(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 30 päivänä syyskuuta 2020 vireille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036, jäljempänä ’perusasetus’, 5 artiklan nojalla polkumyynnin vastaisen tutkimuksen, joka koski Intiasta ja Indonesiasta, jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut levyvalmisteet’ tai ’tutkimuksen kohteena oleva tuote’, tuontia. Komissio julkaisi menettelyn vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, esitti 17 päivänä elokuuta 2020 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuotannosta unionissa. Valituksessa esitetty näyttö asianomaisten maiden harjoittamasta polkumyynnistä ja siitä aiheutuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi perusteeksi tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Kun valituksen tekijä oli esittänyt asiaa koskevan pyynnön, jonka tukena oli vaadittu näyttö, komissio asetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/370 (3) perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(4)

Vireillepanoilmoituksessa komissio pyysi asianomaisia osapuolia ottamaan siihen yhteyttä tutkimukseen osallistumista varten. Lisäksi komissio ilmoitti tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille asianomaisissa maissa ja asianomaisten maiden viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille unionissa ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(5)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Komissio järjesti kuulemisen valituksen tekijän, yhden vientiä harjoittavan tuottajan ja yhden unionin käyttäjän kanssa. Komissiolle toimitettiin huomautuksia, joita käsitellään 2.3, 5.2 ja 7.2 jaksossa.

(6)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantaa.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli päättänyt rajata tutkittavien unionin tuottajien määrän kohtuulliseksi soveltamalla otantaa ja että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajista otoksen. Komissio valitsi alustavan otoksen käyttämällä perusteena unionin tuotanto- ja myyntimäärää, jonka unionin tuottajat olivat ilmoittaneet vireillepanoa edeltävässä vaiheessa edustavuutta koskevan arvioinnin yhteydessä, ottaen huomioon myös yritysten maantieteellisen sijainnin. Näin vahvistettuun alustavaan otokseen kuului kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa oli yli 60 prosenttia ja myynnistä 70 prosenttia ja jotka sijaitsivat neljässä eri jäsenvaltiossa. Alustavaa otosta koskevat tiedot asetettiin saataville asianomaisten osapuolten tarkasteltavaksi tarkoitettuun asiakirja-aineistoon, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(8)

Näin ollen unionin tuottajien alustava otos vahvistettiin. Siihen kuuluivat Aperam Stainless Europe, jäljempänä ’Aperam’, Acciai Speciali Terni S.p.A., jäljempänä ’AST’, ja Outokumpu Stainless Oy, jäljempänä ’OTK’. Lopullinen otos on unionin tuotannonalaa edustava.

(9)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(10)

Kolme etuyhteydetöntä tuojaa ilmoittautui asianomaisina osapuolina ja toimitti pyydetyt tiedot. Saatujen vastausten vähäisen määrän vuoksi otanta ei ollut tarpeen. Tästä päätöksestä ei esitetty huomautuksia. Tuojia pyydettiin täyttämään kyselylomake.

(11)

Koska asianomaisissa maissa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia saattaa olla huomattava määrä, vireillepanoilmoituksessa esitettiin otantaa Intiassa ja Indonesiassa, minkä vuoksi komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia vientiä harjoittavia tuottajia Intiassa ja Indonesiassa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa täsmennetyt tiedot voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja muodostaakseen tarvittaessa otoksen.

(12)

Lisäksi komissio pyysi Intian edustustoa Euroopan unionissa ja Indonesian tasavallan suurlähetystöä Brysselissä yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(13)

Vireillepanon jälkeen komissio otti yhteyttä seitsemään mahdolliseen vientiä harjoittavaan tuottajaan Intiassa. Kaksi Intiassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti otantaa varten pyydetyt tiedot, ja ne edustivat tarkasteltavana olevan tuotteen kaikkea vientiä unioniin. Sen vuoksi komissio luopui otannasta Intiassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(14)

Vireillepanon jälkeen komissio otti yhteyttä 14 mahdolliseen vientiä harjoittavaan tuottajaan Indonesiassa. Kolme vientiä harjoittavaa tuottajaa vastasi otantakysymyksiin ja ilmoitti myynnistä unioniin. Otantavastauksissa annettujen tietojen mukaan niiden myynnin osuus Indonesiasta unioniin suuntautuvasta viennistä oli 72 prosenttia. Tämän perusteella otanta hylättiin myös Indonesian osalta.

(15)

Valituksessa toimitettiin riittävä alustava näyttö tarkasteltavana olevan tuotteen raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä Intiassa ja Indonesiassa. Kuten vireillepanoilmoituksessa todettiin, tutkimus kattaa tällaiset raaka-aineisiin liittyvät vääristymät, jotta voidaan määrittää, sovelletaanko Intiaan ja Indonesiaan perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan säännöksiä. Tätä varten komissio lähetti kyselylomakkeita Intian viranomaisille ja Indonesian viranomaisille.

(16)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kolmelle unionin tuottajalle, valituksen tekijälle, kolmelle etuyhteydettömälle tuojalle ja viidelle vientiä harjoittavalle tuottajalle asianomaisissa maissa. Lisäksi sama kyselylomake asetettiin verkossa (4) saataville vireillepanopäivänä.

(17)

Kyselyvastaukset saatiin kolmelta otokseen valitulta unionin tuottajalta, valituksen tekijältä, kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta, kahdelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Intiassa ja kolmelta vientiä harjoittavalta tuottajalta Indonesiassa. Kyselyvastaukset saatiin myös Intian viranomaisilta ja Indonesian viranomaisilta.

(18)

Covid-19:n puhkeamisen ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toteuttamien eristystoimenpiteiden vuoksi komissio ei voinut alustavassa vaiheessa tehdä perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä. Sen sijaan komissio teki kaikille alustavien päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämilleen tiedoille etätarkastuksen covid-19-epidemian vaikutuksia polkumyynnin ja tukien vastaisiin tutkimuksiin koskevan ilmoituksen (5) mukaisesti.

(19)

Komissio suoritti seuraavia yrityksiä/osapuolia koskevan etätarkastuksen:

(20)

Intian ja Indonesian viranomaisille tehtiin etätarkastus perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdassa säädettyyn menettelyyn liittyen.

(21)

Polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(22)

Tässä tutkimuksessa tarkasteltavana ovat Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevat ruostumattomasta teräksestä valmistetut kylmävalssatut levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7219 31 00, 7219 32 10, 7219 32 90, 7219 33 10, 7219 33 90, 7219 34 10, 7219 34 90, 7219 35 10, 7219 35 90, 7219 90 20, 7219 90 80, 7220 20 21, 7220 20 29, 7220 20 41, 7220 20 49, 7220 20 81, 7220 20 89, 7220 90 20 ja 7220 90 80. Nämä CN-koodit annetaan ainoastaan ohjeellisina.

(23)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset:

(24)

Komissio päätti tässä vaiheessa, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(25)

Hyvin myöhään tutkimuksen alustavassa vaiheessa yksi unionin käyttäjä ilmoittautui asianomaisena osapuolena ja lähetti tuotteen määritelmää koskevia huomautuksia. Yritys pyysi teräksen laatuluokkaan 200 kuuluvien tuotteiden, jäljempänä ’200-luokan tuotteet’, jättämistä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, koska yrityksen mukaan näitä tuotteita ei tuoteta lainkaan tai tuotetaan vain hyvin vähän unionissa ja niillä on suppea erityiskäyttötarkoitus. Yrityksen mukaan 200-luokan tuotteiden jättäminen määritelmän ulkopuolelle laatuluokan ja käyttötarkoituksen mukaan ei aiheuttaisi kiertämisen riskiä muiden tuotelajien osalta.

(26)

Valituksen tekijä vastusti edellä esitettyä pyyntöä. Euroferin mukaan 200-luokan tuotteita tuottaa ainakin kaksi unionin tuottajaa. Lisäksi Eurofer totesi, että ne voidaan loppukäytössä korvata helposti teräksen muilla laatuluokilla ja ne ovat siten suorassa kilpailussa näiden tuotelajien kanssa. Lisäksi 200-luokan tuotteilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet sekä jakelukanavat kuin muilla teräksen laatuluokilla eikä niitä voida helposti tunnistaa ilman erikoistestejä, mikä valituksen tekijän mukaan tarjoaa mahdollisuuden toimenpiteiden kiertämiseen. Ottaen huomioon Euroferin esittämät väitteet komissio päätteli alustavasti, että tuotelajit ovat keskenään vaihdettavissa.

(27)

Kun otetaan huomioon se, että tuotteen määritelmää koskeva pyyntö esitettiin erittäin myöhään, unionissa on 200-luokan tuotteiden tuotantoa ja 200-luokan tuotteet ovat vaihdettavissa muiden tuotelajien kanssa, pyyntö tuotteen jättämisestä määritelmän ulkopuolelle hylättiin alustavasti.

(28)

Koska yhteistyössä toimineita osapuolia sekä Intiassa että Indonesiassa on erittäin vähän, tietyt polkumyyntiä koskevat päätelmät ovat luottamuksellisia, minkä vuoksi ne ilmoitetaan vain kahdenvälisten päätelmien yhteydessä.

(29)

Intiassa kaksi yhteistyössä toiminutta vientiä harjoittavaa tuottajaa olivat Chromeni Steels Private Limited ja Jindal-ryhmä.

(30)

Chromeni Steels Private Limited tuotti tarkasteltavana olevaa tuotetta Intiassa ja myi sitä kotimarkkinoilla pääasiassa etuyhteydettömille ja joillekin etuyhteydessä oleville asiakkaille. Kaikki unioniin suuntautuva vienti tapahtui suoraan etuyhteydettömille asiakkaille.

(31)

Jindal-ryhmä ilmoitti seuraavien yritysten osallistuvan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, ja ne olivat tutkimuksen ja etätarkastuksen kohteena:

(32)

Etätarkastuksessa kävi ilmi, että eräs Jindal-ryhmään etuyhteydessä oleva yritys, joka sijaitsee kolmannessa maassa, osallistuu tarkasteltavana olevan tuotteen myyntiin unioniin. Kyseisen osapuolen asemaa tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta ei kuitenkaan ollut ilmoitettu sellaiseksi Jindal-ryhmän kanssa käydyssä kirjeenvaihdossa, ei myöskään kyselyvastauksissa. Tämän vuoksi komissio ilmoitti Jindal-ryhmälle 23 päivänä maaliskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä aikovansa soveltaa perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä ja käyttää käytettävissä olevia tietoja niiden tietojen osalta, jota ei ollut ilmoitettu etuyhteydessä olevan yrityksen asemasta. Kolmannessa maassa sijaitseva etuyhteydessä oleva yritys esitti kirjeeseen liittyviä huomautuksia 29 päivänä maaliskuuta 2021. Huomautuksissaan Jindal-ryhmä toimitti myös siihen etuyhteydessä olevan yrityksen vastauksen kyselylomakkeen liitteeseen.

(33)

Nämä huomautukset toistettiin kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyssä kuulemisessa 16 päivänä huhtikuuta 2021.

(34)

Jindal-ryhmän 23 päivänä maaliskuuta päivättyä kirjeettä koskevat huomautukset arvioitiin asianmukaisesti, mutta ne eivät muuttaneet komission käsitystä tosiseikoista. Kyselylomakkeen liitteeseen annetulle vastaukselle, joka toimitettiin vastauksena 23 päivänä maaliskuuta 2021 päivättyyn komission kirjeeseen, ei voitu tehdä etätarkastusta, minkä vuoksi komissio ei voinut arvioida kyseisen osapuolten puolesta toimitettujen tietojen kattavuutta.

(35)

Näin ollen komissio vahvisti aikovansa soveltaa perusasetuksen 18 artiklan säännöksiä tässä vaiheessa.

(36)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(37)

Tällä perusteella kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(38)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(39)

Sitten komissio tutki, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tuotelajien kotimarkkinamyynti edustavaa verrattuna unioniin vietäväksi tarkoitettujen tuotelajien myyntiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(40)

Seuraavaksi komissio määritti perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä vai jätetäänkö hinnan perusteella tavanomaisen kaupankäynnin ulkopuolella tapahtunut myynti huomiotta.

(41)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(42)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(43)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos

(44)

Jos yli 80 prosenttia kotimarkkinamyynnistä tuotelajia kohti tutkimusajanjakson aikana oli kannattavaa ja jos painotettu keskimääräinen myyntihinta oli vähintään painotettujen keskimääräisten yksikkökohtaisten tuotantokustannusten suuruinen, normaaliarvo laskettiin kaiken tutkimusajanjaksolla tapahtuneen tosiasiallisen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona 42 kappaleessa kuvatussa tilanteessa. Vaihtoehtoisesti normaaliarvo laskettiin kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona 43 kappaleessa kuvatussa tilanteessa.

(45)

Jos tuotelajia ei myyty edustavia määriä tai ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla ja jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä, kuten perusasetuksen 2 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetään, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(46)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin tuotelajikohtaisesti lisäämällä tutkimuksen kohteena olevien vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(47)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, lisättiin keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla kyseisten tuotelajien osalta suoritetuista liiketoimista. Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty kotimarkkinoilla lainkaan tai joita ei todettu myydyn tavanomaisessa kaupankäynnissä, lisättiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(48)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(49)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa ja jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin kolmannessa maassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(50)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja, jotta voitiin ottaa huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset, myös myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja kohtuullinen voitto.

(51)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(52)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja/tai vientihintaa, jotta hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot voitiin ottaa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Vientihintaa oikaistiin kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan palkkion huomioon ottamiseksi (ks. 49 kappale). Normaaliarvoon ja vientihintaan tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, pakkaus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, pankkimaksujen ja tarvittaessa muuntokustannusten sekä alennusten, mukana lukien myöhemmin annettavat alennukset, huomioon ottamiseksi, jos ne vaikuttivat hintojen vertailukelpoisuuteen.

(53)

Jindal-ryhmä pyysi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan nojalla tullinpalautusta koskevaa oikaisua normaaliarvoon ja väitti, että kiinteämääräinen tullinpalautusjärjestelmä merkitsee sitä, että ryhmän kaikkeen kotimarkkinamyyntiin sisältyy välillinen vero vientimyyntiin verrattuna. Jindal-ryhmä ei kuitenkaan osoittanut, että väitetyt määrät liittyivät käytettyjen raaka-aineiden tuontiin tai niistä maksettuihin tulleihin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(54)

Ottaen huomioon etätarkastuksen päätelmät, jotka koskevat kolmannessa maassa sijaitsevaa Jindaliin etuyhteydessä olevaa yritystä (ks. 32–35 kappale), komissio korvasi jotkin tiedot, jotka koskevat Jindal-ryhmän unioniin suuntautuvan myynnin hintoihin sovellettavia oikaisuja, 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevilla tiedoilla.

(55)

Komissio vertasi vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(56)

Yhteistyössä toimimisen astetta pidettiin tässä tapauksessa korkeana, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien osuus EU:hun suuntautuvasta kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Näiden kahden yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan lisäksi ei yksilöity muita vientiä harjoittavia tuottajia. Tämän vuoksi komissio piti aiheellisena, että jäännöspolkumyyntimarginaali asetetaan sen vientiä harjoittavan tuottajan tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(57)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(58)

Kuten 17 kappaleessa mainitaan, kolme indonesialaista vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti komissiolle kyselyvastauksen annetussa määräajassa. Yksi näistä vientiä harjoittavista tuottajista, PT Bina Niaga Multiusaha, oli kuitenkin jättänyt vastaamatta useimpiin lomakkeen kysymyksiin. Saadun kyselyvastaksen useimmat keskeiset osiot olivat tyhjiä (mukaan lukien liiketoimikohtaiset myyntiluettelot, tuotantokustannustaulukko, kannattavuustaulukko), ja yritys vastasi vain joihinkin kysymyksiin. Vastauksen todettiin olevan niin puutteellinen, että sitä voitiin pitää vastaamatta jättämisenä. Sen vuoksi komissio ilmoitti kyseiselle osapuolelle 20 päivänä marraskuuta 2020 päivätyllä kirjeellä syyt siihen, miksi se aikoo jättää toimitetut tiedot huomiotta ja pitää yritystä yhteistyöstä kieltäytyneenä. PT Bina Niaga Multiusahalle annettiin mahdollisuus esittää lisähuomautuksia, mutta se ei reagoinut kirjeeseen asetetussa määräajassa.

(59)

Edellä esitetyn seurauksena vain kahden jäljellä olevan indonesialaisen vientiä harjoittavan tuottajan, IRNC-ryhmän ja Jindal Indonesia -ryhmän, katsottiin toimivan yhteistyössä tutkimuksessa. Tutkimuksessa vahvistettiin, että näiden kahden osapuolen osuus tarkasteltavana olevan tuotteen Indonesiasta unioniin suuntautuneesta viennistä tutkimusajanjaksolla oli yli 90 prosenttia.

(60)

Seuraavat yritykset, joiden IRNC-ryhmä ilmoitti nimenomaisesti osallistuvan tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, olivat tutkimuksen ja etätarkastuksen kohteena:

(61)

Komissio totesi etätarkastuksessa, että IRNC-ryhmä ei ollut ilmoittanut komissiolle siihen etuyhteydessä olevan yrityksen, Kiinassa sijaitsevan Tsingshan Holding Group Co.:n, osallistumisesta tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen liittyvään toimintaan. Yrityksen toimittamatta jättämiä tietoja pidettiin ratkaisevan tärkeinä IRNC-ryhmän normaaliarvon ja vientihinnan määrittämisen kannalta.

(62)

Yritykselle ilmoitettiin 23 päivänä maaliskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä syistä, joiden vuoksi komissio aikoi tehdä tiettyjä oikaisuja normaaliarvoon ja vientihintaan käyttämällä perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja, ja IRNC-ryhmälle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(63)

Yritys vastasi komissiolle 29 päivänä maaliskuuta 2021 päivätyllä kirjeellä. Vastauksessaan yritys ei kiistänyt sitä tosiseikkaa, että komission kirjeessä luettelut puutteet esiintyivät. Yritys kuitenkin vastasi, että se varaa itselleen oikeuden esittää huomautuksia myöhemmässä vaiheessa.

(64)

Jindal Indonesia -ryhmän ilmoittamat seuraavat yritykset toimivat tutkimuksessa yhteistyössä toimittamalla kyselyvastaukset, ja koska ne osallistuvat tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon ja myyntiin, ne olivat tutkimuksen ja etätarkastuksen kohteena:

(65)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin osuus vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(66)

Tällä perusteella kunkin vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä kotimarkkinoilla todettiin edustavaksi.

(67)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(68)

Seuraavaksi komissio tutki perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti edustavaa kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(69)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa kaikkea tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä vai jätetäänkö hinnan perusteella tavanomaisen kaupankäynnin ulkopuolella tapahtunut myynti huomiotta perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(70)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(71)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tutkimusajanjakson aikana.

(72)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tutkimusajanjakson aikana, jos

(73)

Jos yli 80 prosenttia kotimarkkinamyynnistä tuotelajia kohti tutkimusajanjakson aikana oli kannattavaa ja jos painotettu keskimääräinen myyntihinta oli korkeampi kuin painotetut keskimääräiset yksikkökohtaiset tuotantokustannukset, normaaliarvo laskettiin kaiken tutkimusajanjaksolla tapahtuneen kotimarkkinamyynnin hintojen painotettuna keskiarvona 71 kappaleessa kuvatussa tilanteessa tai ainoastaan kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona 72 kappaleessa kuvatussa tilanteessa.

(74)

Jos tuotelajia ei myyty edustavia määriä tai ei myyty lainkaan kotimarkkinoilla ja jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä ja jos tuotelaji myytiin hinnoilla, jotka alittivat yksikkökohtaiset tuotantokustannukset, joihin on lisätty myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, kuten perusasetuksen 2 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetään, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(75)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin tuotelajikohtaisesti lisäämällä yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(76)

Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, lisättiin keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla kyseisten tuotelajien osalta suoritetuista liiketoimista. Sellaisiin tuotelajeihin, joita ei myyty kotimarkkinoilla lainkaan tai joita ei todettu myydyn tavanomaisessa kaupankäynnissä, lisättiin painotetut keskimääräiset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto kaikista tavanomaisessa kaupankäynnissä kotimarkkinoilla suoritetuista liiketoimista.

(77)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(78)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta suoraan riippumattomille asiakkaille unionissa ja jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin kolmannessa maassa sijaitsevien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta oli perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tuotteesta tosiasiallisesti maksettu tai maksettava hinta.

(79)

Niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, jotka veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta, vientihinta muodostettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Tällöin hintaan tehtiin oikaisuja, jotta voitiin ottaa huomioon kaikki tuonnin ja jälleenmyynnin väliset kustannukset, myös myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja kohtuullinen voitto.

(80)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(81)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio oikaisi tarvittaessa normaaliarvoa ja/tai vientihintaa, jotta hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot voitiin ottaa huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Vientihintaa oikaistiin kolmannessa maassa sijaitsevan etuyhteydessä olevan kauppiaan palkkion huomioon ottamiseksi (ks. 78 kappale).

(82)

Normaaliarvoon ja vientihintaan tehtiin oikaisuja kuljetus-, vakuutus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, luottokustannusten, pankkimaksujen ja tarvittaessa muuntokustannusten sekä alennusten, mukana lukien myöhemmin annettavat alennukset, huomioon ottamiseksi, jos ne vaikuttivat hintojen vertailukelpoisuuteen.

(83)

Erään etätarkastuksessa esitetyn todisteen perustella vahvistettiin, että etätarkastusta koskevat päätelmät Jindal Indiaan etuyhteydessä olevasta yrityksestä, joka sijaitsee kolmannessa maassa (ks. 32–35 kappale), vaikuttivat myös tiettyyn Jindal Indonesia -ryhmän unioniin suuntautuvaan myyntiin. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti käytettävissä olevia tietoja käytettiin tähän yritykseen liittyvien tietojen täydentämiseksi. Sama koskee IRNC-ryhmän puuttuvia tietoja, joihin viitataan 61–63 kappaleessa.

(84)

Komissio vertasi yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(85)

Yhteistyössä toimimisen astetta pidettiin tässä tapauksessa korkeana, koska yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien viennin osuus oli yli 90 prosenttia Indonesian kokonaisviennistä tutkimusajanjaksolla. Tämän vuoksi komissio asetti jäännöspolkumyyntimarginaalin sen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tasolle, jonka polkumyyntimarginaali oli korkein.

(86)

Väliaikaiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(87)

Samankaltaista tuotetta valmisti tutkimusajanjaksolla 13 tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(88)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 3,1 miljoonaa tonnia. Komissio vahvisti tämän luvun kaikkien käytettävissä olevien unionin tuotannonalaa koskevien tietojen eli Euroferilta ja otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen ja etätarkastettujen kyselyvastausten perusteella.

(89)

Kuten 8 kappaleessa todettiin, otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 60 prosenttia. Kaikki nämä tuottajat ovat vertikaalisesti integroituneita.

(90)

Komissio määritteli unionin kulutuksen seuraavien perusteella: a) tarkastetut Euroferin tiedot, jotka koskevat unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen myyntiä etuyhteydettömille asiakkaille sekä suoraan että välillisesti ja joita on osittain verrattu otokseen valittujen unionin tuottajien tietoihin; ja b) tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti unioniin kaikista kolmansista maista Eurostatin ilmoittamien tietojen mukaan.

(91)

Unionin kulutus kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus (tonnia)

(92)

Unionin kulutus väheni tarkastelujaksolla 17 prosenttia.

(93)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdan mukaisesti, olisiko asianomaisista maista peräisin olevien kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontia arvioitava kumulatiivisesti.

(94)

Säännöksen mukaan tuonti useammasta kuin yhdestä maasta on arvioitava kumulatiivisesti ainoastaan, jos päätellään, että

(95)

Kummastakin asianomaisesta maasta tulevaan tuontiin liittyvät polkumyyntimarginaalit esitetään tiivistettynä 57 ja 86 kappaleessa. Ne kaikki ylittävät perusasetuksen 9 artiklan 3 kohdassa säädetyn vähimmäistason.

(96)

Kummastakin asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin määrä ei ollut vähäpätöinen. Intiasta peräisin olevan tuonnin markkinaosuus oli 3,4 prosenttia ja Indonesiasta 2,8 prosenttia tutkimusajanjaksolla.

(97)

Kilpailuolosuhteet kummastakin asianomaisesta maasta polkumyynnillä tulevan tuonnin välillä sekä tämän tuonnin ja unionin samankaltaisen tuotteen välillä olivat samanlaiset. Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevat kylmävalssatut levyvalmisteet kilpailivat keskenään, kun ne tuotiin myytäväksi unionin markkinoilla, sekä unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kanssa, koska niitä kaikkia myydään samanlaisille asiakasryhmille.

(98)

Sen vuoksi kaikki perusasetuksen 3 artiklan 4 kohdassa esitetyt perusteet täyttyivät ja asianomaisista maista tulevaa tuontia tarkasteltiin kumulatiivisesti vahingon määrittämistä varten.

(99)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin vertaamalla tuonnin määrää unionin kulutukseen.

(100)

Asianomaisista maista tuleva tuonti kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä (tonnia) ja markkinaosuus

(101)

Tuonti asianomaisista maista lisääntyi 54 prosenttia tarkastelujaksolla, minkä ansiosta niiden yhteinen markkinaosuus kasvoi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 3,3 prosentista 6,2 prosenttiin. Sekä tuonnin määrän että markkinaosuuden kasvun voidaan katsoa johtuvan Indonesiasta tulevasta tuonnista – sen määrä kasvoi lähes 6½-kertaiseksi tarkastelujaksolla ja markkinaosuus kasvoi 0,4 prosentista 2,8 prosenttiin. Intiasta tuleva tuonti lisääntyi vuosien 2017 ja 2018 välillä mutta väheni tämän jälkeen. Tämän tuloksena tuonnin määrä absoluuttisesti mitattuna väheni tarkastelujaksolla. Komissio julkaisi 1 päivänä helmikuuta 2019 asetuksen (6) lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa. Intialle myönnettiin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta maakohtainen tariffikiintiö, jossa rajoitettiin kiintiötullin kohteena oleva tuonti vuoden 2018 tasoa alemmalle tasolle. Koska Indonesiaan ei sovellettu maakohtaista tariffikiintiötä vaan kaikkiin muihin maihin sovellettavaa kiintiötä, sen tuontia ei rajoitettu samalla tavalla kuin Intian tuontia. Intiasta tulevan tuonnin väheneminen oli kuitenkin lievempää, koska unionin kulutus laski, minkä vuoksi Intian markkinaosuus kasvoi edelleen hieman vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 3 prosentista 3,4 prosenttiin.

(102)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Asianomaisista maista tulevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 3

Asianomaisista maista tulevan tuonnin hinta (euroa/tonni)

(103)

Intian tapauksessa keskimääräinen tuontihinta kohosi vuosien 2017 ja 2018 välillä 4 prosenttia mutta pysyi vakaana koko tarkastelujaksolla, kun taas Indonesian tapauksessa keskimääräinen tuontihinta kohosi 8 prosenttia. Koko tarkastelujakson ajan molemmista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat jatkuvasti alemmat kuin unionin tuottajien hinnat (ks. taulukko 7).

(104)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla seuraavia:

(105)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, verrattiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina otokseen valittujen unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjaksolla. Vertailu osoitti intialaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnan alittavuuden marginaaleiksi 4,8 ja 13,4 prosenttia ja indonesialaisten 12,0 ja 12,4 prosenttia.

(106)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(107)

Kuten 8 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalalle mahdollisesti aiheutuneen vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(108)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit niiden Euroferin kyselyvastaukseen sisältyvien tietojen perusteella, jotka liittyvät kaikkiin unionin tuottajiin, ja vertasi niitä tarvittaessa otokseen valittujen unionin tuottajien antamiin kyselyvastauksiin. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit otokseen valituilta unionin tuottajilta saatuihin kyselyvastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Kummallekin tietokokonaisuudelle tehtiin etätarkastus, ja niiden todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(109)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(110)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto.

(111)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 4

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(112)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä väheni tarkastelujaksolla jyrkästi eli 16 prosenttia. Ilmoitetut kapasiteettiluvut viittaavat tosiasialliseen kapasiteettiin, mikä tarkoittaa sitä, että tuotannonalan normeina pitämät käynnistysaikaa, huoltoa, pullonkauloja ja muita tavanomaisia seisokkeja koskevat oikaisut on otettu huomioon. Sen jälkeen, kun vuonna 2015 otettiin käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Taiwanista peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa (7), jotkin unionin tuottajat ryhtyivät nykyaikaistamaan tuotantokapasiteettiaan. Nykyaikaistamisen tuloksena tuotantokapasiteetti kasvoi hieman eli 4 prosenttia tarkastelujaksolla.

(113)

Vähentyneen tuotannon ja hieman kasvaneen kapasiteetin seurauksena kapasiteetin käyttöaste aleni 19 prosenttia tarkastelujaksolla ja putosi alle 70 prosenttiin tutkimusajanjaksolla.

(114)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(115)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä laski tarkastelujaksolla 15 prosenttia.

(116)

Unionin tuotannonala onnistui kuitenkin säilyttämään ja jopa kasvattamaan hieman (2,1 prosenttiyksiköllä) markkinaosuuttaan tarkastelujaksolla, koska kulutus väheni jopa enemmän kuin unionin tuotannonalan myyntimäärä, kun unionin myynti korvasi osittain tuonnin muista kuin asianomaisista maista.

(117)

Edellä esitetyt tuotantoa ja myyntimäärää koskevat absoluuttiset luvut – joiden suuntaus oli selvästi laskeva tarkastelujaksolla – osoittavat, että unionin tuotannonala ei pystynyt kasvamaan absoluuttisesti mitattuna. Hienoinen kasvu suhteessa kulutukseen oli mahdollinen vain siksi, että unionin tuotannonala päätti vastata polkumyyntituonnin aiheuttamaan hintapaineeseen alentamalla omia myyntihintojaan.

(118)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Työllisyys ja tuottavuus

(119)

Kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuotantoon liittyvä unionin tuotannonalan työllisyys kasvoi 4 prosenttia vuosien 2017 ja 2019 välillä ja laski 2 prosenttiyksikköä vuoden 2019 ja tutkimusajanjakson välillä eli tarkastelujaksolla kasvua oli 2 prosenttia. Tuotannon jyrkän vähenemisen vuoksi unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (mitattuna vuodessa tuotettuina tonneina kokoaikaista työntekijää kohti) supistui merkittävästi eli 18 prosenttia tarkastelujaksolla.

(120)

Kaikki polkumyyntimarginaalit olivat merkittävästi vähimmäistasoa suuremmat. Tosiasiallisten polkumyyntimarginaalien vaikutus unionin tuotannonalaan ei ollut vähäpätöinen, kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat.

(121)

Kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuontiin on jo aiemminkin kohdistunut polkumyyntitutkimuksia. Komissio totesi, että unionin tuotannonalan tilanteeseen vuonna 2013 vaikutti merkittävästi Kiinasta ja Taiwanista polkumyynnillä tuleva tuonti, ja tämä johti näistä maista tulevaa tuontia koskevien lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon lokakuussa 2015 (8). Näin ollen nämä polkumyyntikäytännöt eivät todennäköisesti vaikuttaneet juurikaan unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujakson aikana. Kiinasta ja Taiwanista tulevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu on parhaillaan käynnissä (9).

(122)

Otokseen valittujen unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntihinnat unionissa

(123)

Keskimääräiset yksikkömyyntihinnat kohosivat hieman eli 3 prosenttia vuosien 2017 ja 2018 välillä mutta laskivat sitten 6 prosenttia vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä eli laskua oli 3 prosenttia tarkastelujaksolla. Samalla kaudelle tuotantokustannukset kohosivat 5 prosenttia, minkä jälkeen ne vakiintuivat tasolle, joka oli 3 prosenttia korkeampi kuin tarkastelujakson alussa. Kustannusten kehityksen taustalla oli suureksi osaksi raaka-aineiden, kuten nikkelin ja ferrokromin, hintojen merkittävä kohoaminen. Polkumyyntituonnin aiheuttaman hinnankorotusten estymisen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt siirtämään kustannusten kohoamista myyntihintoihinsa, vaan sen oli jopa alennettava myyntihintojaan.

(124)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(125)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti putosivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämä osoittaa, että unionin tuottajat pystyivät alentamaan työvoimakustannuksia ja reagoimaan heikkeneviin markkinaolosuhteisiin pyrkiessään rajoittamaan vahinkojaan.

(126)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Varastot

(127)

Loppuvarastot pienenivät tarkastelujakson aikana 21 prosenttia. Suuntaus seuraili tuotantomäärän vähenemistä. Unionin tuotannonala tuottaa useimpia samankaltaisen tuotteen lajeja käyttäjien tilausten perusteella. Sen vuoksi varastoja ei voida pitää merkittävänä vahinkoindikaattorina tuotannonalalla. Tätä tukee myös analyysi loppuvarastojen kehityksestä ilmaistuna prosentteina tuotannosta. Kuten edellä esitetään, indikaattori vaihteli 5–7 prosentin välillä otokseen valittujen unionin tuottajien tuotantomäärästä tarkastelujakson aikana.

(128)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(129)

Kannattavuus pieni vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 7,6 prosentista 0,4 prosenttiin. Tämä pudotus osuu ajallisesti yhteen asianomaisista maista unionin tuotannonalan hinnat alittavilla hinnoilla tulevan tuonnin ja sen markkinaosuuden kasvamisen kanssa (ks. 4.3.3 jakso).

(130)

Kaikki muut taloudelliset indikaattorit eli kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto seurasivat selvästi samaa laskevaa suuntausta.

(131)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Kassavirta laski jatkuvasti tarkastelujaksolla ja oli tutkimusajanjaksolla 52 prosenttia alhaisempi kuin tutkimusajanjakson alussa.

(132)

Investoinnit muodostuvat omaisuuden nettikirjanpitoarvosta. Ne pysyivät vakaina vuosina 2017 ja 2018 mutta putosivat jyrkästi (13 prosenttiyksikköä) vuosien 2018 ja 2019 välillä. Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta, joka osoittaa omaisuuseristä tehtävien poistojen tason. Tuotto pieneni jatkuvasti ja merkittävästi (80 prosenttia) tarkastelujakson aikana.

(133)

Unionin tuotannonalan heikko taloudellinen tulos vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä rajoitti sen kykyä hankkia pääomaa. Unionin tuotannonala on pääomavaltainen ja sille ovat ominaisia merkittävät investoinnit. Investointien tuotto tarkastelujaksolla ei riitä kattamaan tällaisia huomattavia investointeja.

(134)

Tutkimus viittaa siihen, että unionin tuotannonala kykeni vastaamaan Intiasta ja Indonesiasta tulevan polkumyyntituonnin aiheuttamaan hintapaineeseen vain alentamalla myyntihintojaan säilyttääkseen markkinaosuutensa (ja jopa kasvattaakseen sitä hieman) tarkastelujaksolla. Polkumyyntituonti esti hinnankorotukset unionin markkinoilla tutkimusajanjakson aikana perusasetuksen 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Unionin tuotannonalan hinnat laskivat 3 prosenttia tarkastelujakson aikana, kun taas terveen kilpailun olosuhteissa niiden olisi odotettu nousevan samassa suhteessa kuin tuotantokustannukset, jotka nousivat 3 prosenttia. Tällä tilanteella oli vakava vaikutus unionin tuotannonalan kannattavuuteen, joka putosi 94 prosenttia tarkastelujakson aikana ja päätyi hyvin alhaiselle ja kestämättömälle tasolle tutkimusajanjakson aikana.

(135)

Unionin kulutus väheni merkittävästi tarkastelujaksolla, ja unionin tuotannonala sekä myyntimäärä että tuotantomäärä seurasivat tätä suuntausta. Tuotantokapasiteetti kasvoi hieman, mikä johtui unionin tuotannonalan positiivista näkymistä sen jälkeen, kun Kiinasta ja Taiwanista peräisin olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnissa oli otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet vuonna 2015.

(136)

Unionin tuottajien tuottavuus ja kapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kuitenkin alenivat jyrkästi tarkastelujaksolla. Nämä heikkenevät luvut selittyvät vain vähäisessä määrin työllisyyden ja kapasiteetin pienellä kasvulla, ja niiden pääasiallisena syynä oli unionin kulutuksen väheneminen ja asianomaisista maista tulevan tuonnin samanaikainen lisääntyminen.

(137)

Unioni tuottajille aiheutunut vahinko näkyy kuitenkin parhaiten niiden taloudellisista indikaattoreista. Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kohosivat ja myyntihinnat alenivat tarkastelujaksolla, minkä seurauksena kannattavuus putosi vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 7,6 prosentista 0,4 prosenttiin. Myös muut taloudelliset indikaattorit kehittyivät samalla tavalla negatiivisesti: investoinnit (-13 %), investointien tuotto (-80 %) ja kassavirta (-52 %).

(138)

Vahinkoindikaattorit osoittavat näin ollen, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tutkimusajanjaksolla, koska se alensi myyntihintojaan tuotantokustannusten kohoamisesta huolimatta, minkä seurauksena sen kannattavuus romahti, mikä puolestaan vaikutti kielteisesti investointeihin, investointien tuottoon ja kassavirtaan.

(139)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli tässä vaiheessa, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(140)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdan mukaisesti, oliko asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheuttanut merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 7 kohdan mukaisesti myös, olisivatko muut tiedossa olleet tekijät voineet samaan aikaan aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle. Komissio varmisti, ettei mitään muiden tekijöiden kuin asianomaisista maista polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin aiheuttamaa mahdollista vahinkoa pidetä polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista johtuvana. Nämä tekijät ovat tuonti kolmansista maista, kulutuksen väheneminen, unionin tuotannonalan vientitoiminta, raaka-ainekustannusten kohoaminen ja unionin tuotannonalan hintakäyttäytyminen.

(141)

Asianomaisista maista tuleva tuonti lisääntyi yli 50 prosenttia tarkastelujaksolla, ja sen markkinaosuus lähes kaksinkertaistui. Markkinaosuuden kasvu tapahtui kolmansista maista tulevan tuonnin vahingoksi. Asianomaisista maista alhaisilla polkumyyntihinnoilla tuleva tuonti aiheutti hintapainetta unionin tuotannonalalle. Intiasta ja Indonesiasta tulevan tuonnin hinnat olivat tarkastelujaksolla 5–19 prosenttia alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat. Näiden tuontihintojen takia unionin tuottajat eivät kyenneet ottamaan raaka-ainekustannusten nousua huomioon hinnoissaan, ja niiden oli jopa alennettava myyntihintojaan säilyttääkseen markkinaosuutensa.

(142)

Tämän seurauksena unionin tuottajien kannattavuus, joka oli suhteellisen korkealla tasolla vuonna 2017, putosi lähes nollaan tutkimusajanjaksolla, ja tällä oli kielteinen lisävaikutus kyseisten yritysten kaikkiin taloudellisiin indikaattoreihin.

(143)

Näin ollen Intiasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välillä on vahva syy-yhteys.

(144)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä ja hinnat kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

(145)

Tuonti kolmansista maista väheni tarkastelujaksolla merkittävästi absoluuttisena määränä mitattuna (33 prosenttia) ja markkinaosuudella mitattuna (vuoden 2017 ja tutkimusajanjakson välillä 26 prosentista 21 prosenttiin).

(146)

Yksittäisten maiden osalta vain Koreasta tuleva tuonti lisääntyi tarkastelujaksolla ja sen markkinaosuus kohosi hieman. Markkinaosuuden absoluuttinen kohoaminen tarkastelujaksolla oli kuitenkin vähäpätöinen (4,7 prosentista 5,1 prosenttiin). Koreasta tulevan tuonnin hinnat alittivat asianomaisten maiden hinnat, mutta todennäköisesti niihin vaikuttavat siirtohinnat, jotka johtuvat ruostumattoman teräksen korealaisen valmistajan Samsung STS:n ja Romaniassa sijaitsevan EU-kylmävalssaajan Otelinoxin välisestä yhteydestä. Siitä, alittiko kyseinen tuonti myös unionin tuotannonalan hinnat, ei voida tehdä päätelmiä, koska kyseisen tuonnin tuotevalikoima ei ole tiedossa.

(147)

Kuten 121 kappaleessa todetaan, Taiwanista tulevaan tuontiin sovelletaan tällä hetkellä 6,8 prosentin polkumyyntitullia. (10) Kiinasta ja Taiwanista tulevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu on parhaillaan käynnissä (11).

(148)

Tuonti Kiinasta oli erittäin vähäistä tarkastelujakson aikana. Tuonti Taiwanista lisääntyi 12 prosenttia vuosien 2017 ja 2018 välillä mutta väheni vuoden 2018 ja tutkimusajanjakson välillä 26 prosenttia. Sen markkinaosuus oli noin 5 prosenttia tarkastelujakson aikana. Taiwanista tulevan tuonnin keskimääräinen hinta alitti asianomaista maista tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat. Koska taiwanilaiset tuottajat eivät toimineet yhteistyössä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa, komissiolla ei ollut tarkempia tietoja Taiwanista tulevan tuonnin hinnoista. Sen vuoksi ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että kyseinen tuonti aiheutti lisävahinkoa unionin tuotannonalalle. Vaikka Taiwanista tuleva tuonti olisikin vaikuttanut osaltaan unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, Taiwanista tuleva tuonti väheni 17 prosenttia tarkastelujaksolla eikä sen vuoksi olisi voinut olla vahinkoanalyysissä todettujen kasvavien negatiivisten suuntausten syynä.

(149)

Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että muista maista tuleva tuonti ei heikennä syy-yhteyttä Intiasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(150)

Kulutuksen merkittävällä vähenemisellä tarkastelujakson aikana on ollut kielteinen vaikutus joihinkin vahinkoindikaattoreihin, etenkin myyntiin ja tuotantomäärään. Unionin tuotannonala kärsi enemmänkin hintoihin kuin määrään liittyvästä vahingosta, kuten 134 kappaleessa selitetään. Kutistuvista markkinoista huolimatta unionin tuottajat onnistuivat kasvattamaan hieman markkinaosuuttaan voimakkaalla hintakilpailulla epäterveesti hinnoitellun polkumyyntituonnin kanssa, mikä johti unionin tuotannonalan kannattavuus- ja rahoitusindikaattoreiden (kuten kannattavuuden, kassavirran, investointien ja investointien tuottojen) heikkenemiseen.

(151)

Sen vuoksi komissio päätteli alustavasti, että kulutuksen väheneminen ei heikennä syy-yhteyttä asianomaista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon välillä.

(152)

Unionin tuotannonalan viennin määrä ja hinta kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

(153)

Unionin tuottajien vientimyynti väheni 17 prosenttia tarkastelujaksolla. Tämä johtui pääasiassa Yhdysvaltojen tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen kohdistamista toimenpiteistä ja lisääntyneestä kilpailusta kolmansien maiden markkinoilla kiinalaisen myynnin ja asianomaisten maiden myynnin kanssa. Vientimäärät olivat kuitenkin vähäisiä verrattuna unionin kokonaismyyntimäärään (13 prosenttia kokonaismyyntimäärästä) ja vientimyynnin keskimääräinen hinta oli tarkastelujaksolla jatkuvasti korkeampi kuin hinnat unionin markkinoilla.

(154)

Tältä pohjalta komissio päätteli alustavasti, että unionin tuottajien vientitoiminnan mahdollinen vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon oli vähäinen tai olematon.

(155)

Etuyhteydettömät tuojat toivat esiin raaka-aineiden (nikkelin ja ferrokromin) kustannusten kohoamisen syynä unionin tuotannonalan vahingolliseen tilanteeseen.

(156)

Raaka-ainehintojen nousu ei sinänsä ole vahingon aiheuttaja, sillä siihen liittyy yleensä myyntihintojen myöhempi nousu. Unionin tuottajien kannattavuus ja kaikki taloudelliset indikaattorit heikkenivät kuitenkin enemmän kuin tuotantokustannukset kohosivat. Halvoin hinnoin tuleva tuonti painoi hintoja alaspäin unionin markkinoilla ja esti unionin tuottajia kohottamasta hintojaan kohonneiden kustannusten kattamiseksi ja lisäksi pakotti ne jopa alentamaan hintojaan, jotta ne olisivat välttäneet markkinaosuuden välittömän menettämisen. Tämä johti kannattavuuden jyrkkään laskuun niin, että se oli kannattavuusrajalla tutkimusajanjakson aikana.

(157)

Tältä pohjalta pääteltiin alustavasti, että raaka-ainekustannusten kohoaminen ei sinänsä aiheuttanut vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(158)

Yksi etuyhteydetön tuoja väitti, että unionin tuottajien sisäinen kilpailu ja hintakäyttäytyminen aiheuttivat niiden taloudellisen tilanteen heikkenemisen.

(159)

Tätä väitettä ei kuitenkaan vahvistettu tutkimuksessa. Asianomaisista maista tuleva tuonti myytiin jatkuvasti hinnoilla, jotka alittivat unionin tuotannonalan hinnat, ja näin ollen pääsyy, jonka vuoksi unionin tuottajat eivät kyenneet kohottamaan hintojaan ja kattamaan kasvavia kustannuksia, on polkumyyntituonnin aiheuttama hintapaine. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(160)

Intiasta ja Indonesiasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon välille vahvistettiin syy-yhteys. Asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin määrän kasvun ja unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen välillä oli ajallinen yhteys tarkastelujakson aikana. Unionin tuotannonalalla ei kuitenkaan ollut muuta mahdollisuutta kuin seurata polkumyyntituonnin asettamaa hintatasoa, jottei se olisi menettänyt markkinaosuuttaan. Tämä johti tilanteeseen, jossa unionin tuotannonalan voitto oli kestämättömällä tasolla.

(161)

Komissio on todennut, että myös muut tekijät ovat saattaneet vaikuttaa unionin tuotannonalan tilanteeseen. Näitä olivat seuraavat: tuonti kolmansista maista, kulutuksen väheneminen, unionin tuotannonalan vientitoiminta, raaka-ainehintojen vaikutus ja unionin tuotannonalan hintakäyttäytyminen.

(162)

Komissio erotti polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vahingollisista vaikutuksista kaikkien sellaisten tiedossa olleiden tekijöiden vaikutukset, jotka ovat vaikuttaneet unionin tuotannonalan tilanteeseen. Kolmansista maista tulevan tuonnin, kulutuksen vähenemisen, unionin tuotannonalan vientitoiminnan, raaka-ainehintojen ja unionin tuotannonalan hintakäyttäytymisen vaikutus unionin tuotannonalan negatiiviseen kehitykseen, etenkin kannattavuuden ja taloudellisten indikaattoreiden osalta, oli vain vähäinen.

(163)

Edellä esitettyjen seikkojen perusteella komissio vahvisti alustavasti, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon ja asianomaisista maista polkumyynnillä tulevan tuonnin välillä on syy-yhteys. Asianomaisista maista polkumyynnillä tulleella tuonnilla oli ratkaiseva vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet tätä syy-yhteyttä.

(164)

Määrittääkseen toimenpiteiden tason komissio tutki, olisiko polkumyyntimarginaalia alempi toimenpiteiden taso riittävä polkumyynnillä tapahtuneesta tuonnista unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi.

(165)

Komissio määritti ensin tullin tason, joka oli tarpeen unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi ilman perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisia vääristymiä. Tässä tapauksessa vahinko poistuisi, jos unionin tuotannonala pystyisi kattamaan tuotantokustannuksensa, mukaan lukien kustannukset, jotka johtuvat monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niihin liitetyistä pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, sekä liitteessä I a luetelluista Kansainvälisen työjärjestön, jäljempänä ’ILO’, yleissopimuksista, ja saamaan kohtuullisen voiton, jäljempänä ’tavoitevoitto’.

(166)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti komissio otti huomioon tavoitevoiton määrittämiseksi seuraavat tekijät: kannattavuustaso ennen asianomaisesta maasta peräisin olevan tuonnin kasvua, kannattavuustaso, joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehittämisen (T&K) ja innovoinnin kattamiseen, sekä kannattavuustaso, jollaista voidaan odottaa normaaleissa kilpailuolosuhteissa. Kyseinen marginaali ei saa olla alle 6 prosenttia.

(167)

Valituksen tekijän mukaan kohtuullinen tavoitevoitto olisi 8,7 prosenttia, jota käytettiin Kiinan kansantasavallasta ja Taiwanista peräisin olevan saman tuotteen tuontia koskevassa aiemmassa tutkimuksessa (12).

(168)

Komissio arvioi perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaisesti kolmen otokseen valitun unionin tuottajan esittämän väitteen, joka koski suunniteltuja investointeja, joita ei ollut toteutettu tarkastelujaksolla. Saadun asiakirjanäytön perusteella, joka voitiin sovittaa yhteen yritysten kirjanpitojärjestelmien kanssa, komissio hyväksyi alustavasti nämä väitteet ja lisäsi vastaavat määrät kyseisten unionin tuottajien voittoon. Lopullisten tavoitevoittomarginaalien vaihteluväli oli näin ollen 8,82–9,12 prosenttia.

(169)

Viimeisenä vaiheena komissio arvioi perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohdan mukaisesti monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niiden pöytäkirjoista, joissa unioni on sopimuspuolena, johtuvat tulevat kustannukset, jotka aiheutuvat unionin tuotannonalalle 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteen soveltamiskauden aikana. Toimitettujen tietojen perusteella, joita yritysten raportointivälineet ja ennusteet tukivat, komissio määritti kustannusten vaihteluväliksi 14,53–28,90 euroa tonnilta, niiden tosiasiallisten kustannusten lisäksi, joita tällaisten sopimusten noudattamisesta aiheutui tutkimusajanjaksolla. Tämä ero lisättiin vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan.

(170)

Komissio laski unionin tuotannonalan samankaltaisen tuotteen vahinkoa aiheuttamattoman hinnan soveltamalla edellä mainittua tavoitevoittomarginaalia otokseen valittujen unionin tuottajien tuotantokustannuksiin tutkimusajanjaksolla ja lisäämällä sitten 7 artiklan 2 d kohdan mukaiset oikaisut tuotelajeittain.

(171)

Sen jälkeen komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä asianomaisten maiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä vientihintaa tuotelajeittain otokseen valittujen unionin tuottajien unionin vapailla markkinoilla tutkimusajanjaksolla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan. Vertailun tuloksena saatu hinnanero ilmaistiin prosentteina painotetusta keskimääräisestä CIF-tuontiarvosta.

(172)

Kun otetaan huomioon korkea yhteistyöaste Intiassa (100 prosenttia) ja Indonesiassa (yli 90 prosenttia), asianomaisten maiden viitehinnan alittavuuden jäännösmarginaali vahvistettiin kummassakin maassa vientiä harjoittavan tuottajan korkeimman yksilöllisen marginaalin tasolle, joka Intian tapauksessa oli 34,6 prosenttia ja Indonesian tapauksessa 32,3 prosenttia.

(173)

Näiden laskelmien tulos esitetään jäljempänä olevassa taulukossa.

(174)

Kuten vireillepanoilmoituksessa selitetään, valituksen tekijä toimitti komissiolle riittävästi näyttöä siitä, että Intiassa ja Indonesiassa esiintyy tutkimuksen kohteena olevan tuotteen osalta raaka-aineisiin liittyviä vääristymiä. Tutkimuksessa tarkasteltiin tämän vuoksi perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti näitä väitettyjä vääristymiä sen arvioimiseksi, riittääkö polkumyyntimarginaalia alhaisempi tulli tarvittaessa poistamaan aiheutuneen vahingon.

(175)

Raaka-aineita koskevien vääristymien esiintyminen vahvistettiin sekä Intiassa että Indonesiassa näiden maiden viranomaisten kyselylomakkeeseen antamien ja etätarkastettujen vastausten perusteella.

(176)

Koska intialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle Chromenille laskettu viitehinnan alittavuuden marginaali oli alempi kuin polkumyyntimarginaali, komissio tarkasteli, liittyikö tarkasteltavana olevaan tuotteeseen raaka-aineita koskevia vääristymiä perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan nojalla. Tutkimuksessa vahvistettiin, että Chromeni ei käyttänyt vääristymän kohteena olevaa raaka-ainetta. Sen vuoksi 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan soveltamisen osalta ei edellytetty lisäanalyysiä. Chromenin tulli vahvistetaan näin ollen perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan perusteella.

(177)

Intiassa myös Jindal-ryhmän osalta vahingon poistamiseen riittävä marginaali on korkeampi kuin polkumyyntimarginaali, eikä 7 artiklan 2 a kohdan mukaista tarkastelua käsitellä enempää.

(178)

Koska Indonesian osalta vahingon poistamiseksi tarvittavat marginaalit ovat korkeammat kuin polkumyyntimarginaalit, komissio katsoi, että tässä vaiheessa ei ollut tarpeen käsitellä tätä näkökohtaa.

(179)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella komissio katsoi, että on aiheellista määrittää väliaikaisten tullien määrä perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämän vuoksi väliaikaiset polkumyyntitullit olisi vahvistettava seuraavasti:

(180)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tutki, voisiko se selkeästi todeta toimenpiteiden käyttöönoton unionin edun vastaiseksi tässä tapauksessa siitä huolimatta, että vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin esiintyminen on todettu. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien ja käyttäjien edut.

(181)

Unionin tuotannonala koostuu 13 tuottajasta, jotka sijaitsevat useissa jäsenvaltioissa ja työllistävät suoraan 13 660 henkeä tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotannossa. Yksikään unionin tuottaja ei vastustanut tutkimuksen vireillepanoa. Kuten 4 jaksossa vahinkoindikaattoreiden analyysissä osoitetaan, koko unionin tuotannonalan tilanne heikkeni ja polkumyynnillä tuleva tuonti vaikutti siihen kielteisesti.

(182)

Väliaikaisten polkumyyntitullien käyttöönoton odotetaan palauttavan tasapuoliset kaupankäyntiedellytykset unionin markkinoille, pysäyttävän hintojen laskun ja antavan unionin tuotannonalalle mahdollisuuden kattaa kohoavat tuotantokustannukset ja parantaa taloudellista tilannettaan siitä huolimatta, että myynti vähenee kutistuvien markkinoiden vuoksi. Tämän tuloksena unionin tuotannonalan kannattavuus paranisi tasolle, jota pidetään välttämättömänä tällä pääomavaltaisella tuotannonalalla. Unionin tuotannonalalle on aiheutunut merkittävää vahinkoa asianomaisista maista polkumyynnillä tulevasta tuonnista. On muistettava, että useiden keskeisten vahinkoindikaattorien kehitys oli negatiivista tarkastelujaksolla. Vakavia vaikutuksia kohdistui etenkin indikaattoreihin, jotka liittyivät unionin tuottajien taloudelliseen tulokseen. Sen vuoksi on tärkeää palauttaa sellaiset hinnat, jotka eivät ole polkumyyntihintoja tai jotka eivät ainakaan aiheuta vahinkoa, jotta kaikki tuottajat voivat toimia unionin markkinoilla tasapuolisilla kaupankäyntiedellytyksillä.

(183)

Sen vuoksi päätellään alustavasti, että polkumyyntitullien käyttöönotto olisi unionin tuotannonalan edun mukaista, koska tullien ansiosta se pystyisi toipumaan todetun vahingollisen polkumyynnin vaikutuksista.

(184)

Etuyhteydettömiksi tuojiksi ilmoittautui kolme osapuolta. Niistä kuitenkin vain kaksi vastasi kyselylomakkeeseen ja toimi yhteistyössä menettelyssä.

(185)

Valituksen tekijä väitti, että toista edellä mainituista osapuolista ei olisi pitänyt pitää etuyhteydettömänä tuojana, koska se toimii joidenkin tutkimuksen kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittavien tuottajien edustajana.

(186)

Komissio vahvisti, että kyseinen yritys todellakin toimi osittain Jindal-ryhmän edustajana. Se kuitenkin osti myös säännöllisesti tutkimuksen kohteena olevia tuontituotteita, jotka se jälleenmyi myöhemmin asiakkaille unionissa. Tämän vuoksi Euroferin väite hylättiin alustavasti.

(187)

Molemmat yhteistyössä toimineet tuojat toivat esiin mahdolliset kielteiset vaikutukset, joita polkumyyntitoimenpiteillä olisi, kuten tarjonnan puutteen, huonomman palvelun, kohoavat hinnat ja materiaalin heikomman laadun, joka niiden mielestä johtuisi rajallisesta kilpailusta unionin markkinoilla.

(188)

Lisäksi toinen tuojista väitti, että Jindalin tuotteet ovat laadultaan parempia eivätkä unionin tuottajat voi korvata niitä tai tuottaa vastaavia.

(189)

Mahdollisista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä riippumatta komissio päätteli alustavasti, että unionissa säilyy terve kilpailutaso, koska tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta tuottaa 13 unionin tuottajaa, joista jotkin eivät osallistu valitukseen. Lisäksi kolmansista maista tulevan tuonnin osuus on edelleen yli 20 prosenttia markkinoista. Sen vuoksi tuojien esiin tuomat mahdolliset kielteiset vaikutukset eivät todennäköisesti toteudu.

(190)

Polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena ei ole sulkea unionin markkinoita asianomaisilta mailta vaan kohottaa hinnat oikeudenmukaiselle tasolle. Sen vuoksi odotetaan, että väitetysti parempilaatuisten tuotteiden saatavuus pysyy ennallaan.

(191)

Toimenpiteiden ansiosta tuojat kykenisivät myös siirtämään kustannuksia asiakkailta veloitettaviin hintoihin, minkä vuoksi niiden ei odoteta vaikuttavan kielteisesti tuojien kannattavuuteen. Tuotevalikoiman ja palvelujen laadun ei odoteta heikkenevän, vaan suojelu polkumyyntituontia vastaan antaa päinvastoin unionin tuotannonalalle mahdollisuuden tehdä uusia investointeja ja parantaa laatuaan.

(192)

Tuojat väittivät myös, että polkumyyntitoimenpiteillä ylisuojeltaisiin unionin tuottajia, koska tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen sovelletaan jo suojatoimenpiteitä.

(193)

Terästä koskevat suojatoimenpiteet (13) ovat kuitenkin väliaikaisia ja tarjoavat erityyppisen suojan kuin polkumyyntitoimenpiteet, joilla on tarkoitus puuttua epäreiluun hinnoitteluun. Komission alustavissa päätelmissä vahvistettiin, että unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon pääasiallinen syy ei ole tuontimäärän massiivinen lisääntyminen vaan sen alihinnoittelu, joka johti hinnankorotusten estymiseen unionin markkinoilla.

(194)

Ainoa menettelyssä ilmoittautunut käyttäjä ei esittänyt unionin etua koskevia huomautuksia. Yritys esitti väitteitä ainoastaan toimenpiteiden piiriin kuuluvan tuotteen määritelmästä, kuten 2 jaksossa kuvataan.

(195)

Näin ollen komissio päätteli alustavassa vaiheessa, että tullien mahdollisen käyttöönoton vaikutukset tuojiin ja käyttäjiin eivät ole suurempia kuin toimenpiteiden positiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan.

(196)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli alustavasti, ettei tässä vaiheessa tutkimusta ole pakottavia syitä todeta, ettei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön toimenpiteitä asianomaisista maista peräisin olevan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonnissa.

(197)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevien komission päätelmien perusteella olisi otettava käyttöön väliaikaiset toimenpiteet Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden, ei enempää valmistettujen kuin kylmävalssattujen, tuonnissa, jotta polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista ei aiheutuisi unionin tuotannonalalle enempää vahinkoa.

(198)

Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa olisi otettava käyttöön väliaikaiset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyn alhaisemman tullin säännön mukaisesti. Komissio vertasi vahinkomarginaalia ja polkumyyntimarginaaleja (edellä oleva 173 kappale). Tullien määrä asetettiin polkumyynti- ja vahinkomarginaaleista alemman suuruisiksi.

(199)

Edellä esitetyn perusteella väliaikaiset polkumyyntitullit – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(200)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen alustavien päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(201)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (14). Pyynnön on sisällettävä kaikki asian kannalta merkitykselliset tiedot, jotka osoittavat, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyödyntää tullia, jota siihen sovelletaan. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva asetus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(202)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(203)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi tarvitaan erityisiä toimenpiteitä, jotta varmistetaan yksilöllisten polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka yhteydessä ei esitetä tällaista kauppalaskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(204)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(205)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällöin voidaan panna vireille toimenpiteiden kiertämistä koskeva tutkimus, jos sen edellytykset täyttyvät. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(206)

Kuten 3 kappaleessa mainitaan, komissio asetti Intiasta ja Indonesiasta peräisin olevien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen kylmävalssattujen levyvalmisteiden tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Kirjaaminen toteutettiin, jotta olisi mahdollista kantaa tullit taannehtivasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan nojalla.

(207)

Alustavassa vaiheessa tehtyjen päätelmien perusteella tuonnin kirjaaminen olisi lopetettava.

(208)

Menettelyn tässä vaiheessa ei ole tehty päätöstä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta. Tällainen päätös tehdään lopullisessa vaiheessa.

(209)

Komissio ilmoitti perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti asianomaisille osapuolille väliaikaisten tullien suunnitellusta käyttöönotosta. Nämä tiedot asetettiin myös yleisön saataville kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla. Asianomaisille osapuolille annettiin kolme työpäivää aikaa esittää huomautuksia erityisesti niille ilmoitettujen laskelmien tarkkuudesta.

(210)

Intian viranomaiset, yksi vientiä harjoittava tuottaja Intiassa ja kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa Indonesiassa toimittivat huomautuksia. Komissio otti huomioon huomautukset, jotka koskivat kirjoitus- ja laskuvirheitä, ja oikaisi marginaaleja tarvittaessa.

(211)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi komissio kehottaa asianomaisia osapuolia esittämään kirjallisia huomautuksia ja/tai pyytämään kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa vahvistetussa määräajassa.

(212)

Väliaikaisten tullien käyttöönottoa koskevat päätelmät ovat alustavia, ja niitä voidaan muuttaa tutkimuksen lopullisessa vaiheessa,