KOMISSION TIEDONANTO Kestävä kehitys Euroopassa paremman maailman vuoksi: Kestävää kehitystä koskeva Euroopan unionin strategia (komission ehdotus Göteborgin Eurooppa-neuvostolle)

I KOHTI KESTÄVÄN KEHITYKSEN EUROOPPAA

"Kestävä kehitys on kehitystä, joka tyydyttää nykyhetken tarpeet viemättä tulevilta sukupolvilta mahdollisuutta tyydyttää omat tarpeensa." - ympäristön ja kehityksen maailmankomissio ("Brundtlandin komissio").

Helsingissä joulukuussa 1999 kokoontunut Eurooppa-neuvosto kehotti Euroopan komissiota "esittämään kesäkuussa 2001 kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle ehdotuksen pitkän aikavälin strategiaksi, jossa taloudellisesti, sosiaalisesti ja ekologisesti kestävän kehityksen politiikat sovitetaan tiiviisti toisiinsa". Tällä asiakirjalla vastataan tähän pyyntöön. Asiakirja pohjautuu komission yksiköiden maaliskuussa julkaisemaan valmisteluasiakirjaan ja siihen saatuihin lukuisiin kommentteihin.

Kestävä kehitys on maailmanlaajuinen tavoite. Euroopan unionilla on ratkaiseva rooli kestävän kehityksen saavuttamisessa sekä Euroopassa että laajemmin koko maailmassa, ja tätä varten tarvitaan kattavia kansainvälisiä toimia. Täyttääkseen tähän liittyvän velvollisuutensa EU ja muut vuonna 1992 annetun YK:n "Rion julistuksen" allekirjoittajat sitoutuivat Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen vuonna 1997 pidetyssä 19. erityisistunnossa laatimaan kestävän kehityksen strategioita vuonna 2002 järjestettävää maailmanlaajuista kestävän kehityksen huippukokousta varten. Tämä strategia on osa EU:n valmistautumista kyseiseen huippukokoukseen.

Kestävä kehitys - laaja pitkän aikavälin visio

Runsas vuosi sitten Lissabonissa Eurooppa-neuvosto asetti unionille uuden strategisen tavoitteen: Euroopasta on määrä tulla "maailman kilpailukykyisin ja dynaamisin tietoon perustuva talous, joka kykenee ylläpitämään kestävää talouskasvua, luomaan uusia ja parempia työpaikkoja ja lisäämään sosiaalista yhteenkuuluvuutta". Tämän jälkeen Tukholman Eurooppa-neuvosto päätti, että kestävää kehitystä koskevalla EU:n strategialla olisi täydennettävä tätä poliittista sitoumusta lisäämällä siihen ympäristöulottuvuus. Näin tunnustetaan, että pitkällä aikavälillä taloudellista kasvua, sosiaalista yhteenkuuluvuutta ja ympäristönsuojelua ei voida erottaa toisistaan.

Kestävä kehitys tarjoaa Euroopan unionille positiivisen pitkän aikavälin vision yhteiskunnasta, joka on entistä vauraampi ja oikeudenmukaisempi ja jossa voidaan nauttia puhtaammasta, turvallisemmasta ja terveemmästä ympäristöstä - toisin sanoen yhteiskunnasta, jossa sekä oma sukupolvemme että lapsemme ja lapsenlapsemme voivat nauttia korkeasta elämänlaadusta. Käytännössä tämä edellyttää kestävän talouskasvun toteuttamista siten, että samalla tuetaan sosiaalista kehitystä ja suojellaan ympäristöä. Lisäksi sosiaalipolitiikalla on tuettava taloudellista tuottavuutta ja ympäristöpolitiikkaa on toteutettava kustannustehokkaasti.

Jotta voitaisiin purkaa yhteys ympäristön tilan huonontumisen ja resurssien käytön sekä toisaalta taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen väliltä, on merkittävästi muutettava julkisia ja yksityisiä investointeja niin, että niitä kohdistetaan uuteen ympäristöystävälliseen tekniikkaan. Kestävää kehitystä koskevan strategian olisi toimittavana katalysaattorina poliittisille päättäjille ja yleiselle mielipiteelle tulevina vuosina, ja siitä pitäisi tulla liikkeelle paneva voima institutionaalisille uudistuksille sekä muutoksille yritysten toiminnassa ja kuluttajien käyttäytymisessä. Selkeillä ja vakailla pitkän aikavälin tavoitteilla voidaan vaikuttaa odotuksiin ja luoda olosuhteet, joissa yrityksillä on luottamusta investoida innovatiivisiin ratkaisuihin ja luoda uusia ja korkeatasoisia työpaikkoja.

Jotta voitaisiin kuroa umpeen aukko tämän kunnianhimoisen vision ja käytännön politiikan välillä, komissio ehdottaa, että strategiassa keskitytään muutamiin ongelmiin, jotka aiheuttavat vakavia tai peruuttamattomia uhkia eurooppalaisen yhteiskunnan tulevalle hyvinvoinnille.

Vakavimmat uhat kestävälle kehitykselle

- Ihmisen toiminnasta aiheutuvat kasvihuonekaasut nostavat lämpötilaa maapallolla. Ilmaston muutokset voivat aiheuttaa äärimmäisiä sääilmiöitä kuten pyörremyrskyjä ja tulvia, joilla on vakavia seurauksia infrastruktuurille, aineelliselle omaisuudelle, terveydelle ja luonnolle.

- Joidenkin taudinaiheuttajien antibiooteille vastustuskykyiset kannat sekä nykyisin päivittäin käytettyjen monien vaarallisten kemikaalien mahdolliset pitkäaikaiset vaikutukset aiheuttavat vakavia uhkia kansanterveydelle. Myös elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvät vaarat aiheuttavat yhä suurempaa huolta.

- Joka kuudes eurooppalainen elää köyhyydessä. Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen vaikuttavat yksilöihin suoraan ja voimakkaasti; niihin liittyy mm. huono terveys, itsemurhat ja pitkäaikaistyöttömyys. Suhteettoman suuri osa köyhyyden taakasta on yksinhuoltajaäitien ja yksin asuvien iäkkäiden naisten harteilla. Köyhyys säilyy perheessä usein sukupolvien ajan.

- Vaikka elinajanodotteen piteneminen on luonnollisesti positiivista, siitä johtuva väestön ikääntyminen yhdessä syntyvyyden alenemisen kanssa uhkaa talouskasvua sekä eläkejärjestelmien ja julkisten terveydenhuoltojärjestelmien taloudellista kestävyyttä. Menojen nousu voi joissakin jäsenvaltioissa olla jopa 8 % bruttokansantuotteesta vuosina 2000-2040.

- Biologisen monimuotoisuuden väheneminen Euroopassa ja koko maailmassa on nopeutunut huomattavasti. Euroopan vesien kalakannat ovat romahtamaisillaan. Jätteen määrä on kasvanut nopeammin kuin bruttokansantuote. Maaperän ja hedelmällisyyden jatkuva väheneminen heikentää maanviljelysalueiden elinkelpoisuutta.

- Liikenneruuhkat ovat lisääntyneet nopeasti ja ne ovat johtamassa liikenteen tukkeutumiseen. Tämä vaikuttaa pääasiassa kaupunkialueisiin, joiden haasteena ovat lisäksi mm. ydinkeskustojen rappeutuminen, esikaupunkien suunnittelematon ja epätasainen laajeneminen sekä vakavan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen keskittymät. Alueelliset erot EU:ssa aiheuttavat edelleen vakavaa huolta.

Monikaan edellä käsitellyistä kestävän kehityksen vastaisista suuntauksista ei ole uusi, ja niitä on pyritty käsittelemään monilla hallinnon ja yhteiskunnan tasoilla. Paikallisyhteisöjä koskevan Agenda 21 -ohjelman kaltaiset aloitteet ovat osoittautuneet tehokkaaksi keinoksi, kun paikallisella tasolla etsitään yksimielisyyttä tarvittavista muutoksista. Näiden pyrkimysten tulokset ovat kuitenkin tähän mennessä olleet rajallisia, koska on vaikeaa muuttaa vakiintuneita politiikkoja ja käyttäytymismalleja sekä yhdistää toimintaa koordinoidulla tavalla. Näiden kestävän kehityksen vastaisten suuntausten kääntäminen ja kestävän kehityksen tarjoaman vision saavuttaminen edellyttää ripeitä toimia, sitoutunutta ja kauaskantoista poliittista johtajuutta, uutta lähestymistapaa politiikan laatimiseen, laajaa osallistumista ja kansainvälistä yhteisvastuuta.

- Tarvitaan ripeitä toimia: Nyt on aika kohdata kestävän kehityksen haasteet. Monet kestävää kehitystä uhkaavista kehityssuunnista johtuvat tuotantotekniikassa, maankäyttötavoissa ja infrastruktuuri-investoineissa aikaisemmin tehdyistä valinnoista, ja suuntauksia on vaikea kääntää lyhyellä aikavälillä. Vaikka vaikutukset, jotka johtuvat biologisen monimuotoisuuden köyhtymisestä, lisääntyneestä vastustuskyvystä antibiooteille tai ilmastonmuutoksesta, näkyvät vasta useiden vuosien kuluttua, siinä vaiheessa niiden käsitteleminen voi olla hyvin kallista tai mahdotonta.

- Poliittinen johtajuus on välttämätöntä: Tarvitaan voimakasta poliittista sitoutumista, jotta voidaan tehdä kestävän kehityksen edellyttämät muutokset. Vaikka kestävä kehitys hyödyttää epäilemättä koko yhteiskuntaa, sen saavuttamiseksi on tehtävä vaikeita kompromisseja ristiriitaisten etujen välillä. Näihin kompromisseihin on suhtauduttava avoimesti ja rehellisesti. Politiikan muutokset on tehtävä oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla, eikä pienten erityisryhmien etuja ei voida asettaa laajempien yhteiskunnallisten näkökohtien edelle.

- Tarvitaan uutta lähestymistapaa politiikan laatimiseen: Vaikka unionin useissa politiikoissa otetaan huomioon kestävän kehityksen taloudelliset, ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat, politiikat ovat kehittyneet ilman riittävää koordinaatiota. Liian usein yhdellä politiikan alueella toteutettavat toimet estävät edistymistä muilla alueilla, ja ratkaisut ongelmiin ovat muiden politiikan laatijoiden käsissä muilla aloilla tai hallinnon muilla tasoilla. Tämä on merkittävä syy moniin pitkäaikaisiin kestävän kehityksen vastaisiin suuntauksiin. Lisäksi johdonmukaisen pitkäaikaisen perspektiivin puuttuminen merkitsee sitä, että valinnoissa kiinnitetään liikaa huomiota lyhyen aikavälin kustannuksiin ja liian vähän huomiota pitkän aikavälin mahdollisuuksiin, jotka hyödyttävät kaikkia osapuolia.

- Toimiin on ryhdyttävä kaikkien ja kaikilla tasoilla: Monet kestävän kehityksen edellyttämistä muutoksista voidaan toteuttaa menestyksekkäästi ainoastaan EU:n tasolla. Selviä esimerkkejä tästä ovat ne politiikan osa-alueet, joilla yhteisöllä on yksinomainen oikeudellinen toimivalta, ja tilanteet, joissa eurooppalainen taloudellinen yhdentyminen merkitsee sitä, että jäsenvaltioiden koordinoimaton toiminta on todennäköisesti tehotonta. Joissakin muissa tapauksissa muutokset voidaan toteuttaa paremmin kansallisten, alueellisten tai paikallisten viranomaisten toimilla. Kuitenkin vaikka julkisilla viranomaisilla on tärkeä merkitys selkeän pitkän aikavälin kehyksen luomisessa, kestävän kehityksen edellyttämät muutokset kulutuksessa ja investointimalleissa riippuvat viime kädessä yksittäisistä kansalaisista ja yrityksistä.

- Vastuullinen toimintakumppani globaalistuneessa maailmassa: Monet kestävään kehitykseen liittyvistä haasteista edellyttävät maailmanlaajuisia toimia. Ilmastonmuutos ja biologinen monimuotoisuus ovat tästä selkeitä esimerkkejä. Komissio uskoo, että teollisuusmaiden on otettava johtava rooli kestävän kehityksen edistämisessä, ja vaatii myös EU:n ulkopuolisia maita täyttämään tähän liittyvät velvollisuutensa. Komissio katsoo myös, että maailmanlaajuisen kestävän kehityksen saavuttamiseksi EU:n olisi ensimmäiseksi laitettava asiat kuntoon omalla alueellaan voidakseen toimia kestävän kehityksen edelläkävijänä maailmassa. Koska EU:n tuotannolla ja kulutuksella on vaikutuksia unionin rajojen ulkopuolella, on myös varmistettava, että EU:n politiikat edistävät kestävän kehityksen mahdollisuuksia maailmanlaajuisesti.

Jotta voitaisiin vastata näihin haasteisiin, komissio ehdottaa kolmiosaista EU:n strategiaa:

1: Laaja-alaiset ehdotukset ja suositukset, joilla parannetaan politiikan tehokkuutta ja tehdään kestävästä kehityksestä todellisuutta. Tämä tarkoittaa sitä, että eri politiikkojen on vahvistettava toisiaan eikä pyrittävä vastakkaisiin tavoitteisiin.

2: Päätavoitteet ja erityistoimenpiteet EU:n tasolla, jotta voidaan käsitellä kysymyksiä, jotka aiheuttavat suurimmat haasteet kestävälle kehitykselle Euroopassa.

3: Toimenpiteet strategian toteuttamiseksi ja edistymisen tarkistamiseksi.

II KESTÄVÄSTÄ KEHITYKSESTÄ TODELLISUUTTA: TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN

Kestävän kehityksen saavuttaminen edellyttää muutoksia siinä, miten politiikkaa laaditaan ja toteutetaan sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla. Tämä puolestaan edellyttää selkeää sitoutumista korkeimmalla tasolla. Tähän liittyen asiakirjan tässä luvussa tehdään useita ehdotuksia, joiden tavoitteena on varmistaa, että haasteisiin reagoidaan aiempaa tehokkaammin.

Politiikkojen johdonmukaistaminen

Kestävästä kehityksestä olisi tultava kaikkien alojen ja politiikkojen keskeinen tavoite. Tämä tarkoittaa sitä, että politiikan laatijoiden on tunnistettava mahdolliset päällekkäisyydet (hyvät ja huonot) muiden alojen kanssa ja otettava ne huomioon. Ehdotusten kaikkien vaikutusten huolelliseen arviointiin on kuuluttava arviot niiden taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista vaikutuksista sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Tällöin tulisi tarvittaessa ottaa huomioon sukupuolten välinen tasa-arvo ja yhtäläiset mahdollisuudet. Erityisen tärkeää on tunnistaa selkeästi ne ryhmät, joihin muutoksista johtuvat paineet kohdistuvat, jotta politiikan laatijat voivat arvioida, tarvitaanko toimenpiteitä näiden ryhmien avustamiseksi. Arvioinneissa olisi noudatettava johdonmukaista lähestymistapaa sekä käytettävä asiantuntemusta monilta erilaisilta politiikan aloilta.

Ehdotusten järjestelmälliseksi arvioimiseksi tarvitaan parempaa tietoa. Esimerkiksi väestön ikääntymisen vaikutuksia ei vielä täysin ymmärretä. Ei myöskään tiedetä riittävästi siitä, miten jotkut ympäristöä pilaavat epäpuhtaudet ja jotkut kemikaalit (esim. hormonitoimintoja haittaavat aineet) vaikuttavat biologiseen monimuotoisuuteen ja kansanterveyteen. Ennalta varautumisen periaatteen mukaan tiedon puutteesta ei kuitenkaan saa tulla tekosyytä toimien toteuttamatta jättämiselle tai huonosti harkituille toimille. Riskit ja epävarmuus ovat osa elämää. Niistä voidaan hankkia tietoa tieteen ja tutkimuksen avulla ja tehdä siten perusteltuja ratkaisuja ja päätöksiä. Politiikan laatijoiden velvollisuutena on hallita riskejä ja selittää niiden luonne ja laajuus kansalaisille.

Toimet

- Kestävän kehityksen on oltava kaikkien politiikkojen keskeisenä tavoitteena. Erityisesti yhteisten politiikkojen tulevissa tarkistuksissa on tarkasteltava sitä, miten ne voivat paremmin edistää kestävää kehitystä.

- Yhteisen maatalouspolitiikan väliarvioinnissa vuonna 2002 olisi korostettava laatua pikemmin kuin määrää. Olisi esimerkiksi kannustettava luonnonmukaista viljelyä ja muita ympäristöystävällisiä viljelymenetelmiä ja siirrettävä aiempaa suuremmassa määrin resursseja markkinatuesta maaseudun kehittämiseen.

- Yhteisellä kalastuspolitiikalla olisi edistettävä kalakantojen kestävää hallintaa EU:ssa ja kansainvälisesti ja varmistettava samalla EU:n kalastusteollisuuden kannattavuus pitkällä aikavälillä sekä meren ekosysteemien suojelu.

- Yhteisessä liikennepolitiikassa olisi käsiteltävä ruuhkautumisen ja epäpuhtauksien lisääntymistä ja edistettävä ympäristöä vähemmän rasittavien liikennemuotojen käyttöä.

- Koheesiopolitiikoissa olisi paremmin otettava huomioon heikoimmin kehittyneet alueet ja alueet, joilla on vakavia rakenteellisia ongelmia (esim. kaupunkien rappeutuminen ja maaseudun talouden heikkeneminen), sekä ne yhteiskuntaryhmät, jotka ovat alttiimpia pitkäaikaiselle sosiaalisille syrjäytymiselle.

- Komissio esittää Laekenissa joulukuussa kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle toimintasuunnitelman lainsäädännän parantamiseksi. Siinä ehdotetaan mekanismeja sen varmistamiseksi, että kaikkiin tärkeimpiin lainsäädäntöehdotuksiin sisältyy arviointi sekä toimien että niiden toteuttamatta jättämisen mahdollisista taloudellisista, ympäristöön liittyvistä ja sosiaalisista hyödyistä ja kustannuksista sekä EU:ssa että sen ulkopuolella. Neuvoston ja parlamentin olisi muutettava lainsäädäntöehdotuksia samassa hengessä.

Asianmukainen hinnoittelu: signaaleja kuluttajille ja yrityksille

Markkinahinnoilla on voimakas vaikutus yksittäisten henkilöiden käytökseen ja yritysten toimintaan. Hintojen korjaamiseen pyrkivät markkinauudistukset voivat luoda uusia liiketoimintatilaisuuksia sellaisten palvelujen ja tuotteiden kehittämiseen, jotka helpottavat ympäristöön kohdistuvia paineita ja vastaavat sosiaalisiin ja taloudellisiin tarpeisiin. Joskus tämä tarkoittaa, että on julkisin varoin tuettava palveluita, joita muuten ei tarjottaisi, esim. välttämättömiä julkisia palveluja harvaan asutuilla alueilla. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin tarpeen poistaa tukia, jotka edistävät luonnonvarojen tuhlaamista, ja hinnoitella ympäristön pilaantuminen. Hintojen muuttaminen tällä tavalla tarjoaa pysyvän kannustimen aiempaa turvallisempien ja vähemmän pilaavien tekniikoiden ja laitteiden kehittämiselle ja käytölle, ja riittää usein tilanteen muuttamiseen niiden eduksi.

Toimet

Komissio asettaa politiikassaan ja lainsäädäntöehdotuksissaan etusijalle hintakannustimia luovat markkinalähtöiset lähestymistavat aina, kun näillä voidaan todennäköisesti saavuttaa sosiaalisia ja ympäristöön liittyviä tavoitteita joustavalla ja kustannustehokkaalla tavalla.

Investoinnit tieteeseen ja teknologiaan tulevaisuutta varten

Jatkuva vaurautemme pitkällä aikavälillä riippuu ratkaisevasti tietämyksen edistymisestä ja tekniikan kehittymisestä. Mikäli niihin ei investoida, kestävän kehityksen edellyttämien mukautusten on paljon suuremmassa määrin tapahduttava muuttamalla kulutusmalleja. Edistämällä innovaatioita voidaan kehittää uusia tekniikoita, jotka kuluttavat luonnonvaroja aiempaa vähemmän, jotka vähentävät ympäristön pilaantumista tai terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia riskejä ja jotka ovat edeltäjiään halvempia. EU:n ja sen jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lainsäädännöllä ei estetä innovaatioita tai luoda uuden tekniikan levitykselle ja käytölle tarpeettomia esteitä, jotka eivät perustu markkinoihin.

Kun kestävää kehitystä edistävää teknologista muutosta tuetaan julkisella rahoituksella, olisi keskityttävä perustutkimukseen ja soveltavaan tutkimukseen, joka koskee turvallista ja ympäristölle edullista tekniikkaa. Lisäksi olisi tuettava esikuva-analyysejä ja demonstraatiohankkeita, joilla edistetään uuden, turvallisen ja puhtaan teknologian käyttöönottoa. Julkisia hankintoja koskeva politiikka - mikäli sitä ei käytetä protektionismin verukkeena - on lisäkeino nopeuttaa uuden tekniikan leviämistä. "Vihreiden hankintatoimien aloite" yksityisellä sektorilla voisi myös lisätä ympäristölle edullisten tuotteiden ja palvelujen käyttöä.

Toimet

- Yhteisön olisi hyödynnettävä kaikkia yhteisön seuraavan tutkimusta koskevan puiteohjelman mahdollisuuksia tukea kestävään kehitykseen liittyviä tutkimustoimia osana eurooppalaista tutkimusaluetta.

- Komissio laatii lähiaikoina ohjeet, joiden perusteella jäsenvaltioiden tulisi harkita, miten ne voivat hyödyntää aiempaa paremmin julkisia hankintoja ympäristöystävällisten tuotteiden ja palveluiden edistämisessä.

- Komissio rohkaisee yksityisen sektorin aloitteita, joissa ympäristönäkökohdat sisällytetään hankintojen tarjouserittelyihin.

- Komissio pyytää teollisuutta määrittämään, mitä se pitää suurimpina esteinä uusien tekniikoiden kehittämiselle ja laajemmalle käytölle esim. energian, liikenteen ja viestinnän aloilla.

- Yhteisön tulisi edistää sitä, että vuoteen 2008 mennessä kehitetään ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuisen valvonnan (GMES) kapasiteettia Euroopassa.

Viestinnän parantaminen: kansalaiset ja yritykset mukaan toimintaan

Vaikka tiede ja tieteelliset lausunnot ovat tärkeitä tekijöitä päätöksenteossa, ihmisten luottamus niiden puolueettomuuteen on horjunut viimeaikaisten tapahtumien, kuten ihmisten ja eläinten terveyteen kohdistuneiden uhkien, vuoksi. On esiintynyt huolta siitä, että poliittisten toimien perustana ovat olleet erityisryhmien edut pikemmin kuin koko yhteiskunnan laajat edut. Tämä näkemys on osa laajempaa tyytymättömyyttä. Monet uskovat, että politiikanteosta on tullut liian teknokraattista ja kaukaista ja että oman edun tavoittelu vaikuttaa siihen liikaa. Jotta voitaisiin torjua lisääntyvä vieraantuminen poliittisesta prosessista, politiikan laatimisesta on tultava avoimempaa.

Avoin poliittinen prosessi mahdollistaa myös sen, että voidaan tunnistaa selkeästi kaikki tarvittavat kompromissit ristiriitaisten etujen välillä ja tehdä päätökset avoimesti. Varhaisemmassa vaiheessa käytävän nykyistä järjestelmällisemmän vuoropuhelun (erityisesti kuluttajien edustajien kanssa, koska kuluttajien edut jäävät liian usein huomiotta) pitäisi parantaa säädösten laatua ja nopeuttaa niiden täytäntöönpanoa, vaikka se voi pidentää ehdotusten laatimiseen käytettävää aikaa. Prosessissa olisi haettava näkemyksiä myös unionin ulkopuolelta.

Se, että ihmiset laajemmin tuntevat kestävän kehityksen tavoitteen omakseen, edellyttää myös suurempaa avoimuutta politiikan laadinnassa sekä tunnetta siitä, että yksittäiset henkilöt voivat omien toimiensa avulla todella vaikuttaa asioihin. Esimerkiksi paikalliset Agenda 21-ohjelmat ovat osoittautuneet tehokkaiksi keinoiksi edistää kestävää kehitystä paikallisella tasolla. Myös koulutusjärjestelmällä on ratkaiseva rooli siinä, että kestävän kehityksen tavoite ymmärretään paremmin. On edistettävä yksilöllistä ja yhteistä vastuuntuntoa ja siten muutoksia käytöksessä.

Myös julkisella politiikalla on tärkeä rooli edistettäessä yritysten sosiaalista vastuuta ja luotaessa järjestelmää sen varmistamiseksi, että yritykset ottavat toiminnassaan huomioon ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset näkökohdat. Monet kaukonäköiset yritykset ovat jo ymmärtäneet, että kestävä kehitys tarjoaa uusia mahdollisuuksia, ja ovat alkaneet mukauttaa investointejaan sen mukaan. Yrityksiä olisi rohkaistava oma-aloitteisuuteen kestävän kehityksen ottamiseksi huomioon niiden toimissa sekä EU:ssa että sen ulkopuolella.

Toimet

- Komission tuleva hallintotapoja käsittelevä valkoinen kirja sisältää ehdotuksia siitä, että ennen merkittävien poliittisia toimia koskevien ehdotusten käsittelyä kuullaan laajasti sidosryhmiä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Tähän liittyy tavallisesti julkinen kuuleminen. Myös tärkeimpien politiikkojen tarkistuksissa pyritään pyytämään sidosryhmien kantoja.

- Kaikkia pörssiyhtiöitä, joilla on vähintään 500 työntekijää, pyydetään julkaisemaan osakkeenomistajille tarkoitetussa vuosikertomuksessaan tietoja, jotka osoittavat menestymistä taloudellisten, ympäristöön liittyvien ja sosiaalisten näkökohtien perusteella. EU:ssa toimivia yrityksiä kehotetaan osoittamaan, että ne noudattavat maailmanlaajuisesti monikansallisia yrityksiä koskevia OECD:n suuntaviivoja tai muita vastaavia suuntaviivoja, ja julkaisemaan tiedot tästä.

- Jäsenvaltioiden olisi myös pohdittava, kuinka niiden koulutusjärjestelmillä voitaisiin auttaa kehittämään laajempaa ymmärrystä kestävästä kehityksestä.

EU:n laajentumisen ja maailmanlaajuisen ulottuvuuden huomioon ottaminen

EU:n strategia ei saa rajoittua kapeakatseisesti unionin nykyisten rajojen sisäpuolelle, vaan sillä on oltava merkitystä myös unionin tuleville jäsenille. Tulevien jäsenvaltioiden ongelmat ovat useissa tapauksissa samoja, mutta erojakin on. Esimerkiksi niiden biologinen monimuotoisuus on rikkaampi. Lisäksi laajentuneessa unionissa taloudelliset ja sosiaaliset erot ovat nykyistä suurempia. Uusissa jäsenvaltioissa on keskimäärin huomattavasti suurempi maatalousväestö, ja niiden investoinnit infrastruktuureihin ja tuotantotekniikkaan ovat jääneet jälkeen. Yhteisön politiikan tulevissa uudistuksissa on otettava huomioon nämä erot. Ehdokasmaiden olisi oltava aktiivisesti mukana tämän strategian täytäntöönpanossa.

Lisäksi monet EU:n politiikat vaikuttavat kestävän kehityksen näkymiin myös kaukana unionin rajojen ulkopuolella, ja EU:n tuotanto ja kulutus kuormittavat yhteisiä maailmanlaajuisia ympäristöresursseja. Tämän vuoksi on tärkeää varmistaa, että toimenpiteet, joita toteutamme kestävään kehitykseen pääsemiseksi Euroopassa, edistävät kestävän kehityksen mahdollisuuksia myös muualla maailmassa. EU:n politiikkojen - sekä sisäisten politiikkojen että ulkosuhteiden - on aktiivisesti tuettava muiden maiden - erityisesti kehitysmaiden - pyrkimyksiä saavuttaa kestävä kehitys.

Jotta Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot voisivat tehokkaasti vaikuttaa kestävän kehityksen saavuttamiseen, niiden on toimittava yhteistyössä muiden valtioiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa; tällaisia järjestöjä ovat mm. OECD, Maailman kauppajärjestö, Kansainvälinen työjärjestö, Kansainvälinen valuuttarahasto, Maailmanpankki ja YK:n ympäristöohjelma. EU:n asemaa maailmanlaajuisen kestävän kehityksen edistäjänä tässä kansainvälisessä yhteydessä käsitellään kattavasti EU:n valmistautuessa Etelä-Afrikassa vuonna 2002 pidettävään Rion ympäristö- ja kehityskonferenssin 10-vuotisseurantakokoukseen.

Toimet

- Komissio antaa vuoden 2002 ensimmäisen puoliskon aikana tiedonannon, jossa esitetään osana valmisteluja Johannesburgissa pidettävään kestävän kehityksen huippukokoukseen (Rio+10) lisää näkemyksiä siitä, miten EU:n olisi myötävaikutettava maailmanlaajuiseen kestävään kehitykseen. Tiedonannossa olisi käsiteltävä muun muassa lisävarojen osoittamista kehitysyhteistyöhön erityisesti köyhyyden vähentämiseksi maailmanlaajuisesti.

III PITKÄN AIKAVÄLIN TAVOITTEIDEN ASETTAMINEN: ENSISIJAISTEN TOIMIEN MÄÄRITTÄMINEN

Toimia tarvitaan monilla eri politiikan aloilla

Edellä käsitellyt kestävää kehitystä koskevat tärkeimmät haasteet ulottuvat monille eri politiikan aloille. Sen vuoksi tarvitaan kattavaa, monialaista lähestymistapaa. Politiikan eri aloilla toteuttavien konkreettisten toimien olisi perustuttava edellisessä luvussa esitettyihin poliittisiin periaatteisiin. Olemassa olevien yhteisön politiikkojen uudistuksissa on pyrittävä maksimoimamaan niiden vaikutus EU:n kestävää kehitystä koskevan strategian tavoitteiden saavuttamiseen.

Eurooppa-neuvoston kokouksissa Lissabonissa, Nizzassa ja Tukholmassa on jo sovittu tavoitteista ja toimenpiteistä, jotka koskevat kahta kuudesta kestävään kehitykseen liittyvästä haasteesta: köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunta sekä väestön ikääntymisestä johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten käsittely. Tässä strategiassa ei ehdoteta uusia toimia näillä aloilla. Nämä tavoitteet ovat kuitenkin olennainen osa kestävää kehitystä koskevaa Euroopan unionin strategiaa, ja ne on esitetty jäljempänä liitteessä I.

Muiden neljän kysymyksen osalta komissio ehdottaa jäljempänä esitettyjä ensisijaisia tavoitteita ja toimenpiteitä EU:n tasolla. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää myös jäsenvaltioiden toteuttamia toimia sekä niiden kansallisissa politiikoissa että päätöksissä, joita neuvosto tekee yhteisön politiikan muuttamisesta. Komissio raportoi siitä, miten näiden tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, vuosittaisissa raporteissaan (yhteenvetoraporteissa) keväisin kokoontuvalle Eurooppa-neuvostolle.

Ilmastonmuutoksen rajoittaminen ja puhtaan energian käytön lisääminen

Päätavoitteet

* EU aikoo täyttää Kiotossa tehdyt sitoumukset. Kioto on kuitenkin vasta ensimmäinen askel. Sen jälkeen EU:n olisi pyrittävä vähentämään vuoteen 2020 mennessä kasvihuonekaasupäästöjä keskimäärin yhdellä prosentilla vuodessa vuoden 1990 tasoon nähden.

* Unioni vaatii, että muut suuret teollisuusmaat noudattavat Kioton tavoitteita. Tämä on välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa laaja kansainvälinen toiminta ilmaston lämpenemisen rajoittamiseksi ja ilmastonmuutoksen vaikutuksiin mukautumiseksi.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Annetaan energiatuotteiden verotusta koskeva direktiivi vuoteen 2002 mennessä. Kahden vuoden kuluttua tästä komissio ehdottaa energian verotukselle vaativia ympäristötavoitteita, joilla pyritään sisällyttämään ulkoiset kustannukset kokonaan hintoihin. Valmisteverojen vähimmäistasoja ehdotetaan sidottavaksi vähintään inflaatiotasoon.

* Poistetaan fossiilisten polttoaineiden tuotantoa ja kulutusta koskevat tuet vaiheittain vuoteen 2010 mennessä. Toteutetaan tarvittaessa rinnakkaistoimenpiteitä vaihtoehtoisten työllistymismuotojen löytämiseksi. Tehdään analyysi siitä, onko tarpeen luoda kivihiilen varmuusvarastot ja ylläpitää tuetun tuotannon vähimmäistasoa toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Annetaan komission ehdotus vuonna 2001 neuvoston hyväksyttäväksi ennen kuin Euroopan hiili- ja teräsyhteisön perustamissopimuksen voimassaolo lakkaa heinäkuussa 2002. Otetaan liittymissopimuksissa huomioon joidenkin ehdokasmaiden erityistilanne.

* Määritetään kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimet eurooppalaisen ilmastonmuutosohjelman tulosten perusteella. Komissio tekee vuoden 2001 loppuun mennessä ehdotuksen siitä, että vuoteen 2005 mennessä luodaan eurooppalainen järjestelmä, jossa käydään kauppaa hiilidioksidipäästöluvilla.

* Katetaan vaihtoehtoisilla polttoaineilla (mukaan luettuina biopolttoaineet) vähintään seitsemän prosenttia autojen ja kuorma-autojen polttoaineen kulutuksesta vuoteen 2010 mennessä ja vähintään 20 prosenttia vuoteen 2020 mennessä. Komissio tekee vuonna 2001 ehdotuksen hyväksyttäväksi vuonna 2002.

* Toteutetaan selkeitä toimia energian kysynnän vähentämiseksi esimerkiksi tiukentamalla rakennusten vähimmäisnormeja ja laitteiden merkintävaatimuksia energian käytön tehostamiseksi.

* Tuetaan aiempaa enemmän teknologian tutkimusta, kehittämistä ja levittämistä seuraavilla aloilla:

- puhtaat ja uusiutuvat energiaresurssit,

- turvallinen ydinvoima, erityisesti ydinjätehuolto.

Kansanterveyteen kohdistuvien uhkien torjuminen

Päätavoitteet

* Asetetaan elintarvikkeiden turvallisuus ja korkea laatu kaikkien elintarvikeketjuun osallistuvien tavoitteeksi.

* Varmistetaan vuoteen 2020 mennessä, että kemikaaleja tuotetaan ja käytetään ainoastaan sellaisilla tavoilla, jotka eivät aiheuta merkittäviä uhkia ihmisten terveydelle ja ympäristölle.

* Käsitellään kysymyksiä, jotka liittyvät tartuntatautiepidemioihin ja vastustuskykyyn antibiooteille.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Parannetaan kuluttajille kohdistettua tiedotusta muun muassa valistuksen ja elintarvikkeiden selkeiden merkintöjen avulla.

* Perustetaan Euroopan elintarvikevirasto vuonna 2002.

* Parannetaan mahdollisuuksia tarkkailla ja valvoa tiettyjen elintarvikkeissa ja ympäristössä olevien aineiden (esim. dioksiinien, toksiinien ja torjunta-aineiden) vaikutuksia terveyteen, erityisesti lapsiin.

* Ohjataan yhteisen maatalouspolitiikan perusteella maksettavat tuet niin, että niillä edistetään terveellisiä, korkeatasoisia tuotteita ja käytäntöjä pikemmin kuin määrää. Mukautetaan vuonna 2002 tehtävän tupakkajärjestelmän arvioinnin jälkeen järjestelmää niin, että tupakanviljelyyn myönnettävät tuet lopetetaan vähitellen ja samalla toteutetaan toimenpiteitä, joilla autetaan tupakankasvattajia ja tupakantuotantoon osallistuvia työntekijöitä löytämään muita tuloja ja muuta taloudellista toimintaa. Tällöin olisi päätettävä myös ripeästä aikataulusta.

* Kehitetään vuoteen 2003 mennessä kattava yhteisön strategia työterveyden ja -turvallisuuden edistämiseksi, jotta voidaan vähentää huomattavasti työtapaturmia ja työperäisiä sairauksia.

* Annetaan vuoteen 2004 mennessä tarvittava lainsäädäntö uuden kemikaalipolitiikan toteuttamiseksi.

* Komissio esittää vuoden 2001 loppuun mennessä eurooppalaisen toimintasuunnitelman, jonka avulla hidastetaan vastustuskyvyn kehittymistä antibioteille. Suunnitelman mukaan lopetettaisiin vähitellen antibioottien käyttö kasvunedistäjinä maataloudessa sekä valvottaisiin paremmin niiden käyttöä ihmisten, eläinten ja kasvien hoidossa.

* Luodaan vuoteen 2005 mennessä eurooppalaiset valmiudet seurata ja hallita tartuntatautiepidemioita.

Luonnonvarojen vastuullisempi hallinta

Päätavoitteet

* Puretaan yhteys talouskasvun, resurssien käytön ja jätteiden syntymisen välillä.

* Suojellaan ja palautetaan ennalleen luontotyyppejä ja ekosysteemeitä sekä pysäytetään biologisen monimuotoisuuden väheneminen vuoteen 2010 mennessä.

* Parannetaan kalavarojen hoitoa, jotta voidaan pysäyttää kalavarojen pienentyminen ja varmistaa kestävän kehityksen mukainen kalastus ja terveet meren ekosysteemit sekä EU:ssa että maailmanlaajuisesti.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Laaditaan yhdennetty tuotepolitiikka yhteistyössä yritysten kanssa, jotta voidaan vähentää resurssien käyttöä ja jätteiden vaikutusta ympäristöön.

* Annetaan EU:n lainsäädäntö ankarasta ympäristövahinkovastuusta vuoteen 2003 mennessä.

* Komissio laatii biologista monimuotoisuutta koskevien indikaattorien järjestelmän vuoteen 2003 mennessä.

* Komissio ehdottaa resurssien tuottavuutta mittaavaa järjestelmää, jonka olisi tarkoitus olla toiminnassa vuoteen 2003 mennessä.

* Parannetaan yhteisen maatalouspolitiikan välitarkistuksessa maatalouden ympäristötoimenpiteitä niin, että ne muodostavat selkeän järjestelmän, josta korvataan suoraan ympäristöpalvelujen suorittaminen.

* Lopetetaan vuonna 2002 tehtävässä yhteisen kalastuspolitiikan tarkistuksessa vaikutuksiltaan haitalliset tuet, jotka kannustavat liikakalastukseen, ja pienennetään EU:n kalastusalusten määrä sellaiseksi, että se on maailmanlaajuisen kestävän kehityksen mukainen. Samalla on otettava huomioon tästä aiheutuvat sosiaaliset ongelmat.

Liikennejärjestelmän ja maankäytön parantaminen

Päätavoitteet

* Puretaan liikenteen kasvun ja BKT:n kasvun välinen yhteys ruuhkautumisen ja muiden liikenteen kielteisten vaikutusten vähentämiseksi.

* Siirrytään maantieliikenteestä rautatie- ja vesiliikenteeseen sekä julkiseen henkilöliikenteeseen siten, että maantieliikenteen osuus vuonna 2010 ei ole suurempi kuin vuonna 1998 (tuorein vuosi, jolta on käytettävissä tietoja).

* Edistetään tasapainoisempaa alueellista kehitystä, jotta voidaan vähentää eroja taloudellisen toiminnan välillä ja säilyttää sekä maaseutu- että kaupunkialueiden elinkelpoisuus, kuten Euroopan aluekehityssuunnitelmassa on suositeltu.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Komissio ehdottaa vuonna 2002 liikennemaksujärjestelmää, jolla varmistetaan vuoteen 2005 mennessä eri liikennemuotojen (myös ilmaliikenne) erilainen hinnoittelu siten, että se vastaa eri muodoista yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia.

* Toteutetaan vuonna 2003 puitteet, joissa voidaan älykkäiden liikennejärjestelmien avulla varmistaa maantieliikenteen maksujärjestelmien yhteentoimivuus. Edistetään edelleen teknistä kehitystä, jotta voidaan ottaa käyttöön tiemaksut.

* Asetetaan etusijalle infrastruktuuri-investoinnit julkiseen liikenteeseen ja rautateihin, sisävesiliikenteeseen, lähimerenkulkuun ja intermodaalikuljetuksiin. Komissio ehdottaa vuonna 2001 hyväksyttäväksi vuonna 2003 Euroopan laajuisia liikenneverkkoja koskevien suuntaviivojen tarkistusta ja pyrkii rakennerahastojen välitarkistuksen yhteydessä vähentämään huomattavasti maantieliikenteelle myönnettävän rahoituksen määrää.

* Parannetaan liikennejärjestelmiä ottamalla huomioon puuttuvat liikenneyhteydet, kehittämällä avoimia markkinoita ja tekemällä yhteistyötä EU:n tasolla (esim. rautatieliikenteen vapauttaminen, lentoliikennejärjestelmät). Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila tulisi saada toiminnalliseksi vuoteen 2004 mennessä.

* Edistetään etätyötä nopeuttamalla investointeja seuraavan sukupolven tietoliikenneinfrastruktuuriin ja -palveluihin.

* Aloitetaan vuonna 2001 Euroopan aluesuunnittelun ja aluekehityksen seurantaverkon (ESPON) toteuttaminen, jotta voidaan määrittää indikaattorit yhteisön politiikan alueellisten vaikutusten analysoimiseksi.

* Arvioidaan yhteisön eri politiikkojen alueellisen kattavuuden johdonmukaisuus ottaen huomioon niiden tavoitteet (esim. NATURA 2000, epäsuotuisat maatalousalueet, rakennerahastojen tai valtiontukien alaisuuteen kuuluvat alueet).

* Monipuolistetaan tulolähteitä maaseutualueilla, mukaan luettuina maaseudun kehittämiseen osoitetun yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen lisääminen.

* Rohkaistaan paikallisia aloitteita käsittelemään kaupunkialueilla esiintyviä ongelmia; laaditaan suositukset yhdennetyistä kehitysstrategioista kaupunkialueita ja ympäristön kannalta herkkiä alueita varten.

IV STRATEGIAN TOTEUTTAMINEN JA EDISTYMISEN TARKASTELU: GÖTEBORGIN JÄLKEISET TOIMET

Vuosittainen tarkastelu

Tukholman Eurooppa-neuvosto päätti, että kaikkia kestävään kehitykseen liittyviä näkökohtia olisi tarkasteltava keväisin pidettävissä Eurooppa-neuvoston kokouksissa. Edistymisen mittaaminen edellyttää, että otetaan käyttöön uusia indikaattoreita niiden lisäksi, joista on sovittu Lissabonin strategian toteutumisen seuraamiseksi. Nämä indikaattorit syntyvät varsin luonnollisesti pitkän aikavälin tavoitteista, joita komissio esittää tässä asiakirjassa.

Toimet

- Komissio raportoi joka kevät Eurooppa-neuvostolle yhteenvetoraportissaan siitä, miten kestävän kehityksen strategian toteuttamisessa on edistytty.

- Komissio ehdottaa tätä tarkoitusta varten joitakin tuloksia mittaavia pääindikaattoreita Barcelonan Eurooppa-neuvostolle keväällä 2002.

- Ympäristönäkökohtien sisällyttäminen toimialakohtaisiin politiikkoihin on prosessi, jonka Eurooppa-neuvosto käynnisti Cardiffissa. Sitä on jatkettava ja sen avulla on sisällytettävä ympäristönäkökohdat myös kestävää kehitystä koskevaan EU:n strategiaan, samalla tavalla kuin taloudelliset ja sosiaaliset näkökohdat on sisällytetty talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen sekä työllisyyttä koskevien suuntaviivojen pohjalta. Ympäristönäkökohtien huomioon ottamista koskevien toimialakohtaisten strategioiden olisi oltava yhdenmukaisia kestävää kehitystä koskevan EU:n strategian erityistavoitteiden kanssa.

Työskentelymenetelmiä on muutettava

Yhteisön lainsäädäntöprosessin kaikissa vaiheissa laaditaan ehdotuksia yksittäisillä aloilla, ja ehdotuksista keskustellaan kiinnittämättä riittävästi huomiota politiikan eri osa-alueiden välisiin yhteyksiin. Tapa, jolla komissio, neuvosto ja parlamentti on organisoitu, vahvistaa tätä kapeaa alakohtaista lähestymistapaa. Kaikkien kolmen toimielimen olisi harkittava, millaisiin toimiin ne voisivat ryhtyä tämän heikkouden korjaamiseksi.

Komissio parantaa sisäisiä menettelyjään, jotta se voisi laatia johdonmukaisempia ehdotuksia. Ministerineuvoston ja Euroopan parlamentin olisi myös tarkistettava työskentelymenetelmiään. Neuvoston olisi muutettava rakenteitaan parantaakseen alakohtaisten neuvostojen välistä koordinaatiota ja johdonmukaisuutta. Euroopan parlamentin olisi harkittava kestävää kehitystä käsittelevän valiokunnan perustamista, joka voisi ottaa kantaa alakohtaisten ehdotusten laajempiin vaikutuksiin. Valiokunta voisi koostua muiden valiokuntien edustajista, kuten talousarvion valvontavaliokunta.

Toimet

- Komissio perustaa kestävää kehitystä käsittelevän pyöreän pöydän keskusteluryhmän, johon kokoontuu kymmenisen riippumatonta asiantuntijaa ottamaan kantaa hyvin erilaisiin kysymyksiin. He raportoivat suoraan komission puheenjohtajalle hyvissä ajoin ennen kuin komissio laatii yhteenvetoraportin kevään Eurooppa-neuvostolle ja antavat suosituksia yhteisön politiikkojen johdonmukaisuuden parantamiseksi.

Keskipitkän aikavälin tarkistus mahdollistaa sen, että strategiaa voidaan mukauttaa pitkän aikavälin ensisijaisissa tavoitteissa tapahtuviin muutoksiin

Kestävä kehitys on väistämättä pitkän aikavälin tavoite. Vaikka vuosittainen arviointi on tärkeää, jotta asiassa päästään eteenpäin ja huomataan ajoissa arvaamattomat vaikeudet, lyhyen aikavälin suuntausten ja yksityiskohtien korostaminen voi hämärtää näkemystä laajemmasta tilanteesta. Tämän vuoksi Eurooppa-neuvoston vuosittaista tarkistusta olisi ajoittain täydennettävä laajemmalla tarkastelulla aina uuden komission aloittaessa toimikautensa.

Tässä tarkastelussa voitaisiin arvioida strategian tehokkuutta kestävän kehityksen saavuttamisessa. Ajan myötä joidenkin ongelmien vakavuus tai joidenkin toimenpiteiden merkitys voi muuttua ja lisäksi voi syntyä uusia kiireellisempiä ongelmia. Säännölliset keskipitkän aikavälin tarkistukset mahdollistavat sen, että unioni voi mukauttaa strategiaansa näihin muutoksiin sekä muutoksiin pitkän aikavälin tavoitteissa.

Sidosryhmien ottaminen mukaan tarkistusprosessiin lisää sen uskottavuutta ja merkitystä. Unionin menestyminen kestävän kehityksen saavuttamisessa riippuu viime kädessä siitä, miten laajasti yksittäiset henkilöt ja yritykset sekä kansalaisyhteiskunta ja paikallis- ja alueviranomaiset tuntevat strategian omakseen. Strategia hyväksytään sitä paremmin mitä laajemmin se perustuu laajaan vuoropuheluun yhteiskunnan erilaisten edustajien kanssa.

Toimet

- Kestävää kehitystä koskevaa Euroopan unionin strategiaa tarkastellaan laajasti aina uuden komission toimikauden alussa.

- Vuodesta 2002 alkaen komissio järjestää joka toinen vuosi sidosryhmien foorumin, jossa arvioidaan EU:n strategiaa. Komissio pyytää talous- ja sosiaalikomiteaa osallistumaan tämän konferenssin järjestämiseen.

Liite 1: Lissabonin strategian tavoitteet sosiaalipolitiikan alalla

Seuraavassa esitetään tiivistetysti Lissabonin, Nizzan ja Tukholman huippukokouksissa tehdyt sitoumukset.

Köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjuminen

Päätavoitteet

* Toimitaan päättäväisesti köyhyyden poistamiseksi.

* Nostetaan työllisyysaste 67 prosenttiin tammikuuhun 2005 mennessä ja 70 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä; nostetaan työssäkäyvien naisten osuus 57 prosenttiin vuoteen 2005 mennessä ja yli 60 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

* Puolitetaan vuoteen 2010 mennessä niiden 18--24-vuotiaiden määrä, jotka ovat saaneet ainoastaan ylemmän perusasteen koulutuksen eivätkä opiskele pidemmälle.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Torjutaan sosiaalista syrjäytymistä luomalla taloudelliset olosuhteet, joissa voidaan lisätä vaurautta vahvistamalla kasvua ja työllisyyttä sekä luomalla uusia mahdollisuuksia yhteiskunnalliselle osallistumiselle.

* Tehostetaan eurooppalaisen työllisyysstrategian toteuttamista. Määritetään yhteinen lähestymistapa työn laadun ylläpitämiseen ja parantamiseen. Tämän pitäisi kuulua työllisyyttä koskevien suuntaviivojen yleisiin tavoitteisiin vuonna 2002.

* Saatetaan vuoden 2001 loppuun mennessä ajan tasalle voimassa oleva lainsäädäntö, joka koskee naisten ja miesten tasa-arvoista kohtelua työelämässä, ammatillisessa koulutuksessa, urakehityksessä sekä työolosuhteissa.

* Sovitaan vuoden 2001 kuluessa ehdotuksesta ohjelmaksi, joka koskee yhteiskunnallista osallistumista.

* Sovitaan vuoteen 2001 mennessä indikaattoreista, jotka koskevat työn laatua sekä sosiaalisen syrjäytymisen torjumista. Kehitetään vuoteen 2002 mennessä indikaattorit, jotka koskevat lasten ja muiden huollettavien hoitojärjestelyjä ja perhe-etuusjärjestelmiä. Kehitetään indikaattoreita sen varmistamiseksi, että naisten ja miesten palkoissa ei ole syrjiviä eroja.

Väestön ikääntymisestä johtuvien taloudellisten ja sosiaalisten vaikutusten käsittely

Päätavoitteet

* Varmistetaan eläkejärjestelmien, terveydenhoitojärjestelmien ja vanhustenhoidon riittävyys ja säilytetään samalla julkisen rahoituksen kestävyys ja sukupolvien välinen solidaarisuus.

* Käsitellään demografista haastetta parantamalla työllisyyttä, vähentämällä julkista velkaa ja mukauttamalla sosiaalisen suojelun järjestelmiä, eläkejärjestelmät mukaan luettuina.

* Lisätään ikääntyvien (55-64-vuotiaiden) naisten ja miesten keskimääräistä työllisyysastetta EU:ssa 50 prosenttiin vuoteen 2010 mennessä.

Toimenpiteet EU:n tasolla

* Hyödynnetään avoimen koordinointimenetelmän mahdollisuuksia eläkkeiden alalla ja laaditaan Eurooppa-neuvoston kevään 2002 kokousta varten raportti eläkkeiden laadusta ja kestävyydestä ottaen huomioon demografinen muutos.

* Määritetään yhdenmukaiset strategiat ja käytännön toimenpiteet, jotta voitaisiin edistää kaikkien elinikäistä oppimista.

* Neuvoston olisi säännöllisesti tarkasteltava julkisen rahoituksen pitkäaikaista kestävyyttä, myös rahoitukseen vaikuttavia demografisia muutoksia, sekä laajojen talouspolitiikan suuntaviivojen että vakaus- ja lähentymisohjelmien perusteella.

* Eurooppa-neuvoston kokouksessa Laekenissa vuonna 2001 keskustellaan perusteellisesti maahanmuutto-, muuttoliike- ja turvapaikkakysymyksistä Tässä yhteydessä olisi kiinnitettävä riittävää huomiota yhteisön ulkopuolisten maiden kansalaisiin, jotka asuvat laillisesti unionissa.

* Neuvosto ja komissio raportoivat yhdessä kevään 2002 Eurooppa-neuvostoa varten siitä, miten voidaan lisätä työvoiman osallistumista ja edistää aktiivista ikääntymistä.