31.7.2020 |
FI |
Euroopan unionin virallinen lehti |
L 249/17 |
EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2020/1055,
annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020,
asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen
EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka
ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,
ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,
sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,
ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),
ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),
noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),
sekä katsovat seuraavaa:
(1) |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1071/2009 (4) ja (EY) N:o 1072/2009 (5) täytäntöönpanosta saatu kokemus on osoittanut, että kyseisten asetusten sääntöjä voitaisiin parantaa monelta osin. |
(2) |
Ellei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevia sääntöjä ei nykyisellään sovelleta yrityksiin, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka eivät ylitä kyseistä rajaa. Tällaisten sekä kansallista että kansainvälistä liikennettä harjoittavien yritysten määrä on ollut kasvussa. Tästä syystä useat jäsenvaltiot ovat päättäneet soveltaa kyseisiin yrityksiin asetuksessa (EY) N:o 1071/2009 vahvistettuja maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsyä koskevia sääntöjä. Kyseistä asetusta olisi muutettava mahdollisten sääntelyaukkojen välttämiseksi ja jotta moottoriajoneuvoja, jotka on tarkoitettu yksinomaan tavaroiden kuljettamiseen ja joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, käyttävän liikenteen alalla voidaan varmistaa ammattimaisuuden vähimmäistaso yhteisillä säännöillä ja lähentää siten kilpailuedellytyksiä kaikkien liikenteenharjoittajien välillä. Ammatin harjoittamista koskevien vaatimusten olisi oltava pakollisia liikenteenharjoittajille, jotka käyttävät moottoriajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä, jotka on tarkoitettu yksinomaan tavaroiden kuljettamiseen, joiden sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia ja joilla harjoitetaan kansainvälistä liikennettä. |
(3) |
Tietynlainen kansainväliseen tavaraliikenteeseen kuuluva toiminta on asetuksen (EY) N:o 1072/2009 mukaisesti vapautettu yhteisön liikennelupaa koskevasta vaatimuksesta eurooppalaisille maanteiden tavaraliikenteen markkinoille pääsemiseksi. Kyseisiä markkinoita koskevien järjestelyjen puitteissa yritykset, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikennettä sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 2,5 tonnia, olisi vapautettava yhteisön liikennelupaa tai muita kuljetuslupia koskevasta vaatimuksesta. |
(4) |
Vaikka ajoneuvot, joiden sallittu kokonaismassa alittaa tietyn kynnysarvon, eivät kuulu asetuksen (EY) N:o 1071/2009 soveltamisalaan, kyseinen asetus antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden soveltaa tällaisiin ajoneuvoihin kaikkia sen säännöksiä tai osaa niistä. |
(5) |
Jäsenvaltiot voivat nykyisellään asettaa maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsylle asetuksessa (EY) N:o 1071/2009 täsmennettyjen vaatimusten lisäksi muitakin vaatimuksia. Tämä mahdollisuus ei ole osoittautunut välttämättömäksi pakottaviin tarpeisiin vastaamiseksi, ja se on johtanut eroihin ammattiin pääsyn edellytyksissä. Sen vuoksi siitä olisi luovuttava. |
(6) |
Niin kutsuttuja postilaatikkoyrityksiä koskevan ilmiön torjumiseksi ja reilun kilpailun ja tasapuolisten toimintaedellytysten takaamiseksi sisämarkkinoilla on tarpeen varmistaa, että johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneet maantieliikenteen harjoittajat ovat tosiasiallisesti ja jatkuvasti läsnä kyseisessä jäsenvaltiossa ja harjoittavat liikennetoimintaansa sieltä käsin. Tästä syystä ja kokemuksen perusteella on tarpeen selkeyttää ja vahvistaa tosiasiallisen ja pysyvän toimipaikan olemassaoloa koskevia säännöksiä samalla, kun vältetään aiheuttamasta suhteetonta hallinnollista rasitetta. |
(7) |
Tosiasialliseen ja jatkuvaan läsnäoloon sijoittautumisjäsenvaltiossa olisi erityisesti vaadittava, että yritys harjoittaa liikennettä kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevilla asianmukaisilla teknisillä välineillä. |
(8) |
Asetuksessa (EY) N:o 1071/2009 edellytetään, että yritykset ohjaavat tosiasiallisesti ja yhtäjaksoisesti liikennöintiään asianmukaisin teknisin välinein ja laitoksin sijoittautumisjäsenvaltiossa sijaitsevalla varikolla, ja siinä sallitaan kansallisen tason lisävaatimuksia, joista yleisin on vaatimus pysäköintipaikkojen saatavuudesta sijoittautumisjäsenvaltiossa. Kyseiset epäyhtenäisesti sovelletut vaatimukset eivät kuitenkaan ole riittäneet varmistamaan todellista yhteyttä kyseiseen jäsenvaltioon, jotta postilaatikkoyrityksiä voitaisiin torjua tehokkaasti ja vähentää riskiä, joka liittyy järjestelmälliseen kabotaasiin ja kiertäviin kuljettajiin, joiden organisoinnista vastaa yritys, johon ajoneuvot eivät palaa. Kun otetaan huomioon, että liikenteen alan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi tietyt sijoittautumisoikeutta ja palvelujen tarjontaa koskevat säännöt voivat olla tarpeen, on aiheellista yhdenmukaistaa edelleen sijoittautumisvaatimuksia sekä vahvistaa vaatimuksia, jotka liittyvät liikenteenharjoittajan käyttämien ajoneuvojen läsnäoloon sijoittautumisjäsenvaltiossa. Sellaisen selkeän vähimmäisaikavälin määrittäminen, jonka kuluessa ajoneuvon on palattava, auttaa myös varmistamaan, että kyseisille ajoneuvoille voidaan tehdä asianmukaiset huollot sijoittautumisjäsenvaltiossa sijaitsevilla teknisillä laitteilla, ja helpottaa valvontaa. Ajoneuvojen paluusykli olisi synkronoitava sen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 (6) säädetyn velvoitteen kanssa, jonka mukaan kuljetusyrityksen on organisoitava toimintansa siten, että kuljettaja voi palata kotiin vähintään joka neljäs viikko, jotta molemmat velvoitteet voidaan täyttää siten, että kuljettaja palaa yhdessä ajoneuvon kanssa vähintään joka toisena neljän viikon syklinä. Tämä synkronointi vahvistaa kuljettajan palaamisoikeutta ja vähentää riskiä siitä, että ajoneuvon on palattava ainoastaan tämän uuden sijoittautumisvaatimuksen noudattamiseksi. Sijoittautumisjäsenvaltioon palaamista koskevassa vaatimuksessa ei saisi kuitenkaan edellyttää, että tietty määrä toimia on toteutettava sijoittautumisjäsenvaltiossa, tai muulla tavoin rajoittaa liikenteenharjoittajien mahdollisuutta tarjota palveluja koko sisämarkkinoilla. |
(9) |
Jos maantieliikenteen harjoittajan ammattiin pääsy riippuu asianomaisen yrityksen hyvästä maineesta, on tarpeen antaa selvennyksiä henkilöistä, joiden käyttäytyminen on otettava huomioon, sekä hallinnollisista menettelyistä, joita on noudatettava, ja ajasta, joka hyvän maineen menettäneen liikenteestä vastaavan henkilön on odotettava, ennen kuin hänen maineensa voidaan palauttaa. |
(10) |
Koska kansallisten verosääntöjen vakavat rikkomiset voivat merkittävästi vaikuttaa tasapuolisen kilpailun edellytyksiin maantieliikenteen alalla, tällaiset rikkomiset olisi lisättävä hyvän maineen arvioimisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin. |
(11) |
Koska maantieliikenteen alan työntekijöiden lähettämistä koskevien unionin sääntöjen, kabotaasin ja sopimusvelvoitteisiin sovellettavan lainsäädännön vakavilla rikkomisilla voi olla merkittävä vaikutus maanteiden tavaraliikenteen markkinoihin ja työntekijöiden sosiaaliseen suojeluun, tällaiset rikkomiset olisi lisättävä hyvän maineen arvioimisen kannalta merkityksellisiin seikkoihin. |
(12) |
Kun otetaan huomioon, kuinka tärkeää on, että kilpailu sisämarkkinoilla on tasapuolista, asiaa koskevien unionin sääntöjen, mukaan lukien markkinoille pääsyä koskevat säännöt, kuten kabotaasisäännöt, rikkomiset olisi otettava huomioon arvioitaessa liikenteestä vastaavien henkilöiden ja kuljetusyritysten hyvää mainetta. Toimivaltaa, jonka nojalla komissio määrittelee asiaankuuluvien rikkomisten vakavuusasteen, olisi selkeytettävä vastaavasti. |
(13) |
Kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla on ollut vaikeuksia määrittää asiakirjat, joita yritykset voivat esittää vakavaraisuutensa todistamiseksi, varsinkin silloin kun varmennettua tilinpäätöstä ei ole. Vakavaraisuuden todistamiseen vaadittavia todisteita koskevia sääntöjä olisi selkeytettävä. |
(14) |
Yrityksille, jotka harjoittavat maanteiden tavaraliikenteen harjoittajan ammattia sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, jotka on tarkoitettu yksinomaan tavaroiden kuljettamiseen, joita käytetään kansainvälisessä liikenteessä ja joiden sallittu kokonaismassa on yli 2,5 tonnia mutta enintään 3,5 tonnia, olisi asetettava vakavaraisuuden vähimmäistaso sen varmistamiseksi, että niillä on riittävät varat harjoittaa liikennettä vakaalta pohjalta ja pitkäaikaisesti. Koska näillä ajoneuvoilla harjoitettu toiminta on kuitenkin yleensä kooltaan rajoitettua, sitä koskevien vakavaraisuusvaatimusten olisi oltava lievempiä kuin vaatimusten, joita sovelletaan liikenteenharjoittajiin, jotka käyttävät mainitun rajan ylittäviä ajoneuvoja. Ajoneuvoyhdistelmät olisi otettava huomioon määriteltäessä vaadittua vakavaraisuutta. Toimivaltaisen viranomaisen olisi sovellettava korkeampaa vakavaraisuusvaatimuksen tasoa, jos ajoneuvoyhdistelmien sallittu kokonaismassa ylittää 3,5 tonnia. |
(15) |
Yrityksiä koskevien tiukkojen vaatimusten ylläpitämiseksi ja luomiseksi siten, ettei aiheuteta kielteisiä vaikutuksia tieliikenteen sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa raskaiden ajoneuvojen käyttöön viittaavia vakavaraisuusvaatimuksia niiden alueelle sijoittautuneisiin yrityksiin myös sellaisten ajoneuvojen osalta, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia. |
(16) |
Jotta voidaan varmistaa luotettava maantieliikenteen ala ja parantaa julkisoikeudellisille yhteisöille maksamattomien velkojen perimistä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus vaatia, että julkisyhteisöjen hyväksi koituvat maksuvelvoitteet, kuten arvonlisäverovelat ja sosiaaliturvamaksut, suoritetaan ja että yrityksiin ei kohdistu menettelyjä, jotka on käynnistetty niiden varojen suojaamiseksi. |
(17) |
Kansallisissa sähköisissä rekistereissä olevien liikenteenharjoittajia koskevien tietojen olisi oltava mahdollisimman täydellisiä ja ajantasaisia, jotta asiaankuuluvien sääntöjen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset saavat riittävän kuvan tarkastuksen kohteena olevista liikenteenharjoittajista. Erityisesti liikenteenharjoittajien käytössä olevien ajoneuvojen rekisterinumeroita koskevilla tiedoilla ja liikenteenharjoittajien riskiluokituksella olisi parannettava asetusten (EY) N:o 1071/2009 ja (EY) N:o 1072/2009 säännösten kansallista ja rajatylittävää täytäntöönpanoa. Kansallista sähköistä rekisteriä koskevat säännöt olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti. |
(18) |
Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa hyväksyä muun muassa tekniset menettelyt, jotka koskevat sähköistä tutustumista muiden jäsenvaltioiden kansallisissa sähköisissä rekistereissä oleviin tietoihin. Tähän saattaa kuulua menettelyjä, jotka ovat tarpeen sen varmistamiseksi, että toimivaltaisilla viranomaisilla on mahdollisuus päästä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (7) 9 artiklan mukaiseen yrityksen yhdenmukaistettuun riskiluokitukseen tienvarsitarkastusten aikana. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti. |
(19) |
Asetuksen (EY) N:o 1071/2009 liitteessä IV vahvistetun vuorokautisen ajoajan ylittämistä koskevan vakavimman rikkomuksen määritelmä ei vastaa voimassa olevaa asetuksen (EY) N:o 561/2006 asiaankuuluvaa säännöstä. Kyseinen epäjohdonmukaisuus johtaa epävarmuuteen ja toisistaan eroaviin käytäntöihin kansallisten viranomaisten keskuudessa, mikä aiheuttaa ongelmia kyseisten sääntöjen täytäntöönpanon valvonnassa. Kyseinen määritelmä olisi sen vuoksi selkeytettävä näiden kahden asetuksen välisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. |
(20) |
Muiden kuin jäsenvaltiosta olevien liikenteenharjoittajien vastaanottavassa jäsenvaltiossa tilapäisesti harjoittamaa kansallista liikennettä, jäljempänä ’kabotaasi’, koskevien sääntöjen olisi oltava selkeitä ja yksinkertaisia ja niiden täytäntöönpanon valvonnan helppoa, ja samalla olisi säilytettävä tähän mennessä saavutettu taso sääntöjen purkamisessa. |
(21) |
Kabotaasiliikenteen olisi autettava lisäämään raskaiden hyötyajoneuvojen täyttöastetta ja vähentämään tyhjänäajoa, ja se olisi sallittava niin kauan, kuin sitä ei harjoiteta tavalla, joka muodostuu pysyväksi tai jatkuvaksi toiminnaksi asianomaisessa jäsenvaltiossa. Jotta varmistetaan, että kabotaasiliikennettä ei harjoiteta tavalla, josta syntyy pysyvää tai jatkuvaa toimintaa, liikenteenharjoittajien ei olisi voitava harjoittaa kabotaasiliikennettä samassa jäsenvaltiossa tietyllä ajanjaksolla sen jälkeen, kun kabotaasiliikenne on päättynyt. |
(22) |
Vaikka neuvoston direktiivin 92/106/ETY (9) 4 artiklassa säädetty entistä laajempi vapauttaminen asetuksen (EY) N:o 1072/2009 mukaiseen kabotaasiin verrattuna on ollut hyödyllinen yhdistettyjen kuljetusten edistämisen kannalta, ja se olisi periaatteessa säilytettävä, on tarpeen varmistaa, että sitä ei käytetä väärin. Kokemus on osoittanut, että kyseistä säännöstä on tietyissä unionin osissa järjestelmällisesti käytetty kabotaasin väliaikaisen luonteen kiertämiseksi ja perusteena ajoneuvojen jatkuvalle käytölle muussa jäsenvaltiossa kuin yrityksen sijoittautumisjäsenvaltiossa. Tällaiset hyvän kauppatavan vastaiset käytännöt johtavat sosiaaliseen polkumyyntiin ja vaarantavat kabotaasia koskevan oikeudellisen kehyksen noudattamisen. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi voitava poiketa direktiivin 92/106/ETY 4 artiklasta ja soveltaa tällaisiin ongelmiin puuttumiseksi asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 olevia kabotaasisäännöksiä ottamalla käyttöön oikeasuhteinen rajoitus, joka koskee ajoneuvojen jatkuvaa käyttöä niiden alueella. |
(23) |
Sääntöjen täytäntöönpanon tosiasiallinen ja tehokas valvonta on ennakkoedellytys tasapuoliselle kilpailulle sisämarkkinoilla. Valvontavälineiden digitalisoinnin jatkaminen on olennaisen tärkeää, jotta voidaan vapauttaa valvontakapasiteettia, vähentää kansainvälisten liikenteenharjoittajien ja erityisesti pienten ja keskisuurten yritysten tarpeetonta hallinnollista taakkaa, kohdistaa valvonta paremmin suuririskisiin liikenteenharjoittajiin ja havaita vilpilliset käytännöt. Olisi selkeytettävä, millä tavoin maantieliikenteen harjoittajat voivat osoittaa kabotaasiliikennettä koskevien sääntöjen noudattamisen. Tienvarsitarkastusten olisi perustuttava kuljetusasiakirjoihin ja, jos niitä on saatavilla, ajopiirturirekistereihin. Jotta voidaan yksinkertaistaa asiaankuuluvien todisteiden toimittamista ja niiden käsittelyä toimivaltaisen viranomaisen toimesta, sähköisten kuljetustietojen käyttö ja toimittaminen olisi tunnustettava tavoiksi osoittaa sääntöjen noudattaminen. Tiedot olisi toimitettava muodossa, jolla varmistetaan tietojen luotettavuus ja aitous. Koska kuljetuksessa ja logistiikassa käytetään yhä enemmän tehokasta sähköistä tiedonvaihtoa, on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus sääntelykehyksissä sekä vahvistaa hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamista koskevat säännöt. |
(24) |
Kuljetusyrityksiä sitovat kansainvälisiä kuljetuksia koskevat säännöt, ja niille aiheutuu seurauksia rikkomisista, joihin ne ovat syyllistyneet. Kuljetuspalveluja maantieliikenteen tavaraliikenteen harjoittajilta sopimussuhteisesti hankkivien yritysten väärinkäytösten estämiseksi jäsenvaltioiden olisi kuitenkin säädettävä myös selkeistä ja ennakoitavissa olevista säännöistä, jotka koskevat lähettäjille, huolitsijoille, hankkijoille ja alihankkijoille määrättäviä seuraamuksia niissä tapauksissa, joissa ne tiesivät tai niiden olisi kaikki asiaankuuluvat seikat huomioon ottaen pitänyt tietää, että niiden tilaamiin kuljetuspalveluihin liittyy asetuksen (EY) N:o 1072/2009 rikkomista. |
(25) |
Euroopan työviranomainen, jonka Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1149 (10) 1 artiklan 4 kohdassa säädetty toiminta-ala kattaa asetuksen (EY) N:o 1071/2009, on tärkeässä tehtävässä avustaessaan jäsenvaltioita panemaan tämän asetuksen säännöt asianmukaisesti täytäntöön. Tämä tehtävä liittyy erityisesti yhteisiin tarkastuksiin, yhteistyön helpottamiseen ja tietojenvaihtoon jäsenvaltioiden kesken, parhaiden käytäntöjen edistämiseen ja jakamiseen, valmiuksien kehittämisen tukemiseen, koulutukseen ja tiedotuskampanjoihin. |
(26) |
Markkinoiden kehityksen ja teknisen edistyksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan asetuksen (EY) N:o 1071/2009 liitteitä I, II ja III sekä asetuksen (EY) N:o 1072/2009 liitteitä I, II ja III. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oltava oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä. |
(27) |
Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli yhdenmukaistusta tietyillä aloilla, joita ei vielä ole yhdenmukaistettu unionin oikeudessa, erityisesti kevyillä hyötyajoneuvoilla harjoitettavan kuljetuksen ja täytäntöönpanon valvontakäytäntöjen osalta, ja kilpailuolosuhteiden lähentämistä ja täytäntöönpanon valvonnan parantamista, vaan ne voidaan näiden tavoitteiden luonteen ja maantieliikenteen rajat ylittävän luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. |
(28) |
Asetukset (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012 (12) olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti, |
OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:
1 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1071/2009 muuttaminen
Muutetaan asetus (EY) N:o 1071/2009 seuraavasti:
1) |
Muutetaan 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:
|
2) |
Kumotaan 3 artiklan 2 kohta. |
3) |
Korvataan 5 artikla seuraavasti: ”5 artikla Sijoittautumisvaatimukseen liittyvät edellytykset 1. Täyttääkseen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn vaatimuksen
2. Edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi jäsenvaltiot voivat vaatia, että yrityksellä on sijoittautumisjäsenvaltiossa
|
4) |
Muutetaan 6 artikla seuraavasti:
|
5) |
Muutetaan 7 artikla seuraavasti:
|
6) |
Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
|
7) |
Lisätään 9 artiklaan kohta seuraavasti: ”Luvan myöntämiseksi maanteiden tavaraliikennettä harjoittavalle yritykselle, joka käyttää yksinomaan sellaisia moottoriajoneuvoja tai ajoneuvoyhdistelmiä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, jäsenvaltiot voivat päättää vapauttaa 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta tutkinnosta henkilöt, jotka toimittavat todisteita siitä, että he ovat yhtäjaksoisesti hallinnoineet samantyyppistä yritystä 20 päivää elokuuta 2020 edeltäneiden 10 vuoden ajan.” |
8) |
Kumotaan 11 artiklan 4 kohdan kolmas alakohta. |
9) |
Muutetaan 12 artikla seuraavasti:
|
10) |
Korvataan 13 artiklan 1 kohdan c alakohta seuraavasti:
|
11) |
Muutetaan 14 artikla seuraavasti:
|
12) |
Muutetaan 16 artikla seuraavasti:
|
13) |
Korvataan 18 artikla seuraavasti: ”18 artikla Jäsenvaltioiden välinen hallinnollinen yhteistyö 1. Jäsenvaltioiden on nimettävä kansallinen yhteyspiste, joka vastaa tämän asetuksen soveltamista koskevien tietojen vaihdosta muiden jäsenvaltioiden kanssa. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kansallisen yhteyspisteensä nimi ja osoite viimeistään 4 päivänä joulukuuta 2011. Komissio laatii luettelon kaikista yhteyspisteistä ja toimittaa sen jäsenvaltioille. 2. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on toimittava tiiviissä yhteistyössä ja annettava toisilleen nopeasti keskinäistä apua ja muuta asiaankuuluvaa tietoa tämän asetuksen täytäntöönpanon ja valvonnan helpottamiseksi. 3. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista vakavista rikkomuksista annetuista tuomioista ja niiden johdosta määrätyistä seuraamuksista. Jäsenvaltion, joka saa tiedon 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta vakavasta rikkomuksesta, josta on toisessa jäsenvaltiossa kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana annettu tuomio tai määrätty seuraamus, on kirjattava kyseinen rikkomus kansalliseen sähköiseen rekisteriinsä. 4. Jäsenvaltioiden on vastattava muiden jäsenvaltioiden kaikkien toimivaltaisten viranomaisten tietopyyntöihin ja tarkastettava ja tutkittava, täyttävätkö niiden alueelle sijoittautuneet maantieliikenteen harjoittajat 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistetun vaatimuksen. Tällaisiin tietopyyntöihin voi kuulua pyyntöjä saada tutustua asiakirjoihin, joita vaaditaan sen todistamiseksi, että 5 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten tietopyyntöjen on oltava asianmukaisesti perusteltuja. Pyynnöissä on tätä varten esitettävä uskottavaa näyttöä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mahdollisista rikkomisista, ilmoitettava pyynnön tarkoitus ja eriteltävä pyydetyt tiedot ja asiakirjat riittävän yksityiskohtaisesti. 5. Jäsenvaltioiden on toimitettava muiden jäsenvaltioiden 4 kohdan mukaisesti pyytämät tiedot 30 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jäsenvaltiot voivat sopia keskenään lyhyemmästä määräajasta. 6. Jos pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio katsoo, ettei pyynnölle ole riittäviä perusteita, sen on ilmoitettava tästä pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle 10 työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on esitettävä lisäperusteita. Jos pyynnön esittänyt jäsenvaltio ei pysty esittämään lisäperusteita pyynnölle, pyynnön vastaanottanut jäsenvaltio voi hylätä pyynnön. 7. Jos tietopyyntöön vastaaminen tai tarkastusten ja tutkimusten suorittaminen on vaikeaa, pyynnön vastaanottaneen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle kymmenen työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta ja esitettävä syyt tähän. Asianomaisten jäsenvaltioiden on keskusteltava keskenään, jotta esiin tulleet vaikeudet saataisiin ratkaistua. Jos tietojen toimittamisessa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle on jatkuvasti viivästyksiä, asiasta on tiedotettava komissiolle, ja se toteuttaa aiheelliset toimenpiteet. 8. Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon on tapahduttava komission asetuksella (EU) N:o 1213/2010 (*2) perustetun viestinvaihtojärjestelmän eli maantiekuljetusyritysten eurooppalaisen rekisterin (ERRU) avulla. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen hallinnollinen yhteistyö ja keskinäinen avunanto, joista säädetään 4–7 kohdassa, toteutetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2012 (*3) perustetun sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMI) avulla. Tätä varten kukin jäsenvaltio voi nimetä 1 kohdassa tarkoitetun yhteyspisteen toimivaltaiseksi viranomaiseksi, ja sen on ilmoitettava tästä komissiolle IMIn kautta. 9. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niille tämän artiklan nojalla toimitettuja tietoja käytetään ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on pyydetty. Henkilötietojen käsittely suoritetaan ainoastaan tämän asetuksen noudattamiseksi, ja sen on tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*4) mukaisesti. 10. Keskinäisen hallinnollisen yhteistyön ja avun on oltava maksutonta. 11. Tietopyyntö ei saa estää toimivaltaisia viranomaisia toteuttamasta asiaankuuluvan kansallisen tai unionin oikeuden mukaisesti toimenpiteitä tämän asetuksen väitetyn rikkomisen tutkimiseksi ja estämiseksi. (*2) Komission asetus (EU) N:o 1213/2010, annettu 16 päivänä joulukuuta 2010, kansallisten sähköisten maantiekuljetusyritysrekisterien yhteenliittämistä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 335, 18.12.2010, s. 21)." (*3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1)." (*4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”" |
14) |
Lisätään 23 artiklaan kohdat seuraavasti: ”Poiketen siitä, mitä 1 artiklan 2 kohdassa säädetään, ennen 21 päivää toukokuuta 2022 yritykset, jotka harjoittavat kansainvälistä maanteiden tavaraliikennettä yksinomaan sellaisilla moottoriajoneuvoilla tai ajoneuvoyhdistelmillä, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, vapautetaan tämän asetuksen säännösten soveltamisesta, jollei sijoittautumisjäsenvaltion lainsäädännössä toisin säädetä. Poiketen siitä, mitä 16 artiklan 2 kohdassa säädetään, vaatimusta yritysten riskiluokituksen sisällyttämisestä kansallisiin sähköisiin rekistereihin sovelletaan 14 kuukauden kuluttua direktiivin 2006/22/EY 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskiluokituksen yhteistä laskentakaavaa koskevan täytäntöönpanosäädöksen voimaantulosta.” |
15) |
Kumotaan 24 artikla. |
16) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”24 a artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset. 2. Siirretään komissiolle 20 päivästä elokuuta 2020 määräämättömäksi ajaksi 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. 3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 8 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*5) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. 5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 6. Edellä olevan 8 artiklan 9 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
17) |
Muutetaan 25 artikla seuraavasti:
|
18) |
Muutetaan 26 artikla seuraavasti:
|
19) |
Muutetaan liite IV seuraavasti:
|
2 artikla
Asetuksen (EY) N:o 1072/2009 muuttaminen
Muutetaan asetus (EY) N:o 1072/2009 seuraavasti:
1) |
Muutetaan 1 artiklan 5 kohta seuraavasti:
|
2) |
Muutetaan 4 artikla seuraavasti:
|
3) |
Korvataan 5 artiklan 4 kohta seuraavasti: ”4. Siirretään komissiolle valta antaa 14 b artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan liitettä III sen mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen.” |
4) |
Muutetaan 8 artikla seuraavasti:
|
5) |
Muutetaan 10 artikla seuraavasti
|
6) |
Lisätään artikla seuraavasti: ”10 a artikla Tarkastukset 1. Tässä luvussa säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanon valvonnan tehostamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden alueella sovelletaan johdonmukaista kansallista valvontastrategiaa. Kyseisessä strategiassa on keskityttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/22/EY (*8) 9 artiklassa tarkoitettuihin yrityksiin, joilla on korkea riskiluokitus. 2. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että direktiivin 2006/22/EY 2 artiklassa säädettyihin tarkastuksiin sisältyy tarvittaessa kabotaasiliikenteen tarkastus. 3. Jäsenvaltioiden on tehtävä kabotaasiliikenteeseen kohdistuvia yhteisiä tienvarsitarkastuksia vähintään kaksi kertaa vuodessa. Maantieliikenteen alan sääntöjen täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien kahden tai useamman jäsenvaltion kansallisten viranomaisten on tehtävä tällaisia tarkastuksia samanaikaisesti niin, että jokainen kansallinen viranomainen toimii omalla alueellaan. Jäsenvaltiot voivat yhdistää kyseiset toimet direktiivin 2006/22/EY 5 artiklassa säädettyihin toimiin. Asetuksen (EY) N:o 1071/2009 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyjen kansallisten yhteyspisteiden on yhteisten tienvarsitarkastusten päättymisen jälkeen vaihdettava tietoja havaittujen rikkomusten lukumäärästä ja tyypistä. (*8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, asetusten (EY) N:o 561/2006 ja (EU) N:o 165/2014 ja direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä siltä osin kuin on kyse tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä sekä neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).”" |
7) |
Lisätään artiklat seuraavasti: ”14 a artikla Vastuu Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt lähettäjille, huolitsijoille, hankkijoille ja alihankkijoille II ja III luvun noudattamatta jättämisestä määrättävistä seuraamuksista, jos ne tiesivät tai niiden olisi kaikki asiaankuuluvat seikat huomioon ottaen pitänyt tietää, että niiden tilaamiin kuljetuspalveluihin liittyi tämän asetuksen rikkomista. 14 b artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen 1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset. 2. Siirretään komissiolle 20 päivästä elokuuta 2020 määräämättömäksi ajaksi 4 artiklan 4 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. 3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 4 artiklan 4 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen. 4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (*9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. 5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 6. Edellä olevan 4 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella. |
8) |
Kumotaan 15 artikla. |
9) |
Korvataan 17 artikla seuraavasti: ”17 artikla Raportointi ja uudelleentarkastelu 1. Jäsenvaltioiden on viimeistään joka toisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta ilmoitettava komissiolle niiden liikenteenharjoittajien lukumäärä, joilla kummankin edeltävän kahden vuoden 31 päivänä joulukuuta oli yhteisön liikennelupa, sekä kyseisenä päivänä liikenteessä olleita ajoneuvoja vastaava oikeaksi todistettujen jäljennösten lukumäärä. Kertomuksissa, jotka koskevat 20 päivän toukokuuta 2022 jälkeistä kautta, nämä tiedot on myös eriteltävä sen mukaan, onko kyse maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajista, jotka harjoittavat liikennettä yksinomaan sellaisilla ajoneuvoilla, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, vai muista maanteiden tavaraliikenteen harjoittajista. 2. Jäsenvaltioiden on viimeistään joka toisen vuoden 31 päivänä maaliskuuta ilmoitettava komissiolle kummankin viimeksi kuluneen kahden kalenterivuoden osalta myönnettyjen kuljettajatodistusten lukumäärä sekä kummankin edeltävän kahden vuoden 31 päivänä joulukuuta liikenteessä olleiden kuljettajatodistusten kokonaismäärä. Kertomuksissa, jotka koskevat 20 päivän toukokuuta 2022 jälkeistä kautta, nämä tiedot on myös eriteltävä sen mukaan, onko kyse maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen harjoittajista, jotka harjoittavat liikennettä yksinomaan sellaisilla ajoneuvoilla, joiden sallittu kokonaismassa on enintään 3,5 tonnia, vai muista maanteiden tavaraliikenteen harjoittajista. 3. Jäsenvaltioiden on viimeistään 21 päivänä elokuuta 2022 toimitettava komissiolle 10 a artiklan mukaisesti hyväksytyt kansalliset valvontastrategiansa. Jäsenvaltioiden on viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä maaliskuuta ilmoitettava komissiolle edellisen kalenterivuoden aikana 10 a artiklan mukaisesti suoritetuista täytäntöönpanon valvontatoimista ja niihin mahdollisesti sisältyneiden tarkastusten lukumäärästä. Näiden tietojen on sisällettävä tarkastettujen ajoneuvojen lukumäärä. 4. Komissio laatii kertomuksen unionin maantieliikennemarkkinoiden tilanteesta viimeistään 21 päivänä elokuuta 2024. Kertomuksessa on oltava arviointi markkinatilanteesta, mukaan lukien arvio tarkastusten tehokkuudesta ja alan työehtojen kehityksestä. 5. Komissio arvioi tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2020/1055 (*10) käyttöön otetun 8 artiklan muutosten vaikutusta viimeistään 21 päivänä elokuuta 2023 ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta. 6. Edellä 5 kohdassa tarkoitetun kertomuksen laatimisen jälkeen komissio arvioi tätä asetusta säännöllisesti ja toimittaa arvioinnin tulokset Euroopan parlamentille ja neuvostolle. 7. Edellä 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuihin kertomuksiin liitetään tarvittaessa asiaankuuluvia lainsäädäntöehdotuksia. (*10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2020/1055, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2020, asetusten (EY) N:o 1071/2009, (EY) N:o 1072/2009 ja (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta niiden mukauttamiseksi maantieliikenteen alan kehitykseen (EUVL L 249, 31.7.2020, s. 17).”" |
3 artikla
Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttaminen
Lisätään asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitteeseen kohta seuraavasti:
”15. |
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY (*11) kumoamisesta: 18 artiklan 8 kohta. |
4 artikla
Voimaantulo
Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.
Sitä sovelletaan 21 päivästä helmikuuta 2022.
Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.
Tehty Brysselissä 15 päivänä heinäkuuta 2020.
Euroopan parlamentin puolesta
Puhemies
D.M. SASSOLI
Neuvoston puolesta
Puheenjohtaja
J. KLOECKNER
(1) EUVL C 197, 8.6.2018, s. 38.
(2) EUVL C 176, 23.5.2018, s. 57.
(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 4. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 7. huhtikuuta 2020 (EUVL C 153, 7.5.2020, s. 1). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 9. heinäkuuta 2020 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).
(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51).
(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72).
(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1).
(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/22/EY, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, asetusten (EY) N:o 561/2006 ja (EU) N:o 165/2014 ja direktiivin 2002/15/EY täytäntöönpanoa koskevista vähimmäisedellytyksistä siltä osin kuin on kyse tieliikenteen sosiaalilainsäädännöstä sekä neuvoston direktiivin 88/599/ETY kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 35).
(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).
(9) Neuvoston direktiivi 92/106/ETY, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, tietynlaisia jäsenvaltioiden välisiä tavaroiden yhdistettyjä kuljetuksia koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 368, 17.12.1992, s. 38).
(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1149, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan työviranomaisen perustamisesta, asetusten (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 muuttamisesta ja päätöksen (EU) 2016/344 kumoamisesta (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 21).
(11) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.
(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).