(1)

Ilmastonmuutos uhkaa olemassaoloamme, ja se edellyttää, että unioni ja jäsenvaltiot nostavat tavoitetasoaan ja tehostavat ilmastotoimiaan. Unioni on sitoutunut vauhdittamaan toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja saavuttamaan tuloksia ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen, jäljempänä ’Pariisin sopimus’ (4), täytäntöönpanossa sen periaatteiden mukaisesti ja parhaan käytettävissä olevan tieteellisen tiedon perusteella osana Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin lämpötilatavoitetta.

(2)

Komissio esitteli 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan vihreän kehityksen ohjelma”, jäljempänä ’Euroopan vihreän kehityksen ohjelma’, uuden kasvustrategian, jonka tavoitteena on tehdä unionista oikeudenmukainen ja vauras yhteiskunta, jonka talous on moderni, resurssitehokas ja kilpailukykyinen, samalla kun kasvihuonekaasujen nettopäästöistä pyritään eroon vuoteen 2050 mennessä ja talouskasvuun pyritään lisäämättä resurssien käyttöä. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteena on myös suojella, hoitaa ja lisätä unionin luonnonpääomaa sekä suojella kansalaisten terveyttä ja hyvinvointia ympäristöön liittyviltä riskeiltä ja vaikutuksilta. Tämän siirtymän on oltava oikeudenmukainen ja osallistava niin, että ketään ei jätetä jälkeen.

(3)

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) tarjoaa vuoden 2018 erityisraportissaan, jossa käsitellään maailman lämpötilan 1,5 celsiusasteen noususta suhteessa esiteolliseen aikaan aiheutuvia vaikutuksia ja niihin liittyviä maailmanlaajuisia kasvihuonekaasupäästöjen kehityskulkuja vahvistettaessa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä, vahvan tieteellisen perustan ilmastonmuutoksen torjumiselle ja osoittaa, että on tarpeen vauhdittaa pikaisesti ilmastotoimia ja jatkaa siirtymistä ilmastoneutraaliin talouteen. Kyseisessä raportissa vahvistetaan, että kasvihuonekaasupäästöjä on kiireellisesti vähennettävä ja että ilmastonmuutos on rajoitettava 1,5 celsiusasteeseen, jotta voidaan erityisesti pienentää äärimmäisten sääilmiöiden ja kriittisten pisteiden ylittymisen todennäköisyyttä. Biologista monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja käsittelevä hallitustenvälinen tiede- ja politiikkafoorumi (IPBES) on osoittanut biologisesta monimuotoisuudesta ja ekosysteemipalveluista antamassaan vuoden 2019 maailmanlaajuisessa arviointiraportissa, että luonnon monimuotoisuus on vähentynyt koko maailmassa ja että ilmastonmuutos on kolmanneksi merkittävin biodiversiteettiä heikentävä tekijä.

(4)

On ratkaisevan tärkeää asettaa pitkän aikavälin tavoite, jotta voidaan edistää talouden ja yhteiskunnan muutosta, laadukkaita työpaikkoja, kestävää kasvua ja Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista sekä saavuttaa oikeudenmukaisella, sosiaalisesti tasapainoisella, tasapuolisella ja kustannustehokkaalla tavalla Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin lämpötilatavoite.

(5)

On tarpeen puuttua ilmastoon liittyviin kasvaviin terveysriskeihin, kuten yleistyviin ja paheneviin lämpöaaltoihin, maastopaloihin ja tulviin, elintarvike- ja vesiturvallisuuteen ja -turvaan liittyviin uhkiin sekä uusien tartuntatautien ilmaantumiseen ja leviämiseen. Kuten 24 päivänä helmikuuta 2021 annetussa komission tiedonannossa ”Ilmastokestävä Eurooppa – Uusi EU:n strategia ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi” ilmoitettiin, komissio on perustanut Euroopan ilmastonmuutosportaalin (Climate-ADAPT) yhteyteen ilmaston ja terveyden eurooppalaisen seurantakeskuksen, jotta voidaan paremmin ymmärtää ja ennakoida ilmastonmuutoksen aiheuttamia terveysuhkia ja minimoida ne.

(6)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, erityisesti perusoikeuskirjan 37 artiklaa, jonka tarkoituksena on edistää sitä, että ympäristönsuojelun korkea taso ja ympäristön laadun parantaminen sisällytetään unionin politiikkoihin kestävän kehityksen periaatteen mukaisesti.

(7)

Ilmastotoimien olisi oltava unionin talouden kaikille aloille mahdollisuus, joka auttaa turvaamaan teollisuuden johtoaseman globaalissa innovoinnissa. Unionin sääntelykehyksestä ja elinkeinoelämän toteuttamista toimista saatavan sysäyksen myötä on mahdollista purkaa talouskasvun ja kasvihuonekaasupäästöjen välinen kytkös. Esimerkiksi unionin kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 24 prosenttia vuosina 1990–2019, vaikka talous kasvoi 60 prosenttia samalla ajanjaksolla. Sitovaa lainsäädäntöä ja muita unionin tasolla hyväksyttyjä aloitteita rajoittamatta kaikkien talouden alojen, mukaan lukien energia, teollisuus, liikenne, lämmitys ja jäähdytys sekä rakennukset, maatalous, jäte sekä maankäyttö, maankäytön muutos ja metsätalous, olisi riippumatta siitä, kuuluvatko kyseiset alat unionin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, piiriin, omalta osaltaan edistettävä ilmastoneutraaliuden saavuttamista unionissa vuoteen 2050 mennessä. Jotta voitaisiin tehostaa kaikkien talouden toimijoiden osallistumista, komission olisi helpotettava alakohtaisia ilmastovuoropuheluja ja -kumppanuuksia tuomalla keskeisiä sidosryhmiä osallistavasti ja edustavasti yhteen niin, että aloja voidaan kannustaa itse laatimaan ohjeellisia vapaaehtoisia etenemissuunnitelmia ja suunnittelemaan niiden siirtymää unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Tällaisilla etenemissuunnitelmilla voisi olla arvokas panos autettaessa aloja suunnittelemaan ilmastoneutraaliin talouteen siirtymisessä tarvittavia investointeja, ja niiden avulla voitaisiin myös tehostaa eri alojen osallistumista ilmastoneutraalien ratkaisujen etsimiseen. Tällaiset etenemissuunnitelmat voisivat lisäksi täydentää nykyisiä aloitteita, kuten Euroopan akkualan allianssi ja Euroopan puhtaan vedyn alan allianssi, joilla tuetaan teollisuuden yhteistyötä siirtymisessä ilmastoneutraaliuteen.

(8)

Pariisin sopimuksessa asetetaan pitkän aikavälin lämpötilatavoite sen 2 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, ja sen tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhan torjumiseksi parantamalla kykyä sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin kyseisen sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ja sovittamalla rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon, kyseisen sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti. Tämä asetus muodostaa yleiset puitteet unionin panokselle Pariisin sopimukseen, ja sillä olisi varmistettava, että niin unioni kuin jäsenvaltiotkin edistävät Pariisin sopimuksessa tarkoitettuja maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi.

(9)

Unionin ja jäsenvaltioiden ilmastotoimien tavoitteena on suojella ihmisiä ja maapalloa, hyvinvointia, vaurautta, taloutta, terveyttä, elintarvikejärjestelmiä, ekosysteemien eheyttä ja biologista monimuotoisuutta ilmastonmuutoksen uhalta Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman puitteissa ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, maksimoida vauraus maapallon sietokyvyn rajoissa sekä vahvistaa yhteiskunnan ilmastokestävyyttä ja vähentää sen haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle. Tämän perusteella unionin ja jäsenvaltioiden toimissa olisi noudatettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa vahvistettuja varautumis- ja aiheuttamisperiaatteita, ja niissä olisi myös otettava huomioon energiaunionissa noudatettu energiatehokkuus etusijalle -periaate ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukainen haittavaikutusten välttämisen periaate.

(10)

Ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi olisi vaadittava panos kaikilta niiltä talouden aloilta, joiden aiheuttamia kasvihuonekaasujen päästöjä tai poistumia säännellään unionin oikeudessa.

(11)

Kun otetaan huomioon energiantuotannon ja -kulutuksen merkitys kasvihuonekaasupäästöjen tason kannalta, on olennaisen tärkeää varmistaa siirtymä turvalliseen, kestävään, kohtuuhintaiseen ja varmaan energiajärjestelmään, joka perustuu uusiutuvien energialähteiden käyttöönottoon, hyvin toimiviin energian sisämarkkinoihin ja energiatehokkuuden parantamiseen, samalla kun vähennetään energiaköyhyyttä. Digitaalinen muutos, teknologinen innovointi sekä tutkimus ja kehittäminen ovat niin ikään tärkeitä tekijöitä ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa.

(12)

Unioni on ottanut käyttöön sääntelykehyksen saavuttaakseen vuodeksi 2030 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen, josta sovittiin vuonna 2014 ennen Pariisin sopimuksen voimaantuloa. Kyseisen tavoitteen täytäntöön panemiseksi annettuun lainsäädäntöön kuuluvat muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY (5), jolla toteutetaan EU:n päästökauppajärjestelmä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/842 (6), jolla otettiin käyttöön kansalliset tavoitteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi vuoteen 2030 mennessä, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/841 (7), jossa edellytetään, että jäsenvaltiot tasapainottavat maankäytöstä, maankäytön muutoksesta ja metsätaloudesta aiheutuvat kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat.

(13)

EU:n päästökauppajärjestelmä on yksi unionin ilmastopolitiikan kulmakivistä ja sen keskeinen väline kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi kustannustehokkaasti.

(14)

Komissio esitti 28 päivänä marraskuuta 2018 antamassaan tiedonannossa ”Puhdas maapallo kaikille – Eurooppalainen visio kukoistavasta, nykyaikaisesta, kilpailukykyisestä ja ilmastoneutraalista taloudesta” strategisen pitkän aikavälin vision kasvihuonekaasujen nollanettopäästöjen saavuttamisesta unionissa vuoteen 2050 mennessä sosiaalisesti oikeudenmukaisen ja kustannustehokkaan siirtymän kautta.

(15)

Unioni on 30 päivänä marraskuuta 2016 julkistetun ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” -säädöspaketin avulla pyrkinyt kunnianhimoisesti luopumaan hiilen käytöstä erityisesti siten, että rakennetaan vahva energiaunioni, mihin sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2012/27/EU (8) ja (EU) 2018/2001 (9) vuodeksi 2030 asetetut energiatehokkuutta ja uusiutuvan energian käyttöönottoa koskevat tavoitteet, ja että vahvistetaan asiaa koskevaa lainsäädäntöä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2010/31/EU (10).

(16)

Unioni on maailmanlaajuinen edelläkävijä siirtymisessä ilmastoneutraaliuteen, ja se haluaa määrätietoisesti auttaa nostamaan maailmanlaajuista tavoitetasoa ja vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen torjumiseksi hyödyntäen kaikkia käytettävissään olevia välineitä, myös ilmastodiplomatiaa.

(17)

Unionin olisi jatkettava ilmastotoimiaan ja kansainvälistä ilmastojohtajuuttaan vuoden 2050 jälkeen, jotta voidaan suojella ihmisiä ja maapalloa vaarallisen ilmastonmuutoksen uhalta Pariisin sopimuksessa asetetun pitkän aikavälin lämpötilatavoitteen mukaisesti ja IPCC:n, IPBES:n ja ilmastonmuutosta käsittelevän eurooppalaisen tieteellisen neuvottelukunnan tieteellisten arviointien sekä muiden kansainvälisten elinten arviointien perusteella.

(18)

Hiilivuodon riski on yhä olemassa tapauksissa, joissa kansainvälisten kumppanien ilmastonsuojelun taso ei vastaa unionissa noudatettavaa tasoa. Komissio aikoo sen vuoksi ehdottaa valikoiduille aloille hiilidioksidipäästöjen tullimekanismia, jotta tällaisia riskejä voidaan vähentää Maailman kauppajärjestöjen sääntöjen kanssa yhteensopivalla tavalla. On niin ikään tärkeää tukea tehokkailla toimintapoliittisilla kannustimilla teknologisia ratkaisuja ja innovaatioita, jotka mahdollistavat siirtymän kilpailukykyiseen ja ilmastoneutraaliin unionin talouteen, ja huolehtia samalla investointivarmuudesta.

(19)

Euroopan parlamentti vaati Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 15 päivänä tammikuuta 2020 antamassaan päätöslauselmassa, että tarvittava siirtymä ilmastoneutraaliin yhteiskuntaan toteutetaan viimeistään vuonna 2050 ja siitä tehdään eurooppalainen menestystarina, ja se on julistanut ilmasto- ja ympäristöhätätilasta 28 marraskuuta 2019 antamassaan päätöslauselmassa ilmasto- ja ympäristöhätätilan. Se on myös toistuvasti kehottanut unionia nostamaan sen vuoteen 2030 ulottuvaa ilmastotavoitetta ja sisällyttämään kyseisen tiukennetun tavoitteen osaksi tätä asetusta. Eurooppa-neuvosto vahvisti 12 päivänä joulukuuta 2019 antamissaan päätelmissä tavoitteen saavuttaa ilmastoneutraali unioni vuoteen 2050 mennessä Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti, ja samalla se totesi, että on luotava mahdollistava kehys, joka hyödyttää kaikkia jäsenvaltioita ja sisältää asianmukaiset välineet, kannustimet, tuen ja investoinnit, jotta voidaan varmistaa kustannustehokas, oikeudenmukainen sekä sosiaalisesti tasapainoinen ja tasapuolinen siirtymä ottaen huomioon erilaiset kansalliset lähtökohdat. Se totesi myös, että siirtymä edellyttää merkittäviä julkisia ja yksityisiä investointeja. Unioni toimitti ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2020 kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen tähtäävän pitkän aikavälin kehitysstrategiansa ja 17 päivänä joulukuuta 2020 kansallisesti määritellyn panoksensa sen jälkeen, kun ne oli hyväksytty neuvostossa.

(20)

Unionin olisi pyrittävä saavuttamaan tasapaino ihmisen toiminnan koko taloudessa aiheuttamien kasvihuonekaasujen lähteistä syntyvien päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä unionin sisäisesti vuoteen 2050 mennessä ja tapauksen mukaan saavuttamaan sen jälkeen negatiiviset päästöt. Kyseisen tavoitteen olisi katettava unionin laajuiset unionin oikeudessa säännellyt kasvihuonekaasujen päästöt ja poistumat. Tällaisiin päästöihin ja poistumiin olisi voitava puuttua asiaan liittyvän ilmasto- ja energialainsäädännön uudelleentarkastelun yhteydessä. Nieluihin sisältyvät luonnolliset ja teknologiset ratkaisut, joista raportoidaan unionin kasvihuonekaasuinventaarioissa UNFCCC:n sihteeristölle. Hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin sekä hiilidioksidin talteenottoon ja hyötykäyttöön liittyviin teknologioihin perustuvilla ratkaisuilla voi olla merkitystä hiilestä irtautumisessa, erityisesti teollisuuden prosessipäästöjen hillitsemiseksi, tämän teknologian valitsevissa jäsenvaltioissa. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi yhdessä pyrittävä unionin laajuiseen vuoteen 2050 ulottuvaan ilmastoneutraaliustavoitteeseen, ja jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta sen saavuttaminen olisi mahdollista. Unionin tason toimenpiteet ovat tärkeä osa tavoitteen saavuttamiseksi tarvittavia toimenpiteitä.

(21)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 8 ja 9 päivänä maaliskuuta 2007 antamissaan päätelmissä unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen vuodeksi 2030 ja 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä Euroopan unionin ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuoteen 2030. Unionin ilmastotavoitteen määrittämistä vuodeksi 2040 koskevat tämän asetuksen säännökset eivät rajoita perussopimuksissa vahvistettua Eurooppa-neuvoston roolia unionin yleisten poliittisten suuntaviivojen ja painopisteiden määrittelyssä unionin ilmastopolitiikan kehittämiseksi.

(22)

Hiilinieluilla on keskeinen tehtävä siirtymisessä ilmastoneutraaliuteen unionissa, ja erityisesti maa- ja metsätalouden ja maankäytön aloilla on tässä yhteydessä suuri merkitys. Kuten 20 päivänä toukokuuta 2020 annetussa komission tiedonannossa ”Pellolta pöytään -strategia oikeudenmukaista, terveyttä edistävää ja ympäristöä säästävää elintarvikejärjestelmää varten” ilmoitettiin, komissio edistää uutta vihreää liiketoimintamallia, jonka mukaisesti maankäyttäjiä palkitaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä ja hiilipoistumista tulevassa hiiltä sitovaa viljelyä koskevassa aloitteessa. Lisäksi komissio on sitoutunut 11 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”Uusi kiertotalouden toimintasuunnitelma – Puhtaamman ja kilpailukykyisemmän Euroopan puolesta” kehittämään sellaisen sääntelykehyksen hiilipoistumien sertifiointia varten, joka perustuu luotettavaan ja läpinäkyvään hiilikirjanpitoon hiilipoistumien aitouden seuraamiseksi ja todentamiseksi, ja varmistamaan samalla, että ympäristöön, erityisesti biologiseen monimuotoisuuteen, kansanterveyteen taikka sosiaalisiin tai taloudellisiin tavoitteisiin ei kohdistu kielteisiä vaikutuksia.

(23)

Ekosysteemien ennallistaminen auttaisi ylläpitämään, hoitamaan ja lisäämään luonnollisia nieluja ja edistäisi biologista monimuotoisuutta samalla, kun sen avulla torjuttaisiin ilmastonmuutosta. Metsillä on kolmitahoinen tehtävä hiilinieluina, hiilivarastoina ja hiilen korvaajina, minkä ansiosta ne osaltaan vähentävät kasvihuonekaasuja ilmakehässä, ja onkin varmistettava, että metsät jatkossakin kasvavat ja tuottavat monia muita palveluja.

(24)

Tieteellinen asiantuntemus ja paras käytettävissä oleva ajantasainen näyttö sekä ilmastonmuutosta koskevat, faktoihin perustuvat ja samalla läpinäkyvät tiedot ovat välttämättömiä, ja niiden on oltava perustana unionin ilmastotoimille sekä toimille ilmastoneutraaliuden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä. Olisi perustettava ilmastonmuutosta käsittelevä eurooppalainen tieteellinen neuvottelukunta, jäljempänä ’neuvottelukunta’, joka toimisi riippumattomuutensa sekä tieteellisen ja teknisen asiantuntemuksensa pohjalta ilmastonmuutokseen liittyvän tieteellisen tiedon asiantuntijatahona. Neuvottelukunnan olisi täydennettävä Euroopan ympäristökeskuksen työtä mutta toimittava itsenäisesti hoitaessaan tehtäviään. Sen tehtävissä olisi vältettävä päällekkäisyyttä IPCC:llä kansainvälisellä tasolla olevien tehtävien kanssa. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 401/2009 (11) olisi sen vuoksi muutettava neuvottelukunnan perustamiseksi. Kansallisilla ilmastoalan neuvoa-antavilla elimillä voi olla tärkeä rooli muun muassa ilmastopolitiikkaa koskevan asiantuntevan tieteellisen neuvonnan antamisessa asiaankuuluville kansallisille viranomaisille asianomaisissa jäsenvaltiossa säädetyllä tavalla niissä jäsenvaltioissa, joissa tällaisia elimiä on olemassa. Jäsenvaltioita kehotetaankin perustamaan kansallinen ilmastoalan neuvoa-antava elin, jos ne eivät ole vielä perustaneet sellaista.

(25)

Siirtyminen ilmastoneutraaliuteen edellyttää muutoksia kaikilla politiikan aloilla sekä yhteisiä toimia kaikilta talouden ja yhteiskunnan aloilta, kuten Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa korostetaan. Eurooppa-neuvosto totesi 12 päivänä joulukuuta 2019 antamissaan päätelmissä, että kaikkien asiaankuuluvien unionin säädösten ja politiikkojen on oltava johdonmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa, edistettävä sen saavuttamista ja tarjottava tasapuoliset toimintaedellytykset, ja se pyysi komissiota tutkimaan, edellyttääkö tämä voimassa olevien sääntöjen mukauttamista.

(26)

Komissio arvioi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ilmoitetun mukaisesti vuoteen 2030 ulottuvaa unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitetta 17 päivänä syyskuuta 2020 antamassaan tiedonannossa ”EU:n ilmastotavoite vuodelle 2030 entistä korkeammalle – Panostetaan ilmastoneutraaliin tulevaisuuteen ihmisten hyväksi”. Komissio teki arvionsa kattavan vaikutustenarvioinnin perusteella ja ottaen huomioon analyysinsa yhdennetyistä kansallisista energia- ja ilmastosuunnitelmista, jotka sille oli toimitettu Europan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (12) mukaisesti. Kun otetaan huomioon vuoteen 2050 ulottuva ilmastoneutraaliustavoite, kasvihuonekaasujen päästöjä olisi vähennettävä ja poistumia lisättävä vuoteen 2030 mennessä niin, että kasvihuonekaasujen nettopäästöjä eli päästöjä poistumien vähentämisen jälkeen vähennetään koko talouden laajuisesti ja unionin sisäisesti vähintään 55 prosenttia vuoden 1990 tasosta vuoteen 2030 mennessä. Eurooppa-neuvosto vahvisti kyseisen tavoitteen 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2020 antamissaan päätelmissä. Se antoi myös alustavaa ohjeistusta tavoitteen täytäntöönpanoa varten. Kyseinen uusi vuoteen 2030 ulottuva unionin ilmastotavoite on asetuksen (EU) 2018/1999 2 artiklan 11 alakohtaa sovellettaessa myöhemmin sovittu tavoite, joka näin ollen korvaa kyseisessä alakohdassa asetetun vuoteen 2030 ulottuvan unionin laajuisen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen. Lisäksi komission olisi 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä arvioitava, miten asiaan liittyvää, vuoteen 2030 ulottuvan unionin ilmastotavoitteen täytäntöön panemiseksi annettua unionin lainsäädäntöä olisi tarpeen muuttaa, jotta tällaiset nettopäästövähennykset voitaisiin saavuttaa. Tätä varten komissio on ilmoittanut asiaan liittyvän ilmasto- ja energialainsäädännön tarkistamisesta, joka hyväksytään osana pakettia, joka kattaa muun muassa uusiutuvat energialähteet, energiatehokkuuden, maankäytön, energiaverotuksen, kevyille hyötyajoneuvoille asetetut hiilidioksidipäästönormit, taakanjaon ja EU:n päästökauppajärjestelmän.

Komissio aikoo arvioida sellaisten unionin lisätoimenpiteiden käyttöönoton vaikutukset, joilla voitaisiin täydentää nykyisiä toimenpiteitä, kuten sellaisten markkinapohjaisten toimenpiteiden vaikutukset, joihin sisältyy vahva yhteisvastuumekanismi.

(27)

Komission arvioiden mukaan asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklan mukaiset nykyiset velvoitteet aiheuttavat nettohiilinielun, jonka suuruus on 225 miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia vuonna 2030. Jotta voidaan varmistaa, että vuoteen 2030 mennessä otetaan käyttöön riittäviä hillintätoimia, on aiheellista rajata kyseiseen tasoon nettopoistumien vaikutus vuoteen 2030 ulottuvaan unionin ilmastotavoitteeseen. Tämä ei rajoita asiaan liittyvän unionin lainsäädännön uudelleentarkastelua niin, että tavoite voidaan saavuttaa.

(28)

Unionin talousarvion menoilla ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/2094 (13) perustetulla Euroopan unionin elpymisvälineellä edistetään ilmastotavoitteita siten, että niissä vähintään 30 prosenttia menojen kokonaismäärästä käytetään ilmastotavoitteiden tukemiseen tehokkaan menetelmän perusteella ja alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti.

(29)

Kun otetaan huomioon vuoden 2050 ilmastoneutraaliuden saavuttamista koskeva tavoite sekä Pariisin sopimuksen mukaiset kansainväliset sitoumukset, jatkuvat toimet ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa kyseisen tavoitteen vastaisten energiatukien lakkauttaminen asteittain erityisesti fossiilisilta polttoaineilta, tämän vaikuttamatta energiaköyhyyden vähentämiseksi toteutettaviin toimiin.

(30)

Jotta voitaisiin taata ennakoitavuus ja luottamus kaikille talouden toimijoille, mukaan lukien yritykset, työntekijät, sijoittajat ja kuluttajat, varmistaa kasvihuonekaasupäästöjen asteittainen vähentäminen ajan mittaan ja se, että siirtymä ilmastoneutraaliuteen on peruuttamaton, komission olisi tapauksen mukaan ehdotettava vuoteen 2040 ulottuvaa ilmastoa koskevaa unionin välitavoitetta viimeistään kuuden kuukauden kuluttua Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtävästä ensimmäisestä maailmanlaajuisesta tilannekatsauksesta. Komissio voi tehdä ehdotuksia välitavoitteen tarkistamiseksi ottaen huomioon unionin edistymistä ja toimenpiteitä sekä kansallisia toimenpiteitä koskevien arviointien tulokset samoin kuin maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset ja kansainvälisen kehityksen, myös kansallisesti määriteltyjen panosten yleisten aikataulujen osalta. Unionin ilmastopolitiikan avoimuuden ja vastuuvelvollisuuden lisäämiseksi komission olisi vuoteen 2040 ulottuvaa unionin ilmastotavoitetta koskevaa lainsäädäntöehdotusta tehdessään julkaistava kaudeksi 2030–2050 ennustettu ohjeellinen unionin kasvihuonekaasubudjetti, joka määritellään kasvihuonekaasujen nettopäästöjen ohjeelliseksi kokonaismääräksi, jonka odotetaan vapautuvan kyseisellä kaudella vaarantamatta Pariisin sopimuksen mukaisia unionin sitoumuksia, sekä kyseisen ohjeellisen budjetin perustana oleva menetelmä.

(31)

Sopeutuminen on keskeinen osatekijä vastattaessa pitkällä aikavälillä maailmanlaajuisesti ilmastonmuutokseen. Ilmastonmuutoksen haittavaikutukset voivat mahdollisesti ylittää jäsenvaltioiden sopeutumiskyvyn. Sen vuoksi jäsenvaltioiden ja unionin olisi parannettava sopeutumiskykyään, vahvistettava ilmastokestävyyttä ja vähennettävä haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle Pariisin sopimuksen 7 artiklan mukaisesti sekä maksimoitava sivuhyödyt muun toimintapolitiikan ja lainsäädännön kanssa. Komission olisi hyväksyttävä ilmastonmuutokseen sopeutumista koskeva unionin strategia Pariisin sopimuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä kattavia kansallisia sopeutumisstrategioita ja -suunnitelmia, jotka perustuvat luotettaviin ilmastonmuutosta ja haavoittuvuutta koskeviin analyyseihin, edistymisen arviointeihin ja indikaattoreihin ja jotka laaditaan parhaan käytettävissä olevan ja uusimman tieteellisen näytön perusteella. Unionin olisi pyrittävä luomaan suotuisa sääntely-ympäristö kansallisille politiikoille ja toimenpiteille, joita jäsenvaltiot ottavat käyttöön ilmastonmuutokseen sopeutumiseksi. Ilmastokestävyyden ja ilmastonmuutokseen liittyvän sopeutumiskyvyn parantaminen edellyttää yhteisiä toimia kaikilta talouden ja yhteiskunnan aloilta sekä politiikan johdonmukaisuutta ja yhtenevyyttä kaikessa asiaan liittyvässä lainsäädännössä ja toimintapolitiikassa.

(32)

Ilmastonmuutoksella on ekosysteemeihin, ihmisiin ja talouksiin kaikilla unionin alueilla merkittäviä vaikutuksia, kuten äärimmäinen kuumuus, tulvat, kuivuus, vesipula, merenpinnan kohoaminen, jäätiköiden sulaminen, metsäpalot, tuulenkaadot ja maataloudelle aiheutuvat tappiot. Viimeaikaisilla ääri-ilmiöillä on jo ollut tuntuvia vaikutuksia ekosysteemeihin, sillä ne ovat vaikuttaneet metsä- ja maatalousmaan kykyyn sitoa ja varastoida hiiltä. Parantamalla sopeutumiskykyä ja ilmastokestävyyttä Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti voidaan minimoida ilmastonmuutoksen vaikutuksia, puuttua väistämättömiin vaikutuksiin sosiaalisesti tasapainoisella tavalla ja parantaa elinoloja ilmastonmuutoksesta kärsivillä alueilla. Varhainen varautuminen tällaisiin vaikutuksiin on kustannustehokasta ja voi myös tuottaa merkittäviä sivuhyötyjä ekosysteemeille, terveydelle ja taloudelle. Etenkin luontopohjaiset ratkaisut voivat edesauttaa ilmastonmuutoksen hillintää ja siihen sopeutumista sekä biologisen monimuotoisuuden suojelua.

(33)

Monivuotisen rahoituskehyksen mukaisesti perustettavissa asiaan liittyvissä ohjelmissa tehdään hankkeiden alkuarviointi, jossa varmistetaan kyseisten hankkeiden kyky sietää ilmastonmuutoksen mahdollisia haitallisia vaikutuksia tekemällä ilmastoon liittyvän haavoittuvuuden ja riskin arviointi, asiaankuuluvien sopeutumistoimenpiteiden toteuttaminen mukaan lukien, ja se, että niissä sisällytetään kasvihuonekaasupäästöjen kustannukset ja ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden myönteiset vaikutukset kustannus-hyötyanalyysiin. Näin edistetään ilmastonmuutokseen liittyvien riskien sekä haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle ja siihen sopeutumista koskevien arviointien sisällyttämistä unionin talousarvion mukaisiin investointi- ja suunnittelupäätöksiin.

(34)

Toteuttaessaan asiaankuuluvat unionin ja kansallisen tason toimenpiteet ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission olisi otettava huomioon muun muassa ilmastoneutraaliuteen siirtymisen vaikutus kansanterveyteen, ympäristön laatuun, kansalaisten hyvinvointiin, yhteiskunnan vaurauteen, työllisyyteen ja talouden kilpailukykyyn, energiakäänne, parempi energiaturvallisuus ja energiaköyhyyteen puuttuminen, ruokaturva ja elintarvikkeiden kohtuuhintaisuus, kestävien ja älykkäiden liikkuvuus- ja liikennejärjestelmien kehittäminen, oikeudenmukaisuus ja yhteisvastuu jäsenvaltioiden välillä ja sisällä ottaen huomioon niiden taloudelliset valmiudet, kansalliset olosuhteet, kuten saarten erityispiirteet, ja tarve ajan mittaan tapahtuvaan lähentymiseen, tarve tehdä siirtymästä oikeudenmukainen ja sosiaalisesti tasapuolinen asianmukaisten koulutusohjelmien kautta, paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, erityisesti IPCC:n raportoimat havainnot, tarve sisällyttää ilmastonmuutokseen liittyvät riskit investointi- ja suunnittelupäätöksiin, kustannustehokkuus ja teknologianeutraalius kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten ja poistumien saavuttamisessa ja ilmastokestävyyden lisäämisessä ja eteneminen ajan mittaan ympäristötavoitteiden loukkaamattomuudessa ja ilmastoon liittyvässä tavoitetasossa.

(35)

Komissio hyväksyi Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa ilmoitetun mukaisesti 9 päivänä joulukuuta 2020 tiedonannon ”Kestävän ja älykkään liikkuvuuden strategia – Euroopan liikenne tulevaisuuden raiteelle”. Strategiassa esitetään eurooppalaiselle liikenteelle etenemissuunnitelma kohti kestävää ja älykästä tulevaisuutta sekä toimintasuunnitelma kohti tavoitetta, jonka mukaan liikenteen alan päästöjä vähennetään 90 prosenttia vuoteen 2050 mennessä.

(36)

Sen varmistamiseksi, että unioni ja jäsenvaltiot pysyvät aikataulussa ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa ja edistyvät sopeutumisessa, komission olisi arvioitava edistymistä säännöllisesti hyödyntäen tässä asetuksessa säädettyjä tietoja, mukaan lukien asetuksen (EU) 2018/1999 mukaisesti toimitetut ja raportoidut tiedot. Jotta Pariisin sopimuksen 14 artiklassa tarkoitettuun maailmanlaajuiseen tilannekatsaukseen voitaisiin valmistautua ajoissa, tämän arvioinnin päätelmät olisi julkaistava 30 päivään syyskuuta mennessä joka viides vuosi vuodesta 2023 alkaen. Tämä tarkoittaa, että kyseisen asetuksen 29 artiklan 5 kohdassa ja 35 artiklassa tarkoitetut raportit ja katsaukset ja soveltuvina vuosina kyseisen asetuksen 29 artiklan 1 kohdassa ja 32 artiklassa tarkoitetut niihin liittyvät raportit olisi toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle samaan aikaan kuin kyseisen arvioinnin päätelmät. Jos jäsenvaltioiden yhteinen edistyminen ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa tai sopeutumisessa on riittämätöntä tai jos unionin toimenpiteet ovat epäjohdonmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa tai riittämättömiä sopeutumiskyvyn parantamiseksi, ilmastokestävyyden vahvistamiseksi tai haavoittuvuuden vähentämiseksi, komission olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet perussopimusten mukaisesti. Komission olisi myös arvioitava säännöllisesti asiaan liittyviä kansallisia toimenpiteitä ja annettava suosituksia, jos se katsoo, että jäsenvaltion toimenpiteet ovat epäjohdonmukaisia ilmastoneutraaliustavoitteen kanssa tai riittämättömiä siihen, että voitaisiin parantaa sopeutumiskykyä, vahvistaa ilmastokestävyyttä ja vähentää haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle.

(37)

Komission olisi varmistettava vakuuttava ja objektiivinen arviointi, joka perustuu ajantasaisimpiin tieteellisiin, teknisiin ja sosioekonomisiin havaintoihin ja edustaa laajaa riippumatonta asiantuntemusta, ja sen olisi käytettävä arviointinsa perustana asiaan liittyviä tietoja, mukaan lukien jäsenvaltioiden toimittamat ja raportoimat tiedot, Euroopan ympäristökeskuksen, neuvottelukunnan ja komission yhteisen tutkimuskeskuksen raportit, paras käytettävissä oleva ja uusin tieteellinen näyttö, myös IPCC:n, IPBES:n ja muiden kansainvälisten elinten viimeisimmät raportit, sekä Euroopan maanseurantaohjelman Copernicuksen tuottamat maanhavainnointitiedot. Komission olisi lisäksi käytettävä arviointiensa perustana suuntaa-antavaa lineaarista kehityspolkua, jossa on liitetty vuosiin 2030 ja 2040 ulottuvat unionin ilmastotavoitteet, sitten kun ne on hyväksytty, unionin ilmastoneutraaliustavoitteeseen ja joka toimii suuntaa-antavana välineenä arvioitaessa yhteistä edistymistä unionin ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa. Suuntaa-antava lineaarinen kehityspolku ei rajoita vuoteen 2040 ulottuvan unionin ilmastotavoitteen määrittämistä koskevia päätöksiä. Komissio on sitoutunut selvittämään, miten EU:n kestävyysluokitusjärjestelmää voidaan käyttää julkisella sektorilla Euroopan vihreän kehityksen ohjelman yhteydessä, joten arviointiin olisi sisällyttävä tiedot unionin tai jäsenvaltioiden tekemistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/852 (14) mukaisista ympäristön kannalta kestävistä sijoituksista, kun tällaiset tiedot ovat saatavilla. Komission olisi käytettävä eurooppalaisia ja maailmanlaajuisia tilastoja ja tietoja, jos niitä on saatavilla, ja tarkasteltava niitä asiantuntijoiden avustuksella. Euroopan ympäristökeskuksen olisi tapauksen mukaan avustettava komissiota vuotuisen työohjelmansa mukaisesti.

(38)

Kansalaisilla ja yhteisöillä on suuri merkitys vauhditettaessa siirtymistä ilmastoneutraaliuteen, joten yleisön ja yhteiskunnan vahvaa osallistumista ilmastotoimiin olisi sekä edistettävä että helpotettava kaikilla tasoilla, myös kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla, osallistavassa ja saavutettavissa olevassa prosessissa. Komission olisi sen vuoksi pidettävä yhteyttä yhteiskunnan kaikkiin osiin, mukaan lukien talouden eri aloja edustavat sidosryhmät, jotta ne pystyvät ja kykenevät ryhtymään toimiin ilmastoneutraalin ja ilmastokestävän yhteiskunnan luomiseksi, muun muassa eurooppalaisen ilmastosopimuksen kautta.

(39)

Kasvihuonekaasujen päästövähennyksiä koskevissa unionin välineissä olisi tavoiteltava johdonmukaisuutta paremman lainsäädännön periaatteita koskevien komission sitoumusten mukaisesti. Järjestelmän, jolla mitataan edistymistä ilmastoneutraaliustavoitteen saavuttamisessa sekä toteutettujen toimenpiteiden johdonmukaisuutta kyseisen tavoitteen kanssa, olisi perustuttava asetuksessa (EU) 2018/1999 vahvistettuun hallintokehykseen ja oltava johdonmukainen sen kanssa energiaunionin kaikki viisi ulottuvuutta huomioon ottaen. Erityisesti säännöllisesti tapahtuvan raportoinnin järjestelmä ja komission arvioinnin ja toimien jaksottaminen raportoinnin perusteella olisi sovitettava yhteen asetuksessa (EU) 2018/1999 jäsenvaltioille asetettujen tietojen ja raporttien toimittamista koskevien vaatimusten kanssa. Asetus (EU) 2018/1999 olisi sen vuoksi muutettava, jotta sen asiaa koskeviin säännöksiin voidaan sisällyttää ilmastoneutraaliustavoite.

(40)

Ilmastonmuutos on lähtökohtaisesti maiden rajat ylittävä haaste, ja unionin tasolla tarvitaan koordinoituja toimia, joilla täydennetään ja vahvistetaan tehokkaasti kansallisia politiikkoja. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli saavuttaa ilmastoneutraaliutta unionissa vuoteen 2050 mennessä, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,