52004DC0060

Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa /* KOM/2004/0060 lopull. */


KOMISSION TIEDONANTO NEUVOSTOLLE, EUROOPAN PARLAMENTILLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE SEKÄ ALUEIDEN KOMITEALLE - Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa

1. JOHDANTO JA YLEISKATSAUS

Noin 80 prosenttia Euroopan kansalaisista asuu kaupunkialueilla [1], joilla monien ympäristöongelmien vaikutukset tuntuvat voimakkaimmin. Melu, huono ilmanlaatu, raskas liikenne, rakennetun ympäristön rappeutuminen, huono ympäristöasioiden hallinta ja strategisen suunnittelun puute aiheuttavat terveysongelmia ja heikentävät elämänlaatua. Jotta Euroopassa voidaan ratkaista ympäristöön liittyvät merkittävät terveysongelmat, on parannettava tuntuvasti kaupunkiympäristöä ja elämänlaatua. Monilla alueilla kansalaiset jättävät taakseen kaupungit ja muuttavat kaupunkien laitamille, koska he oikeutetusti uskovat kaupunkien saasteiden vaikuttavan hyvinvointiinsa. Kaupunkien levittäytyminen (yhdyskuntarakenteen hajautuminen) synnyttää paljon liikennettä, ja ongelmat vain pahentavat toisiaan, joten toiminnan painopisteenä on pikemminkin kaupungin reuna-alue kuin taantuva keskusta. Ylikuormittumisen merkkejä on nähtävissä yhä useammalla kaupunkialueella. Ei siis ole yllättävää, että eurooppalaiset liittävät ympäristöön useimmiten kaupunkien saastumisen. [2]

[1] Kaupunkialueet käsitteen laajassa merkityksessä (taajamat), kaikenlainen kaupunkiasuminen mukaan luettuna.

[2] Eurobarometri 58.0 "The attitudes of Europeans towards the environment", joulukuu 2000.

Suurimpia syitä nykytilanteeseen on se, ettei päätösten ympäristövaikutuksia oteta riittävästi huomioon ja ettei suunnittelun tavoitteena ole järjestelmällisesti laadukas kaupunkiympäristö. Tästä on seurauksia sekä ympäristölle että kaupunkien taloudelle ja kaupunkilaisille. Ympäristönsuojelun korkean tason mukainen suunnittelu on keskeisiä tekijöitä kaupunkien kestävän kehityksen ja Euroopan kaupunkilaisten hyvän elämänlaadun kannalta.

Kaupunkiympäristön teemakohtainen strategia on merkittävä askel kohti tätä päämäärää, ja se perustuu useisiin aloitteisiin, joiden avulla on kehitetty kaupunkiympäristöä koskevaa yhteisön politiikkaa (ks. liite 1). Se on osa kuudetta ympäristöä koskevaa Euroopan yhteisön toimintaohjelmaa "Ympäristö 2010: Tulevaisuutemme valinta" [3] ja yksi ohjelman seitsemästä teemakohtaisesta strategiasta. Näistä strategioista saadaan kokonaisvaltainen lähestymistapa keskeisiin ympäristökysymyksiin, joille ovat luonteenomaisia monitahoisuus, toimijoiden monimuotoisuus ja useiden innovatiivisten ratkaisujen tarve. Kuten kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa todetaan, kaupunkiympäristön teemakohtaisella strategialla

[3] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1).

"edistetään - - yhtenäistä laaja-alaista lähestymistapaa kaikessa yhteisön politiikassa ja parannetaan kaupunkiympäristön laatua ottaen huomioon edistyminen nykyisen yhteistyöjärjestelmän toteuttamisessa, sitä tarvittaessa tarkistaen niin, että samalla käsitellään:

- Agenda 21 -paikallisohjelman edistämistä;

- taloudellisen kasvun ja henkilöliikenteen kysynnän välisen yhteyden supistamista;

- tarvetta kasvattaa julkisen liikenteen, rautatie- ja sisävesiliikenteen sekä kävelyn ja pyöräilyn osuutta;

- kasvavien liikennemäärien hallintaa sekä lisääntyvien kuljetusten ja bruttokansantuotteen kasvun välisen yhteyden poistamista;

- tarvetta edistää vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöä julkisessa liikenteessä;

- kaupunkiympäristön indikaattoreiden harkitsemista."

Kaupunkiyhteisöä koskevan teemakohtaisen strategian yleinen tavoite

Yleisenä tavoitteena on parantaa ympäristönsuojelun tasoa ja kaupunkialueiden laatua sekä turvata terveellinen elinympäristö Euroopan kaupunkilaisille siten, että vahvistetaan ympäristön osuutta kaupunkien kestävässä kehityksessä ja otetaan samalla huomioon asiaan liittyvät taloudelliset ja yhteiskunnalliset tekijät..

Kaikkien Euroopan kaupunkien on ratkaistava ympäristöongelmansa, ja strategian keskeisenä tavoitteena on mahdollistaa tämä järjestelmällisesti. Strategiassa ei kuitenkaan sanella, millaisia ratkaisuja ja tavoitteita kaupungeissa olisi otettava käyttöön, koska kaupunkialueet ovat erilaisia. Sen sijaan strategiassa luodaan vahva kehys, jolla edistetään kaupunkiympäristön hyvää hoitoa ja parhaiden käytäntöjen yleistymistä. Samalla siinä tuetaan kaupunkeja niiden vaikeassa mutta tärkeässä tehtävässä ongelmien ytimessä sijaitsevina keskeisinä toimijoina, ja siinä hyödynnetään muita pitemmälle ehtineiden kokemuksia, aloitteita ja teknologian innovaatioita.

Monet Euroopan kaupunkien ongelmista ovat yhteisiä, ja Euroopan tasolla on selvästikin mahdollista kehittää ja vaihtaa sopivia ratkaisuja sekä helpottaa niiden täytäntöönpanoa. Ongelmia yritetään ratkaista monenlaisten yhteisön politiikkojen, toimien ja rahoitusohjelmien avulla, mutta toimenpiteet ovat useimmiten olleet erillisiä, eikä kaupunkiympäristön erityistarpeita tai toimenpiteiden mahdollista yhteisvaikutusta ole otettu huomioon. On mahdollista saada paljon aikaan ottamalla käyttöön entistä yhdennetympi ja kohdennetumpi lähestymistapa, jossa hyödynnetään nykyisiä välineitä ja aloitteita, sekä tehostamalla yhteistyötä ja yhteensovittamista kaikilla hallintotasoilla. Teemakohtaisella strategialla edistetään siis johdonmukaista ja yhdennettyä lähestymistapaa siten, että luodaan eurooppalainen visio kestävistä kaupungeista (ks. liite 2) sekä otetaan huomioon liittyvien maiden ja ehdokasmaiden erityisolot.

Euroopan kaupunkeja on elvytettävä. Niiden on oltava houkuttelevia, terveellisiä ja laadukkaita asuinpaikkoja, joissa niiden yhteisöt ja talous voivat kukoistaa. Ympäristön on oltava koko prosessin ydin. Strategian tavoitteena on keskittyä kaupunkiympäristöön ja ottaa samalla huomioon dynaamiset yhteydet taloudellisiin ja sosiaalisiin kysymyksiin siten, että vahvistetaan ympäristön osuutta kaupunkialueiden kestävässä kehityksessä. Siinä tarkastellaan kaupunkiympäristöä käsitteen laajimmassa merkityksessä ja huomioidaan ympäristöongelmien merkittävät terveysvaikutukset. Teemaan läheisesti liittyvällä ympäristöterveyttä koskevalla tiedonannolla [4] on tärkeä tehtävä syy-yhteyksien selvittämisessä. Strategiassa tarkastellaan myös kaupunkilaisten ja kaupunkien yhteisöjen elämänlaatuun liittyviä kysymyksiä sekä omaksutaan ekosysteemejä koskeva lähestymistapa [5]. Painopisteenä on väistämättä itse kaupunkialue, mutta alueellisen ja kansallisen ulottuvuuden merkitystä ei unohdeta.

[4] KOM(2003) 338 lopullinen.

[5] Ekosysteemiajattelussa korostetaan kaupunkia monimutkaisena järjestelmänä, jolle ovat luonteenomaisia jatkuvat muutos- ja kehitysprosessit. Energian, luonnonvarojen ja jätteiden muodostumisen kaltaisia seikkoja tarkastellaan virtoina tai ketjuina. Näiden virtojen tai ketjujen säilyttäminen, ennallistaminen, elvyttäminen ja sulkeminen edistävät kestävää kehitystä.

Tämä tiedonanto "Kohti kaupunkiympäristön teemakohtaista strategiaa" on ensimmäinen vaihe laadittaessa lopullista strategiaa, jonka on määrä valmistua kesällä 2005. Tässä esitetyt alustavat ajatukset ja lähestymistavat perustuvat kaupunkien ja muiden sidosryhmien, riippumattomien asiantuntijoiden työryhmien ja kaupunkiympäristöä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän kuulemisiin. Näiltä ryhmiltä saadut palautteet löytyvät kaupunkiympäristöä käsittelevältä komission www-sivustolta [6].

[6] www.europa.eu.int/comm/environment/urban/thematic_strategy.htm

Yleiskatsaus tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetuista toimista

Seuraavassa esitetään yleiskatsaus laajojen kuulemisten tuloksista. Tästä tiedonannosta ja siinä ehdotetuista toimista järjestetään vuonna 2004 toinen kuulemiskierros, joka sisältää keskusteluja EU:n toimielinten, kaupunkiympäristöä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän ja eri sidosryhmien kanssa sekä avoimen Internet-kuulemisen. Lisäksi asiantuntijoista ja sidosryhmistä kootaan teknisiä työryhmiä, jotka tarkastelevat yksityiskohtaisesti ehdotettuja avaintoimia, niiden toteutettavuutta ja niiden vaikutusta kaupunkiympäristön parantamiseen. Ehdotus lopullisesta teemakohtaisesta strategiasta tehdään vuoden 2005 puolivälissä, ja siinä otetaan huomioon sidosryhmien kuulemiset ja näiden työryhmien tulokset.

Tavoitteena on kehittää EU:n tasolla vahva kehys, jossa edistetään parhaisiin käytäntöihin perustuvia paikallisia aloitteita siten, että paikalliset päättäjät voivat valita ratkaisut ja tavoitteet. Tämän kehyksen olennaisena osana pääkaupungeissa ja yli 100 000 asukkaan taajamissa (eli 25 jäsenvaltion EU:n 500 suurimmassa kaupungissa) olisi otettava käyttöön kaupunkiympäristösuunnitelma, joka sisältää kestävän kaupunkiympäristön saavuttamista koskevia tavoitteita, ja niissä olisi pantava täytäntöön asianmukainen ympäristöjärjestelmä sen toteuttamiseksi. Lisäksi näissä kaupungeissa olisi kehitettävä ja pantava täytäntöön kestävä kaupunkiliikennesuunnitelma. Komission mielestä tällaisia vaatimuksia voitaisiin asettaa EU:n tasolla. Näistä seikoista järjestetään kuulemisia vuonna 2004 muun muassa edellä mainituissa erityistyöryhmissä.

Jäsenvaltioiden tukemiseksi ja yhtenäisyyden parantamiseksi kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan ottamaan käyttöön kansallisia ja alueellisia kaupunkiympäristöstrategioita, jotka ovat yhteydessä kansallisiin kestävän kehityksen suunnitelmiin, sekä nimeämään kansallisia ja/tai alueellisia kaupunkiympäristön tietokeskuksia, jotka edistävät parhaita käytäntöjä ja tukevat kaupunkeja kestävän ja terveellisen kaupunkiympäristön saavuttamisessa.

Komissio tukee edelleen kaupunkiympäristöaloitteita, ja se kehittää suosituksia, suuntaviivoja, indikaattoreita, tietoja, standardeja, arviointitekniikoita, koulutusta ja muita teknisiä tukitoimia, joiden avulla kaupungit voivat arvioida ja hallita ympäristön eri osa-alueita.

Euroopan ympäristökeskus julkaisee kertomuksia kaupunkiympäristön tilasta ja varmistaa kaupunkiympäristöä koskevien tietojen saatavuuden, jotta voidaan parantaa päättäjille, yleisölle ja muille keskeisille toimijoille annettavaa tiedotusta sekä ohjata ja seurata teemakohtaisen strategian edistymistä.

Komissio kehittää teemakohtaista strategiaa edelleen tiiviissä yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa, ja se edistää vuoropuhelua niiden kanssa. Strategian on perustuttava yhteisön, jäsenvaltioiden, alueiden ja luonnollisesti myös kaupunkien yhteiseen sitoumukseen kaupunkiympäristön parantamiseksi. Tämän tiedonannon tavoitteena on esittää alustava analyysi vuonna 2004 järjestettävää toista kuulemiskierrosta varten. Komissio toivoo palautetta siinä esitetyistä ajatuksista ja lähestymistavoista. Tätä varten vuonna 2004 järjestetään useita sidosryhmien kuulemistilaisuuksia ja perustetaan teknisiä työryhmiä, joissa tarkastellaan yksityiskohtaisesti ehdotettuja toimia, niiden toteutettavuutta ja niiden vaikutusta kaupunkiympäristön parantamiseen (ks. 6. kohta). Mukana on monenlaisia sidosryhmiä ja asiantuntijoita, kuten jäsenvaltioiden, liittyvien maiden ja ehdokasmaiden, alueiden, kaupunkien, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja korkeakoulujen edustajia. Sidosryhmät voivat esittää näkemyksiään myös suoraan [7] (määräaika 15. huhtikuuta 2004). Ehdotus lopullisesta teemakohtaisesta strategiasta tehdään vuoden 2005 puolivälissä, ja siinä otetaan huomioon sidosryhmien kuulemiset ja näiden työryhmien tulokset.

[7] WWW.EUROPA.EU.INT/COMM/ENVIRONMENT/URBAN/THEMATIC_STRATEGY.HTM

2. ENSISIJAISET TEEMAT

Kuudennessa ympäristöä koskevassa toimintaohjelmassa annetun valtuutuksen mukaisesti kaupunkiympäristön teemakohtaisessa strategiassa keskitytään neljään monialaiseen teemaan, jotka ovat olennaisia kaupunkien pitkän aikavälin kestävyydelle, joilla on selkeät yhteydet kestävän kehityksen taloudelliseen ja sosiaaliseen pilariin ja joilla voidaan parhaiten edistyä. Nämä teemat ovat kaupunkien kestävä hoito, kestävä kaupunkiliikenne, kestävä rakentaminen ja kestävä kaupunkisuunnittelu, ja niistä on päätetty kuulemalla kaupunkiympäristöä käsittelevää EU:n asiantuntijaryhmää ja muita sidosryhmiä. Teemat esitellään erikseen, mutta ne ovat vahvasti sidoksissa toisiinsa. Muita ensisijaisia teemoja yksilöidään ja käsitellään myöhemmässä vaiheessa teemakohtaisten strategioiden voimistuvan lähestymistavan mukaisesti.

2.1. Kaupunkien kestävä hoito

2.1.1. Painopisteenä kaupunkien kestävä hoito

Kaupunkialueilla on niiden asukkaiden ja käyttäjien kannalta katsottuna monia tehtäviä. Näihin kuuluvat asuminen, työ, tavaroiden ja palvelujen saatavuus, kulttuuritoiminnot ja sosiaalinen vuorovaikutus. Kaupunkialueilla on näiden tehtävien toteuttamista ja tukemista varten monia staattisia osatekijöitä, kuten rakennuksia, infrastruktuureja, viheralueita, käyttämättä jääneitä alueita ja hylättyjä maa-alueita, sekä dynaamisia osatekijöitä, joita ovat esimerkiksi liikenne, vesi, ilma, energia ja jätteet.

Kullakin tehtävällä ja osatekijällä on ympäristövaikutus, joka on osa kaupungin kokonaisvaltaista ympäristövaikutusta. Eri hallintotasoilla harjoitettavat politiikat ovat kuitenkin usein irrallisia, sillä eri hallintoviranomaiset vastaavat niistä. Päätösten ympäristövaikutuksia ei aina oteta riittävästi huomioon. Ympäristövaikutusten vähentäminen siten, että samalla taataan elinvoimainen talous ja terveellinen, oikeudenmukainen yhteiskunta, on kestävän kehityksen päämäärä. Monissa kunnissa ei silti painoteta tarpeeksi kaupungin ympäristönsuojelun tason ja laadun parantamista.

Laadukas ja terveellinen kaupunkiympäristö syntyy tuskin itsestään niiden monenlaisten päätösten kautta, joita viranomaiset, yritykset ja yksityishenkilöt tekevät toisistaan riippumatta kaupunkialueen eri sektoreilla. Sovittujen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvitaan selkeä visio sekä kokonaisvaltainen strategia ja toimintasuunnitelma, jotka muodostavat ympäristöasioiden hallintaa koskevia jokapäiväisiä päätöksiä ohjaavan kehyksen. Näiden on oltava kunnan olennaisia toimintoja, eikä niitä saa pitää niiden tavallisten tehtävien lisäksi tulevina tehtävinä. Päätöksentekoa on muutettava ja yhdennettävä siten, että ylitetään perinteiset rajat sekä lähikuntien että paikallisviranomaisten hallintoyksiköiden välillä. Myös asennemuutokset ovat tärkeitä, ja kansalaisten osallistuminen ja aktiivisuus, päätöksenteon avoimuus ja tilivelvollisuus ovat kaupunkien kestävän hoidon olennaisia tekijöitä. Liitteessä 2 esitetään eurooppalainen visio kaupunkien kestävästä hoidosta.

Esimerkki ympäristöasioiden hallinnan suunnittelua koskevasta hyvästä käytännöstä

Tukholmassa hyväksyttiin ensimmäinen ympäristöohjelma 1970-luvun puolivälissä. Viides ympäristöohjelma [8] hyväksyttiin vuonna 2003 Tukholmaa koskevan kattavan ympäristöselvityksen sekä julkisen sektorin elinten, kansalaisten, yritysten ja yhdistysten laajan kuulemisen jälkeen. Ohjelmaa hallinnoidaan Tukholman yhdennetyssä ympäristöjärjestelmässä, ja siihen kuuluvat säännölliset ympäristötarkastukset ja -raportit. Siinä asetetaan kuusi ympäristöön ja ihmisten terveyteen liittyvää ensisijaista tavoitetta. Nämä on jaettu yhteensä 43 toissijaiseen määrälliseen ja laadulliseen tavoitteeseen, jotka on tarkoitus saavuttaa vuoteen 2006 mennessä, ja kunkin tavoitteen osalta yksilöidään asiasta vastaavat tahot ja edistymisen seurannassa käytettävät avainindikaattorit. Ensisijaisia tavoitteita ovat ekologisesti tehokas liikenne, turvalliset tuotteet, kestävä energiankulutus, ekologinen suunnittelu ja hoito, ekologisesti tehokas jätteenkäsittely ja terveellinen sisäympäristö. Toissijaisiin tavoitteisiin kuuluu esimerkiksi lämmitykseen käytettävien fossiilisten polttoaineiden kulutuksen vähentäminen 20 prosentilla kaukolämpöliitännän avulla.

[8] www.tyckom.stockholm.se

Kaupunkien kestävän hoidon merkitys paikallistasolla on tunnustettu jo pitkään. Vuonna 1992 pidetyssä YK:n ympäristö- ja kehityskonferenssissa todettiin, että kunnilla on oma tehtävänsä kestävän kehityksen edistämisessä, ja siellä käynnistettiin paikallinen Agenda 21 -prosessi. Siinä kunnan on laadittava alueensa kestävän kehityksen strategia käymällä vuoropuhelua kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien kanssa. Eurooppa on tässä johtoasemassa, sillä yli 5 000 kuntaa on sitoutunut paikalliseen Agenda 21 -prosessiin. [9] LASALA-tutkimushankkeessa [10] (Local Authorities' Self-Assessment of Local Agenda 21) on mukana yli 250 paikallisviranomaista eri puolilta Eurooppaa. Paikallisessa Agenda 21 -prosessissa on sen mukaan onnistuttu erittäin hyvin muuttamaan asenteita, näkemyksiä ja käytäntöjä paikallistasolla ja myös parantamaan ympäristölainsäädännön täytäntöönpanoa.

[9] "Second Local Agenda 21 Survey" (ICLEI), 2002.

[10] http://www.iclei.org/europe/LASALA/

Suhteellisen hyvästä menestyksestä huolimatta paikallisen Agenda 21 -prosessin soveltaminen Euroopassa on hyvin vaihtelevaa, ja näyttää siltä, että paikallisten Agenda 21 -strategioiden täytäntöönpano alkaa kangerrella niissäkin maissa, joissa sitä on kannatettu kaikkein innokkaimmin. Ympäristönsuojelun taso vaihtelee huomattavasti Euroopan kaupungeissa (ks. kuvio 1) [11], eivätkä monet paikallisviranomaiset puutu järjestelmällisesti alueensa ympäristöongelmiin. Paikallisten Agenda 21 -prosessien laajuus ja kunnianhimoisuus vaihtelevat suuresti, eikä niiden täytäntöönpanon tehokkuutta juuri seurata. Vain muutamassa jäsenvaltiossa on vahvistettu lainsäädännön tasolla paikallista Agenda 21 -prosessia koskeva lähestymistapa, jotta voitaisiin korjata osa puutteista ja yksinkertaistaa kaupunkiympäristön hoitostrategioiden hyväksymistä (näin on tehty esimerkiksi Tanskassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa).

[11] Best Foot Forwardin (www.bestfootforward.com) kokoamat tutkimustulokset ekologisista jalanjäljistä. Mitä kestävämpi kaupunki on, sitä pienempi on kunkin kansalaisen ekologinen jalanjälki.

Euroopan tasolla tarvitaan siis entistä vahvempi kehys, jotta voidaan elvyttää ja laajentaa Euroopan suurimpien kaupunkien ympäristöasioiden hallintaa. Tämä hyödyttää myös kolmea muuta ensisijaista teemaa (ks. 2.2.-4. kohta).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kaupunkien kestävää hoitoa koskevat nykyiset yhteisöaloitteet

EU:ssa on kehitetty ympäristöasioiden hallintaan kattava työkalu, vapaaehtoinen ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS-järjestelmä) [12]. Sen jälkeen, kun asetus annettiin vuonna 2001, EMAS-järjestelmään on rekisteröity yli 500 julkista organisaatiota, joista 110 on paikallisviranomaisia. Alun perin EMAS-järjestelmän tarkoituksena oli parantaa jatkuvasti jokapäiväisten toimintojen ympäristönsuojelun tasoa organisaatioissa, mutta lisäksi se helpottaa paikallisviranomaisten lakisääteisten ympäristövelvoitteiden ja vapaaehtoisten aloitteiden yhteensovitettua, järjestelmällistä ja auditoitavaa hallintaa. Sen avulla ne voivat analysoida välittömiä ja välillisiä ympäristövaikutuksia, kuten kaavoituspäätöksiä ja toimeksisaajien valintaa. Lisäksi paikallisviranomaisten on otettava huomioon asianosaisten (kuten asukasyhdistysten) näkemykset ja parannettava tilivelvollisuuttaan raportoimalla ympäristötoimistaan.

[12] Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).

Komissio sekä Euroopan kuntien ja alueiden neuvosto (CEMR) ovat käynnistäneet kampanjan, jossa paikallisviranomaisia kannustetaan käyttämään EMAS-järjestelmää. Alustavien kokemusten mukaan EMAS-järjestelmä on kunnille sopiva ja hyödyllinen työkalu. Se on tarpeeksi joustava kaupunkien keskeisten ympäristökysymysten käsittelyyn, sen avulla voidaan asettaa painopisteitä, ja se edistää ympäristökysymyksiin liittyvää oppimista. Se parantaa raportointia ja edistää paikallisen Agenda 21 -prosessin täytäntöönpanoa.

Esimerkkejä ympäristöjärjestelmien käyttöä koskevista hyvistä käytännöistä

Leicesterin kaupunginvaltuusto [13] (Yhdistynyt kuningaskunta) on vuodesta 1997 lähtien käyttänyt EMAS-järjestelmää parantaakseen ympäristönsuojelun tasoa. Järjestelmä on laajennettu vuodesta 2003 alkaen koskemaan koko Leicesterin kaupungin ympäristönsuojelua, ja siinä keskitytään erityisesti yhteisön kannalta näkyviin osa-alueisiin. Kaupungissa on asetettu kunnianhimoisia tavoitteita, jotka koskevat kotien energiatehokkuusluokitusta, keskustaan tehtävien automatkojen vähentämistä, koulukuljetusten vähentämistä, ympäristötietoisuuden lisäämistä, rakennusjätteen vähentämistä, kestävän rakentamisen paikallisen standardin kehittämistä ja katujen puhdistamista roskista.

[13] www.leicester.gov.uk/

Alankomaissa asetetun tavoitteen mukaan kaikilla viranomaisilla, myös paikallisviranomaisilla, pitäisi olla ympäristöjärjestelmä (EMAS, ISO 14001 tai vastaava) vuoden 2004 loppuun mennessä. [14] Marraskuussa 2002 Den Bosch sai ensimmäisenä kaupunkina Alankomaissa ISO 14001 -sertifioinnin.

[14] "Met preventie naar duurzaam ondernemen - een programma voor en door overheden 2001-2005".

Komissio tukee varsinkin huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevassa tutkimusohjelmassa [15] (liite 3) useita tutkimushankkeita, joista kaupunkien viranomaiset saavat tarvitsemiaan työkaluja kaupunkialueiden hoitoon, ja lisäksi se edistää paikallisten Agenda 21 -toimintaohjelmien hyväksymistä tukemalla taloudellisesti sellaisia kaupunkien verkostoja, jotka ovat sitoutuneet aloitteeseen ja edistävät sitä Euroopassa (ks. 5.1. kohta).

[15] www.cordis.lu/eesd/ka4/home.html

Komissio on tarjonnut kunnille aktiivisesti muita hallintatyökaluja, kuten yhteiset eurooppalaiset indikaattorit (ECI) ja ekologista jalanjälkeä koskevan työkalun (ks. myös 4. kohta). Myös useissa yhteisön direktiiveissä asetetaan kaupunkiympäristön eri osa-alueita, kuten ilmaa, melua ja vettä, koskevia hallintavelvoitteita. Niistä esitetään yhteenveto liitteessä 6.

2.1.2. Lisätoimenpiteitä kaupunkien kestävän hoidon edistämiseksi

Euroopan kestäviä kaupunkeja koskevassa raportissa [16] vaaditaan kaupunkien laajuisten strategioiden kehittämistä kaupunkien kestävää hoitoa varten. Myös LASALA-hankkeessa vaadittiin paikallisen Agenda 21 -prosessin vakiinnuttamista ja sen aikavälin pidentämistä, jotta se juurtuisi osaksi eurooppalaisen paikallishallinnon käytäntöjä ja menettelyjä. Kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyssä toimintasuunnitelmassa vaaditaan toimenpiteitä, joilla lujitetaan kestävän kehityksen institutionaalisia järjestelyjä myös paikallistasolla Agenda 21 -prosessissa.

[16] "European Sustainable Cities Report", ISBN 92-827-8259-X (1996).

Pitkällä aikavälillä aktiivinen ja yhdennetty ympäristökysymysten hallinta koko kaupunkialueella on ainoa keino saavuttaa laadukas ja terveellinen kaupunkiympäristö. Tarvitaan ympäristöä koskevia täsmällisiä tavoitteita, toimia ja seurantaohjelmia, joissa ympäristöpolitiikka yhdistetään talous- ja sosiaalipolitiikkaan.

Kaupunkikunnissa on siis otettava käyttöön ympäristösuunnitelma. Niiden on hyväksyttävä asianmukainen ympäristöjärjestelmä, jotta voidaan varmistaa ympäristösuunnitelman täytäntöönpano ja seurata sen edistymistä.

Komission mielestä vastaava vaatimus voitaisiin asettaa EU:n tasolla. Se koskisi kaikkia pääkaupunkeja ja yli 100 000 asukkaan kaupunkeja, eli se kattaisi 25 jäsenvaltion EU:n 500 suurinta kaupunkia. Tästä seikasta järjestetään kuulemisia vuonna 2004 muun muassa asiantuntijoiden ja sidosryhmien erityistyöryhmässä.

Ehdotettu vaatimus velvoittaisi kaupunkeja hyväksymään ympäristösuunnitelman ja panemaan täytäntöön asianmukaisen ympäristöjärjestelmän. Menettelyihin voisivat kuulua esimerkiksi kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien kuuleminen, tavoitteiden asettaminen (paikallistasolla) sekä edistymisen seuraaminen ja siitä tiedottaminen. Komission tarkoituksena ei olisi seurata ympäristösuunnitelmien yksityiskohtia vaan pikemminkin sitä, että niistä tulee olennainen osa kaupunkihallintoa.

EU:n nykyisissä direktiiveissä on jo velvoitteita, joiden perusteella taajamien viranomaisten on hallittava ilmanlaatua [17] ja ympäristömelua [18] sekä osallistuttava vesistöalueiden hoitoon [19] (ks. liite 6). Ehdotettu vaatimus antaisi kunnalle tilaisuuden yhdistää näiden velvoitteiden ja muiden ympäristökysymysten hallinnan yhtenäiseen ympäristösuunnitelmaan.

[17] Neuvoston direktiivi 96/62/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 1996, ilmanlaadun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 296, 21.11.1996, s. 55).

[18] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/49/EY, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2002, ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta (EYVL L 189, 18.7.2002, s. 12).

[19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

Suunnitelmassa voitaisiin käsitellä avainkysymyksiä, kuten energiankulutusta, kasvihuonekaasupäästöjä, veden käyttöä ja käsittelyä, jätettä, melua, ilmanlaatua, luontoa ja biologista monimuotoisuutta, liikennettä ja liikkuvuutta, suunnittelua, luonnonuhkia ja ihmisen aiheuttamia uhkia, kestävää rakentamista, asiaan liittyviä terveyskysymyksiä ja elämänlaatua yleensä. Koska kaupunkialueet ylittävät usein kunnan hallinnolliset rajat, suunnitelma koskisi koko kaupunkialuetta, ja se voi edellyttää yhteistyötä lähialueiden viranomaisten välillä (ks. myös 3.3. kohta).

Hyvää hallintotapaa koskevan EU:n päämäärän mukaisesti ympäristösuunnitelmat lisäisivät yhteistyötä hallintotasojen (paikallisen, alueellisen ja kansallisen tason), paikallisviranomaisten hallintoyksiköiden ja lähialueiden viranomaisten välillä sekä kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista. Niillä korjattaisiin muita ympäristöasioiden hallinnan puutteita, joita ovat tietojen ja hallintatyökalujen puuttuminen tai vajaakäyttö, hankekohtaisen kehitystyön liiallinen painottaminen kestävää kehitystä koskevan johdonmukaisen politiikan sijaan sekä suunnittelun ja toteutuksen eriyttäminen.

Ympäristösuunnitelmien avulla voitaisiin päästä eroon poliittisen prosessin takia lyhyelle aikavälille painottuvasta suunnittelusta, sillä kunnan ympäristöpolitiikkaan saataisiin tarvittava jatkuvuus peräkkäisten hallintojen välille. On tarkasteltava ilmastonmuutoksen seurausten kaltaisia pitkän aikavälin haasteita, jotka edellyttävät yhdennettyä pitkän aikavälin suunnittelua, jotta voidaan ottaa huomioon kaikki olennaiset tekijät ja niiden monimutkainen vuorovaikutus sekä saada aikaan kestäviä ratkaisuja.

Ympäristösuunnitelmien avulla Euroopan 500 suurinta kaupunkia olisivat myös keskenään entistä tasavertaisemmassa asemassa ympäristöaloitteiden ja -velvoitteiden osalta. Erot ovat nykyisin suuria, koska jotkin kaupungit ovat selvästi ennakoivampia kuin toiset ja koska jäsenvaltioissa asetetaan tasoltaan ja laadultaan erilaisia velvoitteita. Jos ympäristösuunnitelmia hyväksyttäisiin ja pantaisiin täytäntöön monessa kaupungissa, niiden välinen taloudellinen kilpailu ei olisi enää yhtä suuri este laadukkaan ja terveellisen kaupunkiympäristön edistämiselle. Kaupungit houkuttelisivat silloin yhä enemmän yrityksiä ja uusia kansalaisia tarjoamansa elämänlaadun takia.

Ympäristösuunnitelman ohella tarvittaisiin kattava ympäristöjärjestelmä, joka mahdollistaisi suunnitelman säännöllisen tarkistuksen edellyttämän analyysin, seurannan ja ennusteet. Lisäksi se auttaisi kuntia noudattamaan kansallista ja yhteisön ympäristölainsäädäntöä (kuten ilmanlaatua ja melua koskevaa lainsäädäntöä) ja varmistamaan sen soveltamisen tehokkaan valvonnan, joka on perinteisesti ollut ympäristöoikeuden heikko osa-alue. Tältä osin EMAS-järjestelmän kaltainen kattava järjestelmä ohjaa paikallisviranomaisia ympäristöpolitiikan määrittämistä, tavoitteiden asettamista, auditointia ja raportointia koskevassa jatkuvassa prosessissa. Ympäristön tilannetta tarkistetaan, ja sen perusteella määritetään ympäristöpolitiikka kuulemalla työntekijöitä, kansalaisia, taloudellisia toimijoita ja muita sidosryhmiä. Sitten otetaan käyttöön ympäristöjärjestelmä. Tähän sisältyvät tehtävien jakaminen, työntekijöiden kouluttaminen, asiakirjojen laatiminen, ympäristötavoitteiden valitseminen (ne voivat olla niin kunnianhimoisia kuin viranomainen katsoo tarpeelliseksi), toimintaohjelman määrittäminen tavoitteiden saavuttamiseksi, voimavarojen kohdentaminen ja auditointijärjestelmän käyttöönotto, jotta voidaan kerätä tietoja sekä seurata järjestelmää ja tavoitteiden saavuttamista. Sitten julkistetaan ympäristöselonteko, joka saatetaan vuosittain ajan tasalle. On tärkeää, että riippumaton ulkopuolinen todentaja tai sertifioija todentaa EMAS-järjestelmän tai ISO 14001 -standardin mukaisesti toteutetun ympäristöjärjestelmän.

Kuten Euroopan kestäviä kaupunkeja koskevassa raportissa korostettiin, tarvitaan monenlaisia toimia, jotta voidaan poistaa kokonaisvaltaisen ja yhdennetyn lähestymistavan poliittiset, rakenteelliset ja tekniset esteet. Ympäristösuunnitelmilla ja -järjestelmillä on tässä suuri merkitys, mutta muutkin toimet ovat tarpeen. Yhdennetty päätöksenteko edellyttää kunnissa erilaisia työskentelytapoja, ja tämä voi tuoda tullessaan suuria muutoksia päätöksenteon organisaatioon ja rakenteeseen. Lisäksi on tärkeää luoda asianmukaisia yhteyksiä alueellisiin ja kansallisiin strategioihin sekä parantaa kaupungeille annettavaa tiedotusta ja tukea. Tätä koskevia toimia ehdotetaan 3.3. kohdassa. Edistymistä mittaavia ja päätöksentekoon vaikuttavia indikaattoreita käsitellään 4. kohdassa.

On tärkeää kouluttaa kuntien virkamiehiä ja valittuja edustajia, jotta saadaan käsitys kaupunkiympäristöön liittyvistä kysymyksistä ja niiden yhteyksistä sosiaalisiin ja taloudellisiin tekijöihin. Komissio selvittää, voidaanko Leonardo da Vinci -ohjelman kaltaisten koulutusohjelmien avulla tukea taitojen ja tietojen kehittämistä, ja lisäksi tarkastellaan muita mekanismeja hyvien käytäntöjen edistämiseksi ja kokemusten vaihtamiseksi (ks. myös 5.1. kohta).

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Kaupunkien kestävä hoito

Jokaisessa pääkaupungissa ja kaikissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa olisi hyväksyttävä koko kaupunkialueen ympäristösuunnitelma sekä tärkeimpiin ympäristövaikutuksiin liittyviä tavoitteita, ja niissä olisi pantava täytäntöön ympäristöjärjestelmä prosessin hallitsemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi. Komission mielestä tällainen vaatimus voitaisiin asettaa EU:n tasolla. Tästä seikasta järjestetään kuulemisia vuonna 2004 muun muassa asiantuntijoiden ja sidosryhmien erityistyöryhmässä.

Komissio kehittää suuntaviivoja, jotta paikallisviranomaiset voivat panna täytäntöön ympäristöjärjestelmiä. Jäsenvaltioita kehotetaan varmistamaan, että paikallisviranomaiset saavat ympäristöjärjestelmän täytäntöönpanossa tarvittavan tuen, kuten koulutusta ja neuvontaa.

Komissio selvittää kaupunkien kestävää hoitoa koskevan koulutuksen, tutkimuksen ja kokemusten vaihdon mahdollisuuksia.

2.2. Kestävä kaupunkiliikenne

2.2.1. Painopisteenä kestävä kaupunkiliikenne

Kaupunkiliikennejärjestelmät ovat yhdyskuntarakenteen kriittisiä osatekijöitä. Niiden avulla ihmiset saavat tavaroita, palveluja ja työ- ja virkistysmahdollisuuksia, rahti kulkee tehokkaasti ja paikalliset taloudet voivat kukoistaa. Kaupunkien tärkeimpiä tunnusmerkkejä ovat suuri rakennustiheys ja suuret liikennemäärät. Liikenteellä on merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja kaupunkilaisten terveyteen sekä kaupunkien yleiseen elämänlaatuun. Paheneva ruuhkautuminen vaikeuttaa liikkuvuutta ja aiheuttaa taloudelle lisäkustannuksia (tieliikenteen ruuhkien kustannukset ovat 0,5 prosenttia yhteisön BKT:stä, mutta määrä nousee yhteen prosenttiin vuoteen 2010 mennessä [20]).

[20] "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika", KOM(2001) 370.

Euroopan kaupunkilaisista lähes kaikki (97 prosenttia) altistuvat EU:n ilmanlaatutavoitteet ylittävälle määrälle hiukkasia. Alailmakehän otsonin osalta luku on 44 prosenttia ja NO2:n osalta 14 prosenttia. [21] Moottoriliikenne on näiden ja muiden ilman epäpuhtauksien merkittävä lähde. Yksittäisten moottoriajoneuvojen päästöjä on vähennetty merkittävästi, sillä PM10:n (halkaisijaltaan alle 10 mikrometrin kokoisten hiukkasten), typen oksidien (NOx) ja muiden otsonia muodostavien yhdisteiden pitoisuudet kaupungeissa ovat laskeneet. Huomattavat kuormittajat ovat kuitenkin yhä ongelma, ja moottoriliikenteen määrän kokonaiskasvu kaupunkialueilla on jossakin määrin mitätöinyt edistymistä. PM10:n pitoisuuksien lasku pysähtyi vuonna 1999, ja otsonin pitoisuudet ovat kasvussa. [22] Kuten liikenne- ja ympäristöraportoinnin järjestelmän (TERM) vuoden 2002 raportissa todetaan, nykyiset toimenpiteet parantavat edelleen kaupunkien ilmanlaatua, mutta Euroopan kaupunkiväestö altistuu vielä vuonna 2010 säännöllisesti korkeille ilman epäpuhtauksien pitoisuuksille. Kaupunkiliikenteen kasvu tekee tyhjiksi myös kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevat pyrkimykset. Ellei liikenteen kasvua onnistuta pysäyttämään, liikenteen CO2-päästöjen voidaan odottaa lisääntyvän vuoteen 2010 mennessä noin 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. Kaupunkiliikenteen osuus liikenteen CO2-päästöistä on 40 prosenttia.

[21] EEA:n raportti "TERM 2002".

[22] EEA:n raportti "Air Pollution in Europe 1990-2000".

Usean tutkimuksen mukaan tästä on huomattavia seurauksia kaupunkilaisten terveydelle. Eräässä tutkimuksessa [23] esimerkiksi käytettiin PM10:tä ilman epäpuhtauksien määrän indikaattorina ja todettiin, että liikenteeseen liittyvän ilman pilaantumisen vaikutus kansanterveyteen Itävallassa, Ranskassa ja Sveitsissä on yli 21 000 ennenaikaista kuolemaa vuodessa, yli 25 000 uutta kroonista keuhkoputkentulehdustapausta aikuisilla, yli 290 000 bronkiittiepisodia lapsilla, yli puoli miljoonaa astmakohtausta ja yli 16 miljoonan henkilötyöpäivän verran toiminnanrajoituksia. Liikenteeseen liittyvän ilman pilaantumisen taloudellisten kustannusten arvioidaan olevan 1,7 prosenttia BKT:stä. [24] Tutkimus perustuu 1990-luvulla tehdyistä tutkimuksista koottuihin tietoihin, joten siinä ei oteta huomioon päästörajoituksista aiheutunutta merkittävää viimeaikaista edistystä, mutta siitä saa silti käsityksen vaikutusten mahdollisesta laajuudesta. APHEIS-tutkimushanke [25] toteutettiin 26 kaupungissa 12:ssa Euroopan maassa, ja siinä arvioitiin, että jos pitkäaikainen altistuminen ulkoilman PM10:n pitoisuuksille vähenisi vaikkapa vain 5 µg/m3, estettäisiin noin 19 ennenaikaista kuolemaa 100 000:ta asukasta kohti vuodessa. Tämä on 1,5 kertaa enemmän kuin liikennekuolemien vuotuinen määrä. Kaupunkiliikenteen päästöjen vähentämisestä saadaan siis merkittäviä terveydellisiä ja taloudellisia hyötyjä.

[23] Künzli, N., Kaiser, R., Medina, S., Studnicka, M., Chanel, O., Filliger, P., Herry, M., Horak Jr, F., Puybonnieux-Texier, V., Quénel, P., Schneider, J., Seethaler, R., Vergnaud, J.-C., Sommer, H., "Public-health impact of outdoor and traffic-related air pollution: a European assessment", The Lancet, Volume 356, Number 9232, 2. syyskuuta 2000.

[24] WHO:n raportti "Health costs due to road traffic related air pollution. An impact assessment project for Austria, France and Switzerland", kesäkuu 1999.

[25] www.apheis.net; "Air Pollution and Health: A European Information System - Health Impact Assessment of Air Pollution in 26 European Cities, Second-year Report 2000-2001".

Kaupunkien moottoriliikenteen suuri määrä edistää myös istumista suosivaa elämäntyyliä. Tällä on monia kielteisiä vaikutuksia terveyteen ja elinajanodotteeseen varsinkin sydän- ja verisuonitautien osalta. Päivittäinen 30 minuutin pyöräily voi vähentää sydän- ja verisuonitautien riskiä jopa puoleen, mutta yli puolet alle viiden kilometrin pituisista matkoista tehdään autolla. Viimeaikaisessa tutkimuksessa laskettiin, että kymmenen prosentin muutos autoilusta pyöräilyyn ja kävelyyn Lontoossa voisi säästää sata ihmistä ennenaikaiselta kuolemalta ja tuhat ihmistä sairaalakäynniltä vuodessa. [26]

[26] Soderland, N., Ferguson, J., McCarthy, M., Transport in London and the Implications for Health, 1996.

Erittäin monet loukkaantuvat ja menehtyvät edelleen liikenneonnettomuuksissa kaupungeissa. Kaksi kolmasosaa EU:n 1,3 miljoonasta loukkaantumisia aiheuttaneesta liikenneonnettomuudesta vuonna 2000 tapahtui kaupunkialueilla, [27] samaten joka toinen kuolemaan johtanut onnettomuus. Liikenneonnettomuuksien kustannusten arvioidaan olevan kaksi prosenttia yhteisön BKTL:stä.

[27] OECD:n kansainvälinen tieliikenne- ja liikenneonnettomuustietokanta (IRTAD), huhtikuu 2002.

Myös melu on vakava ja paheneva ongelma kaupunkialueilla, ja 80 prosenttia melusta on peräisin tieliikenteestä. Vähintään 100 miljoonaa ihmistä Euroopan taajamissa tai liikenneinfrastruktuurien läheisyydessä altistuu tieliikenteen melulle, jonka määrä ylittää WHO:n suositustason eli 55 dB(A). [28] Tämä taso koetaan erittäin häiritseväksi, ja sillä on kielteisiä vaikutuksia uneen ja elämänlaatuun. Noin 40 miljoonaa ihmistä altistuu melulle, jonka määrä on yli 65 dB(A) eli joka on terveydelle erittäin haitallinen. Vähentämällä liikennemääriä ja parantamalla sen sujuvuutta sekä tiukentamalla raja-arvoja melulähteellä voitaisiin merkittävästi laskea kaupunkialueiden melutasoa.

[28] Liikennemelulle altistumista ja sen häiritsevyyttä (Traffic noise, exposure and annoyance) koskevat EEA:n tiedot, 2001.

Liikennettä pidetään yhtenä tärkeimmistä kaupunkien elämänlaatua heikentävistä tekijöistä. Vuonna 1995 tehdyssä kyselyssä 51 prosenttia EU:n kansalaisista piti suurimpana omaa ympäristöään koskevana haittana liikennettä, 41 prosenttia ilmanlaatua ja 31 prosenttia melua. [29] Vilkkaan liikenteen takia ihmiset eivät mielellään kävele ulkona tai anna lastensa leikkiä siellä, mikä heikentää vähitellen asuinalueen ja paikallisyhteisön yhteenkuuluvuuden tunnetta.

[29] Eurobarometri.

Liikkuvuuden lisääntyminen kaupunkialueilla nopeuttaa niiden kehittymistä, koska se edistää kaupunkien laajentumista ympäröivälle maaseudulle (yhdyskuntarakenteen hajautuminen). Huonot maankäyttöpäätökset voivat lisätä liikennettä, mutta myös liikenteen ja liikkuvuuden lisääntyminen voi johtaa huonoihin maankäyttöpäätöksiin, kun pyritään esimerkiksi vastaamaan ruuhkautumisen vähentämistä koskeviin vaatimuksiin. Nämä kaksi liittyvät erottamattomasti toisiinsa (ks. myös kaupunkisuunnittelua koskeva 2.4.1. kohta).

Kaupunkiliikkuminen on myös sosiaalisen tasavertaisuuden tärkeä osatekijä. Palvelujen, koulutuksen, työn, vapaa-ajan palveluiden ja tavaroiden pitäisi olla kaikkien kaupunkilaisten saatavilla riippumatta siitä, onko heillä autoa. Köyhimmissä osissa asuvat kaupunkilaiset omistavat vähiten autoja. Joukkoliikenne voi auttaa tässä, ja sillä on ympäristön kannalta selviä etuja.

Kaupunkiliikkumista on pohdittava uudelleen, jotta voidaan poistaa sen kielteiset vaikutukset ja samalla säilyttää talouskasvun mahdollisuudet sekä tukea kaupunkilaisten vapaata liikkuvuutta ja elämänlaatua. Näyttäisi siltä, että Euroopan tasolla tarvitaan kehys kestävän kaupunkiliikenteen edistämiseksi.

2.2.2. Kestävää kaupunkiliikennettä koskevat nykyiset yhteisöaloitteet

EU:n liikenneneuvostossa vuonna 2001 hyväksyttiin kestävän liikennejärjestelmän määritelmä (liite 4), jota on käytetty tätä tiedonantoa laadittaessa.

Kuten vuonna 2001 julkaistussa eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa [30] korostetaan, eurooppalaisessa liikennepolitiikassa on saavutettu kriittinen vaihe, jossa puhtaita, toimivia ja entistä vähemmän fossiilisiin polttoaineisiin perustuvia kaupunkiliikennejärjestelmiä pidetään välttämättömänä edellytyksenä Euroopan kestävää liikkuvuutta koskevan yhteisön kokonaistavoitteen saavuttamiselle. Liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa yksilöidään kaksi yhteisön toiminnan alaa puhtaan kaupunkiliikenteen alalla: vaihtoehtoisten energialähteiden tukeminen liikenteessä ja parhaiden toimintatapojen edistäminen. Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti komissio ei pyri lainsäädännön keinoin pakottamaan yksityisautoilulle vaihtoehtoisten ratkaisujen käyttöön kaupungeissa.

[30] "Eurooppalainen liikennepolitiikka vuoteen 2010: valintojen aika", KOM(2001) 370.

Tarvetta järkeistää henkilöauton käyttöä ja parantaa kaupunkiliikennettä, joka on energiankulutuksen kannalta tärkeä ala, korostetaan myös energiahuoltoa käsittelevässä komission vihreässä kirjassa [31]. Siinä asetetaan kunnianhimoinen tavoite, jonka mukaan 20 prosenttia dieselpolttoaineista ja bensiinistä korvataan vaihtoehtoisilla polttoaineilla tieliikennealalla vuoteen 2020 mennessä. Vaihtoehtoisista tieliikenteen polttoaineista annetussa tiedonannossa [32] esitetään "optimistinen kehitysskenaario". Se perustuu kolmeen polttoainetyyppiin, jotka voivat mahdollisesti saada merkittävän markkinaosuuden ja joista on yleisesti myös merkittäviä etuja kaupunkiympäristölle: biopolttoaineisiin, maakaasuun ja vetyyn. Biopolttoaineiden markkinoille pääsyä on pyritty lisäämään. Neuvosto ja parlamentti antoivat toukokuussa 2003 direktiivin, jossa asetetaan niiden markkinaosuutta koskevia tavoitteita, ja lokakuussa 2003 annettiin verovapautuksen salliva direktiivi. Vuonna 2002 perustettu vaihtoehtoisia polttoaineita käsittelevä yhteysryhmä on laatinut vuonna 2003 kertomuksen, jossa annetaan asiantuntijoiden neuvoja maakaasun ja vedyn kehittämisestä.

[31] "Energiahuoltostrategia Euroopalle", KOM(2000) 769.

[32] KOM(2001) 547 lopullinen.

Komissio toteuttaa työohjelmaa, jossa on erityistoimia ja käytännön toimia puhtaan kaupunkiliikenteen alalla esimerkiksi CIVITAS-aloitteessa, sekä erilaisia tutkimuksia, esikuva-analyyseja, demonstrointihankkeita ja tietoisuutta lisääviä toimia (ks. liite 3).

Esimerkki kestävää kaupunkiliikennettä koskevasta hyvästä käytännöstä

Grazissa (Itävallassa) [33] on 1980-luvun loppupuolelta lähtien ollut yhdennetty liikennesuunnitelma, jonka tarkoituksena on luoda turvallisuuteen ja ympäristötehokkuuteen perustuva "lempeän liikkuvuuden" kaupunki ja lisätä yleisten alueiden houkuttelevuutta. Vuonna 1992 koko kaupungissa otettiin käyttöön 30 kilometrin nopeusrajoitus, jolloin onnettomuudet vähenivät 20 prosenttia ja ilman epäpuhtauksien päästöt ja melupäästöt vähenivät merkittävästi. Kaupungissa on lisäksi vähennetty pysäköintialueita ja korotettu keskustan pysäköintimaksuja sekä käytetty tästä saadut tulot joukkoliikenteen parantamiseen. Vähäpäästöisten ajoneuvojen käyttöä tuetaan kannustimin. Polkupyöräteitä on pidennetty yli 100 kilometriin, polkupyöriä varten on rakennettu pysäköintialueita, ja polkupyöriin liittyviä palveluja on kehitetty. Jalkakäytäviä on parannettu huomattavasti, kävelykatuja on laajennettu, ja jalankulkijoiden tärkeimmät reitit ja läpikulkutiet on sisällytetty kokonaissuunnitteluun. Oppilaitoksia ja yrityksiä autetaan ottamaan käyttöön liikkuvuussuunnitelmia, jotta autoilu vähenisi. Kansalaisille tiedottaminen ja kansalaisten osallistuminen liikennesuunnitteluun ovat johtaneet siihen, että suuri osa väestöstä, myös kaksi autoilijaa kolmesta, tukee kaupungin politiikkaa.

[33] www.graz.at

Helpottaakseen maksujen perimistä tienkäyttäjiltä - tiemaksut on nyt otettu käyttöön Lontoossa, ja niitä harkitaan myös muissa kaupungeissa, kuten Tukholmassa - komissio on ehdottanut sähköisiä tiemaksujärjestelmiä koskevaa direktiiviä, jolla varmistetaan tiemaksujen keruujärjestelmien yhteentoimivuus kaikilla EU:n alueilla.

Lisäksi komissio tukee laadukkaan ja kaikille avoimen joukkoliikenteen kehittämistä Euroopassa tutkimusohjelmissaan ja markkinoiden vapauttamista koskevassa ehdotuksessaan. Se valmistelee direktiiviä energiatehokkaiden ja puhtaiden ajoneuvojen edistämisestä sekä toteuttaa vaihtoehtoisia tieliikenteen polttoaineita koskevia tutkimus- ja demonstrointihankkeita. Komission lainsäädäntöehdotus [34] säännellyn kilpailun käynnistämisestä joukkoliikenteessä on niin ikään tärkeä. Monet säänneltyä kilpailua harjoittavat eurooppalaiset kaupungit onnistuivat 1990-luvulla lisäämään joukkoliikenteen käyttöä keskimäärin 1,7 prosenttia vuodessa (joukkoliikenne väheni 0,2 prosenttia vuodessa kaupungeissa, joissa ei ollut kilpailua). [35]

[34] Muutettu ehdotus: Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus rautateiden, maanteiden ja sisävesien henkilöliikenteeseen liittyviä julkisen palvelun vaatimuksia ja julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekemistä koskevista jäsenvaltioiden toimista, KOM(2002) 107 lopullinen.

[35] Colin Buchanan and Partners, "Good practice in contracts for public passenger transport", tutkimus Euroopan komissiolle, 2002.

Komissio tukee Euroopan laajuisten liikenneverkkojen (TEN-verkkojen) kehittämistä, sillä niillä on huomattava vaikutus kaupunkialueiden rajapintoihin. Esimerkiksi TEN-ohjelmassa tuetaan älykkäiden liikenteenhallintajärjestelmien käyttöä, useimmiten kaupunkialueilla tai niiden lähellä sijaitsevien lentoasemien ja satamien kaltaisten solmukohtien kehittämistä sekä Euroopan merkittäviä kaupunkialueita erityisesti rautateiden ja vesiväylien avulla yhdistävän infrastruktuurin kehittämistä.

Huomattava määrä EU:n lainsäädäntöä koskee ajoneuvojen teknisen laadun parantamista, ja useissa direktiiveissä asetetaan päästörajoja eri ajoneuvoluokille sekä polttoaineen laatua (Auto Oil I- ja Auto Oil II -ohjelmien jälkeen) [36], melupäästörajoja [37] ja katsastuksia [38] koskevia standardeja. Epäpuhtauspäästöjen Euro 3- ja Euro 4 -standardit tuovat huomattavia etuja lyhyellä aikavälillä, kun ajoneuvokanta uudistuu, ja komissio harkitsee nyt tulevia epäpuhtauspäästöjen Euro 5 -standardeja, jotka vähentävät edelleen tuntuvasti typen oksidien (NOx) ja hiukkasten päästöjä. Ilmanlaatu- ja meludirektiiveillä (ks. liite 6) on huomattava välillinen vaikutus kaupunkiliikenteeseen, sillä paikallisviranomaisten on vaatimusten mukaisesti pantava täytäntöön aktiivinen liikenteenhallinta.

[36] Direktiivit 98/69/EY, 2001/1/EY, 2002/80/EY, 99/96/EY, 2001/27/EY, 97/24/EY, 2002/51/EY ja 98/70/EY.

[37] Direktiivit 70/157/ETY, 92/97/ETY, 92/61/ETY, 97/24/EY, 2001/43/EY ja 2000/14/EY.

[38] Direktiivi 96/96/EY.

Eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa esitettiin tavoite, jonka mukaan liikennekuolemia vähennetään 50 prosenttia vuoteen 2010 mennessä. Komissio hyväksyi vuonna 2003 tieliikenneturvallisuuden eurooppalaisen toimintaohjelman [39], joka vähentää osaltaan kaupunkiliikennekuolemia. Tärkeimpiin toimiin kuuluvat tielläliikkujien kannustaminen parempaan liikennekäyttäytymiseen, ajoneuvojen turvallisuuden parantaminen (esimerkiksi jalankulkijoille ja pyöräilijöille vähemmän vaaralliset auton etuosat), tieinfrastruktuurin parantaminen sekä tavaroiden ja matkustajien ammattimaisen kuljetuksen turvallisuuden parantaminen. Kaikkia viranomaisia, paikallisviranomaiset mukaan luettuina, kehotetaan liittymään tieliikenneturvallisuutta koskevaan eurooppalaiseen peruskirjaan sekä sitoutumaan toteuttamaan erityistoimia, jotka julkistetaan ja joita seurataan. Kaupunkialueille kehitetään erikseen tieliikenneturvallisuuden tulosindikaattoreita, jotta voidaan seurata edistymistä ja arvioida toimenpiteiden tehokkuutta.

[39] KOM(2003) 311 lopullinen.

Vuonna 2002 käynnistetty eSafety-aloite [40] täydentää tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista toimintaohjelmaa, koska siinä pyritään nopeuttamaan kehittynyttä tieto- ja viestintätekniikkaa käyttävien liikennejärjestelmien kehittämistä, hyödyntämistä ja käyttämistä ja vähentämään näin tieliikennekuolemia. Esimerkiksi aktiivisten turvallisuusjärjestelmien, kuljettajien apuna toimivien ADAS-järjestelmien sekä reaaliaikaisten liikenne- ja matkatietojen avulla voidaan välttää onnettomuuksia ja parantaa tienkäyttäjien selviytymismahdollisuuksia onnettomuuksien sattuessa. eSafety-työryhmä laati 28 suositusta sisältäneen raportin, ja suositusten edistämiseksi on perustettu eSafety-yhteistyöelin. Lisäksi komissio antoi syyskuussa 2003 tiedonannon [41] "Turvallisia ja älykkäitä ajoneuvoja tieto- ja viestintätekniikan avulla". Siinä esitetään yksityiskohtaisesti ne toimet, joita komissio on suositusten perusteella toteuttanut omalla vastuualueellaan. eSafety-aloitteella pyritään kannustamaan kaikkien keskeisten sidosryhmien osallistumista, jotta kehittyneet järjestelmät otettaisiin käyttöön. Näihin kuuluvat autoteollisuus ja televiestintäala sekä verkko-operaattorit ja palveluntarjoajat. Kaupunkien liikenneinfrastruktuurin omistajat ja ylläpitäjät ovat siis avainasemassa.

[40] http://europa.eu.int/information_society/ programmes/esafety/index_en.htm

[41] KOM(2003) 542 lopullinen.

2.2.3. Lisätoimenpiteitä kestävän kaupunkiliikenteen edistämiseksi

Monia kaupunkiliikenteen kielteisiä piirteitä pyritään poistamaan kokonaisvaltaisesti yhteisön toimin. Maantieajoneuvojen teknisen laadun parantamista ja niiden suosimista koskeva työ on ensiarvoisen tärkeää, ja sitä jatketaan.

Nykyisten aloitteiden tuomien parannusten vastapainona on kuitenkin liikenteen ja ruuhkautumisen ennustettu kasvu kaupunkialueilla. Kaupunkialueiden liikenteen kilometrimäärien arvioidaan lisääntyvän 40 prosenttia vuosina 1995-2030. Euroopassa 30 viime vuoden aikana kolminkertaistunut ajoneuvokanta kasvaa vuosittain kolmella miljoonalla autolla. Auton käytön ennustetaan lisääntyvän rajusti liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa. Toimenpiteet liikennemäärien kasvun hillitsemiseksi ja nykyiset päästöstandarditoimenpiteet ovat siis selvästi tarpeen. Ajoneuvojen moottorit toimivat entistä puhtaammin, mutta pelkästään jo niiden lukumäärän takia kaupunkialueilla on runsaasti ilman epäpuhtauksia, jotka lisäävät ennenaikaisia kuolemia. Ruuhkautumisen taloudelliset kustannukset ovat suuria, vaikka ajoneuvot toimisivatkin puhtaasti. Eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevässä valkoisessa kirjassa korostetaankin seuraavaa: "Viranomaisten on ratkaistava liikenteen hallintaa ja erityisesti yksityisautoilun asemaa suurilla kaupunkialueilla koskevat ongelmat aiottua nopeammin." Siinä todetaan myös, että "liikenne- ja kaupunkisuunnittelun toteuttaminen toisistaan erillään on saattanut yksityisautoilun hallitsevaan asemaan lähes kaikkialla".

Näin ollen suunnitellaan, että jäsenvaltioiden pääkaupungeissa ja kaikissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa olisi laadittava, hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma. Joissakin jäsenvaltioissa (esimerkiksi Suomessa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa) noudatetaan jo tällaisia vaatimuksia, mutta komission mielestä vastaava vaatimus voitaisiin nyt asettaa EU:n tasolla. Tästä seikasta järjestetään kuulemisia vuonna 2004 muun muassa asiantuntijoiden ja sidosryhmien erityistyöryhmässä.

Kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma kattaisi koko kaupunkialueen. Sillä pyrittäisiin vähentämään liikenteen kielteisiä vaikutuksia sekä puuttumaan liikenteen ja ruuhkautumisen kasvuun, ja se liitettäisiin alueellisiin ja kansallisiin suunnitelmiin ja strategioihin. Se kattaisi kaikki liikennemuodot, ja sillä pyrittäisiin muuttamaan liikennemuotojakaumaa tehokkaampien liikennemuotojen, kuten joukkoliikenteen, pyöräilyn ja kävelyn, suuntaan. Yhtenä suunnitelman perustavoitteena olisi luoda ympäristötehokkuudeltaan entistä parempi liikennejärjestelmä, joka palvelee kaikkia kaupunkilaisia. Kaupunkilaisten pitäisi itse voida keskeisesti vaikuttaa jokapäiväisiin päätöksiinsä, kuten liikennemuodon valintaan. Yhteys maankäyttöön on olennainen osatekijä.

Erityisiä tavoitteita, ratkaisuja ja toimenpidekokonaisuuksia ei pitäisi sanella EU:n tasolla, vaan niistä pitäisi päättää paikallistasolla siten, että huomioidaan paikalliset olot ja kuullaan yleisöä, taloudellisia toimijoita ja muita sidosryhmiä. Suunnitelma liitettäisiin ekologista, taloudellista ja sosiaalista kehitystä koskeviin kaupungin yleisiin suunnitelmiin ja tavoitteisiin. Vaikka kaupunkiliikenteen merkittävät ja kauaskantoiset vaikutukset sekä sen voimakkaat taloudelliset ja sosiaaliset yhteydet edellyttävät erillisen ja yksityiskohtaisen kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelman kehittämistä, tämä suunnitelma olisi väistämättä avainasemassa 2.1.3. kohdassa ehdotetussa yleisessä ympäristösuunnitelmassa, ja suunnitelmien pitäisi olla keskenään täysin yhteensopivia.

Ehdotettu vaatimus voisi koskea tällaisen suunnitelman ja siihen liittyvien menettelyjen käyttöönottoa. Menettelyihin voisivat kuulua esimerkiksi monien vaihtoehtoisten ratkaisujen pohtiminen (ks. visio kestävästä kaupunkiliikenteestä liitteessä 2), liikenteen ja kaavoituksen yhdentäminen, tavoitteiden asettaminen (paikallistasolla), edistymisen seuraaminen ja siitä tiedottaminen sekä kansalaisten, yritysten ja muiden sidosryhmien kuuleminen.

Suunnitelmien avulla 25 jäsenvaltion EU:n 500 suurinta kaupunkia voisivat täyttää ilmanlaadun ja melun arvioinnista ja hallinnasta annettujen direktiivien vaatimukset, ja ne edistäisivät Kioton sopimuksen tavoitteiden saavuttamista. Bernissä, Sveitsissä tehdyn tutkimuksen mukaan kaupungin liikenteenhallintapolitiikka vähentäisi merkittävästi ilman pilaantumista, sillä yksityisajoneuvojen päästöt laskisivat yli 10 prosenttia. [42]

[42] www.ecoplan.ch/Projekte/citaire.html

Suunnitelmilla olisi erittäin tärkeä tehtävä tehokkaampien liikennemuotojen nykyisten käyttömäärien säilyttämisessä liittyvissä maissa. Joukkoliikennejärjestelmien käyttö on siellä paljon yleisempää kuin jäsenvaltioissa, mutta se on vähenemässä autojen määrän lisääntyessä nopeasti. Esimerkiksi Prahassa joukkoliikenteen matkustajamäärä väheni 30 prosenttia vuosina 1991-1999.

Paikallisten suunnitelmien täydentämiseksi ja tukemiseksi kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan lisäksi ottamaan käyttöön selkeä politiikka, jolla edistetään kaupunkiliikenteen kestävyyttä, ja niiden pitäisi pääsääntöisesti pyrkiä ottamaan huomioon liikenteen ulkoiset kustannukset verojen, tienkäyttäjiltä perittävien maksujen ja lisenssimaksujen kaltaisin toimenpitein. Jotta uusien kaupunkiliikenteen infrastruktuurihankkeiden vaikutuksista saataisiin entistä parempi käsitys, jäsenvaltioita kehotetaan tekemään arviointeja hankkeiden päätyttyä ja arvioimaan näin niiden vaikutusta kaupungin liikennejärjestelmän kestävyyteen.

Yhteisön rahoitusmekanismien, kuten yhteisön koheesiopolitiikan, merkitystä käsitellään 3.1. kohdassa. Rakennerahastojen käyttöä koskevissa nykyisissä suuntaviivoissa otetaan jo huomioon kestävyyden periaatteet, ja niitä pitäisi noudattaa tarkasti.

Komissio kehittää edelleen nykyisiä tukimuotoja (ks. liite 3), jotta kaupungit voivat ottaa käyttöön näitä suunnitelmia. Se kehittää asianmukaisia indikaattoreita ja ohjeaineistoja, tukee demonstrointihankkeita ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa sekä toteuttaa tietoisuutta lisääviä toimia.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Kestävä kaupunkiliikenne

Jokaisessa pääkaupungissa ja kaikissa yli 100 000 asukkaan kaupungeissa olisi kehitettävä, hyväksyttävä ja pantava täytäntöön kestävän kaupunkiliikenteen suunnitelma, joka sisältää lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita ja jota tarkistetaan säännöllisesti. Komission mielestä tällainen vaatimus voitaisiin asettaa EU:n tasolla. Tästä seikasta järjestetään kuulemisia vuonna 2004 muun muassa asiantuntijoiden ja sidosryhmien erityistyöryhmässä.

Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan

- laatimaan kestävää kaupunkiliikennettä koskeva selkeä puitepolitiikka

- arvioimaan uusien kaupunkiliikenteen infrastruktuurihankkeiden vaikutuksia kaupungin liikennejärjestelmän kestävyyteen

- noudattamaan tarkasti rakennerahastojen käyttöä koskevia suuntaviivoja.

Komissio valmistelee eurooppalaista liikennepolitiikkaa käsittelevän valkoisen kirjan yhteydessä direktiiviä viranomaisten tekemistä vähän energiaa kuluttavien ja vähäpäästöisten maantieajoneuvojen hankinnoista. Tavoitteena on kannustaa ostamaan entistä puhtaampia ja tehokkaampia ajoneuvoja, mutta direktiivissä ei aseteta uusia ajoneuvostandardeja, eikä siinä puututa ajoneuvojen nykyisiin verokannustinjärjestelmiin.

Komissio ehdottaa vaihtoehtoisia polttoaineita koskevan strategian yhteydessä toimintasuunnitelmaa, jolla edistetään markkinoiden kehittämistä vaihtoehtoisille polttoaineille, erityisesti maakaasulle ja vedylle.

Komissio kehittää ja laajentaa edelleen CIVITAS-ohjelmaa, kaupunkitutkimusaloitteita sekä hyvien käytäntöjen ja kokemusten vaihtoa.

Komissio kehittää Euroopan 250:n tai useamman paikallisen ja alueellisen energiaviranomaisen ja muiden viranomaisten liikenteeseen liittyviä valmiuksia ja tukee näin kestävän kaupunkiliikenteen täytäntöönpanoa ja edistää parhaita käytäntöjä.

Komissio määrittää kestävän kaupunkiliikenteen perusindikaattorit ja hyödyntää tässä Euroopan liikenneministerikonferenssin tekemää työtä.

Komissio jatkaa edistämistoimia, kuten Euroopan autotonta päivää ja liikkuvuusviikkoa. Lisäksi arvioidaan kestävää kaupunkiliikennettä koskevien ohjeiden ja koulutuksen tarvetta sekä etätyön kaltaisten uusien työskentelytapojen vaikutusta.

2.3. Kestävä rakentaminen

2.3.1. Painopisteenä kestävä rakentaminen

Rakennukset ja rakennettu ympäristö ovat kaupunkiympäristöä määrittäviä osatekijöitä. Ne antavat kaupungille oman luonteen ja maamerkkejä, jotka synnyttävät paikantajun ja kuuluvuuden tunteen, ja ne voivat tehdä kaupungeista houkuttelevia asuin- ja työskentelypaikkoja. Rakennetun ympäristön laadulla on siis suuri vaikutus kaupunkiympäristön laatuun, mutta tämä vaikutus ulottuu esteettisiä näkökohtia syvemmälle.

Rakennusten lämmitys ja valaistus muodostavat suurimman osan energiankulutuksesta (42 prosenttia, josta lämmityksen osuus on 70 prosenttia), ja ne aiheuttavat 35 prosenttia kaikista kasvihuonekaasupäästöistä. Rakennuksiin ja rakennettuun ympäristöön käytetään puolet kaikesta maankuoresta peräisin olevasta materiaalista, ja niistä kertyy vuodessa 450 miljoonaa tonnia rakennus- ja purkujätettä (yli neljäsosa kaikesta jätteestä). Tiedonannossa [43] "Kohti jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa" todetaan, että rakennus- ja purkujätteiden määrä on lisääntymässä ja että jätteiden luonne tulee yhä monimutkaisemmaksi, koska rakennuksissa käytetään yhä vaihtelevampia materiaaleja. Tämä hankaloittaa näiden jätteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä (nykyisin niistä käytetään uudelleen tai kierrätetään vain noin 28 prosenttia), mikä lisää kaatopaikkojen ja kaivannaistoiminnan tarvetta.

[43] KOM(2003) 301 lopullinen.

Eurooppalaiset viettävät melkein 90 prosenttia ajastaan rakennusten sisällä. Huonoilla suunnittelu- ja rakennusmenetelmillä voi olla merkittävä vaikutus rakennuksen haltijoiden terveyteen, ja lopputuloksena voi olla rakennus, jonka kunnossapito, lämmitys ja tuuletus tulevat kalliiksi, mikä vaikuttaa suhteettomasti iäkkäisiin ja vähävaraisiin sosiaaliryhmiin. Huonosti suunnitellut rakennukset, kuten lähiöissä, voivat edistää rikollista käyttäytymistä. Muuttamalla rakennusten ja rakennetun ympäristön suunnittelu-, rakennus-, kunnostus- ja purkutapoja voidaan siis parantaa merkittävästi kaupunkien ympäristönsuojelun tasoa ja taloudellista suorituskykyä sekä kaupunkilaisten elämänlaatua (ks. ehdotettu visio kestävästä kaupunkirakentamisesta liitteessä 2).

Esimerkki kestävää rakentamista koskevasta hyvästä käytännöstä

Lillen [44] (Ranska) kaupunginvaltuusto järjesti vuonna 2003 kilpailun tukeakseen rakennushankkeita, joissa painotetaan ekologista, sosiaalista ja taloudellista laatua. Esimerkiksi Lompret'ssä sijaitsevan koulun uusi ruokala on erittäin energiatehokas, vähintään 20 prosenttia siellä käytetystä energiasta on uusiutuvaa, ja siellä varastoidaan ja käytetään uudelleen sadevettä. Materiaalit on valittu niiden ekologisen laadun takia. Näin taataan korkea sisäilman laatu, joka ei vaaranna koululaisten terveyttä. Hankkeessa pyritään minimoimaan yhteenlasketut rakennus- ja käyttökustannukset rakennuksen koko elinaikana (50-60 vuotta). Lisäksi Lillessä järjestetään paikallisille rakennusalan ammattilaisille kestäviä rakennustekniikoita koskevia koulutuskursseja yhteistyössä toimialajärjestöjen kautta, jolloin lisätään kestävän rakentamisen saatavuutta ja käyttöä. Uuden lähestymistavan on kehittänyt ja rahoittanut julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus (MIEL21), ja sitä laajennetaan vähitellen.

[44] www.mairie-lille.fr

Vaikka kestävää rakentamista koskeva osaaminen on olemassa, uusia rakennuksia ei useimmiten rakenneta näiden hyviksi havaittujen tekniikoiden avulla. Vaikka näin tehtäisiinkin, rakennuskanta uusiutuu niin hitaasti (0,5-2 prosenttia vuodessa), että kestäisi kauan, ennen kuin niillä olisi merkittävä vaikutus. Kuten kestävää asumista käsitelleessä Euroopan kolmannessa ministerikonferenssissa [45] korostettiin, myös olemassa olevista rakennuksista on tehtävä entistä kestävämpiä uudistamalla niitä tai varmistamalla, että kestävyys on keskeinen näkökohta niiden kunnostuksessa. Olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuden parantaminen on yksi kustannustehokkaimmista keinoista ilmastonmuutosta koskevien Kioton sitoumusten noudattamisessa. Euroopan vanhan rakennuskannan uudistaminen niiden eristystä parantamalla voisi vähentää rakennusten CO2-päästöjä ja niihin liittyviä energiakustannuksia jopa 42 prosenttia. [46] Kunnostus on uudisrakentamista monimutkaisempaa, koska erilaiset rakennukset, suojelluista rakennuksista puhumattakaan, edellyttävät erilaisia ratkaisuja. Kestävällä kunnostuksella on kuitenkin purkamiseen ja uudelleenrakentamiseen verrattuna ympäristön kannalta useita etuja, jotka liittyvät esimerkiksi rakentamiseen käytetyn energian ja materiaalin säilyttämiseen. Historiallisesti arvokkaiden rakennusten ja alueiden kunnostaminen ja elvyttäminen lisäävät myös paikallisyhteisöjen arvostusta omaa perintöään kohtaan.

[45] 27. ja 28. kesäkuuta 2002.

[46] "The contribution of mineral wool and other thermal insulation materials to energy savings and climate protection in Europe", ECOFYS:n raportti Euroopan lämmöneristevalmistajien yhdistykselle (EURIMA), 2003.

Olemassa olevat rakennukset korostuvat erityisesti uusien jäsenvaltioiden liityttyä EU:hun. Yli 40 prosenttia suurkaupunkien asukkaista liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa asuu suurissa, sarjatuotetuissa elementtilähiöissä. Bukarestissa tämä luku on peräti 80 prosenttia. Lähiöt ovat yleisyytensä takia haaste kaupunkien kestävyydelle, ja vähäiseen energiatehokkuuteen, heikkoon kunnossapitoon ja terveyteen liittyvät ongelmat on ratkaistava pikaisesti. Tiedot ovat vielä puutteellisia, mutta alustavien arvioiden mukaan jopa viidesosa asunnoista kaipaa vähäistä kunnostusta, kolme viidesosaa on laajamittaisen kunnostuksen tarpeessa, ja viidesosa on rakennettava kokonaan uudelleen. Myös itse lähiöissä tarvitaan muutoksia, jotta ne tarjoaisivat entistä paremmat asumiseen liittyvät, taloudelliset ja sosiaaliset mahdollisuudet kestävien yhteisöjen luomiseen, sillä niiden nykyisten käyttötapojen yhdenmukaisuus merkitsee sitä, että palvelut ovat pitkän matkan päässä.

Uusien rakennusten ja infrastruktuurien kestävä rakentaminen sekä olemassa olevien rakennusten kestävä kunnostus voivat osaltaan merkittävästi parantaa kaupunkien ympäristönsuojelun tasoa ja kaupunkilaisten elämänlaatua tämän vuosisadan puoliväliin mennessä.

2.3.2. Kestävää rakentamista koskevat nykyiset yhteisöaloitteet

Rakennusalan kilpailukyvystä vuonna 1997 annetussa tiedonannossa [47] selvitettiin, miksi on tärkeää ja hyödyllistä sisällyttää ympäristönäkökohdat kaikkiin rakentamisen osa-alueisiin. Kestävää rakentamista käsittelevä työryhmä, jossa oli komission, jäsenvaltioiden ja toimialan edustajia, laati vuonna 2001 kattavan raportin nimeltä "An agenda for sustainable construction in Europe" [48] ja ehdotti siinä toimintaohjelmaa ja kohdennettuja suosituksia.

[47] KOM(97) 539 lopullinen.

[48] europa.eu.int/comm/enterprise/construction/suscon/sustcon.htm. Työryhmä on keskittynyt työssään ympäristömyönteisiin rakennusmateriaaleihin, rakennusten energiatehokkuuteen, rakennus- ja purkujätteen hallintaan sekä rakennetun ympäristön elinkaarikustannuslaskentaan.

Tähän työhön perustuu rakennusten energiatehokkuudesta äskettäin annettu direktiivi [49]. Siinä säädetään, että uusien rakennusten on täytettävä energiatehokkuutta koskevat vähimmäisvaatimukset, jotka kukin jäsenvaltio vahvistaa yhteisen menetelmän mukaan. Myös niiden pinta-alaltaan yli 1 000 m2:n olemassa olevien rakennusten, joihin tehdään laajamittaisia korjauksia, on täytettävä nämä vähimmäisvaatimukset, ja energiatehokkuutta koskeva todistus on asetettava saataville rakennuksia rakennettaessa, myytäessä tai vuokrattaessa.

[49] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/91/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, rakennusten energiatehokkuudesta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 65).

Useissa yhteisön rahoitusohjelmissa tuetaan energian kysynnän hallinnan kehittämistä, demonstrointia ja täytäntöönpanoa sekä uusiutuvien energialähteiden käyttöä niin yksittäisissä rakennuksissa kuin myös rakennusyhteisöissä, samoin kuin muita kestävän rakentamisen osa-alueita (ks. liite 3).

Komissio hyväksynyt energian loppukäytön tehokkuuden ja energiapalvelujen edistämistä koskevan direktiiviehdotuksen [50], sillä se haluaa tukea energiatehokkuuden yleistymistä ja sellaisia energiapalvelujen tarjoajia, jotka eivät pelkästään myy energiaa vaan auttavat asiakkaitaan parantamaan omaa energiatehokkuuttaan ja hallitsemaan energian tarvettaan. Pitkällä aikavälillä tämän direktiivin pitäisi muuttaa perinpohjaisesti energian kaupan pitämistä ja tuoda merkittäviä säästöjä energian kulutukseen.

[50] KOM(2003)739

Rakennusalan tuotteita koskeva direktiivi [51] kattaa terveyteen ja ympäristöön liittyvät kysymykset, ja CEN:lle laaditaan parhaillaan valtuutuksia, jotka koskevat sisäilman laatua koskevien yhdenmukaistettujen standardien ja testausmenetelmien kehittämistä.

[51] Neuvoston direktiivi 89/106/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1988, rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 40, 11.2.1989, s. 15).

2.3.3. Lisätoimenpiteitä kestävän rakentamisen edistämiseksi

Vaikka hyviksi havaittuja tekniikoita on saatavilla, rakennuksia ei useimmiten rakenneta eikä kunnosteta kestävästi. Suurimpana esteenä on kiinnostuksen puute, sillä rakennuttajat ja ostajat pitävät - virheellisesti - kestävää rakentamista kalliina ja suhtautuvat epäilevästi uusiin tekniikoihin ja niiden pitkän aikavälin luotettavuuteen ja suorituskykyyn. Kestävän rakentamisen pitkän aikavälin hyödyt, kuten alemmat kunnossapito- ja käyttökustannukset, parempi kestävyys ja korkeampi jälleenmyyntihinta, eivät tule välittömästi esiin lyhyellä aikavälillä tai hankintahetkellä (rakennuksen käyttö sen elinaikana maksaa keskimäärin jopa 10 kertaa enemmän kuin sen rakentaminen). Pitkän aikavälin hyötyjä on siis korostettava, jotta ostajat, pankit ja kiinnitysluottolaitokset pystyvät erottamaan tavanomaisia tekniikoita ja kestäviä tekniikoita käyttäen suunnitellut ja rakennetut rakennukset.

Rakennusten energiatehokkuudesta annettu direktiivi on ollut merkittävä edistysaskel pitkän aikavälin ekotehokkuuden korostamisessa. Tämä lähestymistapa olisi vähitellen ulotettava pienempiin rakennuksiin. Siihen olisi erityisesti sisällytettävä muita ympäristön ja kestävyyden kannalta keskeisiä osatekijöitä, kuten sisäilman laatu, saavutettavuus, melutasot, mukavuus, materiaalien ekologinen laatu ja rakennuksen elinkaarikustannukset. Lisäksi siihen olisi sisällytettävä rakennusten kyky sietää ympäristöriskejä, kuten tulvia, myrskyjä tai maanjäristyksiä niiden sijainnin mukaan.

Tätä varten Euroopan tasolla on ensiksi kehitettävä yhteinen menetelmä rakennusten ja rakentamisen kestävyyden tason arviointiin, mukaan luettuna elinkaarikustannuslaskenta. Tämä perustuu rakennusten yhdennettyä energiatehokkuutta koskevaan nykyiseen menetelmään ja muihin nykyisiin aloitteisiin, ja se kehitetään yhteistyössä kaikkien sidosryhmien kanssa. Menetelmää sovellettaisiin paitsi olemassa oleviin rakennuksiin vaan myös uudisrakentamisen ja laajamittaisten kunnostustöiden suunnitelmiin, jotta voitaisiin edistää kestävien tekniikoiden käyttöönottoa suunnitteluvaiheessa. Suunnitteluvaiheessa tehdyt päätökset ratkaisevat elinkaarikustannukset, energiankulutuksen, sisäilman laadun sekä purkujätteen kierrätettävyyden ja uudelleenkäytön.

Jäsenvaltioissa asiaankuuluvasti mukautetun ja käyttöön otetun yhteisen menetelmän sekä siihen perustuvien arviointien ja elinkaarikustannuslaskennan avulla olisi sitten edistettävä parhaita käytäntöjä erilaisten kannustimien ohella. Kestävyyden korkea taso voisi esimerkiksi merkitä alennettuja verokantoja, ja vakuutusyhtiöt ja luottolaitokset saattaisivat tarjota entistä edullisimpia ehtoja.. Rakennusten pitäisi olla ostajille ja rahoituslaitoksille entistä houkuttelevampia, jos niiden elinkaarikustannukset ovat todistetusti pienemmät. Kun sopiva menetelmä on vakiintunut, komissio ehdottaa muita kuin energiaan liittyviä ekotehokkuusvaatimuksia direktiivin 2002/91/EY täydentämiseksi.

Samalla on toteutettava monia muita toimenpiteitä, joilla tuetaan kestävyystekniikoiden ottamista huomioon. Useassa jäsenvaltiossa on käynnistetty kestävän rakentamisen ohjelma ja siihen liittyviä toimintaohjelmia, ja näitä myönteisiä aloitteita olisi laajennettava ja pantava järjestelmällisesti täytäntöön. Myös paikallisviranomaisten on edistettävä kestävää rakentamista. Kestävyys pitäisi sisällyttää kansallisiin rakennusjärjestyksiin, -standardeihin ja -määräyksiin, ja tässä olisi mahdollisuuksien mukaan sovellettava pikemminkin suorituskykyperusteista lähestymistapaa kuin vaadittava tiettyjen tekniikoiden tai ratkaisujen käyttöä. Jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten on lisäksi näytettävä esimerkkiä omissa hankintavaatimuksissaan ja silloin, kun asuntorakentamisessa ja muissa rakennusurakoissa käytetään julkisia varoja, kuten kestävää asumista käsitelleessä Euroopan kolmannessa ministerikonferenssissa vaadittiin.

Kestäviin rakennusmenetelmiin ja -tekniikoihin liittyvän koulutuksen antamista suunnittelu- ja rakennusalan ammattilaisille on pidetty ensisijaisena, samoin kuin rakennustyöryhmien työskentelytapojen muuttamista, jotta voidaan poistaa kestävän rakentamisen perinteiset ammatilliset, suunnitteluun liittyvät ja institutionaaliset esteet. Myös terminologiaerot voivat olla este. Komissio selvittääkin koulutuksen ja neuvonnan mahdollisuuksia.

Demonstrointihankkeita olisi edelleen tuettava yhteisön tutkimusohjelmissa, ja painopisteeksi olisi otettava "tavanomaiset" rakennus- ja kunnostushankkeet, kuten vakiomalliset asuintalot, koulut, sairaalat ja työpaikat. Tutkimusta tarvitaan myös siksi, että voidaan käytännössä kehittää entistä parempia kestäviä menetelmiä ja tekniikoita tietynlaiseen infrastruktuurirakentamiseen, kuten teiden sekä vesi- ja sähköverkkojen rakentamiseen.

Komissio tarkastelee jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaisen strategian yhteydessä toimenpiteitä, joilla voitaisiin pysäyttää rakennus- ja purkujätteiden määrän kasvu.

Tarvitaan entistä parempaa ja järjestelmällisempää rakennusmateriaalien ympäristöominaisuuksia koskevaa tiedotusta, jotta suunnittelijoita, rakennuttajia ja asiakkaita voidaan ohjata materiaalivalinnoissa, ja komissio kehittää rakennusmateriaalien ympäristömerkintöjä ympäristötuoteselosteiden (EPD) ja/tai tarvittaessa EU:n ympäristömerkin yhteydessä. Komissio ehdottaa rakennuksia ja rakennuspalveluja koskevien kuluttajavalintojen ohjaamiseksi vastaavaa EU:n ympäristömerkkiä ja/tai yhdenmukaistettua ympäristötuoteselostetta, ja se hyödyntää tässä kestävyysarvioinnin yhteistä menetelmää. Lisäksi harkitaan muita tietoisuutta lisääviä toimia, kuten palkintoja kestävyyteen perustuvasta arkkitehtuurista.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Kestävä rakentaminen

Komissio kehittää yhteisen menetelmän, mukaan luettuina elinkaarikustannusindikaattorit, rakennusten ja rakennetun ympäristön yleisen kestävyyden arviointiin. Tätä sovelletaan myös uudisrakentamisen ja laajamittaisten kunnostustöiden suunnitelmiin. Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan mukauttamaan tätä menetelmää, ottamaan se käyttöön ja soveltamaan sitä parhaiden käytäntöjen tukemiseksi. Komissio ehdottaa sen jälkeen muita kuin energiaan liittyviä ekotehokkuusvaatimuksia rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin 2002/91/EY täydentämiseksi, ja se ottaa huomioon tässä direktiivissä esitetyn menetelmän.

Kuten direktiivissä 2002/91/EY todetaan, komissio tarkastelee direktiivin nojalla perustetun komitean avustamana mahdollisia toimenpiteitä, jotka koskevat pienempien rakennusten korjausta, sekä energiatehokkuuden yleisiä kannustimia.

Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan kehittämään ja panemaan täytäntöön kansallinen kestävän rakentamisen ohjelma sekä asettamaan korkeaa suorituskykyä koskevia vaatimuksia käyttämällä eurooppalaisia yhdenmukaistettuja standardeja ja Eurocodea. Myös paikallisviranomaisia kehotetaan edistämään kestävää rakentamista.

Kaikkia jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia ja muita hankintaviranomaisia kehotetaan ottamaan käyttöön kestävyysvaatimuksia omissa rakennusten ja muiden rakennusurakoiden hankintamenettelyissään sekä silloin, kun rakennuksissa ja muissa rakennusrakoissa käytetään julkisia varoja. Niitä kehotetaan kehittämään verokannustimia rakennusten kestävyyden parantamiseksi.

Komissio selvittää kestävää rakentamista koskevan koulutuksen, neuvonnan, kokemusten vaihdon ja jatkotutkimuksen mahdollisuuksia.

Komissio tarkastelee toimenpiteitä, joilla voitaisiin pysäyttää rakennus- ja purkujätteiden määrän kasvu, osana jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaista strategiaa.

Komissio kehittää rakennusmateriaalien ympäristömerkintöjä (ympäristötuoteselosteet ja/tai EU:n ympäristömerkki) sekä ehdottaa rakennusten ja/tai rakennuspalvelujen EU:n ympäristömerkkiä ja/tai yhdenmukaistettua ympäristötuoteselostetta.

2.4. Kestävä kaupunkisuunnittelu

Kestävällä kaupunkisuunnittelulla viitataan maankäytön malleihin ja tapoihin kaupunkialueilla.

2.4.1. Painopisteenä kestävä kaupunkisuunnittelu

Kaupunkialueella noudatetut maankäyttötavat ovat ratkaisevan tärkeitä kaupungin yleisilmeen, sen ympäristönsuojelun tason ja sen asukkaiden elämänlaadun kannalta. Maankäyttöpäätöksillä on pyrittävä suojelemaan kaupungin ominaislaatua, kulttuuriperintöä, historiallista asemakaavaa, viheralueita ja biologista monimuotoisuutta. Epäonnistuneet maankäyttöpäätökset ovat tehneet kaupunkialueista ankeita asuinpaikkoja ja tuottaneet ympäristön kannalta kestämättömiä asutusrakenteita.

Kiireellisin kaupunkisuunnitteluun liittyvä ongelma on yhdyskuntarakenteen hajautuminen. Kaupungit laajenevat maaseudulle paljon nopeammin kuin niiden väkiluku ehtii kasvaa (20 viime vuoden aikana kaupungit ovat laajenneet 20 prosenttia mutta väkiluku vain 6 prosenttia). Viheralueiden (arvokkaan viljelymaan ja luonnonympäristön) tilalle rakennetaan harvahkoa asutusta ja liikekeskuksia. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen lisää matkustamisen tarvetta ja sitä kautta riippuvuutta yksityisautoilusta, mikä puolestaan johtaa liikenneruuhkien, energiankulutuksen ja saastepäästöjen kasvuun. Pahimmillaan nämä ongelmat ovat harvaan rakennetuilla alueilla, joilla arkipäivän toiminnot (koti, työpaikka ja kauppakeskukset) ovat hyvin etäällä toisistaan. Yksityisautoilu lisääntyy jyrkästi silloin, kun maankäyttöaste putoaa alle 50-60 henkilöön hehtaarilta (ks. kuvio 2).

>VIITTAUS KAAVIOON>

Kuvio 2: Asuintiheyden kasvaessa yksityisautoilu vähenee (julkaistaan tekijän luvalla [52])

[52] Newman PW ja Kenworthy JR, 1989: "Gasoline Consumption and cities:a comparison of US cities with a global survey", Journal of American Planning Association, 55(1): s. 24-37.

Petrol use per capita (US MJ) (1980) = Vuotuinen polttoaineen kulutus liikenteessä henkeä kohti (US megajoulea) 1980 Population density (people/hectare) = Väestöntiheys (asukkaita hehtaaria kohti) United States = Yhdysvallat Europe = Eurooppa Far East = Kaukoitä Source = Lähde: Newman ja Kenworthy 1989 Hamburg = Hampuri Paris = Pariisi Stockholm = Tukholma Copenhagen = Kööpenhamina Munich = München London = Lontoo Brussels = Bryssel Tokyo = Tokio Vienna = Wien W. Berlin = Länsi-Berliini Moscow = Moskova

Toisin kuin EU:n nykyisissä jäsenvaltioissa, joissakin unioniin liittyvien maiden ja ehdokasmaiden kaupungeissa esiintyy yhä maaltamuuttoa. Se ei kuitenkaan ole ainoa syy kaupunkien nopeaan leviämiseen. Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on näissä maissa vakava ongelma, jota pahentavat maankäyttötavoissa tapahtuneet muutokset sekä ostoskeskusten ja liiketilojen painottuminen kaupunkien ulkopuolelle. Joissakin kaupungeissa jopa 30 prosenttia myymälätilasta on tällaisia suurkiinteistöjä, mikä on paljon enemmän kuin jäsenvaltioissa. Elinkeinotoiminnan siirtyessä kunnallisen hallintoyksikön rajojen ulkopuolelle kuntien verotulot vähenevät, ja tämä heikentää tulevaisuudessa myös niiden investointimahdollisuuksia.

Vaikka kaupunkialueet levittäytyvät yhä laajemmalle, monissa kaupungeissa on paljon käyttämättä olevia hylättyjä teollisuusalueita ja tyhjiä kiinteistöjä. Tämän kehityksen myötä kaupungeissa voi esiintyä sosiaalista erottelua varakkaampien asukkaiden alkaessa karttaa näitä epämiellyttäviä ja ränsistyneitä kaupunginosia. Unioniin liittyvissä maissa ja ehdokasmaissa nämä ongelmat ovat jälleen korostuneempia kuin jäsenvaltioissa. Hylätyt teollisuusalueet ja tyhjät kiinteistöt olisikin saatava tuottavaan käyttöön, jotta lievennettäisiin painetta yhä uusien alueiden rakentamiseen kaupunkialueen ulkopuolelle. Tonttien ja kiinteistöjen pitäminen tyhjän panttina aiheuttaa kaupunkialueille mittavia sosiaalisia, taloudellisia ja ympäristökustannuksia.

Toinen ratkaiseva maankäyttöön liittyvä kysymys on infrastruktuurien sijainti. Keskenään kilpailevat kaupungit yrittävät houkutella investointeja tarjoamalla erilaisia kannustimia, kuten edullisia tontteja, joille uusien liiketilojen rakentaminen on halvempaa. Työpaikkojen, kauppojen ja vapaa-ajan keskusten sijoittuminen kaupunkialueiden ulkopuolelle, esimerkiksi moottoriteiden varrelle heikentää kaupungin liikekeskustan elinvoimaisuutta, kannustaa yksityisautoilu ja vie autottomilta asukkailta mahdollisuuden näihin työpaikkoihin ja palveluihin. Teollisuusrakennusten sijaintiin kaupunkialueella kytkeytyy myös sosiaaliseen tasavertaisuuteen liittyviä kysymyksiä, jos tällaiset alueet keskittyvät pääasiassa köyhempiin kaupunginosiin.

Aiemmissa poliittisissa asiakirjoissa (ks. liite 1) on korostettu tiiviisti rakennettujen, monikäyttöisten ja toimivien kaupunkialueiden tarvetta, jotta näitä ongelmia saataisiin vähennettyä. Muutamien liittyvien maiden ja ehdokasmaiden kaupungeissa noudatetut lähestymistavat, kuten toimintoperusteinen maankäyttö, lisäävät entisestään matkustamisen tarvetta. Tullakseen kestävän kehityksen mukaisiksi tällaiset alueet vaativat kunnostusta ja uudistamista. Laajoja kaupungin ulkopuolella sijaitsevia asuinalueita, joilta puuttuvat kokonaan peruspalvelut, on muunnettava kestäviksi yhteisöiksi.

Esimerkki kestävää kaupunkisuunnittelua koskevasta hyvästä käytännöstä

Toisen maailmansodan jälkeen Varsovassa (Puola) oli rakennettava nopeasti uusia asuntoja voimakkaasti kasvavan väestön tarpeisiin. Natolin Wyzynyn lähiö [53] on yksi esimerkki tämäntyyppisistä asuntoalueista. Sille ovat ominaisia korkeat kerrostalot, monotoninen tilarakenne ja laajat aukiot. Lähiön uudelleenrakentaminen ja yksityistäminen aloitettiin vuonna 1994. Uudistustöihin kuuluivat rakennusten ulkoseinien lämpöeristys, lämmitysjärjestelmän ja putkistojen nykyaikaistaminen sekä asunnon sähkönkulutusta mittaavien laitteistojen asentaminen. Lämpöeristyksen rakentamiseen myönnettiin 920 000 ecun valtiontuki. Vuoteen 1998 mennessä noin 60 prosenttia asunnoista oli yksityistetty ja 90 prosenttia asuntokannasta kunnostettu tai rakennettu uudestaan. Lisäksi rakennuksia muutettiin toiminnallisesti monikäyttöisemmiksi, ja näin saatiin aikaan kestävän kehityksen mukaisia lähiöitä alkuperäisten samalla muotilla tehtyjen kerrostaloalueiden tilalle, jotka eivät tarjonneet asukkaille juuri mitään palveluja. Alueelle rakennettiin paljon uutta liike-, myymälä- ja toimistotilaa. Uudistushankkeen tuloksena kehkeytyi entistä kestävämpi lähiö, joka on viihtyisä paikka asua ja lisäksi energiatehokas.

[53] www.ursynow.pl

Matkustamisen tarve on lisääntynyt, kun kaupunkeihin on alkanut syntyä uudenlaisia kehitysmalleja, joissa yhdellä kaupunkialueella voi olla monia eri toimintoihin (kaupat, toimistot tai ajanviete) erikoistuneita tai keskenään kilpailevia "keskuksia". Lähekkäin sijaitsevien kaupunkialueiden välille syntyy samaten jatkuvasti lisää yhteyksiä, joista kehittyy vähitellen kaupunkiverkostoja. Yksi kaupunkisuunnittelun haasteista onkin reagoida näihin hiljattaisiin kehityssuuntauksiin, jotta voitaisiin torjua niiden kielteisiä vaikutuksia, kuten yhdyskuntarakenteen hajautumista ja liiallista riippuvuutta yksityisautoilusta (ks. ehdotus kestävää kaupunkisuunnittelua koskeva eurooppalainen visio liitteessä 2), ja kehittää asianmukaista yhteistyötä naapuriviranomaisten kesken.

Kaupungin viheralueilla on suuri vaikutus asukkaiden elämänlaatuun. Ne tarjoavat mahdollisuuksia liikuntaan, sosiaaliseen kanssakäymiseen, rentoutumiseen ja rauhoittumiseen. Hyvin hoidetuista viheralueista, puistoista ja metsistä voi tulla suosittuja virkistyskohteita, jotka antavat kaupunkialueelle oman leimansa. Niitä olisi suojeltava, ja samalla olisi harkittava mahdollisuutta uusien viheralueiden tai muiden virkistysalueiden rakentamiseen hylätyille teollisuusalueille. Viheralueet ovat tärkeitä myös kaupunkialueiden luonnon monimuotoisuuden kannalta. Kaupunkisuunnittelussa tulisi suojella tärkeitä luontotyyppejä kaupungistumiselta sekä edistää luonnon monimuotoisuutta sisällyttämällä se kaupunkirakenteeseen. Kaupungin asukkaiden pysyminen yhteydessä luontoon on tärkeä keino lisätä tietoisuutta ympäristöasioista.

Näiden kysymysten lisäksi myös Euroopan väestö- ja ympäristömuutokset lisäävät kaupunkien maankäytön merkitystä. Euroopan kansalaisten elinajanodote pitenee jatkuvasti, ja yhden henkilön talouksille tarkoitetuilla asunnoilla on jatkuvasti enemmän kysyntää. Vaikka Italian, Kreikan, Espanjan ja Portugalin väkiluku laskee jatkuvasti, kotitalouksien määrä on jyrkässä nousussa. Tällaista kysynnän kasvua on pystyttävä hallitsemaan kestävästi. Kaupunkien laajenemisen on tapahduttava suunnitelmallisesti, se on sisällytettävä asianmukaiseen pitkän aikavälin strategiaan ja sen ympäristövaikutukset on yksilöitävä ja minimoitava sijaan, että prosessin annettaisiin jatkua hallitsemattomasti niin, että se lopulta johtaa yhdyskuntarakenteen hajautumiseen. Tuleva ilmastonmuutos voi esimerkiksi kasvaneen tulvariskin takia tehdä käyttökelvottomiksi nykyiset uusien asuinalueiden rakentamista koskevat suunnitelmat.

Esimerkki kestävää kaupunkisuunnittelua koskevasta hyvästä käytännöstä

Vitoria-Gasteiz (Espanja) on pannut järjestelmällisesti täytäntöön maankäyttöpolitiikkaa, johon kuuluu pyrkimys monikäyttöisyyteen ja tiiviiseen rakentamiseen yleisten liikenneväylien varrelle, historiallisten kortteleiden kunnostaminen, sosiaalipalvelujen hajauttaminen, tasapuolinen pääsy viheralueille, julkisen liikenteen, pyöräteiden ja kävelykatujen kehittäminen sekä muut kaupunkien kestävän suunnittelun ja kehittämisen avainperiaatteet, kuten investoinnit sosiaaliohjelmiin. Vaikka kaupungin väkiluku on nelinkertaistunut vuoteen 1950 verrattuna, siellä on tällä tavoin onnistuttu säilyttämään ja kehittämään tiivisti rakennettu ja laadukas kaupunkiympäristö, jota ympäröi vihreä vyöhyke.

Kaupunkien keskustoista on tehtävä houkuttelevia asuinpaikkoja, sillä muuten asukkaiden muuttoa esikaupunkeihin ja maaseudulle ei saada tyrehtymään, vaikka tiiviisti rakennetuille kaupungeille olisi päteviä ympäristösyitä. Edellä mainituista syistä sekä vuonna 1999 julkaistussa tiedonannossa "Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: toimintakehys" että kaupunkiympäristöä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän vuonna 2001 laatimassa kertomuksessa "Kohti kestävämpää maankäyttöä" (ks. liite 1) korostetaan maankäytön merkitystä kestävän kaupunkiympäristön saavuttamisessa. Maankäytöllä on voimakas vaikutus myös rakennetun ympäristön kestävyyteen silloin, jos se esimerkiksi mahdollistaa asianmukaiset muutoskorjaukset passiivisen aurinkolämmityksen enimmäistämiseksi. Kestävä kaupunkisuunnittelu onkin yksi kaupunkiympäristöä koskevan teemakohtaisen strategian avaintekijöistä.

2.4.2. Kaupunkisuunnittelua koskevat nykyiset yhteisöaloitteet

Kaikki jäsenvaltiot ovat hyväksyneet vapaaehtoisesti aluesuunnittelukomitean vuonna 1999 laatiman Euroopan aluekehityssuunnitelman (ESPD). [54] Siinä määritellään tasapainoisen ja kestävän aluekehityksen tavoitteet ja suuntaviivat sekä kolmannes niistä 60 poliittisesta vaihtoehdosta, jotka liittyvät suoraan kysymykseen kaupunkien fyysisen laajenemisen hillitsemisestä. Tämän suunnitelman pohjalta Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon (ESPON) toteuttamassa ohjelmassa pannaan täytäntöön ja koordinoidaan aluekehitykseen liittyvää tutkimusta sekä suunnitellaan viitekehystä alueellisten tietojen keräämiseen ja analysointiin.

[54] "ESDP: European Spatial Development Perspective - Towards Balanced and Sustainable Development of the Territory of the European Union", 1999, ISBN 92-828-7658-6.

Kaupunkien maankäyttöön vaikuttavat useat direktiivit, etenkin ympäristövaikutusten arviointia (YVA) koskeva direktiivi [55] ja strategista ympäristöarviointia (SYA) koskeva direktiivi [56] sekä vesialan puitedirektiivi. [57] Vaarallisista aineista aiheutuvien suuronnettomuusvaarojen torjunnasta annetun direktiivin [58] (Seveso II) 12 artiklassa jäsenvaltiot velvoitetaan huolehtimaan, että suuronnettomuuksien ehkäisemisen ja niiden seurausten rajoittamisen tavoite otetaan huomioon jäsenvaltioiden maankäytön suunnittelussa tai muissa asiaankuuluvissa toimintaperiaatteissa. Kansalaisten osallistuminen ympäristökysymyksiä koskevaan päätöksentekoon on tärkeä osa näitä menettelyjä, kuten Århusin yleissopimuksessakin todetaan.

[55] Direktiivi 85/337/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 97/11/EY.

[56] Direktiivi 2001/42/EY.

[57] Direktiivi 2000/60/EY.

[58] Direktiivi 96/82/EY.

Komissio valmistelee ehdotusta puitedirektiiviksi alueellisen tiedon infrastruktuurin perustamisesta ja käytöstä Euroopassa (INSPIRE [59]). Infrastruktuurissa tuotetaan yhdenmukaisia ja laadukkaita alueellisia (maantieteellisiä) tietoja, jotka ovat välittömästi käytettävissä yhteisön politiikkojen muotoiluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin sekä kansalaisille suunnattuun monipuoliseen tiedotukseen paikallisella, alueellisella, kansallisella tai kansainvälisellä tasolla. Puitedirektiivillä on merkittävä vaikutus, koska se parantaa kaupunkisuunnittelijoiden ja maankäytön suunnittelijoiden käytettävissä olevien alueellisten tietojen kattavuutta ja laatua.

[59] www.ec-gis.org/inspire

Rakennerahastoja koskevissa asetuksissa ja ohjelmien laatimisohjeissa ohjelmakaudeksi 2000-2006 [60] vahvistetaan tarve kestävien lähestymistapojen kehittämiseen kaupunkien maankäytössä ja mainitaan muun muassa, että "mahdollisesti saastuneiden hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista olisi suosittava viheralueiden kunnostamisen sijaan". URBAN II -aloitteessa tuetaan "monipuolista ja ympäristöystävällistä hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista sekä rakentamattomien alueiden käyttöönottoon tai kaupunkien suunnittelemattomaan leviämiseen liittyvän paineen vähentämistä". Ohjeellisiin tukikelpoisiin toimiin sisältyvät "vanhojen teollisuusalueiden ja saastuneen maan käyttöönotto; julkisten alueiden kunnostus, mukaan lukien viheralueet, sekä rakennusten korjaaminen taloudellista ja sosiaalista toimintaa varten kestävästi ja ympäristöystävällisesti". INTERREG-ohjelma tarjoaa samanlaisia toimintamahdollisuuksia.

[60] Komission tiedonanto rakennerahastoista ja niiden yhteensovittamisesta koheesiorahaston kanssa - Ohjelmien laatimisohjeet ohjelmakaudeksi 2000-2006 (EYVL C 267, 22.9.1999, s. 12).

Yhteisön suuntaviivoissa ympäristönsuojelulle myönnettävästä valtiontuesta [61] vahvistetaan, millä edellytyksillä yrityksille myönnettyä rahoitustukea saastuneiden teollisuusalueiden puhdistamiseen voidaan pitää yhteismarkkinoille soveltuvana. Suuntaviivojen E.1.8. kohdan mukaan tällaisissa tilanteissa on sovellettava "saastuttaja maksaa" -periaatetta eli puhdistustöihin voidaan myöntää valtiontukea vain, jos saastumisen aiheuttajaa ei voida osoittaa tai saattaa vastuuseen. Suuntaviivoissa lueteltujen tukikelpoisten toimenpiteiden lisäksi komissio katsoi asiasta "Tuki N 385/2002 - Yhdistynyt kuningaskunta: Tuki maanparannukseen" hiljattain tekemässään valtiontukipäätöksessä, että myös teollisuusalueiden uusiokäyttöön myönnettävää valtiontukea voidaan periaatteessa pitää yhteismarkkinoille soveltuvana.

[61] EYVL C 37, 3.2.2001, s. 3.

Komissio tukee erilaisia tutkimushankkeita, joissa tarkastellaan kaupunkien keskustojen ja lähiöiden elvyttämistä, saastuneiden ja hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista ja uusiokäyttöä, kaupunkialueiden, kuten suurten lähiöiden, kestävää uudistamista sekä keinoja hillitä yhdyskuntarakenteen hajautumista erityisesti maankäytön ja liikenteen suunnittelua yhdentämällä (ks. liite 3).

Komission laatimassa maaperänsuojelun teemakohtaisessa strategiassa [62] maaperän sulkeminen rakentamisella mainitaan yhtenä maaperän kahdeksasta pahimmasta uhasta Euroopassa. Maaympäristöä käsittelevä eurooppalainen teemakeskus kehittää parhaillaan maaperän sulkemista mittaavia perusindikaattoreita.

[62] KOM (2002) 179 lopullinen.

Komissio on valmistelemassa katastrofeihin valmistautumista käsittelevää tiedonantoa [63], jossa käsitellään muun muassa luonnonkatastrofien tai ihmisen toiminnasta johtuvien katastrofien, kuten tulvien, kartoitustarpeisiin. Tämä auttaa kaupunkisuunnitteluun osallistuvia ottamaan ympäristövaarat järjestelmällisemmin huomioon suunnittelutyössä.

[63] www.europa.eu.int/comm/environment/civil/prote/integrated_strategy_en.htm

Vuonna 2001 julkaistussa biologista monimuotoisuutta koskevassa toimintasuunnitelmassa luonnonvarojen suojelemiseksi [64] ehdotetaan joitakin erityisesti kaupunkialueille suunnattuja toimia etenkin viheralueiden, hylättyjen teollisuusalueiden ja saastuneen maaperän kunnostamiseksi. Komissio toimittaa neuvostolle ja parlamentille vuonna 2004 suunnitelman täytäntöönpanon edistymistä käsittelevän kertomuksen, jossa tarkastellaan eri toimiin liittyvien ensisijaisten tavoitteiden onnistumista. Kaupunkiulottuvuus otetaan täysin huomion kertomuksessa.

[64] KOM(2001) 132 lopullinen.

2.4.3. Lisätoimenpiteitä kestävän kaupunkisuunnittelun edistämiseksi

Visio tiiviisti rakennetuista monikäyttöisistä asuntoalueista, joilla hylätyt teollisuusalueet ja tyhjät kiinteistöt on otettu uusiokäyttöön, sekä sellaisesta kaupunkialueiden suunnitelmallisesta leviämisestä, jossa vältetään yhdyskuntarakenteen hajautumista, toistetaan kaikissa kaupunkiympäristöä käsittelevissä yhteisön poliittisissa asiakirjoissa (ks. liite 1). Teemakohtaisessa strategiassa tuetaan tätä visiota pätevänä lähtökohtana Euroopan kaupunkien kehittämiseen, mutta tunnustetaan, että väestöntiheyden kasvattamisella on rajansa (joillakin kaupunkialueilla heikko ympäristön laatu johtuu nimenomaan tilanahtaudesta) ja että alueiden muuntaminen monikäyttöisiksi on paljon helpompaa kuin yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttäminen tai maankäyttöasteen lisääminen. Visiota aiotaan vielä kehittää, jotta se ilmentäisi paremmin kaupunkien nykyisiä kehitysvirtauksia (monikeskuksisuus) ja alueellista ulottuvuutta (keskitetty hajauttamismalli).

Euroopan yhteisön tehtävänä ei ole laatia standardijärjestelmiä maankäyttöpäätösten tekemiseen tai määritellä "ihanteellista" asutusrakennetta, koska jokainen kaupunki on ainutlaatuinen, joten kestävän kaupunkiympäristön saavuttamiseen vaaditaan joka tapauksessa yksilöllisiä ratkaisuja. On kuitenkin selvää, että jotkin lähestymistavat ovat ympäristön kannalta kestämättömiä. Teemakohtaisen strategian tavoitteena on saada toimijat luopumaan niistä ja ehdottaa tilalle kestävämpiä vaihtoehtoja. Tätä tavoitetta tukevat osaltaan myös strategiassa ehdotetut kaupunkien kestävään hoitoon liittyvät toimet (2.1.3. kohta). Komissio aikoo samaten tutkia mahdollisuuksia suuntaviivojen laatimiseen sellaisista erityistoimista, joilla voisi olla myönteinen vaikutus päivittäisiin käytäntöihin. Tällaiset suuntaviivat voisivat koskea esimerkiksi uusien rakennusten sijoittamista ja rakennustiheyttä, viheralueiden integroimista, kaupunkialueiden uudistamista niiden kestävyyden parantamiseksi tai kaupunkirakenteen jatkuvuutta (vanhojen ja uusien rakenteiden yhteensovittaminen).

Yhdyskuntarakenteen hajautuminen on yksi Euroopan kaupunkien ensisijaisista ongelmista, jonka ratkaisemista edistää selvästi se, että kaupunkien keskustoissa sijaitsevat saastuneet ja hylätyt teollisuusalueet otetaan uusiokäyttöön johonkin toiseen tarkoitukseen. Jotkin kaupungit ovat jo omaksuneet politiikkoja ja lähestymistapoja, joilla on onnistuttu hidastamaan yhdyskuntarakenteen hajautumista ja lisäämään maankäyttöastetta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden soveltamat maankäytön suunnittelujärjestelmät tukevat näitä tavoitteita. Kestävän kaupunkisuunnittelun edistämiseksi on otettava käyttöön kannustimia, joilla esimerkiksi saataisiin toimijat luopumaan viheralueiden rakentamisesta teollisuusalueiksi. Kaupunkialueilla noudatettavat strategiat ja politiikat on sisällytettävä alueellisiin ja kansallisiin strategioihin, jotta nämä olisivat keskenään johdonmukaisia ja jotta vältettäisiin heikentämästä paikallisia aloitteita.

Tutkimus, kokemusten vaihto ja parhaiden käytäntöjen edistäminen maankäyttöön liittyvistä aiheista on erityisen tärkeää, ja komissio tutkii mahdollisuuksia näiden toimien tehostamiseen.

Maaperänsuojelun teemakohtaisessa strategiassa käsitellään erilaisia tämän ensisijaisen teeman kannalta tärkeitä ongelmia, kuten maaperän sulkemista rakentamisella, ja saatetaan ehdottaa lisätoimia niiden vaikutusten rajoittamiseksi. Hylättyjen teollisuusalueiden uusiokäyttö ja yhdyskuntarakenteen hajautumisen pysäyttäminen ovat molemmille teemakohtaisille strategioille yhteisiä tavoitteita.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Kestävä kaupunkisuunnittelu

Kaikkia jäsenvaltioita kannustetaan

- varmistamaan, että niiden noudattamilla maankäytön suunnittelujärjestelmillä luodaan kaupunkeihin kestäviä asutusrakenteita ympäristöriskit huomioon ottaen, sekä laatimaan alueellaan tätä koskeva selvitys;

- kehittämään kannustimia, joilla edistetään hylättyjen teollisuusalueiden uusiokäyttöä rakentamattomien viheralueiden käytön sijaan, perustamaan hylätyistä teollisuusalueista kansallisia tietokantoja, määrittelemään haastavia tavoitteita niiden uusiokäytölle sekä tarjoamaan tukea kaupunkialueilla sijaitsevien tyhjien kiinteistöjen uusiokäyttöön;

- asettamaan asuntoalueiden maankäyttöasteelle vähimmäisarvoja, jotka edistävät mahdollisimman tiivistä rakentamista ja hillitsevät yhdyskuntarakenteen hajautumista;

- arvioimaan ilmastonmuutoksen vaikutuksia kaupunkeihin, jotta voidaan estää epäsuotuisan kehityksen alkaminen ja mukauttaa maankäytön suunnitteluprosessia uusiin ilmasto-oloihin.

Komissio valmistelee suuntaviivat tiiviisti rakennettujen ja monikäyttöisten asuntoalueiden suunnittelusta ja ehdottaa määritelmiä hylättyjen teollisuusalueiden ja viheralueiden käsitteille. Komissio tutkii mahdollisuuksia suuntaviivojen laatimiseen kaupunkisuunnitteluun läheisesti liittyvistä kysymyksistä.

Komissio tarkastelee mahdollisuutta koulutukseen, kokemusten vaihtoon sekä jatkotutkimuksiin kestävästä kaupunkisuunnittelusta.

Euroopan ympäristökeskus (EEA) jatkaa maankäytön ja maaperän muutosten seurantaa pitäen niitä koskevien tietojen keräämistä etusijalla tulevaisuudessa. Se julkaisee myöhemmin erityiskertomuksen yhdyskuntarakenteen hajautumisesta ja maankäytöstä.

3. KOHTI YHDENNETTYÄ LÄHESTYMISTAPAA

Suurimpia haasteita kaupunkiympäristön parantamisessa ovat ympäristökysymysten monitahoisuus, ympäristöön ja kaupunkialueiden elämänlaatuun vaikuttavien seikkojen, toimijoiden ja tekijöiden monimuotoisuus sekä tähänastisen lähestymistavan hajanaisuus. Tarvitaan monenlaista yhdentämistä:

- Horisontaalisesti kaupunkiympäristö on sisällytettävä asiaankuuluviin yhteisön politiikkoihin, kuten liikennepolitiikkaan, koheesiopolitiikkaan, terveyspolitiikkaan sekä tutkimuksen ja teknologian kehittämisen politiikkaan.

- Horisontaalisesti yhteisön ympäristöpolitiikassa on kehitettävä kaupunkiulottuvuus esimerkiksi veden, ilman, melun, jätteen, ilmastonmuutoksen, luonnon ja biologisen monimuotoisuuden kaltaisilla avainaloilla.

- Vertikaalisesti on yhdennettävä eri hallintotasot: EU:n taso, kansallinen taso, aluetaso ja paikallistaso.

- Horisontaalisesti paikallistasolla paikallisviranomaisia on kannustettava ottamaan käyttöön yhdennetty ympäristösuunnitelma ja panemaan täytäntöön yhdennetty ympäristöjärjestelmä (ks. 2.1. kohta).

3.1. Horisontaalinen sisällyttäminen yhteisön politiikkoihin

Kaupunkiympäristöä koskevien kysymysten sisällyttäminen asiaankuuluviin EU:n politiikkoihin on pitkän aikavälin prosessi, joka edellyttää komission eri yksiköiden johdonmukaista ja jatkuvaa yhteistyötä ja yhteensovittamista.

Vuonna 1990 julkaistu kaupunkiympäristöä käsittelevä vihreä kirja (ks. liite 1) käynnisti yhdentämisprosessin komissiossa ja lisäsi kaupunkiympäristöä koskevien kysymysten ja politiikkojen näkyvyyttä. Sen perusteella käynnistettiin Euroopan aluekehitysrahaston Urban-aloite [65], jossa annettiin noin miljardi euroa vakavista sosiaalisista, ympäristöön liittyvistä ja taloudellisista ongelmista kärsivien kaupunkialueiden kestävään kehitykseen. Vuonna 1998 julkaistu tiedonanto "Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: toimintakehys" johti siihen, että kaupunkiympäristöä koskevat näkökohdat sisällytettiin komission aluekehitysohjelmien suuntaviivoihin vuosiksi 2000-2006. Lisäksi sillä edistettiin Urban-aloitteen uudistamista (noin 728 miljoonaa euroa) sekä tuettiin huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevan tutkimusohjelman kehittämistä. Kaikki toimintakehyksen ehdotukset eivät toteutuneet, joten teemakohtaisesta strategiasta saadaan uutta pontta yhdentämisprosessiin.

[65] europa.eu.int/comm/regional_policy/urban2/index_en.htm

Komissio on vuodesta 2003 lähtien toteuttanut laajennetun vaikutustenarvioinnin [66] kaikista merkittävistä uusista politiikoista ja välineistä, joilla saattaa olla merkittäviä ympäristövaikutuksia, taloudellisia vaikutuksia ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. Kaupunkiympäristön kannalta tärkeät kysymykset, kuten maankäyttö, liikenne, saastuminen ja terveys, ovat osa arviointia. Näin varmistetaan, että kaikkien komission yksiköiden tulevat yhteisön politiikat ovat sopusoinnussa teemakohtaisen strategian tavoitteiden kanssa.

[66] Komission tiedonanto vaikutustenarvioinnista, KOM(2002) 276 lopullinen.

Tutkimuksen alalla huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevasta tutkimusohjelmasta on nyt saatu tuloksia. Ohjelmassa on alusta alkaen pyritty saamaan aikaan kokonaisvaltainen lähestymistapa sisällyttämällä siihen kaupunkien kannalta keskeiset kysymykset. On jo selvää, että ohjelmasta on saatu merkittäviä tuloksia, jotka poistavat tiedoissa olevia puutteita, tarjoavat uusia lähestymistapoja ja helpottavat päätöksentekoa. Esimerkkejä on mainittu liitteessä 3. On tärkeää selvittää ja levittää jatkuvasti yhteisön tutkimuksen puiteohjelmassa tuetuissa hankkeissa kehitettyjä parhaita käytäntöjä, jotta niitä sovellettaisiin laajalti kaupungeissa. [67] Jos kaupunkiympäristöön liittyvien ongelmien ratkaiseminen edellyttää innovatiivisen teknologian kehittämistä, sitäkin pitäisi tukea.

[67] Huomautus: monia kaupunkeihin liittyviä eurooppalaisia tutkimushankkeita ja yhteensovitettuja toimia on käynnistetty myös COST- ja Eureka-ohjelmissa.

Koheesiopolitiikassa Euroopan aluekehitysrahastosta (EAKR) ja koheesiorahastosta on tuettu merkittävästi monien kaupunkikeskusten kestävää kehitystä. Ohjelmakaudella 2000-2006 vähintään 10 prosenttia EAKR:n määrärahoista (tavoitteet 1 ja 2) osoitetaan kaupunkikeskuksille ja kaupunkiväestölle. Summa on yhteensä lähes 15 miljardia euroa (11,5 miljardia euroa tavoitteeseen 1 ja 3,4 miljardia euroa tavoitteeseen 2). Myös koheesiorahastosta saadaan paljon tukea, vaikka määrärahojen kokonaismäärää on vaikea arvioida. Liitteessä 5 on esimerkkejä rahastojen käytöstä. Komissio harkitsee koheesiopolitiikkaa koskevan kolmannen koheesiokertomuksen yhteydessä ensisijaisten määrärahojen käyttöä kaupunkien kestävään kehitykseen vuoden 2006 jälkeisessä koheesiopolitiikassa.

Yleissivistävää ja ammatillista koulutusta on pidetty olennaisena kussakin ensisijaisessa teemassa, ja komissio selvittää, miten koulutusta voitaisiin tukea esimerkiksi Leonardo da Vinci -ohjelmassa.

Teemakohtaisessa strategiassa keskitytään neljään ensisijaiseen teemaan, joista jokaisella on tiiviit yhteydet edellä mainittuihin ja muihin yhteisön politiikan osa-alueisiin. Se siis edistää kaupunkiympäristöä koskevien kysymysten sisällyttämistä asiaankuuluviin yhteisön politiikkoihin, erityisesti liikenne- ja energiapolitiikkaan.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Sisällyttäminen yhteisön politiikkoihin

Komissio on sitä mieltä, että teemakohtaisen strategian valmistelun yhteydessä tiedoissa havaittujen puutteiden olisi oltava perusta kaupunkeja koskevan EU:n tutkimus- ja demonstrointitoiminnan jatkamiselle, johon sisältyy nykyisten ja tulevien eurooppalaisten kaupunkitutkimusten tulosten tehostettu levittäminen.

Komissio harkitsee koheesiopolitiikkaa koskevan kolmannen koheesiokertomuksen yhteydessä ensisijaisten määrärahojen käyttöä kaupunkien kestävään kehitykseen vuoden 2006 jälkeisessä koheesiopolitiikassa.

Komissio selvittää, miten koulutuspolitiikalla voidaan Leonardo da Vinci -ohjelman kaltaisten ohjelmien avulla tukea kestävän kaupunkiympäristön saavuttamista.

3.2. Horisontaalinen sisällyttäminen yhteisön ympäristöpolitiikkaan

Yhteisö toimii aktiivisesti kaikilla kaupunkialueiden kannalta kriittisillä ympäristön osa-alueilla, erityisesti ilmanlaadun, ilmastonmuutoksen, jätteen, veden, melun ja biologisen monimuotoisuuden alalla. Vaikka useimmilla näiden osa-alueiden toimenpiteillä ei nykyisin ole erityistä kaupunkiulottuvuutta, niillä edistetään merkittävästi kaupunkiympäristön parantamista. On tärkeää panna täytäntöön ja kehittää näissä yleisissä toimenpiteissä asetettuja päämääriä. Teemakohtaisessa strategiassa selvitetään, miten niiden täytäntöönpanoa voidaan helpottaa kaupunkialueilla ja miten tuleviin toimenpiteisiin ja oheistoimiin voidaan sisällyttää erityinen kaupunkiulottuvuus. Liitteessä 6 annetaan yleiskuva teemakohtaisen strategian ensisijaisten teemojen kannalta oleellisista nykyisistä toimista näillä osa-alueilla.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Sisällyttäminen yhteisön ympäristöpolitiikkaan

Vesi: Komissio laatii vesipuitedirektiivin ja sen yhteisen täytäntöönpanostrategian yhteydessä suosituksen siitä, miten paikallisviranomaiset voivat panna täytäntöön vesivarojen kestävän hoidon ja osallistua entistä aktiivisemmin vesistöalueen hoitoon. Strategiassa tarkastellaan myös uusia, entistä kohdennetumpia toimenpiteitä.

Ilmastonmuutos: Komissio selvittää mahdollisuutta tukea sellaisia kaupunkien verkostoja, jotka tarkastelevat sopeutumista ilmastonmuutoksen vaikutuksiin, ja se antaa yleistä tieteellistä tukea, joka koskee esimerkiksi ennustettujen vaikutusten luonnetta, laajuutta ja ajoitusta.

Ilma: Puhdasta ilmaa Eurooppaan (CAFE) ohjelmassa otetaan huomioon kaupunkiliikenteen kysynnän hallinta ja liikennemuotojakauma, kun kehitetään ilmanlaatua koskevia toimenpiteitä. CAFE-ohjelmassa selvitetään myös ulkoilman ja sisäilman laadun yhteyksiä kaupunkialueilla, ja ilmanlaatua koskevia raportointivaatimuksia tarkistetaan siten, että kaupungit voidaan ottaa huomioon.

Jätteet: Komissio arvioi jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaisen strategian yhteydessä yhteisön mahdollista osuutta jätteiden ympäristövaikutuksia hillitsevien ja vähentävien paikallisten aloitteiden kehittämisessä. Erityisesti tiettyjen jätevirtojen, kuten rakennus- ja purkujätteiden (ks. myös 2.3.3. kohta), hallinnan kaupunkiulottuvuus otetaan huomioon määritettäessä kierrätystä edistävää tulevaa yhteisön politiikkaa.

Luonto ja biologinen monimuotoisuus: Komissio kehittää suuntaviivoja, joiden avulla paikallisviranomaiset voivat hallita ja edistää biologista monimuotoisuutta kaupunkialueilla, sekä suuntaviivoja, jotka koskevat uhanalaisten lajien ja lajityyppien suojelua kaupunkialueilla. Komissio kehittää biologisen monimuotoisuuden indikaattoreita.

Torjunta-aineet: Torjunta-aineiden kestävän käytön teemakohtaisessa strategiassa [68] ehdotetaan paikallisviranomaisille ja muille ammattimaisille ja ei-ammattimaisille käyttäjille tarkoitettuja toimenpiteitä (kuten koulutusta ja suuntaviivoja), jotka koskevat torjunta-aineiden kestävään käyttöön liittyviä kysymyksiä.

[68] KOM(2002) 349 lopullinen.

3.3. Eri hallintotasojen yhdentäminen

Vaikka teemakohtaisessa strategiassa keskitytään kaupunkialueisiin, alueellisilla ja kansallisilla tekijöillä on suuri vaikutus, ja se on otettava huomioon kehitettäessä laadukasta ja terveellistä kaupunkiympäristöä koskevia paikallisia strategioita. Vastaavasti on tarkistettava alueellisia, kansallisia ja yhteisön strategioita, jotta ne edistävät samoja päämääriä paikallistasolla. Eri hallintotasojen vertikaalinen yhdentäminen on välttämätöntä. Tämän yhdentämisen olennaisena osana jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä kansallinen kaupunkiympäristöstrategia kestävän kehityksen suunnitelman yhteydessä. Tarvittaessa olisi hyväksyttävä myös alueellisia strategioita. Tämän pitäisi helpottaa kestävän kehityksen huippukokouksessa hyväksytyn Johannesburgin toimintasuunnitelman toteuttamista.

Tämän prosessin tukemiseksi ja tiedotuksen, asiantuntemuksen ja neuvonnan antamiseksi kaupungeille olisi nimettävä kansallisia ja/tai alueellisia kaupunkiympäristön tietokeskuksia. Tietokeskusten olisi autettava paikallis- ja alueviranomaisia saamaan käyttöönsä tietoa ja asiantuntemusta, koulutusta, tietoisuutta lisääviä toimia ja esimerkkejä parhaista käytännöistä, jotta voidaan helpottaa kansallisen kaupunkiympäristöstrategian täytäntöönpanoa.

Esimerkki kaupunkiympäristön tietokeskusta koskevasta hyvästä käytännöstä

Vuonna 1973 Deutscher Städtetag perusti Difun (Deutsches Institut für Urbanistik) [69], jonka tavoitteena on selvittää kaupunkikehityksen pitkän aikavälin näkymiä ja antaa kunnallisviranomaisille asiantuntijaneuvontaa ongelmien ratkaisemiseksi. Difussa on sata työntekijää, ja se tarjoaa noin 130 kaupungille monenlaisia kaupunkiympäristöön, kaupunkikehitykseen, talouspolitiikkaan, sosiaalipolitiikkaan, kulttuuripolitiikkaan, lainsäädäntöön ja kunnallistalouteen liittyviä palveluja. Tutkimuksilla, asiantuntijakertomuksilla, koulutusseminaareilla, tieto- ja asiakirjapalveluilla sekä säännöllisillä julkaisuilla edistetään tieteellisten tulosten levittämistä käyttäjille. Difu tarjoaa foorumin, jossa paikallisviranomaiset voivat vaihtaa ajatuksia ja kokemuksia ja jossa kunnille voidaan neuvoa, miten niiden suunnittelutavoitteet saavutetaan käytännössä.

[69] www.difu.de

Lisäksi on ehdotettu tiettyihin aiheisiin erikoistuneita keskuksia. Esimerkiksi kestävää asumista käsitelleessä Euroopan kolmannessa ministerikonferenssissa suositeltiin, että kuhunkin valtioon perustettaisiin kestävän asumisen kansallinen yhteyspiste, jotta voitaisiin helpottaa kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihtoa. Todella, kun otetaan huomioon kaupunkiympäristön ja paikallisviranomaisten ongelmien samankaltaisuus, olisi hyvä keskittää monenlaiset kysymykset yhteen tietokeskukseen.

On myös syytä huomata, että hallinnolliset rakenteet ja rajat eivät ole aina muuttuneet kaupunkien laajentuessa. Jäsenvaltioiden, alueiden ja paikallisviranomaisten on siksi pohdittava tärkeimpien kaupunkiympäristöä koskevien kysymysten ratkaisemiseen tarvittavien toimivaltuuksien yhteensovittamista ja jakamista erityisesti lähialueiden viranomaisten ja eri hallintotasojen välillä.

Komissio ehdotti vuonna 2001 eurooppalaista hallintotapaa käsitelleessä valkoisessa kirjassa kolmikantaisia tavoitesopimuksia jäsenvaltioiden, alueviranomaisten ja komission välillä. Sen mukaan mahdollista uutta välinettä voitaisiin kokeilla ympäristön alalla. Onkin käynnistetty kolme kaupunkiympäristöä koskevaa pilottihanketta, joissa arvioidaan kolmikantaisten ympäristösopimusten lisäarvoa yhteisön tasolla.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Eri hallintotasojen yhdentäminen

Kaikkia jäsenvaltioita kehotetaan

- hyväksymään kansallisia ja/tai alueellisia kaupunkiympäristöstrategioita

- nimeämään kansallisia ja/tai alueellisia kaupunkiympäristön tietokeskuksia

- harkitsemaan alue- ja paikallisviranomaisten tietoisuutta lisääviä toimia kaupunkiympäristöön liittyvistä kysymyksistä.

Jäsenvaltioita, alueita ja paikallisviranomaisia kehotetaan kehittämään tärkeimpien kaupunkiympäristöä koskevien kysymysten ratkaisemiseen tarvittavien toimivaltuuksien yhteensovittamista ja jakamista.

4. INDIKAATTORIT, TIEDOT, TAVOITTEET JA RAPORTOINTI

On tärkeää, että määritellään kaupunkiympäristöä mittaavia indikaattoreita. Ne osoittavat, mitä tietoja kaupungeissa esiintyvien kehityssuuntausten seurannassa tarvitaan. Niiden avulla voidaan arvioida aloitteiden tehokkuutta sekä laadukkaan ja terveellisen kaupunkiympäristön saavuttamista, ja ne auttavat tavoitteiden määrittelyssä ja ohjaavat päätöksentekoa niin, että sillä päästään kestäviin tuloksiin.

Komissio on esittänyt joitakin valmiita paikallistasolla sovellettavia ympäristöindikaattoreita, joita kaupungit voivat käyttää vapaaehtoiselta pohjalta. Näistä kaupunkiympäristöä käsittelevän EU:n asiantuntijaryhmän kehittämistä yhteisistä eurooppalaisista indikaattoreista (ECI) [70] voi olla paljon hyötyä erityisesti niille paikallisviranomaisille, jotka ovat vasta alussa kaupunkialueensa ympäristöongelmien käsittelyssä. Indikaattorit tarjoavat hyvän lähtökohdan ensimmäisten poliittisten linjausten ja toimintasuunnitelmien laatimiselle sekä paikallisille asukkaille annettavalle tiedotukselle [71], jolla voidaan lisätä yleistä tietoisuutta keskeisistä kaupunkiympäristöön liittyvistä kysymyksistä. Indikaattoreita voidaan mukauttaa tai laajentaa paikallisiin erityisoloihin sopiviksi, ja paikallisviranomaiset voivat käyttää niitä tukena ympäristösuunnitelmien laajamittaisessa täytäntöönpanossa (ks. 2.1.3. kohta).

[70] www.sustainable-cities.org/indicators/index.htm

[71] "Environmental Issue Report No 30: Towards an Urban Atlas", Euroopan ympäristökeskuksen ja Yhteisen tutkimuskeskuksen julkaisu, ISBN 92-9167-470-2.

Yhteiset eurooppalaiset indikaattorit

1. Kansalaisten tyytyväisyys paikallisyhteisöön

2. Paikallinen vaikutus maailmanlaajuiseen ilmastonmuutokseen

3. Paikallis- ja matkustajaliikenne

4. Paikalliset viheralueet ja palvelut

5. Paikallinen ulkoilman laatu

6. Lasten koulumatkat

7. Paikallisviranomaisten ja paikallisten yritysten kestävän kehityksen mukainen hallinto

8. Melusaaste

9. Kestävän kehityksen mukainen maankäyttö

10. Kestävää kehitystä edistävät tuotteet

11. Ekologiset jalanjäljet

Vaikka kaupungeilla on jo käytössä monenlaisia indikaattoreita, niitä sovelletaan yleensä satunnaisesti, niiden tuottamat tiedot eivät ole Euroopan tasolla vertailukelpoisia eivätkä ne sovellu teemakohtaisen strategian eri tavoitteisiin. Samoin alakohtaisista toimista (esim. ilma- ja vesihankkeista) koottuja tietoja analysoidaan kaupungeissa harvoin erikseen. Komissio aikookin määritellä indikaattoreita, joita voidaan käyttää Euroopan tasolla ohjaamaan strategian seurannassa tarvittavien tietojen keruuta. Tässä käytetään tukena komission ehdottamaa alueellisen tiedon infrastruktuurista Euroopassa annettavaa direktiiviä (INSPIRE-direktiivi) (ks. 2.4.2. kohta), jossa vahvistetaan puitteet alueellisen tiedon keräämiseksi ja vaihtamiseksi standardoidussa muodossa. Komissio ottaa huomioon myös nykyiset asiaa koskevat aloitteet, kuten yhteiset eurooppalaiset indikaattorit, Urban Audit II -kaupunkitutkimuksen, jossa analysoidaan talous-, sosiaali- ja ympäristötietoja 200 kaupungista, sekä liikenne- ja ympäristöraportointijärjestelmän (TERM), joka tuottaa tietoa liikenteestä ja siihen liittyvistä ympäristöparametreista. Komissio hyödyntää indikaattorien määrittelyssä myös Euroopan ympäristökeskuksen jäsenvaltioiden perustamaa ympäristöä koskevaa Euroopan tieto- ja seurantaverkostoa (EIONET) sekä Euroopan ympäristökeskuksen ja Yhteisen tutkimuskeskuksen tekemää "Urban Atlas" -arviointitutkimusta, jossa kartoitetaan yhdyskuntarakenteen hajautumisen sekä sen taustalla vaikuttavien sosiaalisten ja taloudellisten tekijöiden välisiä yhteyksiä.

Esimerkki kaupunkien ympäristötietoja koskevasta hyvästä käytännöstä

1980-luvulla perustettu Prahan ympäristötietojärjestelmä (IOZIP) keskittyy nykyisin ympäristötietojen keruuseen ja käsittelyyn sekä tiedon tarjoamiseen kuntien viranomaisille, asiantuntijoille ja kansalaisille. Tiedot antavat suunnittelijoille ja investoijille erinomaisen yleiskuvan ympäristökysymyksistä ja ympäristön kehittymisestä. Järjestelmän avulla tuotetaan erilaisia tuotteita, kuten ympäristökartasto [72] (johon saadaan tukea EU:n Interact-ohjelmasta), erilaisia Prahan kaupunkiympäristön tilaa vuodesta 1989 lähtien esitteleviä vuosiraportteja [73], kaupunkiympäristön yleistä kehitystä käsitteleviä CD-romeja sekä Internet-sivusto, jolta löytyy yleisölle tarkoitettuja (GIS-paikkatietojärjestelmään perustuvia) tietoja ja karttoja (pilottihanke). Online-versiossa esitellään myös EU:n HEAVEN-hankkeesta saatuja ilmanlaatua ja sääoloja käsitteleviä tietoja. Tämä monipuolinen uusinta teknologiaa hyödyntävä kunnallinen ympäristötietojärjestelmä on osoittautunut erittäin tehokkaaksi yhteyksien luomisessa Prahan kaupungin kestävää kehitystä edistävien ympäristöhankkeiden välille. Järjestelmää ylläpitää ja rahoittaa Prahan kaupunki.

[72] www.wmap.cz/atlasen

[73] www.praha-mesto.cz/zp/rocenky/eng.asp

Ympäristöä ja ihmisten terveydentilaa koskevien tietojen keräämiseksi Euroopan ympäristöterveysstrategiassa on suunniteltu lasten biomonitorointijärjestelmä, jossa sitoudutaan kehittämään erilaisia ympäristöterveysindikaattoreita yhdistämällä toimia sekä ympäristön että terveydenhuollon aloilta. Ympäristöterveysstrategiassa kaavailtu lasten biomonitorointi keskittyy nimenomaan kaupunkiympäristössä kasvaviin lapsiin. Pitkällä aikavälillä tämän ohjelman perusteella voidaan analysoida, onko kaupunkiympäristön parantamisessa saavutettu edistys vaikuttanut vastaavasti lasten terveyteen ja missä kaupungeissa tarvittaisiin lisää toimia.

Monille kaupunkiympäristöön vaikuttaville osatekijöille (esim. ilmanlaadulle) on jo asetettu raja-arvot Euroopan tasolla, mutta monien osatekijöiden, kuten esimerkiksi kestävän kaupunkiliikenteen, tavoitearvot kannattaisi mieluummin määritellä paikallistasolla. Paikalliset viranomaiset osaavat parhaiten arvioida paikallisia oloja, joten mitään yhteistä eurooppalaista tavoitearvoa ei kannata antaa. Tavoitteiden määrittelyssä kaivataan kuitenkin selkeästi ohjausta, ja muutamien kysymysten osalta olisi hyödyllistä neuvotella Euroopan tasolla annettavista ohjeellisista tavoitteista. Komissio aikoo antaa suuntaviivat tavoitteiden määrittelystä sekä tutkia tarvittaessa mahdollisuuksia ohjeellisten tavoitteiden kehittämiseen.

Euroopan ympäristökeskuksen olisi säännöllisin väliajoin laatimiensa kertomusten ohella julkaistava selvityksiä Euroopan kaupunkiympäristön tilasta. Jo ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta annetussa direktiivissä 2003/4/EY [74] edellytetään, että jäsenvaltiot julkaisevat säännöllisesti tällaisia selvityksiä. Kaupunkiympäristön tilaa kuvailevissa selvityksissä olisi käsiteltävä keskeisiä ympäristön osa-alueita (ilma, melu, vesi, jätteet, biologinen monimuotoisuus), teemakohtaisen strategian painopisteitä (kaupunkien kestävä hoito sekä kestävä kaupunkiliikenne, rakentaminen ja kaupunkisuunnittelu) sekä joitakin laaja-alaisia kysymyksiä (terveys ja elämänlaatu). Niihin olisi jossakin muodossa sisällytettävä vertailuarvioita yksittäisten kaupunkien välillä. Tällaiset yksityiskohtaiset selvitykset ovat tarpeen teemakohtaisen strategian tulevan kehityksen ohjaamiseksi ja ympäristötiedon saattamiseksi Euroopan kansalaisten ulottuville, ja ne kannustavat paikallisia viranomaisia parantamaan kuntansa ympäristönsuojelun tasoa.

[74] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/4/EY, annettu 28 päivänä tammikuuta 2003, ympäristötiedon julkisesta saatavuudesta ja neuvoston direktiivin 90/313/ETY kumoamisesta (EYVL L 41, 14.2.2003, s. 26).

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Tavoitteiden ja indikaattorien määrittely

Komissio määrittelee avainindikaattorit, joiden avulla teemakohtaisen strategian vaikutuksia ja kaupunkiympäristön tilaa voidaan seurata.

Jäsenvaltioita kannustetaan tukemaan yhteisten eurooppalaisten indikaattorien käyttöä paikallistasolla.

Euroopan ympäristökeskus julkaisee säännöllisin väliajoin laatimiensa kertomusten ohella selvityksiä kaupunkiympäristön tilasta ja varmistaa kaupunkiympäristöä koskevien tietojen saatavuuden, jotta voidaan parantaa päättäjille, yleisölle ja muille keskeisille toimijoille annettavaa tiedotusta sekä ohjata ja seurata teemakohtaisen strategian edistymistä.

Komissio pyrkii tarjoamaan kaupungeille ohjausta ja neuvontaa kaupunkiympäristöön liittyvissä asioissa ja tutkii tarvittaessa mahdollisuuksia ohjeellisten tavoitteiden laatimiseen.

5. HYVIEN KÄYTÄNTÖJEN VALTAVIRTAISTAMINEN PAIKALLISTASOLLA

5.1. Paikallisviranomaiset

Joukko eurooppalaisia kaupunkeja ja paikallisviranomaisten verkostoja teki vuonna 1994 niin kutsutun Ålborgin sopimuksen [75], jossa ne sitoutuivat paikalliseen Agenda 21 -prosessiin ja lupasivat laatia kestävää kehitystä edistäviä pitkän aikavälin toimintasuunnitelmia. Sen jälkeen käynnistettiin Euroopan kaupunkien kestävän kehityksen kampanja, jonka tavoitteena on kehittää verkostoitumista allekirjoittajien ja nykyisten kaupunkiverkkojen välillä sekä lisätä osallistujamäärää. Ålborgin sopimuksen ovat tähän mennessä allekirjoittaneet yli 1 950 kaupungin ja kaikkiaan 41 Euroopan maan poliittiset edustajat. [76] Nämä kaupungit ja kaupunkiverkostot ovat paikallisen Agenda 21 -prosessin liikkeellepanijoita ja käytännön toteuttajia, ja neuvottelevat nyt Ålborg+10-aloitteesta, joka saattaa viedä kehityksen askelta pidemmälle sitomalla allekirjoittajat selkeisiin määrällisiin tavoitteisiin ja toimiin ensi vuosikymmenen ajaksi.

[75] www.sustainable-cities.org/keydocs.html

[76] Joukko alueita sitoutui vuonna 1998 vastaavaan aloitteeseen eli Valencian sopimukseen.

Esimerkki Agenda 21 -paikallissuunnitelmaa koskevasta hyvästä käytännöstä

Vuonna 1998 käynnistetystä Ferraran kaupungin (Italia) paikallisesta Agenda 21 -prosessista on tullut erottamaton osa kaupungin kehittämisstrategiaa. Sinnikkään tietoisuutta lisäävän toiminnan ansiosta paikalliset sidosryhmät ymmärtävät nyt laajalti kestävään kehitykseen liittyvät käsitteet, joista on tullut osa niiden arkipäivän käytäntöjä. Erilaisilla osallistumista ja kumppanuutta edistävillä menetelmillä (kuten foorumeissa, seminaareissa, työryhmissä sekä erilaisin sopimuksin ja hankkein) on valmisteltu ja toteutettu vapaaehtoisia paikallissuunnitelmia, jotka koskevat muun muassa energiaa, liikennettä, terveydenhuoltoa ja asukkaiden yleistä hyvinvointia. Niiden pohjalta laadittiin uusi kaupungin kehittämistä koskeva yleissuunnitelma. Kaupunginvaltuusto hyväksyi vuonna 2002 ensimmäisen ympäristötaseen, johon sisältyy luonnonvarojen hallintaa koskevia tavoitteita, ekologisesti kestäviä hankintoja sekä paikallisen ympäristöasioiden hallintajärjestelmän toteuttaminen.

Komissio on tukenut Ålborgin sopimusta, kestävän kehityksen kampanjaa ja eri verkostoja muun muassa kaupunkien kestävää kehitystä edistävän yhteistyöjärjestelmän kautta. [77] Tarjolla on paljon muutakin tukea. Esimerkiksi INTERREG-aloite [78] tarjoaa kaupungeille monia mahdollisuuksia vaihtaa kaupunkien kestävään kehittämiseen liittyviä kokemuksia ja toteuttaa pienimuotoisia hankkeita ympäristöinfrastruktuurien kehittämiseksi, mutta kaupungit eivät toistaiseksi ole osanneet hyödyntää näitä mahdollisuuksia riittävän ahkerasti. URBAN-aloitteeseen osallistuvilla kaupungeilla on mahdollisuus vertailla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä myös tähän varatussa URBACT-ohjelmassa. Lisäksi komissio myöntää rahoitusta myös ystävyyskaupunkitoimintaan, [79] jonka tavoitteena on vahvistaa kaupunkien välisiä yhteyksiä ja kannustaa uusia ystävyyskaupunkialoitteita. Aloitteesta hyötyy vuosittain yli miljoona ihmistä, ja noin kolmannes vuosittain tuetuista 1 250 ystävyyskaupunkihankkeesta on ympäristöaiheisia. Ystävyyskaupunkialoite tarjoaa osallistujille erinomaisen tilaisuuden vertailla kokemuksia ja hyviä käytäntöjä kaupunkiympäristöön liittyvistä kysymyksistä. EU:n kaupunkitutkimusohjelmissa (ks. liite 3) useat sadat kaupungit tekevät keskenään yhteistyötä monenlaisissa parhaita käytäntöjä kehittävissä ja toteuttavissa hankkeissa.

[77] Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1411/2001/EY, tehty 27 päivänä kesäkuuta 2001, kaupunkien kestävää kehitystä edistävästä yhteisön yhteistyöjärjestelmästä (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 1).

[78] www.interreg3c.net

[79] europa.eu.int/comm/dgs/education_culture/towntwin/index_en.html

Myös jäsenvaltioilla on tärkeä rooli parhaiden käytäntöjen, paikallisen Agenda 21 -prosessin, Ålborgin sopimuksen ja muiden tämänkaltaisten aloitteiden edistämisessä.

Teemakohtaisen strategian muotoutuessa ja toimintakeskeisemmän lähestymistavan kehittyessä paikalliseen Agenda 21 -prosessiin komissio aikoo pohtia, miten paikallisviranomaisille ja niiden verkostoille myönnettävää yhteisön tukea voitaisiin mukauttaa ja kehittää muun muassa tarkistamalla kaupunkien kestävää kehitystä edistävää yhteistyöjärjestelmää. Komissio aikoo myös tutkia, voitaisiinko yhteistyöjärjestelmää käyttää tulosten laajempaan levittämiseen huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevasta tutkimusohjelmasta ja muista kaupunkiympäristöä koskevista eurooppalaisista hankkeista.

5.2. Kansalaisten rooli

Suurin osa teemakohtaisesta strategiasta painottuu väistämättä Euroopan komission, jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten esittämiin toimintasuosituksiin, mutta myös yksityisillä kansalaisilla on merkittävä rooli kestävän ja terveellisen kaupunkiympäristön saavuttamisessa.

Kansalaisten osallistumista päätöksentekoon pidetään ehtona kestävän kehityksen onnistumiselle. Århusin yleissopimuksen ja hyvää hallintotapaa käsitelleen valkoisen kirjan kaltaiset aloitteet edistävät kansalaisten osallistumismahdollisuuksia, ja kansalaisten osallistuminen asetetaan ehdoksi kaikkiin teemakohtaisessa strategiassa esitettyihin ehdotuksiin, jotka koskevat kuntien laatimia kehittämissuunnitelmia.

Yksittäisten kansalaisten kulutuspäätöksillä ja käyttäytymisellä on kaikkiaan merkittävä vaikutus paikallisten toimintasuunnitelmien tai toimintakehysten menestykseen. Kansalaiset voivat valita kävelyn, pyöräilyn, bussin tai oman auton käyttämisen välillä. He voivat valita, mitä energialähdettä he käyttävät kotinsa lämmitykseen ja minkä verran he investoivat lämmöneristeisiin. Kuten tässä tiedonannossa todetaan, tietämättömyys päivittäisten valintojen ympäristövaikutuksista on toisinaan huomattava este kestävämmälle kehitykselle. Kansalaisten tietoisuuden lisääminen ja käyttäytymisen muuttaminen ovat välttämättömiä osatekijöitä missä tahansa strategiassa, jolla pyritään laadukkaaseen ja terveelliseen kaupunkiympäristöön.

Komissio on toteuttanut Euroopan tasolla erilaisia ympäristötietoisuutta lisääviä kampanjoita, kuten Euroopan autottoman päivän, ja näitä jatketaan edelleen. Lisäksi kehitetään uusia toimia, kuten "Vihreä kaupunki" -tapahtumia, joissa kaupungit voivat esitellä ympäristötoimintaansa ja ympäristönsuojelunsa tasoa asukkaille. Ei kuitenkaan riitä, että kansalaiset otetaan mukaan kuntien, alueiden ja kansallisten hallitusten laatimiin strategioihin, vaan näihin on myös sisällytettävä asianmukaisia käyttäytymisen muuttamista kannustavia toimia.

Tulevaan teemakohtaiseen strategiaan ehdotetut toimet (näistä ehdotuksista järjestetään kuulemisia vuonna 2004) Hyvien käytäntöjen valtavirtaistamisen tukeminen paikallistasolla

Komissio ehdottaa tarkistuksia kaupunkien kestävää kehitystä edistävään yhteistyöjärjestelmään.

Komissio pohtii tapoja parantaa kaupunkitutkimustulosten levittämistä kaupunkeihin.

Komissio tarkastelee, miten se voisi tukea Ålborg+10-aloitteen kehittämistä koordinoiduksi toimeksi, johon osallistuvat kaupungit sitoutuisivat selkeisiin määrällisiin tavoitteisiin ensi vuosikymmenen ajaksi.

6. SEURAAVAT VAIHEET

Teemakohtaista strategiaa koskevan komission ehdotuksen on määrä valmistua vuoden 2005 puolivälissä. Sitä valmisteltaessa komissio jatkaa laajaa kuulemisprosessia, jonka se aloitti tämän tiedonannon laatimisen helpottamiseksi, ja pyytää osallistujia ottamaan kantaa tiedonannossa esitettyihin ehdotuksiin ja lähestymistapoihin. Tätä varten komissio järjestää vuonna 2004 useita sidosryhmille tarkoitettuja kuulemistilaisuuksia ja perustaa teknisiä työryhmiä tarkastelemaan yksityiskohtaisemmin komission ehdottamia hankkeita, niiden toteutettavuutta ja sitä, miten ne edistävät kaupunkiympäristön parantamista. Mukana on monenlaisia sidosryhmiä ja asiantuntijoita, kuten jäsenvaltioiden, liittyvien maiden ja ehdokasmaiden, alueiden, kaupunkien, yritysten, kansalaisjärjestöjen ja tutkijoiden edustajia.

Komission Internet-sivustolta (www.europa.eu.int/comm/environment/urban/thematic_strategy.htm) löytyvät tuoreimmat aihetta käsittelevät asiakirjat, ja sidosryhmät voivat sen kautta ottaa suoraan kantaa komission ehdotuksiin (viimeistään 15. huhtikuuta 2004).

Liite 1: Kaupunkiympäristöä koskevan politiikan kehittäminen

Teemakohtainen strategia on tärkeä osa niitä aloitteita, joilla pyritään edistämään kaupunkiympäristöä koskevaa yhteisön politiikkaa.

Vuonna 1990 julkaistussa kaupunkiympäristöä käsittelevässä vihreässä kirjassa [80] esitettiin laaja ja kauaskantoinen katsaus kaupunkiympäristöä koskevista haasteista ja ehdotettiin ensimmäisen kerran kokonaisvaltaista lähestymistapaa ympäristökysymyksiin. Lisäksi ehdotettiin erilaisia Euroopan tasolla toteutettavia toimia ja painotettiin samalla yhteistyön kehittämistä ja yhdentymistä politiikassa.

[80] KOM(90) 218 lopullinen.

Kaupunkiympäristöä käsittelevä EU:n asiantuntijaryhmä perustettiin vuonna 1991.

Vuonna 1993 käynnistettiin "kestäviä kaupunkeja" koskeva hanke. Sen tavoitteena oli kehittää uusia ideoita Euroopan kaupunkialueiden kestävästä kehityksestä, edistää laajempaa kokemusten vaihtoa, levittää kestävää kehitystä koskevia hyviä käytäntöjä kaupungeissa, laatia suosituksia EU:n toimielimille sekä kansallisille, alueellisille ja paikallisille viranomaisille ja tukea EU:n viidennen ympäristöä koskevan toimintaohjelman toteuttamista.

Paikallisen Agenda 21 -prosessin tueksi EU:n asiantuntijaryhmä julkaisi vuonna 1996 tärkeän kaupunkien kestävää kehitystä koskevan raportin. Raportissa määriteltiin yksityiskohtainen paikallinen toimintakehys, jossa kaupunkialueiden kestävän kehittämisen lähtökohdiksi asetettiin kaupunkien kestävä hoito, yhdentyminen politiikassa, ekosysteemiajattelu sekä yhteistyö ja kumppanuus.

Tämän raportin pohjalta vuonna 1997 laaditussa tiedonannossa "Kohti kaupunkien toimintaohjelmaa Euroopan unionissa" [81] keskitytään Euroopan kaupunkien taloudellisiin, sosiaalisiin ja ympäristöpoliittisiin haasteisiin ja korostetaan, että EU:n eri toimintalinjoihin on sisällytettävä kaupunkipoliittinen näkökulma. Sen jälkeen julkaistiin vuonna 1998 tiedonanto "Kaupunkien kestävä kehittäminen Euroopan unionissa: toimintakehys" [82], jossa esitetään ensimmäisen kerran varsinainen kestävää kehitystä koskeva toimintamalli. Se muodostuu seuraavista toisiinsa kytkeytyvistä toimintalinjoista:

[81] KOM(97) 197 lopullinen.

[82] KOM(98) 605 lopullinen.

- taloudellisen hyvinvoinnin ja työllisyyden parantaminen kaupungeissa,

- yhdenvertaiset mahdollisuudet, sosiaalisen osallisuuden edistäminen ja uudistaminen kaupunkialueilla,

- kaupunkiympäristön suojelu ja kohentaminen: kohti paikallista ja kokonaisvaltaista kestävää kehitystä,

- hyvän kaupunkihallinnon ja kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen.

Tiedonannossa asetetaan seuraavat kaupunkiympäristön parantamista koskevat poliittiset tavoitteet, jotka ovat yhä ajankohtaisia ja muodostavat tämän teemakohtaisen strategian perustan:

- kaupunkialueiden ympäristön ilman laadun parantaminen, juomavesivarojen turvallisuus ja laatu, pinta- ja pohjavesien suojelu ja hallinto, loppusijoitusta edellyttävän jätteen määrän vähentäminen sen lähteellä ja ympäristön melun vähentäminen,

- rakennetun ympäristön ja kulttuuriperinnön suojelu ja kohentaminen sekä luonnon monimuotoisuuden ja viheralueiden edistäminen kaupunkialueilla,

- sellaisten varoja tehokkaasti hyödyntävien asutussuunnitelmien edistäminen, joissa minimoidaan maanotto ja yhdyskuntarakenteen hajautuminen,

- liikenteen ympäristövaikutusten minimoiminen pyrkimällä ohjaamaan talouskehitystä vähemmän liikennetehokkaaseen suuntaan ja kannustamalla ympäristön kannalta kestävämpien liikennemuotojen käyttöä,

- yritysten ympäristönsuojelun tason parantaminen kannustamalla hyvää ympäristöhallintoa kaikilla aloilla,

- kasvihuonekaasupäästöjen mitattavissa oleva merkittävä vähentäminen kaupunkialueilla, erityisesti energian järkevän käytön, uusiutuvien energialähteiden sekä lämmön- ja sähkön yhteistuotannon lisääntyneen käytön sekä jätteiden määrän vähentämisen kautta,

- ympäristövaarojen minimoiminen ja hallinta kaupunkialueilla,

- kokonaisvaltaisen, yhdennetyn ja ympäristön kannalta kestävän lähestymistavan edistäminen kaupunkialueiden hallinnossa, toiminnallisilla kaupunkialueilla sellaisten ekosysteemeihin perustuvien lähestymistapojen vaaliminen, joissa tunnustetaan kaupunkien ja maaseudun keskinäinen riippuvuus ja parannetaan näin kaupunkien ja niiden maaseutuympäristön välisiä yhteyksiä.

EU:n asiantuntijaryhmä julkaisi vuonna 2001 raportin "Towards more sustainable urban land use: advice to the European Commission for policy and action", jossa se esittää komissiolle suosituksia maankäyttöön liittyvän politiikan ja toimien suunnitteluun.

Laajemmin tarkasteltuna kestävää kehitystä pidetään perustamissopimuksen 6 artiklan mukaisesti EU:n kaikkien politiikkojen ja toimien lähtökohtana, kuten korostetaan vuoden 2001 tiedonannossa "Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia" [83].

[83] KOM(2001) 264 lopullinen.

Liite 2: Kestäviä kaupunkeja, kaupunkien kestävää hoitoa sekä kestävää kaupunkiliikennettä, rakentamista ja kaupunkisuunnittelua koskeva eurooppalainen visio

Seuraavassa ehdotetut visiot on laadittu laajan kuulemisprosessin pohjalta. Ne on tarkoitettu avuksi teemakohtaisen strategian ja sen toteuttamisesta vastaavien keskeisten toimijoiden ohjaamiseen.

Euroopan kaupungit 2000-luvulla

Kaupunkeja olisi suunniteltava, rakennettava ja hoidettava niin, että ne tukevat tervettä, elinvoimaista, osallisuutta edistävää ja ympäristötehokasta taloutta, edistävät asukkaiden hyvinvointia ja vastaavat heidän tarpeisiinsa kestävää kehitystä edistävällä tavalla sekä toimivat herkässä sopusoinnussa ympäröivän luonnon kanssa.

Visio kaupunkien kestävästä hoidosta

Kaupunkien kestävä hoito on prosessi, jolla voidaan turvata kaupunkialueiden, niiden luonnonympäristön ja niitä ympäröivän laajemman alueen kestävä kehitys. Sen tavoitteena on vähentää kaikilla tasoilla kaupunkialueiden haittavaikutuksia luonnon kiertokulkuun, soveltaa ennalta varautumisen periaatetta sekä parantaa luonnon tilaa, jotta kaupungeissa olisi terveellistä asua.

Kaupunkien kestävässä hoidossa keskitytään luonnonympäristön suojeluun sosiaalisessa ja taloudellisessa toimintaympäristössä sisällyttämällä ympäristönäkökohdat muihin yhteisön politiikkoihin sekä huomioimalla sosiaali-, talous- ja ympäristöpolitiikan välinen riippuvuus ja tarve saada aikaan tasapuolisia ja oikeudenmukaisia poliittisia ratkaisuja.

Kaupunkien kestävä hoito edellyttää organisaatiorakenteiden uudistamista niin, että kaupunkien ongelmiin voidaan kehittää yhdennettyjä poliittisia lähestymistapoja. Sen on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin ympäristön tilasta, ja siinä on käytettävä mahdollisimman tarkoituksenmukaisia toimintamalleja ja apuvälineitä, jotka on suunniteltu kyseisen kaupunkialueen erityistarpeisiin sopiviksi. Kaupunkien kestävä hoito on luontevinta antaa paikallisviranomaisten vastuulle.

Kaupunkien kestävän hoidon tavoitteena on luoda kestävää kehitystä koskevan politiikan muotoiluun osallistuvissa organisaatioissa ja henkilöissä oppimisen, ymmärtämisen ja kunnioittamisen kulttuuri ja ottaa sidosryhmät, etujärjestöt ja kansalaiset mukaan avoimeen ja osallisuutta edistävään päätöksentekoprosessiin.

Kaupunkien kestävä hoito on jatkuvaa ongelmankartoitusta, suunnittelua ja ohjelmointia, täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia alati karttuvan tietämyksen ja kokemuksen perusteella. On myös varmistettava, että uusien poliittisten lähestymistapojen suunnittelussa otetaan aina opiksi aikaisemmista kokemuksista ja että poliittisessa päätöksenteossa tiedostetaan kaukonäköisen suunnittelun merkitys.

Visio kestävästä kaupunkiliikenteestä

Kestävä kaupunkiliikennejärjestelmä

- tukee kaupunkilaisten vapaata liikkuvuutta ja sekä nykyisten että tulevien sukupolvien terveyttä, turvallisuutta ja elämänlaatua,

- on ympäristötehokas,

- tukee elinvoimaista ja osallisuutta edistävää taloutta, joka tarjoaa kaikille samat mahdollisuudet ja palvelut, varattomat, iäkkäät tai vammaiset asukkaat sekä maaseudun asukkaat mukaan luettuina.

Näihin tavoitteisiin pyritään muun muassa:

- edistämällä henkilöautojen järkevämpää käyttöä sekä suosimalla puhtaita, hiljaisia ja energiatehokkaita ajoneuvoja, joissa käytetään uusiutuvia tai vaihtoehtoisia polttoaineita,

- tarjoamalla säännöllisesti ja tiheään liikennöivä, mukava, nykyaikainen, kilpailukykyisesti hinnoiteltu ja yhteentoimiva joukkoliikenneverkko,

- lisäämällä muun kuin moottoriliikenteen (eli kävelyn ja pyöräilyn) osuutta,

- pyrkimällä mahdollisimman tehokkaaseen maankäyttöön,

- hallitsemalla liikenteen kysyntää sellaisilla taloudellisilla välineillä ja suunnitelmilla, joilla pyritään käyttäytymisen muutokseen ja liikkuvuuden hallintaan,

- hallinnoimalla järjestelmää aktiivisesti ja yhdennetysti sekä varmistamalla kaikkien sidosryhmien osallistuminen,

- laatimalla lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin tavoitteita, joiden toteutumista seurataan tehokkaasti.

Visio kestävästä rakentamisesta

Kestävä rakentaminen on prosessi, jossa kaikki siihen osallistuvat toimijat (esim. omistajat, rahoittajat, insinöörit, arkkitehdit, rakennuttajat, tavarantoimittajat ja lupaviranomaiset) pyrkivät toiminta-, talous-, ympäristö- ja laatunäkökohdat huomioon ottaen tuottamaan rakennuksia ja uudistamaan rakennettua ympäristöä niin, että

- se on houkutteleva, kestävä ja toimiva, helppopääsyinen, viihtyisä ja terveellinen asuin- ja toimintaympäristö, joka edistää kaikkien siellä asuvien ja toimivien hyvinvointia,

- siellä käytetään tehokkaasti resursseja, etenkin energiaa, materiaaleja ja vettä, suositaan uusiutuvien energialähteiden käyttöä ja vaaditaan vain vähän ulkopuolelta tuotettua energiaa, hyödynnetään sade- ja pohjavettä, käsitellään jätevedet asianmukaisesti ja käytetään materiaaleja, jotka ovat ympäristöystävällisiä, joita voidaan helposti kierrättää ja ottaa uusiokäyttöön, jotka eivät sisällä vaarallisia yhdisteitä ja jotka voidaan turvallisesti hävittää,

- se on ympäröivää asuinaluetta sekä paikallista kulttuuria ja perinteitä kunnioittava,

- se on kilpailukykyisesti hinnoiteltu, etenkin kun otetaan huomioon pitkällä aikavälillä vaikuttavat hyödyt, kuten kunnossapitokustannukset, kestävyys ja jälleenmyyntiarvo.

Visio kestävästä kaupunkisuunnittelusta

Kestävä kaupunkisuunnittelu on prosessi, jossa kaikki siihen osallistuvat toimijat (kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset, kaupungin asukkaat, paikallisjärjestöt, kansalaisjärjestöt, tutkijat ja yritykset) pyrkivät toiminta-, ympäristö- ja laatunäkökohdat huomioon ottaen suunnittelemaan yhteistyössä sellaisen rakennetun ympäristön,

- jossa ihmiset voivat asua ja työskennellä kauniissa, omaleimaisessa, turvallisessa, terveellisessä ja laadukkaassa ympäristössä, joka vahvistaa asukkaiden yhteenkuuluvuutta, omanarvontuntoa, sosiaalista tasavertaisuutta, sosiaalista osallisuutta ja identiteettiä,

- joka tukee elinvoimaista, tasapainoista, osallisuutta edistävää ja oikeudenmukaista taloutta, joka vauhdittaa kaupungin uudistumista,

- jossa maata kohdellaan arvokkaana luonnonvarana, jota on käytettävä mahdollisimman tehokkaasti niin, että kaupunkialueella sijaitsevat maa-alueet ja tyhjät kiinteistöt otetaan uudelleen käyttöön sen sijaan, että etsittäisiin lisää rakennusmaata kaupungin ulkopuolelta, ja niin, että vältetään yhdyskuntarakenteen hajautuminen (tiiviisti rakennetut kaupungit sekä alueellisella tasolla käytetty keskitetty hajauttamismalli),

- jossa otetaan huomioon kaupunkien suhde niitä ympäröivään maaseutuun ja laajempaan alueeseen,

- jossa uudisrakennukset on sijoitettu strategisesti niin, että niihin pääsee julkisilla liikennevälineillä eivätkä ne häiritse luonnonympäristöä (biologinen monimuotoisuus, terveys, ympäristöriskit),

- jossa on riittävästi asutusta, toimintaa ja käyttäjiä, jotta palvelut, kuten joukkoliikenne, olisivat kannattavia ja tehokkaita mutta mahdollistaisivat samalla laadukkaan elinympäristön (yksityisyys, oma tila ja haittavaikutusten, kuten melun, vähentäminen),

- jossa suositaan maan monikäyttöä, jotta palvelut olisivat mahdollisimman lähellä ja välimatka kotoa kauppoihin ja työpaikalle mahdollisimman lyhyt,

- jossa on viheralueita kaupunkialueen ekologisen laadun ylläpitämiseksi (biologinen monimuotoisuus, mikroilmasto ja ilmanlaatu),

- jossa on laadukkaita ja hyvin suunniteltuja infrastruktuureja, kuten joukkoliikennepalveluja sekä jalkakäytäviä ja kävely- ja pyöräteitä, jotka parantavat etenkin vähäosaisten ryhmien kulkuyhteyksiä ja tukevat vilkasta sosiaalista toimintaa sekä kulttuuri- ja elinkeinoelämää,

- jossa hyödynnetään viimeisintä luonnonvaroja säästävää tekniikkaa, kuten energiaa säästävää asumista, polttoainetta säästäviä ajoneuvoja, kaukolämpöä ja kierrätysjärjestelmiä,

- jossa kunnioitetaan ja vaalitaan olemassa olevaa kulttuuriperintöä ja kulttuuriyhteisöjä.

Liite 3: Esimerkkejä komission rahoittamista tutkimus- tai demonstrointihankkeista ja aloitteista, joilla tuetaan kaupunkien kestävää hoitoa sekä kestävää kaupunkiliikennettä, rakentamista ja kaupunkisuunnittelua

Kaupunkien kestävä hoito

Yhteisön viidennen tutkimusta ja kehittämistä koskevan puiteohjelman avaintoiminnossa "Huomisen kaupunki ja kulttuuriperintö" [84] on kehitetty aktiivisesti välineitä, joita viranomaiset tarvitsevat kaupunkialueiden hallinnossa (esim. ECOLUP-hanke [85], jossa paikallisviranomaiset käyttävät EMAS-järjestelmää apuna maankäytön suunnittelussa) sekä kaupunkien kestävän kehityksen edellyttämien institutionaalisten ja yhteiskunnallisten valmiuksien kehittämisessä. LASALA-hankkeessa puolestaan laadittiin kokonaisvaltainen katsaus Agenda 21 -paikallisaloitteesta Euroopassa sekä kehitettiin paikallisviranomaisille itsearviointiväline, jonka avulla ne voivat raportoida edistymisestään. PASTILLE-hankkeessa tutkitaan, miten ympäristöindikaattoreita voitaisiin hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi komissio on myöntänyt rahoitusta vertaisarviointiin EMAS-järjestelmää käyttävistä paikallisviranomaisista [86]. Yhdyskuntajätehuollon alalla on kehitetty esimerkiksi SWA-välineen avulla kiinteän kaupunkijätteen analyysimenetelmää, jota testataan muutamissa EU:n jäsenvaltioiden ja ehdokasmaiden kaupungeissa, ja PAYT-hankkeessa tarkastellaan "pay as you throw" -järjestelmän ("maksa itse omat jätekustannuksesi") mahdollisia etuja ja haittoja. INTEGAIRE on teemakohtainen verkko, joka tutkii ilmanlaadun hallintaa ja kaupunkihallintoa ja tarjoaa oman panoksensa Puhdasta ilmaa Eurooppaan -aloitteelle.

[84] www.cordis.lu/eesd/ka4/home.html

[85] www.ecolup.info

[86] www.emascities.org

Kestävä kaupunkiliikenne

Jotta vauhditettaisiin hyvien käytäntöjen leviämistä kaikkialle Eurooppaan, komissio on myöntänyt CIVITAS-aloitteesta rahoitustukea Euroopan kehittyneimmille "mallikaupungeille" [87]. Aloitetta toteuttamaan valittuun ensimmäiseen ryhmään kuuluu 19 kaupunkia, jotka haluavat kehittää ja kokeilla rohkeita ja innovatiivisia toimia kaupunkiliikennejärjestelmänsä parantamiseksi. Toinen ryhmä CIVITAS-kaupunkeja valitaan vuonna 2004. Kaupunkiliikenteen ammattilaisten tietämystä parannetaan Internetissä olevan ELTIS-sivuston [88] ja erilaisten opetusohjelmien [89] avulla. Kaupunkiliikennettä käsittelevässä vertailuanalyysissä [90] kaupungit voivat arvioida ja parantaa liikennejärjestelmänsä suorituskykyä itsearvioinnin kautta.

[87] www.civitas-initiative.org

[88] www.eltis.org

[89] www.transport-training.org , www.eu-portal.net

[90] www.eltis.org/benchmarking/

Komissio tukee tutkimusta ja parhaiden käytäntöjen demonstrointia kestävää liikkuvuutta ja liikennemuotojen yhteensopivuutta [91] sekä energiaa [92] koskevien tutkimusohjelmien kautta. Edellä mainitun CIVITAS-aloitteen ohella tuettaviin hankkeisiin kuuluu muun muassa vetypolttoainetta käyttäviä linja-autoja esittelevä demonstrointihanke (CUTE), joka on tähän mennessä mittavin maailmassa. Muiden hankkeiden aiheita ovat kaupunkien tiemaksut (PROGRESS), laadukasta joukkoliikennettä koskevat poliittiset vaatimukset (VOYAGER), kaupunkiliikenteeseen tehtyjen investointien sosioekonomiset vaikutukset (TRANSECON), kaupunkien tavarakuljetuspolitiikka (BESTUFS) sekä liikkuvuuden hallintaa ja käyttäytymisen muutosta koskevien ohjelmien arviointi (MOST, TAPESTRY).

[91] europa.eu.int/comm/research/growth/gcc/ka02.html

[92] europa.eu.int/comm/research/energy/nn/nn_rt_en.html

Huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevaan tutkimusohjelmaan hyväksytään kaupunkiliikennettä ja etenkin sen yhteyksiä muihin aiheisiin käsitteleviä hankkeita. Esimerkkeinä niistä voidaan mainita käytännön apuvälineen kehittäminen paikallisviranomaisten avuksi erilaisten sosiaalista syrjäytymistä torjuvien liikennetutkimusten kehittämiseen ja seurantaan (MATISSE), liikkuvuuspalvelut, kuten henkilöautojen yhteiskäyttö, sekä ensimmäisen liikkuvuuspalveluja koskevan ohjelman käynnistyminen Bukarestissa Itä-Euroopassa (MOSES), kävelyn edistäminen kaupunkialueilla (PROMPT), tiedonlevitys pyöräilyä koskevista strategioista (VELOINFO) ja rahtikeskusten merkitys (CITY FREIGHT).

STEER-hankkeessa, joka muodostaa Euroopan älykästä energiahuoltoa [93] koskevan ohjelman "liikenneosion", komissio kehittää samaten parhaiden käytäntöjen edistämistä ja levittämistä sekä kaupunkiliikenteeseen liittyviä energiakysymyksiä koskevaa tiedotusta ja neuvontaa.

[93] europa.eu.int/comm/energy/intelligent/index_en.htm

Tutkimuksen neljänteen ja viidenteen puiteohjelmaan sisältyvässä tietoyhteiskuntaohjelmassa komissio on myöntänyt rahoitusta tutkimushankkeisiin, joissa kehitetään menetelmiä liikenteestä aiheutuvien ilmansaasteiden ja melun arvioimiseksi etenkin kaupunkialueilla. Näissä hankkeissa on suunniteltu päätöksentekoa tukevia järjestelmiä tai niiden osia, myös erilaisia järjestelmissä tarvittavia moduuleja, kuten sensoreita, tietojen keräämistä, validointia ja yhdistämistä sekä ilmanlaadun ja melutason ennustamisen mallintamista (esimerkiksi ECOSIM-, EFFECT-, EMMA-, HEAVEN-, ADA- ja HARMONOISE-hankkeet). Muutamassa hankkeessa on käsitelty tarvetta tiedottaa kansalaisille ympäristöasioista ja saada heidät tätä kautta muuttamaan käyttäytymistään yhtenä ilmanlaadun ennusteisiin vaikuttavista tekijöistä (esimerkiksi APNEE, APNEE-TU).

Euroopassa järjestetään vuosittain autoton päivä [94] tietoisuuden lisäämiseksi kestävästä kaupunkiliikenteestä. Tämän vuonna 2000 alkunsa saaneen tapahtuman kannatus kasvaa jatkuvasti, sillä siihen osallistui 760 kaupunkia vuonna 2000, 1 005 kaupunkia vuonna 2001 ja 1 448 kaupunkia vuonna 2002. Komissio käynnisti vuonna 2002 liikkuvuusviikon25, jonka aikana pyrittiin lisäämään kansalaisten tietoisuutta kestävän liikkumisen eri osa-alueista. Parhaiten menestyneille kaupungeille myönnettiin palkinnot. Vuosina 2003 ja 2004 tämän tapahtuman aikana järjestetään Liikkuvuuden hallinnan eurooppalainen teemapäivä [95]. Komissio on laatinut aiheesta useita julkaisuja, kuten "Kids on the Move" (2002) ja "Cycling: The Way Ahead for Towns and Cities" (1999) [96].

[94] www.mobilityweek-europe.org/

[95] www.emma-day.info

[96] europa.eu.int/comm/environment/pubs/urban.htm

Kestävä rakentaminen

Rakennusten energiankysynnän hallinnan kehittämistä, demonstrointia ja toteuttamista tuetaan useista yhteisön rahoitusohjelmista. Viimeisimpiin tutkimuksen puiteohjelmiin sisältyy muun muassa ekorakennuksia koskeva hanke, jonka tavoitteena on vähentää yksittäisten rakennusten energiankulutusta sekä edistää uusien ja uusiutuvien energialähteiden omakäyttöä. CONCERTO-aloitteessa [97] keskitytään omakäytön sekä kysynnän hallintaan liittyvien tekniikoiden yhdistämiseen suurissa rakennusyhteisöissä. Sen painopisteenä on energiatehokkuus yhdistettynä uusiutuvien energialähteiden ja sellaisten uusien tekniikoiden käyttöön, joilla pystytään tuntuvasti vähentämään hiilidioksidipäästöjä kustannustehokkaalla tavalla. Lähempänä markkinoita toteutettavassa Euroopan älykästä energiahuoltoa koskevassa ohjelmassa [98] toisinnetaan tämä sama hanke paljon suuremmassa mittakaavassa, esimerkiksi rakennusten uudistamisessa ja sosiaalisessa asuntorakentamisessa.

[97] europa.eu.int/comm/dgs/energy_transport/rtd/concerto/index_en.htm

[98] europa.eu.int/comm/energy/intelligent/index_en.htm

Huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevassa ohjelmassa edistetään aktiivisesti kestävään rakentamiseen liittyviä asioita. Monia hankkeita voidaan pitää suurena edistysaskeleena kestävää rakentamista ja kunnostamista koskevien käytäntöjen suunnittelussa ja edistämisessä Euroopassa. PRESCO-hankkeessa pyritään määrittelemään kestävän rakentamisen eurooppalaiset käytännesäännöt, ja CRISP-hankkeen tavoitteena on kehittää ja validoida yhdenmukaisia arviointiperusteita ja indikaattoreita rakennushankkeiden kestävyyden mittaamiseen etenkin rakennetussa kaupunkiympäristössä. SUREURO-hankkeessa käsitellään sotien jälkeen rakennettujen asuntojen kestävää kunnostamista Euroopassa; tarkoituksena olisi kehittää käytännön hallintovälineitä kestävän kehityksen huomioon ottamiseksi kunnostuksessa ja saada asukkaat mukaan tähän prosessiin. Hankkeen tavoitteena on vähentää energiankulutusta 40 prosenttia. RUFUS-hankkeessa suunnitellaan menetelmiä rakennuspohjien uusiokäyttöön kaupunkialueilla, jotta vähennettäisiin kustannuksia ja rakennusjätteen määrää. Yleishyödyllisten asunto-osuuskuntien ehdottamassa SHE-hankkeessa hallinnoidaan kaikkiaan 750 asunnon rakentamisprosessia kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. WAMBUCO-hankkeessa on tarkoitus suunnitella rakennusjätteiden käsikirja, jonka avulla säästetään resursseja ja parannetaan rakennustyön tuottavuutta. Kestäviä rakennustapoja ja kestävää rakennustekniikkaa käsitellään myös kestävän kehityksen ympäristötekniikkaa koskevassa komission toimintasuunnitelmassa.

Kestävä kaupunkisuunnittelu

Huomisen kaupunkia ja kulttuuriperintöä koskevasta tutkimusohjelmasta tuetaan tutkimushankkeita, jotka koskevat kaupunkien keskustojen ja asuinalueiden elvyttämistä (myös saastuneiden ja hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamista ja uusiokäyttöä), kaupunkialueiden, kuten suurten lähiöiden, kestävää uudistamista sekä tapoja hillitä yhdyskuntarakenteen hajautumista etenkin yhdentämällä maankäyttö liikennesuunnitteluun. Esimerkkeinä voidaan mainita ECOCITY-hanke, jossa analysoidaan maankäytön ja liikenteen välisiä yhteyksiä, LUTR-hanke, jossa laaditaan päättäjille tarkoitettu kestävän maankäytön ja kestävän liikenteen opas, sekä SCATTER-hanke, joka käsittelee yhdyskuntarakenteen hajautumista. HQE R-hankkeessa pyritään kehittämään menetelmä, jonka avulla paikallisyhteisöt voisivat päästä eteenpäin kaupunkien kestävässä uudistamisessa ja kehittämisessä. Lisäksi on toteutettu viiden hankkeen rypäs, jossa pyritään arvioimaan viheralueiden vaikutuksia kaupunkien kestävään kehitykseen sekä kehittämään niiden hoitoon ja suunnitteluun liittyviä välineitä. Muutamissa hankkeissa tarkastellaan kulttuuriperinnön huomioimista kaupunkien kehittämistä koskevissa suunnitelmissa. Esimerkiksi SUIT-hankkeen tavoitteena on suunnitella strategista ympäristöarviointia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevien direktiivien soveltamiseen liittyviä menettelyjä kaupungeissa, joilla on merkittävää kulttuuriperintöä. UGIS-hankkeessa tutkitaan, miten kaupunkien kehittämistä koskevat ohjelmat voivat edistää sosiaalista osallisuutta ja kaupunkihallinnon parantamista. CABERNET [99] on yhteishanke, johon osallistuu kaikkiaan 21 Euroopan maata. Sen tavoitteena on helpottaa uusien kestävien ratkaisujen kehittämistä hylättyjen teollisuusalueiden kunnostamiseksi kaupungeissa.

[99] www.cabernet.org.uk

Myös Yhteinen tutkimuskeskus (YTK) toimii aktiivisesti tällä alalla. MOLAND-tietokanta [100] käsittää 40 kaupunkialuetta, ja siihen kootaan maankäytön seurantatietoja, joiden avulla voidaan selvittää maankäyttöpolitiikan ja väestökehityksen suhdetta aluekehitykseen. YTK valmistelee myös aluesuunnittelun ja kaupunkien kestävän hoidon käsitteiden sisällyttämistä päätöksentekoa tukevaan järjestelmään, jonka tavoitteena on estää ja lievittää sääoloista johtuvien luonnononnettomuuksien (tulvat, metsäpalot, maanvyöryt) vaikutuksia.

[100] moland.jrc.it/

Liite 4: EU:n liikenneneuvostossa hyväksytty kestävän liikennejärjestelmän määritelmä

EU:n liikenneneuvostossa huhtikuussa 2001 hyväksytyn määritelmän mukaan kestävä liikennejärjestelmä on seuraavanlainen:

- sen avulla yksilöiden, yritysten ja yhteisöjen peruskäyttö- ja kehitystarpeisiin voidaan vastata turvallisella tavalla ja ottaen huomioon ihmisten terveys ja ekosysteemien hyvä tila sekä edistää eri sukupolveen kuuluvien ja samaa sukupolvea olevien keskinäistä tasa-arvoa;

- se on taloudellisesti toteutettavissa, toimii tasapuolisesti ja tehokkaasti, mahdollistaa liikennemuodon valinnan sekä tukee kilpailukykyistä taloutta ja tasapainoista alueellista kehitystä;

- sen avulla rajoitetaan päästöjä ja jätteiden syntymistä maapallon sietokyvyn mukaisiksi, siinä käytetään uusiutuvia energialähteitä ylittämättä niiden uusiutumiskykyä sekä uusiutumattomia energialähteitä samaan tahtiin tai hitaammin kuin niille kehitetään korvaavia uusiutuvia vaihtoehtoja ja vähennetään maankäytön ja meluhaittojen vaikutukset mahdollisimmat pieniksi.

Liite 5: Esimerkkejä rakennerahastojen ja koheesiorahaston käytöstä kaupunkien kestävässä kehittämisessä

Ateenan metro

Tämä kunnianhimoinen liikennehanke toteutettiin 4 miljoonan asukkaan suurkaupungissa, joka oli lisäksi yksi Euroopan saastuneimmista kaupungeista. Ateenassa on 1,4 miljoonaa ajoneuvoa, mutta sen joukkoliikenne oli vähitellen huvennut yhteen sähköjunalinjaan ja riittämättömään bussiliikenteeseen. Joukkoliikenteen matkustajamäärä oli laskenut jyrkästi. Euroopan unionin rahoituksella ja Euroopan investointipankin myöntämillä edullisilla lainoilla kaupunkiin voitiin kuitenkin rakentaa kaksi uutta metrolinjaa, joilla aloitettiin liikennöinti vuoden 2000 alussa. Metron arvioidaan vähentäneen yksityisautojen käyttöä päivittäin noin 250 000 automatkan verran. Se on tuottanut merkittävää ajan- ja energiansäästöä, nostanut asukkaiden elämänlaatua, parantanut kaupunkiympäristöä ja kohentanut yleisesti kaupunkikuvaa.

Hankkeella on ollut myös työllistävä vaikutus, sillä vastikään liikenteeseen saatujen metroväylien rakentamiseen osallistui 4 500 työntekijää, ja nyt 3 000 muuta työläistä rakentaa metrolle uutta jatkoyhteyttä. Metroverkkoa hallinnoiva valtionyhtiö on luonut 800 pysyvää työpaikkaa.

Esikaupunkien rakennuspolitiikka

Suurten kauppakeskusten ja tehtaanmyymälöiden sijoittuminen kaupunkien laitamille vaikuttaa kielteisesti kaupunkeihin, alueelliseen tasapainoon ja ympäristöön. Se aiheuttaa kaupungin keskustan taantumista, liikenteen lisääntymistä, viheralueiden vähenemistä ja maiseman pilaantumista. Tämä voi puolestaan tuntua heijastusvaikutuksina naapurivaltioiden rajaseuduilla. Tämän kehityksen pysäyttämiseksi ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi rajaseutujen aluekehityspolitiikkoja on alettava koordinoida keskenään, ja ne on sisällytettävä osaksi pitkän aikavälin kansainvälistä lähestymistapaa.

TRADE-hankkeen toteuttajina olivat Nordrhein-Westfalenin (Saksa), Limburgin (Alankomaat) sekä Vallonian ja Flanderin (Belgia) alueviranomaiset sekä yksi saksalainen kansalaisjärjestö. Ne kokosivat kansainvälisen työryhmän, joka yhdisti asiantuntemuksensa arvioidakseen uusien ostoskeskusten rakentamista koskevat hakemukset, ottaakseen käyttöön konsultointijärjestelmän ja kehittääkseen yhteiset työmenetelmät. Se vertaili viranomaisten kokemuksia ja tarkasteli ostoskeskusten rakentamisesta etenkin rajaseuduilla aiheutuneita vaikutuksia. Lopuksi työryhmä laati suuntaviivat, jotka saivat kaikkien kumppaniviranomaisten hyväksynnän. Samalla liikkeenharjoittajille, paikallisviranomaisille ja muille instituutioille järjestettiin seminaareja, joissa niille tiedotettiin tilanteesta ja annettiin niille tilaisuus kertoa kantansa TRADE-hankkeesta.

Hankkeeseen osallistuneilla neljällä alueella on nyt käytössään yhteiset periaatteet ja kriteerit, joilla varmistetaan, ettei ostoskeskusten rakentaminen vaikuta haitallisesti paikallisen kaupungin ja naapurikaupunkien keskustoihin eikä vahingoita ympäristöä. Rakennusluvat myönnetään näiden yhteisten suuntaviivojen perusteella. Niitä sovellettiin esimerkiksi arvioitaessa esimerkiksi seitsemää tehtaanmyymälää koskeva rakennussuunnitelma, jonka kokonaispinta-alaksi olisi tullut 100 000 neliömetriä. Arvioinnin tuloksena myymälärakennusten määrä supistettiin kahteen, ja niille varattiin vähemmän liiketilaa. Valtioiden välinen TRADE-pilottihanke johtaa aikanaan kansainvälisen verkoston perustamiseen aluepolitiikkojen koordinoimiseksi tällä alalla.

Dublin: etusija bussiliikenteelle ja pyöräilijöille

Dublinin viranomaiset käynnistivät Euroopan unionin tuella joukon toisiinsa liittyviä hankkeita, joiden tavoitteena on parantaa liikenteen sujuvuutta Dublinin kaupunkialueella. Tehokasta bussiliikennettä varten on varattu omat väylät, kaupunkiin on rakennettu uusia kävelykatuja ja 60 kilometrin verran pyöräteitä, ja liikenne on järjestetty pyöräilijöitä suosivasti. Lisäksi kaupungin keskustaan, asemille ja kaupunkiin johtavien pääteiden varrelle on rakennettu useita polkupyörien pysäköintialueita.

Palermossa parannetaan paikallisympäristöä lisäämällä joukkoliikenteen tehokkuutta ja luotettavuutta

Palermossa pannaan täytäntöön Urban-ohjelmaan sisältyvää hanketta, jossa hyödynnetään uusinta teknologiaa joukkoliikenteessä. Hankkeen tuloksena on integroitu geostationaarisia satelliitteja käyttävä liikenteenohjausjärjestelmä, joka tunnetaan nimellä "Saturn" (Satellite Application for Transport in Urban Nodes). Se hakee reitillä kulkevien bussien tarkan sijainnin ja ilmoittaa pysäkeille asennetuissa sähköisissä näyttölaitteissa täsmälliset saapumisajat. Matkustajat tietävät täsmälleen, miten kauan he joutuvat odottamaan bussia, ja voivat suunnitella aikataulunsa sen mukaan.

Puhtaalla vedellä uutta eloa Szczeciniin

Odrajoen varrella sijaitseva Szczecinin satamakaupunki (väkiluku 420 000) on yksi Itämeren pahimmista saastuttajista. Kaupungissa toimii nykyisin vain yksi pienehkö mekaaninen jätevedenpuhdistamo. Vain 13 prosenttia kaupungissa syntyvistä jätevesistä käsitellään. Szczecinin juomavesi on myös heikkolaatuista ja selvästi alle EU:n standardien. Kaupungin vesihuolto on laajalti riippuvainen yhdestä ainoasta vesiputkesta. Se johtaa kaupungista kaakkoon sijaitsevaan Miedwiejärveen, joka on Szczecinin pääasiallinen vedenottopaikka. Vedenjakelujärjestelmässä sattuu erittäin tiuhaan vuotoja. Kaupunki sai maaliskuussa 2000 valmiiksi tärkeän investointiohjelman, johon sisältyy kaksi uutta jätevedenpuhdistamoa, nykyisen puhdistamon nykyaikaistaminen sekä suuritöinen viemärijärjestelmän laajentamis- ja kunnostamishanke. Ohjelman yleisenä tavoitteena on auttaa Szczeciniä täyttämään EU:n vaatimukset erityisesti yhdyskuntajätevesiä ja juomavettä koskevien direktiivien osalta.

Lisätietoja näistä hankkeista löytyy seuraavasta Internet-osoitteesta:

Liite 6: Kaupunkiympäristö ympäristöpolitiikassa

Vesi: Päästöjen rajoittamisesta säädetään pääasiassa yhdyskuntajätevesien käsittelystä annetussa direktiivissä [101]. Päästöjen rajoittamisen ohella vesipuitedirektiivissä [102] asetetaan hyvän veden laadun saavuttamista koskeva velvoite kaikkien vesien osalta sekä otetaan käyttöön kunkin vesistöalueen ja vesipiirin kokonaisvaltainen hoito. Kaupunkialueiden kannalta kaikkien vesien hyvä laatu helpottaa hyvälaatuisen juomaveden tarjoamista, kuten juomavesidirektiivissä [103] edellytetään, sekä hyvälaatuisen virkistyskäyttöön tarkoitetun veden ja uimaveden tarjoamista, kuten uimavesidirektiivissä [104] edellytetään.

[101] Neuvoston direktiivi 91/271/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1991, yhdyskuntajätevesien käsittelystä (EYVL L 135, 30.5.1991, s. 40).

[102] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

[103] Neuvoston direktiivi 98/83/EY, annettu 3 päivänä marraskuuta 1998, ihmisten käyttöön tarkoitetun veden laadusta (EYVL L 330, 5.12.1998, s. 32).

[104] Neuvoston direktiivi 76/160/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1975, uimaveden laadusta (EYVL L 31, 5.2.1976, s. 1).

Kaupunkien kannalta paljon suurempi merkitys on kuitenkin vesistöalueen hoitoa koskevalla prosessilla, joka edellyttää paikallisviranomaisten osallistumista ja panosta. Kaupungit omistavat useimmat veteen liittyvät infrastruktuurit tai sääntelevät niitä, ja niillä on lupa- ja verotusvaltuuksia, joiden avulla voitaisiin huomattavasti parantaa veden kestävää käyttöä.

Jos esimerkiksi edistettäisiin kaupunkialueiden pintojen läpäisevyyttä ja sadevesivalunnan erottamista viemärijärjestelmästä, voitaisiin edistää luonnollisen pohjaveden muodostumista, laskea jäteveden keruu- ja käsittelykustannuksia sekä vähentää tulvia. Kaupungeissa voitaisiin tukea tai edellyttää vedenjakelujärjestelmän kunnostusta, jotta nykyisin suuria vuotoja saataisiin vähennettyä. Niissä voitaisiin lupien myöntämisellä edistää veden kestävää käyttöä kotitalouksissa ja teollisuudessa, ja niissä voitaisiin asettaa vedenkulutustavoitteita, laajentaa veden tarpeen hallinnan täytäntöönpanoa sekä tukea tavoitteita paikallisin veroin ja/tai hinnoin.

Yhä useampi kaupunki voitaisiin saada osallistumaan aktiivisesti vesistöalueiden hoitoon erilaisten toimenpiteiden avulla. Edellä 2.1.3. kohdassa kuvattujen, veden käytön kattavien ympäristöjärjestelmien yleinen täytäntöönpano loisi yleisen perustan pienten kaupunkien aktiiviselle osallistumiselle, mutta ne voisivat silti vapaasti asettaa vettä koskevat paikalliset tavoitteensa. Prosessin tukemiseksi komissio laatii asianmukaisia suuntaviivoja siitä, miten kaupunkien viranomaiset voivat panna täytäntöön vesien kestävän hoidon ja osallistua aktiivisesti vesistöalueen hoitoon, ja se voi tarvittaessa ehdottaa sitovia kohdennettuja toimenpiteitä.

Ilmastonmuutos ja energia: Useissa kaupungeissa, kuten Climate Alliance- ja Energie-Cités-verkostoihin kuuluvissa kaupungeissa, toteutetaan aloitteita, joilla tuetaan EU:n ilmastonmuutosohjelman (ECCP [105]) monenlaisia toimenpiteitä. Komissio tukee edelleen tällaisia verkostoja (ks. 5.1. kohta). Niiden ennakoivaa lähestymistapaa ja panosta on kuitenkin laajennettava, ja kustannustehokkain väline tähän saattaa olla 2.1.3. kohdassa ehdotettu toimenpide, jossa muun muassa energian ja kasvihuonekaasupäästöjen yhteisen hallinnan asianomaisessa kaupungissa kattavien kaupunkiympäristöjärjestelmien täytäntöönpanoa laajennetaan. Näin kaupungeissa suhtauduttaisiin entistä vastuullisemmin energiankulutukseen ja niiden omalta alueelta peräisin oleviin kasvihuonekaasupäästöihin, ja niissä voitaisiin asettaa omia tavoitteita.

[105] KOM(2000) 88 lopullinen.

Ilma: Ilmanlaadun puitteista säädetään direktiivissä 96/62/EY, jonka mukaan jäsenvaltioiden on muun muassa laadittava yksityiskohtaisia toimintasuunnitelmia kaupunkialueille ja taajamille, jos raja-arvot ylittyvät. Raja- tai tavoitearvoja on asetettu SO2:ta, hiukkasia, CO:ta, bentseeniä, NO2:ta, typen oksideja (NOx), lyijyä ja alailmakehän otsonia (ja osittain myös PAH-yhdisteitä ja raskasmetalleja) koskevissa johdannaisdirektiiveissä, ja kansallisia päästörajoja on asetettu SO2:lle, typen oksideille (NOx) ja VOC-yhdisteille sekä ammoniakille. Useissa direktiiveissä asetetaan päästörajoja eri ajoneuvoluokille ja moottoripolttoaineen laadulle (ks. 2.2.2. kohta), ja direktiivissä 99/13/EY [106] rajoitetaan monenlaisten teollisuuslaitosten haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC-yhdisteiden) päästöjä.

[106] Neuvoston direktiivi 1999/13/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 1999, orgaanisten liuottimien käytöstä tietyissä toiminnoissa ja laitoksissa aiheutuvien haihtuvien orgaanisten yhdisteiden päästöjen rajoittamisesta (EYVL L 85, 29.3.1999, s. 1).

CAFE-ohjelmassa [107] (Puhdasta ilmaa Eurooppaan) luodaan parhaillaan kattavaa tieteellistä perustaa, jonka avulla liitetään toisiinsa ilman pilaantuminen ja sen vaikutukset terveyteen, ekosysteemeihin ja kulttuuriperintöön, ja samalla valmistellaan ilman pilaantumisen teemakohtaista strategiaa, josta on määrä tehdä ehdotus vuoden 2005 puolivälissä. Sen tavoitteena on selvittää, millaisia toimia Euroopassa tarvitaan eri tasoilla, jotta voidaan saavuttaa kunnianhimoiset tavoitteet ja suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä ilman pilaantumisen merkittäviltä kielteisiltä vaikutuksilta. Siinä voidaan erityisesti esittää uusia ilmanlaadun raja-arvoja sekä päästöjen raja-arvoja tai standardeja ajoneuvoille ja teolliselle toiminnalle. Tällaisia teknisiä ratkaisuja voidaan täydentää kehittämällä toimenpiteitä, joilla edistetään kestävää kaupunkiliikennettä (ks. 2.2. kohta), ja CAFE-ohjelmassa otetaan huomioon tällaiset vaihtoehdot toimenpiteiden kehittämisessä. Siinä selvitetään myös ulkoilman ja sisäilman laadun yhteyksiä kaupunkialueilla, ja ilmanlaatua koskevia raportointivaatimuksia tarkistetaan siten, että kaupungit voidaan ottaa huomioon.

[107] KOM(2001) 245 lopullinen.

Melu: Ympäristömelun arvioinnista ja hallinnasta annetun direktiivin 2002/49/EY mukaan jäsenvaltioiden on kartoitettava ympäristömelulle altistuminen ja hyväksyttävä asianmukaisella hallintotasolla toimintasuunnitelmia melun hillitsemiseksi muun muassa suuriin taajamiin (alun perin yli 250 000 asukkaan taajamiin ja myöhemmin yli 100 000 asukkaan taajamiin). Melukartat on laadittava yhteisiä indikaattoreita käyttäen, jotta ne ovat vertailukelpoisia kaikkialla EU:ssa.

Luonto ja biologinen monimuotoisuus: Vaikka lintudirektiivin [108] ja luontodirektiivin [109] sekä Natura 2000 -verkoston täytäntöönpano koskee lähinnä muita kuin kaupunkialueita, joitakin suojeltuja lajeja ja/tai luontotyyppejä esiintyy myös kaupunkialueilla, joilla niiden suojelu on erityisen vaikeaa. Tarvitaan siis suuntaviivoja, joiden avulla viranomaiset, myös paikallisviranomaiset, voivat varmistaa asianmukaisen suojelun. Yleisesti ottaen kaupunkialueilla, puistoissa ja puutarhoissa sekä muilla viheralueilla saattaa olla yllättävän paljon lajeja, ja kaupunkien biologisen monimuotoisuuden vahvistamiseen ja kehittämiseen sekä lajien että asukkaiden hyödyksi on olemassa runsaasti mahdollisuuksia. Useissa kaupungeissa on esimerkiksi alettu kehittää "viherkäytäviä", joilla yhdistetään kaupungin ja ympäröivän maaseudun viheralueet ja vähennetään näin kaupunkien luonnonpopulaatioiden eristyneisyyttä. Luontoa ja biologista monimuotoisuutta koskevan tietoisuuden lisääminen kaupunkilaisten keskuudessa on niin ikään tärkeä toimenpide, josta saadaan paljon hyötyä pitkällä aikavälillä. Vuonna 2001 julkaistussa tiedonannossa [110] "Biologista monimuotoisuutta koskeva toimintasuunnitelma luonnonvarojen suojelemiseksi" esitettiin useita toimia nimenomaan kaupunkialueita varten. Komissio laatii neuvostolle ja parlamentille vuonna 2004 kertomuksen suunnitelman täytäntöönpanon edistymisestä sekä tarkistaa toimien ensisijaisia tavoitteita. Kaupunkiulottuvuus otetaan täysimääräisesti huomioon tässä kertomuksessa. Komissio kehittää myös biologisen monimuotoisuuden indikaattoreita.

[108] Neuvoston direktiivi 79/409/ETY, annettu 2 päivänä huhtikuuta 1979, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EYVL L 103, 25.4.1979, s. 1).

[109] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

[110] KOM(2001) 132 lopullinen.

Jätteet: Väestöstä 80 prosenttia asuu kaupunkialueilla, joten kaupungeissa tuotetaan vastaava määrä erilaisia jätteitä, kuten kiinteää yhdyskuntajätettä, puhdistamolietettä, kaupan tuottamaa jätettä sekä rakennus- ja purkujätteitä, joihin sovelletaan jätteistä annettua keskeistä ympäristölainsäädäntöä. Jätteistä annetun puitedirektiivin [111] mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että jätteet käsitellään vaarantamatta ihmisen terveyttä tai ympäristöä, ja siinä säädetään lupa- ja tarkastusvelvoitteista sekä jätehuoltosuunnitelmien hyväksymisestä. Kaatopaikkadirektiivin [112] vaatimukset koskevat jätteen turvallista sijoittamista kaatopaikoille sekä kaatopaikoille sijoitettavan ja erityisesti biohajoavan jätteen vähentämistä. Pakkausjätedirektiivissä [113] asetetaan hyödyntämis- ja kierrätystavoitteita, jätteenpolttodirektiivissä [114] vahvistetaan polttolaitosten päästöjen raja-arvoja, ja romuajoneuvodirektiivissä [115] ja sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivissä [116] asetetaan hyödyntämis-, kierrätys- ja uudelleenkäyttötavoitteita sekä palautusvelvoitteita.

[111] Neuvoston direktiivi 75/442/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1975, jätteistä (EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39).

[112] Neuvoston direktiivi 1999/31/EY, annettu 26 päivänä huhtikuuta 1999, kaatopaikoista (EYVL L 182, 16.7.1999, s. 1).

[113] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 1994, pakkauksista ja pakkausjätteistä (EYVL L 365, 31.12.1994, s. 10).

[114] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/76/EY, annettu 4 päivänä joulukuuta 2000, jätteenpoltosta (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 91).

[115] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/53/EY, annettu 18 päivänä syyskuuta 2000, romuajoneuvoista (EYVL L 269, 21.10.2000, s. 34).

[116] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/96/EY, annettu 27 päivänä tammikuuta 2003, sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta (EYVL L 37, 13.2.2003, s. 34).

Jätteiden syntymisen ehkäisemisen ja kierrätyksen teemakohtaisessa strategiassa sekä luonnonvarojen kestävän käytön teemakohtaisessa strategiassa kehitetään kokonaisstrategiaa, jolla osaltaan minimoidaan jätteiden tuotanto ja maksimoidaan niiden hyödyntäminen. Vahvasti "keskittynyt" jätteiden tuotanto kaupunkialueilla helpottaa niiden valikoivaa hyödyntämistä ja käsittelyä sekä tarjoaa mahdollisuuksia ja haasteita, jotka edellyttävät kaupunkien ottamista huomioon jätekysymyksissä. Paikallisviranomaiset ovat keskeisiä toimijoita jätepolitiikan täytäntöönpanossa. Useilla paikallisilla aloitteilla pyritään lisäämään väestön ja pienyritysten osallistumista jätesuunnitteluun sekä jätteiden syntymisen ehkäisemiseen ja kierrätykseen. Muita kaupunkisuunnitteluun liittyviä jätepolitiikan osa-alueita ovat jätteiden keruu-, esikäsittely- ja käsittelykeskusten sijainti sekä ympäristömyönteiset liikennejärjestelmät, kuten vesiliikenne. Nämä lähestymistavat liittyvät tiiviisti paikallisten Agenda 21 -toimintaohjelmien täytäntöönpanoon. Komissio selvittää yhteisön mahdollista osuutta näiden aloitteiden kehittämisessä. Erityisesti tiettyjen jätevirtojen, kuten rakennus- ja purkujätteiden, hallinnan kaupunkiulottuvuus otetaan huomioon määritettäessä kierrätystä edistävää tulevaa yhteisön politiikkaa.