29.3.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 97/1


Vain alkuperäiset UNECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa: http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sääntö nro 50 – Luokan L ajoneuvojen etuvalaisimia, takavalaisimia, jarruvalaisimia, suuntavalaisimia ja takarekisterikilven valaisimia koskevat yhdenmukaiset vaatimukset

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

Täydennys nro 16 säännön alkuperäiseen versioon - Voimaantulopäivä: 15. heinäkuuta 2013

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

1.

Soveltamisala

2.

Määritelmät

3.

Hyväksynnän hakeminen

4.

Merkinnät

5.

Hyväksyntä

6.

Yleiset vaatimukset

7.

Säteilevän valon voimakkuus

8.

Testausmenettely

9.

Säteilevän valon väri

10.

Tuotannon vaatimustenmukaisuus

11.

Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

12.

Tuotannon lopettaminen

13.

Hyväksyntätesteistä vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet

14.

Siirtymämääräykset

LIITTEET

Liite 1:

Valokentän laajuuden vaaka- (h) ja pystysuuntaiset (v) vähimmäiskulmat

Liite 2:

Ilmoitus laitteen hyväksynnän myöntämisestä (tai hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta tai tuotannon lopettamisesta) säännön nro 50 mukaisesti

Liite 3:

Esimerkkejä hyväksyntämerkeistä

Liite 4:

Fotometriset mittaukset

Liite 5:

Takarekisterikilven valaisimen fotometriset mittaukset

1.   SOVELTAMISALA

Tätä sääntöä sovelletaan luokan L (1) ajoneuvojen etuvalaisimiin, takavalaisimiin, jarruvalaisimiin, suuntavalaisimiin ja takarekisterikilven valaisimiin.

2.   MÄÄRITELMÄT

2.1.

Termien määritelmät:

Tähän sääntöön sovelletaan määritelmiä, jotka annetaan säännöissä nro 53 tai 74 ja niiden muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän soveltamishetkellä.

2.2.

’Erityyppisillä etuvalaisimilla, takavalaisimilla, jarruvalaisimilla, suuntavalaisimilla ja takarekisterikilven valaisimilla’ tarkoitetaan valaisimia, jotka eroavat toisistaan kussakin mainitussa luokassa esimerkiksi seuraavien olennaisten seikkojen osalta:

a)

tuotenimi tai tuotemerkki

b)

optisen järjestelmän ominaisuudet (voimakkuus, valon jakautumiskulmat, valonlähteen luokka, valonlähdemoduuli jne.).

Valonlähteen tai suodattimen värin muuttuminen ei aiheuta tyypin muuttumista.

2.3.

Tähän sääntöön sovelletaan lähetetyn valon väriä koskevia määritelmiä, jotka annetaan säännössä nro 48 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakuajankohtana.

2.4.

Tässä säännössä olevat viittaukset vakiohehkulamppuihin ja sääntöön nro 37 viittaavat sääntöön nro 37 ja sen muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakuajankohtana.

Tässä säännössä olevat viittaukset vakio-LED-valonlähteisiin ja sääntöön nro 128 viittaavat sääntöön nro 128 ja sen muutossarjoihin, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakuajankohtana.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1.

Hyväksyntää koskevan hakemuksen voi jättää kauppanimen tai tavaramerkin haltija tai tämän valtuutettu edustaja. Hakemuksessa on ilmoitettava seuraavat:

3.1.1.

hakemuksen kohteena olevan laitteen aiottu käyttötarkoitus tai -tarkoitukset

3.1.2.

kun kyseessä on etuvalaisin, tieto siitä, onko sen tarkoitus lähettää valkoista vai ruskeankeltaista valoa

3.1.3.

kun kyseessä on suuntavalaisin, sen luokka.

3.1.4.

Laite voidaan hakijan valinnan mukaan asentaa ajoneuvoon vertailuakselin eri kallistuskulmissa ajoneuvon vertailutasoihin ja maahan nähden tai sitä voidaan kiertää vertailuakselinsa ympäri taikka takarekisterikilven valaisimen tapauksessa se voidaan asentaa useampaan kuin yhteen tai tiettyyn määrään kohtia rekisterikilven viemään tilaan nähden; nämä erilaiset asennustavat (tai eri sijainnit) on esitettävä ilmoituslomakkeessa.

3.2.

Jokaisen laitetyypin hakemukseen on liitettävä seuraavat:

3.2.1.

Kolmena kappaleena riittävän yksityiskohtaiset piirustukset, joiden perusteella voidaan tunnistaa laitteen tyyppi ja joissa esitetään geometrisesti asennot, joihin laite voidaan asentaa ajoneuvossa, havaintoakseli, jota käytetään vertailuakselina testeissä (vaakakulma H = 0°, pystykulma V = 0°), ja kohta, jota pidetään edellä tarkoitettujen testien vertailukeskipisteenä. Piirustuksista on käytävä ilmi hyväksyntänumerolle ja lisätunnuksille tarkoitettu paikka hyväksyntämerkin ympyrään nähden.

3.2.2.

Lyhyt tekninen kuvaus, jossa ilmoitetaan varsinkin seuraavat, paitsi sellaisten valaisinten osalta, joissa on ei-vaihdettava valonlähde:

a)

käytettävien hehkulamppujen luokat; hehkulamppuluokan on oltava jokin lamppuluokista, jotka esitetään säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakuajankohtana, ja/tai

b)

käytettävien LED-valonlähteiden luokat; LED-valonlähteen luokan on oltava jokin luokista, jotka esitetään säännössä nro 128 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa hyväksynnän hakuajankohtana, ja/tai

c)

valonlähdemoduulin tunnuskoodi.

3.2.3.

Kaksi laitetta.

4.   MERKINNÄT

4.1.

Hyväksyttäväksi toimitetuissa laitteissa on oltava selvästi luettavissa ja pysyvästi seuraavat merkinnät:

4.1.1.

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki

4.1.2.

kaikissa muissa paitsi ei-vaihdettavilla valonlähteillä varustetuissa valaisimissa selvästi luettavissa oleva ja pysyvä merkintä, jossa näkyvät

a)

käytettävien valonlähteiden luokat ja/tai

b)

valonlähdemoduulin tunnuskoodi.

4.2.

Niissä on lisäksi oltava riittävä tila hyväksyntämerkille (ks. kohta 3.2.1).

4.3.

Valaisimissa, joiden valonlähteet eivät ole vaihdettavia tai jotka on varustettu valonlähdemoduuleilla, on oltava merkintä nimellisjännitteestä tai jännitealueesta ja nimellistehosta.

4.4.

Valonlähdemoduuleissa on oltava seuraavat merkinnät:

4.4.1.

hakijan kauppanimi tai tavaramerkki helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä

4.4.2.

moduulin tunnuskoodi helposti luettavalla ja pysyvällä tavalla merkittynä. Tunnistuskoodi koostuu kirjaimista MD (lyhenteenä sanasta moduuli) ja hyväksyntämerkistä ilman kohdassa 5.5.1 määrättyä ympyrää sekä lisätunnuksista ja -merkeistä silloin, kun käytetään useita erilaisia valonlähdemoduuleita. Tämä tunnistuskoodi on merkittävä kohdassa 3.2.1 mainittuihin piirustuksiin.

Hyväksyntämerkinnän ei tarvitse olla sama kuin siinä valaisimessa oleva hyväksyntämerkintä, jossa moduulia käytetään, mutta molempien merkintöjen on oltava saman hakijan.

4.4.3.

nimellisjännite- ja nimellistehomerkintä.

5.   HYVÄKSYNTÄ

5.1.

Jos kaksi kohdan 3 mukaisesti hyväksyttäväksi toimitettua laitetyyppiä edustavaa laitetta täyttävät tämän säännön vaatimukset, hyväksyntä myönnetään.

5.2.

Kun kaksi valaisinta tai useampia valaisimia on osana samaa laitetta, hyväksyntä myönnetään vain, jos kaikki nämä valaisimet ovat tämän säännön tai jonkin muun säännön mukaisia. Laitteen osana ei saa olla valaisimia, jotka eivät ole yhdenkään kyseisen säännön mukaisia.

5.3.

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan tyyppihyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00 säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tämän säännön soveltamisalaan kuuluvalle laitetyypille.

5.4.

Tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta laitetyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän epäämisestä tämän säännön liitteessä 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella, johon liitetään hakijan hyväksyntää varten toimittama piirustus enintään A4-kokoisena (210 × 297 mm) ja jos mahdollista suhteessa 1:1.

5.5.

Jokaiseen tämän säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä vastaavaan laitteeseen on kiinnitettävä kohdassa 4.2 määriteltyyn paikkaan ja kohdissa 4.1 ja 4.3 määriteltyjen merkintöjen lisäksi kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

5.5.1.

E-kirjain ja hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2), jotka ovat ympyrän sisällä, ja

5.5.2.

tämän säännön numero, jota seuraa kirjain R, väliviiva ja hyväksyntänumero

5.5.3.

kun kyseessä on suuntavalaisin (yleinen tapaus), numero, joka osoittaa luokan 11, 11a, 11b, 11c tai 12, kohdan 5.5.1 mukaisen ympyrän lähellä ja hyväksyntänumeron vastakkaisella puolella

5.5.4

kun kyseessä on suuntavalaisin, joka ei toisella sivulla saavuta kohdassa 7.7.1 kulmaan H = 80° saakka määrättyä vähimmäisvalovoimaa, vaakasuuntainen nuoli, joka pää osoittaa sivulle, jolla saavutetaan kohdan 7.7.1 mukainen vähimmäisvalovoima vähintään 80 asteen kulmaan saakka

5.5.5.

etu- tai takavalaisimissa, joiden näkyvyyskulmat ovat epäsymmetriset vaakasuunnassa vertailuakseliin nähden, vaakasuuntainen nuoli, joka osoittaa kohti fotometriset vaatimukset kulmaan 80° H saakka täyttävää sivua.

5.6.

Jos laitteen on todettu täyttävän useiden sääntöjen vaatimukset, voidaan käyttää yhtä hyväksyntämerkkiä, joka koostuu kohdan 5.5.1 mukaisesta ympyrästä ja hyväksyntänumeroista ja lisätunnuksista, jotka vastaavat kutakin sääntöä, joka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty. Yhden hyväksyntämerkin osien koko ei saa olla pienempi kuin vähimmäiskoko, joka vahvistetaan pienimmälle yksittäiselle merkille säännössä, jonka mukaisesti hyväksyntä on myönnetty.

5.7.

Kohdassa 5.5 tarkoitetun hyväksyntämerkin on oltava helposti luettava ja pysyvä. Se voidaan asettaa valoa säteilevän laitteen (läpinäkyvään tai läpinäkymättömään) sisä- tai ulkopuoliseen osaan. Merkinnän on joka tapauksessa oltava näkyvillä, kun laite on asennettu ajoneuvoon tai kun avataan jokin liikkuva osa, kuten istuin tai kotelon kansi.

5.8.

Liitteessä 3 annetaan esimerkki hyväksyntämerkistä.

6.   YLEISET VAATIMUKSET

6.1.

Kunkin laitteen on täytettävä tämän säännön vaatimukset.

6.2.

Laitteet on suunniteltava ja valmistettava siten, että ne toimivat tyydyttävästi tavanomaisissa käyttöolosuhteissa ja säilyttävät tässä säännössä tarkoitetut ominaisuudet huolimatta niihin käytön aikana mahdollisesti kohdistuvasta tärinästä.

6.3.

Etu- ja takavalaisimet, jotka on rakenteellisesti yhdistetty toiseen, yhteistä valonlähdettä käyttävään toimintoon ja jotka on suunniteltu toimimaan pysyvästi lisäjärjestelmän kanssa, jolla säädellään lähetetyn valon voimakkuutta, ovat sallittuja.

6.3.1.

Jos kyseessä on kuitenkin takavalaisin, joka on rakenteellisesti yhdistetty jarruvalaisimeen, laitteen on joko

a)

oltava osa useiden valonlähteiden kokonaisuutta tai

b)

oltava tarkoitettu käytettäväksi ajoneuvossa, joka on varustettu mainittua toimintoa koskevalla vianvalvontajärjestelmällä.

Kummassakin tapauksessa ilmoitusasiakirjaan on tehtävä tätä koskeva maininta.

6.4.

Vaihdettavat valonlähteet

6.4.1.

Mitä tahansa säännön nro 37 ja/tai 128 mukaisesti hyväksytyn luokan valonlähdettä voidaan käyttää, mikäli käyttöä ei rajoiteta säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä, tai säännössä nro 128 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

6.4.2.

Laitteen rakenteen on oltava sellainen, että valonlähteen voi asentaa ainoastaan oikeaan asentoon.

6.4.3.

Valonlähteen kannan on oltava IEC:n julkaisussa 60061 määriteltyjen ominaisuuksien mukainen. Tässä yhteydessä sovelletaan tietolomaketta, joka koskee kyseisessä valonlähdeluokassa käytettävää kantaa.

6.5.

Vaihdettavat hehkulamput

6.5.1.

Mitä tahansa säännön nro 37 mukaisesti hyväksyttyä hehkulamppuluokkaa voidaan käyttää, mikäli käyttöä ei rajoiteta säännössä nro 37 ja sen muutossarjoissa, jotka ovat voimassa tyyppihyväksynnän hakemishetkellä.

6.5.2.

Laitteen rakenteen on oltava sellainen, että hehkulampun voi asentaa ainoastaan oikeaan asentoon.

6.5.3.

Hehkulampun kannan on oltava IEC:n julkaisussa 60061 määriteltyjen ominaisuuksien mukainen. Tässä yhteydessä käytetään tietolomaketta, joka koskee kyseisessä hehkulampputyypissä käytettävää kantaa.

7.   SÄTEILEVÄN VALON VOIMAKKUUS

Kummankin laitteen säteilemän valon voimakkuuden on vertailuakselilla noudatettava seuraavassa taulukossa annettuja vähimmäis- ja enimmäisarvoja. Enimmäisarvot eivät saa ylittyä missään suunnassa.

 

 

min (cd)

max (cd)

7.1.

Takavalaisin

4

12

7.2.

Etuvalaisin

4

60

7.2.1.

Ajovalaisimeen yhdistetyt etuvalaisimet

4

100

7.3.

Jarruvalaisin

40

185

7.4.

Suuntavalaisimet

 

 

7.4.1.

luokka 11 (ks. liite 1)

90

700

7.4.1.1.

luokka 11a (ks. liite 1)

175

700

7.4.1.2.

luokka 11b (ks. liite 1)

250

800

7.4.1.3.

luokka 11c (ks. liite 1)

400

860

7.4.2.

luokka 12 (ks. liite 1)

50

350

7.5.   Säteilevän valon voimakkuuden on vertailuakselin ulkopuolella ja tämän säännön liitteen 1 kuvioissa määritellyissä kulmissa oltava kussakin tämän säännön liitteessä 4 olevassa valon voimakkuuden jakautumistaulukossa määriteltyjä pisteitä vastaavassa suunnassa vähintään kohdissa 7.1–7.4 määritelty vähimmäisarvo kerrottuna prosenttimäärällä, joka on määritelty kullekin suunnalle kyseisessä taulukossa.

7.5.1.   Jos kyseessä on yksittäinen valaisin, jossa on useampi kuin yksi valonlähde,

a)

valaisimen on täytettävä vaadittava vähimmäisvoimakkuus, jos yksi muista valonlähteistä vioittuu,

b)

kun kaikki valonlähteet valaisevat, kahden valaisimen asennelman enimmäisvoimakkuus saadaan kertomalla yksittäiselle valaisimelle kohdissa 7.1–7.4 määritetty arvo kertoimella 1,4,

c)

kaikkia sarjaan kytkettyjä valonlähteitä pidetään yhtenä valonlähteenä.

7.6.   Poiketen kohdan 7.1 määräyksistä 60 cd:n valovoima on kuitenkin sallittu takavalaisimille, jotka on rakenteellisesti yhdistetty jarruvalaisimiin, sellaisen tason alapuolella, joka muodostaa 5°:n kulman vaakasuoran tason kanssa ja siitä alaspäin.

7.7.   Lisäksi:

7.7.1.

Säteilevän valon voimakkuuden on kaikilla liitteessä 1 määritellyillä alueilla oltava etu- ja takavalaisimissa vähintään 0,05 cd ja jarruvalaisimissa ja suuntavalaisimissa vähintään 0,3 cd.

7.7.2.

Jos etu- tai takavalaisin on ryhmitetty jarruvalaisimen kanssa tai rakenteellisesti yhdistetty jarruvalaisimeen, näiden kahden yhtaikaa sytytetyn valaisimen ja takavalaisimen erikseen mitatun todellisen valovoiman suhteen on oltava vähintään 5:1 liitteessä 4 määritellyissä yhdessätoista mittauspisteessä alueella, jota rajoittavat valonjakautumistaulukon pisteiden 0°V/± 10°H kautta kulkevat pystysuorat viivat ja pisteiden ± 5°V/0°H kautta kulkevat vaakasuorat viivat.

Jos takavalaisin tai jarruvalaisin taikka kumpikin sisältää useamman kuin yhden valonlähteen ja niitä pidetään yhtenä valaisimena kohdan 7.5.2 mukaisesti, tarkastellaan arvoja, jotka saadaan, kun kaikki valonlähteet ovat toiminnassa.

7.7.3.

Tämän säännön liitteen 4 kohdan 2.2 vaatimukset voimakkuuden paikallisista vaihteluista on otettava huomioon.

7.8.   Yleensä voimakkuudet on mitattava valonlähteiden palaessa yhtäjaksoisesti.

Jos valaisinten on tarkoitus toimia jaksoittain, on huolehdittava siitä, ettei laite ylikuumene. Mittaukset voidaan tehdä vilkkuvalotoiminnolla, jos se on tarpeen laitteen rakenteen vuoksi (esim. käytettäessä LED-valonlähteitä) tai ylikuumenemisen välttämiseksi.

Mittaus on tehtävä niin, että kytkentätaajuus on f = 1,5 ± 0,5 Hz ja pulssin pituus yli 0,3 s valovoiman ollessa 95 % huippuarvosta.

Kun käytetään vaihdettavia hehkulamppuja, lamppuihin on niiden palaessa syötettävä vertailuvalovirtaa. Muissa tapauksissa on kytkettävä kohdan 8.1 vaatimusten mukainen jännite niin, että nousuaika ja laskuaika ovat alle 0,01 s. Ylitystä ei sallita.

Jos mittaus suoritetaan vilkkutoiminnolla, ilmoitetaan suurin valovoima.

7.9.   Liitteessä 4, johon kohdassa 7.5 viitataan, annetaan yksityiskohtaiset tiedot käytettävistä mittausmenetelmistä.

7.10.   Takakilven valaisinlaitteen on täytettävä tämän säännön liitteessä 5 asetetut vaatimukset.

7.11.   Etusuuntavalaisimien enimmäisarvot

7.11.1.

Luokkien 11 ja 11a laitteiden osalta mittauspisteiden ± 10°H ja ± 10°V (10°-alue) rajaaman alueen ulkopuolelle lähetetyn valon voimakkuus ei saa ylittää seuraavia arvoja:

Suuntavalaisimen luokka

Valon voimakkuuden enimmäisarvo 10°-alueen ulkopuolella, cd

Yksittäinen valaisin

Yksittäinen valaisin, jossa useita valonlähteitä

11

400

560

11a

400

560

10°-alueen (± 10°H ja ± 10°V) ja 5°-alueen (± 5°H ja ± 5°V) rajojen välillä voimakkuuksien sallitut enimmäisarvot kasvavat lineaarisesti kohdissa 7.4.1 ja 7.4.1.1 määriteltyihin arvoihin saakka.

7.11.2.

Luokkien 11b ja 11c laitteiden osalta mittauspisteiden ± 15°H ja ± 15°V (15°-alue) rajaaman alueen ulkopuolelle lähetetyn valon voimakkuus ei saa ylittää seuraavia arvoja:

Suuntavalaisimen luokka

Valon voimakkuuden enimmäisarvo 15°-alueen ulkopuolella, cd

Yksittäinen valaisin

Yksittäinen valaisin, jossa useita valonlähteitä

11b

250

350

11c

400

560

15°-alueen (± 15°H ja ± 15°V) ja 5°-alueen (± 5°H ja ± 5°V) rajojen välillä voimakkuuksien enimmäisarvot kasvavat lineaarisesti kohdissa 7.4.1.2 ja 7.4.1.3 määriteltyihin arvoihin saakka.

8.   TESTAUSMENETTELY

8.1.

Kaikki fotometriset ja kolorimetriset mittaukset on tehtävä käyttäen laitteelle määrätyn luokan väritöntä tai värillistä vakiovalonlähdettä, johon syötetään jännitettä seuraavasti:

a)

Hehkulamppujen tapauksessa jännite, joka tarvitaan kyseisessä hehkulamppuluokassa vaaditun vertailuvalovirran tuottamiseksi.

b)

6,75 V:n tai 13,5 V:n jännitteellä toimivien LED-valonlähteiden tapauksessa valovirran arvo on korjattava. Korjauskerroin on nimellisvalovirran ja käytettävällä jännitteellä mitatun valovirran keskiarvon suhde.

c)

Ei-vaihdettavat valonlähteet: 6,75 V tai 13,5 V.

d)

Kun kyseessä on järjestelmä, jossa käytetään valaisimen osana (3) olevaa elektronista valonlähteen säätölaitetta, mittaukset tehdään syöttäen lampun tulonapoihin valmistajan ilmoittamaa jännitettä tai, jos sitä ei ole ilmoitettu, jännitettä 6,75 V, 13,5 V tai 28,0 V.

e)

Kun kyseessä on järjestelmä, jossa käytetään elektronista valonlähteen säätölaitetta, joka ei ole osa valaisinta, mittaukset tehdään syöttäen lampun tulonapoihin valmistajan ilmoittamaa jännitettä.

8.2.

Testauslaboratorion on vaadittava valmistajaa toimittamaan elektroninen valonlähteen säätölaite, jota tarvitaan valonlähteen ja asianomaisten toimintojen virransyöttöä varten.

8.3.

Valaisimeen syötettävä jännite on ilmoittava tämän säännön liitteen 2 mukaisessa ilmoituslomakkeessa.

8.4.

Näkyvän pinnan rajat merkkivalolaitteen vertailuakselin suunnassa on määritettävä.

9.   SÄTEILEVÄN VALON VÄRI

Jarru- ja takavalaisimien on lähetettävä punaista valoa, etuvalaisinten joko valkoista tai ruskeankeltaista valoa ja suuntavalaisimien ruskeankeltaista valoa. Liitteen 4 kohdassa 2 määritetyn valonjakautumiskaavion alueella säteilevän värin mittaamista varten on käytettävä tämän säännön kohdassa 8 kuvattua menettelyä. Kyseisen alueen ulkopuolella väri ei saa vaihdella jyrkästi.

Valaisimissa, joiden valonlähde ei ole vaihdettava (hehkulamput ja muut), kolorimetriset ominaisuudet on kuitenkin tarkistettava tämän säännön kohdan 8.1 asiaa koskevien alakohtien mukaisesti valonlähteiden ollessa paikoillaan valaisimessa.

10.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

10.1.

Jokaisen laitteen, jossa on tässä säännössä määrätty hyväksyntämerkki, on vastattava hyväksyttyä tyyppiä ja täytettävä tämän säännön vaatimukset. Kun kyseessä on sarjatuotannosta satunnaisesti valittu laite, sen lähettämän valon enimmäis- ja vähimmäisvalovoiman (mitattuna kohdassa 8 tarkoitetulla vakiovalonlähteellä) on oltava vähintään 80 prosenttia annetuista vähimmäisarvoista ja enintään 120 prosenttia annetuista enimmäisarvoista.

11.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

11.1.

Laitteelle tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä esitetyt edellytykset eivät täyty.

11.2.

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille hyväksyntälomakkeen jäljennöksellä, jonka lopussa on allekirjoitettuna ja päivättynä suuraakkosin merkintä ”HYVÄKSYNTÄ PERUUTETTU”.

12.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn tyypin valmistamisen, sen on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle tyyppihyväksyntäviranomaiselle. Saatuaan kyseisen ilmoituksen viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille hyväksyntälomakkeen jäljennöksellä, jonka lopussa on suuraakkosilla kirjoitettu allekirjoitettu ja päivätty merkintä ”TUOTANTO LOPETETTU”.

13.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden Kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille on toimitettava lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän epäämisestä tai peruuttamisesta.

14.   SIIRTYMÄMÄÄRÄYKSET

14.1.   Laitteet, joita ei ole varustettu hehkulampuilla

14.1.1.

Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa tämän säännön täydennyksen 4 voimaantulopäivän jälkeen kieltäytyä antamasta hyväksyntää tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 4.

14.1.2.

Kun säännön täydennyksen voimaantulopäivästä on kulunut 36 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet saavat myöntää hyväksynnän vain, jos kohdassa 14.1 kuvattu laitetyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 4.

14.1.3.

Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltäytyä laajentamasta hyväksyntää, joka on myönnetty tämän säännön perusteella, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 3.

14.1.4.

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 36 kuukauden ajan täydennyksen 4 voimaantulopäivästä myönnettävä hyväksyntä kohdassa 14.1 kuvatuille laitetyypeille, jotka vastaavat tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 3.

14.2.   Kohdassa 14.1 tarkoitettujen laitteiden asentaminen ajoneuvoon

14.2.1.   Mikään tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli ei saa 48 kuukauden aikana tämän säännön täydennyksen 4 voimaantulopäivästä kieltää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 3, mukaisesti hyväksyttyjen, kohdassa 14.1 kuvattujen laitteiden asentamista ajoneuvoon.

14.2.2.   Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on 48 kuukauden ajan täydennyksen 4 voimaantulopäivästä sallittava kohdassa 14.1 kuvattujen laitteiden asentaminen ajoneuvoihin, jos kyseiset laitteet vastaavat tämän säännön vaatimuksia, sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 3.

14.2.3.   Kun täydennyksen 4 voimaantulosta on kulunut 48 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltää kohdassa 14.1 kuvattujen laitteiden, jotka eivät vastaa tämän säännön vaatimuksia sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 4, asentamisen uusiin ajoneuvoihin, joiden tyyppihyväksyntä on myönnetty yli 24 kuukautta täydennyksen 4 voimaantulon jälkeen.

14.2.4.   Kun täydennyksen 4 voimaantulosta on kulunut 60 kuukautta, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltää kohdassa 14.1 kuvattujen laitteiden, jotka eivät vastaa tämän säännön vaatimuksia sellaisena kuin se on muutettuna täydennyksellä 4, asentamisen uusiin ajoneuvoihin, jotka rekisteröidään ensimmäistä kertaa yli 60 kuukautta täydennyksen 4 voimaantulon jälkeen.


(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella 4).

(2)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3 (asiakirja TRANS/WP.29/78/Rev. 2/Amend.1).

(3)  Tässä säännössä ”valaisimen osana olevalla” tarkoitetaan sitä, että laite sisältyy fyysisesti valaisimen runkoon, tai se voi olla myös irrallisena valaisimen rungon ulkopuolella mutta osana valmistajan toimittamaa valaisinjärjestelmää. Tällaisten lisäjärjestelmien toiminta- ja asennusedellytyksistä annetaan erityiset määräykset.


LIITE 1

VALOKENTÄN LAAJUUDEN VAAKA- (H) JA PYSTYSUUNTAISET (V) VÄHIMMÄISKULMAT

1.   ETUVALAISIMET

V = + 15°/– 10°

Image

Etuvalaisimet (valaisinpari)

V = + 15°/– 10°

Image

2.   TAKAVALAISIMET

V = + 15°/– 10°

Image

Takavalaisimet (valaisinpari)

V = + 15°/– 10°

Image

3.   LUOKKIEN 11, 11a, 11b, 11c JA 12 SUUNTAVALAISIMET

V = ± 15°

Valon jakautumisen vähimmäisvaakakulmat:

Luokat 11, 11a, 11b ja 11c

:

ajoneuvon etuosaan tarkoitetut suuntavalaisimet

Luokka 11

:

etäisyys lähivaloa tuottavaan ajovalaisimeen vähintään 75 mm

Luokka 11a

:

etäisyys lähivaloa tuottavaan ajovalaisimeen vähintään 40 mm

Luokka 11b

:

etäisyys lähivaloa tuottavaan ajovalaisimeen vähintään 20 mm

Luokka 11c

:

etäisyys lähivaloa tuottavaan ajovalaisimeen vähintään 20 mm.

Image

4.   JARRUVALAISIMET

V = + 15°/– 10°

Image


LIITE 2

ILMOITUS

(Enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Image

Image


LIITE 3

ESIMERKKEJÄ HYVÄKSYNTÄMERKEISTÄ

(ks. tämän säännön kohta 5.3)

Image

a ≥ 5 mm

Laite, jossa on edellä esitetty hyväksyntämerkki, on luokan 11 suuntavalaisin, joka on hyväksytty Alankomaissa (E4) numerolla 00243. Hyväksyntänumeron kaksi ensimmäistä numeroa ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 50 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

Suuntavalaisimen tapauksessa nuoli osoittaa, että valon hajaantuminen on vaakasuorasti epäsymmetrinen ja että fotometriset arvot ovat vaatimusten mukaiset aina 80°:n kulmaan asti oikealle, kun laitetta katsotaan valon suunnan suhteen vastakkaisesta suunnasta.

Valonlähdemoduulit

Image

Yllä olevalla tunnuskoodilla merkitty valonlähdemoduuli on hyväksytty yhdessä Italiassa (E3) hyväksyntänumerolla 17325 hyväksytyn valaisimen kanssa.

Huomautus:

Hyväksyntänumero on sijoitettava lähelle ympyrää ja E-kirjaimen ylä- tai alapuolelle tai sen vasemmalle tai oikealle puolelle. Hyväksyntänumeron muodostavien numeroiden on oltava E-kirjaimen samalla puolella ja samansuuntaisia. Roomalaisten numeroiden käyttämistä hyväksyntänumeroina on vältettävä, jotta niitä ei sekoitettaisi muihin merkkeihin.


LIITE 4

FOTOMETRISET MITTAUKSET

1.   MITTAUSMENETELMÄT

1.1.

Fotometristen mittausten aikana hajaheijastukset on estettävä tarkoituksenmukaisella suojauksella.

1.2.

Mittausten tulosten kyseenalaistamisen varalta mittaukset on suoritettava siten, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

1.2.1.

Mittausetäisyyden on oltava sellainen, että voidaan soveltaa etäisyyden käänteistä neliöjuurilakia.

1.2.2.

Mittauslaitteen on oltava sellainen, että ilmaisimen avauskulma valaisimen vertailukeskipisteestä katsottuna on 10’–1°.

1.2.3.

Valovoimavaatimus tiettyyn havaintosuuntaan täyttyy, jos vaatimus täyttyy suuntaan, joka ei poikkea enempää kuin 15’ havaintosuunnasta.

1.3.

Jos laite voidaan asentaa ajoneuvoon useampaan kuin yhteen kohtaan tai tietylle alueelle, fotometriset mittaukset on suoritettava jokaisessa kohdassa tai valmistajan määrittelemän vertailuakselin alueen ääripisteissä.

2.   VALOVOIMAN JAKAUTUMISEN VAKIOTAULUKKO

Image

2.1.

Suunta H = 0° ja V = 0° vastaa vertailuakselia. (Ajoneuvossa se on vaakasuora, yhdensuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen tason keskiviivan kanssa ja suunnattuna vaadittuun näkyvyyden suuntaan). Se kulkee vertailukeskipisteen kautta. Taulukon arvoista saadaan vähimmäisvalovoimat eri mittaussuuntiin prosentteina vähimmäisvaatimuksesta kunkin valaisimen akselilla (suunnassa H = 0° ja V = 0°).

2.2.

Valokuvion on kohdassa 2 ruudukkona esitetyllä valonjakautumisalueella oltava lähes yhdenmukainen, ts. valon voimakkuuden on ruudukon kunkin viivan muodostaman alueen osan suunnassa täytettävä vähintään vähimmäisprosenttiarvo, joka näkyy kyseistä suuntaa ympäröivillä viivoilla.

3.   TESTAUSOLOSUHTEET

Fotometrisen tehon tarkastus

3.1.

Ei-vaihdettavat valonlähteet (hehkulamput ja muut):

Fotometrinen teho tarkastetaan valaisimessa olevista valonlähteistä tämän säännön kohdan 8.1 asiaa koskevan alakohdan mukaisesti.

3.2.

Vaihdettavat valonlähteet:

 

Jos valaisimet on varustettu 6,75 V:n tai 13,5 V:n valonlähteillä, niiden tuottamat valovoima-arvot on korjattava.

 

Hehkulamppujen tapauksessa korjauskerroin on vertailuvalovirran ja käytettävällä jännitteellä (6,75 V tai 13,5 V) mitatun valovirran keskiarvon suhde.

 

LED-valonlähteiden tapauksessa korjauskerroin on nimellisvalovirran ja käytettävällä jännitteellä (6,75 V tai 13,5 V) mitatun valovirran keskiarvon suhde.

 

Minkään käytettävän valonlähteen todelliset valovirrat eivät saa poiketa enempää kuin ±5 prosenttia keskiarvosta.

 

Vaihtoehtoisesti ja pelkästään hehkulampun tapauksessa voidaan käyttää vakiohehkulamppua kussakin yksittäisessä asennossa sen vertailuvalovirralla ja laskea kunkin asennon yksittäiset mittaukset yhteen.

3.3.

Muiden kuin hehkulampuilla varustettujen merkkivalaisimien yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen mitattujen valovoima-arvojen on oltava vähimmäis- ja enimmäisarvojen mukaisia. Suuntavalaisimia on käytettävä vilkkutoiminnolla (f = 1,5 Hz, hyötyaikakerroin 50 prosenttia). Yhden minuutin toiminnan jälkeinen valovoiman jakauma voidaan laskea 30 minuutin toiminnan jälkeisestä valovoiman jakaumasta soveltamalla kuhunkin testauspisteeseen yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen pisteessä HV mitattujen valovoima-arvojen suhdetta.


LIITE 5

TAKAREKISTERIKILVEN VALAISIMEN FOTOMETRISET MITTAUKSET

1.   VALAISTAVA PINTA

Laiteluokka voi olla joko 1 tai 2. Luokan 1 laitteet on suunniteltava siten, että ne valaisevat vähintään 130 × 240 mm:n suuruisen alueen. Luokan 2 laitteiden osalta vaatimus on vähintään 200 × 280 mm.

2.   VALON VÄRI

Valaisinlaitteessa käytettävän valon on oltava riittävän väritön, jotta se ei muuta havaittavasti takarekisterikilven väriä.

3.   TULOKULMA

Valaisinlaitteen valmistajan on määrättävä paikka tai paikkoja taikka alue, johon laite on asennettava rekisterikilvelle tarkoitettuun tilaan nähden. Kun valaisin on sijoitettu valmistajan määrittämiin paikkoihin, rekisterikilven pintaan tulevan valon tulokulma ei ole missään valaistavan pinnan kohdassa yli 82 astetta; tämä tulokulma mitataan laitteen valaisevan pinnan kauimpana kilven pinnasta sijaitsevan reunan keskipisteestä. Jos valaisinlaitteita on useita, edellä tarkoitettu vaatimus koskee ainoastaan sitä kilven osaa, jonka kyseisen laitteen on tarkoitus valaista.

Laite on suunniteltava niin, ettei se lähetä lainkaan valoa suoraan taaksepäin, lukuun ottamatta punaista valoa, jos laite on yhdistetty tai ryhmitetty takavalaisimen kanssa.

4.   MITTAUSMENETTELY

Valotiheyden mittaukset suoritetaan diffuusilla värittömällä pinnalla, jonka diffuusi heijastussuhde tunnetaan (1). Diffuusin värittömän pinnan on oltava samansuuruinen kuin rekisterikilpi tai yhden mittauspisteen ylittävä mitta. Sen keskusta on asetettava mittauspisteiden asemien keskelle.

Diffuusit värittömät pinnat on asetettava rekisterikilven paikalle 2 mm kilven kiinnitystasosta ulospäin.

Valotiheyden mittaukset suoritetaan tämän liitteen kohdassa 5 esitetyissä pisteissä kohtisuoraan diffuusiin värittömään pintaan 5 asteen toleranssilla kuhunkin suuntaan. Kukin mittauspiste muodostaa pyöreän alueen, jonka halkaisija on 25 mm.

Mitattu valotiheysarvo korjataan diffuusilla heijastussuhdekertoimella 1,0.

Muiden kuin hehkulampuilla varustettujen valaisimien yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen mitattujen valotiheysarvojen on oltava vähimmäisarvojen mukaisia. Yhden minuutin toiminnan jälkeinen valotiheyden jakauma voidaan laskea 30 minuutin toiminnan jälkeisestä valotiheyden jakaumasta soveltamalla kuhunkin testauspisteeseen yhden minuutin ja 30 minuutin toiminnan jälkeen yhdessä pisteessä mitattujen valotiheysarvojen suhdetta.

5.   FOTOMETRISET OMINAISUUDET

Jokaisessa seuraavassa esitetyssä mittauspisteessä valotiheyden B on oltava vähintään 2 cd/m2.

Image

Image

Arvojen B1 ja B2 välinen valotiheyden gradientti, mitattuna mistä tahansa edellä tarkoitetuista mittauspisteistä valituista kahdesta pisteestä 1 ja 2, saa olla enintään 2 × B0/cm, missä B0 on eri pisteissä mitattu pienin valotiheys, joka on

Formula


(1)  CIE:n julkaisu N:o 17-1970, kohta 45-20-040.