Talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta "Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Strategia sisämarkkinoiden arvonlisäverojärjestelmän toiminnan parantamiseksi"

(2001/C 193/12)

Neuvosto päätti 8. kesäkuuta 2000 Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 262 artiklan nojalla pyytää talous- ja sosiaalikomitean lausunnon edellä mainitusta tiedonannosta.

Asian valmistelusta vastannut "talous- ja rahaliitto, taloudellinen ja sosiaalinen yhteenkuuluvuus" -jaosto antoi lausuntonsa 9. huhtikuuta 2001. Esittelijä oli Kenneth Walker.

Talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 25.-26. huhtikuuta 2001 pitämässään 381. täysistunnossa (huhtikuun 25. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin 53 ääntä puolesta, 6 vastaan, 4:n pidättyessä äänestämästä.

1. Johdanto

1.1. Ensimmäisen ja toisen arvonlisädirektiivin antamisen jälkeen huhtikuussa 1967 yhteisö sitoutui juridisesti ja poliittisesti (mahdollisimman tehokkaiden sisämarkkinoiden luomista koskevan tavoitteen yhteydessä) ottamaan käyttöön yhteisen arvonlisäverojärjestelmän, jossa tuonnin verotus ja viennin verottomuus poistetaan jäsenvaltioiden välisessä kaupassa. Sitoumus perustui tavoitteeseen laatia arvonlisäverojärjestelmä, joka soveltuu hyvin sisämarkkinoille ja jota sovellettaisiin Euroopan unionissa ja yksittäisissä jäsenvaltioissa samalla tavalla.

1.2. Komissio esitti ehdotuksia, joiden tarkoituksena oli kyseisen järjestelmän käyttöönotto vuonna 1987 osana työohjelmaa sisämarkkinoiden luomiseksi tammikuuhun 1993 mennessä. Ehdotusten, jotka on laadittu todellisten sisämarkkinoiden luomiseksi siten, että verotus suoritetaan alkuperämaassa, pääkohdat olivat seuraavat:

- yhdenmukaistettu verorakenne, johon sisältyy kaksi verokantaluokkaa

- jäsenvaltioiden soveltamien verokantojen lähentäminen tiettyjen ääriarvojen puitteissa

- korvausmekanismin luominen verotulojen uudelleenjakamiseksi.

1.3. Jo vuonna 1989 oli selvää, että komission ehdotuksia olisi mahdotonta hyväksyä ennen 1. tammikuuta 1993, ja Ecofin-neuvosto päätti tästä syystä hyväksyä siirtymäjärjestelmän, jonka avulla voitaisiin poistaa tarkastukset yhteisön sisärajoilla samalla kuitenkin mahdollistaen sen, että veroja voitaisiin periä määränpäänä olevassa jäsenvaltiossa. Neuvosto vahvisti samaan aikaan juridisesti ja poliittisesti huhtikuussa 1967 tekemänsä sitoumuksen sellaisen "lopullisen verotusjärjestelmän" käyttöön ottamisesta, joka perustuu tavaroiden ja palvelujen verotukseen alkuperäjäsenvaltiossa, sekä asetti tavoitteen saavuttamiselle uuden määräajan, joka oli 31. joulukuuta 1996.

1.3.1. Moneen kertaan muutettu siirtymäjärjestelmä on yhä voimassa. Järjestelmän korvaaminen ei kuulu lähitulevaisuuden suunnitelmiin, vaikka sen puutteet (se on monimutkainen, altis petoksille ja vanhanaikainen) onkin tunnustettu yleisesti.

1.4..Komissio teki uusia ehdotuksia lopullisen verotusjärjestelmän käyttöönotosta 31. joulukuuta 1996 mennessä. Komissio oli tehnyt perusteellisen arvion siirtymäjärjestelyistä(1) sekä kerännyt jäsenvaltioiden näkemykset ehdotustensa taustaksi, jotta se välttäisi samanlaisen tilanteen, joka johti aiempien ehdotusten hylkäämiseen.

1.4.1. Tästä huolimatta neuvostossa on edistytty hyvin vähän komission esittämien tarkistettujen ehdotusten hyväksymiseksi. Mikäli elinkeinonharjoittajan liiketoiminta on koko EU:ssa veronalaista vain yhdessä jäsenvaltiossa, verotusjärjestelmien erittäin laaja yhdenmukaistaminen on välttämätöntä yhtenäisen soveltamisen varmistamiseksi. Jotta voitaisiin lisäksi varmistaa verotuksen tasapuolisuus yritysten välisessä kilpailussa, tietty verokantojen yhdenmukaisuusaste on myös välttämätön. Yhdenmukaisuusasteesta on ollut mahdotonta päästä sopimukseen, koska jäsenvaltioilla on toisistaan eroavia järjestelyjä.

1.5. Komission mielestä arvonlisäverojärjestelmää on selvästi uudenaikaistettava, yksinkertaistettava, lujitettava ja sovellettava nykyistä yhtenäisemmin, jotta se olisi ajan tasalla ja jotta se kannustaisi nykyistä enemmän lainmukaiseen kaupankäyntiin sisämarkkinoilla siten, että samalla kuitenkin vältettäisiin petosten lisääntyminen.

2. Komission ehdotukset: uusi strategia 2000

2.1. Tämän asiakirjan liite 1 sisältää komission ehdotusten yksityiskohdat vuonna 1996 esitetyn ohjelman uudelleenarvioimiseksi.

2.2. Tämän asiakirjan liite 2 sisältää komission toimintaohjelman.

3. Yleistä

3.1. Komitea on ilmaissut useasti lausunnoissaan(2) kannattavansa periaatetta uudesta lopullisesta arvonlisäverojärjestelmästä, jossa verotus tapahtuu alkuperämaassa, ja kehottanut jäsenvaltioita poistamaan esteet tämänsuuntaiselta kehitykseltä. Komitea on korostanut toistuvasti siirtymäjärjestelmän puutteita ja kannattanut toimia järjestelmän uudenaikaistamiseksi ja sen puutteiden korjaamiseksi. Kyseiset puutteet nimittäin vaikuttavat kielteisesti lailliseen liiketoimintaan ja helpottavat petollista toimintaa.

3.1.1. Komitea huomautti jo vuonna 1988(3), että yhteisön jäsenvaltioiden välisten liiketoimien luokittelu "tuonniksi" ja "vienniksi" on nk. yhtenäismarkkinoilla aikansa elänyt. Todellisilla yhtenäismarkkinoilla kyseisten käsitteiden tulisi viitata ainoastaan yhteisön ulkopuolella olevien osapuolten kanssa tehtäviin liiketoimiin.

3.1.2. Jäsenvaltiot joutuvat huonoon valoon sen vuoksi, että 33 vuotta sitten tehdyn periaatepäätöksen toimeenpanossa ei ole saavutettu minkäänlaista kehitystä. Euroopan alv-lainsäädännön historia on sarja epäonnistumisia. Tämä ei johdu komissiosta, joka on pyrkinyt edistämään asiaa kiitettävän johdonmukaisesti ja herpaantumattomasti, vaan jäsenvaltioista, jotka ovat jatkuvasti tehneet pyrkimykset tyhjiksi.

3.2. Nykyiset siirtymäjärjestelyt tunnustetaan yleisesti monimutkaisiksi, alttiiksi petoksille ja vanhanaikaisiksi. Sen lisäksi ne eivät ole yhteensopivia yhtenäismarkkinoiden periaatteiden kanssa. Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että arvonlisäverojärjestelmää on selvästi uudenaikaistettava, yksinkertaistettava, lujitettava ja sovellettava nykyistä yhtenäisemmin, jotta se olisi ajan tasalla ja jotta se kannustaisi nykyistä enemmän lainmukaiseen kaupankäyntiin sisämarkkinoilla siten, että samalla kuitenkin vältettäisiin petosten lisääntyminen.

3.2.1. Komitea hyväksyy komission väitteen, että sisämarkkinat voivat toimia ja toimisivat nykyistä paremmin, jos arvonlisäverojärjestelmä perustuisi alkuperävaltiossa tapahtuvaan verotukseen, koska hallinto olisi yksinkertaisempaa (millä vähennettäisiin yritysten kuluja) ja petosmahdollisuudet vähenisivät. Siten saataisiin myös paremmat takuut verotulojen vakaudesta.

3.2.2. Komitea pahoittelee nykyistä poliittista ilmapiiriä, jonka vuoksi on epätodennäköistä, että edellä mainittu järjestelmä saataisiin luotua lähitulevaisuudessa.

3.3. Komitea on helpottunut, että komissiolla ei ole minkäänlaista aikomusta asettaa kyseenalaiseksi yhteisön pitkän aikavälin tavoitteena pidettävää ajatusta lopullisesta verojärjestelmästä, jossa verotus tapahtuu alkuperäjäsenvaltiossa. Kun otetaan huomioon nykyinen poliittinen tilanne, komitea hyväksyy lyhyen aikavälin tarpeen määrittää siirtymäjärjestelmää varten uskottava strategia, joka perustuu seuraaviin tavoitteisiin:

- voimassa olevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja uudenaikaistaminen

- voimassa olevien säännösten soveltaminen nykyistä yhdenmukaisemmin

- hallinnollisen yhteistyön tiivistäminen.

3.4. Komitea ymmärtää, että edellä mainittu on mahdollista ainoastaan, mikäli kaikki jäsenvaltiot ovat valmiita muuttamaan omia alv-järjestelmiään ja etenkin rajoittamaan runsaslukuisia erityisjärjestelyjä, vaihtoehtoja, verovapautuksia ja poikkeuksia. Alv-lainsäädännön viimeaikaisen kehityksen valossa tulevaisuudennäkymät eivät ole kovin lupaavat.

3.5. Komitea on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että nykyisten siirtymäjärjestelyjen säilyttäminen edellyttää entistä tiukempaa valvontaa ja tiiviimpää hallinnollista yhteistyötä. Nykyinen järjestelmä, jonka puitteissa tavarat liikkuvat jäsenvaltioiden välillä al-verotta, houkuttelee petokseen.

3.6. Komitea yhtyy komission vaatimukseen siitä, että vuonna 1996 esitetyn ohjelman ja SLIM-aloitteen (sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvä aloite) yhteydessä tehdyt ehdotukset tulisi hyväksyä mahdollisimman nopeasti. Lisäksi se kehottaa jäsenvaltioita tekemään yhteistyötä komission kanssa siirtymäjärjestelmän yksinkertaistamiseksi, uudenaikaistamiseksi ja tehostamiseksi.

3.6.1. Komitea on jo antanut lausuntoja, joissa pääpiirteittäin asetutaan kannattamaan komission ehdotuksia, jotka koskevat vähennysoikeutta ja kahdeksannessa arvonlisäverodirektiivissä säädetyn menettelyn kumoamista(4), arvonlisäverovelvollisen määrittelyä(5), arvonlisäverokomitean aseman muuttamista(6) ja perintään liittyvän keskinäisen avunannon parantamista(7). Komitea on pettynyt siihen, että näitä tarpeellisia ja toivottavia toimenpiteitä ei ole vielä toteutettu.

3.6.1.1. Komitean mielestä tilanne paranisi huomattavasti, mikäli maksuajat yhdenmukaistettaisiin jäsenvaltioissa tai mikäli ne saataisiin edes entistä lähemmäksi toisiaan.

3.6.2. Lisäksi komitea on ilmaissut kannattavansa komission ehdotusta pakollisen veroedustuksen poistamisesta(8). Komitea on näin ollen tyytyväinen siihen, että neuvosto on antanut direktiivin kyseisen vaatimuksen poistamisesta 1. tammikuuta 2002 alkaen.

3.7. Komitea kannattaa komission toimintaohjelmaa ja toivoo, että sen toteuttaminen on mahdollista. Komitea epäilee kuitenkin, onko toimintaohjelman toteuttaminen mahdollista sille asetetussa aikataulussa, nykyisestä poliittisesta tilanteesta johtuen.

3.8. Komitea huomauttaa, että 2. maaliskuuta 2000 pidetyssä verotuspolitiikkaa käsittelevän työryhmän kokouksessa jäsenvaltiot kannattivat komission omaksumaa käytännöllistä lähestymistapaa nykyisen siirtymäjärjestelmän ongelmien ratkaisemiseksi. Komitea toivoo, että jäsenvaltioiden antama tuki johtaisi neuvoston lainsäädäntötoimiin.

3.9. Kuudenteen arvonlisäverodirektiiviin viime vuosina tehdyt lukuisat yksittäiset muutokset ovat johtaneet monimutkaiseen, sekavaan ja paikoin jopa ristiriitaiseen tekstiin. Komitea on tyytyväinen tietoon, jonka mukaan komissio on käynnistänyt koko direktiivitekstin uudelleenmuokkauksen ja kirjannut hankkeen vuoden 2001 työohjelmansa painopistealojen joukkoon.

4. Erityistä

4.1. Komitea on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että julkisen sektorin postipalvelujen vapauttaminen arvonlisäverosta vääristää kilpailua tilanteessa, jossa jäsenvaltiot ovat ryhtyneet enenevässä määrin yksityistämään postipalvelujaan. Alalla toimivien yksityisen sektorin toimijoiden verottaminen ja julkisen sektorin toimijoiden vapauttaminen veroista rikkoo tasapuolisuusperiaatetta, joka on kaikkien verotusjärjestelmien ydin. Lisäksi se vääristää kilpailua niin jäsenvaltioissa, joissa on sekä julkisen että yksityisen sektorin toimijoita, kuin jäsenvaltioiden välillä, koska sama palvelu voi olla yhdessä jäsenvaltiossa yksityistetty ja toisessa jäsenvaltiossa julkinen.

4.2. Komitea on antanut lausunnon(9) komission ehdotuksista, joiden piirissä on mm. sähköisen kaupankäynnin sekä radio- ja televisiolähetysten kohtelu.

4.3. Komitea on tyytyväinen komission ehdotukseen elektronisen laskutuksen hyväksymisestä alv-tarkoituksiin ja sääntöjen laatimisesta yhteisössä voimassaolevien käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi. Komitea pitää näitä pitkään kaivattuja toimenpiteitä varsin toivottavina, koska ne johtavat sellaiseen kehitykseen, joka auttaa vähentämään tuntuvasti useiden yritysten osalta verotukseen liittyvää taakkaa ja kustannuksia.

4.4. Lisäksi komitea on antanut lausunnon(10), jossa se tukee komission ehdotuksia hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien sääntöjen tarkistamisesta.

4.5. Komitea kannattaa lausunnossaan(11) kuudennen arvonlisäverodirektiivin 12 artiklan 3 kohdan säännösten voimassaolon jatkamista viidellä vuodella. Kyseisen direktiivin nojalla yleisen arvonlisäverokannan vähimmäistasoksi asetetaan 15 % vuoden 2000 loppuun asti. Komitea pahoittelee, että ehdotukset verokannan yleisen vaihteluvälin käyttöönotosta on hylätty kahdesti.

4.6. Komitea toteaa, että komissio laatii 12 artiklan 4 kohdan nojalla kertomuksen arvonlisäveron alennettujen al-verokantojen soveltamisalasta. Kertomuksessa tarkastellaan verokantojen yhdenmukaistamista ja arvioidaan verokantojen rakenteen vaikutuksia yhtenäismarkkinoiden toimintaan. Komitea huomauttaa, että asia on hyvin kiistanalainen ja että näkymät tarvittavan poliittisen sopimuksen saavuttamiseksi eivät ole lupaavat.

4.7. Komitea katsoo oikeaksi päätelmän, että aiemmin pelkästään julkisen sektorin toimialaan kuuluvien toimintojen lisääntyvä yksityistäminen johtaa verotuksesta vapautettujen, verottamattomien ja verollisten palvelujen välisen kilpailun vääristymiseen, mikä puolestaan heikentää tasapuolisuusperiaatteen toteutumista. Komitea yhtyy näkemykseen, jonka mukaan järjestelmää on uudenaikaistettava kyseessä olevat palvelut huomioon ottaen. Komitean mielestä tätä ei kuitenkaan välttämättä tule tehdä niin, että alv:tä ryhdytään keräämään siitä nykyisin vapautetun toiminnan kattamilta aloilta.

4.7.1. Komitea kannattaa myös komission ehdotusta, jonka mukaan tukiin sovellettava arvonlisäverojärjestelmä on tarkistettava, jotta voitaisiin taata nykyistä yksinkertaisempi ja yhdenmukaisempi kohtelu Euroopan unionissa. Komitea on komission kanssa niin ikään samaa mieltä siitä, että sosiaali-, opetus- ja kulttuurialan toimia koskevaa vapautusta ilman vähennysoikeutta olisi tarkasteltava uudelleen, jotta pystytään määrittämään, onko vapautusten jatkaminen perusteltua.

4.8. Komitea panee merkille komission aikomuksen käsitellä rahoitus- ja vakuutuspalvelujen kohtelua. Komitea on yhtä mieltä siitä, että kyseinen talouden lohko on kasvanut ja tullut entistä monitahoisemmaksi viime vuosina ja että sen toimintarakenteet ja -menetelmät ovat kokeneet huomattavia muutoksia. Tästä syystä aiheen tarkastelu on varmasti tarpeen, mutta kyseiset seikat hankaloittavat entisestään asianmukaisen alv-järjestelmän luomista. Komissio tunnustaa epäsuorasti epäonnistumisen mahdollisuuden todetessaan, että "- - vaikka myöhemmin paljastuisi, että kyseinen järjestelmä ei ole suositeltava tai toteutettavissa". Komitea painottaa, että yksi tämän alan alv-järjestelmälle asetettavista tärkeimmistä vaatimuksista on se, että se ei estä tai pysäytä markkinoiden kehitystä, koska markkinat vaikuttavat voimakkaasti talouskasvuun ja työllisyyteen.

4.9. Komitea kannattaa ajatusta niiden kuudennen arvonlisäverodirektiivin säännösten muuttamisesta, joista on tullut epäselviä, puutteellisia tai nykyiseen taloudelliseen todellisuuteen huonosti soveltuvia yhteisöjen tuomioistuimen tuomioiden johdosta.

4.10. Komitea on yhtyy näkemykseen, että tavaroiden luovutuspaikkaa koskevat säännöt on yhdenmukaistettava tapauksissa, joissa tavaran toimittaja vastaa tavaran asentamisesta ja kokoamisesta asiakkaan luona.

4.10.1. Komissio toteaa, että peruspalvelujen enenevä avaaminen kilpailulle merkitsee käytännössä sitä, että niiden tarjontamahdollisuus avataan yksityisen sektorin tuottajille, mikä hyödyttää eniten kuluttajia, koska he voivat valita kilpailukykyisimmät toimittajat. Komissio katsoo, että alalla on taattava terve kilpailu. Komitea puolestaan tähdentää, että terveen kilpailun takaaminen ei ole missään nimessä verojärjestelmien tehtävä. Verojärjestelmien rakenteiden tulisi kuitenkin olla sellaisia, että ne eivät luo kilpailuvääristymiä.

4.10.2. Komitea ymmärtää tarpeen tarkistaa yhteisössä tapahtuvaa etämyyntiä koskevat menettelyt, joita sovelletaan siirtymäjärjestelyjen puitteissa. Etämyynti tapahtuu entistä enemmän sähköisiä välineitä hyödyntäen, minkä vuoksi useita sähköistä kaupankäyntiä koskevia periaatteita voidaan soveltaa myös etämyyntiin.

4.11. Komitea on voimakkaasti sitä mieltä, että jäsenvaltioiden veroviranomaisten välinen, nykyistä tiiviimpi hallinnollinen yhteistyö on oleellista siirtymäjärjestelyjen tai minkä tahansa verojärjestelmän toimivuuden kannalta. Komitea toteaa tyytyväisenä, että komissio ja neuvosto ovat puuttuneet asiaan. Komitea on samaa mieltä siitä, että hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa varten olemassaolevia yhteisön oikeudellisia välineitä olisi vahvistettava, jotta kyettäisiin torjumaan tavaroiden al-verovapaasta liikkumisesta juontuvat petokset. Komitea huomauttaa kuitenkin, että oikeudellisten välineiden kehittämisestä ei ole paljon hyötyä, elleivät jäsenvaltioiden verohallinnot ole valmiit hyödyntämään niitä.

4.12. Komitea kannattaa ajatusta tulli- ja veroviranomaisten välisen yhteistyön tiivistämisestä ja odottaa kiinnostuneena aiheen käsittelyä varten perustetun tulli- ja veroasioita käsittelevän tilapäisen työryhmän työskentelyn tuloksia.

4.13. Komitea kannattaa palvelujen verotuspaikkaa koskevien säännösten yleistä ja perusteellista uudelleentarkastelua (9 artikla). Komitea yhtyy yleiseen näkemykseen käytännön soveltamisalan laajentamisesta siten, että verotus tapahtuu siellä, missä asiakas on (käänteisen verovelvollisuuden järjestelmä) tai että siitä tehdään palvelujen verotuksen periaatesääntö. Komitea pitää kyseistä periaatetta hajanaisten maksujen järjestelmän suojelua tärkeämpänä asiana. Komitea huomautti aiemmassa lausunnossaan(12), että hajanaisten maksujen järjestelmän poistaminen on tärkein yksittäinen tekijä, jolla voidaan keventää yrityksille lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvaa taakkaa.

4.13.1. Komitea kanta on yhä sama. Komitean mielestä hajanaisten maksujen järjestelmän poistaminen ei heikennä millään tapaa järjestelmän valvontamahdollisuuksia. Komitea on itse asiassa sitä mieltä, että jos yrityksille lainsäädännön noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia vähennetään tuntuvasti, se kannustaisi yrityksiä noudattamaan lainsäädäntöä nykyistä paremmin ja vähentäisi siten petostapauksia. Monet pienyritykset ja etenkin liikkeenharjoittajat jättäytyvät rekisteröitymättä. Tämä ei kuitenkaan tapahdu suotuisan kilpailuaseman saavuttamiseksi tai veroviranomaisten pettämiseksi, vaan siksi, että niillä ei ole riittävästi resursseja selviytyä veroilmoituksen tekemiseen liittyvistä hallinnollisista vaatimuksista.

4.14. Myös komitea pitää kuudennen arvonlisäverodirektiivin 27 artiklan nojalla jäsenvaltioille myönnettyjen poikkeusten järkiperäistämistä toivottavana. Komissio kuvailee oikeutetusti nykytilannetta epäselväksi. Jäsenvaltioiden käyttämien järjestelmien välisten erojen taustalla ovat lukuisat ja moninaiset poikkeukset, jotka muodostavat pääasiallisen esteen etenkin pk-yritysten yhteisössä harjoittamalle rajatylittävälle liiketoiminnalle.

4.15. Tarve erilaisten vaihtoehtojen, oikeuksien ja poikkeusten järkiperäistämiseen on yleinen ja aivan yhtä polttava. Kuten komissio huomauttaa, jopa väliaikaisten poikkeusten purkaminen on osoittautunut mahdottomaksi, koska yksimielisyyttä ei ole saavutettu. Tuntuu siltä, että poikkeuksiin oikeutettujen jäsenvaltioiden on lähestulkoon pakko pitää niistä kiinni hinnalla millä hyvänsä. Lisäksi poikkeuksia käytetään aivan liian usein "myynti- ja neuvotteluvaltteina". Ei ole epäilystäkään siitä, että useat poikkeukset muodostavat todellisia esteitä sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle ja että niiden poistaminen takaisi alv-järjestelmän nykyistä yhdenmukaisemman soveltamisen. Tästä syystä komitea on yhtä mieltä siitä, että kolmannentoista direktiivin tarkistaminen on ajankohtaista ja asiaankuuluvaa.

4.16. Komitea panee merkille komission aikomuksen tarkastella uudestaan ja järkiperäistää alennetun arvonlisäverokannan määrittämisessä sovellettavia sääntöjä ja poikkeuksia direktiivistä 1999/85/EY saatujen kokemusten perusteella. Komitea pitää komission aikomusta varsin toivottavana, mutta muistuttaa, että aihe on hyvin kiistanalainen ja että tarvittavan yksimielisyyden saavuttaminen on vaikeaa.

4.17. Pk-yrityksiin sovellettavien erityisjärjestelmien, ja erityisesti jäsenvaltioissa sovellettavien hyvin erilaisten tullivapausjärjestelmien perusteellisesta tarkistamisesta on tehty useita esityksiä, joihin myös komitea on yhtynyt. Nämä erityisjärjestelmät, jotka itse asiassa luovat eroja jäsenvaltioiden verotusjärjestelmien välille ja joita perustellaan pyrkimyksellä auttaa pk-yrityksiä, ovat aivan liian usein johtaneet pk-yritysten etujen vastaisiin tuloksiin eli saaneet pienyritykset luopumaan käynnistämästä rajatylittävää liiketoimintaa. Komitea suhtautuu myönteisesti siihen, että ongelman ratkaisemiseksi on tehty suunnitelmia. Komitea esittää kuitenkin toivomuksen, että yhdenmukaistaminen perustetaan niihin erityisjärjestelmiin, jotka ovat kaikista suotuisimpia pienyrityksille.

5. Päätelmät

5.1. Komitea toistaa aiemman kannanottonsa, jonka mukaan nykyisen siirtymäjärjestelmän lukuisat ja vakavat puutteet voidaan poistaa pysyvästi ainoastaan ottamalla käyttöön uusi, lopullinen verotusjärjestelmä, joka perustuu alkuperämaassa tapahtuvaan verotukseen. Komitea on syvästi pahoillaan siitä, että tavoitteessa ei ole ollenkaan edistytty. Komitea on kuitenkin tyytyväinen siihen, että aihe kuuluu yhä vahvasti komission pitkän aikavälin toimenpideluetteloon, mutta se kummastelee, montako vuotta vielä joudutaan turvautumaan horjuvaan siirtymäjärjestelmään ennen kuin tavoite saavutetaan.

5.1.1. Komitea vetoaa jäsenvaltioihin, jotta ne tiedostaisivat lopullisen järjestelmän Euroopan unionille tuomat edut. Lopullinen järjestelmä ei vaarantaisi yhtenäismarkkinoita vaan tekisi niistä totta ja hillitsisi tuntuvasti paisumassa olevia alv-petoksia.

5.2. Koska lopullisen järjestelmän käyttöönoton edellyttämää poliittista yksimielisyyttä ei ole saavutettu, komitea hyväksyy siirtymäjärjestelmään tehtävät uudet muutokset, joilla korjataan järjestelmän pahimpia puutteita, ja toivoo, että edes tämän verran edistyttäisiin.

5.3. Komitea yhtyy näkemykseen, että siirtymäjärjestelmän parantamisen avaintekijät ovat voimassaolevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja uudenaikaistaminen, niiden nykyistä yhdenmukaisempi soveltaminen sekä entistä tiiviimpi hallinnollinen yhteistyö. Komitea on samaa mieltä komission kanssa siitä, että uudenaikaistamisen ja yksinkertaistamisen tavoite liittyy erottamattomasti hallinnollisen yhteistyön ja petosten torjunnan tavoitteisiin ja että kyseisiä tavoitteita on edistettävä samanaikaisesti.

5.4. Komitea tukee yleisesti komission uuden strategian (2000) ja toimintaohjelman (2000/2001) sisältämää työjärjestystä.

5.5. Komitea kannattaa vallalla olevaa näkemystä, jonka mukaan käänteisen verovelvollisuuden järjestelmää tulisi laajentaa tai siitä tulisi tehdä palvelujen verotuksen yleinen periaate. Komitea toistaa kantansa siitä, että hajanaisten maksujen järjestelmän poistaminen on tehokkain yksittäinen toimenpide, jolla voidaan vähentää yrityksille lainsäädännön noudattamisesta syntyviä kustannuksia lisäämättä mahdollisuuksia petoksiin.

Bryssel, 25. huhtikuuta 2001.

Talous- ja sosiaalikomitean

puheenjohtaja

Göke Frerichs

(1) COM(1994) 515 final, 23. marraskuuta 1994.

(2) EYVL C 82, 19.3.1996, s. 49; EYVL C 204, 15.7.1996, s. 94; EYVL C 296, 29.9.1997, s. 51; EYVL C 101, 12.4.1999, s. 73; EYVL C 209, 22.7.1999, s. 53; EYVL C 116, 20.4.2001, s. 59.

(3) EYVL C 237, 12.9.1988, s. 14.

(4) KOM(1998) 377 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 101, 12.4.1999, s. 73.

(5) KOM(1998) 660 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 116, 28.4.1999, s. 14.

(6) KOM(1997) 325 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 19, 21.1.1998, s. 56.

(7) KOM(1998) 364 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 101, 12.4.1999, s. 26.

(8) KOM(1998) 660 lopullinen, TSK:n lausunto EYVL C 116, 28.4.1999, s. 14.

(9) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 59.

(10) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 59.

(11) EYVL C 116, 20.4.2001, s. 67.

(12) EYVL C 116, 28.4.1999, s. 14.

LIITE I

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Vuonna 1996 esitetyn ohjelman uudelleenarviointi

Voimassa olevan järjestelmän parantamista koskevan uskottavan strategian määrittäminen

Aluksi on syytä korostaa, että sisämarkkinat voivat toimia ja toimisivat nykyistä paremmin, jos arvonlisäverojärjestelmä perustuisi alkuperäjäsenvaltiossa tapahtuvaan verotukseen, sekä hallinnon yksinkertaisuuden takia (millä vähennettäisiin yritysten kuluja) että vähentyneiden petosmahdollisuuksien takia (mikä takaisi näin ollen paremmin verotulojen vakauden). On kuitenkin myös tunnustettava, että nykyisen ilmapiirin ja olosuhteiden takia (erityisesti sen takia, että olosuhteet eivät ole otolliset verokantojen ja lainsäädäntöjen nopealle lähentämiselle, ja sen takia, että on vaikea ottaa käyttöön täysin luotettavaksi tunnustettu tulojen uudelleenjakoa koskeva järjestelmä) ei ole todennäköistä, että merkittävää edistystä tällaisen järjestelmän luomisessa saavutettaisiin lähitulevaisuudessa.

Näin ollen komissiolla ei ole minkäänlaista aikomusta asettaa kyseenalaiseksi yhteisön pitkän aikavälin tavoitteena ajatusta lopullisesta järjestelmästä, jossa yhteisössä tapahtuvaan kulutukseen liittyviä liiketoimia verotettaisiin alkuperäjäsenvaltiossa. Kuitenkin sisämarkkinoiden toiminnan tehostamiseksi lyhyellä aikavälillä olisi syytä arvioida uudelleen komission vuonna 1996 esittämää ohjelmaa ja määrittää uskottava strategia, joka perustuisi neljään päätavoitteeseen eli voimassa olevien sääntöjen yksinkertaistamiseen ja uudenaikaistamiseen, voimassa olevien säännösten nykyistä yhdenmukaisempaan soveltamiseen sekä hallinnollisen yhteistyön tiivistämiseen.

Uudelleenarvioinnin tavoitteena on antaa neuvostolle uusi impulssi, jotta voimassa olevaan järjestelmään saataisiin lyhyellä aikavälillä konkreettisia ja välttämättömiä parannuksia. Tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos kaikki jäsenvaltiot ovat valmiita arvonlisäverojärjestelmänsä muuttamiseen (ja tarvittaessa hyväksymään muun muassa erityisjärjestelmien, vaihtoehtojen ja poikkeusten rajoittaminen), jos tällä voidaan kokonaisvaltaisesti parantaa yhteisen arvonlisäverojärjestelmän toimintaa. Lisäksi arvonlisäveron siirtymäjärjestelmän voimassa pitäminen edellyttää sitä, että jäsenvaltioiden on myönnettävä tarve korostaa nykyistä enemmän sellaisen lujitetun valvonnan ja hallinnollisen yhteistyön merkitystä, joiden avulla voidaan käsitellä petoksiin liittyviä ongelmia, sellaisina kuin ne tuotiin esiin komission esittämässä kertomuksessa hallinnollisesta yhteistyöstä ja arvonlisäveron valvonnasta(1). Tavaroiden liikkuminen arvonlisäveron siirtymäjärjestelmässä jäsenvaltioiden välillä al-verotta(2) aiheuttaa väistämättä erityisesti ketjupetoksiin liittyviä riskejä. Näihin riskeihin vastaamiseksi tarvitaan tinkimättömiä toimia. Tämän vuoksi on selvää, että uudenaikaistamisen ja yksinkertaistamisen tavoite liittyy erottamattomasti hallinnollisen yhteistyön ja petosten torjunnan tavoitteisiin ja että kyseisiä tavoitteita on edistettävä samanaikaisesti.

Neuvostolle jo esitettyjen ehdotusten toteuttaminen on välttämätöntä

Tämä ei suinkaan tarkoita sitä, etteikö neuvoston olisi enää tarpeellista hyväksyä ehdotuksia, jotka komissio esitti vuonna 1996 laaditun ohjelman ja SLIM-aloitteen (sisämarkkinoita koskevan lainsäädännön yksinkertaistamiseen liittyvä aloite) yhteydessä. Päinvastoin, ehdotukset oli nimenomaisesti suunniteltu voimassa olevan arvonlisäverojärjestelmän yksinkertaistamiseksi, uudenaikaistamiseksi ja lujittamiseksi sekä sen nykyistä yhdenmukaisemman soveltamisen takaamiseksi. Ehdotukset koskevat aloja, joilla on joka tapauksessa välttämätöntä parantaa nykytilannetta.

Tästä syystä erityisesti ehdotukset, jotka koskevat vähennysoikeutta ja kahdeksannessa arvonlisäverodirektiivissä säädetyn menettelyn kumoamista (KOM(98) 377)(3) ja arvonlisäverovelvollisen määrittelyä (KOM(98) 660)(4), ovat olennaisen tärkeitä voimassa olevien menettelyjen yksinkertaistamiseksi. Ne koskevat asioita, joita on pidetty suurimpana ongelmien aiheuttajana toisessa jäsenvaltiossa toimiville elinkeinonharjoittajille ja erityisesti pk-yrityksille, joita näiden menettelyjen raskaus erityisesti koskee. Tällaisia asioita ovat vaikeudet saada muissa jäsenvaltioissa maksettuja veroja palautetuiksi, sekä veroedustajien käytön kustannukset ja monimutkaisuus. Neuvoston tutkiessa näitä ehdotuksia niitä arvioidaan uudelleen sen varmistamiseksi, että ne ovat voimassa olevien säännösten muuttamiseen tähtäävien ehdotusten mukaiset.

Lisäksi komissio pitää tärkeinä kahta muuta ehdotusta, jotka koskevat arvonlisäverokomitean aseman muuttamista (KOM(97) 325)(5) ja perintään liittyvän keskinäisen avunannon parantamista (KOM(98) 364)(6). Arvonlisäverokomitea on varmasti tärkeä väline voimassa olevien säännösten nykyistä yhdenmukaisemman soveltamisen varmistamiseksi. Jotta komitea toimisi tehokkaasti, on kuitenkin löydettävä keino, jonka avulla se voisi osallistua menettelyyn, jolla komissio hyväksyy velvoittavia toimeenpanopäätöksiä. Saatavien perintää koskeva ehdotus on tärkeä osa hallinnollisen yhteistyön lujittamista, ja se olisi syytä hyväksyä mahdollisimman nopeasti. Ehdotus toimisi erinomaisena lisänä pakollisen veroedustuksen poistamisessa (edellä mainittu ehdotus KOM(98) 660).

Mahdollisia uusia toimenpiteitä

Neuvoston käsiteltävinä jo olevien ehdotusten lisäksi uuden strategian yhteydessä harkitaan myös toimenpiteitä tietyillä aloilla, joihin yhteisön lainsäädäntö ei enää sovellu yhtä hyvin kuin ennen (kuten postipalvelut ja sähköinen kaupankäynti).

Liitteessä esitetään yksityiskohtaisemmin alat, joilla toimenpiteitä voitaisiin toteuttaa. Luettelo ei ole rajoittava eikä sulje pois mahdollisesti myöhemmin ilmaantuvien uusien tarpeiden huomioon ottamista. Komissio aikoo siis valvoa jatkuvasti, että unioni noudattaa kansainvälisiä velvoitteitaan erityisesti siltä osin, kuin ne mahdollisesti vaikuttavat arvonlisäveroa koskeviin kysymyksiin.

(1) Komission kertomus neuvostolle ja Euroopan parlamentille - Kolmas 14 artiklan mukainen kertomus hallinnollisesta yhteistyöstä välillisen verotuksen (ALV) alalla 27 päivänä tammikuuta 1992 annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 218/92 soveltamisesta ja Asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 artiklan 12 mukainen neljäs kertomus ALV:n perimis- ja valvontamenettelyistä (KOM(2000) 28 lopull., 28.1.2000) http://europa.eu.int/comm/taxation_customs/publications/official_doc/com/com.htm

(2) Yhteisön sisäisen kaupan arvo on vuosittain noin 930 miljardia euroa: Arvonlisävero vaihtelee jäsenvaltioittain 15 ja 25 prosentin välillä, eli se on noin 162,75 miljardia euroa. Petosten osuus on komission arvioiden mukaan noin 5 prosenttia edellä mainitusta määrästä, eli verotuloja menetetään vuosittain noin 8 miljardia euroa.

(3) Ehdotus neuvoston direktiiviksi arvonlisäveron vähennysoikeutta koskevan direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta ja ehdotus neuvoston asetukseksi (EY) direktiivin 98/.../EY soveltamiseen tarvittavista valvontatoimenpiteistä, palautusjärjestelmää koskevista toimenpiteistä sekä hallinnollisen yhteistyön toimenpiteistä - Komission esittämät 17. kesäkuuta 1998, KOM(1998) 377 lopull. (EYVL C 219, 15.7.1998, s. 16 ja s. 20).

(4) Ehdotus neuvoston direktiiviksi direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta arvonlisäverovelvollisen määrittelyn osalta - Komission esittämä 27. marraskuuta 1998, KOM(1998) 660 lopull. (EYVL C 409, 30.12.1998, s. 10).

(5) Ehdotus neuvoston direktiiviksi yhteistä arvonlisäverojärjestelmää koskevan direktiivin 77/388/ETY muuttamisesta (arvonlisäverokomitea) - Komission esittämä 26. kesäkuuta 1997, KOM(97) 325 lopull. (EYVL C 278, 13.9.1997, s. 6).

(6) Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi keskinäisestä avunannosta Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahaston rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista aiheutuvien saatavien sekä maatalousmaksujen ja tullien perinnässä sekä arvonlisäverosta annetun neuvoston direktiivin 76/308/ETY muuttamisesta - Komission esittämä 26. kesäkuuta 1998, KOM(98) 364 lopull. (EYVL C 269, 28.8.1998, s. 16) ja KOM (1999) 183 lopull. (EYVL C 179, 24.6.1999, s. 6).

Liite II

talous- ja sosiaalikomitean lausuntoon

Toimintaohjelma

Jotta saataisiin selville jäsenvaltioiden mielipiteet tämänkaltaisesta toimintamallista, verotuspolitiikkaa käsittelevän työryhmän kokouksessa 2. maaliskuuta 2000 keskusteltiin arvonlisäveroa koskevasta uudesta lähestymistavasta, niin että voitaisiin kartoittaa mahdollisuudet saavuttaa alalla edelleen edistystä. Jäsenvaltioiden edustajat olivat erittäin tyytyväisiä lähestymistapaan, joka on käytännöllinen ja jossa ilmenee halu toteuttaa pikaisesti toimenpiteitä elinkeinonharjoittajien kohtaamien ongelmien ratkaisemiseksi. Näin elinkeinonharjoittajien mahdollisuuksia hyödyntää parhaiten sisämarkkinoita voitaisiin tuntuvasti parantaa.

Arvonlisäveroa koskevan uuden strategian täytäntöönpanoa ajatellen komissio aikoo määrittää tässä tiedonannossa toimintaohjelman, joka perustuu neljään tavoitteeseen: voimassa olevien sääntöjen yksinkertaistaminen ja uudenaikaistaminen, voimassa olevien säännösten nykyistä yhdenmukaisempi soveltaminen sekä hallinnollisen yhteistyön uudelleensuuntaaminen.

Ensimmäinen vaihe: 2000/2001 - jo esitettyjen ehdotusten hyväksyminen neuvostossa

Ensimmäisessä vaiheessa on tarkoitus hyväksyä mahdollisimman pian seuraavat ehdotukset:

- arvonlisäverokomitean aseman muuttaminen (KOM(1997) 325)

- perintään liittyvän keskinäisen avunannon parantaminen (KOM(1998) 364)

- vähennysoikeutta ja kahdeksatta arvonlisäverodirektiiviä koskeva ehdotus (KOM(1998) 377)

- arvonlisäverovelvollisen määrittelyä koskeva ehdotus (KOM(1998) 660).

Toinen vaihe: 2000/2001 - komissio esittää uudet ehdotukset

Komissio on esittänyt tai esittää toisen vaiheen aikana direktiiviehdotuksia seuraavilla aloilla:

- postipalvelujen verotus

- sähköinen kaupankäynti

- laskutus, mukaan luettuna elektroninen laskutus

- hallinnollista yhteistyötä ja keskinäistä avunantoa koskevien sääntöjen tarkastelu

- vähimmäistason määrittäminen yleiselle arvonlisäverokannalle.

Lisäksi komissio aikoo esittää kertomuksen alennetun arvonlisäverokannan soveltamisalasta.

Kolmas vaihe: 2001 - tulevien painopistealueiden arviointi ja määrittäminen

Tulevat painopistealueet riippuvat suuresti siitä, miten neuvosto edistyy sen käsiteltävinä jo olevien ehdotusten hyväksymisessä. Tätä varten komissio esittää välikertomuksen vuonna 2001, ja sen jälkeen kun neuvostossa on keskusteltu välikertomuksesta, komissio määrittää työohjelmansa vahvistamalla painopistealueet seuraavia vaiheita varten, joista ensimmäisen on määrä koskea ajanjaksoa 2001-2002. Painopistealueet määritetään liitteessä esitettyjen kysymysten uudelleentarkastelun perusteella ottamalla kuitenkin huomioon tulevaisuudessa mahdollisesti ilmenevät uudet tarpeet. Myöhempien vaiheiden määrittäminen riippuu suurelta osin siitä, hyväksyykö neuvosto jo esitetyt ehdotukset; täten halutaan välttää, että neuvostolla olisi samanaikaisesti hyväksyttävänään suuri joukko ehdotuksia.