20.5.2005   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 120/76


Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Ehdotus – Neuvoston päätös unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alan hallinnollisen yhteistyön toimintaohjelmasta (Argo-ohjelma) tehdyn päätöksen 2002/463/EY muuttamisesta”

KOM(2004) 384 lopullinen – 2004/0122 CNS

(2005/C 120/14)

Neuvosto päätti 10. kesäkuuta 2004 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 22. syyskuuta 2004. Esittelijä oli Luis Miguel Pariza Castaños.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 27.–28. lokakuuta 2004 pitämässään 412. täysistunnossa (lokakuun 27. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 172 ääntä puolesta, 2 vastaan, ja 5 pidättyi äänestämästä.

1   Johdanto

1.1

Amsterdamin sopimuksella luotiin yhteisöpolitiikkojen uusi pilari, jonka perustana on vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen luominen. Kyseisen pilarin piiriin kuuluvat yhteisön ulkorajojen valvonta sekä yhteisön viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikat.

1.2

Lokakuussa 1999 Tampereella kokoontunut Eurooppa-neuvosto käsitteli useita EU:n yhteistä maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskevia ehdotuksia.

1.3

Yksi Tampereella tehdyistä ehdotuksista koski jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaisten välisen yhteistyön ja teknisen tuen vahvistamista. Ehdotus esitettiin toistamiseen Sevillassa (2002) ja Tessalonikissa (2003) pidetyissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa.

2   Komission ehdotus

2.1

Argo-ohjelmalla edistetään hallinnollista yhteistyötä unionin ulkorajojen sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikan alalla. Neuvosto hyväksyi ohjelman 13. kesäkuuta 2002, jolloin hyväksyttiin myös suunnitelma ulkorajojen valvonnasta.

2.2

Ohjelman tavoitteena on edistää yhteistyötä ja yhteisön lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista, tehostaa yhteisön sääntöjen täytäntöönpanoa, varmistaa yhteisön ulottuvuuden huomioon ottaminen toiminnan organisoinnissa sekä edistää toteutettujen toimien avoimuutta.

2.3

Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi on määritelty neljä käytännön toiminta-alaa: unionin ulkorajat, viisumipolitiikka, turvapaikka- sekä maahanmuuttopolitiikka.

2.4

Ulkorajojen osalta pyrkimyksenä on säätää EU:n lainsäädännön ja erityisesti Schengenin säännöstön mukaisesta ulkorajojen valvonnasta, yhdenmukaistaa ulkorajojen valvonnan ja suojelun kriteerit sekä vahvistaa välineiden tehokkuutta.

2.5

Viisumipolitiikan alalla halutaan taata viisumien myöntämismenettelyjen sovittaminen EU:n säännöstön mukaisiksi, tehdä viisumeja koskevat valvonta- ja turvallisuustoimet vertailukelpoisiksi, yhtenäistää hakemusmallit ja hakemuksia koskevat vaatimukset sekä yleistä viisumijärjestelmää koskevien poikkeuksien käsittely ja vahvistaa samalla jäsenvaltioiden välistä konsuliyhteistyötä.

2.6

Turvapaikkapolitiikan osalta pyritään edistämään yhteisen turvapaikkajärjestelmän luomista, jotta voidaan taata yhtenäinen asema turvapaikan saaneille, luoda asianmukainen menettely, jonka avulla voidaan määritellä, mille maalle turvapaikkahakemuksen käsittely kulloinkin kuuluu, sekä yhtenäistää jäsenvaltioiden säädökset määrittelemällä turvapaikkamenettelyjä koskevat vähimmäiskriteerit.

2.7

Maahanmuuttopolitiikan alalla tavoitteena on, että yhteisessä lainsäädännössä määritellään kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä ja oleskelua koskevat ehdot sekä pitkään oleskelleiden kolmansien maiden kansalaisten yhtenäinen asema. Pyrkimyksenä on avata lailliset väylät taloudellisista syistä tapahtuvalle maahanmuutolle sekä torjua laitonta maahanmuuttoa.

2.8

Sevillassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tutkimaan ulkorajojen valvonnasta koituvien kustannusten jakamiseen liittyviä ongelmia. Komissio katsoo, että ongelma voidaan ratkaista vasta vuoden 2006 jälkeisissä rahoitusnäkymissä. Se katsoo sen vuoksi, että ehdotus Argo-ohjelman muuttamisesta on luonteeltaan väliaikainen, kunnes tulevaisuuden budjettikehys on hyväksytty.

2.9

Arvio, jonka komissio laati ensimmäisestä toimintavuodesta (2003), osoitti, että Argo-ohjelmaa ei ole hyödynnetty täysimittaisesti. Käytettävissä olleista varoista käytettiin alle puolet, mikä johtuu siitä, että jäsenvaltioiden viranomaisilla on vaikeuksia tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden kanssa ohjelmasta tuettavien ja rahoitettavien hankkeiden laadinnassa.

2.10

Sen vuoksi Argo-ohjelmaan nyt ehdotettavan muutoksen tarkoituksena on, että rahoitustukea voitaisiin myöntää myös unionin ulkorajojen alalla esitettyihin jäsenvaltioiden hankkeisiin, jos ne kohdistuvat objektiivisten kriteerien perusteella määritellyissä (riskien arviointi) rajojen strategisissa kohdissa havaittuihin rakenteellisiin heikkouksiin. Kriteerit vahvistetaan vuotuisessa työohjelmassa, jonka komissio laatii yhdessä Argo-komitean kanssa.

2.11

Argo-ohjelmaan on varattu 46,1 miljoonaa euroa vuoteen 2006 asti. Vuoden 2004 osuus talousarviosta on 21,3 miljoonaa euroa.

2.12

Yhteisön edut on turvattu perustamissopimuksen 62, 63 ja 66 artiklassa sekä Schengenin säännöstössä. Yhdistynyt kuningaskunta ja Irlanti hyväksyvät vastaavan sopimuksen perustamissopimuksen puitteissa.

3   Huomioita

3.1

ETSK pitää asianmukaisena Argo-ohjelmaan esitettyä muutosta, jonka ansiosta ohjelmasta voitaisiin myöntää rahoitustukea myös ulkorajoja koskeviin kansallisiin hankkeisiin. Se tähdentää kuitenkin, että hankkeiden strategisuus tulee ratkaista Argo-komiteassa komission esityksestä sellaisen riskien arvioinnin perusteella, jossa sovelletaan jäsenvaltioiden enemmistön hyväksymiä objektiivisia kriteerejä.

3.2

Vaikeudet, joita jäsenvaltioiden viranomaiset ovat kohdanneet pyrkiessään keskinäiseen yhteistyöhön Argo-ohjelman puitteissa, ovat osoittaneet jäsenvaltioiden välisen yhteistyön puutteen ulkorajavalvonnan alalla.

3.3

ETSK katsoo, että tulevaisuudessa on edettävä hallinnollista yhteistyötä pidemmälle ja rakennettava ulkorajoja sekä viisumi-, turvapaikka- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskeva solidaarisuuteen perustuva yhteisön järjestelmä, joka on osa yhteistä politiikkaa. Tämä näkökulma tulee ottaa huomioon rahoitusnäkymissä vuodesta 2007 alkaen.

3.4

ETSK ei ymmärrä syitä neuvostossa esiintyviin, Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamiseen (1) liittyviin viivästyksiin ja ongelmiin.

3.5

ETSK vaatii, että viranomaiset takaavat ulkorajoja sekä viisumi-, pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaa koskevassa yhteistyössä aina inhimillisen ja ihmisarvoisen kohtelun kaikille EU:n perusoikeuskirjan ja ihmisoikeuksia koskevien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti.

3.6

ETSK:n lausunnossa Euroopan ulkorajayhteistyön hallintavirastoa koskevasta asetuksesta (2) esitettiin seuraavat huomiot, jotka sisällytetään myös käsillä olevaan lausuntoon:

3.6.1

”ETSK toivoo, että tehokkaassakin rajavalvonnassa kunnioitetaan oikeutta hakea turvapaikkaa. Monet henkilöt, jotka tarvitsevat kansainvälistä suojelua, saapuvat ulkorajoille laittomia kanavia käyttäen. Viranomaisten on taattava, että kyseiset henkilöt voivat esittää suojelua koskevan hakemuksensa ja että se tutkitaan kansainvälisten yleissopimusten sekä yhteisön ja kansallisten säädösten mukaisesti. Niin kauan kuin ratkaisua ei ole tehty turvapaikanhakijoita koskevista hallinnollisista ja oikeudellisista menettelytavoista, kyseisiä henkilöitä ei voida karkottaa ja heitä on suojeltava asianmukaisesti.”

3.6.2

”Ihmiskauppaa harjoittavat rikollisverkostot käyttävät usein hyväksi ulkorajojen valvonnan tehottomuutta, eivätkä ne epäröi asettaa henkilöiden henkeä vakavaankaan vaaraan lisätäkseen laittomia tulojaan. Laittoman maahanmuuton tai ihmiskaupan uhreille myönnettävää lyhytaikaista oleskelulupaa käsittelevässä lausunnossaan (3) ETSK totesi, että, viranomaisten on suojeltava uhreja ja näistä etenkin kaikkein haavoittuvimpia, joita ovat alaikäiset sekä ihmiskaupan ja seksuaalisen hyväksikäytön kohteeksi joutuneet, yhtä tarmokkaasti kuin ne toimivat ihmiskauppaa ja ihmisten hyväksikäyttöä harjoittavia rikollisverkostoja vastaan.”

3.6.3

”Jo aikaisemmissa lausunnoissaan ETSK on tuonut esille, että ulkorajojen asianmukainen valvonta edellyttää tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden rajavalvontaviranomaisten välillä sekä yhteyshenkilöiden välityksellä tapahtuvaa lähtö- ja kauttakulkumaiden viranomaisten välistä yhteistyötä.”

Bryssel 27. lokakuuta 2004

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Anne-Marie SIGMUND


(1)  KOM(2003) 687 lopullinen – 2003/0273 CNS.

(2)  Ks. ETSK:n 29. tammikuuta 2004 antama lausunto aiheesta ”Ehdotus: neuvoston asetus Euroopan operatiivisen ulkorajayhteistyön hallintaviraston perustamisesta” (EUVL C 108, 30.4.2004 – esittelijä Luis Miguel Pariza Castaños).

(3)  Ks. EUVL C 221, 17.9.2004 – esittelijä: Luis Miguel Pariza Castaños.