20.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/135

1.1

Tiedonannolla, jonka antamisesta ilmoitettiin komission raportissa kevään 2004 Eurooppa-neuvostolle (1), pyritään edistämään sellaisen yhteisen kehyksen määrittämistä, joka tukee jäsenvaltioiden pyrkimyksiä uudistaa ja kehittää terveydenhuoltoa ja pitkäaikaishoitoa avointa koordinointimenetelmää soveltamalla.

1.2

Komissio on esittänyt kolme periaatetta (2), jotka Barcelonassa maaliskuussa 2002 kokoontunut Eurooppa-neuvosto on hyväksynyt ja joihin uudistus voi perustua: terveydenhuollon saatavuus yleisyyden, oikeudenmukaisuuden ja yhteisvastuullisuuden periaatteiden mukaisesti; laadukkaan terveydenhuollon tarjonta; terveydenhuollon rahoituksen kestävyys pitkällä aikavälillä sekä terveydenhuoltojärjestelmän tehostaminen.

1.3

Terveydenhuoltopalvelut kuuluvat perustamissopimuksessa tarkoitettuihin palveluihin. Eriarvoisuutta ja terveydenhuollon saatavuutta koskevat jatkuvat ongelmat, laadukkaiden palvelujen toisinaan riittämätön tarjonta sekä talouden epätasapaino ovat korostaneet tarvetta tehostaa jäsenvaltioiden politiikkojen yhteensovittamista, jotta terveydenhuoltoalan ajanmukaistamista ja kehittämistä voidaan tukea ottaen huomioon väestön ikääntymisestä johtuvat monitahoiset vaikutukset sosiaaliseen koheesioon ja työllisyyteen.

1.4

Kyseisiin haasteisiin vastaamiseksi sosiaalisen suojelun järjestelmiä on uudistettava integroidusti ja koordinoidusti. Terveydenhuolto ja pitkäaikaishoito ovat aloja, joilla on selkeytettävä sosiaalisen suojelun koordinointiprosessia (streamlining) (3). Avoin koordinointimenetelmä on tässä yhteydessä erityisen soveltuva, sillä se on joustava väline, jolla voidaan ottaa huomioon erilaiset tilanteet ja jäsenvaltioiden toimivaltuudet (4).

1.5

Tiedonannossa mainitaan seuraavat tulevat toimet:

2.1.1

ETSK vahvistaa aiemmissa lausunnoissaan jo ilmaistun mukaisesti kannattavansa täysin yhteisiä tavoitteita terveydenhuoltojärjestelmien kehittämiseksi. Siihen pyritään

Komitea on samaa mieltä siitä, että tavoitteet muodostavat kattavan ja yhtenäisen kokonaisuuden. Niiden kehittäminen ja rationalisointi edellyttää tehokasta hallintoa, joka perustuu asianomaisten toimijoiden osallistamiseen ja vastuullistamiseen. Myös työmarkkinaosapuolten ja koko kansalaisyhteiskunnan on osallistuttava uudistusprosessiin.

2.1.2

ETSK on myös todennut äskettäin antamassaan oma-aloitteisessa lausunnossa, että jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien kyky täyttää mainitut tavoitteet riippuu sosioekonomisista ja väestöä koskevista tekijöistä, joita on tarkasteltava aiempaa syvällisemmin ongelman monitahoisuuden ymmärtämiseksi ja vaikutuksiltaan mahdollisesti tuhoisien suuntausten ennakoimiseksi (5).

2.1.3

Kyseiset tekijät vaikuttavat nimittäin nykyisiin ja tuleviin tarpeisiin sekä käytettävissä oleviin resursseihin. Terveydenhuollossa pyritään tehokkuuteen, sillä ala on vuorovaikutuksessa sosiaalisen suojelun järjestelmän muiden osa-alojen kanssa. Terveydenhuoltoalan rahoitustarpeet myös kilpailevat muiden sosiaalisen suojelun osa-alojen rahoitustarpeiden kanssa, ja alan heikkoudet heijastuvat niihin ja päinvastoin.

2.1.4

Terveydenhuollossa käydään sisäistä kilpailua resursseista, ja alalla toimii vastaava vuorovaikutusmekanismi (esimerkiksi kustannuksia jaettaessa tietyn sektorin rationalisointitoimet voivat tuottaa päinvastaisen tuloksen toisella sektorilla, tai henkilökunnan siirtäminen sektorilta toiselle saattaa heikentää ennalta arvaamattomasti palvelujen laatua). Tällaisia mekanismeja on analysoitava huolellisesti kaikissa terveydenhuoltojärjestelmän uudistusprosesseissa.

2.1.5

ETSK on sitä mieltä, että kun tarkastellaan ongelman yhtä näkökohtaa ottamatta huomioon muihin näkökohtiin kohdistuvia vaikutuksia tai seuraamatta eri alojen vuorovaikutteisia suuntauksia, otetaan se riski, että tulokset ovat vääristyneitä tai ettei haluttuihin tuloksiin päästä. Tästä syystä on komitean mielestä tärkeää, että ongelmista ja niiden vuorovaikutussuhteista ollaan yleisesti samaa mieltä ja että yhteisillä strategioilla pyritään löytämään toteutuskelpoisia ratkaisuja.

2.1.6

Terveydenhuollolla on erittäin merkittävä sosiaalinen ja psykologinen arvo. Sairauden, kärsimyksen ja kuolemanvaaran uhatessa kansalainen edellyttää saavansa laadukkainta mahdollista hoitoa eikä ajattele kustannus–hyöty-suhdetta tai rahoituksen kestävyyttä. Tämä aiheuttaa arkaluonteisen poliittisen ongelman, sillä päättäjien on asetettava painopisteet ja valittava tulokselliset ja kestävät terveydenhuoltopalvelut. Valinta on vaikea eri alojen intressien ja subjektiivisten mielipiteiden vuoksi, jotka vaikeuttavat usein palvelujen kysyntää ja tarjontaa koskevien uudistustoimien toteuttamista.

2.1.7

Terveyteen liittyvät väestön tarpeet ja odotukset, joiden kohdalla kyse ei ole pelkästään elämän laadusta vaan myös laadukkaasta elämästä, on otettava riittävästi huomioon, kun arvioidaan kustannusten ja hyödyn suhdetta ja taloudellista kannattavuutta. Tätä edellyttävät entistä rationaalisemmat ja perustellummat hoidon laadun parantamiseen liittyvät pitkäjänteiset valinnat sekä koko väestön, ja erityisesti sairaiden ja muiden hoitoa tarvitsevien, todellisiin tarpeisiin liittyvät poliittiset päätökset.

2.1.8

ETSK toteaa, että terveydensuojelu on oikeus ja yhteisön politiikkojen painopisteala. Komitea katsoo kuitenkin, että kyseisen oikeuden pitkäjänteinen suojelu edellyttää tehokkaita välineitä, jotta kaikille varmistetaan asianmukaiset ja käytettävissä olevia varoja vastaavat yleiset palvelut. Lisäksi on toteutettava perinpohjainen vertailu, jotta selvitetään, mitkä väestön tarpeet ja odotukset terveydenhuollon suhteen ovat oikeutettuja ja minkälaiset toimijoiden vastuullistamismekanismit edistävät resurssien asianmukaista käyttöä ja tehostavat terveydenhuoltoa, eli mahdollistavat järjestelmän kestävän rahoituksen.

2.2.1

Väestön ikääntyminen ei tarkoita vain sitä, että yli 80-vuotiaiden määrä kasvaa yli 65-vuotiaiden määrää jyrkemmin. Usein, vaikkakaan ei aina, ikääntyneet saattavat kärsiä useista sairauksista. Tämä ei kuitenkaan välttämättä merkitse loputtomia lääketieteellisiä toimenpiteitä, vaan voi johtaa entistä kokonaisvaltaisempaan hoitoon. Väestön ikääntymiseen liittyy myös muita ongelmia, jotka usein jätetään huomiotta, vaikka niihin tulisi tarttua.

2.2.2

Väestörakenteen ja erilaisten tarpeiden ajan mittaan muovaamaa terveydenhuoltojärjestelmää on uudistettava siten, että vähennetään organisatorisille rakenteille, ammattirooleille ja kulttuurisille asenteille tyypillistä joustamattomuutta ja jäykkyyttä. ETSK:n mielestä tämä voidaan toteuttaa analysoimalla niin jäsenvaltioiden kesken kuin jäsenvaltioissa suuresti vaihteleva väestön terveydentila ja terveydenhuoltotarpeet sekä pyrkimällä ennakoimaan näin väestökehityksen muutoksia, jotka ovat jo käynnissä ja tulevat entisestään voimistumaan ja joiden vaikutukset ovat suurelta osin ennakoitavissa.

2.2.3

Lisäksi on kehitettävä ratkaisuja, joiden avulla voidaan hallita nykyistä paremmin palvelujen kysynnän ja tarjonnan suhdetta. Tässä yhteydessä on arvioitava palvelujen saatavuus ja kysyntään vastaaminen, autettava heikkokuntoisia henkilöitä hyödyntämään palveluja sekä varmistettava niin tarpeiden ja henkilökohtaisten hoitosuunnitelmien integroitu arviointi kuin terveydenhuollon jatkuvuus ja tulosten järjestelmällinen arviointi. Tällaisten näkökohtien tulisi sisältyä avoimeen koordinointimenetelmään, ja sen yhteydessä tulisi näin ollen edistää nykyistä yhdenmukaisempia lähestymistapoja sekä vahvistaa sosiaalisen koheesion mekanismeja.

2.2.4

Komissio mainitsee tiedonannossaan myös toisen väestökehityksen muutosta koskevan näkökohdan eli perherakenteen muuttumisen ja naisten työssäkäynnin lisääntymisen, minkä vuoksi perheillä ei ole entisenlaisia valmiuksia huolehtia sairaista perheenjäsenistään. Näin ollen kotona tarjottavat hoitomuodot on suunniteltava uudelleen. Kotihoitoa ei voida jättää pelkästään ammattimaisten palveluntarjoajien vastuulle kustannusten ja henkilökunnan työhönottovaikeuksien vuoksi. Näin menetettäisiin myös ympärivuorokautinen hoitovalmius ja usein ihmisläheinen hoito. Tämän vuoksi on uudistettava omaishoidon tukea ja korvattava omaisille heidän antamansa hoito. Lisäksi on annettava tukea kelvollisten asuinolojen, kuljetuspalvelujen sekä muiden omaishoitoa edistävien palvelujen varmistamiseksi.

2.2.5

Tätä nykyä hyvin eri muodoissa tarjottavasta kotihoidosta vastaavat keskus- ja paikallisviranomaiset, keskinäiset ja muut vakuutusjärjestelmät ja -rakenteet sekä hoivapalveluja tarjoavat elimet ja järjestöt. Yleisesti ottaen on todettava, ettei kotihoito ole vielä kehittynyt riittävästi eri maissa. Sitä on parannettava siten, että otetaan huomioon tarpeet, jotka johtuvat dementian, neurovaskulaaristen sairauksien ja yleisesti monisairauksien sekä niihin liittyvän omatoimisuuden menetyksen yleistymisestä. Kyseisistä sairauksista kärsii ainakin 30 prosenttia yli 75-vuotiaista.

2.2.6

ETSK kehottaa vertailemaan ja tutkimaan perusteellisesti tietyissä jäsenvaltioissa jo saatuja kokemuksia omaishoitajien tukemisesta (esimerkiksi verohelpotusten myöntäminen, hoitajan eläkeoikeuden ja sosiaaliturvan varmistaminen, oikeus lomaan, sijaisten käyttöön asettaminen lepoajoiksi, päiväkeskusten hyödyntäminen jne. (9)).

2.2.7

Tämänkaltaiset ratkaisut vaikuttavat olevan palvelujen tarjoajalle edullisia ja palvelun saavalle vanhukselle muita vaihtoehtoja parempia, sillä niissä voidaan integroida ammatilliset ja yhteisvastuullisuuteen perustuvat resurssit sekä alentaa huomattavasti palvelujen kustannuksia. Tällaiset ratkaisut hyödyttävät toisin sanoen molempia osapuolia. Hoitokustannukset olisivat huomattavasti korkeammat, jos palvelu tarjottaisiin hoitokodeissa, ja samalla tuetaan epävirallista hoitomuotoa, joka olisi joka tapauksessa olemassa.

2.3.1

Terveydenhuoltoalan ja pitkäaikaishoidon prosentuaalinen osuus unionin kokonaistyöllisyydestä on merkittävä. Alalla syntyi toiseksi eniten työpaikkoja eli 1,7 miljoonaa uutta työpaikkaa 15 jäsenvaltion unionissa vuosina 1997–2002. Tästä huolimatta on pelättävissä, että terveydenhuollon työntekijöiden ikääntyminen ja vaikeudet taata korkeatasoisia palveluja johtavat alalla vakavaan kriisiin.

2.3.2

Alalla on uudistettava koulutusta ja elinikäistä oppimista, jotta kyetään vastaamaan uusiin tarpeisiin ja varmistamaan sekä palvelujen laatu että alan henkilökunnan pysyminen työelämässä.

2.3.3

ETSK katsoo, että edellä mainittujen eri toimijoiden koulutusta uudistettaessa on kehitettävä etenkin seuraavia uusia taitoja:

2.3.4

ETSK kannattaa Euroopan sosiaalirahaston hyödyntämistä koulutustoimiin ammattitaidon parantamiseksi terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon aloilla, alan työntekijöiden ennenaikaisen alalta poistumisen ehkäisemiseksi sekä terveydenhuollon laadun, joustavuuden ja tehokkuuden lisäämiseksi. Tällainen lähestymistapa on erityisen tärkeä uusissa jäsenvaltioissa, joissa alan uudistusprosessi on perinpohjaisempi ja nopeampi ja joissa ammattikoulutuksen tarpeet ovat näin ollen ajankohtaisempia.

2.3.5

Hyvien tulosten saavuttamiseksi on uudistettava myönteisessä mielessä myös julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyötä. Yhteistyöhön on pyrittävä aktiivisesti, jotta vältetään palveluntarjoajien kilpailu tilanteessa, jossa aktiiviväestön osuuden kokonaisväestöstä ennustetaan vähenevän (mikä uhkaa johtaa henkilökuntapulaan tai henkilöstökustannusten huomattavaan nousuun), ja jotta terveydenhuoltojärjestelmissä otetaan täysimittaisesti huomioon sekä tehokkuus että tarpeiden tyydyttäminen. Näyttää siltä, että kyseisiin tavoitteisiin pyritään vain jommallakummalla sektorilla, vaikka niitä tulisi tavoitella molemmilla.

2.4.1

Sekä nykyisten että uusien jäsenvaltioiden keskeisenä haasteena on tarjota jatkossakin laadukkaita ja helposti saatavilla olevia terveydenhuoltopalveluita heikentämättä muiden alojen rahoitusta tai poliittisia painopisteitä. Tämä edellyttää lähestymistapaa, jossa otetaan huomioon niin pitkän aikavälin suuntaukset kuin kysyntää ja tarjontaa koskevat toimenpiteet (vain yhteen näkökohtaan kohdistuvat toimet eivät ole osoittautuneet kustannustehokkaiksi keskipitkällä aikavälillä).

2.4.1.1

Vakaussopimuksesta johtuvien budjettirajoitusten vuoksi terveydenhuoltokuluja ei voida yleisesti lisätä suhteessa palvelujen kysynnän kasvuun. Palvelutarjontaa voidaan kuitenkin jatkuvasti parantaa keskittymällä tehokkaiksi osoittautuneisiin palveluihin ja estämällä terveydenhuoltopalvelujen perusteeton käyttö. Tehokas terveydenhuoltopolitiikka edellyttää lisäksi hoito- ja sosiaalipalvelujen suhteen uudelleen arviointia, jotta voidaan löytää nykytilanteessa ja tulevaisuudessa kansalaisten tarpeita parhaiten vastaavat rakenteet, hoitomenetelmät ja ammattilaispalvelut.

2.4.1.2

On kokeiltu eri keinoja palvelujen kysynnän kontrolloimiseksi. Keinoina ovat olleet kustannusten siirtäminen osittain käyttäjän maksettavaksi (jolloin voidaan sekä siirtää rahoitusvastuuta yksityishenkilöille että rajoittaa palvelujen kysyntää), kysynnän ja tarjonnan hinta- ja määrävalvonta, resurssien tehokkaaseen käyttöön kannustavat uudistukset sekä resurssien siirtäminen sairaalahoidosta ja terveydenhuollosta kotihoitoon.

2.4.1.3

Tässä analyysissa kannatetun avoimen koordinointimenetelmän avulla voidaan arvioida, mitkä edellä mainituista toimista ovat osoittautuneet tehokkaiksi ja minkälainen toimenpiteiden yhdistelmä saattaa osoittautua soveltuvimmaksi. Tällainen arviointi perustuu siihen, että otetaan huomioon erilaiset lähtötilanteet sekä sosiaalisen suojelun järjestelmän muiden osa-alojen ennakoitava vaikutus.

2.4.2

Ehkäisemistoimet ovat varmasti tärkeitä ja tarpeellisia, mutta valitettavan usein laiminlyötyjä. Ehkäisemistoimia koskevan konkreettisen suunnitelman, jonka tulisi olla laaja-alainen ja perustua kokonaisvaltaisiin välineisiin, tulisi olla keskeisellä sijalla terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon kehittämis- ja uudistusstrategiassa. Etenkin jäsenvaltiotasolla jo kokeillut erilaiset ehkäisemistoimet tulisi tutkia avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä ja analysoida perusteellisesti konkreettisten toimien toteuttamiseksi. ETSK on tietoinen ehkäisemistoimien toteuttamisvaikeuksista, sillä toimien toteuttaminen edellyttää yhtenäistä politiikkaa — mihin ei olla vielä läheskään päästy — sekä väestölle suunnattuja koulutushankkeita terveellisten elin- ja työskentelytapojen omaksumiseksi (terveellinen ruokavalio sekä fyysinen ja henkinen aktiivisuus mukaan luettuina). On myös lisättävä riskiryhmien sekä taloudellisesti ja sosiaalisesti muita huonommassa asemassa olevien ryhmien osallistumista ja omaksuttava parempia työskentelytapoja. Tämä vaatii huomattavia ja tietoisia ponnisteluja sekä paljon aikaa, eivätkä tulokset silti ole varmoja.

2.4.3

Kustannusten eriyttäminen terveydenhuoltolaitoksen luokittelun, hoitoon pääsyn ja kulloisenkin hoitomuodon mukaan on kannatettava rationalisointikeino. Jokainen investointi, jolla parannetaan terveydenhuoltojärjestelmän kykyä vastata tarpeisiin tai jolla helpotetaan alan ajanmukaistamista, on otettava huomioon keinona muuttaa terveydenhuollon rahoitusta kestäväksi pitkällä aikavälillä. Toisinaan tällaiset investoinnit uhrataan suhdanteista johtuvien rahoitusvaikeuksien vuoksi. ETSK katsoo, että sijoitukset terveydenhuoltojärjestelmän rationalisoimiseksi tulisi nivoa sekä kysyntään vaikuttaviin toimiin (erikoislääkärien palvelujen saatavuus, kulukatto, jonka yli menevistä kustannuksista käyttäjä huolehtii itse, hoitomaksut jne.) että tarjontaan vaikuttaviin toimiin (terveydenhuoltolaitosten luokittelu, sellaisten innovatiivisten teknologioiden ja lääkkeiden kustannukset, joiden kustannus–hyöty-suhde ei useinkaan ole ilmeinen, korvattavat hoitomenetelmät ja -muodot, terveydenhuoltoalan toimijoiden vastuullistaminen terveydenhuollon kustannusten suhteen jne.).

2.4.3.1

Terveydenhuoltojärjestelmän rakennetta ja toimintatapaa sekä siirtymistä alalta toiselle on analysoitava huolellisesti, jotta varmistetaan rakenteen ja toimintatavan todellinen tehokkuus. Tämän tulisi olla yksi avoimen koordinointimenetelmän painopisteistä.

2.4.3.2

Uudet jäsenvaltiot uudistavat tehokkaasti terveydenhuoltojärjestelmiään. ETSK kannattaa rakennerahastojen, etenkin Euroopan aluekehitysrahaston ja koheesiorahaston käyttöä, jotta helpotetaan terveydenhuollon perusrakenteiden kehittämistä. Komitea katsoo, että saatujen kokemusten arviointi avoimen koordinointimenetelmän avulla saattaa olla erityisen hyödyllistä uusille jäsenvaltioille, jotta ne eivät omaksuisi järjestelmiä, jotka ovat vaarassa vanhentua nopeasti.

2.4.4

Tätä nykyä erillään toimivien palveluntarjoajien (tehohoito, perushoito, sosiaalipalvelut) yhteistyön vahvistaminen, jota komissio tiedonannossaan ehdottaa, on varmasti hyödyllistä, sillä huollettavat henkilöt tarvitsevat yleensä erilaisia, sekä lääkinnällisiä että muita palveluja. Perheiden, hoitoalan toimijoiden ja lääkärien myönteisellä yhteistyöllä varmistetaan parhaat tulokset alhaisin kustannuksin. ETSK toivoo, että äskettäin perustetulle terveyspalveluja ja sairaanhoitoa käsittelevälle korkean tason ryhmälle annetaan selkeä toimeksianto ja että sen tehtäviin kuuluu myös ehdottaa konkreettisia toimia kyseisen yhteistyön toteuttamiseksi.

2.4.5

Teknologinen innovaatio ja potilaiden nykyistä suurempi valveutuneisuus vaikuttavat varmasti mahdollisuuteen alentaa kustannuksia, sillä näin tiettyjä sairauksia voidaan hoitaa aiempaa edullisemmin tai vähentää niiden esiintymistä. Samalla syntyy kuitenkin uusia tarpeita, joiden tyydyttäminen on oikeutettua. Näin ollen luovutaan vakiintuneista, kustannustehokkaista ja yleensä asianmukaisista diagnoosi- ja terapiamenetelmistä. Jollei kyseisiä innovatiivisia menetelmiä kohdenneta nimenomaan iäkkäiden henkilöiden nykyistä tehokkaampaan terveydenhuoltoon, ne saattavat pitkällä aikavälillä pikemminkin nostaa terveydenhuoltokuluja. Koulutetun ja terveystietoisen väestönosan painostus saattaa edelleen heikentää palvelujen tarjontaa heikommalle väestöryhmälle, jonka käytettävissä on jo nyt vain rajoitetut terveydenhuoltopalvelut.

3.1

Koska terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon alalla ei voida soveltaa unionitason politiikkaa, ETSK pitää avointa koordinointimenetelmää ensisijaisen tärkeänä välineenä, jonka avulla voidaan tehokkaasti saavuttaa laadukkaan, yleisesti saatavilla olevan ja kestävän terveydenhuollon ja pitkäaikaishoidon uudistamis- ja kehittämistavoitteet, sekä varmistaa siten kansanterveyden suojelu erilaisissa toimintaympäristöissä, joihin kohdistuu yhä suurempia paineita ja haasteita.

3.1.1

Kokemuksia analysoitaessa ja vaihdettaessa tulisi keskittyä seuraaviin seikkoihin:

3.2

Avoimen koordinointimenetelmän soveltaminen edellyttää sellaisten indikaattorien määrittelyä, joiden avulla voidaan löytää nykyiset tiedolliset puutteet ja ottaa huomioon nykytilanteet sekä terveydenhuoltoon ja etenkin pitkäaikaishoitoon vaikuttavat laaja-alaiset yhteiskunnalliset kehityssuuntaukset. Tällaisten indikaattoreiden on sisällettävä rakenteelliset näkökohdat (palveluverkko, laitteistot ja henkilökunta, koulutus ja kokemus jne.), palvelujen laatunäkökohdat (palvelujen tarjonta, toimenpiteiden toteuttaminen, operatiiviset suuntaviivat, lääketieteelliset normit ja käytänteet, potilaiden oikeusturva jne.) sekä hoitotulosten laatunäkökohdat hoitomuodon ja sosiaalisten odotusten mukaisesti.

3.2.1

On ponnisteltava ennen kaikkea sen varmistamiseksi, että kyseisten indikaattorien avulla voidaan seurata ja arvioida suuntauksia, jotka vaikuttavat etenkin iäkkäisiin henkilöihin ja heille kohdennettuihin terveydenhuoltopalveluihin. Tällainen näkökulma puuttuu nykyisin määritellyistä tai käytössä olevista indikaattoreista. Indikaattoreita on kehitettävä samalla kun selvennetään yhteisiä tavoitteita. Tällä välin olisi hyödyllistä inventoida jo saatavilla olevaa tietoa eri lähteistä, Maailman terveysjärjestö (WHO), OECD ja Euroopan yhteisön terveysindikaattorit (ECHI) mukaan luettuina. Ansioita ja elinoloja koskevista yhteisön tilastoista (EU–SILC) myöhemmin tänä vuonna saatavat tiedot tulisi myös ottaa huomioon.

3.3

Tiedonannossa esitetyt tulevat toimet koskevat ongelman merkittäviä näkökohtia ja ulottavat keskustelun erittäin kiinnostaville aloille. Ehdotukset ovat kuitenkin yleisiä ja saattavat näin ollen estää avoimen koordinointimenetelmän merkittävää kehittämistä.

3.3.1

ETSK toivoo, että määritellään nykyistä konkreettisemmat ”yhteiset tavoitteet”, jotka eivät kuitenkaan ole niin sitovat, että ne häiritsevät jäsenvaltioiden terveydenhuoltojärjestelmien organisointia. Lisäksi komitea pitää toivottavana, että edellä mainituista alustavista raporteista muodostuu hyödyllinen apuväline eikä niistä aiheudu liikaa hallinto- ja muita kuluja uusien jäsenvaltioiden rajallisiin voimavaroihin nähden.

3.4

ETSK toivoo kuitenkin, että komissio

3.5

Erityisen tärkeää ja kiireellistä on edistää toimijoiden ja asiantuntijoiden ammattitaitoa asianmukaisin koulutustoimin, jotta niin terveydenhuollossa kuin sosiaalialalla saavutetaan yhtenäinen ammattitaito. Tämä edellyttää sekä teknisesti suuntautunutta koulutusta että uusia taitoja, kuten tietohallinta etenkin tietoverkoissa ja pitkäjänteinen kustannushallinta. Tällaisia uusia koulutusmalleja tulisi tukea ja kannustaa yhteisön toimin, jotta avoimen koordinointimenetelmän yhteydessä vaihdettuja kokemuksia voidaan hyödyntää.