Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta

(komission esittämä)

SISÄLLYSLUETTELO

PERUSTELUT

1. Johdanto

2. Poliittisesti tärkeitä näkökohtia

3. Ehdotuksen tavoitteet ja tärkeimmät säännökset

4. ehdotuksissa käsiteltävät ympäristöongelmat

4.1. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyinen huolto

4.1.1. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polttaminen

4.1.2. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sijoittaminen kaatopaikalle

4.1.3. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys

4.2. Resurssinäkökohdat

4.3. Tuottajan vastuuta koskeva periaate

5. Vaarallisia aineita koskeva lainsäädäntö

5.1. Tärkeitä poliittisia näkökohtia

5.2. Ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin vaarallisiin aineisiin liittyvät riskit

6. Sisämarkkinoita koskevia näkökohtia - tilanne jäsenvaltioissa

6.1. Tilanne jäsenvaltioissa

6.2. Sisämarkkinat

7. Kansainvälisiä näkökohtia

7.1. Kansainvälinen kehitys

7.2. Kauppaa koskevia näkökohtia

8. Oikeusperusta

9. Toissijaisuus ja suhteellisuus

9.1. Toissijaisuus

9.2. Suhteellisuus

10. Yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen kanssa

11. Taloudellinen arvio

11.1. Toteuttamiskustannukset

11.1.1. Erillinen keräys ja uudelleenkäyttö/kierrätys

Kodinkoneiden keräyskustannukset

Kodinkoneiden kierrätyskustannukset

11.1.2. Uusien laitteiden vaarallisten aineiden pitoisuuden vähentäminen

11.2. Ehdotetuilla direktiiveillä saavutettavat hyödyt

11.2.1. Taloudelliset hyödyt

11.2.2. Ulkoiset hyödyt

Erillisen keräyksen ja kierrätyksen ulkoiset hyödyt

Entistä paremman suunnittelun ja vaarallisten aineiden vähentämisen ulkoiset hyödyt

11.2.3. Elinkaaren arviointi ja elinkaaren taloudellinen arviointi

11.3. Makrotaloudelliset vaikutukset

12. konsultointi

13. Tiedot ja tieteellinen perusta

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan ehdotetun direktiivin sisältö

Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan ehdotetun direktiivin sisältö

LIITE I Ympäristövaikutusten vähentäminen materiaaleittain uudelleenkäsittelyn avulla

LIITE II Ehdotuksen vaikutukset liiketoimintaan - erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta (pk-yritysten kannalta)

LIITE III Lähteet

Liite IV Muistio tieteellisestä arvioinnista

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI../.../sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta

LIITTEET I A - IV

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI../.../tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa

LIITE

PERUSTELUT

1. Johdanto

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotanto on yksi nopeimmin kasvavista teollisuuden aloista länsimaissa. Sekä tekninen innovaatio että markkinoiden laajentuminen kiihdyttävät laitteiden vaihtoa [1]. Uusien sähkö- ja elektroniikkalaitesovellusten määrä kasvaa huomattavasti. On tuskin olemassa elämänaloja, joilla sähkö- ja elektroniikkalaitteita ei käytettäisi. Tällainen kehitys lisää merkittävästi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun (WEEE) määrää.

[1] Ensimmäisiä tietokoneita käytettiin 1960-luvulla noin 10 vuotta, nykyisin tietokoneita käytetään keskimäärin 4,3 vuotta ja innovaatisimpia tuotteita nyt jo alle 2 vuotta. (Umweltverträgliche Produktgestaltung (München 1998), Ferdinand Quella/Siemens (toimittaja) Publicis MCD Verlag.).

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuvirta koostuu erilaisista materiaaleista ja komponenteista. Kun lisäksi jatkuvasti kehitetään uusia materiaaleja ja kemikaaleja, joilla on vaikutuksia ympäristöön, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun aiheuttamat ongelmat lisääntyvät. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu eroaa yhdyskuntajätteestä monin tavoin:

* Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä kasvaa huolestuttavan nopeasti. Vuonna 1998 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua syntyi 6 miljoonaa tonnia (4 % yhdyskuntajätteestä). Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrän ennustetaan kasvavan vähintään 3-5 % vuosittain. Viiden vuoden kuluttua sähkö- ja elektroniikkalaiteromua syntyy siis 16-28 % enemmän kuin nyt, ja 12 vuodessa jätteen määrä kaksinkertaistuu. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä lisääntyy noin kolme kertaa nopeammin kuin yhdyskuntajätteen määrä keskimäärin [2].

[2] AEA Technology, Recovery of WEEE: Economic and Environmental Impacts, kesäkuu 1997.

* Sisältämiensä vaarallisten aineiden vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaitteet aiheuttavat huomattavia ympäristöongelmia jätehuoltovaiheessa, jos romua ei esikäsitellä asianmukaisesti. Koska yli 90 % sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta viedään kaatopaikalle, poltetaan tai hyödynnetään ilman esikäsittelyä, merkittävä osa yhdyskuntajätteen sisältämistä epäpuhtauksista on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta [3].

[3] Environmental Consequences of Incineration and Landfilling of Waste from Electr(on)ic Equipment (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto. Pilotsammlung von Elektroaltgeräten in Bregenz -tutkimuksen mukaan 95 % Itävallassa syntyvästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta käsitellään joko tavallisen yhdyskuntajätteen mukana tai otetaan metallinkierrätysprosessiin ilman minkäänlaista esikäsittelyä.

* Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuotannosta johtuva ympäristökuormitus ("ekologinen kuormitus") on huomattavasti suurempi kuin muiden yhdyskuntajätteeseen sisältyvien materiaalien aiheuttama ympäristökuormitus [4]. Tämän vuoksi sähkö- ja elektroniikkalaite-romun tehokkaampi kierrättäminen säästäisi merkittävästi resursseja, erityisesti energiaa.

[4] Vertaa esim. Malley "Schwergewicht" c't 1997, Heft 5, s. 170.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien ympäristöongelmien vuoksi jäsenvaltiot ovat alkaneet laatia tämän alan kansallista lainsäädäntöä. Alankomaissa, Tanskassa, Ruotsissa, Itävallassa, Belgiassa ja Italiassa on jo annettu alan lainsäädäntöä. Suomessa ja Saksassa näin odotetaan tapahtuvan lähiaikoina. Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä laatineet kansallista lainsäädäntöä, ovat ilmaisseet useissa tätä aloitetta edeltävissä kuulemistilaisuuksissa huolensa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan yhtenäisen lainsäädännön puuttumisesta Euroopassa.

Sisämarkkinoilla sähkö- ja elektroniikkalaiteromun aiheuttamien ongelmien käsitteleminen kansallisella tasolla aiheuttaa useita ongelmia:

* Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien kansallisten politiikkojen erot heikentävät kansallisten kierrätyspolitiikkojen tehokkuutta, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromua kuljetetaan todennäköisesti valtionrajojen yli alueille, joissa jätehuoltojärjestelmät ovat edullisempia.

* Tuottajan vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen eri tavoin eri maissa aiheuttaa huomattavia eroja taloudellisten toimijoiden taloudellisiin rasitteisiin.

* Tiettyjen aineiden käytön lopettamista koskevien kansallisten vaatimusten eroilla voisi olla vaikutuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kauppaan.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyiseen esikäsittelyyn ja käsittelyyn liittyvien ympäristöongelmien ratkaisemiseksi asianmukaisesti pidetään tarpeellisena yhteisön tason toimenpiteitä, joiden tavoitteena on ensisijaisesti ehkäistä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntyminen, toiseksi käyttää uudelleen, kierrättää tai muilla tavoin hyödyntää kyseistä romua ja kolmanneksi minimoida ympäristöön kohdistuvat riskit ja vaikutukset, jotka liittyvät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyyn ja käsittelyyn. Lisäksi tämän aloitteen tavoitteena on myötävaikuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa koskevien kansallisten toimenpiteiden yhdenmukaistamiseen, jotta voitaisiin varmistaa sisämarkkinoiden toiminta. Näitä toimenpiteitä ehdotetaan kahdessa erillisessä direktiivissä. Ensimmäinen - ehdotus sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaksi direktiiviksi - koskee jätehuoltoa ja perustuu EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan. Toisella direktiivillä pyritään yhden-mukaistamaan kansallisia toimenpiteitä, jotka koskevat tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, ja se perustuu EY:n perustamissopimuksen 95 artiklaan. Näitä kahta direktiiviä täydennetään myöhemmin tänä vuonna kolmannella ehdotuksella, joka koskee sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suunnittelua ja valmistusta.

2. Poliittisesti tärkeitä näkökohtia

Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY-sopimuksen) 174 artiklan mukaan yhteisön ympäristöpolitiikalla on pyrittävä suojelun korkeaan tasoon yhteisön eri alueiden tilanteiden erilaisuus huomioon ottaen. Politiikan on perustuttava periaatteille, joiden mukaan olisi ryhdyttävä ennaltaehkäiseviin toimiin, ympäristövahingot olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.

Ympäristöalan ja kestävän kehityksen politiikkaa ja toimintaa koskevassa yhteisön ohjelmassa (viides ympäristöohjelma) [5] todetaan, että kestävän kehityksen tukemiseksi tarvitaan merkittäviä muutoksia kehityksen, tuotannon, kulutuksen ja käyttäytymisen nykyisiin malleihin. Lisäksi siinä kehotetaan muun muassa vähentämään luonnonvarojen tuhlaamista ja ehkäisemään ympäristön pilaantumista.

[5] EYVL C 138, 17.5.1993.

Tarkemmin sanoen viides ympäristöohjelma sisältää kokonaisen luvun jätehuoltokysymyksistä. Siinä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu mainitaan yhtenä sääntelyä edellyttävistä aloista, jolla olisi tarkoitus soveltaa jätteen ennaltaehkäisyn, hyödyntämisen ja turvallisen käsittelyn periaatteita.

Neuvosto kehotti komissiota 7. toukokuuta 1990 [6] jätehuoltopolitiikasta antamassaan päätöslauselmassa laatimaan tietynlaisia jätteitä koskevia toimintaohjelmia. Jäsenvaltiot määrittelivät muun muassa käytöstä poistetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet jätteiksi, joita olisi käsiteltävä tässä yhteydessä.

[6] EYVL C 122, 18.5.1990.

Neuvosto kehotti komissiota 24. helmikuuta 1997 yhteisön jätehuoltostrategiasta antamassaan päätöslauselmassa [7] laatimaan mahdollisimman pian suunnitelmat sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan aloitteen jatkotoimista.

[7] EYVL C 76, 11.3.1997.

Euroopan parlamentti kehotti komissiota 14. marraskuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassa (A4-0364/96) tekemään ehdotuksia eräitä keskeisiä jätevirtoja, myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, koskeviksi direktiiveiksi, ja perustamaan nämä ehdotukset tuottajan vastuuta koskevaan periaatteeseen. Samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehotti neuvostoa ja komissiota tekemään ehdotuksia toimista, joilla pyritään vähentämään jätteiden määrää ja vaarallisten aineiden kuten kloorin, elohopean, PVC:n, kadmiumin ja muiden raskasmetallien määrää jätteissä.

3. Ehdotuksen tavoitteet ja tärkeimmät säännökset

Ehdotettu direktiivi sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta myötävaikuttaa ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun EY-sopimuksen 174 artiklan edellyttämällä tavalla. Tämän ehdotuksen päätavoitteita on suojella maaperää, vettä ja ilmaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyisen huollon aiheuttamalta pilaantumiselta, ehkäistä käsiteltävän jätteen syntymistä ja vähentää sähkö- ja elektroniikkalaiteromun haitallisuutta. Ehdotuksen avulla pyritään säästämään arvokkaita resursseja, erityisesti energiaa. Toisaalta ehdotetulla direktiivillä pyritään yhdenmukaistamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa koskevia kansallisia toimenpiteitä.

Tavoitteet saavutetaan lukuisilla erilaisilla toimenpiteillä, muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillistä keräystä, esikäsittelyä ja hyödyntämistä koskevilla toimenpiteillä.

* Tuottajien olisi oltava vastuussa tuotteittensa jätehuollon tietyistä vaiheista. Taloudellinen tai fyysinen vastuu kannustaa tuottajia taloudellisista syistä sopeuttamaan tuotteittensa suunnittelua hyväksyttävän jätehuollon vaatimuksiin. Taloudellisten toimijoiden taloudellisen vastuun on mahdollistettava myös se, että kotitaloudet voivat palauttaa laitteet maksutta.

* Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillinen keräys on varmistettava asianmukaisten järjestelmien avulla niin, että käyttäjät voivat palauttaa käyttämänsä sähkö- ja elektroniikkalaitteet. Yhdenmukaisten toimintaolosuhteiden luomiseksi eri jäsenvaltioissa keräystavoite asetetaan alhaiseksi.

* Tuottajien on luotava asianmukaiset järjestelmät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyn ja uudelleenkäytön/kierrätyksen parantamiseksi. Sitä varten määritellään tietyt sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyä koskevat vähimmäisvaatimukset. Jäsenvaltion viranomaisten on sertifioitava esikäsittelylaitokset. Lisäksi määritellään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäyttöä ja kierrätystä sekä energian hyödyntämistä koskevat tavoitteet.

* Jotta sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta saataisiin kerättyä ja hyödynnettyä mahdollisimman paljon, sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjille on tiedotettava heidän merkityksestään tässä järjestelmässä. Ehdotettuun direktiiviin sisältyy sellaisten tuotteiden merkintävaatimus, jotka muuten päätyisivät helposti roskakoriin. Lisäksi tuottajien on annettava kierrättäjille tiettyjä näiden laitteiden koostumusta koskevia tietoja.

Ehdotetulla direktiivillä tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa pyritään samoihin tavoitteisiin varmistamalla, että jätehuoltovaiheessa merkittäviä ongelmia aiheuttavat aineet, kuten lyijy, elohopea, kadmium, kuudenarvoinen kromi ja bromatut palonestoaineet, korvataan muilla aineilla.

4. ehdotuksissa käsiteltävät ympäristöongelmat

Yleisesti ottaen kaikki laitteet, jotka tarvitsevat sähköä toimiakseen kunnolla, ovat joko sähkö- tai elektroniikkalaitteita. Jokainen sähkö- ja elektroniikkalaite koostuu usean perusrakenneosan yhdistelmästä. Sähkö- ja elektroniikkalaitteissa tavallisia perusrakenneosia ovat painetut piirilevyt/kalustetut piirilevyt, kaapelit, johdot ja johtimet, palonestoaineita sisältävät muovit, elohopeakatkaisimet ja -kytkimet, näyttölaitteet, esimerkiksi katodisädeputket ja nestekidenäytöt, akut ja paristot, tiedontallennusvälineet, valaistuslaitteet, kondensaattorit, vastukset ja releet sekä anturit ja liittimet. Ympäristön kannalta ongelmallisimpia näiden komponenttien sisältämistä aineista ovat raskasmetallit, kuten elohopea, lyijy, kadmium ja kromi, halogenoidut aineet, kuten kloorifluorihiilivedyt (CFC), polyklooratut bifenyylit (PCB), polyvinyylikloridi (PVC) ja bromatut palonestoaineet sekä asbesti ja arseeni [8] .

[8] Yksityiskohtaisempaa tietoa asiasta julkaisussa "Waste from electrical and electronic products - a survey of the contents of materials and hazardous substances in electric and electronic products" (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto.

4.1. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyinen huolto

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun liittyviä ympäristöriskejä ei hoideta asianmukaisesti nykyisen jätehuoltokäytännön avulla. Nykyään enemmän kuin 90 % sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta viedään kaatopaikalle, poltetaan tai hyödynnetään ilman minkäänlaista esikäsittelyä [9]. Tämän vuoksi käsittely- ja hyödyntämiskanaviin joutuva jäte sisältää huomattavasti vaarallisia aineita.

[9] Environmental Consequences of Incineration and Landfilling of Waste from Electr(on)ic Equipment (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto. Pilotsammlung von Elektroaltgeräten in Bregenz" -tutkimuksen mukaan 95 % Itävallassa syntyvästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta käsitellään joko tavallisen yhdyskuntajätteen mukana tai otetaan metallinkierrätysprosessiin ilman minkäänlaista esikäsittelyä.

4.1.1. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polttaminen

On arvioitu, että jätteenpoltto aiheuttaa yhteisössä vuosittain 36 tonnin elohopeapäästöt ja 16 tonnin kadmiumpäästöt [10]. Lisäksi muun kuin vaarallisen jätteen polton on havaittu olevan suurin ilmakehään vapautuvien dioksiini- ja furaanipäästöjen aiheuttaja Euroopassa. [11] Merkittävä osa yhdyskuntajätteen sisältämistä raskasmetalleista ja halogenoiduista aineista on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Lisäksi polton aikana voi syntyä joitakin haitallisia prosesseja, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa esiintyy samanaikaisesti eri aineita. Kupari toimii katalyytin tavoin ja lisää siten dioksiinien syntymisen riskiä palonestoaineita poltettaessa. Tämä on erityisen vaarallista, koska poltettaessa bromattuja palonestoaineita alhaisessa lämpötilassa (600-800°C) voi syntyä erittäin myrkyllisiä polybromidibentsodioksiineja (PBDD-yhdisteitä) ja polybromidibentsofuraaneja (PBDF-yhdisteitä) [12].

[10] The European Atmospheric Emission Inventory of Heavy Metals and Persistent Organic Pollutants for 1990, Umweltbundesamt, Saksa, 1997.

[11] Identification of Relevant industrial Sources of Dioxins and Furans in Europe, Landesumweltamt Nordrhein-Westfalen, 1997.

[12] Bestimmung von polybromierten und plychlorierten Dibenzofioxinen und -furanen in verschiedenen umweltrelevanten Materialien" U. Schacht, B. Gras und S.Sievers in Dioxin-Informationsveranstaltung EPA Dioxin-Reassessment, toim. Otto Hutzinger ja Heidelore Fiedler, sisältää lisätietoja asiasta.

Komissio antoi 7. lokakuuta 1998 ehdotuksen neuvoston direktiiviksi jätteenpoltosta [13]. Tässä ehdotuksessa määritellään tiukat päästöjen raja-arvot, joiden ansiosta eri epäpuhtauksien päästöt ilmaan vähenisivät huomattavasti. Ehdotettu direktiivi korvaa yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8. kesäkuuta 1989 annetun direktiivin 89/369/ETY [14] sekä yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21. kesäkuuta 1989 annetun direktiivin 89/429/ETY [15]. Useasta syystä piipunpäätekniikkaa ei kuitenkaan voitu pitää ainoana jätehuollon päästöjen vähentämiseen tähtäävänä menetelmänä. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kaltaisten jätteiden erillinen keräys ja esikäsittely puhdistaa yhdyskuntajätettä ja vähentää siten raskasmetalleja ja halogenoituja aineita sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polton tai sulamisen aiheuttamia päästöjä. Tämä on erittäin tärkeää sellaisissa tapauksissa, joissa tiukkoja päästönormeja ei panna toimeen tai ei voida soveltaa kuten metallin sulattimissa.

[13] KOM(1998) 558 lopullinen.

[14] EYVL L 192, 7.7.1989.

[15] EYVL L 203, 15.7.1989.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää huomattavasti PVC:tä [16]. On huomattavasti aineistoa, jonka mukaan PVC ei sovellu poltettavaksi, erityisesti koska poltossa syntyy paljon vaarallisia poistokaasujen epäpuhtauspäästöjä [17]. Lisäksi PVC:stä on kaatopaikoilla todettu vapautuvan usein pehmentimiä, kuten ftalaatteja, jotka voivat olla haitallisia ihmisten terveydelle ja ympäristölle [18]. Huomattakoon lisäksi, että PVC-jätteestä ja etenkin sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun sisältyvästä PVC:stä kierrätetään nykyisin ainoastaan hyvin pieni osa [19].

[16] Teoksen Umwelt Wirschaftsforum, No 1, 1992 (M. Rohr) mukaan yli 20 % sähkö- ja elektroniikkalaitteissa käytettävästä muovista on PVC:tä.

[17] Environmental aspects of PVC (Kööpenhamina 1996), Tanskan ympäristönsuojeluvirasto; Position Paper of the Netherlands on PVC (Haag 1997), Alankomaiden ympäristöministeriö. The influence of PVC on quantity and hazardousness of flue gas residues from incineration, Ympäristöasioiden pääosaston teettämä tutkimus, Bertin Technologies, 2000.

[18] The Behaviour of PVC in Landfill, Ympäristöasioiden pääosaston teettämä tutkimus, Argus ja Rostockin yliopisto, 1999.

[19] Ennuste, PO XI:n teettämä tutkimus, Mechanical recycling of PVC wastes, tammikuu 2000.

Ilmaan vapautuvien päästöjen lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polttoon liittyy kaksi muuta tärkeää näkökohtaa. Nämä koskevat sekä edellä mainitun ehdotetun direktiivin määräysten mukaisia jätteiden polttolaitoksia että laitoksia, jotka eivät ole näiden määräysten mukaisia.

(1) Kokeiluhankkeissa [20] on paljastunut, että television kaltaiset yleiset laitteet sitovat poltossa vapautuvaa energiaa koko polttoprosessin ajan. Esimerkiksi lasin - kuten katodisädeputken - lisäämisen polttimeen laskettiin aiheuttavan 400 kJ:n energiahäviön/kg.

[20] C. Voûten (Recycling and Waste Control Officer (kierrätyksestä ja jätehuollosta vastaava viranomainen), Corporation of London (Lontoon Cityn hallintokunta)) kertomus "Electrical/Electronic products recycling in Germany", Industry Council for Electronic Equipment Recycling (ICER) -järjestön teettämä tutkimus.

(2) (Pienten) sähkö- ja elektroniikkalaitteiden polttaminen lisää kuonan, poistokaasun ja suodatuskakun metallipitoisuutta, myös raskasmetallipitoisuutta [21]. Hollantilaisen tutkimuksen mukaan lähes kaikki Alankomaissa syntyvä pohjatuhka [22] (noin 600 000 tonnia vuonna 1995) käytetään täyttömateriaalina tienrakennusalalla. Jotta käyttö olisi ympäristön kannalta turvallista, pohjatuhkan on täytettävä fyysiset ja tekniset vaatimukset, erityisesti eri aineiden huuhtoutumista koskevat vaatimukset. Jopa niissä tapauksissa, joissa tietyn määrän raskasmetalleja sisältävä pohjatuhka puhdistetaan erityiskäsittelyjen avulla, tuhkaa voidaan käyttää rakennusmateriaalina ainoastaan, jos muut ympäristövaatimukset täyttyvät. Tutkimuksessa laskettiin, että jos pieniä kodinkoneita ja muita laitteita ei enää polteta muun jätteen mukana, kuparin, lyijyn, nikkelin ja muiden metallien pitoisuus laskee niin paljon, että pohjatuhka täyttää Alankomaissa asetetut huuhtoutumista koskevat vaatimukset.

[21] Esimerkiksi kiinteän yhdyskuntajätteen poltosta jäävän pohjatuhkan sisältämästä kuparista 40 % on peräisin pienistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista (vertaa Modelmatige analyse van integraal verbranden van klein chemisch afval en klein wit- en bruingoed (Alankomaat 1996), TNO rapport voor VROM/DGM (Directie Afvalstoffen)). Yksi tärkeimmistä polttolaitosten kuonan kuparipitoisuuden lisääntymisen aiheuttamista ongelmista on, että tämä vaikeuttaa näiden kuonien hyödyntämistä uusiorakennusaineena ympäristön huomioon ottavalla tavalla. Lisätietoja teoksessa "Messung der Güter- und Stoffbilanz einer Müllverbrennungsanlage" (Wien 1994), Umweltbundesamt ja MA 22.

[22] Alankomaat 1996, TNO rapport voor VROM/DGM (Directie Afvalstoffen).

4.1.2. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sijoittaminen kaatopaikalle

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämien eri aineiden vuoksi romun sijoittaminen kaatopaikalle vaikuttaa ympäristöön haitallisesti. Vaikutuksia voitaisiin ehkäistä huomattavasti, jos sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sijoitettaisiin valvotuille kaatopaikoille, joissa noudatetaan ympäristön mahdollisimman pieneen kuormitukseen tähtääviä teknisiä standardeja. Koska kaatopaikka ei kuitenkaan koskaan ole täysin vesitiivis koko käyttöaikansa ajan, metallien ja kemikaalien huuhtoutumista ei voida kokonaan välttää. Ympäristö-vaikutukset ovat tietysti huomattavasti suuremmat, jos sähkö- ja elektroniikkalaiteromua säilytetään valvomattomilla kaatopaikoilla, mitä tapahtuu vielä huomattavassa määrin eräissä jäsenvaltioissa [23] ja useimmissa Euroopan unionin jäsenyyttä hakeneissa maissa [24].

[23] Esimerkiksi Kreikassa kaatopaikkojen kokonaismäärä on noin 5000. Arvion mukaan näistä noin 70 % on valvomattomia (jätehuollon suunnittelukonferenssi, Kreikka 16.-17.1.1997). Portugalissa valvomattomia kaatopaikkoja on noin 300 (jätehuollon suunnittelukonferenssi, Portugali 23.-24.1.1997).

[24] Käytäessä läpi hakijamaiden tätä alaa koskevaa lainsäädäntöä on havaittu, että lähes kaikki näiden maiden kaatopaikat ovat valvomattomia, ja että niitä varten ei ole teknisiä määräyksiä, joilla pyrittäisiin estämään vaarallisten aineiden huuhtoutuminen pohjaveteen tai päästöjen vapautuminen ilmaan.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kaatopaikalle sijoittamiseen liittyvät ongelmat johtuvat kyseisen romun sisältämistä erilaisista aineista. Suurimpia ongelmia tässä suhteessa ovat vaarallisten aineiden huuhtoutuminen ja haihtuminen. Elohopeaa huuhtoutuu, kun tietyt elektroniikkalaitteet, kuten elohopeakatkaisijat, tuhoutuvat. Sama pätee kondensaattorien sisältämiin PCB-yhdisteisiin. Bromattuja palonestoaineita tai kadmiumia sisältävistä muoveista voi kaatopaikalla huuhtoutua maaperään ja pohjaveteen sekä polybromidifenyylieettereitä (PBDE-yhdisteitä) että kadmiumia. On havaittu, että rikkoutuneesta lyijyä sisältävästä lasista, esimerkiksi katodisädeputken kartiomaisesta lasista, liukenee huomattavasti lyijyioneja, jos pohjavesi on hapanta, kuten kaatopaikoilla usein on asianlaita. Näin ollen tämän lasin aiheuttama ympäristön pilaantuminen on kaatopaikoilla todennäköistä [25].

[25] Environmental Consequences of Incineration and Landfilling of Waste from Electr(on)ic Equipment (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto.

Elohopean huuhtoutumisen lisäksi erityisongelmia aiheuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämän metallisen elohopean ja dimetyleenielohopean haihtuminen. Lisäksi kaatopaikoilla voi syttyä tulipaloja, joita on vaikea hallita. Näiden tulipalojen vaikutuksesta voi vapautua sekä metalleja että muita kemikaaleja, kuten halogenoituja palonestoaineista ja PCB-yhdisteitä sisältävistä kondensaattoreista vapautuvia erittäin myrkyllisiä dioksiineja ja furaaneja, esimerkiksi tetraklooridibentsodioksiinia (TCDD) sekä polykloorattuja ja polybromattuja dioksiineja ja -furaaneja (PCDD, PBDD ja PCDF).

4.1.3. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys

Yksi tämän aloitteen päätavoitteista on lisätä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä. Yleisesti ottaen kierrätyksen lisääminen säästää resursseja ja pienentää käsittelykapasiteetin tarvetta, etenkin kaatopaikkojen tarvetta. Myönteisistä vaikutuksista huolimatta jätteiden hyödyntämisprosessi voi kuitenkin lisätä ympäristön pilaantumista, jos jätettä ei esikäsitellä asianmukaisesti.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää halogenoituja muoveja, ja sen sisältämän metallin kierrätyksessä syntyy sekä dioksiineja että furaaneja [26]. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämät halogenoidut aineet, erityisesti bromatut palonestoaineet, aiheuttavat ongelmia myös muovien kierrätykseen kuuluvan muovien suulakepuristusprosessin aikana [27]. Koska prosessissa voi muodostua dioksiineja ja furaaneja, kierrättäjät kieltäytyvät usein käsittelemästä sähkö- ja elektroniikkalaiteromussa olevia muoveja, jotka sisältävät palonestoaineita [28]. Koska palonestoaineita sisältäviä muoveja ei merkitä asianmukaisesti, ja palonestoaineita sisältävä muovi on sen vuoksi vaikea erottaa tavallisesta muovista, useimmat kierrättäjät eivät käsittele minkäänlaista sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämää muovia [29].

[26] Esimerkiksi metallin hyödyntämislaitos Brixleggissä, Itävallassa ("Comparison of PCDD/PCDF levels in soil, grass, cow's milk, human blood and spruce needles in an area of PCDD/PCDF contamination through emissions from a metal reclamation plant" Riss, Hagenmaier, Chemosphere, Vol. 21, no 12, s. 1451-1456, 1990).

[27] Ks. "Formation of Polybrominated Dibenzofurans (PBDF's) and -Dioxins (PBDD's) during extrusion production of a Polybutyleneterephtalate (PBTP)/Glassfibre resin blended with Decabromodiphenylether (DBDPE)/Sb2O3; product and workplace analysis" Brenner, Knies, BASF 1986.

[28] Tanskan ympäristönsuojeluviraston "Brominated flame retardants - Substance Flow Analysis and Assessment of Alternatives" -kertomuksen (1999) mukaan, bromattuja palonestoaineita sisältäviä materiaaleja ei kierrätetä.

[29] Vertaa esimerkkiin, joka annetaan sivulla 18 C. Voûten (Recycling and Waste Control Officer (kierrätyksestä ja jätehuollosta vastaava viranomainen), Corporation of London (Lontoon cityn hallnintokunta)) kertomuksessa "Electrical/Electronic products recycling in Germany", ICER-järjestön teettämä tutkimus (Industry Council for Electronic Equipment Recycling).

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksen ympäristöongelmat eivät aiheudu pelkästään halogenoiduista aineista. Raskasmetalleja, esimerkiksi lyijyä ja kadmiumia, sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksessä vapautuu lisäksi vaarallisia päästöjä ilmaan [30]. Näitä päästöjä voitaisiin vähentää huomattavasti korvaamalla kyseiset materiaalit vähemmän ympäristöä pilaavilla aineilla uusissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa sekä esikäsittelemällä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu asianmukaisesti. Lisäksi esikäsittelemättömän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämät raskasmetallit ja halogenoidut aineet aiheuttavat ongelmia murskauksen aikana. Koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu murskataan useimmiten purkamatta, vaaralliset aineet, kuten kondensaattorien sisältämät PCB-yhdisteet, voivat levitä hyödynnettävään metalliin ja murskausjätteeseen [31].

[30] Itävaltalaisen Brixleggissä sijaitsevan kuparinkierrätyslaitoksen tapauksesta on paljon tietoja, ja ne vahvistavat tämän väitteen (vertaa "Montanwerke Brixlegg - Wirkungen auf die Umwelt"; 25, Wien, kesäkuu 1990).

[31] Koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ei pureta asianmukaisesti, suurista kodinkoneista koostuvassa murskatussa romussa on paljon lyijyä, 940-9 400 mg/kg. Noin 95 % kondensaattorien sisältämistä PCB-yhdisteistä (617 500 mg/kg) päätyy murskauspölyyn. Tämän vuoksi saastunutta romua on käsiteltävä vaarallisena jätteenä. Tavallisen jätteen polttoon verrattuna vaarallisen jätteen poltto on kallis prosessi. Näin ollen murskatun romun saastuminen PCB-yhdisteillä lisää kustannuksia huomattavasti.

4.2. Resurssinäkökohdat

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyisessä huollossa hävitetään ja poistetaan arvokasta materiaalia tulevien sukupolvien käytöstä. Resurssihäviöiden lisäksi merkittävää on kaivostoiminnan aiheuttama huomattava ympäristön pilaantuminen. Ei ole mahdollista antaa tarkkoja lukuja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisältämien eri materiaalien louhinnan ympäristövaikutuksista. Vaikutukset ovat hyvin riippuvaisia materiaalin louhintapaikasta ja -alueesta. Näiden metallien louhintaprosessit ja niiden yleiset ympäristövaikutukset tunnetaan kuitenkin hyvin ja niistä on useita selvityksiä [32].

>VIITTAUS KAAVIOON>

[32] Vertaa esim. Malley "Schwergewicht" c't 1997, Heft 5, s. 170.

4.3. Tuottajan vastuuta koskeva periaate

Saastuttaja maksaa -periaatteesta säädetään EY-sopimuksen 174 artiklassa. Tämän periaatteen ideana on asettaa ympäristön pilaantumisesta vastuuseen ne henkilöt, joilla on mahdollisuus parantaa tilannetta. Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajat suunnittelevat tuotteet, määrittelevät niiden ominaisuudet ja valitsevat niiden materiaalit. Ainoastaan tuottajat voivat kehittää tuotteittensa suunnittelua ja valmistusta sen varmistamiseksi, että tuotteitten elinkaari on mahdollisimman pitkä ja että käytöstä poistettu tuote voidaan hyödyntää tai käsitellä mahdollisimman hyvin.

Tällä hetkellä ei juurikaan ole taloudellisia houkuttimia sen varmistamiseksi, että tuottaja ottaisi jätehuollon, ja etenkin kierrätyksen, huomioon tuotteen suunnitteluvaiheessa. Tällaisessa tilanteessa tuottajat, jotka ovat investoineet "kierrätykseen tähtäävään suunnitteluun", valittavat tätä toimintaa tukevien taloudellisten houkuttimien puutetta. Tämän vuoksi vaarana on tällaisen toiminnan loppuminen. Näin ollen sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa ehdotuksessa pyritään laajentamaan tuottajien perinteistä roolia asettamalla heidät vastuuseen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollosta myös niiden elinkaaren päätepisteessä. Yhteyden luominen tuottajien ja jätehuollon välille parantaa tuotesuunnittelua siten, että tuotteiden kierrätys ja käsittely on helpompaa siinä vaiheessa, kun ne poistetaan käytöstä. Erikoistuneet kierrättäjät vahvistavat, että parempi suunnittelu vaikuttaa käytännössä huomattavasti sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kierrättämiseen.

Jotta voitaisiin vähentää ennen tämän lainsäädännön voimaantuloa markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen huollosta tuottajille aiheutuvia kustannuksia, tuottajille myönnetään viiden vuoden siirtymäkausi direktiivin voimaantulosta laskien. Vaikka tämä siirtymäkausi on useimmilla elektroniikkateollisuuden aloilla riittävä, pidempään kestävien tuotteiden tuottajat saattavat tarvita lisäapua selviytyäkseen aikaisemmin markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen huollosta. Tästä syystä jäsenvaltiot voivat sallia, että tuottajat kattavat nämä kustannukset sisällyttämällä ne näkyvänä kiinteänä osuutena uusien tuotteiden hintaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta yhteisön kilpailulainsäädännön soveltamista.

Tuottajan ja käyttäjän on sovittava muiden kuin kotitalouksien käytössä olevien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollon rahoittamisesta laitteiden oston yhteydessä. Tämä on liike-elämän vakiintuneen käytännön mukaista.

5. Vaarallisia aineita koskeva lainsäädäntö

5.1. Tärkeitä poliittisia näkökohtia

Yhteisön jätehuoltostrategian tarkistamista koskevan vuonna 1996 laaditun tiedonannon mukaisesti direktiivissä tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaitteissa säädettäisiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämien tiettyjen vaarallisten aineiden, kuten lyijyn, elohopean, kadmiumin, kuudenarvoisen kromin, polybromibifenyylien (PBB-yhdisteiden) ja polybromidifenyylieettereiden (PBDE-yhdisteiden), määrän vähentämisestä. Tässä suhteessa ehdotus noudattaa yhteisön nykyistä jätelainsäädäntöä, jossa on jo vaarallisten aineiden markkinointia koskevia rajoituksia. Esimerkkeinä mainittakoon pakkauksista ja pakkausjätteistä annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 94/62/EY [33] ja vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista annettu neuvoston direktiivi 91/157/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna komission direktiivillä 98/101/EY direktiivin 91/157/ETY mukauttamisesta tekniikan kehitykseen [34].

[33] EYVL C 365, 31.12.1994, s. 10.

[34] EYVL L 1, 5.1.1999, s. 1.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun tämänhetkiseen huoltoon liittyviä terveys- ja ympäristöongelmia voitaisiin vähentää ohjaamalla tällainen jäte muualle kuin kaatopaikoille tai polttolaitoksiin. Tämä voitaisiin toteuttaa, jos sähkö- ja elektroniikkaromulle perustettaisiin erilliset keräys-, esikäsittely- ja hyödyntämisjärjestelmät. Tässä vaiheessa ei kuitenkaan vielä tiedetä, milloin markkinoille saatetusta sähkö- ja elektroniikkaromusta saadaan kerättyä merkittävä osa. Sitä ennen varsinkin pienten laitteiden romua joutuu nykyisiin käsittelykanaviin. Lisäksi vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kerättäisiin erikseen ja toimitettaisiin kierrätysprosesseihin, sen sisältämät vaaralliset aineet aiheuttavat riskejä terveydelle ja ympäristölle. Korvaamalla nämä jätehuoltovaiheessa eniten ongelmia aiheuttavat aineet muilla aineilla voidaan tehokkaimmin varmistaa, että niihin liittyvät terveys- ja ympäristöriskit vähenevät huomattavasti. Tapauksissa, joissa korvaaminen ei ole mahdollista, koska sopivia vaihtoehtoisia aineita ei ole, korvaamisvaatimuksesta voidaan poiketa. Poikkeustapaukset olisi lueteltava tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan direktiivin liitteessä, ja niitä olisi mukautettava säännöllisesti tekniikan kehityksen ja tieteellisten näyttöjen perusteella.

Aineiden korvaamista koskeva strategia perustuu tuoreimpaan tieteelliseen tietämykseen, ja siinä otetaan erityisesti huomioon erityisongelmat, joita aiheutuu, kun näitä aineita pääsee jätevirtaan. Aineet ovat tiedossa ja niitä varten on jo sekä yhteisön että kansallisella tasolla laadittu erilaisia valvontamenetelmiä. Näitä aineita koskevaa tieteellistä työtä jatketaan kuitenkin edelleen koko ajan; erityisesti tehdään asetuksen (EY) 793/93 mukaisia kattavia vaarojen arviointeja kadmiumista ja kolmenlaisista PBDE-yhdisteistä. Vaikka näistä arvioinneista tähän mennessä saadut tulokset eivät anna syytä olettaa, että tähän ehdotukseen sisältyvät toimenpiteet olisivat suhteettomia, tieteellistä ja muuta työtä seurataan jatkuvasti ja tarvittaessa tätä ehdotusta mukautetaan sen tulosten mukaisesti.

5.2. Ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin vaarallisiin aineisiin liittyvät riskit

Lyijy

Lyijy voi vahingoittaa ihmisten keskus- ja ääreishermostoa. Lisäksi on havaittu umpieritykseen kohdistuvia vaikutuksia. Tämän lisäksi lyijy voi vaikuttaa haitallisesti verenkiertoon ja munuaisiin. Lyijyä kertyy ympäristöön, ja erittäin myrkyllisenä se aiheuttaa sekä akuutteja että kroonisia vahinkoja kasveihin, eläimiin ja mikro-organismeihin [35].

[35] Vertaa Risk Reduction Monograph No 1 Lead - Background and national experience with reducing risk, OECD Pariisi 1993.

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna [36], lyijy-yhdisteet luokitellaan seuraavasti:

[36] EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1.

R20/22 Terveydelle haitallista hengitettynä ja nieltynä

R33 Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

Yksittäisen altistuslähteen merkitystä on vaikea ennustaa, ja sen vaikutus vaihtelee maantieteellisen sijainnin, ilmaston ja paikallisen geokemian mukaan. Kaatopaikkojen lyijystä 40 % on joka tapauksessa peräisin kuluttajaelektroniikasta. Kaatopaikoilla oleva lyijy on ongelmallista etenkin sen vuoksi, että se voi huuhtoutua ja saastuttaa juomavesivaroja.

Kadmium

Kadmiumyhdisteet on luokiteltu myrkyllisiksi, ja ne voivat vaikuttaa pysyvästi ihmisten terveyteen. Kadmiumia ja kadmiumyhdisteitä kertyy ihmisruumiiseen, erityisesti munuaisiin, ja ne voivat ajan myötä vahingoittaa niitä. Kadmiumia saadaan etenkin hengityksen, mutta myös ruoan mukana. Pitkän puoliintumisaikansa (30 vuotta) vuoksi kadmiumia voi kertyä niin paljon, että se aiheuttaa myrkytysoireita. Pitkäaikainen altistuminen kadmiumille voi aiheuttaa syöpää. Kadmium aiheuttaa akuutin ja kroonisen toksisuutensa vuoksi ympäristössä terveydellisten haittojen vaaran, mikäli altistus on pitkäaikainen [37].

[37] Nämä tiedot perustuvat teoksiin Risk Reduction Monograph No 5, CADMIUM, Background and national experience with reducing risk (OCDE/GD894) 97; Health effects of cadmium exposure-a review of the literature and a risk estimate (Lars Järup et al.) Scand J. Work Environ Health 98; Environmental impacts of cadmium, Gerrit H. Vonkeman 1995; Cadmium in Sweden-environmental risks, Helena Parkman et al. 1997 sekä muihin alan tutkimuksiin.

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY kadmiumyhdisteet luokitellaan seuraavasti:

R23/25 Myrkyllistä hengitettynä ja nieltynä

R33 Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

R40 Pysyvien vaurioiden vaara

Elohopea

Veteen joutunut epäorgaaninen elohopea muuntuu metyloiduksi elohopeaksi pohjasedimenteissä. Metyloitua elohopeaa kertyy helposti organismeihin ja kasautuu kalojen välityksellä ravintoketjussa ylempänä olevien eliöiden elimistöihin. Metyloitu elohopea on kroonisesti toksista, ja se vahingoittaa aivoja.

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY elohopea luokitellaan seuraavasti:

R23/24/25 Myrkyllistä hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä

R33 Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY elohopea-alkyylit ja elohopean epäorgaaniset yhdisteet luokitellaan seuraavasti:

R26/27/28 Erittäin myrkyllistä hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä

R33 Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

Arvion mukaan noin 22 % maailmassa vuosittain kulutetusta elohopeasta käytetään sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

Kuudenarvoinen kromi (kromi VI)

Kromi VI läpäisee helposti solukalvot. Kromi VI imeytyy siis helposti ja vaikuttaa soluihin myrkyllisesti usein eri tavoin. Tämän vuoksi kromi VI:ta pidetään merkittävänä ympäristöriskinä teollisuusmaissa. Kromi VI aiheuttaa voimakkaita allergisia reaktioita. Jopa pienet kromi VI -pitoisuudet ympäristössä lisäävät allergioita. Astmaattinen keuhkoputkentulehdus on myös kromi VI:een liittyvä allerginen reaktio. Kromi VI on genotoksista. Se voi vahingoittaa DNA:ta.

Lisäksi kuudenarvoisen kromin yhdisteiden arvellaan olevan myrkyllisiä ympäristölle.

Kromi VI:lle altistuminen on mahdollista, sillä jätteessä oleva kromi VI voi helposti huuhtoutua kaatopaikoilta, joissa pohja ei ole tiivis. Kromi VI:tta sisältävää jätettä poltettaessa metallia haihtuu lentotuhkan mukana. Lentotuhkassa oleva kromi VI on helppoliukoista. Tutkijat ovat yksimielisiä siitä, että kromia sisältävää jätettä ei pitäisi polttaa.

Bromatut palonestoaineet

Bromattuja palonestoaineita käytetään nykyisin yleisesti elektroniikkalaitteissa vähentämään tulenarkuutta. Aineita käytetään pääasiassa neljässä sovelluksessa: painetuissa piirilevyissä, liittimissä ja muissa vastaavissa komponenteissa, muovikoteloissa sekä kaapeleissa. 5-, 8- ja 10-BDE -yhdisteitä käytetään pääasiassa painetuissa piirilevyissä, television muovikoteloissa ja kodinkoneissa.

Yksi tämän ehdotuksen päätavoitteista on erottaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittely muun jätteen käsittelystä ja lisätä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystä. Tämä pätee erityisesti muoveihin, joiden osuus sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta on 20 %. Tämän jätejakeen kierrätyksen suurimpia haittapuolia on, että tietyistä bromatuista palonestoaineista voi syntyä muovien kierrätyksen aikana dioksiineja ja furaaneja. Erityisesti polybromidifenyylieettereistä (PBDE-yhdisteistä) vapautuu myrkyllisiä polybromidibentsofuraaneja (PBDF-yhdisteitä) ja polybromidibentsodioksiineja (PBDD-yhdisteitä) muovien kierrätykseen kuuluvan suulakepuristusprosessin aikana. Tämän vuoksi Saksan kemianteollisuus lopetti näiden kemikaalien valmistuksen vuonna 1986 [38].

[38] Ks. "Formation of Polybrominated Dibenzofurans (PBDF's) and -Dioxins (PBDD's) during extrusion production of a Polybutyleneterephtalate (PBTP)/Glassfibre resin blended with Decabromodiphenylether (DBDPE)/Sb2O3; product and workplace analysis" Brenner, Knies, BASF 1986. Lisätietoja teoksessa "Polybrominated Diphenyl Ethers in the Swedish Environment", Ulla Sellström, Tukholma 1996.

Lisäksi kierrätyslaitosten työntekijöiden veressä on todettu suuria PBDE-pitoisuuksia [39]. Useiden tieteellisten tutkimusten mukaan PBDE-yhdisteet saattavat haitata hormonaalista toimintaa.

[39] Flame retardant exposure - Polybrominated diphenyl ethers (PBDEs) in blood from Swedish workers, Sjödin et al., Tukholma 1999.

Polybromibifenyylien (PBB-yhdisteiden) löytyminen arktisen alueen hyljenäytteistä osoittaa, että aine on levinnyt maantieteellisesti laajalle alueelle. Tärkeimpiä tunnettuja PBB-yhdisteiden yksittäisiä lähteitä, joista aineet kulkeutuvat vesistöihin, ovat PBB-tehdasalueet ja huonosti hoidetut kaatopaikat. PBB-yhdisteet ovat miltei veteenliukenemattomia, ja niitä esiintyy lähinnä pilaantuneiden järvien ja jokien sedimenteissä. PBB-yhdisteiden on todettu olevan 200 kertaa liukoisempia kaatopaikkojen valumavesiin kuin tislattuun veteen. Tämä voi lisätä yhdisteiden esiintymistä ympäristössä. Ympäristöön vapauduttuaan PBB-yhdisteet pääsevät ravintoketjuun, jossa ne rikastuvat. PBB-yhdisteitä on löytynyt kaloista useilla alueilla. Syödyn kalan mukana PBB-yhdisteet siirtyvät nisäkkäisiin ja lintuihin. Kasvien ei ole todettu ottavan eikä hajottavan PBB-yhdisteitä. Sitä vastoin eläimiin PBB-yhdisteet kulkeutuvat helposti, ja vaikka niiden on todettu olevan hyvin pysyviä eläimissä, vähäisiä määriä PBB-metaboliitteja on havaittu [40].

[40] Tiedot ja suositus teoksesta Risk Reduction Monograph No 3, selected brominated flame retardants - Background and national experience with reducing risk, OECD Pariisi 1994.

6. Sisämarkkinoita koskevia näkökohtia - tilanne jäsenvaltioissa

6.1. Tilanne jäsenvaltioissa

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien ympäristöongelmien vuoksi jäsenvaltiot ovat alkaneet laatia tämän alan kansallista lainsäädäntöä. Alankomaissa, Tanskassa, Ruotsissa, Itävallassa, Belgiassa ja Italiassa on jo annettu sähkö- ja elektroniikkaromua koskevaa lainsäädäntöä. Suomessa ja Saksassa näin odotetaan tapahtuvan lähiaikoina. Ne jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä laatineet kansallista lainsäädäntöä, ovat ilmaisseet useissa tätä aloitetta edeltävissä kuulemistilaisuuksissa huolensa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan yhtenäisen lainsäädännön puuttumisesta Euroopassa.

Itävallassa on 1990-luvun puolivälistä alkaen ollut voimassa lamppujen ja suurten kodinkoneiden vastaanottoa ja hyödyntämistä koskevaa lainsäädäntöä. Aluksi molempien tuotteiden hyödyntämisjärjestelmät rahoitettiin uuden tuotteen hintaan lisätyllä maksulla. Koska tämä vaikeutti kodinkoneiden itävaltalaisten vähittäismyyjien kilpailuasemaa saksalaisiin ja italialaisiin kilpailijoihin verrattuna, käyttöön otettiin tuotteiden palautuksesta perittävä maksu, ja uusien tuotteiden hintaa alennettiin vastaavasti. Maaliskuussa 1994 julkaistiin tavallista sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva asetusluonnos, mutta sen jatkokäsittelyä lykättiin EU-lainsäädännön voimaantuloon asti.

Belgiassa Flanderin alueella hyväksyttiin suuria kodinkoneita ja kuluttajaelektroniikkaa koskeva asetus vuonna 1998. Valmistajien, maahantuojien, jakelijoiden ja vähittäis-kauppiaiden on otettava maksutta vastaan kaikenlaiset kodinkoneet ja kuluttajaelektroniikka-tuotteet sekä tietotekniset laitteet. Asetuksessa asetetaan kierrätystavoitteet rautametalleille ja muille metalleille sekä muoveille.

Tanskassa tammikuussa 1999 annetun asetuksen mukaan paikalliset viranomaiset ovat vastuussa suurten kodinkoneiden ja kuluttajaelektroniikan, tietoteknisten ja teleteknisten laitteiden, tarkkailulaitteiden, lääketieteessä ja laboratorioissa käytettävien laitteiden sekä muiden sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräyksestä ja hyödyntämisestä. Tämän rahoittamiseksi käyttäjiltä peritään maksu paikallisten verojen tai keräysmaksujen muodossa.

Saksassa on valmistumassa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun vastaanottoa ja kierrätystä koskeva asetus. Luonnoksessa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä pidetään kuntien tehtävänä ja romun esikäsittelyä, hyödyntämistä ja käsittelyä tuottajien tehtävänä.

Italiassa joulukuussa 1997 annetussa jätehuoltoa koskevassa asetuksessa velvoitetaan ottamaan vastaan ja hyödyntämään useita erilaisia kotitalouksissa käytettäviä kesto-hyödykkeitä, esimerkiksi suuria kodinkoneita, televisioita ja tiettyjä tietoteknisiä tuotteita. Teollisuuden kanssa tehdyn sopimuksen mukaan luodaan maanlaajuinen keräyskeskusten ja hyödyntämislaitosten verkosto. Kuluttajien on toimitettava nämä laitteet tuotteen valtuutetulle myyjälle tai julkiselle taikka yksityiselle jätehuoltolaitokselle.

Alankomaissa tuli 1. kesäkuuta 1998 voimaan asetus, jossa määritellään käytöstä poistettujen suurten kodinkoneiden ja kuluttajaelektroniikkatuotteiden vastaanottoa ja esikäsittelyä koskevat säännöt. Asetuksen mukaan kuluttajat voivat palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun maksutta tuotteen toimittajalle tai paikalliselle viranomaiselle. Tämän jälkeen valmistajien tai maahantuojien on käsiteltävä kyseiset tuotteet. Erikseen kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sijoittaminen kaatopaikalle ja polttaminen kielletään.

Ruotsissa annettiin huhtikuussa 2000 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva asetus, jonka mukaan kuluttajat voivat palauttaa romun vähittäismyyjille tai kunnallisiin keräyspisteisiin. Kierrätyskustannukset maksaa joko kunta tai valmistaja. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua ei saa sijoittaa kaatopaikalle, polttaa tai murskata ilman sertifioidun esikäsittelylaitoksen suorittamaa esikäsittelyä. Asetus tullee voimaan 1. heinäkuuta 2001.

Lyijyä sisältävien tuotteiden ja lyijyn käytön sääntelystä [41] on useita esimerkkejä, kuten:

[41] Vertaa Lead risk management activities in OECD Member Countries (1993-1998), OECD, Pariisi 2000.

- Itävallassa on lannoitteiden lyijypitoisuutta koskevia rajoituksia ja jätevesilietteen käyttöä koskevia rajoituksia, jos joko maan tai lietteen raskasmetallipitoisuus ylittää tietyt rajat. Suomessa on hyväksytty vastaavanlainen asetus, ja Saksassa on laadittu vastaavanlainen ehdotus.

- Tanskassa laaditaan lyijyä sisältäviä tuotteita koskevaa määräystä. Ehdotukseen sisältyy lyijy-yhdisteitä sisältävien tuotteiden myynnin yleinen kielto (tietyin poikkeuksin). Lisäksi kielletään erityisesti tiettyjen lyijyä sisältävien tuotteiden myynti.

- Ruotsissa on tehty aloitteita lyijyn käytön lopettamiseksi monissa tuotteissa, esimerkiksi kaapeleissa, juotoksissa, hehkulampuissa, katodisädeputkissa ja köleissä.

Esimerkki muita raskasmetalleja koskevasta lainsäädännöstä on Alankomaissa vuonna 1999 annettu kadmiumia koskeva asetus, jossa kielletään kadmiumin käyttö pigmenttinä, väriaineena, stabilointiaineena ja pinnoitteena. Vastaava asetus on hyväksytty Itävallassa vuonna 1993. Itävallassa lamput saavat sisältää enintään 15 mg elohopeaa/lamppu. Alankomaissa annettiin vuonna 1998 myös yleinen määräys, joka koskee elohopean käytön lopettamista tuotteissa.

Ruotsissa kemikaalien tarkastuslaitos on ehdottanut PBDE- ja PBB-yhdisteiden kieltoa, ja asiaa käsitellään parhaillaan Ruotsin hallituksessa. Itävallassa PBB-yhdisteiden käyttö kiellettiin jo 1993. PBDE-yhdisteiden käyttö on käytännössä kiellettyä myös Saksassa, koska tiettyjä kansallisessa kemikaalien kieltoa koskevassa asetuksessa säädettyjä bromattujen furaanien ja dioksiinien raja-arvoja ei saa ylittää. Asetus vastaa Saksan Kemianteollisuuden vuonna 1989 antamaa vapaaehtoista sitoumusta lopettaa PBDE-yhdisteiden käyttö.

6.2. Sisämarkkinat

Toisistaan poikkeavat kansalliset lähestymistavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon aiheuttavat sisämarkkinoilla kolme merkittävää ongelmaa:

* Erilainen tuottajan vastuuta koskevan periaatteen soveltaminen eri maissa voi aiheuttaa taloudellisille toimijoille huomattavasti toisistaan poikkeavia taloudellisia rasitteita.

* Erilaiset käytöstä poistetut sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuoltoa koskevat kansalliset politiikat voivat heikentää kansallisten kierrätyspolitiikkojen tehokkuutta, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromua voidaan kuljettaa valtionrajojen yli halvempien jätehuoltojärjestelmien alueelle.

* Erilaisilla kansallisilla vaatimuksilla tiettyjen aineiden käytön lopettamisesta voisi olla vaikutuksia sähkö- ja elektroniikkalaitteiden kauppaan.

Jäsenvaltioissa tapahtuvan erilaisen kehityksen vuoksi on välttämätöntä selventää yhteisön tasolla sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa koskevia ympäristötavoitteita ja eri toimijoiden velvoitteita.

7. Kansainvälisiä näkökohtia

7.1. Kansainvälinen kehitys

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö (OECD) pitää tuottajan laajennettua vastuuta (Extended Producer Responsibility, EPR) jätteen minimoimisen keinona. OECD:n tarkoituksena on vuoden 2000 kuluessa julkaista ohjeet tätä periaatetta soveltavia maita varten. Tässä yhteydessä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu määriteltiin yhdeksi toiminnan tärkeimmistä kohteista.

Yhdysvalloissa ei suunnitella liittovaltiotasolla sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaa lainsäädäntöä, vapaaehtoista "laajennetun tuotevastuun" järjestelmää lukuun ottamatta. Sitä vastoin useissa osavaltioissa on annettu suurten kodinkoneiden ja katodisädeputkia sisältävien laitteiden kaatopaikalle sijoittamista koskeva kielto, johon sisältyy uusien tuotteiden hintaan lisättävä jätteen käsittelykulut kattava maksu.

Japanin valtiopäivät hyväksyi ehdotuksen kodinkoneiden kierrätyslaiksi toukokuussa 1998. Lain mukaan vähittäismyyjien on kerättävä televisiot, jääkaapit, pyykinpesukoneet ja ilmastointilaitteet kuluttajilta. Nämä tuotteet viedään valmistajille, jotka vastaavat niiden jätehuollosta, etenkin kierrätyksestä. Vähittäismyyjät ja valmistajat perivät maksuja jätteen kierrätyskustannusten kattamiseksi. Vastaava asetus on otettu käyttöön Taiwanissa. Se tuli voimaan 1. maaliskuuta 1998.

Sveitsissä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vastaanottoa ja käsittelyä koskeva asetus tuli voimaan 1. heinäkuuta 1998. Norjassa annettiin käytöstä poistettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden vastaanottoa, keräystä, kierrätystä ja käsittelyä koskeva asetus maaliskuussa 1998.

7.2. Kauppaa koskevia näkökohtia

Molempien ehdotettujen direktiivien soveltamisalaan kuuluvat yhdenmukaisesti kaikki EU:n markkinoille saatetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet riippumatta siitä, missä nämä tuotteet on valmistettu. Ehdotetut toimenpiteet ovat välttämättömiä direktiivien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan direktiivin osalta voidaan todeta, että vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyviä terveys- ja ympäristöongelmia voitaisiin vähentää ohjaamalla tällainen jäte muualle kuin kaatopaikoille tai polttolaitoksiin, tässä vaiheessa ei tiedetä, milloin markkinoille saatetusta sähkö- ja elektroniikkaromusta saadaan kerättyä merkittävä osa. Sitä ennen varsinkin pienten laitteiden romua joutuu nykyisiin käsittelykanaviin. Lisäksi vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kerättäisiin erikseen ja toimitettaisiin kierrätysprosesseihin, sen sisältämät vaaralliset aineet aiheuttavat riskejä terveydelle ja ympäristölle. Korvaamalla nämä jätehuoltovaiheessa eniten ongelmia aiheuttavat aineet muilla aineilla voidaan tehokkaimmin varmistaa, että niihin liittyvät terveys- ja ympäristöriskit vähenevät huomattavasti. Tämän vuoksi tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan direktiivin 4 artiklassa säädettyä vaatimusta aineiden korvaamisesta voidaan pitää parhaana keinona käsitellä tieteellisesti vaarallisiksi todettujen aineiden terveys- ja ympäristövaikutuksia. Lisäksi kaikki ehdotetun direktiivin toimenpiteet on suunniteltu niin, että kansainvälisiä velvoitteita noudatetaan ja mahdolliset kauppaan kohdistuvat vaikutukset minimoidaan. Tarve välttää tarpeettomia kaupan esteitä on otettu huomioon asianmukaisesti. Tähän kiinnitettiin huomiota erityisesti laadittaessa aineiden kieltoa koskevia täytäntöönpanosäännöksiä ja asetettaessa määräaikaa (2008). Säännöksissä määritetään tietyt poikkeustapaukset, joissa kiellosta voidaan saada vapautus (tarkistusta koskeva säännös). Poikkeuksia tarkastellaan jatkuvasti teknisen kehityksen ja uusien tieteellisten näyttöjen perusteella.

8. Oikeusperusta

Useimpien sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaan direktiiviin sisältyvien toimenpiteiden sisältö keskittyy lähinnä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon parantamiseen. Näin ollen direktiivi perustuu EY:n perustamissopimuksen 175 artiklaan. Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan direktiivin tarkoituksena on lähentää jäsenvaltioiden lakeja, jotka koskevat vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Näin ollen direktiivin oikeusperusta on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

9. Toissijaisuus ja suhteellisuus

9.1. Toissijaisuus

Ympäristönsuojelutoimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka vaikuttavat sisämarkkinoihin, kuuluvat molemmat yhteisön ja jäsenvaltioiden toimivaltaan. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevat toimenpiteet ovat selkeä esimerkki tämän toimivallan jakamisesta. Aloilla, jotka eivät kuulu yhteisön yksinomaiseen toimivaltaan, yhteisö toissijaisuusperiaatteen (perustamissopimuksen 5 artikla) mukaisesti toimii ainoastaan siinä tapauksessa ja siinä laajuudessa kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, jotka suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi voidaan tämän vuoksi toteuttaa paremmin yhteisön tasolla:

* Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon aiheuttama ympäristön pilaantuminen on luonteeltaan valtionrajat ylittävää. Tämä pätee etenkin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polton, kaatopaikalle sijoittamisen tai epäasianmukaisen kierrätyksen aiheuttamaan ilman ja veden pilaantumiseen.

* Useiden sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osien kierrätys on taloudellisesti kannattavaa ainoastaan, jos käsitellään suuria jätemääriä. Mittakaavaetujen saavuttamisen kannalta tarkasteltuna ainoastaan muutaman keskitetyn laitoksen olisi esikäsiteltävä näitä jätteitä Euroopassa. Katodisädeputket ovat hyvä esimerkki tällaisesta tilanteesta. Näitä laitteita voidaan käsitellä riittäviä määriä ainoastaan, jos sähkö- ja elektroniikkalaiteromua kerätään useista Euroopan maista.

* Erilaiset kansalliset lähestymistavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevissa kysymyksissä, erityisissä niissä, jotka koskevat vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- elektroniikkalaitteissa, aiheuttavat ongelmia sisämarkkinoilla, kuten luvussa "Sisämarkkinat" kuvataan. Nämä ongelmat voidaan ratkaista ainoastaan yhteisön toimenpiteillä.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys- ja esikäsittelyjärjestelmiä sekä jätehuollon rahoitusjärjestelmiä suunniteltaessa on otettava huomioon kansalliset ja alueelliset olosuhteet. Tämä aloite on riittävän joustava, joten jäsenvaltiot voivat ottaa nämä näkökohdat huomioon. Ehdotetussa yhteisön lainsäädännössä määritetään yhteisön tasolla ainoastaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon ja rahoituksen pääperiaatteet sekä ne periaatteet, joita tarvitaan sisämarkkinoiden vääristymisen estämiseksi. Tämän vuoksi rajoitukset vaarallisten aineiden käyttöön sähkö- ja elektroniikkalaitteissa on sisältyvät ehdotettuun direktiiviin, jonka perustana on EY:n perustamissopimuksen 95 artikla.

9.2. Suhteellisuus

Molemmissa ehdotuksissa keskitytään sähkö- ja elektroniikkaromua koskevien toimenpiteiden tärkeimpiin osiin, kuten ennalta ehkäisyyn, keräykseen, esikäsittelyyn ja hyödyntämiseen sekä toimenpiteiden rahoittamiseen. Lisäksi ehdotuksissa annetaan suhteellisuuden periaatteen mukaisesti ainoastaan velvoitteita, jotka ovat välttämättömiä ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi.

Vaarallisten aineiden korvaamista uusissa sähkö- ja elektroniikkalaitteissa muilla aineilla on väitetty tarpeettomaksi, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kerättäisiin erikseen ja poistettaisiin näin tavallisen jätteen joukosta ja esikäsiteltäisiin erikseen. Eri arviot sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrästä kuitenkin osoittavat, että vaatimaton keräystavoite - sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan ehdotuksen 5 artiklassa asetettu 4 kg asukasta kohti - vastaa ainoastaan 25 %:a vuosittain syntyvän romun kokonaismäärästä. Vaikka esitetty tavoite on alankomaalaisesta sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevasta lainsäädännöstä saatujen kokemusten perusteella tarkoituksenmukainen, tulevaisuus näyttää, saavuttavatko muut jäsenvaltiot tämän tavoitteen keskipitkällä aikavälillä. Tämän vuoksi vaarallisten aineiden korvaaminen ehdotetun tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan direktiivin 4 artiklassa säädetyllä tavalla on tehokkain tapa vähentää näiden aineiden määrää jätteissä.

On osoitettu, että tuottajien asettaminen taloudelliseen vastuuseen sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelystä, hyödyntämisestä ja käsittelystä kannustaa merkittävästi heitä parantamaan laitteiden suunnittelua niin, että siinä otetaan huomioon laitteiden jätehuolto. Sitä vastoin ei ole osoitettu, että tuottajien velvoittaminen keräämään sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kotitalouksista vaikuttaisi laitteiden suunnitteluun. Tämän vuoksi tuottajan vastuu on rajattu käsittämään tämän romun varsinainen esikäsittely, hyödyntäminen ja käsittely. Käytännön syistä tuottajien on noudettava romu määritellyistä keräyspisteistä.

10. Yhdenmukaisuus yhteisön muiden politiikkojen kanssa

Ehdotusten tavoitteet ovat täysin yhdenmukaisia EY-sopimuksen ympäristönsuojelu-vaatimusten ja kuluttajaoikeuksien kanssa ja myötävaikuttavat myös tavaroiden ja palveluiden vapaan liikkumisen esteiden poistamiseen sekä kilpailun vääristymisen estämiseen. Yhteisön jätehuoltopolitiikassa tämä aloite täydentää jätteiden käsittelyä (eli jätteiden kaatopaikalle sijoittamista ja polttamista) koskevaa lainsäädäntöä sekä eri jätevirtoja, esimerkiksi paristoja, koskevaa lainsäädäntöä.

Jätteen sijoittaminen kaatopaikalle

Kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY mukaan ainoastaan esikäsiteltyä jätettä saa sijoittaa kaatopaikoille. Tämä aloite täydentää kaatopaikkadirektiiviä määrittelemällä konkreettiset vaatimukset sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelylle.

Jätteenpoltto

Poltettava jäte on esikäsiteltävä useasta eri syystä. Kaikkia polttoprosessin jäännöksiä, myös kuonia, lentotuhkaa ja suodatuskakkuja, käytetään muissa prosesseissa, esimerkiksi rakennusmateriaalina. Näiden jäännösten hyödyntämiskelpoisuus riippuu niiden (raskas)metallipitoisuudesta, joka taas riippuu poltettavan materiaalin laadusta. Tämän vuoksi tässä aloitteessa esitetty esikäsittelyprosessi vähentää osaltaan eri metallien pitoisuutta jäännöksissä. Lisäksi poistokaasujen puhdistuksen investointi- ja käyttökustannuksia voidaan vähentää, jos poltettavat jätteet sisältävät entistä vähemmän raskasmetalleja tai halogenoituja aineita.

Paristot

Merkittävä osa yhdyskuntajätteen sisältämistä raskasmetalleista, esimerkiksi lyijystä ja kadmiumista, on peräisin paristoista. Tämän vuoksi direktiivissä 91/157/ETY [42] vaarallisia aineita sisältävistä paristoista ja akuista edellytetään näiden paristojen keräystä. Kuluttajien käyttämistä paristoista kuitenkin jopa 90 % sisältyy sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, eivätkä kuluttajat poista näitä paristoja laitteista ennen niiden poistamista käytöstä. Näin ollen näiden laitteiden erillinen keräys - kuten sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa ehdotuksessa esitetään - on tärkeä osa paristojen keräysjärjestelmää.

[42] EYVL L 78, 26.3.1991.

Ilmastonmuutos ja otsonikerrosta heikentävät aineet

Tätä aloitetta pidetään selkeästi EU:n Kioton jälkeisessä strategiassa käyttökelpoisena keinona vähentää osittain fluorattujen hiilivetyjen (HFC-yhdisteiden) päästöjä. Lisäksi tässä ehdotuksessa konkretisoidaan käytettyjen valvottavien aineiden hyödyntämistä koskevat yleiset määräykset, jotka annetaan neuvoston asetuksessa (EY) N:o 3093/94 [43] otsonikerrosta heikentävistä aineista.

[43] EYVL L 333, 22.12.1994.

Metallien perustuotanto aiheuttaa 10 % maailman CO2-päästöistä. Metallista riippuen 70-95 % metallin perustuotantoon kuluvasta energiasta voitaisiin säästää tehostetun kierrätyksen avulla. Koska vuosittain syntyvä sähkö- ja elektroniikkalaiteromumäärä sisältää enemmän kuin 3,5 miljoonaa tonnia metalleja, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskeva ehdotus auttaa osaltaan merkittävästi Kiotossa asetettujen CO2-päästöjen vähentämistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa.

Tutkimuspolitiikka

Useiden vuosien ajan yhteisön tutkimuspuiteohjelman toimissa on pyritty edistämään teollisuuden muutoksia, jotka ovat edellytys sille, että voidaan suunnitella, valmistaa ja käyttää uuden sukupolven sähkö- ja elektroniikkalaitteita, jotka ovat ympäristön kannalta suotuisampia. Nämä toimet ovat olleet ehdotettujen direktiivin mukaisia. Erityisesti GROWTH-ohjelmassa yhdessä EUREKA-ohjelmaan kuuluvan CARE-hankkeen kanssa on kannustettu teollisuutta ottamaan ympäristövaikutukset vakavammin huomioon ja käsittelemään kierrätykseen ja jätteen vähentämiseen liittyviä kysymyksiä jo suunnitteluvaiheessa. EU:n toimissa tuetaan myös vaarallisten materiaalien korvaamista vaarattomammilla materiaaleilla. Nämä toimet eivät rajoitu ainoastaan TTK-hankkeisiin vaan niihin kuuluu myös yhteistyöverkkoja, koordinoivia toimia ja koulutusta.

11. Taloudellinen arvio

11.1. Toteuttamiskustannukset

11.1.1. Erillinen keräys ja uudelleenkäyttö/kierrätys

Käytettävissä olevien tietojen mukaan [44] ehdotetussa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa direktiiviluonnoksessa asetettavien kotitalouksissa syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys- ja uudelleenkäyttö/kierrätystavoitteiden saavuttamisen kokonaisnettokustannukset [45] ovat todennäköisesti 500-900 miljoonaa euroa/vuosi EU:n 15 jäsenvaltiossa. Ammattikäytössä olevia laitteita koskevat vaatimukset lisäävät summaa arvion mukaan noin 20 %. Alankomaiden kansallisesta sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevasta lainsäädännöstä vuonna 1999 saatujen kokemusten mukaisten lukujen ekstrapoloinnin mukaan keräys- ja hyödyntämisjärjestelmien suhdetoiminta- ja konsultointikustannukset sekä yleiskustannukset yms. ovat ensimmäisenä vuonna noin 100 miljoonaa euroa ja laskevat ajan myötä. Jos kaikki nämä kustannukset siirrettäisiin suoraan kuluttajien maksettaviksi sisällyttämällä ne tuotteiden hintaan, useimpien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hinta nousisi keskimäärin 1 %, mutta joissakin tuoteryhmissä, kuten jääkaapit, televisiot ja muut näytöt, hinnannousu voisi olla jopa 2-3 %.

[44] Tärkeimpiä tietolähteitä arvioitaessa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillisen keräyksen ja kierrätyksen kustannuksia ovat olleet seuraavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräystä ja kierrätystä koskevat kokeiluhankkeet: Bregenz, Weiz, Flachgau, Apparetour, LEEP, Niedersachsen, RDE, DSD, ruotsalainen elekiertoa tutkiva komissio, Rhône-Alpes; sidosryhmät (tuottajat, kierrättäjät, jne.) tutkimukset "Recovery of WEEE: Economic and Environmental Impacts" (Euroopan komissio 1997), Life Cycle Assessment and Life Cycle Financial Analysis of the Proposal for a Directive on Waste from Electrical and Electronik Equipment (Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriö 1999) ja kertomus Priority Waste Streams Waste From Electrical and Electronic Equipment (ENEA 1995).

[45] Keräys- ja kierrätyskustannukset miinus uusiomateriaalin myyntitulot; laskelma perustuu kokeiluhankkeiden mukaisiin lukuihin, joten myös investointikustannukset ovat kokeiluhankkeiden investointien mukaisia.

On kuitenkin todennäköistä, että nämä laskennalliset kustannukset on arvioitu todellisia kustannuksia suuremmiksi, sillä saavutettavat mittakaavaedut, käsittelykustannusten pieneneminen yms. voivat vähentää kustannuksia [46]. Lisäksi nämä kustannusarviot perustuvat oletukseen, että jäsenvaltiot eivät toteuttaisi omia aloitteitaan. Nykyisestä 15 jäsenvaltiosta kuitenkin kymmenen on jo toteuttanut tai aikoo toteuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillistä keräystä ja kierrätystä koskevia järjestelmiä. Näin ollen EU:n ehdotus lisää kustannuksia huomattavasti edellä mainittuja lukuja vähemmän.

[46] Tämän väitteen vahvistavat alankomaalaisten sähkö- ja elektroniikkalaiteromusäännösten avulla saavutetut alustavat tulokset: Tuottajien ja kierrätyslaitosten välillä on tehty esisopimuksia, joissa kustannukset ovat olleet puolet kokeiluhankkeen (Apparetour Pilot Project) arviosta.

Kodinkoneiden keräyskustannukset

Jos oletetaan, että direktiivin soveltamisalaan kuuluvaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua kerätään vuosittain 4 kg asukasta kohti, kerättävän jätteen kokonaismäärä on 1,5 miljoonaa tonnia vuodessa. Keskimääräiset keräyskustannukset ovat käytettävissä olevien tietojen mukaan 200-400 euroa/t. Näiden lukujen perusteella keskimääräiset keräyskustannukset EU 15 olisivat 300-600 euroa/t. On kuitenkin todennäköistä, että kustannukset laskevat ajan myötä, kun keräysinfrastruktuurin perusinvestoinnit on tehty, logistiikka optimoitu ja kuluttajien keräystä koskevan tietoisuuden lisääntyminen on parantanut keräysastetta.

Kodinkoneiden kierrätyskustannukset

Kierrätyskustannukset vaihtelevat huomattavasti laitetyypin mukaan. Suurten kodinkoneiden kierrätyskustannukset ovat tavallisesti noin 10-80 euroa/t. Jääkaappien kierrätyskustannukset ovat tavallisesti 200-300 euroa/t, näytön sisältävien laitteiden 100-800 euroa/t ja pienten kodinkoneiden 200-500 euroa/t. Jos oletetaan, että jäte sisältää 70 % suuria kodinkoneita, 15 % näytön sisältäviä laitteita ja 15 % pieniä kodinkoneita, direktiivissä asetettavien vaatimusten aiheuttamat kierrätyskustannukset ovat eri kokeiluhankkeiden perusteella suurin piirtein 200-300 miljoonaa euroa/vuosi.

Tämän arvion vahvistavat Alankomaissa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua varten luodusta hyödyntämisjärjestelmästä saadut ensimmäiset tulokset. Vuonna 1999 kierrätyskustannukset miljoonaa asukasta kohti olivat 695 000 euroa [47]. Ekstrapoloituna EU:n väestön kokonais-määrälle kustannukset olisivat 258 miljoonaa euroa/vuosi [48].

[47] Kuljetus, lajittelu, logistiikka ja esikäsittely; Alankomaiden ympäristöministeriön tiedonanto.

[48] Tätä lukua on kuitenkin pidettävä vain viitteellisenä ja sitä on tarkistettava odotettavissa olevia suurempia romumääriä varten (Alankomaista saadut luvut koskevat NVMP-järjestelmässä kerättyä ja esikäsiteltyä romumäärää, joka oli 2,1 kg sähkö- ja elektroniikkalaiteromua/asukas; määrään ei sisälly NVMP-järjestelmän ulkopuolinen sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, esimerkiksi kuntien edulliseen markkinahintaan suoraan uudelleen myymät laitteet), sekä optimoituja järjestelmiä ja maakohtaisia kustannuksia varten.

11.1.2. Uusien laitteiden vaarallisten aineiden pitoisuuden vähentäminen

Muutamat valmistajat ovat jo luopuneet lyijyn, elohopean, kadmiumin, kuudenarvoisen kromin ja halogenoitujen palonestoaineiden käytöstä eri sovelluksissa. Tämän perusteella voidaan olettaa, että käytön lopettamisen kustannukset ovat melko pienet.

Ainoa kohde, jossa kustannukset ovat teollisuuden mukaan huomattavampia, on lyijyn käyttö juotoksissa. Komission laskelmien mukaan tinapohjaisten juotosten käyttö lisää käyttökustannuksia karkeasti arvioiden noin 150 miljoonaa euroa/vuosi. Vuotta kohti lasketut investoinnit ovat arvion mukaan suhteellisen pienet. Tämän perusteella useimpien tuotteiden kokonaishinta nousisi hyvin vähän (esim. 0,0006-0,003 euroa/puhelin, 0,003-0,017 euroa/laskin ja 0,03-0,17 euroa/televisio). Voidaankin päätellä, että lyijyn korvaamisessa juotoksissa on kyse pikemminkin vaihtoehtoisten menetelmien hienosäädöstä kuin kustannusten lisääntymisestä.

11.2. Ehdotetuilla direktiiveillä saavutettavat hyödyt

11.2.1. Taloudelliset hyödyt

Ehdotuksella saavutettavia puhtaasti taloudellisia hyötyjä on kolmea päätyyppiä:

* Kierrätetyllä materiaalilla korvattavan käyttämättömän materiaalin tuotantokustannukset säästyvät. Tähän perustuvat nykyinen uudelleenkäyttö ja kierrätys. Koska kierrätetyn materiaalin ja käyttämättömän materiaalin välillä vallitsee kilpailutilanne, hintaero määrää, kumpaa materiaalia tuottajat käyttävät. Tämä seikka on kuitenkin jo otettu huomioon edellä esitetyissä laskennallisissa kustannuksissa, jotka ovat nettokustannuksia.

* Jätteiden käsittelykustannukset pienenevät, kun entistä suurempi osa sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta käytetään uudelleen tai kierrätetään. Jos oletetaan, että suurin osa sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta sijoitettaisiin nykyistä paremmille kaatopaikoille (kustannukset 50 euroa/tonni), kustannukset pienenisivät kaatopaikkatilan säästymisen ansiosta noin 50 miljoonaa euroa EU:n 15 jäsenvaltiossa [49]. Lisäksi kustannukset voivat laskea sen vuoksi, että murskaamoille menee entistä vähemmän vaarallisia aineita sisältäviä komponentteja.

[49] Tässä ei kuitenkaan ole otettu huomioon sellaisen kaivostoiminnan jätettä, joka aiheutuu käyttämättömästä materiaalista, joka voidaan korvata kierrätetyllä materiaalilla. On todennäköistä, että kaivostoiminnan jätteen vaatima kaatopaikkakapasiteetti on vähintään useita kertoja niin suuri kuin tässä kuvailtu ehdotuksen avulla vältettävissä olevan yhdyskuntajätteen vaatima kapasiteetti.

* Lisäksi uudelleenkäytön ja kierrätyksen kustannukset pienenevät tulevaisuudessa uusien tuotteiden paremman suunnittelun ansiosta, koska tuottajat saavat vastuullisuudestaan hyvää palautetta, ja jäsenvaltiot edistävät ympäristön mahdollisimman pieneen kuormitukseen tähtäävää suunnittelua määrittelemällä sitä koskevat standardit ja yleiset velvoitteet.

11.2.2. Ulkoiset hyödyt

Tärkein syy tämän alan lainsäädännön tarpeelle ovat alan vaikutukset ympäristöön, ts. ympäristövaikutukset, joita ei sisällytetä tuotteen hintaan ja jotka jäävät yhteiskunnan maksettaviksi puhdistuskustannuksina tai ympäristön pilaantumisena. Vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromuun liittyvät ongelmat ovat yleisesti tunnettuja, hyvin harvoissa tutkimuksissa arvioidaan tämän romun nykyisten huoltokäytäntöjen aiheuttamien vaikutusten rahallista arvoa [50]. Tällaisen selvityksen puuttumista poliittisesti keskeisessä kysymyksessä ei voida kuitenkaan pitää syynä olla toimimatta.

[50] Tällaisen määrällisen systemaattisen selvityksen puuttuminen tästä asiakirjasta kuvaa hyvin jätehuollon nykyistä tilaa Euroopassa. Pilaantumisväyliin, annos-vaste -suhteisiin ja tällaisen pilaantumisen aiheuttaman riskin puuttumisen arvostukseen yhteiskunnassa yms. liittyviä tieteellisiä ja tilastotieteellisiä tietoja ei ole. Jopa tarkat tiedot eri tavalla käsiteltävistä jätemääristä sekä monien jätehuoltoprosessien nykytilasta puuttuvat useimmissa jäsenvaltioissa. Ulkoisten vaikutusten arviointi onkin puuttuvan tieteellisen perusaineiston vuoksi mahdotonta, vaikkei se käsitteellisesti olekaan ongelmallista.

Erillisen keräyksen ja kierrätyksen ulkoiset hyödyt

Tärkeimmät erillisellä keräyksellä ja kierrätyksellä saavutettavat ulkoiset hyödyt ovat:

* Vältytään ulkoisilta kustannuksilta, koska voidaan käyttää hyväksi muutoin käsiteltävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämät resurssit (noin 6 miljoonaa tonnia vuodessa). Jos jätettä kerättäisiin 4 kg asukasta kohti, yli 1 miljoonaa tonnia materiaalia voitaisiin hyödyntää ja palauttaa talouden kiertoon. On vaikea arvioida, missä määrin todelliset kustannukset, jotka aiheutuvat siitä, että resursseja käytetään nyt eikä jätetä tuleville sukupolville ja/tai jaeta tasaisemmin maailman väestön kesken, ja käyttämättömän materiaalin hinta vastaavat toisiaan. Resurssien kestävä käyttö on kuitenkin yksi kestävän kehityksen periaatteen ydinkysymyksistä.

* Vältytään ulkoisilta kustannuksilta, jotka aiheutuvat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun polton ja/tai kaatopaikalle sijoittamisen aiheuttamista haitallisista ympäristövaikutuksista. Kerätyn romun esikäsittelyn jälkeen ainoastaan 10-30 % romun alkuperäisestä painosta toimitettaisiin loppukäsittelyyn. Esikäsittelyn jälkeen jäljelle jäävä jae (noin 100 000 tonnia) voidaan tarvittaessa toimittaa ongelmajätelaitokselle. Jätemaksuissa ei yleensä oteta huomioon jätteiden erilaisia ympäristövaikutuksia, sillä jätemaksut perustuvat yleensä jätteen painoon, tai ne ovat kiinteitä maksuja. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyisen huollon ulkoiset kustannukset ovat epäilemättä suuremmat kuin keskimääräisten jätelajien, koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää vaarallisia aineita. Nämä ulkoiset kustannukset ovat siis erityisen suuret, kun on kyse CFC-yhdisteitä sisältävistä jääkaapeista tai katodisädeputkia sisältävistä laitteista.

* Vältytään ulkoisilta kustannuksilta, jotka aiheutuvat käyttämättömän materiaalin tuottamisen haitallisista ympäristövaikutuksista. Muun muassa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksen on arvioitu säästävän energiaa vuodessa noin 120 miljoonaa gigajoulea (joka vastaa noin 2,8 miljoonaa tonnia öljyä). Energiaa säästyy arvion mukaan 60-80 %, jos käytetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan ehdotuksen mukaan kierrätettyjä materiaaleja eikä käyttämättömiä materiaaleja [51] (vrt. liite I).

[51] Laskettu artikkelin P.R. White, M. Franke, P. Hindle, Integrated Solid Waste Management: A lifecycle inventory, 1995, mukaan, joka on julkaistu teoksessa: Euroopan komissio, Recovery of WEEE: Economic and Environmental Impacts, 1997.

Entistä paremman suunnittelun ja vaarallisten aineiden vähentämisen ulkoiset hyödyt

* Tuottajan vastuuta koskevan periaatteen ja muiden parempaan suunnitteluun tähtäävien toimenpiteiden vaikutukset pienentävät todennäköisesti paitsi uudelleenkäytön ja kierrätyksen taloudellisia kustannuksia myös laitteiden jätehuollon ympäristövaikutuksia. On kuitenkin vaikea arvioida näiden vaikutusten määrää, koska ne ovat riippuvaisia kansallisista täytäntöönpanotoimenpiteistä ja markkinoiden reaktiosta näihin toimenpiteisiin.

* Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan ehdotuksen soveltamisalaan kuuluviin aineisiin liittyvät riskit kuvataan kohdassa 5.2 ja liitteessä IV. Konkreettisia pilaantumisreittejä, annos-vastevaikutuksia eläviin organismeihin, mahdollisten tapausten riskejä ja yhteiskunnan näille riskeille antamaa arvoa koskevien varmojen tietojen puuttuessa on kuitenkin mahdotonta määrittää näiden ulkoisten vaikutusten konkreettista rahallista arvoa. Näiden aineiden myrkyllisyyden ja sen seikan vuoksi, että ne voivat päästä ympäristöön biologisesti käyttökelpoisessa muodossa, aineisiin liittyvät riskit ovat joka tapauksissa huomattavia. Aina kun ympäristöä säästäviä korvaavia aineita voidaan käyttää kohtuullisin kustannuksin, pilaantumisen estäminen syntypaikalla on todennäköisesti suotavampaa kuin piipunpäätekniikan ratkaisut.

11.2.3. Elinkaaren arviointi ja elinkaaren taloudellinen arviointi

Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriön teettämässä vuonna 1999 valmistuneessa tutkimuksessa tarkasteltiin yksityiskohtaisesti ehdotettujen tavoitteiden mukaisen uudelleenkäytön ja kierrätyksen ympäristötasetta ja taloudellista tasetta ottaen huomioon myös vaihtoehtoiset jätteiden käsittelystä ja käyttämättömän materiaalin tuotannosta aiheutuvat kustannukset [52]. Tutkimuksen mukaan monien laitetyyppien uudelleenkäyttö- ja kierrätysaste on korkea jo nyt [53]. Toiminta näyttää olevan kannattavaa jopa pelkästään taloudellisesta näkökulmasta tarkasteltaessa. Uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteen nostaminen lisää kustannuksia. On luotava uudelleenkäytettävien/kierrätettyjen laitteiden markkinat. Tutkimuksessa päädytään kuitenkin siihen tulokseen, että tämän ehdotuksen tavoitteiden mukaista mallia voidaan pitää taloudellisesti kannattavana.

[52] Life Cycle Assessment and Life Cycle Financial Analysis of the Proposal for a Directive on Waste from Electrical and Electronic Equipment (Yhdistynyt kuningaskunta 1999), Ecobalance UK - ja DMG Consulting Ltd -yritysten Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriölle tekemä selvitys.

[53] Pyykinpesukoneiden kierrätysaste on 62 %, henkilökohtaisten tietokoneiden 60 %, puhelinten 62 %, keittimien 58 %, jääkaappien 60 % ja televisioiden 42,2 %.

Uudelleenkäytön ja kierrätyksen lisääntyminen sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan ehdotuksen tavoitteiden mukaisesti pienentää laitteiden ympäristövaikutuksia lukuun ottamatta jääkaappien ja televisioiden vaikutuksia. Tutkimuksessa ei kuitenkaan pyritä arvioimaan tiettyjen erityisen vakavien vaikutusten arvoa, kuten jääkaapeista ympäristöön vapautuvien CFC-yhdisteiden ja näytöistä vapautuvien raskasmetallien vaikutusten arvoa.

11.3. Makrotaloudelliset vaikutukset

Pohdittaessa tuotteen hinnanmuutoksen mahdollisia vaikutuksia tärkeä kysymys on, onko kyseisen tuotteen kysyntä joustavaa vai joustamatonta. Tätä kysymystä koskevan alankomaalaisen tutkimuksen [54] mukaan useiden elektroniikkalaitteiden, etenkin suurten kodinkoneiden ja useiden kuluttajaelektroniikkatuotteiden kysyntää voidaan pitää joustamattomana (jääkaapit, pyykinpesukoneet, lämmityskattilat, televisiot ja tietokoneet), jos todennäköinen hinnanmuutos [55] on edellä esitetyn kaltainen (1-3 %). Toisin sanoen pitkällä aikavälillä tällaiset hinnanmuutokset eivät todennäköisesti vaikuta myyntiin.

[54] Economische effecten verwijderingsbijdrage wit- en bruingoed (Haag 1995), KPMG.

[55] Prosenttiluvut on laskettu keräyksen ja hyödyntämisen yhteenlaskettujen kustannusten perusteella.

Muiden tuotteiden, lähinnä kuluttajaelektroniikkatuotteiden, kuten hifilaitteiden ja parranajokoneiden, kysyntää voidaan pitää osittain joustavana. Myynti vähenee laskelmien mukaan enintään 1-2 %, jos hinnannousun oletetaan olevan keskimäärin 1 %. Tämä vaikutus ja siihen liittyvät välilliset kustannukset kuitenkin todennäköisesti pienenevät, kun saatavat mittakaavaedut ja innovaatio vähentävät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillisen keräyksen ja esikäsittelyn kustannuksia.

Näin ollen toimenpiteet vaikuttavat jonkin verran hintoihin, inflaatioon, kokonaiskysyntään jne. Vaikutukset ovat todennäköisesti kuitenkin suhteellisen pieniä.

12. konsultointi

Vuosina 1994 ja 1995 jäsenvaltioiden, kaikkien asiaankuuluvien taloudellisten toimijoiden ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjen edustajat osallistuivat työryhmään, joka laati sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa koskevan tiedotus- ja suositusasiakirjan. Tämän jälkeen kaikkia sidosryhmiä on kuultu tätä ehdotusta edeltävien asiakirjojen avulla.

Yleisesti ottaen kaikki jäsenvaltiot pitävät Euroopan komission aloitetta tervetulleena. Jäsenvaltiot ovat useaan otteeseen ilmaisseet kantansa, että on luotava laillisesti sitova kehys yhteisön tasolla. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksessä suurin osa jäsenvaltioista piti parhaimpana järjestelmää, jossa sekä kunnat, vähittäismyyjät että tuottajat jakavat taloudellisen ja teknisen vastuun. Vastuu sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelystä, hyödyntämisestä ja käsittelystä olisi annettava tuottajille. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun rahoitusohjelmien osalta vaadittiin kansalliset ratkaisut huomioon ottavaa joustavuutta.

* Teollisuuden edustajille järjestetyissä kuulemistilaisuuksissa tuettiin yhtenäistävää Euroopan käsittävää lähestymistapaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevissa kysymyksissä sisämarkkinoiden vääristymisen estämiseksi. Lisäksi teollisuuden edustajat pitivät ehdotuksen tavoitteita tervetulleina. Yhteisön perustamissopimuksen 175 artiklaan perustuvaan, jätehuoltoa koskevaan direktiiviin sisältyvää tiettyjen aineiden käytön lopettamista koskevaa vaatimusta pidettiin epäasianmukaisena, vaikka periaatteessa näiden aineiden käytön minimointi hyväksyttiin laajalti. Teollisuuden edustajat olivat valmiita osallistumaan tuotteittensa kierrätykseen tietyssä määrin. Tässä yhteydessä toiset teollisuuden edustajista kannattivat selkeää maksujärjestelmää, joka ei vaikuttaisi tuottajan ja jakelijan väliseen suhteeseen. Toiset teollisuuden edustajat taas olivat kiinnostuneita kilpailukykyisestä rahoitusjärjestelmästä, jossa tuotteen hintaan ei lisätä erillisiä maksuja.

* Kesäkuussa 1999 sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan direktiivin luonnosehdotus, joka sisälsi myös tiettyjen vaarallisten aineiden rajoituksia, annettiin yrityspaneelin tarkasteltavaksi kokeiluhankkeena [56]. Kuullusta 611 yrityksestä ehdotus vaikutti 188 yritykseen. Useat kuulemisprosessiin osallistuneet yritykset ehdottivat, että vastuu sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta olisi jaettava. Erityisesti kuntien, vähittäismyyjien, jakelijoiden, valmistajien ja kierrättäjien olisi tehtävä yhteistyötä ottaakseen vastaan ja kierrättääkseen kotitalouksien käytössä olleita sähkö- ja elektroniikkalaitteita. Lisäksi jotkut yritykset vaativat materiaaleja koskevien kieltojen poistoa tai lykkäämistä.

[56] Tämä paneeli on osa tiedonannon KOM(98) 197 lopull. mukaista kuulemistoimintaa, jolla pyritään ottamaan huomioon erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten (pk-yritysten) mielipiteet.

* Ympäristöalan kansalaisjärjestöt pitivät tervetulleena sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevaa komission aloitetta, jossa suositaan tuottajan vastuuta koskevaa periaatetta. Järjestöjen mielestä olisi painotettava sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntymisen estämistä. Tuottajia olisi tämän vuoksi kannustettava tuottamaan pidemmän aikaa kestäviä tuotteita. Järjestöt tukivat tiettyjen aineiden korvaamista koskevaa määräystä ja pyysivät vaatimuksen laajentamista koskemaan myös muita halogenoituja aineita, erityisesti PVC:tä.

13. Tiedot ja tieteellinen perusta

Ehdotetut direktiivit perustuvat tieteellisiin arvioihin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyisen huollon vaikutuksista eri jäsenmaissa. Koko Euroopan unionin alueella on toteutettu toistakymmentä keräystä ja hyödyntämistä koskevaa kokeiluhanketta alan tietojen saamiseksi. Liitteessä III luetellut tutkimukset ovat esimerkkejä tämän ehdotetun direktiivin tieteellisenä perustana olevista tutkimuksista.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevan ehdotetun direktiivin sisältö

1 artiklassa määritellään ehdotetun direktiivin soveltamisala.

2 artiklassa määritellään ehdotetun direktiivin soveltamisala. Ehdotettu direktiivi koskee kaikkia liitteessä I A lueteltuja sähkö- ja elektroniikkalaiteryhmiä. Luettelo on kattava. Esimerkkejä kuhunkin ryhmään kuuluvista laitteista annetaan liitteessä I B. Nopeasti muuttuvien sähkö- ja elektroniikkalaitemarkkinoiden vuoksi tyhjentävien laiteluetteloiden välttämistä pidettiin käytännöllisenä. Kansallisten kokemusten mukaan tyhjentävää tuoteluetteloa olisi päivitettävä jatkuvasti.

Tiettyjen tuotteiden, kuten lääkinnällisten laitejärjestelmien, tarkkailu- ja valvontalaitteiden sekä automaattisten annostelulaitteiden, erilaisen jakelun vuoksi ei pidetty tarpeellisena soveltaa näihin tuotteisiin samoja keräystä, rahoitusta ja kuluttajille tiedottamista koskevia määräyksiä kuin pääasiassa tai yksinomaan kuluttajien käyttämiin tuotteisiin.

Lääkinnällisten laitejärjestelmien osalta ehdotettu direktiivi ei koske siirteitä.

3 artiklassa määritellään direktiivissä sovellettavat termit.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määritelmä (3 artiklan a alakohta) käsittää kaikki sähköllä toimivat laitteet, jotka kuuluvat ehdotuksen liitteessä I A esitettäviin laiteryhmiin. Annettujen jänniterajojen tarkoituksena on varmistaa, että suuret teollisuuden laitteet, joiden voitaisiin ajatella kuuluvan liitteessä I A esitettäviin ryhmiin, eivät kuulu ehdotuksen soveltamisalaan. Jänniterajat ovat tietyllä jännitealueella toimivia sähkölaitteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 19. helmikuuta 1973 annetun neuvoston direktiivin 73/23/ETY 1 artiklassa määriteltävät ylärajat [57]. Jännitearvot tarkoittavat laitteeseen menevän tai siitä lähtevän sähkön jännitettä, eivät laitteen sisällä esiintyviä jännitearvoja.

[57] EYVL L 77, 23.3.1973, s. 29.

Komponentit ovat sähkö- ja elektroniikkalaitteen osia, kuten koteloja, näyttöjä, näppäimistöjä, sähkömoottoreita, painettuja piirilevyjä, kondensaattoreita, tasasuuntaajia, transistoreita, putkia, jne. Osakokoonpanot ovat laitteen osia, jotka eivät välttämättä ole yhteydessä sähkön kulkuun, mutta joita ilman alkuperäislaite ei toimi valmistajan tarkoittamalla tavalla. Osakokoonpanoja ovat esimerkiksi jääkaapin hyllyt. Kuluvat materiaalit ovat lyhytikäisiä vaihdettavia/hävitettäviä laitteen osia, kuten väriainekasetit tai paristot. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevat määräykset koskevat komponentteja, osakokoonpanoja ja kuluvia materiaaleja ainoastaan, jos nämä sisältyvät tuotteeseen silloin, kun tuote poistetaan käytöstä.

3 artiklan j alakohta: Jotta ehdotus ei syrjisi EU:ssa toimivia valmistajia, direktiivin säännöksiä olisi sovellettava tuotteisiin ja tuottajiin myyntitavasta riippumatta, etä- ja sähköinen kauppa mukaan lukien. Tässä direktiivissä tuottajilla ei tarkoiteta eri komponenttien, osakokoonpanojen tai kuluvien materiaalien toimittajia taikka valmistajia. Jos yritys markkinoi tuotteita omalla tuotemerkillään, vaikka tuotteet ovat alun perin toisten valmistajien valmistamia, tuottajana pidetään tuotteita markkinoivaa yritystä eikä alkuperäisiä valmistajia.

Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määritelmän mukaan (3 artiklan l alakohta) erityislaitteiden, kuten sädehoitolaitteiden, ei luonteensa vuoksi tarvitse täyttää ehdotuksessa kotitalouksien laitteille asetettuja vaatimuksia. Tietokonelaitteistot, joita niiden ominaisuuksien vuoksi voitaisiin käyttää kotitalouksissa ja pienissä yrityksissä, esimerkiksi asianajotoimistoissa, ovat kuitenkin ehdotuksen määritelmän mukaista kotitalouksissa syntyvää sähkö- ja elektroniikkalaiteromua. Jos asianajotoimistossa käytetään selvästi useampia tietokoneita kuin kotitalouksissa yleensä, käytöstä poistettuja tietokoneita ei määränsä vuoksi pidetä kotitalouksissa syntyvänä sähkö- ja elektroniikkalaiteromuna.

4 artiklassa säädetään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillisestä keräyksestä. Yksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyisen huollon suurimmista ongelmista on, ettei jätettä kerätä niin tehokkaasti, että kierrättäjät voisivat saada riittävästi materiaalia laajamittaista tuotantoa varten [58]. Tämä pätee etenkin kotitalouksissa käytettävien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräykseen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on varmistettava keräysjärjestelmien perustaminen.

[58] AEA Technology, Recovery of WEEE: Economic and Environmental Impacts, kesäkuu 1997, s. 84.

Tehokkaiden keräysjärjestelmien luomisessa suuri haaste on saada kuluttajat osallistumaan prosessiin. Toissijaisuusperiaatteen noudattamiseksi ehdotetussa direktiivissä on kuitenkin asetettava ainoastaan keräysjärjestelmien yleiset vaatimukset. Keräysjärjestelmän tehokkuuden varmistamisessa toimenpiteet voivat vaihdella jätevirran eri tuoteryhmien mukaan ja EU:n eri alueiden erityispiirteiden mukaan, minkä vuoksi toimenpiteistä on huolehdittava kansallisella tai alueellisella tasolla [59]. Tämän ehdotuksen pääperiaatteisiin kuuluu vaatimus perustaa keräyspisteitä, joissa kuluttajien on helppo asioida, tarjota kuluttajille mahdollisuus palauttaa laitteensa maksutta sekä saada jakelijat osallistumaan keräysjärjestelmiin.

[59] Näihin toimenpiteisiin kuuluvat mm. laitteiden palauttamiseen liittyvät taloudelliset kannustimet (esim. panttimaksut), tiedotus kuluttajille (yleiset kampanjat tietoisuuden parantamiseksi) sekä kuluttajien kannalta helppokäyttöiset keräysjärjestelmät (sopivat aukioloajat, helppo sijainti ja tehokas palvelu).

Jotta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvät kustannukset jakaantuisivat tasaisesti, keräyksen onnistumiselle on määriteltävä yhtenäinen tavoite. Tässä vaiheessa on kuitenkin mahdotonta määritellä oikeudellisesti sitovaa keräystavoitetta, koska ei ole tarkkoja tietoja kotitalouksissa vuosittain syntyvän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrästä. Tämän vuoksi ehdotuksessa asetetaankin vaatimaton keräystavoite, joka toimii ohjeena jäsenvaltioille. Ehdotettu määrä - 4 kg sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohti - on keskimääräinen määrä, joka olisi saavutettava asukasta kohti. Se vastaa useissa Euroopan unionin maissa kokeilukeräyshankkeissa [60] saavutettua keskimääräistä keräysmäärää sekä Alankomaissa sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan lainsäädännön voimassaolon aikana käytännössä saavutettua keräysmäärää. Myöhemmin, kun on saatu kokemuksia sähkö- ja elektroniikkalaiteromudirektiivin täytäntöönpanosta, asetetaan pakolliset tavoitteet.

[60] Collection targets for waste from electrical and electronic equipment (Saksa 1998), Euroopan komissio PO XI, s. 13.

5 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II määritellään tarvittavat esikäsittelytoimenpiteet. Näitä ovat sellaisten aineiden poisto, jotka aiheuttavat suurimmat ongelmat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon eri vaiheissa [61]. Uudelleenkäyttö- ja kierrätysmahdollisuudet on aina otettava huomioon, kun suoritetaan näitä esikäsittelyjä. Laadittaessa liitteessä II olevaa luetteloa keskusteltiin paljon nestekidenäyttöjen sisällyttämisestä tähän luetteloon. Tutkimukset osoittavat, että nestekidenäytöt sisältävät useita aineita, joiden epäillään aiheuttavan syöpää. Lisäksi on todettu, että nestekidenäyttöjen lämpökäsittelyssä voi syntyä myrkyllisiä yhdisteitä. Vaikka useat suuret nestekidenäyttöjen valmistajat pyrkivät osoittamaan, että heidän tuotteidensa jätehuolto ei aiheuta vaaroja terveydelle tai ympäristölle, tiettyjen EU:hun tuotujen nestekidenäyttöjen sisällöstä ei ole vielä varmuutta.

[61] Yksityiskohtaiset selitykset ja kuvaukset toimenpiteiden taustasta sisältyvät tutkimukseen "Pilotsammlung von Elektroaltgeräten in Bregenz - Wissenschaftliche Begleitstudie" (Bregenz/Österreich 1996), Bundesministerium für Umwelt, Jugend und Familie.

Ehdotuksessa otetaan käyttöön lupamenettely jätteen esikäsittelyä suorittavia laitoksia ja yrityksiä varten. Lupaan sisältyvät esikäsittelyä ja esikäsittelypaikkaa koskevat vaatimukset. Lisäksi lupa edellyttää 6 artiklassa esitettävien uudelleenkäyttö- ja kierrätystavoitteiden noudattamista.

Tuottajien olisi voitava perustaa keskitettyjä laajamittaisia esikäsittelylaitoksia, jotta kierrätys olisi taloudellisesti kannattavaa. Tämän vuoksi 5 artiklan 5 kohdassa korostetaan mahdollisuutta esikäsitellä sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sen jäsenvaltion ulkopuolella, missä romu on syntynyt.

6 artiklassa määritellään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätystavoitteet. Kierrätystavoitteita pidetään yleisesti välttämättöminä, jotta hyödyntäminen ei rajoitu ainoastaan jätteenpolttoon tai joidenkin arvokkaiden materiaalien poistoon ja lopun jätteen käsittelyyn. Kaikki 6 artiklassa määritetyt tavoitteet perustuvat kierrätystoiminnan tämänhetkiseen tilanteeseen, jota on tutkittu suuressa kokeiluhankkeessa [62] ja jonka ovat vahvistaneet erikoistuneet kierrättäjät. Edellä mainitussa kokeiluhankkeessa kiinnitettiin erityishuomiota keräystavoitteisiin liittyvien kustannusvaikutusten arviointiin. Kaikissa tarkastelluissa sähkö- ja elektroniikkalaiteromuluokissa kustannukset vastasivat muissa eurooppalaisissa kokeiluhankkeissa syntyneitä keskimääräisiä kierrätyskustannuksia. Tästä voidaan päätellä, että kierrätystavoitteiden saavuttaminen ei aiheuta erityisiä lisäkustannuksia.

[62] Apparetour Back to the beginning - National pilot project, for collecting, recycling and repairing electrical and electronic equipment in the district of Eindhoven (Eindhoven 1997), s. 52.

6 artiklassa asetettavat kierrätystavoitteet koskevat ainoastaan ehdotuksen 4 artiklan mukaisesti erikseen kerättyä laiteromua. Komponenttien uudelleenkäyttö, muttei koko laitteen uudelleenkäyttö, vaikuttaa näiden tavoitteiden saavuttamiseen.

Tuottajan vastuuta koskevan periaatteen mukaisesti sähkö- ja elektroniikkalaitteiden valmistajien on sekä kierrätettävä jätettä että käsiteltävä jätejakeet, joita ei voida hyödyntää. Tuottajat voisivat vapautua velvollisuudestaan jättämällä työn kolmansien osapuolten tehtäväksi. Näitä voisivat olla kunnat tai yksityiset yritykset.

7 artiklassa luodaan rahoitusjärjestelmä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa varten. Yksi rahoitusjärjestelmän tavoitteista on kannustaa kuluttajia palauttamaan laitteensa keräyspisteisiin, sen sijaan että he hävittäisivät romun tavallisen yhdyskuntajätteen mukana tai muulla tavalla, joka johtaisi jätteen epäasianmukaiseen esikäsittelyyn. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevat kokeiluhankkeet osoittavat selvästi, että käsittelymaksun periminen kuluttajilta laitetta palautettaessa heikentäisi keräystuloksia [63]. Tämän vuoksi ja tuottajan vastuuta koskevan periaatteen mukaisesti tuottajien on rahoitettava kotitalouksilta kerättävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittely, hyödyntäminen ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava käsittely. Heidän vastuunsa alkaisi määritellyistä keräyspisteistä.

[63] Kaikista itävaltalaisista ja saksalaisista kokeiluhankkeista saatu kokemus ("Collection targets for waste from electrical and electronic equipment", Euroopan komissio 1998, s. 10.)

Jotta voitaisiin vähentää ennen tämän lainsäädännön voimaantuloa markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen huollosta tuottajille aiheutuvia kustannuksia, tuottajille myönnetään viiden vuoden siirtymäkausi direktiivin voimaantulosta laskien.

Yritysten omia tuotteitaan varten erikseen perustamista rahoitusjärjestelmistä voitaisiin saada merkittäviä etuja. On kuitenkin varmistettava, että myös erillisen järjestelmän valinneet tuottajat rahoittavat osan niiden tuotteiden jätehuollosta, jotka on saatettu markkinoille ennen rahoitusvelvoitteen voimaantuloa (vanha jäte). Näin on ollen niiden tuottajien, jotka ovat päättäneet perustaa oman järjestelmän, on rahoitettava kohtuullinen osuus vanhan jätteen huollosta.

8 artikla: Tuottajan ja käyttäjän on sovittava muun kuin kuluttajien käytössä olevien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden jätehuollosta laitteiden oston yhteydessä.

9 artiklassa säädetään tiedottamisesta kuluttajille, joiden osallistuminen keräysjärjestelmiin on ratkaisevan tärkeää niiden onnistumisen kannalta. Erityinen tiedottamistapa on merkitä tietyt pienet sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotta niitä ei viedä tavallisiin jäteastioihin tai vastaaviin yhdyskuntajätteen keräyspaikkoihin.

10 artiklassa varmistetaan, että tuottajat antavat esikäsittelylaitoksille tietoja sähkö- ja elektroniikkalaitteiden koostumuksesta helpottaakseen näiden laitteiden kierrätystä ja estääkseen näiden laitteiden sisältämien vaarallisten aineiden aiheuttamia työntekijöihin ja ympäristöön kohdistuvia haitallisia vaikutuksia. Esikäsittelylaitosten tarvitsemat tiedot olisi toimitettava kierrättäjän pyynnöstä esimerkiksi tietokantoina, käsikirjoina tai Internetistä löytyvinä tietoina.

11 artiklassa määrätään, että jäsenvaltioiden on kerättävä tietoja, joiden avulla voidaan arvioida tämän lainsäädännön onnistumista ja arvioida tulevan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrää.

Liitteessä I A on tyhjentävä luettelo tämän ehdotuksen soveltamisalaan kuuluvista sähkö- ja elektroniikkalaiteryhmistä.

Liitteessä I B on luettelo, jossa on esimerkkejä kunkin laiteryhmän tuotteista.

Liitteessä II on luettelo aineista ja valmisteista, jotka on poistettava erikseen kerätystä sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta ympäristönsuojelullisten syiden vuoksi.

Liitteessä III määritellään sähkö- ja elektroniikkalaiteromun säilytys- ja esikäsittelypaikkoja koskevat vähimmäisvaatimukset.

Liitteessä IV säädetään merkistä, joka on oltava laitteissa, jotka mahtuvat jäteastioihin tai muihin samankaltaisiin yhdyskuntajätteen keräyspisteisiin, mutta joita ei saa viedä niihin.

Tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa koskevan ehdotetun direktiivin sisältö

1 artiklassa määritellään ehdotettavan direktiivin soveltamisala.

2 artiklassa määritellään ehdotetun direktiivin soveltamisala. Soveltamisala vastaa sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan direktiivin 2 artiklassa määritettyä soveltamisalaa.

3 artiklassa määritellään direktiivissä sovellettavat termit. Sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskeva määritelmä on sama kuin sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevassa direktiivissä. Myös tuottajan määritelmä perustuu mainitun direktiivin määritelmään, mutta sitä on mukautettu 4 artiklan tarkoituksia varten.

4 artiklassa säädetään vaatimuksesta korvata muilla aineilla raskasmetallit (lyijy, elohopea, kadmium ja kuudenarvoinen kromi) sekä bromatut aineet (PBDE eli polybromidifenyylieetterit, erityisesti myös 5-BDE-, 8-BDE- ja 10-BDE-yhdisteet, sekä PBB eli polybromibifenyylit), koska nämä aineet aiheuttavat huomattavia ympäristöongelmia jätehuoltovaiheessa. Korvaamisvaatimuksesta voidaan tehdä poikkeuksia tapauksissa, joissa korvaaminen ei ole mahdollista tai korvaavien aineiden aiheuttamat kielteiset ympäristö- ja/tai terveysvaikutukset ovat merkittävämpiä kuin niistä mahdollisesti saatavat ympäristöedut.

5 artiklassa säädetään aineiden käytön asteittaista lopettamista koskevat poikkeukset luetellaan direktiivin liitteessä. Komission olisi mukautettava liitettä tekniikan kehitykseen ja uusiin tieteellisiin näyttöihin; tässä sitä avustaa direktiivin 75/442/ETY 18 artiklalla perustettu komitea. Komission on kuultava sähkö- ja elektroniikkalaitteiden tuottajia ennen kuin se tekee päätöksiä liitteeseen tehtävistä muutoksista.

Liitteessä on luettelo käyttötarkoituksista, jotka suljetaan direktiivin 4 artiklassa säädettävän korvaamisvaatimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Luettelo on päivitettävä säännöllisesti tekniikan kehityksen ja uusien tieteellisten näyttöjen perusteella.

LIITE I Ympäristövaikutusten vähentäminen materiaaleittain uudelleenkäsittelyn avulla [64]

[64] P.R. White, M. Franke, P. Hindle, Integrated Solid Waste Management: A lifecycle inventory, 1995, teoksessa: AEA Technology, Recovery of WEEE: Economic and Environmental Impacts, kesäkuu 1997; luvut ovat ainoastaan viitteellisiä ja vaihtelevat käytettyjen prosessien ja laitteiden mukaan. Tulokset on laskettu tuotettua kierrätettyä materiaalitonnia kohti. Hyödynnettävän materiaalin keräys- ja lajittelukustannuksia sekä kuljetuskustannuksia käsittelylaitoksille ei ole otettu huomioon. Myöskään kaatopaikoille sijoittamatonta kierrätettyä materiaalia ei ole otettu huomioon kiinteän jätteen säästöissä.

>TAULUKON PAIKKA>

LIITE II Ehdotuksen vaikutukset liiketoimintaan - erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten kannalta (pk-yritysten kannalta)

Ketä ehdotus koskee-

Mitä liiketoiminnan alaa-

Ehdotettu direktiivi vaikuttaa todennäköisimmin elektroniikkakomponenttien toimittajiin, laitevalmistajiin, sähkölaitteiden korjaajiin sekä jätteen keräys- ja esikäsittelyteollisuuteen. Vaikutukset jätteen keräys- ja esikäsittelyteollisuuteen ovat melko varmasti myönteisiä. Direktiivi kasvattaa esikäsittely- ja kierrätysmarkkinoita, ja lisää näin alan työpaikkoja. Jossain määrin sen mukaan, miten rahoitus järjestetään, on kuitenkin olemassa vaara, että tuottajat päättävät luoda omat keräys- ja/tai kierrätysjärjestelmänsä, mikä olisi haitallista olemassa oleville perinteisille kierrätysyrityksille.

Minkä kokoisia yrityksiä- (pk-yritysten keskittyminen)

Kodinkoneiden (Nace 29.7), tietokoneiden ja toimistolaitteiden (Nace 30), teleteknisten laitteiden (Nace 32.2), kuluttajaelektroniikan (Nace 32.3) ja hehkulamppujen (Nace 31.5) tuotantoa hallitsevat ainoastaan muutamat yritykset, jotka tavallisesti vastaavat 80 %:sta alan liikevaihdosta ja työpaikoista. Tästä huolimatta elektroniikkateollisuudessa toimii kuitenkin enemmän kuin 100 000 yritystä, joissa työntekijöitä on vähemmän kuin 20 kussakin, mutta jotka yhteensä työllistävät 180 000 työntekijää alan 1,4 miljoonasta työntekijästä. Elektroniikkakomponenttien tuotanto (Nace 32.1) ei ole niin keskittynyttä kuin muiden laitteiden tuotanto, ja pk-yritysten osuus alan työpaikoista ja liikevaihdosta on huomattava.

Onko yhteisössä olemassa erityisiä maantieteellisiä alueita, joilla kyseiset yritykset sijaitsevat-

Metallia kierrättäviä yrityksiä on kaikissa jäsenvaltioissa.

Suurin osa sähkö- ja elektroniikkalaitteita valmistavista yrityksistä sijaitsee Saksassa, Yhdistyneessä kuningaskunnassa, Ranskassa, Italiassa, Alankomaissa ja Ruotsissa.

Mitä yritysten on tehtävä ehdotuksen noudattamiseksi-

Toimenpide koskee jäsenvaltioita. Yritysten on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, jolla tämä toimenpide pannaan täytäntöön.

Sähkö- ja elektroniikkalaitteita valmistavan yrityksen on otettava jätehuoltokysymykset huomioon laitteiden suunnittelussa ja tuotannossa. Tällaisia kysymyksiä ovat helposti kierrätettävien/hyödynnettävien materiaalien käyttö, vaarallisten aineiden valvonta, kierrätetyn materiaalin käyttö, jos se on mahdollista, sekä yhteisten komponenttien ja materiaalien koodausstandardien käyttö. Tietyissä tapauksissa yritysten on korvattava raskasmetallit, esimerkiksi elohopea, lyijy, kadmium ja kuudenarvoinen kromi, sekä tietyt bromatut palonestoaineet muilla aineilla.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyyn osallistuvien laitosten ja yritysten on täytettävä tekniset vaatimukset, jotka määritellään sähkö- ja elektroniikkaromua koskevan direktiivin 5 artiklassa ja liitteissä. Vaikka on vaikea arvioida etukäteen tarkkaan, mitä investointeja eri aloilla tarvitaan, koska yritysten rakenne ja sijainti ovat hyvin erilaisia, joissakin tapauksissa vaatimusten täyttämiseksi tehtävät investoinnit voivat arvion mukaan olla huomattavia. Investointien todellinen laajuus on riippuvainen myös siitä, onko kansallinen tai alueellinen lainsäädäntö jo kohdallaan. Jos lainsäädäntö on jo kunnossa, yritysten on helpompi noudattaa tämän ehdotuksen vaatimuksia.

Jätteiden esikäsittelyä suorittavilta laitoksilta ja toimijoilta edellytetään myös, että ne hakevat toiminnalleen luvan julkisilta viranomaisilta.

Mitä talouteen (erityisesti työllisyyteen, investointeihin ja uusien yritysten perustamiseen) liittyviä vaikutuksia ehdotuksella luultavasti on-

Jätehuoltokustannusten sisällyttäminen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hintaan voi:

(1) vaikuttaa tuotteiden myyntiin

(2) vaikuttaa muulla tavoin, esimerkiksi muuttaa ostokäyttäytymistä, aiheuttaa muutoksia hintaryhmien sisällä tai vähentää ostovoimaa.

Tuotteiden myynnin muutokset

Hinnanmuutoksien vaikutuksia tarkasteltaessa ratkaiseva tekijä on, onko kyseisen tuotteen kysynnän jousto joustava vai joustamaton. Konsulttiyritys KPMG:n tekemän tutkimuksen mukaan useiden elektroniikkalaitteiden, etenkin suurten kodinkoneiden ja useiden kuluttajaelektroniikkatuotteiden kysyntää voidaan pitää joustamattomana (jääkaapit, pyykinpesukoneet, lämmityskattilat, televisiot ja tietokoneet), jos todennäköinen hinnanmuutos [65] on edellä esitetyn kaltainen (1-3 %). Toisin sanoen pitkällä aikavälillä tällaiset hinnanmuutokset eivät todennäköisesti vaikuta myyntiin.

[65] Prosenttiluvut on laskettu keräyksen ja kierrätyksen yhteenlaskettujen kustannusten perusteella.

Muiden tuotteiden, lähinnä kuluttajaelektroniikkatuotteiden, kuten hifilaitteiden ja parranajokoneiden, kysyntää voidaan pitää osittain joustavana. Myynti vähenee laskelmien mukaan enintään 1-2 %, jos hinnannousun oletetaan olevan keskimäärin 1 %. Tämä vaikutus ja siihen liittyvät välilliset kustannukset kuitenkin todennäköisesti pienenevät, kun saatavat mittakaavaedut ja innovaatio vähentävät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erillisen keräyksen ja esikäsittelyn kustannuksia.

Eräitä muita mahdollisia välillisiä kustannuksia

Tuotteen hinnan nosto voi joko jouduttaa tai lykätä ostopäätöksiä. Ostojen lykkääminen, tosin luultavasti ainoastaan vähäisessä määrin, on todennäköistä. Vastaavasti kuluttajat voivat muuttaa ostokäyttäytymistään niin, että he ostavat halvempia ja vaatimattomampia malleja kuin ennen, jolloin heidän "elintasonsa" laskee.

Työllisyys

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys on työvaltaista. Tämä vaikuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon kustannuksiin, mutta sillä on myös merkittävät myönteiset vaikutukset uusien työpaikkojen luonnissa. Kansalliset hallitukset esittelivätkin sähkö- ja elektroniikkalaiteromulainsäädäntöään osana sekä ympäristö- että sosiaalipolitiikkaa. Tässä yhteydessä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun purkaminen on osoittautunut useissa hankkeissa hyväksi keinoksi integroida erityisesti pitkäaikaistyöttömät ja vammaiset työvoimaan.

Saksalaisen käytännön mukaan vuosittaisella viiden miljoonan euron liikevaihdolla kierrätysyrityksen olisi voitava työllistää 30 työntekijää pysyvästi ja lisäksi noin 70 työntekijää kierrätystoimintaan osallistuvissa muissa yrityksissä. Jos kerättävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun vähimmäismäärä on neljä kiloa asukasta kohti vuodessa, kierrätyksen kokonaiskustannukset ovat 525 miljoonaa euroa koko Euroopassa. Näin ollen uusia työpaikkoja syntyisi pelkästään kierrätyksen ansiosta noin 10 500. Lisäksi sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys ja kuljetus synnyttäisi useita työpaikkoja. Yhdysvaltalaisten kierrätystä ja työllisyyttä koskevien tutkimusten mukaan 465 tonnin esikäsiteltyä materiaalimäärää kohti syntyy yksi työpaikka. Näin ollen 6 miljoonan tonnin sähkö- ja elektroniikkalaiteromumäärän kierrättäminen voi luoda noin 13 000 uutta työpaikkaa.

Sisältyykö ehdotukseen toimenpiteitä pienten ja keskisuurten yritysten erikoistilanteen huomioon ottamiseksi (alennetut tai erilaiset vaatimukset)-

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon osallistuvia pk-yrityksiä edustavien eurooppalaisten järjestöjen kuulemisen perusteella tärkein huomioonotettava tekijä näyttää olevan sen ajanjakson pituus, jonka kuluessa investoinnit on tehtävä ja ympäristöosaamista kehitettävä. Tämän ajanjakson on arvioitu olevan murskaamoilla noin kuusi kuukautta. Ehdotus mahdollistaa riittävän siirtymäkauden, koska jäsenvaltioiden on pantava direktiivi täytäntöön 18 kuukautta direktiivin voimaantulon jälkeen.

Konsultoidut järjestöt

Luettelo teollisuuden ja liike-elämän järjestöistä, joita on kuultu

Ennen ehdotuksen viimeistelyä on kuultu useita kansainvälisiä, eurooppalaisia ja kansallisia teollisuuden ja liike-elämän järjestöjä vuosina 1994-1999. Kansainvälisistä ja eurooppalaisista järjestöistä on kuultu seuraavia:

AEA (American Electronics Association)

AIE (Association Internationale des Entreprises d'Equipement Electrique)

APME (Association of Plastics Manufacturers in Europe)

CECED (Conseil Européen de la Construction Électrodomestique)

CEFIC (European Chemicals Industry Council)

CELMA (Federation of National Manufacturers Associations for Luminaires and Electrotechnical Components for Luminaires)

CPIV (Standing Committee of the European Glass Industries)

EACEM (European Association of Consumer Electronics Manufacturers)

ECTEL (European Telecommunications and Professional Electronics Industry)

EECA (European Electronic Component Manufacturers Association)

ELC (European Lighting Companies Federation)

EUROMETAUX (Association Européenne des Métaux)

EPTA (European Power Tool Association)

ETNO (European Public Telecommunications Network Operators' Association)

EUCOMED (European Confederation of Medical Devices Associations)

EUPC (European Plastics Converters)

EUROBIT (European Association of Manufacturers of Business Machines and Information Technology Industry)

EUROM (European Federation of Precision Mechanical and Optical Industries)

EUROPACABLE (European Conference of Associations of Manufacturers of insulated wires and cables)

EUPC (European Plastics Converters)

EURO COMMERCE (European Association of Consumer Electronics Manufacturers)

EVA (European Vending Association)

FEAD (Fédération Européenne des Activités du Déchet)

GPRMC (Groupement Européen des Plastiques Renforcés/Matériaux Composites)

ISWA (The International Solid Waste Association)

JBCE (Japan Business Council Europe)

ORGALIME (Liaison of European Mechanical, Electrical and Electronic Engineering and Metalworking)

TIE (Toy Industries of Europe)

UEAPME (Union Européenne de l'Artisanat et des Petites et Moyennes Entreprises)

UGAL (Union des Groupements de Commerçants Détaillants Indépendants de l'Europe)

LIITE III Lähteet

Abschlußbericht des Arbeitskreises 13 "Elektronikschrott" (Niedersachsen 1998), Kommission der Niedersächsischen Landesregierung zur Vermeidung und Verwertung von Abfällen.

Apparetour Back to the beginning - National pilot project, for collecting, recycling and repairing electrical and electronic equipment in the district of Eindhoven (Eindhoven 1997), Ploos van Amstel Milieu Consulting B.V.

Collection and treatment of end-of-life Electrical and Electronic Equipment, (Joulukuu 1996), Basque Government Ministry of Territory, Housing and Environment.

Collection and treatment of waste from electrical and electronic products (Oslo 1996), Norjan ympäristöministeriö.

Collection targets for waste from electrical and electronic equipment (Saksa 1998), Euroopan komissio PO XI.

Comparison of Systems for Collection/Recycling/Disposal of End-of-life Electrical and Electronic Equipment, Economic Impact (Wien 1996), Fachverband der Elektro- und Elektronikindustrie (FEEI).

Economische effecten verwijderingsbijdrage wit- en bruingoed (Haag 1995), KPMG.

Electrical and Electronic equipment - the basis for producer responsibility (Stockholm 1995), Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto.

Electrical and electronic waste. Sales, quantities of waste and treatment (Oslo 1996), Hjellnes Cowi AS.

Electrical/Electronic Products Recycling in Germany (Yhdistynyt kuningaskunta 1995), C. Voûte, Recycling and Waste Control Officer (kierrätyksestä ja jätehuollosta vastaava viranomainen), Corporation of London (Lontoon Cityn hallintokunta).

Electronic and Electrical Equipment, (Stockholm 1995), Ruotsin ympäristönsuojeluvirasto.

Elektronikschrott Projekt Weiz - Modellversuch zur Sammlung, Demontage und Verwertung von Elektro- und Elektronikaltgeräten im Bezirk Weiz (Graz/Itävalta 1995), Amt der Steiermärkischen Landesregierung.

End-of-life management of cellular phones-an industry perspective and response (Lontoo 1997), ECTEL Cellular Phones Takeback Working Group.

Entsorgung von Elektro- und Elektronik-Altgeräten (Wien 1995), Interdisziplinäres Projekt- Technischer Umweltschutz Wienin maatalousyliopisto (BOKU) ja Wienin teknillinen korkeakoulu.

Environmental Aspects of PVC (Kööpenhamina 1996), Tanskan ympäristönsuojeluvirasto.

Environmental Consequences of Incineration and Landfilling of Waste from Electr(on)ic Equipment (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto.

Erfassung von Elektro-Haushalt-Kleingeräten aus Haushalten mit verschiedenen Erfassungssystemen (Saksa 1995), Zentralverband Elektrotechnick- und Elektronikindustrie e.V. (ZVEI).

Etude de faisabilité-Recyclage du matériel électrique et électronique (Bryssel 1996), Institut Bruxellois pour la Gestion de l'Environnement.

Evaluierung von Systemvarianten für die Sammlung und Verwertung von Elektroaltgeräten (Wien 1997), Bundesministerium für Umwelt, Jugend und Familie (liittovaltion ympäristö-, nuoriso- ja perheasiain ministeriö).

Extended Producer Responsibility: Take-Back Programmes and International Trade Law - ENV/EPOC/WMP/RD(97)3 (Pariisi 1997).

Lead-Free Solder Project - NCMS Report 0401RE96, Ann Arbor, Michigan 1997.

Lead-Free Soldering, An Analysis of the Current Status of Lead-Free Soldering - Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriö 1999.

Life Cycle Assessment and Life Cycle Financial Analysis of the Proposal for a Directive on Waste from Electrical and Electronic Equipment (Yhdistynyt kuningaskunta 1999), Ecobalance UK - ja DMG Consulting Ltd -yritysten Yhdistyneen kuningaskunnan kauppa- ja teollisuusministeriölle tekemä selvitys.

Modelmatige analyse van integraal verbranden van klein chemisch afval en klein wit- en bruingoed (Alankomaat 1996), TNO rapport voor VROM/DGM (Directie Afvalstoffen)

Pilotprojekt zur Erfassung von Elektroaltgeräten (Saksa 1997), Interseroh AG.

Pilotsammlung von Elektroaltgeräten in Bregenz - Wissenschaftliche Begleitstudie (Bregenz/Itävalta 1996), Bundesministerium für Umwelt, Jugend und Familie (liittovaltion ympäristö-, nuoriso- ja perheasiain ministeriö).

Priority Waste Streams Waste From Electrical and Electronic Equipment - Information Document (Rooma 1995), Ente per le Nuove tecnologie, l'Energia e l'Ambiente (ENEA).

Produits électriques et électroniques non portables en fin de vie en région Rhône-Alpes (Ranska 1997), Fédération des industries électriques et électroniques (FIEE).

Recovery of WEEE: Economic and Environmental impacts. (Yhdistynyt kuningaskunta 1997), Euroopan komissio PO XI.

Report on the UK industry for recycling end of life electrical and electronic equipment, second draft (Lontoo 1998), ICER - Industry Council for electronic equipment recycling.

Sammlung von Elektroaltgeräten im Flachgau - Wissenschaftliche Begleitstudie (Wien 1997), Amt der Salzburger Landesregierung.

Switching on to Electronic Waste Recycling (Yhdistynyt kuningaskunta 1998), Save Waste & Prosper Ltd.

Umweltverträgliche Produktgestaltung (München 1998), Ferdinand Quella/Siemens (toim.) Publicis MCD Verlag.

Waste from electrical and electronic products - a survey of the contents of materials and hazardous substances in electric and electronic products (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto.

Verwertung von Elektro- und Elektronikgeräten (Essen 1994), Landesumweltamt Nordrhein-Westfalen.

Unplugging electrical & electronic waste - The findings of the LEEP Collection Trial (Edinburgh 1997), Lothian & Edinburgh Environmental Partnership.

LIITE IV

Muistio tieteellisestä arvioinnista

ehdotetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin tiettyjen vaarallisten aineiden käytön rajoittamisesta sähkö- ja elektroniikkalaittessa 4 artiklassa asetettavasta vaatimuksesta korvata tietyt vaaralliset aineet muilla aineilla

Tämän muistion tavoitteena on esittää yhteenveto niiden aineiden vaaratekijöistä, annos-vastesuhteista, tärkeimmistä altistumisreiteistä sekä yleisten riskien arvioinneista, jotka kuuluvat ehdotetun direktiivin 4 artiklassa asetettavan vaatimuksen soveltamisalaan. Muistiossa käsitellään myös sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osuutta yleisten riskien aiheuttajana ja esitellään toimintasuunnitelma tällaisten riskien vähentämiseksi tai eliminoimiseksi.

Muistiossa tarkasteltavia aineita ovat arvioineet useat kansalliset viranomaiset ja toimivaltaiset kansainväliset organisaatiot, kuten WHO, IARC (kansainvälinen syöväntutkimuskeskus), OECD, jne. Komission tekemä riskinarviointi perustuu riskinarviointeihin ja tieteellisiin arviointeihin, joita ovat tehneet asianomaiset kansalliset ja/tai kansainväliset viranomaiset tai laitokset ja jotka on sopeutettu Euroopan yhteisössä ja sen jäsenvaltioissa vallitsevaan todelliseen tilanteeseen. Lisäksi arvioinnissa otetaan huomioon viimeisimmät näiden aineiden aiheuttamista riskeistä saatavilla olevat tieteelliset tutkimustulokset.

1. Vaaran merkitseminen

Kadmium

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY kadmium ja kadmiumyhdisteet luokitellaan seuraavasti:

R20/21/22: Terveydelle haitallista hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä (useimmat kadmiumyhdisteet).

R23/25: Myrkyllistä hengitettynä ja nieltynä (tietyt kadmiumyhdisteet).

R33: Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa (tietyt kadmiumyhdisteet).

R40: Pysyvien vaurioiden vaara (tietyt kadmiumyhdisteet).

R45: Aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa (kadmiumkloridi).

R49: Aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa hengitettynä (kadmiumoksidi).

Lyijy

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY lyijy ja lyijy-yhdisteet luokitellaan seuraavasti:

R20/22: Terveydelle haitallista hengitettynä ja nieltynä

R33: Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

R 61: Vaarallista sikiölle

R 62: Voi mahdollisesti heikentää hedelmällisyyttä

Lisääntymiselle vaarallinen, luokka 1 (neuvoston direktiivi 67/548/ETY, liite 6)

Elohopea

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY elohopea ja elohopeayhdisteet luokitellaan seuraavasti:

Elohopeayhdisteet:

R23/24/25: Myrkyllistä hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä

R33: Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

Elohopea-alkyylit ja elohopean epäorgaaniset yhdisteet:

R26/27/28: Erittäin myrkyllistä hengitettynä, joutuessaan iholle ja nieltynä

R33: Terveydellisten haittojen vaara pitkäaikaisessa altistuksessa

Kromi (VI)

Vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY kromi(VI)yhdisteet, bariumkromaattia ja jäljempänä tässä liitteessä mainittuja yhdisteitä lukuun ottamatta, luokitellaan seuraavasti:

Syöpää aiheuttava, luokka 2 (neuvoston direktiivi 67/548/ETY, liite 6)

R49: Aiheuttaa syöpäsairauden vaaraa hengitettynä

R43: Ihokosketus voi aiheuttaa herkistymistä

R50/53: Erittäin myrkyllistä vesieliöille, voi aiheuttaa pitkäaikaisia haittavaikutuksia vesiympäristössä

PBB- ja PBDE-yhdisteet

PBB- sekä 5-, 8- ja 10-BDE-yhdisteitä ei luokitella vaarallisten aineiden luokitusta ja merkintöjä koskevassa neuvoston direktiivissä 67/548/ETY.

2. Annosvasteen (pitoisuus-vaikutussuhteen) arviointi

2.1. Haitalliset vaikutukset ihmisen terveyteen

Tieteellisten tutkimusten mukaan kadmiumilla, lyijyllä ja elohopealla ei ole hyödyllistä tehtävää elävissä organismeissa.

Kadmium

Kadmiumia kertyy ihmisen elimistöön, erityisesti munuaisiin, luustoon ja vereen, mikä lisää kadmiumin myrkyllisyyttä. Sen puoliintumisaika on 10-30 vuotta. Merkittävimmät tunnetut vaikutukset terveyteen ovat munuaisten toimintahäiriöt, kasvuhäiriöt, luustovauriot ja lisääntymiskyvyn heikkeneminen. Kadmiumin epäillään myös aiheuttavan maksa-, keuhko- ja eturauhassyöpää. Kansainvälinen syöväntutkimuskeskus (IARC) on luokitellut kadmiumin ihmiselle syöpää aiheuttavaksi aineeksi (IARC:n järjestelmän luokka I).

Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt kadmiumin siedettäväksi viikkosaanniksi (PTWI) 7 µg painokiloa kohti (aikuisilla noin 70 µg/vrk).

Lyijy

Lyijy voi pitkäaikaisessa altistuksessa aiheuttaa terveydellistä haittaa etenkin raskaana oleville naisille, sikiölle, vastasyntyneille ja alle 6-vuotiaille lapsille (WHO 1995, WHO 1996). Lyijy voi vahingoittaa ihmisen keskus- ja ääreishermostoa. Lisäksi on havaittu umpieritykseen kohdistuvia vaikutuksia. Lyijy voi vaikuttaa haitallisesti useisiin ihmisen elimistön osiin, erityisesti hermostoon, verenkiertoon ja munuaisiin. Eläinkokeiden perusteella lyijyä voidaan lisäksi pitää mahdollisesti ihmiselle syöpää aiheuttavana aineena.

Vuonna 1986 WHO määritteli lyijyn siedettäväksi viikkosaanniksi lapsilla 25 ìg painokiloa kohti. Tätä enemmän lyijyä saavat lapset altistuvat pitoisuudelle, joka aiheuttaa todennäköisesti terveydellisiä haittoja. Vuonna 1992 WHO pienensi lyijyn siedettävää viikkosaantia aikuisilla 50 ìg:sta painokiloa kohti 25 ìg:aan painokiloa kohti (sama kuin lapsilla) tavoitteenaan suojella lapsia alkiovaiheessa.

Kuten myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevän tiedekomitean 5. toukokuuta päivätyssä "Tanskan lyijyilmoitusta" koskevassa lausunnossa todetaan, tieteellisin tutkimustuloksin ei pystytä osoittamaan selvästi, mikä on turvallinen veren lyijypitoisuus. Pienet lapset kuuluvat riskiryhmään. Heillä pieniä vaikutuksia on todettu, kun veren lyijypitoisuus on ollut alle 100 ìg/l verta. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea tarkastelee asiaa lähemmin myöhemmässä lausunnossaan.

Elohopea

Elohopea voi vaikuttaa ihmisessä erityisesti aivoihin, esimerkiksi näköä, koordinaatiota ja tasapainoa sääteleviin aivojen osiin. On osoitettu, että metyloitu elohopea voi siirtyä raskaana olevasta naisesta istukan kautta alkioon, minkä vuoksi lapsi voi vakavissa tapauksissa syntyä aivovammaisena tai henkisesti vajaakykyisenä.

WHO on määritellyt elohopean siedettäväksi viikkosaanniksi 5 ìg painokiloa kohti, josta enintään 3,3 ìg saa olla metyloitua elohopeaa.

PBB- ja PBDE-yhdisteet

Osittain bromatut tekniset PBDE-yhdisteet vaikuttavat etenkin maksaan, mutta myös kilpirauhashormoniin, ja lisäksi ne ovat vaikuttaneet koe-eläinten käyttäytymiseen. Näitä yhdisteitä esiintyy yleisesti ympäristössä, ihmisen veressä ja äidinmaidossa. Hyvin bromipitoiset yhdisteet, joita on teknisissä 8- ja 10-BDE-yhdisteissä, ovat pysyviä, vaikuttavat lisääntymisterveyteen ja voivat aiheuttaa kasvainten muodostumista maksassa. On olemassa tieteellisiä tutkimustuloksia, jotka tukevat olettamusta, että nämä yhdisteet voivat muuttua elimistössä osittain bromatuiksi yhdisteiksi.

Osittain bromatut PBB-yhdisteet ovat hyvin myrkyllisiä, ja ne voivat aiheuttaa samankaltaisia vaikutuksia kuin klooratut dioksiinit ja PCB-yhdisteet. Samoin kuin PBDE-yhdisteet, on perusteltua olettaa, että 10-BB-yhdisteet eli tekniset PBB-yhdisteet voivat muuttua osittain bromatuiksi bifenyyleiksi, jotka ovat yhtä myrkyllisiä. On myös osoitettu, että PBDE-yhdisteet saattavat haitata hormonaalista toimintaa.

5-BDE- ja 8-BDE-yhdisteillä haittavaikutukseton annostaso (NOAEL) on rotilla ja kaneilla 1-2 mg/kg vuorokaudessa.

2.2. Haitalliset vaikutukset ympäristöön

Kadmium

Kadmium vaikuttaa maa- ja vesiympäristössä eläimiin sekä akuutisti että kroonisesti toksisesti. Nisäkkäillä kadmiummyrkytyksen merkittävimmät oireet ovat anemia, heikentynyt lisääntymiskyky, turvonneet nivelet, huonokuntoinen turkki, hidastunut kasvu sekä maksa- ja munuaisvauriot. Suurille kadmiumpitoisuuksille altistuneet kalat kärsivät pian kalsiumin puutteesta ja veren alhaisesta hemoglobiinipitoisuudesta. Myrkyllisiä mikro-organismien kasvua estäviä vaikutuksia on todettu jo noin 0,25 mg:n/l kadmiumpitoisuuksilla.

Lyijy

Lyijyä kertyy ympäristöön, ja erittäin myrkyllisenä se aiheuttaa sekä akuutteja että kroonisia vahinkoja kasveihin, eläimiin ja mikro-organismeihin. Mikro-organismeilla myrkkyvaikutuksia on todettu jo noin 1 mg:n/l lyijypitoisuuksilla. Lyijyä ei näytä kertyvän kaloihin merkittävissä määrin, mutta kylläkin joihinkin äyriäisiin, kuten simpukoihin.

Elohopea

Ravintoketjussa säännöllisesti käytettävät eläimet voivat altistua erityisesti elohopealle, koska elohopeaa kertyy eliöihin. Riski on ollut suuri etenkin linnuilla. Elohopeamyrkytystä pidetään syynä siihen, että useat lintulajit ovat olleet vähällä kuolla sukupuuttoon. Vesiympäristössä ruokailevat linnut altistuvat luultavasti kriittiselle elohopeatasolle. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan maan 2-10-kertainen elohopeapitoisuus nykyiseen pitoisuuteen verrattuna vaikuttaa todennäköisesti biologiseen hajoamiseen.

Bromatut palonestoaineet

Osittain bromatut tekniset PBDE-yhdisteet, jotka sisältävät pääasiassa 5-BDE-yhdisteitä, ovat vesiympäristössä pysyviä, ravintoketjussa rikastuvia ja myrkyllisiä. 5-BDE-yhdisteet ovat sekä mikrobiologisesti että abioottisesti pysyviä vedessä ja ilmassa. Erityisesti 4- ja 5-PBDE-yhdisteet voivat rikastua ympäristöön. Niiden biokonsentraatiotekijä on 5 000-35 000. 8-BDE- ja 10-BDE-yhdisteiden ei ole todettu rikastuvan ympäristöön merkittävissä määrin. 8- ja 10-BDE-yhdisteet ovat sekä mikrobiologisesti että abioottisesti pysyviä vedessä ja ilmassa. UV-säteilyn ja auringonvalon vaikutuksesta 10-BDE-yhdisteistä on kuitenkin todettu vapautuvan bromia peräkkäisissä reaktioissa.

3. Altistuksen arviointi

On muistettava, että altistumista koskevaa tieteellistä aineistoa ei ole aina saatavilla koko yhteisön alueelta. Ei kuitenkaan ole mitään erityistä syytä epäillä, että ihmisten ja ympäristön altistumisessa olisi merkittäviä eroja yhteisön eri alueilla.

Kadmium

Ihmiset altistuvat kadmiumille saamalla sitä saastuneen ravinnon mukana tai hengittämällä kadmiumhiukkasia. Jälkimmäinen on erityisesti työperäistä. Teollisuusmaissa väestön kadmiumin saanti on yleensä erityisen suurta. Tutkimusten mukaan eräissä maissa, esimerkiksi Belgiassa, noin 10 %:lla väestöstä elimistön kadmiumpitoisuus on niin suuri, että se voi aiheuttaa munuaisten toimintahäiriöitä. Tutkimukset ovat osoittaneet, että viljelymaiden, vehnän sekä ihmisen luuston ja munuaisten kadmiumpitoisuudet ovat kasvaneet huomattavasti viime vuosisadan aikana. Pitkäaikainen altistuminen pienemmille kadmiumpitoisuuksille voi aiheuttaa kroonisen kadmiummyrkytyksen, joka aiheuttaa fysiologisia toimintahäiriöitä. Äskettäisessä tutkimuksessa (Staessen et al., huhtikuu 1999), joka perustuu kymmenen vuoden aikana tehtyihin yli tuhat henkilöä kattaviin tutkimuksiin, todettiin, että altistuminen pienille tai kohtuullisille kadmiumpitoisuuksille on yhteydessä luuston demineralisoitumiseen. Tämä haurastuttaa luita ja lisää murtumien vaaraa.

Lyijy

Ihmisen tärkeimmät lyijyn lähteet ovat ravinto, maaperä ja pöly. Ruokaan lyijyä tulee pääasiassa kasvien mukana, koska niille laskeutuu lyijyä ilmakehästä, mutta jonkin verran myös koska kasvit ottavat lyijyä maasta. Maaperässä on luonnostaankin vähän lyijyä, mutta vuosien aikana lyijypäästöt ovat lisänneet maan lyijypitoisuutta.

Lyijyä joutuu ympäristöön kaivostoiminnan, malmin käsittelyn, sulatuksen, jalostuksen, kierrätyksen ja jätteen käsittelyn aikana. Yleensä lyijy kulkeutuu ympäristöön alun perin ilman kautta. Lyijyä voi joutua ilmaan myös maan rapautumisesta ja tulivuorista, mutta näiden merkitys on ihmistoiminnan vaikutuksiin verrattuna vähäinen. Muotoa, jossa lyijy siirtyy ilmaan, ei tunneta. Metallista lyijyä voi kuitenkin vapautua sulatoista ja jalostuslaitoksilta. Jos lyijyä vapautuu tai laskeutuu maan pinnalle, lyijy pysyy maan pintakerroksessa enintään noin 2-5 cm:n syvyydellä, etenkin jos maassa on vähintään 5 % orgaanista ainesta tai jos maan pH on vähintään 5. Huuhtoutumisella ei ole tavanomaisissa olosuhteissa merkitystä, vaikka onkin jonkin verran todisteita siitä, että jotkut kasvit voivat ottaa lyijyä. Yleensä kasvit eivät ota lyijyä maasta merkittävästi. Lyijyn oletetaan muuttuvan hitaasti vaikeampiliukoisemmiksi sulfaatti-, sulfidi-, oksidi- ja fosfaattisuoloiksi. Veteen lyijyä joutuu ilmasta laskeumana sekä valuma- ja jätevesien mukana, hyvin pieni määrä kulkeutuu luonnon malmien mukana. Lyijy on pysyvä metalli, ja sen pinnalle muodostuu suojaavista liukenemattomista suoloista kalvo, joka suojaa metallia korroosiolta.

Äskettäisessä lausunnossaan myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea huomauttaa, että lyijyn käytön bensiinissä lopettava asteittainen kielto on vähentänyt ilman mukana kulkeutuvan lyijyn määrää, ja kieltoa pidetään tärkeimpänä syynä veren lyijypitoisuuden pienenemiseen lapsilla ja aikuisilla.

Elohopea

Ympäristön metyylielohopea on suuressa määrin, ellei yksinomaan, peräisin epäorgaanisen elohopean metyloitumisesta. Veteen joutuva epäorgaaninen elohopea muuntuu pohjasedimenteissä metyloiduksi elohopeaksi. Metyloidut elohopeayhdisteet ovat rasvaliukoisia, minkä vuoksi ne kertyvät helposti eläviin organismeihin ja rikastuvat ravintoketjussa. Väestö altistuu metyylielohopealle ensisijaisesti ruoan välityksellä. Metyloitua elohopeaa kertyy elimistöön. Saastuneessa ilmassa ja vedessä oleva elohopea voi vaikuttaa osaltaan huomattavasti päivittäiseen elohopean saantiin saastuneisuuden määrästä riippuen. Kala ja kalatuotteet ovat tärkeimmät metyylielohopean lähteet ruokavaliossa. Kalan metyylielohopeapitoisuus vaihtelee sen mukaan, missä kohdassa ravintoketjua kalalaji on ja kuinka saastunut kyseisen kalan elinympäristö on. Hain, miekkakalan ja Välimeren tonnikalan syötävissä osissa on mittausten mukaan ollut metyylielohopeaa jopa yli 1200 ìg/kg. Vastaavia määriä on todettu pilaantuneista makean veden vesistöistä peräisin olevissa hauissa, kuhissa ja basseissa. Kalojen sisältämä elohopea voi lisätä ihmisten metyylielohopean saantia, vaikka kalaa syötäisiin vain vähän (10-20 g päivässä). Jos syödään esimerkiksi 200 g kalaa, joka sisältää 500 ìg elohopeaa/kg, saadaan elohopeaa 100 ìg. Tämä on puolet siedettävästä viikkosaannista (WHO 1989).

PBB- ja PBDE-yhdisteet

Polybromibifenyylien (PBB-yhdisteiden) löytyminen arktisen alueen hyljenäytteistä osoittaa, että yhdisteet ovat levinneet maantieteellisesti laajalle alueelle. Tärkeimpiä tunnettuja PBB-yhdisteiden yksittäisiä lähteitä, joista yhdisteet kulkeutuvat vesistöihin, ovat PBB-tehdasalueet ja huonosti hoidetut kaatopaikat. PBB-yhdisteet ovat miltei veteen-liukenemattomia, ja niitä esiintyy lähinnä pilaantuneiden järvien ja jokien sedimenteissä. Ympäristöön vapauduttuaan PBB-yhdisteet pääsevät ravintoketjuun, jossa ne rikastuvat. PBB-yhdisteitä on löytynyt useiden alueiden kaloista. Syödyn kalan mukana PBB-yhdisteet siirtyvät nisäkkäisiin ja lintuihin. Kasvien ei ole todettu ottavan eikä hajottavan PBB-yhdisteitä. Sitä vastoin eläimiin PBB-yhdisteet kulkeutuvat helposti, ja vaikka niiden on todettu olevan hyvin pysyviä eläimissä, vähäisiä määriä PBB-metaboliitteja on havaittu.

Kuten PBDE-yhdisteille myös PBB-yhdisteille ihmiset ja ympäristö voivat altistua tuotteiden käytön ja PBB-yhdisteitä sisältävien muovien kierrätyksen yhteydessä sekä kaatopaikalle sijoittamisen jälkeen. Päästöjen vapautuminen on luultavasti hidasta, mutta PBB-yhdisteitä voi vapautua niitä sisältävän materiaalin hajoamisen jälkeen.

5-BDE-yhdisteitä esiintyy yleisesti sedimenteistä ja elollisesta ympäristöstä otetuissa näytteissä. Itämerestä ja muualta otettujen näytteiden mukaan osittain bromattujen PBDE-yhdisteiden pitoisuus on suurempi ravintoketjun loppupäässä olevissa eliöissä.

Yleensä ihmiset altistuvat todennäköisimmin PBDE-yhdisteille samalla tavoin kuin useille neutraaleille lipofiilisille orgaanisille halogeeniyhdisteille, kuten PCB- ja DDT-johdannaisille, eli pääasiassa ravinnon välityksellä. Hiukkasten mukana kulkeutuvat PBDE-yhdisteet voivat kuitenkin tietyissä työympäristöissä lisätä osaltaan altistumista, kun taas altistuminen kaasumaisille PBDE-yhdisteille on luultavasti merkitykseltään vähäistä näiden yhdisteiden alhaisen höyrynpaineen vuoksi.

Kromi VI

Kuudenarvoiselle kromille altistumisesta on saatavilla vähemmän tietoja kuin muille ehdotukseen sisältyville raskasmetalleille (lyijy, kadmium, elohopea) altistumisesta. Kromin (VI) vaarallisuus huolestuttaa kuitenkin jopa enemmän kuin lyijyn, kadmiumin ja elohopean aiheuttamat vaarat. Tämän vuoksi ehdotetaan, että kromiin (VI) sovelletaan samaa riskien vähentämisen toimintasuunnitelmaa kuin muihin ehdotukseen sisältyviin aineisiin.

4. Riskin kuvaaminen

Kadmium

Maailman terveysjärjestö (WHO) on määritellyt kadmiumin siedettäväksi viikkosaanniksi 7 µg painokiloa kohti (aikuisilla noin 70 µg/vrk). Keskimääräinen päivittäinen saanti vaihtelee huomattavasti eli 10-40 µg:sta useaan sataan µg:aan erittäin pilaantuneilla alueilla. Tällainen altistuminen ei näytä olevan hyväksyttävää Ruotsissa tehdyn tutkimuksen mukaan (Health effects of cadmium exposure - a review of the literature and a risk estimate, 1998). Tässä tutkimuksessa todetaan, että 70 µg:n keskimääräisellä päivittäisellä saannilla on seuraavat vaikutukset: 7 % aikuisväestöstä ja 17 % riskiryhmistä, kuten naisista, joiden rautatilanne on heikko, saa todennäköisesti kadmiumin aiheuttamia munuaisvaurioita. Jo 30 µg:n keskimääräinen päivittäinen saanti voi aiheuttaa vaurioita munuaistiehyissä 1 %:lla koko väestöstä ja jopa 5 %:lla erityisistä riskiryhmistä. Kyseisen tutkimuksen mukaan noin 10-40 %:lla ruotsalaisista synnytysikäisistä naisista rautatilanne on heikko (S-Ferrit<12 µg/l), joten heitä voidaan pitää riskiryhmään kuuluvina.

Lyijy

Vuonna 1986 WHO määritteli lyijyn siedettäväksi viikkosaanniksi lapsilla 25 ìg painokiloa kohti. Tätä enemmän lyijyä saavat lapset altistuvat pitoisuudelle, joka aiheuttaa todennäköisesti terveydellisiä haittoja. Vuonna 1992 WHO pienensi vastaavaa arvoa aikuisilla 50 ìg:sta 25 ìg:aan painokiloa kohti (sama kuin lapsilla) tavoitteenaan suojella lapsia alkiovaiheessa. Veren turvallista lyijypitoisuutta ei voida määrittää, ei etenkään lapsilla.

Tupakoimattomalla väestöllä ja vanhemmilla lapsilla tärkein lyijyn lähde on ruoka, josta he saavat päivittäin lyijyä noin 10 µg (WHO 1995). Tanskassa aikuiset saivat (1988-1992) arvion mukaan ruokavaliosta lyijyä keskimäärin 27 µg/vrk, mutta 95-persentiili oli 46 µg/vrk (LST 1995). Lyijyn saanti ruoasta on vähentynyt viimeisimmän viisivuotiskauden aikana (1993-1997) (VFD:n julkaisemattomat tulokset), mutta tietyt ryhmät ovat vieläkin vaarassa.

Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea huomauttaa äskettäisessä lausunnossaan, että viimeaikaisten Alankomaissa tehtyjen veren lyijypitoisuusmittausten mukaan noin 3,3 %:lla 1-12-vuotiaista lapsista on lyijyä veressä enemmän kuin 100 µg/l. Lisäksi tiedekomitea on todennut, että lyijyn vaikutuksia lasten terveyteen koskevan epideemisen aineiston mukaan jopa alle 100 µg:n/l lyijypitoisuus veressä voi vaikuttaa haitallisesti. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea tarkastelee tulevaisuudessa WHO:n määrittelemän nykyisen arvon käyttökelpoisuutta.

Elohopea

WHO on määritellyt elohopean siedettäväksi viikkosaanniksi 5 ìg painokiloa kohti, josta enintään 3,3 ìg saa olla metyloitua elohopeaa. Tanskan elintarvikevirasto on arvioinut tanskalaisten keskimääräiseksi elohopean saanniksi ruoasta noin 55 ìg/viikko (noin 0,8 ìg painokiloa kohti). Vaikka tämä merkitsee, että keskivertotanskalaiset eivät ole vaarassa, on arvioitu, että raskaana olevilla naisilla turvallisuusmarginaali ei ole riittävä.

PBB- ja PBDE-yhdisteet

Suuria 4- ja 5-BDE-pitoisuuksia on todettu makean veden kaloissa, kuten hauessa, ahvenessa ja ankeriaassa. Ruotsissa yhdisteiden pitoisuus äidinmaidossa on kasvanut eksponentiaalisesti 1970-luvulta alkaen. 8-BDE-yhdisteitä on löytynyt sisäilmasta tiloissa, joissa on ollut palonestoaineita sisältäviä elektroniikkalaitteita, esimerkiksi tietokoneita tai televisiovastaan-ottimia. Veren 8-BDE-pitoisuuden on todettu olevan tavallista suurempi tietokoneita käsittelevillä työntekijäryhmillä.

5-BDE- ja 8-BDE-yhdisteillä haittavaikutukseton annostaso (NOAEL) on rotilla ja kaneilla 1-2 mg/kg vuorokaudessa. On kuitenkin huomattava, että nämä eläinkokeiden perusteella saadut tiedot eivät perustu elinaikaiseen altistumiseen, joka olisi ihmisten altistumisen kannalta realistisempi vertailukohta.

5. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osuus yleisistä riskeistä

5.1. Tarkasteltavien aineiden nykyinen käyttö sähkö- ja elektroniikkalaitteissa

Kadmium

Kadmiumia käytetään painettujen piirilevyjen tietyissä komponenteissa, kuten pintaliitosvastuksissa, infrapunailmaisimissa ja puolijohteissa. Vanhantyyppisissä katodisädeputkissa on kadmiumia. Lisäksi kadmiumia käytetään PVC-muovien stabilointiaineena.

Lyijy

Käytettävästä lyijystä 1,5-2,5 % käytetään sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Muita tärkeitä käyttökohteita ovat paristot (63 %), suulakepuristetut tuotteet, kuten putket ja rakennusalan tuotteet (9 %), bensiinin lisäaineet (2 %), pigmentit, PVC:n stabilointiaineet yms. Sähkö- ja elektroniikkalaitteissa lyijyä käytetään lähinnä painettujen piirilevyjen juotoksissa, lasissa, katodisädeputkien ja hehkulamppujen lasissa ja juotoksissa sekä loisteputkissa.

Henkilökohtaisen tietokoneen katodisädeputken lasissa on noin 0,4 kg lyijyä, televisiovastaanottimessa noin 2 kg. Suurin osa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun lyijystä on peräisin näissä olevasta lyijyoksidista. Katodisädeputkissa lyijy on silikaatteina. Hehku-lampun lyijy-tinajuotoksissa on 0,3-1 g lyijyä ja lasissa 0,5-1 g lyijysilikaatteja (juotoksissa ja lasissa yhteensä keskimäärin 1,5 g lyijyä). Ruotsissa hehkulampuissa käytetään lyijyä noin 100 t vuosittain. Kalustettujen piirilevyjen juotoksissa on lyijyä noin 50 g/m2.

Elohopea

Ihmisen aiheuttamat elohopeapäästöt ilmaan ovat koko maailmassa vuosittain noin 2000-3000 tonnia. On arvioitu, että vuosittain käytettävästä elohopeasta 22 % käytetään sähkö- ja elektroniikkalaitteissa. Elohopeaa käytetään pääasiassa termostaateissa, antureissa, releissä ja katkaisijoissa (esimerkiksi painetuissa piirilevyissä ja mittauslaitteissa sekä kaasupurkauslampuissa). Lisäksi elohopeaa käytetään lääkinnällisissä laitteissa, tiedonsiirtolaitteissa ja teleteknisissä laitteissa sekä matkapuhelimissa. EU:ssa käytetään vuosittain 300 tonnia elohopeaa pelkästään paikka-antureissa.

PBDE- ja PBB-yhdisteet

Bromattuja palonestoaineita käytetään nykyisin yleisesti elektroniikkatuotteissa vähentämään tulenarkuutta, mikä onkin näiden aineiden tärkein käyttötarkoitus. Käytettävistä aineista 1 % on polybromibifenyylejä (PBB-yhdisteitä) ja 9 % polybromidifenyylieettereitä (PBDE-yhdisteitä). Kaupallisessa käytössä on kolmenlaisia PBDE-yhdisteitä eli 5-, 8- ja 10-bromidifenyylieettereitä. Aineita käytetään pääasiassa neljässä sovelluksessa: painetuissa piirilevyissä, liittimissä ja muissa komponenteissa, muovikoteloissa sekä kaapeleissa. Tanskalaisen arvion mukaan noin 78 % jätteen sisältämistä bromatuista palonestoaineista on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta.

5.2. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyiseen huoltoon liittyviä ongelmia

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden sisältämät vaaralliset aineet pysyvät todennäköisesti sitoutuneena laitteisiin käyttövaiheessa eivätkä siten aiheuta merkittävästi altistumista. Laitteiden sisältämät vaaralliset aineet voivat saastuttaa ympäristöä valmistus- ja jätehuoltovaiheessa.

Tuotantovaiheessa on huolehdittava tietyistä suojelutoimenpiteistä, jotta työntekijöiden altistuminen raskasmetalleille vähenee.

Nykyään yli 90 % sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta viedään kaatopaikalle tai poltetaan tai murskataan ilman minkäänlaista esikäsittelyä. Tämän vuoksi vaarallisia aineita vapautuu huomattavasti ympäristöön. Pienistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista muodostuva jäte, joka voidaan heittää pois tavallisen kotitalousjätteen mukana, viedään yleensä suoraan poltettavaksi tai kaatopaikalle. Näiden kahden vaihtoehdon osuudet jätehuollosta vaihtelevat huomattavasti eri jäsenvaltioissa (Tanska: 90 % jätteenpolttoon, 10 % kaatopaikalle; Kreikka: 100 % kaatopaikalle).

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun poltto

Suuri osa jätteenpolton lyijypäästöistä on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta. Noin 50 % polttimiin menevästä lyijystä on peräisin sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta.

Polton jälkeen 65 % lyijystä on kuonassa, 35 % jäännöksissä ja 1 % ilmassa.

* Äskettäin tehdyissä tutkimuksissa arvioidaan, että jätteenpolton elohopeapäästöt yhteisössä ovat 36 tonnia vuodessa ja kadmiumpäästöt 16 tonnia vuodessa.

* Koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää raskasmetalleja, merkittävää määrää kuonasta on pidettävä vaarallisena. Niinpä kuona on sijoitettava vaarallisen jätteen kaatopaikoille. Saastumatonta kuonaa voitaisiin käyttää rakennusmateriaalina.

* Koska lentotuhka ja muut jäännökset, jotka tavallisesti muodostavat seoksen, sisältävät paljon raskasmetalleja, ne on vietävä valvotuille kaatopaikoille. Raskasmetallien leviäminen ympäristöön on näin ollen mahdollista.

Tulevassa jätteenpoltosta annettavassa direktiivissä (yhteinen kanta 7/2000, 25.11.1999) määritellään tiukat päästöjen raja-arvot, joiden ansiosta eri epäpuhtauksien päästöt ilmaan vähenisivät huomattavasti. Direktiivi korvaa yhdyskuntajätteiden uusien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 8. kesäkuuta 1989 annetun direktiivin 89/369/ETY sekä yhdyskuntajätteiden olemassa olevien polttolaitosten aiheuttaman ilman pilaantumisen ehkäisemisestä 21. kesäkuuta 1989 annetun direktiivin 89/429/ETY. Mitä enemmän päästöjä vähennetään, sitä suurempi tulee olemaan pohja- ja lentotuhkan sekä poistokaasujen puhdistuksessa muodostuvien jäännösten epäpuhtauspitoisuus. Jäännöksissä olevat epäpuhtaudet aiheuttavat sekä jätehuolto-ongelmia että mahdollisesti epäpuhtauksien leviämistä ympäristöön, ja lisäävät siten näille aineille altistumisen vaaraa. Myrkyllisyyttä, ekomyrkyllisyyttä ja ympäristöä käsittelevä tiedekomitea huomauttaa äskettäin antamassaan lausunnossa, että lyijyllä saastuneet kuonat ja pohjatuhkat on mahdollisesti sijoitettava kaatopaikalle. Tällöin hidas huuhtoutuminen on mahdollista. Vaikka vaikutukset ovat todennäköisesti pieniä, ne voivat heikentää kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista. Tiedekomitea huomauttaa lisäksi, että kestävään kehitykseen liittyvät kysymykset on ratkaistava lentotuhkien osalta.

(Pienten) sähkö- ja elektroniikkalaitteiden polttaminen lisää kuonan, poistokaasun tai suodatuskakun metallipitoisuutta, myös raskasmetallipitoisuutta [66]. Alankomaalaisen tutkimuksen [67] mukaan lähes kaikki Alankomaissa syntyvä pohjatuhka (noin 600 000 tonnia vuonna 1995) käytetään täyttömateriaalina tienrakennusalalla. Jotta käyttö on ympäristön kannalta turvallista, pohjatuhkan on täytettävä tekniset vaatimukset, erityisesti eri aineiden huuhtoutumista koskevat vaatimukset. Jopa niissä tapauksissa, joissa tietyn määrän raskasmetalleja sisältävä pohjatuhka puhdistetaan erityiskäsittelyjen avulla, tuhkaa voidaan käyttää rakennusmateriaalina ainoastaan, jos muut ympäristövaatimukset täyttyvät. Tutkimuksessa laskettiin, että jos pieniä kodinkoneita ja muita laitteita ei enää polteta muun jätteen mukana, kuparin, lyijyn, nikkelin ja muiden metallien pitoisuus laskee niin paljon, että pohjatuhka täyttää Alankomaissa asetetut huuhtoutumista koskevat vaatimukset, ja sitä voitaisiin siten käyttää rakennustyömailla.

[66] Esimerkiksi kiinteän yhdyskuntajätteen poltosta jäävän pohjatuhkan sisältämästä kuparista 40 % on peräisin pienistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista (vertaa Modelmatige analyse van integraal verbranden van klein chemisch afval en klein wit- en bruingoed (Alankomaat 1996), TNO rapport voor VROM/DGM (Directie Afvalstoffen)). Yksi tärkeimmistä polttolaitosten kuonan kuparipitoisuuden lisääntymisen aiheuttamista ongelmista on, että tämä vaikeuttaa näiden kuonien hyödyntämistä uusiorakennusaineena ympäristön huomioon ottavalla tavalla. Lisätietoja kuonan, poistokaasujen, suodatuskakun ja lentotuhkan sisältämistä raskasmetalleista teoksessa "Messung der Güter- und Stoffbilanz einer Müllverbrennungsanlage" (Wien 1994), Umweltbundesamt ja MA 22.

[67] Alankomaat 1996, TNO rapport voor VROM/DGM (Directie Afvalstoffen).

Bromatut palonestoaineet

Useiden lähteiden mukaan PBDE- ja PBB-yhdisteistä voi muodostua polybromidibentsofuraaneja ja polybromidibentso-p-dioksiineja tietyissä poltto/pyrolyysiolosuhteissa. Noin 300°C:n lämpötilassa dioksiineja muodostuu eniten. Alankomaalaisista yhdyskuntajätteen polttolaitoksista kerättyjen tietojen mukaan dioksiinin muodostuksen ja jätteen bromipitoisuuden välillä ei kuitenkaan havaittu selvää yhteyttä. Asian arviointi edellyttää kuitenkin lisätutkimusta. Erityisesti tarvittaisiin tietoja, joiden perusteella voitaisiin määritellä kynnysarvo, jota suurempi halogenoitujen aineiden pitoisuus vaikuttaisi dioksiinien muodostumiseen. Dioksiinien muodostumista bromattujen palonestoaineiden kierrätyksen aikana käsitellään myös jäljempänä tässä asiakirjassa.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sijoittaminen kaatopaikalle

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämien eri aineiden vuoksi tämä romu vaikuttaa ympäristöön haitallisesti kaatopaikalla. Kun edellä mainittuja epäpuhtauksia sisältävää romua hävitetään yhdyskuntajätteen mukana, epäpuhtaudet voivat huuhtoutua sadeveden ja erilaisten kemiallisten ja fysikaalisten prosessien vaikutuksesta. Ympäristövaikutukset ovat tietysti huomattavasti suuremmat, jos sähkö- ja elektroniikkalaiteromua säilytetään valvomattomilla kaatopaikoilla, mitä tapahtuu vielä huomattavissa määrin eräissä jäsenvaltioissa [68].

[68] Esimerkiksi Kreikassa kaatopaikkojen kokonaismäärä on noin 5000. Arvion mukaan näistä noin 70 % on valvomattomia (jätehuollon suunnittelukonferenssi, Kreikka 16.-17.1.1997). Portugalissa valvomattomia kaatopaikkoja on noin 300 (jätehuollon suunnittelukonferenssi, Portugali 23.-24.1.1997). Huomattakoon, että tilanne on vielä heikompi useimmissa Euroopan Unionin jäsenyyttä hakeneissa maissa.

Elohopeaa huuhtoutuu, kun tietyt elektroniikkalaitteet, kuten elohopeakatkaisijat, tuhoutuvat. Bromattuja palonestoaineita tai kadmiumia sisältävistä muoveista voi kaatopaikalla huuhtoutua maaperään ja pohjaveteen sekä polybromidifenyylieettereitä (PBDE-yhdisteitä) että kadmiumia. PBB-yhdisteiden on todettu olevan 200 kertaa liukoisempia kaatopaikkojen valumaveteen kuin tislattuun veteen. Tämä voi lisätä yhdisteiden esiintymistä ympäristössä. On havaittu, että rikkoutuneesta lyijyä sisältävästä lasista, esimerkiksi katodisädeputken kartiomaisesta lasista, liukenee huomattavasti lyijyioneja, jos pohjavesi on hapanta, kuten kaatopaikoilla usein on asianlaita. Näin ollen tähän lasiin sisältyvän lyijyn aiheuttama ympäristön pilaantuminen on kaatopaikoilla todennäköistä. Elohopean huuhtoutumisen lisäksi erityisongelmia aiheuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämän metallisen elohopean ja dimetyleenielohopean haihtuminen. Ruotsissa on laskettu, että tällaiset elohopeapäästöt kaatopaikoilta ovat vuosittain noin 9 tonnia. Tämä on enemmän kuin 10 % ilmaan vapautuvista elohopean kokonaispäästöistä, minkä vuoksi kaatopaikoilta vapautuvat päästöt lisäävät merkittävästi elohopealle altistumista.

Valumaveden keruu ja käsittely valvotuilla kaatopaikoilla, joissa noudatetaan ympäristön mahdollisimman pieneen kuormitukseen tähtääviä teknisiä standardeja, esimerkiksi direktiivissä 99/31/EY määriteltäviä vaatimuksia, ei eliminoi altistumista kokonaan eikä ratkaise kaikkia ongelmia. Hyvätasoisilla kaatopaikoilla huolehditaan valumaveden keruusta ja kaatopaikan pohjan tiivistämisestä. Tällöin valumavesi kerätään ja lähetetään käsiteltäväksi omaan käsittelylaitokseen tai kunnalliseen jäteveden puhdistamoon. Pahimmassa tapauksessa raskasmetallit voivat vaikeuttaa puhdistusprosessia, mutta joka tapauksessa niistä suurin osa päätyy puhdistamolietteeseen ja pienempi mutta hallitsematon osa pintavesiin. Puhdistamoliete käytetään joko viljelymailla (jos pitoisuudet ovat pienempiä kuin esimerkiksi puhdistamolietteestä 12.6.1986 annetussa neuvoston direktiivissä 86/278/ETY asetettavat raja-arvot) tai se viedään kaatopaikalle tai poltettavaksi. Kaatopaikalle sijoitettu puhdistamoliete voi aiheuttaa edellä kuvailtujen kaatopaikkojen aiheuttamien päästöongelmien kaltaisia päästöjä, sillä kaatopaikalle sijoitetun lietteen altistavaa vaikutusta ei voida kokonaan eliminoida.

On huomattava, että monilla kaatopaikoilla - valvottuja kaatopaikkoja lukuun ottamatta - ei käytetä parhaita käytettävissä olevia tekniikoita päästöjen vähentämiseksi. Ei ole todennäköistä, että valtaosa valvomattomista kaatopaikoista korvattaisiin lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä hyvätasoisilla kaatopaikoilla kaikkialla yhteisössä.

Valvomattomilla kaatopaikoilla saastunut valumavesi imeytyy suoraan maahan sekä pohja- ja pintaveteen. Edellä mainittuja epäpuhtauksia sisältävä valvomattomilta kaatopaikoilta vapautuva valumavesi voi saastuttaa vettä niin paljon, että sitä ei voida käyttää juomavetenä, koska se ei täytä juomaveden laadusta annetussa neuvoston direktiivissä 80/778/ETY juomavedelle asetettavia vaatimuksia.

Bromatut palonestoaineet

Vaikka muoveista huuhtoutuu lyhyellä aikavälillä vähän yhdisteitä, ennen pitkään yhdisteet vapautuvat muovista, ainakin sitä mukaa kun muovi hajoaa. Altistusvaikutus voi tämän vuoksi kestää satoja vuosia. Koska vaikutus voi kestää näin kauan, ratkaisevaa on, hajoavatko yhdisteet ennen kuin ne siirtyvät valumavesiin. Koska jotkut yhdisteet ovat pysyviä ympäristössä, pitkäaikainen hajakuormitus kaatopaikoilta on todennäköistä. On tärkeää muistaa, että PBB-yhdisteiden on todettu olevan 200 kertaa liukoisempia kaatopaikkojen valumaveteen kuin tislattuun veteen, mikä voi lisätä yhdisteiden vapautumista ympäristöön.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätys

Raskasmetallit

Raskasmetalleja, esimerkiksi lyijyä, elohopeaa ja kadmiumia, sisältävän sähkö- ja elektroniikkalaiteromun kierrätyksessä terästehtailta ja lyijykuparisulatoilta vapautuu vaarallisia päästöjä ilmaan. Saastunut metalliromu lisää merkittävästi näiden raskasmetallien päästöjä, erityisesti elohopean ja kadmiumin päästöjä, jotka ovat helposti haihtuvia. Tällaisten päästöjen ehkäisemiseen soveltuvat suodattimet eivät ole osa nykyistä tekniikkaa, eivät etenkään terästehtailla.

Bromatut palonestoaineet

Koska sähkö- ja elektroniikkalaiteromu sisältää halogenoituja aineita sisältäviä muoveja, sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämän metallin kierrätyksessä syntyy sekä dioksiineja että furaaneja. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sisältämät halogenoidut aineet, erityisesti bromatut palonestoaineet, aiheuttavat ongelmia myös muovien kierrätykseen kuuluvan muovien suulakepuristusprosessin aikana. Bromattuja palonestoaineita sisältävän muovin kierrätyksen aikana voi nimittäin muodostua polybromidibentsofuraaneja ja polybromidibentso-p-dioksiineja. Useiden tutkimusten mukaan dioksiinien muodostumisen vaara olisi syy siihen, miksi bromattuja palonestoaineita sisältäviä muoveja ei kierrätetä ollenkaan.

On todettu, että elektroniikkapurkamossa työskentelevillä kaikkien PBDE-johdannaisten pitoisuus seerumissa on suurempi kuin vertailuryhmällä. Ruotsalaisessa tutkimuksessa osoitettiin, että 10-BDE-yhdisteet ovat biologisesti käyttökelpoisia ja että elektroniikkapurkamoiden työntekijät altistuvat suurille PBDE-pitoisuuksille. Voidaan väittää, että erityisillä suojelutoimenpiteillä voitaisiin ratkaista nämä työterveyteen liittyvät ongelmat. On kuitenkin epätodennäköistä, että tällaiset toimenpiteet eliminoisivat työntekijöiden altistumisen riittävässä määrin. Ei myöskään voida varmistaa, että tällaiset toimenpiteet toteutettaisiin yhdenmukaisesti koko yhteisön alueella.

6. Vaarallisten aineiden korvaaminen muilla aineilla - riskinvähentämisstrategia

Tämä toimintasuunnitelma perustuu nykyisin saatavilla olevaan tieteelliseen riskinarviointi-aineistoon, ja suunnitelmaa tarkistetaan tieteellisen tutkimuksen edistyessä.

Vaihtoehdot korvattaessa vaarallisia aineita

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun nykyiseen huoltoon liittyviä erilaisia terveys- ja ympäristöongelmia voitaisiin vähentää erottamalla tämä romu kaatopaikalle ja poltettavaksi menevien jätteiden joukosta. Tähän voitaisiin päästä järjestämällä sähkö- ja elektroniikkalaiteromulle erillinen keräys-, käsittely- ja hyödyntämisjärjestelmä. Tässä vaiheessa on kuitenkin epäselvää, koska saavutettaisiin niin suuri keräysaste, että huomattava osa markkinoille saatetuista sähkö- ja elektroniikkalaitteista saataisiin kerättyä. Toistaiseksi erityisesti pienistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista muodostuvaa romua joutuu vielä nykyisin menetelmin käsiteltävän jätteen joukkoon. Vaikka sähkö- ja elektroniikkalaiteromu kerättäisiin erikseen ja kierrätettäisiin, romun sisältämät raskasmetallit sekä PBB- ja PBDE-yhdisteet aiheuttaisivat kuitenkin vaaraa terveydelle tai ympäristölle. Näin ollen jätehuoltovaiheessa ongelmallisimpien aineiden korvaaminen muilla aineilla on tehokkain keino varmistaa, että vaarallisten aineiden terveydelle ja ympäristölle aiheuttamat riskit vähenevät merkittävästi.

Bromattujen palonestoaineiden tuottajat ovat ehdottaneet, että PBB- ja PBDE-yhdisteiden suulakepuristukseen liittyviä terveysriskejä voitaisiin välttää tiukentamalla kierrätyslaitoksilla työsuojelutoimenpiteitä. On ehdotettu esimerkiksi, että työntekijät käyttäisivät suojaimia. Tällaisia toimenpiteitä olisi tuettava joka tapauksessa, ja lisäksi saatujen kokemusten perusteella voidaan osoittaa, ettei näitä toimenpiteitä voida noudattaa tiukasti Euroopan unionin kaikilla kierrätyslaitoksilla ja ettei näillä toimenpiteillä voida merkittävästi vähentää bromattujen palonestoaineiden mahdollisia haittavaikutuksia tai eliminoida niitä. On selvää, että kyseisten aineiden korvaaminen muilla aineilla suojelisi työntekijöitä parhaiten.

Suhteellisuusperiaate

Ehdotukseen sisältyvien aineiden korvaaminen muilla aineilla vaikuttaisi ympäristöön selvästikin myönteisesti. Muutamat valmistajat ovat jo lopettaneet lyijyn, elohopean, kadmiumin, kuudenarvoisen kromin ja halogenoitujen palonestoaineiden käytön useissa sovelluksissa. Tämän perusteella korvaavien aineiden käytöstä aiheutuvat kustannukset ovat melko rajalliset - ainakin käyttötarkoituksissa, joita ei ole suljettu ehdotuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Jopa näiden aineiden valmistajat hyväksyivät PBB- ja 5-BDE-yhdisteiden korvaamisen Euroopan bromattujen palonestoaineiden teollisuuden edustajista koostuvassa työryhmässä (European Brominated Flame Retardant Industry Panel, EBFRIP). Lisäksi Saksan kemianteollisuus lopetti vapaaehtoisesti PBDE- ja PBB-yhdisteiden valmistuksen jo vuonna 1986, ja sähkö- ja elektroniikkalaiteteollisuuden johtavat eurooppalaiset yritykset ovat ilmoittaneet viralliseksi politiikakseen välttää PBDE- ja PBB-yhdisteiden käyttöä tuotteissaan. Näin ollen viimeinen eurooppalainen PBB-yhdisteiden valmistaja lopetti niiden valmistuksen vuonna 2000.

Teollisuuden mukaan ongelmia aiheuttaa ainoastaan lyijyn korvaaminen juotoksissa. Lyijyn korvaaminen juotoksissa on kuitenkin teknisesti ja taloudellisesti mahdollista. Tämän ovat vahvistaneet sellaisten valmistajien käytännön kokemukset, jotka ovat jo alkaneet korvata lyijyä muilla aineilla tuotteittensa juotoksissa. Tämän vuoksi lyijyä sisältävien juotosten käytön lopettaminen on komission mielestä kohtuullisin kustannuksin mahdollista 1. tammikuuta 2008 mennessä.

Suhteellisuuteen liittyvien syiden vuoksi kyseisten aineiden käyttötarkoitukset, joissa ei vielä voida käyttää korvaavia aineita tai joissa korvaamisen kielteiset ympäristövaikutukset ovat mahdollisia saavutettavia ympäristöetuja suuremmat, suljetaan korvausvaatimuksen ulkopuolelle tai voidaan sulkea sen ulkopuolelle komiteamenettelyn avulla.

Korvaavat aineet

Kyseiset vaaralliset aineet kilpailevat jo muiden turvallisten tai vaarattomampien aineiden kanssa käytöstä lukuisissa kohteissa. Useimmissa käyttökohteissa vaarallisille aineille on jo korvaavat aineet.

Vaarallisia aineita korvaavat aineet ovat vaarattomampia kuin korvattavat vaaralliset aineet. Tekniset (tuotteen laatu, standardit, testausvaatimukset, jne.) ja taloudelliset syyt (suuremmat kustannukset) estävät vielä toistaiseksi vaarallisten aineiden yleisen korvaamisen muilla aineilla.

Viitteet

Evaluation of human toxicity by exposure to lead and inorganic lead compounds, a summary report, Elsa Nielsen, Institute of Food Safety and Toxicology Danish Veterinary and Food Administration, heinäkuu 1999.

Heavy Metals, Tanskan ympäristöministeriö, Tanska, n°3, 1994.

Some uses of lead and their possible substitute, Ruotsin kemikaalien tarkastuslaitos (KEMI), 1994.

Risk reduction, Lead, OECD, 1993.

Risk Reduction Monograph No. 4, Mercury, OECD/GD(94)98, Pariisi 1994.

Environmental Consequences of Incineration and Landfilling of Waste from Electr(on)ic Equipment (Kööpenhamina 1995), Pohjoismaiden ministerineuvosto.

The European Atmospheric Emission Inventory of Heavy Metals and Persistent Organic Pollutants for 1990, Umweltbundesamt, Saksa, 1997.

Identification of Relevant industrial Sources of Dioxins and Furans in Europe, Landesumweltamt Nordrhein-Westfalen, 1997.

"Bestimmung von polybromierten und plychlorierten Dibenzofioxinen und -furanen in verschiedenen umweltrelevanten Materialien" U. Schacht, B. Gras und S.Sievers in Dioxin-Informationsveranstaltung EPA Dioxin-Reassessment, toim. Otto Hutzinger ja Heidelore Fiedler, sisältää lisätietoja asiasta.

Risk reduction monograph n°5, CADMIUM - Background and national experience with reducing risk (OECD/GD94/97, 1994).

Sources of cadmium in the environment (OECD proceedings, 1996)

Public health implications of environmental exposure to cadmium and lead: an overview of epidemiological studies in Belgium (J. Staessen et al., CadmiBel- ja PheeCad-tutkimusryhmille tehty katsaus, 1996).

Market, evolution of technological progress and environmental impact of batteries and accumulators (ERM, 1997), Euroopan komissio POXI.

Health effects of cadmium exposure - a review of the literature and a risk estimate (Lars Järup et al. - ed Scan J Work Environ Health, 1998).

Environmental exposure to cadmium, forearm bone density, and risk of fractures: prospective population study (J. Staessen et al. PheeCad-tutkimusryhmälle tehty tutkimus, 3.4.1999).

Montanwerke Brixlegg - Wirkungen auf die Umwelt; Umweltbundesamt, Monographien Bd. 25, Wien, kesäkuu 1990.

Mechanische Aufarbeitung von elektrischen und elektronischen Altgeräten - Behandlungsvarianten in Gegenüberstellung zu einer thermischen Behandlung, Salhofer et al. Wienin maatalousyliopisto (BOKU), lokakuu 1999.

Brominated Flame Retardants - Substance Flow Analysis and Assessment of Alternatives, Tanskan ympäristönsuojeluvirasto, kesäkuu 1999.

Phase-out of PBDEs and PBBs - Report on a Governmental Commission, Ruotsin kemikaalien tarkastuslaitos, maaliskuu 1999.

Flame Retardant Exposure: Polybrominated Diphenyl Ethers in Blood from Swedish Workers, Sjödin et al., Environmental Health Perspectives, 1999.

2000/0158 (COD)

Ehdotus: EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVIKSI sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan yhteisön perustamissopimuksen ja erityisesti sen 175 artiklan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen [69],

[69] EYVL C .......

ottavat huomioon talous- ja sosiaalikomitean lausunnon [70],

[70] EYVL C .......

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon [71],

[71] EYVL C .......

toimivat perustamissopimuksen 251 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti [72],

[72] Euroopan parlamentin lausunto, .. .. ... (EYVL C .......), neuvoston yhteinen kanta.. . .. (EYVL C .....) ja Euroopan parlamentin päätös.. .. .... (EYVL C ......). .....

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Yhteisön ympäristöpolitiikan tavoitteina on erityisesti ympäristön laadun säilyttäminen, suojelu ja parantaminen, ihmisten terveyden suojelu ja luonnonvarojen harkittu ja järkevä käyttö. Politiikka perustuu periaatteille, joiden mukaan on toteutettava ehkäiseviä toimia, ympäristövahinkoja olisi torjuttava ensisijaisesti niiden lähteellä ja saastuttajan olisi maksettava.

(2) Ympäristöalan ja kestävän kehityksen politiikkaa ja toimintaa koskevassa yhteisön ohjelmassa (viides ympäristöohjelma) [73] todetaan, että kestävän kehityksen tukemiseksi tarvitaan merkittäviä muutoksia kehityksen, tuotannon, kulutuksen ja käyttäytymisen nykyisiin malleihin, ja siinä kehotetaan muun muassa vähentämään luonnonvarojen tuhlaamista ja ehkäisemään saastumista. Ohjelmassa mainitaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu (WEEE) yhtenä sääntelyä edellyttävistä aloista, jotta voitaisiin soveltaa jätteen ennaltaehkäisyn, hyödyntämisen ja turvallisen käsittelyn periaatteita.

[73] EYVL C 138, 17.5.1993, s. 5.

(3) Yhteisön jätehuoltostrategian tarkastelusta 30 päivänä heinäkuuta 1996 annetussa komission tiedonannossa [74] todetaan, että kun jätteen syntymistä ei voida välttää, jätteestä saatavat aineet on käytettävä uudelleen ja energiasisältö hyödynnettävä.

[74] KOM(1996) 399 lopullinen, 30.7.1996.

(4) Yhteisön jätehuoltostrategiasta 24 päivänä helmikuuta 1997 antamassaan päätös-lauselmassa [75] neuvosto kehotti komissiota laatimaan niin pian kuin mahdollista suunnitelmat jatkotoimista keskeisiä jätevirtoja, mukaan lukien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu, koskevan ohjelman hankkeille.

[75] EYVL C 76, 11.3.1997, s. 1.

(5) Euroopan parlamentti kehotti komissiota 14 päivänä marraskuuta 1996 antamassaan päätöslauselmassaan [76] tekemään ehdotuksia direktiiveiksi, jotka koskevat ensisijaisia jätevirtoja, mukaan lukien sähköiset ja elektroniset jätteet, ja perustamaan tällaiset ehdotukset tuottajan vastuun periaatteelle. Samassa päätöslauselmassa Euroopan parlamentti kehotti neuvostoa ja komissiota tekemään ehdotuksia toimista, joilla pyritään vähentämään jätteiden määrää.

[76] EYVL C 362, 2.12.1996, s. 241.

(6) Jätteistä 15 päivänä heinäkuuta 1975 annetussa neuvoston direktiivissä 75/442/ETY [77], sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission päätöksellä 96/350/EY [78], säädetään, että erityisdirektiiveillä voidaan antaa tiettyjä tapauksia koskevia erityissäännöksiä tai täydentää jätelajien käsittelyä koskevan perusdirektiivin säännöksiä.

[77] EYVL L 194, 25.7.1975, s. 39.

[78] EYVL L 135, 6.6.1996, s. 32.

(7) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun määrä yhteisössä lisääntyy nopeasti, vaarallisten komponenttien määrä sähkö- ja elektroniikkalaitteissa aiheuttaa vakavaa huolta jätehuoltovaiheessa eikä sähkö- ja elektroniikkalaitteita kierrätetä riittävästi.

(8) Tavoitetta sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jätehuollon parantamisesta ei voida saavuttaa tehokkaasti, jos jäsenvaltiot toimivat erikseen. Erityisesti tuottajan vastuuta koskevan periaatteen noudattaminen eri lailla eri maissa aiheuttaa huomattavia eroja taloudellisten toimijoiden taloudellisiin rasitteisiin. Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoon liittyvien kansallisten politiikkojen erot heikentävät kansallisten kierrätys-politiikkojen tehokkuutta.

(9) Direktiivin säännöksiä olisi sovellettava tuotteisiin ja tuottajiin myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien.

(10) Tähän direktiiviin olisi sisällytettävä kaikki kuluttajien käyttämät sähkö- ja elektroniikkalaitteet sekä sellaiset ammattikäyttöön tarkoitetut sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka voisivat päätyä yhdyskuntajätteisiin. Tätä direktiiviä olisi sovellettava sanotun rajoittamatta yhteisön lainsäädännön turvallisuus- ja terveysvaatimuksia sekä erityisesti yhteisön jätehuoltoa koskevan lainsäädännön ja vaarallisia aineita [79] sisältävistä paristoista ja akuista 18 päivänä maaliskuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/157/ETY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 98/101/EY [80], soveltamista.

[79] EYVL L 78, 26.3.1991, s. 38.

[80] EYVL L 1, 5.1.1999, s. 1.

(11) On tarpeen laatia mahdollisimman nopeasti säännökset sähkö- ja elektroniikkalaitteiden suunnittelusta ja valmistuksesta, jotta voidaan minimoida laitteiden vaikutus ympäristöön niiden elinkaaren aikana. Sähkö- ja elektroniikkalaitteita koskevien direktiivien yhdenmukaisuuden varmistamiseksi säännökset olisi laadittava teknistä yhdenmukaistamista ja standardointia koskevasta uudesta lähestymistavasta 7 päivänä toukokuuta 1985 annetun neuvoston päätöslauselman [81] periaatteiden mukaisesti.

[81] EYVL C 136, 4.6.1985, s. 1.

(12) Erillinen keräys on edellytys sille, että varmistetaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erityinen esikäsittely ja kierrätys ja saavutetaan ihmisten ja eläinten terveyden sekä ympäristön suojelun haluttu taso yhteisössä. Kuluttajien on aktiivisesti vaikutettava keräyksen onnistumiseen, ja heitä pitäisi rohkaista palauttamaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromu. Tätä varten olisi huolehdittava käytännön järjestelyistä sähkö- ja elektroniikkaromun palauttamiseksi, muun muassa järjestämällä yleisiä keräyspisteitä, joihin kotitaloudet voisivat palauttaa laitteensa maksutta.

(13) Kotitalouksien käyttämien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräykselle olisi vahvistettava tavoite, jotta voitaisiin saavuttaa suojelun haluttu taso ja yhdenmukaiset ympäristötavoitteet yhteisössä ja erityisesti varmistaa, että jäsenvaltiot pyrkivät luomaan tehokkaita keräysjärjestelmiä.

(14) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun erityinen esikäsittely on välttämätöntä, jotta voitaisiin välttää epäpuhtauksien leviäminen kierrätettävään materiaaliin tai jätevirtaan, ja se on tehokkain tapa varmistaa, että yhteisössä toimitaan ympäristön suojelun halutun tason mukaisesti. Kierrätysjärjestelmissä olisi noudatettava tiettyjä vähimmäisvaatimuksia, jotta estettäisiin sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyyn liittyvät kielteiset ympäristövaikutukset.

(15) Hyödyntämisen, erityisesti uudelleenkäytön ja kierrätyksen, olisi oltava mahdollisimman laajamittaista, ja tuottajia olisi rohkaistava käyttämään kierrätettyä materiaalia uusissa laitteissa.

(16) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon ja rahoituksen pääperiaatteet on määriteltävä yhteisön tasolla ja rahoitusjärjestelmien avulla on vaikutettava siihen, että keräysaste on korkea ja noudatetaan tuottajan vastuuta koskevaa periaatetta. Jotta tuottajan vastuuta koskevasta periaatteesta saataisiin hyötyä mahdollisimman tehokkaasti, tuottajia olisi rohkaistava huolehtimaan velvollisuudestaan yksilöllisesti sillä edellytyksellä, että ne osallistuvat niiden tuotteiden jätehuollon rahoittamiseen, jotka on saatettu markkinoille ennen tässä direktiivissä säädetyn rahoitusvelvoitteen voimaantuloa.

(17) Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromu maksutta. Tuottajien olisi sen vuoksi rahoitettava sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittely, hyödyntäminen ja käsittely. Jotta voitaisiin vähentää ennen tämän direktiivin voimaantuloa markkinoille saatetuista tuotteista syntyneen jätteen ("vanhan jätteen") huollosta tuottajille aiheutuvia kustannuksia, olisi säädettävä siirtymäkaudesta. Vanhan jätteen huoltoa koskevan rahoitusvastuun olisi kuuluttava kaikille tämänhetkisille tuottajille, ja siitä olisi huolehdittava joko erillisten tai yhteisten järjestelmien avulla. Yhteiset järjestelmät olisi toteutettava niin, että kapealla alalla toimivat ja pienet tuottajat, maahantuojat ja uudet tuottajat eivät jää niiden ulkopuolelle.

(18) Käyttäjille suunnattu tiedotus keräysjärjestelmistä ja niiden merkityksestä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollossa on ehdoton edellytys sähkö- ja elektroniikkajätteiden keräyksen onnistumiselle. Käyttäjille annettaviin tietoihin kuuluvat myös sellaisten sähkö- ja elektroniikkalaitteiden asianmukaiset merkinnät, jotka voisivat vahingossa päätyä roskakoreihin tai muuhun samanlaiseen yhdyskuntajätteiden keräykseen.

(19) Tiedot, joita tuottajat antavat esikäsittelylaitoksille, ovat tärkeitä, sillä ne helpottavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huoltoa ja erityisesti sen esikäsittelyä.

(20) Tiedot yhteisössä markkinoille saatettujen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden lukumääristä ja painosta sekä kerättyjen ja kierrätettyjen sähkö- ja elektroniikkajätteiden määristä ovat tarpeen keräysjärjestelmien onnistumisen seuraamiseksi.

(21) Koska tämän direktiivin täytäntöönpanemisen edellyttämät toimenpiteet ovat menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY [82] 2 artiklassa tarkoitettuja laajakantoisia toimenpiteitä, olisi niistä päätettävä kyseisen päätöksen 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä noudattaen,

[82] EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla Tavoitteet

Tämän direktiivin ensisijaisena tavoitteena on sähkö- ja elektroniikkalaiteromun syntymisen ennaltaehkäisy ja lisäksi romun uudelleenkäyttö, kierrätys ja muut hyödyntämistavat, jotta voitaisiin vähentää jätteen käsittelyä. Direktiivillä pyritään myös tehostamaan kaikkien taloudellisten toimijoiden, erityisesti sähkö- ja elektroniikkaromun esikäsittelyyn osallistuvien toimijoiden ympäristönsuojelutoimia sähkö- ja elektroniikkalaitteitten elinkaaren aikana.

2 artikla Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin, jotka kuuluvat liitteen 1A ryhmiin.

2. Liitteen 1A ryhmiin 8, 9 ja 10 kuuluviin sähkö- ja elektroniikkalaitteisiin ei sovelleta 4 artiklan 1, 3, 4 ja 5 kohtaa eikä 7 ja 9 artiklaa.

3. Tätä direktiiviä sovelletaan sanotun rajoittamatta yhteisön lainsäädännön turvallisuus- ja terveysvaatimusten sekä erityisesti yhteisön jätehuoltoa koskevan lainsäädännön soveltamista.

3 artikla Määritelmät

Tässä direktiivissä:

a) 'Sähkö- ja elektroniikkalaitteilla' tarkoitetaan laitteita, jotka tarvitsevat sähkövirtaa tai sähkömagneettisia kenttiä toimiakseen kunnolla, sekä laitteita, joita käytetään kyseisten virtojen ja kenttien tuottamiseen, siirtämiseen ja mittaamiseen, ja jotka kuuluvat liitteessä I A lueteltuihin ryhmiin ja on suunniteltu käytettäväksi enintään 1000 voltin vaihtojännitteellä ja enintään 1500 voltin tasajännitteellä.

b) 'Sähkö- ja elektroniikkalaiteromulla' tarkoitetaan sähkö- ja elektroniikkalaitteita, jotka ovat direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a kohdassa tarkoitettuja jätteitä mukaan lukien kaikki komponentit, osakokoonpanot ja kuluvat materiaalit, jotka ovat osa tuotetta silloin, kun se poistetaan käytöstä.

c) 'Ennaltaehkäisyllä' tarkoitetaan toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on sähkö- ja elektroniikkalaiteromun sekä niiden sisältämien materiaalien ja aineiden määrän ja ympäristöhaittojen vähentäminen.

d) 'Uudelleenkäytöllä' tarkoitetaan kaikkia toimia, joissa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua käytetään samaan tarkoitukseen kuin mihin ne alun perin tarkoitettiin. Uudelleenkäyttö sisältää keräyspisteisiin, jakelijoille, kierrättäjille ja valmistajille palautetun sähkö- ja elektroniikkalaiteromun jatketun käytön.

e) 'Kierrätyksellä' tarkoitetaan jätemateriaalien jälleenkäsittelyä tuotantoprosessissa alkuperäiseen tarkoitukseen tai muihin tarkoituksiin lukuun ottamatta energian hyödyntämistä.

f) 'Energian hyödyntämisellä' tarkoitetaan palavien jätteiden käyttöä energian tuottamiseen polttamalla niitä suoraan muiden jätteiden kanssa tai erikseen kuitenkin siten, että lämpö hyödynnetään.

g) 'Hyödyntämisellä' tarkoitetaan tällä alalla sovellettavia toimia, joista säädetään direktiivin 75/442/ETY liitteessä II B.

h) 'Käsittelyllä' tarkoitetaan tällä alalla sovellettavia toimia, joista säädetään direktiivin 75/442/ETY liitteessä II A.

i) 'Esikäsittelyllä' tarkoitetaan kaikkea toimintaa sen jälkeen, kun sähkö- ja elektroniikkalaitteet on toimitettu laitokseen puhdistusta, purkamista, murskaamista, hyödyntämistä tai käsittelyä varten, sekä kaikkea muuta sähkö- ja elektroniikkalaitteiden hyödyntämiseksi ja/tai käsittelemiseksi toteutettuja toimia.

j) 'Tuottajalla' tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka

i) valmistavat ja myyvät sähkö- ja elektroniikkalaitteita omalla tuotemerkillään myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien; tai

ii) myyvät uudelleen muiden toimittajien tuottamia laitteistoja omalla tuotemerkillään myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien; taikka

iii) ammattimaisesti tuovat sähkö- ja elektroniikkalaitteita johonkin jäsenmaahan myyntitavasta riippumatta, etäkauppa ja sähköinen kauppa mukaan lukien.

k) 'Jakelijalla' tarkoitetaan kaikkia niitä, jotka tarjoavat tuotteita kaupallisesti tuotteiden käyttäjille.

l) 'Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromulla' tarkoitetaan kotitalouksista peräisin olevaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua sekä kaupasta, teollisuudesta, laitoksista tai muualta peräisin olevaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromua, joka laatunsa ja määränsä osalta on samankaltaista kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromu.

m) 'Vaarallisilla aineilla tai valmisteilla' tarkoitetaan kaikkia aineita ja valmisteita, joita on pidettävä vaarallisena neuvoston direktiivin 67/548/ETY [83] tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/45/EY [84] mukaisesti.

[83] EYVL L 196, 16.8.1967, s. 1.

[84] EYVL L 200, 30.7.1999, s. 1.

4 artikla Erillinen keräys

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perustetaan järjestelmät, joiden avulla loppukäyttäjät ja jakelijat voivat palauttaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun maksutta. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että keräyspisteitä on käytettävissä riittävästi väestötiheyteen nähden ja niihin on helppo päästä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimittaessaan uuden tuotteen jakelijat tarjoutuvat ottamaan kotitalouksilta takaisin maksutta samanlaisen sähkö- ja elektroniikkalaitteen edellyttäen, että laitteessa ei ole saastuttavia aineita mukaan lukien radioaktiiviset ja biologiset saasteet.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat huolehtivat muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksestä. Tuottajien on voitava vapaaehtoisesti perustaa ja pitää toiminnassa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun vastaanottopisteitä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki kerätty sähkö- ja elektroniikkalaiteromu siirretään valtuutettuihin esikäsittelylaitoksiin. Erikseen kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys ja kuljetus on toteutettava tavalla, joka varmistaa mahdollisesti uudelleen käytettävien ja/tai kierrätettävien komponenttien tai kokonaisten laitteiden sopivuuden uudelleenkäyttöön ja/tai kierrätykseen.

5. Jäsenvaltioiden on pyrittävä saavuttamaan viimeistään 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä erilliselle keräykselle asetettu vähimmäistavoite, joka on keskimäärin neljä kilogrammaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromua asukasta kohden vuodessa.

Niin pian kuin on mahdollista 11 artiklassa edellytettyjen tietojen perusteella asettaa kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaitteiden keräystavoite prosenttiosuutena kotitalouksille myytyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määrästä, Euroopan parlamentti ja neuvosto asettavat kyseiset pakolliset tavoitteet komission esityksestä ja jäsenvaltioissa saadut tekniset ja taloudelliset kokemukset huomioon ottaen.

5 artikla Esikäsittely

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat perustavat järjestelmiä sähkö- ja elektroniikkalaiteromun esikäsittelyä varten. Direktiivin 75/442/ETY 4 artiklan mukaisuuden varmistamiseksi, esikäsittelyn on sisällettävä vähintään kaikkien nesteiden poisto ja selektiivinen esikäsittely liitteen II mukaisesti edellyttäen, että esikäsittely ei estä komponenttien tai kokonaisten laitteiden uudelleenkäyttöä ja kierrätystä.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että esikäsittelytoimia toteuttavat laitokset ja yritykset hankkivat luvan toimivaltaisilta viranomaisilta direktiivin 75/442/ETY 9 ja 10 artiklan mukaisesti.

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntäminen voidaan vapauttaa direktiivin 75/442/ETY 11 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista lupavaatimuksista, jos toimivaltaiset viranomaiset suorittavat tarkastuksen ennen rekisteröintiä.

Tarkastuksessa on varmistettava:

a) esikäsiteltävän jätteen tyyppi ja määrä,

b) yleiset tekniset vaatimukset, joita on noudatettava, ja

c) turvatoimet.

Tarkastus on tehtävä kerran vuodessa ja jäsenvaltioiden on lähetettävä tulokset komissiolle.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki esikäsittelytoimia suorittavat laitokset ja yritykset varastoivat ja esikäsittelevät sähkö- ja elektroniikkalaiteromun liitteessä III määriteltyjen teknisten vaatimusten mukaisesti.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetussa luvassa luetellaan kaikki ehdot, jotka ovat tarpeen 1 ja 3 kohdan sekä 6 artiklan vaatimusten noudattamiseksi.

5. Esikäsittelytoimet voidaan toteuttaa myös kyseisen jäsenvaltion tai yhteisön ulkopuolella edellyttäen, että sähkö- ja elektroniikkalaiteromun siirrossa noudatetaan neuvoston asetusta (ETY) 259/93 [85].

[85] EYVL L 30, 6.2.1993, s. 1.

6 artikla Hyödyntäminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat perustavat järjestelmiä erikseen kerätyn sähkö- ja elektroniikkalaiteromun hyödyntämiseksi tämän direktiivin mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat täyttävät seuraavat erikseen kerätyn romun tavoitteet viimeistään 31 päivään joulukuuta 2005 mennessä:

a) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A ryhmään 1 (suuret kodinkoneet): hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta.

b) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A ryhmiin 2, 4, 6 ja 7, lukuun ottamatta laitteita, jotka sisältävät katodisädeputkia: hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 60 prosenttia laitteiden painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 50 prosenttia laitteiden painosta.

c) Sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka kuuluvat liitteen I A ryhmään 3, lukuun ottamatta laitteita, jotka sisältävät katodisädeputkia: hyödynnettävien materiaalien osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia laitteiden painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 65 prosenttia laitteiden painosta.

d) Kaasupurkauslamput: uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 80 prosenttia lamppujen painosta.

e) Katodisädeputkia sisältävät sähkö- ja elektroniikkalaitteet: hyödyntämisen osuuden on oltava vähintään 75 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta ja uudelleen käytettävien tai kierrätettävien komponenttien, materiaalien ja aineiden osuuden on oltava vähintään 70 prosenttia keskimääräisestä laitekohtaisesta painosta.

3. Yksityiskohtaiset säännöt, joiden mukaan valvotaan, että jäsenvaltiot noudattavat tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tavoitteita, annetaan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen viimeistään 31 päivään joulukuuta 2004 mennessä.

4. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat komission esityksestä tavoitteet hyödyntämistä, uudelleenkäyttöä ja kierrättämistä varten vuodesta 2008 eteenpäin.

7 artikla Kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon rahoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kotitaloudet voivat palauttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun 4 artiklan mukaisesti maksutta.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viiden vuoden kuluttua tämän direktiivin voimaantulosta tuottajat rahoittavat kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräyksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti perustetuissa keräyspisteissä sekä sen esikäsittelyn, hyödyntämisen ja ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittavan käsittelyn.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettu rahoitus voidaan hankkia joko yhteisten tai erillisten järjestelmien avulla. Yhteisten järjestelmien valinneiden tuottajien ja erillisten järjestelmien valinneiden tuottajien välillä ei saa olla syrjintää.

Velvollisuus rahoittaa ennen 2 kohdassa ("vanha jäte") tarkoitettua päivämäärää markkinoille saatetuista tuotteista aiheutuvan jätteen huolto kuuluu kaikille tämänhetkisille tuottajille. Jos erillisen järjestelmän valinnut tuottaja ei voi osoittaa huolehtivansa hänelle kuuluvasta vanhan jätteen osuudesta, hänen on osallistuttava vaihtoehtoisen järjestelmän rahoittamiseen.

8 artikla Muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun huollon rahoittaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muiden käyttäjien kuin kotitalouksien sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräys, esikäsittely, hyödyntäminen sekä ympäristöä mahdollisimman vähän kuormittava käsittely sisältyy sopimuksiin, jotka tehdään laitteiden tuottajan ja käyttäjän välillä laitteiden oston yhteydessä.

9 artikla Käyttäjille kohdistettu tiedotus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttäjät kotitalouksissa saavat tarvittavat tiedot:

a) heidän käytettävissään olevista palautus- ja keräysjärjestelmistä;

b) siitä, miten he voivat vaikuttaa sähkö- ja elektroniikkalaiteromun uudelleenkäyttöön, kierrätykseen ja muunlaiseen hyödyntämiseen;

c) liitteeseen IV sisältyvän tunnuksen merkityksestä.

2. Jäsenvaltioiden on rohkaistava kuluttajia vaikuttamaan osaltaan sähkö- ja elektroniikkalaiteromun keräykseen, esikäsittelyyn ja hyödyntämiseen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, jotta keräys olisi mahdollisimman laajamittaista, että tuottajat merkitsevät asianmukaisesti liitteessä IV esitetyllä tunnuksella sellaiset sähkö- ja elektroniikkalaitteet, jotka voitaisiin muutoin heittää roskakoreihin tai muihin samankaltaisiin yhdyskuntajätteen keräysjärjestelmiin. Tunnus voidaan tuotteen koosta tai toiminnasta johtuvissa poikkeustapauksissa merkitä sähkö- ja elektroniikkalaitteiden pakkaukseen.

10 artikla Esikäsittelylaitoksille toimitettavat tiedot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuottajat toimittavat esikäsittelylaitosten tarvitsemassa määrin sähkö- ja elektroniikkalaitteiden osia ja materiaaleja koskevia tunnistetietoja sekä tietoja vaarallisten aineiden ja valmisteiden sijainnista sähkö- ja elektroniikkalaitteissa.

11 artikla Tiedotusta koskevat vaatimukset

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava vuosittain tietoja komissiolle jäsenvaltioissa markkinoille saatettujen, kerättyjen ja kierrätettyjen sähkö- ja elektroniikkalaitteiden määristä ja ryhmistä. Laitteista on ilmoitettava sekä kappalemäärät että paino.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa edellytetyt tiedot toimitetaan komissiolle 1 päivään tammikuuta 2007 mennessä ja sen jälkeen joka kolmas vuosi. Tiedot on toimitettava muodossa, josta määrätään vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

12 artikla Kertomuksenantovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus direktiivin täytäntöönpanosta kolmen vuoden välein sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Kertomuksen pohjana käytetään kyselylomaketta tai mallia, jonka komissio laatii neuvoston direktiivin 91/692/ETY [86] 6 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen. Tarkoituksena on luoda tietokanta sähkö- ja elektroniikkalaiteromusta ja niiden esikäsittelystä. Kyselylomake tai malli lähetetään jäsenvaltioille kuusi kuukautta ennen kertomuksen kattaman ajanjakson alkamista. Kertomus on toimitettava komissiolle yhdeksän kuukauden kuluessa sen kattaman kolmivuotiskauden päättymisestä.

[86] EYVL L 377, 31.12.1991, s. 48.

Ensimmäinen kertomus kattaa kolmen vuoden ajanjakson 1 päivästä tammikuuta 2006 alkaen.

Komissio julkaisee kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta yhdeksän kuukauden kuluttua siitä, kun se on vastaanottanut jäsenvaltioiden kertomukset.

13 artikla Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen

Muutokset, jotka ovat tarpeen liitteiden II, III ja IV mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen on annettava 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

14 artikla Komitea

1. Komissiota avustaa direktiivin 75/442/ETY 18 artiklalla perustettu komitea.

2. Viitattaessa tähän kohtaan sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 artiklassa säädettyä sääntelymenettelyä ja otetaan huomioon mainitun päätöksen 7 ja 8 artikla.

3. Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa säädetty määräaika on [kolme kuukautta].

15 artikla Direktiivin saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava voimaan tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 30 päivään kesäkuuta 2004 mennessä [*18 kuukauden kuluessa tämän direktiivin antamisesta]. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

2. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niitä virallisesti julkaistaessa niihin on liitettävä tällainen viittaus. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa voimassa olevat lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset.

16 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan yhteisöjen virallisessa lehdessä.

17 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta Neuvoston puolesta

Puhemies Puheenjohtaja

LIITE I A

TÄMÄN DIREKTIIVIN SOVELTAMISALAAN KUULUVAT SÄHKÖ- JA ELEKTRONIIKKALAITTEIDEN RYHMÄT

1) Suuret kodinkoneet

2) Pienet kodinkoneet

3) Tieto- ja teletekniset laitteet

4) Kuluttajaelektroniikka

5) Valaistuslaitteet

6) Sähkö- ja elektroniikkatyökalut

7) Lelut

8) Lääkinnälliset laitteet (lukuun ottamatta siirteitä ja infektoituvia tuotteita)

9) Tarkkailu- ja valvontalaitteet

10) Automaatit

LIITE I B

OHJEELLINEN LUETTELO TUOTTEISTA, JOTKA KUULUVAT LIITTEESSÄ I A MAINITTUIHIN RYHMIIN

1. Suuret kodinkoneet

Suuret kylmälaitteet

Jääkaapit

Pakastimet

Pesukoneet

Vaatteiden kuivatuslaitteet

Astianpesukoneet

Ruuanlaittoon käytettävät laitteet

Sähköuunit

Sähköliedet

Mikroaaltouunit

Lämmityslaitteet

Sähkölämmittimet

Sähkötuulettimet

Ilmastointilaitteet

2. Pienet kodinkoneet

Pölynimurit

Mattoharjat

Silitysraudat

Leivänpaahtimet

Pöytägrillit

Kahvimyllyt

Sähköveitset

Kahvinkeittimet

Hiustenkuivaajat

Sähköhammasharjat

Parranajokoneet

Kellot

Vaa'at

3. Tieto- ja teletekniset laitteet

Keskitetty tietojenkäsittely:

Keskustietokoneet

Minitietokoneet

Kirjoittimet

Henkilökohtainen tietojenkäsittely:

Henkilökohtaiset tietokoneet (PC) (keskusyksikkö, hiiri, näyttö ja näppäimistö mukaan luettuina)

Kannettavat tietokoneet (keskusyksikkö, hiiri, näyttö ja näppäimistö mukaan luettuina)

Sylimikrot

Kämmenmikrot

Tulostimet

Kopiokoneet

Sähkökirjoituskoneet

Tasku- ja pöytälaskimet

Päätelaitteet ja -järjestelmät

Telekopiolaitteet

Teleksit

Puhelimet

Maksulliset puhelimet

Johdottomat puhelimet

Matkapuhelimet

Puhelinvastaajat

4. Kuluttajaelektroniikka

Radiot (kelloradiot, radionauhurit)

Televisiot

Videokamerat

Videonauhurit

Hifinauhurit

Äänentoistolaitteet

Soittimet

5. Valaistuslaitteet

Valaisimet

Loisteputket

Pienloistelamput

Korkeatehoiset purkauslamput, mukaan luettuina korkeapaine-natriumlamput ja metallihalidilamput

Matalapaineiset natriumlamput

Muut valaistuslaitteet

6. Sähkö- ja elektroniikkatyökalut

Porat

Sahat

Ompelukoneet

7. Lelut

Sähköjunat tai kilpa-autoradat

Videopelien kädessä pidettävät ohjauspäätteet

Videopelit

8. Lääkinnälliset laitteet (lukuun ottamatta siirteitä ja infektoituvia tuotteita)

Sädehoitolaitteet

Kardiologiset laitteet

Dialyysilaitteet

Hengityskoneet

Isotooppilääketieteen laitteet

In vitro -diagnostiikassa käytettävät laboratoriolaitteet

Analysaattorit

Pakastimet

9. Tarkkailu- ja valvontalaitteet

Paloilmaisimet

Lämmityksen säätölaitteet

Termostaatit

10. Automaatit

Lämminjuoma-automaatit

Kuumien/kylmien juomien, pullojen/tölkkien automaatit

Kiinteiden tuotteiden automaatit

LIITE II

Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun materiaalin ja komponenttien 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu selektiivinen esikäsittely

1) Ainakin seuraavat aineet, valmisteet ja komponentit on poistettava kaikista erikseen kerätyistä sähkö- ja elektroniikkalaitteista:

* polykloorattuja bifenyylejä (PCB) sisältävät kondensaattorit

* elohopeaa sisältävät komponentit, kuten katkaisimet

* paristot

* painetut piirilevyt

* väriainekasetit, nestemäiset ja tahnamaiset sekä värilliset väriaineet

* bromattuja palonestoaineita sisältävät muovit

* asbestijätteet

* katodisädeputket

* CFC-, HCFC- ja HFC-aineet

* kaasupurkauslamput

* yli 100 neliösenttimetrin kokoiset nestekidenäytöt ja kaikki näytöt, joiden taustavalona on kaasupurkauslamppu

Nämä aineet, valmisteet ja komponentit on käsiteltävä tai hyödynnettävä neuvoston direktiivin 75/442/ETY 4 artiklan mukaisesti.

2) Seuraavat sähkö- ja elektroniikkalaiteromun osat, jotka on kerätty erikseen, on käsiteltävä ilmoitetulla tavalla:

* katodisädeputket: fluoresoiva pinnoite on poistettava

* CFC-, HCFC- ja HFC-aineita sisältävät laitteet: Kylmälaitteiden eristeissä kuplan muodostukseen ja jäähdytyskierrossa käytetyt CFC-aineet on erotettava ja tuhottava asianmukaisesti. Sammutusvaahdossa ja jäähdytysnesteputkistossa käytetyt HCFC- ja HFC-aineet on erotettava ja tuhottava tai kierrätettävä asianmukaisesti.

* Kaasupurkauslamput: elohopea on poistettava.

LIITE III

5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tekniset vaatimukset

1) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun varastointipaikat (rajoittamatta kaatopaikoista annetun direktiivin 1999/31/EY vaatimuksia):

- läpäisemättömät pinnat

- säänkestävä peite

2) Sähkö- ja elektroniikkalaiteromun käsittelypaikat:

- vaa'at käsiteltyjen jätteiden painon mittaamiseksi

- läpäisemättömät pinnat ja vedenkestävä peite tietyillä alueilla

- asianmukainen varasto irrotettuja varaosia varten

- asianmukaiset säiliöt paristojen, polykloorattuja bifenyylejä ja polykloorattuja terfenyylejä sisältävien (PCB/PCT) kondensaattorien ja muiden vaarallisten jätteiden varastoimista varten

- laitteistot veden, myös sadeveden, käsittelyä varten.

LIITE IV

Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden merkitsemisessä käytettävä tunnus

Seuraavassa kuvassa esitetään tunnus, joka osoittaa, että sillä merkityt sähkö- ja elektroniikkalaitteet on kerättävä erikseen; tunnuksessa on pyörillä varustettu jätesäiliö, jonka yli on vedetty risti. Tunnus on merkittävä laitteisiin näkyvästi, helposti luettavasti ja pysyvästi.

>VIITTAUS KAAVIOON>