(1)

Eläinterveyttä koskevaa unionin lainsäädäntöä päivitettiin hiljattain antamalla ”eläinterveyssäännöstö”. Kyseisellä asetuksella, joka tuli voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2016 ja jota sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021, kumottiin ja korvattiin noin 40 perussäädöstä. Siinä edellytetään myös monien sellaisten komission delegoitujen asetusten ja täytäntöönpanoasetusten antamista, joilla kumotaan ja korvataan noin 400 eläinterveyttä koskevaa komission säädöstä, jotka olivat jo olemassa ennen eläinterveyssäännöstöllä vahvistettua uutta oikeudellista kehystä.

(2)

Kaupankäynnin edellytykset ovat kehittyneet sen jälkeen, kun ensimmäiset eläinterveyssäännöt annettiin unionin tasolla, ja eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kauppa on lisääntymässä merkittävästi sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Saman ajanjakson aikana tietyt taudit on hävitetty unionista ja muita tauteja on ehkäisty tai torjuttu monissa jäsenvaltioissa unionin eläinterveyspolitiikkojen ja -sääntöjen ansiosta. Uudet taudit ovat kuitenkin monissa yhteyksissä aiheuttaneet uusia haasteita unionin eläinterveystilanteelle, kaupalle ja paikalliselle taloudelle näiden tautien esiintymisalueilla.

(3)

Tässä säädöksessä vahvistetuilla säännöillä täydennetään eläinterveyssäännöstössä jo vahvistettuja sääntöjä. Niiden olisi tarjottava tarvittavat takeet siitä, että unioniin saapuvat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetykset eivät aiheuta pidettäviin ja luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvaa merkittävää eläinterveysriskiä, joka voisi vaarantaa unionin terveystilanteen eläintautien osalta ja jolla olisi haitallisia taloudellisia vaikutuksia asianomaisiin aloihin.

(4)

Eläinterveyssäännöstön 234 artiklassa säädetään, että siihen asti, kun hyväksytään delegoidut säädökset, joissa vahvistetaan eläinterveysvaatimukset tiettyyn lajiin ja luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden osalta, jäsenvaltiot voivat asiaankuuluvien riskien arvioinnin jälkeen soveltaa kansallisia sääntöjä edellyttäen, että ne noudattavat tiettyjä vaatimuksia, jotka vahvistetaan kyseisessä asetuksessa. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia sääntöjä sellaisiin lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumiseen, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(5)

Voimassa olevat eläinterveyssäännöt, jotka on vahvistettu eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevissa aiemmissa komission säädöksissä, ovat osoittautuneet tehokkaiksi, minkä vuoksi näiden voimassa olevien sääntöjen tavoite ja sisältö olisi säilytettävä tässä asetuksessa mutta niitä olisi kuitenkin päivitettävä, jotta voidaan ottaa huomioon parempaa sääntelyä koskevat säännöt, eläinterveyssäännöstössä vahvistettu uusi eläinterveyskehys, uusi tieteellinen tietämys, kansainväliset standardit ja aiempien unionin säädösten soveltamisesta saadut kokemukset.

(6)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lähetysten unioniin saapumista koskevilla eläinterveysvaatimuksilla olisi varmistettava sujuva siirtyminen aiemmissa unioin säädöksissä vahvistetuista vaatimuksista, jotta vältetään tarpeettomat kaupan häiriöt.

(7)

Eläinterveyssäännöstössä vahvistetaan eläimiin tai ihmisiin tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Kyseisen asetuksen V osan 1 luvussa, jossa vahvistetaan eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista koskevat eläinterveysvaatimukset, säädetään erityisesti, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään asetuksessa jo vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia.

(8)

Eläinterveyssäännöstön 229 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on sallittava eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin. Vaatimukset koskevat alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta, alkuperäistä pitopaikkaa, eläinterveysvaatimuksia, jotka lähetysten on täytettävä, sekä eläinterveystodistusta, ilmoituksia tai muita asiakirjoja, joiden täytyisi olla lähetysten mukana.

(9)

Lisäksi eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläinterveysvaatimusten, jotka koskevat eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin kolmansista maista tai alueilta, on oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin kyseisessä asetuksessa ja sen nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset, joita sovelletaan kyseisiin lajeihin ja luokkiin kuuluvien hyödykkeiden siirtoihin unionissa. Jos vaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin asetuksessa vahvistetut vaatimukset, niiden on annettava vastaavat takeet kuin asetuksen IV osassa säädetyt eläinterveysvaatimukset.

(10)

Eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 2 kohdassa säädetään delegoiduista säädöksistä, jotka annetaan kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen täydentämiseksi eläinterveysvaatimuksilla, jotka koskevat eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapumista unioniin kolmansista maista ja alueilta ja näiden hyödykkeiden siirtoja unionissa ja niiden käsittelyä niiden unioniin saapumisen jälkeen, jotta voidaan vähentää niihin mahdollisesti liittyviä riskejä.

(11)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat sallia eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumisen unioniin vain, jos tällaisten lähetysten mukana on eläinterveystodistukset ja ilmoitukset tai muut kyseisen asetuksen nojalla vaaditut asiakirjat. Asetuksen 237 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että eläinterveystodistuksen on todentanut ja allekirjoittanut alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen virkaeläinlääkäri. Tässä yhteydessä eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksia kyseisen asetuksen 237 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetuista eläinterveystodistusta koskevista vaatimuksista, ja vahvistaa säännöt, joissa edellytetään, että tällaisten lähetysten mukana on ilmoitukset tai muut asiakirjat.

(12)

Eläinterveyssäännöstön 239 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä erityissäännöistä ja lisävaatimuksista, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten tietyntyyppisiä unioniin saapumisia, ja säädetään niitä eläinterveysvaatimuksia koskevista poikkeuksista, jotka vahvistetaan asetuksen 229 artiklan 1 kohdassa ja 237 artiklan 1 kohdassa ja täydentävissä säännöissä, jotka vahvistetaan asetuksen 234 artiklan 2 kohdan ja 237 artiklan 4 kohdan nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä.

(13)

Täydentävät säännöt, jotka vahvistetaan tässä asetuksessa eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 2 kohdan ja 239 artiklan 2 kohdan nojalla, liittyvät toisiinsa. Mainitun asetuksen 234 artiklan 2 kohdan mukaan komissio vahvistaa yleiset vaatimukset, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin, kun taas 239 artiklan 2 kohdan mukaan komissio vahvistaa erityissäännöt ja lisävaatimukset, jotka koskevat poikkeuksia näistä yleisistä vaatimuksista.

(14)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklassa vahvistetut eläinterveystodistuksia koskevat vaatimukset ovat osa eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista koskevaa sääntökehystä. Komissiolle kyseisen asetuksen 237 artiklan 4 kohdan mukaisesti siirretty valta myöntää poikkeuksia eläinterveysvaatimuksista kuuluu tähän yleiseen sääntökehykseen.

(15)

Eläinterveyssäännöstössä annetaan jo useita määritelmiä. Niiden lisäksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon myös unionin säädöksissä asiaankuuluvilla elintarvikehygienian ja virallisen valvonnan aloilla säädetyt määritelmät, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (2) säädetyt määritelmät. Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevien eläinterveysvaatimusten vahvistamiseksi on kuitenkin asianmukaista sisällyttää tähän asetukseen erityisiä määritelmiä, mukaan lukien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden tiettyjä luokkia koskevat määritelmät. Näitä määritelmiä tarvitaan selventämään, mitkä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden luokat aiheuttavat eläinterveysriskin ja kuuluvat sen vuoksi unioniin saapumista koskevien eläinterveysvaatimusten soveltamisalaan.

(16)

Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi ja tuoreen lihan aiheuttaman eläinterveysriskin perusteella ’tuoreen lihan’ määritelmään olisi tässä asetuksessa sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I vahvistetut ’tuoreen lihan’, ’jauhelihan’ ja ’raakalihavalmisteiden’ määritelmät.

(17)

Lisäksi ’lihavalmisteiden’ määritelmään olisi tässä asetuksessa sisällytettävä asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetyt ’lihavalmisteiden’, ’käsiteltyjen mahojen’, ’rakkojen’, ’suolten’, ’renderöityjen rasvojen’ ja ’lihauutteiden’ määritelmät. Tämä johtuu siitä, että kaikki nämä hyödykkeet aiheuttavat eläinterveyden kannalta katsottuna saman eläinterveysriskin ja niihin olisi sovellettava samoja riskinvähentämistoimenpiteitä.

(18)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädettyä ’ruhon’ määritelmää olisi mukautettava, jotta voidaan määritellä ’sorkka- ja kavioeläimen ruho’ sen erottamiseksi ’muista eläimenosista’. Tämä johtuu siitä, että nämä kaksi hyödykettä aiheuttavat erilaiset eläinterveysriskit, ja niistä ’muiden eläimenosien’ aiheuttama riski on suurempi.

(19)

Tässä asetuksessa olisi määriteltävä ’kuivatut tai suolatut rakot ja suolet’, ja määritelmässä olisi otettava huomioon Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön sanastoon sisältyvää määritelmää. Määritelmässä olisi selvennettävä, mitkä eläinperäiset tuotteet on katsottava kuivatuiksi tai suolatuiksi rakoiksi ja suoliksi, jolloin niille on tehtävä tässä asetuksessa säädetyt erityiset riskinvähentämiskäsittelyt.

(20)

Eläinterveyssäännöstön 229 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin sallitaan vain, jos kolmannet maat tai alueet, josta tai jolta ne tulevat, on merkitty luetteloon kolmansista maista ja alueista, joista tai joilta kyseiseen lajiin ja luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin on sallittua 230 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti, ja jos lähetykset täyttävät 234 artiklassa ja myöhemmissä delegoiduissa säädöksissä vahvistetut eläinterveysvaatimukset. Tässä asetuksessa olisi annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi varmistaa, että unioniin saapuvat lähetykset täyttävät kyseiset vaatimukset.

(21)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin kolmansista maista tai alueilta sallitaan vain, jos lähetysten mukana on kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama eläinterveystodistus tai ilmoitukset tai muut asiakirjat taikka kaikki nämä asiakirjat. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä, mitkä asiakirjat missäkin tapauksessa vaaditaan, ja annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi varmistaa, että unioniin saapuvat lähetykset ovat tämän yleisen vaatimuksen mukaisia.

(22)

Tietojen, jotka sisällytetään eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten mukana oleviin terveystodistuksiin, ilmoituksiin ja muihin asiakirjoihin, on annettava tarkka kuva siitä, ovatko lähetykset eläinterveyssäännöstössä säädettyjen yleisten vaatimusten ja tässä asetuksessa vahvistettujen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava lähetysten unioniin saapumisesta vastaavien toimijoiden ja sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet, jossa lähetykset saapuvat unioniin, sen osalta, ovatko lähetysten mukana olevat asiakirjat päteviä ja ovatko lähetykset kelvollisia saapumaan unioniin.

(23)

Jotta voidaan ottaa huomioon eläinterveysriskit, kuten tautien itämisajat, ja välttää eläinterveystodistusten väärinkäyttö, on tarpeen vahvistaa näiden todistusten voimassaoloaika mutta pelkästään eläinten ja siitosmunien osalta. Tämä johtuu siitä, että nämä aiheuttavat suuremman eläinterveysriskin kuin eläinperäiset tuotteet, joille on voitu tehdä riskinvähentämistoimenpiteitä, sekä sukusolut ja alkiot, jotka kuljetetaan jäädytettyinä suljetuissa ja sinetöidyissä kuljetuspäällyksissä. Elävien eläinten ja siitosmunien merikuljetukset voivat kuitenkin kestää kauan, minkä vuoksi todistuksen voimassaoloaikaa olisi tässä tapauksessa jatkettava edellyttäen, että on toteutettu tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä.

(24)

Eläinterveysvaatimukset, jotka on täytettävä, ja takeet, jotka kolmansien maiden ja alueiden on annettava, jotta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetykset voivat saapua unioniin, ovat riippuvaisia eläinterveyssäännöstön 5 artiklassa ja liitteessä II luetelluista taudeista ja niiden luokittelusta kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 (3) liitteen mukaisesti. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan luokkien A, B, C, D ja E tautien määritelmät ja todetaan, että asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä sovelletaan kyseisen asetuksen liitteessä tarkoitettuihin luetteloituiin lajeihin ja luetteloitujen lajien ryhmiin.

(25)

Eläinterveyssäännöstön II osan 1 luvussa vahvistetaan taudeista ilmoittamista ja raportointia koskevat säännöt tautien varhaisen havaitsemisen ja tehokkaan torjunnan varmistamiseksi unionissa. Tässä asetuksessa olisi täsmennettävä kolmansissa maissa tai alueilla käytössä olevia ilmoitus- ja raportointijärjestelmiä koskevat yksityiskohdat sen varmistamiseksi, että nämä järjestelmät vastaavat unionissa toteutettuja järjestelmiä, mukaan lukien taudit, jotka olisi ilmoitettava ja raportoitava. Vaikka elävät eläimet, jotka kuuluvat tiettyjen tautien osalta johonkin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetteloituun lajiin, voivat levittää kyseisiä tauteja, kaikki näistä eläimistä saatavat eläinperäiset tuotteet ja sukusolut ja alkiot eivät voi levittää kaikkia näitä tauteja. Tässä asetuksessa olisi täsmennettävä, mitkä ovat huolta aiheuttavat eläintaudit, jotka olisi sen vuoksi ilmoitettava ja raportoitava kunkin sellaisten eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lajin ja luokan osalta, joiden on tarkoitus saapua unioniin.

(26)

Tässä asetuksessa vahvistettujen eläinterveysvaatimusten olisi perustuttava eläinterveysriskeiltä suojaamisen eri tasoihin. Vaatimukset vaihtelevat sen mukaan, liittyvätkö ne alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai alueeseen tai jommankumman vyöhykkeeseen, kyseisen kolmannen maan tai alueen lokeroon vesiviljelyeläinten tapauksessa, eläinten tai eläinperäisten tuotteiden alkuperäiseen pitopaikkaan tai sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaan tai keräysasemaan.

(27)

Tautien seuranta ja jäljitettävyys pitopaikoissa ovat unionin taudintorjuntapolitiikan keskeisiä osatekijöitä. Tämän asetuksen olisi sisällettävä tietyt perusvaatimukset, jotka koskevat jäljitettävyyttä ja eläinterveyskäyntejä unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten ja sellaisten eläinten alkuperäisissä pitopaikoissa, joista unioniin saapuviksi tarkoitetut sukusolut ja alkiot ovat peräisin. Näiden vaatimusten olisi vastattava asetuksessa (EU) 2016/429 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettuja vaatimuksia.

(28)

Lisäksi, jos tietyntyyppinen kolmannessa maassa tai alueella sijaitseva eläinten tai sukusolujen ja alkioiden pitopaikka aiheuttaa erityisen eläinterveysriskin, sen olisi saatava kyseisen kolmannen maan tai alueen toimivaltaiselta viranomaiselta unioniin vientiä varten erityinen hyväksyntä, jossa annetaan vastaavat takeet kuin tiettyjä unionissa olevia pitopaikkoja koskevat takeet, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/429 92–100 artiklassa.

(29)

Unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten ei pitäisi katsoa aiheuttavan eläinterveysriskiä alkuperäpaikkanaan olevassa maassa tai olevalla alueella, eikä niihin pitäisi soveltaa kansallisia hävittämisohjelmia tai muita eläinterveyttä koskeviin huolenaiheisiin perustuvia kansallisia rajoituksia.

(30)

Eläinterveysvaatimusten, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin, on tarjottava tehokas suoja tarttuvien eläintautien unioniin kulkeutumista ja unionissa leviämistä vastaan. Ei pitäisi sallia, että tällaisia lähetyksiä saapuu unioniin kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa niiden lokeroista, joissa tai joilla esiintyy sellaisten tiettyjen luetteloitujen tautien tartuntoja, joiden osalta unionilla on taudista vapaa asema ja jotka sen vuoksi aiheuttavat unionissa vakavan eläinterveysriskin.

(31)

Unionin tehtävänä on arvioida, onko alkuperäpaikkana oleva kolmas maa, alue tai vyöhyke tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokero vapaa tietystä taudista. Unionin tekemän arvioinnin olisi perustuttava kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen toimittamiin taudin seurantaa koskeviin tietoihin, ja arvioinnissa olisi otettava huomioon eläinterveyssäännöstön II osassa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 (4) vahvistetut unionin eläinterveyssäännöt. Tiettyjä tauteja ja olosuhteita koskevia erityisedellytyksiä voidaan vaatia täydentävinä riskinvähentämistoimenpiteinä.

(32)

Sen seikan, että kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke on vapaa tietystä taudista, on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin diagnostisiin testeihin ja diagnoosimenetelmiin, joita käytetään samojen standardien ja menettelyjen mukaisesti kuin unionissa.

(33)

On tarpeen varmistaa, että unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden terveystilanne on alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan, alueen tai vyöhykkeen antamien takeiden mukainen. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, mikä on eläinten pitoajan vähimmäiskesto alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai vyöhykkeellä tai alkuperäisessä pitopaikassa ja kuinka kauan eläinten on vähintään oltava erillään terveystilanteeltaan heikommista hyödykkeistä ennen kuin ne lähetetään unioniin. Määritettäessä pitoajan vähimmäiskestoa olisi otettava huomioon merkityksellisten tautien itämisaika sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden suunniteltu määräpaikka ja käyttö.

(34)

Pitoaikaa ei kuitenkaan tarvita koiria, kissoja ja frettejä varten, koska ne on kaikissa tapauksissa rokotettava raivotautia vastaan, joka on näiden lajien osalta eniten huolta aiheuttava tauti. Tiettyjä pitoaikavaatimuksia ei pitäisi myöskään soveltaa kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin tarkoitettuihin rekisteröityihin hevosiin, jos ne ovat lisätakeiden mukaisia. Tämä poikkeus perustuu siihen oletukseen, että tällaiset hevoset ovat hyvin terveitä.

(35)

Unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden terveystilanne saattaa vaarantua, kun niitä kuljetetaan alkuperäpaikasta unionissa sijaitsevaan saapumispaikkaan, jos ne joutuvat kosketuksiin sellaisten eläinten tai tuotteiden kanssa, jotka eivät täytä samoja vaatimuksia, tai jos ne kuljetetaan sellaisten kolmansien maiden, alueiden tai vyöhykkeiden kautta, joissa tai joilla terveystilanne on heikompi kuin alkuperämaassa tai -alueella tai jommankumman vyöhykkeellä. Sen vuoksi olisi sovellettava tiettyjä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä niiden terveystilanteen säilyttämiseksi.

(36)

Sen varmistamiseksi, että unioniin lähetetään ainoastaan terveitä eläimiä, virkaeläinlääkärin olisi tehtävä lähetyksiin kuuluville eläimille kliininen tarkastus ennen niiden lähettämistä. Tarkastuksen toteuttamisaikataulua olisi mukautettava tiettyjen lajien ja niiden luontaisen riskin suhteen.

(37)

Unioniin saapuviksi tarkoitettuja maaeläimiä, siitosmunia ja vesieläimiä olisi kuljetettava ainoastaan sellaisten kolmansien maiden, alueiden tai vyöhykkeiden kautta ja niitä sisältävät kuormat olisi purettava ainoastaan sellaisissa kolmansissa maissa tai sellaisilla alueilla tai vyöhykkeillä, jotka on luetteloitu samojen lajien ja luokkien eläinten ja siitosmunien unioniin saapumista varten. Kyseisten maiden, alueiden ja vyöhykkeiden sisällyttäminen luetteloon osoittaa, että ne antavat vastaavat eläinterveystakeet kuin alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke.

(38)

Ilma- tai vesialuksella tapahtuvaan maaeläinten ja siitosmunien kuljetukseen voi liittyä odottamattomia tapahtumia, kuten kuljetusvälineen mekaanisia ongelmia, lakkoja lentoasemilla ja satamissa tai odottamattomia viipeitä. Sen vuoksi on asianmukaista säätää poikkeuksista tällaisissa tapauksissa, joissa voidaan antaa takeet. Tämä antaa mahdollisuuden jatkaa maaeläinten ja siitosmunien kuljetuksia unioniin ja samalla varmistaa näiden hyödykkeiden terveystilanne ja estää eläinterveyteen kohdistuvat lisäriskit.

(39)

Koska hevoseläinten kuljetuksissa on normaalia tehdä uudelleenlastauksia ja välilaskuja luetteloimattomissa maissa, nämä olisi sallittava sillä edellytyksellä, että toteutetaan tiettyjä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

(40)

Kuljetusvälineiden puhdistus ja desinfiointi ovat keskeisiä toimia, joilla torjutaan eläintautien leviämisriskiä. Jos kuljetettavien elävien eläinten lähetysten määräpaikkana on unioni, kuljetusvälineen puhdistus ja desinfiointi olisi suoritettava välittömästi ennen eläinten lastaamista unioniin lähetettäviksi.

(41)

Eläinten kokoamiset alkuperäpaikkana olevissa kolmansissa maissa tai olevilla alueilla voivat aiheuttaa lisäriskin unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten terveystilanteelle, koska nämä eläimet sekoittuvat eri alkuperää olevien eläinten kanssa ja joutuvat kosketuksiin niiden kanssa. Sen vuoksi tällaisten kokoamisten lukumäärä ja kesto sekä lajit, joihin niitä voidaan soveltaa, olisi rajoitettava minimiin ja niihin lajeihin, joita varten on luotettavat jäljitettävyysjärjestelmät.

(42)

Yleisten eläinterveysvaatimusten lisäksi on tarpeen vahvistaa erityisvaatimukset, joissa otetaan huomioon tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin eri maaeläinlajeihin ja -luokkiin liittyvät eläinterveysriskit.

(43)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetellaan eläinterveyssäännöstössä määritellyt sorkka- ja kavioeläinlajit, jotka ovat alttiita erilaisille luetteloiduille taudeille. Lisäksi luetteloidut taudit jaetaan samassa asetuksessa eri sorkka- ja kavioeläinlajien osalta eri luokkiin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi selkeästi vahvistettava erityisvaatimukset ja -takeet, jotka koskevat eri sorkka- ja kavioeläinlajien ja -luokkien osalta luetteloituja tauteja.

(44)

Jotta estettäisiin sellaisten luokan A tautien esiintyminen, joista unionin katsotaan olevan vapaa, sorkka- ja kavioeläinten alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta tai jommankumman vyöhykettä koskevana yleisenä vaatimuksena täytyisi olla vastaava vapaus taudista sellaisen ajanjakson ajan, joka takaa, ettei eläinten saapuminen kyseisestä kolmannesta maasta tai kyseiseltä alueelta tai vyöhykkeeltä vaaranna unionin tautivapautta. Lisäksi tässä asetuksessa olisi säädettävä riskinvähentämistoimenpiteistä sellaisten luokan B tautien varalta, joita varten unionilla on pakollisia hävittämisohjelmia mutta joista alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue ei ole täysin vapaa.

(45)

Jos sorkka- ja kavioeläinten lähetysten on tarkoitus saapua jäsenvaltioihin, jotka ovat virallisesti tautivapaita tai joilla on hyväksytty hävittämisohjelma naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia, naudan virusripulia tai Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa varten, kyseisten lähetysten olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät eläimet vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta näiden tautien osalta.

(46)

Jos sorkka- ja kavioeläimet ovat peräisin suljetusta pitopaikasta ja niiden on tarkoitus saapua unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, olisi sovellettava alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta koskevia erityissääntöjä ja eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia. Erityissäännöissä olisi otettava huomioon näiden suljettujen pitopaikkojen erityispiirteet sekä erityisedellytykset, jotka niiden on täytettävä, jotta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ne hyväksyisi.

(47)

Alkuperäinen suljettu pitopaikka saattaa sijaita kolmannessa maassa tai alueella, jota ei ole luetteloitu tiettyjen lajien sorkka- ja kavioeläinten unioniin saapumista varten. Tällöin edellytetään kuitenkin, että kolmannen maan tai alueen kansallinen lainsäädäntö ja eläinlääkintäpalvelut on arvioitu. Lisäksi alkuperäisen pitopaikan olisi täytettävä lisävaatimukset, jotka koskevat tautien seurantaa, eläinlääkinnällistä valvontaa, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä toimintaa. Sen varmistamiseksi, että nämä takeet voidaan antaa, tässä asetuksessa olisi säädettävä erityisedellytyksistä, joiden perusteella kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen hyväksyy tällaiset suljetut pitopaikat. Määräpaikkana olevan jäsenvaltion olisi laadittava luettelo tällaisista suljetuista pitopaikoista sen jälkeen, kun on saatu toivottu tulos riskinarvioinnista, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tehnyt kaikista pitopaikan toimittamista merkityksellisistä tiedoista, jotka koskevat asiaan liittyviä eläinterveysriskejä.

(48)

Siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen unioniin saapumiseen olisi sovellettava erityisiä eläinterveysvaatimuksia, jotta voidaan puuttua näiden eläinten osalta merkittävien luetteloitujen tautien aiheuttamiin erityisriskeihin. Näissä vaatimuksissa olisi otettava huomioon siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen luokka, laji ja käyttötarkoitus, ja niiden olisi tarjottava tehokas suoja unioniin kolmansista maista tai alueilta leviäviä huolta aiheuttavia tauteja vastaan.

(49)

Jotta olisi helpompi käydä kauppaa pieniä siipikarjamääriä sisältävillä lähetyksillä, olisi vahvistettava sellaisia lähetyksiä koskevat erityisvaatimukset ja -poikkeukset, joissa muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen yksilömäärä on alle 20.

(50)

Ottaen huomioon vankeudessa pidettäviin lintuihin liittyvä toiminta ja eläinterveysriskit näiden eläinten lähetysten saapuminen unioniin olisi sallittava vain, jos ne tulevat kyseisten vankeudessa pidettävien lintujen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä pitopaikoista. Vankeudessa pidettäviä lintuja olisi pidettävä karanteenissa niiden saapuessa unioniin, jotta voidaan vahvistaa, ettei niissä ole huolta aiheuttavia tauteja.

(51)

Lisäksi, jos lintujen ja siitosmunien lähetykset on tarkoitettu jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, näiden lähetysten olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät ne vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta kyseisen taudin osalta.

(52)

Pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintyminen on yksi suurimmista huolta aiheuttavista taudeista mehiläisten osalta. Sitä ei yleensä esiinny unionissa, mutta se on levinnyt maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenten aikana ja aiheuttanut vakavia ongelmia mehiläistuotannolle ja saattaa vaikuttaa myös kimalaisiin. Tropilaelaps-punkit (Tropilaelaps spp.) ovat taudinaiheuttajia, joilla saattaa olla tuhoisia vaikutuksia tarhamehiläisiin. Niitä ei myöskään esiinny unionissa. Näitä tauteja vastaan ei ole toistaiseksi saatavissa tehokkaita ja turvallisia hoitokeinoja. Jos ne leviäisivät unioniin saapuvien lähetysten mukana, ne aiheuttaisivat riskin mehiläishoidon kestävyydelle ja laajemminkin ja saattaisivat vaikuttaa maatalouteen ja ympäristöön, jota tarhamehiläisten ja luonnonvaraisten mehiläisten suorittama pölytys hyödyttää.

(53)

Esikotelomätää esiintyy ajoittain unionissa, mutta sitä torjutaan tarhamehiläisten kaupan yhteydessä, kun taas tietyt unionin alueet on tunnustettu vapaiksi Varroa-punkeista ja niitä suojellaan kauppaa koskevilla lisätakeilla, joiden tavoitteena on pitää unionissa sijaitsevat määräpaikat turvallisina. Unionin tason säännöt ovat olleet ja ovat edelleen keskeinen keino vähentää sitä riskiä, että edellä mainittuja taudinaiheuttajia pääsee unioniin tarhamehiläisten ja kimalaisten lähetysten mukana. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava tällaiset säännöt.

(54)

Ainoastaan erillisissä kuningatarhäkeissä olevat tarhamehiläiskuningattaret, joiden mukana ei ole sikiötä mutta on pieni määrä seuramehiläisiä, voidaan tarkastaa helposti pienten pesäkuoriaisten tai Tropilaelaps-punkkien esiintymisen varalta, minkä vuoksi tarhamehiläisten saapuminen unioniin olisi rajoitettava tällaisiin lähetyksiin.

(55)

Tarhamehiläisyhdyskuntia, joita tuotetaan ja kasvatetaan ympäristöstään eristetyissä tuotantolaitoksissa, myydään usein puutarha-alalle. Ottaen huomioon yhdyskuntien toimittamisessa yleisesti käytetyt tilat, menettelyt ja suljetut kuljetuspäällykset, kimalaisten (Bombus spp.) saapuminen unioniin olisi sallittava ainoastaan sellaisten yhdyskuntien osalta, jotka tuotetaan, kasvatetaan ja pakataan yksinomaan valvotuissa ympäristöolosuhteissa tuotantolaitoksissa ja jotka voidaan tarkastaa sen varmistamiseksi, ettei niissä ole pieniä pesäkuoriaisia.

(56)

Koska raivotauti saattaa vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin, se on unionissa eniten huolta aiheuttava luetteloitu koiriin, kissoihin ja fretteihin vaikuttava tauti. Sen vuoksi jäsenvaltioita vaaditaan toteuttamaan pakollinen hävittämisohjelma raivotautitartuntaa vastaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 mukaisesti. Jotta raivotautia ei pääsisi mitenkään unioniin, vaatimuksena täytyisi olla, että kaikkiin unioniin saapuviin koirien, kissojen ja frettien lähetyksiin kuuluvat eläimet on rokotettu, ottaen huomioon olemassa olevien raivotautirokotteiden saatavuus ja tehokkuus.

(57)

Koirien, joiden on tarkoitus saapua sellaiseen jäsenvaltioon, jolla on taudista vapaa asema Echinococcus multilocularis -loisen osalta tai hyväksytty hävittämisohjelma sitä varten, olisi täytettävä lisävaatimukset taudista vapaan aseman suojaamiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Tältä osin koirille olisi annettava ennaltaehkäisevä käsittely ennen niiden saapumista unioniin. Jos koirat, kissat ja fretit on tarkoitettu unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, olisi kuitenkin sovellettava raivotautia ja Echinococcus multilocularis -loisen esiintymistä koskevia erityissääntöjä ja eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia ottaen huomioon tällaisten pitopaikkojen toiminnan erityispiirteet ja erityisolosuhteet, joissa eläimiä niissä pidetään.

(58)

Sukusoluihin ja alkioihin voi liittyä merkittävä eläintautien leviämisriski. Tämä koskee erityisesti siemennestettä, mutta vähemmässä määrin myös munasoluja ja alkioita. Koska niiden keräämisessä tai tuottamisessa käytetään rajallista määrää luovuttajia mutta niitä käytetään laajalti koko eläinkannassa, ne voivat toimia tautien lähteenä monille eläimille, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti tai jos niiden terveystilannetta ei luokitella oikein. Tällaisia tapauksia on esiintynyt aiemmin, ja niistä on aiheutunut huomattavia taloudellisia menetyksiä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden saapumista unioniin.

(59)

Sorkka- ja kavioeläinten sukusolujen ja alkioiden unioniin saapumista koskevien vaatimusten olisi perustuttava elävien eläinten unioniin saapumista koskeviin vaatimuksiin.

(60)

Sellaisia sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevien erityisvaatimusten, joissa kerätään, tuotetaan, käsitellään ja varastoidaan sorkka- ja kavioeläinten sukusoluja ja alkioita, jotka ovat kelvollisia saapumaan unioniin, olisi vastattava unionin sisäisiä siirtoja koskevia vaatimuksia. Samaa lähestymistapaa sovelletaan sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskeviin vaatimuksiin.

(61)

Koska sukusoluja ja alkioita on siirrettävä kolmansissa maissa sijaitsevista suljetuista pitopaikoista unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin, tässä asetuksessa olisi vahvistettava erityiset jäljitettävyys- ja eläinterveysvaatimukset niiden unioniin saapumista varten.

(62)

Siitosmunien unioniin saapumista koskevissa eläinterveysvaatimuksissa olisi puututtava sellaisiin luetteloituihin tauteihin liittyviin riskeihin, joita voi kulkeutua unioniin eri siitosmunaluokkien mukana. Sen vuoksi näiden vaatimusten olisi vastattava kyseisten lintulajien tai -luokkien unioniin saapumista koskevia vaatimuksia.

(63)

Jos siipikarjan siitosmunien on tarkoitus saapua jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, munien olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät ne vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta.

(64)

Eläinperäiset tuotteet voivat levittää taudinaiheuttajia eläimiin ja tuotteisiin. Tuoreisiin ja raakoihin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy luonnollisesti suurempi eläinterveysriski kuin jalostettuihin ja käsiteltyihin eläinperäisiin tuotteisiin. Sen vuoksi tuoreen lihan, raakamaidon, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta koskevien eläinterveysvaatimusten pitäisi olla tiukempia kuin lihavalmisteita ja maitotuotteita koskevien vaatimusten. Näitä käsiteltyjä tuotteita on kuitenkin käsiteltävä tehokkaalla tavalla, jotta voidaan vähentää niiden aiheuttamaa riskiä tuotteen alkuperälajin ja alkuperäpaikkana olevan maan tai alueen mukaan.

(65)

Riskinvähentämiskäsittelyt, joita sovelletaan sellaisilta rajoitusvyöhykkeiltä peräisin oleviin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka on perustettu, kun unionissa on vahvistettu esiintyvän luokan A tauteja, vahvistetaan saatavilla olevan tieteellisen tietämyksen ja aiemman lainsäädännön soveltamisesta saatujen kokemusten pohjalta komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 (5). Sen vuoksi samoja riskinvähentämiskäsittelyjä olisi sovellettava kolmansista maista, alueilta tai niiden vyöhykkeiltä peräisin oleviin tuotteisiin, jotka aiheuttavat vastaavan eläinterveysriskin.

(66)

Unioniin saapuvaan tuoreeseen lihaan liittyviä riskejä olisi vähennettävä vaatimuksilla, jotka koskevat alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tautivapautta, sekä eläintauteja koskevilla vaatimuksilla, joita sovelletaan niihin eläviin eläimiin, joista liha saadaan, ja vaatimuksilla, jotka koskevat pidettävien eläinten lähettämistä teurastettaviksi, teurastus- ja lopettamistoimia sekä käsittely- ja valmistustoimia.

(67)

Maaeläinten tuoretta lihaa voidaan saada pidettävistä eläimistä, mukaan lukien asetuksessa (EY) N:o 853/2004 määritelty tarhattu riista, ja luonnonvaraisista eläimistä. Unionissa edellytetään kuitenkin, että liha, joka saadaan tuotantoeläiminä pidettävistä eläimistä, erityisesti lajeihin Bos taurus, Capra hirchus, Ovis aries ja Sus scrofa kuuluvista eläimistä, saadaan teurastamosta. Sen vuoksi on riittävien ja vastaavien takeiden antamiseksi asianmukaista, ettei näitä lajeja ole mahdollista luokitella tarhatuksi riistaksi tai luonnonvaraisiksi eläimiksi, jos unioniin saapuvaksi tarkoitettu liha on niistä peräisin.

(68)

Jos kolmannessa maassa tai alueella esiintyy merkityksellisen eläintaudin taudinpurkaus, pidettävien eläinten teurastuspäivä ja -paikka tai luonnonvaraisten eläinten tai tarhatun riistan lopettamispäivä ovat olennaisen tärkeitä kyseisiin eläimiin ja niistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin mahdollisesti liittyvien eläinterveysriskien määrittämiseksi. Sen vuoksi on vahvistettava teurastus- tai lopettamispäivä sen varmistamiseksi, että eläimet on teurastettu tai lopetettu aikana, jona ei ole esiintynyt taudinpurkauksia ja jona kolmas maa tai alue on luetteloitu sellaisena maana tai alueena, jolla on lupa tuoda tuoretta lihaa unioniin.

(69)

Eläinperäisten tuotteiden käsittelyn olisi oltava tyypiltään tuotetta valmistavan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen aiheuttaman riskin mukainen. Sellaisten jalostettujen eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin, joille on tehty käsittelyjä, joiden ei ole osoitettu poistavan tehokkaasti kyseisen eläinperäisen tuotteen luokan osalta huolta aiheuttaviin luetteloituihin tauteihin liittyviä riskejä, olisi sallittava ainoastaan kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä, jotka antavat kaikki takeet siitä, että ne ovat vapaita kyseisistä taudeista. Jos kolmannet maat tai alueet tai niiden vyöhykkeet eivät anna kaikkia näitä takeita, eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin näistä maista tai näiltä alueilta tai vyöhykkeiltä olisi sallittava vain, jos tuotteille on tehty erityiskäsittely.

(70)

Joissakin tapauksissa kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke hankkii lihavalmisteiden tuotantoa varten raakalihaa kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu kyseisestä lajista tuotettujen lihavalmisteiden unioniin saapumista varten sillä edellytyksellä, että valmisteille tehdään erityiskäsittely. Tällaisissa tapauksissa lihavalmisteelle olisi aina tehtävä kaikkein ankarin erityiskäsittely kaikkien mahdollisten eläinterveysriskien vähentämiseksi.

(71)

Jos kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä on esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkaus, tällaisesta maasta tai tällaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevaa siipikarjanlihaa sisältäville lihavalmisteille olisi tehtävä käsittely, jolla vähennetään tehokkaasti riskiä kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu lihavalmisteiden unioniin saapumista varten. Tällä tavoin kaupan voidaan antaa jatkua ennen torjuntatoimenpiteiden, kuten aluejaon, toteuttamista. Riskinvähentämiskäsittely välittömästi taudinpurkauksen jälkeen vähentää eläinterveysriskejä ja samalla myös kauppaan kohdistuvia vaikutuksia.

(72)

Jos lihavalmisteita tuotetaan eri lajeista saatavasta tuoreesta lihasta, käsittelyllä olisi poistettava mahdolliset eläinterveysriskit. Sen vuoksi, jos käsittely tehdään ennen sekoittamista, erityyppiselle tuoreelle lihalle olisi tehtävä sille lajille määrätty käsittely, josta tuore liha on saatu. Jos käsittely kuitenkin tehdään sekoittamisen jälkeen, lopulliselle lihavalmisteelle olisi tehtävä sama käsittely, joka on määrätty sille tuoreen lihan ainesosalle, johon liittyy suurin eläinterveysriski.

(73)

Käsittelyjä, joilla vähennetään kuivattuihin tai suolattuihin rakkoihin ja suoliin liittyviä eläinterveysriskejä, olisi tarkistettava ja päivitettävä ottaen huomioon päätelmät ja suositukset, jotka on annettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, alaisen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan (6) arvioiman uusimman tieteellisen näytön perusteella.

(74)

Raakamaidon, maitotuotteiden, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden unioniin saapumista koskevat edellytykset perustuvat näistä tuotteista aiheutuviin eläinterveysriskeihin. Riskit liittyvät alkuperäpaikkana olevaan maahan tai alueeseen tai jommankumman vyöhykkeeseen sekä eläinlajeihin, joista tuotteet on saatu. Kaksi maidon ja ternimaidon osalta huolta herättävää tautia ovat suu- ja sorkkatauti ja karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta, minkä vuoksi raakamaitoa ja ternimaitoa olisi tuotava pelkästään kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä, jotka ovat vapaita näistä taudeista. Myös ternimaitotuotteiden olisi oltava peräisin ainoastaan tällaisista maista tai tällaisilta alueilta tai vyöhykkeiltä, koska ei ole olemassa tiedepohjaisia riskinvähentämiskäsittelyjä, joilla varmistettaisiin taudinaiheuttajien tuhoutuminen tässä tuoteluokassa.

(75)

Lajeista Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius saatavaan maitoon liittyvää suu- ja sorkkatautiriskiä voidaan vähentää erityisillä tunnetuilla riskinvähentämiskäsittelyillä. Tiettyjen käsittelyjen osalta ei kuitenkaan voida varmistaa, että ne tehoaisivat muista eläinlajeista kuin lajeista Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius saataviin maitotuotteisiin, minkä vuoksi näille tuotteille olisi tehtävä kaikkein ankarin riskinvähentämiskäsittely.

(76)

Eläinperäisten tuotteiden käsittelyt olisi aina tehtävä alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu näiden tuotteiden unioniin saapumista varten.

(77)

Luetteloitujen lajien vesieläimiä kuljetetaan joskus meritse aluksilla, mukaan lukien sumppualukset, jotka voivat vaihtaa vettä matkan aikana. Tällaisissa tapauksissa eläinten mukana pitäisi olla terveystodistuksen lisäksi aluksen päällikön allekirjoittama ilmoitus, jossa annetaan tarkat tiedot lähtö- ja määräsatamista ja muista satamista, joissa on käyty matkan aikana. Ilmoituksessa olisi vahvistettava, että aluksella olevat luetteloitujen lajien eläimet eivät ole altistuneet olosuhteille, jotka olisivat voineet muuttaa niiden terveystilannetta lopulliseen määräpaikkaan suuntautuneen matkan aikana.

(78)

Vesieläimet voivat saapua unioniin monia eri tarkoituksia varten. Elävien eläinten siirtoihin liittyvän tautiriskin vuoksi tällaisia unioniin saapuvia ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimiä olisi käsiteltävä samalla tavalla kuin jos ne saapuisivat unioniin muita tarkoituksia, kuten viljelyä tai luontoon vapauttamista varten. Muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy pienempi riski kuin vesieläimiin, minkä vuoksi toimenpiteet, jotka toteutetaan tällaisten jatkojalostusta varten unioniin saapuvien tuotteiden osalta, ovat vähemmän tiukkoja kuin eläviin eläimiin sovellettavat toimenpiteet.

(79)

Vesieläinten vapauttaminen luonnonvesiin on hyvin riskialtista, jos vesieläimet ovat saaneet jonkin luetteloidun taudin tartunnan. Sen vuoksi olisi alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen tai lokeron oltava vapaa erityisesti luokan A ja B taudeista, jos vesieläimet aiotaan vapauttaa unionissa luonnonvesiin. Lisäksi sellaisten unioniin tuotavien vesieläinten, jotka on tarkoitus vapauttaa luonnonvesiin, olisi kaikissa tapauksissa oltava peräisin kolmannesta maasta, alueelta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, jonka on vahvistettu olevan vapaa luokan C taudista, eli myös siinä tapauksessa, että määräpaikkana oleva jäsenvaltio, vyöhyke tai lokero ei ole vapaa kyseisestä taudista.

(80)

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa eläinterveyssäännöstön 226 artiklan nojalla kansallisia toimenpiteitä vesieläinten tautien osalta muiden kuin luetteloitujen tautien vaikutusten rajoittamiseksi omalla alueellaan. Tällaisissa tapauksissa on sellaisille taudeille alttiiden lajien lähetysten, joihin näitä kansallisia toimenpiteitä sovelletaan, myös oltava peräisin kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä tai lokeroista, jotka ovat vapaita kyseisistä taudeista.

(81)

Eläinterveyssäännöstön 226 artikla ilmentää samaa tarkoitusta kuin neuvoston direktiivin 2006/88/EY (7) 43 artikla, koska siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa kansallisia toimenpiteitä luetteloimattomien tautien torjumiseksi. Sen vuoksi on aiheellista tunnustaa edelleen luettelo taudeista ja asianomaisista lajeista, joiden osalta kyseiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Nämä yksityiskohdat olisi vahvistettava tässä asetuksessa.

(82)

Unionissa sovelletaan tiettyjä sääntöjä, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä. Se, voidaanko pitopaikka rekisteröidä vai pitäisikö se hyväksyä, riippuu pitopaikan aiheuttamasta taudin tartunta- tai leviämisriskistä. Sen vuoksi on tärkeää, että vesiviljelyeläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä tai lokerossa sijaitsevista vesiviljelypitopaikoista, ovat peräisin vesiviljelypitopaikoista, jotka arvioidaan samalla tavalla. Tässä yhteydessä tällaisten pitopaikkojen olisi noudatettava rekisteröinti- tai hyväksymisvaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tällaisille laitoksille unionissa asetetut vaatimukset.

(83)

Kaikissa tilanteissa ei ole pakollista soveltaa vaatimusta, jonka mukaan luetteloitujen lajien vesieläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden on oltava peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on vapaa taudeista. Muunlaista alkuperää olevien vesieläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden saapumista unioniin voidaan helpottaa toteuttamalla tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä. On hyväksyttävää soveltaa tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä luetteloitujen lajien vesieläimiin ja toisia, vähemmän ankaria riskinvähentämistoimenpiteitä muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin, koska jälkimmäisten siirtoihin liittyy pienempi riski.

(84)

Vesieläimiin sovellettaviin riskinvähentämistoimenpiteisiin kuuluu se, että vesieläimet lähetetään vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen, suljettuun pitopaikkaan tai hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan niiden saavuttua unioniin. Joitakin muita riskinvähentämistoimenpiteitä sovelletaan ennen jalostusta sellaisiin luetteloitujen lajien nilviäisiin ja äyriäisiin, jotka saapuvat unioniin elävinä ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti mutta joihin liittyvä riski voidaan hyväksyä sen perusteella, miten ne on käsitelty tai pakattu ennen lähettämistä, tai siitä syystä, ettei niitä ole tarkoitus varastoida unionissa.

(85)

On mahdollista poiketa vaatimuksista, joiden mukaan muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien tiettyjen eläinperäisten tuotteiden on oltava peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on vapaa merkityksellisistä luetteloiduista taudeista. Riskinvähentämistoimenpiteinä, jotka mahdollistavat tällaisen kaupan, voi olla eläinperäisten tuotteiden lähettäminen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen unionissa jatkokäsittelyä varten tai sen varmistaminen, että eläinperäiset tuotteet koostuvat kaloista, jotka on teurastettu ja joista on poistettu sisälmykset ennen niiden lähettämistä unioniin. Kummassakin tapauksessa eläinperäisten tuotteiden aiheuttaman riskin arvioidaan olevan mitätön.

(86)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 vahvistetaan luettelo vesieläinlajeista ja vesieläinlajiryhmistä, jotka aiheuttavat huomattavan leviämisriskin eläinterveyssäännöstön 5 artiklassa ja liitteessä II luetteloitujen tautien osalta. Luettelossa on myös tartunnanlevittäjälajeista laadittu luettelo, joka esitetään kyseisen asetuksen liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4. Monet näistä lajeista eivät kuitenkaan toimi tartunnanlevittäjinä kaikissa olosuhteissa. Yksityiskohtaiset tiedot siirtoihin liittyvistä olosuhteista, joissa kyseisiä lajeja pidetään luetteloitujen tautien tartunnanlevittäjiä, esitetään tämän asetuksen liitteessä XXX. Luetteloitujen lajien vesieläimet eivät kuulu tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaan olosuhteissa, joissa ne eivät täytä tartunnanlevittäjille vahvistettuja kriteerejä. Ottaen lisäksi huomioon, että muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy pienempi riski, tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat tällaisia tuotteita, ei sovelleta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuihin lajeihin.

(87)

Kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia ja käsittelyvaatimuksia, jotka koskevat luetteloitujen lajien vesieläimiä sekä eläinperäisiä tuotteita, jotka saadaan luetteloituihin lajeihin kuuluvista muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä, olisi sovellettava myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuihin lajeihin, joiden osalta jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä eläinterveyssäännöstön 226 artiklan nojalla. Vastaavasti kyseisiä poikkeuksia ja käsittelyvaatimuksia olisi sovellettava myös tiettyihin taudeille alttiisiin lajeihin.

(88)

On tärkeää, että luetteloitujen lajien vesieläimiä ja niiden kuljetusvettä käsitellään asianmukaisesti unioniin saapumisen jälkeen sen varmistamiseksi, etteivät ne aiheuta tautiriskiä. Asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu varmistaa, että eläimet kuljetetaan suoraan määräpaikkaan eikä niitä vapauteta tai upoteta muulla tavoin unionin luonnonvesiin, joissa ne voisivat aiheuttaa tautiriskin.

(89)

Tietyissä tapauksissa määräpaikan toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia tällaisten eläinten vapauttamisen luonnonvesiin. Kaikissa tällaisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, ettei vapauttaminen tai upottaminen vaaranna vapauttamispaikan terveystilannetta. Vaikka eläimet vapautettaisiinkin vesiin, jotka eivät ole vapaita tietystä luokan C taudista, vapautettavien eläinten olisi kuitenkin oltava tautivapaita sen varmistamiseksi, että unionin luonnonvesien luonnonvaraisten populaatioiden yleinen terveystilanne on mahdollisimman hyvä.

(90)

Eläinterveysriskin osalta kaikki unionin kautta kulkevat siirrot olisi katsottava unioniin saapuviksi siirroiksi, koska niihin liittyy samantasoinen riski. Kauttakulkuna tapahtuvien siirtojen olisi sen vuoksi täytettävä kaikki asiaankuuluvat unioniin saapumista koskevat vaatimukset. Olisi kuitenkin vahvistettava kauttakulkua koskevat poikkeukset ja erityissäännöt, joihin sovelletaan alkuperäpaikkaan liittyviä erityisiä riskinvähentämisedellytyksiä. Poikkeuksilla ja erityissäännöillä pyritään kattamaan tilanteet, joissa unioni ei ole eläinten ja niistä saatavien tuotteiden lopullinen määräpaikka, ja ottamaan huomioon maantieteelliset rajoitukset ja geopoliittiset tekijät.

(91)

Lisäksi olisi vahvistettava poikkeuksia ja erityissääntöjä, jotka koskevat eläinlähetysten ja eläimistä saatavien tuotteiden kuljettamista jäsenvaltioiden välisen kolmannen maan tai alueen kautta. Näin pyritään kattamaan tilanteet, joissa jokin jäsenvaltio vaatii tämäntyyppistä saapumista unioniin.

(92)

Joissakin tapauksissa kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset epäävät unionista peräisin olevien hyödykkeiden pääsyn maansa tai alueensa rajalla tehtyjen tarkastusten jälkeen. Jotta tällaiset hyödykkeet voitaisiin palauttaa sillä perusteella, että ne on tuotettu unionin eläinterveyslainsäädännön mukaisesti, tätä varten olisi annettava erityissääntöjä eläinterveyssäännöstön 239 artiklan nojalla.

(93)

Erityissääntöjä tarvitaan myös sellaisten rekisteröityjen hevosten palauttamiseksi unioniin, jotka on viety väliaikaisesti kolmansiin maihin kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin osallistumista varten.

(94)

Jotta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevaa unionin lainsäädäntöä sovellettaisiin yhdenmukaisesti ja jotta varmistettaisiin lainsäädännön selkeys ja avoimuus, tällä asetuksella olisi kumottava komission asetus (EU) N:o 206/2010 (8), komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 139/2013 (9), komission asetus (EU) N:o 605/2010 (10), komission asetus (EY) N:o 798/2008 (11), komission päätös 2007/777/EY (12), komission asetus (EY) N:o 119/2009 (13), komission asetus (EU) N:o 28/2012 (14) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/759 (15).

(95)

Tämä asetuksen sisältämät säännöt liittyvät 21 päivästä huhtikuuta 2021 sovellettavan eläinterveyssäännöstön sääntöihin ja täydentävät niitä. Sen vuoksi ja eläinterveyttä koskevan uuden oikeudellisen kehyksen soveltamisen helpottamiseksi myös tätä asetusta olisi sovellettava 21 päivästä huhtikuuta 2021,