29.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/21


Vain alkuperäiset YK:n Euroopan talouskomission tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava YK:n Euroopan talouskomission asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta, joka on saatavilla osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 129 – Yhdenmukaiset vaatimukset moottoriajoneuvoissa käytettävien parannettujen lasten turvajärjestelmien hyväksymisestä

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin mukaan lukien seuraavat:

Säännön alkuperäisen toisinnon täydennys 2 - Voimaantulopäivä: 10. kesäkuuta 2014

SISÄLTÖ

ASETUS

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Hyväksyntähakemus

4.

Merkinnät

5.

Hyväksyntä

6.

Yleiset eritelmät

7.

Testit

8.

Tyyppihyväksynnän ja tuotannon kvalifioinnin testausselosteet

9.

Tuotannon kvalifiointi

10.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus ja rutiinitestit

11.

Lasten turvajärjestelmän hyväksynnän muuttaminen ja laajentaminen

12.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

13.

Tuotannon lopettaminen

14.

Käyttäjille annettavat tiedot

15.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

LIITTEET

1.

Tiedonanto

2.

Hyväksyntämerkin asettelu

3.

Pölynkestävyystestissä käytettävien laitteiden asettelu

4.

Korroosiotesti

5.

Kulumis- ja mikrosiirtymätesti

6.

Testausvaunun kuvaus

7.

Testausvaunun hidastuvuutta tai kiihtyvyyttä kuvaava käyrä ajan funktiona

8.

Testinukkien kuvaus

9.

Etutörmäystesti estettä vastaan

10.

Takatörmäystestimenettely

11.

Tyyppihyväksyntämenettely (vuokaavio ISO 9002:2000:n mukaan)

12.

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvonta

13.

Energiaa vaimentavan materiaalin testaus

14.

Menettely pään iskualueen määrittämiseksi selkänojalla varustetuissa laitteissa ja sivu-ulokkeiden vähimmäiskoon määrittämiseksi selkä menosuuntaan suunnatuissa laitteissa

15.

Kuvaus suoraan lasten turvalaitejärjestelmiin asennettujen säätölaitteiden käsittelystä

16.

Tyypillinen soljen lujuustestauslaite

17.

Suoritusarvokriteerien määrittäminen

18.

Lasten i-kokoluokan turvajärjestelmien geometriset mitat

19.

i-kokoluokan tukijalkojen ja niiden jalustojen tilavuusalue

20.

Luettelo asiakirjoista, jotka vähintään tarvitaan hyväksyntää varten

21.

Kuormituslaitteet

1.   SOVELTAMISALA

Tätä asetusta sovelletaan (sen vaiheessa 1) moottoriajoneuvoissa kuljetettavien lapsimatkustajien integroituihin yleisiin lasten ISOFIX-turvajärjestelmiin (i-kokoluokka) ja luokkaan ”ajoneuvotyyppikohtainen ISOFIX” kuuluviin integroituihin lasten turvajärjestelmiin.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä säännössä tarkoitetaan

2.1.

’lasten turvajärjestelmällä’ laitetta, jolla lasta voidaan kuljettaa joko istuinasennossa tai selällään. Sen tarkoituksena on vähentää järjestelmää käyttävän lapsen vahingoittumisen vaaraa rajoittamalla hänen kehonsa liikkuvuutta ajoneuvossa törmäyksen tai vauhdin äkillisen hidastumisen yhteydessä;

2.2.

’lasten turvajärjestelmätyypillä’ lasten turvajärjestelmiä, jotka eivät poikkea toisistaan seuraavilta olennaisilta osilta:

 

luokka, johon turvajärjestelmätyyppi hyväksytään;

 

lasten turvajärjestelmän muoto, materiaali ja rakenne.

 

Vaihdettavien tai modulaaristen lasten turvajärjestelmien ei katsota poikkeavan muista järjestelmistä muotonsa, materiaalinsa ja rakenteensa kannalta;

2.3.

’i-kokoluokalla’ (integroitu yleinen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä) lasten turvajärjestelmän luokkaa, jota käytetään kaikissa säännöissä nro 14 ja 16 määritellyissä ja hyväksytyissä ajoneuvojen i-kokoluokan istumapaikoissa;

2.4.

’integroidulla’ lasten turvajärjestelmän luokkaa, jossa lapsia pitävät paikallaan ainoastaan lasten turvajärjestelmään kuuluvat komponentit (esim. valjaat ja törmäyssuoja) eikä heitä ole kiinnitetty suoraan ajoneuvoon (esim. turvavyöllä);

2.5.

’ISOFIXillä’ järjestelmää, jolla lasten turvajärjestelmä voidaan kiinnittää ajoneuvoon. ISOFIX-järjestelmässä lasten turvajärjestelmä kiinnitetään kahdella lukitusosalla kahteen ajoneuvon kiinnityspisteeseen, ja siinä on menetelmät lasten turvajärjestelmän heilahdusliikkeen rajoittamiseksi. Kaikki kolme ajoneuvon kiinnityspistettä on hyväksyttävä säännön nro 14 mukaisesti.

2.6.

’yleisellä ISOFIXillä’ ISOFIX-järjestelmää, jossa on joko yläkiinnityshihna tai tukijalka, jolla rajoitetaan lasten turvajärjestelmän heilahdusliikkeitä ja joka on kiinnitetty ajoneuvoon tai jota ajoneuvo tukee;

2.7.

’ajoneuvotyyppikohtaisella ISOFIXillä’ ISOFIX-järjestelmää, jolla lasten turvajärjestelmä kiinnitetään tiettyihin ajoneuvotyyppeihin. Kaikki ajoneuvon kiinnityspisteet on hyväksyttävä säännön nro 14 mukaisesti. Se on nimitys myös lasten turvajärjestelmälle, jossa järjestelmä on yhteydessä ajoneuvon konetauluun;

2.8.

’kokoluokalla’ sellaisen lapsen kokoa, jolle lasten turvajärjestelmä on suunniteltu ja hyväksytty. Lasten turvajärjestelmät voivat olla tarkoitettuja mille kokovälille tahansa, kunhan kaikki vaatimukset täyttyvät.

2.9.

’suuntaamisella’ suuntaa, johon lasten turvajärjestelmä on hyväksytty asennettavaksi. Suuntaamisessa tehdään seuraavat erot:

a)

kasvot menosuuntaan tarkoittaa ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan suunnattua;

b)

selkä menosuuntaan tarkoittaa ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan nähden vastakkaiseen suuntaan suunnattua;

c)

kasvot sivusuuntaan tarkoittaa ajoneuvon tavanomaiseen kulkusuuntaan nähden kohtisuorasti suunnattua.

2.10.

’erityisturvalaitteella’ lasten turvajärjestelmää, joka on suunniteltu lapsen fyysisestä tai henkisestä rajoitteesta johtuvia erityistarpeita silmällä pitäen. Tällainen laite voi erityisesti mahdollistaa mitä tahansa lapsen kehon osaa suojaavien lisäturvalaitteiden käytön, mutta siihen on kuuluttava vähintään ensisijainen turvalaite, joka täyttää tämän säännön vaatimukset;

2.11.

’ISOFIX-kiinnitysjärjestelmällä’ järjestelmää, joka koostuu kahdesta säännön nro 14 vaatimusten mukaisesta ISOFIX-alakiinnityspisteestä ja joka on suunniteltu heilahduksenestolaitteella varustetun lasten ISOFIX-turvajärjestelmän kiinnittämistä varten;

2.11.1.

’ISOFIX-alakiinnityspisteellä’ tarkoitetaan yhtä 6 mm:n paksuista jäykkää pyöreää vaakatasossa olevaa tankoa, joka on kiinnitetty ajoneuvon tai istuimen rakenteeseen ja johon voidaan ISOFIX-lukitusosien avulla kiinnittää lasten ISOFIX-turvajärjestelmä;

2.11.2.

’ISOFIX-lukitusosalla’ tarkoitetaan yhtä kahdesta kiinnitysosasta, jotka ovat tämän säännön 6.3.3 kohdan vaatimusten mukaisia, jotka kuuluvat lasten ISOFIX-turvajärjestelmän rakenteeseen ja jotka ovat yhteensopivat ISOFIX-alakiinnityspisteiden kanssa;

2.12.

’heilahduksenestolaitteella’ laitetta, jonka tarkoituksena on rajoittaa lasten turvajärjestelmän heilahduksia ajoneuvon törmäyksen aikana ja jossa on

a)

yläkiinnityshihna, tai

b)

tukijalka,

ja joka täyttää tämän säännön vaatimukset ja on kiinnitetty ISOFIX-kiinnitysjärjestelmään ja ISOFIX-yläkiinnityspisteisiin tai ajoneuvon lattian kosketuspintaan, joka täyttää säännön nro 14 vaatimukset.

ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävän lasten turvajärjestelmän heilahduksenestolaitteessa voi olla yläkiinnityshihna, tukijalka tai muu väline, jolla voidaan rajoittaa heilahduksia;

2.13.

’ISOFIX-yläkiinnityshihnalla’ vyönauhaa (tai vastaavaa), joka kulkee lasten ISOFIX-turvajärjestelmän yläosasta ISOFIX-yläkiinnityspisteesen ja joka on varustettu säätölaitteella, kiristyksen vapautuslaitteella sekä ISOFIX-yläkiinnitysliittimellä.

2.13.1.

’ISOFIX-yläkiinnityspisteellä’ säännön nro 14 vaatimukset täyttävää määritellyllä alueella sijaitsevaa osaa, esimerkiksi tankoa, johon voidaan kiinnittää ISOFIX-yläkiinnitysliitin ja joka siirtää kiinnitysvoimat ajoneuvon rakenteeseen;

2.13.2.

’ISOFIX-yläkiinnitysliittimellä’ laitetta, joka on tarkoitettu kiinnitettäväksi ISOFIX-yläkiinnityspisteeseen;

2.13.3.

’ISOFIX-yläkiinnityskoukulla’ tarkoitetaan ISOFIX- yläkiinnitysliitintä, jollaista käytetään yleensä ISOFIX-yläkiinnityshihnan liittämiseksi ISOFIX-kiinnityspisteeseen ja joka määritellään säännössä nro 14 olevassa kuvassa 3;

2.13.4.

’ISOFIX-yläkiinnityksen lukitusosalla’ tarkoitetaan laitetta, jolla ISOFIX-yläkiinnityshihna kiinnitetään lasten ISOFIX-turvajärjestelmään;

2.14.

’kiristyksen vapautuslaitteella’ järjestelmää, jolla voidaan vapauttaa laite, joka säätää ja ylläpitää ISOFIX-yläkiinnityshihnan kireyttä;

2.15.

’tukijalalla’ pysyvästi lasten turvajärjestelmään kiinnitettyä heilahduksenestolaitetta, joka synnyttää puristusvoiman lasten turvajärjestelmän ja ajoneuvon rakenteen välille. Tukijalkaa on voitava säätää pituussuunnassa (suuntaan Z), ja se voi olla säädettävä myös muissa suunnissa;

2.15.1.

’tukijalan jalustalla’ yhtä tai useampaa lasten turvajärjestelmän tukijalan osaa, joka on tarkoitettu (suunniteltu) osumaan ajoneuvon lattian kosketuspintaan ja joka on suunniteltu siirtämään tukijalan kuorma ajoneuvon rakenteeseen etutörmäyksen aikana;

2.15.2.

’tukijalan jalustan kosketuspinta’ tukijalan jalustan pintaa, joka on fyysisesti kosketuksissa ajoneuvon lattian kosketuspinnan kanssa ja joka on suunniteltu siirtämään kuormia ajoneuvon rakenteeseen;

2.15.3.

’tukijalan jalustan tilavuusalueella’ tilavuusaluetta, joka ilmaisee sekä tukijalan jalustan liikkeiden laajuutta että niiden rajoitteita. Se vastaa säännön nro 14 liitteessä 10 määriteltyä ajoneuvojen tukijalan jalustan arvioitua volyymia.

2.15.4.

’tukijalan tilavuusalueella’ tukijalan enimmäismittojen mukaista tilavuusaluetta, joka vastaa säännön nro 16 liitteessä 17 määriteltyä ajoneuvojen tukijalan asennuksen tilavuusaluetta ja jolla varmistetaan i-kokoluokan lasten turvajärjestelmän tukijalan mittojen kannalta asianmukainen asentaminen ajoneuvon i-kokoluokan istumapaikkaan;

Image

2.16.

’lasten turvajärjestelmäasetelman pituuskallistuskulma’ säännössä nro 16 (liite 17, lisäys 2 kuva 2) määritellyn asetelman ISO/F2 (B) pohjapinnan ja säännössä nro 14 (liite 4, lisäys 2) määritellyn ajoneuvon vaakasuoran Z-tason välistä kulmaa, kun asetelma on asetettu ajoneuvoon säännön nro 16 (liite 17, lisäys 2) mukaisesti;

Image

2.17.

’ajoneuvon istuinasetelmalla’ ISOFIX-kokoluokkien mukaista asetelmaa, jonka mitat annetaan säännön nro 16 liitteen 2 lisäyksessä 17 olevissa kuvissa 1–6 ja jota lasten turvajärjestelmän valmistaja käyttää määrittääkseen lasten ISOFIX-turvajärjestelmän asianmukaiset mitat ja ISOFIX-lukitusosien sijainnin;

2.18.

’lasten turvaistuimella’ lasten turvajärjestelmää, johon kuuluu lapselle tarkoitettu istuin;

2.19.

’istuimella’ rakennetta, joka on olennainen osa lasten turvajärjestelmää ja johon lapsi on tarkoitus sijoittaa istuma-asennossa;

2.20.

’istuintuella’ lasten turvajärjestelmän osaa, jolla istuinta voidaan kohottaa;

2.21.

’vyöllä’ lasten turvalaitetta, johon kuuluu soljella varustettu hihnojen yhdistelmä, säätölaitteita ja lukitusosia;

2.22.

’valjasvyöllä’ vyökokoonpanoa, johon kuuluu lantiovyö ja olkahihnat sekä haarahihna;

2.23.

’Y-hihnalla’ vyötä, jossa lapsen jalkojen välistä kulkeva hihna ja kummankin olkapään kautta kulkevat hihnat muodostavat hihnojen yhdistelmän;

2.24.

’kantolaukulla’ turvajärjestelmää, johon lapsi on tarkoitettu sijoitettavaksi ja paikallaan pidettäväksi selällään tai vatsallaan niin, että hänen selkärankansa on kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden. Se on suunniteltu siten, että törmäyksen sattuessa kiinnitysvoimat jakautuvat lapsen pään ja vartalon alueelle mutta eivät hänen raajoihinsa;

2.25.

’kantolaukun kiinnityslaitteella’ laitetta, jolla kantolaukku kiinnitetään ajoneuvon rakenteeseen;

2.26.

’turvakaukalolla’ turvajärjestelmää, johon lapsi sijoitetaan selkä menosuuntaan puoliksi istuvaan asentoon. Se on suunniteltu siten, että etutörmäyksen sattuessa kiinnitysvoimat jakautuvat lapsen pään ja vartalon alueelle mutta eivät raajoihin;

2.27.

’lapsen tuella’ lasten turvajärjestelmän osaa, jolla lasta voidaan kohottaa lasten turvajärjestelmässä;

2.28.

’törmäyssuojalla’ laitetta, joka kiinnitetään lapsen etupuolelle ja joka on suunniteltu siten, että etutörmäyksen sattuessa kiinnitysvoimat jakautuvat laajemmalle alueelle lapsen kehon pituussuunnassa;

2.29.

’hihnalla’ taipuisaa osaa, jonka tarkoituksena on siirtää voimia;

2.30.

’lantiohihnalla’ hihnaa, joka kulkee täydellisenä vyönä tai tällaisen vyön osana lapsen lantioseudun yli ja pitää sen joko suoraan tai välillisesti paikallaan;

2.31.

’olkahihnalla’ vyön osaa, joka pitää lapsen ylävartalon paikallaan;

2.32.

’haarahihnalla’ hihnaa (tai jaettuja hihnoja, jotka muodostuvat kahdesta tai useammasta vyönauhasta) ja joka on kiinnitetty lasten turvajärjestelmään ja lantiohihnaan ja joka kulkee lapsen reisien välistä; se on suunniteltu siten, että tavanomaisessa käytössä se estää lapsen liukumisen lantiohihnan alitse ja törmäyksen sattuessa estää lantiohihnan siirtymisen lantiolta ylös;

2.33.

’lasten turvahihnalla’ hihnaa, joka on vyön (valjaiden) olennainen osa ja joka pitää paikallaan ainoastaan lapsen kehon;

2.34.

’soljella’ pikairrotuslaitetta, jonka ansiosta vyö pitää lapsen paikallaan tai auton rakenne pitää vyön paikallaan ja joka on mahdollista avata nopeasti. Soljessa voi myös olla säätölaite;

2.35.

’umpirakenteisella soljen avauspainikkeella’ soljen avauspainiketta, josta solkea ei saa pystyä avaamaan halkaisijaltaan 40 mm:n palloa käyttäen;

2.36.

’avorakenteisella soljen avauspainikkeella’ soljen avauspainiketta, josta solki on voitava avata halkaisijaltaan 40 mm:n palloa käyttäen;

2.37.

’säätölaitteella’ laitetta, joka mahdollistaa vyön tai sen lukitusosien säätämisen käyttäjän ruumiinrakenteen mukaisesti. Säätölaite voi olla joko osa solkea tai kelauslaite tai mikä tahansa muu vyön osa;

2.38.

’pikasäätölaitteella’ säätölaitetta, jota on mahdollista käyttää yhden käden yhdellä sujuvalla liikkeellä;

2.39.

’suoraan lasten turvajärjestelmään kiinnitetyllä säätölaitteella’ valjasvyön säätölaitetta, joka on kiinnitetty suoraan lasten turvajärjestelmään ja joka ei ole suoraan sen hihnan varassa, jonka säätämiseen se on tarkoitettu;

2.40.

’energianvaimentimella’ laitetta, joka on suunniteltu yksin tai yhdessä hihnan kanssa ottamaan vastaan energiaa ja joka on osa lasten turvajärjestelmää;

2.41.

’kelauslaitteella’ laitetta, joka on suunniteltu koko lasten turvajärjestelmään kuuluvan hihnan tai sen osan kelaamiseen. Ilmaisu käsittää seuraavat laitteet:

2.41.1.

’automaattisesti lukittuvalla kelauslaitteella’ kelauslaitetta, joka mahdollistaa hihnan kelautumisen ulos haluttuun pituuteen ja joka automaattisesti mukauttaa hihnan henkilön ruumiinrakenteen mukaan, kun solki on kiinnitetty, ja joka samalla estää hihnan uloskelautumisen pidemmälle ilman käyttäjän tahallista toimintaa;

2.41.2.

’törmäyksessä lukittuva kelauslaite’ kelauslaitetta, joka ei tavanomaisissa ajo-olosuhteissa rajoita turvavyön käyttäjän liikkumisvapautta. Laitteessa on hihnan pituuden säätölaitteet, jotka säätävät automaattisesti hihnan pituuden käyttäjän ruumiinrakenteen mukaan, ja lukitusmekanismi, joka aktivoituu törmäystilanteessa:

2.41.2.1.

ajoneuvon jarrutuksesta, hihnan uloskelautumisesta kelauslaitteesta tai muiden automaattisten toimintojen vaikutuksesta (yksinkertainen lukkiutumistapa);

2.41.2.2.

tällaisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta (monitoiminen lukkiutumistapa);

2.42.

’kallistetulla asennolla’ erityistä istuimen asentoa, joka mahdollistaa lapselle nojaavan asennon;

2.43.

’makuuasennossa/selällään/vatsallaan’ asentoa, jossa ainakin lapsen pää ja vartalo, lukuun ottamatta raajoja, ovat vaakasuoralla pinnalla, kun lapsi on levossa turvalaitteessa;

2.44.

’ajoneuvon istuimella’ yhden aikuisen istuimeksi tarkoitettua ajoneuvon rakenteeseen mahdollisesti erottamattomasti kuuluvaa rakennetta verhoiluineen. Tällöin tarkoitetaan:

 

’ajoneuvon istuinryhmällä’ joko yhdistelmäistuinta tai useampaa erillistä, vierekkäistä istuinta (jotka on sijoitettu niin, että yhden istuimen etukiinnityspisteet ovat linjassa toisen istuimen etu- tai takakiinnityspisteiden kanssa tai näiden välistä kulkevalla linjalla), joista jokainen on tarkoitettu yhdelle tai useammalle aikuiselle;

 

’ajoneuvon yhdistelmäistuimella’ useamman kuin yhden aikuisen istuimeksi tarkoitettua rakennetta verhoiluineen;

 

’ajoneuvon etuistuimilla’ istuinryhmää, joka sijaitsee matkustajatilassa etummaisena eli suoraan sen edessä ei ole yhtään muuta istuinta;

 

’ajoneuvon takaistuimilla’ kiinteitä menosuuntaan suunnattuja istuimia, jotka sijaitsevat toisen ajoneuvon istuinryhmän takana;

2.45.

’istuinten tyypillä’ aikuisten istuinten luokkaa, johon kuuluvilla istuimilla on samanlaiset istuinrakenteen muodon, mittojen ja materiaalien, istuimen säätö- ja lukitusjärjestelmien tyypin ja mittojen, aikuisten turvavöiden kiinnityspisteiden tyypin ja mittojen, istuimen kiinnityspisteiden tyypin ja mittojen tai ajoneuvon rakenteen asiaankuuluvien osien tyypin ja mittojen kaltaiset olennaiset ominaisuudet;

2.46.

’säätöjärjestelmällä’ täydellistä laitetta, jolla ajoneuvon istuin tai sen osat voidaan säätää aikuisen käyttäjän ruumiinrakenteelle sopivaan asentoon. Tällä laitteella voidaan erityisesti siirtää istuinta pituus- ja/tai pystysuunnassa ja/tai muuttaa istuimen osien välisiä kulmia;

2.47.

’ajoneuvon istuimen kiinnityspisteellä’ järjestelmää, mukaan lukien ajoneuvon rakenteen asianomaiset osat, jolla koko aikuisen istuin on kiinnitetty ajoneuvon rakenteeseen;

2.48.

’siirtojärjestelmällä’ laitetta, jolla aikuisen istuinta tai jotakin sen osaa voidaan portaattomasti siirtää pituussuunnassa tai istuimen osien välisiä kulmia muuttaa matkustajien ajoneuvoon nousemisen tai ajoneuvosta poistumisen taikka esineiden ajoneuvoon lastaamisen ja ajoneuvosta purkamisen helpottamiseksi;

2.49.

’lukitusjärjestelmällä’ laitetta, jolla varmistetaan, että aikuisen istuin ja sen osat voidaan pitää käyttöasennossa;

2.50.

’istuimen taitekohdalla’ aluetta, joka on lähellä ajoneuvon istuimen istuintyynyn ja selkänojan pintojen risteyskohtaa;

2.51.

’ISOFIX-sijainnilla’ kohtaa, johon voidaan asentaa joko

a)

säännössä nro 44 määritelty yleinen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä; tai

b)

säännössä nro 44 määritelty lasten turvajärjestelmä, joka on varustettu ajoneuvotyyppikohtaisella ISOFIXillä, tai tässä säännössä määritelty ajoneuvotyyppikohtainen ISOFIX; tai

c)

lasten i-kokoluokan turvajärjestelmä, jota voidaan käyttää ajoneuvon valmistajan säännön nro 16 mukaisesti määrittelemillä erityisillä ISOFIX-istuinpaikoilla;

2.52.

’tyyppihyväksyntätestillä’ testiä, jolla määritetään, vastaako hyväksyttäväksi toimitettu lasten turvajärjestelmä sovellettavia vaatimuksia;

2.53.

’tuotannon kvalifiointitestillä’ testiä, jolla määritetään, kykeneekö valmistaja tuottamaan lasten turvajärjestelmiä, jotka ovat tyyppihyväksyntää varten toimitettujen lasten turvajärjestelmien mukaisia;

2.54.

’rutiinitestauksella’ useiden yhdestä erästä valittujen lasten turvajärjestelmien testaamista sen todentamiseksi, missä määrin ne vastaavat sovellettavia vaatimuksia;

2.55.

’olkahihnan pidikkeellä’ laitetta, jonka tarkoituksena on tavanomaisissa ajo-olosuhteissa pitää asianmukainen olkahihna paikallaan lapsen vartalolla kiinnittämällä olkahihnat toisiinsa.

3.   HYVÄKSYNTÄHAKEMUS

3.1.

Tavaramerkin haltijan tai tämän asianmukaisesti valtuuttaman edustajan on haettava lasten turvajärjestelmälle tyyppihyväksyntää, ja hakemus on käsiteltävä liitteessä 11 kuvattua tyyppihyväksyntämenettelyä noudattaen.

3.2.

Kutakin lasten turvajärjestelmätyyppiä koskevan hyväksyntähakemuksen mukana on oltava

3.2.1.

lasten turvajärjestelmän tekninen kuvaus, jossa eritellään käytettävät hihnat ja muut materiaalit sekä kuormituksen rajoittimien ennustettava ja toistettava käyttäytyminen. Siihen on liitettävä lasten turvajärjestelmän muodostavien osien piirrokset sekä kelauslaitteiden osalta niiden sekä niihin liittyvien tuntoelinten asennusohjeet sekä ilmoitus myrkyllisyydestä (6.3.1.1 kohta) ja syttyvyydestä (6.3.1.2 kohta); piirroksissa on osoitettava aiottu hyväksyntänumeron ja mahdollisten muiden symbolien paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden;

3.2.2.

hakijan on ilmoitettava, onko kyseessä

a)

lasten i-kokoluokan turvajärjestelmiä koskeva hakemus; vai

b)

ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävää lasten turvajärjestelmää koskeva hakemus;

3.2.3.

tämän säännön 7.1.3.2 kohdan mukaisesti testausvaunussa ajoneuvon korissa tai tämän säännön 7.1.3.3 kohdan mukaisesti kokonaisessa ajoneuvossa testattujen lasten turvajärjestelmien osalta hakijan on toimitettava asiakirja-aineistoa (piirroksia ja/tai kuvia) lasten turvajärjestelmän ja auton yhdistelmästä tai ISOFIX-istuinpaikan ja asiaankuuluvaan ajoneuvoympäristön yhdistelmästä, jolle valmistaja on hakenut ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä koskevaa hyväksyntää. Tässä asiakirja-aineistossa on ilmoitettava

a)

käytettävissä oleva tila lasten turvajärjestelmän ympärillä, kun se on asennettu istuinpaikkaan. Siinä on ennen kaikkea ilmoitettava osat, jotka voivat vaikuttaa lasten turvajärjestelmään törmäyksen yhteydessä;

b)

kaikki asiaankuuluvat ajoneuvon osat, jotka voivat niiden lujuuden tai jäykkyyden vuoksi vaikuttaa lasten turvajärjestelmän (kiertävään) liikkeeseen.

3.2.4.

testin tekemisestä vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen pyytämiä näytekappaleita lasten turvajärjestelmästä;

3.2.5.

kymmenen metriä jokaista hihnatyyppiä, jota lasten turvalaitteessa käytetään; ja

3.2.6.

pakkausohjeet ja -tiedot jäljempänä tämän säännön 14 kohdan mukaisesti;

3.2.7.

kun kyseessä on ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä koskeva hakemus ja testit tehdään ajoneuvon korissa, ajoneuvon kori ja siihen sisältyvät aikuisen istuimet ja asiaankuuluvat ajoneuvon osat on annettava käyttöön.

3.3.

Liitteessä 20 luetellaan, mitkä asiakirjat on vähintään liitettävä hyväksyntähakemukseen 3.2 kohdan ja muiden tämän säännön kohtien mukaisesti.

3.4.

Ennen tyyppihyväksynnän myöntämistä osapuolen toimivaltaisen viranomaisen on todennettava, että käytössä on riittävät järjestelyt ja menettelyt, joilla varmistetaan tehokas valvonta, jotta tuotannossa olevat lasten turvajärjestelmät, -varusteet ja -osat ovat hyväksytyn tyypin mukaisia.

4.   MERKINNÄT

4.1.   Tyyppihyväksyntää varten 3.2.4 ja 3.2.5 kohdan määräysten mukaisesti toimitetuissa lasten turvajärjestelmien näytekappaleissa on oltava selvästi ja pysyvästi merkittyinä valmistajan nimi, nimikirjaimet tai tavaramerkki.

4.2.   Lasten turvajärjestelmään, lukuun ottamatta hihnoja ja valjaita, on merkittävä selvästi ja pysyvästi tuotantovuosi.

4.3.   Lasten turvajärjestelmän suuntaaminen ajoneuvoon nähden on merkittävä selkeästi tuotteeseen.

Tässä kohdassa määritellyn merkinnän on oltava näkyvissä lasten turvajärjestelmässä, kun lapsi on sijoitettu autoon lasten turvajärjestelmään.

4.4.   Lasten turvajärjestelmän näkyvissä olevalla sisäpinnalla (johon luetaan myös lapsen pään kohdalla olevat sivu-ulokkeet) suunnilleen kohdassa, johon lapsen pää tukeutuu, on selkä menosuuntaan suunnatuissa turvajärjestelmissä oltava pysyvästi kiinnitettynä jäljempänä esitetty merkintä (esitetty tekstitieto on vähimmäisvaatimus).

Merkinnän vähimmäiskoko: 60 × 120 mm.

Merkintä on oltava ommeltu päällykseen koko ympärykseltään ja/tai kiinnitetty päällykseen pysyvästi koko takapinnaltaan. Merkintä voidaan kiinnittää myös muulla pysyvällä tavalla niin, ettei se irtoa tuotteesta tai peity näkyvistä. Lipuketyyppisiä merkkejä ei saa käyttää.

Jos lasten turvajärjestelmän osat tai turvajärjestelmän valmistajan toimittamat lisävarusteet voivat peittää merkinnän, laite on varustettava lisämerkillä. Yksi varoitusmerkki on oltava pysyvästi näkyvissä aina, kun turvalaitetta valmistellaan käyttöä varten riippumatta asennustavasta tai -paikasta.

Image

4.5.   Jos lasten turvajärjestelmä voidaan suunnata kasvot menosuuntaan, siinä on oltava pysyvästi seuraavanlainen merkki, joka on lasten turvajärjestelmän ajoneuvoon asentavan henkilön nähtävissä:

 

Valmistaja saa lisätä sanan ”kuukautta”, jotta symbolin ”M” merkitys tulisi selväksi. Sana ”kuukautta” on oltava kielellä, jota puhutaan yleisesti tuotteen myyntimaassa tai -maissa. Sana voidaan merkitä useammalla kielellä.

 

Merkin vähimmäiskoko on 40 × 40 mm.

Image

4.6.   i-kokoluokan merkintä:

seuraavien tietojen on näyttävä pysyvästi henkilölle, joka asentaa lasten turvajärjestelmän ajoneuvoon:

4.6.1.

i-kokoluokan tunnus: jäljempänä olevan merkin vähimmäismitat ovat 25 × 25 mm ja kuvakkeen on erotuttava selvästi taustasta. Kuvakkeen on näyttävä selkeästi joko värien ansiosta tai riittävän paksuisena kohokuvana, jos tunnus on valettu tai kohopainettu;

Image

4.6.2.

lasten turvajärjestelmän kokoväli senttimetreinä;

4.6.3.

lasten turvajärjestelmiin kiinnitettyjen lasten enimmäismassa kilogrammoina.

4.7.   Ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXIÄ koskeva merkintä:

ajoneuvotyyppikohtaisessa ISOFIXissä on oltava pysyvästi kiinnitetty merkki, jonka on näyttävä lasten turvajärjestelmän ajoneuvoon kiinnittävälle henkilölle ja jossa on seuraava maininta:

”SPECIFIC VEHICLE ISOFIX” Image

4.8.   Lisämerkinnät

Seuraavat tiedot on annettava joko kuvakkein tai tekstinä. Merkinnästä käy ilmi seuraavaa:

a)

olennaiset vaiheet lasten turvajärjestelmän valmistelemiseksi asennusta varten. Siinä on esimerkiksi selitettävä, miten ISOFIX-lukitusosia säädetään;

b)

kaikkien osoittimien sijainti, tarkoitus ja tulkinta on selitettävä;

c)

yläkiinnityksen tai muiden lasten turvajärjestelmän heilahdusliikettä rajoittavien varusteiden sijainti ja tarvittaessa asento on osoitettava käyttämällä tapauksen mukaan jotakin seuraavista merkeistä, jos varuste edellyttää käyttäjän toimenpiteitä;

Image

d)

ISOFIX-lukitusosien ja yläkiinnityksen tai muiden lasten turvajärjestelmän heilahdusliikettä rajoittavien varusteiden säätäminen on kuvailtava;

e)

merkinnän on oltava pysyvästi kiinnitetty ja lasten turvajärjestelmän asentavan käyttäjän nähtävissä;

f)

tarvittaessa on viitattava lasten turvajärjestelmän käyttöohjeisiin ja niiden sijaintiin käyttämällä jäljempänä olevaa symbolia.

Image

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1.

Jokaisen 3.2.4 ja 3.2.5 kohdan mukaisesti toimitetun näytekappaleen on joka suhteessa täytettävä tämän säännön 6 ja 7 kohdassa vahvistetut eritelmät, ennen kuin hyväksyntä voidaan myöntää.

5.2.

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen kaksi ensimmäistä merkkiä (nykyisin 00, joka vastaa 9. heinäkuuta 2013 voimaan tullutta muutossarjaa 00) tarkoittaa muutossarjaa, joka sisältää hyväksynnän antohetkellä voimassa olevat uusimmat sääntöä koskevat merkittävät tekniset muutokset. Sama osapuoli ei saa antaa samaa numeroa muulle tässä säännössä tarkoitetulle lasten turvajärjestelmätyypille.

Tämän säännön mukaisesti hyväksytyssä lasten turvajärjestelmätyypissä ei saa olla muita säännön 44 (lasten turvajärjestelmät) mukaisia hyväksyntämerkkejä.

5.3.

Tässä säännössä tarkoitetun hyväksynnän myöntämistä lasten turvajärjestelmätyypille tai sellaisen hyväksynnän laajentamista taikka epäämistä koskeva ilmoitus on toimitettava tätä sääntöä soveltaville osapuolille liitteessä 1 olevan mallin mukaisella lomakkeella.

5.4.

Edellä 4 kohdassa määrättyjen merkintöjen lisäksi jokaiseen tämän säännön mukaisesti tyyppihyväksyttyyn lasten turvajärjestelmään on sopivaan kohtaan kiinnitettävä seuraavat tiedot:

5.4.1.

Kansainvälinen hyväksyntämerkki, jossa on

5.4.1.1.

ympyrän sisällä oleva kirjain ”E” ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (1);

5.4.1.2.

hyväksyntänumero, ilmaisu ”Regulation No.” ja sen jälkeen asetuksen numero, kenoviiva ja muutossarja (”Regulation No. XXX/XX)”:

5.4.2.

seuraavat lisäsymbolit:

5.4.2.1.

sana ”i-Size universal ISOFIX” tai ”specific vehicle ISOFIX” lasten turvajärjestelmän luokasta riippuen;

5.4.2.2.

kokoluokka, jolle lasten turvajärjestelmä on suunniteltu;

5.4.2.3.

symboli ”S”, jos kyseessä on ”erityisturvalaite”.

5.5.

Tämän säännön liitteessä 2 on esimerkki hyväksyntämerkin asettelusta.

5.6.

Edellä 5.4 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi merkittyjä joko laitteessa olevaan kylttiin tai itse laitteeseen. Kyltin tai merkinnän on oltava kulutusta kestävä.

5.7.

Edellä 5.6 kohdassa tarkoitetut merkit voi antaa joko hyväksynnän myöntänyt tyyppihyväksyntäviranomainen tai kyseisen viranomaisen luvalla tuotteen valmistaja.

6.   YLEISET ERITELMÄT

6.1.   Sijoittaminen ja kiinnittäminen ajoneuvoon

6.1.1.   i-kokoluokan lasten turvajärjestelmät on tarkoitettu käytettäviksi i-kokoluokan istuinpaikoilla, kun lasten turvajärjestelmä on asennettu ajoneuvon valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävä lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu käytettäviksi kaikilla ISOFIX-istuinpaikoilla ja myös tavaratilassa, jos järjestelmä on asennettu ajoneuvon valmistajan ohjeiden mukaisesti.

6.1.2.   Lasten turvajärjestelmä on luokkaansa vastaavasti (ks. taulukko 1) kiinnitettävä ajoneuvon rakenteeseen tai ajoneuvon istuimen rakenteeseen:

6.1.2.1.

i-kokoluokassa tämä tehdään kahdella ISOFIX-lukitusosalla ja heilahduksenestolaitteella sekä kasvot menosuuntaan että selkä menosuuntaan suunnatuille lasten turvajärjestelmille.

6.1.2.2.

Ajoneuvotyyppikohtaisessa ISOFIXissä tämä tehdään lasten turvajärjestelmän valmistajan suunnittelemilla ISOFIX-lukitusosilla, jotka kiinnitetään ajoneuvon valmistajan suunnittelemaan ISOFIX-kiinnityspisteeseen.

Taulukko 1

Mahdolliset tyyppihyväksyntäkokoonpanot

 

Suuntaus

Luokka

 

 

i-kokoluokan CRS

Ajoneuvotyyppikohtainen integroitu ISOFIX CRS

INTEGROITU

Kasvot sivusuuntaan (kantolaukku)

NA

A

Selkä menosuuntaan

A

A

Kasvot menosuuntaan (integroitu)

A

A

Jossa:

CRS= Lasten turvajärjestelmä

A= Sovelletaan

NA= Ei sovelleta.

6.1.3.   Alle 15-kuukautisia lapsia saadaan kuljettaa vain kasvot sivusuuntaan tai selkä menosuuntaan suunnatuissa lasten turvajärjestelmissä.

Tämä tarkoittaa seuraavaa:

a)

enintään 15-kuukautiselle lapselle suunnitellun lasten turvajärjestelmän on oltava suunnattu selkä menosuuntaan ja siihen on pystyttävä sijoittamaan vähintään 83 cm pitkä lapsi;

b)

kasvot menosuuntaan suunnattua lasten turvajärjestelmää ei saa suunnitella siten, että siihen voitaisiin sijoittaa alle 71 cm pitkä lapsi;

c)

kun vaihdettava istuin on suunnattu selkä menosuuntaan, siihen on voitava sijoittaa 83 cm pitkä lapsi. Tämä ei estä sijoittamasta siihen pidempää lasta.

Selkä menosuuntaan suunnattu lasten turvajärjestelmä voidaan suunnitella minkä ikäiselle lapselle tahansa.

6.2.   Lasten turvajärjestelmän kokoonpano

6.2.1.   Lasten turvajärjestelmä on pantava kokoon seuraavasti:

6.2.1.1.

lasten turvajärjestelmän on suojattava lasta kaikissa lasten turvajärjestelmälle eritellyissä käyttöasennoissa.

erityisturvajärjestelmissä pääasiallisen turvajärjestelmän on annettava vaadittava suoja kaikissa lasten turvajärjestelmän aiotuissa käyttöasennoissa ilman mahdollisesti käytettävissä olevia lisäturvajärjestelmiä;

6.2.1.2.

lasten turvajärjestelmän on oltava sellainen, että lapsi voidaan kiinnittää siihen ja irrottaa siitä helposti ja vaivattomasti. Jos kyseessä on lasten turvajärjestelmä, johon lapsi on kiinnitetty valjasvyöllä tai Y-hihnalla, jossa ei ole kelauslaitetta, kummankin olkahihnan sekä lantiohihnan on voitava liikkua toisiinsa nähden 6.7.1.4 kohdassa määrätyn menettelyn aikana. Näissä tapauksissa lasten turvajärjestelmään kuuluva vyökokoonpano voidaan suunnitella koostuvaksi kahdesta tai useammasta toisiinsa liittyvästä osasta.

Erityisturvajärjestelmien osalta otetaan huomioon, että lisäturvalaitteet hidastavat lapsen kiinnittämistä järjestelmään ja irrottamista siitä. Lisälaitteet on kuitenkin suunniteltava niin, että niiden lukitus on mahdollista avata mahdollisimman nopeasti;

6.2.1.3.

jos lasten turvajärjestelmän kaltevuutta on mahdollista muuttaa, tämä kaltevuuden muuttaminen ei saa edellyttää hihnojen tai muun lasten turvajärjestelmän osan säätämistä uudelleen käsin. Lasten turvajärjestelmän kaltevuuden muuttamisen on edellytettävä nimenomaisia käsin tehtäviä toimenpiteitä;

6.2.1.4.

jotta lapsi ei liukuisi penkin alle törmäyksen tai oman levottomuutensa seurauksena, kaikissa kasvot menosuuntaan suunnatuissa turvajärjestelmissä, joihin kuuluu integroitu valjasvyöjärjestelmä, on käytettävä haarahihnaa.

6.2.1.5.

Kaikkien turvalaitteiden, joissa käytetään lantiohihnaa, on ohjattava lantiohihnaa niin, että lantiohihnan välittämät kuormat kohdistuvat lantioon. Kokoonpano ei saa rasittaa liikaa lapsen kehon arkoja kohtia (vatsa, jalkoväli jne.). Se on suunniteltava niin, että törmäyksen sattuessa puristusvoima ei kohdistu lapsen päälakeen;

6.2.1.6.

kaikki turvajärjestelmän hihnat on sijoitettava niin, etteivät ne voi aiheuttaa käyttäjälleen epämukavuutta tavanomaisessa käytössä tai osoittautua rakenteeltaan vaarallisiksi. Olkahihnojen välisen etäisyyden kaulan lähellä on oltava vähintään käytettävän asianmukaisen testinuken kaulan paksuuden suuruinen.

6.2.1.7.

Kun haarahihna on kiinnitettynä ja pisimmässä asennossaan (jos sitä voidaan säätää), lantiohihnan säätäminen pienimmän ja suurimman testinuken lantion yläpuolelle ei saa olla mahdollista hyväksynnän kattamissa massaryhmissä. Missään kasvot eteenpäin suunnatussa turvalaitteessa ei saa olla mahdollista säätää lantiohihnaa pienimmän ja suurimman testinuken lantion yläpuolelle hyväksynnän kattamissa massaryhmissä.

6.2.1.8.

Jäljempänä 7.1.3 kohdassa kuvatussa dynaamisessa testissä lantiohihna ei saa siirtyä kokonaisuudessaan nuken lantio-osan ulkopuolelle ennen suurimman vaakasuuntaisen pään siirtymän hetkeä. Tämä on arvioitava pikavideokuvannalla.

6.2.2.   Lasten turvajärjestelmä on suunniteltava ja asennettava siten, että

6.2.2.1.

siinä ei ole teräviä reunoja tai ulokkeita, jotka saattavat vahingoittaa ajoneuvon istuinten päällyksiä tai matkustajan vaatteita;

6.2.2.2.

sen jäykissä osissa ei ole hihnojen kanssa kosketuksiin joutuvissa kohdissa teräviä reunoja, jotka saattaisivat kuluttaa hihnoja.

6.2.3.   Mitään osaa, jota ei ole tarkoitettu poistettavaksi tai irrotettavaksi, ei saa olla mahdollista poistaa tai irrottaa ilman erityistyökaluja. Kaikki osat jotka on tarkoitettu poistettaviksi huolto- tai säätötarkoituksia varten, on suunniteltava siten, että virheellisen kokoamisen ja käytön vaara on mahdollisimman pieni, sillä kokoaminen ja purkaminen on eriteltävä yksityiskohtaisesti turvajärjestelmän käyttöohjeissa. Kaikki valjasvyöt on voitava säätää koko säätövälinsä pituudelle ilman purkamista.

6.2.4.   Erityisturvalaitteissa voi olla ylimääräisiä turvajärjestelmiä. Ne on suunniteltava sellaisiksi, että niiden virheellisen kokoamisen ja käytön vaara on mahdollisimman pieni ja että pelastushenkilöstö voi hätätapauksessa välittömästi havaita, miten ne voidaan avata ja mikä niiden toimintaperiaate on.

6.2.5.   Lasten turvajärjestelmä voi olla suunniteltu mille valmistajan määrittelemälle kokovälille tahansa, edellyttäen että se täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset.

6.2.6.   Lasten turvajärjestelmät, joihin sisältyy ilmalla täytettäviä osia, on suunniteltava niin, että käyttöolosuhteilla (paine, lämpötila, kosteus) ei ole mitään vaikutusta niiden kykyyn täyttää tämän säännön vaatimukset.

6.3.   Lasten turvajärjestelmiä koskevat eritelmät

6.3.1   Materiaali

6.3.1.1.   Lasten turvalaitteen valmistajan on ilmoitettava kirjallisesti, että turvajärjestelmien valmistuksessa käytettyjen, järjestelmään kiinnitetyn lapsen ulottuvilla olevien materiaalien myrkyllisyys on EN 71–3:1994/A1:2000/AC -standardin asiaankuuluvien osien mukainen. Testit, joilla ilmoituksen paikkansapitävyys vahvistetaan, voidaan suorittaa testiviranomaisen valitsemalla tavalla.

6.3.1.2.   Lasten turvajärjestelmän valmistajan on ilmoitettava kirjallisesti, että turvajärjestelmien valmistuksessa käytettyjen materiaalien syttyvyys on EN 71–2:2011 -standardin asiaankuuluvien osien mukainen. Testit, joilla ilmoituksen paikkansapitävyys vahvistetaan, voidaan suorittaa testiviranomaisen valitsemalla tavalla.

6.3.2.   Yleiset ominaisuudet

6.3.2.1.   Sisäiset geometriset ominaisuudet

Hyväksyntätestit tekevän teknisen tutkimuslaitoksen on todennettava, että lasten turvajärjestelmän sisämitat merkinnät vastaavat liitteen 18 vaatimuksia. Olkapäiden ja lantion leveyden sekä istumakorkeuden vähimmäismittoja sekä olkapäiden korkeuden vähimmäis- ja enimmäismittoja on noudatettava valmistajan ilmoittaman kokovälin rajoissa.

6.3.2.2.   Ulkomitat

Lasten turvajärjestelmän leveyden, korkeuden ja syvyyden enimmäismitat sekä lukitusosiinsa kiinnitettävien ISOFIX-kiinnityspisteiden sijainti on määriteltävä tämän säännön 2.17 kohdassa määritellyssä ajoneuvon istuinasetelmassa.

a)

i-kokoluokan ISO/F2x – Kasvot menosuuntaan asennettava lasten turvajärjestelmä, matala (korkeus 650 mm) ISOFIX-KOKOLUOKKA B1;

b)

i-kokoluokan ISO/R2 – Selkä menosuuntaan asennettava lasten turvajärjestelmä, pieni koko CRS ISOFIX-KOKOLUOKKA D;

c)

ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävät lasten turvajärjestelmät – kaikki ISO-kokoluokat.

6.3.2.3.   Massa

Integroidun lasten turvajärjestelmän (mukaan lukien i-kokoluokan lasten turvajärjestelmä) massan ja painavimman lapsen, jolle lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu, massan summa saa olla enintään 33 kg. Tämä rajoitus koskee myös ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävää turvajärjestelmää.

6.3.3.   ISOFIX-lukitusosat

6.3.3.1.   Tyyppi

ISOFIX-lukitusosat voivat olla kuvassa 0 (a) esitettyjen esimerkkien mukaiset tai muuta asianmukaista tyyppiä niin, että ne ovat osa jäykkää rakennetta ja että niitä voidaan säätää tavalla, jonka määrittelee ISOFIX-turvajärjestelmän valmistaja.

Kuva 0 a

Selitykset:

1.

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmän lukitusosa – esimerkki 1

2.

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmän lukitusosa – esimerkki 2

Image

Mitat millimetreinä

6.3.3.2.   Mitat

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmän sen osan mitat, joka kiinnitetään ISOFIX-kiinnityspisteisiin, eivät saa ylittää kuvassa 0 b annettuja enimmäismittoja.

Kuva 0 b

Image

Mitat millimetreinä

6.3.3.3.   Epätäydellisen lukituksen osoittaminen

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmässä on oltava väline, joka osoittaa selvästi, että molemmat ISOFIX-lukitusosat on kunnolla lukittu vastaaviin ISOFIX-alakiinnityspisteisiin. Osoitus voi olla kuulo-, tunto- tai näköaistiin perustuva taikka näistä kahden tai niiden kaikkien yhdistelmä. Jos osoitus on näköaistiin perustuva, sen on oltava havaittavissa kaikissa tavanomaisissa valaistusolosuhteissa.

6.3.4.   Lasten ISOFIX-turvajärjestelmän yläkiinnityshihnan tekniset eritelmät

6.3.4.1.   Yläkiinnityshihnan liitin

Yläkiinnityshihnan liittimen on oltava kuvassa 0 c esitetty ISOFIX-järjestelmän yläkiinnityshihnan koukku tai muu sen kaltainen laite, joka vastaa kuvassa 0 c esitettyjä mittoja.

6.3.4.2.   ISOFIX-yläkiinnityshihnan ominaisuudet

ISOFIX-yläkiinnityshihnan tukena on oltava hihnasto (tai vastaava), ja sen kireyttä on voitava säätää ja löysätä.

6.3.4.2.1.   ISOFIX-yläkiinnityshihnan pituus

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmän yläkiinnityshihnan pituuden on oltava vähintään 2 000 mm.

6.3.4.2.2.   Kireyden osoitin

ISOFIX-yläkiinnityshihna tai lasten ISOFIX-turvajärjestelmä on varustettava laitteella, joka osoittaa, että hihna on täysin kiristetty. Laite voi olla osa säätö- ja kiristyksenvapautuslaitetta.

6.3.4.2.3.   Mitat

ISOFIX-yläkiinnityskoukkujen mitat ovat kuvassa 0 c.

Kuva 0 c

ISOFIX-yläkiinnityshihnan (koukkutyyppisen) liittimen mitat

Image

6.3.5.   i-kokoluokan lasten turvajärjestelmän tukijalkaa ja tukijalan jalustinta koskevat vaatimukset

Tukijaloilla varustettujen i-kokoluokan lasten turvajärjestelmien on kaikissa käyttöasennoissa (esim. pituudeltaan säädettävien lukitusosien, alustan jne. lyhin ja pisin asento) täytettävä tässä kohdassa ja sen alakohdissa määritellyt geometriset määräykset.

Jäljempänä 6.3.5.1 ja 6.3.5.2 kohdassa eriteltyjen vaatimusten noudattaminen voidaan todentaa fyysisellä tai tietokoneella tehtävällä simulaatiolla.

Jäljempänä 6.3.5.1–6.3.5.4 kohdassa määrättyjä geometrisiä vaatimuksia on verrattava koordinaatistoon, jonka origo sijaitsee kahden ISOFIX-lukitusosan ja vastaavan ISOFIX-kiinnityspisteen keskilinjan välisessä keskipisteessä.

Koordinaatiston akseleiden suuntausta on verrattava lasten turvajärjestelmäasetelmaan seuraavasti:

a)

vektori X on yhdensuuntainen lasten turvajärjestelmäasetelman (2) alapinnan kanssa ja asetelman pituussuuntaisessa keskilinjassa;

b)

vektori Y on kohtisuorassa pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden;

c)

vektori Z on kohtisuorassa lasten turvajärjestelmäasetelman alapintaan nähden.

Tämän jakson vaatimusten mukainen lasten turvajärjestelmäasetelma on asennettava ajoneuvoon lasten turvajärjestelmäasetelman käyttöohjeiden mukaisesti. Näitä vaatimuksia ei sovelleta tukijalan varastointiasentoon.

Image

6.3.5.1.   Tukijalan ja sen jalustan geometriset vaatimukset

Tukijalan, mukaan lukien lasten turvajärjestelmään kiinnitettävä lukitusosa, ja sen jalustan on mahduttava kokonaisuudessaan tukijalan tilavuusalueelle (ks. tämän säännön liitteessä 19 olevat kuvat 1 ja 2), jonka rajat ovat seuraavat:

a)

leveys: kaksi X–Z-tason kanssa yhdensuuntaista tasoa, jotka ovat 200 mm erillään toisistaan ja joiden keskipisteessä on alkupiste; ja

b)

pituus: kaksi Z–Y-tason kanssa yhdensuuntaista tasoa, jotka sijaitsevat vektorilla X 585 ja 696 mm origon etupuolella; ja

c)

korkeus: X–Y-tason kanssa yhdensuuntainen taso, joka sijaitsee 70 mm alkupisteen yläpuolella ja joka on mitattu kohtisuorassa X–Y-tasoon nähden. Tukijalan jäykät osat, joita ei voida säätää, eivät saa ulottua sen tason ulkopuolella, joka on yhdensuuntainen X–Y-tason kanssa 285 mm alkupisteen alapuolella ja joka on kohtisuorassa X–vektoriin Y nähden.

6.3.5.2.   Tukijalan jalustan säätövaatimukset

Tukijalkaa on voitava säätää, jotta varmistetaan, että tukijalan jalusta voidaan sijoittaa mille tahansa korkeusvälinsä mukaiselle korkeudelle jäljempänä eritellyllä tukijalan jalustan tilavuusalueella (ks. tämän säännön liitteessä 19 olevat kuvat 3 ja 4). Kun säätö tapahtuu portaittain, kahden lukitusasennon väli saa olla enintään 20 mm.

Tukijalan jalustan tilavuusalueen rajat ovat seuraavat:

a)

leveys: kaksi X–Z-tason kanssa yhdensuuntaista tasoa, jotka ovat 200 mm erillään toisistaan ja joiden keskipisteessä on alkupiste; ja

b)

pituus: kaksi Z–Y-tason kanssa yhdensuuntaista tasoa, jotka sijaitsevat vektorilla X 585 ja 696 mm alkupisteen etupuolella; ja

c)

korkeus: kaksi X–Y-tason kanssa yhdensuuntaista tasoa, jotka sijaitsevat vektorilla X 285 ja 540 mm alkupisteen alapuolella.

Tukijalan jalustaa voidaan säätää korkeusrajaa ulommaksi suunnassa Z (ks. liitteen 19 kuvan 3 selitys 6), jos yksikään sen osista ei ulotu rajatasojen ulkopuolelle suunnissa X ja Y.

6.3.5.3.   Tukijalan jalustimen mitat

Tukijalan jalustimen mittojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

tukijalan jalustan vähimmäiskosketuspinta on 2 500 mm2, joka mitataan pinnan projektiona 10 mm tukijalan jalustan alareunan yläpuolella (ks. kuva 0 d);

b)

vähimmäisulkomitta on 30 mm suunnissa X ja Y, ja enimmäismitta on tukijalan jalustan tilavuusalueen mukainen;

c)

tukijalan jalusten reunojen vähimmäissäde on 3,2 mm.

Kuva 0 d

Image

6.3.5.4.   Tukijalan jalustimen testipenkki

Testipenkkiä on käytettävä sen tarkistamiseksi, että tukijalan jalusta täyttää 6.3.5.2 kohdassa määritellyt vaatimukset (ks. kuva 0 e). Vaihtoehtoisesti voidaan myös tehdä simulaatio tietokoneella.

Kyseessä on lasten ISOFIX-turvajärjestelmäasetelman testipenkki, joka vastaa lasten turvajärjestelmän kokoluokkaa. Testipenkkiä on laajennettava kahdella ISOFIX-alakiinnityspisteellä, joiden halkaisija on 6 mm. Testipenkin edessä oleva raidallinen laatikko sijoitetaan ja mitoitetaan 6.3.5.2 kohdan mukaisesti. Lasten turvajärjestelmän lukitusosien on oltava kiinnitettyinä arvioita tehtäessä.

Kuva 0 e

Image

6.4.   Merkintöjen tarkastaminen

6.4.1.   Hyväksyntätestit tekevän teknisen tutkimuslaitoksen on todennettava, että merkinnät vastaavat tämän säännön 4 kohdan vaatimuksia.

6.5.   Asennus- ja käyttöohjeiden tarkastaminen

6.5.1.   Hyväksyntätestit tekevän teknisen tutkimuslaitoksen on todennettava, että asennus- ja käyttöohjeet vastaavat tämän säännön 14 kohdan vaatimuksia.

6.6.   Koottua lasten turvajärjestelmää koskevat määräykset

6.6.1.   Korroosionkestävyys

6.6.1.1.   Täydelliselle lasten turvajärjestelmälle tai sen osalle, joka joutuu alttiiksi korroosiolle, on tehtävä 7.1.1 kohdassa eritelty korroosiotesti.

6.6.1.2.   Jäljempänä 7.1.1.1 ja 7.1.1.2 kohdassa määrätyn korroosiotestin jälkeen lasten turvajärjestelmässä ei saa olla pätevän tarkkailijan paljaalla silmällä havaittavia merkkejä vaurioista, jotka todennäköisesti heikentävät järjestelmän asianmukaista toimintaa, eikä merkkejä merkittävästä korroosiosta.

6.6.2.   Energianvaimennus

6.6.2.1.   Kaikissa selkänojallisissa laitteissa tämän säännön liitteessä 14 määriteltyjen alueiden suurin kiihtyvyys on alle 60 g, kun ne testataan liitteen 13 mukaisesti. Tämä vaatimus koskee myös törmäyssuojien niitä alueita, jotka ovat pään iskualueella.

6.6.2.2.   Jos lasten turvajärjestelmässä on mekaanisesti kiinnitetty pysyvä säädettävä pääntuki ja joko aikuisten turvavyön tai lapsen valjaiden korkeutta säädetään suoraan säädettävällä pääntuella, ei ole välttämätöntä vaatia, että energia vaimenee liitteessä 18 määritellyillä alueilla, jotka eivät joudu kosketuksiin nuken pään kanssa eli jotka sijaitsevat pääntuen takana.

6.6.3.   Kaatuminen

6.6.3.1.   Lasten turvajärjestelmä on testattava 7.1.2 kohdassa määrätyllä tavalla. Missään testin vaiheessa nukke ei saa sinkoutua kokonaisuudessaan ulos laitteesta. Nuken pää ei myöskään saa siirtyä testi-istuimeen nähden pystysuoraan yli 300 mm alkuperäisestä asennostaan testi-istuimen ollessa ylösalaisin.

6.6.4.   Dynaaminen testi

6.6.4.1.   Yleistä: lasten turvajärjestelmälle on tehtävä taulukon 2 mukainen dynaaminen teksti 7.1.3 kohdan mukaisesti.

Taulukko 2

Eri arviointiperusteiden soveltaminen testauskokoonpanosta riippuen

Etutörmäys

Takatörmäys

Sivutörmäys

Testausvaunussa tehtävä testi+ vakioistuin

Ajoneuvon korissa tehtävä testi

Testausvaunussa tehtävä testi+ vakioistuin

Ajoneuvon korissa tehtävä testi

Testausvaunussa tehtävä testi+ vakioistuin

Kasvot menosuuntaan

Selkä menosuuntaan ja kasvot sivusuuntaan

Kasvot menosuuntaan

Selkä menosuuntaan ja kasvot sivusuuntaan

Selkä menosuuntaan ja kasvot sivusuuntaan

Selkä menosuuntaan ja kasvot sivusuuntaan

Kasvot menosuuntaan

Selkä menosuuntaan ja kasvot sivusuuntaan

Huomautus 1:

Vakioistuin tarkoittaa testi-istuinta tai -yhdistelmäistuinta

Huomautus 2:

Kun lasten turvajärjestelmä on asennettu kasvot sivusuuntaan ja kyseessä on sivutörmäys ja kun kaksi asentoa on mahdollista, nuken pää on sijoitettava lähelle sivuovea.

6.6.4.1.1.   i-kokoluokan lasten turvajärjestelmät on testattava testausvaunussa liitteessä 6 määrättyä testi-istuinta käyttäen ja 7.1.3.1 kohdan mukaisesti.

6.6.4.1.2.   Ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävä lasten turvajärjestelmä on testattava kutakin sellaista ajoneuvomallia varten, jossa se on tarkoitettu käytettäväksi. Testin tekemisestä vastaava tekninen tutkimuslaitos voi rajoittaa testattavien ajoneuvomallien määrää, jos ne eivät poikkea paljoa tosistaan 6.6.4.1.2.3 kohdassa lueteltujen ominaisuuksien osalta. Lasten turvalaite voidaan testata vähintään jollakin seuraavista tavoista:

6.6.4.1.2.1.

Tämän säännön 2.5 ja 6.3 kohdan mukainen lasten turvajärjestelmä, joka vastaa kooltaan säännön nro 16 liitteessä 17 olevaa lisäystä 2, voidaan testata tämän säännön 7.1.3.1 kohdan mukaisesti testausvaunussa liitteessä 6 määrättyä yhdistelmäistuinta käyttäen tai ajoneuvon korissa tämän säännön 7.1.3.2 kohdan mukaisesti.

6.6.4.1.2.2.

Lasten turvajärjestelmät, jotka eivät ole tämän säännön 2.5 mukaisia, mutta ovat 6.3 kohdan mukaisia (esim. lasten turvajärjestelmäasetelmat, joissa ei ole heilahduksenestolaitetta tai joissa on lisäkiinnityspisteitä), tai jotka eivät kooltaan vastaa säännön nro 16 liitteessä 17 olevaa lisäystä 2, on testattava testausvaunussa ajoneuvon korissa 7.1.3.2 kohdan mukaisesti tai täydellisessä ajoneuvossa tämän säännön 7.1.3.3 kohdan mukaisesti.

6.6.4.1.2.3.

Testi on tehtävä sellaisessa osassa ajoneuvon koria, joka edustaa ajoneuvon rakennetta ja törmäyspintoja. Jos lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi takaistuimella, tällaiseen osaan on kuuluttava etuistuimen selkänoja, takaistuin, lattialevy, B- ja C-pilarit sekä katto. Jos lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi etuistuimella, tällaiseen osaan on kuuluttava kojelauta, A-pilarit, tuulilasi, kaikki lattiaan tai konsoliin asennetut vivut ja nupit, etuistuin, lattialevy ja katto. Testauksesta vastaava tekninen tutkimuslaitos voi sallia joidenkin osien jättämisen pois testauksesta, jos ne todetaan turhiksi. Testi on tehtävä tämän säännön 7.1.3.2 kohdan mukaisesti, paitsi kun kyseessä on sivutörmäystesti.

6.6.4.1.3.   Dynaaminen testi on tehtävä lasten turvajärjestelmille, joita ei ole aiemmin kuormitettu.

6.6.4.1.4.   Jos ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävä lasten turvajärjestelmä asennetaan alueelle, joka sijaitsee takimmaisten eteenpäin suunnattujen aikuisten istuinpaikkojen takana (esimerkiksi matkatavaratilassa), on tehtävä yksi testi käyttäen suurimpia lasten turvajärjestelmälle sallittuja nukkeja täydellisessä ajoneuvossa tämän säännön 7.1.3.3.3 kohdassa määrätyllä tavalla. Muut testit, kuten tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskeva testi, voidaan tehdä 7.1.3.2 kohdassa määrätyllä tavalla valmistajan niin halutessa.

6.6.4.1.5.   Jos kyseessä on erityisturvajärjestelmä, jokainen tässä säännössä määritelty dynaaminen testi on tehtävä valmistajan erittelemällä kokovälillä kaksi kertaa: ensin on testattava ensisijainen turvajärjestelmä ja sitten kaikki järjestelmässä käytettävät laitteet. Näissä testeissä on kiinnitettävä erityistä huomiota tämän säännön 6.2.1.5 ja 6.2.1.6 kohdan vaatimuksiin.

6.6.4.1.6.   Kun kyseessä on lasten turvajärjestelmä, jossa käytetään heilahduksenestolaitetta, dynaaminen testi on tehtävä seuraavasti:

6.6.4.1.6.1.

heilahduksenestolaite on käytössä, ja

6.6.4.1.6.2.

heilahduksenestolaite ei ole käytössä, paitsi jos järjestelmässä on mekanismi, jolla estetään heilahduksenestolaitteen virheellinen käyttö.

6.6.4.2.   Dynaamisten testien aikana mikään lasten turvajärjestelmän osa, joka vaikutta lasten pitämiseen paikallaan, ei saa murtua osittain tai kokonaan eikä yksikään solki, lukitusjärjestelmä tai siirtojärjestelmä saa avautua. Ainoa poikkeus tähän on se, kun tällaiset osat tai järjestelmä on tämän säännön 3.2.1 kohdassa määritellyssä valmistajan teknisessä kuvauksessa yksilöity kuorman rajoitintoiminnoksi ja ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

6.6.4.2.1.

niiden suorituskyky on valmistajan vahvistaman mukainen;

6.6.4.2.2.

ne eivät estä lasten turvajärjestelmää suojaamasta lasta.

6.6.4.3.   Nukkea koskevat arviointiperusteet etu- ja takatörmäyksissä.

6.6.4.3.1.   Taulukon 3 mukaiset vammojen arviointiperusteet etu- ja takatörmäyksissä

Taulukko 3

Arviointiperuste

Lyhenne

Yksikkö

Q0

Q1

Q1,5

Q3

Q6

Päätä koskeva arviointiperuste (vain jos isku kohdistuu ajoneuvossa tehtävän testauksen aikana)

HPC (3) (15)

 

600

600

600

800

800

Pään kiihtyvyys 3 ms

A head 3 ms

g

75

75

75

80

80

Yläniskaan kohdistuva kireysvoima

Fz

N

Vain valvontaa varten (4)

Yläniskaan kohdistuva taivutusmomentti

My

Nm

Vain valvontaa varten (5)

Rinnan kiihtyvyys 3 ms

A chest 3 ms

g

55

55

55

55

55

6.6.4.4.   Nuken pään siirtymää koskevat arviointiperusteet etu- ja takatörmäyksissä.

6.6.4.4.1.   i-kokoluokan lasten turvajärjestelmä:

6.6.4.4.1.1.   Kasvot menosuuntaan suunnatut lasten turvajärjestelmät:

Pään siirtymä: Mikään nuken pään osa ei saa ohittaa jäljempänä taulukossa 1 määriteltyjä BA-, DA- ja DE-tasoja. Tämä määritetään enintään törmäystä seuraavien 300 millisekunnin ajan tai siihen saakka, kun nukke on lopullisesti pysähtynyt, jos se tapahtuu ensin.

6.6.4.4.1.1.1.   Kun testi tehdään 6.6.4.1.6.2 kohdan mukaisesti, pään siirtymään sovelletaan + 10 prosentin toleranssia Cr-pisteen ja AB-tason välisen etäisyyden osalta.

Kuva 1

Kasvot menosuuntaan suunnatun laitteen testausjärjestelyt

Image

Mitat millimetreinä

6.6.4.4.1.2.   Selkä menosuuntaan suunnatut lasten turvajärjestelmät ja kantolaukut:

6.6.4.4.1.2.1.

Pään siirtymä: mikään nuken pään osa ei saa ohittaa jäljempänä taulukossa 2 määriteltyjä FD-, FG- ja DE-tasoja. Tämä määritetään enintään törmäystä seuraavien 300 millisekunnin ajan tai siihen saakka, kun nukke on lopullisesti pysähtynyt, jos se tapahtuu ensin.

Jos tällainen lasten turvajärjestelmä koskettaa halkaisijaltaan 100 mm:n tankoa ja kaikki vamman arviointia ja nuken pään siirtymää koskevat arviointiperusteet täyttyvät, tehdään vielä yksi dynaaminen testi (etutörmäys) käyttäen turvajärjestelmän kokovälin kannalta painavinta nukkea ja ilman halkaisijaltaan 100 mm:n tankoa. Tässä testissä edellytetään, että kaikkien muiden paitsi eteenpäin siirtymistä koskevien arviointiperusteiden on täytyttävä.

Kun testi tehdään 6.6.4.1.6.2 kohdan mukaisesti, ainoastaan ilman halkaisijaltaan 100 mm:n tankoa tehty toinen testiasetelma otetaan huomioon.

Kuva 2

Testausjärjestely selkä menosuuntaan suunnatulle laitteelle, jota ei ole tuettu kojelautaan

Image

6.6.4.4.2.   Kun ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävää lasten turvajärjestelmää testataan täydellisessä ajoneuvossa tai ajoneuvon korissa, käytettäviä arviointiperusteita ovat ”Päätä koskeva arviointiperuste (HPC)” ja ”Pään kiihtyvyys 3 ms” Jos päähän ei kohdistu iskua, nämä arviointiperusteet täyttyvät ilman mittaamista ja ne kirjataan ylös ilmaisulla ”Ei päähän kohdistuvaa iskua”. Täydellisessä ajoneuvossa tehdyn testin jälkeen on oltava mahdollista poistaa koko kokoonpantu nukke lasten turvajärjestelmästä ilman, että lasten turvajärjestelmään tai ajoneuvon rakenteeseen käytetään mekaanista vipuvoimaa tai työkaluja.

6.6.4.4.3   Dynaamisten testien aikana yksikään lasten turvajärjestelmän osa, joka pitää lasta paikallaan, ei saa olla läpäisemättä testiä. Näihin osiin kuuluvat soljet, lukitusjärjestelmät ja kallistusjärjestelmä, paitsi jos ne on yksilöity kuormituksen rajoittimeksi. Osa on yksilöitävä kuormituksen rajoittimeksi tämän säännön 3.2.1 kohdassa määritellyssä valmistajan teknisessä kuvauksessa.

6.6.4.5.   Nukkea koskeva arviointiperuste kasvot menosuuntaan ja selkä menosuuntaan suunnattujen lasten turvajärjestelmien sivutörmäyksissä

6.6.4.5.1.   Pääasiallinen vamman arviointia koskeva arviointiperuste – Pään heilahtaminen

Sivutörmäystestin kuormausvaiheessa on 80 ms:iin asti sivusuoja asennettava aina nuken pään painopisteen tasolle kohtisuorassa oviaukon suuntaan nähden. Pään heilahtaminen arvioidaan seuraavilla arviointiperusteilla:

a)

pää ei kosketa ovipaneelia;

b)

pää ei saa ulottua oven yläpuolella olevalla punaisella viivalla yksilöidyn pystysuoran tason ulkopuolelle. Tämä pystysuora taso yksilöidään törmäyksen kohteena olevaan oveen merkityllä viivalla liitteessä 6 olevan lisäyksen 3 kuvan 1 mukaisesti.

6.6.4.5.2.   Vamman arviointia koskevat lisäarviointiperusteet sivutörmäyksissä

Arviointiperuste

Lyhenne

Yksikkö

Q0

Q1

Q1,5

Q3

Q6

Päätä koskeva arviointiperuste

HPC (6) (15)

 

600

600

600

800

800

Pään kiihtyvyys 3 ms

A head 3 ms

g

75

75

75

80

80

Yläniskaan kohdistuva kireysvoima

Fz

N

Vain valvontaa varten (6)

Yläniskaan kohdistuva taivutusmomentti

Mx

Nm

Vain valvontaa varten (7)

6.6.5.   Lämmönkestävyys

6.6.5.1.   Solkikokoonpanoille, kelauslaitteille, säätölaitteille ja lukkolaitteille, jotka joutuvat alttiiksi lämpötilan vaikutuksille, on tehtävä 7.2.7 kohdassa eritelty lämpötilatesti.

6.6.5.2.   Jäljempänä 7.2.7.1 kohdassa määrätyn lämpötilatestin jälkeen lasten turvalaitteessa ei saa olla pätevän tarkkailijan tarkastuksessa paljaalla silmällä havaittavia merkkejä vaurioista, jotka todennäköisesti heikentävät laitteen asianmukaista toimintaa. Tämän jälkeen olisi tehtävä dynaamiset testit.

6.7.   Turvalaitteen yksittäisiä osia koskevat määräykset

6.7.1.   Solki

6.7.1.1.   Soljen on oltava suunniteltu siten, ettei mahdollisuutta sen virheelliseen käyttöön ole. Tämä tarkoittaa muun muassa, ettei soljen jääminen osittain lukittuun tilaan ole mahdollista, soljen osien tahaton vaihtuminen ei ole mahdollista soljen lukitsemisen yhteydessä ja että solki saa lukkiutua vain, jos kaikki sen osat ovat mukana. Aina kun solki on kosketuksissa lapseen, sen on oltava vähintään saman levyinen kuin 7.2.4.1.1 kohdassa eritelty hihnojen vähimmäisleveys. Tätä kohtaa ei sovelleta vyökokoonpanoihin, jotka on jo hyväksytty säännön nro 16 tai minkä tahansa vastaavan voimassa olevan standardin mukaisesti. Kun kyseessä on erityisturvalaite, vain ensisijaisen turvalaitteen soljen tarvitsee täyttää 6.7.1.2–6-7.1.8 kohdan vaatimukset.

6.7.1.2.   Soljen on kiristämättömänäkin pysyttävä lukittuna sen asennosta riippumatta. Sen on oltava helppokäyttöinen ja helposti lukittavissa. Se on voitava avata painamalla painiketta tai vastaavaa laitetta.

Painikkeen pinnalla on oltava seuraavat mitat, kun painike on varsinaisessa aukaisuasennossa ja projisoituna tasolle joka on kohtisuorassa painikkeen alkuperäiseen liikesuuntaan nähden:

a)

umpirakenteisissa laitteissa vähintään 4,5 cm2, jolloin leveyden on oltava vähintään 15 mm;

b)

avorakenteisissa laitteissa vähintään 2,5 cm2, jolloin leveyden on oltava vähintään 10 mm. Leveys on määrätyn alan muodostavista kahdesta mitasta pienempi, ja se mitataan kohtisuoraan avauspainikkeen kulkusuuntaan nähden.

6.7.1.3.   Soljen avauspainikkeen pinnan on oltava väriltään punainen. Mikään muu soljen osa ei saa olla tämän värinen.

6.7.1.4.   Lapsi on voitava irrottaa turvalaitteesta yhteen solkeen kohdistuvalla yhdellä toimenpiteellä. Lapsi saadaan irrottaa turvalaitteesta yhdessä lasten kantokopan, kantolaukun ja kantolaukun kiinnityslaitteen kaltaisten turvalaitteiden kanssa, jos lasten turvajärjestelmä voidaan avata enintään kahdella avauspainikkeella.

6.7.1.4.1.   Olkahihnan sijoitin

Jos järjestelmässä on olkahihnan sijoitin, sen on oltava suunniteltu siten, ettei virheellinen käyttö ole mahdollista. Sijoitinta ei saa olla mahdollista käyttää tavalla, joka aiheuttaa olkahihnojen kiertymisen. Se on voitava kiinnittää enintään yhdellä toimenpiteellä. Sen kiinnittämiseen tarvittava voima saa olla enintään 15 N.

6.7.1.4.2.   Olkahihan sijoittimen on oltava helppokäyttöinen ja helposti lukittavissa. Se on voitava aukaista yhdellä yksinkertaisella toimenpiteellä, mutta avausmekanismin käyttö ei saa olla helppoa turvajärjestelmässä olevalle lapselle. Sen vapauttamiseen tarvittava voima saa olla enintään 15 N.

6.7.1.4.3.   Olkahihnan sijoittimen korkeus saa olla enintään 60 mm.

6.7.1.5.   Soljen avaamisen on mahdollistettava lapsen irrottaminen turvalaitteesta riippumatta mahdollisesti asennetusta istuimesta, istuimen tuesta tai törmäyssuojasta. Jos laitteeseen kuuluu haarahihna, sen on avauduttava samaa solkea käyttämällä.

6.7.1.6.   Soljen on täytettävä 7.2.7 kohdassa määrätyt lämpötilatestin suoritusvaatimukset ja kestettävä toistuva käyttö, ja sille on ennen 7.1.3 kohdassa määrättyä dynaamista testiä tehtävä testi, jossa toistetaan 5 000 ± 5 avaamisen ja sulkemisen toimintajaksoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

6.7.1.7.   Soljelle on tehtävä seuraavat avaamistestit:

6.7.1.7.1.   Testaus kuormitettuna

6.7.1.7.1.1.   Tähän testiin käytetään lasten turvajärjestelmää, jolle on jo tehty 7.1.3 kohdassa määrätty dynaaminen testi.

6.7.1.7.1.2.   Soljen avaamiseen 7.2.1.1 kohdassa määrätyssä testissä tarvittava voima saa olla enintään 80 N.

6.7.1.7.2.   Testaus kuormittamattomana

6.7.1.7.2.1.   Tähän testiin käytetään solkea, jota ei ole aikaisemmin kuormitettu. Soljen avaamiseen tarvittavan voiman silloin, kun se ei ole kuormitettuna, on 7.2.1.2 kohdassa määrätyissä testeissä oltava 40–80 N.

6.7.1.8.   Lujuus

6.7.1.8.1.   Jäljempänä 7.2.1.3.2 kohdan mukaisen testin aikana mikään soljen tai siihen liittyvien hihnojen tai säätölaitteiden osa ei saa murtua tai irrota.

6.7.1.8.2.   Valmistajan ilmoittamasta massarajoituksesta riippuen valjassoljen on kestettävä seuraavat voimat;

6.7.1.8.2.1.

4 kN, kun massarajoitus on enintään 13 kg;

6.7.1.8.2.2.

10 kN, kun massarajoitus on yli 13 kg.

6.7.1.8.3.   Tyyppihyväksyntäviranomainen voi jättää soljen lujuustestin tekemättä, jos jo käytettävissä olevat tiedot osoittavat testin turhaksi.

6.7.2.   Säätölaite

6.7.2.1.   Säätövälin on oltava riittävä, jotta se mahdollistaa lasten turvajärjestelmän oikean säädön kaikille kokoluokille, joille lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu, ja mahdollistaa tyydyttävän asennuksen kaikkiin i-kokoluokan kanssa yhteensopiviin ajoneuvoihin.

6.7.2.2.   Kaikkien säätölaitteiden on oltava pikasäätötyyppisiä.

6.7.2.3.   Pikasäätölaitetyyppisten laitteiden on oltava helposti ulottuvilla, kun lasten turvajärjestelmä on oikein asennettu ja lapsi tai nukke on paikallaan.

6.7.2.4.   Pikasäätötyyppisen laitteen on oltava helposti säädettävissä lapsen ruumiinrakenteen mukaan. Erityisesti kun testi tehdään 7.2.2.1 kohdan mukaisesti, ei käsikäyttöisten säätölaitteiden käyttämiseksi tarvittava voima saa olla yli 50 N.

6.7.2.5.   Kaksi lasten turvajärjestelmän säätölaitteen näytekappaletta on testattava 7.2.7.1 ja 7.2.3 kohdassa määrättyjen lämpötilatestivaatimusten mukaisesti.

6.7.2.5.1.   Hihnan liukuma yhtä säätölaitetta kohti saa olla enintään 25 mm ja kaikkia säätölaitteita kohti enintään 40 mm.

6.7.2.6.   Laite ei saa murtua tai irrota, kun se testataan 7.2.2.1 kohdan mukaisesti.

6.7.2.7.   Suoraan lasten turvajärjestelmään asennetun säätölaitteen on kestettävä toistuvaa käyttöä ja sille on ennen 7.1.3 kohdassa määrättyä dynaamista testiä tehtävä 7.2.3 kohdassa määrätty testi, joka käsittää 5 000 ± 5 toimintajaksoa.

6.7.3.   Kelauslaitteet

6.7.3.1.   Automaattisesti lukittuvat kelauslaitteet

6.7.3.1.1.   Automaattisesti lukittuvalla kelauslaitteella varustettu hihna saa purkautua kelauslaitteen lukituskohtien välillä enintään 30 mm. Käyttäjän nojautuessa taaksepäin on hihnan joko pysyttävä alkuperäisessä asennossaan tai palauduttava automaattisesti alkuperäiseen asentoonsa, kun käyttäjä nojautuu jälleen eteenpäin.

6.7.3.1.2.   Jos kelauslaite muodostaa osan lantiovyöstä, hihnan sisäänkelautumisvoiman on oltava vähintään 7 N, kun se mitataan 7.2.4.1 kohdassa määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyöhihnan vapaasta osasta. Jos kelauslaite muodostaa osan olkavyöstä, hihnan sisäänkelautumisvoiman on oltava vähintään 2 N ja enintään 7 N, kun se mitataan edellä määrätyllä tavalla. Jos hihna kulkee yksi- tai kaksiosaisen hihnanohjaimen kautta, sisäänkelautumisvoima mitataan nuken ja ohjaimen välisestä hihnan vapaasta osasta. Jos kokoonpanoon kuuluu käsikäyttöinen tai automaattisesti toimiva laite, joka estää hihnaa kelautumasta kokonaan sisään, kyseinen laite ei saa olla käytössä mittausta suoritettaessa.

6.7.3.1.3.   Hihna kelataan toistuvasti ulos ja sen annetaan kelautua sisään kelauslaitteeseen 7.2.4.2 kohdassa määrätyissä olosuhteissa, kunnes 5 000 toimintajaksoa on saatu päätökseen. Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään lämpötilatesti 7.2.7.1 kohdassa annettujen vaatimusten mukaisesti, 7.1.1 kohdassa kuvattu korroosiotesti ja 7.2.4.5 kohdassa kuvattu pölynkestävyystesti. Sen on tämän jälkeen suoriuduttava hyväksytysti vielä 5 000:stä ulos- ja sisäänkelauksen toimintajaksosta. Edellä kuvattujen testien jälkeen kelauslaitteen on toimittava edelleen asianmukaisesti ja täytettävä 6.7.3.1.1 ja 6.7.3.1.2 kohdan vaatimukset.

6.7.3.2.   Törmäyksessä lukittuvat kelauslaitteet

6.7.3.2.1.   Törmäyksessä lukittuvan kelauslaitteen on 7.2.4.3 kohdassa määrätyssä testissä täytettävä seuraavat ehdot:

6.7.3.2.1.1.

sen on lukituttava, kun ajoneuvo saavuttaa 0,45 g:n hidastuvuuden;

6.7.3.2.1.2.

se ei saa lukittua, kun hihnan kiihtyvyys on alle 0,8 g mitattuna hihnan uloskelautumissuuntaan;

6.7.3.2.1.3.

se ei saa lukittua, kun sen anturilaitetta on kallistettu enintään 12° mihin tahansa suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta;

6.7.3.2.1.4.

sen on lukituttava, kun sen anturilaitetta on kallistettu yli 27 ° mihin tahansa suuntaan valmistajan ilmoittamasta asennusasennosta.

6.7.3.2.2.   Jos kelauslaitteen toiminta on riippuvainen ulkoisesta signaalista tai voimanlähteestä, se on suunniteltava siten, että kelauslaite lukkiutuu automaattisesti kyseisen signaalin tai voimanlähteen toimintavirheen tai -keskeytyksen vuoksi.

6.7.3.2.3.   Monitoimisella lukkiutumistavalla varustetun törmäyksessä lukkiutuvan kelauslaitteen on täytettävä edellä luetellut vaatimukset. Jos lisäksi jokin lukkiutumisen aiheuttavista tekijöistä liittyy hihnan uloskelautumiseen, lukkiutumisen on tapahduttava hihnan kiihtyvyyden ollessa 1,5 g hihnan uloskelautumissuuntaan mitattuna.

6.7.3.2.4.   Edellä 6.7.3.2.1.1 ja 6.7.3.2.3 kohdassa tarkoitetuissa testeissä hihna saa ennen kelauslaitteen lukkiutumista kelautua ulos enintään 50 mm mitattuna 7.2.4.3.1 kohdassa määritellystä alkupituudesta. Edellä 6.7.3.2.1.2 kohdassa tarkoitetuissa testeissä hihnan kelauslaite ei saa lukkiutua ennen kuin 50 mm hihnaa on kelautunut ulos mitattuna 7.2.4.3.1 kohdassa määritellystä alkupituudesta.

6.7.3.2.5.   Jos kelauslaite muodostaa osan lantiovyöstä, hihnan sisäänkelautumisvoiman on oltava vähintään 7 N, kun se mitataan 7.2.4.1 kohdassa määrätyllä tavalla nuken ja kelauslaitteen välisestä vyöhihnan vapaasta osasta. Jos kelauslaite muodostaa osan olkavyöstä, hihnan sisäänkelautumisvoiman on oltava vähintään 2 N ja enintään 7 N, kun se mitataan edellä määrätyllä tavalla. Jos hihna kulkee yksi- tai kaksiosaisen hihnanohjaimen kautta, sisäänkelautumisvoima mitataan nuken ja ohjaimen välisestä hihnan vapaasta osasta. Jos kokoonpanoon kuuluu käsikäyttöinen tai automaattisesti toimiva laite, joka estää hihnaa kelautumasta kokonaan sisään, kyseinen laite ei saa olla käytössä mittausta suoritettaessa.

6.7.3.2.6.   Hihna kelataan toistuvasti ulos ja sen annetaan kelautua sisään 7.2.4.2 kohdassa määrätyissä olosuhteissa, kunnes 40 000 toimintajaksoa on saatu päätökseen Tämän jälkeen kelauslaitteelle tehdään lämpötilatesti 7.2.7 kohdan vaatimusten mukaisesti, 7.1.1 kohdassa kuvattu korroosiotesti ja 7.2.4.5 kohdassa kuvattu pölynkestävyystesti.

6.7.4.   Hihnat

6.7.4.1.   Leveys

6.7.4.1.1.   Nukkeen kosketuksissa olevien lasten turvajärjestelmän hihnojen vähimmäisleveys on 25 mm. Nämä mitat on määritettävä hihnalle tehtävän 7.2.5.1 kohdassa määrätyn lujuustestin aikana pysäyttämättä konetta ja kuorman ollessa 75 prosenttia hihnan murtokuormituksesta.

6.7.4.2.   Lujuus huoneenlämpökäsittelyn jälkeen

6.7.4.2.1.   Hihnan murtokuormitus määritetään 7.2.5.1.2 kohdan mukaisesti kahdesta 7.2.5.2.1 kohdassa määrätystä hihnan näytekappaleesta.

6.7.4.2.2.   Kahden näytekappaleen murtokuormitusten välinen ero saa olla enintään 10 prosenttia suuremmasta mitatusta murtokuormituksesta.

6.7.4.3.   Lujuus erityiskäsittelyn jälkeen

6.7.4.3.1.   Jollakin 7.2.5.2 kohdassa (paitsi 7.2.5.2.1 kohdassa) määrätyistä tavoista käsiteltyjen kahden hihnan murtokuormituksen on oltava vähintään 75 prosenttia 7.2.5.1 kohdassa tarkoitetussa testissä määritettyjen kuormien keskiarvosta.

6.7.4.3.2.   Lisäksi i-kokoluokan lasten turvajärjestelmien turvalaitteiden murtokuormituksen on oltava vähintään 3,6 kN.

6.7.4.3.3.   Tyyppihyväksyntäviranomainen voi päättää olla vaatimatta yhtä tai useampaa edellä tarkoitetuista testeistä, jos käytetyn materiaalin koostumus tai muut käytettävissä olevat tiedot tekevät yhdestä tai useammasta testistä tarpeettoman.

6.7.4.3.4.   Jäljempänä 7.2.5.2.6 kohdassa määritelty tyypin 1 kulutuskäsittelymenettely tehdään vain, jos 7.2.3 kohdassa määritelty mikrosiirtymätesti antaa tuloksen, joka on yli 50 prosenttia 6.7.2.5.1 kohdassa määrätystä raja-arvosta.

6.7.4.4.   Hihnan vetäminen kokonaan minkään säätölaitteen, soljen tai kiinnityspisteen läpi ei saa olla mahdollista.

6.7.5.   ISOFIX-lukitusosien eritelmät

ISOFIX-lukitusosien ja lukituksen osoittimien on kestettävä toistuvaa käyttöä ja niille on ennen 7.1.3 kohdassa määrättyä dynaamista testiä tehtävä testi, jossa niille tehdään 2 000 ± ±5 avaamisen ja sulkemisen toimintajaksoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

6.7.5.1.

ISOFIX-lukitusosien ja lukituksen osoittimien on kestettävä toistuvaa käyttöä ja niille on ennen 7.1.3 kohdassa määrättyä dynaamista testiä tehtävä testi, jossa niille tehdään 2 000 ± ±5 avaamisen ja sulkemisen toimintajaksoa tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

6.7.5.2.

ISOFIX-lukitusosissa on oltava lukitusmekanismi, joka täyttää a ja b alakohdassa määrätyt vaatimukset seuraavasti:

a)

koko istuimen lukitusmekanismin vapauttamiseen on tarvittava kaksi peräkkäistä toimintoa, joista ensimmäistä on pidettävä yllä toista toteutettaessa: tai

b)

ISOFIX-lukitusosien avausvoiman on oltava vähintään 50 N, kun ne testataan 7.2.8 kohdan mukaisesti.

6.8.   Luokittelu

6.8.1.   Lasten turvajärjestelmät voivat olla tarkoitettu mille kokovälille tahansa, kunhan kaikki kokoväliä koskevat vaatimukset täyttyvät.

7.   TESTIT

7.1.   Kokoonpantujen lasten turvajärjestelmien testit

7.1.1.   Korroosio

7.1.1.1.   Lasten turvajärjestelmän metalliosat sijoitetaan liitteessä 4 määrättyyn testikammioon. Jos lasten turvajärjestelmässä on kelauslaite, hihna on kelattava ulos täyteen pituuteensa, josta on vähennetty 100 ± 3 mm. Altistustestin on jatkuttava yhtäjaksoisesti 50 ± 0,5 tunnin ajan, lukuun ottamatta lyhyitä taukoja, jotka saattavat olla tarpeen muun muassa suolaliuoksen tarkastamiseksi ja lisäämiseksi.

7.1.1.2.   Altitustustestin päätyttyä lasten turvajärjestelmän metalliosat on pestävä varovasti tai upotettava varovasti puhtaaseen juoksevaan veteen, jonka lämpötila saa olla enintään 38 °C, mahdollisten suolakertymien poistamiseksi, minkä jälkeen turvavyön annetaan kuivua 18–25 °C:n huoneenlämmössä 24 ± 1 tunnin ajan ennen 6.6.1.2 kohdan mukaista tarkastusta.

7.2.1.   Kaatuminen

7.1.2.1.   Nukke on varustettava jommallakummalla liitteessä 21 kuvatulla kuormituslaitteella. Nukke asetetaan tämän säännön mukaisesti asennettuihin turvajärjestelmiin ottaen huomioon valmistajan ohjeet sekä 7.1.3.5 kohdassa eritelty vakiolöysyys kaikkiin järjestelmiin yhdenmukaisesti kohdennettuna.

7.1.2.2.   Turvajärjestelmä kiinnitetään testipenkkiin tai ajoneuvon istuimeen. Koko lasten turvajärjestelmää kierretään sen pituussuuntaiseen keskitasoon sisältyvän vaakasuoran akselin ympäri 540° ± 5 astetta 2–5 asteen sekuntinopeudella ja pysäytetään tähän asentoon. Tietyntyyppisiin autoihin tarkoitetut laitteet voidaan tässä testissä kiinnittää liitteessä 6 kuvattuun testipenkkiin.

7.1.2.3.   Tässä pysyvässä ylösalaisessa asennossa neljä kertaa nuken massaa suurempi massa kohdistetaan nuken lisäksi pystysuorassa alaspäin tasolle, joka on kohtisuorassa kiertoakseliin nähden käyttäen liitteessä 21 kuvattua kuormituslaitetta. Kuormitus kohdistetaan hallitulla tavalla vähitellen siten, että gravitaatiokiihtyvyys on enintään 400 mm/min. Määrättyä enimmäiskuormitusta jatketaan 30 – 0/+ 5 sekunnin ajan.

7.1.2.4.   Kuormitusta vähennetään enintään 400 mm/min ja siirtymä mitataan.

7.1.2.5.   Koko istuinta kierretään 180° sen palauttamiseksi lähtöasentoon.

7.1.2.6.   Toimintajakso suoritetaan uudelleen kiertämällä istuinta päinvastaiseen suuntaan. Menettely toistetaan kahteen kiertosuuntaan siten, että kiertoakseli on vaakasuorassa tasossa ja 90 asteen kulmassa kahteen aikaisempaan testiin nähden.

7.1.2.7.   Nämä testit tehdään käyttäen sekä mahdollisimman pientä että mahdollisimman suurta nukkea turvalaitteen kokovälin rajoissa. Nukkea ja lasten turvajärjestelmää ei saa säätää toimintajakson missään vaiheessa.

7.3.1.   Etu-, taka- ja sivutörmäyksen dynaaminen testaus:

a)

Etutörmäystesti tehdään i-kokoluokan lasten turvajärjestelmille (integroitu yleinen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä) ja ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttäville lasten turvajärjestelmille;

b)

Takatörmäystesti tehdään selkä menosuuntaan asennettaville i-kokoluokan lasten turvajärjestelmille ja tietyntyyppisten ajoneuvojen selkä menosuuntaan asennettaville lasten ISOFIX-turvajärjestelmille;

c)

Sivutörmäystesti tehdään ainoastaan testipenkillä i-kokoluokan lasten turvajärjestelmille (integroitu yleinen lasten ISOFIX-turvajärjestelmä) ja ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttäville lasten turvajärjestelmille.

7.1.3.1.   Testit testausvaunussa ja -penkissä

7.1.3.1.1.   Etu- ja takatörmäystestit

7.1.3.1.1.1.   Dynaamisessa testissä käytettävän testausvaunun ja -pankin on täytettävä tämän säännön liitteen 6 vaatimukset.

7.1.3.1.1.2.   Testausvaunun on pysyttävä vaakasuorassa koko hidastuksen tai kiihdytyksen ajan.

7.1.3.1.1.3.   Testipenkkiä kierretään 180°, kun testi tehdään takatörmäystestiä koskevien vaatimusten mukaisesti.

7.1.3.1.1.4.   Testattaessa selkä menosuuntaan asennettua lasten turvajärjestelmää, joka on tarkoitettu käytettäväksi etuistuimella, ajoneuvon kojelautaa kuvaa jäykkä tanko, joka on kiinnitetty testausvaunuun siten, että kaikki energianvaimennus kohdistuu lasten turvajärjestelmään.

7.1.3.1.1.5.   Hidastus- ja kiihdytyslaitteet

Hakijan on valittava toinen seuraavista laitteista:

7.1.3.1.1.5.1.   Hidastustestilaite:

Testausvaunun hidastamiseen on käytettävä tämän säännön liitteessä 6 määrättyä laitetta tai muuta vastaavat tulokset antavaa laitetta. Kyseisen laitteen on täytettävä 7.1.3.4 kohdassa ja jäljempänä määritellyt suoritusvaatimukset:

Kalibrointimenettely:

 

Edellä 7.1.3.1 kohdan mukaisesti tehtävissä lasten turvajärjestelmien testeissä, joissa kuormittava hitausmassa on enintään 55 kg (mikä vastaa yhtä lasten turvajärjestelmää, jossa on lapsi), ja 7.1.3.2 kohdan mukaisesti ajoneuvon korissa tehtävissä lasten turvajärjestelmien testeissä, joissa testausvaunua kuormittavat ajoneuvon rakenne sekä enintään (x kertaa) 55 kg:n hitausmassat (mikä vastaa x lasten turvalaitetta, joissa on lapsi), vaunun hidastuvuuskäyrän on oltava tämän säännön liitteen 7 lisäyksessä 1 olevan kuvan viivoitetulla alueella, kun kyseessä on etutörmäys, ja tämän säännön liitteen 7 lisäyksessä 2 olevan kuvan viivoitetulla alueella, kun kyseessä on takatörmäys.

 

Pysäytyslaitetta kalibroitaessa pysähtymismatkan on oltava 650 ± 30 mm etutörmäyksessä ja 275 ± 20 mm takatörmäyksessä.

Dynaamiset testiolosuhteet testin aikana;

Etu- ja takatörmäyksessä hidastuvuus on saavutettava, kun laite on kalibroitu edellä mainitulla tavalla, mutta

a)

hidastuvuuskäyrä saa kuitenkin ylittää suoritusvaatimusten alarajan enintään 3 ms:n ajan;

b)

jos edellä tarkoitetut testit tehdään suuremmalla nopeudella ja/tai hidastuvuuskäyrä on ylittänyt kuvan viivoitetun alueen ylärajan ja lasten turvajärjestelmä täyttää vaatimukset, testin tulos on katsottava hyväksytyksi.

7.1.3.1.1.5.2.   Kiihdytystestilaite

Dynaamiset testiolosuhteet:

 

Etutörmäystestissä testausvaunua on liikutettava niin, että testin aikana sen nopeuden kokonaismuutos ΔV on 52 + 0/– 2 km/h ja sen kiihtyvyyskäyrä on liitteen 7 lisäyksessä 1 olevan kuvan viivoitetulla alueella ja sen segmentin yläpuolella, jota määrittävät koordinaatit (5 g, 10 ms) ja (9 g, 20 ms). Törmäyksen alkuhetki (T0) määritellään standardin ISO 17 373 mukaisesti niin, että kiihtyvyys on 0,5 g.

 

Takatörmäystestissä testausvaunua on liikutettava niin, että testin aikana sen nopeuden kokonaismuutos ΔV on 32 + 2/– 0 km/h ja sen kiihtyvyyskäyrä on liitteen 7 lisäyksessä 2 olevan kuvan viivoitetulla alueella ja sen segmentin yläpuolella, jota määrittävät koordinaatit (5 g, 5 ms) ja (10 g, 10 ms). Törmäyksen alkuhetki (T0) määritellään standardin ISO 17 373 mukaisesti niin, että kiihtyvyys on 0,5 g.

 

Vaikka edellä esitetyt vaatimukset täyttyisivät, teknisen tutkimuslaitoksen on käytettävä testausvaunua, jonka massa (testipenkillä varustettuna) on liitteessä 6 olevan 1 kohdan mukaisesti yli 380 kg.

 

Jos edellä tarkoitetut testit tehdään suuremmalla nopeudella ja/tai kiihtyvyyskäyrä on ylittänyt kuvan viivoitetun alueen ylärajan, testin tulos on kuitenkin katsottava hyväksytyksi, jos lasten turvajärjestelmä täyttää vaatimukset.

7.1.3.1.1.6.   Testin yhteydessä on tehtävä seuraavat mittaukset:

7.1.3.1.1.6.1.

testausvaunun nopeus välittömästi ennen törmäystä (vain hidastuskelkan osalta pysähtymismatkan laskemista varten);

7.1.3.1.1.6.2.

pysähtymismatka (vain hidastuskelkkojen osalta), joka voidaan laskea kaksoisintegroimalla kirjattu kelkan hidastuvuus;

7.1.3.1.1.6.3.

nuken pään vaaka- ja pystysiirtymä i-kokoluokan kokovälin edellyttämissä kaikilla Q-nukeilla tehdyissä testeissä ainakin ensimmäisten 300 ms:n ajan;

7.1.3.1.1.6.4.

edellä 6.6.4.3.1 kohdassa mainittuihin arviointiperusteisiin pohjautuvaa vamman arviointia varten tarvittavat parametrit vähintään ensimmäisten 300 ms:n ajan;

7.1.3.1.1.6.5.

testausvaunun kiihtyvyys tai hidastuvuus vähintään ensimmäisten 300 ms:n ajan.

7.1.3.1.1.7.   Törmäyksen jälkeen lasten turvajärjestelmä on tarkastettava silmämääräisesti lukkoa avaamatta mahdollisten toimintavirheiden ja vaurioiden toteamiseksi.

7.1.3.1.2.   Takatörmäys

7.1.3.1.2.1.   Testi-istuinta kierretään 180° testattaessa takatörmäystestiä koskevien vaatimusten täyttymistä.

7.1.3.1.2.2.   Testattaessa selkä menosuuntaan asennettua lasten turvajärjestelmää, joka on tarkoitettu käytettäväksi etuistuimella, ajoneuvon kojelautaa kuvaa jäykkä tanko, joka on kiinnitetty testausvaunuun siten, että kaikki energianvaimennus kohdistuu lasten turvajärjestelmään.

7.1.3.1.2.3.   Hidastusolosuhteiden on täytettävä liitteessä 7 olevan lisäyksen 2 vaatimukset.

Hidastusolosuhteiden on täytettävä liitteessä 7 olevan lisäyksen 2 vaatimukset.

7.1.3.1.2.4.   Tehtävien mittausten on vastattava 7.1.3.1.1.4–7.1.3.1.1.5 kohdassa lueteltuja mittauksia.

7.1.3.1.3.   Sivutörmäys

7.1.3.1.3.1.   Testipenkkiä kierretään 90° testattaessa sivutörmäystestiä koskevien vaatimusten täyttymistä.

7.1.3.1.3.2.   Alempia ISOFIX-kiinnityspisteitä olisi voitava siirtää suuntaan Y, jotta vältetään lukitusosien ja testilaitteiden vaurioituminen. ISOFIX-kiinnityspisteet on kiinnitettävä liukujärjestelmään, joka mahdollistaa siirtymän, jonka pituus on 200 mm – 0 mm + 50 mm.

7.1.3.1.3.3.   Liitteessä 6 olevassa lisäyksessä 3 määritellyn ovipaneelin on synnytettävä lasten turvajärjestelmään kohdistuva sivusuuntainen iskuvoima. Paneelin pinnan on oltava pehmustettu liitteessä 6 olevan lisäyksen 3 mukaisesti.

7.1.3.1.3.4.   Testauslaitteen on tuotettava liitteessä 7 olevan lisäyksen 3 mukainen suhteellinen nopeus ovipaneelin ja testipenkin välille. Ovipaneelin enimmäistunkeutuminen määritellään liitteessä 6 olevassa lisäyksessä 3. Kontakti lasten turvajärjestelmään ei saa vaikuttaa ovipaneelin ja testipenkin väliseen suhteelliseen nopeuteen, jonka on pysyttävä liitteessä 7 olevassa lisäyksessä 3 määritellyllä raja-alueella. Testissä, jossa ovi on liikkumatta hetkellä t0, oven on oltava kiinnitettynä ja nuken nopeuden on kyseisellä hetkellä oltava 6,375–7,25 m/s. Testissä, jossa ovi liikkuu hetkellä t0, oven nopeuden on pysyttävä liitteessä 7 olevassa lisäyksessä 3 määritellyllä raja-alueella ainakin siihen asti, kun enimmäistunkeutuminen saavutetaan, ja nuken on oltava paikallaan törmäyksen alkuhetkellä (t0).

7.1.3.1.3.5.   Lasten turvajärjestelmät on testattava mahdollisimman pystysuorassa asennossa.

7.1.3.1.3.6.   Liitteessä 7 olevassa lisäyksessä 3 määritettynä hetkenä t0 nuken on oltava 7.1.3.5.2.1 määritellyssä alkuasennossaan.

7.1.3.2.   Testausvaunussa ja ajoneuvon korissa tehtävät testit

7.1.3.2.1.   Etutörmäystestit

7.1.3.2.1.1.   Ajoneuvo on kiinnitettävä testin ajaksi siten, ettei ajoneuvon istuimien, aikuisten turvavöiden kiinnityspisteiden tai mahdollisten muiden lisäkiinnityspisteiden, joita lasten turvajärjestelmän kiinnittäminen edellyttää, lujuus vahvistu eikä rakenteen tavanomainen muodonmuutos vähene. Testissä ei saa olla sellaisia ajoneuvon osia, jotka voivat nuken liikettä rajoittamalla vähentää lasten turvajärjestelmän kuormitusta testin aikana. Poistetut rakenneosat saadaan korvata niiden lujuutta vastaavilla osilla, jos nämä eivät estä nuken liikettä.

7.1.3.2.1.2.   Kiinnityslaitetta pidetään tyydyttävänä, jos sillä ei ole vaikutusta alueella, joka käsittää rakenteen koko leveyden, ja jos ajoneuvo tai rakenne on tuettu tai kiinnitetty liikkumattomaksi etupuolelta vähintään 500 mm:n etäisyydeltä turvajärjestelmän kiinnityspisteestä. Rakenteen takaosa on kiinnitettävä riittävän kaukaa kiinnityspisteiden takaa siten, että se täyttää kaikki 7.1.3.2.1.1 kohdassa asetetut vaatimukset.

7.1.3.2.1.3.   Ajoneuvon istuin ja lasten turvajärjestelmä on asennettava ja sijoitettava asentoon, jonka hyväksyntätestit tekevä tekninen tutkimuslaitos valitsee siten, että olosuhteet ovat rakenteen lujuuden kannalta mahdollisimman epäedulliset, ja joka vastaa nuken sijoittamista ajoneuvoon. Ajoneuvon istuimen selkänojan ja lasten turvajärjestelmän asento on mainittava testiselosteessa. Jos istuimen selkänojan kaltevuutta voidaan säätää, selkänoja on lukittava valmistajan ohjeiden mukaisesti, tai tällaisten ohjeiden puuttuessa lukittava siten, että selkänojan tosiasiallinen kulma on mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa.

7.1.3.2.1.4.   Ellei asennus- ja käyttöohjeissa edellytetä muuta, etuistuin on asetettava kaikkein etummaisimpaan tavanomaiseen asentoon etuistuimella käytettäväksi tarkoitettuja lasten turvajärjestelmiä varten ja kaikkein takimmaiseen tavanomaiseen asentoon takaistuimella käytettäväksi tarkoitettuja lasten turvajärjestelmiä varten.

7.1.3.2.1.5.   Hidastusolosuhteiden on täytettävä 7.1.3.4 kohdassa asetetut vaatimukset. Testipenkkinä käytetään varsinaisen ajoneuvon istuinta.

7.1.3.2.1.6.   Testin yhteydessä on tehtävä seuraavat mittaukset:

7.1.3.2.1.6.1.

testausvaunun nopeus välittömästi ennen törmäystä (vain hidastuskelkan osalta pysähtymismatkan laskemista varten);

7.1.3.2.1.6.2.

pysähtymismatka (vain hidastuskelkkojen osalta), joka voidaan laskea kaksoisintegroimalla kirjattu kelkan hidastuvuus;

7.1.3.2.1.6.3.

nuken pään mahdollinen kosketus ajoneuvon korin sisäosan kanssa;

7.1.3.2.1.6.4.

edellä 6.6.4.3.1 kohdassa mainittuihin arviointiperusteisiin pohjautuvaa vamman arviointia varten tarvittavat parametrit vähintään ensimmäisten 300 ms:n ajan;

7.1.3.2.1.6.5.

testausvaunun ja ajoneuvon korin kiihtyvyys tai hidastuvuus vähintään ensimmäisten 300 ms:n aikana.

7.1.3.2.1.7.   Törmäyksen jälkeen lasten turvajärjestelmä on tarkastettava silmämääräisesti lukkoa avaamatta mahdollisten toimintavirheiden toteamiseksi.

7.1.3.2.2.   Takatörmäystestit

7.1.3.2.2.1.   Takatörmäystestejä varten ajoneuvon koria kierretään 180° testausvaunussa.

7.1.3.2.2.2.   Takatörmäystestejä koskevat samat vaatimukset kuin etutörmäystestejä (7.1.3.2.1.1–7.1.3.2.1.5 kohta).

7.1.3.3.   Testaus täydellisessä ajoneuvossa

7.1.3.3.1.   Hidastusolosuhteiden on täytettävä 7.1.3.4 kohdassa asetetut vaatimukset.

7.1.3.3.2.   Etutörmäystesteissä noudatettavan menettelyn on oltava tämän säännön liitteen 9 mukainen.

7.1.3.3.3.   Takatörmäystesteissä noudatettavan menettelyn on oltava tämän säännön liitteen 10 mukainen.

7.1.3.3.4.   Testin yhteydessä on tehtävä seuraavat mittaukset:

7.1.3.3.4.1.

ajoneuvon/iskulaitteen nopeus välittömästi ennen törmäystä (vain hidastuskelkan osalta pysähtymismatkan laskemista varten);

7.1.3.3.4.2.

nuken pään mahdollinen kosketus ajoneuvon sisäosan kanssa;

7.1.3.3.4.3.

edellä 6.6.4.3.1 kohdassa mainittuihin arviointiperusteisiin pohjautuvaa vamman arviointia varten tarvittavat parametrit vähintään ensimmäisten 300 ms:n ajan.

7.1.3.3.5.   Jos etuistuinten kaltevuutta voidaan säätää, ne on lukittava valmistajan ohjeiden mukaisesti, tai tällaisten ohjeiden puuttuessa lukittava siten, että selkänojan tosiasiallinen kulma on mahdollisimman lähellä 25 asteen kulmaa.

7.1.3.3.6.   Törmäyksen jälkeen lasten turvajärjestelmä tarkastetaan silmämääräisesti lukkoa avaamatta mahdollisten toimintavirheiden ja vaurioiden toteamiseksi.

7.1.3.4.   Yhteenveto dynaamisen testin vaatimuksista on taulukossa 4.

Taulukko 4

 

Etutörmäys

Takatörmäys

Sivutörmäys

Testi

Turvajärjestelmä

Nopeus km/h

Testisykäys nro

Pysähtymismatka testin aikana (mm)

Nopeus km/h

Testisykäys nro

Pysähtymismatka testin aikana (mm)

Oven ja penkin välinen suhteellinen nopeus

Pysähtymismatka testin aikana (mm) Enimmäistunkeutuminen

Testaus¬vaunu ja -penkki

Kasvot menosuuntaan

50 + 0

– 2

1

650 ± 50

NA

NA

NA

3

250 ± 50

Selkä menosuuntaan

50 + 0

– 2

1

650 ± 50

30 + 2

– 0

2

275 ± 25

3

250 ± 50

Sivulle suunnattu

50 + 0

– 2

1

650 ± 50

30 + 2

– 0

2

275 ± 25

3

250 ± 50

Testisykäys nro 1 – Määritelty liitteessä 7 / lisäyksessä 1 – Etutörmäys.

Testisykäys nro 2 – Määritelty liitteessä 7 / lisäyksessä 2 – Takatörmäys.

Testinopeutta kuvaava käyrä nro 3 – Määritelty liitteessä 7 / lisäyksessä 3 – Sivutörmäys.

NA = Ei sovelleta

7.1.3.5.   Dynaamisissa testeissä käytettävät nuket

7.1.3.5.1.   Lasten turvajärjestelmä on testattava käyttäen tämän säännön liitteessä 8 määrättyjä nukkeja.

7.1.3.5.2.   Nuken asettaminen etu- ja takatörmäystestejä varten

7.1.3.5.2.1.   Lasten turvajärjestelmän asettaminen testipenkkiin

Lasten ISOFIX-turvajärjestelmä on asennettava tyhjänä ISOFIX-kiinnitysjärjestelmään.

ISOFIX-lukitusosien kiinnittäminen alempiin ISOFIX-kiinnityspisteisiin on sallittua tyhjän lasten turvajärjestelmän vetämiseksi kohti kyseisiä kiinnityspisteitä.

Testi-istuimen tyynyn pinnan kanssa yhdensuuntaisella tasolla kohdistetaan lisävoima, jonka suuruus on 135 +/– 15N. Voima kohdistetaan pitkin lasten turvajärjestelmän keskilinjaa enintään 100 mm tyynyn yläpuolella.

Jos järjestelmässä on yläkiinnityshihna, se on säädettävä siten, että saavutetaan 50 +/– 5N:n vetokuormitus. Vaihtoehtoisesti, jos järjestelmässä on tukijalka, se on säädettävä lasten turvajärjestelmän valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Lasten turvajärjestelmän keskilinjan on oltava yhdensuuntainen testipenkin keskilinjan kanssa.

Nukke on asetettava lasten turvajärjestelmään erilleen istuimen selkänojasta joustavalla välikappaleella. Välikappaleen on oltava 2,5 cm paksu ja 6 cm leveä. Sen on oltava yhtä pitkä kuin istuma-asennossa mitattu olkapään korkeuden ja reiden korkeuden välinen erotus ja asianmukainen testissä käytettävän nuken koon kannalta. Tästä saatava välikappaleen korkeus esitetään seuraavassa taulukossa erikokoisten nukkien osalta. Kappaleen on noudatettava mahdollisimman tarkoin istuimen kaarevuutta ja sen alapään olisi oltava nuken lonkkanivelen korkeudella.

 

Q0

Q1

Q1.5

Q3

Q6

Q10 (suunnittelutavoitteet)

 

Mitat millimetreinä

Välikappaleen korkeus nukkea asetettaessa

 

229 ± 2

237 ± 2

250 ± 2

270 ± 2

359 ± 2

Vyö säädetään valmistajan ohjeiden mukaisesti, mutta kireyteen, joka ylittää säätölaitteen kiristysvoiman 250 ± 25 N, ja niin, että hihnan taipumakulma säätölaitteen kohdalla on 45 ± 5 astetta tai vaihtoehtoisesti valmistajan määräämä kulma.

Tämän jälkeen välikappale poistetaan ja nukke työnnetään istuimen selkänojaa kohden. Vyö kiristetään tasaisesti koko valjaan pituudelta.

Nuken keskilinjan lävistävä pituussuuntainen taso on asetettava vyön kahden alakiinnityspisteen puoliväliin ottaen kuitenkin huomioon myös 7.1.3.2.1.3 kohta.

Paikalleen asettamisen jälkeen nuken asento on säädettävä siten, että

 

nuken ja lasten turvajärjestelmän keskilinjat ovat yhdensuuntaiset testipenkin keskilinjan kanssa.

 

Nuken käsivarret on asetettava symmetrisesti. Kyynärpäät on asetettava siten, että käsivarsien yläosat ovat yhdensuuntaiset rintalastan kanssa.

 

Käsien on levättävä reisien päällä.

 

Sääret on asetettava yhdensuuntaisesti tai ainakin symmetrisesti.

 

Sivutörmäystestissä on toteutettava aktiivisia toimia sen varmistamiseksi, että nukke pysyy vakaana alkuhetkeen t0 asti, ja tämä on varmennettava videoanalyysilla. Nuken vakauttamiseksi ennen alkuhetkeä t0 käytetyt keinot eivät saa vaikuttaa nuken kinematiikkaan alkuhetken t0 jälkeen.

 

Koska testipenkin istuintyynyn vaahtomuovi painuu kokoon lasten turvajärjestelmän paikalleen asettamisen jälkeen, dynaaminen testi on tehtävä 10 minuutin kuluessa paikalleen asettamisesta.

 

Jotta testipenkin istuintyyny voi palautua, samaa testipenkin istuinta käyttävät kahden testin välillä on oltava vähintään 20 minuutin tauko.

Esimerkki yhdensuuntaisuudesta:

Image

Image

7.1.3.6.   i-kokoluokka

Dynaamiset testit on tehtävä käyttäen valmistajan asianomaiselle lasten turvajärjestelmälle ilmoittaman kokovälin suurinta ja pienintä nukkea seuraavan taulukon mukaisesti:

Taulukko 6

Nuken valinta kokovälin perusteella

Kokoväli

≤ 60

60 < × ≤ 75

75 < × ≤ 87

87 < × ≤ 105

105 < × ≤ 125

> 125

Nukke

Q0

Q1

Q1,5

Q3

Q6

Q10

Jos lasten turvajärjestelmää on muutettava merkittävästi eri kokoja varten (esim. vaihdettava lasten turvajärjestelmä) tai jos kokoväli kattaa enemmän kuin kolme kokoväliä, asiaankuuluvien välikokojen nuket on testattava edellä määritettyjä nukkeja käyttäen.

7.1.3.6.1.   Jos lasten turvajärjestelmä on tarkoitettu kahden tai useamman lapsen käyttöön, yksi testi on tehtävä käyttäen raskaimpia nukkeja kaikilla istuinpaikoilla. Toisessa testissä käytetään sekä keveintä että raskainta edellä määritellyistä nukeista. Testit on tehtävä käyttäen liitteen 6 lisäyksessä 3 olevassa kuvassa 3 olevaa testipenkkiä. Testilaboratorio voi, jos se arvioi toimenpiteen tarpeelliseksi, tehdä vielä kolmannen testi, jossa käytetään mitä tahansa nukkien yhdistelmää tai istuinpaikkoja jätetään tyhjiksi.

7.1.3.6.2.   Jos i-kokoluokan lasten turvajärjestelmässä käytetään yläkiinnityshihnaa, yksi testi tehdään pienimmällä nukella käyttäen yläkiinnityshihnan lyhempää pituutta (kiinnityspiste G1). Toinen testi on tehtävä raskaammalla nukella käyttäen yläkiinnityshihnan pidempää pituutta (kiinnityspiste G2). Yläkiinnityshihna säädetään vetokuormitukseen 50±5 N. Lasten ISOFIX-turvajärjestelmä testataan sivutörmäystestissä ainoastaan yläkiinnityshihnan lyhemmällä pituudella.

7.1.3.6.3.   Jos i-kokoluokan lasten turvajärjestelmässä käytetään tukijalkaa jäljempänä mainittuna heilahduksenestolaitteena, dynaamiset testit on tehtävä seuraavasti:

a)

etutörmäystestit tehdään niin, että tukijalka on säädettynä pisimpään asentoonsa testausvaunun lattialevyn sijoituksen mukaisesti. Takatörmäystestit tehdään teknisen tutkimuslaitoksen valitsemassa epäedullisimmassa asennossa. Testien aikana tukijalan on oltava tukeutuneena testausvaunun lattialevyyn liitteen 6 lisäyksessä 3 olevan kuvan 2 mukaisesti;

b)

jos tukijalat ovat symmetriatason ulkopuolella, tekninen tutkimuslaitos valitsee testiin epäedullisimman asennon;

c)

testattaessa ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä tukijalka säädetään lasten turvajärjestelmän valmistajan määritysten mukaisesti;

d)

tukijalan pituutta on voitava säätää siten, että sillä voidaan kattaa kaikki säännön nro 16 liitteessä 17sallitut lattialevyn tasot sellaisten auton istuinten osalta, joihin on määrä sallia i-kokoluokan lasten turvajärjestelmien asentaminen.

7.1.3.6.4.   Edellä 6.6.4.1.6.2 kohdassa eritelty testi on tehtävä vain suurimmalla nukella, jolle lasten turvajärjestelmä on suunniteltu.

7.2.   Yksittäisten osien testit

7.2.1.   Solki

7.2.1.1.   Avaustesti kuormitettuna

7.2.1.1.1.   Tähän testiin käytetään 7.1.3 kohdassa tarkoitetun dynaamisen testin läpäissyttä lasten turvalaitetta.

7.2.1.1.2.   Lasten turvalaite irrotetaan testausvaunusta tai ajoneuvosta solkea avaamatta. Solkeen kohdistetaan 200 ± 2N:n kiristysvoima. Jos solki on kiinnitetty jäykkään osaan, voima on kohdistettava niin, että solki ja jäykkä osa ovat samassa kulmassa kuin dynaamisen testin aikana.

7.2.1.1.3.   Soljen avauspainikkeen geometriseen keskipisteeseen kohdistetaan painikkeen liikkeen alkuperäisen suunnan kanssa yhdensuuntaisen kiinteän akselin suuntaisesti voima, jonka nopeus on 400 ± 20 mm/min; geometrisellä keskipisteellä tarkoitetaan soljen pinnan kohtaa, johon lukon avaamiseksi tarvittava voima kohdistetaan. Avausvoiman kohdistuessa solkeen sen on oltava tuettuna jäykkää osaa vasten.

7.2.1.1.4.   Soljen avausvoima kohdistetaan siihen käyttäen dynamometriä tai vastaavaa laitetta tavanomaisen käyttötavan ja -suunnan mukaisesti. Kosketuspään on oltava kiillotettu puolipallo, jonka säde on 2.5 ± 0,1 mm.

7.2.1.1.5.   Soljen avaamiseen tarvittava voima mitataan ja mahdollisesti ilmenevät viat kirjataan.

7.2.1.2.   Avaustesti kuormittamattomana

7.2.1.2.1.   Solkikokoonpano, jota ei ole aikaisemmin kuormitettu, kiinnitetään paikalleen kuormittamattomassa tilassa.

7.2.1.2.2.   Soljen avausvoiman mittauksessa käytettävä menettely määritellään 7.2.1.1.3 ja 7.2.1.1.4 kohdassa.

7.2.1.2.3.   Soljen avaamiseen tarvittava voima on mitattava.

7.2.1.3.   Lujuustesti

7.2.1.3.1.   Lujuustestissä on käytettävä kahta näytettä. Testi koskee kaikkia säätölaitteita, lukuun ottamatta suoraan lasten turvalaitteeseen kiinnitettyjä säätölaitteita.

7.2.1.3.2.   Liitteessä 16 on tyypillinen soljen lujuuden testauksessa käytettävä laite. Solki sijoitetaan laitteen pyöreälle ylälaatalle A. Kaikkien solkeen kiinnitettyjen hihnojen pituus on vähintään 250 mm, ja ne asetetaan riippumaan ylälaatasta siten, että niiden sijainti vastaa niiden sijaintia soljessa. Hihnojen irralliset päät kierretään sitten alemman pyöreän laatan B ympärille niin, että ne tulevat ulos laatan keskellä olevasta aukosta. Kaikkien hihnojen on oltava pystysuorassa laattojen A ja B välillä. Sen jälkeen pyöreä kiinnityslevy C painetaan kevyesti laatan B alapintaa vasten niin, että hihnat voivat edelleen liikkua jonkin verran levyjen välissä. Hihnoja kiristetään vetokoneen vähäisellä voimalla ja vedetään laattojen B ja C välillä, kunnes kaikki hihnat on kuormitettu niiden sijaintia vastaavasti. Solki ei saa koskettaa laattaa A eikä mitään sen osaa tämän toimenpiteen eikä itse testin aikana. Sen jälkeen laatat B ja C painetaan lujasti toisiaan vasten ja kiristysvoimaa lisätään nopeudella 100 ± 20 mm/min, kunnes vaaditut arvot saavutetaan.

7.2.2.   Säätölaite

7.2.2.1.   Säätöjen helppous

7.2.2.1.1.   Käsikäyttöistä säätölaitetta testattaessa hihnaa vedetään tasaisesti säätölaitteen läpi nopeudella 100 ± 20 mm/min, tavanomaiset käyttöedellytykset huomioon ottaen, ja enimmäisvoima mitataan pyöristettynä lähimpään N-kokonaislukuarvoon, kun hihna on liikkunut ensimmäiset 25 ± 5 mm.

7.2.2.1.2.   Testi on tehtävä hihnan molempiin kulkusuuntiin säätölaitteen läpi ja ennen mittausta hihnalla on tehtävä sen koko pituudelta 10 edestakaista liikettä.

7.2.3.   Mikrosiirtymätesti (ks. liitteen 5 kuva 3)

7.2.3.1.   Laitteita tai osia, joille suoritetaan mikrosiirtymätesti, on pidettävä ennen testiä vähintään 24 tunnin ajan ilmatilassa, jonka lämpötila on 20 ± 5 °C ja jonka suhteellinen kosteus on 65 ± 5 prosenttia. Testi tehdään lämpötilassa 15–30 °C.

7.2.3.2.   Hihnan irrallinen pää asetetaan samalla tavoin kuin laitteen ollessa käytössä ajoneuvossa, eikä sitä kiinnitetä mihinkään muuhun osaan.

7.2.3.3.   Säätölaite asetetaan hihnan pystysuoraan osaan, jonka toisen pään kuorma on 50 ± 0,5 N (ohjattuna niin, että kuorman heiluntaliike ja hihnan kiertyminen estyvät). Säätölaitteessa olevan hihnan irrallinen pää asetetaan pystysuoraan ylös- tai alaspäin samalla tavoin kuin se on ajoneuvossa. Toinen pää kulkee sellaisen ohjaintelan kautta, jonka vaakasuora akseli on samansuuntainen kuin kuormaa tukeva hihnan taso, ja telan kautta kulkeva hihnan osa on vaakasuorassa.

7.2.3.4.   Testattava laite sijoitetaan niin, että sen keskikohta on korkeimmassa mahdollisessa asennossaan 300 ± 5 mm:n etäisyydellä tukipöydästä ja 50 N:n kuorma on 100 ± 5 mm:n etäisyydellä tukipöydästä.

7.2.3.5.   Tämän jälkeen tehdään 20 ± 2 testiä edeltävää toimintasarjaa ja sitten 1 000 ± 5 toimintasarjaa tiheydellä 30 ± 10 sarjaa minuutissa niin, että kokonaisheilahdusmatka on 300 ± 20 mm tai 7.2.5.2.6.2 kohdassa määritelty. Hihnaa kuormitetaan 50 N ainoastaan se ajanjakso, joka kuluu 100 ± 20 mm:n siirtymään puolijaksoa kohti. Mikrosiirtymä mitataan alkaen testiä edeltäneiden 20 toimintasarjan jälkeisestä asennosta.

7.2.4.   Kelauslaite

7.2.4.1.   Sisäänkelautumisvoima

7.2.4.1.1.   Sisäänkelautumisvoimat mitataan siten, että turvavyökokoonpano on kiinnitettynä nukkeen samalla tavoin kuin 7.1.3 kohdassa määrätyssä dynaamisessa testissä. Hihnan kiristysvoima mitataan mahdollisimman läheltä hihnan ja nuken kosketuskohtia (mutta juuri ja juuri erillään siitä), kun hihnaa kelataan sisään noin 0,6 metrin minuuttinopeudella.

7.2.4.2.   Kelausmekanismin kestävyys

7.2.4.2.1.   Hihnaa kelataan ulos ja sen annetaan kelautua sisään vaadittavan monen toimintajakson verran siten, että toimintajaksoja on enintään 30 minuutissa. Törmäyksessä lukkiutuvia kelauslaitteita testattaessa aiheutetaan joka viidennellä toimintajaksolla isku laitteen lukitsemiseksi. Iskuja on kohdistettava yhtä monta kertaa uloskelautuneen hihnan viidellä eri pituudella eli kun kelauslaitteessa on hihnaa jäljellä 90, 80, 75, 70 ja 65 prosenttia hihnan kokonaispituudesta. Jos hihnan pituus kuitenkin ylittää 900 mm, edellä mainitut prosenttiluvut on laskettava kelauslaitteesta uloskelattavissa olevan hihnan viimeisestä 900 mm:n osuudesta.

7.2.4.3.   Törmäyksessä lukkiutuvien kelauslaitteiden lukitus

7.2.4.3.1.   Kelauslaitteelle on tehtävä yksi lukitustesti, kun hihna on vapautunut täyteen pituuteensa, josta on vähennetty 300 ± 3 mm.

7.2.4.3.2.   Kun kelauslaitteen lukitus perustuu hihnan liikkeeseen, uloskelautumisen on tapahduttava siihen suuntaan, johon se tavanomaisesti tapahtuu kelauslaitteen ollessa ajoneuvoon asennettuna.

7.2.4.3.3.   Ajoneuvon kiihtyvyyteen reagoivien kelauslaitteiden toimintaa testataan edellä mainituilla uloskelautuneen hihnan pituuksilla molempiin suuntiin kahden toisiinsa nähden kohtisuoran akselin suuntaisesti niin, että kyseiset akselit ovat vaakasuorassa, jos kelauslaitteet asennetaan ajoneuvoon lasten turvajärjestelmän valmistajan ilmoittamalla tavalla. Tapauksissa, joissa tätä asentoa ei ole määritelty, testiviranomainen kuulee lasten turvajärjestelmän valmistajaa. Hyväksyntätestit tekevä tekninen tutkimuslaitos valitsee jommankumman testaussuunnan niin, että olosuhteet ovat lukitusmekanismin toiminnan kannalta mahdollisimman epäedulliset.

7.2.4.3.4.   Käytettävä laite on oltava suunniteltu niin, että vaadittua kiihtyvyyttä voidaan lisätä keskimäärin vähintään 25 g/s (8).

7.2.4.3.5   Testattaessa 6.7.3.2.1.3 ja 6.7.3.2.1.4 kohdan vaatimusten täyttymistä kelauslaite asennetaan vaakasuoraan pöytään, jota kallistetaan enintään 2 astetta sekunnissa lukituksen aktivoitumiseen asti. Vaatimustenmukaisuus varmistetaan toistamalla testi kallistaen pöytää muihin suuntiin.

7.2.4.4.   Korroosiotesti

7.2.4.4.1.   Korroosiotesti tehdään 7.1.1 kohdan mukaisesti.

7.2.4.5.   Pölynkestävyystesti

7.2.4.5.1.   Kelauslaite sijoitetaan testauskammioon tämän säännön liitteen 3 mukaisesti. Laite on kiinnitettävä siten, että sen suuntaus on sama kuin ajoneuvoon asennettuna. Testauskammiossa on oltava pölyä 7.2.4.5.2 kohdassa kuvatulla tavalla. Kelauslaitteesta kelataan hihnaa ulos kelauslaitteesta 500 mm, ja hihna pidetään uloskelattuna, ottaen kuitenkin huomioon, että hihnalle on suoritettava yhden tai kahden minuutin kuluessa jokaisen pölyn puhalluksen jälkeen 10 täydellistä sisään- ja uloskelaamisen toimintajaksoa. Viiden tunnin ajan pölyä on puhallettava 20 minuutin välein viiden sekunnin ajan paineilmalla, jossa ei ole öljyä eikä kosteutta, 5,5 ± 0,5 baarin manometripaineella halkaisijaltaan 1,5 ± 0,1 mm aukon läpi.

7.2.4.5.2.   Edellä 7.2.4.5.1 kohdassa kuvatussa testissä käytetään pölynä noin 1 kg kuivaa kvartsia. Hiukkaskoon jakauman on oltava seuraava:

a)

läpäisee 150 μm aukon, langan läpimitta 104 μm: 99–100 prosenttia;

b)

läpäisee 105 μm aukon, langan läpimitta 64 μm: 76–86 prosenttia;

c)

läpäisee 75 μm aukon, langan läpimitta 52 μm: 60–70 prosenttia.

7.2.5.   Hihnojen staattinen testaus

7.2.5.1.   Hihnan lujuustesti

7.2.5.1.1.   Jokainen testi tehdään kahdelle uudelle hihnan näytekappaleelle, jotka on käsitelty tämän säännön 6.7.4 kohdassa kuvatulla tavalla.

7.2.5.1.2.   Kukin hihna kiinnitetään vetolujuuden testauslaitteen pidikkeisiin. Pidikkeiden on oltava suunniteltu niin, etteivät ne aiheuta hihnan murtumista niissä tai niiden lähellä. Vetonopeus on 100 ± 20 mm/min. Pidikkeiden välissä olevan hihnan vapaan pituuden on testin alussa oltava 200 ± 40 mm.

7.2.5.1.2.1.   Kiristysvoimaa lisätään, kunnes hihna murtuu, ja murtokuormitus kirjataan.

7.2.5.1.3.   Jos hihna luistaa tai murtuu pidikkeessä tai 10 mm etäisyydellä jommastakummasta pidikkeestä, testi on katsottava mitättömäksi ja uusi testi tehtävä toisella näytekappaleella.

7.2.5.2.   Tämän säännön 3.2.3 kohdassa tarkoitetut hihnan näytekappaleet käsitellään seuraavasti:

7.2.5.2.1.   Huoneilmakäsittely

7.2.5.2.1.1.   Hihnaa säilytetään 24 ± 1 tunnin ajan ilmatilassa, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10prosenttia. Jos testiä ei tehdä välittömästi käsittelyn jälkeen, näyte on säilytettävä ilmatiiviisti suljetussa säiliössä testiin asti. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna poistetaan käsittelyilmatilasta tai säiliöstä.

7.2.5.2.2.   Valokäsittely

7.2.5.2.2.1.   Suosituksen ISO/105-B02(1978) määräyksiä sovelletaan. Hihnaa altistetaan valolle niin kauan, että saavutetaan Standard Blue Dye No 7 -standardin mukainen haalistuminen, joka vastaa luokkaa 4 harmaa-asteikolla.

7.2.5.2.2.2.   Altistuksen jälkeen hihnan on oltava vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10 prosenttia. Murtokuormitus on mitattava viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna poistetaan ilmastokäsittelystä.

7.2.5.2.3.   Kylmäkäsittely

7.2.5.2.3.1.   Hihnan on oltava vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpötila on 23 ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 50 ± 10 prosenttia.

7.2.5.2.3.2.   Sen jälkeen hihna pidetään 90 ± 5 minuutin ajan tasaisella alustalla kylmäkaapissa, jossa ilman lämpötila on -30 °C ± 5 °C.Tämän jälkeen se taitetaan ja taitekohdan päälle asetetaan 2 ± 0,2 kg:n paino, joka on jäähdytetty aiemmin -30 °C ± 5 °C:n lämpötilaan. Kun hihna on ollut kuormitettuna 30 ± 5 minuuttia samassa kylmäkaapissa, paino poistetaan ja murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa hihnan ottamisesta pois kylmäkaapista.

7.2.5.2.4.   Lämpökäsittely

7.2.5.2.4.1.   Hihnaa säilytetään 180 ± 10 minuuttia lämpökaapissa, jonka ilmatilan lämpö on 60 °C ± 5 °C ja suhteellinen kosteus 65 ± 5 prosenttia.

7.2.5.2.4.2.   Murtokuormitus mitataan viiden minuutin kuluessa siitä, kun hihna poistetaan lämpökaapista.

7.2.5.2.5.   Vesikäsittely

7.2.5.2.5.1.   Hihnaa säilytetään 180 ± 10 minuuttia kokonaan upotettuna tislattuun veteen, jonka lämpötila on 20 °C ± 5° C ja johon on lisätty hieman kostutusainetta. Kostutusaineena voidaan käyttää mitä tahansa testattavalle kuidulle soveltuvaa ainetta.

7.2.5.2.5.2.   Murtokuormitus mitataan 10 minuutin kuluessa siitä, kun hihna poistetaan vedestä.

7.2.5.2.6.   Kulutuskäsittely

7.2.5.2.6.1.   Laitteita tai osia, joille tehdään kulutustesti, on säilytettävä ennen testiä vähintään 24 tuntia ilmatilassa, jonka lämpötila on 23 °C ± 5 °C ja jonka suhteellinen kosteus on 50 ± 10 prosenttia. Testauksen aikana huoneen lämpötilan on oltava 15 °C–30 °C.

7.2.5.2.6.2.   Seuraavassa taulukossa esitetään kutakin testiä koskevat yleiset vaatimukset:

Taulukko 8

 

Kuormitus (N)

Toimintajaksoa minuutissa

Toimintajaksot (kpl)

Menettelytyyppi 1

10 ± 0,1

30 ± 10

1 000 ± 5

Menettelytyyppi 2

5 ± 0,05

30 ± 10

5 000 ± 5

Jos hihnaa ei ole riittävästi, jotta testi voitaisiin tehdä yli 300 mm:n siirtymillä, testi voidaan tehdä vähintään 100 mm:n pituudella.

7.2.5.2.6.3.   Erityiset testivaatimukset

7.2.5.2.6.3.1.   Menettelytyyppi 1: käytetään tapauksissa, joissa hihna liukuu pikasäätölaitteen läpi. Yhteen hihnaan kohdistetaan keskeytyksetön 10 N:n pystysuora kuormitus. Toinen vaakatasossa oleva hihna on kiinnitettävä laitteeseen, joka kohdistaa hihnastoon edestakaista liikettä. Säätölaite on asetettava niin, että hihnaston vaakatasossa oleva osa pysyy kiristettynä (ks. liitteen 5 kuva 1).

7.2.5.2.6.3.2.   Menettelytyyppi 2: käytetään tapauksissa, joissa hihnan suunta muuttuu sen kulkiessa jäykän osan läpi. Tämän testin aikana molemman vyöhihnan kulmien on oltava liitteen 5 kuvan 2 mukaiset. Hihnaan kohdistetaan keskeytyksettä 5 N:n kuormitus. Jos hihnan suunta muuttuu useammin kuin kerran sen kulkiessa jäykän osan läpi, 5 N:n kuormitusta voidaan lisätä, jotta saavutettaisiin vaadittu hihnan 300 mm:n siirtymä jäykän osan läpi.

7.2.6.   Suoraan lasten turvajärjestelmään kiinnitettyjen säätölaitteiden käsittelytesti

Suurin turvajärjestelmän käyttötarkoitusta vastaava nukke asetetaan paikoilleen samalla tavalla kuin dynaamisessa testissä, jolloin siihen jätetään 7.1.3.5 kohdassa eritelty vakiolöysyys. Merkitään vertailuviiva hihnaston kohtaan, josta eteenpäin sen vapaa pää on säätölaitteen sisällä.

Nukke poistetaan ja turvajärjestelmä asetetaan liitteen 16 kuvassa 1 esitettyyn käsittelylaitteeseen.

Hihnastoa on liikutettava säätölaitteen läpi vähintään 150 mm. Tämän siirtymän on oltava sellainen, että säätölaitteen läpi liikkuu vähintään 100 mm hihnastoa sen vapaan pään puolella vertailuviivaa ja loput siirtymästä (noin 50 mm) integroidun valjasvyön puolella vertailuviivaa.

Jos hihnaston pituus vertailuviivasta kohti sen vapaata päätä ei riitä edellä kuvattuun siirtymään, 150 mm:n siirtymä säätölaitteen läpi mitataan valjaan täyteen mittaan suoristetussa asennossa.

Toimintajaksot toistetaan tiheydellä 10 ± 1 sarjaa minuutissa ja B:n nopeudella 150 ± 10 mm/sekunnissa.

7.2.7.   Lämpötilatesti

7.2.7.1.   Edellä 6.6.5.1 kohdassa eriteltyjä osia altistetaan keskeytyksettä vähintään 24 tunnin ajan ympäristölle, joka on vedenpinnan yläpuolella suljetussa tilassa ja jonka lämpötila on vähintään 80 °C, minkä jälkeen osat jäähdytetään ympäristössä, jonka lämpötila on enintään 23 °C. Jäähdytysjaksoa seuraa välittömästi kolme peräkkäistä 24 tunnin toimintajaksoa, joista jokaiseen kuuluvat seuraavat peräkkäiset toimenpiteet:

a)

ympäristö, jonka lämpötila on vähintään 100 °C, pidetään yllä yhtäjaksoisesti 6 tuntia, ja tämä ympäristö on saavutettava 80 minuutin kuluessa toimintajakson alkamisesta; sen jälkeen

b)

ympäristö, jonka lämpötila on enintään 0 °C, pidetään yllä yhtäjaksoisesti 6 tuntia, ja tämä ympäristö on saavutettava 90 minuutin kuluessa; sen jälkeen

c)

ympäristö, jonka lämpötila on enintään 23 °C, pidetään yllä niin kauan, että 24 tunnin toimenpidesarja täyttyy.

7.2.8.   Koko istuin tai ISOFIX-lukitusosilla varustettu osa (esim. ISOFIX-alusta), jos siinä on avauspainike, kiinnitetään jäykästi testauslaitteeseen siten, että ISOFIX-liittimet ovat pystysuorassa yhdensuuntaiset kuvan 3 mukaisesti. Tanko, jonka halkaisija on 6 mm ja pituus 350 mm, kiinnitetään ISOFIX-liittimiin. Tangon päihin kiinnitetään 5 kg:n paino.

7.2.8.1.   Avauspainikkeeseen tai kahvaan kohdistetaan vapautusvoima liikkeen alkuperäisen suunnan kanssa yhdensuuntaisen kiinteän akselin suuntaisesti; geometrinen keskipiste on ISOFIX-lukitusosan pinnan kohta, johon vapautusvoima kohdistetaan.

7.2.8.2.   ISOFIX-lukitusosan vapautusvoima kohdistetaan käyttäen dynamometriä tai vastaavaa laitetta tavanomaisella tavalla ja tavanomaiseen suuntaan valmistajan käyttöohjeiden mukaisesti. Avauspainikkeen osalta kosketuspään on oltava kiillotettu puolipallo, jonka säde on 2.5 ± 0,1 mm, tai kiillotettu metallikoukku, jonka säde on 25 mm.

7.2.8.3.   Jos lasten turvajärjestelmä on suunniteltu siten, ettei 7.2.8.1 ja 7.2.8.2 kohdassa kuvattua menettelyä voida noudattaa, vaihtoehtoista menetelmää voidaan käyttää testin tekevän teknisen tutkimuslaitoksen suostumuksella.

7.2.8.4.   ISOFIX-liittimen mitattavan vapautusvoiman on oltava niin suuri, että ensimmäinen liitin voidaan kytkeä irti.

7.2.8.5.   Testi on tehtävä uudella istuimella ja toistettava istuimella, jolle on tehty 6.7.5.1 kohdassa eritelty toimintajakso.

Image

7.3.   Testipenkin istuintyynyn hyväksyntä

7.3.1.   Testipenkin istuintyyny on hyväksyttävä uutena törmäyksen uppoutumisvoimaa ja suurinta hidastusvoimaa koskevien aloitusarvojen määrittelemiseksi; sen jälkeen määrittely uudistetaan aina 50 dynaamisen testin jälkeen tai vähintään kuukausittain sen mukaan, kumpi kriteereistä täyttyy ensin, tai ennen jokaista testiä, jos testauslaitetta käytetään usein.

7.3.2.   Hyväksyntä- ja mittausmenettely on toteutettava ISO 6487 -standardin uusimman version mukaisesti; mittausvälineiden on oltava taajuusalueluokkaa (CFC) 60 koskevan määritelmän mukaisia.

Tämän säännön liitteessä 14 määriteltyä testauslaitetta käyttäen tehdään kolme testiä: 150 ± 5 mm:n etäisyydellä istuintyynyn etureunasta sen keskilinjan kohdalla ja 150 ± 5 mm:n etäisyydellä keskilinjasta sen kummallakin puolella.

Laite asetetaan tasaiselle ja jäykälle pinnalle pystysuoraan. Iskumassa lasketaan alas, kunnes se koskettaa pintaa, ja uppoutumisosoitin asetetaan nolla-asentoon. Laite asetetaan pystysuoraan testauskohdan yläpuolelle, massa kohotetaan 500 ± 5 mm mm ja sen annetaan pudota vapaasti niin, että se iskeytyy testipenkin istuintyynylle. Uppoutumis- ja hidastumiskäyrä kirjataan.

7.3.3.   Kirjatut huippuarvot saavat poiketa enintään 15 prosenttia aloitusarvoista.

7.4.   Dynaamisen käyttäytymisen tallentaminen

7.4.1.   Nuken käyttäytymisen ja sen siirtymisen määrittämiseksi kaikki dynaamiset testit on tallennettava seuraavia vaatimuksia noudattaen:

7.4.1.1.

Kuvaamista ja tallennusta koskevat vaatimukset:

a)

kuvausnopeuden on oltava vähintään 1 000 kuvaa sekunnissa;

b)

testistä tallennetaan videolle tai digitaaliselle tietovälineelle vähintään ensimmäiset 300 ms.

7.4.1.2.

Epävarmuuden arviointi:

 

Testilaboratorioilla on oltava käytössään ja niiden on käytettävä menettelyjä testinuken pään siirtymän mittauksen epävarmuuden arvioimiseksi. Epävarmuuden sallittu enimmäismäärä on ± 25 mm.

 

Esimerkkejä tällaisia menettelyjä koskevista kansainvälisistä standardeista ovat Euroopan akkreditointijärjestön EA–4/02, ISO 5725:1994 sekä yleinen epävarmuuden mittausmenetelmä (General Uncertainty Measurement, GUM).

7.5.   Mittausmenettelyjen on vastattava ISO 6487 -standardin uusimmassa versiossa määriteltyjä menettelyjä. Taajuusalueluokat ovat seuraavat:

Taulukko 9

Mittaustyyppi

CFC(FH)

Rajataajuus (FN)

Vaunun kiihtyvyys

600

Ks. ISO 6487, liite A

Vyön kuormitus

600

Ks. ISO 6487, liite A

Rinnan kiihtyvyys

600

Ks. ISO 6487, liite A

Pään kiihtyvyys

1 000

1 650 Hz

Yläniskaan kohdistuva voima

600

 

Yläniskaan kohdistuva momentti

600

 

Rintakehän painuminen

600

 

Näytetiheyden on oltava vähintään 10 kertaa kanavataajuusluokka (laitteistoissa, joiden kanavataajuusluokka on 1 000, tämä vastaa vähimmäisnäytetiheyttä 10 000 näytettä sekunnissa kanavaa kohti).

8.   TYYPPIHYVÄKSYNNÄN JA TUOTANNON KVALIFIOINNIN TESTAUSSELOSTEET

8.1.

Testausselosteeseen kirjataan kaikkien testien ja mittausten tulokset, mukaan lukien seuraavat testaustiedot:

a)

testissä käytetyn laitteen tyyppi (kiihdytys- tai hidastuslaite);

b)

nopeuden kokonaismuutos;

c)

vaunun nopeus juuri ennen törmäystä (vain hidastuskelkkojen osalta);

d)

kiihtyvyys- tai hidastuvuuskäyrä vaunun nopeudenmuutoksen koko kestoajalta ja vähintään 300 ms:n ajalta;

e)

hetki (millisekunteina), jona testinuken pää saavuttaa suurimman siirtymänsä dynaamisessa testissä;

f)

soljen paikka testin aikana, jos se voi vaihdella;

g)

mahdolliset toimintavirheet ja vauriot;

h)

seuraavat nukkea koskevat vaatimukset: HIC-arvo, pään kiihtyvyys 3 ms, yläniskaan kohdistuva kireysvoima, yläniskan momentti, rintakehän painuminen; ja

i)

lantiovyöhön kohdistuva voima.

8.2.

Jos kiinnityspisteitä koskevia tämän säännön liitteen 6 lisäyksessä 3 olevia sääntöjä ei ole noudatettu, testausselosteessa on kuvattava, miten lasten turvajärjestelmä asennetaan paikalleen sekä määriteltävä tärkeät kulmat ja mitat.

8.3.

Jos lasten turvajärjestelmä testataan ajoneuvossa tai ajoneuvon rakenteessa, testausselosteessa on eriteltävä tapa, jolla ajoneuvon rakenne on kiinnitetty testausvaunuun, lasten turvajärjestelmän ja ajoneuvon istuimien asennot sekä ajoneuvon istuimien selkänojien kaltevuuskulmat.

8.4.

Tyyppihyväksynnän ja tuotannon kvalifioinnin testausselosteisiin on kirjattava tieto merkintöjen ja asennus- ja käyttöohjeiden asianmukaisuuden tarkastuksesta.

9.   TUOTANNON KVALIFIOINTI

9.1.   Valmistajan tuotantojärjestelmien asianmukaisuuden varmistamiseksi tyyppihyväksyntätestit tehneen teknisen tutkimuslaitoksen on tehtävä testit tuotannon kvalifioimiseksi 9.2 kohdan mukaisesti.

9.2.   Lasten turvajärjestelmien tuotannon kvalifiointi

Kaikkien uutta hyväksyttyä tyyppiä olevien i-kokoluokan ja ajoneuvotyyppikohtaisten lasten turvajärjestelmien tuotannolle on tehtävä tuotannon kvalifiointitestit. Tuotannolle voidaan määrätä muitakin kvalifiointitestejä 11.1.3 kohdan mukaisesti.

Tätä varten ensimmäisestä tuotantoerästä otetaan satunnaisesti testattavaksi viisi lasten turvajärjestelmää.

Ensimmäisenä tuotantoeränä pidetään ensimmäistä erää, joka sisältää vähintään 50 ja enintään 5 000 lasten turvajärjestelmää.

9.2.1.   Dynaamiset etu- ja takatörmäystestit

9.2.1.1.

Viidelle lasten turvajärjestelmälle on tehtävä 7.1.3 kohdan mukainen dynaaminen testi. Tyyppihyväksyntätestit tehnyt tekninen tutkimuslaitos valitsee olosuhteet, jotka tuottivat suurimman vaakasuuntaisen pään siirtymän dynaamisten tyyppihyväksyntätestien aikana, pois lukien 6.6.4.1.6.2 kohdassa kuvaillut olosuhteet. Kaikki viisi lasten turvajärjestelmää on testattava samoissa olosuhteissa.

9.2.1.2.

Kun kyseessä ovat kaikki 9.2.1.1 kohdassa kuvatut testit, 6.6.4.3.1 kohdassa kuvatut vammaa koskevat arviointiperusteet, ja

kun kyseessä ovat kasvot menosuuntaan suunnatut lasten turvajärjestelmät, 6.6.4.4.1.1 kohdassa kuvattu pään siirtymä, ja

kun kyseessä ovat selkä menosuuntaan suunnatut lasten turvajärjestelmät ja kantolaukut, 6.6.4.4.1.1 kohdassa kuvattu pään siirtymä,

on mitattava.

9.2.1.3.

Pään enimmäissiirtymän on täytettävä seuraavat kaksi vaatimusta:

9.2.1.3.1.

mikään arvo ei saa olla yli 1,05 L ja

X + S ei saa olla suurempi kuin L,

kun

L

=

määrätty raja-arvo

X

=

arvojen keskiarvo

S

=

arvojen standardipoikkeama;

9.2.1.3.2.

vammaa koskevien arviointiperusteiden on oltava 6.6.4.3.1 kohdan vaatimusten mukaiset, ja lisäksi on noudatettava 9.2.1.3 kohdan a alakohdassa tarkoitettua X + S -ehtoa vamman arviointiperusteita koskeviin tuloksiin 3 millisekunnin aikana (6.6.4.3.1 kohdan mukaisesti), ja arvot on kirjattava tiedoksi.

9.2.2.   Dynaamiset sivutörmäystestit

9.2.3.   Merkintöjen tarkastaminen

9.2.3.1.

Hyväksyntätestit tehneen teknisen tutkimuslaitoksen on todennettava, että merkinnät vastaavat tämän säännön 4 kohdan vaatimuksia.

9.2.3.2.

Asennus- ja käyttöohjeiden tarkastaminen

9.2.3.3.

Hyväksyntätestit tehneen teknisen tutkimuslaitoksen on todennettava, että asennus- ja käyttöohjeet vastaavat tämän säännön 14 kohdan vaatimuksia.

10.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS JA RUTIINITESTIT

Tuotantomenetelmien on vastattava sopimuksen liitteessä 2 (E/ECE/324–E/ECE/TRANS/505/Rev.2) asetettuja seuraavia vaatimuksia:

10.1.

tämän säännön nojalla hyväksytyn lasten turvajärjestelmän valmistustavan on oltava sellainen, että järjestelmä vastaa hyväksyttyä tyyppiä ja täyttää 6 ja 7 kohdassa asetetut vaatimukset;

10.2.

tämän säännön liitteessä 12 asetettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontaa koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava;

10.3.

tyyppihyväksyntäviranomainen voi koska tahansa todentaa kussakin yksittäisessä tuotantolaitoksessa käytettävät vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyt. Näiden todentamisia tehdään tavallisesti kaksi kertaa vuodessa.

11.   LASTEN TURVAJÄRJESTELMÄN HYVÄKSYNNÄN MUUTTAMINEN JA LAAJENTAMINEN

11.1.

Kaikista lasten turvajärjestelmän muutoksista on ilmoitettava lasten turvajärjestelmän hyväksyneelle typpihyväksyntäviranomaiselle. Kyseinen tyyppihyväksyntäviranomainen voi tämän jälkeen joko

11.1.1.

katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja että lasten turvajärjestelmä täyttää joka tapauksessa edelleen vaatimukset; tai

11.1.2.

vaatia testien tekemisestä vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

11.2.

Epäämistä tai hyväksymistä koskeva vahvistus, jossa eritellään tehdyt muutokset, on toimitettava 5.3 kohdassa eriteltyä menettelyä noudattaen tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

11.3.1.

Jos uutta testausselostetta vaaditaan, vaakasuuntaista pään siirtymää verrataan kaikkein huonoimpaan tulokseen, joka aiemmissa testeissä oli kirjattu:

a)

jos pään siirtymä on suurempi, uusi tuotannon kvalifiointitesti on tehtävä;

b)

jos pään siirtymä on vähäisempi, tuotannon kvalifiointitestiä ei tarvitse tehdä.

11.4.

Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 esitetyn mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

12.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

12.1.

Lasten turvajärjestelmälle tämän säännön nojalla annettu tyyppihyväksyntä voidaan peruuttaa, jos 5.4 kohdassa tarkoitetuilla tiedoilla varustettu lasten turvajärjestelmä ei läpäise 9 kohdassa kuvattuja satunnaistarkastuksia tai jos se ei ole hyväksytyn tyypin mukainen.

12.2.

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aikaisemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava asiasta muille sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

13.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

13.1.

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön mukaisen tietyn lasten turvalaitetyypin valmistamisen, sen on ilmoitettava asiasta hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Saatuaan tätä koskevan tiedon tyyppihyväksyntäviranomainen ilmoittaa siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 1 olevan mallin mukaisella tiedonantolomakkeella.

14.   KÄYTTÄJILLE ANNETTAVAT TIEDOT

14.1.

Jokaiseen lasten turvajärjestelmään on liitettävä sen maan kielellä, jossa laite myydään, seuraavat ohjeet:

14.2.

Asennusohjeissa on mainittava seuraavat seikat:

14.2.1.

i-kokoluokan lasten turvajärjestelmän pakkauksen päällä on oltava selvästi näkyvä seuraava merkintä:

Huom!

Tämä on i-kokoluokan vaatimusten mukainen lasten turvajärjestelmä. Se on hyväksytty säännön nro 129 mukaisesti käytettäväksi i-kokoluokan kanssa yhteensopivilla ajoneuvon istuinpaikoilla siten kuin ajoneuvon valmistaja on ilmoittanut ajoneuvon käyttöohjeissa.

Jos ette ole varma järjestelmän sopivuudesta, ottakaa yhteys lasten turvajärjestelmän valmistajaan tai sen vähittäismyyjään.

14.2.2.

lasten turvajärjestelmän luokan ”ajoneuvotyyppikohtainen ISOFIX” osalta laitteen myyntipaikassa on oltava selvästi nähtävillä tiedot yhteensopivasta ajoneuvosta ilman, että järjestelmää tarvitsee poistaa pakkauksesta;

14.2.3.

lasten turvajärjestelmän valmistajan on ilmoitettava pakkauksen päällä osoite, josta asiakas voi saada lisätietoja lasten turvajärjestelmän asentamisesta tiettyihin autoihin;

14.2.4.

valokuvien ja/tai erittäin selkeiden piirrosten avulla kuvattu asennusmenetelmä;

14.2.5.

käyttäjälle ilmoitetaan, että lasten turvajärjestelmän jäykät osat ja muoviosat on sijoitettava ja asennettava niin, että ne eivät todennäköisesti ajoneuvon päivittäisen käytön yhteydessä juutu liikutettavan istuimen tai ajoneuvon oven väliin;

14.2.6.

käyttäjälle ilmoitetaan, että kantolaukkuja on käytettävä kohtisuorassa ajoneuvon pituusakseliin nähden;

14.2.7.

kun kyseessä on selkä menosuuntaan suunnattava lasten turvajärjestelmä, asiakkaalle ilmoitetaan, että sitä ei saa käyttää istuinpaikoilla, joihin on asennettu turvatyyny. Tämän tiedon on oltava selvästi nähtävillä myyntipaikassa ilman, että järjestelmää tarvitsee poistaa pakkauksesta;

14.2.8.

luokkaan ”i-kokoluokan erityisturvalaitteet” kuuluvissa lasten turvajärjestelmissä on oltava seuraava ilmoitus selvästi nähtävillä laitteen myyntipaikassa ilman, että järjestelmää tarvitsee poistaa pakkauksesta:

Tämä ”i-kokoluokan erityisturvalaite” on suunniteltu antamaan ylimääräistä tukea lapselle, jonka on vaikea istua asianmukaisessa asennossa tavanomaisella istuimella. Varmistakaa aina lääkäriltä, että tämä turvajärjestelmä soveltuu lapsellenne.

14.3.

Käyttöohjeissa on mainittava seuraavat seikat:

14.3.1.

kokoväli ja laitteeseen kiinnitettävien lasten enimmäismassa;

14.3.2.

käyttötapa osoitetaan valokuvin ja/tai hyvin selkein piirroksin. Jos istuimia voidaan käyttää sekä eteen- että taaksepäin suunnattuna, on annettava selkeä varoitus siitä, että lasten turvajärjestelmää on käytettävä taaksepäin suunnattuna, kunnes lapsen ikä ylittää ilmoitetun rajan tai jotkin muut mitta-arvot ylittyvät;

14.3.3.

kasvot eteenpäin suunnattavien lasten turvajärjestelmien pakkausten päällä on oltava selvästi näkyvä seuraava merkintä:

”TÄRKEÄÄ — EI SAA ASENTAA KASVOT MENOSUUNTAAN PÄIN ENNEN KUIN LAPSEN IKÄ YLI 15 kuukautta (Katso ohjeet)”

14.3.4.

soljen ja säätölaitteiden toiminta on ilmoitettava selkeästi;

14.3.5.

suositus siitä, että kaikki hihnat, joilla turvajärjestelmä on kiinnitetty ajoneuvoon, on pidettävä tiukalla, että mahdollisten tukijalkojen on kosketettava ajoneuvon lattiaa, että lasta paikallaan pitävät hihnat on säädettävä lapsen kehon mukaisesti ja että hihnat eivät saa olla kiertyneinä;

14.3.6.

miten tärkeää on pitää mahdollisen lantiohihnan sijainti alhaalla, jotta lantio pysyy tiukasti paikallaan;

14.3.7.

suositus siitä, että laite olisi vaihdettava, kun siihen on kohdistunut onnettomuudesta johtuvia äkillisiä rasituksia;

14.3.8.

puhdistusohjeet;

14.3.9.

käyttäjille annettava yleinen varoitus vaaroista, jotka liittyvät laitteeseen ilman tyyppihyväksyntäviranomaisen lupaa tehtyihin muutoksiin tai lisäyksiin, ja vaaroista, jotka liittyvät lasten turvajärjestelmän valmistajan antamien asennusohjeiden tarkan noudattamisen laiminlyöntiin;

14.3.10.

jos istuin ei ole tekstiilipäällysteinen, sen suojaamista suoralta auringonvalolta koskeva suositus, jotta istuin ei olisi liian kuuma lapsen ihoa vasten;

14.3.11.

suositus siitä, ettei lapsia jätetä lasten turvajärjestelmään ilman valvontaa;

14.3.12.

suositus siitä, että matkatavarat ja muut esineet, jotka voivat aiheuttaa vammoja törmäystilanteessa, on kiinnitettävä asianmukaisesti;

14.3.13.

suositus siitä, että

14.3.13.1.

lasten turvajärjestelmää ei käytetä ilman päällystettä;

14.3.13.2.

lasten turvajärjestelmän päällystettä ei korvata muulla kuin valmistajan suosittelemalla päällysteellä, koska se on erottamaton osa turvajärjestelmän toimintaa;

14.3.14.

maininta siitä, että ohjeet on voitava säilyttää lasten turvajärjestelmän yhteydessä koko sen käyttöajan tai ajoneuvon käsikirjassa, jos kyseessä on sisäänrakennettu turvajärjestelmä;

14.3.15.

myös i-kokoluokan lasten turvajärjestelmän osalta on viitattava ajoneuvon käsikirjaan.

15.   HYVÄKSYNTÄTESTIEN TEKEMISESTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN JA TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien vuoden 1958 sopimuksen osapuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien tekemisestä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille ilmoitus muissa maissa tapahtuvasta hyväksynnän myöntämisestä, laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta taikka tuotannon lopettamisesta on lähetettävä.


(1)  Vuoden 1958 sopimuksen osapuolten tunnusnumerot annetaan ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) (asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.2/Amend.3) liitteessä 3.

(2)  säännössä nro 16 (turvavyöt) määritelty lasten turvajärjestelmäasetelma.

(3)  HPS: ks. liite 17.

(4)  Tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluessa tämän säännön voimaantulosta.

(5)  Tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluessa tämän säännön voimaantulosta.

(6)  Tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluessa tämän säännön voimaantulosta.

(7)  Tarkastellaan uudelleen kolmen vuoden kuluessa tämän säännön voimaantulosta.

(8)  g = 9,81 m/s2.


LIITE 1

TIEDONANTO

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Image

Image


LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIN ASETTELU

Image

Tällaisella hyväksyntämerkillä varustettu lasten turvajärjestelmä on laite, joka voidaan asentaa kaikkiin i-kokoluokan kanssa yhteensopiviin istuma-asentoihin ja jota voidaan käyttää kokovälillä 40–70 cm ja enintään 24 kg:n massalla. Se on hyväksytty Ranskassa (E2) numerolla 002439. Hyväksyntänumero tarkoittaa, että hyväksyntä on myönnetty moottoriajoneuvoissa käytettävien parannettujen lasten turvajärjestelmien hyväksyntää koskevan säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 00, vaatimusten mukaisesti. Lisäksi hyväksyntämerkissä on oltava asetuksen numero ja sen jälkeen muutossarja, jonka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty.

Image

Tällaisella hyväksyntämerkillä varustettu lasten turvajärjestelmä on laite, jota ei voida asentaa kaikkiin ajoneuvoihin ja jota voidaan käyttää kokovälillä 40–70 cm ja enintään 24 kg:n massalla. Se on hyväksytty Ranskassa (E2) numerolla 002450. Hyväksyntänumero tarkoittaa, että hyväksyntä on myönnetty moottoriajoneuvoissa käytettävien ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävien lasten turvajärjestelmien hyväksyntää koskevan säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 00, vaatimusten mukaisesti. Lisäksi hyväksyntämerkissä on oltava asetuksen numero ja sen jälkeen muutossarja, jonka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty.

Huom: Hyväksyntänumero ja lisätunnukset on sijoitettava ympyrän lähelle ja tunnuksen ”R” ylä- tai alapuolelle taikka sen vasemmalle tai oikealle puolelle. Hyväksyntänumeron merkkien on oltava samalla puolella tunnusta ”E” ja samansuuntaisia sen kanssa. Lisätunnukset on sijoitettava hyväksyntänumeroa vastakkaiselle puolelle. Roomalaisten numeroiden käyttöä hyväksyntänumeroina olisi vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin tunnuksiin.


LIITE 3

PÖLYNKESTÄVYYSTESTISSÄ KÄYTETTÄVIEN LAITTEIDEN ASETTELU

Image

Image


LIITE 4

KORROOSIOTESTI

1.   TESTAUSLAITTEET

1.1.

Laitteisiin kuuluu sumukammio, suolaliuossäiliö, asianmukaisesti käsitellyn paineilman syöttö, yksi tai useampi sumutussuutin, tuet näytekappaleita varten, kammion lämmitysmahdollisuus sekä tarvittavat hallintalaitteet. Laitteiston koko ja mitat ovat valinnaisia, kunhan niillä saavutetaan testiolosuhteet.

1.2.

On tärkeää varmistaa, että kammion kattoon tai katokseen kerääntyvät liuospisarat eivät putoa näytekappaleiden päälle.

1.3.

Testinäytteistä tippunutta liuosta ei saa joutua takaisin säiliöön ja sieltä uudelleen sumutukseen.

1.4.

Laitteisto ei saa olla rakennettu sellaisista aineista, jotka vaikuttavat sumun syövyttävyyteen.

2.   TESTINÄYTTEIDEN SIJOITUS SUMUKAMMIOON

2.1.

Näytekappaleet, kelauslaitteita lukuun ottamatta, on tuettava tai ripustettava 15–30 asteen kulmaan pystysuorasta ja mieluiten kammion läpi sivusuunnasta syötettävän sumun päävirtauksen suuntaisesti testattavan pinnan mukaan.

2.2.

Kelauslaitteet on tuettava tai ripustettava niin, että kelojen akselit ovat kohtisuorassa kammion läpi sivusuunnasta syötettävän sumun päävirtaukseen nähden. Kelauslaitteen hihna-aukon on myös oltava suunnattuna sumun päävirtausta kohti.

2.3.

Jokainen näytekappale on sijoitettava niin, että sumu pääsee leviämään esteittä kaikkien näytekappaleiden päälle.

2.4.

Jokainen näytekappale on sijoitettava niin, että suolaliuos ei pääse tippumaan yhden näytekappaleen päältä toisen päälle.

3.   SUOLALIUOS

3.1.

Suolaliuos valmistetaan liuottamalla 5 ± 1 paino-osaa natriumkloridia 95 osaan tislattua vettä. Suolan on oltava natriumkloridia, jossa on mahdollisimman vähän nikkeliä ja kuparia, ja se saa sisältää kuivana enintään 0,1 prosenttia natriumjodidia ja yhteensä enintään 0,3 prosenttia epäpuhtauksia.

3.2.

Kun liuosta sumutetaan 35 °C:n lämpötilassa, kerääntyneen liuoksen pH-arvon on oltava on 6,5–7,2.

4.   PAINEILMA

4.1.

Suolaliuoksen sumuttamisessa käytettävään suuttimeen tai käytettäviin suuttimiin syötettävä paineilma ei saa sisältää öljyä eikä epäpuhtauksia ja sen paineen on oltava 70–170 kN/m2.

5.   OLOSUHTEET SUMUKAMMIOSSA

5.1.

Sumukammion sumutusalue pidetään lämpötilassa 35 ± 5 °C. Sumutusalueelle asetetaan vähintään kaksi puhdasta sumunkerääjää, jotta estetään näytekappaleista tai muusta lähteestä peräisin olevan liuoksen pisaroiden kerääntyminen. Kerääjät on sijoitettava lähelle testinäytteitä, yksi mahdollisimman lähelle jotain sumuttimista ja yksi mahdollisimman kauas niistä. Sumun on oltava sellaista, että kunkin kerääjän jokaista 80 cm2:n vaakasuoraa keräyspintaa kohden keräytyy keskimäärin 1,0–2,0 ml liuosta tunnissa vähintään 16 tunnin ajalta mitattuna.

5.2.

Suutin tai suuttimet on suunnattava tai ohjattava niin, ettei suihku osu suoraan testinäytteisiin.


LIITE 5

KULUMIS- JA MIKROSIIRTYMÄTESTI

Kuva 1

Menettelytyyppi 1

Image

Esimerkki A

Image

Esimerkki B

Esimerkkejä säätölaitteen tyyppiä vastaavista testausjärjestelyistä

Kuva 2

Menettelytyyppi 2

Image

Image

Kuva 3

Mikrosiirtymätesti

Image

Testauslaitteessa käytettävä 50 N:n kuorma on ohjattava pystysuoraan niin, ettei kuorma heilahtele eikä hihna pääse kiertymään.

Kiinnityslaite on kiinnitettävä 50 N:n kuormaan samalla tavoin


LIITE 6

TESTAUSVAUNUN KUVAUS

1.   TESTAUSVAUNU

1.1.

Lasten turvajärjestelmien testaamiseen käytettävän pelkällä istuimella varustetun testausvaunun massan on oltava yli 380 kg. Testattaessa ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttäviä lasten turvajärjestelmiä testausvaunun ja siihen kiinnitetyn ajoneuvorakenteen massan on oltava yli 800 kg.

2.   KALIBROINTINÄYTTÖ

2.1.

Testausvaunuun liitetään tukevasti kalibrointinäyttö, johon on selvästi merkitty siirtymäraja, jotta valokuvatiedostoista voitaisiin todeta eteen suuntautuvaa liikettä koskevien arviointiperusteiden täyttyminen.

3.   TESTIPENKKI

3.1.   Testipenkki on rakennettava seuraavanlaiseksi:

3.1.1.

jäykkä kiinteä selkänoja, jonka mitat ovat tämän liitteen lisäyksessä 1;

3.1.2.

jäykkä istuinosa, jonka mitat ovat tämän liitteen lisäyksessä 1. Istuinosan takaosa on tehty jäykästä metallilevystä. Myös istuinosan etuosa on tehty halkaisijaltaan 20 mm:n putkesta;

3.1.3.

jotta ISOFIX-kiinnistyspisteisiin voidaan päästä käsiksi, istuintyynyn takaosaan tehdään aukot tämän liitteen lisäyksen 1 mukaisesti;

3.1.4.

testipenkin leveyden on oltava 800 mm;

3.1.5.

selkänojan ja istuinosan on oltava päällystetty polyuretaanivaahdolla, jonka ominaisuudet annetaan taulukossa 1. Istuintyynyn mitat ovat tämän liitteen lisäyksessä 1.

Taulukko 1

 

Standardi

Arvo

Yksikkö

Tiheys

EN ISO 845

68–74

Kg/m3

Puristuskestävyys

EN ISO 3386/1 (40 %:n puristus)

13

kPa

Kuormitustaipuma

EN ISO 2439B (40 %:n puristus)

500 (+/15 %)

N

Vetolujuus

EN ISO 1798

≥ 150

kPa

Murtovenymä

EN ISO 1798

≥ 120

%

Puristuspainuma

EN ISO 1856 (22hr/50 %/70 °C)

≤ 3

%

3.1.6.

Polyuretaanivaahdon on oltava päällystetty auringolta suojaavalla polyakrylaattikuidusta valmistetulla kankaalla, jonka ominaisuudet ovat taulukossa 2.

Taulukko 2

Ominaismassa (g/m2) 290

Murtolujuus DIN 53587 -standardin mukaan mitattuna 50 mm leveästä testausnäytteestä

Pituussuunnassa (kg): 120

Leveyssuunnassa (kg): 80

3.1.7.

Testipenkin istuintyynyn ja testipenkin selkänojan pehmusteen päällyste

3.1.7.1.

Testipenkin istuintyyny valmistetaan suorakulmaisesta vaahtomuovikappaleesta (800 × 575 × 135 mm) siten (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 1), että sen muoto vastaa tämän liitteen lisäyksen 1 kuvassa 2 määriteltyä alumiinista pohjalevyä.

3.1.7.2.

Pohjalevyyn porataan kuusi reikää, jotta se voidaan kiinnittää testausvaunuun pulteilla. Reiät porataan riveihin levyn pitkän sivun viereen, kolme kummallekin reunalle, ja niiden paikka määräytyy testausvaunun rakenteen mukaisesti. Reikien läpi pujotetaan kuusi pulttia. Pultit suositellaan liimattavaksi levyyn asianmukaisella liimalla. Sen jälkeen pultit kiristetään muttereilla.

3.1.7.3.

Päällystemateriaali (1 250 × 1 200 mm, ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 3) leikataan pituussuuntaan niin, että materiaali ei voi päällystyksen jälkeen joutua kaksinkerroin. Päällystemateriaalin reunojen väliin olisi jäätävä noin 100 mm:n rako. Sen vuoksi materiaali on leikattava noin 1 200 mm:n levyiseksi.

3.1.7.4.

Päällystemateriaaliin merkitään kaksi pituussuuntaista viivaa. Ne piirretään 375 mm:n päähän päällystemateriaalin keskilinjasta (ks. tämän liitteen lisäyksen 1 kuva 3).

3.1.7.5.

Testipenkin istuintyynyn asetetaan päällystemateriaalin päälle ylösalaisin alumiininen pohjalevy ylöspäin.

3.1.7.6.

Päällystemateriaalia venytetään kummaltakin puolelta, kunnes siihen piirretyt viivat ovat alumiinisen pohjalevyn reunojen tasalla. Päällystemateriaaliin tehdään jokaisen pultin kohdalle pienet aukot ja se vedetään pulttien yli.

3.1.7.7.

Päällystemateriaaliin tehdään viillot pohjalevyn ja vaahtomuovikappaleen urien kohdalle.

3.1.7.8.

Päällyste liimataan alumiinilevyyn joustavalla liimalla. Mutterit on poistettava ennen liimausta.

3.1.7.9.

Sivuilla olevat läpät taitetaan levyä vasten ja liimataan siihen kiinni.

3.1.7.10.

Urissa olevat läpät taitetaan sisään ja teipataan vahvalla liimanauhalla.

3.1.7.11.

Joustavan liiman on kuivuttava vähintään 12 tuntia.

3.1.7.12.

Testipenkin selkänojan pehmuste päällystetään täsmälleen samalla tavoin kuin testipenkin istuintyyny, paitsi että päällystemateriaalin

(1 250 × 850 mm) viivat piirretään 333 mm:n päähän materiaalin keskilinjasta.

3.1.8.

Viiva Cr kulkee testipenkin istuintyynyn pintatason ja testipenkin selkänojan pehmusteen etulinjan leikkauspisteen kautta.

3.2.   Selkä menosuuntaan suunnattujen laitteiden testaus

3.2.1.

Testausvaunuun kiinnitetään erityinen kehys, joka tukee lasten turvajärjestelmää kuvan 1 mukaisesti.

3.2.2.

Teräsputki kiinnitetään lujasti testausvaunuun niin, että putken keskikohtaan vaakatasossa kohdistettu 5 000 ± 50 N:n kuorma ei aiheuta siinä yli 2 mm:n siirtymää.

3.2.3.

Putken mitat ovat 500 × 100 × 90 mm.

Kuva 1

Selkä menosuuntaan suunnatun laitteen testijärjestelyt

Image

Mitat millimetreinä

3.3.   Testausvaunun lattialevy

3.3.1.

Testausvaunun lattialevyn on oltava valmistettu samasta materiaalista tasapaksuisesta, tasaisesta teräslevystä (ks. tämän liitteen lisäyksessä 3 oleva kuva 2).

3.3.1.1.

Lattialevyn on oltava tukevasti kiinnitetty testausvaunuun. Lattialevyn korkeus suhteessa Cr-akselin projektiopisteeseen, mitta (1) tämän liitteen lisäyksen 2 kuvassa 2, on säädettävä siten, että se täyttää 7.1.3.6.3 kohdan vaatimukset.

3.3.1.2.

Lattialevyn pinnan kovuuden olisi oltava vähintään 120 HB standardin EN ISO 6506–1:1999 mukaisesti.

3.3.1.3.

Lattialevyn on kestettävä 5 kN:n suuruinen pistekuorma niin, että pystysuuntainen liike Cr-akselin suhteen on enintään 2 mm, eikä pysyvää muodonmuutosta tapahdu.

3.3.1.4.

Lattialevyn pinnan karheus ei saa olla suurempi kuin Ra 6,3 standardin ISO 4287:1997 mukaisesti.

3.3.1.5.

Lattialevyn on oltava suunniteltu siten, ettei siihen synny pysyvää muodonmuutosta tämän säännön mukaisessa lasten turvajärjestelmän dynaamisessa testissä.

4.   PYSÄYTYSLAITE

4.1.

Laite koostuu kahdesta samanlaisesta ja samansuuntaisesti asennetusta vaimentimesta.

4.2.

Tarvittaessa on jokaista 200 kg:n nimellismassan lisäystä kohden käytettävä yhtä lisävaimenninta. Jokaiseen vaimentimeen kuuluu:

4.2.1.

teräsputkesta muotoiltu ulkokuori;

4.2.2.

polyuretaanista valmistettu energianvaimenninputki;

4.2.3.

muotoiltu kiillotettu teräsnuppi, joka tunkeutuu vaimentimen sisään; ja

4.2.4.

akseli ja törmäyslevy.

4.3.

Vaimentimen eri osien mitat ovat tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa kaaviossa.

4.4.

Vaimentavan materiaalin ominaisuudet ovat tämän liitteen taulukoissa 3 ja 4.

4.5.

Pysäytyslaitekokoonpanoa säilytetään vähintään 12 tuntia 15–25 °C:n lämpötilassa ennen sen käyttöä tämän säännön liitteessä 7 kuvatuissa kalibrointitesteissä. Pysäytyslaitteen on jokaisessa testityypissä täytettävä liitteen 7 lisäyksissä 1 ja 2 määritellyt suoritusvaatimukset. Ennen lasten turvajärjestelmän dynaamisia testejä pysäytyslaitekokoonpanoa on säilytettävä vähintään 12 tuntia ±2 °C:n tarkkuudella samassa lämpötilassa kuin ennen kalibrointitestiä. Muunlainen, vastaavat tulokset antava laite voidaan myös hyväksyä.

Taulukko 3

Vaimentavan materiaalin ”A” ominaisuudet  (2)

(ASTM-menetelmä 2000 (1980), ellei toisin mainita)

Shore A -kovuus:

88 ± 2 lämpötilassa 20 ± 5 °C

Murtolujuus:

Ro ≥ 300 kg/cm2

Vähimmäisvenymä:

Ao ≥ 400 %

Kerroin 100 %:n venymällä:

≥ 70 kg/cm2

Kerroin 300 %:n venymällä:

≥ 130 kg/cm2

Kylmähauraus (ASTM-menetelmä D 736):

5 tuntia lämpötilassa –55 °C

Puristuspainuma (menetelmä B):

22 tuntia lämpötilassa 70 °C < 45 %

Tiheys lämpötilassa 25 °C:

1,08 – 1,12

Vanhenemisreaktio ilmassa (ASTM Method D 573 (1981)):

 

70 tuntia 100 °C:ssa:

Shore-kovuus: enimmäisvaihtelu ± 3

Murtolujuus: alenema < 10 prosenttia Ro:sta

Venymä: alenema < 10 prosenttia Ao:sta

Massa: alenema < 1 prosenttia

Upotus öljyyn (ASTM Method D 471 (1979) Oil No. 1):

 

70 tuntia 100 °C:ssa:

Shore-kovuus: enimmäisvaihtelu ± 4

Murtolujuus: alenema < 15 prosenttia Ro:sta

Venymä: alenema < 10 prosenttia Ao:sta

Tilavuus: turpoaminen < 5 prosenttia

Upotus öljyyn (ASTM Method D 471 (1979) Oil No. 3):

 

70 tuntia 100 °C:ssa:

Murtolujuus: alenema < 15 prosenttia Ro:sta

Venymä: alenema < 15 prosenttia Ao:sta

Tilavuus: turpoaminen < 20 prosenttia

Upotus tislattuun veteen:

 

1 viikko lämpötilassa 70 °C:

Murtolujuus: alenema < 35 prosenttia Ro:sta

 

Venymä: alenema < 20 prosenttia Ao:sta


Taulukko 4

Vaimentavan materiaalin ”B” ominaisuudet

ASTM-menetelmä 2000 (1980), ellei toisin mainita

Shore A -kovuus:

88 ± 2 lämpötilassa 20 ± 5 °C

Murtolujuus:

Ro ≥ 300 kg/cm2

Vähimmäisvenymä:

Ao ≥ 400 %

Kerroin 100 %:n venymällä:

≥ 70 kg/cm2

Kerroin 300 %:n venymällä:

≥ 130 kg/cm2

Kylmähauraus (ASTM-menetelmä D 736):

5 tuntia lämpötilassa –55 °C

Puristuspainuma (menetelmä B):

22 tuntia lämpötilassa 70 °C < 45 %

Tiheys lämpötilassa 25 °C:

1,08 – 1,12

Vanhenemisreaktio ilmassa (ASTM Method D 573 (1981)):

 

70 tuntia 100 °C:ssa:

Shore-kovuus: enimmäisvaihtelu ± 4

Murtolujuus: alenema < 15 prosenttia Ro:sta

Venymä: alenema < 10 prosenttia Ao:sta

Tilavuus: turpoaminen < 5 prosenttia

Upotus öljyyn (ASTM Method D 471 (1979) Oil No. 3):

 

70 tuntia 100 °C:ssa:

Murtolujuus: alenema < 15 prosenttia Ro:sta

Venymä: alenema < 15 prosenttia Ao:sta

Tilavuus: turpoaminen < 20 prosenttia

Upotus tislattuun veteen:

 

1 viikko 70 °C:ssa:

Murtolujuus: alenema < 35 prosenttia Ro:sta

 

Venymä: alenema < 20 prosenttia Ao:sta


(1)  Mitan on oltava 210 mm ja sen säätövara ±70 mm.

(2)  Asianomaiset ASTM-standardit ovat saatavilla seuraavasta osoitteesta: ASTM, 1916 Race Street, Philadelphia, USA PA 19 103.

Lisäys 1

Kuva 1

Istuimen ja istuintyynyjen mitat

Image

Image

Mitat millimetreinä

Kuva 2

Alumiinisen pohjalevyn mitat

Image

Kuva 3

Päällystemateriaalin mitat (millimetreinä)

Image

Lisäys 2

Testausvaunun kiinnityspisteiden asettelu ja käyttö

1.

Kiinnityspisteet on sijoitettava jäljempänä olevan kuvan mukaisesti.

2.

Lasten i-kokoluokan turvalaitteissa, jotka kuuluvat luokkaan ”yleinen”, ”ajoneuvotyyppikohtainen” tai ”rajoitettu”, on käytettävä seuraavia kiinnityspisteitä: H1 and H2

3.

Testattaessa lasten turvajärjestelmiä, joissa on yläkiinnityshihna, käytetään kiinnityspistettä G1 tai G2.

4.

Kun lasten turvajärjestelmässä käytetään tukijalkaa, tekninen tutkimuslaitos valitsee käytettävät kiinnityspisteet 3 kohdan mukaisesti, ja tukijalka säädetään tämän säännön 7.1.3.6.3 kohdan mukaisesti.

5.

Kiinnityspisteet on asennettava jäykkään alustaan. Yläkiinnityspisteet saavat siirtyä enintään 0,2 mm pituussuuntaan, kun tähän suuntaan kohdistetaan 980 N:n kuormitus. Testausvaunun on oltava rakenteeltaan sellainen, etteivät osat, joihin kiinnityspisteet on kiinnitetty, pysyvästi muuta muotoaan testin aikana.

Kuva 1

Ylhäältä – testipenkin kiinnityspisteet (Yleinen poikkeama: ± 2)

Image

Kuva 2

Sivulta – testipenkin kiinnityspisteet (Yleinen poikkeama: ± 2)

Image

Lisäys 3

Sivuoven määritelmä

1.   OVIPANEELIN MÄÄRITELMÄ

Sivuoven mitat ja alkuasento suhteessa testipenkkiin esitetään jäljempänä.

Ovipaneelin on oltava riittävän jäykkä ja luja, jotta sivutörmäystestissä ei tapahdu liiallista heilahtelua tai merkittävää muodonmuutosta.

Kuva 1

Ovipaneelin geometria ja sijainti hetkellä T0 – Ylhäältä

Image

Kuva 2

Ovipaneelin geometria – Sivulta

Image

Kuva 3

Ovipaneelin likimääräinen enimmäistunkeutuminen – Sivulta (tiedoksi)

Image

2.   PANEELIN PEHMUSTE

2.1.   Yleistä

Ovipaneeli on pehmustettu 55 mm paksulla pehmustemateriaalilla (liitteen 6 lisäyksen 3 kuva 1), jonka on noudatettava tämän säännön lisäyksessä 3 olevassa 2.3 kohdassa vahvistettuja suoritusarvokriteereitä tämän säännön lisäyksessä 3 olevassa 2.2 kohdassa kuvatussa testissä.

2.2.   Testimenettely paneelin pehmustemateriaalin arvioimiseksi

Kyseessä on yksinkertainen pudotustesti, jossa käytetään pallomaista pääkappaletta. Pallomaisen pääkappaleen läpimitta on 150 mm ja massa 6 kg (± 0,1 kg). Törmäysnopeus on 4 m/s (± 0,1 ms). Laitteilla olisi oltava mahdollista arvioida, milloin iskulaitteen ja näytekappaleen välinen ensimmäinen kontakti tapahtuu, ja pääkappaleen kiihtyvyys ainakin törmäyssuunnassa (suunta Z).

Näytekappaleen olisi oltava kooltaan 400 x 400 mm. Iskun olisi kohdistuttava näytekappaleen keskipisteeseen.

2.3.   Pehmustemateriaalin suoritusarvokriteerit.

Näytekappaleen ja pääkappaleen ensimmäisen kontaktin tapahtumahetki (t0) on 0 ms.

Iskulaitteen enimmäiskiihtyvyys on 58 g.

Kuva 4

Pehmustemateriaalin raja-alue

Image

Selitykset:

1 –

Yläraja 58 g

2 –

Huippuarvon alaraja kiihtyvyydellä 53 g (11–12 ms)

3 –

Kiihtyvyyden alenemisen yläraja (15 g:stä ajassa 20,5 ms 10 g:hen ajassa 21,5 ms)

4 –

Kiihtyvyyden alenemisen alaraja (10 g:stä ajassa 20 ms 7 g:hen ajassa 21 ms)


LIITE 7

TESTAUSVAUNUN HIDASTUVUUTTA TAI KIIHTYVYYTTÄ KUVAAVA KÄYRÄ AJAN FUNKTIONA

Kaikissa tapauksissa kalibrointi- ja mittausmenettelyjen on vastattava kansainvälisessä standardissa ISO 6487 määriteltyjä menettelyjä. Mittauslaitteiden on vastattava kanavataajuusluokkaan (CFC) 60 kuuluvan tietokanavan teknistä eritelmää.

Lisäys 1

Etutörmäys

Testausvaunun hidastuvuutta tai kiihtyvyyttä kuvaava käyrä ajan funktiona

Etutörmäys – Testisykäys 1

Eri käyrien määritelmä

Aika (ms)

Kiihtyvyys (g)

Raja-alueen alaraja

Kiihtyvyys (g)

Raja-alueen yläraja

0

10

20

0

50

20

28

65

20

+80

28

100

0

120

0

Sääntö nro 44 Takatörmäys

Image

Lisäsegmentti koskee vain kiihdytyskelkkaa.

Lisäys 2

Takatörmäys

Testausvaunun hidastuvuutta tai kiihtyvyyttä kuvaava käyrä ajan funktiona

Takatörmäys – Testisykäys 2

Eri käyrien määritelmä

Aika (ms)

Kiihtyvyys (g)

Raja-alueen alaraja

Kiihtyvyys (g)

Raja-alueen yläraja

0

21

10

0

 

10

7

20

14

37

14

52

7

52

0

 

70

21

70

0

Sääntö nro 44 Takatörmäys

Image

Lisäsegmentti koskee vain kiihdytyskelkkaa.

Lisäys 3

Sivutörmäys

Testausvaunun ja ovipaneelin välistä suhteellista nopeutta kuvaava käyrä ajan funktiona

Sivutörmäys – Testinopeuden raja-alue 3

Image

Suhteellisen nopeuden raja-alueen alaraja

Image

Suhteellisen nopeuden raja-alueen yläraja

Image

Oven maanopeuden raja-alueen alaraja (vain testi, jossa ovi liikkuu hetkellä t0)

Image

Oven maanopeuden raja-alueen yläraja (vain testi, jossa ovi liikkuu hetkellä t0)

Image

Eri käyrien määritelmä

Aika (ms)

suhteellinen nopeus (m/s)

Raja-alueen alaraja

suhteellinen nopeus (m/s)

Raja-alueen yläraja

0

6,375

7,25

15

5,5

18

6,2

60

0

70

0

Huom: Raja-alue määritellään kunkin testauslaboratorion kokemusten perusteella.

Lisäys 4

1.   OVIPANEELIN MÄÄRITELMÄ

Ovipaneelin geometrian on oltava linjassa penkin määritelmän kanssa.

Ovea kuvaavan piirroksen ehdotetaan olevan linjassa NPACS-penkin kanssa.

2.   PANEELIN PEHMUSTE

2.1.   Yleistä

Ovipaneelin iskupinnan on oltava päällystetty kokonaan 55 mm paksulla pehmustemateriaalilla. Materiaalin on täytettävä tämän lisäyksen 2.3 kohdassa eritellyt suoritusarvokriteerit tämän lisäyksen 2.2 kohdan mukaisessa testissä.

Tiedot materiaaliyhdistelmästä, jonka on todettu täyttävän nämä vaatimukset, ovat tämän lisäyksen 2.4 kohdassa.

2.2.   Testimenettely paneelin pehmustemateriaalin arvioimiseksi

Kyseessä on yksinkertainen pudotustesti, jossa käytetään pallomaista pääkappaletta. Pallomaisen pääkappaleen läpimitta on 150 mm ja massa 6 kg (± 0,1 kg). Iskunopeus on 4 m/s (± 0,1 ms). Laitteilla olisi oltava mahdollista arvioida, milloin iskulaitteen ja näytekappaleen välinen ensimmäinen kontakti tapahtuu, ja pääkappaleen kiihtyvyys ainakin törmäyssuunnassa (suunta Z).

Näytekappaleen olisi oltava kooltaan 400 × 400 mm. Iskun olisi kohdistuttava näytekappaleen keskipisteeseen.

2.3.   Pehmustemateriaalin suoritusarvokriteerit.

Näytekappaleen ja pääkappaleen ensimmäisen kontaktin tapahtumahetki (t0) on 0 ms.

Iskulaitteen enimmäiskiihtyvyys on 58 g.

Kuva 1

Pehmustemateriaalin raja-alue

Image

2.4.   Esimerkki testivaatimukset täyttävästä materiaalista:

Vaahtokumi (Polychloropren CR4271), jonka paksuus on 35 mm ja joka on kiinnitetty ovipaneelirakenteeseen, johon kiinnitetään tämän jälkeen 20 mm paksu kova vaahtokumikerros (Styrodur C2500). Styrodur-kerros on vaihdettava jokaisen testin jälkeen.


LIITE 8

TESTINUKKIEN KUVAUS

1.   YLEISTÄ

1.1.

Tämän säännön mukaiset nuket kuvataan tässä liitteessä, Humanetics Innovative Solutions Inc:n hallussa olevissa piirroksissa ja nuken mukana tulevissa käyttöohjeissa.

1.2.

Vaihtoehtoisia nukkeja voidaan käyttää, jos

1.2.1.

niiden vastaavuus voidaan osoittaa tyyppihyväksyntäviranomaisen hyväksymällä tavalla; ja

1.2.2.

niiden käyttö kirjataan testausselosteeseen sekä tämän säännön liitteessä 1 kuvattuun tiedonantolomakkeeseen.

2.   TESTINUKKIEN KUVAUS

2.1.

Jäljempänä kuvattujen Q0-, Q1-, Q1,5-, Q3-, Q6- ja Q10-nukkien mitat ja massat perustuvat 50. prosenttipisteen arvoja vastaavaan lapsen anatomiaan kunkin nukketyypin osalta erikseen 0, 1, 1½, 3, 6 ja 10,5 vuoden iässä.

2.2.

Nuket koostuvat metalli- ja muovirungosta, joka on päällystetty muovipintaisilla vaahtomuoviosilla koko kehon muodostamiseksi.

3.   RAKENNE

3.1.   Pää

Pää on valmistettu lähinnä synteettisistä aineista. Pääonkalo on riittävän suuri lineaarikiihdyttimien ja kulmakiihtyvyysantureiden kaltaisten mittausvälineiden käyttämiseksi.

3.2.   Niska

Niska on joustava ja se mahdollistaa kääntymisen ja taipumisen kaikkiin suuntiin. Realistinen kiertoliike on mahdollista segmentoidun rakenteen ansiosta. Niskassa on vähäjoustoinen niskaranka liiallisen venymän estämiseksi. Niskaranka toimii myös turvarankana, jos kumiosat rikkoutuvat. Niskan ja pään sekä niskan ja kehon rajapinnalle voidaan asentaa kuusikanavainen kuormitusanturi. Tätä ei kuitenkaan voida tehdä Q0-, Q1- ja Q1,5-nukeissa.

3.3.   Rintakehä

Lasten rintakehää edustaa nukessa yksittäinen kehikko. Q1- ja Q1,5-nukkien muodonmuutos voidaan mitata lankapotentiometrillä ja Q3-, Q6- ja Q10- nukkien muodonmuutos IR-TRACC-antureilla. Olkapäät on liitetty joustavalla nivelellä rintakehään, mikä mahdollistaa eteensuuntautuvan muodonmuutoksen.

3.4.   Selkärankaan voidaan asentaa kiihtyvyysantureita lineaarikiihtyvyyden mittaamiseksi. Q0-nuken rintakehän rakenne on yksinkertaistettu, ja siinä on integroitu kehoa edustava vaahtomuoviosa.

3.5.   Vatsa

Nuken vatsa on nahalla päällystettyä vaahtomuovia. Lapsia koskevia biomekaanisia tietoja on käytetty vaaditun jäykkyyden määrittämiseksi. Q0-nuken vatsan rakenne on yksinkertaistettu, ja siinä on integroitu kehoa edustava vaahtomuoviosa.

3.6.   Alaselkä

Alaselkä on joustava kumipilari, joka mahdollistaa kääntymisen ja taipumisen kaikkiin suuntiin. Q0-nukkeja lukuun ottamatta alaselän ja lantion väliin voidaan asentaa kuusikanavainen kuormitusanturi.

3.7.   Lantio

Lantio koostuu suoli- ja ristiluuta kuvaavasta osasta, joka on päällystetty muovisella lihaksen pintaa simuloivalla materiaalilla Luuosaan on liitetty irrotettavia lonkkaniveliä. Lantioon voidaan asentaa kiihdytinanturisarja. Saatavilla on erityisiä lonkkaniveliä, joilla nukke voidaan asettaa seisovaan asentoon. Q0-nuken lantion rakenne on yksinkertaisempi, sillä siinä on integroitu vaahtomuoviosa kehon muodostamiseksi.

3.8.   Jalat

Jalat on valmistettu metallivahvisteisista muoviluuosista, jotka on päällystetty PVC-pinnoitetusta vaahtomuovista valmistetuilla osilla jalkalihasten ylä- ja alaosien muodostamiseksi. Polvinivelet voidaan lukita mihin asentoon tahansa. Tätä ominaisuutta voidaan käyttää nuken asentamiseksi seisoma-asentoon. (On syytä huomata, ettei nukke pysy pystyssä ilman ulkoista tukea). Q0-nuken jalkojen rakenne on yksinkertaistettu, ja niissä kumpikin jalka muodostuu yhdestä integroidusta osasta, joka on kiinteässä kulmassa polven kohdalla.

3.9.   Käsivarret

Käsivarret on valmistettu muoviluuosista, jotka on päällystetty PVC-pinnoitetusta vaahtomuovista valmistetuilla osilla käsivarsilihasten ylä- ja alaosien muodostamiseksi. Kyynärpäät voidaan lukita mihin asentoon tahansa. Q0-nuken käsivarsien rakenne on yksinkertaistettu, ja niissä kumpikin käsivarsi muodostuu yhdestä integroidusta osasta, joka on kiinteässä kulmassa kyynärpään kohdalla.

4.   PÄÄPIIRTEET

4.1.   Massa

Taulukko 1

Q-nuken massan jakautuminen

 

Q0

Q1

Q1.5

Q3

Q6

Q10 Suunnittelutavoitteet

Massa kilogrammoina

Pää + Niska (myös jos tarvikkeet asennettu)

1,10 ± 0,10

2,41 ± 0,10

2,80 ± 0,10

3,17 ± 0,10

3,94 ± 0,10

4,19

Vartalo (myös jos tarvikkeet ja rintakehän painumaa mittaava anturi asennettu)

1,50 ± 0,15

4,21 ± 0,25

4,74 ± 0,25

6,00 ± 0,30

9,07 ± 0,40

14,85 (ml. vaatetus)

Jalat (yhteensä)

0,58 ± 0,06

1,82 ± 0,20

2,06 ± 0,20

3,54 ± 0,10

6,90 ± 0,10

12,50

Käsivarret (yhteensä)

0,28 ± 0,03

0,89 ± 0,20

1,20 ± 0,20

1,48 ± 0,10

2,49 ± 0,10

4,00

Vaatetus

0,27 ± 0,05

0,27 ± 0,05

0,30 ± 0,05

0,40 ± 0,10

0,55 ± 0,10

(ks. vartalo)

Yhteensä

3,73 ± 0,39

9,6 ± 0,80

11,10 ± 0,80

14,59 ± 0,70

22,95 ± 0,80

35,54

4,2.   Keskeiset mitat

Kuva 2

Nuken tärkeimmät mitat

Image

Taulukko 2

Q-nuken mitat

Nro

 

Q0

Q1

Q1.5

Q3

Q6

Q10 (suunnittelutavoitteet)

 

 

Mitat millimetreinä

17

Istuimen korkeus (pää nojattu eteenpäin)

355 ± 9

479 ± 9

499 ± 9

544 ± 9

601 ± 9

< 748 ± 9

18

Olkapään korkeus (istuma-asennossa)

225 ± 7

298 ± 7

309 ± 7

329 ± 7

362 ± 7

473 ± 7

 

Vartalon mitat (pää nojattu eteenpäin)

740 ± 9

800 ± 9

985 ± 9

1 143 ± 9

< 1 443 ± 9

5

Rinnanympärys

114 ± 5

113 ± 5

146 ± 5

141 ± 5

171 ± 5

15

Hartian leveys

230 ± 7

227 ± 7

227 ± 7

259 ± 7

305 ± 7

338 ± 7

12

Lantion leveys

191 ± 7

194 ± 7

200 ± 7

223 ± 7

270 ± 7

1

Pakaran takaa polven eteen

130 ± 5

211 ± 5

235 ± 5

305 ± 5

366 ± 5

488 ± 5

2

Pakaran takaa polvitaipeeseen

161 ± 5

185 ± 5

253 ± 5

299 ± 5

418 ± 5

21

Reiden korkeus, istuma-asennossa

 

69

72

79

92

114

 

Välikappaleen korkeus nukkea asetettaessa (1)

 

229 ± 2

237 ± 2

250 ± 2

270 ± 2

359 ± 2

Huom:

1.   Liitoskohtien säätö

Liitoskohdat olisi säädettävä Q-nukkea koskevissa käyttöohjeissa (2) mainittavia menettelyjä noudattaen.

2.   Mittalaitteet

Q-luokan nukkien mittalaitteet on asennettava ja kalibroitava Q-nukkea koskevissa käyttöohjeissa (2) mainittavia menettelyjä noudattaen.


(1)  Ks. 7.1.3.5.2.1 jakso: välikappaleen korkeus (nivelletty levy tai vastaava joustolaite) on istuma-asennossa mitattu olkapään korkeus, josta on vähennetty istuma-asennossa mitattu reiden korkeus.

(2)  Q-nukkea koskevat tekniset eritelmät ja yksityiskohtaiset piirrokset sekä tämän säännön mukaisia testejä varten tehtäviä säätöjä koskevat tekniset eritelmät ovat tilapäisesti saatavilla lasten turvajärjestelmiä käsittelevän epävirallisen UNECE-työryhmän verkkosivustolla https://www2.unece.org/wiki/display/trans/Q-dummy+drawings. Kun ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevä maailmanfoorumi (WP.29) hyväksyy tämän säännön, piirrosten ja teknisten eritelmien käyttörajoitukset poistetaan tekstin asianomaisilta sivuilta ja ne ladataan kyseiselle verkkosivustolle. Kun epävirallisella työryhmällä on ollut riittävästi aikaa tutkia nukkien teknisiä eritelmiä ja piirroksia ja saattaa päätökseen säännön vaihe 2, lopullisesti hyväksytyt piirrokset siirretään vuosien 1958 ja 1998 sopimuksia koskevaan keskinäiseen päätöslauselmaan, joka on saatavilla maailmanfoorumin (WP.29) verkkosivustolla.


LIITE 9

ETUTÖRMÄYSTESTI ESTETTÄ VASTAAN

1.1.   Testausalue

Testausalueen on oltava tarpeeksi suuri, jotta siihen mahtuvat kiihdytysrata, este ja testissä tarvittavat tekniset laitteet. Radan loppuosan on oltava vaakasuora, tasainen ja sileä vähintään viiden metrin etäisyydeltä ennen estettä.

1.2.   Este

Este koostuu lujabetonikappaleesta, jonka on oltava etuosastaan vähintään 3 m leveä ja vähintään 1,5 m korkea. Esteen on oltava niin paksu, että se painaa vähintään 70 tonnia. Etupinnan on oltava pystysuora ja kohtisuorassa kiihdytysradan akseliin nähden. Se on päällystettävä 20 ± 1 mm paksuilla hyväkuntoisilla lastulevyillä. Este on joko kiinnitettävä maahan tai asetettava niin, että sen liikkumista rajoitetaan tarvittaessa lisäpysäytyslaitteilla. On mahdollista käyttää myös estettä, jolla on erilaiset ominaisuudet mutta joka johtaa vähintään yhtä todistusvoimaisiin tuloksiin.

1.3.   Ajoneuvon käyttövoima

Törmäyshetkellä ajoneuvoon ei saa enää kohdistua minkään ohjaukseen tai liikuttamiseen käytettävän lisälaitteen vaikutusta. Sen on osuttava esteeseen kohtisuorassa suunnassa törmäysseinään nähden; suurin sallittu sivusuuntainen poikkeama ajoneuvon pystysuoran keskilinjan ja törmäysseinän pystysuoran keskilinjan välillä on ±30 cm.

1.4.   Ajoneuvon tila

1.4.1.

Testiajoneuvossa on joko oltava kaikki tavanomaiset osat ja laitteet, jotka kuuluvat sen kuormittamattomaan käyttöpainoon, tai sen on oltava tilassa, joka täyttää tämän vaatimuksen ottaen huomioon matkustajatilaan liittyvät osat ja laitteet sekä ajoneuvon käyttöpainon jakauman kokonaisuutena.

1.4.2.

Jos ajoneuvoa kuljetetaan ulkoisen voimanlähteen avulla, vähintään 90 prosenttia polttoainesäiliön tilavuudesta on täytettävä joko polttoaineella tai syttymättömällä nesteellä, jonka tiheys ja viskositeetti vastaavat läheisesti tavallisesti käytettävän polttoaineen tiheyttä ja viskositeettia. Kaikkien muiden järjestelmien (jarrunestesäiliöt, jäähdytin jne.) on oltava tyhjiä.

1.4.3.

Jos ajoneuvo liikkuu oman moottorinsa voimalla, polttoainesäiliön on oltava täytettynä vähintään 90-prosenttisesti. Kaikki muut nestesäiliöt on täytettävä niiden kapasiteettia vastaavasti.

1.4.4.

Valmistajan pyynnöstä testien tekemisestä vastaava tutkimuslaitos voi sallia muiden sääntöjen mukaisesti tehdyissä testeissä (mukaan lukien testit, jotka voivat muuttaa ajoneuvon muotoa) käytetyn ajoneuvon käytön myös tämän säännön mukaisiin testeihin.

1.5.   Törmäysnopeus

Törmäysnopeuden on oltava 50 +0/-2km/h. Jos testi on tehty suuremmalla törmäysnopeudella ja ajoneuvo täyttää asetetut vaatimukset, testiolosuhteet katsotaan kuitenkin hyväksyttäviksi.

1.6.   Mittauslaitteet

Edellä 1.5 kohdassa tarkoitetun nopeuden mittaamiseen käytetyn laitteen tarkkuustoleranssi on 1 prosentti.


LIITE 10

TAKATÖRMÄYSTESTIMENETTELY

1.   VÄLINEET, MENETTELYT JA MITTALAITTEET

1.1.   Testausalue

Testausalueen on oltava riittävän suuri, jotta sille mahtuu iskulaitteen käyttöjärjestelmä, se ei estä ajoneuvon törmäyksen jälkeistä siirtymää ja että sille mahtuvat testauslaitteet. Alueen sen osan, jossa ajoneuvon törmäys ja siirtymä tapahtuvat, on oltava vaakasuorassa. (Kaltevuuden on oltava alle3 prosenttia miltä tahansa yhden metrin matkalta mitattuna.)

1.2.   Iskulaite

1.2.1.

Iskulaitteen on oltava terästä ja lujarakenteinen.

1.2.2.

Iskupinnan on oltava tasainen ja vähintään 2 500 mm leveä sekä 800 mm korkea. Sen reunat on pyöristettävä niin, että kaarevuussäteet ovat 40–50 mm. Se on vuorattava 20 ± 1 mm:n paksuisella vanerikerroksella.

1.2.3.

Seuraavien vaatimusten on täytyttävä törmäyshetkellä:

1.2.3.1.

törmäyspinnan on oltava pystysuora ja kohtisuorassa törmäysajoneuvon pituussuuntaiseen keskilinjaan nähden;

1.2.3.2.

iskulaitteen liikesuunnan on oltava hyvin vaakasuora ja samansuuntainen kuin törmäysajoneuvon pituussuuntainen keskilinja;

1.2.3.3.

iskulaitteen pinnan pystysuoran keskilinjan ja törmäysajoneuvon pituussuuntaisen keskilinjan välinen suurin sallittu poikkeama sivusuunnassa on 300 mm. Lisäksi iskulaitteen pinnan on ulotuttava koko törmäysajoneuvon leveydelle;

1.2.3.4.

Törmäyspinnan alareunan maavaran on oltava 175 ± 25 mm.

1.3.   Iskulaitteen käyttövoima

Iskulaite voidaan joko kiinnittää vaunuun (liikkuva este) tai se voi olla osa heiluria.

1.4.   Liikkuvaa estettä käytettäessä sovellettavat erityiset määräykset

1.4.1.

Jos iskulaite on kiinnitetty vaunuun (liikkuva este) kiinnityslaitteella, vaunun on oltava jäykkä, jotta sen muoto ei törmäyksen vuoksi muutu; vaunun on törmäyshetkellä voitava liikkua vapaasti eikä se saa enää olla riippuvainen sitä liikuttavan laitteen toiminnasta.

1.4.2.

Vaunun ja iskulaitteen yhteenlasketun massan on oltava 1 100 ± 20 kg.

1.5.   Heiluria käytettäessä sovellettavat erityiset määräykset

1.5.1.

Iskupinnan keskiön ja heilurin kiertoakselin välimatkan on oltava vähintään 5 m.

1.5.2.

Iskulaitteen on riiputtava vapaasti jäykkien varsien varassa, jotka on kiinnitetty siihen tukevasti. Heiluri, joka on rakenteeltaan tällainen, ei käytännössä voi muuttaa muotoaan törmäyksen vaikutuksesta.

1.5.3.

Pysäytyslaite on kiinnitettävä heiluriin niin, että se estää törmäyslaitteen ylimääräiset iskut testattavaan ajoneuvoon.

1.5.4.

Törmäyshetkellä heilurin iskupinnan keskipisteen nopeuden on oltava 30—32 km/h.

1.5.5.

Pelkistetty massa ”mr” heilurin iskupinnan keskipisteessä määritellään kokonaismassan ”m”, iskupinnan keskipisteen ja heilurin kiertoakselin välisen etäisyyden ”a” (1) sekä painopisteen ja heilurin kiertoakselin välisen etäisyyden ”l” funktiona seuraavan kaavan mukaisesti:

Formula

1.5.6.

Pelkistetyn massan ”mr” on oltava 1 100 ± 20 kg.

1.6.   Törmäyskappaleen massaa ja nopeutta koskevat yleiset määräykset

Jos testit on suoritettu suuremmalla nopeudella kuin 1.5.4 kohdassa on säädetty ja/tai suuremmalla massalla kuin 1.5.3 tai 1.5.6 kohdassa on säädetty, ja ajoneuvo on täyttänyt asetetut vaatimukset, testi katsotaan hyväksyttäväksi.

1.7.   Ajoneuvon tila testin aikana

Testiajoneuvossa on joko oltava kaikki tavanomaiset osat ja laitteet, jotka kuuluvat sen kuormittamattomaan käyttöpainoon, tai sen on oltava tilassa, joka täyttää tämän vaatimuksen ajoneuvon koko käyttöpainon jakauman osalta.

1.8.   Koko ajoneuvo, johon lasten turvajärjestelmä on asennettu asennusohjeiden mukaisesti, on asetettava kovalle, tasaiselle ja suoralle pinnalle käsijarru ja vaihde vapaa-asennossa. Samalla törmäystestillä voidaan testata useampi kuin yksi lasten turvajärjestelmä.


(1)  Etäisyys ”a” on yhtä suuri kuin tarkasteltavana olevan synkronoidun heilurin pituus.


LIITE 11

TYYPPIHYVÄKSYNTÄMENETTELY (VUOKAAVIO ISO 9002:2000:N MUKAAN)

Image

LIITE 12

TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUDEN VALVONTA

1.   TESTIT

Lasten turvajärjestelmien on osoitettava vastaavan vaatimuksia, joihin seuraavat testit perustuvat:

1.1.   Törmäyksessä lukkiutuvien kelauslaitteiden lukittumiskynnyksen ja kestävyyden toteaminen

Tämän säännön 7.2.4.3 kohdan mukaisesti epäedullisimmassa testaussuunnassa sen jälkeen, kun laitteille on tehty tämän säännön 7.2.4.2, 7.2.4.4 ja 7.2.4.5 kohdassa määritelty kestävyystesti tämän säännön 6.7.3.2.6 kohdassa vaaditulla tavalla.

1.2.   Automaattisesti lukkiutuvien kelauslaitteiden kestävyyden toteaminen

Tämän säännön 7.2.4.2 kohdan mukaisesti täydennettynä tämän säännön 7.2.4.4 ja 7.2.4.5 kohdassa kuvatuilla testeillä tämän säännön 6.7.3.1.3 kohdassa vaaditulla tavalla.

1.3.   Hihnojen lujuustesti käsittelyn jälkeen

Tämän säännön 6.7.4.2 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen tämän säännön 7.2.5.2.1–7.2.5.5 kohdan vaatimusten mukaisen käsittelyn jälkeen.

1.3.1.   Hihnojen lujuustesti kulutuksen jälkeen

Tämän säännön 6.7.4.2 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen tämän säännön 7.2.5.2.6 kohdan vaatimusten mukaisen käsittelyn jälkeen.

1.4.   Mikrosiirtymätesti

Tämän säännön 7.2.3 kohdassa kuvattua menettelyä noudattaen.

1.5.   Energianvaimennus

Tämän säännön 6.6.2 kohdan mukaisesti.

1.6.   Lasten turvajärjestelmiä koskevien suoritusvaatimusten todentaminen asianmukaisissa dynaamisissa testeissä

Tämän säännön 7.1.3 kohdan mukaisesti, ja mahdollinen solki on käsitelty ennalta tämän säännön 6.7.1.6 kohdan vaatimusten mukaisesti niin, että tämän säännön 6.6.4 kohdan (lasten turvajärjestelmän yleinen suorituskyky) ja 6.7.1.7.1 kohdan (kuormitetun soljen suorituskyky) asianmukaiset vaatimukset täyttyvät.

1.7.   Lämpötilatesti

Tämän säännön 6.6.5 kohdan mukaisesti.

2.   TESTAUSTIHEYS JA TULOKSET

2.1.   Edellä 1.1–1.5 ja 1.7 kohdassa tarkoitetut testit on tehtävä vähintään kerran vuodessa satunnaisotantana tilastollisin menetelmin jonkin tavanomaisen laadunvalvontamenettelyn mukaisesti.

2.2.   Vähimmäisvaatimukset luokkiin ”yleinen”, ”puoliyleinen” ja ”rajoitettu” kuuluvien lasten turvajärjestelmien vaatimustenmukaisuuden tarkastamisessa 1.6 kohdassa tarkoitetussa dynaamisessa testissä.

Hyväksynnän haltijan on yhteisymmärryksessä asiaankuuluvien viranomaisten kanssa valvottava vaatimustenmukaisuutta soveltamalla erätarkastusta (2.2.1 kohta) tai jatkuvaa tarkastusta (2.2.2 kohta).

2.2.1.   Lasten turvajärjestelmien erätarkastus

2.2.1.1.

Hyväksynnän haltijan on jaettava lasten turvajärjestelmät eriin, joissa tuotteet ovat mahdollisimman samanlaiset raaka-aineen tai valmistuksessa käytettyjen välituotteiden (kuoren väri, valjaiden valmistustapa) ja tuotanto-olosuhteiden kannalta. Erässä saa olla enintään 5 000 yksikköä.

Tekninen tutkimuslaitos voi tehdä testit asiaankuuluvien viranomaisten suostumuksella tai ne voidaan tehdä hyväksynnän haltijan vastuulla.

2.2.1.2.

Kustakin erästä on otettava näyte 2.2.1.4 kohdan mukaisesti. Näyte voidaan ottaa ennen kuin erä on kokonaan valmis edellyttäen, että vähintään 20 prosenttia erän lopullisesta yksikkömäärästä on valmistettu.

2.2.1.3.

Lasten turvajärjestelmien ominaisuudet ja dynaamisten testien määrä vahvistetaan 2.2.1.4 kohdassa.

2.2.1.4.

Jotta lasten turvajärjestelmien erä voidaan hyväksyä, sen on täytettävä seuraavat ehdot:

Erän yksikkömäärä

Näytteiden määrä / Lasten turvajärjestelmien ominaisuudet

Näytteiden yhteismäärä

Hyväksyntäkriteerit

Hylkäämisperusteet

Tarkastuksen tiukkuusaste

N < 500

1st = 1MH

1

0

Tavanomainen

2nd = 1MH

2

1

2

500 < N < 5 000

1st = 1MH+1LH

2

0

2

Tavanomainen

2nd = 1MH+1LH

4

1

2

N < 500

1st = 2MH

2

0

2

Tiukennettu

2nd = 2MH

4

1

2

500 < N < 5 000

1st = 2MH+2LH

4

0

2

Tiukennettu

2nd = 2MH+2LH

8

1

2

Huom:

MH tarkoittaa epäedullisempaa kokoonpanoa (huonoimmat tulokset hyväksynnän tai hyväksynnän laajentamisen yhteydessä).

LH tarkoittaa edullisempaa kokoonpanoa.

Tämä kaksitahoinen näytteenottotapa toimii seuraavasti:

 

Tavanomaisessa tarkastuksessa erä hyväksytään ilman toisen näytteen tarkastusta, jos ensimmäisessä näytteessä ei ole yhtään viallista yksikköä. Jos näytteessä on kaksi viallista yksikköä, erä hylätään. Jos näytteessä on yksi viallinen yksikkö, otetaan toinen näyte, ja näiden näytteiden yhdistetyn tuloksen on täytettävä edellä olevan taulukon sarakkeessa 5 esitetty ehto.

 

Tiukennettuun tarkastusmenettelyyn siirrytään, jos kaksi viidestä peräkkäisestä erästä hylätään. Tavanomaiseen tarkastukseen palataan, jos viisi peräkkäistä erää hyväksytään.

 

Kun jokin erä hylätään, katsotaan että tuotanto ei ole vaatimusten mukainen eikä erää saateta markkinoille.

 

Jos tiukennetussa tarkastuksessa hylätään kaksi peräkkäistä erää, sovelletaan tämän säännön 13 kohtaa.

2.2.1.5.

Lasten turvajärjestelmän vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen aloitetaan erästä, joka valmistetaan tuotannon kvalifiointitestissä ensimmäisenä testatun erän jälkeen.

2.2.1.6.

Edellä 2.2.1.4 kohdassa kuvatut testitulokset eivät saa ylittää arvoa L, joka on kutakin hyväksyntätestiä varten määrätty raja-arvo.

2.2.2.   Jatkuva tarkastus

2.2.2.1.

Hyväksynnän haltijan on tehtävä valmistusprosessin jatkuva laaduntarkastus tilastollisella otantamenetelmällä. Tekninen tutkimuslaitos voi tehdä testit asiaankuuluvien viranomaisten suostumuksella tai ne voidaan tehdä tuotteen jäljitettävyydestä vastaavan hyväksynnän haltijan vastuulla.

2.2.2.2.

Näytteet on otettava 2.2.2.4 kohdan mukaisesti.

2.2.2.3.

Tarkastettavan lasten turvajärjestelmän ominaisuudet on valittava satunnaisesti ja testit tehtävä 2.2.2.4 kohdassa kuvaillulla tavalla.

2.2.2.4.

Tarkastuksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Tarkastettaviksi otettavien lasten turvajärjestelmien osuus

Tarkastuksen tiukkuusaste

0,02 prosenttia eli yksi lasten turvajärjestelmä 5 000:ta valmistettua yksikköä kohti

Tavanomainen

0,05 prosenttia eli yksi lasten turvajärjestelmä 2 000:ta valmistettua yksikköä kohti

Tiukennettu

Tämä kaksitahoinen näytteenottotapa toimii seuraavasti:

 

Jos lasten turvajärjestelmän katsotaan olevan vaatimusten mukainen, tuotantoa pidetään vaatimusten mukaisena.

 

Jos lasten turvajärjestelmä ei ole vaatimusten mukainen, testataan toinen lasten turvajärjestelmä.

 

Jos toinen testattu lasten turvajärjestelmä vastaa vaatimuksia, tuotannon katsotaan olevan vaatimusten mukainen.

 

Jos kumpikaan (ei ensimmäinen eikä toinen) testatuista lasten turvajärjestelmistä ei vastaa vaatimuksia, katsotaan, että tuotanto ei ole vaatimusten mukainen. Tässä tapauksessa lasten turvajärjestelmät, joissa on todennäköisesti sama vika, on vedettävä pois ja tarvittavat toimet toteutettava tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi.

 

Tavanomaisen tarkastuksen sijasta tehdään tiukennettu tarkastus, jos 10 000:n peräkkäin valmistetun lasten turvajärjestelmän testauksessa turvajärjestelmät on vedettävä pois kahdesti.

 

Tavanomaiseen tarkastukseen palataan, jos 10 000:n peräkkäin valmistetun lasten turvajärjestelmän katsotaan olevan vaatimusten mukaisia.

 

Jos tiukennetussa tarkastuksessa tuotteet vedetään pois kahdesti peräkkäin, sovelletaan tämän säännön 13 kohtaa.

2.2.2.5.

Lasten turvajärjestelmien jatkuva tarkastus aloitetaan tuotannon kvalifioinnin jälkeen.

2.2.2.6.

Edellä 2.2.2.4 kohdassa kuvatut testitulokset eivät saa ylittää arvoa L, joka on kutakin hyväksyntätestiä varten määrätty raja-arvo.

2.3.   Lasten turvalaitteiden valmistaja voi valita tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyksi 2.1.2.4.1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävien laitteiden osalta joko 2.2 kohdan mukaiset testipenkillä tehtävät testit tai 2.3.1 tai 2.3.2 kohdan mukaiset ajoneuvon korissa tehtävät testit.

2.3.1.   Ajoneuvotyyppikohtaista ISOFIXiä käyttävien laitteiden osalta on tehtävä seuraavat testit kahdeksan viikon välein:

 

Kaikki tämän säännön 6.6.4 ja 6.7.1.7.1 kohdan vaatimukset on täytettävä jokaisessa testissä. Jos kaikkien testien tulokset vuoden ajalta ovat tyydyttäviä, valmistaja voi tyyppihyväksyntäviranomaisen suostumuksella tehdä testit vain 16 viikon välein.

 

Vähimmäistarkastustiheydeksi sallitaan kuitenkin yksi testi vuodessa, jos vuosituotanto on enintään 1 000 lasten turvajärjestelmää.

2.3.2.   Jos testausnäyte ei läpäise tiettyä sille tehtyä testiä, on tehtävä samojen vaatimusten mukainen lisätesti vähintään kolmelle muulle näytteelle. Jos dynaamisissa testeissä yksi näistä kolmesta lisätestistä ei mene läpi, katsotaan, että tuotanto ei ole vaatimusten mukainen, ja näytetiheys on nostettava korkeampaan arvoon, mikäli alempaa arvoa käytettiin 2.3 kohdan mukaisesti, ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi on toteutettava tarvittavat toimet.

2.4.   Kun katsotaan, että tuotanto ei täytä 2.2.1.4., 2.2.2.4. tai 2.3.2. kohdan vaatimuksia, hyväksynnän haltijan tai hänen asianmukaisesti valtuutetun edustajansa on

2.4.1.

ilmoitettava asiasta tyyppihyväksyntäviranomaiselle ja esitettävä, mitä toimia on toteutettu tuotannon vaatimustenmukaisuuden palauttamiseksi.

2.5.   Valmistajan on neljännesvuosittain ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle valmistettujen tuotteiden määrä kutakin hyväksyntänumeroa kohti ja esitettävä tapa yksilöidä tuotteet, jotka vastaavat kyseistä hyväksyntänumeroa.


LIITE 13

ENERGIAA VAIMENTAVAN MATERIAALIN TESTI

1.   PÄÄTÄ EDUSTAVA KAPPALE

1.1.

Päätä edustava kappale koostuu umpipuisesta puolipallosta, johon on lisätty pienempi pallomainen osa kuvan A mukaisesti. Kappaleen rakenteen on oltava sellainen, että se voidaan pudottaa vapaasti merkityn akselin suuntaisesti ja siihen on oltava mahdollisuus liittää kiihtyvyysmittari, joka mittaa kiihtyvyyttä putoamissuunnassa.

1.2.

Päätä edustavan kappaleen kokonaismassan on oltava kiihtyvyysmittari mukaan lukien 2,75 ± 0,05 kg.

Kuva A

Päätä edustava kappale

Image

2.   MITTALAITTEET

Kiihtyvyys kirjataan testin aikana käyttäen laitteistoa, jonka taajuusluokka on 1 000 määriteltynä ISO 6487 -standardin uusimman version mukaisesti.

3.   MENETTELY

3.1.

Lasten turvajärjestelmä on asetettava iskualueelle jäykälle, tasaiselle pinnalle, jonka vähimmäismitat ovat 500 × 500 mm, siten että iskun suunta on iskualueella kohtisuorassa lasten turvajärjestelmän sisäpintaan nähden.

3.2.

Päätä edustava kappale nostetaan 100 – 0/+ 5 mm:n korkeudelle, mitattuna näytteen yläpinnasta päätä edustavan kappaleen alimpaan kohtaan, ja päästetään putoamaan. Päätä edustavan kappaleen kiihtyvyys iskun aikana kirjataan.


LIITE 14

MENETTELY PÄÄN ISKUALUEEN MÄÄRITTÄMISEKSI SELKÄNOJALLA VARUSTETUISSA LAITTEISSA JA SIVU-ULOKKEIDEN VÄHIMMÄISKOON MÄÄRITTÄMISEKSI SELKÄ MENOSUUNTAAN SUUNNATUISSA LAITTEISSA

1.

Laite asetetaan liitteessä 6 määritellylle testi-istuimelle. Kallistettavat laitteet asetetaan mahdollisimman pystysuoraan asentoon. Pienin nukke asetetaan laitteeseen valmistajan ohjeiden mukaisesti. Selkänojaan merkitään piste ”A” samalle vaakakorkeudelle kuin pienimmän nuken olkapää, 2 cm käsivarren ulkoreunan sisäpuolelle. Kaikki pisteen A kautta kulkevien vaakasuorien tasojen yläpuolelle jäävät sisäpinnat on testattava liitteen 17 mukaisesti. Tähän alueeseen kuuluu selkänoja ja sivu-ulokkeet, mukaan lukien sivu-ulokkeiden sisäkulmat (sädevyöhyke). Kun nuken symmetrinen asentaminen kantokoppatyyppiseen laiteeseen ei ole mahdollista laitteen ja valmistajan ohjeiden mukaisesti, liitteen 17 mukaiseen alueeseen kuuluvat kaikki edellä määritellyn pisteen A yläpuoliset sisäpinnat pään suuntaan, kun nukke on kantokopassa valmistajan ohjeiden mukaisesti epäedullisimmassa asennossa ja kantokoppa on paikallaan testipenkissä.

Jos nuken symmetrinen asentaminen kantokoppaan on mahdollista, koko sisäalueen on oltava liitteen 13 mukainen.

2.

Selkä menosuuntaan suunnatuissa laitteissa on sivu-ulokkeet, joiden syvyys on vähintään 90 mm selkänojan pinnan keskiviivan kohdalta mitattuna. Näiden sivu-ulokkeiden on alettava pisteen ”A” kautta kulkevalta vaakatasolta ja jatkuttava lasten turvajärjestelmän istuimen selkänojan yläreunaan saakka. Alkaen kohdasta, joka on 90 mm lasten turvajärjestelmän istuimen selkänojan alapuolella, sivu-ulokkeiden syvyys voi asteittain vähetä.


LIITE 15

KUVAUS SUORAAN LASTEN TURVAJÄRJESTELMIIN ASENNETTUJEN SÄÄTÖLAITTEIDEN KÄSITTELYSTÄ

Kuva 1

Image

1.   MENETELMÄ

1.1.

Hihnasto asetetaan 7.2.6 kohdassa kuvattuun perusasentoon ja vähintään 50 mm integroidun valjaan hihnastosta vedetään ulos tarttumalla sen vapaaseen päähän.

1.2.

Integroidun valjaan säädettävä osa kiinnitetään vetolaitteeseen A.

1.3.

Säätölaite aktivoidaan ja vähintään 150 mm hihnastosta vedetään integroituun valjaaseen. Tämä muodostaa puolet yhdestä toimintajaksosta ja vetolaite A on nyt hihnaston äärimmäisessä vetoasennossa.

1.4.

Hihnaston vapaa pää liitetään vetolaitteeseen B.

2.   TOIMINTAJAKSO:

2.1.

Vetolaitteella B vedetään vähintään 150 mm samalla, kun vetolaite A ei kohdista integroituun valjaaseen kiristysvoimaa.

2.2.

Säätölaitteet aktivoidaan ja vetolaitteella A vedetään samalla, kun vetolaite B ei kohdista kiristysvoimaa hihnaston vapaaseen päähän.

2.3.

Liikkeen lopussa säätölaite vapautetaan.

2.4.

Toistetaan tämän säännön 6.7.2.7 kohdassa eritelty toimintajakso.


LIITE 16

TYYPILLINEN SOLJEN LUJUUTTA MITTAAVA TESTILAITE

Image


LIITE 17

SUORITUSARVOKRITEERIEN MÄÄRITTÄMINEN

1.   PÄÄTÄ KOSKEVA ARVIOINTIPERUSTE (HPC)

1.1.

Tämän arviointiperusteen katsotaan täyttyvän, kun pää ei testin aikana kosketa mitään ajoneuvon osaa.

1.2.

Muussa tapauksessa lasketaan arvo HPC kiihtyvyyden (a) (1) perusteella seuraavalla lausekkeella:

Formula

jossa

1.2.1.

arvo ”a” ilmaisee syntynyttä kiihtyvyyttä ja mitataan painovoimayksikköinä (1 g = 9,81 m/s2);

1.2.2.

jos päähän kohdistuvan kontaktin alkaminen voidaan määrittää tyydyttävästi, t1 ja t2 ovat sekunteina ilmaistuina ne kaksi hetkeä, jotka määrittävät päähän kohdistuvan kontaktin alkamisen ja tallennuksen lopettamisen välisen jakson, jolloin HPC on suurimmillaan;

1.2.3.

jos päähän kohdistuvan kontaktin alkamista ei voida määrittää, t1 ja t2 ovat sekunteina ilmaistuina ne kaksi hetkeä, jotka määrittävät tallennuksen alkamisen ja lopettamisen välisen jakson, jolloin HPC on suurimmillaan.

1.2.4.

Niitä HPC:n arvoja, joiden aikaväli (t1–t2) on yli 36 ms, ei oteta maksimiarvoa laskettaessa huomioon.

1.3.

Arvona esitettävä eteenpäin suuntautuvassa iskussa mitattu pään kiihtyvyys, joka ylittyy yhteensä 3 ms:n ajan, lasketaan tuloksena syntyvästä pään kiihtyvyydestä.


(1)  Painopisteeseen kohdistuva kiihtyvyys (a) lasketaan kiihtyvyyden kolmiaksiaalisista komponenteista mitattuna arvolla CFC = 1 000.


LIITE 18

LASTEN I-KOKOLUOKAN TURVAJÄRJESTELMIEN GEOMETRISET MITAT

Kuva 1

Image

Vartalon mitat cm

Istumakorkeus cm

Hartioiden leveys cm

Lantion leveys cm

Olkapään korkeus cm

A

B

C

D)

E)

 

95 prosenttipistettä

95 prosenttipistettä

95 prosenttipistettä

5 prosenttipistettä

95 prosenttipistettä

40

NA

NA

NA

NA

NA

45

39,0

12,1

14,2

27,4

29,0

50

40,5

14,1

14,8

27,6

29,2

55

42,0

16,1

15,4

27,8

29,4

60

43,5

18,1

16,0

28,0

29,6

65

45,0

20,1

17,2

28,2

29,8

70

47,1

22,1

18,4

28,3

30,0

75

49,2

24,1

19,6

28,4

31,3

80

51,3

26,1

20,8

29,2

32,6

85

53,4

26,9

22,0

30,0

33,9

90

55,5

27,7

22,5

30,8

35,2

95

57,6

28,5

23,0

31,6

36,5

100

59,7

29,3

23,5

32,4

37,8

105

61,8

30,1

24,9

33,2

39,1

110

63,9

30,9

26,3

34,0

40,4

115

66,0

32,1

27,7

35,5

41,7

120

68,1

33,3

29,1

37,0

43,0

125

70,2

34,5

30,5

38,5

44,3

130

72,3

35,7

31,9

40,0

46,1

135

74,4

36,9

33,3

41,5

47,9

140

76,5

38,1

34,7

43,0

49,7

145

78,6

39,3

36,3

44,5

51,5

150

81,1

41,5

37,9

46,3

53,3

Kun mittaus tehdään tämän liitteen kuvassa 2 kuvatulla laitteella 50 N:n kosketusvoimalla, mittoihin sovelletaan seuraavia toleransseja:

 

Vähimmäisistumakorkeus

40–87 cm B-5 prosenttipistettä

Vähintään 87 cm B-10 prosenttipistettä

 

Olkapään vähimmäisleveys: C -0 +2 cm

 

Lantion vähimmäisleveys: D -0 +2 cm

 

Olkapään vähimmäiskorkeus (5 prosenttipistettä): E1 -2 +0 cm

 

Olkapään enimmäiskorkeus (95 prosenttipistettä): E2 -0 +2 cm

Kuva 2

Mittauslaite sivusta ja edestä

Image

Huom:

Hb

:

Lantion leveys 140–380 mm

Scb

:

Olkapään leveys 120–400 mm

Sih

:

Istumakorkeus 400–800 mm

Shh

:

Olkapään korkeus 270–540 mm

Kuva 3

Mittauslaite 3D-näkymänä

Image

LIITE 19

I-KOKOLUOKAN TUKIJALKOJEN JA NIIDEN JALUSTOJEN TILAVUUSALUE

Kuva 1

Tukijalan tilavuusalue sivusta

Image

Selitykset

1.

Lasten turvajärjestelmäasetelma (CRF)

2.

ISOFIX-alakiinnityspisteen tanko

3.

Lasten turvajärjestelmäasetelman alapinnan muodostama taso, joka on yhdensuuntainen koordinaatiston X–Y-tason kanssa ja 15 mm sen alapuolella.

4.

Koordinaatiston Z–Y-taso

5.

Tukijalan tilavuusalueen yläosa, joka ilmentää mittarajoitteet suunnissa X ja Y, korkeuden yläraja suunnassa Z ja korkeuden alaraja suunnassa Z sellaisten säädettävän tukijalan jäykkien osien osalta, jotka eivät ole yhdensuuntaisia Z:n kanssa.

Huom:

1.

Piirros ei ole mittakaavassa.

Kuva 2

Tukijalan tilavuusalue 3D-näkymänä

Image

Huom:

1.

Piirros ei ole mittakaavassa.

Kuva 3

Tukijalan tilavuusalue sivusta

Image

Selitykset

1.

Lasten turvajärjestelmäasetelma (CRF)

2.

ISOFIX-alakiinnityspisteen tanko

3.

Lasten turvajärjestelmäasetelman alapinnan muodostama taso, joka on yhdensuuntainen koordinaatiston X–Y-tason kanssa ja 15 mm sen alapuolella.

4.

Koordinaatiston Z–Y-taso

5.

Tukijalan jalustan tilavuusalue, josta käy ilmi tukijalan jalustan vaadittava säätöalue suunnassa Z ja mittarajoitukset suunnissa X ja Y.

6.

Lisätilavuudet osoittavat tukijalan jalustan sallitut lisäsäätöalueet suunnassa Z.

Huom:

1.

Piirros ei ole mittakaavassa.

Kuva 4

Tukijalan jalustan tilavuusalue 3D-näkymänä

Image

Huom:

1.

Piirros ei ole mittakaavassa.


LIITE 20

LUETTELO ASIAKIRJOISTA, JOTKA VÄHINTÄÄN TARVITAAN HYVÄKSYNTÄÄ VARTEN

 

i-kokoluokan lasten turvajärjestelmä

ISOFIXiä käyttävä ajoneuvotyyppikohtainen lasten turvajärjestelmä

Kohta

Yleiset asiakirjat

Hakukirje/-pyyntö

Hakukirje/-pyyntö

3.1.

 

Lasten turvajärjestelmän tekninen kuvaus

Lasten turvajärjestelmän tekninen kuvaus

3.2.1.

 

Kelauslaitteiden asennusohjeet

Kelauslaitteiden asennusohjeet

3.2.1.

 

Ilmoitus myrkyllisyydestä

Ilmoitus myrkyllisyydestä

3.2.1.

 

Ilmoitus syttyvyydestä

Ilmoitus syttyvyydestä

1.2.3.

 

Pakkausta koskevat ohjeet ja tiedot

Pakkausta koskevat ohjeet ja tiedot

3.2.6.

 

Osien materiaalia koskevat eritelmät

Osien materiaalia koskevat eritelmät

Liitteessä 12 oleva 2.46. ja 2.2.1.1 kohta

 

Irrotettavien osien kokoamisohjeet

Irrotettavien osien kokoamisohjeet

6.2.3.

 

Käyttäjille annettavia tietoja koskeva asiakirja-aineisto

Käyttäjille annettavia tietoja koskeva asiakirja-aineisto, mukaan lukien viittaus asianomaisiin ajoneuvoihin

14.

 

 

Ajoneuvomallien luettelo

Liite 1

 

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta (COP) koskevat asiakirjat, mukaan lukien yrityksen organisaatiokaavio, kauppakamarin rekisteritunnus, tuotantolaitoksen ilmoitus, laatujärjestelmää koskeva todistus, vaatimustenmukaisuusmenettelyä koskeva ilmoitus

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta (COP) koskevat asiakirjat, mukaan lukien yrityksen organisaatiokaavio, kauppakamarin rekisteritunnus, tuotantolaitoksen ilmoitus, laatujärjestelmää koskeva todistus ja tuotetyyppikohtaista näytteenottomenettelyä koskeva ilmoitus

3.1. ja liite 11

Piirrokset/kuvat

Hajotuskuva lasten turvajärjestelmästä ja piirrokset kaikista sen asiaankuuluvista osista

Hajotuskuva lasten turvajärjestelmästä ja piirrokset kaikista sen asiaankuuluvista osista

3.2.1. ja liite 1

 

Hyväksyntämerkin sijainti

Hyväksyntämerkin sijainti

3.2.1.

 

 

Piirrokset tai kuvat lasten turvajärjestelmän ja auton yhdistelmästä tai ISOFIX-istumapaikan ja asiaankuuluvan auton yhdistelmästä (1)

3.2.3.

 

 

Piirrokset ajoneuvosta ja istuinrakenteesta, säätöjärjestelmästä ja lukitusosista (1)

Liite 1

 

Valokuvat lasten turvajärjestelmästä

Valokuvat lasten turvajärjestelmästä ja/tai ajoneuvon ja istuimen rakenteesta

Liite 1

 

i-kokoluokan CRS

ISOFIXiä käyttävä ajoneuvotyyppikohtainen lasten turvajärjestelmä

Kohta

 

Jos ei merkitty näytteisiin hyväksynnän hakuhetkellä:

Esimerkki merkinnästä, joka koskee valmistajan nimeä, nimikirjaimia tai tavaramerkkiä, tuotantovuotta, suuntausta, varoitusmerkkejä, i-kokoluokan tunnusta, kokoväliä, lasten massaa ja lisämerkintöjä.

Jos ei merkitty näytteisiin hyväksynnän hakuhetkellä:

Esimerkki merkinnästä, joka koskee valmistajan nimeä, nimikirjaimia tai tavaramerkkiä, tuotantovuotta, suuntausta, varoitusmerkkejä, i-kokoluokan tunnusta, kokoväliä, lasten massaa, ajoneuvokohtaista ISOFIXiä ja lisämerkintöjä.

4.


(1)  Kun testi tehdään testivaunussa ajoneuvon korissa 7.1.3.2 kohdan mukaisesti tai koko ajoneuvossa tämän säännön 7.1.3.3 kohdan mukaisesti.


LIITE 21

KUORMITUSLAITTEET

Kuormituslaite I

Image

Nro

Osan numero

Nimi

Tiedot

Määrä

1

PV000009.1

Päävyö – 39 mm

1

2

PV000009.2

Olkavyö 1h-rh – 39 mm

2

3

PV000009.3

Haaravyö – 39 mm

1

4

PV000009.4

Lantiovyö – 39 mm

1

5

102 18 31

Ompeleen kuvio (30 × 17)

Ommel: 77, lanka 30, väri: SABA harmaa

8

6

PV000009.5

Muovisolki

 

2

7

PV000009.6

Ompeleen kuvio (2 × 37)

Ommel: 77, lanka 30, väri: SABA harmaa

2


Jouston pituus

(+/– 5 mm)

 

 

 

 

 

 

Nukke Q 0

Q 1

Q 1,5

Q 3

Q 6

Q 10

Päävyö

1 000 mm

1 000 mm

1 000 mm

1 200 mm

1 200 mm

1 200 mm

Olkavyö

750 mm

850 mm

950 mm

1 000 mm

1 100 mm

1 300 mm

Haaravyö

300 mm

350 mm

400 mm

400 mm

450 mm

570 mm

Lantiovyö

400 mm

500 mm

550 mm

600 mm

700 mm

800 mm

Mitta X

120 mm

130 mm

140 mm

140 mm

150 mm

160 mm


Vyö

 

 

 

Leveys

Paksuus

Venymä

Lujuus

39 mm +/– 1 mm

1 mm +/– 0,1 mm

5,5 – 6,5 %

Väh. 15 000 N


Ompeleen kuvio

Vaadittu vähimmäisvoima

12 × 12 mm

3,5 kN

30 × 12 mm

5,3 kN

30 × 17 mm

5,3 kN

30 × 30 mm

7,0 kN

koko vyön säde = 5 mm

Image

Image

Kuormituslaite II

Image

Nro

Nimi

Tiedot

Määrä

1

Pääasiallinen vyö – 39 mm

1

2.

Lantiovyö (ylä-/alavyö) – 39 mm

2

3

Ompeleen kuvio (30 × 17)

Ommel: 77, lanka 30-

4


Jouston pituus

(+/– 5 mm)

 

 

 

 

 

 

Q 0

Q 1

Q 1,5

Q 3

Q 6

Q 10

Pääasiallinen vyö (A)

1 740 mm

1 850 mm

1 900 mm

2 000 mm

2 000 mm

2 100 mm

Lantiovyö (B)

530 mm

560 mm

600 mm

630 mm

660 mm

700 mm

Alamitta (C)

125 mm

150 mm

150 mm

170 mm

200 mm

200 mm

Välimitta (D)

270 mm

300 mm

350 mm

380 mm

380 mm

400 mm


Vyö

 

 

 

Leveys

Paksuus

Venymä

Lujuus

39 mm +/– 1 mm

1 mm +/– 0,1 mm

5,5 – 6,5 %

Väh. 15 000 N


Ompeleen kuvio

Vaadittu vähimmäisvoima

12 × 12 mm

3,5 kN

30 × 12 mm

5,3 kN

30 × 17 mm

5,3 kN

30 × 30 mm

7,0 kN

koko vyön säde = 5 mm

Image

Image