52004DC0152

Komission tiedonanto - Leonardo da Vinci -ohjelman toisen vaiheen (2000-2006) täytäntöönpanoa koskevasta väliarvioinnista /* KOM/2004/0152 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO - Leonardo da Vinci -ohjelman toisen vaiheen (2000-2006) täytäntöönpanoa koskevasta väliarvioinnista

1. Johdanto

Yhteisön ammatillista koulutusta koskevasta Leonardo da Vinci -toimintaohjelmasta 26. huhtikuuta 1999 tehdyssä neuvoston päätöksessä 1999/382/EY [1] vahvistetaan toimintaohjelman toinen vaihe vuosiksi 2000-2006. Kyseisen päätöksen 13 artiklan mukaisesti komission on toimitettava väliraportti ohjelman täytäntöönpanosta viimeistään 30. kesäkuuta 2004.

[1] EYVL L146, 11.6.1999, s. 33.

Tämän tiedonannon tarkoituksena on

- antaa tietoja siitä, mitä on saavutettu vuosina 2000-2003, miten saavutuksiin on päästy ja missä määrin alkuperäiset tavoitteet on saavutettu

- kartoittaa tapoja parantaa ohjelman täytäntöönpanoa vuosina 2004-2006

- kehittää komission ehdotusta koulutusohjelmien uudesta sukupolvesta vuosiksi 2007-2013.

Tämä tiedonanto perustuu kolmeen keskeiseen lähteeseen:

- komission yksiköiden käytössä olevat raportit ja tiedot

- ulkoinen väliarviointi vuosista 2000-2002; arvioinnin toteuttaja Barbier Frinault & Associés [2]

[2] Raportti ja tiivistelmä löytyvät seuraavasta osoitteesta: http://europa.eu.int/comm/education/ programmes/evaluation/evaluation_en.html)

- kansalliset raportit ohjelman täytäntöönpanosta osallistuvissa maissa [3].

[3] Raportit on saatu seuraavista maista: Alankomaat, Bulgaria, Espanja, Irlanti, Islanti, Italia, Itävalta, Kreikka, Latvia, Liechtenstein, Liettua, Luxemburg, Norja, Portugali, Puola, Ranska, Romania, Ruotsi, Saksa, Slovakia, Suomi, Tanska, Tsekki, Unkari, Viro, Yhdistynyt kuningaskunta.

2. Leonardo da Vinci -ohjelman toinen vaihe - yleiskatsaus ja tausta

Leonardo da Vinci -ohjelma on nyt toisessa vaiheessaan (2000-2006), joka perustuu ensimmäisen vaiheen (1995-1999) kokemuksiin.

Ohjelmaan voivat osallistua EU:n jäsenvaltiot, ETA-/Efta-maat (Islanti, Liechtenstein ja Norja), liittymässä olevat maat ja ehdokasmaat, ja Turkin osallistuminen saattaa olla mahdollista vuodesta 2004.

Ohjelman kattava tavoite on määritelty päätöksen 1 artiklassa:

"Tällä ohjelmalla edistetään tietojen ja taitojen Eurooppaa luomalla koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen alan eurooppalainen yhteistyön alue. Sillä tuetaan jäsenvaltioiden elinikäisen oppimisen politiikkoja sekä sellaisten tietojen, taitojen ja osaamisen hankkimista, jotka edistävät aktiivista kansalaisuutta ja työllistyvyyttä."

Ohjelman yleiset ja erityiset tavoitteet on määritelty päätöksen 2 artiklassa ja ne ovat seuraavat:

G1. työllistyvyyden edistäminen ja ammatillisen sijoittumisen ja uudelleensijoittumisen helpottaminen

G2. sopeutumiskyvyn lisääminen ja kehittäminen, tarkoituksena erityisesti teknologisten ja organisatoristen muutosten vakauttaminen

G3. kilpailukyvyn ja yrittäjyyden kehittäminen sekä uudet työllistymismahdollisuudet

ja

S1. parantaa henkilöiden, erityisesti nuorten taitoja ja osaamista ammatillisen peruskoulutuksen kaikilla tasoilla

S2. parantaa ammatillisen jatko- ja täydennyskoulutuksen laatua ja helpottaa siihen pääsyä sekä taitojen ja osaamisen elinikäistä hankkimista

S3. edistää ja vahvistaa ammatillisen koulutuksen osuutta innovointiprosessissa.

Ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että Leonardo da Vinci -ohjelman II-vaihetta koskeva päätös on ymmärrettävämpi kuin I-vaihetta koskeva päätös; tämä johtuu pääasiassa siitä, että erityistavoitteiden ja täytäntöönpanotoimenpiteiden määrää on vähennetty huomattavasti. Arvioinnissa kuitenkin tuotiin esiin, että erityistavoitteita ei ole esitetty määrällisesti (ei indikaattoreita), niitä on vaikea mitata ja yleistavoitteet vaikuttavat liian kunnianhimoisilta käytettävissä oleviin keinoihin nähden, minkä vuoksi ohjelman arviointi vaikeutuu.

Ohjelmaa koskevassa neuvoston päätöksessä säädetään 1 150 miljoonan euron budjetista Leonardo da Vinci -ohjelman toisen vaiheen seitsemää vuotta varten. Efta-maiden, liittymässä olevien maiden ja ehdokasmaiden lisämaksut täydentävät budjettia (tarkemmat luvut vuosilta 2000-2003 liitteessä 1).

Ohjelmaa hallinnoivat komission yksiköt (n. 60 henkeä) ja tukena ovat teknisen avun toimisto (n. 10 henkeä) ja kansalliset toimistot (32 toimistoa, n. 390 henkeä).

Poliittinen tausta

Huhtikuussa 1999 tapahtuneen Leonardo da Vinci II -ohjelman hyväksymisen jälkeen on käynnistetty monia aloitteita, joilla on ollut suurta vaikutusta ammatillista koulutusta koskevaan politiikkaan ja sitä kautta Leonardo da Vinci II -ohjelmaan: maaliskuussa 2000 hyväksytty Lissabonin strategia, jossa yleissivistävälle ja ammatilliselle koulutukselle annettiin tärkeä asema strategian tavoitteiden saavuttamisessa [4]; komission tiedonanto "Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen" [5], jossa esitettiin uudenlainen koulutusmalli; koulutusasioita käsittelevän neuvoston ja komission raportti koulutusjärjestelmien yhteisistä tavoitteista [6] ja sen jälkeen annettu yksityiskohtainen työohjelma [7]; marraskuussa 2002 annettu neuvoston päätöslauselma ammatillisen koulutuksen tehostetun yhteistyön edistämisestä Euroopassa [8], jota laajennettiin Kööpenhaminan julistuksella, jonka allekirjoittivat 31 ministeriä, komissio ja Euroopan tason työmarkkinaosapuolet; kielten oppimisen ja kielellisen monimuotoisuuden edistämistä koskevat toimintaohjelma [9], jonka komissio antoi heinäkuussa 2003 ja joka perustui Euroopan kielten teemavuodesta saatuihin kokemuksiin.

[4] Lissabonissa 23.-24. maaliskuuta 2000 kokoontunut Eurooppa-neuvosto, puheenjohtajan päätelmät.

[5] KOM(2001) 678 lopullinen.

[6] KOM(2001) 59 lopullinen.

[7] 6365/02 EDUC 27.

[8] 14343/02 EDUC 144, SOC 521.

[9] KOM(2003) 449 lopullinen.

Ulkoisessa arvioinnissa todetaan, että vaikka kaikki nämä poliittiset aloitteet käynnistettiin Leonardo da Vinci II -ohjelman hyväksymisen jälkeen, ohjelman oikeusperustan ansiosta uusiin haasteisiin on suureksi osaksi pystytty vastaamaan.

Näiden koulutusalan merkittävien poliittisten aloitteiden esiintulo saattaa osoittaa yhteisön koulutusohjelmien suurta vaikutusta: monet (kansallisen ja yhteisön tason) keskeiset toimijat katsovat, että nämä poliittiset aloitteet ja edistysaskelet eivät olisi olleet mahdollisia ilman yhteisön koulutusalan ohjelmien olemassaoloa ja panosta.

3. Ohjelman täytäntöönpano

3.1. Ohjelman rakenne

Päätöksessä säädetään seitsemästä toimenpiteestä:

a) ammatillisessa koulutuksessa olevien henkilöiden valtioiden rajat ylittävä liikkuvuus

b) valtioiden rajat ylittävään yhteistyökumppanuuteen perustuvat pilottihankkeet

c) kielitaidon ja erilaisten kulttuurien ymmärtämisen edistäminen

d) valtioiden rajat ylittävien yhteistyöverkkojen kehittäminen

e) viiteaineiston kehittäminen ja ajantasaistaminen

f) yhteistoimet muiden yhteisön ohjelmien kanssa

g) täydentävät toimenpiteet.

Toimenpiteet on ryhmitelty kolmen menettelytavan alle, joissa tulee esiin erilainen hallinnollinen lähestymistapa: hajautettu, keskitetty ja yhdistetty.

>TAULUKON PAIKKA>

Ohjelman hallintoa ovat vaikeuttaneet erilaiset menettelyt ja se, että joihinkin toimenpiteisiin sovelletaan kahta erilaista menettelyä. Lisäksi menettelyssä B vastuu on jaettu yhteisön ja kansallisen tason välillä, mikä on johtanut moniin ongelmiin ohjelman täytäntöönpanossa.

3.2. Hallintorakenteet

Keskeiset toimijat ovat Euroopan komissio, teknisen avun toimisto, kansalliset viranomaiset ja kansalliset toimistot [10]. Ohjelman budjetista noin 83 prosenttia hallinnoidaan kansallisella tasolla.

[10] Komission päätös, tehty 18. helmikuuta 2000, jäsenvaltioiden ja komission vastuualoista kansallisten toimistojen osalta Leonardo da Vinci -ohjelman toisen vaiheen täytäntöönpanoa koskevien yleisten suuntaviivojen puitteissa [ei julkaistu virallisessa lehdessä].

Komissio on vastuussa ohjelman täytäntöönpanon varmistamisesta neuvoston päätöksen mukaisesti, ja sen tukena on teknisen avun toimisto.

Kansalliset viranomaiset ovat vastuussa ohjelman tehokkaasta täytäntöönpanosta kansallisella tasolla. Niiden tukena tässä tehtävässä ovat kansalliset toimistot, joiden toiminnan rahoituksesta vastaavat yhdessä Euroopan komissio ja kansalliset viranomaiset.

Ohjelmakomiteassa on kaksi edustajaa kustakin osallistuvasta maasta, ja sen puheenjohtaja tulee komissiosta. Työmarkkinaosapuolten edustajat osallistuvat komitean toimintaan tarkkailijoina.

Euroopan tasolla tehdyssä ulkoisessa arvioinnissa ja ohjelman täytäntöönpanoa koskevissa kansallisissa raporteissa korostettiin ohjelman monien toimien hajauttamisen positiivista vaikutusta ohjelman täytäntöönpanon kannalta.

3.3. Ehdotuspyynnöt

Ohjelman täytäntöönpano hoidetaan ehdotuspyyntöjen kautta. Ensimmäinen julkaistiin vuonna 1999 vuosiksi 2000-2002 ja toinen vuonna 2002 vuosiksi 2003-2004. Ohjelmalle on määritelty uusia prioriteetteja, joissa tulee esiin uudenlainen koulutusmalli komission tiedonannon "Eurooppalaisen elinikäisen oppimisen alueen toteuttaminen" mukaisesti. Vuonna 2004 julkaistaan viimeinen ehdotuspyyntö vuosiksi 2005-2006.

Näiden ehdotuspyyntöjen ansiosta on jossakin määrin mahdollista ottaa huomioon ammatilliseen koulutukseen liittyvän politiikan kehittyminen samoin kuin tuoreimmat muutokset EU:n kielipolitiikassa.

Ulkoisessa arvioinnissa kuitenkin korostettiin, että uusien kehitysaskelien käsittelyyn tarvittava ajanjakso voi olla melko pitkä (esim. edellä mainitut ehdotuspyynnöt ovat voimassa 3, 2 ja 2 vuotta). Lisäksi siinä korostettiin, että ehdotuspyyntöjä olisi hyödynnettävä niin, että parannetaan ohjelman kohdennusta (kohderyhmät ja toiminta-alat).

On kuitenkin muistettava, että Leonardo I -ohjelman vuosittaisia ehdotuspyyntöjä kritisoitiin ja että 2-3 vuotta voimassa olevia ehdotuspyyntöjä pidettiin parannuksena, koska ne tarjoavat enemmän vakautta.

3.4. Ehdotusten arviointi ja valinta

Asiaan liittyvät tahot ovat komission yksiköt, kansalliset viranomaiset, kansalliset toimistot ja Leonardo-komitea. Niiden kunkin tehtävät ja vastuualueet on määritetty yleisesti päätöksen liitteessä. Useissa täydentävissä asiakirjoissa kuvataan yksityiskohtaisemmin sääntöjä ja menettelyjä, joita on noudatettava ehdotusten arvioinnissa ja valinnassa.

Leonardo da Vinci I -ohjelmaan verrattuna nykyisiä menettelyitä (A ja B) on entisestään hajautettu, kaksivaiheinen arviointiprosessi on otettu käyttöön ja täysin keskitetty menettely on lisätty.

3.4.1. Menettely A - liikkuvuus

Menettelyn A mukaisesti kansalliset viranomaiset ja kansalliset toimistot vastaavat liikkuvuushankkeiden arvioinnista ja valinnasta. Menettelyn eurooppalainen ulottuvuus on varmistettu käyttämällä valintaan ja arviointiin yhteisiä menettelyitä ja perusteita, jotka komission yksiköt ovat määrittäneet yhteistyössä Leonardo-komitean kanssa.

Ulkoisessa arvioinnissa korostettiin, että kaikki toimijat arvostavat menettelyn A mukaista arviointi- ja valintaprosessia. Hankevastaavat arvostavat erityisesti ehdotuksen jättämisen ja valintapäätöksen välistä lyhyttä aikaa. Hallinnollisia muodollisuuksia, esim. hakemuksen jättämiseen ja arviointiin liittyviä lomakkeita, pidetään kuitenkin liian monimutkaisina ja yksityiskohtaisina.

3.4.2. Menettely B - Pilottihankkeet, rajatylittävät verkot, kielitaito

Menettelyssä B toimien täytäntöönpanoon liittyvä vastuu jakautuu kansallisen ja yhteisön tason välillä. Esiehdotukset arvioidaan ja valitaan yksinomaan kansallisella tasolla, mutta varsinaiset ehdotukset arvioidaan sekä kansallisella että yhteisön tasolla ja valintapäätöksen tekevät komission yksiköt kuultuaan Leonardo-komiteaa. Päätöksen tekstissä ei valitettavasti määritellä eri toimijoiden tehtäviä kovin tarkasti, ja näin ollen tulkintavaraa jää paljon.

Ulkoisessa arvioinnissa tuotiin esiin selkeyden puute päätöksissä, jotka koskevat ehdotusten arviointiin sovellettavia tarkkoja sääntöjä kansallisissa toimistoissa, jotka kilpailevat keskenään menettelyyn B kuuluville hankkeille myönnettävästä toimintabudjetista. Tämän seurauksena eri toimistoissa sovelletaan erilaisia käytäntöjä, millä taas on kielteistä vaikutusta arviointi- ja valintaprosessin selkeyteen ja yhdenmukaisuuteen. Erilaisten käytäntöjen seurauksena eri maista tulevia hankevastaavia voidaan kohdella eriarvoisesti, etenkin jos joissakin kansallisissa toimistoissa niiden oma henkilökunta arvioi ehdotuksia ja samat toimistot antavat samoille hankevastaaville ohjeita ehdotusten valmistelua varten.

Ulkoisessa arvioinnissa kuitenkin todetaan, että komission yksiköt yhteistyössä Leonardo-komitean kanssa laativat heinäkuussa 2003 käytänneoppaan, jossa käsitellään tätä aihetta. Komitea antoi marraskuussa 2003 puoltavan lausunnon parannetuista arviointi- ja valintamenettelyistä.

Hankevastaavat suhtautuvat myönteisesti kaksivaiheiseen lähestymistapaan (esiehdotukset ja varsinaiset ehdotukset) ja laadun kasvaneeseen merkitykseen tärkeimpänä arviointi- ja valintakriteerinä. Ne kuitenkin pitävät kaksivaiheista menettelyä myös syynä ehdotuksen jättämisen ja sopimuksen allekirjoittamisen väliseen pitkään viiveeseen ja moniin rasittaviin hallinnollisiin muodollisuuksiin.

3.4.3. Menettely C - Viitemateriaali, eurooppalaisten organisaatioiden esittämät hankkeet

Menettelyssä C komission yksiköt ovat vastuussa arviointi- ja valintaprosessista, joka toteutetaan vertaisarviointijärjestelmän kautta.

Ulkoisen arvioinnin mukaan hankevastaavat ovat tyytyväisiä menettelyyn C kuuluvien ehdotusten arviointi- ja valintaprosessiin ja arvostavat erityisesti kaksivaiheista menettelyä ja keskittymistä laatuun.

Samoin kuin menettelyssä B tässäkin kuitenkin kaksivaiheista menettelyä pidetään syynä ehdotuksen jättämisen ja sopimuksen allekirjoittamisen väliseen pitkään viiveeseen ja moniin rasittaviin hallinnollisiin muodollisuuksiin.

3.5. Tiedotus- ja viestintäpolitiikka

Ohjelmaan ja sen ehdotuspyyntöihin liittyvistä tiedotus- ja viestintätoimista vastaavat yhdessä komission yksiköt ja kansalliset toimistot. Kansallisten toimistojen asema on tulossa tärkeämmäksi, kun ohjelman hallintoa on ryhdytty hajauttamaan enemmän. Komission yksiköt ja kansalliset toimistot käyttävät eri tiedotusvälineitä ja jakelukanavia kohdeyleisönsä saavuttamiseksi. Euroopan laajuisista ja kansallisista verkkosivuista on tulossa yhä tärkeämpiä. Tärkeimpiä käytettyjä välineitä ovat esitteiden ja tiedotuskirjeiden julkaiseminen, seminaarien, konferenssien ja tiedotuspäivien järjestäminen ja niihin osallistuminen.

Ulkoisessa arvioinnissa korostettiin, että tiedotus- ja viestintäalalla käytetyt menettelyt ovat asianmukaisia, ja etenkin hankevastaavat ovat olleet niihin erittäin tyytyväisiä. Siinä kuitenkin korostettiin, että tiedotusta voitaisiin parantaa johdonmukaisella ja koordinoidulla strategialla, jolla edistettäisiin ja esiteltäisiin ohjelmaa kaikkien kolmen menettelyn tasolla. Tämän pitäisi lisätä ohjelman näkyvyyttä sekä parantaa hankkeiden ja toimien laatua.

3.6. Hankevastaaville annettava neuvonta ja apu (ennen ehdotuksen jättämistä)

Pääasiassa kansalliset toimistot vastaavat neuvojen ja avun antamisesta potentiaalisille hankevastaaville menettelyissä A ja B. Hankevastaavat pitävät tukea arvokkaana (ulkoisen arvioinnin mukaan), vaikka eri maiden lähestymistavoissa onkin merkittäviä eroja.

Muutamat kansalliset toimistot antavat kuitenkin neuvoja myös C-hankkeista vastaaville. Niissä kansallisissa toimistoissa, joissa C-ehdotuksille ei anneta neuvoja, katsotaan, että se kuuluu komission yksiköiden tehtäviin.

Komission yksiköiden ja kansallisten toimistojen vastuunjakoa on selkeytettävä C-hankkeille annettavan avun osalta. Menettelyyn C kuuluville hankkeille tarjotun neuvonnan parantamisen pitäisi parantaa jätettyjen ehdotusten laatua ja mahdollistaa näin useampien ehdotusten valinta. (ulkoinen arviointi)

Komission yksiköt aikovat järjestää vuosittain tammikuussa - vuodesta 2004 lähtien - tiedotuspäivän kaikille menettelyyn C kuuluvien ehdotusten hankevastaaville. Ensimmäinen tällainen tiedotuspäivä järjestettiin 13. tammikuuta 2004 Brysselissä, ja osallistujat arvostivat sitä suuresti.

3.7. Hankkeiden valvonta ja seuranta

Tämä toiminto on ratkaisevan tärkeä ohjelman menestyksen kannalta. Se kattaa toisaalta hankkeen viralliset tai sopimustekniset näkökohdat, myös sopimuksen allekirjoittamisen, suoritteiden jättämisen ja hyväksymisen, maksut sekä vaaditut sopimusmuutokset, ja toisaalta sisällön valvonnan, etenkin saman alan hankkeiden temaattisen valvonnan, jotta varmistettaisiin hankkeiden tulosten mahdollisimman korkea laatu ja ohjelman mahdollisimman suuri vaikutus.

Kansalliset toimistot valvovat ja seuraavat A- ja B-hankkeita, ja komission yksiköt keskittyvät C-hankkeisiin sekä B- ja C-hankkeiden temaattisen valvonnan yleiseen koordinointiin.

Ulkoisessa arvioinnissa korostettiin, että toimistojen soveltamat menettelyt A- ja B-hankkeiden yksilöllisen seurannan alalla sekä komission ja teknisen avun toimiston soveltamat menettelyt C-hankkeiden yksilöllisen seurannan alalla ovat asianmukaisia; hankevastaavien mukaan saatu tuki on tehokasta ja saavutetun edistyksen arviointi (väli- ja loppuraporttien arviointi ja paikan päällä käynnit) vaikuttaa olevan asianmukaista.

Euroopan komission aloitteesta vuonna 2002 käynnistetty temaattista valvontaa koskevalla aloitteella pyritään vahvistamaan kokemustenvaihtoa ja verkottumista hankkeiden, toimijoiden ja päätöksentekijöiden välillä. Sillä pyritään lisäämään hankkeen saavutusten näkyvyyttä ja parantamaan tulosten levittämistä.

Kollektiivisen temaattisen seurannan alalla sovelletut menettelyt saavat kiitosta kaikilta asiaan liittyviltä tahoilta. Seurannan hyödyllisyyttä vaikuttavuutta ennalta mittaavana toimenpiteenä korostetaan. Asiaan liittyvät tahot kuitenkin pahoittelevat, että menettelyt on rajoitettu vain B- ja C-hankkeisiin. (ulkoinen arviointi)

3.8. Hankkeiden tulosten levittäminen ja hyödyntäminen

Hankkeen tulosten levittäminen ja hyödyntäminen on ollut keskeinen kritiikin aihe Leonardo-ohjelman ensimmäisen vaiheen jälkiarvioinnissa.

Tämän vuoksi koulutuksen ja kulttuurin pääosastoon komissioon perustettiin erityisyksikkö, joka käsittelee hankkeiden tulosten levittämiseen ja hyödyntämiseen liittyviä asioita. Ensimmäisten kolmen vuoden (2000-2002) toimissa keskityttiin Leonardo I -ohjelman hankkeiden tuloksiin, ja ne perustuivat pääasiassa jälkikäteismalliin (tuki toimenpiteille, joiden tärkeimpänä tavoitteena on levittää ja hyödyntää loppuun saatetuista hankkeista saatuja tuloksia). Hyviä toimintatapoja koskeva tietokanta on kehitetty ja joitakin aihekohtaisia esitteitä julkaistu. Niissä on esimerkkejä hyvistä toimintatavoista, jotka ovat peräisin pääasiassa Leonardo da Vinci I -ohjelmasta.

Vuoden 2003 alussa komission yksiköt kehittivät uuden strategian hankkeiden tulosten aktiivista levittämistä ja hyödyntämistä varten, kun hankkeet ovat vielä käynnissä. Tällaisessa etukäteisstrategiassa tulosten levittämistä ja hyödyntämistä pidetään olennaisena osana hankkeen elinikää.

Ulkoisessa arvioinnissa pidettiin uutta strategiaa merkittävänä askelena eteenpäin. Siinä kuitenkin korostettiin, että Euroopan tasolla käynnistettyjä vaikuttavuusaloitteita sekä tuotteiden ja hyvien toimintatapojen levittämisvälineitä on vielä mukautettava kohderyhmien ja ohjelman käyttäjien tarpeisiin.

Innovaatioiden siirtämistä koskevan erityisen ehdotuspyynnön julkaisu lokakuussa 2003 oli ensiaskel tämän vaatimuksen huomioon ottamiseksi (ks. myös kohta 4.2.4).

Joissakin kansallisissa raporteissa esitetään, että perustettaisiin erityinen rahasto onnistuneita pilottihankkeita varten tulosten hyödyntämiseen ja levittämiseen liittyvien toimien tukemiseksi.

3.9. Ohjelman hallinto

Ulkoisessa arvioinnissa todetaan, että hallinto on parantunut huomattavasti Leonardo I -ohjelman ajoista:

- hankkeiden varojen hallintoa varten on kehitetty selkeät menetelmät

- täytäntöönpanomenettelyitä varten on annettu tarkat määräajat

- A ja B menettelyyn kuuluvien hankkeiden hallinto on hajautettu ja se hoidetaan nyt kansallisissa toimistoissa

- komission henkilöstö valvoo kansallisten toimistojen toimintaa säännöllisen palaute- ja seurantajärjestelmän kautta

- teknisen avun toimisto avustaa komissiota menettelyyn C kuuluvissa ehdotuksissa ja hankkeissa, mutta sillä ei ole päätöksentekovaltaa.

Vaivalloinen ja aikaavievä palautejärjestelmä ja menettelyiden joustamattomuus ovat suuria ongelmia kaikille osapuolille. (ulkoinen arviointi ja kansalliset raportit)

Tähän liittyen monet hankevastaavat ja kansalliset toimistot katsovat, että vuonna 2003 käyttöön otettu uusi varainhoitoasetus ei ole yksinkertaistanut hankehallintoa. Jotkin säännöt vaikeuttavat entisestään joidenkin organisaatioiden, etenkin pk-yritysten, osallistumista ohjelmaan, kun varmennusprosessiin sekä ennen sopimuksentekoa että hankkeen toteutuksen aikana on lisätty useampia vaiheita.

4. Yksittäisten toimien saavutukset, tulokset ja vaikutukset

4.1. Liikkuvuushankkeet

Liikkuvuustoimista annetaan tukea valtioiden rajat ylittäviin harjoittelijavaihtohankkeisiin ja valtioiden rajat ylittäviin henkilövaihtohankkeisiin. Henkilövaihtohankkeiden toteutuksesta vastaavat organisaatiot (eivät yksityishenkilöt), jotka järjestävät harjoittelu- tai vaihtopaikan tuensaajalle.

4.1.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Liitteessä 2 tehdään yksityiskohtainen katsaus toimenpiteen toteutukseen vuosina 2000-2003.

Vuosina 2000-2003 noin 300 miljoonan euron kokonaisbudjetti oli varattu noin 7 000:ta harjoittelijavaihtohanketta ja noin 2 300:ta henkilövaihtohanketta varten. Hankkeiden puitteissa tarjottiin 143 000 harjoittelijapaikkaa ammatillisessa peruskoulutuksessa oleville, opiskelijoille, nuorille työntekijöille tai hiljattain valmistuneille sekä 22 000 henkilövaihtopaikkaa yrityssektorin henkilöresurssijohtajille, ammattikoulutuksen opinto-ohjelmien suunnittelijoille ja johtajille, kouluttajille ja mentoreille sekä ammatinvalinnan ohjaajille.

Liikkuvuushankkeet kattavat yleensä kaksi vuotta, joten tuensaajien lopullinen määrä ja lopulliset budjettiluvut ovat komission yksiköiden käytettävissä vasta tietyn ajan jälkeen. Vuonna 2000 tehtyjä liikkuvuushankesopimuksia koskevat lopulliset luvut osoittavat, että alkuperäisestä budjetista käytettiin noin 85 prosenttia ja suunnitelluista vaihdoista tapahtui 95 prosenttia.

Harjoittelija- ja henkilövaihtoon osallistuneista 13,3 prosenttia tuli pk-yrityksistä ja heistä vähintään 30 prosenttia suoritti vaihtonsa pk-yrityksessä. Jälkimmäinen luku on todennäköisesti lähempänä 50:ä prosenttia, koska monissa vastauksissa (38,7 %) ilmoitettiin ammatillinen oppilaitos vastaanottavaksi organisaatioksi, ja nämä toimivat käytännössä välittäjinä muiden organisaatioiden, pääasiassa pk-yritysten, harjoittelija- ja henkilövaihdossa.

Vaihtohankkeissa kielenä käytettiin yleisimmin englantia, jonka jälkeen tulivat saksa ja ranska.

Vaihtoon osallistui hieman enemmän naisia (51,5 %) kuin miehiä (48,5 %). Ohjelman loppuarvioinnissa esitetään tarkempi sukupuolijakauma.

Vammaisten osallistujien osuus liikkuvuushankkeissa oli noin 2 prosenttia.

4.1.2. Arviointi

Ulkoisessa arviointiraportissa, samoin kuin kansallisissa raporteissakin, liikkuvuutta pidettiin erittäin hyvin toimivana toimenpiteenä. Se on asianmukainen suhteessa kohderyhmien tarpeisiin ja ohjelman tavoitteiden saavuttamiseen.

Ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa todettiin myös, että liikkuvuustoimet ovat erittäin tehokkaita, kun tarkastellaan operationaalisia tavoitteita, hankkeiden tuloksia sekä niiden vaikutusta ohjelman erityistavoitteiden saavuttamiseen.

"Tuensaajista ja hankkeista käyvät ilmi perustaitojen ja keskeisten taitojen kehittyminen, itseluottamuksen parantuminen, henkilökohtaisen vastuuntunteen kasvaminen, kielitaidon lisääntyminen sekä uudelle kulttuurille altistuminen". (kansallinen raportti - UK)

"Toimenpide, joka kannustaa työelämään sijoittumista... Esimerkiksi ohjelmaan osallistuneiden työnhakijoiden työmarkkinoille uudelleensijoittumisen aste on 100 %" (Ranskan kannanotto yhteisön ohjelmien tulevaisuudesta).

"Intensiivisen, monimuotoisen ja korkealaatuisen liikkuvuustoimen kehittämisen ansiosta - kansallisten toimistojen ja komission yksiköiden tuella - Leonardo-ohjelmalla on yleisesti vahvistettu erityisesti nuorten ammattitaitoa ja pätevyyttä vuosina 2000-2002." (ulkoinen arviointi)

Liikkuvuustoimen ja etenkin sen hallinnon täydellistä hajauttamista pidetään erittäin myönteisenä seikkana. Suurin heikkous, jota korostettiin erityisesti ulkoisessa arviointiraportissa, on sellaisen yhteisen tietokoneohjelman puute, jonka kautta saataisiin palautetta tehokkaasti, nopeasti ja luotettavasti.

4.2. Pilottihankkeet

Pilottihankkeissa on mukana kansainvälisiä kumppanuusjärjestelyitä (vähintään kolme organisaatiota kolmesta eri maasta), joissa kehitetään ja siirretään innovaatioita ja laatua ammatillisessa koulutuksessa. Näihin sisältyvät toimet, joilla pyritään lisäämään tieto- ja viestintätekniikan käyttöä ammattikoulutuksessa. Näitä hankkeita hallinnoidaan "puolihajautetusti".

4.2.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Liitteessä 3 esitetyissä taulukoissa tehdään yksityiskohtainen katsaus toimenpiteen toteutukseen vuosina 2000-2003.

Ensimmäisten neljän vuoden aikana (2000-2003) tuettiin 825:aa pilottihanketta, ja määrärahoja oli yhteensä 271 miljoonaa euroa. Hankkeen keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat 470 000 euroa ja hankekohtainen rahoitusosuus 330 000 euroa (noin 70 %). EU:n maksuosuuden enimmäismäärä oli 600 000 euroa (enint. 200 000 euroa vuodessa 3 vuoden ajan). Hankkeiden toteutusaika oli keskimäärin 2,4 vuotta, ja niihin osallistui yli 8 000 organisaatiota (hankkeessa keskimäärin 10 organisaatiota 5 maasta).

Kuten päätöksessä esitetään, ohjelmassa kiinnitetään erityishuomiota työmarkkinoilla heikommassa asemassa oleviin henkilöihin, myös vammaisiin, käytäntöihin, joilla pyritään helpottamaan heidän koulutusmahdollisuuksiaan, sekä naisten ja miesten yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseen. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin seuraavaa:

33 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joissa käsitellään heikommassa asemassa olevien tarpeita.

27 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan vammaisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia.

27 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan naisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia.

Tämän toimenpiteen kautta ohjelmalla pyritään kannustamaan ammatillisen oppilaitosten, myös korkeakoulujen, ja yritysten, etenkin pk-yritysten, välistä yhteistyötä.

Ammatilliset oppilaitokset olivat hyvin edustettuina pilottihankkeissa (27 %:ssa hankkeista hankevastaavina, 23 %:ssa kumppaneina). Korkeakoulut olivat hankevastaavina 19 prosentissa hankkeista ja osallistuivat kumppaneina 16 prosenttiin hankkeista. Pk-yritykset olivat 9 prosentissa hankkeista hankevastaavina ja 16 prosentissa kumppaniorganisaationa. Suuryritykset olivat pilottihankkeissa mukana vain vähäisessä määrin (1 %:ssa hankkeista hankevastaavana ja 4 %:ssa kumppaniorganisaationa).

4.2.2. Arviointi

Liikkuvuustoimen tavoin myös pilottihankkeita arvostettiin kovasti ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa. Toimenpide on erittäin asiaankuuluva, kun otetaan huomioon kohderyhmän tarpeet ja ohjelman tavoitteiden saavuttaminen.

Ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa todettiin myös, että pilottihankkeet ovat erittäin tehokkaita operationaalisten tavoitteiden kannalta. Vuoden 2003 loppuun mennessä vain harvat hankkeet oli saatettu täysin päätökseen, joten hankkeiden tuloksia ja niiden vaikutusta ohjelman erityistavoitteiden saavuttamiseen ei pystytty arvioimaan. Odotukset olivat kuitenkin suuret sekä ulkoisessa arvioinnissa että kansallisissa raporteissa. Viimeksi mainituissa todetaan, että pilottihankkeiden laatu on kohentunut kansallisten toimistojen tiiviimmän seurannan ansiosta.

Ulkoisessa arvioinnissa todettiin myös, että ohjelmassa olisi oltava selkeämpi lähestymistapa innovaatioiden siirtoon. Ehdotukset arvioidaan niiden innovatiivisuuden perusteella. Vaikka tuoteinnovaatio kiinnostaa kaikkia maita, tietyn koulutusjärjestelmän nykyaikaistamiseen tähtäävä prosessi-innovaatio on suhteellinen käsite, ja se mikä on innovatiivista yhdessä maassa ei ole sitä välttämättä jossakin toisessa. Tämän vuoksi raportissa suositellaan, että innovaation, sekä tuote- että prosessi-innovaation, siirtoa osallistuvien maiden välillä olisi rahoitettava Leonardo-ohjelmasta samalla perusteella kuin "absoluuttista" innovaatiota, mutta kunkin osallistujan tarpeisiin mukautetuin erityisehdoin ja -edellytyksin.

Komission yksiköt ovat samaa mieltä asiasta ja käynnistivät vuonna 2003 erityisen ehdotuspyynnön, joka koskee innovaation siirtoa. Ks. myös kohta 3.2.7.

Ulkoisessa raportissa asetetaan lisäksi kyseenalaiseksi rahoituksen enimmäismäärä pilottihankkeille, joissa keskitytään tuoteinnovaatioon. Vaikuttaa näet siltä, että ammatilliseen koulutukseen liittyvän eurooppalaisen yhteistyön lisääntymisen myötä tarvitaan laajamittaisia hankkeita, joita voidaan kehittää nopeasti niin, etteivät ne pääse vanhentumaan.

Komission yksiköt ovat asiasta samaa mieltä. Suositusta ei voida kuitenkaan käsitellä Leonardo da Vinci II -ohjelman puitteissa, koska se vaatisi oikeusperustan tarkistamista. Suositusta kuitenkin tarkastellaan, kun laaditaan ehdotusta koulutusohjelmien uudesta sukupolvesta.

4.3. Kielitaito

Tässä toimenpiteessä tuetaan valtioiden rajat ylittäviä hankkeita, joilla kehitetään kielitaitoa ammatillisen koulutuksen yhteydessä. Erityishuomiota kiinnitetään hankkeisiin, jotka koskevat vähemmän käytettyjä ja opetettuja kieliä.

Tämän toimenpiteen mukaiset hankkeet toteutetaan samoin kuin pilottihankkeet, eli eurooppalaisten organisaatioiden esittämissä ehdotuksissa noudatetaan menettelyä C, kun taas muut hankkeet käsitellään menettelyn B mukaisesti ("puolihajautettu" lähestymistapa).

4.3.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Ensimmäisten neljän vuoden aikana (2000-2003) tuettiin 88:aa kielitaitohanketta, joita varten osoitettiin määrärahoja yhteensä 26,7 miljoonaa euroa. Hankkeen keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat 430 000 euroa, ja rahoitusosuus hanketta kohti oli 304 000 euroa (noin 71 %). Yhteisön rahoitusosuuden enimmäismäärä hankkeille oli 600 000 euroa (200 000 euroa vuodessa 3 vuoden ajan). Hankkeiden kesto oli keskimäärin 2,3 vuotta, ja niihin osallistui noin 800 organisaatiota (keskimäärin hankkeessa 9 organisaatiota 5 maasta). Ulkoisessa arvioinnissa todettiin seuraavaa:

41 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joissa käsitellään heikommassa asemassa olevien tarpeita.

6 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan vammaisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia.

18 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan naisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia.

Samoin kuin pilottihankkeissa myös kielitaitohankkeissa ammatilliset oppilaitokset olivat hyvin edustettuina (29 %:ssa hankkeista hankevastaavina, 28 %:ssa kumppaneina). Korkeakoulut olivat hankevastaavina 23 prosentissa hankkeista ja osallistuivat kumppaneina 23 prosentissa hankkeista. Pk-yritykset olivat hankevastaavina 14 prosentissa hankkeista ja kumppanuusorganisaatioina 17 prosentissa.

4.3.2. Arviointi

Kielitaidon ja kulttuurisen osaamisen edistäminen ammatillisessa koulutuksessa on erittäin relevanttia eurooppalaisten puitteiden ja kohderyhmien tarpeiden kannalta. Ulkoisen arvioinnin mukaan ei kuitenkaan ole niin selvää, onko toimenpide ja sen määritelmä ja toteutus Leonardo da Vinci -ohjelman puitteissa riittävä näiden tarpeiden täyttämiseksi. Potentiaaliset hankevastaavat eivät vaikuta ymmärtäneen toimenpiteen arvoa ja tavoitetta vaan pitävät kielitaitohankkeita pilottihankkeina. Kun otetaan huomioon, että toimenpiteelle varattu budjetti on paljon pienempi kuin pilottihankkeille osoitettu budjetti, toimenpidettä pidetään vähemmän tärkeänä ja suhteessa paljon vähemmän ehdotuksia esitetään. Tätä vahvistaa vielä kansallisten toimistojen asenne, kun ne edistävät pilottihankkeita paljon intensiivisemmin kuin kielitaitohankkeita.

Tämän tuloksena päätöksessä asetettua vähimmäistavoitetta (5 % budjetista) ei ole vielä saavutettu. Vuosina 2000-2003 toimenpiteeseen on käytetty alle 4 prosenttia kokonaisbudjetista. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että toimenpide on saavuttanut vain osittain operationaalisen tavoitteensa ohjelman neljän ensimmäisen toteutusvuoden aikana.

Ulkoisessa arvioinnissa suositeltiin kielitaitotoimen integroimista pilottihankkeisiin (ehdotetaan, että kielitaitoa ja valtioiden rajat ylittäviä verkkoja koskevat toimenpiteet integroidaan pilottihankkeita koskevaan toimenpiteeseen, ulkoinen arviointi, s. 58). Samalla siinä kuitenkin myös todettiin, että lisäanalyysiä tarvittaisiin, koska ehdotettu ratkaisu toteutettiin jo Leonardo da Vinci -ohjelman ensimmäisessä vaiheessa, eikä se toiminut yhtään paremmin silloinkaan.

Erillisessä ulkoisessa arvioinnissa [11], jossa käsiteltiin kielitaitotoimien vaikutusta Leonardo- ja Sokrates-ohjelmassa, korostettiin molempien ohjelmien asiaankuuluvuutta ja tehokkuutta sikäli, että niillä on luotu positiivinen asenne kieltenoppimiseen ja edistetty kulttuurienvälistä ymmärtämystä ja suurempaa avoimuutta.

[11] Arviointi Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelmissa saavutetuista kielitaitoon liittyvistä tavoitteista, Deloitte & Touche, loppuraportti, joulukuu 2003.

4.4. Valtioiden rajat ylittävät verkot

Tästä toimenpiteestä annetaan tukea, jolla pyritään saattamaan yhteen asiaankuuluvat toimijat ammatillisen koulutuksen alalla. Verkoilla pyritään kartoittamaan, keräämään ja valikoimaan eurooppalaista asiantuntemusta ja innovatiivisia toimintatapoja, jotka koskevat ammattitaitovaatimusten arviointia ja ennakointia sekä tuotosten ja tulosten levittämistä, sekä hyödyntämään niitä.

4.4.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Vuosina 2000-2003 tuettiin 45:ää valtioiden rajat ylittävää verkkoa, joita varten osoitettiin määrärahoja yhteensä 13,1 miljoonaa euroa. Rajatylittävän verkon keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat 585 000 euroa ja hankekohtainen rahoitusosuus 290 000 euroa (noin 50 %). Yhteisön maksuosuuden enimmäismääräksi oli vahvistettu 450 000 euroa (150 000 euroa vuodessa 3 vuoden ajan). Verkkojen toteutusaika oli keskimäärin 2,7 vuotta, ja niihin osallistui noin 720 organisaatiota (hankkeessa keskimäärin 16 organisaatiota 9 maasta). Ulkoisessa arvioinnissa todettiin seuraavaa:

18 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joissa käsitellään heikommassa asemassa olevien tarpeita.

18 prosenttiin hankkeista sisältyy erityistoimenpiteitä, joilla pyritään helpottamaan vammaisten koulutus- ja työskentelymahdollisuuksia.

Rajatylittävien verkkojen jäsenistä 22 prosenttia oli ammatillisia oppilaitoksia, 14 prosenttia korkeakouluja ja 11 prosenttia pk-yrityksiä.

Verkkojen keskeinen toimi on kokemustenvaihto ja innovaatioiden vahvistaminen ammattikoulutuksen alalla saattamalla yhteen johonkin tiettyyn aiheeseen erikoistuneet asiantuntijat tai organisaatiot. Toinen tärkeä näkökohta on hankkeiden tulosten levittäminen (tulosten omistajia ovat pääasiassa verkon jäsenet). Tärkeimpiä kohderyhmiä levitystyössä ovat pk-yritykset ja työnantajat.

4.4.2. Arviointi

Valtioiden rajat ylittävät verkot ovat asiaankuuluvia ja käsittelevät selvää tarvetta ammattikoulutuksen alalla Euroopassa. Uusi poliittinen ympäristö ja keskittyminen eurooppalaisen yhteistyön vahvistamiseen tekevät tästä välineestä aiempaa asiaankuuluvamman.

Pilottihankkeisiin verrattuna toimenpide ei kuitenkaan valitettavasti vaikuta kovin tunnetulta kohderyhmien parissa. Tämä yhdistettynä yhteisrahoituksen alempaan osuuteen (enint. 50 %) vaikuttaa olevan pääsyynä siihen, että ehdotuspyyntöön saatiin vain harvoja hyviä hakemuksia. Vuosina 2000-2003 toimenpiteessä käytettiin alle 2 prosenttia kokonaisbudjetista. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että toimenpide on saavuttanut operationaalisen tavoitteensa vain osittain.

Verkkojen erityistehtävää olisi kehitettävä ja selitettävä paremmin. Etenkin verkkojen täydentävää roolia tavallisissa hankkeissa sekä niiden välisiä synergia- ja vuorovaikutusmahdollisuuksia olisi vahvistettava.

4.5. Viiteaineisto

Toimenpiteellä pyritään kehittämän ja päivittämään viiteaineistoa tukemalla tutkimuksia ja analyyseja, kokoamalla ja päivittämällä vertailukelpoisia tietoja, kartoittamalla ja levittämällä hyviä toimintatapoja ja vaihtamalla kattavasti tietoja.

Toimenpiteeseen kuuluvilla hankkeilla pitäisi edistää

- vertailukelpoisten tietojen saantia jäsenvaltioiden ammatillisen koulutuksen järjestelmistä, järjestelyistä ja käytännöistä sekä pätevyyttä ja osaamista koskevista eri lähestymistavoista tai

- sellaista määrällisen ja/tai laadullisen tiedon, analyysien tuottamista sekä elinikäistä oppimista koskevien politiikkoja ja ammatillisen koulutuksen käytäntöjä tukevien parhaiden toimintatapojen havainnointia, jota ei ole saatavilla Eurostatin tai Cedefopin kautta.

4.5.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Vuosina 2000-2003 tuettiin 46 rajatylittävää viiteaineistohanketta, joita varten osoitettiin määrärahoja yhteensä noin 19 miljoonaa euroa. Hankkeen keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat 520 000 euroa ja hankekohtainen rahoitusosuus 410 000 euroa (noin 79 %). Yhteisön maksuosuuden enimmäismääräksi oli vahvistettu 900 000 euroa (300 000 euroa vuodessa 3 vuoden ajan). Viiteaineistohankkeiden toteutusaika oli keskimäärin 2,4 vuotta, ja niihin osallistui yhteensä 500 organisaatiota. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin seuraavaa:

33 prosenttia hankkeista koskee heikommassa asemassa oleville tarkoitettuja erityistoimenpiteitä ammatillisen koulutuksen alalla.

33 prosenttia hankkeista koskee vammaisille tarkoitettuja erityistoimenpiteitä ammatillisen koulutuksen alalla

11 prosenttia hankkeista koskee naisille tarkoitettuja erityistoimenpiteitä ammatillisen koulutuksen alalla.

Korkeakoulut tai tutkimuskeskukset olivat hankevastaavia lähes 2/3:ssa viiteaineistohankkeista.

4.5.2. Arviointi

Viiteaineistohankkeissa käsitellään ammattikoulutuksen alalla tunnustettua tarvetta. Julkisen ja yksityissektorin päätöksentekijöiden on saatava vertailukelpoisia, määrällisiä ja laadullisia tietoja ammatillisesta koulutuksesta Euroopassa.

Ensimmäisten neljän vuoden aikana on jätetty vain harvoja korkealaatuisia viiteaineistohankkeita koskevia ehdotuksia. Vuosina 2000-2003 toimenpiteessä käytettiin alle 3 prosenttia kokonaisbudjetista. Ulkoisessa arvioinnissa todettiin, että toimenpide on saavuttanut operationaalisen tavoitteensa vain osittain.

Alhaalta ylöspäin suuntautuva lähestymistapa ehdotuspyyntöineen ei toiminut odotetulla tavalla. Suurin osa ehdotetuista viiteaineistohankkeista perustui laadulliseen lähestymistapaan ja vain yksi hanke vuosina 2000-2002 perustui määrälliseen lähestymistapaan.

Tämän vuoksi komissio päätti - tiiviissä yhteistyössä Leonardo da Vinci -komitean kanssa - muuttaa lähestymistapaa vuonna 2002 ja käynnistää joitakin ehdotuspyyntöjä vaadittujen tilastotietojen keräämiseksi. Ensimmäiset tähän liittyvät sopimukset allekirjoitettiin vuonna 2003.

4.6. Yhteistoimet

Tässä toimenpiteessä annetaan tukea muihin yhteisön ohjelmiin ja aloitteisiin ja etenkin yhteisön koulutus- ja nuorisoalan ohjelmiin liittyville yhteishankkeille, joilla edistetään tiedon Eurooppaa.

Yhteistoimia hallinnoidaan Euroopan tasolla, ja niistä tehdään yhteisiä ehdotuspyyntöjä valituista aiheista aloilla, jotka eivät kuulu yksinomaisesti vain yhden ohjelman soveltamisalaan. Yhteistoimia koskevat aiheet, vuosibudjetit ja ehdotetut luettelot valituista hankkeista toimitetaan kullekin ohjelmakomitealle lausuntoa varten.

4.6.1. Tosiseikkoja ja tuloksia

Tähän mennessä valituista aiheista on julkaistu kolme yhteistä ehdotuspyyntöä, joissa ovat olleet mukana Nuoriso-, Sokrates- ja Leonardo da Vinci -ohjelma. Yhteensä on tuettu 37:ää yhteishanketta, joita varten osoitettiin määrärahoja yhteensä 7,6 miljoonaa euroa. Varoista 34 prosenttia (2,6 milj. euroa) tuli Leonardo da Vinci -ohjelmasta. Hankkeen keskimääräiset kokonaiskustannukset olivat 298 000 euroa ja hankekohtainen rahoitusosuus 205 000 euroa (noin 69 %). Yhteistoimiin kuuluvien hankkeiden toteutusaika vuonna 2001 oli keskimäärin 16 kuukautta ja vuonna 2002 ja 2003 keskimäärin 2 vuotta. Hankkeisiin osallistui kolmen vuoden aikana yhteensä noin 300 organisaatiota.

4.6.2. Arviointi

Tällä toimenpiteellä tarjotaan mahdollisuus käynnistää Leonardo da Vinci -ohjelmassa hankkeita tietyistä teemoista yhteistyössä muiden yhteisön ohjelmien kanssa. Tähän mennessä kokemukset ovat rajoittuneet yhteistyöhankkeisiin Nuoriso- ja Sokrates-ohjelman kanssa. Tällaisissa hankkeissa voidaan saattaa yhteen toimijoita eri toiminta-aloilta työskentelemään yhdessä sellaisen aiheen parissa, joka on erittäin relevantti kullekin. Yhteistyöllä voidaan edistää elinikäistä oppimista hyvin konkreettisella tavalla.

Tämän toimenpiteen toteutus on kuitenkin hyvin hankalaa, koska siinä on mukana kolme ohjelmakomiteaa, vaikkakin työn helpottamiseksi on perustettu yksi yhteinen alakomitea.

5. Päätelmät

Vuoden 2003 ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa annetaan yleisesti hyvin positiivinen kuva Leonardo da Vinci -ohjelman toisesta vaiheesta ja sen neljästä ensimmäisestä täytäntöönpanovuodesta. Niissä tuodaan esiin joitakin parannuksia ohjelman ensimmäiseen vaiheeseen nähden, mutta niissä myös käsitellään joitakin puutteita, jotka vaikuttavat kielteisesti ohjelman suorituskykyyn.

5.1. Asiaankuuluvuus

Ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa ollaan yhtä mieltä siitä, että Leonardo da Vinci on erittäin relevantti ohjelma. Yhteisenä käsityksenä on, että ohjelma on johdonmukainen ammatillisen koulutuksen alan poliittisten kehitysaskelten ja aloitteiden kanssa, ja siinä käsitellään ohjelman kohderyhmien tarpeita. Yleisesti ottaen Leonardo da Vinci II -ohjelman tavoitteet ja prioriteetit vaikuttavat täyttävän ohjelman hankevastaavien ja tuensaajien tärkeimmät odotukset ja vaatimukset päätellen tyytyväisyydestä, jota ohjelman hankevastaavat ja tuensaajat osoittivat tekemässämme kyselyssä, ja kansallisten toimistojen esittämistä kannoista. (ulkoinen arviointi)

Ulkoisessa arvioinnissa asetetaan kuitenkin kyseenalaiseksi se, ovatko tietyt - päätöksessä määritellyt - toimenpiteet asiaankuuluvia ohjelman tavoitteiden ja prioriteettien kannalta. Liikkuvuus- ja pilottihankkeita, joihin käytettiin yli 80 prosenttia budjetista neljän ensimmäisen vuoden aikana, pidetään erittäin asiaankuuluvina tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Toimenpiteitä, joihin käytetään vain pieni osuus kokonaisbudjetista, ei pidetä yhtä asiaankuuluvina.

5.2. Ohjelman toimivuus

Ohjelman tässä vaiheessa, kun vain pieni osa hankkeista on saatettu loppuun, toimivuutta voidaan arvioida pääasiassa vain suhteessa ohjelman hallinnon kustannustehokkuuteen.

Kustannustehokkuus vaikuttaa parantuneen merkittävästi verrattuna ohjelman edelliseen vaiheeseen. (ulkoinen arviointi)

Vaikuttaa kuitenkin siltä, että Leonardo-ohjelman toimivuutta voitaisiin vielä parantaa. Erityisesti jatkuvaan tiedonkeruuseen tarkoitetun välineen puute sekä jotkin melko raskaat ja aikaavievät hallintomenettelyt ja raportointimenettelyt kaipaisivat parannusta.

Komission yksiköt ovat kehittämässä uutta Symmetry-välinettä, jonka avulla pitäisi olla mahdollista ratkaista vuoteen 2005 mennessä monia esiin tuotuja puutteita ja auttaa järkeistämään raportointi- ja palautemekanismeja. Sen täytäntöönpanon pitäisi alkaa vuoden 2004 lopulla.

5.3. Ohjelman tehokkuus

Kansallisissa raporteissa ja ulkoisessa arvioinnissa pidetään Leonardo da Vinci -ohjelmaa tehokkaana. Ulkoisen arvioinnin mukaan Leonardo da Vinci -ohjelma on kokonaisuudessaan melko tehokas ja on kehittynyt vuosina 2000-2002, vaikkakin erilaisuuksia esiintyy tavoitteiden mukaan.

Operationaalisella tasolla ohjelman tehokkuus vaihtelee toimenpiteen mukaan. Toimenpiteitä, joihin käytettiin suurin osa budjetista (lähes 85 % - liikkuvuus- ja pilottihankkeet), pidetään erittäin tehokkaina kun taas vähemmän rahoitusta saaneita toimenpiteitä pidetään vähemmän tehokkaina. Ulkoisessa raportissa korostetaan, että kaikkien operationaalisten tavoitteiden saavuttaminen nykyhetken ja ohjelman päättymisen välisenä aikana on mahdollista.

Ohjelman odotettujen tulosten (hankkeiden laatu) ja sen erityistavoitteiden saavuttamisen osalta ulkoisessa arvioinnissa pidetään yleistä tehokkuutta tyydyttävänä. Siinä odotetaan, että hankkeet tuottavat jatkossa laadukkaita tuloksia siksi, että ehdotusten laatu on parantunut mutta myös siksi, että kansalliset toimistot seuraavat ja valvovat hankkeiden sisältöä tiiviimmin ja komission yksiköt koordinoivat temaattisia seurantatoimia.

Lopuksi ulkoisessa arvioinnissa todetaan seuraavaa: "Mikä kuitenkin tärkeintä, ohjelman kokonaistehokkuus on parantunut edelliseen vuosikymmeneen verrattuna".

Ohjelman täytäntöönpanon tässä vaiheessa on ennenaikaista mitata ohjelman vaikutusta. Ulkoisessa arvioinnissa ja kansallisissa raporteissa suhtaudutaan kuitenkin optimistisesti ohjelman odotettuun vaikutukseen.

Ulkoisessa arvioinnissa todetaan seuraavaa: "Näin ollen kaikki asiaan liittyvät tahot pitävät Leonardoa ohjelmana, joka tuo merkittävää lisäarvoa yhteisön tasoisen yhteistyön kehittämiseen ammatillisen koulutuksen alalla."

LIITTEET

Liite 1: Ohjelman kokonaisbudjetti vuosiksi 2000-2003

Liite 2: Menettely A "Liikkuvuus" - vuodet 2000-2003

Liite 3: Menettelyt B ja C - vuodet 2000-2003

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 2

Menettely A "Liikkuvuus" 2000-2003

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 3

Menettelyt B ja C - vuosi 2000

Valittujen ehdotusten lukumäärä ja budjetti maa- ja toimenpidekohtaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 3

Menettelyt B ja C - vuosi 2001

Valittujen ehdotusten lukumäärä ja budjetti maa- ja toimenpidekohtaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 3

Menettelyt B ja C - vuosi 2002

Valittujen ehdotusten lukumäärä ja budjetti maa- ja toimenpidekohtaisesti

>TAULUKON PAIKKA>

Liite 3

Menettelyt B ja C - vuosi 2003

Valittujen ehdotusten lukumäärä ja budjetti maa- ja toimenpidekohtaisesti

>TAULUKON PAIKKA>