(1)

Energiaköyhyydellä tarkoitetaan tilannetta, jossa kotitaloudet eivät voi saada olennaisia energiapalveluja. Vuonna 2018 lähes 34 miljoonalla eurooppalaisella ei ollut varaa pitää kotiaan riittävän lämpimänä (2), joten energiaköyhyys on merkittävä haaste EU:lle.

(2)

Kuten lainsäädäntövallan käyttäjät ovat todenneet, riittävä lämmitys, jäähdytys, valaistus ja sähkölaitteiden käyttöön tarvittava energia ovat peruspalveluja, joilla voidaan taata kohtuullinen elintaso ja terveys. Energiapalvelujen saatavuus on olennaisen tärkeää sosiaalisen osallisuuden kannalta. Energiaköyhyyden torjuminen voi näin ollen tuoda monia hyötyjä muun muassa pienentämällä terveydenhuoltomenoja, vähentämällä ilmansaasteita (kun tarkoitukseen soveltumattomat lämmityslähteet korvataan), parantamalla mukavuutta ja hyvinvointia sekä lisäämällä kotitalouksien käyttöön jääviä varoja. Yhdessä nämä hyödyt lisäisivät suoraan talouskasvua ja vaurautta Euroopan unionissa.

(3)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa, josta Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat yhteisen julistuksen 17 päivänä marraskuuta 2017, energia mainitaan yhtenä peruspalveluna, johon jokaisella on oikeus. Tällaisten palvelujen saatavuutta varten on tarjottava tukea sitä tarvitseville (3).

(4)

Oikeudenmukainen siirtyminen ilmastoneutraaliin unioniin vuoteen 2050 mennessä on keskeisessä asemassa komission joulukuussa 2019 ehdottamassa Euroopan vihreän kehityksen ohjelmassa (4). Vihreän kehityksen ohjelman keskiössä on merkittävä rakennusten kunnostamiseen kannustava aloite (5). Sen tarkoituksena on edistää yksityisten ja julkisten rakennusten peruskorjausta ja siten vähentää päästöjä, tukea elpymistä ja torjua energiaköyhyyttä. Rakennusten peruskorjaus auttaa vauhdittamaan ilmastonmuutoksen hillitsemiseen tähtääviä EU:n toimia. Tästä syystä on pidetty tärkeänä, että kunnostamiseen kannustava aloite ja tämä suositus hyväksytään yhdessä, jotta ne vahvistaisivat toinen toistaan toimissa, joilla pyritään puuttumaan energiaköyhyyteen ja energiatehokkuudeltaan heikoimpien rakennusten muodostamaan ongelmaan.

(5)

Energiaköyhyys on keskeinen käsite ”Puhdasta energiaa kaikille eurooppalaisille” ‐säädöspaketissa, jonka tarkoituksena on helpottaa oikeudenmukaista energiasiirtymää. Energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (6), jäljempänä ’hallintoasetus’, ja uudelleenlaaditun sähködirektiivin mukaan komission on annettava suuntaa-antavia ohjeita energiaköyhyyden mittaamiseen käytettävistä asianmukaisista indikaattoreista (7) sekä siitä, miten ”merkittävä määrä energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia” määritellään (8). Energiaköyhyydelle ei ole olemassa vakiomuotoista määritelmää, minkä vuoksi jäsenvaltiot voivat kehittää omia arviointiperusteitaan oman kansallisen tilanteensa mukaisesti. Äskettäin hyväksytty säädöspaketti tarjoaa kuitenkin hyödyllisiä yleisiä periaatteita ja näkemyksiä energiaköyhyyden mahdollisista syistä ja seurauksista. Siinä korostetaan myös, että ongelman ratkaisemiseksi tarvitaan politiikkoja, jotka liittyvät erityisesti kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiin ja pitkän aikavälin peruskorjausstrategioihin (9).

(6)

Jäsenvaltioiden on arvioitava energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä kansallisissa energia- ja ilmastosuunnitelmissaan. Jos jäsenvaltio toteaa, että energiaköyhyydessä olevia kotitalouksia on merkittävä määrä, sen on määriteltävä suunnitelmassaan kansallinen tavoite sekä politiikat ja toimenpiteet energiaköyhyyden vähentämiseksi. Komissio on julkaissut energiaunionin tilaa koskevan viidennen kertomuksen yhteydessä komission yksiköiden valmisteluasiakirjat, joissa esitetään arviointi kunkin yksittäisen jäsenvaltion lopullisesta kansallisesta energia- ja ilmastosuunnitelmasta. Valmisteluasiakirjoissa arvioidaan myös sitä, kuinka lopullisissa suunnitelmissa on noudatettu komission vuonna 2019 antamia asiaan liittyviä suosituksia, myös energiaköyhyyden osalta, ja annetaan ohjeita kansallisten energia- ja ilmastosuunnitelmien toteuttamisesta.

(7)

Uudelleenlaaditussa sähködirektiivissä edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat asianmukaisia toimenpiteitä energiaköyhyyteen puuttumiseksi aina kun sitä ilmenee, mukaan lukien toimenpiteet, joilla puututaan köyhyyteen laajemmin tarkasteltuna. Jäsenvaltioiden on myös suojeltava heikossa asemassa olevia asiakkaita, erityisesti syrjäseuduilla asuvia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/73/EY (10) sisältyy samankaltaisia säännöksiä.

(8)

Uuden lainsäädäntökehyksen uutuutena on se, että energiaköyhyydessä elävien kotitalouksien määrä on määritettävä. Uudelleenlaaditun sähködirektiivin 29 artiklassa viitataan jäsenvaltioiden velvollisuuteen arvioida energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrä ja todetaan, että niiden on määritettävä ja julkaistava tämän arvioinnin perusteet. Jos tällaisia kotitalouksia on merkittävä määrä, jäsenvaltioiden on sisällytettävä kansallisiin energia- ja ilmastosuunnitelmiinsa ohjeellinen tavoite energiaköyhyyden vähentämiseksi, esitettävä aikataulu ja hahmoteltava asiaan liittyvät politiikat. Niiden on tämän jälkeen raportoitava komissiolle hallintoasetuksen mukaisesti edistymisestään energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien määrän vähentämistä koskevan tavoitteen saavuttamisessa.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston energiatehokkuusdirektiivissä 2012/27/EU (11), sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä (EU) 2018/2002 (12), edellytetään, että jäsenvaltioiden on energiatehokkuusvelvoitteidensa yhteydessä otettava huomioon tarve vähentää energiaköyhyyttä. Direktiivin 7 artiklan 11 kohdassa edellytetään, että siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista, osa energiatehokkuustoimenpiteistä kohdistetaan ensisijaisesti heikossa asemassa oleviin kotitalouksiin, myös niihin, jotka kärsivät energiaköyhyydestä (13). Hallintoasetukseen sisältyy myös samankaltaisia velvoitteita,

(10)

Rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin tarkistetun version (EU) 2018/844 mukaan jäsenvaltioiden on hahmoteltava asiaankuuluvat kansalliset toimenpiteet energiaköyhyyden lieventämiseksi osana pitkän aikavälin peruskorjausstrategioitaan, joilla tuetaan asuinrakennusten ja muiden kuin asuinrakennusten kansallisen kannan peruskorjaamista (14).

(11)

EU:n lainsäädäntökehykseen sisältyy myös suojatoimia, joilla varmistetaan, että energiaköyhyyden torjumiseksi toteutetut toimenpiteet eivät estä markkinoiden avaamista tai toimintaa. Oikeudenmukaisen siirtymän kannalta on olennaisen tärkeää, että vähittäismarkkinat toimivat moitteettomasti. Näistä suojatoimista säädetään uudelleenlaaditun sähködirektiivin 28 artiklassa, ja ne on otettu käyttöön pääasiassa mainitun direktiivin 5 artiklan 5 kohdalla.

(12)

Periaatetta vahvistetaan uudelleenlaaditun sähködirektiivin 27 artiklassa, jossa jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että kaikilla kotitalousasiakkailla ja jäsenvaltioiden harkinnan mukaan myös pienillä yrityksillä on niiden alueella oikeus saada yleispalvelua eli määrätynlaatuisia sähköntoimituksia kohtuullisin, helposti ja selkeästi verrattavin sekä avoimin ja syrjimättömin hinnoin. Yleispalvelun varmistamista varten jäsenvaltiot voivat nimetä toimituksista viime kädessä vastaavan tahon.

(13)

Kuten uudelleenlaaditun sähködirektiivin johdanto-osan 59 kappaleessa todetaan, energiaköyhyys johtuu pienten tulojen, suurten energiamenojen ja asuntojen heikon energiatehokkuuden yhdistelmästä. Ongelman ratkaisemista vaikeuttavat energian epävakaiden markkinahintojen ja heikon energiatehokkuuden, erityisesti rakennusten energiatehokkuuden, vaikutukset yhdistettynä moniin yleisiin köyhyyteen liittyviin sosioekonomisiin tekijöihin ja asuntojen hallintaoikeusjärjestelmistä johtuviin ongelmiin.

(14)

Vuonna 2018 EU:ssa yksityisissä kotitalouksissa asuvista ihmisistä 6,8 prosenttia (30,3 miljoonaa henkilöä (15)) ei kyennyt maksamaan ajoissa sähkö- kaasu- tai vesilaskujaan, jolloin vaarana oli toimitusten katkaiseminen. Samaan aikaan 7,3 prosenttia EU:n väestöstä (37,4 miljoonaa henkilöä) koki, että heidän asuntonsa sisälämpötila oli epämukava.

(15)

Covid-19-kriisi on tuonut korostetusti esiin, että energiaköyhyyteen on puututtava kiireellisesti, jos halutaan luoda sosiaalinen Eurooppa, joka vastaa kaikkien asukkaiden tarpeisiin. Jäsenvaltioien energiaköyhyystasot korostuvat, kun entistä useammilla eurooppalaisilla voi olla vaikeuksia ostaa tarvitsemaansa energiaa, erityisesti työttömyyden kasvaessa. Tätä taustaa vasten on ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan vihreän kehityksen ohjelman välitavoitteet saavutetaan Euroopan kansantalouksiin tällä hetkellä kohdistuvista ennennäkemättömistä häiriöistä huolimatta.

(16)

Next Generation EU -elvytyspaketissa (16) esitettiin ohjeet, joiden avulla seuraavalle sukupolvelle voidaan rakentaa kestävämpi, selviytymiskykyisempi ja oikeudenmukaisempi Eurooppa. Euroopan elvytyssuunnitelmissa on noudatettava ympäristön kestävyyden, solidaarisuuden, yhteenkuuluvuuden ja lähentymisen periaatteita, eikä niissä saa jättää jälkeen mitään jäsenvaltioita, alueita tai yksilöitä. Next Generation EU -elvytyspaketissa vahvistetaan rakennusten kunnostamiseen kannustavan aloitteen rooli yhtenä tärkeimmistä vihreää elpymistä edistävistä välineistä.

(17)

Kansallisia pitkän aikavälin peruskorjausstrategioita ja muita välineitä, joiden avulla pyritään saavuttamaan vuosien 2030 ja 2050 energiatehokkuustavoitteet, olisi suunnattava kohti energiaköyhyydestä kärsivien kotitalouksien suojelua ja heikossa asemassa olevien energiankuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä auttamalla ihmisiä säästämään energialaskuissa, tarjoamalla terveemmät asuinolosuhteet ja vähentämällä energiaköyhyyttä.

(18)

Eniten suojelua tarvitsevien kotitalouksien ja eniten peruskorjausta tarvitsevien asuntojen yksilöiminen auttaa kohdentamaan ja hallinnoimaan paremmin julkisia toimia, mikä tuottaa kuluttajille käytännön tuloksia, parantaa energiatehokkuutta ja minimoi energian sisämarkkinoiden toiminnan mahdolliset vääristymät.

(19)

Antamalla tämän suosituksen ja asettamalla energiaköyhyyttä koskevat komission ohjeet jäsenvaltioiden saataville suositukseen liitetyssä komission yksiköiden valmisteluasiakirjassa komissio täyttää edellä mainitun velvoitteen ja auttaa jäsenvaltioita saattamaan energiaköyhyyttä koskevat uudet säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään. Komissio antaa tietoa myös uusista hyvistä käytännöistä (17).

(20)

Kaikessa määrittelyssä suurimpana ongelmana on luotettavien numerotietojen saaminen. EU:n tasolla on kehitetty joukko tilastollisia indikaattoreita, joilla mitataan energiaköyhyyden todennäköisiä syitä ja seurauksia. Nämä indikaattorit ovat yhdistelmäindikaattoreita. Koska energiaköyhyys on moniulotteinen ilmiö, mikään yksittäinen indikaattori ei voi täysin kuvastaa kaikkia siihen liittyviä näkökohtia.

(21)

Euroopan tasolla kehitetyt yhdistelmäindikaattorit luetellaan tämän suosituksen liitteessä. Nämä indikaattorit ovat Euroopan unionin tilastotoimiston (Eurostat) ja Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskuksen (EPOV) kehittämiä ja ne on johdettu yhdenmukaistetuista EU:n tietokokoelmista. Niiden avulla voidaan seurata tilannetta EU:n laajuisesti ja tunnistaa kansalliset erityispiirteet sekä edistää tehokkaampaa vastavuoroista oppimista ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa. Niitä voidaan täydentää kansallisilla indikaattoreilla, joilla voidaan tarvittaessa tarkentaa energiaköyhyyden tunnistamista.

(22)

Tämä edellyttää asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tiivistä yhteistyötä ja erityisesti asianmukaisesti koordinoituja toimia alue- ja paikallistasolla, jotta kaikkia EU:n tai kansallisen tason indikaattoreihin perustuvia analyyseja tasapainotetaan ja täydennetään alhaalta ylöspäin suuntautuvalla lähestymistavalla. Alue- ja paikallisviranomaisilla on hyvät edellytykset tunnistaa energiaköyhyydessä olevien kotitalouksien keskeiset taloudelliset ja sosiaaliset haasteet ja ne voivat olla merkittävässä asemassa suunniteltaessa ja toteutettaessa vihreää siirtymää, joka on kaikkien eurooppalaisten kannalta oikeudenmukainen, osallistava ja kestävä.

(23)

Komissio tukee edelleen hyvien käytäntöjen jakamista jäsenvaltioiden välillä sekä yhteistyössä sosiaalisen suojelun komitean kanssa että muilla tavoin. EU:n rahoitusohjelmia, kuten koheesiopolitiikkaa, teknisen tuen välinettä ja muita tukimuotoja, voidaan käyttää havaittujen haasteiden käsittelemiseen muun muassa Euroopan energiaköyhyyden seurantakeskuksen ja kaupunginjohtajien energia- ja ilmastosopimuksen tarjoamien foorumien kautta.

(24)

Euroopan komission neljännessä kertomuksessa energian hinnoista ja kustannuksista tarkastellaan myös energiaköyhyydessä elävien ihmisten ja heikossa asemassa olevien kuluttajien erityisolosuhteita (18). Komissio aikoo myös kiinnittää erityistä huomiota siihen, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön uudelleenlaaditun sähködirektiivin 5 artiklan, joka mahdollistaa puuttumisen julkisilla toimilla energiaköyhille asiakkaille tai heikossa asemassa oleville kotitalousasiakkaille toimitettavan sähkön hinnoitteluun,

1.

2.

3.

4.

5.

6.

7.

8.

9.