(1)

Euroopan komissio sitoutui 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ’vihreän kehityksen ohjelma’, tarkastelemaan uudelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston (3) direktiivin 2013/34/EU säännöksiä, jotka koskevat muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia. Vihreän kehityksen ohjelma on unionin uusi kasvustrategia. Sen tavoitteena on tehdä unionista moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen talous, jossa kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon vuoteen 2050 mennessä. Sen tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella unionin kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on pyrkiä talouskasvuun lisäämättä resurssien käyttöä ja varmistaa, että kaikki alueet ja unionin kansalaiset ovat osallisina sosiaalisesti oikeudenmukaisessa siirtymässä kestävään talousjärjestelmään niin, ettei ketään eikä mitään paikkaa jätetä jälkeen. Sillä edistetään tavoitetta rakentaa ihmisten hyväksi toimiva talous, vahvistaa unionin sosiaalista markkinataloutta ja auttaa varmistamaan, että unioni on valmiina tulevaisuutta varten ja että se luo vakautta, työpaikkoja, kasvua ja kestäviä investointeja.

Nämä tavoitteet ovat erityisen tärkeitä, kun otetaan huomioon covid-19-pandemian aiheuttamat sosioekonomiset vahingot sekä tarve kestävään, osallistavaan ja oikeudenmukaiseen elpymiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2021/1119 (4) tehdään ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevasta tavoitteesta sitova unionissa. Lisäksi komissio sitoutuu 20 päivänä toukokuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Vuoteen 2030 ulottuva EU:n biodiversiteettistrategia: Luonto takaisin osaksi elämäämme” varmistamaan, että vuoteen 2050 mennessä kaikki maailman ekosysteemit ovat ennallistettuja, selviytymiskykyisiä ja asianmukaisesti suojeltuja. Kyseisellä strategialla pyritään saamaan Euroopan biodiversiteetti elpymään vuoteen 2030 mennessä.

(2)

Komissio esitti 8 päivänä maaliskuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Kestävän kasvun rahoitusta koskeva toimintasuunnitelma” toimenpiteitä seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi: ohjataan pääomavirrat kestäviin investointeihin kestävän ja osallistavan kasvun saavuttamiseksi, hallitaan rahoitusriskejä, jotka aiheutuvat ilmastonmuutoksesta, luonnonvarojen ehtymisestä, ympäristön pilaantumisesta ja yhteiskunnallisista ongelmista, ja suositaan taloudellisessa ja rahoitustoiminnassa läpinäkyvyyttä ja pitkäjänteisyyttä. Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää, että tiettyihin luokkiin kuuluvat yritykset julkistavat merkityksellisiä, vertailukelpoisia ja luotettavia kestävyystietoja. Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat antaneet useita säädöksiä osana kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman täytäntöönpanoa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2088 (5) säännellään sitä, miten finanssimarkkinatoimijoiden ja rahoitusneuvojien on annettava kestävyystietoja lopullisille sijoittajille ja varojen omistajille.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/852 (6) luodaan ympäristön kannalta kestävien taloudellisten toimintojen luokitusjärjestelmä, jotta voidaan lisätä kestäviä sijoituksia ja torjua sellaisten rahoitustuotteiden viherpesua, joita väitetään perusteettomasti kestäviksi. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2089 (7), jota on täydennetty komission delegoiduilla asetuksilla (EU) 2020/1816 (8), (EU) 2020/1817 (9) ja (EU) 2020/1818 (10), otetaan käyttöön ympäristöä, yhteiskuntaa ja hyvää hallintotapaa, jäljempänä ’ESG’, koskevat tiedonantovaatimukset vertailuarvojen hallinnoijia varten sekä ilmastosiirtymää koskevien EU:n vertailuarvojen ja Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n vertailuarvojen muodostamista koskevat vähimmäisvaatimukset.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 575/2013 (11) velvoitetaan suuret laitokset, jotka ovat laskeneet liikkeeseen arvopapereita, jotka on otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä markkinoilla, julkistamaan tiedot ESG-riskeistä 28 päivästä kesäkuuta 2022 alkaen. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2033 (12) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/2034 (13) käyttöön otettu sijoituspalveluyritysten vakavaraisuuskehys sisältää säännöksiä, jotka koskevat ESG-riskiulottuvuuden käyttöönottoa toimivaltaisten viranomaisten suorittamassa vakavaraisuuden arviointiprosessissa, ja siihen sisältyy sijoituspalveluyrityksiä koskevia ESG-riskien julkistamisvaatimuksia, joita sovelletaan 26 päivästä joulukuuta 2022 alkaen. Komissio myös antoi 6 päivänä heinäkuuta 2021 kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman jatkotoimena ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi eurooppalaisista vihreistä joukkolainoista.

(3)

Komissio korosti 17 päivänä kesäkuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat suuntaviivat: Ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskeva täydennysosa”, jäljempänä ’ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevat suuntaviivat’, ilmastoon liittyvien tietojen raportoinnista yrityksille koituvia hyötyjä, joita ovat erityisesti ilmastoon liittyvien riskien ja mahdollisuuksien tiedostamisen ja ymmärtämisen lisääntyminen yrityksen sisällä, monipuolisempi sijoittajapohja, pienemmät pääomakustannukset ja rakentavampi vuoropuhelu kaikkien sidosryhmien kanssa. Monimuotoisuus yritysten hallituksissa voisi myös vaikuttaa päätöksentekoon, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään sekä resilienssiin.

(4)

Neuvosto korosti pääomamarkkinaunionin syventämisestä 5 päivänä joulukuuta 2019 antamissaan päätelmissä, että on tärkeää saada luotettavaa, vertailukelpoista ja merkityksellistä tietoa kestävyyteen liittyvistä riskeistä, mahdollisuuksista ja vaikutuksista, ja kehotti komissiota harkitsemaan muita kuin taloudellisia tietoja koskevan eurooppalaisen raportointistandardin laatimista.

(5)

Euroopan parlamentti kehotti kestävästä rahoituksesta 29 päivänä toukokuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa (14) kehittämään edelleen muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevia vaatimuksia direktiivin 2013/34/EU puitteissa. Yritysten kestävästä hallinnoinnista 17 päivänä joulukuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa (15) Euroopan parlamentti piti myönteisenä, että komissio oli sitoutunut tarkistamaan direktiiviä 2013/34/EU, ja korosti tarvetta perustaa muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia varten kattava unionin kehys, joka sisältää muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevia pakollisia unionin standardeja. Euroopan parlamentti kehotti laajentamaan raportointivaatimusten soveltamisalaa uusiin yritysluokkiin ja ottamaan käyttöön tarkastusvaatimuksen.

(6)

Yhdistyneiden kansakuntien (YK) yleiskokous hyväksyi uuden maailmanlaajuisen kestävän kehityksen kehyksen 25 päivänä syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa ”Transforming our world: the 2030 Agenda for Sustainable Development”, jäljempänä ’Agenda 2030 -toimintaohjelma’. Agenda 2030 -toimintaohjelman keskiössä ovat YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, jotka käsittävät kestävyyden kolme ulottuvuutta: talouden, yhteiskunnan ja ympäristön. Komission 22 päivänä marraskuuta 2016 antamassa komission tiedonannossa ”Seuraavat toimet Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistamiseksi: Kestävyyttä edistävät EU:n toimet” YK:n kestävän kehityksen tavoitteet kytkettiin unionin toimintakehykseen sen varmistamiseksi, että kyseiset tavoitteet otetaan jo alun alkaen huomioon kaikissa unionin toimissa ja toimintapoliittisissa aloitteissa niin unionissa kuin sen ulkopuolellakin. Neuvosto vahvisti 20 päivänä kesäkuuta 2017 antamissaan päätelmissä ”Euroopan kestävän tulevaisuuden varmistaminen: EU:n vastaus kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een”, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneet panemaan Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöön täysipainoisella, johdonmukaisella, kattavalla, yhdennetyllä ja tehokkaalla tavalla tiiviissä yhteistyössä kumppaneiden ja muiden sidosryhmien kanssa.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/95/EU (16) muutettiin direktiiviä 2013/34/EU tietyiltä suurilta yrityksiltä ja konserneilta edellytettävien muiden kuin taloudellisten tietojen julkistamisen osalta. Direktiivillä 2014/95/EU otettiin käyttöön vaatimus, että yritykset raportoivat tietoja vähintään ympäristöasioista, sosiaalisista ja työntekijöihin liittyvistä seikoista, ihmisoikeuksien kunnioittamisesta sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyvistä seikoista. Näiden aihealueiden osalta direktiivillä 2014/95/EU velvoitettiin yritykset julkistamaan tietoja seuraavilta raportoinnin osa-alueilta: liiketoimintamalli, toimintaperiaatteet, due diligence -prosessit mukaan luettuina, kyseisten toimintaperiaatteiden noudattamisen tulokset, riskit ja riskienhallinta sekä tärkeimmät tulosindikaattorit, jotka ovat merkityksellisiä liiketoiminnalle.

(8)

Useat sidosryhmät pitävät ilmaisua ’muut kuin taloudelliset’ epätarkkana erityisesti siksi, että siitä saa käsityksen, ettei kyseisillä tiedoilla ole taloudellista merkitystä. Tällaisilla tiedoilla on kuitenkin yhä useammin taloudellista merkitystä. Monet kestävyysraportoinnin alan organisaatiot, aloitteet ja toimijat viittaavat ’kestävyystietoihin’. Sen vuoksi on suotavaa käyttää ilmaisua ’kestävyystiedot’ ilmaisun ’muut kuin taloudelliset tiedot’ sijaan. Direktiiviä 2013/34/EU olisi sen vuoksi muutettava, jotta kyseinen termimuutos voitaisiin ottaa huomioon.

(9)

Jos yritykset toteuttaisivat parempaa kestävyysraportointia, siitä hyötyisivät viime kädessä tavalliset kansalaiset ja tallettajat, mukaan lukien ammattiliitot ja työntekijöiden edustajat, jotka saisivat asianmukaista tietoa ja voisivat siten osallistua paremmin työmarkkinaosapuolten vuoropuheluun. Tallettajilla, jotka haluavat sijoittaa kestävästi, on siihen mahdollisuus, kun taas kaikki kansalaiset hyötyisivät vakaasta, kestävästä ja osallistavasta talousjärjestelmästä. Näiden hyötyjen saavuttamiseksi yrityksen vuosikertomuksissa julkistettavien kestävyystietojen on ensin tavoitettava kaksi ensisijaista käyttäjäryhmää. Ensimmäinen käyttäjäryhmä koostuu sijoittajista, myös omaisuudenhoitajista, jotka haluavat ymmärtää paremmin riskejä ja mahdollisuuksia, joita kestävyyskysymykset aiheuttavat heidän sijoituksilleen, sekä näiden sijoitusten vaikutuksia ihmisiin ja ympäristöön. Toinen käyttäjäryhmä koostuu kansalaisyhteiskunnan toimijoista, kuten kansalaisjärjestöistä ja työmarkkinaosapuolista, jotka haluavat saada yritykset paremmin vastuuseen niiden vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Muutkin sidosryhmät voisivat hyödyntää vuosikertomuksissa julkistettavia kestävyystietoja, etenkin edistääkseen vertailtavuutta markkinasektoreiden välillä ja niiden sisällä.

Yritysten liikekumppanit, myös asiakkaat, voisivat tukeutua kestävyystietoihin ymmärtääkseen kestävyyteen liittyviä riskejä ja vaikutuksia omissa arvoketjuissaan ja tarvittaessa raportoidakseen niistä. Päättäjät ja ympäristövirastot voivat käyttää tällaisia tietoja, erityisesti kootusti, seuratakseen ympäristöön ja yhteiskuntaan liittyviä suuntauksia, edistääkseen vihreää tilinpitoa ja ohjatakseen julkista politiikkaa. Vain harvat kansalaiset ja kuluttajat tutustuvat suoraan yritysten vuosikertomuksiin, mutta he voisivat käyttää kestävyystietoja välillisesti, esimerkiksi ottaessaan huomioon rahoitusneuvojien tai kansalaisjärjestöjen neuvot tai lausunnot. Monet sijoittajat ja omaisuudenhoitajat ostavat kestävyystietoja niitä toimittavilta kolmansilta osapuolilta, jotka keräävät tietoja eri lähteistä, myös julkisista yrityskertomuksista ja -raporteista.

(10)

Kestävyystietojen markkinat ovat nopeassa kasvussa, ja tietoja toimittavien kolmansien osapuolten merkitys on kasvamassa, kun sijoittajien ja omaisuudenhoitajien on täytettävä uudet velvoitteet. Kun eriteltyjen tietojen saatavuus lisääntyy, kestävyystietoja pitäisi voida saada kohtuullisemmin kustannuksin. Tässä muutosdirektiivissä säädettyjen direktiivin 2013/34/EU muutosten on tarkoitus lisätä tietojen vertailukelpoisuutta ja yhdenmukaistaa standardeja. Tietoja toimittavien kolmansien osapuolten käytäntöjen voidaan odottaa parantuvan ja asiantuntemuksen lisääntyvän tällä alalla, jolloin on mahdollista luoda työpaikkoja.

(11)

Yritysten kestävyystietojen kysyntä on viime vuosina kasvanut erittäin huomattavasti, erityisesti sijoittajayhteisön keskuudessa. Kysynnän kasvu johtuu yrityksiin kohdistuvien riskien muuttuvasta luonteesta ja siitä, että sijoittajat ovat yhä tietoisempia näiden riskien taloudellisista seurauksista. Tämä koskee erityisesti ilmastoon liittyviä taloudellisia riskejä. Tietoisuus riskeistä ja mahdollisuuksista, joita yrityksille ja sijoituksille aiheutuu muista ympäristökysymyksistä, kuten luontokadosta, sekä terveyskysymyksistä ja sosiaalisista kysymyksistä, myös lapsi- ja pakkotyöstä, on niin ikään lisääntymässä. Kestävyystietojen kysynnän kasvu johtuu myös sellaisten sijoitustuotteiden lisääntymisestä, joilla pyritään nimenomaisesti täyttämään tietyt kestävyysvaatimukset tai saavuttamaan tietyt kestävyystavoitteet ja varmistamaan yhdenmukaisuus ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’, biologista monimuotoisuutta koskevan YK:n yleissopimuksen ja unionin toimintapolitiikkojen tavoitetason kanssa. Osa tästä kasvusta on loogista seurausta aiemmin annetusta unionin lainsäädännöstä, erityisesti asetuksista (EU) 2019/2088 ja (EU) 2020/852. Kasvua olisi joka tapauksessa syntynyt muutenkin, koska kansalaisten tietoisuus, kuluttajien mieltymykset ja markkinoiden käytännöt muuttuvat nopeasti. Covid-19-pandemia on entisestään nopeuttanut käyttäjien tietotarpeiden kasvua erityisesti siksi, että se on paljastanut työntekijöiden ja yritysten arvoketjujen haavoittuvuudet. Ympäristövaikutuksia koskevilla tiedoilla on merkitystä myös tulevien pandemioiden lievittämisessä, kun ihmisten ekosysteemeille aiheuttamat häiriöt liittyvät yhä useammin tautien esiintymiseen ja leviämiseen.

(12)

Yritykset voivat itsekin hyötyä kestävyysseikkoja koskevasta korkealaatuisesta raportoinnistaan. Kestävyystavoitteisiin tähtäävien erilaisten sijoitustuotteiden valikoiman laajeneminen tarkoittaa, että hyvä kestävyysraportointi voi parantaa yrityksen mahdollisuuksia saada rahoituspääomaa. Kestävyysraportoinnin avulla yritykset voivat tunnistaa ja hallita omia kestävyysseikkoihin liittyviä riskejään ja mahdollisuuksiaan. Se voi tarjota perustan paremmalle vuoropuhelulle ja viestinnälle yritysten ja niiden sidosryhmien välillä ja auttaa yrityksiä parantamaan mainettaan. Kestävyysraportointistandardit tarjoavat kestävyysraportoinnille yhtenäisen perustan, joka johtaisi merkityksellisten ja riittävien tietojen toimittamiseen ja siten vähentäisi merkittävästi tapauskohtaisia tietopyyntöjä.

(13)

Direktiivien 2013/34/EU, 2014/95/EU ja 2013/50/EU uudelleentarkastelulausekkeista 21 päivänä huhtikuuta 2021 annetussa komission kertomuksessa ja siihen liitetyssä EU:n yritysten julkista raportointia koskevan kehyksen toimivuustarkastuksessa, jäljempänä ’uudelleentarkastelulausekkeita koskeva komission kertomus ja siihen liitetty toimivuustarkastus’, havaittiin ongelmia direktiivin 2014/95/EU vaikuttavuudessa. On merkittävää näyttöä siitä, että monet yritykset eivät julkista olennaisia tietoja kaikista tärkeistä kestävyyteen liittyvistä seikoista, mukaan lukien ilmastoon liittyvät tiedot, kuten kaikki kasvihuonekaasupäästöt, ja biologiseen monimuotoisuuteen vaikuttavat tekijät. Kertomuksessa myös mainittiin merkittävinä ongelmina kestävyystietojen heikko vertailukelpoisuus ja vähäinen luotettavuus. Lisäksi monilla yrityksillä, joilta käyttäjät tarvitsevat kestävyystietoja, ei ole velvollisuutta raportoida niitä. Sen vuoksi on selkeä tarve luotettavalle ja kohtuuhintaiselle raportointikehykselle, johon liitetään toimivia tilintarkastuskäytäntöjä, jotta varmistetaan tietojen luotettavuus ja vältetään viherpesu ja kaksinkertainen laskenta.

(14)

Politiikkatoimien puuttuessa kuilu käyttäjien tietotarpeiden ja yritysten toimittamien kestävyystietojen välillä vain kasvaa. Tällä tietovajeella on merkittäviä kielteisiä seurauksia. Sijoittajat eivät pysty ottamaan riittävästi huomioon kestävyyteen liittyviä riskejä ja mahdollisuuksia sijoituspäätöksissään. Sellaisten useiden sijoituspäätösten kasautuminen, joissa ei oteta riittävästi huomioon kestävyyteen liittyviä riskejä, saattaa aiheuttaa rahoitusvakautta uhkaavia järjestelmäriskejä. Euroopan keskuspankki (EKP) ja kansainväliset organisaatiot, kuten finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä, ovat tuoneet esille näitä järjestelmäriskejä erityisesti ilmaston osalta. Sijoittajat eivät myöskään pysty samassa määrin kanavoimaan rahoitusvaroja yrityksille ja taloudellisiin toimintoihin, joilla puututaan sosiaalisiin ongelmiin ja ympäristöongelmiin eikä pahenneta niitä, mikä vie pohjaa vihreän kehityksen ohjelman, kestävän kasvun rahoitusta koskevan toimintasuunnitelman ja Pariisin sopimuksen tavoitteilta. Kansalaisjärjestöt, työmarkkinaosapuolet, yhteisöt, joihin yritysten toiminta vaikuttaa, ja muut sidosryhmät eivät pysty samassa määrin saattamaan yrityksiä vastuuseen näiden vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön. Tämä aiheuttaa tilivelvollisuusvajeen ja saattaa heikentää kansalaisten luottamusta yrityksiin, mikä puolestaan voi vaikuttaa kielteisesti sosiaalisen markkinatalouden tehokkaaseen toimintaan. Kestävyyteen liittyvien riskien mittaamista, arvostusta ja hallintaa koskevien yleisesti hyväksyttyjen mittareiden ja menetelmien puuttuminen on myös esteenä yritysten pyrkimyksille varmistaa, että niiden liiketoimintamallit ja toiminnot ovat kestäviä. Yritysten toimittamien kestävyystietojen puuttuminen myös rajoittaa sidosryhmien, muun muassa kansalaisyhteiskunnan toimijoiden, ammattiliittojen ja työntekijöiden edustajien, kykyä käydä yritysten kanssa vuoropuhelua kestävyysseikoista.

(15)

Uudelleentarkastelulausekkeita koskevassa komission kertomuksessa ja siihen liitetyssä toimivuustarkastuksessa todettiin myös, että yrityksille tehdyt kestävyysseikkoja koskevat tietopyynnöt, joilla pyritään korjaamaan nykyinen tietovaje käyttäjien tietotarpeiden ja saatavilla olevien yritysten kestävyystietojen välillä, ovat lisääntyneet merkittävästi. Lisäksi yrityksiin tällä hetkellä kohdistuvat odotukset erilaisten kehysten ja standardien käytöstä todennäköisesti jatkuvat ja saattavat jopa voimistua, kun kestävyystiedoille annettu arvo kasvaa koko ajan. Jollei toteuteta politiikkatoimia, jotta päästäisiin yhteisymmärrykseen siitä, mitä tietoja yritysten olisi raportoitava, raportoivien yritysten ja tällaisten tietojen käyttäjien kustannukset ja rasitteet lisääntyvät merkittävästi.

(16)

Olemassa olevan tietovajeen takia on entistä todennäköisempää, että yksittäiset jäsenvaltiot ottavat käyttöön yhä erilaisempia kansallisia sääntöjä tai standardeja. Eri jäsenvaltioiden erilaiset raportointivaatimukset voisivat lisätä kustannuksia ja monimutkaisuutta valtioiden rajojen yli toimiville yrityksille ja heikentää siten sisämarkkinoita, ja ne voisivat haitata sijoittautumisoikeutta ja pääomien vapaata liikkuvuutta unionissa. Tällaiset erilaiset raportointivaatimukset voisivat myös vähentää raportoitujen tietojen vertailukelpoisuutta valtioiden rajojen yli, mikä heikentäisi pääomamarkkinaunionia.

(17)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklaa sovelletaan suuriin yrityksiin, jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ja joiden työntekijämäärä on keskimäärin yli 500, ja 29 a artiklaa yleisen edun kannalta merkittäviin yhteisöihin, jotka ovat suuren konsernin emoyrityksiä ja joiden yhteenlaskettu työntekijämäärä on keskimäärin yli 500. Koska käyttäjien tarpeet saada kestävyystietoja kasvavat, kestävyystietojen raportointivaatimukset olisi laajennettava koskemaan uusia yritysluokkia. Sen vuoksi on aiheellista edellyttää, että kaikki suuret yritykset ja mikroyrityksiä lukuun ottamatta kaikki yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, raportoivat kestävyystiedot. Tämän muutosdirektiivin säännöksillä, joilla muutetaan direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklaa, vahvistetaan nimenomaisesti raportointivaatimusten soveltamisala viitaten direktiivin 2013/34/EU 2 ja 3 artiklaan. Näin ollen niillä ei yksinkertaisteta tai muuteta muita vaatimuksia eikä direktiivin 2013/34/EU 40 artiklassa säädettyä yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä koskevaa rajoitusta poikkeuksiin sovelleta. Erityisesti yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä ei pitäisi kohdella suurina yrityksinä kestävyysraportointivaatimuksia sovellettaessa. Näin ollen pienten ja keskisuurten yritysten, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla ja jotka ovat yleisen edun kannalta merkittäviä yhteisöjä, olisi voitava raportoida tietoja pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien kestävyysraportointistandardien mukaisesti. Lisäksi kaikkien yritysten, jotka ovat suurten konsernien emoyrityksiä, olisi toteutettava kestävyysraportointi konsernitasolla. Koska asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa viitataan direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklaan, kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaan lisättävien yritysten täytyy myös noudattaa asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklaa.

(18)

Tässä muutosdirektiivissä säädettyä vaatimusta, jonka mukaan myös suurten yritysten, joiden arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi julkistettava tietoja kestävyysseikoista, voidaan perustella pääasiassa huolella tällaisten yritysten vaikutuksista ja tilivelvollisuudesta, jotka voivat syntyä esimerkiksi niiden arvoketjun kautta. Tältä osin kaikkiin suuriin yrityksiin olisi sovellettava samoja vaatimuksia, jotka koskevat kestävyystietojen julkista raportointia. Lisäksi finanssimarkkinatoimijat tarvitsevat tietoja myös näiltä suurilta yrityksiltä, joiden arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla.

(19)

Tässä muutosdirektiivissä säädetty vaatimus, jonka mukaan kolmansien maiden yritysten, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi myös julkistettava tietoja kestävyysseikoista, on tarkoitettu vastaamaan finanssimarkkinatoimijoiden tarpeisiin saada tietoja tällaisilta yrityksiltä, jotta ne voivat ymmärtää sijoitustensa riskit ja vaikutukset ja noudattaa asetuksessa (EU) 2019/2088 säädettyjä tietojen antamista koskevia vaatimuksia.

(20)

Kolmansien maiden yritykset, joilla on merkittävää toimintaa unionin alueella, olisi niin ikään velvoitettava antamaan kestävyystietoja, varsinkin niiden vaikutuksista yhteiskuntaan ja ympäristöön liittyviin seikkoihin, jotta varmistetaan, että kolmansien maiden yritykset ovat tilivelvollisia vaikutuksistaan ihmisiin ja ympäristöön ja että sisämarkkinoilla toimivilla yrityksillä on tasapuoliset toimintaedellytykset. Sen vuoksi kestävyysraportointivaatimuksia olisi sovellettava kolmansien maiden yrityksiin, joiden nettoliikevaihto unionissa on yli 150 miljoonaa euroa ja joilla on tytäryritys tai sivuliike unionin alueella. Jotta varmistetaan tällaisten vaatimusten oikeasuhteisuus ja täytäntöönpanokelpoisuus, kolmansien maiden yritysten sivuliikkeisiin olisi sovellettava yli 40 miljoonan nettoliikevaihdon raja-arvoa ja kolmansien maiden yritysten tytäryrityksiin olisi sovellettava raja-arvoa, joka koskee sitä, pidetäänkö yritystä suurena yrityksenä tai pienenä tai keskisuurena yrityksenä, jonka arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, lukuun ottamatta mikroyrityksiä, sillä tällaisten tytäryritysten ja sivuliikkeiden olisi oltava vastuussa kolmannen maan yrityksen kestävyysraportin julkistamisesta.

Kolmannen maan yrityksen tytäryrityksen tai sivuliikkeen julkistamat kestävyysraportit olisi laadittava komission viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 delegoiduilla säädöksillä hyväksymien standardien mukaisesti. Kolmannen maan yrityksen tytäryrityksen tai sivuliikkeen olisi myös voitava raportoida tietoja unioniin sijoittautuneisiin yrityksiin sovellettavien standardien tai täytäntöönpanosäädöksen nojalla vastaaviksi katsottavien standardien mukaisesti. Jos kolmannen maan yritys ei anna kaikkia tämän muutosdirektiivin nojalla vaadittavia tietoja siitä huolimatta, että mainitun kolmannen maan yrityksen tytäryritys tai sivuliike pyrkii parhaansa mukaan hankkimaan tarvittavat tiedot, kyseisen tytäryrityksen tai sivuliikkeen olisi annettava kaikki sen hallussa olevat tiedot ja annettava selvitys, josta käy ilmi, ettei kolmannen maan yritys asettanut saataville muita vaadittavia tietoja. Jotta varmistetaan raportoinnin laatu ja luotettavuus, kolmansien maiden yritysten kestävyysraportit olisi julkistettava siten, että niihin liitetään sellaisen henkilön tai yhteisön antama varmennuslausunto, jolla on valtuudet antaa kestävyysraportointia koskeva varmennuslausunto joko kolmannen maan yrityksen tai jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla. Jos tällaista varmennuslausuntoa ei anneta, kolmannen maan yrityksen tytäryrityksen tai sivuliikkeen olisi annettava selvitys, josta käy ilmi, ettei kolmannen maan yritys toimittanut tarvittavaa varmennuslausuntoa.

Kestävyysraportti olisi asetettava yleisön saataville maksutta jäsenvaltioiden keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden kautta tai vaihtoehtoisesti kolmannen maan yrityksen tytäryrityksen tai sivuliikkeen verkkosivustolla. Jäsenvaltioiden olisi voitava ilmoittaa komissiolle vuosittain julkistamisvaatimuksen täyttäneet kolmansien maiden yritysten tytäryritykset tai sivuliikkeet sekä tapaukset, joissa kertomus julkistettiin mutta kolmannen maan yrityksen tytäryritys tai sivuliike totesi, ettei se pystynyt saamaan tarvittavia tietoja kolmannen maan yritykseltä. Komission olisi asetettava verkkosivustollaan julkisesti saataville luettelo kestävyysraportin julkistaneista kolmansien maiden yrityksistä.

(21)

Kun otetaan huomioon kestävyyteen liittyvien riskien kasvava merkitys ja se, että pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, muodostavat merkittävän osan kaikista yrityksistä, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, sijoittajansuojan varmistamiseksi on aiheellista edellyttää, että mikroyrityksiä lukuun ottamatta myös pienet ja keskisuuret yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, julkistavat tietoja kestävyysseikoista. Tällaisen vaatimuksen käyttöönotto auttaa varmistamaan, että finanssimarkkinatoimijat voivat sisällyttää pienempiä yrityksiä, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, sijoitussalkkuihin sillä perusteella, että ne raportoivat finanssimarkkinatoimijoiden tarvitsemat kestävyystiedot.

Näin ollen se auttaa suojelemaan ja parantamaan pienempien yritysten, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, mahdollisuuksia saada rahoituspääomaa ja välttämään tällaisiin yrityksiin finanssimarkkinatoimijoiden taholta kohdistuvaa syrjintää. Pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, lukuun ottamatta mikroyrityksiä, sovellettavan kestävyysseikkoja koskevien tietojen antamisvaatimuksen käyttöönotto on tarpeen myös sen varmistamiseksi, että finanssimarkkinatoimijoilla on tiedot, joita ne tarvitsevat sijoituskohteena olevilta yrityksiltä voidakseen noudattaa asetuksessa (EU) 2019/2088 säädettyjä omia kestävyystietojen antamista koskevia velvoitteitaan. Pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi annettava mahdollisuus raportoida tietoja sellaisten standardien mukaisesti, jotka ovat oikeassa suhteessa niiden valmiuksiin ja resursseihin sekä merkityksellisiä niiden toiminnan laajuuden ja monimutkaisuuden kannalta. Pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, joiden arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi niin ikään oltava mahdollisuus halutessaan käyttää tällaisia oikeasuhteisia standardeja vapaaehtoisesti.

Pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat kestävyysraportointistandardit toimivat vertailukohtana tämän muutosdirektiivin vaatimusten soveltamisalaan kuuluville yrityksille sellaisten kestävyystietojen tasosta, joita ne voisivat kohtuudella pyytää tällaisten yritysten arvoketjussa toimittajina tai asiakkaina olevilta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä. Pienille ja keskisuurille yrityksille, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi lisäksi annettava riittävästi aikaa valmistautua kestävyysraportointia edellyttävien säännösten soveltamiseen niiden pienemmän koon ja rajallisempien resurssien vuoksi ja covid-19-pandemian aiheuttamat vaikeat taloudelliset olosuhteet huomioon ottaen. Sen vuoksi yritysten kestävyysraportointia koskevia säännöksiä olisi sovellettava pienten ja keskisuurten yritysten, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, lukuun ottamatta mikroyrityksiä, osalta 1 päivästä tammikuuta 2026 tai sen jälkeen alkavista tilivuosista. Tämän ajankohdan jälkeen pienillä ja keskisuurilla yrityksillä, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi kahden vuoden siirtymäkauden ajan oltava mahdollisuus jättäytyä tässä muutosdirektiivissä säädettyjen kestävyysraportointivaatimusten ulkopuolelle edellyttäen, että ne ilmoittavat lyhyesti toimintakertomuksessaan, miksei kestävyystietoja ole annettu.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti arvioida, miten niiden kansalliset toimenpiteet, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaikuttavat pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jotta varmistetaan, ettei niihin kohdistu suhteetonta vaikutusta, kiinnittäen erityistä huomiota mikroyrityksiin ja tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseen. Jäsenvaltioiden olisi harkittava sellaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, joilla tuetaan pieniä ja keskisuuria yrityksiä kestävyysraportointistandardien soveltamisessa.

(23)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/109/EY (17) sovelletaan yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla. Sen varmistamiseksi, että yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, mukaan lukien kolmansien maiden liikkeeseenlaskijat, sovelletaan samoja kestävyysraportointivaatimuksia, direktiiviin 2004/109/EY olisi sisällytettävä tarvittavat ristiinviittaukset kaikkiin kestävyysraportointia koskeviin vaatimuksiin vuositilinpäätöksessä.

(24)

Direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdassa ja neljännessä alakohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä toimenpiteitä, joilla perustetaan järjestelmä kyseisen direktiivin nojalla vaadittujen tietojen vastaavuuden määrittämiseksi ja vahvistetaan tilinpäätösstandardeja koskevat yleiset vastaavuutta koskevat kriteerit. Direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa siirretään komissiolle myös valta hyväksyä tarpeelliset päätökset kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden käyttämien tilinpäätösstandardien vastaavuudesta. Jotta voidaan ottaa huomioon kestävyysvaatimusten sisällyttäminen direktiiviin 2004/109/EY, komissiolle olisi siirrettävä valta ottaa käyttöön menetelmä kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien kestävyysraportointistandardien vastaavuuden määrittämiseksi, samaan tapaan kuin on säädetty komission asetuksessa (EY) N:o 1569/2007 (18), jossa vahvistetaan perusteet kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden soveltamien tilinpäätösstandardien vastaavuuden määrittämiseksi. Samasta syystä komissiolle olisi myös siirrettävä valta tehdä tarpeelliset päätökset kolmansien maiden liikkeeseenlaskijoiden käyttämien kestävyysraportointistandardien vastaavuudesta. Tällä muutosdirektiivillä tehtävillä muutoksilla varmistetaan johdonmukaiset vastaavuusjärjestelyt kestävyysraportointivaatimuksille ja tilinpäätösraportointivaatimuksille vuositilinpäätöksen yhteydessä.

(25)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 3 kohdassa ja 29 a artiklan 3 kohdassa vapautetaan kaikki tytäryritykset velvoitteesta raportoida muita kuin taloudellisia tietoja, jos tällaiset yritykset ja niiden tytäryritykset sisällytetään niiden emoyrityksen laatimaan konsernin toimintakertomukseen, edellyttäen, että kyseinen kertomus sisältää kyseisen direktiivin nojalla raportoidut muut kuin taloudelliset tiedot. On kuitenkin tarpeen varmistaa, että kestävyystiedot ovat helposti käyttäjien käytettävissä, ja taata avoimuus sen suhteen, mikä on konsernitasolla raportoiva vapautuksen saaneen tytäryrityksen emoyritys. Sen vuoksi on tarpeen edellyttää, että kyseiset tytäryritykset sisällyttävät toimintakertomukseensa kestävyystietoja konsernitasolla raportoivan emoyrityksen nimen ja sääntömääräisen kotipaikan, hyperlinkit emoyrityksensä laatimaan konsernin toimintakertomukseen ja maininnan siitä, että ne on vapautettu kestävyysraportoinnista. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että emoyritys julkistaa konsernin toimintakertomuksen niiden hyväksymillä kielillä ja että emoyritys toimittaa tarvittavat käännökset kyseisillä kielillä. Tällaista vapautusta olisi sovellettava myös silloin, kun konsernitasolla raportoiva emoyritys on kolmannen maan yritys, joka raportoi kestävyystiedot vastaavien kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Direktiivissä 2004/109/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutosdirektiivillä, olisi säädettävä asianmukaisista menetelmistä kestävyysraportointistandardien vastaavuuden määrittämiseksi, ja yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, ja yritykset, joiden arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi velvoitettava raportoimaan tietoja samojen kestävyysraportointistandardien mukaisesti. Tässä yhteydessä olisi käytettävä täytäntöönpanosäädöksiä, jotka komissio hyväksyy direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan i alakohdan ja 23 artiklan 4 kohdan neljännen alakohdan nojalla ja joilla otetaan käyttöön menetelmä standardien vastaavuuden määrittämiseksi, sen määrittämiseen, annetaanko kolmansiin maihin sijoittautuneiden emoyritysten tytäryrityksille vapautus direktiivin 2013/34/EU puitteissa. Sen vuoksi tytäryritys olisi vapautettava velvoitteesta, kun konsernin kestävyysraportointi toteutetaan niiden kestävyysraportointistandardien mukaisesti, jotka komissio hyväksyy tällä muutosdirektiivillä käyttöön otetun direktiivin 2013/34/EU 29 b artiklan nojalla, tai kyseisiä kestävyysraportointistandardeja vastaavalla, kestävyysraportointistandardien vastaavuudesta direktiivin 2004/109/EY 23 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan nojalla hyväksytyn täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti määritettävällä tavalla. Tällaista vapautusta ei pitäisi soveltaa suuriin yrityksiin, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, sijoittajansuojaan liittyvistä syistä, jotta voidaan varmistaa suurempi avoimuus tällaisten yritysten suhteen.

(26)

Direktiivin 2013/34/EU 23 artiklassa vapautetaan emoyritykset velvoitteesta laatia konsernitilinpäätös ja konsernin toimintakertomus, jos emoyritykset ovat toisen kyseisen velvoitteen täyttävän emoyrityksen tytäryrityksiä. Olisi kuitenkin täsmennettävä, että konsernitilinpäätöksiä ja konsernin toimintakertomuksia koskeva vapautusjärjestelmä toimii erillään konsernin kestävyysraportointia koskevasta vapautusjärjestelmästä. Yritys voidaan siten vapauttaa konsernin tilinpäätösraportointivaatimuksista vapauttamatta sitä konsernin kestävyysraportointivaatimuksista, jos sen perimmäinen emoyritys laatii konsernitilinpäätöksen ja konsernin toimintakertomuksen unionin lainsäädännön mukaisesti tai, jos yritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, vastaavien vaatimusten mukaisesti mutta ei toteuta konsernin kestävyysraportointia unionin lainsäädännön mukaisesti tai, jos yritys on sijoittautunut kolmanteen maahan, vastaavien vaatimusten mukaisesti. On välttämätöntä, että konsernitasolla raportoivat emoyritykset antavat riittävän selvityksen tytäryritystensä riskeistä ja vaikutuksista, tapauksen mukaan myös niiden due diligence -prosesseista. Joissakin tapauksissa erot konsernin tilanteen ja sen yksittäisten tytäryritysten tilanteen välillä tai sen eri alueilla sijaitsevien yksittäisten tytäryritysten tilanteiden välillä saattavat olla erityisen merkittäviä, jolloin tietojen käyttäjä päätyisi tiettyä yksittäistä tytäryritystä koskevien lisätietojen puuttuessa hyvin erilaiseen johtopäätökseen tytäryrityksen riskeistä tai vaikutuksista.

(27)

Luottolaitoksilla ja vakuutusyrityksillä on keskeinen rooli siirryttäessä täysin kestävään ja osallistavaan talous- ja rahoitusjärjestelmään vihreän kehityksen ohjelman mukaisesti. Niillä voi olla merkittäviä myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia lainananto-, sijoitus- ja merkintätoimintansa kautta. Muihin luottolaitoksiin ja vakuutusyrityksiin kuin niihin, joiden on noudatettava direktiiviä 2013/34/EU, myös osuuskuntiin ja keskinäisiin yrityksiin, olisi sen vuoksi sovellettava kestävyysraportointivaatimuksia edellyttäen, että ne täyttävät tietyt kokokriteerit. Kestävyystietojen käyttäjät voisivat näin ollen arvioida sekä tällaisten luottolaitosten ja vakuutusyritysten vaikutukset yhteiskuntaan ja ympäristöön että kestävyysseikoista tällaisille luottolaitoksille ja vakuutusyrityksille mahdollisesti aiheutuvat riskit. Direktiivissä 2013/34/EU säädetään kolmesta mahdollisesta kriteeristä, joiden perusteella määritetään, onko yritystä pidettävä ’suurena yrityksenä’, ja jotka ovat taseen loppusumma, nettoliikevaihto ja työntekijöiden lukumäärä tilivuoden aikana keskimäärin.

Nettoliikevaihtoa koskevaa kriteeriä on tarpeen mukauttaa luottolaitosten ja vakuutusyritysten osalta viittaamalla neuvoston direktiiveissä 86/635/ETY (19) ja 91/674/ETY (20) esitettyyn nettoliikevaihdon määritelmään direktiivissä 2013/34/EU säädetyn yleisen määritelmän sijaan. Jotta varmistettaisiin yhdenmukaisuus direktiivin 86/635/ETY raportointivaatimusten kanssa, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää olla soveltamatta kestävyysraportointivaatimuksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (21) 2 artiklan 5 kohdassa lueteltuihin luottolaitoksiin.

(28)

Luettelon kestävyysseikoista, joista yritysten on raportoitava, olisi oltava mahdollisimman johdonmukainen asetuksessa (EU) 2019/2088 säädetyn ilmaisun ’kestävyystekijät’ määritelmän kanssa, ja siinä olisi vältettävä epäsuhta niiden tietojen välillä, joita tietojen käyttäjät vaativat ja joita yritysten on raportoitava. Luettelon olisi myös vastattava käyttäjien ja yritysten tarpeita ja odotuksia, sillä nämä käyttävät usein ilmaisuja ”ympäristö”, ”yhteiskunta” ja ”hallintotapa” keinona luokitella kolme keskeisintä kestävyysseikkaa. Asetuksessa (EU) 2019/2088 säädetyn ilmaisun ’kestävyystekijät’ määritelmä ei kuitenkaan sisällä nimenomaisesti hallintotapaan liittyviä seikkoja. Direktiivin 2013/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, ilmaisun ’kestävyysseikat’ määritelmän olisi näin ollen katettava ympäristöön, yhteiskuntaan ja ihmisoikeuksiin sekä hallintotapaan liittyviä tekijöitä ja sisällettävä asetuksessa (EU) 2019/2088 säädetyn ilmaisun ’kestävyystekijät’ määritelmä. Direktiivin 2013/34/EU raportointivaatimukset eivät saisi rajoittaa kansallisten raportointivelvoitteiden soveltamista.

(29)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään raportointia paitsi tiedoista yrityksen kehityksen, tuloksen ja aseman aiheuttamien vaikutusten ymmärtämisen edellyttämässä laajuudessa myös tiedoista, jotka ovat tarpeen sen ymmärtämiseksi, miten yrityksen toiminta vaikuttaa ympäristöasioihin, sosiaalisiin ja työntekijöihin liittyviin seikkoihin, ihmisoikeuksien kunnioittamiseen sekä korruption ja lahjonnan torjuntaan liittyviin seikkoihin. Sen vuoksi kyseisissä artikloissa edellytetään, että yritykset raportoivat sekä yrityksen toiminnan vaikutuksista ihmisiin ja ympäristöön että siitä, miten kestävyysseikat vaikuttavat yritykseen. Tästä käytetään ilmaisua ”kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulma”, jossa yritykseen kohdistuvat riskit ja yrityksen vaikutukset muodostavat kumpikin yhden olennaisuusnäkökulman. Yritysraportoinnin toimivuustarkastus osoittaa, että näitä kahta näkökulmaa ei useinkaan ymmärretä tai sovelleta hyvin. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että yritysten olisi otettava kumpikin olennaisuusnäkökulma huomioon sellaisenaan ja julkistettava tiedot, jotka ovat olennaisia kummastakin näkökulmasta, ja myös tiedot, jotka ovat olennaisia vain toisesta näkökulmasta.

(30)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että yritykset julkistavat tietoja viideltä raportoinnin osa-alueelta: liiketoimintamalli; toimintaperiaatteet, sovelletut due diligence -prosessit mukaan luettuina; kyseisten toimintaperiaatteiden noudattamisen tulokset; riskit ja riskienhallinta; sekä tärkeimmät tulosindikaattorit, jotka ovat merkityksellisiä liiketoiminnalle. Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ei ole nimenomaisia viittauksia muihin tietojen käyttäjien merkityksellisinä pitämiin raportoinnin osa-alueisiin, joista osa on kansainvälisiin kehyksiin sisältyvien julkistamisvaatimusten, mukaan lukien ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suositukset, mukaisia. Julkistamisvaatimukset olisi täsmennettävä riittävän yksityiskohtaisesti sen varmistamiseksi, että yritykset raportoivat tietoja resilienssistään kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden. Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa yksilöityjen raportoinnin osa-alueiden lisäksi yritykset olisi velvoitettava julkistamaan tietoja liiketoimintastrategiastaan sekä liiketoimintamallin ja -strategian resilienssistä kestävyysseikkoihin liittyviin riskeihin nähden. Ne olisi myös velvoitettava julkistamaan mahdolliset suunnitelmansa sen varmistamiseksi, että niiden liiketoimintamalli ja -strategia ovat yhteensopivia kestävään talouteen siirtymisen kanssa sekä niiden tavoitteiden kanssa, jotka koskevat ilmaston lämpenemisen rajoittamista 1,5 celsiusasteeseen Pariisin sopimuksen mukaisesti ja ilmastoneutraaliuden saavuttamista vuoteen 2050 mennessä, sellaisina kuin niistä säädetään asetuksessa (EU) 2021/1119, siten, että tavoitteista ei tingitä tai niistä tingitään vain vähän.

On erityisen tärkeää, että ilmastoon liittyvät suunnitelmat perustuvat uusimpaan tutkimustietoon, mukaan lukien hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) ja ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan raportit. Asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklan mukaisesti kestävyysluokitusjärjestelmän mukaisiin toimintoihin liittyvästä pääomamenojen tai toimintamenojen määrästä julkistettavat tiedot voisivat tapauksen mukaan tukea tällaisiin suunnitelmiin liittyviä rahoitus- ja investointisuunnitelmia. Yritykset olisi myös velvoitettava julkistamaan se, otetaanko niiden liiketoimintamallissa ja -strategiassa huomioon sidosryhmien edut ja miten, kestävyysseikoista johtuvat yrityksen mahdollisuudet, sellaisten liiketoimintastrategian näkökohtien täytäntöönpano, jotka vaikuttavat kestävyysseikkoihin tai joihin kestävyysseikat vaikuttavat, yrityksen mahdollisesti asettamat kestävyystavoitteet ja edistyminen niiden saavuttamisessa, yrityksen hallituksen ja johdon rooli kestävyysseikkojen suhteen, merkittävimmät yrityksen toimintaa koskevat tosiasialliset ja mahdolliset haittavaikutukset sekä se, kuinka yritys on tunnistanut raportoimansa tiedot. Kun edellytetään esimerkiksi tavoitteita ja niissä saavutettua edistymistä koskevien tietojen julkistamista, erillinen vaatimus julkistaa toimintaperiaatteiden noudattamisen tulokset ei ole enää tarpeen.

(31)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus kansainvälisten välineiden, kuten YK:n asiakirjan ”Guiding Principles on Business and Human Rights: Implementing the United Nations ’Protect, Respect and Remedy’ Framework”, jäljempänä ’yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet’, monikansallisille yrityksille tarkoitettujen OECD:n toimintaohjeiden ja vastuullista liiketoimintaa koskevien OECD:n due diligence -ohjeiden, kanssa, due diligence -julkistamisvaatimukset olisi täsmennettävä yksityiskohtaisemmin kuin nykyisin direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdan b alakohdassa. Due diligence on prosessi, jonka yritykset toteuttavat tunnistaakseen merkittävimmät toimintaansa koskevat tosiasialliset ja mahdolliset haittavaikutukset sekä seuratakseen, ehkäistäkseen, lieventääkseen, korjatakseen ja poistaakseen niitä ja jossa yksilöidään, miten yritykset puuttuvat tällaisiin haittavaikutuksiin. Yrityksen toimintaan liittyviin vaikutuksiin kuuluvat vaikutukset, jotka yritys aiheuttaa suoraan tai joihin yritys myötävaikuttaa tai jotka muuten liittyvät yrityksen arvoketjuun. Due diligence -prosessi koskee yrityksen koko arvoketjua, myös sen omia toimintoja, sen tuotteita ja palveluja, sen liikesuhteita ja sen toimitusketjuja. Yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevien YK:n ohjaavien periaatteiden mukaisesti tosiasiallista tai mahdollista haittavaikutusta on pidettävä merkittävimpiin vaikutuksiin kuuluvana, kun se kuuluu suurimpiin yrityksen toimintaa koskeviin vaikutuksiin seuraavien perusteella: ihmisiin tai ympäristöön kohdistuvan vaikutuksen vakavuus, niiden ihmisten lukumäärä, joihin vaikutus kohdistuu tai voi kohdistua, tai ympäristölle aiheutuvan vahingon laajuus sekä se, miten helposti haitta voitaisiin korjata palauttamalla ennalleen ympäristön tila tai vaikutuksen kohteena olevien ihmisten tilanne.

(32)

Direktiivissä 2013/34/EU ei edellytetä tietojen julkistamista muista aineettomista resursseista kuin taseeseen merkityistä aineettomista hyödykkeistä. Yleisesti tunnustetaan, että aineettomia hyödykkeitä ja muita aineettomia tekijöitä, myös sisäisesti tuotettuja aineettomia resursseja, koskevia tietoja ei raportoida riittävästi, mikä haittaa yrityksen kehityksen, tuloksen ja aseman asianmukaista arviointia sekä sijoitusten seurantaa. Jotta sijoittajat ymmärtäisivät paremmin monien yritysten kirjanpitoarvon ja markkina-arvon välisen kasvavan eron, joka on havaittavissa monilla talouden sektoreilla, kaikilta suurilta yrityksiltä ja mikroyrityksiä lukuun ottamatta kaikilta yrityksiltä, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, olisi edellytettävä riittävää raportointia aineettomista resursseista. Tietyt aineettomia resursseja koskevat tiedot ovat kuitenkin olennaisia kestävyysseikkojen kannalta, joten niiden olisi oltava osa kestävyysraportointia. Esimerkiksi tiedot työntekijöiden osaamisesta, pätevyydestä, kokemuksesta, lojaalisuudesta yritystä kohtaan ja motivaatiosta parantaa prosesseja, tuotteita ja palveluja ovat yhteiskuntaan liittyviä seikkoja koskevia kestävyystietoja, joita voitaisiin myös pitää aineettomia resursseja koskevina tietoina. Vastaavasti tiedot yrityksen ja sen sidosryhmien, mukaan lukien asiakkaat, toimittajat ja yhteisöt, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa, välisten suhteiden laadusta ovat yhteiskuntaan tai hallintotapaan liittyviä seikkoja koskevia merkityksellisiä kestävyystietoja, joita voitaisiin niin ikään pitää aineettomia resursseja koskevina tietoina. Tällaiset esimerkit osoittavat, että joissakin tapauksissa aineettomia resursseja koskevia tietoja ei ole mahdollista erottaa kestävyysseikkoja koskevista tiedoista.

(33)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa ei täsmennetä, onko raportoitavien tietojen oltava ennakoivia vai tietoja aiemmasta tuloksesta. Tällä hetkellä julkistetaan vain vähän ennakoivia tietoja, joita kestävyystietojen käyttäjät erityisesti arvostavat. Direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklassa olisi sen vuoksi täsmennettävä, että raportoitavien kestävyystietojen on tarkoitus sisältää ennakoivia ja takautuvia tietoja ja niin laadullisia kuin määrällisiä tietoja. Tietojen olisi tapauksen mukaan perustuttava vakuuttavaan tieteelliseen näyttöön. Tietojen olisi myös oltava yhdenmukaistettuja ja vertailukelpoisia ja perustuttava tapauksen mukaan yhdenmukaisiin indikaattoreihin, ja samalla niiden olisi mahdollistettava raportointi, joka liittyy nimenomaan yksittäisiin yrityksiin eikä vaaranna yrityksen kaupallista asemaa. Raportoitavissa kestävyystiedoissa olisi myös otettava huomioon lyhyen, keskipitkän ja pitkän aikavälin aikahorisontit, ja niiden olisi sisällettävä soveltuvin osin tietoja yrityksen koko arvoketjusta, mukaan lukien tapauksen mukaan sen omat toiminnot, sen tuotteet ja palvelut, sen liikesuhteet ja sen toimitusketju. Yrityksen koko arvoketjua koskeviin tietoihin sisältyisivät tiedot, jotka liittyvät sen arvoketjuun unionissa, ja tiedot, jotka kattavat kolmannet maat, jos yrityksen arvoketju ulottuu unionin ulkopuolelle. Siinä tapauksessa, että kaikki tarvittavat tiedot arvoketjusta eivät ole saatavilla, yrityksen olisi niiden toimenpiteiden, jotka jäsenvaltioiden on määrä hyväksyä tämän muutosdirektiivin mukaisesti, kolmen ensimmäisen soveltamisvuoden ajan selitettävä, millä tavoin se on pyrkinyt hankkimaan tiedot arvoketjustaan, mistä syistä näitä tietoja ei voitu saada ja miten se suunnittelee hankkivansa tällaiset tiedot tulevaisuudessa.

(34)

Tämän muutosdirektiivin tavoitteena ei ole velvoittaa yrityksiä julkistamaan henkistä pääomaa, henkistä omaisuutta, taitotietoa tai innovoinnin tuloksia, joita voitaisiin pitää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/943 (22) määriteltyinä liikesalaisuuksina. Tässä muutosdirektiivissä säädetyt raportointivaatimukset eivät sen vuoksi saisi rajoittaa direktiivin (EU) 2016/943 soveltamista.

(35)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että yritykset sisällyttävät muita kuin taloudellisia tietoja koskevaan raportointiinsa tietoa ja lisäselvityksiä vuositilinpäätöksessä esitetyistä luvuista. Kyseisissä artikloissa ei kuitenkaan edellytetä, että yritykset viittaavat muihin tietoihin toimintakertomuksessa tai antavat niistä lisäselvityksiä. Siksi tällä hetkellä raportoitavat muut kuin taloudelliset tiedot ja muut toimintakertomuksessa julkistettavat tiedot eivät ole keskenään johdonmukaisia. Tältä osin on tarpeen vahvistaa selkeitä vaatimuksia.

(36)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdassa ja 29 a artiklan 1 kohdassa edellytetään, että jos yritys ei noudata tiettyjä toimintaperiaatteita suhteessa yhteen tai useampaan kyseisissä artikloissa luetelluista seikoista, sen on annettava selkeä ja perusteltu selvitys siitä, miksei se tee näin. Yritysten mahdollisia toimintaperiaatteita koskevien tietojen julkistamisen erilainen kohtelu verrattuna muihin kyseisissä artikloissa mainittuihin raportoinnin osa-alueisiin on aiheuttanut sekaannusta raportoivien yritysten keskuudessa eikä ole auttanut parantamaan raportoitujen tietojen laatua. Sen vuoksi tällaista kyseisessä direktiivissä olevaa toimintaperiaatteiden erilaista kohtelua ei ole tarpeen säilyttää. Kestävyysraportoinnin standardeissa olisi määritettävä, mitä tietoja kunkin direktiivin 2013/34/EU, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutosdirektiivillä, 19 a ja 29 a artiklassa mainitun raportoinnin osa-alueen osalta on tarpeen julkistaa.

(37)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 1 kohdan ja 29 a artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvat yritykset voivat noudattaa kansallisia, unionin tai kansainvälisiä raportointikehyksiä, ja niiden on näin tehdessään ilmoitettava, mitä kehyksiä ne ovat noudattaneet. Direktiivissä 2013/34/EU ei kuitenkaan velvoiteta yrityksiä käyttämään yhteistä raportointikehystä tai -standardia, eikä se estä yrityksiä olemasta halutessaan käyttämättä mitään raportointikehystä tai -standardia. Kuten direktiivin 2014/95/EU 2 artiklassa edellytetään, komissio hyväksyi 5 päivänä heinäkuuta 2017 tiedonannon ”Muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat suuntaviivat (muiden kuin taloudellisten tietojen raportointimenetelmä)”, jäljempänä ’muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat suuntaviivat’, ja antoi siinä viitteellisiä suuntaviivoja mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluville yrityksille.

Komissio hyväksyi 17 päivänä kesäkuuta 2019 ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevat suuntaviivat, joihin sisältyy erityisesti ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevia täydentäviä suuntaviivoja. Kyseisissä ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevissa suuntaviivoissa on nimenomaisesti otettu huomioon ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevän työryhmän suositukset. Saatavilla oleva näyttö osoittaa, että muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevilla suuntaviivoilla ei ole ollut merkittävää vaikutusta direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklan soveltamisalaan kuuluvien yritysten muiden kuin taloudellisten tietojen raportoinnin laatuun. Suuntaviivojen vapaaehtoinen luonne tarkoittaa, että yritykset voivat vapaasti päättää, soveltavatko ne niitä vai eivät. Suuntaviivoilla ei näin ollen voida yksinään varmistaa eri yritysten julkistamien tietojen vertailukelpoisuutta tai kaikkien kyseisten tietojen käyttäjien merkityksellisinä pitämien tietojen julkistamista. Siksi tarvitaan pakollisia yhteisiä kestävyysraportointistandardeja sen varmistamiseksi, että tiedot ovat vertailukelpoisia ja että kaikki merkitykselliset tiedot julkistetaan. Standardien olisi kaksinkertaisen olennaisuuden periaatteen pohjalta katettava kaikki tiedot, jotka ovat olennaisia kyseisten tietojen käyttäjille. Yhteiset kestävyysraportointistandardit ovat myös tarpeen, jotta voidaan mahdollistaa kestävyysraportoinnin varmentaminen ja digitalisointi ja helpottaa sen valvontaa ja täytäntöönpanoa.

Pakollisten yhteisten kestävyysraportointistandardien kehittäminen on tarpeen, jotta voidaan päästä tilanteeseen, jossa kestävyystiedoilla on taloudellisten tietojen asemaan verrattavissa oleva asema. Kestävyysraportointistandardien hyväksyminen delegoiduilla säädöksillä varmistaisi yhdenmukaistetun kestävyysraportoinnin koko unionissa. Näin ollen yritys noudattaisi direktiivin 2013/34/EU kestävyysraportointivaatimuksia raportoidessaan tietoja kestävyysraportointistandardien mukaisesti. Tällaisia standardeja määriteltäessä on välttämätöntä ottaa asianmukaisesti ja mahdollisimman suuressa määrin huomioon tärkeimmät maailmanlaajuisesti käytetyt kestävyysraportointistandardit, laskematta kuitenkaan tämän muutosdirektiivin ja sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten tavoitetasoa.

(38)

Mikään nykyinen standardi tai kehys ei yksinään tyydytä unionin tarvetta kestävyysraportointiin. Direktiivissä 2013/34/EU edellytettyjen tietojen on katettava kummastakin olennaisuusnäkökulmasta merkitykselliset tiedot, niiden on katettava kaikki kestävyysseikat, ja ne on tapauksen mukaan yhdenmukaistettava muiden kestävyystietojen julkistamista koskevien unionin lainsäädännön mukaisten velvoitteiden, mukaan lukien asetuksissa (EU) 2019/2088 ja (EU) 2020/852 säädetyt velvoitteet, kanssa. Lisäksi unionin yritysten pakollisten kestävyysraportointistandardien olisi oltava oikeassa suhteessa vihreän kehityksen ohjelman tavoitetasoon ja unionin ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevaan tavoitteeseen sekä asetuksen (EU) 2021/1119 mukaisiin välitavoitteisiin. Sen vuoksi on tarpeen siirtää komissiolle valta hyväksyä unionin kestävyysraportointistandardit, jotta voidaan ottaa ne nopeasti käyttöön ja varmistaa, että näiden kestävyysraportointistandardien sisältö vastaa unionin tarpeita.

(39)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (EFRAG) on Belgian lain mukaisesti perustettu voittoa tavoittelematon yhdistys, joka palvelee yleistä etua antamalla komissiolle neuvoja kansainvälisten tilinpäätösstandardien hyväksymisestä. EFRAG on vakiinnuttanut maineensa yritysraportoinnin eurooppalaisena asiantuntijakeskuksena, ja sillä on hyvät edellytykset edistää koordinointia unionin kestävyysraportointistandardien ja sellaisten kansainvälisten aloitteiden välillä, joilla pyritään kehittämään maailmanlaajuisesti johdonmukaisia standardeja. EFRAGin perustama usean sidosryhmän erityistyöryhmä julkaisi maaliskuussa 2021 suosituksia unionin kestävyysraportointistandardien mahdolliseksi kehittämiseksi. Kyseiset suositukset sisältävät ehdotuksia sellaisen yhdenmukaisen ja kattavan kestävyysraportointistandardien kokonaisuuden kehittämiseksi, jotka kattavat kaikki kestävyysseikat kaksinkertaisen olennaisuuden näkökulmasta. Suositukset sisältävät myös yksityiskohtaisen etenemissuunnitelman tällaisten standardien kehittämiseksi sekä ehdotuksia, jotka koskevat maailmanlaajuisten standardointialoitteiden ja unionin standardointialoitteiden keskinäisesti vahvistavaa yhteistyötä. EFRAGin johtokunnan puheenjohtaja julkaisi maaliskuussa 2021 suosituksia mahdollisista EFRAGissa tehtävistä hallintotapamuutoksista siltä varalta, että sitä pyydetään laatimaan teknisiä neuvoja kestävyysraportointistandardeista. EFRAGin johtokunnan puheenjohtajan suosituksiin sisältyy uuden kestävyysraportoinnin pilarin käyttöönotto EFRAGissa ilman, että nykyistä tilinpäätösraportoinnin pilaria merkittävästi muutetaan. Maaliskuussa 2022 EFRAGin yleiskokous nimitti vastaperustetun EFRAGin kestävyysraportointilautakunnan jäsenet. Komission olisi kestävyysraportointistandardeja hyväksyessään otettava huomioon EFRAGin laatimat tekniset neuvot.

Jotta voitaisiin varmistaa korkealaatuiset standardit, jotka edistävät eurooppalaista yleistä etua ja täyttävät yritysten ja raportoitavien tietojen käyttäjien tarpeet, EFRAGilla olisi oltava riittävä julkinen rahoitus sen riippumattomuuden varmistamiseksi. Sen tekniset neuvot olisi laadittava asianmukaisessa menettelyssä, julkisen valvonnan alaisena ja avoimuutta noudattaen, niiden olisi perustuttava asiaankuuluvien sidosryhmien, mukaan lukien yritykset, sijoittajat, kansalaisjärjestöt ja ammattiliitot, tasapuoliseen edustukseen, ja niihin olisi liitettävä kustannus-hyötyanalyysit. Osallistumiselle EFRAGin työhön teknisellä tasolla olisi asetettava ehdoksi asiantuntemus kestävyysraportoinnin alalla, eikä sen ehdoksi saisi asettaa minkäänlaista rahoitusosuutta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta julkisten elinten ja kansallisten standardointijärjestöjen osallistumista tähän työhön. Olisi taattava avoin prosessi, jossa vältetään eturistiriitoja. Sen varmistamiseksi, että unionin kestävyysraportointistandardeissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden näkemykset, komission olisi ennen kyseisten standardien hyväksymistä kuultava EFRAGin teknisistä neuvoista asetuksessa (EU) 2020/852 tarkoitettua kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää, jäljempänä ’kestävää rahoitusta käsittelevä jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmä’, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1606/2002 (23) tarkoitettua tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa, jäljempänä ’tilinpäätöskysymysten sääntelykomitea’.

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, Euroopan pankkiviranomainen ja Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen osallistuvat teknisten sääntelystandardien laatimiseen asetuksen (EU) 2019/2088 nojalla, ja kyseisten teknisten sääntelystandardien ja kestävyysraportointistandardien on oltava keskenään yhdenmukaisia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (24) nojalla arvopaperimarkkinaviranomainen on myös mukana edistämässä valvontakäytäntöjen lähentymistä sellaisten liikkeeseenlaskijoiden yritysraportoinnin täytäntöönpanon valvonnassa, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla ja jotka velvoitetaan raportoimaan kyseisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti. Sen vuoksi olisi edellytettävä, että arvopaperimarkkinaviranomainen, pankkiviranomainen ja vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen antavat lausunnon EFRAGin teknisistä neuvoista. Tällaiset lausunnot olisi annettava kahden kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta. Lisäksi komission olisi kuultava Euroopan ympäristökeskusta, Euroopan unionin perusoikeusvirastoa, EKP:tä, Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komiteaa (CEAOB) ja kestävän rahoituksen foorumia sen varmistamiseksi, että kestävyysraportointistandardit ovat yhdenmukaisia asiaa koskevan unionin toimintapolitiikan ja lainsäädännön kanssa. Jos jokin näistä toimijoista päättää antaa lausunnon, sen olisi annettava se kahden kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on kuullut sitä.

(40)

Jotta voitaisiin edistää demokraattista valvontaa ja avoimuutta, komission olisi vähintään kerran vuodessa kuultava Euroopan parlamenttia sekä yhteisesti kestävää rahoitusta käsittelevää jäsenvaltioiden asiantuntijaryhmää ja tilinpäätöskysymysten sääntelykomiteaa EFRAGin työohjelmasta kestävyysraportointistandardien kehittämisen osalta.

(41)

Kestävyysraportointistandardien olisi oltava yhdenmukaisia muun unionin lainsäädännön kanssa. Nämä standardit olisi erityisesti yhdenmukaistettava asetuksessa (EU) 2019/2088 säädettyjen tietojen antamista koskevien vaatimusten kanssa, ja niissä olisi otettava huomioon asetuksen (EU) 2020/852 nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetut perustana olevat indikaattorit ja menetelmät, vertailuarvojen hallinnoijiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1011 (25) nojalla sovellettavat julkistamisvaatimukset, ilmastosiirtymää koskevien EU:n vertailuarvojen ja Pariisin sopimuksen mukaisten EU:n vertailuarvojen määrittämistä koskevat vähimmäisvaatimukset sekä työ, jonka pankkiviranomainen toteuttaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen pilarin julkistamisvaatimusten täytäntöönpanemiseksi.

Standardeissa olisi otettava huomioon unionin ympäristölainsäädäntö, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1221/2009 (26) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (27), ja niissä olisi otettava huomioon komission suositus 2013/179/EU (28) ja sen liitteet sekä niiden päivitykset. Huomioon olisi otettava myös muu asiaa koskeva unionin lainsäädäntö, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/75/EU (29), ja muut yrityksiä koskevat unionin oikeudessa vahvistetut vaatimukset johtajien velvollisuuksista ja due diligence -prosessista.

(42)

Kestävyysraportointistandardeissa olisi otettava huomioon muiden kuin taloudellisten tietojen raportointia koskevat suuntaviivat ja ilmastoon liittyvien tietojen raportointia koskevat suuntaviivat. Niissä olisi myös otettava huomioon muut direktiivissä 2013/34/EU säädetyt raportointivaatimukset, jotka eivät suoraan liity kestävyyteen, jotta raportoitavien tietojen käyttäjät saisivat paremman käsityksen yrityksen kehityksestä, tuloksesta, asemasta ja vaikutuksesta, kun maksimoidaan kestävyystietojen ja muiden direktiivin 2013/34/EU mukaisesti raportoitavien tietojen väliset yhteydet.

(43)

Kestävyysraportointistandardien olisi oltava oikeasuhteisia, eivätkä ne saisi aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista rasitetta yrityksille, jotka ovat velvollisia käyttämään niitä. Jotta voidaan minimoida häiriöt yrityksille, jotka jo raportoivat kestävyystietoja, kestävyysraportointistandardeissa olisi tapauksen mukaan otettava huomioon olemassa olevat kestävyysraportointia ja -tilinpitoa koskevat standardit ja kehykset. Tällaisia olemassa olevia standardeja ja kehyksiä ovat antaneet Global Reporting Initiative, Sustainability Accounting Standards Board, International Integrated Reporting Council, International Accounting Standards Board (kansainvälinen tilinpäätösstandardilautakunta), ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevä työryhmä, Carbon Disclosure Standards Board ja CDP eli entinen Carbon Disclosure Project.

Unionin standardeissa olisi otettava huomioon kaikki IFRS-säätiön (International Financial Reporting Standards Foundation) puitteissa kehitetyt kestävyysraportointistandardit. Jotta vältettäisiin sääntelyn tarpeeton hajanaisuus, jolla voisi olla kielteisiä seurauksia maailmanlaajuisesti toimiville yrityksille, unionin kestävyysraportointistandardeilla olisi edistettävä kestävyysraportointistandardien lähentämistä maailmanlaajuisella tasolla koskevaa prosessia tukemalla ISSB:n (International Sustainability Standards Board) työtä. Unionin kestävyysraportointistandardeilla olisi vähennettävä maailmanlaajuisesti toimiville yrityksille aiheutuvaa epäjohdonmukaisten raportointivaatimusten riskiä integroimalla niihin ISSB:n kehittämien maailmanlaajuisten perustason standardien sisältö, siltä osin kuin kyseisten perustason standardien sisältö on johdonmukainen unionin lainsäädäntökehyksen ja vihreän kehityksen ohjelman tavoitteiden kanssa.

(44)

Vihreän kehityksen ohjelmassa komissio sitoutui tukemaan yrityksiä ja muita sidosryhmiä luonnonpääoman standardoitujen tilinpitokäytäntöjen kehittämisessä unionissa ja kansainvälisesti, jotta voidaan varmistaa ympäristöriskien ja niiden lieventämismahdollisuuksien asianmukainen hallinta ja vähentää niihin liittyviä kustannuksia.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2021/783 (30) perustetussa ympäristön ja ilmastotoimien ohjelmassa (Life-ohjelma) rahoitetussa Transparent-hankkeessa kehitetään ensimmäistä luonnonpääoman tilinpitomenetelmää, jolla tehdään nykyisistä menetelmistä helpommin vertailtavia ja avoimempia ja alennetaan samalla yritysten kynnystä ottaa käyttöön ja käyttää järjestelmiä tukemaan tulevaisuuden vaatimusten huomioon ottamista niiden liiketoiminnassa. Myös Natural Capital Protocol (luonnonpääoman protokolla) on tärkeä viitekehys luonnonpääoman tilinpidon alalla. Luonnonpääoman tilinpitomenetelmillä pyritään pääasiassa lujittamaan sisäisiä johtamispäätöksiä, mutta ne olisi otettava asianmukaisesti huomioon vahvistettaessa kestävyysraportointistandardeja. Joillakin luonnonpääoman tilinpitomenetelmillä pyritään määrittämään yritysten toiminnan ympäristövaikutuksille rahallinen arvo, mikä voi auttaa kestävyystietojen käyttäjiä ymmärtämään paremmin tällaisia vaikutuksia. Sen vuoksi on aiheellista, että kestävyysraportointistandardeihin olisi voitava sisällyttää monetisoituja kestävyysvaikutusten indikaattoreita, jos se katsotaan tarpeelliseksi.

(45)

Kestävyysraportointistandardeissa olisi myös otettava huomioon vastuullista yritystoimintaa, yritysten yhteiskuntavastuuta ja kestävää kehitystä koskevat kansainvälisesti tunnustetut periaatteet ja kehykset, mukaan lukien YK:n kestävän kehityksen tavoitteet, yritystoimintaa ja ihmisoikeuksia koskevat YK:n ohjaavat periaatteet, OECD:n toimintaohjeet monikansallisille yrityksille, vastuullista liiketoimintaa koskevat OECD:n due diligence -ohjeet ja niihin liittyvät alakohtaiset suuntaviivat, Global Compact -aloite, monikansallisia yrityksiä ja sosiaalipolitiikkaa koskeva Kansainvälisen työjärjestön kolmikantainen periaatejulistus, yhteiskuntavastuuta koskeva ISO 26000 -standardi ja YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet.

(46)

Olisi varmistettava, että yritysten kestävyysraportointistandardien mukaisesti raportoimat tiedot vastaavat käyttäjien tarpeita eivätkä aiheuta vaivan ja kustannusten puolesta suhteetonta rasitetta raportoiville yrityksille ja niille, joihin vaikutus kohdistuu välillisesti osana kyseisten yritysten arvoketjua. Kestävyysraportointistandardeissa olisi sen vuoksi täsmennettävä tiedot, jotka yritysten on julkistettava kaikista tärkeimmistä ympäristötekijöistä, mukaan lukien niiden vaikutukset ja riippuvuussuhteet ilmastoon, ilmaan, maahan, veteen ja biologiseen monimuotoisuuteen. Asetuksessa (EU) 2020/852 esitetään unionin ympäristötavoitteiden luokitus.

Yhdenmukaisuuden vuoksi on aiheellista käyttää samanlaista luokitusta niiden ympäristötekijöiden tunnistamiseksi, joita kestävyysraportointistandardeissa olisi käsiteltävä. Kestävyysraportointistandardeissa olisi otettava huomioon ja täsmennettävä kaikki maantieteelliset tai muut taustatiedot, jotka yritysten olisi julkistettava, jotta saadaan käsitys niiden merkittävimmistä vaikutuksista kestävyysseikkoihin ja kestävyysseikoista yritykselle aiheutuvista tärkeimmistä riskeistä. Täsmennettäessä tietoja, jotka yritysten on julkistettava ympäristötekijöistä, olisi varmistettava yhdenmukaisuus asetuksen (EU) 2020/852 2 artiklassa säädettyjen määritelmien sekä mainitun asetuksen 8 artiklassa ja mainitun asetuksen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä säädettyjen raportointivaatimusten kanssa.

(47)

Ilmastoon liittyvien tietojen osalta käyttäjät ovat kiinnostuneita tietämään yritysten fyysisistä ja siirtymäriskeistä sekä niiden resilienssistä erilaisten ilmastoskenaarioiden suhteen ja suunnitelmista sopeutua niihin sekä suunnitelmista unionin ilmastoneutraaliutta vuoteen 2050 mennessä koskevaan tavoitteeseen sopeutumiseksi. Käyttäjät ovat kiinnostuneita myös yrityksen kasvihuonekaasupäästöjen ja -poistumien tasosta ja laajuudesta, mukaan lukien se, missä määrin yritys käyttää päästöhyvityksiä ja mikä on niiden lähde. Ilmastoneutraalin talouden saavuttaminen edellyttää kasvihuonekaasujen tilinpitoa ja kompensointia koskevien standardien yhdenmukaistamista. Käyttäjät tarvitsevat päästöhyvityksistä luotettavia tietoja, joilla puututaan mahdolliseen kaksinkertaiseen laskentaan ja yliarviointiin, kun otetaan huomioon riskit, joita kaksinkertainen laskenta ja yliarviointi voivat aiheuttaa ilmastoon liittyvien tavoitteiden saavuttamiselle. Käyttäjiä kiinnostaa myös tietää toimista, joita yritykset ovat toteuttaneet vähentääkseen tehokkaasti absoluuttisia kasvihuonekaasupäästöjä osana ilmastonmuutokseen liittyviä hillintä- ja sopeutumisstrategioitaan, mukaan lukien scope 1-, scope 2- ja tapauksen mukaan scope 3 -päästöt.

Scope 3 -päästöjen osalta käyttäjien kannalta ensisijaista on saada tietoa siitä, mitkä scope 3 -luokat ovat merkittäviä yrityksen tapauksessa, ja päästöistä kussakin näistä scope 3 -luokista. Kestävyysraportointistandardeissa olisi sen vuoksi täsmennettävä, mitä tietoja yritysten olisi raportoitava tällaisten seikkojen osalta.

(48)

Ilmastoneutraalin kiertotalouden saavuttaminen hajakuormitusta aiheuttamatta edellyttää kaikkien talouden sektorien täysimääräistä osallistumista. Energiankulutuksen vähentäminen ja energiatehokkuuden lisääminen ovat tässä suhteessa avainasemassa, koska energiaa käytetään kaikissa toimitusketjuissa. Energianäkökohdat olisi sen vuoksi otettava asianmukaisesti huomioon kestävyysraportointistandardeissa, erityisesti kun on kyse ympäristöseikoista, mukaan lukien ilmastoon liittyvät seikat.

(49)

Kestävyysraportointistandardeissa olisi täsmennettävä tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava yhteiskuntaan liittyvistä tekijöistä, mukaan lukien työolot, työmarkkinaosapuolten osallistuminen, työehtosopimusneuvottelut, tasa-arvo, syrjimättömyys, monimuotoisuus ja osallisuus sekä ihmisoikeuksista. Tällaisten tietojen olisi katettava yrityksen vaikutukset ihmisiin, myös työntekijöihin, ja ihmisten terveyteen. Yritysten julkistamiin ihmisoikeuksia koskeviin tietoihin olisi tapauksen mukaan sisällytettävä tietoja pakkotyöstä ja lapsityövoiman käytöstä niiden arvoketjuissa. Pakkotyötä koskevat kestävyysraportointivaatimukset eivät saisi vapauttaa viranomaisia niiden vastuusta puuttua kauppapolitiikan ja diplomatian keinoin ihmisoikeusrikkomusten, pakkotyö mukaan lukien, tuloksena tuotettujen tavaroiden tuontiin. Yritysten olisi myös voitava raportoida työllisyyteen ja tulotasoihin liittyvistä mahdollisista riskeistä ja suuntauksista.

Yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä koskevissa kestävyysraportointistandardeissa olisi täsmennettävä tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava liikeyritysten kannalta merkityksellisistä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin periaatteista, mukaan lukien yhtäläiset mahdollisuudet kaikille ja työolot. Komission 4 päivänä maaliskuuta 2021 hyväksymässä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilaria koskevassa toimintasuunnitelmassa vaaditaan tiukentamaan yritysten sosiaalisia kysymyksiä koskevan raportoinnin vaatimuksia. Kestävyysraportointistandardeissa olisi myös täsmennettävä tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava ihmisoikeuksista, perusvapauksista, demokratian periaatteista ja normeista, jotka on vahvistettu kansainvälisessä ihmisoikeusasiakirjassa ja muissa YK:n keskeisissä ihmisoikeussopimuksissa, kuten YK:n yleissopimuksessa vammaisten henkilöiden oikeuksista, YK:n julistuksessa alkuperäiskansojen oikeuksista, YK:n yleissopimuksessa lapsen oikeuksista, ILO:n julistuksessa työelämän perusperiaatteista ja -oikeuksista, ILO:n keskeisissä yleissopimuksissa, yleissopimuksessa ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi, Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa. Raportoinnin, joka koskee yhteiskuntaan liittyviä tekijöitä sekä ympäristöön ja hallintotapaan liittyviä tekijöitä, olisi oltava oikeassa suhteessa tämän muutosdirektiivin soveltamisalaan ja tavoitteisiin. Sukupuolten tasa-arvoa ja samaa palkkaa samanarvoisesta työstä käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on raportoitava sukupuolten palkkaerosta, muu asiaa koskeva unionin oikeus huomioon ottaen. Vammaisten henkilöiden työllisyyttä ja osallisuutta käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on raportoitava yrityksen toteuttamista esteettömyystoimenpiteistä.

Koulutusta ja osaamisen kehittämistä käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on raportoitava koulutukseen osallistuvien työntekijöiden osuudesta ja jakautumisesta. Työehtosopimusneuvotteluja käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on julkistettava yritysneuvostojen olemassaolosta sekä työehtosopimusten olemassaolosta ja tällaisten sopimusten soveltamisalaan kuuluvien työntekijöiden osuudesta. Työntekijöiden osallistumista käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on julkistettava työntekijöiden osallistumisesta hallinto- ja valvontaelimiin. Monimuotoisuutta käsittelevissä kestävyysraportointistandardeissa olisi muun muassa täsmennettävä tiedot, jotka on raportoitava sukupuolten monimuotoisuudesta ylimmässä johdossa ja aliedustettuna olevaa sukupuolta olevien henkilöiden lukumäärästä yritysten hallituksissa.

(50)

Käyttäjät tarvitsevat tietoja hallintotapaan liittyvistä tekijöistä. Käyttäjien kannalta merkityksellisimmät hallintotapaan liittyvät tekijät on lueteltu arvovaltaisissa raportointikehyksissä, joita ovat Global Reporting Initiative ja ilmastoon liittyvien taloudellisten tietojen julkistamista käsittelevä työryhmä, sekä arvovaltaisissa globaaleissa kehyksissä, kuten International Corporate Governance Networkin laatima Global Governance Principles -ohjeisto ja yritysten hallintotapaa koskevat G20-ryhmän ja OECD:n periaatteet. Kestävyysraportointistandardeissa olisi täsmennettävä tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava hallintotapaan liittyvistä tekijöistä. Tällaisten tietojen olisi katettava yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten rooli kestävyysseikkojen osalta, asiantuntemus ja osaaminen, joita tarvitaan tämän roolin hoitamiseksi, tai tällaisten elinten mahdollisuudet hyödyntää tällaista asiantuntemusta ja osaamista, tieto siitä, onko yrityksellä toimintaperiaatteet näiden elinten jäsenille tarjottavien kestävyysseikkoihin liittyvien kannustimien suhteen, sekä tiedot yrityksen sisäisistä valvonta- ja riskienhallintajärjestelmistä kestävyysraportointiprosessin osalta. Käyttäjät tarvitsevat tietoa myös yritysten yrityskulttuurista ja liiketoimintaetiikkaan sovellettavasta lähestymistavasta, jotka ovat tunnustettuja osatekijöitä yritysten hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevissa arvovaltaisissa kehyksissä, kuten International Corporate Governance Networkin laatimassa Global Governance Principles -ohjeistossa, mukaan lukien tiedot korruption ja lahjonnan torjunnasta sekä yrityksen toiminnasta ja sitoumuksista, joiden tarkoituksena on poliittinen vaikuttaminen, myös sen lobbaustoiminnasta.

Tiedot yrityksen johtamisesta sekä yrityksen asiakkaisiinsa, toimittajiinsa ja niihin yhteisöihin, joihin yrityksen toiminta vaikuttaa, luomien suhteiden laadusta auttavat käyttäjiä ymmärtämään yrityksen kestävyysseikkoihin liittyviä riskejä ja vaikutuksia. Tietoihin yrityksen suhteista toimittajiin kuuluvat maksupäivään tai -aikaan liittyvät maksukäytännöt, viivästyskorko tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/7/EU (31) tarkoitettu perintäkulujen korvaaminen. Joka vuosi tuhansille yrityksille, erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille aiheutuu hallinnollinen ja taloudellinen rasite, koska niille maksetaan myöhässä tai ei makseta lainkaan. Maksuviivästykset johtavat lopulta maksukyvyttömyyteen ja konkurssiin, millä on tuhoisia vaikutuksia kokonaisiin arvoketjuihin. Maksukäytäntöjä koskevan tiedon lisäämisen pitäisi antaa muille yrityksille mahdollisuus tunnistaa nopeat ja luotettavat maksajat, havaita epäterveet maksukäytännöt, saada tietoa yrityksistä, joiden kanssa ne käyvät kauppaa, ja neuvotella kohtuullisemmista maksuehdoista.

(51)

Kestävyysraportointistandardien avulla olisi saatava yhtenäisempi käsitys kaikista yritysten toimintakertomuksessa julkaisemista tiedoista, jotta näiden tietojen käyttäjät ymmärtäisivät paremmin yrityksen kehitystä, tulosta, asemaa ja vaikutusta. Kestävyysraportointistandardeissa olisi tarvittaessa erotettava toisistaan tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava raportoidessaan yksittäisen yrityksen tasolla, ja tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava raportoidessaan konsernitasolla. Kestävyysraportointistandardeissa olisi myös annettava yrityksille ohjeita prosessista, jossa tunnistetaan kestävyystiedot, jotka olisi sisällytettävä toimintakertomukseen, koska yritys olisi velvoitettava julkistamaan vain tiedot, jotka ovat merkityksellisiä, jotta voidaan ymmärtää sen vaikutukset kestävyysseikkoihin, ja tiedot, jotka ovat merkityksellisiä, jotta voidaan ymmärtää, miten kestävyysseikat vaikuttavat sen kehitykseen, tulokseen ja asemaan.

(52)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kestävyysraportoinnissa noudatetaan työntekijöiden oikeuksia saada tietoja ja tulla kuulluksi. Yrityksen johdon olisi näin ollen tiedotettava työntekijöiden edustajille asianmukaisella tasolla ja keskusteltava heidän kanssaan asiaankuuluvista tiedoista ja kestävyystietojen hankkimis- ja todentamiskeinoista. Tämä tarkoittaa tämän muutosdirektiivin kannalta vuoropuhelun ja näkemystenvaihdon aloittamista työntekijöiden edustajien ja keskijohdon tai muun, mahdollisesti tarkoituksenmukaisemman johtotason välillä sellaisena ajankohtana, siinä muodossa ja sen sisältöisenä, että työntekijöiden edustajilla on mahdollisuus ilmaista näkemyksensä. Heidän näkemyksensä olisi toimitettava soveltuvin osin asianomaisille hallinto-, johto- tai valvontaelimille.

(53)

Samalla alalla toimivat yritykset altistuvat usein samanlaisille kestävyyteen liittyville riskeille, ja niillä on usein samanlaisia vaikutuksia yhteiskuntaan ja ympäristöön. Saman toimialan yritysten väliset vertailut ovat erityisen arvokkaita sijoittajille ja muille kestävyystietojen käyttäjille. Kestävyysraportointistandardeissa olisi sen vuoksi täsmennettävä sekä tiedot, jotka kaikkien alojen yritysten olisi julkistettava, että tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava toimialansa perusteella. Alakohtaiset kestävyysraportointistandardit ovat erityisen tärkeitä, kun kyse on aloista, joihin liittyy ympäristöön, ihmisoikeuksiin ja hallintotapaan kohdistuvia suuria kestävyysriskejä tai -vaikutuksia, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1893/2006 (32) liitteen I pääluokissa A–H ja L luetellut toimialat ja asiaan liittyvät toiminnot kyseisillä aloilla. Komission olisi alakohtaisia kestävyysraportointistandardeja hyväksyessään varmistettava, että kyseisillä kestävyysraportointistandardeilla täsmennetyt tiedot ovat oikeasuhteisia kestävyysseikkoihin liittyvien riskien ja vaikutusten laajuuteen nähden kullakin alalla ottaen huomioon, että riskit ja vaikutukset ovat joillakin aloilla suuremmat kuin toisilla. Komission olisi myös otettava huomioon, että kaikkiin toimintoihin tällaisilla aloilla ei välttämättä liity suuria kestävyysriskejä tai -vaikutuksia. Yrityksissä, jotka toimivat luonnonvaroihin erityisen paljon tukeutuvilla aloilla, alakohtaiset kestävyysraportointistandardit edellyttäisivät biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin kohdistuvien luontoon liittyvien vaikutusten ja riskien julkistamista.

Kestävyysraportointistandardeissa olisi myös otettava huomioon vaikeudet, joita yritykset saattavat kohdata kerätessään tietoja arvoketjunsa kaikilta toimijoilta, erityisesti toimittajilta, jotka ovat pieniä tai keskisuuria yrityksiä, sekä kehittyvien talouksien ja markkinoiden toimittajilta. Kestävyysraportointistandardeissa olisi täsmennettävä arvoketjuja koskevat julkistamisvaatimukset, jotka ovat oikeasuhteisia ja merkityksellisiä yritysten toiminnan laajuuteen ja monimutkaisuuteen sekä arvoketjuihin kuuluvien yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin nähden, erityisesti niihin yritysten valmiuksiin ja ominaisuuksiin nähden, joihin ei sovelleta tässä muutosdirektiivissä säädettyjä kestävyysraportointivaatimuksia. Kestävyysraportointistandardeissa ei pitäisi asettaa julkistamisvaatimuksia, jotka edellyttäisivät, että yritykset hankkivat arvoketjussaan olevilta pieniltä ja keskisuurilta yrityksiltä enemmän tietoja kuin mitä pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevien kestävyysraportointistandardien mukaisesti on julkistettava. Tämä ei saisi vaikuttaa unionin vaatimuksiin, jotka koskevat yritysten velvollisuutta toteuttaa due diligence -prosessi.

(54)

Komission olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2023 kestävyysraportointistandardien ensimmäinen kokonaisuus, jotta käyttäjien tietotarpeisiin voidaan vastata oikea-aikaisesti ja erityisesti koska on täytettävä kiireellisesti sellaisten finanssimarkkinatoimijoiden tietotarpeet, joihin sovelletaan asetuksen (EU) 2019/2088 4 artiklan 6 ja 7 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettuja vaatimuksia. Kyseisessä kestävyysraportointistandardien kokonaisuudessa olisi täsmennettävä tiedot, jotka yritysten olisi julkistettava kaikkien raportoinnin osa-alueiden ja kestävyysseikkojen osalta, ja vahvistettava, että finanssimarkkinatoimijoiden on noudatettava asetuksessa (EU) 2019/2088 säädettyjä tietojen antamista koskevia velvoitteita. Komission olisi hyväksyttävä delegoiduilla säädöksillä viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024 kestävyysraportointistandardien toinen kokonaisuus, jossa täsmennetään täydentävät tiedot, jotka yritysten olisi tarvittaessa julkistettava kestävyysseikoista ja raportoinnin osa-alueista, sekä yrityksen toimialan perusteella annettavat tiedot. Komission olisi tarkasteltava kyseisiä kestävyysraportointistandardeja, pieniä ja keskisuuria yrityksiä koskevat kestävyysraportointistandardit mukaan lukien, uudelleen joka kolmas vuosi, jotta voidaan ottaa huomioon asiaan liittyvä kehitys, mukaan lukien kansainvälisten standardien kehitys.

(55)

Direktiivissä 2013/34/EU ei edellytetä, että yritysten olisi annettava toimintakertomuksensa digitaalisessa muodossa, mikä haittaa raportoitavien tietojen löydettävyyttä ja käytettävyyttä. Kestävyystietojen käyttäjät odottavat yhä useammin, että tällaiset tiedot ovat löydettävissä, vertailukelpoisia ja koneellisesti luettavissa digitaalisessa muodossa. Jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että direktiivin 2013/34/EU kestävyysraportointivaatimusten soveltamisalaan kuuluvat yritykset asettavat toimintakertomuksensa maksutta yleisön saataville verkkosivustollaan. Digitalisaatio luo mahdollisuuksia hyödyntää tietoja tehokkaammin ja voi tuoda merkittäviä kustannussäästöjä sekä käyttäjille että yrityksille. Digitalisaatio mahdollistaa myös datan keskittämisen unionin ja jäsenvaltioiden tasolla avoimeen ja saavutettavaan muotoon, joka helpottaa lukemista ja mahdollistaa tietojen vertailun. Yritykset olisi näin ollen velvoitettava laatimaan toimintakertomuksensa komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 (33) 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa ja merkitsemään kestävyysraportointinsa tunnisteilla, myös asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa edellytetyt julkistettavat tiedot, delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/815 tarkoitetussa sähköisessä raportointimuodossa sitten, kun se on määritetty.

Digitaalinen taksonomia unionin kestävyysraportointistandardeja varten on tarpeen, jotta raportoitavat tiedot voidaan merkitä tunnisteilla kyseisten kestävyysraportointistandardien mukaisesti. Näitä vaatimuksia olisi hyödynnettävä digitalisaatiota koskevassa työssä, josta komissio ilmoitti 19 päivänä helmikuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Eurooppalainen datastrategia” ja 24 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n digitaalisen rahoituksen strategia”. Nämä vaatimukset täydentäisivät eurooppalaisen keskitetyn yhteyspisteen perustamista julkiselle yritystiedolle, kuten komission 24 päivänä syyskuuta 2020 antamassa tiedonannossa ”Pääomamarkkinaunioni ihmisille ja yrityksille – uusi toimintasuunnitelma” kaavaillaan, ja tiedonannossa otetaan huomioon myös tarve antaa vertailukelpoiset tiedot digitaalisessa muodossa.

(56)

Jotta raportoidut kestävyystiedot voidaan sisällyttää eurooppalaiseen keskitettyyn yhteyspisteeseen, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että yritykset, joiden arvopapereita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, julkaisevat toimintakertomuksensa, mukaan lukien kestävyysraportointi, delegoidun asetuksen (EU) 2019/815 3 artiklassa määritetyssä sähköisessä raportointimuodossa.

(57)

Direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 4 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat vapauttaa yritykset kyseisen direktiivin 19 a artiklan 1 kohdassa edellytetyn muita kuin taloudellisia tietoja koskevan selvityksen sisällyttämisestä toimintakertomukseen. Jäsenvaltiot saavat tehdä niin, jos kyseinen yritys laatii erillisen kertomuksen, joka julkistetaan yhdessä toimintakertomuksen kanssa mainitun direktiivin 30 artiklan mukaisesti, tai jos kyseinen kertomus asetetaan yrityksen verkkosivustolla julkisesti saataville kohtuullisen ajan kuluessa, joka on enintään kuusi kuukautta tilinpäätöspäivän jälkeen, ja siihen viitataan toimintakertomuksessa. Sama mahdollisuus on olemassa direktiivissä 2013/34/EU tarkoitetun muita kuin taloudellisia tietoja koskevan konsolidoidun selvityksen osalta. Kaksikymmentä jäsenvaltiota on käyttänyt tätä mahdollisuutta. Mahdollisuus julkistaa erillinen kertomus haittaa kuitenkin sellaisten tietojen saatavuutta, joissa yhdistyvät taloudelliset tiedot ja tiedot kestävyysseikoista. Se myös haittaa tietojen löydettävyyttä ja saavutettavuutta käyttäjille, erityisesti sijoittajille, jotka ovat kiinnostuneita sekä taloudellisista tiedoista että kestävyystiedoista. Taloudellisten tietojen ja kestävyystietojen mahdolliset erilaiset julkaisuajat pahentavat tätä ongelmaa. Julkistaminen erillisessä kertomuksessa voi myös antaa sisäisesti ja ulkoisesti sellaisen vaikutelman, että kestävyystiedot kuuluvat vähemmän merkityksellisten tietojen luokkaan, mikä voi vaikuttaa kielteisesti siihen, kuinka luotettaviksi tiedot mielletään. Sen vuoksi yritysten olisi raportoitava kestävyystiedot toimintakertomuksen selkeästi erottuvassa erillisessä osassa, eikä jäsenvaltioiden pitäisi enää voida vapauttaa yrityksiä velvoitteesta sisällyttää toimintakertomukseen tietoja kestävyysseikoista.

Tällainen velvoite auttaisi myös selventämään kansallisten toimivaltaisten viranomaisten roolia direktiivin 2004/109/EY mukaisesti laaditun toimintakertomuksen osana tapahtuvan kestävyysraportoinnin valvonnassa. Lisäksi yrityksiä, jotka ovat velvollisia raportoimaan kestävyystietoja, ei pitäisi missään tapauksessa vapauttaa velvoitteesta julkistaa toimintakertomus, koska on tärkeää varmistaa, että kestävyystiedot ovat julkisesti saatavilla.

(58)

Direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa edellytetään, että yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, sisällyttävät toimintakertomukseensa selvityksen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästään ja että siinä esitetään muiden tietojen ohella kuvaus yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelimiin sovellettavista monimuotoisuutta koskevista toimintaperiaatteista. Direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa annetaan yrityksille liikkumavaraa päättää, mistä monimuotoisuuden näkökohdista ne raportoivat. Siinä ei nimenomaisesti velvoiteta yrityksiä antamaan tietoja mistään tietystä monimuotoisuuden näkökohdasta. Jotta voidaan edetä kohti sukupuolten tasapuolisempaa osallistumista taloudelliseen päätöksentekoon, on tarpeen varmistaa, että yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, raportoivat aina sukupuolten monimuotoisuutta koskevista toimintaperiaatteistaan ja niiden täytäntöönpanosta. Tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi tällaisilla yrityksillä olisi kuitenkin oltava mahdollisuus raportoida osa direktiivin 2013/34/EU 20 artiklassa vaadituista tiedoista muiden kestävyystietojen yhteydessä. Jos ne päättävät tehdä näin, selvitykseen hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä olisi sisällytettävä viittaus yrityksen kestävyysraportointiin ja direktiivin 2013/34/EU 20 artiklan nojalla edellytettyihin tietoihin olisi edelleen sovellettava hallinnointi- ja ohjausjärjestelmää koskevan selvityksen varmennusvaatimuksia.

(59)

Direktiivin 2013/34/EU 33 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että yrityksen hallinto-, johto- ja valvontaelinten jäsenillä on yhteisesti velvollisuus varmistaa, että tilinpäätös, konsernitilinpäätös, toimintakertomus, konsernin toimintakertomus, selvitys hallinto- ja ohjausjärjestelmästä ja selvitys konsernin hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä laaditaan ja julkistetaan mainitun direktiivin vaatimusten mukaisesti. Tällainen yhteinen velvollisuus olisi laajennettava delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/815 vahvistettuihin sähköistämisvaatimuksiin, unionin kestävyysraportointistandardien noudattamista koskevaan vaatimukseen ja kestävyysraportoinnin merkitsemistä tunnisteilla koskevaan vaatimukseen.

(60)

Varmennusammatissa erotetaan toisistaan rajoitetun varmuuden antavat toimeksiannot ja kohtuullisen varmuuden antavat toimeksiannot. Rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon tuloksena esitettävä päätelmä esitetään yleensä kielteisenä ilmauksena toteamalla, ettei tilintarkastaja ole havainnut mitään seikkaa, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tarkastelun kohde on ilmoitettu oleellisesti väärin. Tilintarkastaja tekee rajoitetun varmuuden antavassa toimeksiannossa vähemmän testejä kuin kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa. Työmäärä rajoitetun varmuuden antavassa toimeksiannossa on näin ollen pienempi kuin kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa.

Työmäärään kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa sisältyy laajoja menettelyjä, joihin kuuluu raportoivan yrityksen sisäisten tarkastusten ja aineistotarkastusten huomioon ottaminen, joten se on huomattavasti suurempi kuin rajoitetun varmuuden antavassa toimeksiannossa. Kohtuullisen varmuuden antavassa toimeksiannossa päätelmä esitetään yleensä myönteisenä ilmauksena, ja siinä esitetään lausunto tarkastelun kohteen mittaamisesta aiemmin määriteltyjen kriteerien perusteella. Direktiivissä 2013/34/EU edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö tarkistaa, onko muita kuin taloudellisia tietoja koskeva selvitys tai erillinen kertomus annettu. Siinä ei edellytetä, että riippumaton varmennuspalvelujen tarjoaja varmentaa tiedot, vaikka siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus halutessaan vaatia tällaista varmentamista. Jos kestävyysraportoinnille ei asetettaisi varmennusvaatimusta, mikä olisi ristiriidassa sen vaatimuksen kanssa, että lakisääteisen tilintarkastajan on suoritettava lakisääteiset tilintarkastukset kohtuullisen varmuuden antavan toimeksiannon perusteella, julkistettujen kestävyystietojen uskottavuus olisi uhattuna, jolloin tiedot eivät täyttäisi kyseisten tietojen aiottujen käyttäjien tarpeita. Vaikka tavoitteena on saada taloudellista raportointia ja kestävyysraportointia varten samantasoinen varmuustaso, kestävyysraportoinnin varmentamista koskevan yhteisesti sovitun standardin puuttuminen aiheuttaa riskin siitä, että on olemassa erilaisia käsityksiä ja odotuksia siitä, mistä kohtuullisen varmuuden antava toimeksianto muodostuisi kestävyystietojen eri luokkien osalta, erityisesti kun on kyse ennakoivien ja laadullisten tietojen julkistamisesta.

Sen vuoksi olisi harkittava asteittaista lähestymistapaa kestävyystiedoilta edellytettävän varmuustason parantamiseksi alkaen lakisääteisen tilintarkastajan tai tilintarkastusyhteisön velvoitteesta antaa rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon perusteella lausunto siitä, onko kestävyysraportointi unionin vaatimusten mukaista. Tämän lausunnon olisi katettava se, onko kestävyysraportoinnissa noudatettu unionin kestävyysraportointistandardeja, prosessi, jonka yritys on toteuttanut kestävyysraportointistandardien mukaisesti raportoitavien tietojen tunnistamiseksi, ja kestävyysraportoinnin merkitsemistä tunnisteilla koskevan vaatimuksen noudattaminen. Tilintarkastajan olisi myös arvioitava, onko yrityksen raportoinnissa noudatettu asetuksen (EU) 2020/852 8 artiklassa säädettyjä raportointivaatimuksia. Jotta varmistettaisiin yhteinen käsitys ja yhteiset odotukset siitä, mistä kohtuullisen varmuuden antava toimeksianto muodostuisi, lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö olisi velvoitettava antamaan kohtuullisen varmuuden antavan toimeksiannon perusteella lausunto siitä, onko kestävyysraportoinnissa noudatettu unionin vaatimuksia, kun komissio hyväksyy kestävyysraportoinnin kohtuullista varmuutta koskevat varmennusstandardit delegoiduilla säädöksillä viimeistään 1 päivänä lokakuuta 2028 tehtyään ensin arvioinnin sen selvittämiseksi, onko kohtuullinen varmuus tilintarkastajien ja yritysten saavutettavissa.

Asteittainen lähestymistapa siirryttäessä rajoitetun varmuuden antavasta toimeksiannosta kohtuullisen varmuuden antavaan toimeksiantoon mahdollistaisi myös kestävyystietojen varmennusmarkkinoiden ja yritysten raportointikäytäntöjen asteittaisen kehittämisen. Tällainen asteittainen lähestymistapa lisäisi vähitellen yritysten raportointikustannuksia, koska kohtuullisen varmuuden antavaan toimeksiantoon perustuva kestävyysraportoinnin varmentaminen on kalliimpaa kuin rajoitetun varmuuden antavaan toimeksiantoon perustuva kestävyysraportoinnin varmentaminen. Yritysten, joihin sovelletaan kestävyysraportointivaatimuksia, olisi halutessaan voitava päättää, että ne hankkivat varmennuslausunnon kestävyysraportoinnistaan kohtuullisen varmuuden antavan toimeksiannon perusteella, ja tällaisissa tapauksissa niiden olisi katsottava noudattaneen velvoitetta hankkia lausunto rajoitetun varmuuden antavan toimeksiannon perusteella. Kohtuullisen varmuuden antavaan toimeksiantoon perustuva lausunto ennakoivista tiedoista on ainoastaan varmennus siitä, että tällaiset tiedot on laadittu sovellettavien standardien mukaisesti.

(61)

Lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt varmentavat jo tilinpäätöksen ja toimintakertomuksen. Se, että lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt varmentaisivat kestävyysraportoinnin, auttaisi varmistamaan taloudellisten tietojen ja kestävyystietojen yhteenliitettävyyden ja johdonmukaisuuden, mikä on erityisen tärkeää kestävyystietojen käyttäjille. On kuitenkin olemassa riski tilintarkastusmarkkinoiden keskittymisestä entisestään, mikä voisi vaarantaa tilintarkastajien riippumattomuuden ja nostaa tilintarkastuspalkkioita tai kestävyysraportoinnin varmennukseen liittyviä palkkioita.

Koska lakisääteisillä tilintarkastajilla on keskeinen rooli kestävyysraportoinnin varmentamisessa ja luotettavien kestävyystietojen varmistamisessa, komissio on ilmoittanut, että se aikoo toteuttaa toimia parantaakseen edelleen tilintarkastustoiminnan laatua ja luodakseen avoimemmat ja monimuotoisemmat tilintarkastusmarkkinat, jotka ovat tämän muutosdirektiivin tuloksellisen soveltamisen edellytyksiä. Lisäksi on suotavaa tarjota yrityksille laajemmat mahdollisuudet valita riippumattomia varmennuspalvelujen tarjoajia kestävyysraportoinnin varmentamista varten. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava akkreditoida riippumattomia varmennuspalvelujen tarjoajia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti (34) antamaan kestävyysraportoinnista varmennuslausunto, joka olisi julkistettava yhdessä toimintakertomuksen kanssa. Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus antaa muun lakisääteisen tilintarkastajan kuin tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavan yhden tai useamman lakisääteisen tilintarkastajan antaa varmennuslausunto kestävyysraportoinnista. Jos jäsenvaltiot antavat riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittaa kestävyysraportoinnin varmennuksen, niiden olisi niin ikään annettava muun lakisääteisen tilintarkastajan kuin tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen suorittavan yhden tai useamman lakisääteisen tilintarkastajan antaa varmennuslausunto kestävyysraportoinnista.

Jäsenvaltioiden olisi asetettava vaatimuksia, joilla varmistetaan riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittaman kestävyysraportoinnin varmennuksen laatu ja johdonmukaiset tulokset kestävyysraportoinnin varmentamisessa. Sen vuoksi kaikkiin riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin olisi sovellettava kestävyysraportoinnin varmentamisen osalta vaatimuksia, jotka vastaavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/43/EY (35) vahvistettuja vaatimuksia mutta jotka mukautetaan niiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien erityispiirteisiin, jotka eivät suorita lakisääteisiä tilintarkastuksia. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti asetettava vastaavia vaatimuksia, jotka koskevat riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien koulutusta ja tutkintoja, jatkuvaa koulutusta, laadunvarmistusjärjestelmiä, ammattietiikkaa, riippumattomuutta, objektiivisuutta, luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta, nimeämistä ja erottamista, työn organisoimista, tutkintaa ja seuraamuksia sekä sääntöjenvastaisuuksista ilmoittamista. Näin myös taattaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille henkilöille ja yrityksille, myös lakisääteisille tilintarkastajille, joiden jäsenvaltiot sallivat antaa varmennuslausunnon kestävyysraportoinnista. Jos yritys pyytää lausuntoa kestävyysraportoinnistaan akkreditoidulta riippumattomalta varmennuspalvelujen tarjoajalta, joka ei ole lakisääteinen tilintarkastaja, sen ei pitäisi joutua pyytämään varmennuslausuntoa kestävyysraportoinnistaan myös lakisääteiseltä tilintarkastajalta.

Riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien, jotka jäsenvaltio on jo akkreditoinut kestävyysraportoinnin varmentamista varten, olisi jatkossakin saatava harjoittaa tällaista varmentamista. Jäsenvaltioiden olisi niin ikään varmistettava, että riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin, joiden akkreditointiprosessi on koulutusta ja tutkintoja koskevien uusien vaatimusten soveltamisen alkamispäivänä kesken, ei sovelleta näitä uusia akkreditointivaatimuksia edellyttäen, että he saavat mainitun prosessin päätökseen kahden vuoden kuluessa näiden uusien vaatimusten soveltamisen alkamispäivästä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että kaikki riippumattomat varmennuspalvelujen tarjoajat, jotka jäsenvaltio akkreditoi kestävyysraportoinnin varmentamista varten kahden vuoden kuluessa uusien akkreditointivaatimusten soveltamisen alkamispäivästä, hankkivat tarvittavat tiedot kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta jatkuvan ammatillisen koulutuksen avulla.

(62)

Jotta voitaisiin edistää palvelujen vapaata liikkuvuutta, jäsenvaltioiden olisi annettava eri jäsenvaltioon sijoittautuneiden riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien suorittaa kestävyysraportoinnin varmennus alueellaan. Tämä myös edesauttaisi varmennusmarkkinoiden avaamista silloinkin, kun kaikki jäsenvaltiot eivät salli riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajien akkreditointia alueellaan. Jos riippumattomien varmennuspalvelujen tarjoajat suorittavat kestävyysraportoinnin varmennuksen kyseisen vastaanottavan jäsenvaltion alueella, vastaanottavan jäsenvaltion olisi voitava päättää valvoa riippumattomia varmennuspalvelujen tarjoajia, kun otetaan huomioon mahdollisuus hyödyntää käyttöön otettua kehystä kestävyysraportoinnin varmennuksen suorittavien tilintarkastajien valvonnassa.

(63)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kun unionin lainsäädännössä edellytetään, että yrityksen kestävyysraportoinnin tietyt osatekijät todentaa akkreditoitu riippumaton kolmas osapuoli, kyseisen akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen kertomus olisi asetettava saataville joko toimintakertomuksen liitteenä tai muulla julkisesti saatavilla olevalla keinolla. Tällainen mainitun kertomuksen saataville asettaminen ei saisi vaikuttaa varmennuslausunnon lopputulokseen, vaan kolmannen osapuolen varmennuksen olisi pysyttävä siitä riippumattomana. Se ei saisi aiheuttaa päällekkäistä työtä varmennuslausunnon antavan tilintarkastajan tai riippumattoman varmennuspalvelujen tarjoajan ja akkreditoidun riippumattoman kolmannen osapuolen välillä.

(64)

Direktiivissä 2006/43/EY vahvistetaan säännöt, jotka koskevat tilinpäätösten ja konsernitilinpäätösten lakisääteistä tilintarkastusta. On tarpeen varmistaa, että lakisääteisen tilintarkastajan suorittamaan tilinpäätöksen tilintarkastukseen ja kestävyysraportoinnin varmennukseen sovelletaan johdonmukaisia sääntöjä. Direktiiviä 2006/43/EY olisi sovellettava silloin, kun varmennuslausunnon kestävyysraportoinnista antaa lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö.

(65)

Lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen hyväksymistä ja tunnustamista koskevissa säännöissä olisi sallittava lakisääteisten tilintarkastajien pätevöityä myös kestävyysraportoinnin varmentamiseen. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että lakisääteisillä tilintarkastajilla, jotka haluavat pätevöityä kestävyysraportoinnin varmentamiseen, on riittävät teoreettiset tiedot kestävyysraportoinnin varmentamisen kannalta merkityksellisistä aihepiireistä sekä kyky soveltaa tietoja käytännössä.

Sen vuoksi lakisääteisten tilintarkastajien olisi suoritettava vähintään kahdeksan kuukauden mittainen käytännön harjoittelu kestävyysraportoinnin ja konsernin kestävyysraportoinnin varmentamisen tai muiden kestävyyteen liittyvien palvelujen suorittamisen parissa, aiemman työkokemuksen huomioon ottaen. Lakisääteisten tilintarkastajien, jotka on jo hyväksytty tai tunnustettu jossakin jäsenvaltiossa, olisi kuitenkin edelleen voitava suorittaa kestävyysraportoinnin varmennus. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että luonnollisiin henkilöihin, joiden hyväksymisprosessi on tällä muutosdirektiivillä käyttöön otettujen kestävyysraportoinnin varmentamista koskevien vaatimusten soveltamisen alkamispäivänä kesken, ei sovelleta kyseisiä vaatimuksia edellyttäen, että he saavat mainitun prosessin päätökseen kahden seuraavan vuoden kuluessa. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin varmistettava, että lakisääteiset tilintarkastajat, jotka on hyväksytty kahden vuoden kuluessa kyseisten vaatimusten soveltamisen alkamispäivästä ja jotka haluavat suorittaa kestävyysraportoinnin varmennuksen, hankkivat tarvittavat tiedot kestävyysraportoinnista ja kestävyysraportoinnin varmentamisesta jatkuvan ammatillisen koulutuksen avulla. Luonnollisten henkilöiden, jotka päättävät hakea hyväksyntää vain lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittaviksi lakisääteisiksi tilintarkastajiksi, olisi voitava myöhemmässä vaiheessa päättää pätevöitymisestä myös kestävyysraportoinnin varmentamiseen. Näin tehdäkseen tällaisten henkilöiden olisi täytettävä jäsenvaltioiden asettamat tarvittavat vaatimukset, jotta varmistetaan, että heillä on myös riittävät teoreettiset tiedot kestävyysraportoinnin varmentamisen kannalta merkityksellisistä aihepiireistä sekä kyky soveltaa tietoja käytännössä.

(66)

Olisi varmistettava, että tilintarkastajille asetetut, heidän suorittamaansa lakisääteiseen tilintarkastukseen ja kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvät vaatimukset ovat johdonmukaisia. Sen vuoksi olisi oltava ainakin yksi nimetty henkilö, joka on aktiivisesti mukana suorittamassa kestävyysraportoinnin varmennusta, jäljempänä ’päävastuullinen kestävyysraportoinnin varmentaja’. Lakisääteiset tilintarkastajat olisi kestävyysraportoinnin varmennuksen suorittaessaan velvoitettava varaamaan työhön riittävästi aikaa ja osoittamaan siihen riittävästi resursseja ja asiantuntemusta, jotta he voivat suorittaa tehtävänsä asianmukaisesti. Asiakasrekisterissä olisi täsmennettävä kestävyysraportoinnin varmentamisesta perityt palkkiot, ja olisi luotava varmennuskansio, johon sisällytetään kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvät tiedot. Jos sama lakisääteinen tilintarkastaja suorittaa tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen ja kestävyysraportoinnin varmennuksen, varmennuskansio olisi oltava mahdollista sisällyttää tilintarkastuskansioon. Lakisääteisille tilintarkastajille asetettuja kestävyysraportoinnin varmentamista koskevia vaatimuksia olisi kuitenkin sovellettava vain niihin lakisääteisiin tilintarkastajiin, jotka suorittavat kestävyysraportoinnin varmennuksen.

(67)

Lakisääteisillä tilintarkastajilla tai tilintarkastusyhteisöillä, jotka suorittavat kestävyysraportoinnin varmennuksen, olisi oltava korkeatasoinen tekninen ja erikoistunut asiantuntemus kestävyyden alalla.

(68)

Direktiivissä 2006/43/EY edellytetään, että jäsenvaltiot ottavat käyttöön asianmukaisia sääntöjä sen välttämiseksi, että lakisääteisestä tilintarkastuksesta maksettavat palkkiot määräytyisivät osittain tai kokonaan tarkastettavalle yhteisölle tarjottavien oheispalvelujen perusteella tai perustuisivat minkäänlaiseen ehdollisuuteen. Mainitussa direktiivissä velvoitetaan myös jäsenvaltiot varmistamaan, että lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavat lakisääteiset tilintarkastajat noudattavat ammattietiikkaa, riippumattomuutta, objektiivisuutta, luottamuksellisuutta ja salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä. Yhdenmukaisuuden vuoksi on aiheellista ulottaa kyseiset säännöt koskemaan kestävyysraportoinnin varmentamista suorittavia lakisääteisiä tilintarkastajia.

(69)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset varmennuskäytännöt ja kestävyysraportoinnin varmentamisen korkea laatu kaikkialla unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä kestävyysraportoinnin varmennusstandardeja delegoiduilla säädöksillä. Jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus soveltaa kansallisia varmennusstandardeja, -menettelyjä tai -vaatimuksia niin kauan kuin komissio ei ole hyväksynyt samaa aihetta koskevaa varmennusstandardia delegoiduilla säädöksillä. Tällaisissa varmennusstandardeissa olisi vahvistettava menettelyt, joita tilintarkastajan on noudatettava tehdäkseen päätelmänsä kestävyysraportoinnin varmentamisesta. Sen vuoksi komission olisi hyväksyttävä rajoitettua varmuutta koskevia varmennusstandardeja delegoiduilla säädöksillä ennen 1 päivää lokakuuta 2026. Jotta voitaisiin helpottaa kestävyysraportoinnin varmentamisen yhdenmukaistamista jäsenvaltioiden välillä, Euroopan tilintarkastajien valvontaelinten komiteaa (CEAOB) olisi kannustettava hyväksymään ei-sitovia suuntaviivoja, joissa vahvistetaan menettelyt, joita on noudatettava annettaessa varmennuslausunto kestävyysraportoinnista, ennen kuin komissio on hyväksynyt samaa aihetta koskevan varmennusstandardin.

(70)

Direktiivissä 2006/43/EY vahvistetaan konsernin lakisääteistä tilintarkastusta koskevat säännöt. Konsernin kestävyysraportoinnin varmentamista varten olisi vahvistettava vastaavanlaisia sääntöjä.

(71)

Direktiivissä 2006/43/EY edellytetään, että lakisääteiset tilintarkastajat tai tilintarkastusyhteisöt esittävät lakisääteisen tilintarkastuksensa tulokset tilintarkastuskertomuksessa. Kestävyysraportoinnin varmentamista varten olisi vahvistettava vastaavanlaisia sääntöjä. Kestävyysraportoinnin varmentamisen tulokset olisi esitettävä varmennusraportissa. Jos sama lakisääteinen tilintarkastaja suorittaa tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen ja kestävyysraportoinnin varmennuksen, tiedot kestävyysraportoinnin varmentamisesta olisi oltava mahdollista sisällyttää tilintarkastuskertomukseen.

(72)

Direktiivissä 2006/43/EY edellytetään, että jäsenvaltiot perustavat lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen laadunvarmistusjärjestelmän. Sen varmistamiseksi, että laaduntarkastuksia tehdään myös kestävyysraportoinnin varmentamisen osalta ja että laaduntarkastuksia suorittavilla henkilöillä on asianmukainen ammatillinen koulutus ja tarvittava kokemus kestävyysraportoinnin ja kestävyysraportoinnin varmentamisen alalla, vaatimus laadunvarmistusjärjestelmän perustamisesta olisi ulotettava koskemaan kestävyysraportoinnin varmentamista. Siirtymävaiheen toimenpiteenä 31 päivään joulukuuta 2025 saakka kestävyysraportoinnin varmentamisen laaduntarkastuksia suorittavat henkilöt olisi vapautettava vaatimuksesta, jonka mukaan heillä on oltava tarvittava kokemus kestävyysraportoinnin ja kestävyysraportoinnin varmentamisen tai muiden kestävyyteen liittyvien palvelujen alalla.

(73)

Direktiivissä 2006/43/EY edellytetään, että jäsenvaltioilla on käytössään tutkinta- ja seuraamusjärjestelmä lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavia lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä varten. Mainitussa direktiivissä myös velvoitetaan jäsenvaltiot ottamaan käyttöön tehokas julkisen valvonnan järjestelmä ja varmistamaan, että julkisen valvonnan järjestelmiin sovellettavilla sääntelyjärjestelyillä mahdollistetaan tehokas yhteistyö unionin tasolla jäsenvaltioiden toteuttamien valvontatoimien osalta. Tällaiset vaatimukset olisi ulotettava koskemaan lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä, jotka suorittavat kestävyysraportoinnin varmennuksen, jotta voidaan varmistaa tilintarkastajan lakisääteisessä tilintarkastuksessa ja kestävyysraportoinnin varmentamisessa tekemää työtä varten käyttöön otettujen tutkinta-, seuraamus- ja valvontakehysten johdonmukaisuus.

(74)

Direktiiviin 2006/43/EY sisältyy sääntöjä lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittavien lakisääteisten tilintarkastajien ja tilintarkastusyhteisöjen nimeämisestä ja erottamisesta. Nämä säännöt olisi ulotettava koskemaan kestävyysraportoinnin varmentamista, jotta voidaan varmistaa tilintarkastajille asetettujen sääntöjen johdonmukaisuus heidän lakisääteiseen tilintarkastukseen ja kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvän työnsä osalta.

(75)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/36/EY (36) 6 artiklan nojalla jäsenvaltiot ovat velvollisia varmistamaan, että yritysten, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, osakkeenomistajilla on yksin tai yhdessä toimien oikeus saada asioita yhtiökokouksen asialistalle edellyttäen, että kuhunkin asiaan on liitetty perustelut tai ehdotus yhtiökokouksessa tehtäväksi päätökseksi, sekä oikeus tehdä päätösehdotuksia yhtiökokouksen asialistaan sisältyvistä tai tapauksen mukaan asialistalle sisällytettävistä asioista. Mikäli nämä oikeudet edellyttävät, että kyseisellä osakkeenomistajalla tai kyseisillä osakkeenomistajilla on tietty vähimmäisosuus yrityksessä, tämä vähimmäisosuus saa olla enintään viisi prosenttia osakepääomasta. Kestävyysraportoinnin varmentamisen osalta osakkeenomistajien olisi voitava käyttää direktiivin 2007/36/EY 6 artiklassa säädettyjä oikeuksia tehdä ehdotus yhtiökokouksessa tehtäväksi päätökseksi, joissa vaaditaan ensinnäkin, että akkreditoitu kolmas osapuoli, joka ei kuulu samaan tilintarkastusyhteisöön tai ketjuun kuin lakisääteisen tilintarkastuksen suorittava lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, laatii kertomuksen tietyistä kestävyysraportoinnin osatekijöistä, ja toiseksi, että tällainen kertomus asetetaan yhtiökokouksen saataville.

Kun on kyse yrityksistä, joihin sovelletaan tällä muutosdirektiivillä käyttöön otettuja kestävyysraportointivelvoitteita ja jotka eivät kuulu direktiivin 2007/36/EY 6 artiklan soveltamisalaan, osakkeenomistajille, jotka edustavat yli viittä prosenttia yrityksen äänioikeuksista tai viittä prosenttia sen pääomasta, olisi myös annettava yksin tai yhdessä toimien oikeus tehdä ehdotus yhtiökokouksessa tehtäväksi päätökseksi, jossa vaaditaan ensinnäkin, että akkreditoitu kolmas osapuoli, joka ei kuulu samaan tilintarkastusyhteisöön tai ketjuun kuin lakisääteisen tilintarkastuksen suorittava lakisääteinen tilintarkastaja tai tilintarkastusyhteisö, laatii kertomuksen tietyistä kestävyysraportoinnin osatekijöistä, ja toiseksi, että tällainen kertomus asetetaan yhtiökokouksen saataville.

(76)

Direktiivissä 2006/43/EY velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että jokaisella yleisen edun kannalta merkittävällä yhteisöllä on tarkastusvaliokunta, ja täsmennetään sen lakisääteiseen tilintarkastukseen liittyvät tehtävät. Kyseiselle tarkastusvaliokunnalle olisi osoitettava tietyt kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvät tehtävät. Näihin tehtäviin olisi sisällyttävä velvoite tiedottaa tarkastuksen kohteena olevan yleisen edun kannalta merkittävän yhteisön hallinto- tai valvontaelimelle kestävyysraportoinnin varmentamisen tuloksista ja selittää, miten kestävyysraportoinnin varmentaminen edisti kestävyysraportoinnin luotettavuutta ja mikä tarkastusvaliokunnan rooli tässä prosessissa oli. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että tarkastusvaliokunnalle määrätyt kestävyysraportointiin ja kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvät tehtävät suorittaa hallinto- tai valvontaelin kokonaisuutena taikka hallinto- tai valvontaelimen perustama erityinen elin.

(77)

Direktiivi 2006/43/EY sisältää kolmansien maiden tilintarkastajien ja tilintarkastusyksiköiden rekisteröintiä ja valvontaa koskevat vaatimukset. Sen varmistamiseksi, että tilintarkastajien työtä varten on olemassa johdonmukainen kehys sekä lakisääteisessä tilintarkastuksessa että kestävyysraportoinnin varmentamisessa, kyseiset vaatimukset on tarpeen ulottaa koskemaan kestävyysraportoinnin varmentamista.

(78)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 537/2014 (37) sovelletaan yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen lakisääteisiä tilintarkastuksia suorittaviin lakisääteisiin tilintarkastajiin ja tilintarkastusyhteisöihin. Jotta varmistetaan lakisääteisen tilintarkastajan riippumattomuus hänen suorittaessaan lakisääteisen tilintarkastuksen, mainitussa asetuksessa vahvistetaan enimmäismäärä lakisääteisen tilintarkastajan muista palveluista saamille palkkioille. On tärkeää selventää, että kestävyysraportoinnin varmentamista ei pitäisi ottaa huomioon tätä enimmäismäärää laskettaessa. Lisäksi asetuksessa (EU) N:o 537/2014 kielletään tiettyjen muiden kuin tilintarkastuspalvelujen tarjoaminen tiettyinä ajanjaksoina, kun lakisääteinen tilintarkastaja suorittaa lakisääteistä tilintarkastusta. Kestävyysraportoinnin valmisteluun liittyvät palvelut, mahdolliset konsultointipalvelut mukaan lukien, olisi myös katsottava kielletyiksi palveluiksi asetuksessa (EU) N:o 537/2014 säädettyinä ajanjaksoina. Tällaisten palvelujen tarjoamisen kieltoja olisi sovellettava kaikissa tapauksissa, joissa lakisääteinen tilintarkastaja suorittaa tilinpäätöksen lakisääteisen tilintarkastuksen.

Lakisääteisen tilintarkastajan riippumattomuuden varmistamiseksi myös tietyt muut kuin tilintarkastuspalvelut olisi kiellettävä, kun lakisääteinen tilintarkastaja suorittaa kestävyysraportoinnin varmennusta. Asetuksessa (EU) N:o 537/2014 velvoitetaan lakisääteiset tilintarkastajat ilmoittamaan sääntöjenvastaisuuksista tarkastettavalle yhteisölle ja tietyissä olosuhteissa tällaisten sääntöjenvastaisuuksien tutkinnasta vastaaville, jäsenvaltioiden määrittämille viranomaisille. Tällainen velvoite olisi ulotettava koskemaan tapauksen mukaan myös lakisääteisiä tilintarkastajia ja tilintarkastusyhteisöjä näiden yleisen edun kannalta merkittävien yhteisöjen kestävyysraportoinnin varmentamiseen liittyvän työn osalta.

(79)

Direktiivissä 2004/109/EY annetaan kansallisten valvontaviranomaisten tehtäväksi valvoa, että yritykset, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla, noudattavat yritysten raportointivaatimuksia. Mainitun direktiivin 4 artiklassa täsmennetään vuositilinpäätösten sisältö, mutta siinä ei viitata nimenomaisesti direktiivin 2013/34/EU 19 a ja 29 a artiklaan, joissa edellytetään muita kuin taloudellisia tietoja koskevan selvityksen ja muita kuin taloudellisia tietoja koskevan konsolidoidun selvityksen laatimista. Tästä seuraa, että joidenkin jäsenvaltioiden kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole oikeudellista toimivaltaa valvoa kyseisiä muita kuin taloudellisia tietoja koskevia selvityksiä, erityisesti jos kyseiset muita kuin taloudellisia tietoja koskevat selvitykset julkaistaan erillisessä kertomuksessa vuositilinpäätöksen ulkopuolella, minkä jäsenvaltiot voivat tällä hetkellä sallia. Sen vuoksi on tarpeen lisätä direktiivin 2004/109/EY 4 artiklan 5 kohtaan viittaus kestävyysraportointiin. On myös tarpeen edellyttää, että liikkeeseenlaskijan vastuulliset henkilöt vahvistavat vuositilinpäätöksessä, että toimintakertomus on heidän parhaan ymmärryksensä mukaan laadittu kestävyysraportointistandardien mukaisesti.

Koska kestävyysraportointivaatimukset ovat luonteeltaan uusia, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi lisäksi annettava kansallisille toimivaltaisille viranomaisille ohjeita, joilla edistetään direktiivin 2004/109/EY soveltamisalaan kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden kestävyysraportoinnin yhdenmukaista valvontaa. Näitä ohjeita olisi sovellettava vain sellaisten yritysten valvontaan, joiden arvopapereita on otettu kaupankäynnin kohteeksi unionin säännellyillä markkinoilla.

(80)

Tässä muutosdirektiivissä säädettyjen vaatimuksien määrittämiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat kestävyysraportointistandardien vahvistamista ja standardien vahvistamista kestävyysraportoinnin varmentamista varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (38) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(81)

Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tämän muutosdirektiivin täytäntöönpanosta kertomus, johon sisältyvät muun muassa seuraavat: arvio tämän muutosdirektiivin tavoitteiden saavuttamisesta, mukaan lukien raportointikäytäntöjen lähentyminen jäsenvaltioiden välillä; arvio raportointistandardeja vapaaehtoisesti käyttävien pienten ja keskisuurten yritysten lukumäärästä; arvio siitä, olisiko raportointivaatimusten soveltamisalaa laajennettava edelleen ja miten sitä olisi laajennettava, erityisesti suhteessa pieniin ja keskisuuriin yrityksiin sekä kolmansien maiden yrityksiin, jotka toimivat suoraan unionin sisämarkkinoilla ilman tytäryritystä tai sivuliikettä unionin alueella; arvio tällä muutosdirektiivillä käyttöön otettujen kolmansien maiden yritysten tytäryrityksiä ja sivuliikkeitä koskevien raportointivaatimusten täytäntöönpanosta, mukaan lukien arvio niiden kolmansien maiden yritysten lukumäärästä, joilla on sellainen tytäryritys tai sivuliike, johon sovelletaan raportointivaatimuksia direktiivin 2013/34/EU mukaisesti; arvio täytäntöönpanomekanismista ja direktiivissä 2013/34/EU säädetyistä asiaankuuluvista raja-arvoista; arvio siitä, olisiko varmistettava tämän muutosdirektiivin soveltamisalaan kuuluvien yritysten julkistaman kestävyysraportoinnin saavutettavuus vammaisille henkilöille ja miten se olisi varmistettava.

Kertomus tämän muutosdirektiivin täytäntöönpanosta olisi julkaistava viimeistään 30 päivänä huhtikuuta 2029 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, ja siihen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia. Komission olisi 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä tarkasteltava uudelleen kestävyysvarmennusmarkkinoiden keskittymisen astetta ja laadittava siitä kertomus. Uudelleentarkastelussa olisi otettava huomioon riippumattomiin varmennuspalvelujen tarjoajiin sovellettavat kansalliset järjestelmät sekä se, missä määrin tällaiset kansalliset järjestelmät edistävät varmennusmarkkinoiden avaamista. Komission olisi 31 päivään joulukuuta 2028 mennessä arvioitava mahdollisia lainsäädäntötoimenpiteitä, joilla varmistetaan kestävyysvarmennusmarkkinoiden riittävä monipuolistaminen ja kestävyysraportoinnin asianmukainen laatu. Kestävyysvarmennusmarkkinoiden keskittymisen astetta koskeva kertomus olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2028, ja siihen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

(82)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän muutosdirektiivin tavoitteita, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä muutosdirektiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(83)

Asetus (EU) N:o 537/2014, direktiivi 2004/109/EY, direktiivi 2006/43/EY ja direktiivi 2013/34/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(84)

EKP:tä on kuultu, ja se on antanut lausunnon 7 päivänä syyskuuta 2021,