1.   Kaikki markkinaosapuolet ovat vastuussa sähköjärjestelmässä aiheuttamistaan tasepoikkeamista, jäljempänä ’tasevastuu’. Tätä varten markkinaosapuolten on joko itse toimittava tasevastaavina tai sopimusperusteisesti siirrettävä vastuunsa valitsemalleen tasevastaavalle. Kukin tasevastaava on taloudellisesti vastuussa tasepoikkeamistaan, ja sen on pyrittävä olemaan tasapainossa tai autettava sähköjärjestelmää olemaan tasapainossa.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää tasevastuuta koskevista poikkeuksista ainoastaan:

Jäsenvaltiot voivat tarjota tasevastuusta kokonaan tai osittain vapautetuille markkinaosapuolille kannustimia ottaa täysi tasevastuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.

3.   Kun jäsenvaltio päättää säätää 2 kohdan mukaisesta poikkeuksesta, sen on varmistettava, että jokin muu markkinaosapuoli ottaa taloudellisen vastuun tasepoikkeamista.

4.   Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2026, 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW.

1.   Tasehallintamarkkinat, esivalintaprosessit mukaan lukien, on järjestettävä siten, että

2.   Tasesähkön hintaa ei saa määrittää ennalta tasehallintakapasiteettia koskevassa sopimuksessa. Hankintaprosessien on oltava läpinäkyviä direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti samalla, kun suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

3.   Tasehallintamarkkinoilla on varmistettava käyttövarmuus ja sallittava samalla alueiden välisen kapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö ja tehokas jakaminen eri aikaväleillä 17 artiklan mukaisesti.

4.   Tasesähkön selvityksen on tasehallinnan standardituotteissa ja tasehallinnan erityistuotteissa perustuttava marginaalihinnoitteluun (maksetaan selvitettynä), paitsi jos kaikki sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet vaihtoehtoisen hinnoittelumenetelmän kaikkien siirtoverkonhaltijoiden yhteisestä ehdotuksesta sellaisen analyysin jälkeen, joka osoittaa, että vaihtoehtoinen hinnoittelumenetelmä on tehokkaampi.

Markkinaosapuolten on voitava tehdä tarjouksia mahdollisimman lähellä reaaliaikaa, eivätkä tasesähkökaupan sulkeutumisajankohdat saa olla ennen päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaa.

Siirtoverkonhaltijat, jotka soveltavat keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallia, voivat vahvistaa lisäsääntöjä asetuksen (EY) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksyttyjen tasesähköä koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.   Tasepoikkeamat on selvitettävä hinnalla, joka vastaa sähkön reaaliaikaista arvoa.

6.   Tasepoikkeamahinta-alueen on vastattava tarjousaluetta, lukuun ottamatta keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallin tapausta, jossa tasepoikkeamahinta-alue voi muodostaa osan tarjousalueesta.

7.   Siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava reservikapasiteetin mitoitus, ja sitä on helpotettava alueellisella tasolla.

8.   Siirtoverkonhaltijan on toteutettava tasehallintakapasiteetin hankinta, ja sitä voidaan helpottaa alueellisella tasolla. Rajat ylittävän kapasiteetin varausta tätä varten voidaan rajoittaa. Tasehallintakapasiteetin hankinnan on oltava markkinapohjaista, ja se on järjestettävä siten, ettei markkinaosapuolten välillä esiinny syrjintää esivalintaprosessissa direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti, riippumatta siitä, osallistuvatko markkinaosapuolet siihen yksittäin tai aggregoinnin välityksellä

Tasehallintakapasiteetin hankinnan on perustuttava ensimarkkinoihin, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on myöntänyt poikkeuksen, jolla sallitaan muiden markkinapohjaisen hankinnan muotojen käytön sillä perusteella, että tasehallintapalvelujen markkinoilla ei ole kilpailua. Poikkeuksia velvollisuudesta käyttää ensimarkkinoita tasehallintakapasiteetin hankinnan perusteena on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi.

9.   Ylös- ja alassäädön tasehallintakapasiteetin hankinta on toteutettava erikseen, paitsi jos sääntelyviranomainen hyväksyy tästä periaatteesta tehtävän poikkeuksen sillä perusteella, että osoitetaan siirtoverkonhaltijan tekemällä arvioinnilla, että tämä johtaisi parempaan taloudelliseen tehokkuuteen. Sopimus tasehallintakapasiteetista saadaan tehdä aikaisintaan yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on hyväksynyt sopimuksen tekemisen aiemmin tai pidemmän sopimuskauden toimitusvarmuuden takaamiseksi tai taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi.

Jos poikkeus myönnetään, vähintään 40 prosentissa tasehallintakapasiteetissa käytettävistä tasehallinnan standardituotteista ja vähintään 30 prosentissa kaikista tuotteista sopimukset tasehallintakapasiteetista on tehtävä viimeistään yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä. Sopimus tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävästä osasta on tehtävä viimeistään yksi kuukausi ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja sopimuskauden keston on oltava enintään yksi kuukausi.

10.   Sääntelyviranomainen voi siirtoverkonhaltijan pyynnöstä päättää pidentää 9 kohdassa tarkoitettua sopimuskauden kestoa tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävässä osassa enintään 12 kuukauteen edellyttäen, että tällainen päätös on kestoltaan rajoitettu ja että loppukäyttäjille kustannusten alenemisen muodossa kohdistuvat myönteiset vaikutukset ylittävät markkinoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Pyyntöön on sisällyttävä

11.   Sen estämättä, mitä 10 kohdassa säädetään, sopimuskauden kesto ei 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen saa olla pidempi kuin kuusi kuukautta.

12.   Sääntelyviranomaisten on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2028 annettava komissiolle ja ACERille kertomus sellaisten sopimusten kattamasta kokonaiskapasiteetista, joiden kesto tai hankintajakso on pidempi kuin yksi päivä.

13.   Siirtoverkonhaltijoiden tai niiden delegoitujen operaattoreiden on julkaistava mahdollisimman reaaliaikaisesti mutta enintään 30 minuutin viiveellä toimituksen jälkeen suunnittelualueidensa kulloinenkin järjestelmän tasapaino, arvioidut tasepoikkeamahinnat ja arvioidut tasesähkön hinnat.

14.   Jos tasehallinnan standardituotteet eivät riitä käyttövarmuuden varmistamiseen tai jos jotkin tasehallintaresurssit eivät voi osallistua tasehallintamarkkinoille tasehallinnan standardituotteilla, siirtoverkonhaltijat voivat ehdottaa ja sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä 2 ja 4 kohdasta tehtäviä poikkeuksia tasehallinnan erityistuotteille, jotka aktivoidaan paikallisesti vaihtamatta niitä muiden siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

Poikkeusehdotuksiin on sisällyttävä kuvaus toimenpiteistä, joita on ehdotettu erityistuotteiden käytön minimoimiseksi siten, että niitä käytetään ainoastaan silloin kuin se on taloudellisesti tehokasta, osoitus siitä, että erityistuotteet eivät luo merkittävää tehottomuutta ja vääristymiä tasahallintamarkkinoilla suunnittelualueen sisä- tai ulkopuolella, sekä tarvittaessa säännöt, joiden mukaisesti tasehallinnan erityistuotteiden tasesähkötarjoukset muunnetaan tasehallinnan standardituotteiden tasesähkötarjouksiksi, ja tiedot tästä prosessista.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on yhdessä järjestettävä asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti integroitujen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden hallinnointi. Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tehtävä yhteistyötä unionin tasolla tai, jos se on tarkoituksenmukaisempaa, alueellisella tasolla, jotta unionin vuorokautinen ja päivänsisäinen sähkökauppa toimisi mahdollisimman tehokkaasti. Yhteistyövelvoite ei rajoita unionin kilpailuoikeuden soveltamista. Siirtoverkonhaltijoihin ja nimitettyihin sähkömarkkinaoperaattoreihin on niiden sähkökauppaan liittyvissä tehtävissä sovellettava sääntelyviranomaisten viranomaisvalvontaa direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti ja ACERin viranomaisvalvontaa asetuksen (EU) 2019/942 4 ja 8 artiklan mukaisesti.

2.   Vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolten käydä sähkökauppaa mahdollisimman lähellä reaaliaikaa ja vähintään päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaan saakka.

2.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolille mahdollisuus käydä sähkökauppaa aikaväleillä, jotka ovat vähintään yhtä lyhyitä kuin taseselvitysjakso, sekä vuorokausimarkkinoilla että päivänsisäisillä markkinoilla.

3.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tarjottava vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla kaupattavaksi tuotteita, jotka ovat kooltaan riittävän pieniä, eli tarjousten vähimmäiskoko on 500 kilowattia tai vähemmän, jotta mahdollistetaan kulutusjouston, energian varastoinnin ja pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden ja myös asiakkaiden suora osallistuminen.

4.   Taseselvitysjakson on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 oltava 15 minuuttia kaikilla suunnittelualueilla, paitsi jos sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen. Poikkeuksia voidaan myöntää ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2024.

Taseselvitysjakso ei saa olla pidempi kuin 30 minuuttia 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, kun synkronialueen kaikki sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on asetuksen (EU) 2016/1719 mukaisesti myönnettävä pitkän aikavälin siirto-oikeuksia tai niillä on oltava käytössä vastaavia toimenpiteitä, jotta markkinaosapuolet, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, voivat suojautua hintariskeiltä yli tarjousalueiden rajojen, paitsi jos toimivaltaisten sääntelyviranomaisten tekemä tarjousalueen rajoja koskeva termiinimarkkinoiden arviointi osoittaa, että kyseisillä tarjousalueilla on tarjolla riittävästi suojausmahdollisuuksia.

2.   Pitkän aikavälin siirto-oikeudet on jaettava avoimella, markkinapohjaisella ja syrjimättömällä tavalla keskitetyn kauppapaikan kautta.

3.   Markkinaoperaattorit voivat unionin kilpailuoikeutta noudattaen vapaasti kehittää termiinimarkkinoille suojausinstrumentteja, myös pitkän aikavälin suojausinstrumentteja, tarjotakseen markkinaosapuolille, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, asianmukaiset mahdollisuudet suojautua hintojen vaihtelusta aiheutuvilta taloudellisilta riskeiltä. Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että tällaiset suojaustoimet rajoittuvat jäsenvaltion tai tarjousalueen sisäisiin kauppoihin.

1.   Sähkön tukkuhinnalla ei saa olla ylä- eikä alarajaa. Tätä säännöstä sovelletaan muun muassa tarjousten tekemiseen ja selvitykseen kaikilla aikaväleillä, ja se koskee myös tasesähkön hintoja ja tasepoikkeamahintoja. Tämä ei kuitenkaan vaikuta teknisiin hintarajoihin, joita voidaan soveltaa tasehallinnan aikavälillä sekä vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä 2 kohdan mukaisesti.

2.   Nimitetyt sähkömarkkinaoperaattorit voivat soveltaa yhdenmukaistettuja rajoja enimmäis- ja vähimmäisselvityshintoihin vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä. Näiden rajojen on oltava riittävän korkeita, jotta ne eivät tarpeettomasti rajoita kauppaa, ne on yhdenmukaistettava sisämarkkinoilla, ja niissä on otettava huomioon toimittamatta jääneen sähkön enimmäisarvo. Nimitettyjen markkinaoperaattoreiden on otettava käyttöön avoin mekanismi tarjousten teknisten rajojen mukauttamiseksi automaattisesti hyvissä ajoin, jos on odotettavissa, että asetetut rajat saavutetaan. Mukautettuja korkeampia rajoja sovelletaan siihen saakka, että tämän mekanismin mukaiset lisäkorotukset ovat tarpeen.

3.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa toteuttaa mitään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukkuhintojen muuttaminen.

4.   Sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on yksilöitävä niiden alueella sovellettavat politiikat ja toimenpiteet, jotka voisivat osaltaan välillisesti rajoittaa tukkutason hinnanmuodostusta, mukaan lukien tasesähkön aktivointiin liittyvien tarjousten rajoittaminen, kapasiteettimekanismit, siirtoverkonhaltijoiden toimenpiteet sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on markkinatulosten kyseenalaistaminen tai määräävän aseman väärinkäytön tai tehottomasti määriteltyjen tarjousalueiden estäminen.

5.   Jos sääntelyviranomainen tai nimetty toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt politiikan tai toimenpiteen, joka voisi rajoittaa tukkuhinnanmuodostusta, sen on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet kyseisen politiikan tai toimenpiteen poistamiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, kyseisen politiikan tai toimenpiteen tarjouskäyttäytymiseen kohdistuvan vaikutuksen rajoittamiseksi. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä komissiolle kertomus, jossa täsmennetään toimenpiteet ja toimet, joita ne ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa.

1.   Jos se on tarpeen luotettavuusstandardin vahvistamiseksi 25 artiklan mukaisesti, sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään 5 päivänä .heinäkuuta 2020 vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta alueellaan. Tämä arvio on julkistettava. Sääntelyviranomaiset tai muut nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa eri arvion kullakin tarjousalueella, jos niiden alueella on enemmän kuin yksi tarjousalue. Jos tarjousalue koostuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueista, asianomaisten sääntelyviranomaisten tai muiden nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta kyseisellä tarjousalueella. Sääntelyviranomaisten tai nimettyjen muiden toimivaltaisten viranomaisten on vahvistaessaan yhtä arviota toimittamatta jääneen sähkön arvosta sovellettava 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menetelmää.

2.   Sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on saatettava arvionsa toimittamatta jääneen sähkön arvosta ajan tasalle vähintään joka viides vuosi tai aiemmin, kun ne havaitsevat merkittävän muutoksen.

1.   Voimalaitosten ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittelyn on tapahduttava syrjimättömästi, avoimesti ja, jollei 2–6 kohdassa toisin säädetä, markkinapohjaisesti.

2.   Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkonhaltijat asettavat etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitokset, siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän varma käyttö sen sallii, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, ja kun tällaiset voimalaitokset ovat joko

3.   Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ajojärjestyksessä etusijalle asettamista 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin voimalaitoksiin, jotka otetaan käyttöön vähintään kuuden kuukauden kuluttua kyseisestä päätöksestä, tai soveltaa 2 kohdan a alakohdassa säädettyä alempaa vähimmäiskapasiteettia sillä edellytyksellä, että

Poikkeuksissa on vältettävä takautuvia muutoksia voimalaitoksille, jotka jo voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sen estämättä, mitä jäsenvaltion ja voimalaitoksen vapaaehtoiselta pohjalta tekemissä sopimuksissa määrätään.

Jäsenvaltiot voivat tarjota kannustimia vapaaehtoiseen etusijasta luopumiseen laitoksille, jotka voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää sellaisissa tehokasta yhteistuotantoa käyttävissä voimalaitoksissa tuotetun sähkön asettamisesta ajojärjestyksessä etusijalle, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

5.   Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen, 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW.

6.   Uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävät voimalaitokset, jotka on otettu käyttöön ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 ja jotka käyttöönottonsa jälkeen asetettiin ajojärjestyksessä etusijalle direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 5 kohdan tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (20) 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on edelleen voitava asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 4 päivää .heinäkuuta 2019 tehtyjen sopimusten soveltamista. Ajojärjestyksessä etusijalle asettamista ei enää sovelleta tällaisiin voimalaitoksiin ajankohdasta, jolloin voimalaitokseen tehdään merkittäviä muutoksia, mistä katsotaan olevan kyse ainakin silloin, kun tarvitaan uusi liittymissopimus tai kun lisätään voimalaitoksen tuotantokapasiteettia.

7.   Ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen ei saa vaarantaa sähköjärjestelmän varmaa käyttöä, sitä ei saa käyttää perusteluna alueiden välisen kapasiteetin rajoittamiselle 16 artiklassa säädettyä pidemmälle, ja sen on perustuttava avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin.

1.   Tuotannon ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn on perustuttava objektiivisiin, avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Sen on oltava avointa kaikille tuotantotekniikoille, kaikelle energian varastoinnille ja kaikelle kulutusjoustolle, mukaan lukien niille, jotka sijaitsevat muissa jäsenvaltioissa, paitsi jos se ei ole teknisesti mahdollista.

2.   Resurssit, joiden ajojärjestys määritellään uudelleen, on valittava voimalaitoksista, energiavarastoista tai kulutusjoustosta käyttäen markkinapohjaisia mekanismeja, ja niille on maksettava taloudellinen korvaus. Ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyssä käytettävät tasesähkötarjoukset eivät saa asettaa tasesähkön hintaa.

3.   Muuta kuin markkinapohjaista tuotannon, energian varastoinnin ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä voi käyttää ainoastaan, jos

4.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on toimitettava kertomus vähintään vuosittain toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle seuraavista:

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on toimitettava kertomus ACERille ja julkaistava yhteenveto ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tiedoista tarvittaessa yhdessä parannussuositusten kanssa.

5.   Jollei verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat sääntelyviranomaisten vahvistamiin avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin, muuta johdu, siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on

6.   Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen alaspäin muuttamista, on sovellettava seuraavia periaatteita:

7.   Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä pyytävän verkonhaltijan on maksettava siitä taloudellinen korvaus sen voimalaitoksen, energiavaraston tai kulutusjoustokohteen haltijalle, johon ajojärjestyksen uudelleenmäärittely kohdistuu, paitsi jos tuottajat hyväksyvät liittymissopimuksen, jossa sitovaa energianjakelua ei taata. Tällaisen taloudellisen korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista osatekijöistä tai niiden yhdistelmä, jos ainoastaan yhden osatekijän soveltaminen johtaisi perusteettoman pieneen tai perusteettoman suureen korvaukseen:

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Tarjousalueiden rajojen on perustuttava pitkäaikaisiin, rakenteellisiin siirtorajoituksiin siirtoverkossa. Tarjousalueilla ei saa esiintyä tällaisia rakenteellisia siirtorajoituksia, paitsi jos niillä ei ole vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin tai jos väliaikaisena poikkeuksena niiden vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin lievennetään käyttämällä korjaavia toimenpiteitä ja nämä rakenteelliset siirtorajoitukset eivät johda alueiden välisessä kaupankäynnissä kapasiteetin pienentämiseen 16 artiklan vaatimusten mukaisesti. Tarjousalueiden konfiguraatio unionissa on suunniteltava siten, että maksimoidaan taloudellinen tehokkuus ja maksimoidaan alueiden välisen kaupankäynnin mahdollisuudet 16 artiklan mukaisesti sekä ylläpidetään samalla toimitusvarmuutta.

2.   Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, on joka kolmas vuosi laadittava kertomus rakenteellisista siirtorajoituksista ja muista merkittävistä fyysisistä siirtorajoituksista tarjousalueiden välillä ja sisällä, mukaan lukien siirtorajoitusten esiintymispaikka ja -tiheys asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Kertomuksen on sisällettävä arvio siitä, onko alueiden välisessä kaupankäynnissä käytettävissä oleva kapasiteetti saavuttanut 15 artiklan mukaisen lineaarisen kehityskulun tai tämän asetuksen 16 artiklan mukaisen vähimmäiskapasiteetin.

3.   Jotta voidaan varmistaa tarjousalueiden optimaalinen konfiguraatio, on toteutettava tarjousalueen uudelleentarkastelu. Uudelleentarkastelussa on määritettävä kaikki rakenteelliset siirtorajoitukset, ja siihen on sisällyttävä tarjousalueen eri konfiguraatioiden analyysi, joka toteutetaan koordinoidusti siten, että siihen osallistuvat asianomaiset sidosryhmät kaikista asiaankuuluvista jäsenvaltioista, asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Käytössä olevia tarjousalueita on arvioitava sen mukaan, miten niillä kyetään luomaan luotettava markkinaympäristö, myös joustavan tuotannon ja joustavien kuormien kapasiteettia varten, mikä on välttämätöntä vältettäessä verkon pullonkauloja, tasapainotettaessa sähkön kysyntä ja tarjonta ja turvattaessa verkkoinfrastruktuuriin tehdyt investoinnit pitkällä aikavälillä.

4.   Tämän artiklan ja tämän asetuksen 15 artiklan soveltamiseksi asiaankuuluvilla jäsenvaltioilla, siirtoverkonhaltijoilla tai sääntelyviranomaisilla tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, siirtoverkonhaltijoita tai sääntelyviranomaisia, jotka osallistuvat tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkasteluun, ja myös niitä, jotka ovat samalla kapasiteetin laskenta-alueella asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.   Kaikkien asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2019 esitettävä ehdotus menetelmäksi ja oletuksiksi, joita on käytettävä tarjousalueen uudelleentarkasteluprosessissa, sekä tarkasteltaviksi vaihtoehtoisiksi tarjousalueen konfiguraatioiksi asiaankuuluville sääntelyviranomaisille hyväksyntää varten. Asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten on tehtävä yksimielinen päätös ehdotuksesta kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen esittämisestä. Jos sääntelyviranomaiset eivät kykene tekemään yksimielistä päätöstä ehdotuksesta tässä määräajassa, ACER tekee kolmen kuukauden mittaisen lisäajan kuluessa päätöksen menetelmästä ja oletuksista sekä tarkasteltavista vaihtoehtoisista tarjousalueen konfiguraatioista. Menetelmän on perustuttava rakenteellisiin siirtorajoituksiin, joita ei odoteta poistettavan seuraavien kolmen vuoden aikana, kun otetaan asianmukaisesti huomioon konkreettinen edistyminen infrastruktuurin kehittämishankkeissa, jotka odotetaan toteutettavan seuraavien kolmen vuoden kuluessa.

6.   Tarjousalueen uudelleentarkasteluun osallistuvien siirtoverkonhaltijoiden on 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen menetelmän ja oletusten perusteella esitettävä asiaankuuluville jäsenvaltioille tai niiden nimetyille toimivaltaisille viranomaisille yhteinen ehdotus tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä viimeistään 12 kuukauden kuluttua 5 kohdan mukaisesta menetelmän ja oletusten hyväksymisestä. Muut jäsenvaltiot, energiayhteisön sopimuspuolet tai muut kolmannet maat, joilla on sama synkronialue minkä tahansa asiaankuuluvan jäsenvaltion kanssa, voivat esittää huomautuksia.

7.   Jos tämän artiklan 2 kohdan mukaisessa kertomuksessa tai tämän artiklan mukaisessa tarjousalueen uudelleentarkastelussa on määritetty rakenteellisia siirtorajoituksia tai jos yksi tai useampi siirtoverkonhaltija on määrittänyt rakenteellisia siirtorajoituksia vastuualueellaan asiaankuuluvien toimivaltaisten sääntelyviranomaisten hyväksymässä kertomuksessa, sen jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on yhteistyössä siirtoverkonhaltijoidensa kanssa tehtävä kuuden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta päätös joko kansallisten tai monikansallisten toimintasuunnitelmien määrittelystä 15 artiklan mukaisesti tai tarjousalueensa konfiguraation uudelleentarkastelusta ja muuttamisesta. Näistä päätöksistä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille välittömästi.

8.   Jos kyseiset jäsenvaltiot ovat valinneet tarjousalueen konfiguraation muuttamisen 7 kohdan nojalla, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on tehtävä yksimielinen päätös kuuden kuukauden kuluessa 7 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia asiaankuuluville jäsenvaltioille, joiden olisi otettava nämä huomautukset huomioon päätöstä tehdessään. Päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille. Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä mainitussa kuuden kuukauden määräajassa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio antaa ACERia kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa ja niiden välillä kuuden kuukauden kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

9.   Jäsenvaltiot ja komissio kuulevat asianomaisia sidosryhmiä ennen tämän artiklan mukaisen päätöksen antamista.

10.   Tämän artiklan nojalla tehtävissä päätöksissä on mainittava muutosten toteuttamisajankohta. Toteuttamisajankohdassa on sovitettava yhteen tarkoituksenmukaisuus ja käytännön näkökohdat, mukaan lukien sähkön termiinikauppa. Päätöksessä voidaan määrittää asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä.

11.   Jos asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti käynnistetään uusia tarjousalueen uudelleentarkasteluja, sovelletaan tätä artiklaa.

1.   Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisen jälkeen laadittava toimintasuunnitelma yhteistyössä sääntelyviranomaistensa kanssa. Kyseiseen toimintasuunnitelmaan on sisällyttävä konkreettinen aikataulu toimenpiteiden hyväksymiseksi määritettyjen rakenteellisten siirtorajoitusten vähentämiseksi neljän vuoden kuluessa 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisestä.

2.   Toimintasuunnitelman konkreettisesta edistymisestä riippumatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueiden välisen kaupankäynnin kapasiteettia lisätään vuosittain siihen saakka kunnes saavutetaan 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 9 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten tai 16 artiklan 3 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten soveltamista. Kyseinen vähimmäiskapasiteetti on saavutettava 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä.

Nämä vuotuiset lisäykset on saavutettava lineaarisen kehityskulun kautta. Tämän kehityskulun lähtökohtana on oltava joko rajalla tai kriittisellä verkkoelementillä toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävänä vuonna jaettu kapasiteetti tai toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävien kolmen vuoden keskiarvo sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Jäsenvaltioiden on toimintasuunnitelmiensa täytäntöönpanon ajan varmistettava, että alueiden välisen kaupan käyttöön 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti asetettava kapasiteetti on vähintään yhtä suuri kuin lineaarisen kehityskulun arvot, myös käyttämällä korjaavia toimenpiteitä kapasiteetin laskenta-alueella.

3.   Toimintasuunnitelmaa toteuttava jäsenvaltio vastaa tai toteuttavat jäsenvaltiot vastaavat niiden korjaavien toimenpiteiden kustannuksista, joita tarvitaan 2 kohdassa tarkoitetun lineaarisen kehityskulun saavuttamiseksi tai alueiden välisen kapasiteetin asettamiseksi käyttöön asiaankuuluvilla rajoilla tai kriittisillä verkkoelementeillä, joita toimintasuunnitelma koskee.

4.   Asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain toimintasuunnitelman toteuttamisen aikana ja kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä arvioitava, onko viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut lineaarisen kehityskulun, tai 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen arvioitava, onko 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti saavutettu. Niiden on toimitettava arviointiraporttinsa ACERille ja asiaankuuluville sääntelyviranomaisille. Kunkin siirtoverkonhaltijan on ennen raportin laatimista toimitettava omat osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaisilleen hyväksymistä varten.

5.   Jos 4 kohdassa tarkoitettu arviointi jäsenvaltioiden osalta osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut lineaarista kehityskulkua, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun arviointikertomuksen vastaanottamisesta päätettävä yksimielisesti tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä jäsenvaltioiden kesken tai niiden välillä. Päätöksessään asiaankuuluvien jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden esittämät huomautukset. Asiaankuuluvien jäsenvaltioiden päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille.

Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä säädetyn määräajan kuluessa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio tekee ACERia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa.

6.   Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on kuusi kuukautta ennen toimintasuunnitelman päättymistä tehtävä päätös siitä, ratkaiseeko se jäljellä olevan siirtorajoituksen muuttamalla tarjousaluettaan vai ratkaiseeko se jäljellä olevan sisäisen siirtorajoituksen käyttämällä korjaavia toimenpiteitä, joiden kustannukset sen on katettava.

7.   Jos toimintasuunnitelmaa ei ole laadittu kuuden kuukauden kuluessa rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on 12 kuukauden kuluessa tällaisen rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä arvioitava, onko käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut 16 artiklan 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, ja toimitettava arviointiraportti asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille.

Siirtoverkonhaltijan on ennen raporttinsa laatimista lähetettävä oma osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaiselleen hyväksymistä varten. Jos arviointi osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut vähimmäiskapasiteettia, sovelletaan tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä päätöksentekomenettelyä.

1.   Verkon siirtorajoitusongelmiin on puututtava syrjimättömin markkinapohjaisin ratkaisuin, jotka antavat markkinaosapuolille ja siirtoverkonhaltijoille tehokkaita taloudellisia signaaleja. Verkon siirtorajoitusongelmat on ratkaistava liiketoimiin perustumattomilla menetelmillä eli menetelmillä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosapuolten tekemien sopimusten välillä. Kun siirtoverkonhaltija toteuttaa operatiivisia toimenpiteitä varmistaakseen, että sen siirtoverkko pysyy normaalitilassa, sen on otettava huomioon näiden toimenpiteiden vaikutus viereisiin vastuualueisiin ja koordinoitava näitä toimenpiteitä muiden asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa asetuksessa (EU) 2015/1222 säädetyllä tavalla.

2.   Toimitusrajoituksia saa käyttää ainoastaan hätätapauksissa silloin, kun siirtoverkonhaltijan on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittely tai vastakaupankäynti ei ole mahdollista. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este, tällainen kapasiteetin rajoittaminen on korvattava markkinaosapuolille, joille kapasiteettia on jaettu.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on toteutettava koordinoitu kapasiteetin laskenta tämän artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisesti, siten kuin 37 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 42 artiklan 1 kohdassa säädetään.

Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava alueiden välinen kapasiteetti noudattaen käyttövarmuusrajoja ja käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, mukaan lukien tietoja korjaavien toimenpiteiden teknisestä saatavuudesta, kuormien irtikytkentää lukuun ottamatta. Kun alueelliset koordinointikeskukset toteavat, että kyseiset kapasiteetin laskenta-alueella tai kapasiteetin laskenta-alueiden välillä käytettävissä olevat korjaavat toimenpiteet eivät riitä saavuttamaan 15 artiklan 2 kohdan mukaista lineaarista kehityskulkua tai tämän artiklan 8 kohdassa säädettyä vähimmäiskapasiteettia käyttövarmuusrajoja noudattaen, ne voivat viimeisenä keinona esittää koordinoituja toimia, joilla alueiden välistä kapasiteettia vähennetään vastaavasti. Siirtoverkonhaltijat voivat poiketa koordinoiduista toimista koordinoidun kapasiteetin laskennan ja koordinoidun käyttövarmuusanalyysin osalta ainoastaan 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Siitä alkaen, kun on kulunut kolme kuukautta alueellisten koordinointikeskusten tämän asetuksen 35 artiklan 2 kohdan mukaisesta toiminnan aloittamisesta, ja joka kolmas kuukausi sen jälkeen, alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille raportti kapasiteetin vähennyksistä tai toisen alakohdan mukaisesta koordinoiduista toimista poikkeamisista ja arvioitava tapahtumat sekä annettava tarvittaessa suosituksia siitä, miten tällaiset poikkeamat voidaan tulevaisuudessa välttää. Jos ACER toteaa, että tämän kohdan mukaisen poikkeaman edellytykset eivät täyty tai poikkeama on luonteeltaan rakenteellinen, ACER antaa lausunnon asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja komissiolle. Toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimia siirtoverkonhaltijoita tai alueellisia koordinointikeskuksia vastaan direktiivin (EU) 2019/944 59 tai 62 artiklan nojalla, jos tämän kohdan mukaiset poikkeamisen edellytykset eivät täyty.

Luonteeltaan rakenteelliset poikkeamat on käsiteltävä 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa tai jo olemassa olevan toimintasuunnitelman päivityksessä.

4.   Yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti ja siirtoverkot, joihin rajat ylittävä kapasiteetti vaikuttaa, on asetettava markkinaosapuolten käyttöön verkon käyttövarmuuden turvallisuusvaatimuksia noudattaen. Vastakaupankäynnillä ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä, mukaan lukien ajojärjestyksen uudelleenmäärittely rajojen yli, on maksimoitava käytettävissä oleva kapasiteetti 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin saavuttamiseksi. Tällaista maksimoimista varten rajat ylittävissä korjaavissa toimenpiteissä on sovellettava koordinoitua ja syrjimätöntä menettelyä, kun on otettu käyttöön ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja vastakaupankäynnin kustannustenjakomenetelmä.

5.   Kapasiteetti on jaettava eksplisiittisissä kapasiteettihuutokaupoissa tai sellaisissa implisiittisissä huutokaupoissa, joihin sisältyvät sekä kapasiteetti että energia. Saman yhteenliitännän osalta voidaan soveltaa kumpaakin menetelmää. Päivänsisäisessä kaupankäynnissä, jota voidaan täydentää huutokaupoilla, on käytettävä jatkuvaa kaupankäyntiä.

6.   Siirtorajoitustilanteessa korkeimmat voimassa olevat verkkokapasiteetista annetut tarjoukset, jotka voivat olla joko eksplisiittisiä tai implisiittisiä ja jotka tarjoavat parhaan vastineen niukasta siirtokapasiteetista tietyllä aikavälillä, on hyväksyttävä. Lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai tämän asetuksen 63 artiklan mukaista poikkeusta, kapasiteetinjakomenetelmissä ei saa vahvistaa rajahintoja.

7.   Kapasiteetin on oltava vapaasti kaupattavissa jälkimarkkinoilla sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijalle ilmoitetaan kaupasta riittävän ajoissa. Jos siirtoverkonhaltija ei hyväksy jälkimarkkinakauppaa, sen on ilmoitettava ja selitettävä tämä selkeästi ja avoimesti kaikille markkinaosapuolille ja ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle.

8.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää siirtorajoituksen ratkaisemiseksi omalla tarjousalueellaan tai keinona hallita tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvia sähkönsiirtoja. Rajoittamatta tämän artiklan 3 ja 9 kohdan mukaisten poikkeusten ja 15 artiklan 2 kohdan soveltamista tämän kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos alueiden välisessä kaupankäynnissä saavutetaan seuraavat käytettävissä olevan kapasiteetin vähimmäistasot:

Yhteensä 30 prosenttia voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin kussakin kriittisessä verkkoelementissä.

9.   Asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tietyn kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä myöntää poikkeuksen 8 kohdasta ennakoitavissa olevista syistä, jos se on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi. Tällaiset poikkeukset, jotka eivät saa liittyä 2 kohdan mukaisesti jo jaetun kapasiteetin rajoittamiseen, myönnetään kerrallaan korkeintaan yhdeksi vuodeksi tai enintään kahdeksi vuodeksi, jos poikkeusta sovelletaan ensimmäisen vuoden jälkeen huomattavasti suppeammin. Tällaisten poikkeusten soveltamisala on tiukasti rajoitettu siihen, mikä on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi, ja niissä on vältettävä syrjintää sisäisten ja alueiden välisten siirtojen välillä.

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on ennen poikkeuksen myöntämistä kuultava muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia, jotka ovat osa kapasiteetin laskenta-aluetta, johon vaikutus kohdistuu. Jos sääntelyviranomainen on eri mieltä ehdotetusta poikkeuksesta, ACER tekee päätöksen poikkeuksen myöntämisestä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Poikkeuksen syyt ja perustelut on julkaistava.

Jos poikkeus myönnetään, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä ja julkaistava menetelmä ja hankkeet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin ratkaisun ongelmaan, johon poikkeuksella pyritään puuttumaan. Poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun poikkeuksen määräaika saavutetaan tai kun ratkaisua sovelletaan, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin.

10.   Markkinaosapuolten on ilmoitettava asianomaisille siirtoverkonhaltijoille hyvissä ajoin ennen asianomaista käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia. Jaettu kapasiteetti, jota ei aiota käyttää, on palautettava markkinoille avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.

11.   Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkonhaltijoiden on netotettava ylikuormitettua yhdysjohtoa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtausten kapasiteettivaatimukset, jotta johdon koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysimääräisesti huomioon verkon käyttövarmuus siirtorajoitusta keventävistä toimituksista ei saa kieltäytyä.

12.   Kapasiteetin jakamiseen liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset on osoitettava siirtoverkonhaltijoille tai nimitetyille sähkömarkkinaoperaattoreille, jotka ovat vastuussa velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Jos markkinaosapuolet eivät käytä kapasiteettia, jonka käyttöön ne ovat sitoutuneet, tai, kun on kyse eksplisiittisessä huutokaupassa jaetusta kapasiteetista, eivät myy kapasiteettia jälkimarkkinoilla tai palauta sitä ajoissa, näiden markkinaosapuolten on menetettävä oikeutensa kyseiseen kapasiteettiin ja maksettava kustannuksia vastaava maksu. Kapasiteetin käyttämättä jättämisestä perittävien kustannuksia vastaavien maksujen on oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos siirtoverkonhaltija ei täytä vakaan siirtokapasiteetin tarjoamisvelvoitettaan, sen on suoritettava markkinaosapuolelle korvaus kapasiteettioikeuksien menetyksestä. Välillisiä menetyksiä ei oteta huomioon tätä tarkoitusta varten. Velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvan vastuuvelvollisuuden määrittämiseen käytettävät perusperiaatteet ja -menetelmät on taloudellisten seurausten osalta määriteltävä ennakolta, ja ne on tarkistutettava asiaankuuluvalla sääntelyviranomaisella.

13.   Sääntelyviranomaisten on kohdentaessaan korjaavien toimenpiteiden kustannuksia siirtoverkonhaltijoiden kesken analysoitava, missä määrin tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista aiheutuvat siirrot vaikuttavat siirtorajoitukseen kahden tarkkaillun tarjousalueen välillä, ja kohdennettava kustannukset siirtorajoitukseen kohdistuvan vaikutuksen perusteella tällaisten siirtojen toteuttamisesta vastuussa olevien tarjousalueiden siirtoverkonhaltijoille, lukuun ottamatta tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvista siirroista aiheutuvia kustannuksia, jotka alittavat tason, joka ilman rakenteellista siirtorajoitusta olisi odotettavissa tarjousalueella.

Kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on yhdessä analysoitava ja määriteltävä kullekin yksittäiselle tarjousalueen rajalle tämä taso, joka kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien sääntelyviranomaisten on sen jälkeen hyväksyttävä.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on laskettava uudelleen käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti ainakin vuorokautisen sulkeutumisajankohtien ja päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtien jälkeen. Siirtoverkonhaltijoiden on jaettava käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti sekä mahdollinen jäljelle jäävä alueiden välinen kapasiteetti, jota ei ole aiemmin jaettu, ja mahdollinen fyysisten siirto-oikeuksien haltijoiden edellisistä jaoista luovuttama alueiden välinen kapasiteetti seuraavassa alueiden välisen kapasiteetin jakamisprosessissa.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on ehdotettava asianmukaista rakennetta alueiden välisen kapasiteetin jakamiseksi eri aikaväleillä, mukaan lukien vuorokautinen, päivänsisäinen ja tasehallinnan aikaväli. Tämä jakamisrakenne on tarkistutettava asiaankuuluvilla sääntelyviranomaisilla. Ehdotustaan laatiessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon

3.   Kun alueiden välistä kapasiteettia on käytettävissä päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä alueiden välistä kapasiteettia tasesähkön vaihtoon tai epätasapainon netotusprosessin toteutukseen.

4.   Kun alueiden välistä kapasiteettia jaetaan tasehallintakapasiteetin vaihtoon tai reservien jakamiseen tämän asetuksen 6 artiklan 8 kohdan mukaisesti, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyissä tasesähköä koskevissa suuntaviivoissa kehitettyjä menetelmiä.

5.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa kasvattaa asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti laskettua luotettavuusmarginaalia tasehallintakapasiteetin vaihdon tai reservien jakamisen vuoksi.

1.   Verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen, mukaan lukien verkkoon liittämisestä perittävät maksut, verkon käyttömaksut ja soveltuvin osin verkon vahvistamiseen liittyvät maksut, on oltava kustannuksia vastaavia ja avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus, niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Maksut eivät saa sisältää asiaan liittymättömiä kustannuksia, joilla tuetaan niihin liittymättömiä toimintapoliittisia tavoitteita.

Verkkomaksujen määrittämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta, ja sitä on erityisesti sovellettava tavalla, joka ei aiheuta myönteistä tai kielteistä syrjintää jakelutasolla ja siirtotasolla verkkoon liitetyn tuotannon välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 1 ja 6 kohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä XI säädettyjen perusteiden soveltamista. Verkkomaksut eivät saa syrjiä myönteisesti tai kielteisesti energian varastointia tai aggregointia, eivätkä ne saa luoda pidäkkeitä omalle tuotannolle, omalle kulutukselle eivätkä kulutusjoustoon osallistumiselle. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

2.   Tariffeihin sovellettavien menetelmien on vastattava siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden kiinteitä kustannuksia ja tarjottava siirtoverkonhaltijoille ja jakeluverkonhaltijoille asianmukaisia kannustimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jotta parannetaan tehokkuutta, mukaan lukien energiatehokkuus, edistetään markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta, tuetaan tehokkaita investointeja, tuetaan asiaan liittyvää tutkimustoimintaa ja helpotetaan kuluttajan edun mukaista innovointia esimerkiksi digitalisoinnin, joustopalvelujen ja yhteenliittämisen alalla.

3.   Tuottajiin tai loppuasiakkaisiin tai molempiin sovellettavien tariffien tason avulla on tarvittaessa annettava sijaintia koskevia signaaleja unionin tasolla ja otettava huomioon verkon häviöt ja aiheutunut siirtorajoitus sekä infrastruktuurin investointikustannukset.

4.   Verkkoon pääsystä perittäviä maksuja asetettaessa on otettava huomioon

5.   Verkkoon pääsystä perittävien maksujen asettaminen tämän artiklan mukaisesti ei rajoita maksuja, jotka aiheutuvat 16 artiklassa tarkoitetusta siirtorajoituksen hallinnasta.

6.   Alueiden väliseen sähkökauppaan liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

7.   Jakelutariffien on vastattava kustannuksia, niissä on otettava huomioon verkon käyttäjien, myös aktiivisten asiakkaiden, jakeluverkon käyttö. Jakelutariffit voivat sisältää verkkoliitäntäkapasiteettiin liittyviä osatekijöitä, ja ne voidaan eriyttää verkon käyttäjien kulutus- tai tuotantoprofiilien mukaan. Jos jäsenvaltiot ovat toteuttaneet älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton, sääntelyviranomaisten on harkittava ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niiden menetelmiä direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti, ja ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja voidaan tapauksen mukaan ottaa käyttöön siten, että niissä otetaan huomioon verkon käyttö, loppukäyttäjien kannalta avoimella, kustannustehokkaalla ja ennakoitavissa olevalla tavalla.

8.   Jakelutariffeihin sovellettavien menetelmien on tarjottava jakeluverkonhaltijoille kannustimia verkkojensa mahdollisimman kustannustehokasta käyttöä ja kehittämistä varten, myös palvelujen hankinnan kautta. Tätä varten sääntelyviranomaisten on tunnustettava asiaan liittyvät kustannukset hyväksyttäviksi, sisällytettävä kyseiset kustannukset jakelutariffeihin, ja ne voivat ottaa käyttöön suorituskykytavoitteita, jotta jakeluverkonhaltijoille tarjotaan kannustimia parantaa verkkojensa tehokkuutta, myös edistämällä energiatehokkuutta, joustavuutta ja älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien kehittämistä.

9.   Markkinoiden hajanaisuutta koskevan riskin lieventämiseksi ACER antaa viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2019 parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen siirto- ja jakelutariffeihin sovellettavista menetelmistä ottaen kuitenkin huomioon kansalliset erityispiirteet. Parhaita käytäntöjä koskevassa kertomuksessa on käsiteltävä vähintään seuraavia:

ACER saattaa parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi.

10.   Sääntelyviranomaisten on otettava parhaita käytäntöjä koskeva kertomus asianmukaisesti huomioon asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niihin sovellettavia menetelmiä direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti.

1.   Ennakkoon määriteltyyn aikaväliin liittyvät siirtorajoituksen hallintamenettelyt saavat tuottaa tuloja vain kyseiseen aikaväliin liittyvässä siirtorajoitustilanteessa, lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan tämän asetuksen 63 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan mukaista poikkeusta. Sääntelyviranomaisten on arvioitava kyseisten tulojen jakomenettely, eikä se saa vääristää jakamisprosessia minkään kapasiteettia tai energiaa pyytävän osapuolen hyväksi eikä toimia pidäkkeenä siirtorajoituksen vähentämiselle.

2.   Seuraavat tavoitteet ovat etusijalla alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta saatavien tulojen jakamisessa:

3.   Kun 2 kohdassa vahvistetut ensisijaiset tavoitteet on riittävässä määrin saavutettu, tuloja voidaan käyttää tulona, joka sääntelyviranomaisten on otettava huomioon hyväksyessään verkkotariffien laskentamenetelmä tai asettaessaan verkkotariffeja taikka molemmissa. Jäännöstulot on talletettava erilliselle sisäiselle tilille siihen saakka, että ne voidaan käyttää 2 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin.

4.   Edellä olevan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisessa tulojen käytössä on sovellettava menetelmää, jota siirtoverkonhaltijat ehdottavat kuultuaan sääntelyviranomaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä ja ACERin annettua hyväksyntänsä. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava menetelmää koskeva ehdotus ACERille viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020, ja ACER tekee menetelmää koskevasta ehdotuksesta päätöksen kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta.

ACER voi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan tai päivittämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän. ACER hyväksyy muutetun tai päivitetyn menetelmän viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta.

Menetelmässä on täsmennettävä vähintään ehdot, joiden mukaisesti tuloja voidaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, sekä ehdot, joiden mukaisesti kyseiset tulot voidaan tallettaa erilliselle sisäiselle tilille käytettäviksi tulevaisuudessa näihin tarkoituksiin, ja se, miten pitkäksi aikaa nämä tulot voidaan tallettaa tällaiselle tilille.

5.   Siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava selvästi ennalta, miten mahdolliset pullonkaulatulot käytetään, ja raportoitava sääntelyviranomaisille näiden tulojen tosiasiallisesta käytöstä. Sääntelyviranomaisten on vuosittain ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta ilmoitettava asiasta ACERille ja julkaistava kertomus, jossa ilmoitetaan

Jos osa pullonkaulatuloista käytetään laskettaessa verkkotariffeja, kertomuksessa on soveltuvin osin ilmoitettava, miten siirtoverkonhaltijat ovat täyttäneet 2 kohdassa säädetyt ensisijaiset tavoitteet.

1.   Jäsenvaltioiden on seurattava resurssien riittävyyttä alueellaan 23 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin pohjalta. Jäsenvaltiot voivat eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin täydentämiseksi toteuttaa myös kansallisia resurssien riittävyysarviointeja 24 artiklan mukaisesti.

2.   Jos 23 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai 24 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään jokin resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe, asianomaisen jäsenvaltion on määritettävä mahdolliset sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet, jotka aiheuttivat ongelman tai edesauttoivat sen syntymistä.

3.   Jäsenvaltioiden, joilla on määritettyjä resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita, on laadittava ja julkaistava täytäntöönpanosuunnitelma, johon sisältyy aikataulu sellaisten toimenpiteiden hyväksymiselle, joilla poistetaan mahdollisesti määritetyt sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet osana valtiontukimenettelyä. Jäsenvaltioiden on resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita käsitellessään erityisesti otettava huomioon 3 artiklassa vahvistetut periaatteet ja harkittava

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava täytäntöönpanosuunnitelmansa komissiolle arviointia varten.

5.   Komissio antaa neljän kuukauden kuluessa täytäntöönpanosuunnitelman vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko toimenpiteet riittäviä 2 kohdan nojalla määritettyjen sääntelyvääristymien tai markkinoiden toimintapuutteiden poistamiseksi, ja voi pyytää jäsenvaltioita muuttamaan täytäntöönpanosuunnitelmiaan vastaavasti.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on seurattava täytäntöönpanosuunnitelmiensa soveltamista ja julkaistava seurannan tulokset vuotuisessa kertomuksessa ja toimitettava kyseinen kertomus komissiolle.

7.   Komissio antaa lausunnon siitä, onko täytäntöönpanosuunnitelmat pantu riittävässä määrin täytäntöön ja onko resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe ratkaistu.

8.   Jäsenvaltioiden on noudatettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun määritetty resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe on ratkaistu.

1.   Jäsenvaltiot voivat muiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi viimeisenä keinona toteuttaessaan tämän asetuksen 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja.

2.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on ennen kapasiteettimekanismien käyttöönottoa tehtävä kattava selvitys tällaisten mekanismien mahdollisista vaikutuksista naapurijäsenvaltioihin kuulemalla ainakin niitä naapurijäsenvaltioitaan, joihin niillä on suora verkkoyhteys, ja näiden jäsenvaltioiden sidosryhmiä.

3.   Jäsenvaltioiden on arvioitava, voidaanko resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet käsitellä strategisen reservin muodossa olevalla kapasiteettimekanismilla. Jos ei voida, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön muunlaisen kapasiteettimekanismin.

4.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta.

5.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

6.   Jos jäsenvaltio soveltaa kapasiteettimekanismia, sen on arvioitava kyseinen kapasiteettimekanismi ja varmistettava, että kyseisen mekanismin nojalla ei tehdä uusia sopimuksia, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta tai jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

7.   Jäsenvaltioiden on kapasiteettimekanismeja suunnitellessaan sisällytettävä niihin määräys, joka mahdollistaa kapasiteettimekanismin tehokkaan hallinnollisen käytöstä poistamisen asteittain, jos 6 kohdan mukaisia uusia sopimuksia ei tehdä kolmena peräkkäisenä vuonna.

8.   Kapasiteettimekanismien on oltava väliaikaisia. Komissio hyväksyy kapasiteettimekanismit enintään kymmeneksi vuodeksi. Ne on poistettava käytöstä asteittain tai sidottua kapasiteettia on pienennettävä 20 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosuunnitelmien perusteella. Jäsenvaltioiden on sovellettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun kapasiteettimekanismi on otettu käyttöön.

1.   Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.   Strategisia reservejä koskevien suunnitelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei vaikuta resurssien käynnistämiseen ennen varsinaista ajoa resurssien muutosnopeusrajoitusten ja käyttövaatimusten mukaisesti. Strategisen reservin tuotantoa ei saa osoittaa tasehallintaa tarjoaville ryhmille tukkumarkkinoiden kautta, eikä niillä saa muuttaa niiden tasepoikkeamia.

3.   Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien on 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:

4.   Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat hiilidioksidipäästörajoja koskevat vaatimukset:

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut päästöraja, joka on 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ja raja, joka on vuosittain keskimäärin 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, lasketaan tuotantoyksikön suunnitellun hyötysuhteen eli nimelliskapasiteetin avulla Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) asiaankuuluvan standardin mukaisissa olosuhteissa saavutettavan nettohyötysuhteen perusteella.

ACER julkaisee viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 lausunnon, jossa annetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen arvojen laskentaan liittyviä teknisiä ohjeita.

5.   Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat kapasiteettimekanismeja 4 päivänä heinäkuuta 2019, on mukautettava mekanisminsa 4 luvun vaatimusten mukaisiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 31 päivää joulukuuta 2019 tehtyjen sitoumusten tai sopimusten soveltamista.

1.   Eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa on määritettävä resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet arvioimalla sähköjärjestelmän yleinen riittävyys nykyisen ja arvioidun sähkön kysynnän kattamiseksi unionin tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja tarvittaessa yksittäisillä tarjousalueilla. Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi kattaa jokaisen vuoden mainittua arviointia seuraavalla kymmenvuotisjaksolla.

2.   Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin.

3.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 komission 15 päivänä marraskuuta 2012 antaman päätöksen (21) 1 artiklassa perustetulle sähköalan koordinointiryhmälle ja ACERille luonnoksen eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa sovellettavaksi menetelmäksi tämän artiklan 5 kohdassa säädettyjen periaatteiden pohjalta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOlle eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin toteuttamisessa tarvittavat tiedot.

Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin vuosittain. Tuottajien ja muiden markkinaosapuolten on annettava siirtoverkonhaltijoille tietoja tuotantoresurssien odotettavissa olevasta käytöstä, kun otetaan huomioon primaariresurssien saatavuus sekä ennustettua kysyntää ja tarjontaa koskevat asianmukaiset skenaariot.

5.   Eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin on perustuttava avoimeen menetelmään, jonka on varmistettava, että arviointi täyttää seuraavat vaatimukset:

6.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 ACERille luonnoksen menetelmäksi, jolla lasketaan

Menetelmän on perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin kriteereihin.

7.   Edellä 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuista ehdotuksista, jotka koskevat luonnosta menetelmäksi, niiden perustana olevista skenaarioista, herkkyystekijöistä ja oletuksista sekä 4 kohdan mukaisen eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin tuloksista on järjestettävä ennalta jäsenvaltioiden, sähköalan koordinointiryhmän ja asiaankuuluvien sidosryhmien kuuleminen, ja ACER hyväksyy ne 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

1.   Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on oltava laajuudeltaan alueellisia ja perustuttava 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun menetelmään erityisesti 23 artiklan 5 kohdan b–m alakohdassa.

Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on sisällettävä 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut keskeiset vertailuskenaariot.

Kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan ottaa huomioon myös muita kuin 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja herkkyyksiä. Tällöin kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan

Kun kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa arvioidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien panosta niiden kattamien tarjousalueiden toimitusvarmuuteen, niissä on lisäksi käytettävä 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa säädettyä menetelmää.

2.   Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit ja soveltuvin osin eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi sekä 3 kohdan mukainen ACERin lausunto on asetettava julkisesti saataville.

3.   Jos kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään tiettyyn tarjousalueeseen liittyvä riittävyyttä koskeva huolenaihe, jota ei ollut määritetty eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa, kansallista resurssien riittävyysarviointia hallinnoivan elimen on sisällytettävä perustelut näiden kahden arvioinnin väliselle erolle, mukaan lukien tiedot käytetystä herkkyyksistä ja perustana olevista oletuksista. Jäsenvaltioiden on julkaistava kyseinen arviointi ja toimitettava se ACERille.

ACER antaa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.

Kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on otettava ACERin lausunto asianmukaisesti huomioon ja tarvittaessa muutettava lopullista arviointiaan. Jos se päättää olla ottamatta kaikilta osin huomioon ACERin lausuntoa, kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on julkaistava kertomus, jossa on yksityiskohtaiset perustelut.

1.   Jäsenvaltioilla on kapasiteettimekanismeja soveltaessaan oltava käytössään luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardista on käytävä avoimella tavalla ilmi jäsenvaltion tarvittava toimitusvarmuuden taso. Rajat ylittävien tarjousalueiden tapauksessa asiaankuuluvien viranomaisten on yhdessä vahvistettava tällaiset luotettavuusstandardit.

2.   Jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisten ehdotuksesta vahvistettava luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardin on perustuttava 23 artiklan 6 kohdassa säädettyyn menetelmään.

3.   Luotettavuusstandardi on laskettava käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa ja markkinoille tulon kustannuksia tietyllä aikavälillä ja ilmaistava ”energiavajeen odotusarvona” ja ”tehovajeen odotusarvona”.

4.   Kapasiteettimekanismeja sovellettaessa jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisen ehdotuksesta hyväksyttävä parametrit, joilla määritetään kapasiteettimekanismissa hankitun kapasiteetin määrä.

1.   Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien ja, jos se on teknisesti mahdollista, strategisten reservien on oltava avoimia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkopuolisella kapasiteetilla, joka pystyy tarjoamaan vastaavan teknisen suorituskyvyn kuin sisäinen kapasiteetti, on mahdollisuus osallistua samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin sisäinen kapasiteetti. Kun kyse on kapasiteettimekanismeista, jotka olivat käytössä 4 päivänä heinäkuuta 2019, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että rajayhdysjohdot osallistuvat suoraan samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin ulkopuolinen kapasiteetti enintään neljän vuoden ajan 4 päivästä heinäkuuta 2019 tai kahden vuoden ajan 11 kohdassa tarkoitettujen menetelmien hyväksymisestä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aiempi.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa estää alueellaan sijaitsevan kapasiteetin osallistumista toisten jäsenvaltioiden kapasiteettimekanismeihin.

4.   Rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin ei saa muuttaa alueiden välisiä suunnitelmia eikä fyysisiä virtauksia jäsenvaltioiden välillä tai muulla tavoin vaikuttaa näihin suunnitelmiin tai fyysisiin virtauksiin. Nämä suunnitelmat ja virtaukset on määritettävä pelkästään 16 artiklan mukaisen kapasiteetin jakamisen tulosten perusteella.

5.   Kapasiteetin tarjoajien on voitava osallistua useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niiden on osallistuttava siinä määrin, että voidaan ottaa huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

6.   Kapasiteetin tarjoajia on vaadittava suorittamaan epäkäytettävyysmaksuja, jos niiden kapasiteetti ei ole käytettävissä.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niitä on vaadittava suorittamaan useampia moninkertaisia epäkäytettävyysmaksuja, elleivät ne kykene täyttämään useampia moninkertaisia sitoumuksia.

7.   Antaessaan suosituksen siirtoverkonhaltijoille 35 artiklan nojalla perustettujen alueellisten koordinointikeskusten on vuosittain laskettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti. Tässä laskelmassa on otettava huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee. Laskelma on tehtävä kullekin tarjousalueen rajalle.

Siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain vahvistettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti alueellisen koordinointikeskuksen suositukseen perustuen.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 kohdassa tarkoitettu tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti jaetaan osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille avoimella, syrjimättömällä ja markkinapohjaisella tavalla.

9.   Jos rajat ylittävä osallistuminen kahdessa naapurijäsenvaltiossa on mahdollista kapasiteettimekanismeissa, mahdolliset tulot, joita saadaan 8 kohdassa tarkoitetusta jakamisesta, kuuluvat asianomaisille siirtoverkonhaltijoille ja ne on jaettava niiden kesken tämän artiklan 11 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti tai kummankin asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen hyväksymän yhteisen menetelmän mukaisesti. Jos naapurijäsenvaltio ei sovella kapasiteettimekanismia tai se soveltaa kapasiteettimekanismia, joka ei ole avoin rajat ylittävälle osallistumiselle, kapasiteettimekanismia soveltavan jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on hyväksyttävä tulojen jakaminen sen jälkeen, kun se on pyytänyt lausunnon naapurijäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilta. Siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä tällaiset tulot 19 artiklan 2 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin.

10.   Siirtoverkonhaltijaa, jonka alueella ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, koskevat seuraavat vaatimukset:

Asiaankuuluvan kapasiteetin tarjoajan on viipymättä ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle osallistumisestaan ulkopuoliseen kapasiteettimekanismiin.

11.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 ACERille seuraavat:

Ehdotuksesta on järjestettävä ennakolta kuuleminen, ja ACER hyväksyy sen 27 artiklan mukaisesti.

12.   Asianomaisten sääntelyviranomaisten on tarkistettava, onko kapasiteetti laskettu 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

13.   Sääntelyviranomaisten on varmistettava, että rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin järjestetään tehokkaalla ja syrjimättömällä tavalla. Niiden on erityisesti toteutettava riittävät hallinnolliset järjestelyt yli rajojen tapahtuvaa epäkäytettävyysmaksujen pakkotäytäntöönpanoa varten.

14.   Edellä olevan 8 kohdan mukaisesti jaettua kapasiteettia on voitava siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä. Osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien on ilmoitettava rekisteriin kaikki tällaiset siirrot 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

15.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2021 perustettava 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rekisteri ja huolehdittava sen toiminnasta. Rekisterin on oltava avoin kaikille osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille, mekanismeja soveltaville sähköjärjestelmille ja niiden siirtoverkonhaltijoille.

1.   Kun viitataan tähän artiklaan, Sähkö-ENTSOn esittämien ehdotusten hyväksymiseen sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.   Sähkö-ENTSOn on ennen ehdotuksen esittämistä kuultava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös sääntelyviranomaisia ja muita kansallisia viranomaisia. Sen on otettava tämän kuulemisprosessin tulokset asianmukaisesti huomioon ehdotuksessaan.

3.   Kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen vastaanottamisesta ACER joko hyväksyy sen tai muuttaa sitä. Jos ACER muuttaa ehdotusta, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutetun ehdotuksen hyväksymistä. ACER julkaisee hyväksytyn ehdotuksen verkkosivustollaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ehdotettujen asiakirjojen vastaanottamisesta.

4.   ACER voi milloin tahansa pyytää muutoksia hyväksyttyyn ehdotukseen. Sähkö-ENTSOn on kuuden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamispäivästä esitettävä ACERille luonnos ehdotetuiksi muutoksiksi. ACER muuttaa muutoksia tai hyväksyy ne kolmen kuukauden kuluessa luonnoksen vastaanottamisesta ja julkaisee nämä muutokset verkkosivustollaan.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä Sähkö-ENTSOn puitteissa, jotta voidaan edistää sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa ja alueiden välistä kauppaa sekä turvata Euroopan sähkönsiirtoverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu käyttö ja vakaa tekninen kehitys.

2.   Sähkö-ENTSOn on unionin oikeuden mukaisia tehtäviään suorittaessaan toimittava hyvin toimivien ja yhdennettyjen sähkön sisämarkkinoiden perustamiseksi ja edistettävä vuodet 2020–2030 kattavissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen tavoitteiden tehokasta ja kestävää saavuttamista, erityisesti edistämällä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tehokasta integrointia ja energiatehokkuuden parantamista ja ylläpitämällä samalla verkon käyttövarmuutta. Sähkö-ENTSOlla on oltava tehtäviensä hoitamiseksi riittävät henkilöstövoimavarat ja rahoitukselliset voimavarat.

1.   Sähkön siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava komissiolle ja ACERille luonnos muutoksista, jotka koskevat Sähkö-ENTSOn perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä.

2.   Kuultuaan virallisesti organisaatioita, jotka edustavat kaikkia sidosryhmiä, erityisesti verkon käyttäjiä, asiakkaat mukaan lukien, ACER antaa komissiolle lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, kahden kuukauden kuluessa perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä koskevan muutosluonnoksen luonnoksen vastaanottamisesta.

3.   Komissio antaa lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, ottaen huomioon 2 kohdassa tarkoitetun ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta vahvistettava ja julkaistava muutettu perussääntö tai työjärjestys.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai jommankumman perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

1.   Sähkö-ENTSOn on

2.   Sähkö-ENTSOn on raportoitava ACERille alueellisten koordinointikeskusten perustamisessa ja suorituskyvyssä havaituista puutteista.

3.   Sähkö-ENTSOn on julkaistava yleiskokoustensa, hallintoneuvostonsa kokousten ja komiteoidensa kokousten pöytäkirjat ja tiedotettava yleisölle säännöllisesti päätöksenteostaan ja toiminnastaan.

4.   Edellä 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus laadittavista verkkosäännöistä, verkon käytön koordinointia koskeva suunnitelma ja kyseisenä vuonna toteutettavat tutkimus- ja kehittämistoimet sekä alustava aikataulu.

5.   Sähkö-ENTSOn on annettava ACERin käyttöön tiedot, joita ACER tarvitsee 32 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Jotta Sähkö-ENTSO voi täyttää tämän vaatimuksen, siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOn käyttöön tarvittavat tiedot.

6.   Sähkö-ENTSOn on esitettävä komissiolle sen pyynnöstä näkemyksensä 61 artiklassa säädettyjen suuntaviivojen hyväksymisestä.

1.   Sähkö-ENTSOn on laatiessaan ehdotuksia 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtäviensä mukaisesti toteutettava laaja kuulemisprosessi. Kuulemisprosessin on oltava rakenteeltaan sellainen, että sidosryhmien huomautukset voidaan ottaa huomioon ennen ehdotuksen lopullista hyväksymistä, ja sen on oltava avoin ja läpinäkyvä ja siihen osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot 29 artiklassa tarkoitettujen menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, jakeluverkonhaltijat, mukaan lukien asiaankuuluvat toimialajärjestöt, tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.   Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.   Sähkö-ENTSOn on ennen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemisen aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

1.   ACER seuraa Sähkö-ENTSOn 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista ja raportoi havainnoistaan komissiolle.

ACER seuraa, miten Sähkö-ENTSO panee täytäntöön 59 artiklan nojalla laadittuja verkkosääntöjä. Jos Sähkö-ENTSO ei ole pannut täytäntöön jotakin verkkosääntöä, ACER pyytää Sähkö-ENTSOa toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ACER ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.

ACER seuraa ja analysoi komission 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

2.   Sähkö-ENTSOn on toimitettava unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos, vuotuisen työohjelman luonnos, mukaan lukien tiedot kuulemisprosessista, sekä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut muut asiakirjat ACERille lausunnon antamista varten.

Jos ACER katsoo, että Sähkö-ENTSOn toimittama vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansien osapuolten pääsylle avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, ACER antaa kahden kuukauden kuluessa luonnosten toimittamisesta asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia Sähkö-ENTSOlle ja komissiolle.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä Sähkö-ENTSOn puitteissa alueellista yhteistyötä, jolla edistetään 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa. Niiden on erityisesti julkaistava joka toinen vuosi alueellinen investointisuunnitelma, ja ne voivat sen perusteella tehdä investointipäätöksiä. Sähkö-ENTSOn on edistettävä siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä alueellisella tasolla sekä varmistettava yhteentoimivuus, tiedottaminen ja alueellisen suorituskyvyn seuranta niillä aloilla, joita ei ole vielä yhdenmukaistettu unionin tasolla.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, ja edistettävä energiapörssien kehittämistä, rajat ylittävän kapasiteetin koordinoitua jakamista syrjimättömillä markkinapohjaisilla ratkaisuilla kiinnittäen asianmukaisesti huomiota implisiittisten huutokauppojen erityisiin etuihin lyhytaikaisen kapasiteetin jakamisen osalta sekä tasehallinta- ja tehoreservimekanismien integrointia.

3.   Komissio voi 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistaa kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattaman maantieteellisen alueen ottaen huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyörakenteet. Kukin jäsenvaltio voi edistää yhteistyötä useammalla kuin yhdellä maantieteellisellä alueella.

Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattama maantieteellinen alue. Tätä tarkoitusta varten komissio kuulee sääntelyviranomaisia, ACERia ja Sähkö-ENTSOa.

Tässä kohdassa tarkoitetut päätökset eivät rajoita 36 artiklan soveltamista.

1.   Kyseisen käyttöalueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 toimitettava asianomaisille sääntelyviranomaisille ehdotus alueellisten koordinointikeskusten perustamisesta tässä luvussa vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

Käyttöalueen sääntelyviranomaisten on arvioitava ja hyväksyttävä ehdotus.

Ehdotukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat osatekijät:

2.   Kun sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet 1 kohdan mukaisen ehdotuksen, alueelliset koordinointikeskukset korvaavat asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti perustetut alueelliset käyttövarmuuskoordinaattorit ja aloittavat toimintansa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2022.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (23) liitteessä II tarkoitettu oikeudellinen muoto.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on unionin oikeuden mukaisia tehtäviä toteuttaessaan toimittava riippumatta yksittäisistä kansallisista eduista ja siirtoverkonhaltijoiden eduista.

5.   Alueelliset koordinointikeskukset täydentävät siirtoverkonhaltijoiden roolia toteuttamalla niille 37 artiklan mukaisesti osoitetut tehtävät, joilla on alueellista merkitystä. Siirtoverkonhaltijoiden on vastattava sähkönsiirtojen hallinnasta ja varman, luotettavan ja tehokkaan sähköverkon varmistamisesta direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

1.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä ACERille ehdotus, jossa täsmennetään, mitkä siirtoverkonhaltijat, tarjousalueet, tarjousalueen rajat, kapasiteetin laskenta-alueet ja käyttökeskeytysten koordinointialueet kukin käyttöalue kattaa. Ehdotuksessa on otettava huomioon sähköverkon topologia, mukaan lukien sähköjärjestelmän yhteenliittämisen ja keskinäisen riippuvuuden aste sähkönsiirtojen osalta sekä alueen koko, jonka on katettava vähintään yksi kapasiteetin laskenta-alue.

2.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on osallistuttava kyseisellä alueella perustettuun alueelliseen koordinointikeskukseen. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos siirtoverkonhaltijan vastuualue kuuluu useampaan eri synkronialueeseen, siirtoverkonhaltija voi osallistua kahteen alueelliseen koordinointikeskukseen. Käyttöalueiden viereisten tarjousalueiden rajojen osalta 1 kohdan mukaisessa ehdotuksessa on täsmennettävä, miten alueellisten koordinointikeskusten välinen koordinointi kyseisillä rajoilla on tarkoitus toteuttaa. Manner-Euroopan synkronialueella, jolla kahden alueellisen koordinointikeskuksen toiminta voi jollakin käyttöalueella olla päällekkäistä, kyseisen käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä päätös joko yhden alueellisen koordinointikeskuksen nimeämisestä mainitulle alueelle tai siitä, että kaksi alueellista koordinointikeskusta toteuttavat osan tai kaikki tehtävistä, joilla on alueellista merkitystä, koko käyttöalueella vuorotteluperiaatteella ja yksi nimetty koordinointikeskus toteuttaa muut tehtävät.

3.   ACER joko hyväksyy 1 kohdan mukaisen käyttöalueiden määrittelyä koskevan ehdotuksen tai ehdottaa siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. Jos ACER ehdottaa muutoksia, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutosten hyväksymistä. Hyväksytty ehdotus julkaistaan ACERin verkkosivustolla.

4.   Asiaankuuluvat siirtoverkonhaltijat voivat esittää ACERille ehdotuksen 1 kohdan mukaisesti määritettyjen käyttöalueiden muuttamisesta. Tällöin sovelletaan 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

1.   Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on suoritettava vähintään kaikki seuraavat tehtävät, joilla on alueellista merkitystä, koko sillä käyttöalueella, jolla se on perustettu:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä säädetään yksityiskohtaisemmin liitteessä I.

2.   Direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklalla perustettu komitea antaa komission tai jäsenvaltion ehdotuksesta lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta alueellisille koordinointikeskuksille. Jos tämä komitea antaa puoltavan lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta, alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät Sähkö-ENTSOn laatiman ja ACERin 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksymän ehdotuksen perusteella.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava alueellisille koordinointikeskuksilleen niiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on annettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille kaikki tiedot, joita tarvitaan alueellisten koordinointikeskusten antamien koordinoitujen toimien ja suositusten täytäntöönpanemiseksi.

5.   Sähkö-ENTSOn on 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laadittava ehdotus tässä artiklassa säädetyistä tehtävistä, joita verkkosäännöt tai suuntaviivat eivät vielä kata. Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät ehdotuksen perusteella sen jälkeen, kun ACER on hyväksynyt kyseisen ehdotuksen.

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä tehokkaita, osallistavia, avoimia ja yhteisymmärrystä edistäviä työjärjestelyjä suoritettavien tehtävien suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten ottaen erityisesti huomioon näiden tehtävien liitteessä I täsmennetyt erityispiirteet ja vaatimukset. Alueellisten koordinointikeskusten on myös kehitettävä prosessi näiden työjärjestelyjen mahdollista tarkistamista varten.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettuihin työjärjestelyihin sisältyy sääntöjä, jotka koskevat ilmoittamista asianosaisille.

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä menettely, jonka mukaisesti ne järjestävät käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden, muiden alueellisten koordinointikeskusten ja asiaankuuluvien sidosryhmien asianmukaisen ja säännöllisen kuulemisen päivittäisten operatiivisten tehtäviensä toteuttamisen yhteydessä. Jotta voidaan varmistaa sääntelykysymysten käsittely, sääntelyviranomaiset on tarvittaessa otettava mukaan menettelyyn.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on kuultava käyttöalueen jäsenvaltioita ja, jos alueellinen foorumi on olemassa, alueellisia foorumejaan muissa kuin alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvissä asioissa, joilla on poliittista merkitystä. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin alueellisten foorumiensa antamat suositukset.

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä prosessi sidosryhmien osallistamiseksi ja järjestettävä sidosryhmien kanssa säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan yhteenliitetyn verkon tehokkaaseen, varmaan ja luotettavaan käyttöön liittyvistä asioista sekä määritetään puutteita ja ehdotetaan parannuksia.

2.   Sähkö-ENTSOn ja alueellisten koordinointikeskusten on toimittava täysin avoimesti suhteessa sidosryhmiin ja yleisöön. Niiden on julkaistava kaikki merkityksellinen asiakirja-aineisto verkkosivustollaan.

1.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä menettely alueellisten koordinointikeskusten 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti esittämien koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä ja tarkistamista varten.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja koordinoituja toimia 37 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tehtävien osalta. Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön koordinoidut toimet, paitsi jos koordinoitujen toimien täytäntöönpano johtaisi kunkin siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

Jos siirtoverkonhaltija päättää olla panematta täytäntöön koordinoitua toimea tässä kohdassa esitetyistä syistä, sen on avoimesti ja ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava yksityiskohtaiset syyt alueelliselle koordinointikeskukselle ja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille. Tällaisissa tapauksissa alueellisen koordinointikeskuksen on arvioitava päätöksen johdosta käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille kohdistuva vaikutus ja se voi ehdottaa muita koordinoituja toimia 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja suosituksia 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa luetelluista tai 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuista tehtävistä.

Jos siirtoverkonhaltija päättää poiketa 1 kohdassa tarkoitetusta suosituksesta, sen on esitettävä päätöksensä perustelut alueellisille koordinointikeskuksille ja käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille ilman aiheetonta viivytystä.

4.   Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistaminen käynnistetään käyttöalueen yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan pyynnöstä. Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistamisen jälkeen alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava toimenpide tai muutettava sitä.

5.   Jos koordinoitua toimea tarkistetaan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, tarkistamispyyntö ei keskeytä koordinoidun toimen täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa koordinoidun toimen täytäntöönpano johtaisi kunkin yksittäisen siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

6.   Käyttöalueen jäsenvaltiot voivat jäsenvaltion tai komission ehdotuksesta ja direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklassa perustettua komiteaa kuultuaan yhdessä päättää antaa koordinoitujen toimien esittämistä koskevan toimivallan alueelliselle koordinointikeskukselleen yhdessä tai useammassa tämän asetuksen 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa säädetyistä tehtävistä.

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on perustettava hallintoneuvosto niiden hallinnointiin liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä ja niiden suorituskyvyn seurantaa varten.

2.   Hallintoneuvosto koostuu kaikkia kyseisiin alueellisiin koordinointikeskuksiin osallistuvia siirtoverkonhaltijoita edustavista jäsenistä.

3.   Hallintoneuvosto on vastuussa seuraavista:

4.   Hallintoneuvoston toimivaltaan eivät kuulu alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvät asiat.

1.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on perustettava alueellisten koordinointikeskusten organisaatiorakenne, jolla tuetaan niiden tehtävien turvaamista.

Organisaatiorakenteessa on täsmennettävä

2.   Alueelliset koordinointikeskukset voivat perustaa aluetoimistoja käsittelemään osa-alueen erityispiirteitä tai perustaa alueellisia varakoordinointikeskuksia niiden tehtävien toteuttamiseksi tehokkaasti ja luotettavasti, jos tämän osoitetaan olevan ehdottomasti tarpeen.

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava prosessi vähintään seuraavien jatkuvaa seurantaa varten:

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on kirjattava kustannuksensa avoimella tavalla ja ilmoitettava ne ACERille ja käyttöalueen sääntelyviranomaisille.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava vuosikertomus 1 kohdassa säädetyn seurannan tuloksista ja tietoja suorituskyvystään Sähkö-ENTSOlle, ACERille, käyttöalueen sääntelyviranomaisille ja sähköalan koordinointiryhmälle.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on raportoitava 1 kohdan mukaisessa seurantaprosessissa havaituista puutteista Sähkö-ENTSOlle, käyttöalueen sääntelyviranomaisille, ACERille sekä muille kriisitilanteiden ehkäisemisestä ja hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Käyttöalueen asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tämän raportin perusteella ehdottaa alueellisille koordinointikeskuksille toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi.

5.   Alueellisten koordinointikeskusten on julkistettava 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut raportit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta suojata kaupallisesti arkaluonteisten tietojen turvallisuutta ja luottamuksellisuutta.

1.   Edellä 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, skenaarioiden kehittäminen sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi.

Unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:

Ensimmäisen kohdan c alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä aiheutuu verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

2.   ACER antaa lausunnon, jossa arvioidaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman johdonmukaisuutta unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa. Jos ACER havaitsee kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, se suosittelee tapauksen mukaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista. Jos tällainen kansallinen verkon kehittämissuunnitelma on laadittu direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklan mukaisesti, ACER suosittaa, että asiaankuuluva sääntelyviranomainen muuttaa kansallista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kyseisen direktiivin 51 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ilmoittaa asiasta komissiolle.

1.   Siirtoverkonhaltijat saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa toteutettavista rajat ylittävistä sähkönsiirroista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

3.   Korvaukset suoritetaan säännöllisesti tietyltä menneeltä ajanjaksolta. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin, jotta ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia on suoritettava, määritetään 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4.   Komissio antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla maksettavien korvausten määrät.

5.   Verkossa toteutettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi tai niihin päätyviksi osoitettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä määritetään tiettynä ajanjaksona tosiasiallisesti mitattujen fyysisten sähkövirtausten perusteella.

6.   Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset määritetään ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon häviöt, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus nykyisestä infrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista, siltä osin kuin tällaista infrastruktuuria käytetään rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin, ja ottaen erityisesti huomioon tarve taata toimitusvarmuus. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään tunnustettuja standardikustannuslaskentamenetelmiä. Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta verkolle aiheutuvat hyödyt otetaan huomioon saatuja korvauksia alentavasti.

7.   Jos kahden tai useamman jäsenvaltion siirtoverkot muodostavat kokonaisuudessaan tai osittain osan yhdestä ainoasta säätölohkosta, kyseisen säätölohkon katsotaan ainoastaan siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin yhteydessä kokonaisuudessaan muodostavan osan yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtoverkosta, jotta vältetään säätölohkojen sisäisten sähkönsiirtojen pitäminen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisena rajat ylittävänä sähkönsiirtona ja niistä johtuvat tämän artiklan 1 kohdan mukaiset korvaukset. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat ratkaista, mihin näistä jäsenvaltioista kyseisen säätölohkon katsotaan kokonaisuudessaan kuuluvan.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on otettava käyttöön koordinointi- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon käyttövarmuus siirtorajoituksen hallinnassa.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden soveltamat turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Julkistettuihin tietoihin on kuuluttava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkaistava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen arvio käytettävissä olevan kapasiteetin odotettavissa olevasta luotettavuudesta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava asiaankuuluvat tiedot ennakoidusta ja todellisesta kokonaiskysynnästä, voimalaitosten ja kulutusjoustolaitosten käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä, verkkojen ja yhteenliitäntöjen käytettävyydestä ja käytöstä, tasesähköstä ja reservikapasiteetista sekä jouston käytettävyydestä. Pienten tuotanto- ja kulutusyksiköiden käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä voidaan käyttää koottuja arviotietoja.

5.   Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille asiaankuuluvat tiedot.

6.   Tuotantoyritysten, jotka omistavat tai käyttävät tuotanto-omaisuutta, josta vähintään yhden voimalaitoksen asennettu kapasiteetti on vähintään 250 megawattia, tai joilla on salkku, johon sisältyy vähintään 400 megawatin edestä tuotanto-omaisuutta, on pidettävä sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla viiden vuoden ajan voimalaitos- ja tuntikohtaisesti kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan tarkistaa kaikki ajojärjestystä koskevat operatiiviset päätökset ja tarjouskäyttäytyminen sähköpörsseissä, yhteenliittämiskapasiteettia koskevissa huutokaupoissa, reservimarkkinoilla ja OTC-markkinoilla. Säilytettäviin voimalaitos- ja tuntikohtaisiin tietoihin on sisällyttävä vähintään tiedot käytettävissä olevasta tuotantokapasiteetista ja sidotuista reserveistä, mukaan lukien tiedot sidottujen reservien jakamisesta voimalaitoskohtaisesti, tarjousten tekemisen ja tuotannon toteutumisen ajankohtana.

7.   Siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava säännöllisesti riittävän tarkkoja verkko- ja tehonjakotietoja, jotta kukin siirtoverkonhaltija voi tehdä tehonjakolaskennan itselleen merkityksellisellä alueella. Samat tiedot on annettava pyynnöstä sääntelyviranomaisten ja komission sekä jäsenvaltioiden käyttöön. Sääntelyviranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio käsittelevät näitä tietoja luottamuksellisina ja varmistavat, että myös mahdolliset konsultit, jotka tekevät niiden pyynnöstä analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät tietoja luottamuksellisina.

1.   Komissio tutkii ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/944 52 artiklan 6 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta päätöksestä heti sen saatuaan. Komissio antaa kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta asianomaiselle sääntelyviranomaiselle lausuntonsa siitä, onko päätös direktiivin (EU) 2019/944 43 artiklan ja joko 52 artiklan 2 kohdan tai 53 artiklan mukainen.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lausuntoa komissio voi pyytää ACERilta lausuntoa sääntelyviranomaisen päätöksestä. Tällöin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.

2.   Sääntelyviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta annettava lopullinen päätöksensä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista ottaen lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon. Sääntelyviranomaisen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä.

3.   Sääntelyviranomaiset voivat tai komissio voi milloin tahansa menettelyn kuluessa pyytää siirtoverkonhaltijoilta tai tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.

4.   Sääntelyviranomaiset ja komissio suojaavat kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

5.   Kun komissio on saanut ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/944 43 artiklan 9 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista, se tekee sertifiointia koskevan päätöksen. Sääntelyviranomaisen on noudatettava komission päätöstä.

1.   Jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen, jäljempänä ’EU DSO -elin’, puitteissa edistääkseen sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa sekä edistääkseen jakelu- ja siirtoverkkojen optimaalista hallintaa ja koordinoitua käyttöä. Jakeluverkonhaltijoilla, jotka haluavat osallistua EU DSO -elimeen, on oikeus tulla elimen rekisteröidyiksi jäseniksi.

Rekisteröidyt jäsenet voivat osallistua EU DSO -elimeen suoraan tai jäsenvaltion tai unionin tason yhteenliittymän nimeämän kansallisen yhteenliittymän edustamana.

2.   Jakeluverkonhaltijoilla on oikeus järjestäytyä perustamalla EU DSO -elin. EU DSO -elimen on hoidettava tehtävänsä ja toteutettava menettelynsä 55 artiklan mukaisesti. Unionin yhteistä etua edistävänä asiantuntijaelimenä EU DSO -elin ei saa edustaa mitään yksittäistä etua eikä pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin erityisten etujen edistämiseksi.

3.   EU DSO -elimen jäsenten on rekisteröidyttävä ja maksettava oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen jäsenmaksu, joka vastaa asianomaiseen jakeluverkonhaltijaan liitettyjen asiakkaiden määrää.

1.   EU DSO -elimellä on oltava ainakin yleiskokous, johtokunta, strateginen neuvoa-antava ryhmä, asiantuntijaryhmiä ja pääsihteeri.

2.   Jakeluverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 toimitettava komissiolle ja ACERille 54 artiklan mukainen luonnos perustettavan EU DSO -elimen perussäännöksi, mukaan lukien käytännesäännöt, luettelo sen rekisteröidyistä jäsenistä, luonnos työjärjestykseksi, johon on sisällyttävä menettelytapasäännöt Sähkö-ENTSOn ja muiden sidosryhmien kuulemisesta, sekä rahoitussäännöt.

EU DSO -elimen työjärjestysluonnoksessa on varmistettava kaikkien osallistuvien jakeluverkonhaltijoiden tasapainoinen edustus.

3.   ACER antaa komissiolle lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta kuultuaan virallisesti kaikkia sidosryhmiä, erityisesti jakeluverkon käyttäjiä, edustavia organisaatioita.

4.   Komissio antaa lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta ottaen huomioon 3 kohdan mukaisen ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

5.   Jakeluverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta perustettava EU DSO -elin sekä vahvistettava ja julkaistava sen perussääntö ja työjärjestys.

6.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai kumman tahansa perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2–4 kohdassa esitettyä menettelyä noudattaen.

7.   EU DSO -elimen toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat jakeluverkonhaltijat, jotka ovat rekisteröityneitä jäseniä, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

1.   Edellä olevan 53 artiklan mukaisesti hyväksytyssä EU DSO -elimen perussäännössä on taattava seuraavat periaatteet:

2.   EU DSO -elimen hyväksymissä menettelyissä on taattava sen jäsenten oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kohtelu ja otettava huomioon sen jäsenkunnan monimuotoinen maantieteellinen ja taloudellinen rakenne. Erityisesti menettelyissä on määrättävä seuraavaa:

1.   EU DSO -elimellä on seuraavat tehtävät:

2.   Lisäksi EU DSO -elimen on

1.   EU DSO -elimen on osallistuessaan uusien verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti toteutettava varhaisessa vaiheessa ja avoimella ja läpinäkyvällä tavalla laaja kuulemisprosessi, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot, 53 artiklassa tarkoitettujen kuulemista koskevien menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.   Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.   EU DSO -elimen on otettava huomioon kuulemisissa esitetyt näkemykset. EU DSO -elimen on ennen 59 artiklassa tarkoitettuja verkkosääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa se ei ole ottanut huomioon tällaisia huomautuksia.

1.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä verkkojensa suunnittelussa ja käytössä. Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on erityisesti vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat voimalaitosten ja kulutusjouston suorituskykyä, niiden verkkojen päivittäistä käyttöä ja verkkoinvestointien pitkän aikavälin suunnittelua, jotta voidaan varmistaa niiden verkkojen kustannustehokas, varma ja luotettava kehittäminen ja käyttö.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta voidaan saada koordinoidusti käyttöön sellaisia resursseja kuin hajautettu tuotanto, energian varastointi tai kulutusjousto, jotka voivat tukea sekä jakeluverkonhaltijoiden että siirtoverkonhaltijoiden erityistarpeita.

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä sille 59, 60 ja 61 artiklassa siirrettyjen toimivaltuuksien mukaisesti. Tällaiset säädökset voidaan antaa verkkosääntöinä Sähkö-ENTSOn tai, jos 59 artiklan 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen, tapauksen mukaan yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa, ja ACERin laatimien ehdotusten pohjalta 59 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen taikka suuntaviivoina 61 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.   Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan verkkosäännöt seuraavilla aloilla:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

3.   Komissio laatii ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan joka kolmas vuosi prioriteettiluettelon, jossa määritetään 1 ja 2 kohdassa säädetyt alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä.

Jos verkkosäännön aihe liittyy suoraan jakeluverkon käyttöön eikä se ole ensisijaisesti merkityksellinen siirtoverkon kannalta, komissio voi edellyttää, että EU DSO -elin yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuu koolle valmistelukomitean ja esittää ACERille ehdotuksen verkkosäännöksi.

4.   Komissio pyytää ACERia toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä kuutta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ei-sitovan puiteohjeen, jäljempänä ’puiteohje’, jossa esitetään selkeät ja objektiiviset periaatteet prioriteettiluettelossa määritettyjä aloja koskevien verkkosääntöjen kehittämiseksi. Komission pyyntöön voi sisältyä ehtoja, joita puiteohjeessa on käsiteltävä. Kunkin puiteohjeen on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi ACERin esittämästä perustellusta pyynnöstä pidentää määräaikaa puiteohjeen toimittamiselle.

5.   ACER kuulee puiteohjeesta virallisesti Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä vähintään kahden kuukauden ajan avoimella ja läpinäkyvällä tavalla.

6.   ACER toimittaa komissiolle ei-sitovan puiteohjeen, jos siltä tätä 4 kohdan nojalla pyydetään.

7.   Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää ACERia arvioimaan puiteohjeen kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen takaisin komissiolle.

8.   Jos ACER ei toimita puiteohjetta tai ei toimita sitä takaisin komission 4 tai 7 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio kehittää kyseisen puiteohjeen.

9.   Komissio pyytää Sähkö-ENTSOa tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elintä yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa esittämään ACERille ehdotuksen asianomaisen puiteohjeen mukaiseksi verkkosäännöksi kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä 12:ta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta.

10.   Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen on yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuttava koolle valmistelukomitea tukemaan sitä verkkosäännön kehittämisprosessissa. Valmistelukomitea koostuu ACERin, Sähkö-ENTSOn, tarvittaessa EU DSO -elimen, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja tärkeimpien sidosryhmien rajallisen määrän edustajista. Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin vahvistetaan, EU DSO -elimen yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa on laadittava ehdotukset verkkosäännöiksi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla komission sille 9 kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä.

11.   ACER tarkistaa verkkosääntöä ja varmistaa, että verkkosääntö täyttää asianomaisen puiteohjeen vaatimukset ja edistää markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, ja toimittaa tarkistetun verkkosäännön komissiolle kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. ACER ottaa komissiolle toimitettavassa ehdotuksessa huomioon näkemykset, joita kaikki asianosaiset ovat esittäneet Sähkö-ENTSOn tai EU DSO -elimen johdolla tapahtuneen ehdotuksen laatimisen aikana, ja se kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta versiosta.

12.   Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä komission 9 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi pyytää ACERia laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. ACER voi käynnistää uuden kuulemisen laatiessaan luonnosta tämän kohdan mukaiseksi verkkosäännöksi. ACER toimittaa komissiolle luonnoksen tämän kohdan nojalla laadituksi verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

13.   Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä tai jos ACER ei ole laatinut 12 kohdassa tarkoitettua luonnosta verkkosäännöksi, komissio voi omasta aloitteestaan tai ACERin 11 kohdan nojalla antamasta ehdotuksesta hyväksyä yhden tai useamman verkkosäännön 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla.

14.   Jos komissio ehdottaa verkkosäännön hyväksymistä omasta aloitteestaan, se kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan.

15.   Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta hyväksyä ja muuttaa 61 artiklan mukaisia suuntaviivoja. Se ei rajoita Sähkö-ENTSOn mahdollisuutta laatia ei-sitovia ohjeita 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla, kun tällaiset ohjeet eivät liity komission Sähkö-ENTSOlle osoittaman pyynnön kattamiin aloihin. Sähkö-ENTSOn on pyydettävä tällaisista ohjeista lausuntoa ACERilta ja otettava tämä lausunto asianmukaisesti huomioon.

1.   Siirretään komissiolle valta muuttaa verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla mainitussa artiklassa esitettyä asiaa koskevaa menettelyä noudattaen. Myös ACER voi ehdottaa verkkosääntöihin muutoksia tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Luonnoksia 59 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin verkkosääntöihin tehtäviksi muutoksiksi voivat ACERille ehdottaa henkilöt, joiden etua kyseinen verkkosääntö koskee, kuten Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin, sääntelyviranomaiset, jakelu- ja siirtoverkonhaltijat, verkon käyttäjät sekä kuluttajat. ACER voi ehdottaa muutoksia myös omasta aloitteestaan.

3.   ACER voi tehdä komissiolle perusteltuja muutosehdotuksia, joissa selvitetään, miten tällaiset ehdotukset ovat tämän asetuksen 59 artiklan 3 kohdassa säädettyjen verkkosääntöjen tavoitteiden mukaisia. Kun ACER katsoo muutosehdotuksen olevan hyväksyttävä tai kun se ehdottaa muutoksia omasta aloitteestaan, se kuulee kaikkia sidosryhmiä asetuksen (EU) 2019/942 14 artiklan mukaisesti.

1.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä sitovia suuntaviivoja tässä artiklassa luetelluilla aloilla.

2.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä suuntaviivoja aloilla, joilla tällaisia säädöksiä voitaisiin laatia myös 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä verkkosääntöjä koskevaa menettelyä noudattaen. Kyseiset suuntaviivat hyväksytään tässä asetuksessa säädetyn asiaankuuluvien valtuutuksen mukaan joko delegoituina säädöksinä tai täytäntöönpanosäädöksinä.

3.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia koskevia suuntaviivoja. Kyseisissä suuntaviivoissa on 18 ja 49 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti täsmennettävä

4.   Komissio voi tarvittaessa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämän yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta. Kyseisissä suuntaviivoissa voidaan täsmentää

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja käytön koordinoinnin täytäntöönpanosta siirtoverkonhaltijoiden välillä unionin tasolla. Näiden suuntaviivojen on oltava 59 artiklassa tarkoitettujen verkkosääntöjen mukaisia ja perustuttava 30 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuihin hyväksyttyihin eritelmiin. Komissio ottaa suuntaviivoja hyväksyessään huomioon erilaiset alueelliset ja kansalliset käyttövaatimukset.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Komissio kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja tarvittaessa muita sidosryhmiä hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja.

1.   Uudet tasasähkörajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi tämän asetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 6 ja 43 artiklan sekä 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan poikkeuksellisesti myös vaihtosähkörajayhdysjohtoihin, jos kyseisen investoinnin kustannukset ja riskit ovat erityisen korkeat verrattuna niihin kustannuksiin ja riskeihin, joita yleensä aiheutuu kahden vierekkäisen kansallisen siirtoverkon liittämisestä toisiinsa vaihtovirtarajayhdysjohdolla.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös olemassa olevien rajayhdysjohtojen kapasiteetin huomattavaan lisäämiseen.

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on tehtävä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu päätös vapautuksen myöntämisestä tapauskohtaisesti. Vapautus voi koskea uuden rajayhdysjohdon tai olemassa olevan rajayhdysjohdon, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön, ACER voi antaa näille sääntelyviranomaisille neuvoa-antavan lausunnon. Sääntelyviranomaiset voivat käyttää lausuntoa päätöksensä perustana.

Sääntelyviranomaisten on vapautuksen myöntämisestä päättäessään tapauskohtaisesti otettava huomioon tarve asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia ehtoja. Näistä ehdoista päättäessään sääntelyviranomaisen on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikakehys ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja mekanismeista. Näihin siirtorajoituksen hallintaa koskeviin sääntöihin on sisällyttävä velvoite tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille, ja käyttäjillä on oltava oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioitaessa 1 kohdan a, b ja f alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.

Kun kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen vapautuspäätöksestä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, ne ilmoittavat ACERille päätöksestään.

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut ehdot on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

5.   ACER voi tehdä 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen

Ennen päätöksen tekemistä ACER kuulee asianomaisia sääntelyviranomaisia sekä hakijoita.

6.   Sen estämättä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että sääntelyviranomainen tai tapauksen mukaan ACER antaa jäsenvaltion asianomaiselle elimelle lausunnon vapautusta koskevasta pyynnöstä muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.

7.   Sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava komissiolle ja ACERille tiedoksi jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Asianomaisten sääntelyviranomaisten tai ACERin, jäljempänä ’ilmoituksen antavat viranomaiset’, on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti

8.   Komissio voi tehdä 50 työpäivän kuluessa 7 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä päätöksen, jolla ilmoituksen antavia viranomaisia pyydetään muuttamaan vapautuksen myöntämistä koskevaa päätöstä tai peruuttamaan sen. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, määräaikaa voidaan pidentää 50 työpäivällä. Tämä lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Alkuperäistä määräaikaa voidaan myös jatkaa sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella.

Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettyyn määräaikaan mennessä, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei määräaikaa ole ennen sen päättymistä jatkettu sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella tai elleivät ilmoituksen antavat viranomaiset ole asianmukaisesti perustellen ilmoittaneet komissiolle, että ne katsovat ilmoituksen olevan täydellinen.

Ilmoituksen antavien viranomaisten on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio suojaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

Komission vapautuspäätökselle antaman hyväksynnän voimassaolo päättyy kahden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohdon rakentamista ei ole aloitettu kyseiseen päivään mennessä, ja viiden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohtoa ei ole otettu käyttöön kyseiseen päivään mennessä, jollei komissio päätä ilmoituksen antavien viranomaisten perustellusta pyynnöstä, että viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin henkilö, jolle vapautus on myönnetty, ei voi vaikuttaa.

9.   Jos asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset päättävät muuttaa vapautuspäätöstä, niiden on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Päätökseen vapautuspäätöksen muuttamisesta sovelletaan 1–8 kohtaa ottaen huomioon voimassa olevan vapautuksen erityispiirteet.

10.   Komissio voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan aloittaa vapautuspyyntöön liittyvän menettelyn uudelleen

11.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa säädetään suuntaviivoista tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen ehtojen soveltamista varten ja vahvistetaan menettely tämän artiklan 4 ja 7–10 kohdan soveltamiseksi.

1.   Jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta 3 ja 6 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 ja 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan, 14–17 artiklan, 19–27 artiklan, 35–47 artiklan ja 51 artiklan asiaankuuluvista säännöksistä edellyttäen, että

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin;

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeus ei ole kestoltaan rajoitettu.

Komissio ilmoittaa ennen päätöksen hyväksymistä jäsenvaltioille kyseisistä hakemuksista kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta suojaten.

Tämän artiklan mukaisesti myönnetyssä poikkeuksessa on pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista ja kulutusjoustoa.

Komissio vahvistaa poikkeuksen myöntämistä koskevassa päätöksessään, missä määrin poikkeuksessa on huomioitava verkkosääntöjen ja suuntaviivojen soveltaminen.

2.   Edellä olevia 3, 5 ja 6 artiklaa, 7 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan c ja g alakohtaa, 8–17 artiklaa, 18 artiklan 5 ja 6 kohtaa, 19 ja 20 artiklaa, 21 artiklan 1, 2 ja 4–8 kohtaa, 22 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa, 23–27 artiklaa, 34 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, 35–47 artiklaa, 48 artiklan 2 kohtaa sekä 49 ja 51 artiklaa ei sovelleta Kyprokseen, ennen kuin sen siirtoverkko on kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitäntöjen avulla.

Jos Kyproksen siirtoverkkoa ei ole kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitännöillä 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä, Kyproksen on arvioitava, tarvitseeko se poikkeusta kyseisistä säännöksistä, ja se voi toimittaa komissiolle pyynnön jatkaa poikkeusta. Komissio arvioi, voiko kyseisten säännösten soveltaminen aiheuttaa Kyproksen sähköverkon käytölle huomattavia ongelmia vai onko odotettavissa, että niiden soveltamisesta Kyproksessa on hyötyä markkinoiden toiminnalle. Tämän arvion perusteella komissio antaa poikkeuksen jatkamisesta täysimääräisesti tai osittain perustellun päätöksen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta direktiivin (EU) 2019/944 66 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten soveltamiseen.

4.   Asetuksessa (EU) 2018/1999 säädetyn, vuodelle 2030 asetetun yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisen osalta on otettava asianmukaisesti huomioon Maltan ja Italian välinen sähköverkkoyhteys.

1.   Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja kiireellisyyden.

2.   Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, se lähettää samanaikaisesti jäljennöksen pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

3.   Komissio mainitsee 1 kohdan mukaisessa tietojensaantipyynnössään sen oikeusperustan, määräajan tietojen antamiselle, pyynnön tarkoituksen sekä virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta 66 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset.

4.   Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden osalta luonnollisilla henkilöillä, joilla lain tai niiden perustamisasiakirjan mukaan on kelpoisuus edustaa yritystä. Jos lakimiehet on valtuutettu antamaan tiedot asiakkaansa puolesta, asiakkaalla säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.   Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan aiheellinen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 66 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta saattaa päätös Euroopan unionin tuomioistuimen tutkittavaksi.

Komissio toimittaa samanaikaisesti päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.

6.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja käytetään ainoastaan tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvontaan.

Komissio ei ilmaise salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

1.   Rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä 59 artiklan nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja 61 artiklan nojalla hyväksyttyjen suuntaviivojen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

2.   Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakkoja, joiden määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset ovat 65 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 65 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Sakon määrää vahvistaessaan komissio ottaa huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamatta jättämisen vakavuuden.

3.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

1.   Komissiota avustaa direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 saakka 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kyseisen kauden päättymistä ja tarvittaessa ennen myöhempien kausien päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kahdeksan vuoden pituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 34 artiklan 3 kohdan, 49 artiklan 4 kohdan, 59 artiklan 2 kohdan, 61 artiklan 2 kohdan ja 63 artiklan 11 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

1.   Komissio tarkastelee uudelleen olemassa olevia verkkosääntöjä ja suuntaviivoja 1 päivään heinäkuuta 2025 mennessä arvioidakseen, mitkä niiden säännöksistä voitaisiin sisällyttää sähkön sisämarkkinoita koskeviin unionin säädöksiin, ja miten 59 ja 61 artiklassa säädettyjä verkkosääntöjä ja suuntaviivoja koskevia valtuutuksia voitaisiin muuttaa.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen arvioinnistaan samaan päivään mennessä.

Komissio antaa tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia arviointinsa pohjalta.

2.   Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä tätä asetusta ja antaa kyseisen uudelleentarkastelun perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 14 ja 15 artiklaa, 22 artiklan 4 kohtaa, 23 artiklan 3 ja 6 kohtaa sekä 35, 36 ja 62 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä olevan 14 artiklan 7 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi 16 artiklaa sovelletaan kyseisestä päivästä.