Alueiden komitean lausunto aiheesta "Vuoristoalueiden eurooppalainen peruskirja"

(96/C 100/05)

Alueiden komitea päätti 1. helmikuuta 1995 työjärjestyksensä 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti antaa oma-aloitteisen lausunnon edella mainitusta aiheesta.

Asian valmistelusta vastannut valiokunta 2 "Aluesuunnittelu Maatalous Metsästys Kalatalous Metsätalous Meri ja vuoristoalueet" antoi lausuntonsa 24. maaliskuuta 1995. Esittelijänä oli Marc Censi.

Alueiden komitea hyväksyi 20. ja 21. huhtikuuta 1995 pitämässään 7. täysistunnossa (huhtikuun 21. päivän kokouksessa) enemmistön äänin seuraavan lausunnon.

ALUEIDEN KOMITEA, joka ottaa huomioon

Euroopan neuvoston paikallis- ja aluehallinnon kongressin "Chamonix Mont-Blanc'in julistukseksi" kutsutun asiakirjan, jonka 15. 17. syyskuuta 1994 Chamonixissa pidetyn vuoristoalueiden 3. konferenssin osanottajat yksimielisesti hyväksyivät samalla "Vuoristoalueiden eurooppalaisen peruskirjan" luonnoksen kanssa; johon he kehottivat Euroopan unionia liittymään;

Euroopan unionin perustamissopimuksen 198 c artiklan oma-aloitteisista lausunnoista;

paikallis- ja aluehallinnon kongressin "Vuoristoalueiden eurooppalaisen peruskirjan";

sekä katsoo, että

1. kyseisen peruskirjan johdanto-osassa analysoidaan vuoristoalueiden nykyistä tilaa painottaen erityisesti:

niiden maantieteellistä ja väestöllistä merkitystä Euroopassa (30 prosenttia Euroopan unionin alueesta ja noin 30 miljoonaa asukasta);

niiden yleistä ja erityisesti ympäristölle, taloudelle, yhteiskunnalle ja kulttuurille tuottamaa hyötyä;

sitä, että Euroopan vuoristot muodostavat erityisen perinnön, joka tulisi kohottaa arvoonsa ja säilyttää sekä sitä, että vuoristoseutujen monimuotoisuutta, sosiaalista identiteettiä, perinteitä ja kulttuuria on syytä säilyttää ja varjella;

niiden erityisolosuhteita verrattuna muihin yhteisön alueisiin ja sitä, että niillä on erilaisuudestaan huolimatta yhteisiä, niiden erityisistä geomorfologiaan ja ilmastoon liittyvistä tekijöistä johtuvia taloudellisia ja sosiaalisia ongelmia;

sitä, että useimmat vuoristoalueet sijaitsevat valtioiden ja alueiden rajaseuduilla, ja että yhtenäisen politiikan toteuttaminen on vaikeaa, koska vuoristoalueet ovat eri valtioiden tai aluehallintojen alaisia.

2. tämän analyysin johtopäätelmiin perustuvassa sopimusluonnoksessa suositetaan kyseisillä alueilla sellaisen erityisen kehitys- ja suojelupolitiikan toteuttamista, joka perustuu vuoristojen väestön identiteetin tunnustamiseen sekä seuraaviin periaatteisiin ja tavoitteisiin:

pyrkimykseen taata yhtäläinen elintaso ja elämänlaatu vuoristojen väestölle ja muulle väestölle niiden erilaisuus samalla huomioon ottaen;

pyrkimykseen ratkaista kaikki taloudelliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja ympäristöongelmat kestävän kehityksen ja alueellisen suunnittelupolitiikan puitteissa, jota toteutetaan kokonaisvaltaisilla suunnittelu-, kehitys- ja suojeluohjelmilla, joilla puolestaan sovitetaan yhteen ja koordinoidaan tiiviisti yhtenäisiä alueita koskevaa politiikkaa ja toimenpiteitä;

paikallisten ja alueellisten hallintoviranomaisten samoin kuin asianomaisten väestöryhmienkin tehokkaaseen mukaan ottamiseen tämän politiikan määrittelyyn ja toteuttamiseen läheisyysperiaatteen mukaisesti;

yhteisöjen ja alueiden välisen yhteistyön rohkaisemiseen kansallisissa tai monikansallisissa puitteissa sekä rajat ylittävään yhteistyöhön viranomaisten ja yhteisöjen kesken;

kunkin vuoristoalueen maantieteellisen yhtenäisyyden huomioon ottamiseen ja tunnustamiseen omaksumalla käyttöön käsite "vuoristoalue", jonka puitteessa tätä politiikkaa toteutetaan.

3. sopimuksessa kannatetaan toimintaa, joka perustuu seuraaville politiikkaa määrittäville periaatteille:

maatalous: maatalouden säilyttäminen ja nykyaikaistaminen seuraavilla erityistoimilla: viljelymaan suojelu ja maankäytön suunnittelu; nykyistä monipuolisemman viljelyn sekä laatutuotteiden tuotannon ja markkinoinnin suosiminen; nuorten viljelijöiden rohkaiseminen yrityksen perustamiseen ja yhteistyöhön; tuotanto-oikeuden laajentaminen; maidonjalostuksen ja maaseutumatkailun tukeminen; korvausten myöntäminen luonnon ja ympäristön aiheuttamista haitoista sekä ympäristönsuojelutyöstä;

metsätalous: sellaisen metsäpolitiikan toteuttaminen, jonka päämääränä on puunjalostuksen kehittäminen ja joka perustuu tuotanto-olojen parantamiseen, puuston monipuolistamiseen; suojeluun luonnonmullistuksilta ja metsäpaloilta; valvottuun metsitykseen, metsänjalostukselle luonnosta ja ympäristöstä koituvista haitoista maksettaviin korvauksiin;

teollisuus ja käsiteollisuus: erityistoimia, joilla pyritään edistämään tämän teollisuuden ylläpitämistä, paikallistuotteiden jalostamista paikan päällä, paikallisten laatutuotteiden tuotannon kannustamista, perinteisiin ammatteihin kouluttamista ja innovatiivisten korkean teknologian yritysten perustamista sekä sopivia tutkimusjärjestelmiä;

mahdollisuus täydentäviin tulonhankintamuotoihin: tätä mahdollisuutta edistetään yksinkertaistamalla ja muuttamalla työlainsäädäntöä, sosiaalista suojelua, verotusta ja koulutusta;

asuminen: asunnon takaaminen vuoristoseutujen väestölle, rakennusten kunnostaminen ja yleisen asumistason kohentaminen;

matkailu: matkailun kehittäminen olevien palvelujen ja perusrakenteen sallimien mahdollisuuksien mukaisesti,maisemaa ja ympäristöä säästäen, sopusoinnussa perinteisen arkkitehtuurin ja rakennusmateriaalien kanssa sekä maisemaa, arkkitehtuuri- ja kulttuuriperintöä sekä paikallistuotteita ja perinteitä hyväksi käyttäen;

infrastruktuuri, liikenne ja mukavuudet: kaikkien julkisten palvelujen on oltava tasapuolisesti vuoristolaisväestön ulottuvilla; liityntä koko liikenneverkostoon; pysyvät rautatieyhteydet ja niiden ylläpito ja kehitys; etusijan antaminen yhdistetylle maantie- ja rautatieliikenteelle sekä muulle yhdistelmäliikenteelle; yhteisliikenne kauttakulkua varten;

energia: paikallisia energiavaroja on käytettävä ympäristöä säästäen, ja vuoristokunnille on annettava hyvitystä näistä energiavaroista;

koulutus, opetus ja tutkimus: koulujen säilyttäminen, teknisen ja ammattikoulutuksen laajentaminen kaikilla kolmiportaisen koulutuskokonaisuuden tasoilla alkeisopetuksessa, keskiasteella ja korkeakouluissa ja sellaisten koulutusohjelmien laatiminen, jotka soveltuvat vuoristoon liittyvään työhön ja monipuoliseen osallistumiseen työelämään;

kulttuuri: kulttuuriperinnön monimuotoisuuden ja rikkauden säilyttäminen ja sen vaaliminen historiallista perintöä luetteloimalla, perinteitä ja erityisiä kulttuurin ilmenemismuotoja vaalimalla ja yleisesti vuoristolaisväestön kulttuuri-identiteettiä vahvistamalla;

ympäristö: kansainvälinen yhteistyö Euroopan vuoristoalueiden ympäristön hallinnoimiseksi ja suojelemiseksi yhdessä (luonnonalueiden, maisemien ja maaperän säilyttäminen ja ennallistaminen, kasvi- ja eläinkunnan ja niiden luontaisen elinympäristön suojelu), ympäristövaikutuksiin kohdistuvien tutkimusten määrääminen pakollisiksi, biogeneettisten varantojen luominen, haitallisten päästöjen vähentäminen, luonnonuhkien vastainen taistelu, veden aiheuttamalta eroosiolta suojelu ja ympäristölle hyödyllisten hankkeiden suosiminen;

tieteellinen ja tekninen yhteistyö: keskenään yhteensopivien ja vertailukelpoisten tietojärjestelmien kehittäminen, korkeakoulujen ja tutkimuskeskusten välinen yhteistyö ja eurooppalaisen verkoston luominen, uuden teknologian tutkimus ja teknologian siirron nopeuttaminen vuoristoalueille.

4. vuoristoalueiden kehitys vaikuttaa erittäin huolestuttavalta ja että huolimatta Euroopan yhteisön ja Euroopan unionin harjoittamasta politiikasta epäedullisessa asemassa olevia alueita ja vuoristoalueita koskevan direktiivin 268/75/ETY ja sen jälkeisten asiakirjojen hyväksymisestä; sosiaalirahaston perustamisesta; yhteisön aloitteesta perustetuista ohjelmista kuten Leader ja Interreg; ja muusta yhteisön metsä- ja ympäristöpolitiikan harjoittamisesta lähtien edellä esitetty yleinen kehityssuunta ei ole muuttunut, vaan pikemminkin useilla vuoristoalueilla kehitys on vahvistunut, mikä on lisännyt alueiden välistä eriarvoisuutta ja vaarantanut taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden sekä alueiden välisten kehityserojen kaventamiseen liittyvät tavoitteet päinvastoin kuin Euroopan unionin perustamissopimuksen 2 ja 130 a artiklassa määrätään; komitea pitää näitä seikkoja selvänä uhkana ympäristönsuojelulle.

5. tärkeimmät syyt tähän tilanteeseen johtuvat paljolti siitä, että käsitteenä "vuoristoalue" sekoittuu "epäsuotuisassa asemassa olevaan alueeseen", tai vaikeuksissa olevaan tai takapajuiseen alueeseen, kun näiden alueiden erikoislaatu edellyttää alueiden erityistarpeet huomioon ottavaa tavoitteiden määrittelyä ja sitä, että toimenpiteet määritellään tarkoin ja sopeutetaan näiden alueiden erityisoloihin, mitä jo Euroopan parlamentin päätöksessä 27. toukokuuta 1987 ja talous- ja sosiaalikomitean lausunnossa 28. huhtikuuta 1988 korostettiin ja pyydettiin; nämä kaksi toimielintä toivovat kokonaisvaltaista lähestymistapaa vuoristoseutujen ongelmiin.

6. paikallisten ja alueellisten hallintoviranomaisten ja EU:n toimielinten kumppanuus on välttämätöntä yhtenäisen vuoristopolitiikan kehittämiseksi.

EDELLÄ OLEVAN PERUSTEELLA ALUEIDEN KOMITEA:

1. hyväksyy sopimusluonnoksessa ehdotetun analyysin, suuntaviivat ja politiikan, joita se pitää erityisen tarkoituksenmukaisina ja sopivina, jotta vuoristoalueiden erityisongelmat voidaan ratkaista tehokkaasti toteuttamalla, määrittelemällä ja vahvistamalla toimenpiteitä sekä saattamalla kehitys ja suojelu tasapainoon; näin ollen AK toteaa, että tämä kokonaisvaltainen lähestymistapa saattaa muodostaa perustan sellaiselle määritelmältään riittävän yleiselle ja joustavalle vuoristopolitiikalle, jossa kyetään ottamaan huomioon keskenään erilaiset olosuhteet ja vuoristoalueet, joista useimmille ovat luonteenomaisia taloudelliset ja sosiaaliset ongelmat ja joillekin liiallisen matkailun luomat ongelmat.

2. pitää sopimusta erityisen hyödyllisenä välineenä paikallisdemokratian vahvistamiseksi, koska siinä otetaan huomioon paikallisten viranomaisten tärkeä asema vuoristoalueita suosivan politiikan laatimisessa ja harjoittamisessa.

3. toteaa, että sopimus tarjoaa riittävän laajat puitteet, jotka eivät ole ristiriidassa muiden, tiettyjä vuoristoalueita ja/tai tiettyjä erityisesti ympäristönsuojeluun liittyviä toimintoja käsittelevien kansainvälisten sopimusten kanssa.

4. vaatii Euroopan unionilta sellaista vuoristopolitiikan määritelmää, joka perustuu sopimusluonnoksen suosituksiin ja toivoo, että unionin toimivaltaiset elimet sitoutuvat edistämään sopimukseen liittymistä heti kun Euroopan neuvosto on lopullisesti hyväksynyt sen.

5. pyytää, että komissio viipymättä arvioi asiakirjan selvittääkseen Euroopan unionin toimivaltaa silmällä pitäen, millä edellytyksin sopimuksen suuntaviivat voidaan siirtää osaksi yhteisölainsäädäntöä.

6. kehottaa niitä Euroopan unionin jäsenvaltioita, joihin osana on vuoristoalueita, ryhtymään sopimukseen liittymiseen tähtääviin toimiin sekä edistämään tämänsuuntaista kansallista vuoristopolitiikkaa, joka siten liittyy toimenpiteiden samansuuntaisuuteen.

7. antaa tehtäväksi alueiden komitean valiokunta 2:lle tämän lausunnon seurannan sekä tiedottamisen komitealle kaikista lausunnon toteuttamiseen liittyvistä ongelmista.

Bryssel, 21. huhtikuuta 1995.

Alueiden komitean puheenjohtaja

Jacques BLANC