25.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/88


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1240

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston perustamisesta

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 74 artiklan ja 79 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 377/2004 (2) on muutettu huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Erilaisista ryhmistä koostuvat muuttovirrat lisääntyivät jyrkästi vuosina 2015 ja 2016, mikä kohdisti painetta maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontajärjestelmiin. Tämä on muodostanut haasteen unionille ja jäsenvaltioille ja osoittanut, että unionin muuttoliikepolitiikkaa on lujitettava koordinoitujen ja vaikuttavien Euroopan tason toimien varmistamiseksi.

(3)

Unionin muuttoliikepolitiikan tavoitteena on korvata sääntöjenvastaiset ja hallitsemattomat muuttovirrat turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottamalla käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jolla pyritään varmistamaan kaikissa vaiheissa muuttovirtojen tehokas hallinta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti.

(4)

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on unionin perusperiaate. Unioni on sitoutunut suojelemaan kaikkien muuttajien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia heidän muuttaja-asemastaan riippumatta noudattaen kaikilta osin kansainvälistä oikeutta. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi tätä asetusta soveltaessaan, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevissa tapauksissa, kunnioitettava asiaankuuluvassa kansainvälisessä ja unionin oikeudessa, mukaan lukien Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artikla, vahvistettuja perusoikeuksia sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa.

(5)

Jotta varmistetaan unionin maahanmuuttopolitiikkojen tuloksellinen täytäntöönpano kaikilta osin, olisi jatkettava johdonmukaista vuoropuhelua ja yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, jotka ovat muuttajien ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden keskeisiä lähtö- ja kauttakulkumaita. Tällaisen yhteistyön olisi Euroopan muuttoliikeagendassa vahvistetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti mahdollistettava maahanmuuton, mukaan lukien lähtöjen ja palauttamisten, parempi hallinta, tuettava valmiuksia kerätä ja jakaa tietoja, myös tietoja hakijoiden mahdollisuudesta saada kansainvälistä suojelua sekä tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan tietoja uudelleenkotouttamisesta, sekä estettävä ja torjuttava laitonta maahanmuuttoa, muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa.

(6)

Suojeluvälineisiin kuuluvat maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sisältyvät toimenpiteet. Myös työvoiman muuttoliike, opiskelijaviisumit ja perheenyhdistäminen olisi sisällytettävä laillisen muuttoliikkeen strategioihin ja väyliin unionin ja kolmansien maiden välillä rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisia toimivaltoja.

(7)

Koska näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja operatiivisia toimia tukevien analyysien ja tiedon kysyntä kasvaa jatkuvasti, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on varmistettava, että heidän näkemyksensä ja tietonsa edistävät kaikin tavoin kattavan tilannekuvan saamista kolmansista maista.

(8)

Muuttovirtojen koostumusta koskeviin tietoihin olisi mahdollisuuksien ja tapauksen mukaan sisällytettävä tietoja muuttajien ilmoitetusta iästä, sukupuolijakaumasta ja perheestä sekä ilman huoltajaa matkustavista alaikäisistä.

(9)

Nykyisten Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöiden lähettäminen keskeisiin kolmansiin lähtö- ja kauttakulkumaihin, mihin kehotettiin valtion- ja hallitusten päämiesten 23 päivänä huhtikuuta 2015 järjestetyn ylimääräisen kokouksen päätelmissä, oli ensimmäinen vaihe pyrittäessä lisäämään yhteyksiä kolmansiin maihin muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä ja tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kanssa. Tämän kokemuksen pohjalta on aiheellista varautua siihen, että komissio lähettää maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä kolmansiin maihin pidemmäksi aikaa tukemaan muuttoliikettä koskevien unionin toimien kehittämistä ja toteuttamista sekä niiden vaikutusten maksimoimista.

(10)

Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, tapauksen mukaan myös lainvalvontaviranomaisten, sekä komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien yhteyshenkilöiden verkoston toiminnan parempi koordinointi ja optimoida sen hyödyntäminen. Tarkoituksena on toteuttaa tehokkaampia toimia seuraavilla unionin painopisteisiin kuuluvilla aloilla: laittoman muuttoliikkeen ja siihen liittyvän rajat ylittävän rikollisuuden, kuten muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan, ehkäisy ja torjunta, ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoiminnan helpottaminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan edistäminen sekä laillisen maahanmuuton hallinnan tukeminen, myös jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamien kansainvälisen suojelun toimenpiteiden, uudelleensijoittamistoimenpiteiden ja lähtöä edeltävien kotouttamistoimenpiteiden alalla. Toimintaa koordinoitaessa olisi noudatettava kaikilta osin nykyistä komentoketjua ja raportointisuhteita maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja lähettävien viranomaisten välillä sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kesken.

(11)

Tämä asetus pohjautuu asetukseen (EY) N:o 377/2004, ja sillä pyritään varmistamaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehokkaampi panos maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimintaan ensisijaisesti ottamalla käyttöön mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot, komissio ja unionin virastot voivat koordinoida kolmansiin maihin lähetettyjen yhteyshenkilöidensä tehtäviä ja asemaa nykyistä järjestelmällisemmin.

(12)

Koska muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä käsitteleviä yhteyshenkilöitä lähettävät eri toimivaltaiset viranomaiset ja heidän toimeksiantonsa ja tehtävänsä voivat olla päällekkäisiä, olisi toteutettava toimia samassa kolmannessa maassa tai samalla alueella toimivien yhteyshenkilöiden keskinäisen yhteistyön parantamiseksi. Jos komissio tai unionin virastot lähettävät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä unionin diplomaattiedustustoihin kolmannessa maassa, näiden yhteyshenkilöiden olisi avustettava ja tuettava maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostoa kyseisessä kolmannessa maassa. Verkostoja voidaan tarvittaessa laajentaa siten, että niihin kuuluu myös muiden kuin jäsenvaltioiden lähettämiä yhteyshenkilöitä.

(13)

On olennaisen tärkeää perustaa vankka mekanismi varmistamaan toiminnan parempi koordinointi ja parempi yhteistyö kaikkien maahanmuuttoasioita tehtäviensä osana hoitavien yhteyshenkilöiden välillä, jotta minimoidaan tietokatkokset ja päällekkäinen työ ja maksimoidaan operatiiviset valmiudet ja vaikuttavuus. Johtokunnan olisi annettava ohjeistusta unionin poliittisten painopisteiden mukaisesti, ottaen huomioon unionin ulkosuhteet, ja sille olisi annettava tarvittavat valtuudet erityisesti hyväksyä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaa koskevat kaksivuotiset työohjelmat, sopia maahanmuuttoalan yhteyshenkilöille räätälöidyistä tilapäisistä toimista, joissa käsitellään kaksivuotisen työohjelman ulkopuolisia painopisteitä ja esiin nousevia tarpeita, ja kohdentaa resursseja sovittuihin toimiin sekä olla vastuuvelvollinen niiden toteuttamisesta. Johtokunnan tai maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen avustajien tehtävät eivät saisi vaikuttaa lähettävien viranomaisten toimivaltaan päättää lähettämiensä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtävistä. Johtokunnan olisi tehtäviään hoitaessaan otettava huomioon maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen erilaisuus sekä asianomaisten kolmansien maiden suhteiden kannalta keskeisimpien jäsenvaltioiden näkemykset.

(14)

Johtokunnan olisi laadittava luettelo kolmansiin maihin lähetetyistä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöistä ja saatettava se säännöllisesti ajan tasalle. Luettelon olisi sisällettävä tiedot, jotka liittyvät eri verkostojen sijaintiin, koostumukseen ja toimintaan, mukaan lukien lähetettyjen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteystiedot ja lyhyt maininta heidän tehtävistään.

(15)

Olisi edistettävä yhteyshenkilöiden yhteistä lähettämistä, jotta voidaan parantaa operatiivista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä vastata johtokunnan kartoittamiin unionin tason tarpeisiin. Yhteistä lähettämistä, johon osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota, olisi tuettava unionin varoilla siten, että kannustetaan tähän toimintaan osallistumiseen ja luodaan lisäarvoa kaikille jäsenvaltioille.

(16)

Olisi annettava erityissäännöksiä laajemmista unionin toimista, joilla kehitetään maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden valmiuksia. Tällaiseen valmiuksien kehittämiseen olisi kuuluttava yhteisten opetussuunnitelmien ja lähettämistä edeltävien kurssien kehittäminen, perusoikeudet mukaan lukien, yhteistyössä asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen operatiivisten valmiuksien lujittaminen. Tällaisten yhteisten opetussuunnitelmien olisi oltava vapaaehtoisia ja täydennettävä lähettävien viranomaisten vahvistamia kansallisia opetussuunnitelmia.

(17)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen olisi vältettävä päällekkäistä työtä unionin virastojen ja unionin muiden välineiden tai rakenteiden, esimerkiksi paikallisten Schengen-yhteistyöryhmien tekemän työn, kanssa ja tuotava lisäarvoa niiden nykyiseen toimintaan maahanmuuttoalaa koskevien tietojen keräämisessä ja vaihtamisessa, erityisesti keskittymällä operatiivisiin näkökohtiin. Näiden verkostojen olisi toimittava välittäjinä ja tarjottava tietoa kolmansista maista, jotta voidaan tukea unionin virastoja niiden toimissa ja tehtävissä, erityisesti silloin, kun unionin virastot eivät ole vielä luoneet yhteistyösuhteita kolmansiin maihin. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen ja asiaankuuluvien unionin virastojen välistä yhteistyötä olisi tiivistettävä tätä tarkoitusta varten. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi syytä pitää jatkuvasti mielessä, että heidän toimintansa saattaa vaikuttaa paikallisten ja alueellisten maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaan tai maineeseen. Heidän olisi otettava tämä huomioon tehtäviään hoitaessaan.

(18)

Jäsenvaltion viranomaisten olisi varmistettava, että kolmansissa maissa olevat maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt todellakin saavat tarvittaessa ja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti haltuunsa toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen yhteyshenkilöiden hankkimat tiedot ja unionin virastojen strategiset ja operatiiviset analyysituotteet, jotka koskevat laitonta maahanmuuttoa, ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista ja uudelleenkotouttamista, rajat ylittävää rikollisuutta tai kansainvälistä suojelua ja uudelleensijoittamista, ja että maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämät tiedot toimitetaan asiaankuuluville unionin virastoille, erityisesti Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) näihin sovellettavan oikeudellisen kehyksen puitteissa.

(19)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen keräämien tietojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi tällaisten tietojen olisi oltava saatavilla suojatulla verkkopohjaisella tiedonvaihtoalustalla sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

(20)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämillä tiedoilla olisi tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1624 (3) tarkoitettua teknistä ja operatiivista Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta sekä edistettävä kansallisten rajavalvontajärjestelmien kehittämistä ja ylläpitoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 (4) mukaisesti.

(21)

Olisi oltava mahdollista kohdentaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014 (5) nojalla käytettävissä olevia varoja maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimien tukemiseen sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteiseen lähettämiseen jäsenvaltioista.

(22)

Kaikessa jäsenvaltioiden tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä, myös henkilötietojen siirrossa, olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (6). Komission ja unionin virastojen olisi sovellettava henkilötietoja käsitellessään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (7).

(23)

Tämän asetuksen puitteissa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena olisi oltava kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen avustaminen ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden uudelleensijoittamisen helpottaminen sekä lailliseen muuttoliikkeeseen liittyvään maahantuloon sekä laittoman maahanmuuton, muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyvien unionin ja kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden rooli tässä yhteydessä.

(24)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on käsiteltävä henkilötietoja palauttamismenettelyjen asianmukaisen täytäntöönpanon, palauttamispäätösten onnistuneen täytäntöönpanon ja tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan uudelleenkotouttamisen helpottamiseksi. Unionin ulkopuolisiin palauttamisen kohdemaihin ei useinkaan sovelleta asetuksen (EU) 2016/679 45 artiklan nojalla annettuja tietosuojan riittävyyttä koskevia komission päätöksiä, ne eivät useinkaan ole tehneet tai aio tehdä takaisinottoa koskevaa sopimusta unionin kanssa eivätkä muutoin tarjoa asianmukaisia suojatoimia, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklassa. Huolimatta unionin laajoista pyrkimyksistä tehdä yhteistyötä laittomasti oleskelevien, paluuvelvoitteen alaisten kolmansien maiden kansalaisten tärkeimpien lähtömaiden kanssa, ei ole aina mahdollista varmistaa, että tällaiset kolmannet maat täyttävät järjestelmällisesti kansainvälisen oikeuden mukaisen velvoitteensa ottaa takaisin omat kansalaisensa. Näin ollen unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista asianmukaisista suojatoimista asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklan nojalla, kattavat vain rajallisen määrän tällaisia kolmansia maita. Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole olemassa, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi siirrettävä henkilötiedot unionin palauttamisoperaatioiden toteuttamiseksi niiden edellytysten mukaisesti, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklassa.

(25)

Poikkeuksena tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen tai asianmukaisten suojatoimien vaatimuksesta henkilötietojen siirto kolmansien maiden viranomaisille tämän asetuksen nojalla olisi sallittava unionin palauttamispolitiikan täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen tätä asetusta sovellettaessa yhteyshenkilöiden olisi oltava mahdollista käyttää asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä poikkeusta, edellyttäen että noudatetaan kyseisessä artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioihin maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (8) mukaisesti.

(26)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi voitava käsitellä kyseisten henkilöiden etujen mukaisesti sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja uudelleensijoittamisen kohteena tai jotka haluavat muuttaa laillisesti unioniin, jotta voidaan vahvistaa heidän henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt toimivat ympäristössä, jossa he todennäköisesti saavat merkittävää tietoa muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen toiminnasta. Tämän vuoksi heidän olisi voitava jakaa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä käsittelemiään henkilötietoja lainvalvontaviranomaisten kanssa ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen sisällä, jos kyseiset henkilötiedot ovat tarpeen joko laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tai muuttajien salakuljetuksen tai ihmiskaupan ennalta estämistä, tutkimista ja paljastamista ja niitä koskevia syytetoimia varten.

(27)

Tämän asetuksen tavoitteena on saada mahdollisimman suuri hyöty jäsenvaltioiden, komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkoston toiminnasta. Näin pyritään toteuttamaan tuloksellisemmin unionin painopisteitä kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden kansallista toimivaltaa. Tällaisiin unionin painopisteisiin kuuluu muuttoliikkeen paremman hallinnan varmistaminen, jotta sääntöjenvastaiset muuttovirrat voidaan korvata turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottaen käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa käsitellään muuttoliikkeen kaikkia näkökohtia, myös ehkäisemään ja torjumaan muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa sekä laitonta maahanmuuttoa. Unionin painopisteisiin kuuluvat myös ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotouttamisen edistäminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan parantaminen ja laillisen maahanmuuton hallinnan ja kansainvälisen suojelun järjestelmien tukeminen. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan suuren laajuuden ja unionin laajuisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(28)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (10) 1 artiklan A ja E kohdassa tarkoitettuun alaan.

(29)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/149/YOS (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(30)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(31)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(32)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle 1 päivänä lokakuuta 2018, ettei se halua osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen. Komissio teki kyseisen pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti 31 päivänä tammikuuta 2019 ehdotuksen neuvoston päätökseksi koskien Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitusta, ettei se enää halua osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin, jotka sisältyvät asetukseen (EY) N:o 377/2004. Tämän perusteella neuvosto päätti 18 päivänä helmikuuta 2019 (15), että neuvoston päätöstä 2000/365/EY (16) ja neuvoston päätöksen 2004/926/EY (17) liitteessä I olevaa 6 kohtaa lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siltä osin kuin on kyse asetuksesta (EY) N:o 377/2004 ja sen mahdollisista myöhemmistä muutoksista tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

(33)

Irlanti osallistuu tähän asetukseen pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 1 kohdan sekä neuvoston päätöksen 2002/192/EY (18) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(34)

Irlannin osallistuminen tähän asetukseen päätöksen 2002/192/EY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti liittyy unionin velvoitteisiin toteuttaa toimia sellaisten Schengenin säännöstön määräysten kehittämiseksi, joilla torjutaan laittoman maahanmuuton järjestämistä, ja joihin Irlanti osallistuu.

(35)

Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla lisätään jäsenvaltioiden, komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden välistä yhteistyötä ja niiden toiminnan koordinointia luomalla maahanmuuttoalan eurooppalainen yhteyshenkilöverkosto.

2.   Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltion viranomaisten, komission ja unionin virastojen vastuuseen määritellä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöidensä tehtävänkuva ja raportointisuhteet eikä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtäviin, jotka perustuvat niihin velvollisuuksiin, jotka heille kuuluvat unionin ja kansallisen lainsäädännön tai unionin ja kansallisten käytäntöjen tai menettelyjen taikka vastaanottavan maan tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen erityisten sopimusten perusteella.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”maahanmuuttoalan yhteyshenkilöllä” yhteyshenkilöä, jonka jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai komissio tai unionin virasto oman oikeusperustansa mukaisesti ovat nimenneet ja lähettäneet ulkomaille käsittelemään maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, myös silloin, kun nämä kysymykset muodostavat vain osan heidän tehtävistään;

2)

”ulkomaille lähetetyllä” sellaista henkilöä, joka on lähetetty vastuuviranomaisen määrittämäksi kohtuulliseksi ajanjaksoksi kolmanteen maahan johonkin seuraavista:

a)

jonkin jäsenvaltion diplomaattiedustusto;

b)

kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset;

c)

kansainvälinen järjestö;

d)

unionin diplomaattiedustusto;

3)

”henkilötiedoilla” asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä henkilötietoja;

4)

”palauttamisella” direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä palauttamista.

3 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtävät

1.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä lähettävien viranomaisten määrittämän tehtävänkuvan puitteissa sekä noudattaen unionin ja kansallisen lainsäädännön säännöksiä ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten tai järjestelyjen määräyksiä, mukaan lukien henkilötietojen suojaa koskevat säännökset ja määräykset.

2.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä kunnioittaen perusoikeuksia unionin oikeuden yleisinä periaatteina sekä kansainvälistä oikeutta, myös ihmisoikeusvelvoitteita. Heidän on kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja otettava huomioon muuttovirtojen sukupuoliulottuvuus.

3.   Kunkin lähettävän viranomaisen on varmistettava, että maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt solmivat ja ylläpitävät suoria yhteyksiä kolmansien maiden toimivaltaisiin viranomaisiin, tapauksen mukaan myös paikallisviranomaisiin ja kolmannessa maassa toimiviin mahdollisiin asiaankuuluviin järjestöihin, myös kansainvälisiin järjestöihin, erityisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

4.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt keräävät tietoja operatiiviseen tai strategiseen käyttöön taikka molempiin. Tämän kohdan nojalla kerättäviä tietoja on kerättävä 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eikä niihin saa sisällyttää henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 2 kohdan soveltamista. Näiden tietojen on katettava erityisesti seuraavat aiheet:

a)

unionin ulkorajojen yhdennetty valvonta, jonka tavoitteena on muuttoliikkeen tehokas hallinta;

b)

muuttovirrat, jotka ovat lähtöisin kolmannesta maasta tai kulkevat sen kautta, mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan myös muuttovirtojen koostumus ja muuttajien aiottu määränpää;

c)

reitit, joita pitkin kolmannesta maasta lähtöisin olevat tai sen kautta kulkevat muuttovirrat saapuvat jäsenvaltioiden alueille;

d)

muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa muuttoreittien varrella harjoittavien rikollisjärjestöjen olemassaolo, toiminta ja toimintatapa;

e)

kaikki tapahtumat, jotka vaikuttavat mahdollisesti muuttovirtoihin joko nyt tai tulevaisuudessa;

f)

menetelmät väärien henkilö- ja matkustusasiakirjojen valmistamiseksi ja näiden asiakirjojen väärentämiseksi;

g)

keinot ja tavat, joilla kolmansien maiden viranomaisia voidaan avustaa alueiltaan lähtöisin olevien tai niiden kautta kulkevien laittomien maahanmuuttovirtojen ehkäisemisessä;

h)

maahanmuuttajien saatavilla lähtömaassa tai vastaanottavissa kolmansissa maissa olevat lähtöä edeltävät toimenpiteet, joilla tuetaan kotoutumisen onnistumista laillisen jäsenvaltioihin saapumisen yhteydessä;

i)

keinot ja tavat, joilla voidaan helpottaa palauttamista, takaisinottoa ja uudelleenkotouttamista;

j)

tosiasiallinen mahdollisuus saada kolmannen maan käyttöön ottamaa suojelua, myös haavoittuvassa olevien henkilöiden hyväksi;

k)

nykyiset ja mahdolliset tulevat laillisen maahanmuuton strategiat ja väylät unionin ja kolmansien maiden välillä, ottaen huomioon jäsenvaltioiden osaamis- ja työmarkkinatarpeet, sekä uudelleensijoittaminen ja muut suojeluvälineet;

l)

edellä a–k alakohdassa mainittuihin aiheisiin liittyvät kolmansien maiden ja sidosryhmien voimavarat, valmiudet, poliittiset strategiat, lainsäädäntö ja oikeudelliset käytännöt, mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan esimerkiksi vastaanotto- ja säilöönottokeskuksiin ja niiden olosuhteisiin liittyen.

5.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt koordinoivat keskenään ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa kolmansien maiden viranomaisille ja muille sidosryhmille suunnattujen valmiuksien kehittämistoimien tarjontaa koskien.

6.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt voivat asiantuntemuksensa ja koulutuksensa rajoissa avustaa

a)

kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden todentamisessa ja heidän direktiivin 2008/115/EY mukaisen palauttamisensa helpottamisessa sekä tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan heidän uudelleenkotouttamisessaan;

b)

kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden henkilöllisyyden vahvistamisessa helpottaakseen heidän uudelleensijoittamistaan unioniin esimerkiksi tarjoamalla heille mahdollisuuksien mukaan riittävästi lähtöä edeltävää tietoa ja tukea;

c)

laillisten maahanmuuttajien henkilöllisyyden vahvistamisessa ja lailliseen maahanmuuttoon liittyvien unionin ja kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen helpottamisessa;

d)

jakamalla tehtäviensä yhteydessä saamiaan tietoja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkostoissa ja toimivaltaisten jäsenvaltioiden viranomaisten, mukaan lukien lainvalvontaviranomaiset, kanssa laittoman maahanmuuton estämiseksi ja paljastamiseksi sekä muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi.

4 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämisestä ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltiot, komissio ja unionin virastot ilmoittavat 7 artiklassa perustetulle johtokunnalle maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden suunnitelluista ja toteutetuista lähettämisistä, mukaan lukien heidän tehtäväkuvauksensa ja lähettämisensä kesto.

Jäljempänä 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin toimintakertomuksiin on sisällytettävä selvitys maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämisistä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville 9 artiklassa säädetyllä suojatulla verkkopohjaisella tiedonvaihtoalustalla.

5 artikla

Maahanmuuttoalan paikallisten tai alueellisten yhteyshenkilöverkostojen perustaminen

1.   Samaan maahan tai samalle alueelle lähetetyt maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt muodostavat paikallisia tai alueellisia yhteistyöverkostoja ja tekevät tarpeen mukaan yhteistyötä muiden kuin jäsenvaltioiden lähettämien yhteyshenkilöiden kanssa. Verkostojen puitteissa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti

a)

tapaavat säännöllisesti ja tarvittaessa;

b)

vaihtavat tietoja ja käytännön kokemuksia, erityisesti kokouksissa ja 9 artiklassa säädetyn suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan välityksellä;

c)

vaihtavat tarvittaessa tietoja kokemuksista, jotka koskevat kansainvälisen suojelun saatavuutta;

d)

sovittavat tarvittaessa yhteen kantoja, jotka omaksutaan yhteyksissä kaupallisiin liikkeenharjoittajiin;

e)

osallistuvat tarvittaessa yhteiseen erikoiskoulutukseen esimerkiksi perusoikeuksista, ihmiskaupasta, muuttajien salakuljetuksesta, asiakirjojen väärentämisestä ja mahdollisuudesta saada kansainvälistä suojelua kolmansissa maissa;

f)

järjestävät tarvittaessa tiedotustilaisuuksia ja koulutusta kolmannessa maassa olevien jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen ja konsuliedustustojen henkilöstölle;

g)

ottavat käyttöön yhteisiä lähestymistapoja, jotka koskevat strategisesti merkittävien tietojen, myös riskianalyysien, keräämis- ja raportointimenetelmistä;

h)

solmivat tarvittaessa säännölliset yhteydet samanlaisiin verkostoihin kolmannessa maassa ja lähialueen kolmansissa maissa.

2.   Komission lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt avustavat ja tukevat 1 kohdassa tarkoitettuja verkostoja. Paikoissa, joihin komissio ei lähetä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä, unionin virastojen lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt avustavat ja tukevat 1 kohdassa tarkoitettuja verkostoja. Paikoissa, joihin komissio tai unionin virastot eivät lähetä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä, verkostoa avustaa verkoston jäsenten sopima maahanmuuttoalan yhteyshenkilö.

3.   Johtokunnalle ilmoitetaan viipymättä verkoston avustajan nimittämisestä tai siitä, jos avustajaa ei ole nimitetty.

6 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteinen lähettäminen

1.   Jäsenvaltiot voivat kahden- tai monenvälisesti sopia, että jonkin jäsenvaltion kolmanteen maahan tai kansainväliseen järjestöön lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt huolehtivat myös yhden tai useamman muun jäsenvaltion eduista.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös sopia, että niiden maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt jakavat tiettyjä tehtäviä keskenään asiantuntemuksensa ja koulutuksensa pohjalta.

3.   Kun vähintään kaksi jäsenvaltiota lähettää yhdessä maahanmuuttoalan yhteyshenkilön, kyseiset jäsenvaltiot voivat saada unionin rahoitustukea asetuksen (EU) N:o 515/2014 mukaisesti.

7 artikla

Johtokunta

1.   Perustetaan maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston johtokunta.

2.   Johtokuntaan kuuluu yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta, kaksi komission edustajaa, yksi Euroopan raja- ja merivartioviraston edustaja, yksi Europolin edustaja ja yksi EASO:n edustaja. Tätä varten kukin jäsenvaltio nimittää johtokuntaan jäsenen sekä varajäsenen, joka edustaa jäsentä tämän ollessa poissa. Johtokunnan jäsenet nimitetään erityisesti yhteyshenkilöverkostojen hallinnointia koskevan asiaankuuluvan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella.

3.   Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat johtokuntaan ja nimittävät kukin yhden edustajan jäseneksi, jolla ei ole äänioikeutta. Nämä jäsenet voivat ilmaista näkemyksensä kaikista keskustelluista aiheista ja johtokunnan tekemistä päätöksistä.

Tehdessään päätöksiä asioista, jotka ovat merkityksellisiä Schengenin sopimuksen täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvien maiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kannalta, johtokunnan on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten maiden edustajien ilmaisemat näkemykset.

4.   Johtokunta voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi asiantuntijoita, kansallisten viranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen edustajia, jotka eivät ole johtokunnan jäseniä.

5.   Johtokunta voi järjestää yhteisiä kokouksia muiden verkostojen tai organisaatioiden kanssa.

6.   Komission edustaja toimii johtokunnan puheenjohtajana. Puheenjohtaja

a)

varmistaa jatkuvuuden ja järjestää johtokunnan työskentelyn, muun muassa tukemalla kaksivuotisen työohjelman ja joka toinen vuosi annettavan toimintakertomuksen valmistelua;

b)

avustaa johtokuntaa sen varmistamisessa, että sovitut yhteiset toimet ovat yhdenmukaisia ja koordinoituja asiaankuuluvien unionin välineiden ja rakenteiden kanssa ja että niissä otetaan huomioon unionin painopisteet muuttoliikeasioiden alalla;

c)

kutsuu johtokunnan kokoukset koolle.

Johtokunnan tavoitteiden saavuttamisessa puheenjohtajaa avustaa sihteeristö.

7.   Johtokunta kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa.

8.   Johtokunta tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä.

9.   Lähettävien viranomaisten on ilmoitettava johtokunnan tekemistä päätöksistä asiaankuuluville maahanmuuttoalan yhteyshenkilöille.

8 artikla

Johtokunnan tehtävät

1.   Johtokunta vahvistaa oman työjärjestyksensä puheenjohtajan ehdotuksen pohjalta kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan. Työjärjestyksessä määritetään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt. Työjärjestys sisältää erityisesti ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

2.   Ottaen huomioon unionin painopisteet maahanmuuton alalla johtokunta toteuttaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tässä asetuksessa määritetyn tehtävänkuvan ja 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavia toimia, jotka perustuvat kattavaan tilannekuvaan ja asiaankuuluvien unionin virastojen toimittamiin analyyseihin:

a)

vahvistaa painopisteet ja suunnittelee toimet hyväksymällä kaksivuotisen työohjelman, jossa määritetään kyseisen työn tukemiseen tarvittavat resurssit;

b)

tarkastelee säännöllisesti toimiensa toteutusta, jotta kaksivuotiseen työohjelmaan voidaan tarvittaessa ehdottaa muutoksia, sekä verkoston avustajien nimittämistä ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen edistymistä yhteistyössään kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

c)

hyväksyy joka toinen vuosi annettavan johtokunnan puheenjohtajan laatiman toimintakertomuksen, mukaan lukien 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu selvitys;

d)

saattaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämistä koskevan luettelon ajan tasalle ennen kutakin johtokunnan kokousta;

e)

kartoittaa yhteyshenkilöiden lähettämisen vajeita ja kartoittaa mahdollisuuksia maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämiseen.

Johtokunnan on toimitettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut asiakirjat Euroopan parlamentille.

3.   Ottaen huomioon unionin operatiiviset tarpeet maahanmuuton alalla johtokunta toteuttaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tässä asetuksessa määritetyn tehtävänkuvan ja 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavia toimia:

a)

sopii maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen tilapäisistä toimista;

b)

seuraa tietojen saatavuutta maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja unionin virastojen välillä ja antaa tarvittaessa suosituksia tarvittavista toimista;

c)

tukee maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden voimavarojen kehittämistä, muun muassa kehittämällä täydentäviä ja vapaaehtoisia yhteisiä opetussuunnitelmia, lähettämistä edeltävää koulutusta, ohjeita perusoikeuksien kunnioittamisesta yhteyshenkilöiden toiminnan yhteydessä kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin sekä yhteisten seminaarien kehittämistä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista aiheista ottaen huomioon asiaankuuluvien unionin virastojen tai muiden kansainvälisten järjestöjen kehittämät koulutusvälineet;

d)

varmistaa, että tietoja vaihdetaan 9 artiklassa säädetyn suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta.

4.   Jäsenvaltiot voivat saada 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseen unionin rahoitustukea asetuksen (EU) N:o 515/2014 mukaisesti.

9 artikla

Tiedonvaihtoalusta

1.   Omien tehtäviensä hoitamiseksi maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt, johtokunnan jäsenet ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun verkoston avustajat varmistavat, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tilastotiedot ladataan suojattuun verkkopohjaiseen tiedonvaihtoalustaan ja että niitä vaihdetaan alustan kautta. Kyseisen alustan perustaa komissio yhteisymmärryksessä johtokunnan kanssa ja sen ylläpidosta vastaa komissio.

Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta ei vaihdeta operatiivista lainvalvontaa koskevia täysin luottamuksellisia tietoja.

2.   Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta vaihdettuihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)

johtokunnan 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sopimat asiaankuuluvat asiakirjat, raportit ja analyysituotteet;

b)

kaksivuotiset työohjelmat, joka toinen vuosi laadittavat toimintakertomukset ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimien ja tilapäisten tehtävien tulokset;

c)

ajantasainen luettelo johtokunnan jäsenistä;

d)

ajantasainen luettelo kolmansiin maihin lähetettyjen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteystiedoista, mukaan lukien näiden nimet, asemapaikat ja heidän vastuulleen kuuluvat alueet, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet;

e)

muut johtokunnan toimintaan ja päätöksiin liittyvät asiaankuuluvat asiakirjat.

3.   Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta vaihdetut tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja, lukuun ottamatta 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja tietoja, eivätkä linkkejä, joiden kautta tällaiset henkilötiedot ovat suoraan tai välillisesti saatavilla. Edellä olevan 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja tietoja saavat käyttää ainoastaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt, johtokunnan jäsenet ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten.

4.   Euroopan parlamentille annetaan pääsy suojattuun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan tiettyihin osiin johtokunnan työjärjestyksessään määrittämällä tavalla sekä sovellettavan unionin ja kansallisten sääntöjen ja lainsäädännön mukaisesti.

10 artikla

Henkilötietojen käsittely

1.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä henkilötietojen suojaa koskevien unionin ja kansallisten säännösten ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten tällaisten määräysten mukaisesti.

2.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt voivat käsitellä henkilötietoja 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Nämä henkilötiedot on poistettava, kun niitä ei enää tarvita tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muuten käsiteltiin asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti käsitellyt henkilötiedot voivat sisältää

a)

biometrisiä ja biografisia tietoja, kun ne ovat tarpeen kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamiseksi palauttamista varten, sekä kaikentyyppisiä asiakirjoja, jotka voidaan katsoa näytöksi tai alustavaksi näytöksi kansalaisuudesta;

b)

kolmansiin maihin suuntautuvien palautuslentojen tai muiden liikennemuotojen matkustajaluetteloita;

c)

biometrisiä tai biografisia tietoja, jotta voidaan vahvistaa kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyys ja kansalaisuus kolmansien maiden kansalaisten lailliseen muuttoliikkeeseen liittyvää maahantuloa varten;

d)

biometrisiä tai biografisia tietoja, jotta voidaan vahvistaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyys ja kansalaisuus uudelleensijoittamista varten;

e)

biometrisiä tai biografisia tietoja sekä muita henkilötietoja, joita tarvitaan yksittäisen henkilön henkilöllisyyden määrittämiseksi ja muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, sekä henkilötietoja, jotka liittyvät rikollisverkostojen toimintatapoihin, käytettyihin kuljetusvälineisiin, välittäjien osallistumiseen ja rahaliikenteeseen.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettuja tietoja on käsiteltävä ainoastaan 3 artiklan 6 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

4.   Henkilötietojen vaihto on rajattava tiukasti siihen, mikä on välttämätöntä tämän asetuksen soveltamiseksi.

5.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tämän artiklan nojalla toteuttamat henkilötietojen siirrot kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin on suoritettava asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaisesti.

11 artikla

Konsuliviranomaisten yhteistyö

Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 810/2009 (19) sisältyvien paikallisen tason konsuliyhteistyötä koskevien säännösten soveltamista.

12 artikla

Kertomus

1.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen hyväksymispäivästä.

2.   Jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien unionin virastojen on toimitettava komissiolle tarpeelliset tiedot tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen laatimiseksi.

13 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 377/2004.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. kesäkuuta 2019.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 377/2004, annettu 19 päivänä helmikuuta 2004, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamisesta (EUVL L 64, 2.3.2004, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 515/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 143).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(9)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(10)  Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(11)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(12)  Neuvoston päätös 2008/149/YOS, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 50).

(13)  EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(14)  Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(15)  Neuvoston päätös (EU) 2019/304, annettu 18 päivänä helmikuuta 2019, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoituksesta halustaan olla enää osallistumatta joihinkin maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 377/2004 sisältyviin Schengenin säännöstön määräyksiin (EUVL L 51, 22.2.2019, s. 7).

(16)  Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(17)  Neuvoston päätös 2004/926/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 2004, Schengenin säännöstön osien voimaansaattamisesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa (EUVL L 395, 31.12.2004, s. 70).

(18)  Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).


LIITE I

Kumottu asetus ja sen muutos

Neuvoston asetus (EY) N:o 377/2004

(EUVL L 64, 2.3.2004, s. 1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 493/2011

(EUVL L 141, 27.5.2011, s. 13)


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 377/2004

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

2 artikla, johdantokappale

1 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 alakohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 alakohdan loppulause

1 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 alakohta

1 artiklan 4 kohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohta

3 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohta, johdantokappale

3 artiklan 4 kohta, johdantokappale

2 artiklan 2 kohta, ensimmäinen luetelmakohta

3 artiklan 4 kohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohta, toinen luetelmakohta

3 artiklan 4 kohdan c alakohta

3 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 ja 2 kohta

6 artiklan 1 ja 2 kohta

7 artikla

11 artikla

Liite I

Liite II