaan aiheesta ”Kansalaisyhteiskunnan rooli yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikassa” (REX 097/2003), on tärkeää käsitellä perinpohjaisesti naisten osallistumista sekä heidän merkittävää ja erityistä panostaan kehitysyhteistyöpolitiikan määrittelyyn ja toteutukseen Cotonoun sopimuksen piiriin kuuluvissa AKT-maissa. Komitean mielestä on korostettava sitä, että naisten rooli saattaa olla hyvin tärkeä ja että sitä tulisi tosiasiallisesti hyödyntää niin Cotonoun sopimuksen kuin kaikkien kehitysyhteistyöpoliittisten toimien yhteydessä.

1.3

Komitea on jo aiemmin painottanut järjestäytynyttä kansalaisyhteiskuntaa edustavana unionitason elimenä ”– – naisten ensisijaista roolia (taloudellisessa ja sosiaalisessa kasvu)kehityksessä sekä korostanut tarvetta kannustaa naisjärjestöjen toimintaa ja varmistaa niiden oikeudenmukainen osallistuminen neuvoa-antaviin ja päättäviin elimiin” (”Vihreä kirja Euroopan unionin ja AKT-maiden välisistä suhteista 2000-luvun alussa – Uuden kumppanuuden tuomat haasteet ja mahdollisuudet”, esittelijä Henri Malosse, EXT 152/1997).

Valtiosta riippumattomat toimijat yleisesti ja naisjärjestöt erityisesti eivät kuitenkaan edelleenkään osallistu täysimittaisesti päätöksentekoprosesseihin.

2.1

Maailmanpankin tuoreimmassa raportissa (World Development Report 2004) puhutaan maailmanlaajuisista markkinoista, jotka eivät enää vastaa taloudellisen, sosiaalisen ja työllisyyttä edistävän kehityksen vaatimuksia ja jotka ennen kaikkea eivät kykene poistamaan kaikkien eteläisen ja pohjoisen pallonpuoliskon maiden tasapuolista ja kestävää kasvua haittaavia esteitä. Vuonna 2002 asukaskohtaiset tulot olivat viidellä kuudesosalla maailman väestöstä alle 1 200 dollaria ja lopuilla yhdellä kuudesosalla – joka asuu lisäksi suurelta osin rikkaimmissa maissa – yli 26 000 dollaria.

2.2

Tähän mennessä ei mikään kansainvälinen organisaatio (IMF, Maailmanpankki, WTO, ILO, YK jne.) ole voinut toimia rajoituksitta demokraattisena ja maailmanlaajuisena ”säätelijänä” eikä kaventaa eri maiden ja yhteiskuntaryhmien välistä epätasaista talouskehitystä.

2.3

Lisäksi kehitysmaat joutuvat etenkin useimpia maailman maita koettelevan taantuman aikana toteuttamaan sellaisia kansainvälisten organisaatioiden suosittamia tai määräämiä taloudellisia rakennemuutostoimia, joita on vaikea perustella ja jotka kohdistuvat etenkin köyhään väestönosaan. Rakennemuutokset, joihin ei ole liittynyt asianmukaisia sosiaaliturvatoimia, ovat lisänneet köyhyyttä, epävarmuutta ja turvattomuutta heikoimmissa yhteiskuntaryhmissä (sekä pohjoisessa että etelässä).

2.4

Viime vuosina on myös säännönmukaisen maailmantalouden ja paikallisen harmaan talouden välinen kuilu kasvanut. Harmaan talouden alalla toimiviin henkilöihin ei sovelleta työntekijöiden oikeuksia eivätkä he osallistu maansa talouskasvuun, vaikka itse asiassa vaikuttavatkin siihen.

2.5

Kyseinen ilmiö koskee ennen kaikkea naisia, jotka kärsivät eniten tilanteesta. Kehitysmaiden köyhyydessä elävät naiset eivät kykene hyötymään tavaroista ja palveluista, ja he ovat usein ihmisoikeuksien sekä sosiaalisten ja taloudellisten oikeuksien vakavien loukkausten uhreja.

2.6

Köyhyys, työttömyys ja alityöllisyys kohdistuvat ennen kaikkea naisiin.

2.7

Yhdistyneiden kansakuntien erityisjärjestöjen ja komissioiden järjestämissä konferensseissa on laadittu lukuisia ehdotuksia naisten asemaa edistäviksi toimintalinjoiksi, toimenpiteiksi ja hankkeiksi. Äskettäin järjestetyssä vuosituhannen kehitystavoitteita (Millennium Development Goals) käsittelevässä konferenssissa hyväksyttiin kaksi avainasiakirjaa, joiden pääaiheina ovat naisten yhtäläiset oikeudet osallistua täysimittaisesti päätöksentekoprosesseihin sekä sairauksien ehkäisyn ja terveyden suojelun tarve.

3.1

Perustamissopimuksen 3 artiklassa säädetään, että EU pyrkii kaikissa toimissaan – kehitysyhteistyöpolitiikka mukaan lukien – poistamaan eriarvoisuutta miesten ja naisten välillä sekä edistämään miesten ja naisten välistä tasa-arvoa.

3.2

EU ja sen jäsenvaltiot ovat allekirjoittaneet neljännessä naisten maailmankonferenssissa (Peking 1995) annetun julistuksen ja toimintaohjelman. Kyseisissä asiakirjoissa esitettiin strategia kaikkien sukupuolten välisen tasa-arvon esteiden poistamiseksi ja määriteltiin tasa-arvon valtavirtaistamisen periaate sukupuolten välisen tasa-arvon edistämiseksi. Juuri Pekingissä tehtyjen sitoumusten vuoksi ja toimintaohjelman tukemiseksi annettiin asetus (EY N:o 2836/98) sukupuolten tasa-arvokysymysten sisällyttämisestä kehitysyhteistyöhön.

3.3

Joulukuuhun 2003 asti voimassa ollut asetus on korvattu uudella asetuksella kaksivuotiskaudeksi 2004–2006. Siinä vahvistetaan tavoitteet eli tasa-arvon valtavirtaistamisen tukeminen toteuttamalla erityistoimia naisten hyväksi sekä edistämällä sukupuolten tasa-arvoa merkittävänä köyhyyttä vähentävänä tekijänä. Lisäksi asiakirjassa vahvistetaan sellaisille kehitysmaissa toteutettaville julkisille ja yksityisille toimille annettava tuki, joiden tavoitteena on sukupuolten tasa-arvo.

3.4

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta sukupuolten tasa-arvon edistämisestä kehitysyhteistyössä voidaan pitää kehitysyhteistyöpoliittisten toimien tärkeänä viitekohtana. Ensisijaisina ja tärkeinä toiminta-aloina mainitaan naisten mahdollisuudet hyödyntää resursseja ja palveluja etenkin opetuksen, työllisyyden sekä päätöksentekoprosesseihin osallistumisen aloilla. Asiakirjassa korostetaan myös sukupuolen ja iän mukaan eriytettyjen tilastojen tarvetta, jotta voidaan kehittää ja levittää mm. uusia toiminta-, analyysi-, vaikutustutkimusmenetelmiä.

4.1

AKT-maiden kanssa 23. kesäkuuta 2000 allekirjoitettu Cotonoun sopimus on EU:n kehitysyhteistyö- ja kauppapolitiikan käännekohta, sillä sopimuksessa vahvistetaan ensimmäistä kertaa valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistuminen kansallisten kehitysyhteistyöstrategioiden laatimiseen ja annettiin niille valtion elimiä täydentävä rooli. Cotonoun sopimuksessa valtiosta riippumattomiksi toimijoiksi määritellään yksityissektori, taloudelliset ja yhteiskunnalliset kumppanit ammatilliset järjestöt mukaan luettuina sekä kansalaisyhteiskunta kaikissa muodoissaan kansallisten erityispiirteiden mukaisesti.

4.2

Sopimuksen mukaan valtiosta riippumattomille toimijoille tiedotetaan ja niitä kuullaan kysymyksissä, jotka käsittelevät kehitysyhteistyöpolitiikkaa ja -strategiaa, kyseisiä toimijoita välittömästi koskevalla alalla tehtävän yhteistyön painopisteitä sekä poliittista vuoropuhelua. Valtiosta riippumattomat toimijat saavat myös varoja paikalliskehityksen tukemiseksi, ja ne on kutsuttava mukaan hankkeiden ja ohjelmien toteutukseen niitä koskevilla aloilla. Lisäksi ne saavat tukea toimintakykynsä vahvistamiseksi ja asiantuntemuksensa lisäämiseksi etenkin organisaation, edustuksen sekä strategisia liittoumia edistävien kuulemis-, vaihto- ja vuoropuhelumekanismien soveltamisen aloilla.

4.3

Cotonoun sopimuksessa korostetaan unionin politiikkojen mukaisesti myös politiikan, kaupan ja kehityksen yhteyttä. Kumppanuus perustuukin seuraavien viiden pilarin vuorovaikutussuhteisiin: laaja-alainen poliittinen ulottuvuus, osallistuvan lähestymistavan edistäminen, köyhyyden vähentäminen, uuden taloudellisen ja kauppapoliittisen yhteistyökehyksen luominen sekä rahoitusyhteistyön uudistaminen.

4.4

Kehitysyhteistyöstrategioissa tulisi järjestelmällisesti ottaa huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo, joka on yksi sopimuksen kolmesta monialaisesta aihepiiristä (8 ja 31 artikla).

4.5

Tätä taustaa vasten Cotonoun sopimuksessa institutionalisoidaan komitean rooli AKT-maiden talous- ja yhteiskuntaelämän eturyhmien ensisijaisena keskustelukumppanina ja annetaan sen erityistehtäväksi kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kuuleminen.

5.1

Kun otetaan huomioon osallistumista ja sukupuolten tasa-arvoa koskevat unionin suuntaviivat ja kun ajatellaan Cotonoun sopimuksessa vahvistettua komitean roolia, on komitean mielestä tarkasteltava lähemmin naisten erityisroolia sekä heidän osallistumistaan Cotonoun sopimuksen yhteydessä käytävään kansalaisvuoropuheluun.

5.2

Koska AKT-maat koostuvat useista eri alueilla sijaitsevista maista, ei AKT-maiden naisia voida luonnollisestikaan pitää yhtenäisenä ryhmänä. Erot ovat huomattavia ja johtuvat alueesta, kulttuuriympäristöstä, taloudellis-yhteiskunnallisesta ryhmästä, tulotasosta ja elinalueena olevasta kaupunki- tai maaseutuympäristöstä. Vaikka onkin tehtävä yleistyksiä, on tärkeää, että AKT-maiden naiset voivat tosiasiassa osallistua Cotonoun sopimuksella käynnistettyihin päätöksentekoprosesseihin.

5.3

Ensimmäinen vaikeus johtuu siitä, että sukupuolikysymykset mainitaan vain ohimennen periaatteita ja hyviä käytänteitä koskevissa suuntaviivoissa valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumisesta kehityskysymyksiä käsittelevään kuulemiseen ja vuoropuheluun. Myös valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumista ohjelmointiprosesseihin koskevien Cotonoun sopimuksen määräysten alustavasta arvioinnista (23. tammikuuta 2004) puuttuvat edelleen niin määrälliset kuin laadulliset tiedot naisten osallistumisesta.

5.4

Eri foorumeilla ja alueellisissa seminaareissa esitettyjen kannanottojen perusteella eri järjestöjen, valtiosta riippumattomien organisaatioiden ja naisjärjestöjen osallistuminen kansallisten strategioiden määrittelyyn vaikuttaa olleen useimmissa tapauksissa hyvin vähäistä.

5.5

Sopimuksessa julistettujen aikeiden ja esitysten ja niiden käytännön toteutuksen välillä on syvä kuilu. Naisten osallistumista edistävät toimet vaikuttavat myös vähäisiltä.

5.6

Ympäristössä, joissa on ylipäätään vaikea luoda ja jäsentää kansalaisyhteiskunnan kanssa käytävää vuoropuhelua, on luonnollisesti vieläkin vaikeampaa pyrkiä laajentamaan naisten toimintaympäristöä. Lisäksi sopimukseen sisältyvien osallistumista koskevien määräysten täytäntöönpanoprosessi on edelleen käynnissä. Kyseisessä prosessissa keskeisessä asemassa ovat komissio, jolla voi ETSK:n mielestä olla asiassa perusluonteinen rooli, hallitusten antama tuki mutta myös valtiosta riippumattomat toimijat, joiden toimintamahdollisuudet, toimivaltuudet ja järjestäytymisaste vaihtelevat eri alueilla.

5.7

Osallistavan lähestymistavan toteutuksen esteenä on yleisesti moninaisia ja erityyppisiä ongelmia. Aiemmassa lausunnossa (1) on jo mainittu mm. seuraavia ongelmia:

5.8

Naisten osallistumista ajatellen kyseiset ongelmat kärjistyvät sellaisten objektiivisten tekijöiden vuoksi, jotka johtuvat yhtäältä sosiaalis-taloudellisista, kulttuurisista ja uskonnollisista syistä ja toisaalta siitä, että monet hallitukset tuntevat heikosti perusoikeudet yleensä ja naisten oikeudet erityisesti.

5.9

Näin ollen Cotonoun sopimuksessa, jossa mainitaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä demokratian ja oikeusvaltion periaatteet kumppanuuden keskeisinä osatekijöinä, edellytetään, että vakavien rikkomusten sattuessa ryhdytään asianmukaisiin toimenpiteisiin ja ilmoitetaan niistä sopimuskumppanille. Komitean aiemmassa lausunnossa on kuitenkin jo todettu (lausunto aiheesta ”AKT:n ja EU:n kumppanuussopimus”, CES 521/2002, esittelijä Ramón Baeza San Juan), että olisi ollut toivottavaa määritellä nykyistä tarkemmat kriteerit kyseisten periaatteiden noudattamiseksi.

6.1

Kansalaisyhteiskunnan naisjärjestöjen osallistuminen on itse asiassa tiiviisti yhteydessä naisten rooliin päätöksentekoprosesseissa ja koko kehitysprosessissa. Näin ollen saattaa olla hyödyllistä laajentaa pohdittavana olevaa alaa.

6.2

Naiset voivat antaa merkittävän panoksen kehitysprosesseihin, mutta heidän on myös kyettävä hyödyntämään kehityksen tarjoamia etuja ja mahdollisuuksia.

6.3

Naiset ovat kehitysmaissa ja etenkin AKT-maissa yhteiskunnan heikko lenkki, ja he kärsivät eniten köyhyydestä ja riistosta, sillä resurssit, joiden avulla he voisivat parantaa elinolojaan ja antaa panoksensa maan talouskehitykseen, eivät ole riittävässä määrin heidän ulottuvillaan ja valvonnassaan.

6.4

Resurssien hyödyntäminen ja valvonta vaikuttaakin olevan keskeinen edellytys, kun todella halutaan torjua köyhyyttä ja käynnistää kestäviä kehitysprosesseja.

Lisäksi naiset osallistuvat taloudelliseen toimintaan enimmäkseen harmaan talouden alalla, johon makrotaloudelliset rakennemuutostoimet kohdistuvat välittömimmin.

6.5

Huolimatta vuosituhannen kehitystavoitteista, joita EU kannattaa köyhyyden puolittamiseksi vuoteen 2015 mennessä, on olemassa vaara, että molempien osapuolten neuvottelijat kiinnittävät huomiota vain makrotaloudellisiin ja poliittisiin vaikutuksiin ja unohtavat laaja-alaiset tavoitteet ja neuvoteltujen toimenpiteiden vaikutukset eri väestöryhmiin. Komitea kannattaa Euroopan komission toimia kyseisten sopimusten vaikutuksia arvioivien seurantavälineiden laatimiseksi.

6.6

Yhdistyneiden kansakuntien, FAO:n ja muiden kansainvälisten järjestöjen asiakirjoissaan esiin tuomista seikoista mainittakoon tässä yhteydessä joitakin ensisijaisia toiminta-aloja. Kyseisen tarkastelun tarkoituksena ei ole luonnollisestikaan kattaa tyhjentävästi kaikkia aloja.

7.1

Naisten tukemiseen tähtäävät tavoitteet ja toimenpiteet on määriteltävä nykyistä selkeämmin ja päättäväisemmin, jos Euroopan unioni aikoo tosiasiassa parantaa naisten ja köyhien ihmisten elinoloja. Ennen kaikkea on kiinnitettävä suurta huomiota mukauttamispolitiikkoihin, jotta ne hyödyttäisivät selkeästi myös kyseisiä väestöryhmiä, koska niiden vaikutuksista juuri naiset ja yleensä heikoimmat väestöryhmät ovat joutuneet kärsimään.

7.2

Komitean mielestä EU:n ja unionin ulkopuolisten maiden – etenkin AKT-maiden – kauppasopimuksia koskevaan arviointiin on sisällytettävä erityisanalyysi sopimusten vaikutuksista köyhimpien väestöryhmien elinoloihin sekä sukupuolikysymyksiin.

7.3

Investoinnit sukupuolten tasa-arvon edistämisen sekä naisten aseman vahvistamisen (empowerment) hyväksi toimivien järjestöjen ja valtiosta riippumattomien organisaatioiden voimistamiseksi ovat välttämättömiä, jotta parannetaan kehitysmaiden taloudellisia, sosiaalisia ja poliittisia oloja kokonaisuudessaan sekä lujitetaan niiden sosiaalista ja taloudellista kasvua kestävän kehityksen mukaisesti.

7.4

Kun ajatellaan edellä mainittuja seikkoja, kyse ei ole vain kansalaisyhteiskunnan naisjärjestöjen integraation edistämisestä, vaan ennen kaikkea sellaisten perusedellytysten luomisesta, jotka mahdollistavat naisten todellisen osallistumisen, arvostamisen ja tukemisen, jotta saavutetaan sukupuolten välinen tasa-arvo kyseisten maiden kehityksen edistämiseksi. Naisten osallistumisen vahvistaminen on itse asiassa ratkaisevan tärkeää päätöksentekovallan saamiseksi.

7.5

Tärkein perusedellytys on kuitenkin naisten yhtäläinen oikeus yleissivistävään ja ammatilliseen koulutukseen. Sen vuoksi olisi tuettava kaikkia kyseiseen tavoitteeseen tähtääviä ohjelmia ja hankkeita peruslukutaidon hankkimisesta tietotekniikkataitojen ja naisjärjestöjen verkottumisen edistämiseen. Tämä on perusedellytys sille, että naisten osallistuminen voidaan turvata ja hyödyntää heidän rooliaan omien maittensa kehittämisessä.

7.6

Komission käynnistämän hajauttamisprosessin yhteydessä lähetystöjen rooli muodostuu ratkaisevaksi, kuten todetaan periaatteita ja hyviä käytänteitä koskevissa suuntaviivoissa valtiosta riippumattomien toimijoiden osallistumisesta toimintaan (24. helmikuuta 2002). Lähetystöt voivat valita välineensä hyvin joustavasti, ja niiden tehtävänä on seurata ja helpottaa valtiosta riippumattomien toimijoiden mahdollisimman laajamittaista osallistumista toimiin. Suuntaviivoihin ei sisälly nimenomaisia ehdotuksia naisjärjestöjen osallistumisesta ja roolista, mutta komitean mielestä lähetystöille voi olla merkittävä rooli pyrittäessä löytämään naisjärjestöjä ja edistämään niiden osallistumista kansalaiskeskusteluun, verkostojen luomiseen ja etenkin naisten kykyjä edistävän strategian muotoiluun.

Valtuuskuntien erityisvastuuna tulisi olla tasa-arvon valtavirtaistamisen edistäminen. Ainakin yksi valtuuskunnan edustajista tulisi perehdyttää erityisesti sukupuolikysymyksiin.

7.7

Erityishuomiota on myös kiinnitettävä naisjärjestöjen määrän ja laadun selvittämiseen, sillä niistä ei useinkaan ole olemassa asianmukaisia tietoja.

Komitea voisi auttaa löytämään eurooppalaiset järjestöt ja organisaatiot, jotka toimivat AKT-maiden naisten tukemiseksi ja osallistumisen edistämiseksi.

7.8

Kansallisia strategioita koskevissa asiakirjoissa tulisi nimenomaan mainita sekä naisten osallistuminen kyseisten asiakirjojen laatimiseen että naisjärjestöjen vahvistamiseen tähdätyt myönteiset toimet. Komitea katsoo, että komissiolla on tässä yhteydessä tiettyä vaikutusvaltaa.

Komitea kehottaa komissiota luomaan erityisen budjettikohdan AKT-maiden kansalaisyhteiskunnan naisjärjestöjä varten.

7.9

Yleisesti ottaen olisi tärkeää luoda naisjärjestöjä suosivia kanavia niin valtioista riippumattomia toimijoita koskevia tukiperusteita kuin rahavarojen hyödyntämistä ajatellen.

7.10

Cotonoun sopimuksen yhteydessä luotu koulutustarjonta paikallistasolla toimivien naisjärjestöjen edistämiseksi saattaa olla hyödyllinen väline kyseisen sopimuksen täytäntöönpanossa.

7.11

Komitea sitoutuu edistämään sellaisten seminaarien järjestämistä, joissa tunnistetaan ja syvennetään AKT-maiden naisten asemaa ja osallistumista koskevia kysymyksiä.

7.12

Komitea edellyttää, että naisvaltuuskunnat osallistuvat tasapuolisesti kyseisiin seminaareihin, ja edistää tapaamisia sekä AKT-maiden että yleensä unionin ulkopuolisten maiden naisten ja naisjärjestöjen kanssa.

7.13

Komitea sitoutuu järjestämään vuoden 2005 alkupuoliskolla konferenssin naisjärjestöjen ja kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden kanssa. Konferenssin tavoitteena on edistää naisten osallistumista päätöksentekoprosesseihin, tunnistaa esteitä ja määritellä strategioita kehitysprosesseihin osallistuvien toimijoiden näkökulmasta.