Komission tiedonanto neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Kohti päätösten saamisen ja täytäntöönpanon tehostumista Euroopan unionissa"

(98/C 33/03)

YHTEENVETO

Tällä tiedonannolla on kaksiulotteinen tehtävä.

1. Sen päätavoitteena on helpottaa Euroopan unionissa annettujen päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa, joita nykyään hallinnoidaan siviili- ja kauppaoikeudellisissa asioissa vuodelta 1968 peräisin olevalla Brysselin yleissopimuksella, jonka määräykset ulotettiin koskemaan ETA:n jäsenvaltioita Luganon yleissopimuksella.

Brysselin yleissopimuksen ansiosta jäsenvaltioissa annettujen tuomioiden täytäntöönpanossa on edistytty merkittävästi. Enemmänkin voidaan edetä menettelyn nopeuttamiseksi ja selkeyttämiseksi ja sen mukauttamiseksi tällä tavoin kansalaisten ja toimijoiden tarpeisiin kaupankäynnin vilkastuessa erityisesti sisämarkkinoilla.

Tämän tavoitteen saavuttamiseksi tässä ehdotuksessa KOM(97) 609 lopull. (1*) on useita seikkoja. Siinä ehdotetaan, että täytäntöönpanosta vastaavan viranomaisen valvonta rajoitettaisiin muodollisen säännönmukaisuuden valvonnaksi, joka perustuisi ennen kaikkea alkuperäisen jäsenvaltion tuomioistuimen antamaan asiakirjaan, josta kävisi erityisesti ilmi sen tuomion täytäntöönpanokelpoisuus, jonka liitteenä asiakirja on. Ehdotetaan myös, että tuomion tunnustamisen epäämistä koskevat perusteet tarkistettaisiin uudelleen. Näitä perusteita voidaan tarkastella ainoastaan vastaajan vaatiessa täytäntöönpanoa, jolloin vastaajalla myös on todistustaakka. On esitetty myös, että täytäntöönpanon oikeuttava päätös voitaisiin panna täytäntöön väliaikaisesti. Lopuksi suojatoimenpiteitä ja väliaikaisia toimia koskevaa järjestelmää on muutettu uudelleen korostaen kyseisten toimenpiteiden eurooppalaista ulottuvuutta. Nämä kaikki ehdotukset sisältyvät liitteenä olevaan yleissopimusehdotukseen, jonka tarkoituksena on korvata Brysselin yleissopimus.

Tässä tarkistettua yleissopimusta koskevassa ehdotuksessa on myös määräyksiä, joiden tarkoituksena on ottaa erityisesti huomioon toimivaltaa koskevissa säännöissä Brysselin yleissopimuksen allekirjoituksen jälkeen taloudellisissa suhteissa tapahtuneet muutokset ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Sen täydennykseksi tehdään kaksi ehdotusta uusiksi pöytäkirjoiksi, joiden tarkoituksena on korvata Brysselin yleissopimuksen liitteenä olevat pöytäkirjat (liitteet 1 ja 2) sekä kaksi ehdotusta Luganon yleissopimuksen samanaikaiseksi tarkistamiseksi (liite 3). Komissio toteuttaa tarvittavat toimenpiteet Amsterdamin sopimuksen voimaantullessa töiden mukauttamiseksi siviilioikeudelliseen yhteistyöhön sovellettaviin uusiin oikeussääntöihin.

2. Tiedonannon tavoitteena on myös koota oikeusalan ammattien harjoittajilta ja kaikilta, joita asia koskee, huomautuksia, jotka koskevat lainsäädännöllisiä ehdotuksia laajempia seikkoja. Sillä aloitetaan keskustelu unionin yhteisestä lähestymistavasta kansallisten prosessioikeuksien tiettyihin seikkoihin.

Itse asiassa on välttämätöntä helpottaa päätösten liikkuvuutta jäsenvaltiosta toiseen täytäntöönpanoa varten, mutta se ei yksin riitä takaamaan sitä, että kansalaiset ja toimijat voivat täysimääräisesti käyttää niille Euroopan unionin alueella kuuluvia oikeuksia. On pyrittävä itse asiassa varmistamaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti asioiden saattaminen tuomioistuimen käsiteltäviksi nopeasti, tehokkaasti ja vähin kustannuksin.

Esiin on jo tuotu oikeudellisten rajojen säilymisestä aiheutuneita vaikeuksia, jotka liittyvät asian saattamiseen tuomioistuimen käsiteltäväksi sisämarkkinoilla. Tämä pätee erityisesti kulutusasioihin (2). Tällä alalla esteet asioiden saattamisessa tuomioistuinten käsiteltäväksi tuntuvat itse asiassa kärkevimmin (3), vaikka riidat koskevat yleensä vaatimattomia summia. Nämä esteet jarruttavat myös taloudellisten toimijoiden, erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten taloudellista toimintaa (4).

Näin ollen on aiheellista antaa kuluttajille ja taloudellisille toimijoille sekä kaikille unionin kansalaisille paremmat oikeudenkäyntejä koskevat rakenteet. Komissio ehdottaa, että noudatetaan asteittain etenevää ja varovaista lähestymistapaa ja keskitytään aluksi muutamiin tärkeimpiin seikkoihin. Tässä yhteydessä olisi suotavaa pohtia maksettavaksi erääntyneiden rahasummien maksamiseen tarkoitetun nopean menettelyn toteuttamista kussakin jäsenvaltiossa sekä suorituskykyisiä välineitä tuomioiden tehokkaaksi täytäntöönpanemiseksi (keskittyen aluksi pankkitilien ulosmittaukseen). Koska täytäntöönpanon tehokkuus liittyy tiiviisti velallisen omaisuuden tunnustamiseen, olisi lisäksi harkittava eri keinoja, joilla voitaisiin varmistaa velallisen omaisuutta koskevien tietojen avoimuus, sekä täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten yhteistyön kehittämistä.

Nämä kaksi osaa edistävät yhdessä päätösten saamisen ja täytäntöönpanon tehostumista Euroopan unionissa.

Toisen tavoitteen yhteydessä jokaista, jota asia koskee, kehotetaan toimittamaan tätä tiedonantoa koskevat kommenttinsa 31 päivään huhtikuuta 1998 mennessä seuraavaan osoitteeseen:

J. Adrian Fortescue

Työryhmä "Yhteistyö oikeus- ja sisäasioiden alalla"

Euroopan komissio

Rue de la Loi/Wetstraat 200

B-1049 Bruxelles/Brussel.

JOHDANTO

Tiedonannon tarkoitus

1. Täytäntöönpanoperusteiden vapaa liikkuvuus Euroopan unionissa on nykyään varmistettu pääasiassa siviili- ja kauppa-asioissa (5) vuonna 1968 tehdyllä Brysselin yleissopimuksella. Tämä sopimus laadittiin EY:n perustamissopimuksen 220 artiklan neljännen luetelmakohdan perusteella ja laajennettiin myöhemmin koskemaan kaikkia uusia jäsenvaltioita. Tämä yleissopimus on erityisen huolellisesti viimeistelty kaksiulotteinen sopimus: siinä vahvistetaan jäsenvaltioiden tuomioistuinten kansainvälistä toimivaltaa koskevat säännöt, joiden perusteella annetut tuomiot voidaan aluksi tunnustaa täysimääräisesti, ja tähän liitetään tunnustamisen epäämisperusteiden tiukka rajoittaminen. Toisaalta yleissopimuksessa määrätään sekä yhdenmukaisesta että yksipuolisesta täytäntöönpanomenettelystä, jota on noudatettava ainakin ensimmäisessä vaiheessa.

2. Brysselin yleissopimus on erottamaton osa yhteisöprosessia, se liittyy yhteisöön ja sen tarkoituksena on täydentää EY:n perustamissopimuksessa määrättyjä vapauksia tuomioiden sujuvammalla liikkuvuudella (6). Yhteisöjen tuomioistuimen asiasta antama itsenäinen ja yhtenäistävä tulkinta perustuu tämän vuoksi Euroopan unionin oikeusalamaisten syrjintää koskevan kiellon ja yhdenvertaisten oikeuskäytäntöjen käsitteeseen. Tämä sopimus oli mallina valmisteltaessa jäsenvaltioiden ja Euroopan vapaakauppaliiton välistä vastaavanlaista yleissopimusta, joka on 16. syyskuuta 1988 allekirjoitettu Luganon yleissopimus (7).

3. Brysselin yleissopimus on nykyään ainoa jäsenvaltioiden oikeudellisessa yhteistyössä käytetty yleisväline. Toisaalta sillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden kansalliseen prosessioikeuteen. Itse asiassa yhteisön oikeudessa on perinteisesti jätetty jäsenvaltioiden tehtäväksi määrittää viranomaistensa ja tuomioistuintensa toimintaa koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näin ollen yhtenäistä eurooppalaista oikeudellista aluetta ei vielä ole olemassa, vaan pikemmikin siviiliprosessioikeuden itsenäisiksi järjestelmiksi muodostuneet kansalliset säännöstöt. Nämä järjestelmät ovat tulosta kullekin maalle ominaisesta historiallisesta kehityksestä ja näin ollen ne vaihtelevat suuresti.

Edellä esitetyssä yhteydessä tällä tiedonannolla on kaksiulotteinen tavoite:

- Toisaalta siinä esitetään konkreettisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on helpottaa tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa Euroopan unionissa. Tätä tarkoitusta varten tiedonantoon sisältyy yleissopimusehdotus, jossa annetaan myös määräyksiä, joiden tarkoituksena on ottaa huomioon taloudellisissa suhteissa viime aikoina tapahtunut kehitys ja yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytäntö. Siinä tehdään vielä kaksi ehdotusta uusiksi pöytäkirjoiksi liitettäväksi yleissopimusehdotukseen (liitteet 1 ja 2) sekä komission ehdotuksia Luganon yleissopimuksen samanaikaisesta tarkistamisesta (liite 3). Nämä ehdotukset perustuvat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen K3 artiklan 2 kohdan c alakohtaan. Amsterdamin sopimuksen voimaantulon yhteydessä ne mukautetaan siviilioikeudelliseen yhteistyöhön sovellettaviin uusiin oikeudellisiin rakenteisiin.

- Sen tavoitteena on myös saada aikaan pohdintaa ja koota kommentteja ja ehdotuksia kaikilta, joita asia koskee, Euroopan unionin mahdollisesta toiminnasta, jonka tarkoituksena on edistää oikeusalamaisten yhdenvertaisia mahdollisuuksia saattaa asiansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa tehokkaasti, nopeasti ja vähin kustannuksin. Tässä osassa ei ole toiminnallisia ehdotuksia ja sen tavoitteena on kerätä kaikkien osapuolten, joita asia koskee, kommentit ja mielipiteet pohdittaviksi ehdotetuista aiheista.

Käsiteltävänä olevaa ongelmaa koskevia tietoja

4. Brysselin yleissopimusta on muutettu hyvin vähän sen allekirjoittamisvuoden 1968 jälkeen. Yleissopimuksen määräyksiä ei ole kokonaisuudessaan tarkasteltu uudelleen, vaan siihen on ainoastaan tehty uusien jäsenvaltioiden liittymiseksi tarvittavat mukautukset. Uusien jäsenyyksien myötä myös Luganon yleissopimuksen tietyt määräykset ovat poikenneet Brysselin yleissopimuksen määräyksistä. Molempia yleissopimuksia koskevassa käytännössä on myös käynyt ilmi tiettyjen määräysten toteuttamiseen liittyviä vaikeuksia.

5. Vaikka Brysselin yleissopimus merkitsikin edistymistä asiassa, velvollisuus toteuttaa tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettely ulkomailla taphtuvaa täytäntöönpanoa varten aiheuttaa ylimääräisiä viiveitä, joskus pitkiäkin, sekä usein huomattaviakin lisäkustannuksia. Nämä kustannukset ja viiveet merkitsevät lisäystä alkuperäisessä jäsenvaltiossa toteutettuun menettelyyn jo liittyneisiin kustannuksiin ja viiveisiin, ja niistä aiheutuu se, että täytäntöönpanomenettelyn välttämiseksi asia saatetaan mieluummin ja jos mahdollista sen valtion tuomioistuimen käsiteltäväksi, jossa päätös on pantava täytäntöön. Tällaiset lisäesteet voivat jopa asettaa kyseenalaiseksi - erityisesti silloin, kun velkojen määrä on rajoitettu - oikeudellisen menettelyn tarpeellisuuden, jos asiassa haettu päätös on pantava toimeen ulkomailla olevaa vastaaja tai omaisuutta vastaan. Tämän lisäksi on olemassa omaisuuden katoamisen vaara siinä tapauksessa, että täytäntöönpano viivästyy. Nämä esteet ovat lisänä haittaamassa tuomioiden vapaata liikkuvuutta jäsenvaltiosta toiseen.

6. Tuomioiden vapaata liikkuvuutta koskevasta kysymyksestä erillään on todettava, että vaikka yksilöiden ja taloudellisten toimijoiden väliset yksityisoikeudelliset suhteet perustuvat yhteisön säännöstöön, ne toteutetaan Euroopan unionissa alueella, jolla on rinnakkain toisistaan paljon poikkeavia oikeudenkäyntijärjestelmiä, mistä aiheutuu avoimuuden puute menettelyssä, eritasoiset kustannukset ja oikeudenkäyntimenettelyjen vaihtelevan tehokkuus.

Hakemuksen jättämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, käsittelyajan määritteleminen, todistustaakka, kanteen vaikutukset ja perusteen "täytäntöönpanokelpoisuus" ovat seikkoja, joiden käsittely muiden seikkojen ohella osoittautuu erityisen vaikeaksi asiaan perehtymättömälle. Oikeudenkäyntimenettelyä koskevat säännöt ovat jo vaikeasti oikeusalamaisten saatavilla kansallisella tasolla. Entistä vaikeammin saatavilla ne ovat rajat ylittävän riita-asian yhteydessä. Yhtenäisellä alueella jokaisella on oltava mahdollisuus saada "pelisäännöt" helposti käyttöönsä ja tietää jo ennen oikeudenkäynnin aloittamista omat oikeutensa ja velvoitteensa, mitä muodollisuuksia on noudatettava, mitkä ovat toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset, mikä on vaadittujen päätösten tehokkuus sekä käytettävissä olevat valitusmahdollisuudet ja päätösten täytäntöönpanoa koskevat säännöt.

Avoimuuden puutteen lisäksi esteenä ovat oikeudenkäyntimenettelyjen eritasoiset kustannukset (8). Asianajajan kustannusten ja palkkioiden suuruus tietyissä jäsenvaltioissa ja niiden lisäksi tarvittaessa täytäntöönpanomenettelyyn liittyvät kustannukset estävät turvautumisen oikeudenkäyntimenettelyyn ja saavat monet oikeusalamaiset yksinkertaisesti luopumaan asiaan saattamisesta tuomioistuimen käsiteltäväksi (9).

Kansalliset oikeudenkäyntimenettelyt ovat usein hämäriä ja kuluiltaan hyvin eritasoisia. Niiden tehokkuus vaihtelee myös suuresti. Tietyt jäsenvaltiot ovat toteuttaneet erityisiä menettelyjä, jotka ovat nopeampia, aiheuttavat vähän kustannuksia ja jotka on paremmin mukautettu vastaamaan liike-elämän ja kansalaisten tarpeita. Toiset valtiot sitä vastoin pitävät edelleen yllä monimuotoisempia oikeudenkäyntimenettelyjä, joista voi seurata tuomioistuinten tukkeutuminen ja päätösten saamiseen kuluvan ajan huomattava pitkittyminen. Tämä ajan pitkittyminen näyttää usein suosivan vilpillisiä velallisia.

Tiedonannon sisältö

7. Jäsenvaltioiden tuomioistuinten antamien tuomioiden vapaan liikkuvuuden parantamista käsitellään parhaillaan neuvostossa kahdessa samansuuntaisessa mutta erilaisessa yhteydessä, jotka ovat Brysselin ja Luganon yleissopimusten tarkistustyö ja "eurooppalaisen täytäntöönpanoperusteen" laatiminen.

8. Brysselin ja Luganon yleissopimusten uudelleen tarkastelu, joka on parhaillaan kartoitusvaiheessa, perustuu siihen, että Itävallan, Suomen ja Ruotsin liittymisestä Brysselin yleissopimukseen 29. marraskuuta 1996 tehdyssä yleissopimuksessa kyseisten maiden tekemistä muutosesityksistä voitiin aikataulusyistä ottaa huomioon ainoastaan puhtaasti tekniset muutosesitykset. Toisaalta Luganon yleissopimuksen pysyvä komitea on esittänyt toistuvasti - kolmannessa ja neljännessä istunnossaan - toivomuksen siitä, että näiden kahden yleissopimuksen määräyksiä lähennettäisiin toisiinsa.

Jäsenvaltiot ja komissio ovat yhtä mieltä siitä, että näiden lähentämistöiden yhteydessä molempien yleissopimusten tiettyjä määräyksiä olisi tarkasteltava uudelleen ja otettava huomioon ihmissuhteiden ja taloudellisen toiminnan kasvava monimuotoisuus, kyseisen oikeudenkäyntimenettelyn sekä yhteisöjen tuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys. Neuvostossa ja Luganon yleissopimuksen pysyvässä komiteassa asiaa on ja käsitelty alustavasti jäsenvaltioiden ja komission kirjallisen muistion pohjalta, ja tarkistusta vaativat määräykset on tunnistettu.

9. Vuodesta 1995 lähtien komission yksiköt ovat miettineet, mitä mahdollisuuksia olisi säilyttää Brysselin yleissopimuksessa määrätty päätösten toimeenpanomenettely ja miten määritettäisiin esteittä ja näin ollen ilman toimeenpanomääräystä koskevaa menettelyä jäsenvaltiosta toiseen liikkuvan täytäntöönpanoperusteen mahdollinen oikeudellinen rakenne. Tällaista täytäntöönpanoperustetta voitaisiin luonnehtia "eurooppalaiseksi täytäntöönpanoperusteeksi". Tuomioiden vapaalla liikkuvuudella, jonka pitäisi olla välitön seuraus muuta liikkuvuutta koskevista vapauksista, ei itse asiassa ole konkreettista todellisuutta positiivisessa oikeudessa: kaikilla täytäntöönpanoperusteilla - riippumatta siitä ovatko ne tuomioistuimen antamia vai ei - pitää olla täytäntöönpanosta vastuussa olevan jäsenvaltion antama "kulkulupa", jonka jäsenvaltio antaa yleensä "täytäntöönpanomerkinnän" muodossa.

Samanaikaisesti näiden töiden kanssa useat jäsenvaltiot ovat ilmaisseet olevansa kiinnostuneita asiasta, ja se on otettu neuvoston oikeus- ja sisäasioita koskevaan monivuotiseen ohjelmaan (10) Suomi teki aloitteen seminaarin järjestämisestä maaliskuussa 1997 Helsinkiin. Tähän seminaariin kokoontui tutkijoita ja asiantuntijoita sekä jäsenvaltioiden hallinnon edustajia (11) käsittelemään kyseistä aihetta. Alankomaiden puheenjohtajakaudella neuvostossa on pidetty useita kokouksia, joissa asiaa on pohdittu.

Täytäntöönpanomenettelyn poistaminen edellyttää yhtenäistä menettelyä perusteen saamisessa. Asiasta on keskusteltu edellä mainituissa eri yhteyksissä, mikä selittää asialle annetun otsikon "eurooppalainen täytäntöönpanoperuste". Keskusteluissa on kuitenkin käynyt ilmi, että yhtenäisen menettelyn toteuttaminen alkuperäisessä jäsenvaltiossa ja täytäntöönpanomenettelyn poistaminen ovat kaksi eri asiaa eikä vastaus toiseen väistämättä edistä toisen ratkaisemista. Keskusteluissa on käynyt myös ilmi, ettei täytäntöönpanomenettelyn poistaminen ole toteutettavissa, erityisesti koska kyseiset menettelyt poikkeavat toisistaan eri jäsenvaltioissa. Meneillään olevan sunnittelutyön tarkoituksena on pikemminkin täytäntöönpanomenettelyn yksinkertaistaminen ja tuntuva keventäminen eikä niinkään sen poistaminen.

10. Edellä mainituissa valmistelutöissä on tuotu esiin myös suojatoimenpiteet ja väliaikaiset toimet. Näiden toimien nopea täytäntöönpano on erityisen kiperä kysymys rajat ylittävissä riita-asioissa, sillä niihin liittyy viivästyminen, joka aiheutuu ulkomailla toteutettavasta menettelystä tai kansallisesta menettelystä, johon on lisätty täytäntöönpanomenettely. Toisaalta jäsenvaltioissa tällä alalla toteutettavat oikeudelliset menettelyt vaihtelevat suuresti. Näitä toimia käsitellään Brysselin yleissopimuksessa toisarvoisesti, ja siksi niistä olisi annettava erityiset säännöt, joiden tulisi koskea toimivaltaa näiden toimien määräämisessä sekä täytäntöönpanon edellytyksiä.

11. Tässä tiedonannossa esitettävän yleissopimusehdotuksen tarkoituksena ei ole vähentää kansallisten prosessioikeuksien välisiä olennaisia eroja. Komissio katsoo kuitenkin, että asiassa olisi päästävä eteenpäin ja aloitettava perustavanlaatuinen keskustelu oikeudenkäynteihin liittyvästä ongelmistosta Euroopassa. Tällöin nämä ongelmat olisi käsitettävä laajemmin kuin tuomioistuinten välisenä yhteistyönä, ja niihin tulisi liittää mahdollisuudet saattaa asia oikeuselinten käsiteltäväksi nopeasti, tehokkaasti ja vähin kustannuksin. Komissio aikoo saada tähän keskusteluun tiiviisti mukaan oikeuden harjoittajat ja kaikki, joita asia koskee.

Itse asiassa oikeusvarmuus ja luottamus oikeuslaitoksiin ovat tärkeitä edellytyksiä sopusointuiselle kehitykselle ja toiminnalle yhteisön alueella, jolla ei ole rajoja. Näin ollen olisi kartoitettava toissijaisuusperiaatetta ja suhteellisuutta noudattaen sekä laaja-alaisemmin sitä, millä keinoin tätä varmuutta ja luottamusta voitasiin vahvistaa jokaisen kansalaisen ja kaikkien oikeusalamaisten hyväksi.

12. Tässä tiedonannossa on näin ollen toinen osa, jossa kuvataan kansallisessa lainsäädännössä oikeudenkäyntimenettelyjen alalla esiintyvistä eroista aiheutuvia vaikeuksia ja käsitellään aiheita, joista komissio toivoo syvällisempää keskustelua.

- Ensimmäinen aihe koskee oikeudenkäyntiperusteen saamiseen liittyvän menettelyn toteuttamista alkuperäisessä valtiossa (II.1). Yhdenvertaisten välineiden periaate, liike-elämän nopea tahti ja siitä johtuva vaara velkojan panttina olevan velallisen omaisuuden katoamisesta edellyttävät, että oikeusalamaisten käyttöön annettaisiin käsittelyaikoja, kustannuksia ja tehokkuutta koskevilta tuloksiltaan toisiinsa verrattavissa olevat menettelyt. Komissio katsoo, että erityistä huomiota olisi aluksi kiinnitettävä rahasummien maksamista koskevan nopean oikeudenkäyntimenettelyn toteuttamiseen kussakin jäsenvaltiossa.

- Tähän tiedonantoon kuuluu myös pohdittavaksi tarkoitettuja seikkoja, jotka koskevat tuomioistuimissa annettujen päätösten varsinaista täytäntöönpanoa (II.2). Kysymystä olisi lähestyttävä asteittain. Komissio ehdottaa, että aluksi pohdinta rajoitettaisiin koskemaan varojen pidättämistä pankkitililtä. Tässä olisi erotettava perusajatukset, joista voitaisiin muodostaa yhteinen eurooppalainen perusta.

- Toinen tärkeä pohdinnan aihe on täytäntöönpanokeinoihin tiiviisti liittyvä omaisuuden avoimuus (II.3). Komissio katsoo, että Euroopan unionin oikeusalamaisilla on oltava käytössään tältä osin toisiinsa verrattavissa olevat välineet, ja ehdottaa harkittavaksi useissa jäsenvaltioissa jo käytössä olevan "omaisuuden ilmoittamista" koskevan menettelyn mahdollista yleistämistä.

- Velkojen maksusuorituksia on viime kädessä perittävä yhä useammin ulkomailta. Tiiviimmällä kansainvälisellä yhteistyöllä pitäisi perimistä voida helpottaa. Komissio ehdottaa näin ollen yhteistyön lisäämistä mahdollisesti jäsenvaltioiden toimeenpanevien viranomaisten välisen tiedonvaihtojärjestelmän avulla siten, että noudatettaisiin valtioiden lainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä, erityisesti yksityiselämän ja tietosuojan osalta (II.4).

Näkymät

13. Uudessa sopimuksessa ilmaistaan tavoite säilyttää ja kehittää Euroopan unionia "vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueena". Tällaisen alueen toteuttamiseksi siviilioikeudellinen yhteistyö on otettu mukaan EY:n perustamissopimuksen uuteen lukuun, jossa määrätään tätä tavoitetta vastaavasta politiikasta ja joka on osana 73M artiklaa. Tässä artiklassa määrätään erityisesti, että siviilioikeudelliseen yhteistyöhön liittyviä, yli rajojen vaikuttavia toimenpiteitä, voidaan tarvittaessa toteuttaa sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi. Näiden toimenpiteiden tarkoituksena voi erityisesti olla siviilioikeudellisten menettelyjen moitteettoman toiminnan esteiden poistaminen ja siten niillä voidaan tarvittaessa suosia jäsenvaltioiden siviilioikeudellisia menettelyjä koskevien sääntöjen yhteensopivuutta. Amsterdamin sopimuksesta käy näin ollen ilmi, että jäsenvaltiot ovat tiedostaneet tämän alan erityisen merkityksen Euroopan yhdentymiselle ja erityisesti sisämarkkinoiden tehokkuudelle.

Tarkoituksen on antaa eurooppalaisille yrityksille ja Euroopan kansalaisille kansallisissa tuomioistuimissa toteutettavissa oikeudenkäyntimenettelyissä tarvittavat rakenteet.

Brysselin yleissopimus ja riita-asioita koskeviin menettelyihin liittyvät säännöt ovat entistä tärkeämmät kansalaisten ja yritysten välisissä suhteissa entistä yhtenäisemmillä sisämarkkinoilla, joilla elektronisen kaupankäynnin nopea kehitys saa uuden ulottuvuuden tulevina vuosina. Näyttää siltä, että näiden sääntöjen toiminnallista luonnetta olisi lisättävä erityisesti tuomioistuinten siviili- ja kauppa-asioita koskevien päätösten täytäntöönpanossa. Tämä tarve johtuu sisämarkkinoilla käynnissä olevasta tiivistyvästä yhdentymisprosessista ja yhteisön tulevaan laajentumiseen liittyvistä velvoitteista.

Komissio toivoo siviilioikeudellisesta yhteistyöstä keskustelua jossa otettaisiin huomioon sekä etenevä yhdentyminen että laajentuminen. Komissio katsookin parhaaksi esittää nämä aloitteet vaiheittain. Tavoitteena on ensin parantaa tuomioiden liikkuvuutta nykyisessä oikeudellisessa järjestelmässä ja aloittaa heti ongelmaan liittyvien muiden seikkojen pohdiskelu. Uuden sopimuksen voimaantuloa odotellessa komissio tekee ehdotuksensa nykyiseltä oikeudelliselta perustalta ja aloittaa pohdinnan tähän aloitteeseen kuuluvilla aloilla. Komissio korostaa, että Amsterdamin uudella sopimuksella yleissopimuksen väline voidaan korvata yhteisön välineillä, joilla on yhteisöön liittyvä institutionaalinen vaikutus eikä tähän tarvita jäsenvaltioiden ja laajentumiseen liittyvien mahdollisten uusien ehdokkaiden ratifiointia. Komissio varaa itselleen oikeuden tehdä uusia täydentäviä aloitteita harkittavaksi annetuista aiheista ja tehdä sopivalla hetkellä uuden sopimuksen yhteydessä ehdotuksen, jonka tarkoituksena on saada yleissopimuksesta yhteisön väline siten, että säilytetään mahdollisuuksien mukaan tulevan yhteisön välineen ja Luganon yleissopimuksen rinnakkaisuus. Viimeksi mainitussa yleissopimuksessa laajennetaan Brysselin yleissopimuksen säännöt koskemaan myös EFTA:n jäsenvaltioita.

I. TÄYTÄNTÖÖNPANOPERUSTEIDEN VAPAA LIIKKUVUUS

14. Kaikki ponnistelut, joilla siviili- ja kauppaoikeudellisista asioista annettujen tuomioiden liikkuvuutta pyritään parantamaan Euroopan unionissa, vaikuttavat välittömästi Brysselin ja Luganon yleissopimuksiin. Komissio katsoo, että kyseisten yleissopimusten järjestelmän yleisellä tarkistamisella voitaisiin saada aikaan, että jäsenvaltioissa annetut päätökset tunnustettaisiin helpommin ja pantaisiin täytäntöön Euroopan unionin koko alueella.

I.1. BRYSSELIN JA LUGANON YLEISSOPIMUSTEN TARKISTAMINEN

15. Komissio on samaa mieitä jäsenvaltioiden kanssa siitä, ettei nykyisen tarkistamisen tarkoituksena ole muuttaa yleissopimusten yleistä rakennetta ja johtavia periaatteita, jotka ovat jo osoittaneet tehokkuutensa.

Tavoitteena on pikemminkin lähentää mahdollisimman paljon näiden yleissopimusten määräyksiä, erityisesti sen jälkeen, kun niihin on tehty muutokset viimeisimmissä Brysselin yleissopimukseen liittymistä koskevissa yleissopimuksissa (12). On myös sovittu siitä, että molempien yleissopimusten tiettyjä määräyksiä tarkastellaan uudelleen ottaen huomioon niiden käytöstä saatu kokemus ja erityisesti yhteisöjen tuomioistuimen niille antama tulkinta. Yleissopimuksen käytöstä saadun melkein 30 vuoden kokemuksen jälkeen, on osoittautunut, että soveltamisessa ja tulkinnassa eniten vaikeuksia on tuottanut II osasto. Tässä yhteydessä komissio ehdottaa tämän toimivallan uudelleen järjestämistä. Järjestelmien oikeusvarmuutta ja tehokkuutta on myös vahvistettava ja määriteltävä itsenäisesti tietyt käsitteet sen sijaan, että turvauduttaisiin kansallisessa oikeudessa hyväksyttyihin käsitteisiin (katso esim. käsite "alemman asteen tuomioistuin" asian ollessa vireillä tai käsite "väliaikaiset toimet" (ks. II luku). Uusi sopimus on samoin kuin Brysselin yleissopimus osa yhteisön säännöstöä; näin ollen se on otettava huomioon kolmansien maiden yhteisöön liittymistä koskevassa asiakirjassa ja sen voimaantulomenettelyssä. Näin ollen ehdotetaan tarvittavien määräysten antamista tätä varten.

I.2. YKSINKERTAISTETTU TUNNUSTAMIS- JA TÄYTÄNTÖÖNPANOMENETTELY

16. Radikaalein ratkaisu täytäntöönpanomenettelystä aiheutuneisiin vaikeuksiin olisi yksinkertaisesti poistaa kyseinen menettely: koska kansalliset tuomioistuimet ovat eurooppalaisia tuomioistuimia, toisista jäsenvaltiosta lähtöisin olevat päätökset samaistetaan valtion sisäisiin päätöksiin ja niihin sovellettaisiin samaa täytäntöönpanojärjestelyä, ilman "ulkomaiseksi" luokiteltuun päätökseen erityisesti liittyvää valvontaa ja muodollisuuksia.

17. Suurin osa henkilöitä, joiden lausuntoa pyydettiin valmistelutöiden yhteydessä, piti tätä ratkaisua kuitenkin ennenaikaisena. Jotta ulkomailla tehty päätös olisi täytäntöönpanokelpoinen ja voitaisiin siten panna täytäntöön, se tarvitsee vielä tietynlaisen "kulkuluvan", jonka avulla se voidaan rinnastaa päätökseen, joka on annettu vastaanottajavaltiossa. Yleisesti esitettyjä poliittisluonteisia perusteita on määräysvalta imperium, johon oikeudellisen päätöksen täytäntöönpano perustuu. Tämä valta on etuoikeutettu ilmaisu kansallisesta suvereniteetista. Toisena perusteena ovat jäsenvaltioiden oikeudenkäyntijärjestelmien olennaiset erot "täytäntöönpanoa" koskevan perusteen määrittelyssä, oikeudellisten päätösten täytäntöönpanon yksityiskohtaisissa säännöissä ja ennen kaikkea täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten asemassa, toimivallassa ja vastuussa. Yleisesti katsotaan, että uusia muutoksia voidaan panna alulle ainostaan lähentämällä näitä määrittelyjä, yksityiskohtaisia sääntöjä ja ammatillista asemaa toisiinsa.

18. Vaikka jäsenvaltiosta toiseen ilman eri valvontaa kulkeva täytäntöönpanoperuste kohtaakin vielä lähes ylitsepääsemättömiä vaikeuksia, Euroopan unionille sitä vastoin tarjoutuu muita, nopeammin käyttökelpoisia keinoja. Täytäntöönpanoperusteiden vapaan liikkuvuuden nopeuttamisessa voidaan edistyä tuntuvasti yksinkertaistamalla tunnustamis- ja täytöntöönpanomenettelyä.

Neuvostossa on mietitty, olisiko muutokset toteuttava muuttamalla Brysselin yleissopimuksen asianmukaisia määräyksiä vai olisiko parempi laatia erillinen väline, jota sovellettaisiin ainoastaan rahassa määriteltäviä asioita koskeviin tuomioihin. Komissio katsoo, että tällä hetkellä toteutettavissa olevat muutokset olisi tehtävä Brysselin yleissopimuksen uudelleen tarkastelun yhteydessä. Ehdotettua uutta tunnustamis- ja täyäntöönpanojärjestelyä olisi sovellettava kaikkiin siviili- ja kauppaoikeudellisiin päätöksiin, jotka kuuluvat kyseisen yleissopimuksen soveltamisalaan. Ei ole olemassa oikeudellista perustetta sille, että ehdotettua uutta järjestelmää sovellettaisiin tai jätettäisiin soveltamatta sen mukaan, onko käsiteltävänä oleva velka luonteeltaan rahavelka vai ei.

Lisäksi erillisen välineen laatimisesta aiheutuisi paljon hankaluuksia ja ratkaisu voisi osoittautua huonommaksi kuin ne epäkohdat, jotka halutaan poistaa. Siitä seuraisi välittömästi se, että Brysselin yleissopimuksessa määrättyjen menettelyjen mahdollisesta soveltamisalasta suurin osa mitätöitäisiin, vaikka tarkistustyön osalta on ilmoitettu, ettei Euroopassa toteutettavan tuomioiden vapaan liikkuvuuden perustana olevan oikeudellisen välineen sisältöä aseteta olennaisilta osiltaan kyseenalaiseksi. Lisäksi näiden kahden "kilpailevan" järjestelmän päällekkäisyydellä olisi ilmeisiä kielteisiä vaikutuksia käyttäjille (tuomarit, asianajajat jne.), joista suurin osa jo ennestään tuntee hyvin vähän Brysselin yleissopimusta ja joutuisi kohtaamaan suuria tulkintaongelmia kahteen eri välineeseen perustuvissa päätöksissä.

19. Ehdotetun lähestymisen lähtökohtana on laajalti hyväksytty toteamus, että täytäntöönpanosta vastaavan jäsenvaltion viranomaisten väliintuloa voidaan vieläkin keventää ja supistaa päätöksen täytäntöönpanomerkintä tai kirjaaminen melkein pelkäksi muodollisuudeksi. On ilmeistä, että Brysselin yleissopimuksen perusteella tehdyistä täytäntöönpanonpäätöksistä tehdyt valitukset ovat vähäisiä. Kaikissa jäsenvaltioissa onkin syytä harkita - tuomioistuinten paikallinen ylikuormitus huomioon ottaen - täytäntöönpanomenettelyn nykyisen korostuneen "tuomioistuimeen sidotun" luonteen säilyttämisen tarpeellisuutta jopa menettelyn ensimmäisessä vaiheessa. Puuttumatta jäsenvaltioiden vastuuseen tältä osin olisi toivottava, että jäsenvaltiot pyrkisivät nimittämään täytäntöönpanon myöntämiseen muita viranomaisia kuin tuomioistuimia (virkamiehiä, kirjaajia . . .). Tällaisilla nimityksillä kevennettäisiin välittömästi tuomioistuinten liiallista työtaakkaa ja niistä näkyisi konkreettisesti täytäntöönpanomerkinnän saamista koskevan luonteen muuttuminen menettelyn alkuvaiheessa, koska on havaittu, että myöntämisestä tehtyjen valitusten on pysyttävä luonteeltaan oikeudellisina. Sitä vastoin niissä valtioissa, joissa päätösten, myös kansallisten päätösten, varsinaista täytäntöönpanoa varten tarvitaan tuomioistuimen ennakkolupa, kannattaisi nimetä sama tuomioistuin. Tämä nimeäminen ei olisi osoitus epäluottamuksesta ulkomaista tuomioistuinta kohtaan, vaan pikemminkin - asioiden käsittelyn yksinkertaistamista varten - halu yhdistää yhteen ainoaan paikkaan toimivalta saattaa ulkomailla tehty päätös täytäntöönpanokelpoiseksi ja samanaikaisesti määrätä varsinaisesta täytäntöönpanosta.

Komission ehdotukset, jotka koskevat varsinaista menettelyä, perustavat periaatteeseen, että täytäntöönpanomerkintä on voitava toteuttaa ilman muita muodollisuuksia siten, että sitä koskisi ainoastaan muodollinen valvonta, ilman että menettelyn tässä vaiheessa tarkasteltaisiin yleissopimuksessa määrättyjä täytäntöönpanon epäämisperusteita. Valvontaa helpotettaisiin laatimalla alkuperäisen jäsenvaltion viranomaisten antama yhdenmukainen ja monikielinen todistus (jonka malli on yleissopimusluonnoksen liitteenä), josta käyvät selvästi ilmi olennaiset edellytykset, jotka kyseisen päätöksen on täytettävä, jotta se voitaisiin panna täytäntöön. Tällöin sen asiana, jota vastaan täytäntöönpanoa on haettu, on valittaa täytäntöönpanosta ja osoittaa jonkin yleissopimuksessa määrätyn täytäntöönpanoa koskevan epäämisperusteen olemassaolo.

20. Itse asiassa menettelyn muutoksiin olisi liitettävä niiden perusteiden tarkistaminen, joilla ulkomailla tehdyn päätöksen tunnustaminen voidaan evätä (37 a artikla). Tässä tapauksessa tarkastellaan uudelleen yleiseen järjestykseen perustuvaa epäämisperustetta. Tämä peruste on nykyään ristiriidassa Euroopan yhdentymisprosessin kanssa ja käsiteltävänä olevien siviili- ja kauppaoikeudellisten seikkojen kanssa. Lisäksi on tarkasteltava siihen nojautuvaa perustetta, että vastaaja ei ole saanut haastetta asianmukaisesti ja hyvissä ajoin voidakseen puolustautua. Tämän määräyksen nykyinen tulkinta antaa itse asiassa vilpillisen vastaajan käyttöön välineen, jolla välttää täytäntöönpano. Jäsenvaltioiden lainsäädännön nykyisessä tilanteessa ei tunnu tarpeelliselta pitää yllä mahdollisuutta evätä täytäntöönpano siinä tapauksessa, ettei olisi noudatettu vastaanottajavaltion kansainvälisen yksityisoikeuden mukaisia määräyksiä henkilön asemaa, oikeustoimikelpoisuutta, avioliittoa ja perinnnönjakoa koskevissa asioissa.

Pelkästään viivyttämiseen tähtäävien valitusten välttämiseksi komissio katsoo lisäksi, että päätöksen, jolla täytäntöönpano sallitaan vastaanottajavaltiossa, on oltava väliaikaisesti täytäntöönpanokelpoinen samoin edellytyksin kuin alkuperäinen päätös. Rajoituksia on kuitenkin otettava käyttöön, jotta vältettäisiin väliaikaisesta täytäntöönpanosta mahdollisesti aiheutuvat peruuttamattomat seuraukset (36 artikla).

21. Komissio ehdottaa, että Brysselin yleissopimuksella nykyisin hallinnoitua järjestelmää muutetaan huomattavasti edellä esitettyjen suuntaviivojen mukaisesti ottaen huomioon, että tämä uusi muutos on välivaihe ja että täytäntöönpanopäätöksen poistamista kokonaan on aiheellista harkita ajallaan.

I.3. VÄLIAIKAISET TOIMET JA SUOJATOIMENPITEET

22. Väliaikaiset toimet ja suojatoimenpiteet ovat ensisijainen seikka ulkomailla tehtyjen päätösten tunnustamisessa ja täytäntöönpanossa. Menettelyyn liittyvän käsittelyajan kielteisiä seurauksia voidaan vähentää tai korvata vastaanottajavaltion myönteisellä asenteella tällaisten toimenpiteiden vastaanottamisessa. Vaikka koko Euroopan yhteisössä nämä toimenpiteet ovat viime aikoina huomattavasti kehittyneet nopeatempoisen liike-elämän vaatimusten myötä ja asian käsittelyn liiallinen viivästyminen on näin vähentynyt, kyseinen oikeudellinen väline on monipuolistunut jäsenvaltioissa hyvin eri tavoin ja toisista riippumatta. Itse asiassa Brysselin yleissopimuksessa on ainoastaan kaksi määräystä suojatoimenpiteistä ja väliaikaisista toimista: 24 ja 39 artikla, joiden konkreettisessa soveltamisessa turvaudutaan jäsenvaltioiden sisäiseen oikeuteen.

23. Eri maiden kansallisen lainsäädännön vertaileva tarkastelu osoittaa suojatoimenpiteiden ja väliaikaisten toimien määritelmien puuttuvan melkeinpä systemaattisesti ja asiaa koskevien oikeudellisten järjestelmien vaihtelevan huomattavasti. Voidaan kuitenkin havaita tiettyä yhtenevyyttä muutamissa näitä toimia koskevissa toiminnoissa: lopullisen päätöksen myöhemmän täytäntöönpanon varmistaminen (tai ainakin tällaisen täytäntöönpanon huomioon ottaminen), asianosaisten toisiasiallisen ja oikeudellisen tilanteen väliaikainen järjestely ja kyseessä olevien etujen turvaaminen erimielisyyden ratkaisemiseen asti.

Jäsenvaltioiden välinen ero kasvaa kuitenkin, jos toimenpiteillä uhataan saattaa lopullinen pääasiaa koskeva oikeudenkäynti tarpeettomaksi ja suosia tavanomaisesti sovellettavien toimivaltasääntöjen tietynlaista vääristämistä (katso esimerkiksi "référé-provision" Ranskan oikeuskäytännössä, "Befriedigungsverfügung" Saksan oikeuskäytännössä). Väliaikaisen päätöksen tekevän tuomioistuimen käyttö tällaisten toimenpiteiden määräämisessä vaihtelee aika paljon. Tietyissä valtioissa väliaikaisen päätöksen tekevällä tuomioistuimella ei ole lainkaan oikeutta vaikuttaa pääasiassa annettavaan ratkaisuun.

24. Näiden toimenpiteiden myöntämistä koskevissa edellytyksissä on huomattavia eroja. Vaikka jäsenvaltioiden lainsäädännössä yleisesti asetetaan näiden välittömästi täytäntöönpanokelpoisten toimenpiteiden saamisen edellytykseksi väitetyn velan todennäköisyys (fumus boni juris) ja riskin velan takaisinmaksamatta jättämisestä, todennäköisyys (periculum in mora) asian kiireellisyyttä tulkitaan yhä useammin sangen vapaasti. Huomattavia eroja on myös omaisuudessa, joka voi olla näiden menettelyjen kohteena, toimenpiteissä, joita voidaan toteuttaa, sekä väliaikaisen päätöksen tekevän tuomioistuimen ja lopullisen päätöksen tekevän tuomioistuimen välisissä suhteissa.

Muotoseikoissa on yleensä hyvin vähän yhteneväisyyttä. Useissa jäsenvaltioissa väliaikaisten toimien toteuttamisessa edellytetään tuomarin lupaa, joissakin jäsenvaltioissa erikoistuneen tuomarin, toisissa jäsenvaltioissa luvan antamiseen ei tarvita erikoistunutta. Joisssakin jäsenvaltioissa lupaa ei aina vaadita. Lisäksi menettelyn perusteena oleva yksipuolinen luonne on useissa jäsenvaltoissa sääntö. Toisissa jäsenvaltioissa vaaditaan kontradiktorista käsittelyä, poikkeuksena ainoastaan se, että asia on alusta alkaen erityisen kiireellinen. Tällä tavoin estetään näillä toimenpiteillä yleisesti tavoiteltu yllätysefekti.

25. Brysselin yleissopimuksessa ei ratkaista millään tavoin väliaikaisista toimista päättäviä tuomioistuimia koskevan oikeuskäytännön hajanaisuutta. Yleissopimuksen 24 artiklassa rajoitutaan asettamaan periaate, joka koskee pääasiaan liittyvää toimivaltaa koskevat muut säännöt kumoavaa toimivaltaa, eikä siinä ilmoiteta, kuka tai ketkä ovat edunsaajia tässä toimivallassa, eikä ennen kaikkea määritellä, mitä nämä suojatoimenpiteet ja väliaikaiset toimet ovat. Yhteisöjen tuomioistuin on antanut tulkinnan asiasta tämän puutteen lieventämiseksi. Se on asettanut ensimmäisen perustan yhtenäiselle ja itsenäiselle määrittelylle asiassa "Reichert II" (13) annetussa tuomiossa. Se on myös täsmentänyt näistä toimenpiteistä määräävien päätösten vapaata liikkuvuutta koskevaa järjestelmää. Yleissopimuksen 39 artiklasta, jossa määrätään suojatoimenpiteistä täytäntöönpanon sallivaa päätöstä vastaan, yhteisöjen tuomioistuin on asianmukaisesti täsmentänyt asiassa Capellon ja Aquilini v. Pelkmans (14) annetussa tuomiossa, että asianosainen, joka on vaatinut ja saanut täytäntöönpanoluvan, voi edellä mainitun artiklan nojalla ja mainitussa määräajassa saattaa täytäntöön väliaikaiset toimet ilman erityisen luvan hankkimista.

26. Komissio katsoo, että on tarpeen jatkaa yhteisöjen tuomioistuimen viitoittamalla tiellä ja panna alulle Euroopan yhteisössä pohdinta, jotka koskee keinoja varmistaa kaikkien oikeusalamaisten yhdenvertainen suojeleminen tällä alalla. Ottaen huomioon oikeusjärjestelmien erot ja toimenpiteiden vaihtelevuus asiassa olisi pohdittava suojatoimenpiteiden ja väliaikaisten toimien tavoitteita, niiden määräämisen vähimmäisedellytyksiä, kontradiktorisuussääntöä, toimenpiteen täytäntöönpanovoimaa ja valituskeinoja.

27. Komissio ehdottaa, että suojatoimenpiteet ja väliaikaiset toimet määriteltäisiin yhdenmukaisesti ja että perustana käytettäisiin asiassa "Reichert II" (15) annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asetettuja johtavia periaatteita.

28. Komissio ehdottaa myös, että suojatoimenpiteistä ja väliaikaisista toimista annetaan selvä toimivaltaa koskeva sääntö sen jäsenvaltion hyväksi, jonka alueella nämä toimenpiteet, voidaan tosiasiallisesti panna täytäntöön, siinäkin tapauksessa, että toisen jäsenvaltion tuomioistuin olisi toimivaltainen tekemään päätöksen pääasiassa (18 a artikla). Tämän uuden toimivaltaa koskevan säännön perusteena on se, että väliaikaisten toimien ja suojatoimenpiteiden kiireellisyys on ristiriidassa oikeudenkäyntimenettelyn kanssa. Tämän uuden toimivaltaa koskevan säännön perusteena on se, että väliaikaisten toimien ja suojatoimenpiteiden kiireellisyys on ristiriidassa oikeudenkäyntimenettelyn kanssa. Tätä sääntöä on noudatettava rajoittamatta pääasiaa käsittelevän tuomioistuimen luonnollista toimivaltaa tehdä myös väliaikaisia toimia koskeva ratkaisu (16).

Jos taas pääasiassa on tehty päätös, joka ei ole täytäntöönpanokelpoinen, tai pääasiassa on tehty täytäntöönpanokelpoinen päätös, jolla ei vielä ole täytäntöönpanovoimaa vastaanottajavaltiossa, tällaisen, päätöksen osalta on voitava määrätä suojatoimenpiteistä siinä valtiossa, jossa nämä toimenpiteet voidaan panna täytäntöön (17). Pääasiassa annettu päätös voidaan jo tunnustaa täysimääräisesti Brysselin yleissopimuksen 26 artiklan nojalla säännönmukaisuutta koskevan todennäköisyyden perusteella ja sen tulee vastata "eurooppalaista suojatoimenpideperustetta" (vrt. 27 artikla).

Ja jos alkuperäinen päätös on todettu täytäntöönpanokelpoiseksi vastaanottajavaltiossa, kyseisellä päätöksellä on voitava oikeuttaa täysimääräisesti vastaanottajavaltion lainsäädännössä asetetut suojatoimenpiteet ja väliaikaiset toimet, sanotun kuitenkaan rajoittamatta täytäntöönpanoa koskevan luvan antavan vastaanottajavaltion toimivaltaa panna päätös täytäntöön väliaikaisesti. Näiden toimenpiteiden toteuttaminen ei edellytä, että täytäntöönpanoa koskevasta luvasta on ilmoitettu etukäteen vastaajalle. Toimenpiteet pysyvät voimassa, kunnes kanteen nostamista koskeva määräaika on päättynyt tai kun mahdollisesta kanteesta on tehty lopullinen ratkaisu (vrt. 36 artikla).

29. Kaikki ehdotukset ovat Brysselin yleissopimuksen tarkistamista koskevassa luonnoksessa, joka on liitteessä 1. Käytännön syistä tässä yleissopimusluonnoksessa noudatetaan mahdollisimman pitkälle Brysselin yleissopimuksen rakennetta ja numerointia, ja siihen kuuluu ainoastaan määräyksiä, joissa Brysselin yleissopimukseen on toivottu muutoksia.

II. AJATUKSIA OIKEUDENHOIDON TEHOSTAMISEKSI EUROOPAN UNIONISSA

30. Kansallisten oikeudenkäyntijärjestelmien epäyhtenäisyydestä seuraa, etteivät kaikki oikeusalamaiset ole yhdenvertaisessa asemassa Euroopan unionissa. Niillä ei ole käytettävissään tehokkuudeltaan toisiinsa verrattavissa olevia välineitä. Kansalaisten ja taloudellisten kumppanien yhdenvertaisuus yhtenäisellä alueella edellyttää kuitenkin, että oikeudelliset välineet ovat saatavilla maasta toiseen siirryttäessä. Yhteisön toimielimet ovat korostaneet jo kauan ja moneen kertaan tätä oikeuden ja todellisuuden välistä eroa, jonka vuoksi oikeudellisia rajoja ei ole onnistuttu poistamaan Euroopan unionin sisältä (18). Yhteisöjen tuomioistuin on myös korostanut, että kanneperusteen toteuttaminen silloin, kun oikeuksia on loukattu yhteisön oikeutta loukkaamalla, on jäsenvaltioiden vastuulla oleva todellinen velvollisuus, joka perustuu myös EY:n perustamissopimuksen 5 artiklaan (19).

31. Asian tiedostaminen yhteisön toimielimissä on jo tietyssä määrin ollut havaittavissa useissa yhteisön säädöksissä. Neuvosto on hyväksynyt useita johdetun oikeuden säädöksiä EY:n perustamissopimuksen 66, 100 ja 100 A artiklan perusteella; eräissä niistä annetaan erityisiä sääntöjä toimivaltariidoista ja joskus lakikollisioista, ja myös erityistapauksissa olennaisten menettelysääntöjen lähentämisestä (20). Tätä lähestymistä rajoittaa kuitenkin itse tavoite, jota sillä pyritään edistämään. Näin aloitettua kansallisten toimivaltariitasääntöjen tai aineellisen prosessioikeuden sääntöjen lähentämistyötä on haitannut sen kehittyminen yksinomaan alakohtaiseksi.

32. Komissio ei halua rajoittaa uusien erityisiä aloja koskevien ehdotusten tekemistä tarvittaessa, mutta se tahtoo antaa tulevaisuudessa etusijan näiden kysymysten mahdollisimman laaja-alaiselle käsittelylle Amsterdamin sopimuksen voimaantulon jälkeen siviilioikeudelliseen yhteistyöhön liittyvien määräysten yhteydessä (73M artikla). Esiin tuotujen ogelmien monimuotoisuus sekä prosessioikeuden voimakas juurtuminen kansalliseen oikeusperinteeseen edellyttää kuitenkin asteittaisia, varovaisia ja tarpeisiin suhteutettuja toimia. Erityistä huomiota on myös kiinnitettävä asianosaisten etujen tasapainoon, erityisesti puolustusoikeuden huomioon ottamiseen.

Komissio toivoo, että huomiota kiinnitettäisiin tiettyihin menettelyissä esiintyviin eroihin, joiden säilyttämistä komissio pitää haitallisena oikeuden yhdenmukaiselle toimivuudelle Euroopan unionissa. Näitä seikkoja on jo käsitelty "eurooppalaista täytäntöönpanoperustetta", koskevissa neuvoston töissä, mikä osoittaa, että mahdollisen yhtenäisen lähestymistavan tarve on olemassa ja se tiedostetaan unionissa.

II.1. TÄYTÄNTÖÖNPANOPERUSTEEN SAAMISTA KOSKEVA MENETTELY ALKUPERÄVALTIOSSA

33. Rahasummien maksamista koskevien nopeiden menettelyjen yleistyminen ja lähentyminen ovat tärkeimpiä seikkoja suunnittelutyössä ottaen huomioon kansalaisten ja taloudellisten toimijoiden kasvavat tarpeet.

34. Itse asiassa komissio on teettänyt asiasta tutkimuksen vuonna 1994 (21) yritystoiminnan kehittämistä ja yritysympäristön parantamista koskevan yhteisön toimintasuunnitelman yhteydessä. Tutkimuksesta kävi ilmi, että toimijoiden mielestä jäsenvaltioiden oikeudellinen järjestelmä on eriarvoisella tavalla pelottava tekijä vilpillisille velallisille ja useissa jäsenvaltioissa nämä voivat jopa hyötyä taloudellisesti tästä järjestelmästä, joka voi turvata niille tietynlaisen rankaisemattomuuden. Tutkimuksesta käy myös ilmi, että tietyt pk-yritykset epäröivät kansainväliseen kauppaan ryhtymistä, sillä ne tietävät, että jos maksut jäävät saamatta, on paljon vaikeampaa saada velka maksetuksi ulkomailla kuin omassa maassa.

35. Tällainen soveliaan oikeudellisen kehyksen puuttuminen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta on jo todettu 12 päivänä toukokuuta 1995 annetussa komission suosituksessa, joka koskee kaupallisten toimien maksumääräaikoja (22). Ottaen huomioon, että velkojilla, joille tarkoitetut maksusuoritukset ovat viivästyneet, on oltava käytössään nopeita ja tehokkaita valituskeinoja vähin kustannuksin, komissio on kehottanut jäsenvaltioita parantamaan raha-asioihin liittyviä riita-asioita koskevia oikeudenkäyntimenettelyjään ja helpottamaan perimiskeinojen käyttöä rajat ylittävissä veloissa, joista ei ole valitettu. Komissio on kuitenkin joutunut toteamaan vuonna 1995 annetun suosituksen vaikutusten arvioinnista 9 päivänä heinäkuuta 1997 (23) antamassaan kertomuksessa, ettei tilanne ole juuri muuttunut jäsenvaltioissa ja että pk-yritykset epäröivät edelleen ryhtyä vientitoimintaan.

36. Edellä esitettyä komission lähestymistapaa on tuettu laajasti Euroopan parlamentissa (24), ja se perustuu itse asiassa huomattavien erojen toteamiseen verrattaessa kansallisia järjestelmiä toisiinsa. Viimeksi kuluneina 20 vuotena kussakin jäsenvaltiossa on otettu käyttöön eri asteisina erityisiä tai summaarisia oikeudenkäyntimenettelyjä. Näiden menettelyjen määrän lisääntyminen osoittaa jäsenvaltioiden halun päästä eroon keskeneräisten asioiden kroonisesta kasautumisesta ja tuomioistuinten ruuhkautumisesta. Se osoittaa samanaikaisesti, missä määrin kukin jäsenvaltio pyrkii tietyn oikeudenalan tai oikeusalamaisten ryhmän tehokkaaseen oikeusturvaan.

37. Niinpä jotkut jäsenvaltiot ovat jo ottaneet tai ottamassa käyttöön - vähäisempiä velkoja tai tarkemmin sanoen kulutusluottoihin liittyviä velkoja koskevien menettelyjen lisäksi - menettelyjä, joiden tarkoituksena on yksinkertaistaa ja nopeuttaa rahasummien perimistä sekä vähentää siitä aiheutuvia kustannuksia. Nämä menettelyt (25), eivät kuitenkaan ole käytössä kaikissa jäsenvaltioissa (26). Silloinkin kun tällaiset menettelyt ovat käytössä, niiden toteuttamiseen liittyvät aineellisoikeudelliset ja muotoseikkoja koskevat edellytykset vaihtelevat huomattavasti. Eroja ilmenee niinkin perustavaa laatua olevissa seikoissa kuin menettelyn kohteeksi pääsevän velan enimmäismäärä, menettelyn kontradiktorinen tai yksipuolinen luonne, todistuskeinot, kustannukset ja maksut, asianajajan asema. Lisäksi eri jäsenvaltioissa on muotoseikoilla erilainen ulottuvuus; menettelyt voivat jopa siirtyä täysin oikeuslaitoksen ulkopuolelle (27).

38. Tästä kasvavasta eroavuudesta aiheutuu eriarvoisuutta oikeusalamaisten käytössä olevissa oikeusvälineissä: toiset voivat käyttää erittäin tehokasta maksamismääräysmenettelyä, ja toisilla ei ole lainkaan käytettävissään tällaista keinoa, vaan he joutuvat turvautumaan pelkkiin "tavanomaisiin" menettelyihin, jotka yleensä tarkoittavat kustannuksia ja paljon pitempiä käsittelyaikoja. Lisäksi vielä tietyissä jäsenvaltioissa maksamismääräysmenettely on yksinkertaisesti kielletty rajat ylittävissä riita-asioissa (28). Viimeksi mainitussa tapauksessa kansallisten oikeudellisten välineiden eriarvoisuus voi olla huomionarvoinen seikka valittaessa toimivaltaista tuomioistuinta (forum shopping). Komissio katsoo, että kyseisiä eroavuuksia, jotka voivat vaikuttaa velallisten käyttäytymiseen, olisi vähennettävä. Yritysten välisten maksumääräysten määräaikoja koskevan suosituksen seurantatyössä (29) on itse asiassa osoitettu, että maksusuoritusten viivästymisiä on paljon vähemmän sellaisissa jäsenvaltioissa, joissa tuomioistuinten päätösten saaminen ja täytäntöönpano on nopeaa ja tehokasta eikä aiheuta suuria kustannuksia. Näissä samoissa jäsenvaltioissa tarkoituksellisesti aiheutettujen maksusuoritusten viivästymisten määrä verrattuna kaikkiin viivästymisiin on selvästi 35 prosenttia keskimääräistä alhaisempi. Voidakseen hyötyä täysimääräisesti rajojen katoamisesta toimijoilla pitää olla käytössään nopea ja tehokas menettely, josta aiheutuu vain vähäisiä kustannuksia ja joka vastaa muotoseikkoja ja aineellisoikeudellisia edellytyksiä ja antaa niille yhdenvertaisen suojan. Tämä suoja ei saa rajoittua ainoastaan taloudellisiin toimijoihin, vaan sen on koskettava kaikkia kansalaisia (kuluttajia, elatusvaatimuksia . . .), joille kuuluvaa maksusuoritusta ei ole toteutettu.

39. Maksumääräysmenettelyn yleistyttyä (30) kaikissa jäsenvaltioissa myös Brysselin yleissopimuksessa määrättyjen tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelyjen (31) käyttö helpottuu, sillä ne tulevat tällä menettelyllä tutuiksi vastuussa oleville viranomaisille. Tältä osin palautettakoon mieleen, että useissa "eurooppalaista täytäntöönpanoperustetta" koskevissa tieteellisissä töissä lähtökohtana on ollut periaate, jonka mukaan rahasumman maksamista koskevalla yhdenmukaisella menettelyllä päästäisiin eroon Brysselin yleissopimuksessa määrätystä tunnustamis- ja täytäntöönpanomenettelystä.

40. Pääperiaatteena on, että rahasumman maksamista varten toteutettua jäykkää menettelyä on vältettävä asioissa, jotka eivät toisiasiallisesti ole riita-asioita ja joissa velallinen ei kiistä velkaansa. Tämä riita-asian käänteisyyden periaate edellyttää, että oikeudenkäyntimenettelyn aloittaminen ei kuulu enää kantajalle vaan vastaajalle, jonka on - saatuaan velkojan pyynnöstä ilmoituksen maksukehotuksesta - omaksuttava aktiivinen asenne asiassa ja saatettava se tuomioistuimen käsiteltäväksi. Menettelyä luonnehtivat velallisen hiljaisella suostumuksella tuotetut oikeudelliset vaikutukset. Näin ollen on toteutettava erityisiä varotoimia velallisen ja vastaajan etujen tehokkaaksi turvaamiseksi. Velkojan pyyntöön suostumista koskevan asiakirjan tiedoksi saattamisella tai ilmoittamisella on suuri merkitys, sillä tästä toimesta alkaen lasketaan määräaika, jonka kuluessa velallinen voi esittää vastineensa ja aloittaa kontradiktorisen menettelyn.

41. Koko joukko kysymyksiä jää ratkaistavaksi senkin jälkeen, kun on päätetty edellä esitetyistä yleisistä periaatteista, jotka ovat kaikkien olemassa olevien järjestelmien perustana. Ensin olisi määritettävä, miten varmistaa asianosaisten oikeuksien tasapaino silloinkin, kun kyseessä ovat kuluttajat tai muut oikeushenkilöryhmät, joiden heikompaa asemaa markkinoilla (32) ei saisi entisestään heikentää. Lisäksi olisi määritettävä oikeudellisen viranomaisen, haastemiehen sekä asianajajan asema. Aineellinen soveltamisala, velan mahdollinen enimmäismäärä, hakemuksen yksityiskohtaiset säännöt, todistuskeinot, määräyksen tiedoksisaattamiskeinot, kanteen nostamisen keinot ja määräajat - kaikki nämä on otettava huomioon suunniteltaessa eurooppalaisen maksamismääräysmenettelyn mahdollista rakennetta. Tätä suunnittelutyötä ohjaa pyrkimys olla vahingoittamatta olemassa olevia järjestelmiä, jotka ovat osoittaneet tehokkuutensa.

II.2. PÄÄTÖSTEN TÄYTÄNTÖÖNPANO

42. Oikeudellisten päätösten nopea ja tehokas täytäntöönpano vaikuttaa osaltaan siihen, saatetaanko asia tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tuomioiden vapaa liikkuvuus on vain näennäistä, jos peruste ei toteudu yhtä tehokkaasti kaikissa jäsenvaltioissa.

43. Ei ole varmaa, että nykyisellä kansallisella lainsäädännöllä pystyttäisiin vastaamaan näihin tavoitteisiin. Pakkotäytäntöönpanokeinot järjestetään samoin kuin suojatoimenpiteet ja väliaikaiset toimet hyvin eri tavalla ja niitä koskevat edellytykset vaihtelevat erittäin paljon jäsenvaltiosta toiseen. Vaikka kaikissa jäsenvaltioissa on erilainen täytäntöönpano-oikeus velalliselle määrätyn velvollisuuden luonteesta riippuen ja useimmat jäsenvaltiot asettavat pakkotäytäntöönpanon edellytykseksi sen perusteen esittämisen tai jopa velalliselle osoitetun maksukehotuksen, on pakkotäytäntöönpanon (33) mahdollistavien perusteiden luonteissa hyvin suuria eroja. Tämä johtuu siitä, että lainvoima ei ole ainoa tätä koskeva määräävä peruste. Velallisen koko omaisuuden ulosmittauksen yleisesti hyväksyttyyn periaatteeseen sisältyy monia poikkeuksia, ja ne myös vaihtelevat erittäin paljon valtiosta toiseen. Sama pätee muutoksenhakukeinoihin, tuomioistuimen asemaan täytäntöönpanoa koskevassa riita-asiassa, täytäntöönpanon kustannuksiin tai täytäntöönpanotoimenpiteiden julkisuuteen.

44. Brysselin yleissopimuksella pyritään ainoastaan helpottamaan tuomioiden vapaata liikkuvuutta lieventämällä täytäntöönpanoa koskevia sääntöjä. Varsinaisessa täytäntöönpanossa noudatetaan sen valtion menettelysääntöjä, jossa täytäntöönpano on pantu toimeen. Täytäntöönpanoperuste ei ole siten osa tosiasiallista täytäntöönpanoa ja on vielä paljon tehtävää, ennen kuin päätösten täytäntöönpanon edellytykset ja niistä aiheutuviin vaikeuksiin liittyvät riskit ovat samat kaikissa jäsenvaltioissa (34).

45. Yhteisöjen tuomioistuimen edellä esitetyllä tavalla painottama sääntöjen erilaisuus ja monimuotoisuus liittyy itse asiassa täytäntöönpanokeinoja koskevan oikeuden erityiseen tilanteeseen, ja siinä on kyse myös henkilöoikeudesta, sopimusoikeudesta, avioliitto- ja perintöoikeudesta, vero-oikeudesta . . . sekä vakuutusoikeudesta. Tämä monialainen luonne ja siihen liittyvä ulosmittausten perinteinen alueperiaate edellyttävät varovaista ja hyvin asteittaista lähestymistapaa asiaan.

46. Pohdintaa on ehdotettu rajattavaksi ensiksi pankkitilien takavarikointia koskeviin ongelmiin, joita esiintyy lähes kaikissa jäsenvaltioissa. Tämä on periaatteessa tehokas ase vastahakoista velallista vastaan. Sen tehokkuutta on kuitenkin pidettävä suhteellisena ulosmittausten alueperiaatteen ja kansallisen lainsäädännön huomattavien erojen takia. Erityisesti pankkitileillä olevien varojen erittäin suuri katoamisriski muodostaa merkittävän esteen takavarikon toteuttamiselle ja varojen pidättämiselle. Olisi siten hyvä pohtia eri keinoja esteiden ja varojen katoamisriskin poistamiseksi ja määrittää Euroopan unionin yhteinen lähestymistapa.

47. Useita kysymyksiä on syytä tarkastella lähemmin. Ulosmittauksen paikan määrittäminen on yksi olennainen kysymys, ja ratkaisussa on otettava huomioon varojen sähköisen siirron voimakas kehitys. Perinteistä periaatetta, jonka mukaan paikka määritetään sen perusteella, missä pankki säilyttää pidätettäviä rahoja tai jossa pankki on suorittanut maksun (yleensä pankin pääkonttori) on arvioitava uudelleen tätä tarkoitusta varten.

Erityinen ongelma on myös ulosmittauksen kohteena olevan pankin ulkomaisen haaraliikkeen tai tytäryhtiön varojen ulosmittauksen laajuus, joka liittyy ulosmittausten alueperiaatteeseen. Tytäryhtiön tai haaraliikkeen katsotaan hyvin usein olevan ainakin ulosmittauksen osalta toinen laitos kuin se, jonka kautta ulosmittaus on tapahtunut.

On myös tarkasteltava huolellisesti kysymystä, joka liittyy siihen päivään, jolloin ulosmittauksen kohteena olevan kolmannen osapuolen on toimitettava velallisen tiliä koskevia tietoja, sekä sellaisten pankkitilille maksettujen luottojen kohtaloa, joita ei voi ulosmitata. Sama pätee ulosmittausta hakevalle velkojalle tietyissä jäsenvaltioissa myönnettävään erityiskohteluun, johon liittyy syrjintää koskeva riski suhteessa "kaukaisempaan" velkojaan.

II.3. OMAISUUTTA KOSKEVIEN TIETOJEN AVOIMUUS

48. Velkojan oikeuksien tehokas turvaaminen edellyttää ulkomailla tehtyjen päätösten nopeaa täytäntöönpanoa, jota voidaan helpottaa yksinkertaistetulla tunnustamismenettelyllä ja täytäntöönpanomääräyksellä, Tämä edistys voi kuitenkin usein olla näennäistä, jos velallinen todetaan varattomaksi tai hän kätkee omaisuuttaan. Velkojan on siten pystyttävä tarkasti arvioimaan velallisensa omaisuuden todellinen määrä, sen varat ja velat, ennen kuin hän päättää täytäntöönpanon jatkamisen aiheellisuudesta.

49. Velkojien yleisenä panttina oleva omaisuus on menettänyt paljon avoimuuttaan. Ennen se koostui lähinnä kiinteästä omaisuudesta, joka oli helppo määrittää ja siten ulosmittauskelpoista, mutta omaisuuden aineosat ovat nykyisin merkittävästi muuttuneet. Omaisuudesta on tullut huomattavasti aineettomampaa, ja se muodostuu nykyisin suurelta osin pankkitileistä, erilaisista palkkioista, yhtiön osakkeista, arvopapereista tai perustajien osakkeista eri puolilla Eurooppaa sijaitsevissa yrityksissä. Usein on toimittu siten, että järjestelyt takaavat haltijalle täydellisen nimettömyyden. Omaisuus on nykyisin vähemmän avointa sekä tietokoneen ja internetin (35) kehityksen takia liikkuvampaa.

50. Kansalliset lainsäätäjät ovat seuranneet kehitystä ja ryhtyneet asteittain toimenpiteisiin, joiden avulla avoimuutta lisätään ainakin osaksi. Jokaisella jäsenvaltiolla on nykyisin käytettävissään keinoja, joiden avulla haetaan ja paikannetaan velallisen omaisuuden varoja ja velkoja. Keinot ovat kuitenkin hyvin erilaisia eivätkä läheskään takaa yhtäläistä turvaa kaikille velkojille.

51. Eräs keino on pakottaa velallinen paljastamaan omaisuutensa koostumus velkojan tai täytäntöönpanosta vastaavan tuomioistuimen vaatimuksesta. Ensimmäisessä jäsenvaltioiden ryhmässä ei ole mitään tätä koskevaa oikeussääntöä. Velkojan on siten itse toteutettava tarpeelliset toimenpiteet näiden ainesosien yksilöimiseksi ja paikantamiseksi, ja usein tämä tapahtuu neuvokkaan tai liian hyvin tietoa saaneen velallisen hyväksi. Tietyissä jäsenvaltioissa ei sitä paitsi ole määräyksiä, joiden avulla voidaan rangaista velallisen toimintaa, jonka tarkoituksena on maksukyvyttömyyden järjestäminen.

Toisessa jäsenvaltioiden ryhmässä on olemassa todellinen omaisuuden ilmoittamisen velvollisuus. Ilmoitus tehdään kirjallisesti tai suullisesti tuomioistuimelle tarvittaessa valaehtoisesti kirjaajan tai oikeusviranomaisen tai erityisesti päätösten täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten läsnäollessa. Ilmoituksesta kieltäytyvä velallinen voi saada rangaistuksia ja jopa vankeusrangaistuksen. Yleensä omaisuuden ilmoitus koskee kaikkea kiinteää tai irtainta omaisuutta.

Omaisuuden ilmoittamisen tehokkuus riippuu suurelta osin sen käytöstä ja sen saamasta julkisuudesta. Tietyissä jäsenvaltioissa tätä kautta saatu tieto annetaan vain tuomioistuimelle ja asianosaisille. Ilmoitusvelvollisuuden painostava luonne on sitä vastoin huomattavasti suurempi siellä, missä kaikki asiasta kiinnostuneet tahot voivat saada tietoa asiasta tuomioistuinten rekistereiden välityksellä, Omaisuuden ilmoitusvelvollisuus on hyvin tehokas painostuskeino vilpillistä velallista vastaan.

52. Julkisten rekistereiden tutkiminen voi olla huomattava täydentävän tiedon lähde. Se voi olla jopa korvaava ratkaisu niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tunneta omaisuuden ilmoittamista. Myös tässä tapauksessa tällä keinoin saadun tiedon laajuus vaihtelee huomattavasti jäsenvaltiosta toiseen.

53. Lisäksi tietyissä jäsenvaltioissa tuomioistuimet tai muut täytäntöönpanosta vastaavat viranomaiset voivat vaatia kolmansilta osapuolilta, erityisesti pankki-tai rahoituslaitoksilta, tietoa velallisten tileistä. Muissa jäsenvaltioissa tämä on täysin mahdotonta, ja mahdollisuuden poissulkemista perustellaan usein pankkisalaisuudella.

54. Omaisuuden avoimuudessa onkin varsin merkittäviä eroja Euroopan unionissa. Joidenkin jäsenvaltioiden hienotunteisuus rohkaisee vilpillisiä velallisia siirtämään omaisuuttaan tällaiseen valtioon ulosmittauksen välttämiseksi. Toisaalta Euroopan unionin velkojat taas eivät ole yhdenvertaisessa tilanteessa, koska heidän on haettava saataviaan jossakin tietyssä jäsenvaltiossa. Komissio katsoo, ettei nykyinen tilanne ole tyydyttävä ja että tehokkaat täytäntöönpanokeinot Euroopan unionissa edellyttävät yhteensovitettua toimintaa, joten tämän järjestelmän merkityksen vuoksi olisi aiheellista pohtia omaisuuden ilmoittamisen yleistämistä keinona paikallistaa varat ja velat. Järjestelmällisen maksukyvyttömyyden vastaiset menettelyt olisi myös otettava huomioon.

Suurin osa ammattikunnasta tukee tätä lähestymistapaa; komission yksiköt kuulivat alan asiantuntijoita Helsingin seminaarin "Eurooppalainen täytäntöönpanoperuste" valmistelutöiden aikana maaliskuussa 1997. Komissio katsoo kuitenkin, että on välttämätöntä sovittaa yhteen tällaisen menettelyn tehokkuus ja toisaalta säännöt, joiden mukaan ulosmittausta ei voi suorittaa, ja toisaalta velkojan ja kolmansien osapuolien suoja kaikenlaisia asiattomia tai liiallisia tutkimustoimenpiteitä vastaan. Tietosuojaan olisi myös kiinnitettävä erityistä huomiota. Komissio aikoo näin ollen aloittaa laajat neuvottelut asiasta saadakseen asianmukaiset lausunnot niiltä piireiltä, joiden etua asia koskee.

II.4. TOIMEENPANOSTA VASTAAVIEN VIRANOMAISTEN VÄLINEN TIETOJEN VAIHTO

55. Tuomioiden tehokkuuden parantamiseen on myös liitettävä toinen ulottuvuus eli kunkin jäsenvaltion tuomioiden täytäntöönpanosta vastaavien viranomaisten välinen yhteistyö. Tätä kysymystä ei voi erottaa täytäntöönpanon kohteena olevan omaisuuden määrittämisestä, ja se kuuluu siihen luonnollisena osana. Tuleva yhteistyö on sitä laajempaa, mitä enemmän pyritään omaisuuden suurempaan avoimuuteen. Vaikka siviilioikeudellinen yhteistyö on yksi unionin tavoitteista, on kuitenkin huomattava, että Euroopan unionin tasolla ei ole nykyisin mitään yleistä monenkeskistä välinettä, jonka tavoitteena olisi keskinäisen tukijärjestelmän toteuttamisen avulla jouduttaa riita-asioiden selvittämistä ja tuomioiden täytäntöönpanoa.

56. Edellä esitetty toteamus kuuluu oikeudellisia päätöksiä tehostavana seikkana aiheisiin, joita käsiteltiin Helsingissä maaliskuussa 1997 pidetyssä seminaarissa "Eurooppalainen täytäntöönpanoperuste". Jäsenvaltioita on lisäksi kuultu tiedonvaihtojärjestelmän toteuttamisen mahdollisuudesta "Eurooppalainen täytäntöönpanoperuste" -seminaaria koskevien töiden aikana (vrt. kohta I.2). Ehdotuksen saama vastaanotto on todisteena siitä, että jäsenvaltiot ovat jossain määrin tietoisia tuomioistuinten välisen yhteistyön muodollisen kehyksen puuttumisesta tuomioiden tehokkuudelle aiheutuvista vaikeuksista.

57. Komissio puolestaan katsoo, että lainsäädännöllisten tunnustamis- ja täytäntöönpanojärjestelmien edistäminen on ensisijainen kysymys, mutta myönteisiä saavutuksia voidaan vielä kehittää näihin järjestelmiin kuuluvien jäsenvaltioiden viranomaisten välisellä yhteistyöllä. Tällaisen yhteistyön avulla voitaisiin toisaalta kiertää jäsenvaltioiden oikeusperiaatteeseen vahvasti juurtuneen, täytäntöönpanokeinoja koskevan alueperiaatteen haitat. Toisaalta on kuitenkin vaikeaa - ja tietyissä tapauksissa lähes mahdotonta - paikantaa helposti ja vähin kustannuksin velkojaa mahdollisesti tyydyttävä omaisuus. Siten asetetaan kyseenalaiseksi päätösten vapaa liikkuvuus ja tehokkuus, ja yleisemmin jäsenvaltioiden oikeuskoneistojen kyky vastata oikeusalamaisten huoliin. On siten järkevää aloittaa keskustelut jäsenvaltioiden täytäntöönpanoviranomaisten välisestä tiedonvaihdon mahdollisuudesta, muodosta ja mahdollisista yksityiskohtaisista säännöistä.

58. Jotta tällainen järjestelmä olisi tehokas, sen ei pidä rajoittua tiedonvaihtoon siitä, mitä lainsäädäntöä vastaanottajavaltio soveltaa päätösten täytäntöönpanoon. Yhteistyön tärkeimpänä tavoitteena on oltava se, että velkoja saa tietoa vastaanottajavaltiossa sekä itse velallisesta mutta myös tämän omaisuuden luonteesta, varoista (mukaan lukien kolmansien osapuolten hallussa olevat velat) ja veloista sekä niiden paikasta.

59. Muiden alojen olemassa olevien välineiden vertailu helpottaa järjestelmän mahdollisten rajojen määrittämistä. Erityisesti Euroopan unionin tasolla on olemassa useita välineitä, joiden tavoitteena on mahdollistaa tai helpottaa viranomaisten vastavuoroista tiedonvaihtoa ja yhteistyötä.

Tässä suhteessa erityinen merkitys on Euroopan poliittisen yhteistyön yhteydessä 6 päivänä marraskuuta 1990 allekirjoitetulla yleissopimuksella, jossa määrätään elatusavun perintää (36) koskevasta menettelystä. Kyseisen yleissopimuksen 3 artiklan mukaisesti nimitetyt viranomaiset sitoutuvat työskentelemään yhteistyössä päätösten tehostamiseksi ja toteuttamaan tarvittavia täytäntöönpanon pakkokeinoja mutta myös etsimään ja paikantamaan velallisen omaisuutta, sekä hankkimaan valtiolta kaiken velallista koskevan tiedon.

Yhteisön oikeus tarjoaa myös useita viranomaisten tiedonvaihdon ja keskinäisen avun järjestelmien malleja, joiden tavoitteena on taata yhteisön säännöstön asianmukainen soveltaminen. Näitä järjestelmiä on kehitetty erityisesti tullin ja maatalouden aloilla sekä verotuksen alalla (37).

60. Keskusteluihin vaikuttavat merkittävästi jäsenvaltioiden kulttuurien väliset erot prosessikäytäntöä ja päätösten täytäntöönpanoa koskevassa vastuussa sekä kussakin jäsenvaltiossa saatavilla olevien tietojen erot ja yhtäläisyydet sekä täytäntöönpanoviranomaisten asemaa ja vastuuta koskevat huomattavat erot. Siksi on otettava huomioon tietty määrä muuttujia.

Olisi tärkeää määrittää tarkasti se, kenellä on oikeus saada tietoja. Tämä oikeus olisi epäilemättä parempi varata viranomaisille eikä tavallisille yksityishenkilöille. Näin ollen olisi määritettävä viranomaiset, joilla on oikeus saada tietoja, ja viranomaiset, joilla on oikeus antaa niitä. Järjestelmän olisi epäilemättä oltava avoin kaikille viranomaisille - hallinnollisille, oikeudellisille tai näistä riippumattomille viranomaisille - siltä osin, kuin viranomainen on saanut valtiolta oikeuden päätösten pakkotäytäntöönpanoon. Tähän liittyy lisäksi kysymys siitä, miten suureen hajautuksen asteeseen järjestelmällä pyritään.

On määritettävä selkeästi järjestelmän aineellinen soveltamisala ja avunantopyyntöjä koskevat edellytykset. Olisi myös kartoitettava tapaukset, joissa avunanto voidaan asianmukaisesti kieltää, ja ne rajat, joita yksityiselämän ja henkilökohtaisten tietojen suoja tai vastaanottajavaltiossa voimassa olevien tietojen luottamuksellisuutta tai pankkisalaisuutta koskevat kansalliset säännöt asettavat järjestelmälle.

(1*) Katso sivu 20 tästä EYVL:stä

(2) Kuluttajien oikeusturvaa ja kuluttajien sisämarkkinoita erimielisyyksien ratkaisemista koskeva vihreä kirja KOM(93) 576; komissiolle on toimitettu toista sataa huomautusta.

(3) Vuonna 1991 toteutetusta Eurobarometre-tutkimuksesta kävi ilmi, että riita-asioiden ratkaisemisessa esiintyvät vaikeudet ovat suurimpina esteinä kulustustavaroiden ostamiselle toisesta jäsenvaltiosta.

(4) Kaupallisten toimien maksumääräajoista 12 päivänä toukokuuta 1995 annettu komission suositus, EYVL L 127, 10.6.1995 ja tätä suositusta koskeva komission tiedonanto, EYVL C 144, 10.6.1995.

(5) Muutamat osa-alueet on poissuljettu. Katso kuitenkin: luonnos yleissopimukseksi avioliittoasioihin liittyvästä toimivallasta, päätösten tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ("Bryssel II").

(6) EYTI - Asiassa C-398/92, Mund v. Festner/Hatrex, 10 päivänä helmikuuta 1994 annettu tuomio, Kok. 1994, s. I-474.

(7) EYVL L 319, 25.11.1988, s. 9.

(8) Kuluttajien oikeusturvaa koskevassa vihreässä kirjassa osoitetaan, että yhteisön sisäisen riita-asian ratkaisemisen 2 000 ecun suuruiset kustannukset (oikeudenkäyntikulut - asianajajan käyttöön liittyvät kustannukset) maksavat kantajalle 2 500 ecua.

(9) Kuten käy ilmi vastauksista, jotka saatiin komission yksikköjen "Eurooppalaiseen täytäntöönpanoperusteeseen" liittyvien valmistelutöiden yhteydessä jakamaan kyselyyn ja "Cost of Judicial Barriers for Consumers in the Single Market" -tutkimuksesta, jonka komissio teetti kuluttajien oikeusturvaa ja kuluttajien sisämarkkinoita koskevien erimielisyyksien ratkaisemista koskevan vihreän kirjan jatkona.

(10) EYVL C 319, 26.10.1996.

(11) Komission yksiköissä toteutetun pohdinnan jatkamiseksi ja keskustelun monipuolistamiseksi komission yksiköt levittivät laajalti Helsingin seminaariin liittyvää alustavaa kyselyä alan ammattien harjoittajia (notaarit, asianajajat, tuomarit, haastemiehet ja oikeuden kirjurit) edustaville yhdistyksille Euroopassa. Seminaarissa esitettiin tiivistelmä saaduista vastauksista.

(12) Espanjan ja Portugalin liittymistä koskeva yleissopimus vuodelta 1989 sekä Itävallan, Ruotsin ja Suomen liittymistä koskeva yleissopimus vuodelta 1996.

(13) Asiassa C-261/90, Reichert II, 26 päivänä maaliskuuta 1992 annettu tuomio, Kok. 1992 s. I-2149.

(14) Asiassa 119/84, Capelloni ja Aquilini v. Pelkmans, annettu tuomio, Kok. 1985, 3147.

(15) Yhteisöjen tuomioistuimen tehtävänä on määrittää, voidaanko toimenpiteitä, joilla ennakoidaan pääasiassa annettavaa päätöstä, pitää suojatoimenpiteinä ja väliaikaisina toimina. Vrt. ennakkoratkaisukysymys n:o 1996, asia C-46/7, asia C-391/95 van Uden Maritime BV v. Firma Deco-Line, Peter Determan KG.

(16) Vrt. kuitenkin asiassa "DENILAULER" annetussa yhteisöjen tuomioistuimen tuomiossa asetetut rajoitukset, jotka koskevat näiden toimien tunnustamista: suojatoimenpiteitä ja väliaikaisia toimia ei tunnusteta, jos ne on määrätty "ex parte". Asiassa 125/79, Denilauler v. Couchet, annettu tuomio, Kok. 1980, s. 1553.

(17) Katso 68 pykälä 9 päivänä heinäkuuta 1991 yksityisoikeudellisten menettelyjen täytäntöönpanosta annetussa Ranskan laissa ja 1414 pykälä Belgian oikeiskoonnoksessa.

(18) Vrt. erityisesti Kuluttajien oikeusturvaa ja kuluttajien sisämarkkinoita koskevien erimielisyyksien ratkaisemista koskeva vihreä kirja (KOM(93) 576) ja "Sisämarkkinoiden strategiaohjelma" (KOM(93) 256).

(19) EYVL . . .

(20) Katso esimerkiksi harhaanjohtavaa mainontaa koskeva direktiivi 84/450/ETY, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista annettu direktiivi 93/13/ETY, vakuutuksia koskevat direktiivit 88/357/ETY, 90/619/ETY, 92/49/ETY ja 92/96/ETY, työntekijöiden siirtymistä palvelujen tarjoamisen yhteydessä koskeva direktiivi 96/71/ETY.

(21) "European Late Payment Survey" - 1994 - Intrum Justitia.

(22) EYVL L 127, 10.6.1995. Vrt. kaupallisten toimien maksumääräajoista 12.5.1995 annetusta komission suosituksesta annettua tiedonantoa - EYVL C 144, 10.6.1995.

(23) EVYL C 216, 17.7.1997, s. 10.

(24) EYVL C 211, 22.7.1996.

(25) "Procédure d'injonction de payer" Ranskassa, "Mahnverfahren" Saksassa, "decreto ingiuntivo" Italiassa, "betalningsföreläggande" Ruotsissa, "summiere rechtspleging om betaling te bekomen" Alankomaissa.

(26) Espanjassa ja Portugalissa ei tunneta maksamismääräysmenettelyä. Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja Irlannissa on käytössä hyvin samankaltainen nopea menettely.

(27) Esimerkiksi "kronofogdemyndighet" Ruotsissa.

(28) Lisäksi ei ole varmaa, että tämä rajoitus olisi yhteisöjen tuomioistuimen Brysselin yleissopimukselle ja syrijintäkieltoa koskevalle 6 artiklalle antaman tulkinnan mukainen (asiassa C-398/92, Mund v. Festner, 10 päivänä helmikuuta 1994 annettu tuomio, Kok. I-467).

(29) European Payment Habits Survey - april 1997 - Intrum Justitia.

(30) Vrt. edellä mainittu tiedonanto, s. 9.

(31) Asiassa 166/80, Klomps, 16 päivänä kesäkuuta 1981 annettu tuomio, Kok. s. 1953 yhteisöjen tuomioistuin on myöntänyt, että maksamismääräys on Brysselin yleissopimuksessa tarkoitettu "päätös".

(32) Vrt. Kuluttajien oikeusturvaa koskeva vihreä kirja.

(33) Tietyt jäsenvaltiot erottavat toisistaan täytäntöönpanoperusteen ja täytöönpanomerkinnän.

(34) Edellä mainittu asiassa Mund & Festner annettu tuomio, vrt. alaviite n:o 24.

(35) Vrt. Komission vihreä kirja elektronisesta kaupankäynnistä (KOM(97) 157).

(36) Vain neljä valtiota on ratifioinut tämän yleissopimuksen. Neuvostossa tehdään parhaillaan tutkimusta tästä yleissopimuksesta, erityisesti ratifioimatta jättämisen syistä. Tutkimuksesta odotetaan saatavan hyödyllisiä tietoja.

(37) Katso erityisesti neuvoston direktiivi 76/308/ETY, joka koskee velkojen perintää EMOTR:n rahoitusjärjestelmään kuuluvista toimista sekä maatalous- ja tullimaksuista - EYVL L 73, 19.3.1976, s. 18.