(1)

Säännöksiä, jotka koskevat sellaisia varovaisesti arvostettuja ohjelmistohyödykkeitä, joiden arvoon laitosta koskeva kriisinratkaisu, laitoksen maksukyvyttömyys tai selvitystila- ja konkurssimenettely ei vaikuta kielteisesti, muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/876 (2), jotta voitaisiin tukea siirtymistä kohti digitalisoidumpaa pankkisektoria. Asetuksella (EU) 2019/876 myös lisättiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklaan 4 kohta, jossa edellytetään, että Euroopan pankkiviranomainen, jäljempänä ’EPV’, laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään ydinpääomaeriin tehtävien vähennysten tarkemmat soveltamissäännöt. Jotta voitaisiin varmistaa omia varoja koskevien säännösten johdonmukaisuus ja helpottaa niiden soveltamista, on aiheellista sisällyttää kyseiset tekniset sääntelystandardit komission delegoituun asetukseen (EU) N:o 241/2014 (3), johon on koottu kaikki omia varoja koskevat tekniset standardit.

(2)

Toimivaltaisia viranomaisia ei estetä tarkastamasta tapauskohtaisesti ohjelmistohyödykkeitä, jotka jokin laitos on sisällyttänyt pääomaansa, ja käyttämästä valvontavaltuuksiaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EY (4) 64 artiklan mukaisesti erityisesti silloin kun ohjelmistoinvestoinnit voisivat tuottaa ei-toivottua vakavaraisuushyötyä tai kun jonkin laitoksen epäillään käyttävän sovellettavaan tilinpäätössäännöstöön perustuvaa harkintavaltaa tämän asetuksen kiertämiseen.

(3)

Koska laitokset käyttävät monenlaisia ohjelmistoja, on vaikea arvioida yleisesti, millä ohjelmistohyödykkeillä voisi olla laitosta koskevan kriisinratkaisun, laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä hyödynnettävää arvoa, ja jos sitä on, missä määrin, tai yksilöidä ohjelmistoluokka, joka säilyttäisi arvonsa myös tällaisessa tapauksessa.

(4)

Lisäksi tiettyjä aiempia transaktioita koskeva EPV:n arviointi viittaa siihen, että arvonalennus koskee yhtä todennäköisesti kaikkia ohjelmistohyödykkeitä niiden luokkaan katsomatta. Myös niissä tapauksissa, joissa ohjelmistohyödykkeiden arvo säilyy ainakin osittain, tällaisen ohjelmiston käyttöikää yleensä tarkistetaan niin, että voidaan ottaa huomioon se, että laitoksen hankkija pitää tällaisen ohjelmiston käytössä vain muutosprosessin loppuun asti. Kokemusten perusteella tällainen muutosprosessi kestää tyypillisesti yhdestä kolmeen vuotta. Tämä olisi otettava huomioon myös ohjelmistohyödykkeiden vakavaraisuuskohtelussa.

(5)

Koska ohjelmistohyödykkeiden arvo vaikuttaa olevan laitosta koskevan kriisinratkaisun, laitoksen maksukyvyttömyyden tai selvitystila- ja konkurssimenettelyn yhteydessä vähäinen, on olennaisen tärkeää, että tällaisten hyödykkeiden vakavaraisuuskohtelussa saatetaan asianmukaiseen tasapainoon yhtäältä vakavaraisuusnäkökohdat ja toisaalta näiden hyödykkeiden arvo liiketoiminnan ja taloudellisten näkökohtien kannalta. Ohjelmistohyödykkeiden vakavaraisuuskohtelussa olisi näin ollen oltava tietty varovaisuusmarginaali ydinpääomaeriä koskevien vaatimusten keventämisessä.

(6)

Jotta laitoksille ei aiheutuisi ylimääräistä operatiivista rasitusta ja jotta toimivaltaisten viranomaisten valvontatyötä voitaisiin helpottaa, ohjelmistohyödykkeiden vakavaraisuuskohtelun olisi oltava helppo toteuttaa ja sitä olisi voitava soveltaa vakiomuotoisesti kaikkiin laitoksiin. Vakiomuotoisen vakavaraisuuskohtelun ei pitäisi estää laitosta edelleen vähentämästä ohjelmistohyödykkeitään ydinpääomaeristä täysimääräisesti.

(7)

Teknologian nopeiden muutosten vuoksi laitokset investoivat usein ohjelmistojensa ylläpitoon, parantamiseen ja päivittämiseen. Jotta voidaan vähentää sääntelyn katvealueiden hyväksikäytön riskiä, tällaisten investointien arvonalennukset olisi kirjattava erillään ylläpidon, parantamisen tai päivityksen kohteena olevasta ohjelmistosta, edellyttäen että investoinnit kirjataan laitoksen taseeseen aineettomaksi hyödykkeeksi sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti.

(8)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) N:o 241/2014 olisi muutettava.

(9)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(10)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(11)

Koska digitaalisten palvelujen käyttöönotto on nopeutunut covid-19-pandemian seurauksena, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1)

korvataan 1 artiklan f alakohta seuraavasti:

2)

lisätään 13 a artikla seuraavasti: