(1)

Vuoden 2020 jälkeistä yhteistä maatalouspolitiikkaa (YMP) koskevissa komission lainsäädäntöehdotuksissa pyrittiin luomaan vahva unionin kehys, joka on keskeinen sen varmistamisessa, että YMP säilyy yhteisenä politiikkana tasapuolisin toimintaedellytyksin, samalla myös antaen jäsenvaltioille enemmän vastuuta siitä, kuinka ne täyttävät tavoitteet ja saavuttavat asetetut päämäärät. Jäsenvaltioiden on näin ollen tarkoitus laatia YMP:n strategiasuunnitelmat ja panna ne täytäntöön, kun komissio on hyväksynyt ne.

(2)

Vuoden 2020 jälkeistä yhteistä YMP:tä koskeviin komission lainsäädäntöehdotuksiin liittyvää lainsäädäntömenettelyä ei ole saatu päätökseen riittävän ajoissa, jotta jäsenvaltiot ja komissio ehtisivät saada kaikki tarvittavat osatekijät valmiiksi uuden oikeudellisen kehyksen ja YMP:n strategiasuunnitelmien soveltamiseksi 1 päivästä tammikuuta 2021, kuten komissio alun perin ehdotti. Tämä viivästyminen on aiheuttanut epävarmuutta ja riskejä unionin viljelijöille ja koko unionin maatalousalalle. Epävarmuuden vähentämiseksi sekä maaseutualueiden elinvoimaisuuden säilyttämiseksi ja ympäristökestävyyden edistämiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kauden 2014–2020 kattavan nykyisen YMP:n kehyksen, jäljempänä ’nykyinen YMP:n kehys’, sääntöjen soveltamisen sekä viljelijöiden ja muiden tuensaajien tukien keskeytymättömän maksamisen jatkamisesta ja siten tarjottava ennakoitavuutta ja vakautta siirtymäkauden aikana vuosina 2021 ja 2022, jäljempänä ’siirtymäkausi’, 1 päivästä tammikuuta 2023 alkavan uuden oikeudellisen kehyksen, jäljempänä ’uusi oikeudellinen kehys’, soveltamispäivään asti.

(3)

Koska vuoden 2020 jälkeistä yhteistä YMP:tä koskeviin komission lainsäädäntöehdotuksiin liittyvä lainsäädäntömenettely on yhä kesken ja jäsenvaltioiden on edelleen laadittava YMP:n strategiasuunnitelmat ja sidosryhmiä on kuultava, nykyisen YMP:n kehyksen soveltamista olisi jatkettava vielä kahden vuoden ajan. Siirtymäkauden tavoitteena on helpottaa tuensaajien siirtymistä joustavasti uuteen ohjelmakauteen ja mahdollistaa se, että komission 11 päivänä joulukuuta 2019 antama tiedonanto Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta, jäljempänä ’Euroopan vihreän kehityksen ohjelma’, voitaisiin ottaa huomioon.

(4)

Sen varmistamiseksi, että tukea voidaan myöntää viljelijöille ja muille tuensaajille Euroopan maatalouden tukirahastosta (maataloustukirahasto) ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahasto) vuosina 2021 ja 2022, unionin olisi edelleen myönnettävä tällaista tukea siirtymäkauden aikana nykyisen YMP:n kehyksen edellytysten mukaisesti. Nykyinen YMP:n kehys vahvistettiin erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EU) N:o 1303/2013 (4), (EU) N:o 1305/2013 (5), (EU) N:o 1306/2013 (6), (EU) N:o 1307/2013 (7) ja (EU) N:o 1308/2013 (8).

(5)

Tässä asetuksessa olisi annettava jäsenvaltioille riittävästi aikaa laatia omat YMP:n strategiasuunnitelmansa ja edistää sellaisten hallinnollisten rakenteiden luomista, joita uuden oikeudellisen kehyksen menestyksekäs täytäntöönpano edellyttää, erityisesti sallimalla teknisen avun lisääminen. Kaikkien YMP:n strategiasuunnitelmien olisi oltava valmiita tulemaan voimaan siirtymäkauden päättyessä, jotta maatalousalalle voidaan tarjota kipeästi kaivattua vakautta ja varmuutta.

(6)

Koska unionin olisi edelleen tuettava maaseudun kehittämistä koko siirtymäkauden ajan, jäsenvaltioiden olisi voitava rahoittaa pidennettyjä maaseudun kehittämisohjelmiaan vuosien 2021 ja 2022 vastaavista talousarviomäärärahoista. Pidennetyillä ohjelmilla olisi varmistettava, että asetuksen (EU) N:o 1305/2013 59 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin varattu maaseuturahaston osuus säilyy vähintään aiemman suuruisena Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa asetettujen uusien tavoitteiden mukaisesti.

(7)

Asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 vahvistetaan maaseuturahastoon ja muihin yhteisen kehyksen puitteissa toimiviin rahastoihin sovellettavat yhteiset säännöt. Kyseistä asetusta olisi edelleen sovellettava maaseuturahastosta ohjelmakaudella 2014–2020 tuettuihin ohjelmiin ja ohjelmavuosiin 2021 ja 2022.

(8)

Asetuksessa (EU) N:o 1303/2013 säädetyt täytäntöönpanokertomuksia, vuotuisia arviointikokouksia, jälkiarviointeja ja yhteenvetokertomuksia, menojen tukikelpoisuutta ja sitoumusten vapauttamista sekä talousarviositoumuksia koskevat määräajat rajoittuvat ohjelmakauteen 2014–2020. Kyseisiä määräaikoja olisi mukautettava, jotta voidaan ottaa huomioon, että ajanjaksoa maaseuturahaston tukea koskevien ohjelmien toteuttamiseksi on pidennetty.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1310/2013 (9) ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 (10) mukaan maaseuturahastosta korvattiin edelleen tietyin edellytyksin ohjelmakaudella 2014–2020 tiettyihin pitkäaikaisiin sitoumuksiin liittyviä menoja, kun kyseiset sitoumukset oli tehty tiettyjen sellaisten asetusten nojalla, joilla maaseudun kehittämistukea myönnettiin ennen asetuksen (EU) N:o 1305/2013 soveltamista. Kyseisten menojen olisi oltava edelleen tukikelpoisia niitä koskevan oikeudellisen sitoumuksen keston ajan samoin edellytyksin ohjelmavuosina 2021 ja 2022. Oikeudellisen selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi olisi myös täsmennettävä, että jos oikeudelliset sitoumukset on tehty sellaisten aiempien toimenpiteiden nojalla, jotka vastaavat yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän alaisia asetuksen (EU) N:o 1305/2013 toimenpiteitä, oikeudellisiin sitoumuksiin olisi sovellettava kyseistä yhdennettyä hallinto- ja valvontajärjestelmää ja niihin liittyvät maksut olisi suoritettava 1 päivän joulukuuta ja seuraavan kalenterivuoden 30 päivän kesäkuuta välisenä aikana.

(10)

Maaseuturahastosta olisi voitava tukea sellaisen valmiuksien kehittämisen ja sellaisten valmistelutoimien kustannuksia, joilla tuetaan yhteisölähtöisten paikallisten kehittämisstrategioiden suunnittelua ja tulevaa täytäntöönpanoa uuden oikeudellisen kehyksen nojalla.

(11)

Jotkin jäsenvaltiot tekivät virheitä tukioikeuksien määrän tai arvon vahvistamisessa, kun tukioikeuksia myönnettiin tai määritettiin uudelleen vuonna 2015 sellaisten jäsenvaltioiden osalta, jotka säilyttivät olemassa olevat tukioikeudet asetuksen (EU) N:o 1307/2013 nojalla. Useat kyseisistä virheistä, vaikka ne koskisivat vain yhtä ainoaa viljelijää, vaikuttavat tukioikeuksien arvoon kaikkien viljelijöiden ja kaikkien vuosien osalta. Osa jäsenvaltioista teki virheitä myös vuoden 2015 jälkeen jakaessaan tukioikeuksia varannosta, esimerkiksi keskiarvon laskennassa. Tällaiseen säännösten noudattamatta jättämiseen sovelletaan yleensä rahoitusoikaisua, kunnes asianomainen jäsenvaltio toteuttaa korjaavat toimenpiteet. Kun otetaan huomioon ensimmäisestä jakokerrasta kulunut aika sekä jäsenvaltioiden pyrkimykset tukioikeuksien vahvistamiseksi ja, tarpeen tullen, oikaisemiseksi, tukioikeuksien määrää ja arvoa olisi pidettävä, myös oikeusvarmuuden vuoksi, laillisena ja sääntöjenmukaisena tietystä päivämäärästä alkaen.

(12)

Jäsenvaltioille annettiin asetuksen (EU) N:o 1307/2013 24 artiklan 6 kohdan nojalla mahdollisuus soveltaa tukioikeuksien myöntämisessä vähennyskerrointa tukikelpoisiin hehtaareihin, jotka muodostuvat ilmasto-olosuhteiltaan vaikeilla alueilla sijaitsevasta pysyvästä nurmesta. Alppilaitumia hoidetaan usein yhteistyössä, joten alueet osoitetaan vuosittain, mikä aiheuttaa huomattavasti epävarmuutta asianomaisten jäsenvaltioiden viljelijöille. Kyseisen järjestelmän toteutus on osoittautunut erityisen monimutkaiseksi etenkin alueiden tarkan määrittelyn osalta. Koska tukioikeuksien arvo alueilla, joilla vähennyskerrointa ei sovelleta, vaihtelee nimettyjen alueiden tukioikeuksien summan mukaan, kyseinen epävarmuus vaikuttaa kaikkiin asianomaisten jäsenvaltioiden viljelijöihin. Jotta voidaan vakauttaa kyseisissä jäsenvaltioissa tällä hetkellä käytössä oleva järjestelmä ja varmistaa oikeusvarmuus kaikille asianomaisten jäsenvaltioiden viljelijöille mahdollisimman pian, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava katsoa laillisiksi ja sääntöjenmukaisiksi kaikille viljelijöille ennen 1 päivää tammikuuta 2020 myönnettyjen kaikkien tukioikeuksien arvot ja lukumäärät. Kyseisten tukioikeuksien arvon olisi oltava kalenterivuoden 2019 arvo, joka oli voimassa 31 päivänä joulukuuta 2019, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yksittäisten tuensaajien käytettävissä olevia oikeussuojakeinoja.

(13)

Tukioikeuksien vahvistaminen ei vapauta jäsenvaltioita maataloustukirahaston yhteiseen hallinnointiin liittyvästä vastuusta varmistaa unionin talousarvion suojaaminen sääntöjenvastaisilta menoilta. Näin ollen viljelijöille ennen 1 päivää tammikuuta 2021, tai poikkeuksellisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2020, jaettujen tukioikeuksien vahvistaminen ei saisi rajoittaa komission toimivaltaa tehdä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 52 artiklassa tarkoitettuja päätöksiä, jotka koskevat minkä tahansa kalenterivuoden osalta aina kalenterivuoteen 2020 saakka, kyseinen vuosi mukaan lukien, tai poikkeuksellisesti kalenterivuoteen 2019 saakka, kyseinen vuosi mukaan lukien, suoritettuja maksuja, jotka ovat sääntöjenvastaisia kyseisten tukioikeuksien määrässä tai arvossa olevien virheiden vuoksi.

(14)

Koska YMP:n uutta oikeudellista kehystä ei ole vielä hyväksytty, olisi selvennettävä, että olisi vahvistettava siirtymäjärjestelyjä, joilla säännellään siirtymistä nykyisistä monivuotiselta perustalta myönnettävistä tukijärjestelmistä uuteen oikeudelliseen kehykseen.

(15)

Jotta rajoitettaisiin sitoumusten huomattavaa siirtämistä nykyiseltä maaseudun kehittämisen ohjelmakaudelta YMP:n strategiasuunnitelmiin, uusien monivuotisten, maatalouden ympäristö- ja ilmastositoumuksiin, luonnonmukaiseen maatalouteen ja eläinten hyvinvointiin liittyvien sitoumusten kesto olisi pääsääntöisesti rajattava enintään kolmeen vuoteen. Vuodesta 2022 nykyisiä sitoumuksia saisi jatkaa vain yhdellä vuodella.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 1305/2013 31 artiklan 5 kohdassa säädetään siirtymäjärjestelyistä, joilla helpotetaan tukien vaiheittaista poistamista alueilla, joita ei uusia aluemäärittelyperusteita sovellettaessa enää katsottaisi alueiksi, joilla on luonnonoloista johtuvia rajoitteita. Tällaisia tukia oli määrä maksaa vuoteen 2020 saakka ja enintään neljän vuoden ajan. Tällaisten alueiden uuden määrittelyn alkuperäistä määräaikaa jatkettiin vuoteen 2019 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2393 (11). Sellaisten jäsenvaltioiden, jotka vahvistivat aluemäärittelyn vuosina 2018 ja 2019, viljelijöiden tukien vaiheittaiseen poistamiseen ei voitu käyttää koko neljän vuoden ajanjaksoa. Jotta tukien vaiheittaista poistamista voitaisiin jatkaa, jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa sallittava maksaa tukia vuosina 2021 ja 2022. Jotta voidaan varmistaa riittävät hehtaarikohtaiset tuet, tukien tasoksi vuosille 2021 ja 2022 olisi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 31 artiklan 5 kohdan mukaisesti vahvistettava 25 euroa hehtaaria kohden.

(17)

Viljelijöihin kohdistuu aiempaa enemmän taloudellisia ja ympäristöllisiä riskejä ilmastonmuutoksen ja hintojen lisääntyneen epävakauden vuoksi, joten asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 säädetään riskinhallintatoimenpiteestä, joka auttaa viljelijöitä käsittelemään kyseisiä riskejä. Kyseinen toimenpide sisältää taloudellisen tuen keskinäisille rahastoille ja tulojen vakauttamisvälineen. Tuen myöntämiselle kyseisen toimenpiteen nojalla säädettiin erityisedellytyksiä, jotta voitiin varmistaa, että viljelijöitä kohdellaan yhdenvertaisesti koko unionissa, kilpailu ei vääristy ja unionin kansainvälisiä sitoumuksia noudatetaan. Jotta voidaan edelleen edistää kyseisen toimenpiteen soveltamista kaikkien alojen viljelijöihin, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus alentaa kuhunkin välineeseen sovellettavaa 30 prosentin kynnysarvoa, jonka perusteella viljelijöille voidaan maksaa korvausta tuotannon tai tulojen laskun perusteella, ei kuitenkaan alemmaksi kuin 20 prosenttiin.

(18)

Covid-19:n leviäminen on vaikuttanut viljelijöihin ja maaseutuyrityksiin ennennäkemättömällä tavalla. Jäsenvaltioissa käyttöön otetut laajat liikkumista koskevat rajoitukset sekä kauppojen, torien, ravintoloiden ja muiden majoitus- ja ravitsemusliikkeiden pakollinen sulkeminen ovat aiheuttaneet taloudellisia häiriöitä maatalousalalle ja maaseutuyhteisöille ja johtaneet viljelijöiden ja maataloustuotteiden jalostuksen, kaupan pitämisen tai kehittämisen aloilla toimivien pienyritysten likviditeetti- ja kassavirtaongelmiin. Jotta voidaan vastata covid-19:n leviämisestä johtuvaan kriisiin, asetuksen (EU) N:o 1305/2013 39 b artiklassa tarkoitetun toimenpiteen kestoa maataloustoiminnan ja maataloustuotteiden jalostuksen, kaupan pitämisen tai kehittämisen aloilla toimivien pienyritysten jatkuvuuden vaarantaviin likviditeettiongelmiin vastaamiseksi olisi jatkettava. Kyseinen toimenpide olisi rahoitettava enintään kahdella prosentilla maaseuturahaston varoista, jotka on myönnetty jäsenvaltioille ohjelmakaudella 2014–2020.

(19)

Jotta voidaan välttää tilanne, jossa yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen osoitettuja varoja jäisi käyttämättä ohjelmavuosina 2021 ja 2022, jäsenvaltioiden, jotka käyttävät mahdollisuutta siirtää määriä suorista tuista maaseudun kehittämiseen, olisi voitava soveltaa yhteisölähtöiseen paikalliseen kehittämiseen varattavaa viiden prosentin, ja Kroatian osalta 2,5 prosentin, vähimmäisosuutta pelkästään siihen maaseudun kehittämiseen varattuun maaseuturahaston osuuteen, jota on pidennetty 31 päivään joulukuuta 2022, laskettuna ennen määrien siirtämistä suorista tuista.

(20)

Euroopan unionin elpymisvälineen, jäljempänä ’elpymisväline’, perustamisesta covid-19-kriisin jälkeisen elpymisen tukemiseksi annetun neuvoston asetuksen (EU) 2020/2094 (12), jäljempänä ’elpymisvälinettä koskeva asetus’, mukaisesti vuosille 2021 ja 2022 olisi asetettava saataville lisävaroja, jotta voidaan puuttua covid-19-kriisin vaikutuksiin ja sen seurauksiin unionin maatalousalalla ja maaseutualueilla.

(21)

Koska covid-19-kriisin vuoksi unionin maatalousalalla ja maaseutualueilla on edessään ennennäkemättömiä haasteita, elpymisvälineen tarjoamia lisävaroja olisi käytettävä sellaisten asetuksen (EU) N:o 1305/2013 mukaisten toimenpiteiden rahoittamiseen, joilla tasoitetaan tietä muutosjoustavalle, kestävälle ja digitaaliselle talouden elpymiselle unionin ympäristö- ja ilmastositoumuksia noudattavien tavoitteiden sekä Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa esitettyjen uusien tavoitetasojen mukaisesti.

(22)

Jäsenvaltioiden ei näin ollen tulisi heikentää nykyisten maaseudun kehittämisohjelmiensa ympäristötavoitteiden tasoa. Niiden olisi varmistettava lisävaroille sama kokonaisosuus kuin osuus, jonka ne ovat maaseudun kehittämisohjelmissaan varanneet maaseuturahaston rahoitusosuuden puitteissa ympäristöä ja ilmastoa erityisesti hyödyttäville toimenpiteille, jäljempänä ’heikentämiskiellon periaate’. Lisäksi vähintään 37 prosenttia elpymisvälineen tarjoamista lisävaroista olisi osoitettava ympäristöä ja ilmastoa erityisesti hyödyttäville toimenpiteille sekä eläinten hyvinvoinnille ja Leaderiin. Lisäksi vähintään 55 prosenttia kyseisistä lisävaroista olisi osoitettava toimenpiteille, joilla edistetään maaseutualueiden taloudellista ja sosiaalista kehitystä, nimittäin investointeihin fyysiseen omaisuuteen, tila- ja yritystoiminnan kehittämiseen, peruspalvelujen tukemiseen ja kylien kunnostukseen maaseutualueilla sekä yhteistyöhön.

(23)

Jos jäsenvaltiot eivät muutoin pysty noudattamaan heikentämiskiellon periaatetta, niillä olisi oltava mahdollisuus poiketa velvoitteesta osoittaa vähintään 55 prosenttia elpymisvälineestä peräisin olevista lisävaroista toimenpiteisiin, joilla edistetään maaseutualueiden taloudellista ja sosiaalista kehittämistä, ja mieluiten tuettava ympäristöä ja ilmastoa erityisesti hyödyttäviä toimenpiteitä. Jotta jäsenvaltioille kuitenkin annettaisiin riittävästi joustovaraa, niillä olisi myös oltava mahdollisuus poiketa heikentämiskiellon periaatteesta kyseisten lisävarojen osalta siinä määrin kuin se on tarpeen kyseisen 55 prosentin velvoitteen noudattamiseksi.

(24)

Elpymisvälineestä peräisin oleviin lisävaroihin sovelletaan erityisehtoja. Kyseiset lisävarat olisi sen vuoksi ohjelmoitava ja niitä olisi seurattava erillään maaseudun kehittämiseen myönnettävästä unionin tuesta soveltaen pääsääntöisesti asetuksessa (EU) N:o 1305/2013 asetettuja sääntöjä. Sen vuoksi kyseiset lisävarat olisi pantava täytäntöön asetuksella (EU) N:o 1305/2013, ja niitä olisi pidettävä kyseisen asetuksen puitteissa määrinä, joilla rahoitetaan toimia maaseuturahaston puitteissa. Olisi siis sovellettava asetuksessa (EU) N:o 1305/2013, mukaan lukien maaseudun kehittämisohjelmien muuttamista koskevat säännöt, asetuksessa (EU) N:o 1306/2013, mukaan lukien maksusitoumusten vapauttamista ilman eri toimenpiteitä koskevat säännöt, ja asetuksessa (EU) N:o 1307/2013 vahvistettuja sääntöjä, jollei tässä asetuksessa toisin säädetä.

(25)

Elpymisvälineen tarjoamien lisävarojen riittävän vipuvaikutuksen varmistamiseksi olisi vahvistettava erityinen enimmäismääräinen unionin yhteisrahoitusosuus ja korotettu tukiosuus investoinneille, jotka edistävät muutosjoustavaa, kestävää ja digitaalista talouden elpymistä, sekä tuki nuorille viljelijöille.

(26)

Jatkuvuuden varmistamiseksi siirtymäkaudella maatalousalan kriisivaraus olisi säilytettävä vuosille 2021 ja 2022. Kyseiseen kriisivaraukseen olisi sisällytettävä asiaankuuluva varauksen määrä vuosille 2021 ja 2022.

(27)

Maaseuturahastosta maksettavia ennakkomaksuja koskevien järjestelyjen osalta olisi tehtävä selväksi, että maaseuturahastosta tuettavien ohjelmien jatkaminen tämän asetuksen mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2022 tai elpymisvälinettä koskevan asetuksen perusteella saataville asetettavat lisävarat ei saisi johtaa asianomaisiin ohjelmiin myönnettäviin uusiin ennakkomaksuihin.

(28)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 11 artiklassa säädetään nykyisin ainoastaan jäsenvaltioiden velvoitteesta ilmoittaa kyseisen artiklan mukaisesti tekemänsä päätökset, jotka koskevat viljelijälle tietylle kalenterivuodelle myönnettävien suorien tukien määrän alentamista 150 000 euroa ylittävän määrän osalta, ja alentamisesta johtuva arvioitu tulo vuosien 2015–2020 osalta. Sen varmistamiseksi, että nykyisen järjestelmän soveltamista jatketaan, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava myös kyseisen artiklan mukaisesti tekemänsä päätökset ja alentamisesta johtuva arvioitu tulo kalenterivuosien 2021 ja 2022 osalta.

(29)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 14 artiklan mukaan jäsenvaltiot voivat siirtää varoja suorien tukien ja maaseudun kehittämisen välillä kalenterivuosina 2014–2020. Sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot voivat noudattaa omaa strategiaansa, pilarien välisen joustomahdollisuuden olisi oltava käytettävissä myös kalenterivuodelle 2021 (varainhoitovuosi 2022) ja kalenterivuodelle 2022 (varainhoitovuosi 2023).

(30)

Jotta komissio voi vahvistaa talousarviomäärärahojen enimmäismäärät asetuksen (EU) N:o 1307/2013 22 artiklan 1 kohdan, 36 artiklan 4 kohdan, 42 artiklan 2 kohdan, 49 artiklan 2 kohdan, 51 artiklan 4 kohdan ja 53 artiklan 7 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on tarpeen ilmoittaa määrärahoja koskevat järjestelmäkohtaiset päätöksensä kalenterivuoden 2021 osalta viimeistään 19 päivänä helmikuuta 2021 ja kalenterivuoden 2022 osalta viimeistään 1 päivänä elokuuta 2021.

(31)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 22 artiklan 5 kohdassa säädetään tukioikeuksien arvon lineaarisesta mukautuksesta, jos perustukijärjestelmän enimmäismäärä on eri kuin edellisvuonna tietyn päätöksen johdosta, jonka jäsenvaltio on tehnyt ja joka vaikuttaa perustukijärjestelmän enimmäismäärään. Mainitun asetuksen kansallisia enimmäismääriä koskevan liitteen II soveltamisen jatkaminen kalenterivuoden 2020 jälkeen ja kyseisen päivämäärän jälkeiset mahdolliset vuotuiset muutokset voivat vaikuttaa perustukijärjestelmän enimmäismäärään. Sen vuoksi on aiheellista säätää lineaarisesta mukautuksesta, jolla mukaudutaan kyseisen asetuksen liitteen II soveltamisen jatkamiseen tai kyseisen liitteen muutoksiin siirtymäkauden aikana, jotta jäsenvaltiot voivat noudattaa velvoitetta, jonka mukaan tukioikeuksien ja varannon arvon summan on oltava sama kuin kyseisen asetuksen 22 artiklan 4 kohdassa vahvistettu perustukijärjestelmän enimmäismäärä. Jotta jäsenvaltioille tarjottaisiin enemmän joustavuutta, vaikuttaa lisäksi aiheelliselta sallia niiden mukauttaa tukioikeuksien tai varannon arvoa, mahdollisesti erisuuruisina mukautusasteina.

(32)

Jäsenvaltiot ilmoittivat vuonna 2014 nykyisen oikeudellisen kehyksen mukaisesti kalenterivuoteen 2020 asti ulottuvista päätöksistään perustukijärjestelmän vuotuisen kansallisen enimmäismäärän jakamisesta alueiden kesken sekä mahdollisista vuotuisista asteittaisista muutoksista asetuksen (EU) N:o 1307/2013 kattamalla ajanjaksolla. Jäsenvaltioiden on tarpeen ilmoittaa näistä päätöksistä myös kalenterivuosien 2021 ja 2022 osalta.

(33)

Sisäinen yhdenmukaistamismekanismi on keskeinen menettely suorien tulotukien jakamiseksi tasapuolisemmin viljelijöiden kesken. Vanhoihin, aiempiin viitemääriin perustuvia huomattavia yksittäisiä eroja on yhä vaikeampi perustella. Asetuksessa (EU) N:o 1307/2013 sisäisen yhdenmukaistamisen perusmalli tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot soveltavat kaikkia tukioikeuksia koskevaa yhtenäistä kiinteää prosenttiosuutta kansallisella tai alueellisella tasolla vuodesta 2015 alkaen. Jotta siirtyminen yhtenäiseen arvoon olisi varmasti sujuvaa, vahvistettiin kuitenkin poikkeus, jonka nojalla jäsenvaltiot voivat eriyttää tukioikeuksien arvot osittaisen yhdenmukaistamisen, niin kutsutun tunnelimallin, avulla vuosina 2015–2019. Jotkin jäsenvaltiot hyödynsivät kyseistä poikkeusta. Jotta jatketaan prosessia kohti suorien tukien yhä oikeudenmukaisempaa jakautumista, jäsenvaltioiden olisi voitava jatkaa yhdenmukaistamista kohti kansallista tai alueellista keskiarvoa vuoden 2019 jälkeen sen sijaan, että ne ottaisivat käyttöön yhtenäisen kiinteän prosenttiosuuden tai säilyttäisivät tukioikeuksien arvot vuoden 2019 tasoilla. Kyseistä jäsenvaltioiden mahdollisuutta olisi näin ollen sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle vuosittain seuraavaa vuotta koskevasta päätöksestään.

(34)

Tällä asetuksella muutettavia asetuksen (EU) N:o 1307/2013 säännöksiä, jotka koskevat kaikkien tukioikeuksien mukauttamista, olisi sovellettava takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2020, jotta selvennetään, että jäsenvaltioiden oli mahdollista yhdenmukaistaa vuoden 2019 jälkeen.

(35)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 30 artiklassa säädetään, että varannosta jaettavien tukioikeuksien arvoa muutetaan asteittain vuosittain, jotta voidaan ottaa huomioon kyseisen asetuksen liitteessä II vahvistetun kansallisen enimmäismäärän vuotuiset muutokset varannon monivuotisen hallinnoinnin periaatteen mukaisesti. Kyseisiä sääntöjä olisi mukautettava siten, että otetaan huomioon, että on mahdollista muuttaa sekä kaikkien jaettujen tukioikeuksien arvoa että varannon arvoa, jotta mukauduttaisiin kyseisen asetuksen liitteessä II esitetyn määrän muuttumiseen kahden vuoden välillä. Jäsenvaltioissa, joissa päätetään jatkaa sisäistä yhdenmukaistamista, kyseinen sisäinen yhdenmukaistaminen toteutetaan vuotuiselta perustalta. Kalenterivuosien 2020, 2021 ja 2022 osalta jakovuonna on tarpeen määrittää ainoastaan kuluvan vuoden tukioikeuksien arvo. Varannosta tiettynä vuonna jaettavien tukioikeuksien yksikköarvo olisi laskettava sen jälkeen, kun varantoa on mahdollisesti mukautettu kyseisen asetuksen 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Varannosta jaettavien tukioikeuksien arvoa olisi kunakin seuraavana vuonna mukautettava kyseisen asetuksen 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(36)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 36 artiklassa säädetään yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 2020. On asianmukaista sallia yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän soveltamisen jatkaminen vuosina 2021 ja 2022.

(37)

Koska tällä asetuksella säädetty asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteen II muutos tulee voimaan liian myöhään, jotta jäsenvaltiot voisivat vuonna 2020 noudattaa tiettyjen ilmoitusvelvollisuuksien osalta alkuperäistä määräaikaa, on tarpeen lykätä jäsenvaltioiden määräaikaa tehdä päätös uudelleenjakotuen käyttöönotosta ensimmäistä kertaa vuodesta 2021 tai 2022 alkaen sekä ilmoittamista kyseisestä päätöksestä komissiolle. On asianmukaista asettaa kyseiseksi määräajaksi sama ajankohta kuin pilareiden välistä joustavuutta koskevien päätösten määräaika.

(38)

Yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmää soveltavat jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 37 artiklan nojalla päättää myöntää siirtymäkauden kansallista tukea kaudella 2015–2020, jotta tuet eivät vähenisi yhtäkkisesti ja huomattavasti aloilla, joilla siirtymäkauden kansallista tukea myönnettiin vuoteen 2014. Sen varmistamiseksi, että tällaisella tuella voidaan siirtymäkauden aikanakin antaa viljelijöille tulotukea kyseisillä erityisaloilla, olisi säädettävä kyseisen tuen jatkamisesta samoin edellytyksin ja rajoituksin kuin kaudella 2015–2020.

(39)

Oikeusvarmuuden vuoksi olisi selvennettävä, että asetuksen (EU) N:o 1307/2013 41 ja 42 artiklassa annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus tarkistaa uudelleenjakotukea koskevat päätöksensä vuosittain. Vuosina 2021 ja 2022 sovellettava tarkistamisen määräaika olisi asetettava samaan ajankohtaan kuin pilareiden välistä joustavuutta koskevien päätösten määräaika.

(40)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 52 artiklan 10 kohdassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa jäsenvaltioille annetaan mahdollisuus päättää, että vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen maksamista voidaan jatkaa vuoteen 2020 asti niiden tuotantoyksiköiden perusteella, joille tällainen tuki myönnettiin menneellä viitejaksolla. Kyseisellä säädösvallan siirrolla on tarkoitus varmistaa, että ne unionin järjestelmät, jotka koskevat aloja, joille voi olla ominaista markkinoiden rakenteellinen epätasapaino, olisivat keskenään mahdollisimman yhdenmukaisia. Siksi on aiheellista pidentää kyseistä säädösvallan siirtoa siten, että se kattaa myös vuodet 2021 ja 2022.

(41)

Koska tällä asetuksella säädetty asetuksen (EU) N:o 1307/2013 liitteen II muutos tulee voimaan liian myöhään, jotta jäsenvaltiot voisivat vuonna 2020 noudattaa tiettyjen ilmoitusvelvollisuuksien osalta alkuperäistä määräaikaa, on tarpeen lykätä jäsenvaltioiden määräaikaa tehdä päätös vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen käyttöönotosta ensimmäistä kertaa vuodesta 2021 tai 2022 alkaen sekä ilmoittamista kyseisestä päätöksestä komissiolle. On asianmukaista asettaa kyseiseksi määräajaksi sama ajankohta kuin pilareiden välistä joustavuutta koskevien päätösten määräaika. Samoin määräaikaa, joka koskee jäsenvaltioiden päätöstä jatkaa vapaaehtoisen tuotantosidonnaisen tuen myöntämistä tai lopettaa se vuosina 2021 ja 2022 sekä kyseisen päätöksen ilmoittamista komissiolle, olisi lykättävä samaan ajankohtaan.

(42)

Asetuksen (EU) N:o 1307/2013 54 artiklassa vahvistetaan vapaaehtoista tuotantosidonnaista tukea koskevien jäsenvaltioiden ilmoitusten osat. On asianmukaista selventää, että kyseisten kalenterivuosia 2021 ja 2022 koskevien ilmoitusten olisi sisällettävä kansallisen enimmäismäärän prosenttiosuus, jota käytetään kyseisen tuen rahoittamiseen vuosille 2021 ja 2022.

(43)

Asetuksessa (EU) N:o 1308/2013 vahvistetaan maatalouden yhteistä markkinajärjestelyä koskevat säännöt, ja se sisältää tietyt tukijärjestelmät. Vuoden 2020 jälkeistä YMP:tä koskevissa komission lainsäädäntöehdotuksissa esitettiin, että kyseiset tukijärjestelmät sisällytetään tuleviin jäsenvaltioiden YMP:n strategiasuunnitelmiin. Jotta kyseiset tukijärjestelmät voitaisiin sisällyttää sujuvasti tulevaan YMP:hen, olisi vahvistettava säännöt, jotka koskevat kunkin tukijärjestelmän kestoa silloin, kun se on uusittava siirtymäkauden aikana. Näin ollen oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alan tukijärjestelmän osalta nykyisiä toimintaohjelmia, jotka on laadittu 1 päivän huhtikuuta 2018 ja 31 päivän maaliskuuta 2021 väliseksi ajaksi, olisi seurattava uudet toimintaohjelmat 1 päivän huhtikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2022 väliseksi ajaksi. Hedelmä- ja vihannesalan nykyisiä toimintaohjelmia, joiden viiden vuoden enimmäiskesto ei ole täyttynyt, voidaan jatkaa vain 31 päivään joulukuuta 2022. Uusia hedelmä- ja vihannesalan toimintaohjelmia olisi hyväksyttävä enintään kolmen vuoden ajaksi. Mehiläishoitoalan nykyisiä kansallisia ohjelmia, jotka on laadittu 1 päivän elokuuta 2019 ja 31 päivän heinäkuuta 2022 väliseksi ajaksi, olisi jatkettava 31 päivään joulukuuta 2022.

(44)

Monet viininviljelijät, joilla on uusia istutuksia tai uudelleenistutusta koskevia istutuslupia, joiden voimassaolo umpeutuu vuonna 2020, eivät covid-19-pandemian aiheuttaman kriisin takia voineet hyödyntää kyseisiä lupia suunnitellusti niiden viimeisenä voimassaolovuonna. Jotta kyseisiä lupia ei menetettäisi ja jotta vähennettäisiin riskiä siitä, että istuttaminen olisi tehtävä heikentyneissä olosuhteissa, on tarpeen sallia jatkaa sellaisten uusia istutuksia tai uudelleenistutusta koskevien istutuslupien voimassaoloa, joiden voimassaolo umpeutuu vuonna 2020. Kaikkien sellaisten uusia istutuksia tai uudelleenistutusta koskevien istutuslupien, joiden voimassaolo umpeutuu vuonna 2020, voimassaoloa olisi näin ollen jatkettava 31 päivään joulukuuta 2021. Kun lisäksi otetaan huomioon markkinanäkymien muutokset, sellaisten istutuslupien, joiden voimassaolo umpeutuu vuonna 2020, haltijoiden olisi voitava jättää lupansa käyttämättä ilman hallinnollisia seuraamuksia.

(45)

Tällä asetuksella muutettavaa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 säännöstä uusia istutuksia tai uudelleenistutusta koskevista istutusluvista, joiden voimassaolon oli määrä umpeutua vuonna 2020, olisi viinialaan kohdistuneiden covid-19-pandemian aiheuttamien häiriöiden ja sen kyseisten istutuslupien käytölle aiheuttamien vaikeuksien takia sovellettava takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2020.

(46)

Vuonna 2013 vahvistettiin siirtymäsäännöksiä, jotta voitaisiin siirtyä joustavasti aiemmasta viiniköynnösten istutusoikeusjärjestelmästä uuteen istutuslupajärjestelmään ja jotta erityisesti vältettäisiin liialliset istutukset, ennen kuin uusi järjestelmä tulee voimaan. Viimeisin määräaika jättää pyynnöt istutusoikeuksien muuntamisesta istutusluviksi päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Istutuslupia voi kuitenkin käyttää vain hakija, eikä niillä voi käydä kauppaa kuten aiemmilla istutusoikeuksilla. Lisäksi istutuslupien hakijoilta saatetaan edellyttää lupia vastaavaa viininviljelyalaa, mikä voi johtaa tilanteisiin, joissa istutusoikeuksien haltijat eivät ole vielä saaneet hankittua vastaavia viininviljelyaloja, joita he tarvitsevat istutusoikeuksistaan muunnettujen istutuslupien hyödyntämiseen. Viinialaan kohdistuneiden covid-19-pandemian vakavien taloudellisten vaikutusten takia viininviljelijät ovat joutuneet kassavirtaongelmiin ja viinin tulevasta kysynnästä on herännyt epävarmuutta. Viininviljelijöitä, joilla on yhä istutusoikeuksia, ei olisi pakotettava päättämään, haluavatko he muuntaa istutusoikeutensa istutusluviksi tilanteessa, jossa heillä on poikkeuksellisia vaikeuksia covid-19-pandemian aiheuttaman kriisin takia, erityisesti kun otetaan huomioon, että heihin kohdistuisi hallinnollisia seuraamuksia, jos he eivät käytä muuntamisen tuloksena saamiaan istutuslupia. Jäsenvaltioille, jotka sallivat viininviljelijöiden jättää istutusoikeuksien muuntamispyyntönsä viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020, olisi näin ollen annettava mahdollisuus pidentää tällaisten pyyntöjen jättämisen määräaikaa 31 päivään joulukuuta 2022. Sen vuoksi tällaisten muunnettujen istutuslupien myöhäisintä mahdollista voimassaolopäivää olisi mukautettava niin, että se olisi 31 päivä joulukuuta 2025.

(47)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 214 a artiklalla sallittiin Suomen myöntää tietyin edellytyksin kansallista tukea Etelä-Suomessa vuoteen 2020 komission luvalla. Jotta voidaan varmistaa kyseisen tuen jatkuminen siirtymäkauden aikana, on sallittava jatkaa kyseisen kansallisen tuen myöntämistä samoin edellytyksin ja samoissa määrin kuin vuonna 2020.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää tarjontaa sääntelevien kaupan pitämistä koskevien sääntöjen täytäntöönpanosta, jotta voidaan parantaa oliiviöljymarkkinoiden toimintaa. Tällaisten päätösten perusteella ei pitäisi kuitenkaan voida toteuttaa menettelyjä, jotka voisivat vääristää kilpailua.

(49)

Viimeaikaiset tapahtumat ovat osoittaneet, että viljelijöihin kohdistuu aiempaa enemmän tulojen heilahteluun liittyviä riskejä, johtuen osittain markkinariskistä ja osittain äärimmäisistä sääilmiöistä ja toistuvista terveyteen ja kasvien terveyteen liittyvistä kriiseistä, jotka vaikuttavat kotieläimiin ja maatalousomaisuuteen unionissa. Jotta tulojen heilahtelun vaikutuksia voitaisiin lieventää kannustamalla viljelijöitä säästämään hyvinä vuosina selvitäkseen huonoista vuosista, kansalliset verotoimenpiteet, joissa viljelijöihin sovellettava tuloveropohja lasketaan monivuotisen ajanjakson perusteella, olisi jätettävä valtiontukisääntöjen soveltamisalan ulkopuolelle.

(50)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli säätää nykyisen YMP:n kehyksen sääntöjen soveltamisen sekä viljelijöiden ja muiden tuensaajien tukien keskeytymättömän maksamisen jatkamisesta ja siten tarjota ennakoitavuutta ja vakautta siirtymäkauden aikana, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(51)

Tähän asetukseen sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 322 artiklan nojalla hyväksymiä horisontaalisia varainhoitosääntöjä. Näissä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU, Euratom) 2018/1046 (13) sisältyvissä säännöissä vahvistetaan varsinkin menettely, joka koskee talousarvion laatimista ja toteuttamista käyttäen avustuksia, hankintoja, palkintoja ja välillistä toteutusta, sekä säädetään taloushallinnon henkilöstön toiminnan valvonnasta. SEUT 322 artiklan nojalla hyväksytyt säännöt sisältävät myös yleisen ehdollisuusjärjestelmän unionin budjetin suojaamiseksi.

(52)

Asetukset (EU) N:o 1305/2013, (EU) N:o 1306/2013, (EU) N:o 1307/2013 ja (EU) N:o 1308/2013 olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(53)

Jotta voidaan varmistaa, että elpymisvälinettä koskevan asetuksen pohjalta saataville asetettavat lisävarat ovat saatavilla 1 päivästä tammikuuta 2021, tämän asetuksen elpymisvälineen tukea koskevia säännöksiä olisi oltava taannehtivasti kyseisestä päivästä.

(54)

Koska on ehdottoman tärkeää varmistaa välittömästi maatalousalan oikeusvarmuus nykyisissä olosuhteissa, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,