52003AR0100

Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kauppapolitiikka ja kehitys – Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta"

Virallinen lehti nro C 023 , 27/01/2004 s. 0008 - 0013


Alueiden komitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille Kauppapolitiikka ja kehitys - Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta"

(2004/C 23/02)

ALUEIDEN KOMITEA, joka

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kauppapolitiikka ja kehitys - Kehitysmaiden auttaminen hyötymään kaupasta" (KOM(2002) 513 lopullinen),

ottaa huomioon Euroopan komission 11. helmikuuta 2003 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 265 artiklan ensimmäisen kohdan nojalla tekemän päätöksen pyytää aiheesta alueiden komitean lausunto sekä Euroopan komission varapuheenjohtajan Loyola de Palacion alueiden komitean puheenjohtajalle Albert Borelle samana päivänä osoittaman kirjeen komitean kuulemisesta vuonna 2001 tehdyn yhteistyöpöytäkirjan nojalla,

ottaa huomioon Euroopan komission ja alueiden komitean puheenjohtajien 20. syyskuuta 2001 allekirjoittaman pöytäkirjan Euroopan komission ja alueiden komitean välisen yhteistyön muodoista (DI CdR 81/2001 rev.),

ottaa huomioon työvaliokuntansa 9. lokakuuta 2002 tekemän päätöksen antaa lausunnon valmistelu "ulkosuhteet"-valiokunnan tehtäväksi,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 177 ja 178 artiklan,

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2000 Cotonoussa allekirjoitetun kumppanuussopimuksen yhtäältä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren valtioiden ryhmän jäsenten ja toisaalta Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden välillä,

ottaa huomioon komission ja neuvoston 10. marraskuuta 2000 antaman yhteisen lausuman Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikasta,

ottaa huomioon Dohassa marraskuussa 2001 pidetyn WTO:n neljännen ministerikokouksen päätelmät,

ottaa huomioon Monterreyssä maaliskuussa 2002 pidetyn kehitysrahoitusta käsitelleen kansainvälisen konferenssin päätelmät ja Johannesburgissa syyskuussa 2002 pidetyn kestävää kehitystä käsitelleen maailmanlaajuisen huippukokouksen päätelmät,

ottaa huomioon komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille aiheesta "Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka" (KOM(2000) 212 lopullinen),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille, neuvostolle, talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle - Kestävään kehitykseen tähtäävä maailmanlaajuinen yhteistyö (KOM(2002) 82 lopullinen),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin 18. maaliskuuta 2003 hyväksymän mietinnön aiheesta "Kehitysmaiden valmiuksien vahvistaminen" (A5-0066/2003 - 2002/2157 (INI)),

ottaa huomioon antamansa lausunnon aiheesta "Maatalouspolitiikkaa koskevat neuvottelutavoitteet Maailman kauppajärjestön seuraavalla neuvottelukierroksella" (CdR 181/2002 fin)(1),

ottaa huomioon "ulkosuhteet"-valiokunnan toukokuun 23. päivänä 2003 hyväksymän lausuntoluonnoksen CdR 100/2003 rev., jonka esittelijä oli Seftonin kaupunkipiirivaltuutettu Ron Watson (UK, PPE),

sekä katsoo, että

1) kehitysmaiden ja etenkin vähiten kehittyneiden maiden integroiminen maailmantalouteen on niiden kasvun ja kestävän taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen edellytys,

2) yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikalla edistetään kehitysmaiden ja etenkin kaikista heikoimmassa asemassa olevien kehitysmaiden kestävää taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä niiden sopusointuista ja asteittaista yhdentymistä maailmantalouteen,

3) alueellinen yhdentyminen ja yhteistyö edistävät kehitysmaiden integroitumista maailmantalouteen ja ovat ratkaisevassa asemassa vakiinnutettaessa rauhaa ja ehkäistäessä ristiriitoja,

hyväksyi 9. lokakuuta 2003 pitämässään 51. täysistunnossa seuraavan lausunnon.

1. Johdanto

1.1. Maailman kauppajärjestö WTO on 1. tammikuuta 1995 lähtien korvannut tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen GATT:n monenvälisten kauppasuhteiden tärkeimpänä foorumina. WTO:n perustamisesta päätettiin Marrakeshissa vuonna 1994. Järjestön perustaminen huipensi GATT:n Uruguayn-kierroksella käydyt, lähes kahdeksan vuotta kestäneet neuvottelut monenvälisestä kaupasta.

1.2. Kiinan liittyminen WTO:hon joulukuussa 2001 oli merkkitapaus. Järjestössä on nyt 144 jäsenvaltiota, ja niiden välillä käydään yli 90 prosenttia maailmankaupasta.

1.3. WTO:n kolmannen ministerikokouksen epäonnistuminen Seattlessa marraskuussa 1999 sai paljon julkisuutta, kun kokouksen yhteydessä vastustettiin voimakkaasti globalisaatiota ja WTO:n työskentelytapoja. Tämän jälkeen on pidetty useita merkittäviä konferensseja, joissa kansainvälisille kauppasuhteille on pyritty luomaan hyväksyttävä yhteinen kehys siten, että suhteissa noudatetaan kestävän kehityksen periaatteita ja puututaan 49:n vähiten kehittyneen maan erityistarpeisiin.

- WTO:n neljäs ministerikokous pidettiin Dohassa marraskuussa 2001. Kokouksessa käynnistettiin Dohan kehitysohjelma. Sen lähtökohtana on korostaa myönteisesti kehitystä ja valmiuksien kehittämistä ja auttaa näin maita osallistumaan tehokkaasti kauppaneuvotteluihin. Uruguayn-kierros, jota käytiin vuodesta 1985 vuoteen 1997, keskeytyi Dohan-kierroksen käynnistyttyä. Jälkimmäinen on määrä saada päätökseen 1. tammikuuta 2005.

- Monterreyssä maaliskuussa 2002 järjestetyssä kehitysrahoitusta käsitelleessä YK:n konferenssissa korostettiin tarvetta poistaa kaupan tarjontapuolen tiellä olevat esteet sekä myöntää luotettavaa rahoitusta kauppaan liittyvään kehitysapuun ja valmiuksien vahvistamiseen.

- Johannesburgissa elo-syyskuussa 2002 pidetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa sovittiin siitä, että kauppaa, kehitystä ja ympäristötoimia on kehitettävä siten, että ne tukevat toisiaan.

1.4. Euroopan unioni on osallistunut aktiivisesti edellä mainittuihin WTO:n ja YK:n konferensseihin sekä yleisemmin kauppa- ja kehitysneuvotteluihin.

- Komission jäsen Pascal Lamy, jonka vastuualueeseen kauppa kuuluu, on ajanut päättäväisesti tarvetta käynnistää uusi kattava neuvottelukierros (Dohan kehitysohjelma). Hän kannattaa WTO:n pyrkimystä ulottaa kauppasäännöt ja niiden soveltaminen palveluihin tekemällä palvelukauppaa koskeva yleissopimus GATS.

- EU:ssa käydään parhaillaan poliittisesti erittäin ristiriitaista keskustelua yhteisen maatalouspolitiikan YMP:n uudistustarpeesta, ja unioni muotoilee kantaansa WTO:n maatalousneuvotteluihin (Baijerin Eurooppa- ja liittovaltioasiain ministeri Reinhold Bocklet esitteli komitealle aiheesta laatimansa lausunnon, joka hyväksyttiin täysistunnossa 9. huhtikuuta 2003).

- EU on tehnyt aloitteen, joka tunnetaan nimellä "kaikki paitsi aseet" (Everything But Arms, EBA). Aloitteella unioni kannustaa teollisuusmaita tuomaan tullitta kaikkia maataloustuotteita maailman köyhimmistä maista (vähiten kehittyneistä maista, joita on tällä hetkellä 49).

- Euroopan komissio julkaisi huhtikuussa 2000 tiedonannon "Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka"(2). Asiakirjassa käsitellään ensisijaisesti tarvetta auttaa kehitysmaita vahvistamaan valmiuksiaan, jotta ne voivat osallistua tarkoituksenmukaisesti kauppaneuvotteluihin, ja tarvetta tukea sellaisia uudistuksia, joilla edistetään kauppaa ja kyseisiin maihin tehtäviä sijoituksia (esimerkiksi asianmukaisten makrotaloudellisten toimien tukeminen tai yksityissektorin kannustaminen osallistumaan toimintaan).

1.5. Samalla kun osassa EU:n toimista on korostettu talouskehityksen, kaupan ja kilpailun merkitystä ja pyritty selvästi vapauttamaan kauppaa esteistä, toisissa toimissa on keskitytty laajempaan, kestävän kehityksen käsitteeseen, joka on määritelty integroitumiseksi "kolmeen pilariin" eli talouskehitykseen, sosiaaliseen kehitykseen (terveydenhuolto, yhdenvertaisuus ja työlainsäädäntö mukaan luettuina) ja ympäristönsuojeluun. Toisinaan käsitteen muotoiluihin on lisätty neljäs pilari eli kulttuurinen kehitys tai kulttuuri-identiteetti. Kestävän kehityksen muita keskeisiä periaatteita ovat "tulevaisuuden kunnioittaminen" eli sukupolvien välinen yhdenvertaisuus (joka merkitsee sitä, ettei nykyistä sukupolvea saa asettaa etusijaan tulevien sukupolvien kustannuksella keskittymällä lyhytnäköisesti lyhyen aikavälin hyötyihin) ja globaalius (myönnetään, että on tärkeää tarkastella toimien seurauksia pitkällä aikavälillä ja niiden ympäristövaikutuksia maailmanlaajuisesti).

1.6. EU on todennut etenkin komission tiedonannossa "Kestävään kehitykseen tähtäävä maailmanlaajuinen yhteistyö"(3), että kahden edellä mainitun toimintalohkon on oltava keskenään johdonmukaisia ja yhteisvaikutteisia. EU on pyrkinyt tietoisesti varmistamaan, että sen keskeisissä toimintalinjoissa (esimerkiksi YMP:ssä, yhteisessä kalastuspolitiikassa sekä kauppa-, energia-, liikenne- ja teollisuuspolitiikassa) noudatetaan aiempaa johdonmukaisemmin kestävän kehityksen periaatteita.

2. Alueiden komitean näkemys

Alueiden komitea

2.1. on tietoinen siitä, että kaupan vilkastumisen, talouskehityksen ja köyhyyden vähentämisen välinen suhde on erittäin monitahoinen.

2.2. katsoo, että sekä historian että nykyhetken näkökulmasta tarkasteltuna kansojen välisen kaupan avoimuuden lisääminen vaikuttaa yleensä myönteisesti investointeihin ja talouskehitykseen.

2.3. on kuitenkin sitä mieltä, että kauppa ei liity yhtä selkeästi köyhyyden vähentämiseen kuin muihin edellä lueteltuihin tekijöihin, sillä köyhyyden kitkeminen riippuu monista muista sisäpoliittisista ja institutionaalisista tekijöistä. Kaupan ja talouskasvun "hyvä kehä" saattaa vähentää absoluuttista köyhyyttä yhteiskunnallisella tasolla mutta lisätä samalla kehittymässä olevien yhteiskuntien varallisuus- ja tuloeroja.

2.4. kannattaa painokkaasti Dohan kehitysohjelmassa esitettyjen kaupan, kehityksen, köyhyyden vähentämisen ja valmiuksien vahvistamisen välisten yhtymäkohtien korostamista entisestään.

Kaupan avoimuuden myönteinen malli

Alueiden komitea

2.5. katsoo, että kaupan myönteinen avautuminen edellyttää tiettyjen perusehtojen täyttymistä. Komission tiedonanto kattaa ylipäätään melko hyvin kyseiset edellytykset, mutta joitakin niistä on korostettava vieläkin ponnekkaammin.

2.6. toteaa, että on tasapainotettava asianmukaisesti yhtäältä pyrkimys edistää kauppaa, investointeja ja talouskasvua kaupan vapauttamisen ja globalisoinnin perusajatusten mukaisesti - mikä epäilemättä saattaa parantaa merkittävästi vähiten kehittyneiden maiden hyvinvointia - ja toisaalta kestävän kehityksen periaatteiden kunnioittaminen, tarve käydä avoimesti reilua kauppaa ja se, että kehitysmaita rikkaampien teollisuusmaiden on tarpeen tunnustaa selkeästi, että vähiten kehittyneillä mailla on kauppaneuvotteluissa ongelmia, koska ne ovat liian riippuvaisia harvoista maatalous- ja käsiteollisuustuotteista, jotka puolestaan ovat erittäin alttiita markkinaheilahteluille, ja koska nämä maat eivät pysty käymään monimutkaisia neuvotteluja yhdenvertaisesti muiden maiden kanssa.

2.7. pahoittelee, ettei tasapainoa ole nykyisin saavutettu seuraavista syistä:

- Vaikka äskettäin järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa pyrittiin yhdistämään kestävän kehityksen kolme pilaria (talouskehitys, sosiaalinen kehitys ja ympäristönsuojelu) toisiinsa, hallitukset ja liikeyritykset korostavat enemmän talouskehitystä - ja kauppaa - kuin kahta muuta periaatetta.

- Maailman kauppajärjestö WTO, jolla on keskeinen tehtävä luotaessa kauppasuhteille säännönmukaiset puitteet, pyrkii voimakkaasti vapauttamaan talouden esteistä eikä kiinnitä riittävästi huomiota sosiaaliseen kehitykseen (terveydenhuoltoon, työoloihin, oikeudenmukaisuuteen sekä köyhyyteen liittyviin seikkoihin), ympäristönsuojeluun eikä - kuten eräät tahot asian määrittelevät - kestävän kehityksen neljänteen pilariin, kulttuuri-identiteettiin. Tällainen yksipuolinen pyrkimys edistää yhtä kestävän kehityksen osatekijöistä ei olisi ongelmallista, jos WTO:lla olisi kokonaisvaltaiset institutionaaliset puitteet ja säännöt, joiden avulla se saattaisi keskenään kilpailevat pilarit tasapainoon. Tällaisia puitteita ei kuitenkaan ole edes Yhdistyneiden kansakuntien tasolla, joten WTO saa toimia pitkälti itsenäisesti. Sillä on oma riitojensovittelukoneistonsa ja täytäntöönpanovaltansa, jollaisia vastaavilla kansainvälisillä ympäristönsuojeluorganisaatioilla (esimerkiksi YK:n ympäristöohjelmalla tai kestävän kehityksen virastolla) ei ole käytettävissään.

- Kehitysmaita rikkaammat teollisuusvaltiot ovat toteuttaneet hitaasti lupauksia tullitariffien ja vientitukien alentamisesta. Köyhien maiden onkin arvioitu menettävän lähes 2 miljardia dollaria päivässä epäreilujen kauppasääntöjen vuoksi eli 14 kertaa niin paljon kuin ne saavat avustuksia(4).

- Kehittyneet maat eivät vielä ole myöntäneet, miten tärkeää on käydä kauppaneuvotteluja aiempaa yhdenvertaisemmista lähtökohdista ja ottaa huomioon ensinnäkin se, ettei teollisuusmaita köyhemmillä mailla ole yhtä hyvin varustettuja neuvottelijoita kuin näillä ja että teollisuusmaiden on autettava kehitysmaita kehittämään neuvottelukapasiteettiaan. Noin 30:llä WTO:n jäsenvaltiolla ei ole varaa pitää toimistoa WTO:n päämajassa Genevessä, ja vain harvoilla kehitysmailla on varaa muodostaa tarpeeksi laaja valtuuskunta osallistuakseen kaikkiin Genevessä järjestettäviin tärkeisiin kauppapoliittisiin kokouksiin, joita on viikoittain keskimäärin 40-50(5).

Markkinoillepääsyn helpottaminen

Alueiden komitea

2.8. suhtautuu myönteisesti siihen, että viime vuosina sekä teollisuusmaissa että kehitysmaissa on vähennetty huomattavasti kaupan esteitä ja laajennettu monenvälisen toiminnan piiriin kuuluvien alojen kenttää kattamaan muun muassa tekijänoikeudet, maatalouden sekä tekstiili- ja vaatetusalan.

2.9. on kuitenkin tietoinen siitä, että kehitysmaiden viennillä sekä teollisuusmaihin että muihin kehitysmaihin on vielä huomattavia esteitä ja että maatalouskauppaa on välttämätöntä vapauttaa entisestään köyhyyden vähentämiseksi. Korkean tulotason maissa maataloustuotteiden keskivertotullit ovat lähes kaksinkertaisia tehdasvalmisteiden tulleihin verrattuna, ja kehitysmaiden tuontitullit ovat edelleen lähes kaksinkertaisia teollisuusmaiden tulleihin verrattuna.

2.10. on huolestunut siitä, että Uruguayn-kierroksen jälkeen tapahtuneesta kehityksestä huolimatta teollisuusmaat tukevat edelleen maataloutta rahallisesti. Vuonna 2000 tuen määrä oli 327 miljardia Yhdysvaltain dollaria(6).

2.11. kannattaa EU:n yleistä tullietuusjärjestelmää, jolla kannustetaan kehitysmaista peräisin olevaa vientiä, ja muita myönnytyksiä, kuten vähiten kehittyneille maille tarkoitettua "kaikki paitsi aseet" -aloitetta.

2.12. toteaa, että vapaakauppasopimusten tekeminen ja niiden myötä toteutettava tullitariffien alentaminen (tai poistaminen) saattavat merkitä monien kehitysmaiden valtiovallalle huomattavia tulonmenetyksiä, sillä tullit ovat valtiontalouden tärkeä tulolähde (esimerkiksi vuonna 1999 niiden osuus oli Papua-Uudessa-Guineassa 32 % ja Guineassa 77 %). Tulonmenetyksen vaikutuksia lieventämään tarvitaan siirtymäkauden tukea.

2.13. tiedostaa, että EU:n on vaikea uudistaa YMP:tä tasapainottamalla keskenään kilpailevat tavoitteet, joita ovat yhtäältä maataloustullien, ja etenkin vientitukien, alentaminen ja toisaalta "EU:n maatalousmallin" suojeleminen jäsenvaltiokohtaisin tukitoimenpitein, joilla pyritään säilyttämään luonnon monimuotoisuus, edistämään maaseudun kestävää kehitystä ja eläinten hyvinvointia sekä parantamaan kuluttajansuojaa (ja luonnollisesti viljelijöiden tulotasoa).

2.14. on kuitenkin huolestunut siitä, että EU:n maatalousmallin koskemattomuutta puolustetaan argumentein, jotka saattavat vastaisuudessa estää kaupan vapauttamisen. Samaa voidaan sanoa myös tullitariffien alentamisesta enemmän kuin "kaikki paitsi aseet" -aloitteessa on sovittu, kuten Reinhold Bockletin laatimassa lausunnossa "Maatalouspolitiikkaa koskevat neuvottelutavoitteet Maailman kauppajärjestön seuraavalla neuvottelukierroksella" osuvasti todetaan. Nykyisen asiaintilan säilyttämistä kannattavat tahot käyttävät verukkeena Bockletin lausunnossa mainittuja perusteltuja huolenaiheita vastustaessaan kaikkia asianmukaisia maatalousuudistuksia.

Institutionaalisen valmiuden vahvistaminen

Alueiden komitea

2.15. suhtautuu erittäin myönteisesti siihen, että komission tiedonannossa painotetaan kehitysmaiden institutionaalisten valmiuksien lujittamista ja maiden auttamista maksimoimaan kaupasta saatava hyöty.

2.16. toteaa kehitysmailla olevan runsaasti ongelmia valmiuksissaan. Niitä on siis autettava myöntämällä niille virallista kehitysapua, investoimalla kehitysmaihin ja tukemalla niissä toteutettavia uudistuksia. Ongelmat liittyvät muun muassa seuraaviin seikkoihin:

- investointeja sekä yrittäjähenkeä lannistaviin toimiin

- rahoitussektorin alikehittyneisyyteen

- epäasianmukaisiin fyysisiin perusrakenteisiin, kuten liikenneyhteyksiin, julkisiin palveluihin ja televiestintään

- vähäiseen lukutaitoon ja yleissivistävään koulutukseen

- vakiintuneeseen korruptioon

- yhteiskunnallisiin levottomuuksiin.

2.17. toteaa niin ikään, että kehitysmailla on kansainvälisen kaupan alalla joukko toisiinsa liittyviä ongelmia, kuten

- liiallinen riippuvuus muutamista kapea-alaisista maatalous- ja teollisuustuotteista; maat ovat näin erityisen alttiita kaupankäynnin olosuhteiden heikkenemiselle ja maailmanmarkkinahintojen heilahteluille

- lukuisten pientuottajien välinen kova kilpailu

- etenkin maataloustuotteiden ja runsaasti työvoimaa vaativien tuotteiden kaupan tiellä olevat korkeat esteet.

2.18. suhtautuu myönteisesti komission huhtikuussa 2000 julkaisemaan tiedonantoon "Euroopan yhteisön kehitysyhteistyöpolitiikka" (sekä neuvoston ja komission 10. marraskuuta 2000 antamaan yhteiseen lausumaan). Tiedonannossa kartoitettiin hyödyllisesti tärkeimmät alat, joille EU:n on keskitettävä kaupan valmiuksien vahvistamiseen myöntämänsä tuki. Alat voidaan jakaa kahteen peruskategoriaan (joita ei sellaisinaan nimenomaisesti mainita komission alkuperäisessä tiedonannossa):

i) kauppaneuvotteluihin suunnattu tuki (mukaan luettuna WTO:hon liittymiseen ja monenvälisiin kauppaneuvotteluihin myönnettävä tuki sekä nykyisten ja tulevien WTO-sopimusten täytäntöönpanoon myönnettävä tuki)

ii) edellistä yleisluonteisempi tuki, joka suunnataan maan taloudellisten, yhteiskunnallisten ja poliittisten instituutioiden ja käytänteiden vahvistamiseen; tämän tuen piiriin kuuluvat muun muassa

- poliittisiin uudistuksiin myönnettävä tuki sekä välttämättömät investoinnit talouselämän tehostamiseksi ja sen varmistamiseksi, että kehitysmaat osallistuvat nykyistä aktiivisemmin maailmantalouteen

- tekninen apu sekä kaupan ja ympäristön vuorovaikutukseen liittyvä valmiuksien vahvistaminen (esimerkiksi kouluttamalla maita arvioimaan toimien ympäristövaikutuksia)

- sellaisten joustavien makrotaloudellisten alakohtaisten ja veropoliittisten toimien tukeminen, joilla kehitetään maahan tehtäville sijoituksille suotuisaa ilmapiiriä

- yksityissektorin tukeminen osallistumaan talouselämään

- kehitysmaiden alueellisten markkinoiden ja instituutioiden kehittäminen varsinkin neuvottelemalla ja panemalla täytäntöön EU:n kanssa tehtäviä kahdenvälisiä ja alueellisia kauppajärjestelyjä; kehitysmaiden kanssa tehtävät alueelliset kauppasopimukset saattavat johtaa etelä-etelä-suuntaiseen integraatioon, joka puolestaan tehostaa toimintaa, lisää kilpailua, mahdollistaa mittakaavaedut ja lisää ulkomaisten suorien investointien houkuttavuutta.

2.19. yhtyy tiedonannossa todettuun tarpeeseen liittää kauppa kehitysstrategioihin siten, että sillä edistetään köyhyyden vähentämistä ja kestävää kehitystä. Tämä tapahtuu varmistamalla, että kauppanäkökohdat sisällytetään köyhyyden vähentämistä koskeviin strategia-asiakirjoihin (Poverty Reduction Strategy Papers, PRSP) ja muihin maakohtaisiin kehitysstrategioihin Dohassa, Monterreyssä ja Johannesburgissa omaksuttujen lähestymistapojen mukaisesti.

2.20. kiinnittää huomiota matkailun - ennen kaikkea luontomatkailun - valtaviin mahdollisuuksiin edistää korkean lisäarvon omaavia kehitystoimia, jotka puolestaan luovat paikkakunnalle työpaikkoja, vaikuttavat merkittävästi infrastruktuuriparannuksiin ja - oikein toteutettuina - kunnioittavat ympäristöä ja paikalliskulttuuria.

2.21. kannattaa komission ehdotusta keskittää EU:n apu seuraaville aloille:

- WTO:n liittymiseen myönnettävään tukeen, jota annetaan etupäässä koulutusohjelmien muodossa

- WTO-sopimusten täytäntöönpanoon myönnettävään tukeen, etenkin tarpeeseen kehittää asianmukaisia institutionaalisia ja sääntelypuitteita

- kauaskantoisiin poliittisiin uudistuksiin myönnettävään tukeen, johon sisältyy tullihallinnon uudistus (esimerkiksi tuonti- ja vientiasiakirjojen ja -menettelyjen yksinkertaistaminen); samalla varmistetaan, että sääntely- ja täytäntöönpanojärjestelmät (esimerkiksi terveydenhuoltoa, työnormeja sekä terveys- ja kasvinsuojelumääräyksiä koskevat sopimukset) vastaavat kansainvälisiä vaatimuksia ja että kehitysmaissa noudatetaan tekijänoikeuslainsäädäntöä ja pannaan se asianmukaisesti täytäntöön.

2.22. yhtyy Euroopan parlamentin mietintöön(7), jossa todetaan seuraavaa:

"Köyhimpien maiden yksipuolinenkaan pääsy kehittyneiden maiden markkinoille ei mitenkään riitä takaamaan kauppavirtojen todellista kehitystä, mikäli sen lisäksi ei paranneta köyhimpien maiden teollisuuden ja maatalouden toimintaedellytyksiä, kykyä noudattaa tuontimaissa voimassa olevia erityisesti terveys- ja kasvinsuojelualan sertifiointi ja standardointivaatimuksia sekä markkinointikanavien tuntemusta."

2.23. kiinnittää komission huomion siihen, että paikallis- ja alueviranomaisilla saattaa olla tärkeä tehtävä parannettaessa valmiuksia kuntien ja alueiden kansainvälisellä yhteistyöllä. Nämä keskinäiset yhteydet - esimerkiksi ystävyyskaupunkihankkeet ja osallistuminen kansainvälisiin kehitysyhteistyöhankkeisiin (kuten tulevaisuudessa toteutettaviin, Johannesburgissa vuonna 2002 järjestetyssä kestävän kehityksen huippukokouksessa alulle pantuihin Type 2 -kumppanuuksiin) - antavat paikallis- ja alueviranomaisille mahdollisuuden välittää paikallisen talouskehityksen ja kauppasuhteiden hallinnoinnin osaamistaan ja kokemuksiaan kehitysmaiden viranomaisille.

2.24. toteaa, että tässä suhteessa EU:n paikallis- ja alueviranomaisilla on huomattavasti valtaa ja vastuuta (ja näin ollen osaamista ja kokemusta), joka kattaa mm. seuraavat, taloudelliseen toimintaan ja kauppaan oleellisesti vaikuttavat politiikat ja palvelut:

- strateginen suunnittelu

- liikenneinfrastruktuuri ja -palvelut

- talouskehityksen hallinnointi

- kyseisiin maihin tehtävien sijoitusten - myös matkailun - kannustaminen

- yritysten ja paikallisviranomaisten välisten taloudellisten kumppanuuksien kehittäminen (esimerkiksi julkisen ja yksityisen tahon yhteiset rahoitushankkeet)

- paikallisten markkinoiden edistäminen ja sääntely

- koulutus ja ammattitaidon opettaminen

- hankintapolitiikka (joka antaa mahdollisuuden asettaa "oikeudenmukaisen kaupan" ehtoja).

2.25. kehottaa komissiota luomaan paikallis- ja alueviranomaisille sekä sellaisille kansalaisyhteiskunnan toimijoille kuin kansalaisjärjestöille, kirkkokunnille ja ammattiliitoille sekä liiketoimintaa harjoittaville yhteenliittymille suotuisan ilmapiirin ja lisäämään niille myönnettävää taloudellista tukea, jotta ne kykenevät osallistumaan kehitysmaiden valmiuksien parantamiseen.

Bryssel 9. lokakuuta 2003.

Alueiden komitean

puheenjohtaja

Albert Bore

(1) EYVL C 192, 12.8.2002, s. 37.

(2) KOM(2000) 212 lopullinen.

(3) KOM(2002) 82 lopullinen.

(4) The Least Developed Countries Report, Unctad 1999.

(5) World Development Report 2000/2001: Attacking Poverty, Maailmanpankki 2001.

(6) Maailmanpankin julkaisu Global Economic Prospects 2002.

(7) A5-0066/2003 - 2002157 (INI).