Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä olisi tarkastettava UNECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html.

Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 67 – Yhdenmukaiset määräykset, jotka koskevat:

Ajoneuvoissa käytettävät nestekaasun käyttöön liittyvät osat luokitellaan kuvion 1 mukaisesti enimmäiskäyttöpaineen ja tehtävän perusteella.

Tätä sääntöä ei sovelleta nestekaasun käyttöön liittyviin osiin, jotka on tarkoitettu käytettäviksi enimmäiskäyttöpaineessa, joka on alle 20 kPa ilmanpaineen yläpuolella.

Osa voi koostua useista osista, joista kukin on luokiteltu erikseen enimmäiskäyttöpaineen ja toiminnan mukaan.

”Paineella” tarkoitetaan suhteellista painetta ilmanpaineeseen nähden, ellei toisin ole mainittu.

2.1.1. ”Toimintapaineella” tarkoitetaan vakiintunutta painetta kaasun tasaisessa 15 °C:n lämpötilassa.

2.1.2. ”Testipaineella” tarkoitetaan painetta, joka osaan kohdistetaan hyväksyntätestauksen aikana.

2.1.3. ”Työpaineella” tarkoitetaan suurinta painetta, jonka on suunniteltu kohdistuvan osaan ja jonka perusteella kyseessä olevan osan kestävyys määritellään.

2.1.5. ”Enimmäiskäyttöpaineella” tarkoitetaan enimmäispainetta, johon paine saattaa nousta osassa käytön aikana.

2.1.6. ”Luokittelupaineella” tarkoitetaan osassa sen luokittelun mukaan sallittua enimmäiskäyttöpainetta.

”Säiliöllä” tarkoitetaan astiaa, jota käytetään nestekaasun säilyttämiseen.

2.3.2. ”Komposiittisäiliöllä” tarkoitetaan säiliötä, joka on valmistettu kokonaan komposiittimateriaaleista ja joissa on muusta kuin metallista valmistettu vuoraus.

2.3.3. ”Säiliöerällä” tarkoitetaan enintään 200:ta samantyyppistä säiliötä, jotka on valmistettu peräjälkeen samalla tuotantolinjalla.

2.4. ”Säiliötyypillä” tarkoitetaan säiliöitä, jotka eivät poikkea toisistaan seuraavilta ominaisuuksiltaan sellaisina kuin ne määritellään liitteessä 10.

”Säiliöön asennetuilla apulaitteilla” tarkoitetaan seuraavia osia erikseen tai yhdistettyinä:

2.5.1. ”80 prosentin sulkuventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, joka rajoittaa säiliön täyttymisen enintään 80 prosenttiin säiliön tilavuudesta.

2.5.2. ”Määrämittarilla” tarkoitetaan laitetta, jolla tarkastetaan säiliön sisältämän nesteen määrä.

”Paineenrajoitusventtiilillä (purkausventtiilillä)” tarkoitetaan laitetta, jolla rajoitetaan paineenmuodostusta säiliössä.

2.5.3.1. ”Paineenrajoituslaitteella” tarkoitetaan laitetta, jonka tarkoituksena on suojata säiliötä palon yhteydessä mahdollisesti tapahtuvalta halkeamiselta päästämällä säiliön sisältämä nestekaasu purkautumaan.

2.5.4. ”Kaukosäädettävällä huoltoventtiilillä, johon kuuluu ylivirtausventtiili” tarkoitetaan laitetta, jolla voidaan aloittaa ja keskeyttää nestekaasusyöttö haihduttimeen/paineensäätimeen. ”Kaukosäädettävällä” tarkoitetaan sitä, että huoltoventtiiliä ohjataan elektronisella ohjainlaitteella. Kun ajoneuvon moottori ei ole käynnissä, venttiili on suljettuna. ”Ylivirtausventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, jolla rajoitetaan nestekaasun virtausta.

2.5.5. ”Polttoainepumpulla” tarkoitetaan laitetta, joka saa aikaan nestemäisen nestekaasun syötön moottoriin nostamalla säiliön painetta polttoainepumpun syöttöpaineella.

2.5.6. ”Moniventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, joka koostuu kaikista tai joistakin 2.5.1–2.5.3 ja 2.5.8 kohdassa mainituista apulaitteista.

2.5.7. ”Kaasutiiviillä kotelolla” tarkoitetaan laitetta, joka suojaa apulaitteita ja purkauttaa mahdolliset vuodot ilmaan.

2.5.8. tehonsyötön läpivientieristin (polttoainepumppu/toimilaitteet/polttoaineen määrän ilmaisin)

2.5.9. ”Vastaventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, joka sallii nestemäisen nestekaasun virtauksen yhteen suuntaan ja estää sen virtauksen vastakkaiseen suuntaan.

2.6. ”Höyrystimellä” tarkoitetaan laitetta, joka on tarkoitettu höyrystämään nestekaasu nestemäisestä kaasumaiseen tilaan.

2.7. ”Paineensäätimellä” tarkoitetaan laitetta, joka on tarkoitettu alentamaan ja säätelemään nestekaasun painetta.

2.8. ”Sulkuventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, jolla katkaistaan nestekaasun virtaus.

2.9. ”Kaasuputken paineenrajoitusventtiilillä” tarkoitetaan laitetta, jolla estetään paineen nouseminen putkissa ennalta-asetetun arvon yläpuolelle.

2.10. ”Kaasunruiskutuslaitteella, sumuttimella tai kaasun sekoituskappaleella” tarkoitetaan laitetta, joka mahdollistaa nestemäisen tai höyrystyneen nestekaasun pääsyn moottoriin.

2.11. ”Kaasun annosteluyksiköllä” tarkoitetaan laitetta, joka annostelee ja/tai jakaa kaasuvirtauksen moottoriin ja joka voi olla joko yhdistetty kaasunruiskutuslaitteeseen tai erillinen.

2.12. ”Elektronisella ohjainlaitteella” tarkoitetaan laitetta, joka ohjaa moottorin nestekaasusyöttöä ja automaattisesti katkaisee virran nestekaasujärjestelmän sulkuventtiileihin, jos onnettomuuden yhteydessä tai moottorin sammuessa polttoaineen syöttöputki rikkoutuu.

2.13. ”Paine- tai lämpötila-anturilla” tarkoitetaan laitetta, jolla mitataan painetta tai lämpötilaa.

2.14. ”Nestekaasun suodatinyksiköllä” tarkoitetaan laitetta, joka suodattaa nestekaasun. Suodatin voi kuulua kiinteästi muihin osiin.

2.15. ”Taipuisilla letkuilla” tarkoitetaan letkuja, joissa kuljetetaan nestekaasua joko nestemäisessä tai höyrystyneessä muodossa eri paineissa pisteestä toiseen.

2.16. ”Täyttöyksiköllä” tarkoitetaan laitetta, jonka avulla säiliö täytetään. Täyttöyksikkö voi sisältyä kiinteästi säiliön 80 prosentin sulkuventtiiliin tai olla ajoneuvon ulkopuolella.

2.17. ”Huoltoliitännällä” tarkoitetaan polttoaineputkessa polttoainesäiliön ja moottorin välillä olevaa liitäntää. Jos yhtä polttoainetta käyttävän ajoneuvon polttoaine loppuu, moottoria voidaan käyttää huoltopolttoainesäiliöstä tulevalla polttoaineella; säiliö voidaan kytkeä huoltoliitäntään.

2.18. ”Polttoaineen jakeluputkistolla” tarkoitetaan putkea tai kanavaa, joka yhdistää polttoaineen ruiskutuslaitteet.

2.19. ”Nestekaasulla (LPG)” tarkoitetaan tuotetta, joka olennaisilta osin koostuu seuraavista hiilivedyistä: propaani, propeeni, tavallinen butaani, isobutaani, isobuteeni, buteeni ja etaani.

Eurooppalaisessa standardissa EN 589:1993 eritellään Euroopan standardointikomitean (CEN) jäsenmaissa markkinoille saatetun ja niihin toimitetun ajoneuvojen polttoaineena käytettävän nestekaasun testausvaatimukset ja -menetelmät.

NESTEKAASUA MOOTTORIN POLTTOAINEENA KÄYTTÄVIEN MOOTTORIAJONEUVOJEN ERITYISLAITTEIDEN HYVÄKSYNTÄ

3.1. Kauppanimen tai tavaramerkin haltijan tai tämän valtuutetun edustajan on haettava erityislaitteen hyväksyntää.

Hakemukseen on liitettävä jäljempänä mainitut asiakirjat kolmena kappaleena sekä seuraavat tiedot:

3.2.1. yksityiskohtainen kuvaus erityislaitteen tyypistä (liitteen 1 mukaisesti),

3.2.2. riittävän yksityiskohtainen ja mittakaavaltaan tarkoituksenmukainen piirros erityislaitteesta,

3.2.3. todistus siitä, että laite on tämän säännön 6 kohdan määräysten mukainen.

3.3. Erityislaitteiden näytekappaleet on toimitettava hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen pyynnöstä.

4.1. Kaikissa hyväksyntää varten toimitetuissa osissa on oltava valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki ja maininta tyypistä. Muissa kuin metalliosissa on oltava myös maininta valmistuskuukaudesta ja -vuodesta. Merkinnän on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.2. Kaikissa laitteissa on oltava riittävän suuri paikka hyväksyntämerkille ja osan luokittelumerkinnälle (ks. liite 2A). Tämä paikka on merkittävä edellä 3.2.2 kohdassa tarkoitettuihin piirroksiin.

4.3. Jokaisessa säiliössä on lisäksi oltava hitsaamalla kiinnitetty levy, johon on selvästi ja pysyvästi merkitty seuraavat tiedot:

5.1. Laitetyypille on myönnettävä tyyppihyväksyntä, jos hyväksyttäväksi toimitetut laitteiden näytekappaleet täyttävät tämän säännön 6.1–6.13 kohdan vaatimukset.

5.2. Kullekin hyväksytylle laitetyypille annetaan hyväksyntänumero. Hyväksyntänumeron kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 01, jotka vastaavat 13. marraskuuta 1999 voimaan tullutta muutossarjaa 01) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa alfanumeerista koodia toisentyyppiselle laitteelle.

5.3. Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta nestekaasuun liittyvän laitetyypin tai osan hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta taikka epäämisestä tämän säännön liitteessä 2B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella. Jos kyseessä on säiliö, ilmoitukseen on lisättävä liitteen 2B lisäyksen 1 mukainen lomake.

Edellä 4.1 ja 4.3 kohdassa määritellyn merkinnän lisäksi kaikkiin tämän säännön perusteella hyväksytyn tyypin mukaisiin laitteisiin on 4.2 kohdassa mainittuun paikkaan kiinnitettävä näkyvästi kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

5.4.1. ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (2).

5.4.2. edellä 5.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero. Hyväksyntänumerossa on osan tyyppihyväksyntänumero, joka ilmenee kyseisen tyypin todistuksesta (ks. 5.2 kohta ja liite 2B), ja sen edellä kaksi numeroa, jotka ilmaisevat tämän säännön viimeisimmän muutossarjan järjestysnumeron.

5.6. Tämän säännön liitteessä 2A annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkin sijoittelusta.

Nestekaasua moottorin polttoaineena käyttävien ajoneuvojen erityislaitteiden on toimittava oikealla ja turvallisella tavalla.

Nestekaasun kanssa kosketuksissa olevien osien materiaalien on oltava nestekaasun kanssa yhteensopivia.

Sellaiset laitteiden osat, joiden virheettömään ja turvalliseen toimintaan nestekaasupolttoaine, korkea paine tai tärinä todennäköisesti vaikuttavat, on testattava asianmukaisin testausmenettelyin, jotka kuvataan tämän säännön liitteissä. Erityisesti 6.2–6.13 kohdan vaatimusten on täytyttävä.

Tässä säännössä hyväksyttyjen nestekaasuun liittyvien laitteiden asennuksen on täytettävä asianmukaiset elektromagneettista yhteensopivuutta (EMC.) koskevat säännön nro 10, muutossarja 02, vaatimukset tai vastaavat vaatimukset.

Nestekaasusäiliöiden on oltava tämän säännön liitteen 10 vaatimusten mukaisesti tyyppihyväksyttyjä.

Säiliö on varustettava seuraavilla apulaitteilla, jotka voivat olla erillisiä tai yhdistettyjä (moniventtiilit):

6.3.3. Säiliö voidaan varustaa tehonsyötön läpivientieristimellä toimilaitteita tai nestekaasun polttoainepumppua varten.

6.3.4. Säiliö voidaan varustaa säiliön sisällä sijaitsevalla nestekaasun polttoainepumpulla.

6.3.6. Säiliö on varustettava paineenrajoituslaitteella. Seuraavat laitteet tai toiminnot voidaan hyväksyä paineenrajoituslaitteena:

6.3.7. Edellä 6.3.1–6.3.6 kohdassa mainittujen apulaitteiden on oltava seuraavien säännösten vaatimusten mukaisesti tyyppihyväksyttyjä:

Taulukossa 1 mainittujen muiden osien on oltava niitä koskevien, taulukossa mainittujen liitteiden vaatimusten mukaisesti tyyppihyväksyttyjä.

6.15.1.1. 80 prosentin sulkuventtiilin kohon ja sulkuyksikön välinen liitäntä ei saa muuttaa muotoaan tavanomaisissa käyttöolosuhteissa.

6.15.1.2. Jos säiliön 80 prosentin sulkuventtiiliin kuuluu koho, kohon on kestettävä 4 500 kPa:n ulkoinen paine.

6.15.1.3. Laitteen sulkuyksikön, joka rajoittaa täytön 80 prosenttiin +0/-5 sen säiliön tilavuudesta, jota varten sulkuventtiili on suunniteltu, on kestettävä 6 750 kPa:n paine. Venttiilin ollessa suljettuna täyttönopeus saa olla enintään 500 cm3 minuutissa, kun paine-ero on 700 kPa. Ventiili on testattava kaikissa säiliöissä, joissa se on tarkoitettu käytettäväksi, tai valmistajan on laskelmin osoitettava missä säiliötyypeissä venttiili soveltuu käytettäväksi.

6.15.1.4. Jos 80 prosentin sulkuventtiiliin ei kuulu kohoa, täyttöä ei pidä voida jatkaa sulkemisen jälkeen nopeudella, joka on yli 500 cm3 minuutissa.

6.15.1.5. Laitteessa on oltava pysyvä merkintä, jossa esitetään millaista säiliötyyppiä varten laite on suunniteltu, sekä läpimitta ja kulma ja tarvittaessa asennusohje.

Sähkökipinöiden estämiseksi osaan mahdollisesti tulleen särön pinnalla sähköllä toimivat nestekaasua sisältävät laitteet

6.15.2.1. Tavara- ja matkustajatilan sähkökytkentöjen on täytettävä eristysluokan IP 40 vaatimukset IEC 529:n mukaisesti.

6.15.2.2. Kaikkien muiden sähkökytkentöjen on täytettävä eristysluokan IP 54 vaatimukset IEC 529:n mukaisesti.

6.15.2.3. Eristetyn ja tiiviin sähkökytkennän aikaansaamiseksi tehonsyötön läpivientieristimen (polttoainepumppu/toimilaitteet/polttoaineen määrän ilmaisin) on oltava ilmatiiviisti suljettua tyyppiä.

Sähköllä tai ulkoisella (hydraulisella, pneumaattisella) voimanlähteellä käytettäviä venttiilejä koskevat erityisvaatimukset

6.15.3.1. Jos venttiilit (esimerkiksi 80 prosentin sulkuventtiili, huoltoventtiili, sulkuventtiilit, vastaventtiilit, kaasuputken paineenrajoitusventtiili, huoltoliitäntä), toimivat sähköllä tai ulkoisella voimanlähteellä, venttiilien on oltava kiinni-asennossa, kun niiden voimanlähde on kytkettynä pois päältä.

6.15.3.2. Polttoainepumpun virran on kytkeydyttävä pois päältä, jos elektroniseen ohjainlaitteeseen tulee vika tai siitä katkeaa virta.

6.15.4.1. Laitteessa olevien materiaalien, jotka ovat yhteydessä laitteen lämmönsiirtoväliaineeseen laitteen ollessa toiminnassa, on oltava yhteensopivia kyseisen nesteen kanssa ja siten suunniteltuja, että ne kestävät lämmönsiirtoväliaineen 200 kPa:n paineen. Materiaalien on täytettävä liitteessä 15 olevassa 17 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

6.15.4.2. Höyrystimen/paineensäätimen lämmönsiirtoväliaineen kotelo ei saa vuotaa 200 kPa:n paineessa.

6.15.5. Sekä korkeapaine- että matalapaineosista koostuvan osan on oltava siten suunniteltu, että matalapaineosan paine ei voi nousta yli 2,25 kertaa sitä enimmäistyöpainetta suuremmaksi, jossa käytettäväksi matalapaineosa on testattu. Säiliön paineeseen suoraan yhdistettyjen osien on oltava suunniteltu 3 000 kPa:n luokittelupaineessa käytettäviksi. Paine ei saa päästä purkautumaan moottoritilaan tai ajoneuvon ulkopuolelle.

6.15.6.1. Pumpun on oltava siten suunniteltu, että ulosvirtauspaine on enintään 3 000 kPa silloin, kun esimerkiksi putket ovat tukossa tai sulkuventtiili ei avaudu. Tämä voidaan toteuttaa siten, että pumppu kytkeytyy pois päältä tai paine kiertää takaisin säiliöön.

6.15.6.2. Paineensäätimen/höyrystimen on oltava siten suunniteltu, että kaasuvirtaus estetään silloin, kun säädin-/höyrystinyksikköön syötetään nestekaasua ≤ 4 500 kPa:n paineella ja säädin ei ole toiminnassa.

6.15.7.1. Kaasuputken paineenrajoitusventtiilin on oltava siten suunniteltu, että se avautuu 3 200 ± 100 kPa:n paineessa.

6.15.7.2. Kaasuputken paineenrajoitusventtiilissä ei saa esiintyä sisäistä vuotoa 3 000 kPa:n paineeseen saakka.

6.15.8.1. Paineenrajoitusventtiili on asennettava säiliön sisälle tai säiliön päälle alueelle, jossa polttoaine on kaasumaisessa tilassa.

6.15.8.2. Paineenrajoitusventtiilin on oltava siten suunniteltu, että se avautuu 2 700 ± 100 kPa:n paineessa.

6.15.8.3. Paineenrajoitusventtiilin virtauskapasiteetin, joka määritetään paineilman avulla tavanomaista käyttöpainetta 20 prosenttia korkeammassa paineessa, on oltava vähintään:

Virtaustestin tulokset on korjattava niin, että ne vastaavat vakio-olosuhteita:

Kun paineenrajoitusventtiili katsotaan paineenrajoituslaitteeksi, virtauksen on oltava vakio-oloissa vähintään 17,7 m3/min.

6.15.8.4. Paineenrajoitusventtiilissä ei saa esiintyä sisäistä vuotoa 2 600 kPa:n paineeseen saakka.

6.15.8.5. Paineenrajoituslaitteen (varoke) on oltava siten suunniteltu, että se avautuu 120 ± 10 °C:n lämpötilassa.

6.15.8.6. Paineenrajoituslaitteen (varoke) on oltava siten suunniteltu, että sen virtauskapasiteetti avattuna on:

Virtaustesti on tehtävä niin, että absoluuttinen ilmanpaine ennen venttiiliä on 200 kPa ja lämpötila 15 °C.

Virtaustestin tulokset on korjattava niin, että ne vastaavat vakio-olosuhteita:

6.15.8.7. Paineenrajoituslaite on asennettava säiliön päälle kaasuvyöhykkeelle.

6.15.8.8. Paineenrajoituslaite on asennettava säiliöön siten, että se voi purkaa paineen kaasutiiviiseen koteloon, jos sellainen on oltava.

6.15.8.9. Paineenrajoituslaite (varoke) on testattava liitteessä 3 olevan 7 kohdan määräysten mukaisesti.

Kun polttoainetta on vähimmäismäärä, jolla moottori vielä toimii, polttoainepumppujen kehittämä lämpö ei milloinkaan saa aiheuttaa paineenrajoitusventtiilin avautumista.

6.15.10.1. Täyttöyksikön on oltava varustettu vähintään yhdellä, joustavalla istukalla varustetulla vastaventtiilillä, ja sen on oltava rakenteltaan sellainen, että sitä ei voida irrottaa.

6.15.10.3. Täyttöyksikön muotoilun ja kiinnitysalueen mittasuhteiden on oltava liitteen 9 kuvien mukaiset.

Kuvassa 5 esitettyä täyttöyksikköä voidaan käyttää ainoastaan M2-, M3-, N2-, N3- ja M1-luokkien moottoriajoneuvoissa, joiden suurin sallittu kokonaismassa on 3 500 kg (6).

6.15.10.4. Kuvassa 4 esitettyä täyttöyksikköä voidaan käyttää myös M2-, M3-, N2-, N3- ja M1-luokkien moottoriajoneuvoissa, joiden suurin sallittu kokonaismassa on suurempi kuin 3 500 kg (6).

6.15.10.5. Ulkopuolinen täyttöyksikkö yhdistetään säiliöön letkulla tai putkella.

Kevyiden ajoneuvojen eurotäyttöyksikköä koskevan eritysvaatimukset (liitteen 9 kuva 3):

6.15.10.6.1. Etutiivistyspinnan ja vastaventtiilin etuosan välinen kuollut tilavuus ei saa olla suurempi kuin 0,1 cm3.

6.15.10.6.2. Liittimen läpi kulkevan virtauksen on oltava vähintään 60 litraa minuutissa vedellä testattuna, kun paine-ero on 30 kPa.

Raskaiden ajoneuvojen eurotäyttöyksikköä koskevat eritysvaatimukset (liitteen 9 kuva 5):

6.15.10.7.1. Etutiivistyspinnan ja vastaventtiilin etuosan välinen kuollut tilavuus ei saa olla suurempi kuin 0,5 cm3.

6.15.10.7.2. Kun vastaventtiili on mekaanisesti avattuna, täyttöyksikön läpi kulkevan virtauksen on oltava vähintään 200 litraa minuutissa vedellä testattuna, kun paine-ero on 50 kPa.

6.15.10.7.3. Eurotäyttöyksikön on oltava liitteessä 9 olevassa 7.4 kohdassa kuvaillun iskutestin vaatimusten mukainen.

6.15.11.1. Laitteen, jolla tarkistetaan säiliössä olevan nesteen määrä, on oltava tyypiltään epäsuora (esimerkiksi magneettinen) säiliön sisäpuolen ja ulkopuolen välillä. Jos laite, jolla tarkistetaan säiliössä olevan nesteen määrä, on tyypiltään suora, sähköliitäntöjen on täytettävä standardin IEC EN 60529:1997 06 mukaiset eristysluokkaa IP 54 koskevat vaatimukset.

6.15.11.2. Jos säiliön määrämittariin kuuluu koho, kohon on kestettävä 3 000 kPa:n ulkoinen paine.

6.15.12.1. Kaasutiiviin kotelon poistoaukon vapaan poikkileikkauspinnan on oltava vähintään 450 mm2.

6.15.12.2. Kaasutiiviin kotelon on oltava tiivis 10 kPa:n paineessa aukot suljettuina, sen suurin sallittu vuoto on 100 cm3 höyryä tunnissa, ja pysyviä muodonmuutoksia ei saa esiintyä.

Ylivirtausventtiilillä varustettua kaukosäädettävää huoltoventtiiliä koskevat vaatimukset

6.15.13.1.1. Jos huoltoventtiili on yhdistetty nestekaasupolttoaineen syöttöpumppuun, pumpusta on ilmoitettava merkitsemällä teksti ”SISÄLTÄÄ PUMPUN” sekä pumpun tunnus joko nestekaasusäiliön merkintäkilpeen tai mahdolliseen moniventtiiliin. Nestekaasusäiliön sisällä olevien sähkökytkentöjen on täytettävä eristysluokan IP 40 vaatimukset IEC 529:n mukaisesti.

6.15.13.1.2. Huoltoventtiilin on kestettävä 6 750 kPa:n paine avatussa ja suljetussa asennossa.

6.15.13.1.3. Huoltoventtiili ei saa suljettuna ollessaan vuotaa sisäisesti virtauksen suuntaan. Vuotoa saa esiintyä vastavirran suuntaan.

6.15.13.2.2. Ylivirtausventtiilissä on oltava kiertokanava paineiden tasaamista varten.

6.15.13.2.3. Ylivirtausventtiilin on sulkeuduttava, kun venttiilin paine-ero on 90 kPa. Tällä paine-erolla virtauksen määrä saa olla enintään 8 000 cm3/min.

6.15.13.2.4. Ylivirtausventtiilin ollessa suljettuna kiertokanavan kautta kulkevan virtauksen määrä saa olla enintään 500 cm3/min, kun paine-ero on 700 kPa.

Kaikista nestekaasulaitetyyppiin tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksynnän myöntäneelle hallinnolliselle yksikölle. Hallinnollinen yksikkö voi tämän jälkeen

7.1.1. katsoa, että tehdyillä muutoksilla ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että laite joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

7.2. Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi edellä olevan 5.3 kohdan mukaisella menettelyllä tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille.

7.3. Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava sarjanumero kaikille kyseistä laajentamista koskeville ilmoituslomakkeille.

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä, ja seuraavassa esitettyjen vaatimusten on täytyttävä.

9.1. Tämän säännön nojalla hyväksyttävät ajoneuvot on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät edellä olevan 6 kohdan vaatimukset.

9.2. Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että 9.1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät.

9.3. Tämän säännön liitteissä 8, 10 ja 15 vahvistettuja tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjä koskevia vähimmäisvaatimuksia on noudatettava.

9.4. Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tarkastukset on tavanomaisesti suoritettava kerran vuodessa.

9.5. Lisäksi jokainen säiliö on testattava 3 000 kPa:n vähimmäispaineessa tämän säännön liitteessä 10 olevan 2.3 kohdan määräysten mukaisesti.

9.6. Jokainen letkukokonaisuus, joka kuuluu korkeapaineluokkaan (luokka 1) tämän säännön 2 kohdassa tarkoitetussa luokittelussa, on testattava puolen minuutin ajan kaasun kanssa 3 000 kPa:n paineessa.

9.7. Hitsattujen säiliöiden osalta vähintään yksi säiliö 200 säiliötä kohti ja yksi jäljellejäävästä määrästä on tarkastettava radiografisesti liitteessä 10 olevan 2.4.1 kohdan mukaisesti.

9.8. Tuotantovaiheessa vähintään yksi säiliö 200 säiliötä kohti ja yksi jäljellejäävästä määrästä on tarkastettava edellä mainituissa mekaanisissa testeissä liitteessä 10 olevan 2.1.2 kohdan mukaisesti.

10.1. Laitetyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan 9 kohdan vaatimukset eivät täyty.

10.2. Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava siitä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11.1. Tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, perustuvaa ECE-hyväksyntää.

11.2. Alkaen kolmen kuukauden kuluttua tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat myöntää ECE-hyväksynnän vain, jos hyväksyttävän osan tyyppi täyttää tämän säännön vaatimukset, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01.

11.3. Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltää sellaista osatyyppiä, joka on hyväksytty tämän säännön muutossarjan 01 nojalla.

11.4. Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa 12 kuukauden aikana tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta kieltää sellaista osatyyppiä, joka on hyväksytty tämän säännön nojalla sen alkuperäisessä muodossa.

11.5. Kun 12 kuukautta tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta on kulunut, tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat kieltää sellaisten osatyyppien myynnin, jotka eivät ole tämän säännön muutossarjan 01 vaatimusten mukaisia, ellei osa ole tarkoitettu varaosaksi käytössä oleviin ajoneuvoihin.

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn laitetyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2B esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

13. HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN TARKASTUSLAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten sekä niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä, hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

TYYPPIHYVÄKSYTYILLÄ ERITYISLAITTEILLA VARUSTETTUJEN, NESTEKAASUA MOOTTORIN POLTTOAINEENA KÄYTTÄVIEN AJONEUVOJEN HYVÄKSYNTÄ KYSEISTEN LAITTEIDEN ASENNUKSEN OSALTA

14.1.1. ”Ajoneuvon hyväksynnällä” tarkoitetaan ajoneuvotyypin hyväksyntää sellaisten erityislaitteiden asennuksen osalta, jotka liittyvät nestekaasun käyttöön moottorin polttoaineena.

”Ajoneuvotyypillä” tarkoitetaan ajoneuvoja tai ajoneuvoperheitä, joihin on asennettu erityislaitteita nestekaasun käyttämiseksi moottorin polttoaineena ja jotka eivät poikkea toisistaan seuraavien ominaisuuksien osalta:

14.1.2.3.2. nestekaasuun liittyvien laitteiden asennus (selvät ja olennaiset erot).

15.1. Ajoneuvon valmistajan tai tämän valtuutetun edustajan on tehtävä hakemus, joka koskee ajoneuvotyypin hyväksyntää sellaisten erityslaitteiden asennuksen osalta, jotka liittyvät nestekaasun (LPG) käyttöön moottorin polttoaineena.

15.2. Hakemukseen on liitettävä seuraavat asiakirjat kolmena kappaleena: ajoneuvon kuvaus, joka sisältää kaikki tämän säännön liitteessä 1 tarkoitetut asiaankuuluvat tiedot.

15.3. Hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavalle tekniselle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.

16.1. Ajoneuvotyypille myönnetään tyyppihyväksyntä, jos tämän säännön perusteella hyväksyttäväksi toimitettuun nestekaasua (LPG) moottorin polttoaineena käyttävään ajoneuvoon on asennettu tarpeelliset nestekaasuun liittyvät erityislaitteet ja jos ajoneuvo täyttää tämän säännön 17 kohdan vaatimukset.

16.2. Kullekin hyväksytylle ajoneuvotyypille annetaan hyväksyntänumero. Numeron ensimmäiset kaksi merkkiä ilmoittavat muutossarjalle annetun, viimeisimpiä sääntöön tehtyjä tärkeitä teknisiä muutoksia vastaavan järjestysnumeron hyväksynnän myöntämispäivänä.

16.3. Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvasta nestekaasua moottorin polttoaineena käyttävän ajoneuvotyypin hyväksynnästä tai hyväksynnän laajentamisesta taikka epäämisestä tämän säännön liitteessä 2D esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

Jokaiseen tämän säännön perusteella hyväksyttyyn ajoneuvotyyppiin on kiinnitettävä näkyvästi edellä 16.3 kohdassa tarkoitetussa hyväksyntälomakkeessa määriteltyyn helppopääsyiseen paikkaan kansainvälinen hyväksyntämerkki, joka koostuu seuraavista osista:

16.4.1. ympyrän sisällä oleva E-kirjain, jota seuraa hyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumero (7)

16.4.2. edellä 16.4.1 kohdassa tarkoitetun ympyrän oikealla puolella tämän säännön numero ja sen jälkeen R-kirjain, viiva ja hyväksyntänumero.

16.5. Jos ajoneuvo on sellaisen ajoneuvotyypin mukainen, joka on hyväksytty sopimuksen liitteenä olevan yhden tai useamman muun säännön perusteella tämän säännön mukaisesti hyväksynnän myöntäneessä maassa, 16.4.1 kohdassa määriteltyä tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällöin sääntöjen ja hyväksyntien numerot sekä kaikkien niiden sääntöjen lisäsymbolit, joiden perusteella on myönnetty hyväksyntä maassa, joka on myöntänyt hyväksynnän tämän säännön perusteella, on sijoitettava pystysarakkeisiin 16.4.1 kohdassa määritellyn tunnuksen oikealle puolelle.

16.7. Hyväksyntämerkki on sijoitettava ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

16.8. Tämän säännön liitteessä 2C annetaan esimerkkejä edellä tarkoitetun hyväksyntämerkin sijoittelusta.

17. VAATIMUKSET NESTEKAASUUN LIITTYVIEN ERITYISLAITTEIDEN ASENNUKSESTA NESTEKAASUA MOOTTORIN POLTTOAINEENA KÄYTTÄVÄÄN AJONEUVOON

17.1.1. Ajoneuvoon asennettujen nestekaasuun liittyvien laitteiden on toimittava siten, että enimmäiskäyttöpainetta, johon laite on suunniteltu ja hyväksytty, ei voida ylittää.

17.1.2. Kaikkien järjestelmän osien on oltava tyyppihyväksyttyjä yksittäisinä osina tämän säännön I osan mukaisesti.

17.1.3. Järjestelmässä käytettävien materiaalien on sovelluttava nestekaasukäyttöön.

17.1.6. Nestekaasujärjestelmä on asennettava siten, että se on mahdollisimman hyvin suojattu vaurioilta (mm. ajoneuvon liikkuvien osien, törmäyksen, hiekan tai ajoneuvon lastaamisen, lastin purkamisen taikka siirtämisen aiheuttamilta vaurioilta).

Nestekaasujärjestelmään saa yhdistää vain moottoriajoneuvon moottorin oikean toiminnan kannalta välttämättömät laitteet.

17.1.7.1. Sen estämättä, mitä 17.1.7 kohdassa määrätään, M2-, M3-, N2-, N3- ja M1-luokkien moottoriajoneuvoihin, joiden suurin sallittu kokonaismassa on > 3 500 kg, voidaan matkustajatilan lämmittämiseksi asentaa lämmitysjärjestelmä, joka on kytketty nestekaasujärjestelmään.

17.1.7.2. Edellä 17.1.7.1 kohdassa mainitun lämmitysjärjestelmän asentaminen on sallittava, mikäli tyyppihyväksynnästä vastaava tutkimuslaitos katsoo, että lämmitysjärjestelmä on riittävän hyvin suojattu ja että se ei vaikuta nestekaasujärjestelmän normaaliin toimintaan.

17.1.7.3. Sen estämättä, mitä 17.1.7 kohdassa määrätään, yhtä polttoainetta käyttävä ajoneuvo, jossa ei ole varakäyntijärjestelmää, voidaan varustaa huoltoliitännällä nestekaasujärjestelmässä.

17.1.7.4. Edellä 17.1.7.3 kohdassa mainitun huoltoliitännän asentaminen on sallittava, mikäli tyyppihyväksynnästä vastaava tutkimuslaitos katsoo, että huoltoliitäntä on riittävän hyvin suojattu ja että se ei vaikuta haitallisesti nestekaasujärjestelmän normaaliin toimintaan. Huoltoliitäntä on yhdistettävä erilliseen kaasutiiviiseen vastaventtiiliin, jonka avulla on mahdollista käyttää ainoastaan moottoria.

17.1.7.5. Yhtä polttoainetta käyttävissä ajoneuvoissa, joihin on asennettu huoltoliitäntä, on oltava liitteessä 17 määritelty tarra huoltoliitännän lähellä.

Nestekaasua moottorin polttoaineena käyttävien M2- ja M3-luokan ajoneuvojen tunnistaminen

17.1.8.1. M2- ja M3-luokan ajoneuvoissa on oltava liitteessä 16 määritelty kilpi.

17.1.8.2. Kilpi on asennettava M2- ja M3-luokan ajoneuvojen etu- ja takaosaan sekä oikeanpuoleisella ohjauksella varustetuissa ajoneuvoissa vasemmanpuoleisten ovien ulkopuolelle ja vasemmanpuoleisella ohjauksella varustetuissa ajoneuvoissa oikeanpuoleisten ovien ulkopuolelle.

17.2.1. Mikään nestekaasujärjestelmän osista, mukaan luettuna niiden osana olevat suojamateriaalit, ei saa työntyä esiin ajoneuvon ulkopinnasta lukuun ottamatta täyttöyksikköä, mikäli sen ulkonema on enintään 10 mm runkopellin nimellisrajaviivasta.

17.2.2. Nestekaasun polttoainesäiliötä lukuun ottamatta yhdessäkään ajoneuvon poikkileikkauksessa mikään nestekaasujärjestelmän osista, mukaan luettuna niiden osana olevat suojamateriaalit, ei saa työntyä esiin ajoneuvon alareunasta ellei jokin toinen ajoneuvon osa 150 mm:n säteellä sijaitse alempana.

17.2.3. Mitään nestekaasujärjestelmän osaa ei saa sijoittaa 100:a millimetriä lähemmäs pakoputkea tai vastaavaa lämmönlähdettä, ellei osia ole asianmukaisesti suojattu kuumuudelta.

17.3.1.5. kaukosäädettävä huoltoventtiili, johon kuuluu ylivirtausventtiili,

17.3.1.10. kaasua kuljettavat liitännät nestekaasujärjestelmän osien välillä,

17.3.2.1. kaasutiivis kotelo, joka peittää polttoainesäiliöön kiinnitetyt apulaitteet,

17.3.2.8. säiliön tehonsyötön läpivientieristin (toimilaitteet/polttoainepumppu/polttoaineen määrän ilmaisin),

17.3.2.9. huoltoliitäntä (vain yhtä polttoainetta käyttävät ajoneuvot, joissa ei ole varakäyntijärjestelmää),

17.3.3. Edellä 17.3.1.2–17.3.1.5 kohdassa tarkoitetut säiliön osat voivat olla yhdistetyt.

17.3.4. Edellä 17.3.1.7 kohdassa tarkoitettu kaukosäädettävä sulkuventtiili voidaan yhdistää paineensäätimeen/höyrystimeen.

17.3.5. Moottorin tehokkaan toiminnan edellyttämät lisäosat voidaan asentaa nestekaasujärjestelmän siihen osaan, jossa paine on alle 20 kPa.

17.4.1. Polttoainesäiliö on asennettava ajoneuvoon kiinteästi, eikä sitä saa asentaa moottoritilaan.

17.4.2. Polttoainesäiliö on asennettava oikeaan asentoon säiliön valmistajan ohjeiden mukaisesti.

17.4.3. Polttoainesäiliö on asennettava siten, ettei sen metallipinta (säiliön kiinnityskohtia lukuun ottamatta) joudu kosketuksiin toisten metallipintojen kanssa.

17.4.4. Polttoainesäiliössä on oltava kiinteät kiinnityskohdat, joista se kiinnitetään moottoriajoneuvoon, tai säiliö on kiinnitettävä moottoriajoneuvoon säiliökehyksen ja säiliöhihnojen avulla.

Kun ajoneuvo on käyttövalmis, polttoainesäiliön on sijaittava vähintään 200 mm tienpinnan yläpuolella.

17.4.5.1. Edellä olevan 17.4.5 kohdan määräyksiä ei sovelleta, jos säiliö on edestä ja sivuilta riittävän hyvin suojattu eikä mikään säiliön osa ole kyseistä suojarakennetta alempana.

17.4.6. Polttoainesäiliöt on asennettava ja kiinnitettävä siten, että ne täynnä ollessaan kestävät (vahingoittumatta) seuraavat kiihtyvyydet:

Käytännön kokeiden sijaan voidaan käyttää laskentamenetelmää, jos hyväksyntähakemuksen esittäjä voi osoittaa sen vastaavuuden teknistä tutkimuslaitosta tyydyttävällä tavalla.

17.5.1. Jos useampi kuin yksi nestekaasusäiliö on liitetty yhteen ainoaan syöttöputkeen, jokaiseen säiliöön on asennettava vastaventtiili kaukosäädettävästä huoltoventtiilistä myötävirtaan, ja syöttöputkeen on asennettava putken paineenrajoitusventtiili vastaventtiilistä myötävirtaan. Asianmukainen suodatinjärjestelmä on sijoitettava vastaventtiileistä vastavirtaan, jotta vastaventtiilit eivät saostu.

17.5.2. Vastaventtiiliä ja putken paineenrajoitusventtiiliä ei vaadita, jos kaukosäädettävän huoltoventtiilin paluupaine suljettuna on yli 500 kPa.

Tässä tapauksessa kaukosäädettävien huoltoventtiilien ohjaus on järjestettävä niin, että useampi kuin yksi kaukosäädettävä venttiili ei voi olla auki samanaikaisesti. Kytkennän päällekkäisyysaika saa olla enintään kaksi minuuttia.

17.6.1. Kaukosäädettävä huoltoventtiili, johon kuuluu säiliössä oleva ylivirtausventtiili

17.6.1.1. Ylivirtausventtiilillä varustettu kaukosäädettävä huoltoventtiili on asennettava suoraan polttoainesäiliöön ilman välikiinnikkeitä.

17.6.1.2. Ylivirtausventtiilillä varustetun kaukosäädettävän huoltoventtiilin on toimittava niin, että se virtakytkimen asennosta riippumatta sulkeutuu automaattisesti silloin, kun moottori ei käy, ja pysyy suljettuna sen ajan, kun moottori ei ole käynnissä.

17.6.2.1. Jousellinen paineenrajoitusventtiili on asennettava polttoainesäiliöön siten, että se on yhdistetty höyrytilaan ja voi purkaa paineen ympäristön ilmaan. Jousellinen paineenrajoitusventtiili voi purkaa paineen kaasutiiviiseen koteloon, jos kotelo on 17.6.5 kohdan vaatimusten mukainen.

17.6.3.1. Automaattisen täyttötasonrajoittimen on oltava sopiva siihen polttoainesäiliöön, johon se kiinnitetään, ja se on asennettava asianmukaiseen asentoon sen varmistamiseksi, että säiliön tilavuudesta voidaan täyttää enintään 80 prosenttia.

17.6.4.1. Määrämittarin on oltava sopiva siihen polttoainesäiliöön, johon se kiinnitetään, ja se on asennettava asianmukaiseen asentoon.

17.6.5.1. Ellei polttoainesäiliötä ole asennettu ajoneuvon ulkopuolelle ja säiliön varusteita suojattu vedeltä ja lialta, säiliöön on asennettava säiliön varusteet peittävä kaasutiivis kotelo, joka täyttää 17.6.5.2–17.6.5.5 kohdan vaatimukset.

17.6.5.2. Kaasutiiviistä kotelosta on oltava suora yhteys ulkoilmaan; tarvittaessa on käytettävä yhdysletkua ja läpivientiä.

17.6.5.3. Kaasutiiviin kotelon tuuletusaukon on osoitettava alaspäin kohdassa, jossa se tulee ulos moottoriajoneuvosta. Kaasutiiviin kotelon tuuletusaukosta purkautuva kaasu ei saa purkautua pyörätilaan eikä sitä saa suunnata lämmönlähteeseen, kuten pakoputkeen.

17.6.5.4. Moottoriajoneuvon korin alaosassa sijaitsevien, kaasutiiviin kotelon tuuletukseen käytettävien yhdysletkujen ja poistoputkien vapaan aukon on oltava vähintään 450 mm2:n suuruinen. Jos yhdysletkuun tai läpivientiin asennetaan kaasuputki, muu putki tai sähköjohtoja, vapaan aukon koon on tällöinkin oltava vähintään 450 mm2.

17.6.5.5. Kaasutiiviin kotelon ja yhdysletkujen on oltava kaasutiiviitä 10 kPa:n paineessa aukot suljettuina eikä niissä saa esiintyä pysyviä muodonmuutoksia; suurin sallittu vuoto on 100 cm3 tunnissa.

17.6.5.6. Yhdysletku on kiinnitettävä asianmukaisella tavalla kaasutiiviiseen koteloon ja läpivientiin, jotta varmistetaan kaasutiivis liitos.

17.7.1. Kaasuputket on valmistettava saumattomasta materiaalista, joko kuparista tai ruostumattomasta teräksestä tai teräksestä, joka on päällystetty korroosionkestävällä pinnoitteella.

17.7.2. Jos käytetään saumatonta kuparia, putki on suojattava kumi- tai muovipäällysteellä.

17.7.3. Kuparisten kaasuputkien ulkoläpimitta saa olla enintään 12 mm, ja seinämäpaksuuden on oltava vähintään 0,8 mm; terästä tai ruostumatonta terästä olevien kaasuputkien ulkoläpimitta saa olla enintään 25 mm, ja seinämäpaksuuden on oltava kaasukäyttöön sopiva.

17.7.4. Kaasuputki saa olla valmistettu muusta kuin metallimateriaalista, jos putki täyttää tämän säännön 6.7 kohdan vaatimukset.

17.7.5. Kaasuputken saa korvata kaasuletkulla, jos kyseinen letku täyttää tämän säännön 6.7 kohdan vaatimukset.

17.7.6. Kaasuputket, muita kuin metallisia kaasuputkia lukuun ottamatta, on kiinnitettävä siten, ettei niihin kohdistu värähtelyjä tai jännityksiä.

17.7.7. Kaasuletkut ja muut kuin metalliset kaasuputket on kiinnitettävä siten, ettei niihin kohdistu jännityksiä.

17.7.8. Kaasuputken tai -letkun kiinnityskohta on varustettava suojaavalla materiaalilla.

17.7.10. Kanavissa olevat kaasuputket tai -letkut on varustettava suojamateriaalilla, vaikka niissä olisi suojapäällyste.

17.8.1. Hitsattuja tai juotosliitoksia taikka hammastettuja puristusliittimiä ei saa käyttää.

17.8.2. Kaasuputket saa yhdistää ainoastaan korroosion kannalta yhteensopivilla kiinnikkeillä.

17.8.3. Ruostumattomasta teräksestä valmistetut putket voidaan liittää toisiinsa vain ruostumattomasta teräksestä valmistetuin liittimin.

17.8.5. Kaasuputkien kiinnityksessä on käytettävä soveltuvia liittimiä, esimerkiksi teräsputkissa kaksiosaisia puristusliittimiä ja kupariputkissa liittimiä, joiden molemmilla puolilla on kierteitetty kaksoiskartionippa, tai kahta laippaa. Kaasuputket on yhdistettävä asianmukaisin liitännöin. Sellaisten liitäntöjen käyttö, jotka saattavat vaurioittaa putkea, on ehdottomasti kielletty. Asennettujen liitäntöjen murtumispaineen on oltava sama tai korkeampi kuin putken murtumispaine.

Matkustajatilassa tai suljetussa tavaratilassa kaasuputki tai -letku ei saa olla kohtuuttoman pitkä. Tämä määräys täyttyy, kun kaasuputki tai -letku ei ulotu pitemmälle kuin polttoainesäiliöstä ajoneuvon sivulle.

17.8.8.1. Matkustajatilassa tai suljetussa tavaratilassa ei saa olla kaasua kuljettavia liitäntöjä; tämä ei koske

17.8.8.2. Edellä olevan 17.8.8 ja 17.8.8.1 kohdan määräyksiä ei sovelleta M2- tai M3-luokan ajoneuvoihin, jos kaasuputket tai -letkut ja liitännät on varustettu nestekaasua kestävällä holkilla, josta on avoin yhteys ulkoilmaan. Holkin tai kanavan avonaisen pään on sijaittava matalimmassa kohdassa.

17.9.1. Kaukosäädettävä sulkuventtiili on asennettava nestekaasusäiliöstä paineensäätimeen/höyrystimeen kulkevaan kaasuputkeen mahdollisimman lähelle paineensäädintä/höyrystintä.

17.9.2. Kaukosäädettävä sulkuventtiili voi olla osa paineensäädintä/höyrystintä.

17.9.3. Sen estämättä, mitä 17.9.1 kohdassa määrätään, kaukosäädettävä sulkuventtiili voidaan asentaa nestekaasujärjestelmän valmistajan määrittelemään paikkaan moottoritilassa, jos paineensäätimen ja nestekaasusäiliön välillä on olemassa polttoaineen palautusjärjestelmä.

17.9.4. Kaukosäädettävä sulkuventtiili on asennettava siten, että polttoaineensyöttö katkeaa silloin, kun moottori ei ole käynnissä, tai, jos ajoneuvo on myös varustettu toisella polttoainejärjestelmällä, kun vaihdetaan toiseen polttoaineeseen. Kahden sekunnin viive sallitaan diagnostisia tarkoituksia varten.

17.10.1. Täyttöyksikkö on kiinnitettävä siten, ettei se pääse pyörimään, ja se on suojattava vedeltä ja lialta.

17.10.2. Jos nestekaasusäiliö on asennettu matkustamoon tai sen yhteydessä olevaan (matka)tavaratilaan, täyttöyksikkö on sijoitettava ajoneuvon ulkopuolelle.

Nestekaasujärjestelmän sähköiset osat on varustettava ylikuormitussuojalla, ja syöttökaapelissa on oltava vähintään yksi erillinen sulake.

17.11.1.1. Sulake on asennettava käyttäjän tiedossa olevaan paikkaan, ja siihen on päästävä käsiksi ilman apuvälineitä.

17.11.2. Sellaisiin nestekaasujärjestelmän osiin, jotka myös kuljettavat kaasua, menevää sähkövirtaa ei saa johtaa kaasuputken kautta.

17.11.3. Kaikki sähköosat, jotka on asennettu nestekaasujärjestelmän sellaiseen osaan, jossa paine on yli 20 kPa, on yhdistettävä ja eristettävä siten, että virtaa ei johdeta nestekaasua sisältävien osien läpi.

17.11.4. Sähkökaapelit on suojattava asianmukaisesti vaurioilta. Tavara- ja matkustajatilan sähkökytkentöjen on täytettävä eristysluokan IP 40 vaatimukset IEC 529:n mukaisesti. Kaikkien muiden sähkökytkentöjen on täytettävä eristysluokan IP 54 vaatimukset IEC 529:n mukaisesti.

17.11.5. Useampaa kuin yhtä polttoainejärjestelmää käyttävissä ajoneuvoissa on oltava polttoaineen valintajärjestelmä, jotta varmistetaan, että moottoriin syötetään aina pelkästään yhtä polttoainetta kerrallaan. Lyhyt päällekkäisyysaika sallitaan polttoaineesta toiseen vaihtoa varten.

17.11.6. Sen estämättä, mitä 17.11.5 kohdassa määrätään, esiohjatuissa kahta polttoainetta käyttävissä moottoreissa sallitaan useamman kuin yhden polttoaineen syöttäminen.

17.11.7. Kaasutiiviin kotelon sähköliitokset ja -osat on valmistettava niin, ettei kipinöitä voi syntyä.

17.12.1. Paineenrajoituslaite on asennettava polttoainesäiliöön siten, että laite voi purkaa paineen 17.6.5 kohdan vaatimukset täyttävään kaasutiiviiseen koteloon silloin, kun kyseisen kotelon olemassaolosta on määrätty.

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden testausmenettelyjen on oltava sopimuksen lisäyksen 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) mukaisia ja täytettävä seuraavat vaatimukset:

18.1. Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät ajoneuvot on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät edellä olevan 17 kohdan vaatimukset.

18.2. Valmistusta on valvottava asianmukaisesti, jotta voidaan varmistaa 18.1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten täyttyminen.

18.3. Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen saa milloin tahansa tarkastaa kussakin tuotantoyksikössä sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Tarkastukset on tavanomaisesti suoritettava kerran vuodessa.

19.1. Ajoneuvotyypille tämän säännön perusteella myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos edellä olevan 18 kohdan vaatimukset eivät täyty.

19.2. Jos tätä sääntöä soveltava sopimuksen sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on ilmoitettava tästä välittömästi muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2D esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

Kaikista nestekaasuun liittyvien ajoneuvon käyttövoimajärjestelmän erityislaitteiden asennuksen muutoksista on ilmoitettava hallinnolliselle yksikölle, joka on hyväksynyt kyseisen ajoneuvotyypin. Tämän jälkeen yksikkö voi joko

20.1.1. katsoa, ettei tehdyillä muutoksilla todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta ja että ajoneuvo joka tapauksessa edelleen täyttää vaatimukset, tai

20.1.2. vaatia uutta testausselostetta testien suorittamisesta vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta.

20.2. Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan 16.3 kohdan mukaisella menettelyllä tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille.

20.3. Hyväksynnän laajentamisen myöntäneen toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajentamiselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille, jotka soveltavat tätä sääntöä, tämän säännön liitteessä 2D esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

Jos hyväksynnän haltija lopettaa kokonaan tämän säännön perusteella hyväksytyn ajoneuvotyypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava tästä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteessä 2D esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

22. SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET, JOTKA KOSKEVAT NESTEKAASUJÄRJESTELMÄN OSIEN ASENNUSTA SEKÄ AJONEUVOJEN TYYPPIHYVÄKSYNTÄÄ SELLAISTEN ERITYISLAITTEIDEN ASENNUKSEN OSALTA, JOITA TARVITAAN NESTEKAASUN KÄYTTÄMISEKSI MOOTTORIN POLTTOAINEENA

22.1. Tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa evätä tähän sääntöön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, perustuvaa ECE-hyväksyntää.

22.2. Tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta alkaen tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet eivät saa kieltää tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, nojalla hyväksytyn osan asentamista ajoneuvoon ja käyttämistä alkuperäisvarusteena.

22.3. Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 12 kuukauden ajan tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta sallia sellaisen osatyypin käytön alkuperäisvarusteena, joka on hyväksytty tämän säännön nojalla sen alkuperäisessä muodossa, kun kyseinen osa on asennettu ajoneuvoon, joka on muutettu soveltuvaksi nestekaasun käyttöön moottorin polttoaineena.

22.4. Sen jälkeen, kun 12 kuukautta tämän säännön muutossarjan 01 virallisesta voimaantulosta on kulunut, tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolten on kiellettävä sellaisen osan käyttö alkuperäisvarusteena, joka ei täytä tämän säännön, sellaisena kuin se on muutettuna muutossarjalla 01, vaatimuksia, kun kyseinen osa on asennettu ajoneuvoon, joka on muutettu soveltuvaksi nestekaasun käyttöön moottorin polttoaineena.

22.5. Tätä sääntöä soveltavat sopimuspuolet voivat 12 kuukauden kuluttua tämän säännön muutossarjan 01 voimaantulosta evätä ensimmäisen kansallisen rekisteröinnin (ensimmäinen käyttöönotto) sellaiselta ajoneuvolta, joka ei täytä tämän säännön muutossarjan 01 mukaisia vaatimuksia.

23. HYVÄKSYNTÄTESTIEN SUORITTAMISESTA VASTAAVIEN TEKNISTEN TARKASTUSLAITOSTEN JA HALLINNOLLISTEN YKSIKÖIDEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuspuolien on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestauksesta vastaavien teknisten tutkimuslaitosten ja niiden hallinnollisten yksiköiden nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnän ja joille on lähetettävä ilmoitukset muissa maissa annetusta hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta.

(1) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella Amend.4).

(2) Saksa 1, Ranska 2, Italia 3, Alankomaat 4, Ruotsi 5, Belgia 6, Unkari 7, Tšekki 8, Espanja 9, Serbia 10, Yhdistynyt kuningaskunta 11, Itävalta 12, Luxemburg 13, Sveitsi 14, 15 (antamatta), Norja 16, Suomi 17, Tanska 18, Romania 19, Puola 20, Portugali 21, Venäjän federaatio 22, Kreikka 23, Irlanti 24, Kroatia 25, Slovenia 26, Slovakia 27, Valko-Venäjä 28, Viro 29, 30 (antamatta), Bosnia ja Hertsegovina 31, Latvia 32, 33 (antamatta), Bulgaria 34, 35 (antamatta), Liettua 36, Turkki 37, 38 (antamatta), Azerbaidžan 39, entisen Jugoslavian tasavalta Makedonia 40, 41 (antamatta), Euroopan yhteisö 42 (jäsenvaltiot myöntävät hyväksynnät ECE-tunnuksin), Japani 43, 44 (antamatta), Australia 45, Ukraina 46, Etelä-Afrikka 47, Uusi-Seelanti 48, Kypros 49, Malta 50, Etelä-Korea 51, Malesia 52, Thaimaa 53, 55 (antamatta) ja Montenegro 56. Seuraavat numerot annetaan muille maille aikajärjestyksessä sitä mukaa kuin ne ratifioivat pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymistä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevia ehtoja koskevan sopimuksen tai liittyvät siihen, ja Yhdistyneiden Kansakuntien pääsihteeri ilmoittaa näin annetut numerot sopimuksen sopimuspuolille.

(4) Vain jos kaasun annostelun käyttölaite ei kuulu kiinteänä kaasunruiskutuslaitteeseen.

(6) Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteen 7 määritelmän mukaisesti (asiakirja TRANS/WP29/78/Rev.1/Amend.2, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna muutoksella Amend.4).

LIITE 3

NESTEKAASUSÄILIÖN APULAITTEIDEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT VAATIMUKSET

80 prosentin sulkuventtiili

1.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön 2.5.1 kohta.

1.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Luokka 3.

1.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

1.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

1.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.1, 80 prosentin sulkuventtiiliä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.2, sähköeristystä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.3.1, sähköllä käytettäviä venttiilejä koskevat määräykset.

1.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Istukan tiiviys	liite 15, 8 kohta
Käyttökestävyys	liite 15, 9 kohta
Toimintatesti	liite 15, 10 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestä-vyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

Määrämittari

2.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön 2.5.2 kohta.

2.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Class 1.

2.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

2.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

2.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.11, määrämittaria koskevat määräykset.

Kohta 6.15.2, sähköeristystä koskevat määräykset.

2.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestävyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

Paineenrajoitusventtiili (purkausventtiili):

3.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön kohta 2.5.3.

3.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Luokka 3.

3.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

3.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

3.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.8, paineenrajoitusventtiiliä (purkausventtiiliä) koskevat määräykset.

3.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Istukan tiiviys	liite 15, 8 kohta
Käyttökestävyys	liite 15, 9 kohta (200 toimintajaksoa)
Toimintatesti	liite 15, 10 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestävyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

Ylivirtausventtiilillä varustettu kaukosäädettävä huoltoventtiili

4.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön kohta 2.5.4.

4.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Luokka 3.

4.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

4.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

4.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.2, sähköeristystä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.3.1, sähköllä tai ulkoisella teholähteellä käytettäviä venttiilejä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.13, ylivirtausventtiilillä varustettua kaukosäädettävää huoltoventtiiliä koskevat määräykset.

4.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Istukan tiiviys	liite 15, 8 kohta
Käyttökestävyys	liite 15, 9 kohta
Toimintatesti	liite 15, 10 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestävyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

Tehonsyötön läpivientieristin

5.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön kohta 2.5.8.

5.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Luokka 1.

5.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

5.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

5.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.2, sähköeristystä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.2.3, tehonsyötön läpivientieristintä koskevat määräykset.

5.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestävyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

Kaasutiivis kotelo

6.1. Määritelmä: Ks. tämän säännön kohta 2.5.7.

6.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti):

Ei sovelleta.

6.3. Luokittelupaine: Ei sovelleta.

6.4. Nimellislämpötilat:

–20 °C –65 °C.

Edellä mainitut arvot ylittäviin lämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita.

6.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.12, kaasutiivistä koteloa koskevat määräykset.

6.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta (50 kPa)
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta (10 kPa)
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta

Paineenrajoituslaitteen (varokkeen) hyväksyntää koskevat määräykset

7.1. Määritelmä: ks. tämän säännön 2.5.3.1 kohta.

7.2. Osan luokittelu (2 kohdassa olevan kuvan 1 mukaisesti): Luokka 3.

7.3. Luokittelupaine: 3 000 kPa.

7.4. Nimellislämpötila:

Varokkeen on oltava siten suunniteltu, että se avautuu 120 ± 10 °C:n lämpötilassa.

7.5. Yleiset rakennesäännöt:

Kohta 6.15.2, sähköeristystä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.3.1, sähköllä käytettäviä venttiilejä koskevat määräykset.

Kohta 6.15.7, kaasuputken paineenrajoitusventtiiliä koskevat määräykset.

7.6. Sovellettavat testausmenettelyt:

Ylipainetesti	liite 15, 4 kohta
Ulkoinen tiiviys	liite 15, 5 kohta
Korkea lämpötila	liite 15, 6 kohta
Alhainen lämpötila	liite 15, 7 kohta
Istukan (jos on) tiiviystesti	liite 15, 8 kohta
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	liite 15, 11 kohta (1)
Korroosionkestävyys	liite 15, 12 kohta (2)
Kuumailmankestävyys	liite 15, 13 kohta (1)
Otsonivanheneminen	liite 15, 14 kohta (1)
Viruminen	liite 15, 15 kohta (1)
Lämpötilajaksot	liite 15, 16 kohta (1)

7.7. Paineenrajoituslaitetta (varoketta) koskevat vaatimukset

Valmistajan määrittelemän paineenrajoituslaitteen (varokkeen) soveltuvuus käyttöolosuhteisiin on osoitettava seuraavin testein:

a)	Yhtä näytettä pidetään valvotussa, vähintään 90 °C:n lämpötilassa ja vähintään testipaineen (3 000 kPa) suuruisessa paineessa 24 tunnin ajan. Testin päätyttyä näytteessä ei saa olla vuotoja tai näkyviä merkkejä jonkin rakenteessa käytetyn sulavan metallin puristumisesta ulos.

Yhdelle näytteelle on tehtävä väsytystesti paineistamalla sitä jaksoittain siten, että paineistusjaksoja on enintään 4 minuutissa, seuraavasti:

i)	näytettä pidetään 82 °C:n lämpötilassa samalla, kun suoritetaan 10 000 paineistusjaksoa 300 ja 3 000 kPa:n paineessa,

ii)	näytettä pidetään –20 °C:n lämpötilassa samalla, kun suoritetaan 10 000 paineistusjaksoa 300 ja 3 000 kPa:n paineessa.

Kokeen päätyttyä näytteessä ei saa olla vuotokohtia tai näkyviä merkkejä rakenteessa käytetyn sulavan metallin puristumisesta ulos.

Paineenrajoituslaitteen suojaamattomien, paineenpitävien messinkiosien on kestettävä ASTM B154 -standardissa kuvattu elohopeanitraattitesti ilman jännityskorroosiomurtumia (3). Paineenrajoituslaite upotetaan 30 minuutiksi vesipohjaiseen elohopeanitraattiliuokseen, joka sisältää 10 g elohopeanitraattia ja 10 ml typpihappoa liuoslitraa kohden. Tämän jälkeen paineenrajoituslaitteelle tehdään tiiviystesti kohdistamalla siihen 3 000 kPa:n aerostaattinen paine minuutin ajaksi, minä aikana tarkkaillaan, ilmeneekö laitteessa ulkoisia vuotoja. Mahdollinen vuoto saa olla enintään 200 cm3/h.

d)	Paineenrajoituslaitteen suojaamattomien, ruostumattomasta teräksestä valmistettujen paineenpitävien osien on oltava valmistettu seoksesta, johon ei synny jännityskorroosiomurtumia kloridin vaikutuksesta.

(1) Ainoastaan muille kuin metalliosille.

(2) Ainoastaan metalliosille.

(3) Kyseinen tai vastaava menettely sallitaan, kunnes käytettävissä on kansainvälinen standardi.

LIITE 8

TAIPUISIEN LETKUJEN JA NIIDEN LIITTIMIEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

SOVELTAMISALA

Tässä liitteessä vahvistetaan nestekaasua varten tarkoitettujen, sisähalkaisijaltaan enintään 20 millimetrin taipuisien letkujen hyväksyntää koskevat määräykset.

Tätä liitettä sovelletaan kolmentyyppisiin taipuisiin letkuihin:

i)	korkeapainekumiletkut (luokka 1, esim. täyttöletku),

ii)	matalapainekumiletkut (luokka 2),

iii)	synteettiset korkeapaineletkut (luokka 1).

1. KORKEAPAINEKUMILETKUT, LUOKKA 1, TÄYTTÖLETKU

1.1. Yleiset vaatimukset

1.1.1. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää 3 000 kPa:n enimmäiskäyttöpaineen.

1.1.2. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää lämpötilat välillä –25 °C – +80 °C. Jos käyttölämpötilat ylittävät edellä määritetyt arvot, testauslämpötiloja on mukautettava.

1.1.3. Sisähalkaisijan on oltava standardin ISO 1307 taulukon 1 mukainen.

1.2. Letkun rakenne

1.2.1. Letkussa on oltava sisältä sileä putki ja soveltuvasta synteettisestä materiaalista valmistettu pinnoite sekä yksi tai useampia vahvistevälikerroksia.

1.2.2. Vahvistavat välikerrokset on suojattava korroosiolta sopivalla päällysteellä.

Jos vahvistevälikerroksissa käytetään korroosionkestävää materiaalia (kuten ruostumatonta terästä), pinnoitetta ei tarvita.

1.2.3. Vuorauksen ja päällysteen on oltava sileitä, eikä niissä saa olla huokosia, reikiä tai vieraita kappaleita.

Tarkoituksellisesti päällykseen tehtyä reikää ei kuitenkaan katsota viaksi.

1.2.4. Pinnoitteeseen on tehtävä reikiä kuplien muodostumisen estämiseksi.

1.2.5. Jos pinnoite on rei’itetty ja välikerros on tehty materiaalista, joka ei ole korroosionkestävää, välikerros on suojattava korroosiolta.

1.3. Sisäkerrosta koskevat vaatimukset ja testit

Vetolujuus ja venymä

1.3.1.1. Vetolujuus ja murtovenymä ISO 37 -standardin mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 10 MPa ja murtovenymän vähintään 250 prosenttia.

1.3.1.2. N-pentaanin kestävyys ISO 1817 -standardin mukaan seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-pentaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 20 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 30 prosenttia

Massa saa ilmassa 40 °C:n lämpötilassa 48 tuntia kestäneen säilytyksen jälkeen olla vähentynyt alkuperäiseen arvoon verrattuna enintään 5 prosenttia.

1.3.1.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 70 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 168 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

1.4. Pinnoitetta koskevat vaatimukset ja testimenetelmät

Vetolujuus ja murtovenymä ISO 37 -standardin mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 10 MPa ja murtovenymän vähintään 250 prosenttia.

1.4.1.1. N-heksaaninkestävyys ISO 1817 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-heksaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 30 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 35 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 35 prosenttia

1.4.1.2. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 70 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 336 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

Otsoninkestävyys

1.4.2.1. Testi on suoritettava standardin ISO 1431/1 mukaisesti.

1.4.2.2. Testikappaleita, joiden on oltava venytetty 20 prosentin venymään, on pidettävä 120 tuntia 40 °C lämpöisessä ilmassa, jonka otsonipitoisuus on 50 osaa/100 miljoonaa.

1.4.2.3. Testikappaleisiin ei saa tulla säröjä.

1.5. Liittimettömiä letkuja koskevat vaatimukset

Kaasutiiviys (läpäisevyys)

1.5.1.1. Letku, jonka vapaa pituus on 1 m, on liitettävä säiliöön, joka on täytetty nestemäisellä propaanilla, jonka lämpötila on 23 ± 2 °C.

1.5.1.2. Testi on suoritettava standardissa ISO 4080 kuvattua menettelyä noudattaen.

1.5.1.3. Letkun seinämän läpi tapahtuvan vuodon määrä saa olla enintään 95 cm3 höyryä letkumetriä kohti 24 tunnin aikana.

Kestävyys alhaisessa lämpötilassa

1.5.2.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 4672:1978, menetelmä B, kuvattua menettelyä noudattaen.

1.5.2.2. Testilämpötila: –25 ±3 °C

1.5.2.3. Säröjä tai murtumia ei saa syntyä.

1.5.3. (Ei käytössä)

Taivutustesti

1.5.4.1. Noin 3,5 metrin pituisen tyhjän letkun on kestettävä seuraavassa kuvattu edestakaisista taivutuksista muodostuva koe murtumatta 3 000 kertaa. Testin jälkeen letkun on kestettävä 1.5.5.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kuva 1

(vain esimerkkinä)

Letkun sisähalkaisija [mm]	Taivutussäde [mm] (Kuva 1)	Keskipisteiden välinen etäisyys [mm] (Kuva 1)
Letkun sisähalkaisija [mm]	Taivutussäde [mm] (Kuva 1)	pystytasossa b	vaakatasossa a
≤ 13	102	241	102
13– 16	153	356	153
16– 20	178	419	178

1.5.4.3. Testauslaite (ks. kuva 1) koostuu teräskehyksestä ja kahdesta puisesta pyörästä, joiden vanneleveys on noin 130 mm.

Pyörien kehissä on oltava letkua ohjaava ura. Uran pohjasta mitatun pyörien säteen on oltava 1.5.4.2 kohdan mukainen.

Molempien pyörien pitkittäisten keskitasojen on oltava samassa pystysuorassa tasossa, ja pyörien keskipisteiden välisen etäisyyden on oltava 1.5.4.2 kohdan mukainen.

Kunkin pyörän on pyörittävä vapaasti napansa ympäri.

Vetomekanismi vetää letkua pyörien yli nopeudella, joka on neljä täyttä kierrosta minuutissa.

1.5.4.4. Letku on asetettava pyörien ympäri S-kirjaimen muotoon (ks. kuva 1).

Ylemmän pyörän ympäri kulkeva letkun pää on varustettava tarpeeksi suurella massalla, jonka ansiosta letku painautuu tiiviisti pyöriä vasten. Alemman pyörän ympäri kulkeva osa kiinnitetään vetomekanismiin.

Koneisto on säädettävä siten, että letku kulkee yhteensä 1,2 m molempiin suuntiin.

Hydraulinen testipaine ja vähimmäismurtumispaineen määrittäminen

1.5.5.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 1402 kuvattua menettelyä noudattaen.

1.5.5.2. Vuotoja ei saa esiintyä, kun käytetään 6 750 kPa:n testipainetta 10 minuutin ajan.

1.5.5.3. Halkeamispaineen on oltava vähintään 10 000 kPa.

1.6. Liittimet

1.6.1. Liittimien on oltava terästä tai messinkiä, ja niiden pintojen on oltava korroosionkestäviä.

Liittimien on oltava puristuskiinnitteisiä.

1.6.2.1. Kiristysmutterissa on oltava UNF-kierteitys.

1.6.2.2. Kiristysmutterin tiivistyskartion on oltava sellainen, että siinä on vertikaalinen 45 asteen puolikulma.

1.6.2.3. Liitokset voidaan tehdä kiristysmutterilla tai pikaliittimellä.

1.6.2.4. Pikaliittimellä tehtyjen liitosten on oltava sellaisia, että niitä ei voida irrottaa ilman erityistoimenpiteitä tai siihen tarkoitettuja välineitä.

1.7. Letku ja liitokset

1.7.1. Liitosten rakenteen on oltava sellainen, ettei letkun pinnoitetta tarvitse irrottaa, paitsi jos letkun vahviste on korroosionkestävää materiaalia.

Letkukokoonpanolle on tehtävä ISO 1436 -standardin mukainen syöksyjännitetesti.

1.7.2.1. Letkussa täytyy kiertää testin aikana öljyä, jonka lämpötila on 93 °C ja paine vähintään 3 000 kPa.

1.7.2.2. Letkuun on kohdistettava 150 000 syöksyä.

1.7.2.3. Syöksyjännitetestin jälkeen letkun on kestettävä 1.5.5.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kaasutiiviys

1.7.3.1. Letkukokonaisuuden (letku liittimineen) on kestettävä vuotamatta 3 000 kPa:n kaasupaine viiden minuutin ajan.

1.8. Merkinnät

Jokaisessa letkussa on oltava jäljempänä luetellut, selvästi luettavat ja pysyvät merkeistä, numeroista tai symboleista koostuvat tunnistusmerkinnät, jotka saavat olla enintään 0,5 m:n etäisyydellä toisistaan.

1.8.1.1. Valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki

1.8.1.2. Valmistusvuosi ja -kuukausi

1.8.1.3. Koko ja tyyppi

1.8.1.4. Tunnistusmerkintä ”Nestekaasu, luokka 1”.

1.8.2. Jokaisessa liitoksessa on oltava kokoonpanon tehneen valmistajan tavaramerkki tai kauppanimi.

2. MATALAPAINEKUMILETKUT, LUOKKA 2

2.1. Yleiset vaatimukset

2.1.1. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää 450 kPa:n enimmäiskäyttöpaineen.

2.1.2. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää lämpötilat välillä –25 °C – + 125 °C. Jos käyttölämpötilat ylittävät edellä määritetyt arvot, testauslämpötiloja on mukautettava.

2.2. Letkun rakenne

2.2.1. Letkussa on oltava sisältä sileä putki ja soveltuvasta synteettisestä materiaalista valmistettu pinnoite sekä yksi tai useampia vahvistevälikerroksia.

2.2.2. Vahvistavat välikerrokset on suojattava korroosiolta sopivalla päällysteellä.

Jos vahvistevälikerroksissa käytetään korroosionkestävää materiaalia (kuten ruostumatonta terästä), pinnoitetta ei tarvita.

2.2.3. Vuorauksen ja päällysteen on oltava sileitä, eikä niissä saa olla huokosia, reikiä tai vieraita kappaleita.

Tarkoituksellisesti päällykseen tehtyä reikää ei kuitenkaan katsota viaksi.

2.3. Vuorausta koskevat vaatimukset ja testit

Vetolujuus ja venymä

2.3.1.1. Vetolujuus ja murtovenymä standardin ISO 37 mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 10 MPa ja murtovenymän vähintään 250 prosenttia.

2.3.1.2. N-pentaaninkestävyys standardin ISO 1817 mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-pentaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 20 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 30 prosenttia

Massa saa ilmassa 40 °C:n lämpötilassa 48 tuntia kestäneen säilytyksen jälkeen olla vähentynyt alkuperäiseen arvoon verrattuna enintään 5 prosenttia.

2.3.1.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 168 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

2.4. Pinnoitetta koskevat vaatimukset ja testimenetelmät

2.4.1.1. Vetolujuus ja murtovenymä standardin ISO 37 mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 10 MPa ja murtovenymän vähintään 250 prosenttia.

2.4.1.2. N-heksaaninkestävyys standardin ISO 1817 mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-heksaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 30 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 35 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 35 prosenttia

2.4.1.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 336 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

Otsoninkestävyys

2.4.2.1. Testi on suoritettava standardin ISO 1431/1 mukaisesti.

2.4.2.2. Testikappaleita, joiden on oltava venytetty 20 prosentin venymään, on pidettävä 120 tuntia 40 °C lämpöisessä ilmassa, jonka otsonipitoisuus on 50 osaa/100 miljoonaa.

2.4.2.3. Testikappaleisiin ei saa tulla säröjä.

2.5. Liittimettömiä letkuja koskevat vaatimukset

Kaasutiiviys (läpäisevyys)

2.5.1.1. Letku, jonka vapaa pituus on 1 m, on liitettävä säiliöön, joka on täytetty nestemäisellä propaanilla, jonka lämpötila on 23 ± 2 °C.

2.5.1.2. Testi on suoritettava standardissa ISO 4080 kuvattua menettelyä noudattaen.

2.5.1.3. Letkun seinämän läpi tapahtuvan vuodon määrä saa olla enintään 95 cm3 höyryä letkumetriä kohti 24 tunnin aikana.

Kestävyys alhaisessa lämpötilassa

2.5.2.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 4672–1978, menetelmä B, kuvattua menettelyä noudattaen.

2.5.2.2. Testilämpötila: –25 ± 3 °C

2.5.2.3. Säröjä tai murtumia ei saa syntyä.

Taivutustesti

2.5.3.1. Noin 3,5 metrin pituisen tyhjän letkun on kestettävä seuraavassa kuvattu edestakaisista taivutuksista muodostuva koe murtumatta 3 000 kertaa. Testin jälkeen letkun on kestettävä 2.5.4.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kuva 2

(vain esimerkkinä)

Letkun sisähalkaisija [mm]	Taivutussäde [mm] (Kuva 2)	Keskipisteiden välinen etäisyys [mm] (Kuva 2)
Letkun sisähalkaisija [mm]	Taivutussäde [mm] (Kuva 2)	pystytasossa b	vaakatasossa a
≤ 13	102	241	102
13– 16	153	356	153
16– 20	178	419	178

2.5.3.3. Testauslaite (ks. kuva 2) koostuu teräskehyksestä ja kahdesta puisesta pyörästä, joiden vanneleveys on noin 130 mm.

Pyörien kehissä on oltava letkua ohjaava ura. Uran pohjasta mitatun pyörien säteen on oltava 2.5.3.2 kohdan mukainen.

Molempien pyörien pitkittäissuuntaisten keskitasojen on oltava samassa tasossa vertikaalisesti, ja pyörien keskipisteiden välisen etäisyyden on oltava 2.5.3.2 kohdan mukainen.

Kunkin pyörän on pyörittävä vapaasti napansa ympäri.

Vetomekanismi vetää letkua pyörien yli nopeudella, joka on neljä täyttä kierrosta minuutissa.

2.5.3.4. Letku on asetettava pyörien ympäri S-kirjaimen muotoon (ks. kuva 2).

Koneisto on säädettävä siten, että letku kulkee yhteensä 1,2 m molempiin suuntiin.

Hydraulinen testipaine ja vähimmäismurtumispaineen määrittäminen

2.5.4.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 1402 kuvattua menettelyä noudattaen.

2.5.4.2. Vuotoja ei saa esiintyä, kun käytetään 1 015 kPa:n testipainetta 10 minuutin ajan.

2.5.4.3. Halkeamispaineen on oltava vähintään 1 800 kPa.

2.6. Liittimet

2.6.1. Liittimien on oltava korroosionkestävää materiaalia.

2.6.2. Kun liitin on kiinnitetty paikalleen, sen halkeamispaine ei saa koskaan olla pienempi kuin putken tai letkun halkeamispaine.

Kun liitin on kiinnitetty paikalleen, sen vuotopaine ei saa koskaan olla pienempi kuin putken tai letkun vuotopaine.

2.6.3. Liittimien on oltava puristuskiinnitteisiä.

2.6.4. Liitokset voidaan tehdä kiristysmutterilla tai pikaliittimellä.

2.6.5. Pikaliittimellä tehtyjen liitosten on oltava sellaisia, että niitä ei voida irrottaa ilman erityistoimenpiteitä tai siihen tarkoitettuja välineitä.

2.7. Letku ja liitokset

2.7.1. Liitosten rakenteen on oltava sellainen, ettei letkun pinnoitetta tarvitse irrottaa, paitsi jos letkun vahviste on korroosionkestävää materiaalia.

Letkukokoonpanolle on tehtävä ISO 1436 -standardin mukainen syöksyjännitetesti.

2.7.2.1. Letkussa täytyy kiertää testin aikana öljyä, jonka lämpötila on 93 °C ja paine vähintään 1 015 kPa.

2.7.2.2. Letkuun on kohdistettava 150 000 syöksyä.

2.7.2.3. Syöksyjännitetestin jälkeen letkun on kestettävä 2.5.4.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kaasutiiviys

2.7.3.1. Letkukokonaisuuden (letku liittimineen) on kestettävä vuotamatta 1 015 kPa:n kaasupaine viiden minuutin ajan.

2.8. Merkinnät

2.8.1.1. Valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki

2.8.1.2. Valmistusvuosi ja -kuukausi

2.8.1.3. Koko ja tyyppi

2.8.1.4. Tunnistusmerkintä ”Nestekaasu, luokka 2”.

2.8.2. Jokaisessa liitoksessa on oltava kokoonpanon tehneen valmistajan tavaramerkki tai kauppanimi.

3. SYNTEETTISET KORKEAPAINELETKUT, LUOKKA 1

3.1. Yleiset vaatimukset

3.1.1. Tässä luvussa vahvistetaan nestekaasukäyttöön tarkoitettujen, sisähalkaisijaltaan enintään 10 millimetrin suuruisten synteettisten taipuisien letkujen hyväksyntää koskevat määräykset.

3.1.2. Luvussa käsitellään synteettisten letkujen yleisten ominaisuuksien ja testien lisäksi myös tiettyihin synteettisten letkujen materiaalityyppeihin sovellettavia erittelyjä ja testejä.

3.1.3. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää 3 000 kPa:n enimmäiskäyttöpaineen.

3.1.4. Letkun on oltava rakenteeltaan sellainen, että se kestää lämpötilat välillä –25 °C – + 125 °C. Jos käyttölämpötilat ylittävät edellä määritetyt arvot, testauslämpötiloja on mukautettava.

3.1.5. Sisähalkaisijan on oltava standardin ISO 1307 taulukon 1 mukainen.

3.2. Letkun rakenne

3.2.1. Synteettisessä letkussa on oltava termoplastista materiaalia oleva putki ja soveltuvaa termoplastista materiaalia oleva, öljyn- ja säänkestävä pinnoite, ja sen on oltava vahvistettu yhdellä tai useammalla synteettisellä välikerroksella. Jos vahvistevälikerroksissa käytetään korroosionkestävää materiaalia (kuten ruostumatonta terästä), pinnoitetta ei tarvita.

3.2.2. Vuorauksessa ja päällyksessä saa olla huokosia, reikiä tai vieraita kappaleita.

Tarkoituksellisesti päällykseen tehtyä reikää ei kuitenkaan katsota viaksi.

3.3. Vuorausta koskevat vaatimukset ja testit

Vetolujuus ja venymä

3.3.1.1. Vetolujuus ja murtovenymä ISO 37 -standardin mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 20 MPa ja murtovenymän vähintään 200 prosenttia.

3.3.1.2. N-pentaanin kestävyys ISO 1817 -standardin mukaan seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-pentaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 20 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 30 prosenttia

Massa saa ilmassa 40 °C:n lämpötilassa 48 tuntia kestäneen säilytyksen jälkeen olla vähentynyt alkuperäiseen arvoon verrattuna enintään 5 prosenttia.

3.3.1.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 336 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 35 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

Polyamidi 6 -materiaalin vetolujuus ja venymä

3.3.2.1. Vetolujuus ja murtovenymä standardin ISO 527–2 mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	näytteen tyyppi: tyyppi 1 BA

ii)	vetonopeus 20 mm/min

Materiaalia on ennen testiä vakautettava vähintään 21 päivän ajan 23 °C:n lämpötilassa ja 50 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Vaatimukset:

i)	vetolujuus vähintään 20 MPa

ii)	murtovenymä vähintään 50 prosenttia

3.3.2.2. N-pentaanin kestävyys ISO 1817 -standardin mukaan seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-pentaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 2 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 10 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 10 prosenttia

Massa saa ilmassa 40 °C:n lämpötilassa 48 tuntia kestäneen säilytyksen jälkeen olla vähentynyt alkuperäiseen arvoon verrattuna enintään 5 prosenttia.

3.3.2.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 24 ja 336 tuntia

Vanhenemistestin jälkeen näytteitä on vakautettava vähintään 21 päivän ajan 23 °C:n lämpötilassa ja 50 prosentin suhteellisessa kosteudessa ennen vetolujuustestin suorittamista 3.3.2.1 kohdan mukaisesti.

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos 336 tunnin vanhentamisen jälkeen enintään 35 prosenttia verrattuna 24 tuntia vanhennetun materiaalin vetolujuuteen

ii)	murtovenymän muutos 336 tunnin vanhentamisen jälkeen enintään 25 prosenttia verrattuna 24 tuntia vanhennetun materiaalin murtovenymään

3.4. Pinnoitetta koskevat vaatimukset ja testimenetelmät

3.4.1.1. Vetolujuus ja murtovenymä ISO 37 -standardin mukaisesti. Vetolujuuden on oltava vähintään 20 MPa ja murtovenymän vähintään 250 prosenttia.

3.4.1.2. N-heksaaninkestävyysISO 1817 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-heksaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 30 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 35 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 35 prosenttia

3.4.1.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 336 tuntia

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos enintään 25 prosenttia

ii)	murtovenymän muutos enintään –30 prosenttia ja +10 prosenttia

Otsoninkestävyys

3.4.2.1. Testi on suoritettava standardin ISO 1431/1 mukaisesti.

3.4.2.2. Testikappaleet, jotka on venytettävä 20 prosentin venymään, on altistettava 120 tunnin ajaksi 40-celsiusasteiselle ilmalle, jonka suhteellinen kosteus on 50 prosenttia ±10 prosenttia ja otsonipitoisuus on 50 osaa sadasta miljoonasta.

3.4.2.3. Testikappaleisiin ei saa tulla säröjä.

Polyamidi 6 -materiaalista valmistettua pinnoitetta koskevat vatimukset ja testimenetelmät

3.4.3.1. Vetolujuus ja murtovenymä standardin ISO 527–2 mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	näytteen tyyppi: tyyppi 1 BA

ii)	vetonopeus: 20 mm/min

Materiaalia on ennen testiä vakautettava vähintään 21 päivän ajan 23 °C:n lämpötilassa ja 50 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

Vaatimukset:

i)	vetolujuus vähintään 20 MPa

ii)	murtovenymä vähintään 100 prosenttia

3.4.3.2. N-heksaaninkestävyys ISO 1817 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-heksaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

Vaatimukset:

i)	tilavuuden muutos enintään 2 prosenttia

ii)	vetolujuuden muutos enintään 10 prosenttia

iii)	murtovenymän muutos enintään 10 prosenttia

3.4.3.3. Vanhenemisenkestävyys ISO 188 -standardin mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	lämpötila: 115 °C (testauslämpötila = enimmäiskäyttölämpötila miinus 10 °C)

ii)	altistusaika: 24 ja 336 tuntia

Vanhenemistestin jälkeen näytteitä on vakautettava vähintään 21 päivän ajan ennen 3.3.1.1 kohdan mukaisen vetolujuustestin suorittamista.

Vaatimukset:

i)	vetolujuuden muutos 336 tunnin vanhentamisen jälkeen enintään 20 prosenttia verrattuna 24 tuntia vanhennetun materiaalin vetolujuuteen

ii)	murtovenymän muutos 336 tunnin vanhentamisen jälkeen enintään 50 prosenttia verrattuna 24 tuntia vanhennetun materiaalin murtovenymään

3.5. Liittimettömiä letkuja koskevat vaatimukset

Kaasutiiviys (läpäisevyys)

3.5.1.1. Letku, jonka vapaa pituus on 1 m, on liitettävä säiliöön, joka on täytetty nestemäisellä propaanilla, jonka lämpötila on 23 ± 2 °C.

3.5.1.2. Testi on suoritettava standardissa ISO 4080 kuvattua menettelyä noudattaen.

3.5.1.3. Letkun seinämän läpi tapahtuvan vuodon määrä saa olla enintään 95 cm3 höyryä letkumetriä kohti 24 tunnin aikana.

Kestävyys alhaisessa lämpötilassa

3.5.2.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 4672, menetelmä B, kuvattua menettelyä noudattaen.

3.5.2.2. Testilämpötila: –25 ± 3 °C.

3.5.2.3. Säröjä tai murtumia ei saa syntyä.

Kestävyys korkeassa lämpötilassa

3.5.3.1. Letkun kappale, joka on paineistettu 3 000 kPa:n paineeseen ja jonka pituus on vähintään 0,5 m, on pantava uuniin 125 °C ± 2 °C:n lämpötilaan 24 tunniksi.

3.5.3.2. Letkuun ei saa tulla vuotoja.

3.5.3.3. Testin jälkeen letkun on kestettävä 6 750 kPa:n testipainetta 10 minuutin ajan. Letkuun ei saa tulla vuotoja.

Taivutustesti

Noin 3,5 metrin pituisen tyhjän letkun on kestettävä seuraavassa kuvattu edestakaisista taivutuksista muodostuva koe murtumatta 3 000 kertaa. Testin jälkeen letkun on kestettävä 3.5.5.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kuva 3

(vain esimerkkinä) (a = 102 mm; b = 241 mm)

3.5.4.2. Testauslaite (ks. kuva 3) koostuu teräskehyksestä ja kahdesta puisesta pyörästä, joiden vanneleveys on noin 130 mm.

Pyörien kehissä on oltava letkua ohjaava ura. Uran pohjasta mitatun pyörien säteen on oltava 102 mm.

Molempien pyörien pitkittäissuuntaisten keskitasojen on oltava samassa tasossa vertikaalisesti. Pyörien keskipisteiden välisen etäisyyden on oltava vertikaalisesti 241 mm ja horisontaalisesti 102 mm.

Kunkin pyörän on pyörittävä vapaasti napansa ympäri.

Vetomekanismi vetää letkua pyörien yli nopeudella, joka on neljä täyttä kierrosta minuutissa.

3.5.4.3. Letku on asetettava pyörien ympäri S-kirjaimen muotoon (ks. kuva 3).

Ylemmän pyörän päältä kulkevaan päähän kiinnitetään paino, joka saa letkun painumaan tiiviisti pyöriä vasten. Alemman pyörän ympäri kulkeva osa kiinnitetään vetomekanismiin.

Koneisto on säädettävä siten, että letku kulkee yhteensä 1,2 m molempiin suuntiin.

Hydraulinen testipaine ja vähimmäismurtumispaineen määrittäminen

3.5.5.1. Testi on suoritettava standardissa ISO 1402 kuvattua menettelyä noudattaen.

3.5.5.2. Vuotoja ei saa esiintyä, kun käytetään 6 750 kPa:n testipainetta 10 minuutin ajan.

3.5.5.3. Halkeamispaineen on oltava vähintään 10 000 kPa.

3.6. Liittimet

3.6.1. Liittimien on oltava terästä tai messinkiä, ja niiden pintojen on oltava korroosionkestäviä.

3.6.2. Liittimien on oltava puristuskiinnitteisiä, ja niiden on koostuttava letkuliittimestä tai onteloruuvista. Tiivisteen on oltava nestekaasunkestävä ja täytettävä 3.3.1.2 kohdan vaatimukset.

3.6.3. Onteloruuvin on oltava DIN 7643 -normin mukainen.

3.7. Letku- ja liitinkokonaisuuus

Letkukokoonpanolle on tehtävä ISO 1436 -standardin mukainen syöksyjännitetesti.

3.7.1.1. Letkussa täytyy kiertää testin aikana öljyä, jonka lämpötila on 93 °C ja paine vähintään 3 000 kPa.

3.7.1.2. Letkuun on kohdistettava 150 000 syöksyä.

3.7.1.3. Syöksyjännitetestin jälkeen letkun on kestettävä 3.5.5.2 kohdassa mainittu testipaine.

Kaasutiiviys

3.7.2.1. Letkukokonaisuuden (letku liittimineen) on kestettävä vuotamatta 3 000 kPa:n kaasupaine viiden minuutin ajan.

3.8. Merkinnät

3.8.1.1. Valmistajan kauppanimi tai tavaramerkki

3.8.1.2. Valmistusvuosi ja -kuukausi

3.8.1.3. Koko ja tyyppi

3.8.1.4. Tunnistusmerkintä ”Nestekaasu, luokka 1”.

3.8.2. Jokaisessa liitoksessa on oltava kokoonpanon tehneen valmistajan tavaramerkki tai kauppanimi.

LIITE 10

NESTEKAASUSÄILIÖIDEN HYVÄKSYNTÄÄ KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Tässä liitteessä käytettyjen symbolien ja termien selitykset

Ph	=	hydraulinen testipaine (kPa),
Pr	=	halkeamistestissä mitattu säiliön halkeamispaine (kPa),
Re	=	materiaalistandardin mukainen pienin myötöraja (N/mm2),
Rm	=	materiaalistandardin mukainen vähimmäisvetolujuus (N/mm2),
Rmt	=	tosiasiallinen vetolujuus (N/mm2),
a	=	lieriömäisen vaipan seinämän laskettu vähimmäispaksuus (mm),
b	=	kuperien pohjien laskettu vähimmäispaksuus (mm),
D	=	säiliön nimellinen ulkohalkaisija (mm),
R	=	lieriömäisen standardisäiliön kuperan pohjan sisäsäde (mm),
r	=	lieriömäisen standardisäiliön kuperan pohjan sisätaite (mm),
H	=	säiliön pohjan kuperan osan ulkokorkeus (mm),
h	=	kuperan pohjan lieriömäisen osan korkeus (mm),
L	=	säiliön jännityksenkestävän vaipan pituus (mm),
A	=	lähtömateriaalin venymä (prosentteina),
V0	=	säiliön alkutilavuus hetkellä, jolloin halkeamistestissä lisätään painetta (dm3),
V	=	säiliön lopputilavuus halkeamishetkellä (dm3),
g	=	painovoima (m/s2),
c	=	kulmatekijä,
Z	=	jännityksen pienennyskerroin.

1. TEKNISET VAATIMUKSET

1.1. Tämä liite koskee seuraavia säiliöitä:

LPG-1, metallisäiliöt

LPG-4, komposiittisäiliöt

1.2. Mitat

Kaikkiin mittoihin, joita varten ei ole vahvistettu toleranssia, sovelletaan EN 22768–1 -standardin yleisiä toleransseja.

1.3. Materiaalit

1.3.1. Säiliön jännityksenkestävän vaipan valmistukseen käytetyn materiaalin on oltava euronormissa EN 10120 määriteltyä terästä (muita materiaaleja voidaan kuitenkin käyttää edellyttäen, että säiliöllä on vastaavat turvallisuusominaisuudet, jotka tyyppihyväksynnän myöntävien viranomaisten on varmennettava).

1.3.2. Lähtömateriaalilla tarkoitetaan materiaalia siinä tilassa, jossa se on ennen mitään valmistusprosessiin liittyvää käsittelyä.

1.3.3. Kaikkien säiliörungon osien ja kaikkien siihen hitsattujen osien on oltava valmistettu keskenään yhteensopivista materiaaleista.

1.3.4. Hitsauslisäaineiden on oltava yhteensopivia lähtömateriaalin kanssa siten, että ne muodostavat hitsejä, joiden ominaisuudet vastaavat lähtömateriaalille määriteltyjä ominaisuuksia (EN 288-39).

1.3.5. Säiliön valmistajan on hankittava ja toimitettava seuraavat tiedot:

a)	metallisäiliöiden osalta materiaalianalyysitodistukset;

b)	komposiittisäiliöiden osalta todistukset kemikalien sietokykyä koskevista analyyseistä, jotka liittyvät lisäyksen 6 mukaisesti tehtyihin testeihin;

c)	materiaalin mekaaniset ominaisuudet, kun on kyse paineenalaisten osien valmistukseen käytettävistä teräksistä tai muista materiaaleista.

1.3.6. Tarkastusviranomaisella on oltava mahdollisuus tehdä omia analyysejä. Kyseiset analyysit on tehtävä joko säiliön valmistajalle toimitetuista materiaaleista otetuista näytteistä tai valmiista säiliöistä.

1.3.7. Valmistajan on annettava tarkastusviranomaisen käyttöön hitsien lähtömateriaalien ja hitsauslisäaineiden metallurgisten ja mekaanisten testien ja analyysien tulokset sekä kuvaus hitsausmenetelmistä ja -prosesseista, joita voidaan pitää edustavina valmistuksen aikana tehtyjen hitsien osalta.

1.4. Nimellislämpötilat ja -paineet

1.4.1. Nimellislämpötila

Säiliön nimelliskäyttölämpötilan on oltava –20 °C– 65 °C. Edellä mainitut lämpötilat ylittäviin äärimmäisiin käyttölämpötiloihin sovelletaan erityisiä testausolosuhteita, joista on sovittava toimivaltaisen viranomaisen kanssa.

1.4.2. Nimellispaine

Säiliön nimelliskäyttöpaineen on oltava 3 000 kPa.

1.5. Vain metallisäiliöille tehtävässä lämpökäsittelyssä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

1.5.1. Lämpökäsittely on suoritettava säiliön osille tai kokonaiselle säiliölle.

1.5.2. Niille säiliön osille, joiden muodonmuutos on yli 5 prosenttia, on tehtävä seuraava lämpökäsittely: hehkutus.

Säiliöille, joiden seinämän paksuus on ≥ 5 mm, on tehtävä seuraava lämpökäsittely:

1.5.3.1. kuumavalssattu ja hehkutettu materiaali: jännityksenpoisto tai hehkutus,

1.5.3.2. muu materiaali: hehkutus.

1.5.4. Valmistajan on ilmoitettava käytetty lämpökäsittelymenetelmä.

1.5.5. Valmiin säiliön paikallisesti rajattu lämpökäsittely ei ole sallittua.

1.6. Paineenalaisia osia koskevat laskelmat

Metallisäiliöiden paineenalaisia osia koskevat laskelmat

Säiliöiden lieriömäisen vaipan seinämän paksuus ei saa olla alle paksuuden, joka lasketaan seuraavalla kaavalla:

1.6.1.1.1. Säiliöt, joissa ei ole pitkittäissaumoja:

Formula

1.6.1.1.2. Säiliöt, joissa on pitkittäissaumoja:

Formula

z = 0,85, jolloin valmistajan on läpivalaistava jokainen saumojen leikkauskohta sekä 100 m:n pituudelta siihen rajoittuva pitkittäissauma ja 50 mm:n pituudelta (25 mm leikkauskohdan molemmin puolin) siihen rajoittuva kehäsauma.

Tämä testi on tehtävä jokaisen koneen osalta kunkin työvuorojakson alussa ja lopussa jatkuvassa tuotannossa.

ii)

z = 1, jolloin on läpivalaistava kohdistetusti jokainen saumojen leikkauskohta sekä 100 mm:n pituudelta siihen rajoittuva pitkittäissauma ja 50 mm:n pituudelta (25 mm leikkauskohdan molemmin puolin) siihen rajoittuva kehäsauma.

Tämä testi on tehtävä 10 prosentille säiliötuotannosta, ja testattavat säiliöt valitaan sattumanvaraisesti. Jos näissä läpivalaisutesteissä paljastuu 2.4.1.4 kohdassa määriteltyjä vikoja, joita ei voida hyväksyä, on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet kyseessä olevan tuotantoerän tutkimiseksi ja vikojen poistamiseksi.

Pohjien mitat ja niitä koskevat laskelmat (ks. kuvat tämän liitteen lisäyksessä 4)

1.6.1.2.1. Säiliön pohjien on oltava yksiosaisia ja koveria paineen suuntaan ja muodoltaan joko toroidisia tai elliptisiä (lisäyksessä 5 annetaan esimerkkejä).

1.6.1.2.2. Säiliön pohjien on täytettävä seuraavat ehdot:

Toroidiset pohjat

samanaikaiset raja-arvot:

0,003 D ≤ b ≤ 0,08 D
r ≥ 0,1 D
R ≤ D
H ≥ 0,18 D
r ≥ 2 b
h ≥ 4 b
h ≤ 0,15 D	(ei sovelleta tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa kuvassa 2a esitettyihin säiliöihin)

Elliptiset pohjat

samanaikaiset raja-arvot:

0,003 D ≤ b ≤ 0,08 D
H ≥ 0,18 D
h ≥ 4 b
h ≤ 0,15 D	(ei sovelleta tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa kuvassa 2a esitettyihin säiliöihin)

1.6.1.2.3. Näiden ulkonevien pohjien paksuus ei saa kokonaisuudessaan olla alle paksuuden, joka lasketaan seuraavalla kaavalla:

Formula

Täyspohjien osalta käytettävä kulmatekijä C annetaan tämän liitteen lisäyksen 4 taulukossa ja kaavioissa.

Pohjien lieriömäisen reunan seinämäpaksuus ei saa olla pienempi kuin vaipan pienin seinämäpaksuus tai poiketa siitä yli 15 prosenttia.

1.6.1.3. Lieriömäisen osan ja ulkonevan pohjan nimellinen seinämäpaksuus ei saa missään olosuhteissa olla pienempi kuin

Formula

vähimmäispaksuuden ollessa 1,5 mm.

1.6.1.4. Säiliön vaippa voi koostua yhdestä, kahdesta tai kolmesta osasta. Jos vaippa koostuu kahdesta tai kolmesta osasta, pitkittäissaumoja on siirrettävä/kierrettävä matkalta, joka on vähintään 10 kertaa säiliön seinämän paksuus (10 × a). Pohjien on oltava yksiosaisia ja kuperia.

1.6.2. Komposiittisäiliöiden paineenalaisia osia koskevat laskelmat

Säiliön jännitykset on laskettava kunkin säiliötyypin osalta. Laskelmissa käytettävät paineet ovat nimellispaine ja murtumistestipaine. Laskelmissa on käytettävä soveltuvia analyysitekniikoita, joilla osoitetaan jännityksen jakautuminen säiliön eri kohtiin.

1.7. Valmistus ja työn laatu

Yleiset vaatimukset

1.7.1.1. Valmistajan on osoitettava sopivaa laadunvalvontajärjestelmää soveltamalla, että sillä on jatkuvasti käytössä sellaiset valmistuslaitteet ja -menetelmät, joilla voidaan varmistaa, että tuotetut säiliöt täyttävät tämän liitteen vaatimukset.

1.7.1.2. Valmistajan on varmistettava riittävällä valvonnalla, että säiliöiden valmistukseen käytettävissä lähtömateriaaleissa ja puristetuissa osissa ei ole vikoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan säiliöiden turvallisen käytön.

Paineenalaiset osat

1.7.2.1. Valmistajan on määriteltävä käytetyt hitsausmenetelmät ja -prosessit sekä tuotannon aikana tehtävät tarkastukset.

1.7.2.2. Tekniset hitsausvaatimukset

Päittäishitsit on toteutettava automaattisella hitsausprosessilla.

Jännityksenkestävän vaipan päittäishitsit eivät saa sijaita alueella, jossa on profiilinmuutoksia.

Kulmahitsejä ei saa sijoittaa päällekkäin päittäishitsien kanssa, ja niiden on oltava vähintään 10 mm:n päässä päittäishitseistä.

Säiliön vaipan osia yhdistävien hitsien on täytettävä seuraavat ehdot (ks. tämän liitteen lisäyksessä 1 esimerkkeinä esitetyt kuvat):

pitkittäissauma: kyseinen hitsi toteutetaan päittäishitsinä seinämän materiaalin poikkileikkauksen koko laajuudelta,

kehäsauma:

kyseisen hitsi toteutetaan päittäishitsinä seinämän materiaalin poikkileikkauksen koko laajuudelta. Porrastettu päittäisliitos katsotaan erityistyyppiseksi päittäishitsiksi,

tapitetun venttiililevyn tai -renkaan hitsit on toteutettava lisäyksessä 1 olevan kuvan 3 mukaisesti.

Hitsin, jolla säiliöön kiinnitetään laippa tai tuet, on oltava joko päittäis- tai kulmahitsi.

Hitsattavat kiinnitystuet on hitsattava samalla tavalla kuin kehäsaumat. Hitsien on oltava tarpeeksi vahvoja, jotta ne kestävät tärinää, jarrutustoimintoja ja vähintään 30 g:n ulkoisia voimia kaikissa suunnissa.

Päittäishitsien saumapintojen välinen poikkeama ei saa olla yli viidennes seinämien paksuudesta (1/5 a).

1.7.2.3. Hitsien tarkastus

Valmistajan on varmistettava, että hitseissä on aukoton tunkeuma ilman poikkeamisia hitsisaumasta ja että niissä ei ole vikoja, jotka ovat omiaan vaarantamaan säiliöiden turvallisen käytön.

Kaksiosaisten säiliöiden osalta on tehtävä läpivalaisutesti kehäpäittäishitseille yli 100 mm:n pituudelta lukuun ottamatta hitsejä, jotka vastaavat tämän liitteen lisäyksen 1 sivulla 1 esitettyä porrastettua päittäisliitosta. Läpivalaisutesti tehdään yhdelle säiliölle, joka valitaan kunkin tuotantojakson alussa ja lopussa jatkuvassa tuotannossa, ja myös ensimmäiselle hitsatulle säiliölle, jos tuotanto keskeytetään yli 12 tunniksi.

1.7.2.4. Epäpyöreys

Säiliön lieriömäisen vaipan epäpyöreyden on oltava rajoitettu siten, että saman poikkileikkauksen suurimman ja pienimmän ulkohalkaisijan välinen ero on enintään 1 prosentti kyseisten halkaisijoiden keskiarvosta.

Varusteet

1.7.3.1. Kiinnikkeet on valmistettava ja kiinnitettävä säiliön runkoon siten, ettei aiheuteta vaarallisia jännityskeskittymiä tai edistetä veden kerääntymistä.

1.7.3.2. Säiliön jalustan on oltava riittävän vahva ja valmistettu metallista, joka sopii yhteen säiliössä käytetyn teräslaadun kanssa. Jalustan muodon on annettava säiliölle riittävä vakaus.

Jalustan yläreuna on hitsattava säiliöön siten, ettei edistetä veden kerääntymistä ja ettei vettä pääse jalustan ja säiliön väliin.

1.7.3.3. Säiliöihin on kiinnitettävä viitemerkki niiden virheettömän asennuksen varmistamiseksi.

1.7.3.4. Mahdolliset tunnistuskilvet on kiinnitettävä jännityksenkestävään vaippaan, eikä niitä pidä voida irrottaa. Korroosion ehkäisemiseksi on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet.

1.7.3.5. Säiliöön on oltava mahdollista asentaa kaasutiivis kotelo tai vastaava suojavaruste säiliön apulaitteiden suojaksi.

1.7.3.6. Tukien valmistuksessa voidaan käyttää mitä tahansa muuta materiaalia edellyttäen, että sen vahvuus on taattu ja että säiliön pohjan korroosioriskiä ei ole.

Palontorjunta

1.7.4.1. Säiliötyyppiä edustavalle säiliölle, kaikille siihen kiinnitetyille apulaitteille sekä mahdollisille lisäeristyksille tai suojamateriaaleille on tehtävä tämän liitteen 2.6 kohdassa määritelty roviotesti.

2. TESTIT

Taulukoissa 1 ja 2 esitetään yhteenveto testeistä, joita nestekaasusäiöille on tehtävä prototyyppivaiheessa sekä tuotannon aikana säiliön tyypin mukaan. Kaikki testit on tehtävä ympäristön lämpötilassa 20 ± 5 °C, ellei toisin mainita.

Taulukko 1

Yhteenveto metallisäiliöille tehtävistä testeistä

Testi	Testaus tuotanto erittäin	Hyväksyntää varten testattavien säiliöiden lukumäärä	Testin kuvaus
Vetolujuustesti	1/erä	2 (1)	Ks. kohta 2.1.2.2.
Taivutustesti	1/erä	2 (1)	Ks. kohta 2.1.2.3.
Murtumistesti		2	Ks. kohta 2.2.
Hydraulinen testi	Kukin säiliö	100 %	Ks. kohta 2.3.
Roviotesti		1	Ks. kohta 2.6.
Radiografinen tutkimus	1/erä	100 %	Ks. kohta 2.4.1.
Makroskooppinen tutkimus	1/erä	2 (1)	Ks. kohta 2.4.2.
Hitsien tarkastus	1/erä	100 %	Ks. kohta 1.7.2.3.
Säiliön osien silmämääräinen tarkastus	1/erä	100 %

Huom. 1: Tyyppihyväksyntää varten on toimitettava kuusi säiliötä.

Huom. 2: Yhdestä prototyypistä on määriteltävä säiliön tilavuus ja säiliön kunkin osan seinämäpaksuus.

Taulukko 2

Yhteenveto komposiittisäiliöille tehtävistä testeistä.

Testi	Testaus tuotanto erittäin	Hyväksyntää varten testattavien säiliöiden lukumäärä	Testin kuvaus
Murtumistesti	1/erä	3	Ks. kohta 2.2.
Hydraulinen testi	Kukin säiliö	Kaikki säiliöt	Ks. kohta 2.3.
Paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa	1/5 erää	3	Ks. kohta 2.3.6.1.
Paineenvaihtelutesti korkeassa lämpötilassa		1	Ks. kohta 2.3.6.2.
Ulkoinen tiiviystesti		1	Ks. kohta 2.3.6.3.
Läpäisevyystesti		1	Ks. kohta 2.3.6.4.
Nestekaasulla tehtävä paineenvaihtelutesti		1	Ks. kohta 2.3.6.5.
Viruminen korkeassa lämpötilassa		1	Ks. kohta 2.3.6.6.
Roviotesti		1	Ks. kohta 2.6.
Iskutesti		1	Ks. kohta 2.7.
Pudotustesti		1	Ks. kohta 2.8.
Istukan vääntötesti		1	Ks. kohta 2.9.
Happotesti		1	Ks. kohta 2.10.
Ultraviolettitesti		1	Ks. kohta 2.11.

2.1. Mekaaniset testit

Yleiset vaatimukset

Testaustiheys

2.1.1.1.1. Metallisäiliöiden testaustiheys on yksi säiliö erää kohti tuotannon aikana sekä tyyppitestaus taulukon 1 mukaisesti.

Testikappaleet, jotka eivät ole tasaisia, on tasoitettava kylmämenetelmällä.

Hitsin sisältävissä testikappaleissa hitsi on työstettävä ylimääräisen materiaalin poistamiseksi.

Metallisäiliöille tehdään taulukossa 1 luetellut testit.

Sellaisista säiliöistä, joissa on vain yksi kehäsauma (kaksi osaa), testikappaleet on otettava lisäyksessä 2 olevassa kuvassa 1 osoitetuista paikoista.

Sellaisista säiliöistä, joissa on sekä pitkittäis- että kehäsaumoja (kolme tai useampia osia), testikappaleet on otettava lisäyksessä 2 olevassa kuvassa 2 osoitetuista paikoista.

2.1.1.1.2. Komposiittisäiliöiden testaustiheys on seuraava:

a)	Tuotannon aikana: yksi säiliö erää kohti

b)	Tyyppitestauksessa taulukon 2 mukaisesti

2.1.1.2. Kaikki mekaaniset testit, joilla tarkistetaan säiliön jännityksenkestävien vaippojen lähtömetallin ja hitsien ominaisuudet, on suoritettava valmiista säiliöistä otetuille testikappaleille.

Testityypit ja testitulosten arviointi

Kullekin näytesäiliölle tehdään seuraavat testit:

2.1.2.1.1. Pitkittäis- ja kehäsaumoja sisältävien säiliöiden (kolme osaa) testauksessa käytetään testikappaleita, jotka on otettu tämän liitteen lisäyksessä 2 olevassa kuvassa 1 osoitetuista kohdista, ja testit ovat seuraavat:

a)	yksi vetolujuustesti lähtömateriaalille; testikappale on otettava pitkittäissuuntaisesti (jos tämä ei ole mahdollista, se voidaan ottaa kehän suuntaisesti),

b)	yksi vetolujuustesti pohjaosan lähtömateriaalille,

c)	yksi vetolujuustesti kohtisuorassa pitkittäissaumaan nähden,

d)	yksi vetolujuustesti kohtisuorassa kehäsaumaan nähden,

e)	yksi taivutustesti pitkittäissaumalle sisäpinnan ollessa jännityksessä,

f)	yksi taivutustesti pitkittäissaumalle ulkopinnan ollessa jännityksessä,

g)	yksi taivutustesti kehäsaumalle sisäpinnan ollessa jännityksessä,

h)	yksi taivutustesti kehäsaumalle ulkopinnan ollessa jännityksessä, ja

i)	yksi hitsin makroskooppinen testi,

(m1, m2) vähintään kaksi makroskooppista testiä venttiili-istukan tai -levyn poikkileikkaukselle, jos säiliössä on jäljempänä 2.4.2 kohdassa tarkoitettuja sivuseinämään kiinnitettyjä venttiilejä.

2.1.2.1.2. Vain kehäsaumoja sisältävien säiliöiden (kaksi osaa) testauksessa käytetään testikappaleita, jotka on otettu tämän liitteen lisäyksessä 2 olevissa kuvissa 2a ja 2b osoitetuista kohdista, ja testit ovat seuraavat:

Edellä 2.1.2.1.1 kohdassa tarkoitetut testit lukuun ottamatta c, e ja f alakohtaa, joita ei sovelleta. Lähtömateriaalin vetolujuustestin testikappale on otettava edellä olevan 2.1.2.1.1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti.

2.1.2.1.3. Testikappaleet, jotka eivät ole riittävän tasaisia, on tasoitettava kylmäpuristusmenetelmällä.

2.1.2.1.4. Kaikissa hitsin sisältävissä testikappaleissa hitsi on työstettävä ylimääräisen materiaalin tasoittamiseksi.

Vetolujuustesti

Vetolujuustesti lähtömetallille

2.1.2.2.1.1. Vetolujuustesti on tehtävä euronormien EN 876, EN 895 ja EN 10002–1 mukaisesti.

2.1.2.2.1.2. Myötörajalle, vetolujuudelle ja murtovenymälle määritettyjen arvojen on oltava tämän liitteen 1.3 kohdassa vahvistettujen metallin ominaisuuksien mukaiset.

Vetolujuustesti hitsisaumoille

2.1.2.2.2.1. Testi on tehtävä kohtisuorassa saumoihin nähden testikappaleelle, joka on leveydeltään kavennettu 25 millimetriin, pituudelta, joka ulottuu 15 millimetrin etäisyydelle sauman reunoista tämän liitteen lisäyksessä 3 olevan kuvan 2 mukaisesti.

Tämän keskiosan molemmin puolin testikappaleen on oltava asteittain levenevä.

2.1.2.2.2.2. Saadun vetolujuusarvon on oltava standardin EN 10120 vähimmäisvaatimusten mukainen.

Taivutustesti

2.1.2.3.1. Taivutustesti on tehtävä standardien ISO 7438:2000 ja ISO 7799:2000 sekä euronormin EN 910 mukaisesti hitsatuille osille. Taivutustesti on tehtävä sekä sisäpinta jännitettynä että ulkopinta jännitettynä.

2.1.2.3.2. Taivutettaessa testikappaletta taivutusvastimen ympäri testikappaleeseen ei saa tulla murtumia sisäreunojen välisen etäisyyden ollessa enintään taivutusvastimen halkaisija + 3a (ks. tämän liitteen lisäyksessä 3 oleva kuva 1).

2.1.2.3.3. Taivustusvastimen halkaisijan ja testikappaleen paksuuden välinen suhde (n) ei saa ylittää seuraavassa taulukossa annettuja arvoja:

Tosiasiallinen vetolujuus Rt (N/mm2)	Arvo (n)
enintään 440	2
yli 440 ja enintään 520	3
yli 520	4

Vetolujuus- ja taivutustestien uusiminen

2.1.2.4.1. Vetolujuus- ja taivutustestit voidaan toistaa. Toinen testi on tehtävä kahdelle samasta säiliöstä otetulle testikappaleelle.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.2. Murtotesti hydraulisessa paineessa

Koeolosuhteet

Säiliöissä, joille tehdään tämä testi, on oltava paineenalaiseen säiliön osaan kiinnitettäviksi tarkoitetut merkinnät.

2.2.1.1. Hydraulisessa paineessa suoritettava murtotesti on tehtävä laitteilla, joiden avulla painetta voidaan lisätä tasaisesti säiliön murtumiseen saakka ja tallentaa paineessa tapahtuvat muutokset. Enimmäisvirtaama ei saa testin aikana olla suurempi kuin 3 prosenttia säiliön kapasiteetista minuutissa.

Testin tulkinta

Murtotestin tulokset on tulkittava seuraavin kriteerein:

2.2.2.1.1. Metallisäiliön tilavuuden lisääntyminen = paineen lisääntymisen alkamishetken ja murtumishetken välillä käytetyn vesimäärän tilavuus.

2.2.2.1.2. Murtuman ja sen reunojen muodon tutkiminen

2.2.2.1.3. Murtumispaine

Testin hyväksymisehdot

2.2.3.1. Mitattu halkeamispaine (Pr) ei saa missään olosuhteisssa olla pienempi kuin 2,25×3 000 = 6 750 kPa.

2.2.3.2. Metallisäiliölle ominainen tilavuuden muutos murtumishetkellä ei saa olla pienempi kuin

20 prosenttia, jos metallisäiliön pituus on halkaisijaa suurempi,

17 prosenttia, jos metallisäiliön pituus on pienempi tai yhtä suuri kuin halkaisija,

8 prosenttia, jos on kyse lisäyksen 5 sivulla 1 olevissa kuvissa A, B ja C esitetyistä metallisista erikoissäiliöistä.

Murtotesti ei saa aiheuttaa säiliön pirstoutumista.

2.2.3.3.1. Pääasiallisessa murtumassa ei saa olla haurautta, ts. murtuman reunat eivät saa olla säteittäisiä vaan niiden on muodostettava kulma diametraaliseen tasoon nähden ja niiden poikkileikkauksen on oltava supistunut koko niiden paksuudelta.

2.2.3.3.2. Metallisäiliön murtuma ei saa paljastaa metallista johtuvaa vikaa. Sauman on oltava vähintään yhtä vahva ja mieluummin vahvempi kuin alkuperäinen metalli.

Komposiittisäiliöiden osalta murtuma ei saa paljastaa mitään rakenteellisia vikoja.

2.2.3.4. Murtotestin uusiminen

Murtotesti voidaan toistaa. Toinen murtotesti on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.3. Hydraulinen testi

2.3.1. Hyväksyttäväksi toimitettua säiliötyyppiä edustavien säiliöiden on (ilman apulaitteita mutta poistoaukot suljettuina) kestettävä 3 000 kPa:n sisäinen hydraulinen paine ilman vuotoja tai pysyvää muodonmuutosta seuraavien vaatimusten mukaisesti:

2.3.2. Säiliön vesipainetta on lisättävä tasaisesti, kunnes saavutetaan 3 000 kPa:n testipaine.

2.3.3. Testipainetta on ylläpidettävä säiliössä niin kauan, että voidaan varmistaa, ettei paine vähene ja että säiliö on tiivis.

2.3.4. Säiliössä ei saa testin jälkeen olla merkkejä pysyvästä muodonmuutoksesta.

2.3.5. Kaikki testatut säiliöt, jotka eivät läpäise testiä, on hylättävä.

Komposiittisäiliöille tehtävät hydrauliset lisätestit

Paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa

2.3.6.1.1. Testin suorittaminen

Valmiille säiliölle tehdään enintään 20 000 paineistusjaksoa seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)	Testattava säiliö täytetään syövyttämättömällä nesteellä, kuten öljyllä, inhibitoidulla vedellä tai glykolilla.

b)	Säiliön painetta jaksotetaan enintään 300 kPa:sta vähintään 3 000 kPa:han nopeudella, joka on korkeintaan 10 jaksoa minuutissa. Jakso toistetaan vähintään 10 000 kertaa, ja jaksotusta jatketaan sitten 20 000:teen saakka tai siihen asti, kunnes tapahtuu vuoto ennen murtumaa.

c)	Vioittumista edeltävä jaksojen määrä ja vian alkamispaikan sijainti on kirjattava.

2.3.6.1.2. Testin tulkinta

Säiliö ei saa vuotaa ennen kuin 10 000 jaksoa on suoritettu.

Kun 10 000 jaksoa on suoritettu, säiliö voi vuotaa ennen murtumista.

2.3.6.1.3. Testin uusiminen

Paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

Paineenvaihtelutesti korkeassa lämpötilassa

2.3.6.2.1. Testin suorittaminen

Valmiille säiliöille tehdään seuraava paineenvaihtelutesti, ja siinä ei saa ilmetä merkkejä murtumista, vuodoista tai kuitujen purkautumisesta:

a)	Testattava säiliö täytetään syövyttämättömällä nesteellä, kuten öljyllä, inhibitoidulla vedellä tai glykolilla.

b)	Säiliötä vakautetaan 48 tunnin ajan nollapaineessa, 65 °C:n lämpötilassa ja vähintään 95 prosentin suhteellisessa kosteudessa.

c)	Säiliölle tehdään 3 600 hydrostaattista paineistusjaksoa korkeintaan nopeudella 10 jaksoa minuutissa enintään 300 kPa:sta vähintään 3 000 kPa:han 65 °C:n läpötilassa ja 95 prosentin kosteudessa.

Korkeassa lämpötilassa tehdyn paineenvaihtelutestin jälkeen säiliöille tehdään ulkoinen tiiviystesti, jonka jälkeen ne paineistetaan hydrostaattisesti murtumiseen asti murtotestimenettelyn mukaisesti.

2.3.6.2.2. Testin tulkinta

Säiliön on täytettävä 2.3.6.3 kohdassa vahvistetut ulkoista tiiviystestiä koskevat vaatimukset.

Säiliön murtopaineen on oltava vähintään 85 prosenttia murtopaineesta.

2.3.6.2.3. Testin uusiminen

Paineenvaihtelutesti korkeassa lämpötilassa voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

Ulkoinen tiiviystesti

2.3.6.3.1. Testin suorittaminen

Säiliö, jossa on 3 000 kPa:n paine, upotetaan saippuaveteen vuotojen havaitsemiseksi (kuplatesti).

2.3.6.3.2. Testin tulkinta

Säiliössä ei saa ilmetä lainkaan vuotoa.

2.3.6.3.3. Testin uusiminen

Ulkoinen tiiviystesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon. Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

Läpäisevyystesti

2.3.6.4.1. Testin suorittaminen

Kaikki testit suoritetaan 40 °C:n lämpötilassa säiliölle, joka on täytetty kaupan olevalla propaanilla 80 prosenttiin vesitilavuudestaan.

Testiä jatketaan vähintään 8 viikon ajan kunnes vakaa läpäisevyys voidaan havaita vähintään 500 tunnin ajan.

Sitten mitataan säiliön painon vähenemisnopeus.

Massan pieneneminen on kirjattava kaavioon päivien lukumäärän mukaan.

2.3.6.4.2. Testin tulkinta

Massan pienenemisnopeuden on oltava alle 0,15 g/h.

2.3.6.4.3. Testin uusiminen

Läpäisevyystesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon. Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

Nestekaasulla tehtävä paineenvaihtelutesti

2.3.6.5.1. Testin suorittaminen

Säiliölle, joka on läpäissyt hyväksytysti läpäisevyystestin, tehdään paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa tämän liitteen 2.3.6.1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

Säiliö leikataan poikki ja vuorauksen ja istukan välinen liitoskohta tarkastetaan.

2.3.6.5.2. Testin tulkinta

Säiliön on täytettävä ympäröivässä lämpötilassa tehtävän paineenvaihtelutestin vaatimukset.

Säiliön vuorauksen ja istukan välisen liitoskohdan tarkastuksessa ei saa ilmetä merkkejä vioittumisesta, kuten väsymissäröjä tai staattisen varauksen purkautumista.

2.3.6.5.3. Testin uusiminen

Nestekaasulla tehtävä paineenvaihtelutesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

Virumistesti korkeassa lämpötilassa

2.3.6.6.1. Yleistä

Tämä testi tehdään vain komposiittisäiliöille, joiden hartsimassan lasiutumislämpötila (TG) on pienempi kuin nimellislämpötila +50 °C.

2.3.6.6.2. Testin suorittaminen

Yksi valmis säiliö on testattava seuraavasti:

Säiliö paineistetaan 3 000 kPa:n paineeseen ja pidetään lämpötilassa, joka määritellään taulukon mukaisesti testausajan perusteella.

Taulukko 3:

Korkeassa lämpötilassa tehtävän virumistestin testauslämpötila.

T (°C)	Altistusaika (h)
100	200
95	350
90	600
85	1 000
80	1 800
75	3 200
70	5 900
65	11 000
60	21 000

b)	Säiliölle tehdään ulkoinen tiiviystesti.

2.3.6.6.3. Testin tulkinta

Suurin sallittu tilavuuden kasvu on 5 prosenttia. Säiliön on täytettävä tämän liitteen 2.4.3 kohdan mukaisen ulkoisen tiiviystestin ja 2.2 kohdan mukaisen murtotestin vaatimukset.

2.3.6.6.4. Testin uusiminen

Virumistesti korkeassa lämpötilassa voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.4. Ainetta rikkomaton koestus

Radiografinen tutkimus

2.4.1.1. Saumat on läpivalaistava ISO R 1106 -eritelmän mukaisesti noudattaen luokitusta B.

2.4.1.2. Käytettäessä johdinilmaisinta näkyvissä olevan johtimen pienin halkaisija saa olla enintään 0,10 mm.

Käytettäessä porrastettua ja rei'itettyä ilmaisinta pienimmän näkyvissä olevan reiän halkaisija saa olla enintään 0,25 mm.

2.4.1.3. Saumojen läpivalaisun tulokset on arvioitava alkuperäisten filmien perusteella ISO 2504 -standardin 6 kohdassa suositetun käytännön mukaisesti.

Seuraavia vikoja ei saa esiintyä:

Murtumat, puutteelliset saumat tai sauman riittämätön tunkeuma.

2.4.1.4.1. Jos säiliön seinämän paksuus on ≥ 4 mm, seuraavat sulkeumat katsotaan hyväksyttäviksi:

kaasusulkeumat, joiden suuruus on enintään a/4 mm

kaasusulkeumat, joiden koko on suurempi kuin a/4 mm mutta enintään a/3 mm ja jotka ovat yli 25 mm:n etäisyydellä muista kaasusulkeumista, joiden koko on suurempi kuin a/4 mm mutta enintään a/3 mm

pitkänomaiset sulkeumat tai rivimäiset pyöreiden sulkeumien ryhmät, joiden edustama pituus (sauman pituudelta, joka on 12a) on enintään 6 mm

kaasusulkeumat miltä tahansa 100 m:n saumanpituudelta, kun kaikkien sulkeumakuvioiden yhteenlaskettu pinta-ala on enintään 2a mm2.

2.4.1.4.2. Jos säiliön seinämän paksuus on < 4 mm, seuraavat sulkeumat katsotaan hyväksyttäviksi:

kaasusulkeumat, joiden suuruus on enintään a/2 mm

kaasusulkeumat, joiden koko on suurempi kuin a/2 mm mutta enintään a/1,5 mm ja jotka ovat yli 25 mm:n etäisyydellä muista kaasusulkeumista, joiden koko on suurempi kuin a/2 mm mutta enintään a/1,5 mm

pitkänomaiset sulkeumat tai rivimäiset pyöreiden sulkeumien ryhmät, joiden edustama pituus (sauman pituudelta, joka on 12a) on enintään 6 mm

kaasusulkeumat miltä tahansa 100 m:n saumanpituudelta, kun kaikkien sulkeumakuvioiden yhteenlaskettu pinta-ala on enintään 2a mm2.

2.4.2. Makroskooppinen tutkimus

Sauman täyden poikkileikkauksen makrorakennetutkimuksen on osoitettava täydellinen yhteensulaminen pinnalla, jota on käsitelty jollain makropreparaatin hapolla, eikä siinä saa ilmetä mitään kokoonpanovikaa tai merkittävää sulkeumaa tai muita puutteellisuuksia.

Jos asiasta on epäilystä, alueesta on tehtävä mikroskooppinen tutkimus.

2.5. Sauman ulkopuolen tarkastus metallisäiliöissä

2.5.1. Tämä tutkimus tehdään, kun sauma on valmis.

Tutkittavan saumapinnan on oltava hyvin valaistu, eikä siinä saa olla rasvaa, pölyä, hilsettä eikä minkäänlaista suojapinnoitetta.

2.5.2. Hitsausmetallin ja lähtömetallin yhteensulautumisen on oltava sileä ja syöpymätön. Hitsatussa pinnassa ja seinämään rajoittuvassa pinnassa ei saa olla murtumia, lovia eikä huokoisia kohtia. Hitsatun pinnan on oltava tasainen ja sileä. Jos on käytetty päittäishitsiä, ylimääräinen paksuus ei saa olla suurempi kuin 1/4 sauman leveydestä.

2.6. Roviotesti

2.6.1. Yleistä

Roviotestin tarkoituksena on osoittaa, että rakennesuunnitelmassa määritellyllä palosuojausjärjestelmällä varustettu säiliö ei murru, kun se testataan määritellyissä palo-olosuhteissa. Valmistajan on kuvailtava koko palosuojausjärjestelmän käyttäytyminen mukaan luettuna paineen suunniteltu lasku ilmanpaineeseen. Tämän testin vaatimusten katsotaan täyttyvän kaikkien sellaisten säiliöiden osalta, joiden seuraavat ominaisuudet ovat samat kuin kantasäiliöllä:

a)	sama tyyppihyväksynnän haltija,

b)	sama muoto (lieriö, erikoismuoto),

c)	sama materiaali,

d)	sama tai suurempi seinämäpaksuus,

e)	sama tai pienempi läpimitta (lieriömäiset säiliöt),

f)	sama tai pienempi korkeus (erikoismuotoiset säiliöt),

g)	sama tai pienempi ulkopinta-ala,

h)	samat säiliöön kiinnitetyt apulaitteet (2).

2.6.2. Säiliön asettelu

a)	Säiliö asetetaan valmistajan tarkoittamaan asentoon siten, että säiliön pohja on noin 100 mm tulenlähteen yläpuolella.

b)	Testissä on käytettävä suojusta, joka estää liekin suoran kosketuksen varoketulppaan (paineenrajoituslaite). Suojus ei saa olla kosketuksessa varoketulppaan.

c)	Jos jokin venttiili, liitoskappale tai putki, joka ei kuulu suunnitelmassa tarkoitettuun palonsuojajärjestelmään, vioittuu testin aikana, tulos mitätöidään.

d)	Säiliöt, joiden pituus on pienempi kuin 1,65 m: Säiliön keskikohta on sijoitettava tulenlähteen keskikohdan yläpuolelle.

Säiliöt, joiden pituus on yhtä suuri tai suurempi kuin 1,65 m: Jos säiliöön on asennettu paineenrajoituslaite toiselle puolelle, tulenlähde on sijoitettava niin, että sen alkukohta on säiliön vastakkaisella puolella. Jos säiliöön on asennettu paineenrajoituslaitteet molemmille puolille tai useampaan kuin yhteen kohtaan säiliön kyljessä, tulenlähteen keskikohta on asetettava niiden paineenrajoituslaitteiden puoliväliin, jotka ovat horisontaalisesti kauimpana toisistaan.

2.6.3. Tulenlähde

Tasaisella 1,65 m:n pituisella tulenlähteellä huolehditaan siitä, että liekit koskettavat kaasupullon pintaa koko sen halkaisijan mitalta.

Tulenlähdettä varten voidaan käyttää mitä tahansa polttoainetta edellyttäen, että se saa aikaan tasaisen lämmön, jolla voidaan ylläpitää määriteltyjä testilämpötiloja, kunnes säiliön paine päästetään purkautumaan. Tulijärjestelyt on kirjattava riittävän yksityiskohtaisesti, jotta varmistetaan, että säiliöön kohdistettu lämmönsyöttö on toistettavissa. Testin tulos on mitätöitävä, jos tulenlähteessä ilmenee testin aikana vikoja tai jos se toimii epäjohdonmukaisesti.

2.6.4. Lämpötilan ja paineen mittaaminen

Roviotestin aikana tehdään seuraavat mittaukset:

a)	tulen lämpötila välittömästi säiliön pohjan alapuolella vähintään kahdesta kohdasta, joiden välinen etäisyys on enintään 0,75 m,

b)	seinämän lämpötila säiliön alapuolella,

c)	seinämän lämpötila enintään 25 mm:n etäisyydellä paineenrajoituslaitteesta,

d)	seinämän lämpötila säiliön päällä tulenlähteen keskikohdassa,

e)	paine säiliön sisällä.

Metallikilpiä on käytettävä estämään termoelementtien joutuminen suoraan kosketukseen liekkien kanssa. Termoelementit voidaan vaihtoehtoisesti sijoittaa metallikappaleisiin, joiden sivun ala on alle 25 mm2. Termoelementtien lämpötila ja säiliön paine on kirjattava testin aikana vähintään 2 sekunnin välein.

2.6.5. Yleiset testausvaatimukset

a)	Säiliö on täytettävä 80 prosenttiin tilavuudestaan nestekaasulla (kaupallinen polttonaine) ja testattava vaaka-asennossa käyttöpaineella.

b)	Tulenlähteen on tuotettava heti sytytyksen jälkeen liekit, jotka koskettavat kaasupullon pintaa tulenähteen koko 1,65 m:n pituudelta.

c)	Kun sytytyksestä on kulunut viisi minuuttia, ainakin yhden termoelementin on ilmoitettava vähintään 590 °C:n tulen lämpötila välittömästi säiliön alapuolella. Tätä lämpötilaa on pidettävä yllä testin loppuajan eli kunnes säiliössä ei enää ole ylipainetta.

d)	Ympäristön olosuhteet (kuten sade, navakka tuuli jne.) eivät saa lieventää testausolosuhteita.

2.6.6. Testitulokset:

a)	Säiliön murtuminen mitätöi testituloksen.

b)	Yli 3 700 kPa:n paine testin aikana, eli 136 prosenttia paineenrajoitusventtiilin asetuspaineesta (2 700 kPa), mitätöi testituloksen. Arvojen 3 000 ja 3 700 kPa välillä oleva paine mitätöi testituloksen vain silloin, kun havaitaan näkyviä plastisia muodonmuutoksia.

c)	Jos suojajärjestelmä ei vastaa valmistajan eritelmiä ja aiheuttaa testiolosuhteiden lievenemistä, testin tulos mitätöidään.

d)	Nestekaasun vapautuminen komposiittisäiliön pinnan kautta on hyväksyttävää, jos vapautuminen on hallittua. Jos kaasumaista nestekaasua vapautuu kahden minuutin kuluessa testin alkamisesta tai jos vapautuva määrä on yli 30 litraa minuutissa, testin tulos on mitätöitävä.

Testin tulokset on esitettävä testausselosteessa, jossa on oltava ainakin seuraavat tiedot kustakin säiliöstä:

—	säiliökokonaisuuden kuvaus

—	valokuva säiliökokonaisuudesta ja paineenrajoituslaitteesta

—	käytetty menetelmä ja mittausten välinen aika

—	aika tulen syttymisestä nestekaasun poistumisen ja paineen alenemisen alkamiseen

—	ilmakehän paineen saavuttamiseen kulunut aika

—	Paine- ja lämpötilakaaviot.

2.7. Iskutesti

2.7.1. Yleistä

Valmistajan valinnan mukaan kaikki iskutestit voidaan suorittaa yhdelle säiliölle tai kukin testi voidaan suorittaa eri säiliölle.

Testin suorittaminen

Tässä testissä nestemäisenä väliaineena käytetään veden ja glykolin seosta tai muuta nestettä, jonka jäätymispiste on alhainen ja joka ei muuta säiliömateriaalin ominaisuuksia.

Säiliö, joka on täytetty nestemäisellä väliaineella niin, että säiliön paino vastaa 80-prosenttista täyttöä nestekaasulla, kun vertailumassa on 0,568 kg/l, isketään sen ajoneuvon, johon se on tarkoitettu asennettavaksi, pituusakselin (x-akseli kuvassa 1) suuntaisesti nopeudella (V) 50 km/h vasten kiinteää kiilaa, joka on kiinnitetty vaaka-asentoon kohtisuoraan säiliön liikkeeseen nähden.

Kiila on asennettava niin, että säiliön painopiste (pp) osuu kiilan keskelle.

Kiilan kulman α on oltava 90 astetta ja iskukohdan pyöristetty niin, että maksimisäde on 2,5 mm. Kiilan pituuden L on oltava vähintään yhtä suuri kuin säiliön leveys, kun otetaan huomioon säiliön liikkuminen testin aikana. Kiilan korkeuden H on oltava vähintään 600 mm.

Kuva 1

Iskutestimenettelyn kuvaus.

Jos säiliö voidaan asentaa ajoneuvoon useampaan kuin yhteen asentoon, on testattava kaikki asennot.

Testin jälkeen säiliölle tehdään tämän liitteen 2.3.6.3 kohdan mukainen ulkoinen tiiviystesti.

2.7.3. Testin tulkinta

Säiliön on täytettävä tämän liitteen 2.3.6.3 kohdassa vahvistetut ulkoista tiiviystestiä koskevat vaatimukset.

2.7.4. Testin uusiminen

Iskutesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.8. Pudotustesti

2.8.1. Testin suorittaminen

Yhdelle valmiille kaasupullolle tehdään pudotuskoe ympäröivässä lämpötilassa ilman sisäistä paineistusta tai kiinnitettyjä venttiilejä. Kaasupullot pudotetaan sileälle vaakasuoralle betonialustalle tai -lattialle.

Pudotuskorkeuden (Hd) on oltava 2 m (mitattuna säiliön alimmasta kohdasta).

Sama tyhjä säiliö pudotetaan

—	vaaka-asennossa

—	pystyasennossa molemmille päille

—	45 asteen kulmassa.

Pudotustestin jälkeen säiliöille tehdään paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa tämän liitteen 2.3.6.1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.8.2. Testin tulkinta

Säiliöiden on läpäistävä paineenvaihtelutesti ympäröivässä lämpötilassa tämän liitteen 2.3.6.1 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.8.3. Testin uusiminen

Pudotustesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.9. Istukan vääntötesti

2.9.1. Testin suorittaminen

Säiliön rungon kiertyminen estetään ja kuhunkin säiliön päässä olevaan istukkaan kohdistetaan vääntömomentti, joka on kaksi kertaa valmistajan venttiilille tai paineenrajoituslaitteelle määrittelemä asennusmomentti, ensin kierteistetyn liitoksen kiristymisen suuntaan ja sitten avaussuuntaan ja lopuksi jälleen kiristymissuuntaan.

Tämän jälkeen säiliölle tehdään ulkoinen vuototesti tämän liitteen 2.3.6.3 kohdan vaatimusten mukaisesti.

2.9.2. Testin tulkinta

Säiliön on täytettävä tämän liitteen 2.3.6.3 kohdassa vahvistetut ulkoista tiiviystestiä koskevat vaatimukset.

2.9.3. Testin uusiminen

Istukan vääntötesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.10. Happotesti

2.10.1. Testin suorittaminen

Valmis säiliö altistetaan 100 tunnin ajaksi 30-prosenttiselle rikkihappoliuokselle (akkuhappo, jonka ominaispaino on 1,219) säiliön paineen ollessa 3 000 kPa. Testin aikana vähintään 20 prosenttia säiliön kokonaispinta-alasta on oltava rikkihappoliuoksen peittämänä.

Tämän jälkeen säiliölle tehdään tämän liitteen 2.2 kohdan mukainen murtotesti.

2.10.2. Testin tulkinta

Mitatun murtopaineen on oltava vähintään 85 prosenttia säiliön murtopaineesta.

2.10.3. Testin uusiminen

Happotesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

2.11. Ultraviolettitesti (UV-testi)

2.11.1. Testin suorittaminen

Kun säiliö on alttiina suoralle auringonvalolle (myös lasin takana), UV-säteily voi heikentää polymeerimateriaaleja. Siksi valmistajan on todistettava, että ulkokerroksen materiaali kestää UV-säteilyä 20 vuoden käyttöikänsä ajan.

a)	Jos ulkokerroksella on mekaaninen (kuormaa kantava) tehtävä, säiliölle on tehtävä tämän liitteen 2.2 kohdan vaatimusten mukainen murtotesti sen jälkeen, kun se on altistettu tyypilliselle UV-säteilylle.

b)	Jos ulkokerroksella on suojaava tehtävä, valmistajan on todistettava, että kerros säilyy eheänä 20 vuoden ajan suojaten alempia rakennekerroksia tyypilliseltä UV-säteilyltä.

2.11.2. Testin tulkinta

Kun ulkokerroksella on mekaaninen tehtävä, säiliön on täytettävä tämän liitteen 2.2 kohdan mukaisen murtotestin vaatimukset.

2.11.3. Testin uusiminen

Murtotesti voidaan toistaa.

Toinen testi on tehtävä kahdelle säiliölle, jotka on valmistettu samassa erässä välittömästi ensin testatun säiliön jälkeen.

Jos näiden testien tulokset ovat tyydyttäviä, ensimmäistä testiä ei oteta huomioon.

Jos vaatimukset eivät täyty yhdessä tai kummassakaan uusista testeistä, kyseinen erä on hylättävä.

(1) Nämä testikappaleet voidaan ottaa yhdestä säiliöstä.

(2) Säiliöön kiinnitettyjen apulaitteiden lisääminen, muuttaminen ja laajentaminen on mahdollista ilman uusintatestiä, jos asiasta ilmoitetaan säiliön hyväksyneelle hallinnolliselle yksikölle ja jos muutoksella ei todennäköisesti ole havaittavaa kielteistä vaikutusta. Hallinnollinen yksikkö voi pyytää vastaavalta tekniseltä tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen. Säiliö ja sen apulaitekokoonpanot esitetään liitteen 2B lisäyksessä 1.

Lisäys 1

Kuva 1

Pitkittäisten päittäishitsien päätyypit.

Kuva 2

Kehäpäittäishitsi.

Kuva 3

Esimerkkejä hitsatuista tappilevyistä.

Kuva 4

Esimerkkejä hitsatuista renkaista laippoineen.

Lisäys 2

Kuva 1

Pitkittäis- ja kehäsaumoja sisältävät säiliöt: testikappaleiden sijainti

Kuva 2a

Ainoastaan kehäsaumoja ja sivulle asennnettuja venttiilipesäkkeitä sisältävät säiliöt; testikappaleiden sijainti.

Kuva 2b

Ainoastaan kehäsaumoja sisältävät säiliöt, joiden venttiili-istukka tai -levy on asennettu säiliön päähän.

Lisäys 3

Kuva 1

Taivutustesti

Kuva 2

Kohtisuorassa saumaan nähden suoritettavan vetolujuustestin testikappale.

Lisäys 4

Huom: Toroidisten pohjien osalta:

Formula

H/D:n ja kulmatekijän C suhde

Kulmatekijän C arvot H/D:n ollessa 0,2–0,25.

H/D:n ja kulmatekijän C suhde

Kulmatekijän C arvot H/D:n ollessa 0,25–0,50.

Lisäys 5

ESIMERKKEJÄ ERIKOISMUOTOISISTA SÄILIÖISTÄ

Lisäys 6

MATERIAALITESTIMENETELMÄT

Kemikaalien sietokyky

Komposiittisäiliöt on testattava standardin ISO 175 mukaisesti 72 tunnin ajan huoneenlämmössä.

Kemikaalien sietokyky voidaan osoittaa myös kirjallisuudesta saatavien tietojen perusteella.

Yhteensopivuus seuraavien väliaineiden kanssa on tarkastettava:

a)	jarruneste,

b)	ikkunanpesuaine,

c)	jäähdytysneste,

d)	lyijytön bensiini,

e)	liuos, joka sisältää deionisoitua vettä, natriumkloridia (2,5 ±0,1 painoprosenttia), kalsiumkloridia (2,5 ±0,1 painoprosenttia) sekä rikkihappoa niin, että liuoksen pH on 4,0 ± 0,2.

Testin hyväksyttävyyskriteerit:

a)	Venymä: Termoplastisen materiaalin venymän on oltava testin jälkeen vähintään 85 prosenttia alkuperäisestä venymästä. Elastomeerin venymän on testin jälkeen oltava yli 100 prosenttia.

b)	Rakennekomponentit (esim. kuidut): Rakennekomponentin jäännöslujuuden on oltava testin jälkeen vähintään 80 prosenttia alkuperäisestä vetolujuudesta.

c)	Muut kuin rakennekomponentit (esim. pinnoite): Näkyviä säröjä ei sallita.

2. Komposiittirakenne

Kuidut matriisissa

Veto-ominaisuudet:	ASTM 3039	Muovi-kuitukomposiitit
	ASTM D2343	Lasi, aramidi (veto-ominaisuudet, lasilangat)
	ASTM D4018.81	Hiili (veto-ominaisuudet, jatkuva filamentti) sekä perusmassaa koskeva erityishuomautus
Leikkausominaisuudet:	ASTM D2344	(samansuuntaisten kuitukomposiittien kerrosten välinen leikkausmurtolujuus short beam -menetelmällä)

Kostuttamattomat kuidut tasaisen jännityksen takaavassa (isotensoidisessa) muodossa

Veto-ominaisuudet:

ASTM D4018.81

Hiili (jatkuva filamentti), muut kuidut.

3. Suojapinnoite

UV-säteily heikentää polymeerimateriaalia, joka on alttiina suoralle auringonvalolle. Asennustavasta riippuen valmistajan on osoitettava pinnoitteen turvallinen käyttöikä.

4. Kestomuovikappaleet

Kestomuovikappaleen Vicat-pehmenemislämpötilan on oltava yli 70 °C. Rakenneosien Vicat-pehmenemislämpötilan on oltava vähintään 75 °C.

5. Kertamuovikappaleet

Kertamuovikappaleen Vicat-pehmenemislämpötilan on oltava yli 70 °C.

6. Elastomeerikappaleet

Elastomeerikappaleen lasiutumislämpötilan (Tg) on oltava pienempi kuin –40 °C. Lasiutumislämpötila on testattava standardin ISO 6721, Plastics – Determination of dynamic mechanical properties, mukaisesti. Lasiutumislämpötilan alkamiskohta saadaan merkitsemällä varastomoduuli eri lämpötiloissa ja määrittämällä niiden kahden tangentin leikkauskohta, jotka edustavat käyrän kaltevuuksia ennen ja jälkeen kohtien, joissa lujuus jyrkästi vähenee.

LIITE 15

TESTAUSMENETTELYT

1. Luokittelu

1.1. Ajoneuvoissa käytettävät nestekaasuosat luokitellaan niiden toiminnan ja enimmäiskäyttöpaineen perusteella tämän säännön 2 kohdan mukaisesti.

1.2. Osan luokan mukaan määräytyy, mitä testejä osalle on suoritettava osan tai sen muodostavien pienempien osien tyyppihyväksyntää varten.

2. Sovellettavat testausmenettelyt

Taulukossa 1 esitetään, mitä testejä kunkin luokan osille on tarpeen suorittaa.

Taulukko 1

Testi	Luokka 1	Luokka 2(A)	Luokka 3	Kohta
Ylipaine	x	x	x	4.
Ulkoinen tiiviys	x	x	x	5.
Korkea lämpötila	x	x	x	6.
Alhainen lämpötila	x	x	x	7.
Istukan tiiviys	x		x	8.
Käyttökestävyys/Toimivuus	x		x	9.
Toiminta			x	10.
Yhteensopivuus nestekaasun kanssa	x	x	x	11.
Korroosion kestävyys	x	x	x	12.
Kuumailmankestävyys	x		x	13.
Otsonivanheneminen	x		x	14.
Viruminen	x		x	15.
Lämpötilavaihtelu	x		x	16.
Yhteensopivuus lämmönsiirtoväliaineen kanssa		x

3. Yleiset vaatimukset

3.1. Tiiviystestit on suoritettava paineistetulla kaasulla, kuten ilmalla tai typellä.

3.2. Hydrostaattisessa lujuustestissä tarvittavaan paineistukseen voidaan käyttää vettä tai muuta nestettä.

3.3. Kaikista testiarvoista on tarvittaessa käytävä ilmi käytetyn testausaineen tyyppi.

3.4. Tiiviystestien ja hydrostaattisen lujuustestin testausjakson on kestettävä vähintään 1 minuutti.

3.5. Kaikki testit on tehtävä huoneenlämmössä 20 ± 5 °C, ellei toisin mainita.

4. Ylipainetesti hydraulisissa olosuhteissa

Nestekaasua sisältävän osan on kestettävä vähintään 1 minuutin ajan ilman silmin nähtäviä murtumia tai pysyviä vääristymiä taulukossa 1 määriteltyä hydraulista testipainetta (jonka suuruus on 2,25 kertaa enimmäisluokittelupaine), kun korkeapaineosan poistoaukko on suljettuna.

Näytteet, joille on aikaisemmin tehty 9 kohdassa tarkoitettu kestävyystesti, liitetään hydrostaattiseen painelähteeseen. Hydrostaattisen painelähteen syöttöputkeen on asennettava positiivinen (+) sulkuventtiili ja painemittari, jonka painealue on vähintään 1,5 kertaa ja enintään 2 kertaa testipaine.

Taulukossa 2 esitetään luokittain luokittelupaine ja ylipainetestissä käytettävät paineet:

Taulukko 2

Osan luokittelu	Luokittelupaine [kPa]	Ylipainetestin hydraulinen testipaine [kPa]
Luokka 1, 3	3 000	6 750
Luokka 2A	120	270
Luokka 2	450	1 015

5. Ulkoinen tiiviystesti

5.1. Osan rungon tai varren tiivisteet taikka muut liitokset eivät saa vuotaa, eikä osan valussa saa näkyä huokoisuutta, kun osaa testataan 5.3 kohdan mukaisesti aerostaattisessa paineessa, jonka suuruus on 0:n ja taulukossa 3 mainitun paineen välillä. Osan katsotaan olevan edellä tarkoitettujen vaatimusten mukainen, jos 5.4 kohdan vaatimukset täyttyvät.

5.2. Testi on suoritettava

i)	huoneenlämpötilassa

ii)	vähimmäiskäyttölämpötilassa

iii)	enimmäiskäyttölämpötilassa.

Vähimmäis- ja enimmäiskäyttölämpötilat vahvistetaan liitteissä.

5.3. Tämän testin aikana testattavan laitteen on oltava kytkettynä aerostaattiseen painelähteeseen (paineen suuruus on 1,5 kertaa enimmäispaine ja, kun kyseessä on luokan 3 osa, 2,25 kertaa enimmäisluokittelupaine). Painelähteen syöttöputkeen on asennettava positiivinen (+) sulkuventtiili ja painemittari, jonka painealue on vähintään 1,5 kertaa ja enintään 2 kertaa testipaine. Painemittari on asennettava positiivisen (+) sulkuventtiilin ja testattavan näytteen väliin. Kun näyte on paineistettu testipaineeseen, näyte upotetaan veteen, jotta mahdolliset vuodot voidaan havaita; upotuksen sijasta voidaan käyttää muuta vastaavaa testausmenetelmää (virtauksen mittausta tai painehäviön määrittämistä).

Taulukko 3

Luokitelu- ja tiiviystestipaineet osan luokan mukaan

Osan luokittelu	Luokittelupaine [kPa]	Tiiviystestin testipaine [kPa]
Luokka 1	3 000	4 500
Luokka 2A	120	180
Luokka 2	450	675
Luokka 3	3 000	6 750

5.4. Ulkoisen vuodon on oltava liitteissä asetettuja vaatimuksia pienempi tai jos vaatimuksia ei ole asetettu, ulkoisen vuodon on oltava poistoaukon ollessa suljettuna alle 15 cm3/h kaasunpaineessa, joka on yhtä suuri kuin tiiviystestissä käytettävä paine.

6. Testi korkeassa lämpötilassa

Nestekaasua sisältävä osa saa vuotaa sen poistoaukon ollessa suljettuna enintään 15 cm3/h liitteissä määritellyssä enimmäiskäyttölämpötilassa ja kaasunpaineessa, joka on yhtä suuri kuin tiiviystestissä käytettävä paine (5.3 kohdassa oleva taulukko 3). Osa on pidettävä tässä lämpötilassa vähintään 8 tuntia.

7. Testi alhaisessa lämpötilassa

Nestekaasua sisältävä osa saa vuotaa sen poistoaukon ollessa suljettuna enintään 15 cm3/h vähimmäiskäyttölämpötilassa (–20 °C) ja kaasunpaineessa, joka on yhtä suuri kuin tiiviystestissä käytettävä paine (5.3 kohdassa oleva taulukko 3). Osa on pidettävä tässä lämpötilassa vähintään 8 tuntia.

8. Istukan tiiviystesti

Huoltoventtiilien ja täyttöyksikköjen näytteille, joille on aikaisemmin tehty edellä olevan 5 kohdan mukainen ulkoinen tiiviystesti, on tehtävä seuraavassa luetellut istukan tiiviystestit.

8.1.1. Istukan tiiviystestin aikana näyteventtiilin on oltava suljettuna, sen poistoaukon avoimena ja sen tuloaukon kytkettynä aerostaattiseen painelähteeseen. Painelähteen syöttöputkeen on asennettava positiivinen (+) sulkuventtiili ja painemittari, jonka painealue on vähintään 1,5 kertaa ja enintään 2 kertaa testipaine. Painemittari on asennettava positiivisen (+) sulkuventtiilin ja testattavan näytteen väliin. Vuotoja havainnoidaan kohdistamalla testipaine venttiiliin ja upottamalla avoin poistoaukko veteen, ellei toisin ole mainittu.

8.1.2. Jäljempänä olevan 8.2–8.8 kohdan vaatimusten täyttyminen on määritettävä liittämällä putkenkappale venttiilin poistoaukkoon. Tämän poistoputken avoin pää asetetaan ylösalaisin olevaan, mitta-asteikolla varustettuun sylinteriin, johon on merkitty kuutiosenttimetriasteikko. Ylösalaisin oleva sylinteri on suljettava vesilukolla. Laitteisto säädetään siten, että

1)	poistoputken pää on noin 13 mm vedenpinnan yläpuolella ylösalaisin käännetyn, asteikolla varustetun sylinterin sisällä ja

vedenpinta asteikolla varustetun sylinterin sisä- ja ulkopuolella on samalla tasolla. Kun nämä säädöt on tehty, asteikolla varustetun sylinterin sisällä olevan veden korkeus kirjataan. Venttiilin ollessa suljettuna (niin kuin sen normaalikäytön aikana oletetaan olevan) sen tuloaukkoon johdetaan määritellyssä testipaineessa olevaa ilmaa tai typpeä vähintään 2 minuutin testijakson ajan. Tänä aikana asteikolla varustetun sylinterin pystyasentoa on tarvittaessa säädettävä niin, että kaasupullon sisä- ja ulkopuolella oleva vesi pysyy samalla tasolla.

Tämän testijakson päätteeksi, kun asteikolla varustetun sylinterin sisä- ja ulkopuolella oleva vesi on samalla tasolla, asteikolla varustetun kaasupullon sisällä olevan veden korkeus on jälleen kirjattava. Vuodon määrä lasketaan asteikolla varustetun sylinterin sisällä tapahtuneesta tilavuuden muutoksesta seuraavan laskukaavan avulla:

Formula

jossa:

V1	=	vuodon määrä, kuutiosenttimetreinä ilmaa tai typpeä tunnissa,
Vt	=	tilavuuden kasvu asteikolla varustetun sylinterin sisällä testin aikana,
t	=	testiin kulunut aika minuutteina,
P	=	ilmanpaine testin aikana (kPa),
T	=	ympäristön lämpötila testin aikana (K).

8.1.3. Edellä kuvatun menetelmän sijasta vuoto voidaan mitata virtausmittarilla, joka on asennettu testattavan venttiilin tuloaukon puolelle. Virtausmittarin on oltava riittävän tarkka, jotta sillä voidaan mitata testissä käytetyn nesteen suurimmat sallitut vuodon virtausmäärät.

8.2. Suljettuna olevan sulkuventtiilin istukka ei saa vuotaa aerostaattisessa paineessa, jonka suuruus on 0–3 000 kPa.

8.3. Joustavalla istukalla varustettu, suljettuna oleva vastaventtiili ei saa vuotaa aerostaattisessa paineessa, jonka suuruus on 50–3 000 kPa.

8.4. Metallipäällysteisellä istukalla varustettu, suljettuna oleva vastaventtiili ei saa vuotaa enemmän kuin 0,50 dm3/h, kun tulopaine on enintään 5.3 kohdan taulukossa 3 vahvistetun testipaineen suuruinen.

8.5. Täyttöyksikön kokoonpanossa käytettävän ylemmän, suljettuna olevan vastaventtiilin istukka ei saa vuotaa aerostaattisessa paineessa, jonka suuruus on 50–3 000 kPa.

8.6. Suljettuna olevan huoltoliitännän istukka ei saa vuotaa aerostaattisessa paineessa, jonka suuruus on 0–3 000 kPa.

8.7. Kaasuputken paineenrajoitusventtiilissä ei saa esiintyä sisäistä vuotoa 3 000 kPa:n paineeseen saakka.

8.8. Paineenrajoitusventtiilissä (purkausventtiilissä) ei saa esiintyä sisäistä vuotoa 2 600 kPa:n paineeseen saakka.

9. Käyttökestävyystesti

9.1. Täyttöyksikön tai huoltoventtiilin on täytettävä siihen sovellettavat 5 ja 8 kohdan tiiviystestivaatimukset sen jälkeen, kun se on käynyt läpi liitteissä mainitun määrän avaamisesta ja sulkemisesta koostuvia testijaksoja.

9.2. Sulkuventtiili on testattava venttiilin poistoaukon ollessa suljettuna. Venttiilin runko täytetään n-heksaanilla, ja venttiilin tuloaukko paineistetaan 3 000 kPa:n paineeseen.

9.3. Käyttökestävyystesti on suoritettava nopeudella, joka on enintään 10 kertaa minuutissa. Sulkuventtiilin sulkemisvääntömomentin on vastattava käsipyörän, ruuviavaimen tai muun välineen, jolla venttiiliä käytetään, kokoa.

9.4. Välittömästi käyttökestävyystestin jälkeen on suoritettava ulkoinen tiiviystesti ja istukan tiiviystesti, sellaisina kuin ne on kuvattu 5 kohdassa (ulkoinen tiiviystesti) ja 8 kohdassa (istukan tiiviystesti).

80 prosentin sulkuventtiilin käyttökestävyystesti

9.5.1. 80 prosentin sulkuventtiilin on kestettävä 6 000 täydellistä täyttöjaksoa enimmäistäyttömäärään.

10. Toimintatestit

Kaasuputken paineenrajoitusventtiilin toimintatesti

10.1.1. Paineenrajoitusventtiilien purkaus- ja sulkupainetesteissä on käytettävä kolmea näytettä kunkin koon, rakenteen ja asetuksen osalta. Samaa kolmen venttiilin sarjaa on käytettävä virtauskapasiteettitesteissä seuraavissa kohdissa esitettyjen muiden havaintojen tekemiseksi.

Kaikista kolmesta testiventtiilistä on tehtävä vähintään kaksi peräkkäistä purkaus- ja sulkupainehavaintoa 10.1.2 ja 10.1.4 kohdassa tarkoitetuissa testeissä nro 1 ja 3.

Paineenrajoitusventtiilien purkaus- ja sulkupaine – testi nro 1

10.1.2.1. Ennen virtauskapasiteettitestin suorittamista kutakin kokoa, rakennetta ja asetusta edustavan paineenrajoitusventtiilin kolmen näytteen purkauspaine saa olla enintään ±3 prosenttia paineiden keskiarvoa suurempi, mutta kunkin kolmen venttiilin purkauspaineen on oltava vähintään 95 prosenttia ja enintään 105 prosenttia venttiiliin merkitystä asetuspaineesta.

10.1.2.2. Ennen virtauskapasiteettitestin suorittamista paineenrajoitusventtiilin sulkupaineen on oltava vähintään 50 prosenttia alun perin havaitusta purkauspaineesta.

10.1.2.3. Paineenrajoituslaite on kytkettävä ilmanlähteeseen tai muuhun aerostaattiseen lähteeseen, jota pystytään pitämään vaikuttavassa paineessa, joka on vähintään 500 kPa testattavaan venttiiliin merkittyä asetuspainetta suurempi. Painelähteen syöttöputkeen on asennettava positiivinen (+) sulkuventtiili ja painemittari, jonka painealue on vähintään 1,5 kertaa ja enintään 2 kertaa testipaine. Painemittari on asennettava putkeen testattavan venttiilin ja positiivisen (+) sulkuventtiilin väliin. Purkaus- ja sulkupaineesta tehdään havaintoja vesilukon, jonka syvyys on enintään 100 mm, läpi.

10.1.2.4. Venttiilin purkauspaineen kirjaamisen jälkeen painetta on lisättävä riittävästi purkauspaineen yli, jotta varmistetaan venttiilin nouseminen istukastaan. Sulkuventtiili suljetaan tämän jälkeen tiukasti, ja vesilukkoa ja painemittaria tarkkaillaan huolellisesti. Paine, jossa kuplia ei enää nouse vesilukon läpi, kirjataan venttiilin sulkupaineeksi.

Paineenrajoitusventtiilien virtauskapasiteetti – testi nro 2

10.1.3.1. Kutakin kokoa, rakennetta ja asetusta edustavan paineenrajoitusventtiilin kolmen näytteen virtauskapasiteetin on oltava ± 10 prosenttia korkeimmasta havaitusta kapasiteetista.

10.1.3.2. Venttiilien virtauskapasiteettitestien aikana ei saa esiintyä tärinää tai muita merkkejä epätavanomaisesta toiminnasta.

10.1.3.3. Kunkin venttiilin loppupaineen on oltava vähintään 65 prosenttia alun perin kirjatusta purkauspaineesta.

10.1.3.4. Paineenrajoitusventtiilin virtauskapasiteettitesti on suoritettava virtauspaineessa, joka on 120 prosenttia enimmäisasetuspaineesta.

10.1.3.5. Paineenrajoitusventtiilin virtauskapasiteettitesti on suoritettava käyttämällä asianmukaisesti suunniteltua ja kalibroitua, laippatyyppistä aukkovirtausmittaria, joka on yhdistetty ilmanlähteeseen, jonka kapasiteetti ja paine ovat riittävät. Tässä kuvatusta poikkeavaa virtausmittaria ja muuta aerostaattista virtausväliainetta kuin ilmaa voidaan käyttää, jos lopputulokset ovat samat.

10.1.3.6. Virtausmittari on varustettava riittävän pitkillä putkilla ennen aukkoa ja sen jälkeen tai muilla varusteilla, esimerkiksi virrantasausläpillä, jotta putkissa ja aukossa käytettyjen halkaisijoiden suhteesta ei aiheudu häiriöitä aukon kohdalla.

Laipat, joiden väliin aukkolevy on sijoitettu ja kiristetty, on varustettava manometriin yhdistetyillä paineen ulosottojohdoilla. Tämä laite ilmoittaa paine-eron aukkolevyn leveydeltä, ja lukemaa käytetään virtausta laskettaessa. Kalibroitu painemittari on asennettava siihen osaan mittariputkesta, joka on virtauksen suuntaan aukkolevystä. Mittari ilmoittaa virtauspaineen ja lukemaa käytetään myös virtausta laskettaessa.

10.1.3.7. Lämpötilan osoittava laite on yhdistettävä mittariputkeen virtauksen suuntaan aukkolevystä, jotta se ilmoittaa varoventtiiliin virtaavan ilman lämpötilan. Kyseisen laitteen lukema on otettava huomioon laskelmassa ilmavirran lämpötilan korjaamiseksi 15 °C:n peruslämpötilaan. Käytettävissä on oltava vallitsevan ilmanpaineen osoittava barometri.

Barometrin lukema on lisättävä painemittarin osoittamaan ilmavirran paineeseen. Tämä absoluuttinen paine on samalla tavoin otettava huomioon virtauslaskelmassa. Virtausmittariin tulevaa ilmanpainetta on ohjattava sopivalla venttiilillä, joka on asennettu ilman syöttöputkeen ennen virtausmittaria. Testattava paineenrajoitusventtiili on yhdistettävä virtausmittarin purkauspäähän.

10.1.3.8. Kun kaikki valmistelut virtauskapasiteettitestejä varten on tehty, ilmansyöttölinjan venttiili on avattava hitaasti ja testattavaan venttiiliin tuleva paine on nostettava asianmukaiseen virtauspaineeseen. Paine, jossa venttiili tämän vaiheen aikana ponnahtaa auki, kirjataan avautumispaineeksi.

10.1.3.9. Ennalta määrätty virtauspaine on pidettävä vakiona lyhyen ajan, kunnes laitteiden lukemat ovat vakiintuneet. Virtauspainemittarin, paine-eromanometrin ja virtaavan ilman lämpötila-anturin lukemat on kirjattava samanaikaisesti. Painetta on tämän jälkeen laskettava, kunnes venttiilistä ei enää purkaudu painetta.

Se paine, jossa purkaus loppuu, on kirjattava venttiilin loppupaineeksi.

10.1.3.10. Testattavan paineenrajoitusventtiilin ilmavirtauskapasiteetti on laskettava kirjattujen tietojen ja virtausmittarin tunnetun aukkokertoimen perusteella seuraavan kaavan avulla:

Formula

jossa:

Q	=	paineenrajoitusventtiilin virtauskapasiteetti – m3 ilmaa minuutissa 100 kPa:n absoluuttisessa paineessa ja 15 °C:n lämpötilassa,
Fb	=	virtausmittarin aukon peruskerroin 100 kPa:n absoluuttisessa paineessa ja 15 °C:n lämpötilassa,
Ft	=	virtaavan ilman lämpötilakerroin kirjatun lämpötilan konvertoimiseksi 15 °C:n peruslämpötilaan,
h	=	paine-ero mittarin aukon laajuudelta, kPa,
p	=	paineenrajoitusventtiiliin virtaavan ilman paine – absoluuttisena paineena, kPa (kirjattu mittaripaine + kirjattu barometrinen paine),
60	=	nimittäjä m3/h -yhtälön konvertoimiseksi m3/min -yhtälöksi.

10.1.3.11. Kolmen paineenrajoitusventtiilin keskimääräinen virtauskapasiteetti lähimpään viiteen yksikköön pyöristettynä katsotaan kyseistä kokoa, rakennetta ja asetusta edustavan venttiilin virtauskapasiteetiksi.

Paineenrajoitusventtiilien purkaus- ja sulkupaineen uudelleentarkastus – testi nro 3

10.1.4.1. Virtauskapasiteettitestien jälkeen paineenrajoitusventtiilin purkauspaineen on oltava vähintään 85 prosenttia alussa todetusta purkauspaineesta ja sulkupaineen vähintään 80 prosenttia alussa todetusta sulkupaineesta, jotka kirjattiin 10.1.2 kohdan testissä nro 1.

10.1.4.2. Nämä testit on suoritettava noin tunti virtauskapasiteettitestin jälkeen, ja testausmenettelyn on oltava sama kuin 10.1.2 kohdan testissä nro 1.

Ylivirtausventtiilin toimintatesti

10.2.1. Ylivirtausventtiilin on toimittava kapasiteetilla, joka on korkeintaan 10 prosenttia suurempi ja korkeintaan 20 prosenttia pienempi kuin valmistajan määrittelemä virtauksen nimellinen sulkeutumiskapasiteetti, ja venttiilin on sulkeuduttava automaattisesti, kun jäljempänä kuvattujen toimintatestien aikana venttiilin paine-ero on enintään 100 kPa.

10.2.2. Testit suoritetaan kunkin venttiilikoon ja -mallin kolmelle näytteelle. Ainoastaan nesteen kanssa käytettäväksi tarkoitettu venttiili on testattava veden kanssa, muussa tapauksessa testit on suoritettava sekä ilman että veden kanssa. Lukuun ottamatta 10.2.3 kohdassa tarkoitettuja venttiileitä, kullekin näytteelle on suoritettava erikseen testit asennettuna pystysuoraan, vaakasuoraan ja ylösalaisin. Ilmalla tehtävät testit on suoritettava siten, että testinäytteiden poistoaukkoon ei ole yhdistetty putkia tai muita rajoittimia.

10.2.3. Venttiili, joka on tarkoitettu asennettavaksi ainoastaan yhteen asentoon, voidaan testata peklästään kyseisessä asennossa.

10.2.4. Ilmalla tehtävä testi on suoritettava käyttämällä asianmukaisesti suunniteltua ja kalibroitua, laippatyyppistä aukkovirtausmittaria, joka on yhdistetty ilmanlähteeseen, jonka kapasiteetti ja paine ovat riittävät.

10.2.5. Testinäyte on yhdistettävä virtausmittarin poistoaukkoon. Vitaussuunnassa testinäytteen etupuolelle on sulkeutumispaineen osoittamiseksi asennettava manometri tai kalibroitu painemittari, joka ilmoittaa lukemat vähintään 3 kPa:n tarkkuudella.

10.2.6. Testi suoritetaan siten, että virtausmittarin läpi kulkevaa ilmavirtausta lisätään hitaasti kunnes vastaventtiili sulkeutuu. Sulkeutumishetkellä on kirjattava virtausmittarin aukon paine-ero ja mittarin osoittama sulkeutumispaine. Tämän jälkeen lasketaan virtaus sulkeutumishetkellä.

10.2.7. Muuntyyppisiä virtausmittareita ja muuta kaasua kuin ilmaa voidaan käyttää.

10.2.8. Vedellä tehtävä testi on suoritettava käyttämällä nestevirtausmittaria (tai vastaavaa), joka on asennettu putkijärjestelmään, jonka paine riittää vaadittavan virtauksen aikaansaamiseksi. Järjestelmässä on oltava tuloaukon pietsometri tai putki, joka on vähintään yhtä putkikokoa testattavaa venttiiliä suurempi, sekä virtausmittarin ja pietsometrin väliin liitetty virranohjausventtiili. Letkua tai hydrostaattista rajoitusventtiiliä taikka molempia voidaan käyttää vähentämään paineiskun vaikutusta, kun ylivirtausventtiili sulkeutuu.

10.2.9. Testattava näyte on yhdistettävä pietsometrin poistoaukon puoleiseen päähän. Virtaussuunnassa näytteen etupuolelle on sulkeutumispaineen osoittamiseksi yhdistettävä hidastusperiaatteella toimiva manometri tai kalibroitu painemittari, joka ilmoittaa lukemat välillä 0–1 440 kPa. Liitäntä on tehtävä käyttämällä kumiletkua painemittarin ja paineen ulosoton välillä, ja mittarin tuloaukkoon asennetaan venttiili, joka mahdollistaa ilman laskemisen järjestelmästä.

10.2.10. Ennen testiä virranohjausventtiiliä on jonkin verran avattava samalla, kun painemittarin laskuventtiili on auki, jotta ilma saadaan poistetuksi järjestelmästä. Laskuventtiili on sitten suljettava ja testi suoritettava siten, että virtausta lisätään hitaasti kunnes vastaventtiili sulkeutuu. Testin aikana painemittari on sijoitettava testinäytteen kanssa samalle tasolle. Sulkeutumishetkellä kirjataan ylös virtausnopeus ja sulkeutumispaine. Ylivirtausventtiilin ollessa suljettuna kirjataan vuoto tai ohivirtausmäärä.

10.2.11. Täyttöyksikön kokoonpanossa käytettävän ylivirtausventtiilin on sulkeuduttava automaattisesti paine-erossa, joka on enintään 138 kPa, kun testit suoritetaan jäljempänä kuvatun mukaisesti.

10.2.12. Testit suoritetaan kunkin venttiilikoon kolmelle näytteelle. Testit on tehtävä ilmalla, ja kullekin pystysuoraan ja vaakasuoraan kiinnitetylle näytteelle on suoritettava erilliset testit. Testit on suoritettava 10.2.4–10.2.7 kohdan mukaisesti niin, että täyttöyksikön letkuliitin on kytketty testinäytteeseen ja ylempää vastaventtiiliä pidetään auki-asennossa.

Täyttönopeustesti

10.3.1. Säiliön täyttöastetta rajoittavan laitteen asianmukainen toiminta on testattava täyttönopeuksilla 20, 50 ja 80 l/min tai enimmäisvirtausmäärällä, kun tulopuolen absoluuttinen paine on 700 kPa.

Täyttörajoittimen käyttökestävyystesti

Säiliön täyttöastetta rajoittavan laitteen on kestettävä 6 000 täydellistä täyttöjaksoa, jotka tehdään enimmäistäyttömäärään saakka.

10.4.1. Soveltamisala

Kaikki säiliön täyttöastetta rajoittavat ja kohon avulla toimivat laitteet sen jälkeen, kun niille on suoritettu testit, jotka osoittavat, että

—	laite rajoittaa säiliön täyttöasteen enintään 80 prosenttiin säiliön kapasiteetista,

—	laite ei salli suljettuna ollessaan säiliön täyttöä nopeudella, joka on suurempi kuin 0,5 litraa minuutissa,

on suoritettava yksi jäljempänä 10.5.5 tai 10.5.6 kohdassa tarkoitetuista testausmenettelyistä, jotta varmistetaan, että laite on rakennettu kestämään odotettavissa olevia dynaamisia värähtelyjännitteitä ja että laitteen käyttöympäristön värähtely ei aiheuta suorituskyvyn alenemista tai toimintahäiriöitä.

Värähtelytestimenettely

10.5.1. Varusteet ja asennustekniikat

Testattava kappale on kiinnitettävä värähtelyä tuottaviin laitteisiin kappaleen tavanomaisilla asennusvälineillä joko suoraan värähtelyelementtiin tai välittävään pöytään taikka jäykkään rakenteeseen, joka pystyy saamaan aikaan määritellyt värähtelyolosuhteet. Laitteilla, joilla mitataan ja/tai tallennetaan kiihtyvyys- tai amplituditaso ja taajuus, on pystyttävä tuottamaan tarkkuus, joka on vähintään 10 prosenttia mitatusta arvosta.

10.5.2. Menettelyn valinta

Tyyppihyväksynnän myöntävän viranomaisen valinnan mukaisesti testit suoritetaan joko 10.5.5 kohdassa kuvattua menettelyä A tai 10.5.6 kohdassa kuvattua menettelyä B noudattaen.

10.5.3. Yleistä

Seuraavassa esitetyt testit on suoritettava testikappaleen kunkin kolmen ortogonaalisen akselin suuntaisesti.

Menettely A

10.5.4.1. Resonanssin etsintä

Täytönrajoittimen resonanssitaajuudet on määritettävä vaihtelemalla tuotetun värähtelyn taajuutta hitaasti määritellyn alueen läpi tavallista alemmilla testaustasoilla mutta riittävällä kiihtyvyydellä kappaleen herättämiseksi. Siniresonanssin etsintä voidaan toteuttaa käyttämällä painejaksotestille määriteltyä testaustasoa ja jaksotusaikaa, jos resonanssin etsintäaika sisällytetään 10.5.5.3 kohdassa edellytettyyn painejaksotestiaikaan.

10.5.4.2. Resonanssin keston testi

Testikappaleeseen kohdistetaan värähtelyä 30 minuutin ajan kunkin akselin suuntaisesti 10.5.5.1 kohdassa määritetyillä suurimmilla resonanssitaajuuksilla. Testaustason on oltava 1,5 g (14,7 m/s2). Jos mille tahansa yhdelle akselille löydetään enemmän kuin neljä merkittävää resonanssitaajuutta, tähän testiin valitaan neljä suurinta resonanssitaajuutta. Jos resonanssitaajuudessa tapahtuu muutos testin aikana, muutoksen esiintymisaika on kirjattava ja taajuutta on säädettävä välittömästi, jotta huippuresonanssiolosuhteet säilyvät. Lopullinen resonanssitaajuus on kirjattava. Kosketustestin kokonaisaika sisällytetään 10.5.5.3 kohdassa edellytettyyn painejaksotestiaikaan.

10.5.4.3. Sinipainejaksotesti

Testikappaleeseen kohdistetaan sinivärähtelyä kolmen tunnin ajan sen kunkin ortogonaalisen akselin suuntaisesti seuraavien edellytysten mukaisesti:

—	kiihtyvyystaso on 1,5 g (14,7 m/s2),

—	taajuusalue on 5–200 Hz,

—	pyyhkäisyaika on 12 minuuttia.

Kohdistetun värähtelyn taajuus pyyhkäistään määritellyn alueen yli logaritmisesti.

Määritelty pyyhkäisyaika on nousevaan ja laskevaan pyyhkäisyyn kuluva aika.

Menettely B

10.5.5.1. Testi suoritetaan sinivärähtelevällä testipenkillä vakiokiihtyvyyden ollessa 1,5 g ja taajuuksien vaihdellessa välillä 5–200 Hz. Testin on kestettävä 5 tuntia kunkin 10.5.4 kohdassa tarkoitetun akselin osalta. Taajuuskaista 5–200 Hz on katettava kummassakin suunnassa 15 minuutissa.

10.5.5.2. Vaihtoehtoisesti silloin, jos testiä ei suoriteta käyttämällä vakiokiihtyvyyspenkkiä, taajuuskaista 5–200 Hz on jaettava edelleen 11:een puolioktaavikaistaan, joista jokaisen kattaa vakioamplitudi siten, että teoreettinen kiihtyvyys on välillä 1–2 g (g = 9,8 m/s2).

Kunkin kaistan värähtelyamplitudit ovat seuraavat:

Amplitudi (mm) (huippuarvo)	Taajuus (Hz) (kiihtyvyys = 1 g)	Taajuus (Hz) (kiihtyvyys = 2 g)
10	5	7
5	7	10
2,50	10	14
1,25	14	20
0,60	20	29
0,30	29	41
0,15	41	57
0,08	57	79
0,04	79	111
0,02	111	157
0,01	157	222

Kukin kaista on katettava molempiin suuntiin 2 minuutissa; 30 minuuttia kokonaisuudessaan kutakin kaistaa kohti.

10.5.6. Eritelmät

Sen jälkeen, kun laitteelle on suoritettu yksi edellä kuvatuista värähtelytesteistä, laitteessa ei saa esiintyä mekaanisia vikoja, ja laitteen katsotaan täyttävän värähtelytestivaatimukset ainoastaan, jos sille ominaisten muuttujien

—	täyttöaste katkaisukohdassa ja

—	sallittu täyttönopeus katkaisukohdassa

arvot eivät ylitä määritettyjä raja-arvoja ja ylittävät enintään 10 prosentilla värähtelytestiä ennen mitatut arvot.

11. Synteettisten materiaalien ja nestekaasun yhteensopivuustestit

11.1. Nestemäisen nestekaasun kanssa kosketuksissa olevassa synteettisessä osassa ei saa ilmetä liiallista tilavuuden muutosta tai painohäviötä.

N-pentaaninkestävyys standardin ISO 1817 mukaisesti seuraavissa olosuhteissa:

i)	väliaine: n-pentaani

ii)	lämpötila: 23 °C (ISO 1817 -standardin mukainen toleranssi)

iii)	upotusaika: 72 tuntia

11.2. Vaatimukset:

—	tilavuuden muutos enintään 20 prosenttia

Massa saa ilmassa 40 °C:n lämpötilassa tapahtuneen ja 48 tuntia kestäneen säilytyksen jälkeen olla vähentynyt alkuperäiseen arvoon verrattuna enintään 5 prosenttia.

12. Korroosionkestävyys

Nestekaasua sisältävän metalliosan on täytettävä 4, 5, 6 ja 7 kohdassa mainittujen tiiviystestien ja 144 tunnin mittaisen, ISO 9227 -standardin mukaisen ja suljetuin liitännöin suoritetun suolasumutestin vaatimukset.

Vaihtoehtoisesti voidaan suorittaa seuraava testi:

Nestekaasua sisältävän metalliosan on täytettävä 4, 5, 6 ja 7 kohdassa mainittujen tiiviystestien ja standardin IEC 68–2–52 Kb: Salt Spray Fog Test mukaisen suolasumutestin vaatimukset.

Testausmenettely:

Osa puhdistetaan valmistajan ohjeiden mukaisesti ennen testiä. Kaikki liitokset suljetaan. Osa ei saa olla käytössä testin aikana.

Sitten osaan ruiskutetaan 2 tunnin ajan suolaliuosta, jossa on 5 prosenttia NaCl:a (painoprosenttia), jossa on vieraita aineita enintään 0,3 prosenttia, ja 95 prosenttia tislattua tai demineralisoitua vettä ja jonka lämpötila on 20 °C. Ruiskutuksen jälkeen osa varastoidaan 40 °C:n lämpötilaan ja 90–95 prosentin suhteelliseen kosteuteen 168 tunnin ajaksi. Tämä testijakso toistetaan 4 kertaa.

Testin jälkeen osa puhdistetaan, ja sen annetaan kuivua tunnin ajan 55 °C:n lämpötilassa. Tämän jälkeen osaa vakautetaan perusolosuhteisiin 4 tunnin ajan ennen kuin sille voidaan tehdä lisätestejä.

12.2. Nestekaasua sisältävän kupari- tai messinkiosan on täytettävä 4, 5, 6 ja 7 kohdassa mainittujen tiiviystestien vaatimukset sen jälkeen, kun osaa on pidetty 24 tunnin ajan ammoniakissa standardin ISO 6957 mukaisesti kaikki liitännät suljettuina.

13. Kuumailmankestävyys

Tämä testi on suoritettava ISO 188 -standardin mukaisesti. Koekappale altistetaan 168 tunnin ajaksi ilmalle, jonka lämpötila on sama kuin enimmäiskäyttölämpötila.

Vetolujuuden muutos saa olla enintään +25 prosenttia.

Murtovenymän muutos ei saa ylittää seuraavia arvoja:

suurin sallittu kasvu: 10 prosenttia

suurin sallittu vähennys: 30 prosenttia.

14. Otsonivanheneminen

14.1. Testi on suoritettava standardin ISO 1431/1 mukaisesti.

Testikappale, joka on venytettävä 20 prosentin venymään, on altistettava 72 tunnin ajaksi ilmalle, jonka lämpötila on 40 °C ja otsonipitoisuus on 50 osaa/sata miljoonaa.

14.2. Koekappaleeseen ei saa tulla säröjä.

15. Viruminen

Nestemäistä nestekaasua sisältävän muun kuin metalliosan on täytettävä 5, 6 ja 7 kohdassa mainittujen tiiviystestien vaatimukset sen jälkeen, kun osaan on kohdistettu hydraulinen paine, joka on 2,25 kertaa enimmäiskäyttöpaine, 120 °C:n lämpötilassa vähintään 96 tunnin ajan. Testin väliaineena voidaan käyttää vettä tai muuta soveltuvaa hydraulista nestettä.

16. Lämpötilanvaihtelutesti

Nestemäistä nestekaasua sisältävän muun kuin metalliosan on täytettävä 5, 6 ja 7 kohdassa mainittujen tiiviystestien vaatimukset sen jälkeen, kun sitä on 96 tunnin ajan pidetty enimmäiskäyttöpaineessa ja lämpötilassa, joka vaihtelee jaksoittain vähimmäiskäyttölämpötilasta enimmäiskäyttölämpötilaan; lämpötilajakson pituus on 120 minuuttia.

17. Muiden kuin metalliosien yhteensopivuus lämmönvaihtonesteiden kanssa

17.1. Testattavat näytteet upotetaan lämmönvaihtoväliaineeseen 168 tunnin ajaksi lämpötilassa 90 °C, minkä jälkeen niitä kuivataan 48 tunnin ajan 40 °C:n lämpötilassa. Testissä käytettävän lämmönvaihtoväliaineliuoksen koostumus on 50 prosenttia vettä ja 50 prosenttia etyleeniglykolia.

17.2. Testi katsotaan hyväksytyksi, jos tilavuuden muutos on alle 20 prosenttia, massan muutos alle 5 prosenttia, vetolujuuden muutos pienempi kuin –25 prosenttia ja murtovenymän muutos on välillä –30 prosenttia ja +10 prosenttia.

Kohta	Osa	Liite
6.4.	polttoainepumppu	4
6.5.	höyrystin (3) paineensäädin (3)	6
6.6.	sulkuventtiilit vastaventtiilit kaasuputken paineenrajoitusventtiilit huoltoliitännät	7
6.7.	taipuisat letkut	8
6.8.	täyttöyksikkö	9
6.9.	kaasunruiskutuslaitteet, kaasun sekoituskappale (5), tai sumuttimet	11
6.10.	kaasun annosteluyksiköt (4)	12
6.11.	paineanturit lämpötila-anturit	13
6.12.	elektroninen ohjauslaite	14
6.13.	nestekaasun suodatinyksiköt	5
6.14.	paineenrajoituslaite	3

Luokan 1 osat:	3 000 kPa.
Luokan 2 osat:	450 kPa.
Luokan 2A osat:	120 kPa.

Höyrystin	:	Ks. tämän säännön 2.6 kohta.
Paineensäädin	:	Ks. tämän säännön 2.7 kohta.

Luokan 1 osat:	3 000 kPa.
Luokan 2 osat:	450 kPa.
Luokan 2A osat:	120 kPa.

Luokan 2 osat:	450 kPa.
Luokan 2A osat:	120 kPa.

Luokka 1	Korkeapaineosat, mukaan luettuna nestemäistä nestekaasua sisältävät putket ja kiinnikkeet, enintään 3 000 kPa:n höyrynpaineessa tai lisätyssä höyrynpaineessa.
Luokka 2	Matalapaineosat, mukaan luettuna höyrystynyttä nestekaasua sisältävät putket ja kiinnikkeet, joiden enimmäiskäyttöpaine on alle 450 kPa mutta yli 20 kPa ilmanpaineen yläpuolella.
Luokka 2A	Rajoitetulla painealueella käytettäväksi tarkoitetut matalapaineosat, mukaan luettuna höyrystynyttä nestekaasua sisältävät putket ja kiinnikkeet, joiden enimmäiskäyttöpaine on alle 120 kPa mutta yli 20 kPa ilmanpaineen yläpuolella.
Luokka 3	Sulkuventtiilit ja paineenrajoitusventtiilit nestekaasun ollessa nestemäisessä muodossa.

Q	=	ilmavirta vakio-oloissa m3/min (100 kPa:n absoluuttisessa paineessa ja 15 °C:n lämpötilassa)
A	=	säiliön ulkopinnan ala (m2).

Luokka 1	:	osa, joka on kosketuksissa säiliön paineen kanssa.
Luokka 2	:	osa, joka on kosketuksissa säännellyn paineen kanssa ja toiminnan aikana enintään 450 kPa:n säännellyn paineen kanssa.
Luokka 2A	:	osa, joka on kosketuksissa säännellyn paineen kanssa ja toiminnan aikana enintään 120 kPa:n säännellyn paineen kanssa.

Luokka 2	:	osa, jonka säännelty enimmäispaine käytön aikana on 450 kPa
Luokka 2A	:	osa, jonka säännelty enimmäispaine käytön aikana on 120 kPa

Värit:
	Tausta:	vihreä
	Reunus:	valkoinen tai heijastava valkoinen
	Kirjaimet:	valkoinen tai heijastava valkoinen
Mitat
	Reunuksen leveys:	4–6 mm
	Merkkien korkeus:	≥ 25 mm
	Merkkien paksuus:	≥ 4 mm
	Tarran leveys:	110–150 mm
	Tarran korkeus:	80–110 mm

Värit:
	Tausta:	punainen
	Kirjaimet:	valkoinen tai heijastava valkoinen
Mitat
	Merkkien korkeus:	≥ 5 mm
	Merkkien paksuus:	≥ 1 mm
	Tarran leveys:	70–90 mm
	Tarran korkeus:	20–30 mm