(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (3) 52 artiklan 4 kohdassa säädetään hyvin yleisistä vaatimuksista, jotka koskevat katettujen joukkolainojen rakenteellisia osia. Nämä vaatimukset rajoittuvat siihen, että katettujen joukkolainojen on oltava sellaisen luottolaitoksen liikkeeseen laskemia, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja johon kohdistetaan erityistä julkista valvontaa sekä sovelletaan rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmää. Katettuja joukkolainoja koskevissa kansallisissa kehyksissä käsitellään näitä kysymyksiä ja niitä säännellään paljon yksityiskohtaisemmin. Kansallisiin kehyksiin sisältyy myös muita rakenteellisia säännöksiä, erityisesti säännöt, jotka koskevat katepoolin koostumusta, omaisuuserien hyväksyttävyyskriteereitä, mahdollisuutta koota omaisuuseriä erilliseen pooliin, avoimuutta ja raportointia koskevia velvoitteita sekä likviditeettiriskin vähentämistä koskevia sääntöjä. Myös jäsenvaltioiden lähestymistavat sääntelyyn eroavat toisistaan. Useissa jäsenvaltioissa ei ole katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia kehyksiä. Tämän seurauksena unionissa liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja koskevat keskeiset rakenteelliset tekijät eivät vielä sisälly unionin lainsäädäntöön.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 129 artiklassa asetetaan lisäedellytyksiä direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin nähden etuuskohtelun saamiseksi sellaisten pääomavaatimusten osalta, joiden perusteella luottolaitokset voivat katettuihin joukkolainoihin sijoittaessaan pitää hallussaan vähemmän pääomaa kuin muihin omaisuuseriin sijoittaessaan. Nämä lisävaatimukset lisäävät katettujen joukkolainojen yhdenmukaistamista unionissa, mutta erityisesti niillä on tarkoitus vahvistaa edellytykset, jotka katettujen joukkolainojen on täytettävä, jotta niihin sijoittaneet voivat saada tällaisen etuuskohtelun, eikä niitä sovelleta muutoin kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 yhteydessä.

(3)

Myös muissa unionin säädöksissä, kuten komission delegoiduissa asetuksissa (EU) 2015/35 (5) ja (EU) 2015/61 (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (7), viitataan direktiivissä 2009/65/EY esitettyyn määritelmään sellaisten katettujen joukkolainojen tunnistamiseksi, joiden osalta voidaan soveltaa kyseisten säädösten mukaista katettujen joukkolainojen sijoittajille myönnettyä etuuskohtelua. Näiden säädösten sanamuoto kuitenkin vaihtelee niiden tarkoituksen ja aiheen mukaan, joten termiä ”katetut joukkolainat” ei käytetä johdonmukaisesti.

(4)

Katettujen joukkolainojen kohtelua voidaan kaiken kaikkiaan pitää yhdenmukaistettuna katettuihin joukkolainoihin sijoittamiseen liittyvän sääntelyn osalta. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun edellytyksiä unionissa ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, ja tällä on useita seurauksia. Etuuskohtelu myönnetään ensinnäkin yhtäläisesti instrumenteille, joiden luonne sekä riskin ja sijoittajansuojan taso voivat vaihdella. Toiseksi kansallisten kehysten väliset erot tai tällaisen kehyksen puuttuminen sekä termin ”katetut joukkolainat” yhteisesti sovitun määritelmän puuttuminen voivat luoda esteitä aidosti yhdentyneiden katettujen joukkolainojen sisämarkkinoiden kehittämiselle. Kolmanneksi säädettyjen suojatoimien väliset erot kansallisissa säännöissä voivat aiheuttaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, koska sijoittajansuojan tasoltaan erilaisia katettuja joukkolainoja voidaan ostaa koko unionissa ja niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja muiden unionin säädösten nojalla.

(5)

Tiettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella tapahtuvan kansallisten kehysten joidenkin piirteiden yhdenmukaistamisen pitäisi näin ollen varmistaa hyvin toimivien katettujen joukkolainojen markkinoiden sujuva ja jatkuva kehitys unionissa ja rajoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja sen haavoittuvuutta. Tällaisella periaatelähtöisellä yhdenmukaistamisella olisi luotava yhteinen lähtökohta kaikkien katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemiselle unionissa. Yhdenmukaistaminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot luovat kehykset katetuille joukkolainoille, mikä helpottaisi myös katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittymistä niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei tällä hetkellä ole. Tällaiset markkinat tarjoaisivat vakaan rahoituslähteen luottolaitoksille, joilla olisi tällä perusteella paremmat mahdollisuudet tarjota edullisia kiinnitysluottoja kuluttajille ja yrityksille, ja ne asettaisivat sijoittajien saataville turvallisia vaihtoehtoisia sijoituskohteita.

(6)

Luottolaitosten rahoituksesta 20 päivänä joulukuuta 2012 annetussa Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ’EJRK’, suosituksessa (8) kehotettiin kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (9) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’, määrittämään katettuja joukkolainoja koskevia parhaita käytäntöjä ja edistämään kansallisten säädöskehysten yhdenmukaistamista. Siinä suositeltiin myös, että EPV koordinoisi kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia, jotka liittyvät erityisesti katepoolien laatuun ja erotteluun, katettujen joukkolainojen konkurssioikeudelliseen erillisyyteen, katepooleihin vaikuttaviin varoja ja velkoja koskeviin riskeihin sekä katepoolien koostumuksesta ilmoittamiseen. Suosituksessa kehotettiin lisäksi EPV:tä seuraamaan katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta kahden vuoden ajan suhteessa EPV:n määrittelemiin parhaisiin käytäntöihin. Tarkoituksena on arvioida lainsäädäntötoimien tarvetta ja raportoida tältä osin EJRK:lle ja komissiolle.

(7)

Komissio esitti joulukuussa 2013 EPV:lle lausuntopyynnön asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(8)

Vastauksena 20 päivänä joulukuuta 2012 annettuun EJRK:n suositukseen ja komission joulukuussa 2013 esittämään lausuntopyyntöön EPV antoi 1 päivänä heinäkuuta 2014 lausuntoonsa liittyvän kertomuksen, jossa se suosittelee, että katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja valvontasäännöksiä lähennetään entistä enemmän, jotta voidaan edelleen tukea unionissa katettuihin joukkolainoihin sovellettavan yhden edullisemman riskipainokohtelun soveltamista.

(9)

EJRK:n ehdotuksen mukaisesti EPV seurasi katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta suhteessa suosituksessa esitettyihin parhaisiin käytäntöihin kahden vuoden ajan. Tämän seurannan perusteella EPV toimitti EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2016 toisen katettuja joukkolainoja koskevan lausunnon ja kertomuksen (10). Kertomuksessa todettiin, että yhdenmukaistamista on jatkettava, jotta katettujen joukkolainojen määritelmät ja sääntely unionissa olisivat johdonmukaisempia. Kertomuksessa todettiin lisäksi, että yhdenmukaistamisen olisi perustuttava tiettyjen jäsenvaltioiden nykyisiin hyvin toimiviin markkinoihin.

(10)

Katetut joukkolainat ovat yleensä luottolaitosten liikkeeseen laskemia. Katettujen joukkolainojen tarkoituksena on tarjota rahoitusta luototusta varten, ja suuressa mittakaavassa tapahtuva luottojen myöntäminen on yksi luottolaitosten ydintoiminnoista. Näin ollen jotta katettuihin joukkolainoihin voitaisiin soveltaa etuuskohtelua unionin oikeudessa, luottolaitosten on laskettava ne liikkeeseen.

(11)

Varaamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksille varmistetaan, että liikkeeseenlaskijalla on tarvittavat tiedot hallinnoidakseen katepooliin kuuluviin lainoihin liittyvää luottoriskiä. Sillä varmistetaan myös, että liikkeeseenlaskijaan sovelletaan pääomavaatimuksia, joilla suojataan sijoittajia rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmällä, jonka avulla sijoittaja ja johdannaissopimuksen vastapuoli voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin. Näin ollen rajoittamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksiin varmistetaan, että katetut joukkolainat säilyvät turvallisena ja tehokkaana rahoitusvälineenä, mikä edistää sijoittajansuojaa ja rahoitusvakautta, jotka ovat yleisen edun mukaisia tärkeitä poliittisia tavoitteita. Tämä vastaa myös lähestymistapaa, joka perustuu hyvin toimiviin kansallisiin markkinoihin, joilla vain luottolaitoksilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja.

(12)

Sen vuoksi on aiheellista, että ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyillä luottolaitoksilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionin lainsäädännön mukaisesti. Erikoistuneille kiinnitysluottolaitoksille on ominaista se, että ne eivät ota yleisöltä talletuksia vaan pikemminkin muita takaisinmaksettavia varoja, minkä vuoksi ne ovat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyn ”luottolaitoksen” määritelmän mukaisia. Erikoistuneet kiinnitysluottolaitokset ovat laitoksia, jotka harjoittavat ainoastaan kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa, mukaan luettuna muilta luottolaitoksilta ostettujen lainojen rahoittaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallittua liitännäistoimintaa. Tämän direktiivin päätarkoituksena on säännellä edellytyksiä, joilla luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja rahoitusvälineinä. Direktiivissä vahvistetaan luottolaitoksiin kohdistuvat tuotevaatimukset ja perustetaan erityinen tuotevalvonta korkeatasoisen sijoittajansuojan varmistamiseksi.

(13)

Rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmä on keskeinen käsite ja monien voimassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten osa. Se on myös direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen katettujen joukkovelkakirjalainojen keskeinen tekijä. Tämän vuoksi käsite on tarpeen täsmentää sen varmistamiseksi, että sijoittajat ja johdannaissopimusten vastapuolet kaikkialla unionissa voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin yhdenmukaisin edellytyksin.

(14)

Konkurssioikeudellisen erillisyyden olisi myös oltava katettujen joukkolainojen olennainen tekijä sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin joukkolainan erääntyessä. Takaisinmaksun automaattinen aikaistuminen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutilanteessa voi häiritä katettujen joukkolainojen sijoittajien etusijajärjestystä. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin sovitun aikataulun mukaisesti, jopa maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutapauksessa. Konkurssioikeudellinen erillisyys kytkeytyy näin ollen suoraan rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmään, ja siksi sen olisi myös oltava katettuja joukkolainoja koskevan kehyksen keskeinen tekijä.

(15)

Olemassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten keskeinen tekijä on myös vaatimus, että katevarojen laadun olisi oltava erittäin hyvä, jotta varmistetaan katepoolin kestävyys. Katevaroilla on erityispiirteitä, jotka liittyvät maksuvaateisiin ja katevarojen vakuutena oleviin omaisuuseriin. Sen vuoksi on aiheellista määrittää yleiset laatunäkökohdat, joita omaisuuserien olisi noudatettava tullakseen hyväksytyiksi katevaroiksi.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa lueteltuja omaisuuseriä olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroiksi katettuja joukkolainoja koskevassa kehyksessä. Katevaroja, jotka eivät enää ole kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia, olisi edelleen pidettävä tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisina hyväksyttävinä katevaroina, kunhan ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Muita yhtä korkealaatuisia katevaroja voidaan myös pitää direktiivin mukaisesti hyväksyttävinä edellyttäen, että tällaiset katevarat täyttävät tämän direktiivin vaatimukset, mukaan luettuna saamisen vakuutena oleviin omaisuuseriin liittyvät vaatimukset. Reaalivakuuksien omistusoikeudet olisi kirjattava julkiseen rekisteriin, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat realisoitavissa. Jos julkista rekisteriä ei ole, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vaihtoehtoisesta omistamisen ja saamisten todentamisen muodosta, joka on verrattavissa kiinnitettyjen aineellisten hyödykkeiden julkiseen rekisteröintiin. Jos jäsenvaltiot käyttävät tällaista vaihtoehtoista todentamisen muotoa, niiden olisi myös säädettävä menettelystä, jolla tehdään muutoksia omistusoikeuden ja vaateiden kirjaamiseen. Saamisia luottolaitoksilta olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti sen mukaan, täyttävätkö ne asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset. Saamisia vakuutusyhtiöiltä olisi myös pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Komission direktiivin 2006/111/EY (11) 2 artiklan b alakohdassa määritellyille julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja voidaan pitää hyväksyttävinä katevaroina edellyttäen, että julkiset yritykset tarjoavat keskeisiä julkisia palveluja yhteiskunnan kriittisten toimintojen ylläpitämiseksi.

Lisäksi tällaisten julkisten yritysten olisi tarjottava palvelujaan julkisen viranomaisen myöntämän toimiluvan tai luvan nojalla, niiden olisi oltava julkisen valvonnan alaisia ja niillä olisi oltava riittävä tulojen tuottamisen kyky niiden vakavaraisuuden varmistamiseksi. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia kansallisessa kehyksessään omaisuuserät, jotka ovat julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa, niiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon tällaisten omaisuuserien sallimisen mahdolliset vaikutukset kilpailuun. Luottolaitoksia tai vakuutusyhtiöitä ei pitäisi katsoa julkisiksi yrityksiksi, riippumatta niiden omistuksesta. Jäsenvaltioiden olisi tältä osin voitava jättää tiettyjä varoja kansallisten kehysten ulkopuolelle. Jotta katettujen joukkolainojen sijoittajat voisivat paremmin arvioida katettujen joukkolainojen ohjelman riskiä, jäsenvaltioiden olisi myös annettava riskinhajautusta koskevat säännöt, jotka liittyvät jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen, katepooliin sisältyvien lainojen tai saamisten määrään ja vastapuolten lukumäärään. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää kansallisessa lainsäädännössä vaaditusta jakautumisen ja materiaalisen keskittymisen asianmukaisesta tasosta.

(17)

Katettuihin joukkolainoihin liittyy erityisiä rakenteellisia tekijöitä, joiden tarkoituksena on suojella sijoittajia koko ajan. Näihin tekijöihin sisältyy vaatimus, jonka mukaan katettujen joukkolainojen sijoittajien on voitava kohdistaa vaateensa paitsi liikkeeseenlaskijaan myös katepoolissa oleviin varoihin. Nämä rakenteelliset tuotteeseen liittyvät vaatimukset poikkeavat vakavaraisuusvaatimuksista, joita sovelletaan katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen. Ensiksi mainituissa ei pitäisi keskittyä liikkeeseen laskevan laitoksen toiminnan vakauden varmistamiseen, vaan niiden tarkoituksena olisi pikemminkin suojata sijoittajia asettamalla katettuja joukkolainoja koskevia erityisvaatimuksia. Erityisvaatimuksen, joka koskee sitä, että käytetään laadukkaita katevaroja, lisäksi on asianmukaista säännellä katepoolin tekijöihin kohdistuvia yleisiä vaatimuksia sijoittajansuojan parantamiseksi entisestään. Näihin vaatimuksiin olisi sisällyttävä erityiset säännöt, joiden tarkoituksena on suojata katepoolia, kuten säännöt, jotka koskevat katevarojen erottelua. Erottelu voidaan tehdä eri tavoin, esimerkiksi taseessa, erillisyhtiön avulla tai muulla tavoin. Katevarojen erottelun tarkoituksena on kuitenkin asettaa ne oikeudellisesti muiden velkojien kuin katettujen joukkolainojen sijoittajien ulottumattomiin.

(18)

Vakuutena olevien omaisuuserien sijaintia olisi myös säänneltävä, jotta varmistetaan sijoittajien oikeuksien toteuttaminen. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot vahvistavat katepoolin koostumusta koskevia sääntöjä. Lisäksi tässä direktiivissä olisi määritettävä kattavuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta sallia erilaisia keinoja vähentää riskejä, kuten valuutta- ja korkoriskejä. Olisi myös määriteltävä kattavuuden laskenta ja edellytykset, joilla johdannaissopimukset voidaan sisällyttää katepooliin, jotta varmistetaan, että katepooleihin sovelletaan yhteisiä tiukkoja laatuvaatimuksia kaikkialla unionissa. Kattavuutta laskettaessa olisi noudatettava pääoman osalta nimellisperiaatetta. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää muuta laskentamenetelmää kuin nimellisperiaatetta edellyttäen, että tämä muu menetelmä on varovaisempi eli se ei johda suurempaan kattavuussuhteeseen, jossa katevarat ovat osoittaja ja katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on nimittäjä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemaan katettuun joukkolainaan liitettyä ylivakuuden tasoa, joka ylittää tässä direktiivissä säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen.

(19)

Useat jäsenvaltiot edellyttävät jo, että katepoolin valvoja suorittaa hyväksyttävien omaisuuserien laatua koskevia erityisiä tehtäviä ja varmistaa, että kansalliset kattavuutta koskevat vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi on tärkeää katettujen joukkolainojen kohtelun yhdenmukaistamiseksi koko unionissa, että jos kansallisessa kehyksessä edellytetään katepoolin valvojan käyttämistä, sen tehtävät ja vastuut on määritelty selkeästi. Katepoolin valvojan olemassaolo ei poista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuuta katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta erityisesti tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen osalta.

(20)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa vahvistetaan useita edellytyksiä sellaisille katetuille joukkolainoille, joilla on arvopaperistamisyhteisöjen asettama vakuus. Yksi näistä edellytyksistä koskee sitä, missä määrin tätä katevarojen tyyppiä voidaan käyttää, ja sillä rajoitetaan tällaisten rakenteiden käyttö 10 prosenttiin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrästä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua tästä edellytyksestä asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti. Komissio tarkasteli tämän luopumisen asianmukaisuutta ja totesi, että mahdollisuus käyttää arvopaperistamisvälineitä tai katettuja joukkolainoja katevaroina, kun lasketaan liikkeeseen katettuja joukkolainoja, olisi sallittava ainoastaan muiden katettujen joukkolainojen osalta, jäljempänä ’ryhmän sisäiset katettujen joukkolainojen poolirakenteet’, ja se olisi sallittava ilman rajoituksia liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrän osalta. Jotta taattaisiin optimaalinen avoimuus, ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepoolit eivät myöskään saisi sisältää ryhmään kuuluvien eri luottolaitosten saman ryhmän sisällä liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja. Koska ryhmän sisäisten katettujen joukkolainojen poolirakenteiden käyttö muodostaa poikkeuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa säädetyistä luottolaitosten saamisille asetetuista rajoista, olisi edellytettävä, että sisäisesti ja ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat sijoittuvat luottoluokkaan 1 liikkeeseenlaskuhetkellä tai, jos luottoluokka myöhemmin muuttuu ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän, luottoluokkaan 2. Tapauksissa, joissa sisäisesti tai ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää täytä tätä vaatimusta, sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja ei enää pidetä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti hyväksyttävinä omaisuuserinä ja näin ollen asianomaisen katepoolin ulkoisesti liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 b kohdassa tarkoitettua vapautusta.

Jos kyseiset sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää ole asiaankuuluvan luottoluokkaa koskevan vaatimuksen mukaisia, niiden olisi kuitenkin oltava tässä direktiivissä tarkoitettuja hyväksyttäviä katevaroja edellyttäen, että ne täyttävät kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, ja sen vuoksi myös ulkoisesti liikkeeseen lasketuissa katetuissa joukkolainoissa, joiden vakuutena ovat nämä sisäisesti myönnetyt katetut joukkolainat tai muut tämän direktiivin mukaiset omaisuuserät, olisi voitava käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina”. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia tällaisten rakenteiden käyttö. Tästä seuraa, että jotta tämä vaihtoehto olisi tosiasiallisesti eri jäsenvaltioihin sijoittautuneeseen ryhmään kuuluvien luottolaitosten käytettävissä, kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden olisi pitänyt käyttää tätä mahdollisuutta ja saattaa asianomainen säännös osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(21)

Pienten luottolaitosten on vaikea laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, koska katettujen joukkolainojen ohjelmien perustamisesta aiheutuu usein korkeita alkuvaiheen kustannuksia. Myös likviditeetti on erityisen tärkeää katettujen joukkolainojen markkinoilla, ja se määräytyy suurelta osin liikkeessä olevien joukkolainojen määrän mukaan. Sen vuoksi on aiheellista sallia kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisrahoitus, jotta pienemmät luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja. Tämä mahdollistaisi sen, että useat luottolaitokset voivat koota katevaroja yhteen yhden luottolaitoksen liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuutena oleviksi omaisuuseriksi, ja helpottaisi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tällä hetkellä ole kehittyneitä katettujen joukkolainojen markkinoita. Yhteisrahoitusta koskevien sopimusten käyttöä koskevilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että katevarat, jotka myydään tai, jos jäsenvaltio on sallinut tämän mahdollisuuden, siirretään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY (12) mukaisella rahoitusvakuusjärjestelyllä liikkeeseen laskeville luottolaitoksille, täyttävät unionin lainsäädännön mukaiset katevarojen hyväksyttävyyttä ja erottelua koskevat vaatimukset.

(22)

Katetun joukkolainan vakuutena olevan katepoolin läpinäkyvyys on olennainen osa tämän tyyppistä rahoitusvälinettä, koska se lisää vertailtavuutta ja antaa sijoittajille mahdollisuuden tehdä tarvittavan riskinarvioinnin. Unionin oikeus sisältää säännöksiä, jotka koskevat sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevalla tai toimivalla säännellyllä markkinalla. Kansalliset lainsäätäjät ja markkinatoimijat ovat ajan mittaan kehittäneet useita aloitteita, jotka koskevat unionin oikeuden täydentämistä katettujen joukkolainojen sijoittajille annettavien tietojen osalta. On kuitenkin tarpeen täsmentää unionin lainsäädännössä, mikä olisi se yhteinen tietojen vähimmäistaso, johon sijoittajilla olisi oltava pääsy ennen katettujen joukkolainojen ostamista tai niiden ostohetkellä. Jäsenvaltioiden olisi voitava täydentää näitä vähimmäisvaatimuksia lisäsäännöksillä.

(23)

Välineen likviditeettiriskin pienentäminen on keskeinen tekijä katettujen joukkolainojen sijoittajien suojan varmistamisessa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen oikea-aikainen takaisinmaksu. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön katepoolin maksuvalmiuspuskuri, jolla puututaan likviditeettivajeen riskeihin, kuten maturiteettien ja korkojen epätasapaino, maksujen keskeyttäminen, sekoittumisriskit, maksuvelvoitteet, jotka liittyvät johdannaissopimuksiin, ja muut operatiiviset velat, jotka erääntyvät katettujen joukkolainojen ohjelmassa. Luottolaitos voi kokea tilanteita, joissa on vaikea noudattaa katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta, esimerkiksi stressikausien aikana, jolloin puskuria käytetään ulosvirtausten kattamiseen. Tämän direktiivin nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava, että katepoolin maksuvalmiuspuskurivaatimusta noudatetaan, ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että luottolaitos noudattaa puskuria koskevaa vaatimusta. Katepoolin maksuvalmiuspuskuri poikkeaa luottolaitoksiin sovellettavista yleisistä maksuvalmiusvaatimuksista, jotka on asetettu muiden unionin säädösten mukaisesti, koska ensiksi mainittu liittyy suoraan katepooliin ja pyrkii vähentämään sille ominaisia likviditeettiriskejä. Sääntelytaakan minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia asianmukainen vuorovaikutus sellaisten maksuvalmiusvaatimusten kanssa, jotka on vahvistettu muissa unionin säädöksissä ja jotka palvelevat eri tarkoituksia kuin katepoolin maksuvalmiuspuskuri. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava päättää, että siihen päivään saakka, jona nämä unionin säädökset muutetaan, katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta on sovellettava vain, jos luottolaitokseen ei kohdistu unionin lainsäädännön nojalla muita maksuvalmiusvaatimuksia niiden kattamalla ajanjaksolla.

Tällaisissa päätöksissä olisi vältettävä sitä, että luottolaitoksille asetetaan velvollisuus kattaa samat ulosvirtaukset erilaisilla likvideillä varoilla saman ajanjakson aikana. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää olla soveltamatta katepoolin maksuvalmiuspuskuria arvioidaan uudelleen unionin lainsäädäntöön tehtävien luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksia koskevien tulevien muutosten yhteydessä, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annettu sovellettava delegoitu asetus. Likviditeettiriskejä voitaisiin käsitellä muilla keinoilla kuin likvideillä varoilla, esimerkiksi laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla on jatkettavissa olevat maturiteettirakenteet, joissa käynnistävät tekijät vastaavat likviditeettivajeeseen tai -stressiin. Tällöin jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että maksuvalmiuspuskuri lasketaan katetun joukkolainan viimeisen erääntymispäivän perusteella ottaen huomioon mahdolliset maturiteetin jatkamiset, kun käynnistävät tekijät reagoivat likviditeettiriskeihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että katepoolin likviditeettivaatimuksia ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia, silloin kun saapuvat maksut erääntyvät sopimusperusteisesti maksettaviksi ennen lähteviä maksuja ja ne sijoitetaan tällä välin erittäin likvideihin varoihin.

(24)

Useissa jäsenvaltioissa on kehitetty innovatiivisia maturiteettiprofiilien rakenteita mahdollisiin likviditeettiriskeihin puuttumiseksi, maturiteettierot mukaan luettuina. Näihin rakenteisiin kuuluu mahdollisuus pidentää katetun joukkolainan sovittua maturiteettia tietyksi ajaksi tai sallia katevaroista kertyvien rahavirtojen siirtäminen suoraan katettujen joukkolainojen sijoittajille. Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa on tärkeää vahvistaa ne ehdot, joilla jäsenvaltiot voivat sallia näiden rakenteiden käyttämisen, jotta varmistetaan, etteivät ne ole liian monimutkaisia eivätkä altista sijoittajia kasvaneille riskeille. Näiden ehtojen tärkeänä osatekijänä on sen varmistaminen, että luottolaitokset eivät voi jatkaa maturiteettia oman harkintansa mukaan. Maturiteetin jatkaminen olisi sallittava vain, kun kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut objektiiviset ja selkeästi määritellyt käynnistävät tapahtumat ovat tapahtuneet tai niiden odotetaan tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Tällaisten käynnistävien tekijöiden olisi pyrittävä estämään maksukyvyttömyys esimerkiksi korjaamalla likviditeetin puute, markkinoiden toimintapuute tai markkinahäiriö. Maturiteetin jatkamisilla voitaisiin myös helpottaa sellaisten luottolaitosten toiminnan hallittua alasajoa, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja, mahdollistamalla maturiteetin jatkamiset maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun tapauksessa omaisuuserien konkurssialennusmyynnin välttämiseksi.

(25)

Erityisen julkisen valvonnan kehyksen olemassaolo on osa direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaista katettujen joukkolainojen määritelmää. Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määritetä tällaisen valvonnan luonnetta eikä sisältöä eikä viranomaisia, joiden olisi vastattava tällaisen valvonnan suorittamisesta. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tällaisen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan perustekijöitä yhdenmukaistetaan ja että sitä suorittavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuualueet esitetään selkeästi.

(26)

Koska katettujen joukkolainojen julkinen valvonta poikkeaa luottolaitosten valvonnasta unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä katettujen joukkolainojen julkisia valvontatehtäviä suorittamaan eri kansalliset toimivaltaiset viranomaiset kuin luottolaitoksen yleistä valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset. Jotta varmistettaisiin katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan johdonmukaisuus koko unionissa, on tarpeen edellyttää, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten sekä tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisen kanssa.

(27)

Katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan olisi sisällyttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemista koskevan luvan antaminen luottolaitoksille. Koska ainoastaan luottolaitosten olisi sallittava laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, luvan myöntämisen edellytyksenä olisi oltava luottolaitoksen toimilupa. Yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa Euroopan keskuspankin tehtävänä on neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (13) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen luottolaitosten toimilupien myöntäminen, mutta ainoastaan tämän direktiivin mukaisesti nimetyillä viranomaisilla olisi oltava valtuudet myöntää lupa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun ja harjoittaa katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Tämän mukaisesti tässä direktiivissä olisi vahvistettava edellytykset, joilla unionin lainsäädännön nojalla toimiluvan saaneet luottolaitokset voivat saada luvan harjoittaa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua.

(28)

Luvan laajuuden olisi liityttävä katettujen joukkolainojen ohjelmaan. Tähän ohjelmaan olisi sovellettava tämän direktiivin mukaista valvontaa. Luottolaitoksella voi olla useampi kuin yksi katettujen joukkolainojen ohjelma. Siinä tapauksessa olisi edellytettävä erillistä lupaa kullekin ohjelmalle. Katettujen joukkolainojen ohjelma voi sisältää yhden tai useamman katepoolin. Saman katettujen joukkolainojen ohjelman useat katepoolit tai eri liikkeeseenlaskut (eri kansainväliset arvopaperien yksilöintitunnukset, ISIN-koodit) eivät välttämättä ole osoitus erillisiä katettujen joukkolainojen ohjelmien olemassaolosta.

(29)

Olemassa olevia katettujen joukkolainojen ohjelmia ei olisi vaadittava hankkimaan uutta lupaa, kun tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä aletaan soveltaa. Niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka on laskettu liikkeeseen tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten soveltamisen alkamisen jälkeen, luottolaitosten olisi noudatettava kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. Tämän direktiivin mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava vaatimusten noudattamista osana katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Jäsenvaltiot voisivat antaa kansallisen lainsäädännön nojalla ohjeita siitä, miten vaatimustenmukaisuuden arviointi menettelyllisesti suoritetaan sen päivämäärän jälkeen, josta alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella katettujen joukkolainojen ohjelmaa uudelleen ja arvioida, onko kyseisen ohjelman lupaa muutettava. Tällaisen muutoksen tarve voi johtua katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liiketoimintamallin merkittävistä muutoksista, jotka johtuvat esimerkiksi katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen kehyksen muutoksesta tai luottolaitoksen tekemistä päätöksistä. Tällaisia muutoksia voidaan pitää huomattavina, jos ne edellyttävät niiden edellytysten uudelleenarviointia, joilla lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja on myönnetty.

(30)

Kun jäsenvaltio säätää erityisen hallinnonhoitajan asettamisesta, sen olisi voitava antaa sääntöjä, jotka koskevat tällaisten erityisten hallinnonhoitajien toimivaltuuksia ja heille asetettavia operatiivisia vaatimuksia. Nämä säännöt voisivat evätä erityiseltä hallinnonhoitajalta mahdollisuuden kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja kuluttajilta ja vähittäissijoittajilta mutta sallia tämän kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ainoastaan ammattimaisilta sijoittajilta.

(31)

Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi sekä samanlaisen kohtelun ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi koko unionissa jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia hallinnollisten seuraamusten sijasta. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia, olisi ilmoitettava asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset komissiolle.

(32)

Jäsenvaltioiden säätämien hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat niiden vastaanottajia, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten julkistamisvelvollisuuksia, seuraamusten määräämisvaltuutta ja määrättävissä olevien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasoa. Ennen kuin tehdään päätös, jolla määrätään hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, niiden vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää poikkeuksista oikeuteen tulla kuulluksi muiden hallinnollisten toimenpiteiden kuin hallinnollisten seuraamusten yhteydessä. Tällainen poikkeus olisi rajattava tapauksiin, joissa on olemassa välitön vaara ja joissa tarvitaan kiireellisiä toimia kolmansille osapuolille, kuten katettujen joukkolainojen sijoittajille, aiheutuvien merkittävien tappioiden estämiseksi tai rahoitusjärjestelmälle aiheutuvien merkittävien vahinkojen estämiseksi tai korjaamiseksi. Tällaisissa tapauksissa vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi toimenpiteen käyttöönoton jälkeen.

(33)

Jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset seikat, jotta voidaan varmistaa hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden yhdenmukainen soveltaminen unionissa, kun määritetään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyyppiä ja näiden seuraamusten tasoa. Jäsenvaltiot voisivat säätää myös maturiteetin jatkamiseen liittyviä hallinnollisia toimenpiteitä jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhteydessä. Jos jäsenvaltiot säätävät tällaisista toimenpiteistä, kyseisillä toimenpiteillä voitaisiin mahdollistaa se, että toimivaltaiset viranomaiset mitätöivät maturiteetin jatkamisen, ja vahvistaa edellytykset tällaiselle mitätöinnille, jolla voidaan puuttua tilanteeseen, jossa luottolaitos jatkaa maturiteettia kansallisen lainsäädännön mukaisten objektiivisten käynnistävien tekijöiden vastaisesti, tai varmistaa rahoitusvakaus ja sijoittajansuoja.

(34)

Jotta havaitaan mahdolliset rikkomiset, jotka kohdistuvat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja markkinointia koskeviin vaatimuksiin, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet ja tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Nämä mekanismit eivät saisi rajoittaa sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen puolustautumisoikeuksia, joihin näiden valtuuksien ja mekanismien käyttö vaikuttaa haitallisesti.

(35)

Katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toteuttaa muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotta varmistettaisiin mahdollisimman laaja soveltamisala toimille rikkomisen jälkeen ja autettaisiin estämään uusia rikkomisia, riippumatta siitä, pidetäänkö kyseisiä toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä hallinnollisina seuraamuksina vai muina hallinnollisina toimenpiteinä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää seuraamuksista tässä direktiivissä säädettyjen seuraamusten lisäksi.

(36)

Katettuja joukkolainoja koskeville voimassa oleville kansallisille laeille on ominaista se, että katettuihin joukkolainoihin sovelletaan yksityiskohtaista kansallista sääntelyä ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja ohjelmia valvotaan sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeudet turvataan aina. Tähän valvontaan kuuluu ohjelman ominaisuuksien, kattavuutta koskevien vaatimusten ja katepoolin laadun jatkuva seuranta. Sijoittajansuojan olennainen osatekijä on riittävä tiedottaminen sijoittajille katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevasta sääntelykehyksestä. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat säännöllisesti tietoja tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuista säännöksistä ja tavasta, jolla ne hoitavat katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

(37)

Katettujen joukkolainojen markkinoinnissa käytetään unionissa tällä hetkellä kansallisia nimiä ja merkkejä, joista osa on vakiintuneita ja osa ei. Sen vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta sallia, että luottolaitokset, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionissa, käyttävät erityistä merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina”, kun ne myyvät katettuja joukkolainoja sekä unionin että kolmansien maiden sijoittajille edellyttäen, että kyseiset katetut joukkolainat täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jos tällaiset katetut joukkolainat täyttävät myös asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset, luottolaitosten olisi sallittava käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)”. Kyseinen merkki, josta käy ilmi, että erityiset lisävaatimukset ovat täyttyneet, mikä tarkoittaa, että joukkolainalla on vahvistettu ja hyvin ymmärretty laatu, voisi olla houkutteleva jopa niissä jäsenvaltioissa, joissa on vakiintuneet kansalliset merkit. Näiden kahden merkin, ”eurooppalainen katettu joukkolaina” ja ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)”, tarkoituksena on tehdä sijoittajille helpommaksi arvioida katettujen joukkolainojen laatua ja siten tehdä tällaisista joukkolainoista houkuttelevampia sijoitusvälineitä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Näiden kahden merkin käytön olisi kuitenkin oltava vapaaehtoista, ja jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus säilyttää näiden kahden merkin rinnalla edelleen omat kansalliset nimityksensä ja merkintäjärjestelmänsä.

(38)

Jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista, sen olisi seurattava tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa katettujen joukkolainojen kehitystä unionissa ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sijoittajansuojan tasosta ja katettujen joukkolainojen markkinoiden kehityksestä. Kertomuksessa olisi myös keskityttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien omaisuuserien kehittymiseen. Jatkettavissa olevan maturiteettirakenteen käyttö on lisääntynyt, joten komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle myös toiminnasta ja riskeistä ja hyödyistä, jotka aiheutuvat sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta, joilla on jatkettavissa oleva maturiteettirakenne.

(39)

Markkinatoimijat ja muut toimijat ovat ehdottaneet uutta rahoitusvälinelajia, jonka nimeksi tulee ”eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus” (European Secured Note, ESN), jonka katteena on julkisia saamisia tai kiinnelainoja riskipitoisempia omaisuuseriä, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia katteeksi hyväksyttäviä omaisuuseriä. Komissio kuuli 3 päivänä lokakuuta 2017 EPV:tä sen arvioimiseksi, missä määrin ESN-sitoumukset voisivat hyödyntää EPV:n määrittämiä perinteisiä katettuja joukkolainoja koskevia ”parhaita käytäntöjä”, ESN-sitoumusten asianmukaisesta riskikohtelusta ja ESN-sitoumusten liikkeeseenlaskujen mahdollisesta vaikutuksesta pankkien taseiden sidonnaisuustasoihin. Vastauksena EPV antoi raportin 24 päivänä heinäkuuta 2018. Komissio julkaisi EPV:n raportin kanssa rinnakkaisen tutkimuksen 12 päivänä lokakuuta 2018. Komission tutkimuksessa ja EPV:n raportissa todettiin, että lisäarviointi oli tarpeen esimerkiksi sääntelykohtelun osalta. Komission olisi sen vuoksi jatkettava sen arvioimista, olisiko ESN-sitoumuksia koskeva lainsäädäntökehys asianmukainen, ja toimitettava kertomus havainnoistaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, sekä esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(40)

Tällä hetkellä ei ole olemassa vastaavuusjärjestelmää, jolla unioni tunnustaisi kolmansissa maissa sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja, lukuun ottamatta vakausvalvontaa, jossa joillekin kolmansien maiden joukkolainoille myönnetään tietyin edellytyksin likviditeettiä koskeva etuuskohtelu. Komission olisi sen vuoksi tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa arvioitava kolmansien maiden katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien vastaavuutta koskevan järjestelmän käyttöönoton tarvetta ja asiaankuuluvuutta. Komission olisi viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona jäsenvaltioiden on määrä soveltaa tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä, toimitettava asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(41)

Katettujen joukkolainojen sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää siirtymätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että muutokset eivät koske katettuja joukkolainoja, jotka on jo laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022. Ennen kyseistä päivää liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen olisi sen vuoksi oltava edelleen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja ne olisi vapautettava useimmista tässä direktiivissä säädetyistä uusista vaatimuksista. Tällaisiin katettuihin joukkolainoihin olisi voitava edelleen viitata katettuina joukkolainoina edellyttäen, että tämän direktiivin mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat sitä, että ne täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovelletaan näiden joukkolainojen myöntämispäivänä, sekä tämän direktiivin niihin sovellettavat vaatimukset. Valvonta ei saisi koskea tämän direktiivin niitä vaatimuksia, joista tällaiset katetut joukkolainat on vapautettu. Joissakin jäsenvaltioissa ISIN-koodit ovat avoinna pidemmän ajan, jolloin katettuja joukkolainoja voidaan laskea liikkeeseen jatkuvasti kyseistä koodia käyttäen (jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut), tarkoituksena lisätä kyseisen katetun joukkolainan määrää (liikkeeseenlaskumäärä). Siirtymätoimenpiteiden olisi katettava ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 avattuja ISIN-koodeja käyttäen käynnistetyt jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut, kuitenkin soveltaen joitakin rajoituksia.

(42)

Sen seurauksena, että katetuille joukkolainoille säädetään yhdenmukainen kehys, olisi muutettava direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen kuvausta. Direktiivissä 2014/59/EU määritellään katetut joukkovelkakirjalainat viittaamalla direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohtaan. Koska tätä määritelmää olisi muutettava, myös direktiiviä 2014/59/EU olisi muutettava. Jotta muutokset eivät vaikuttaisi katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, kyseisiin katettuihin joukkolainoihin olisi edelleen viitattava katettuina joukkolainoina niiden erääntymiseen asti. Direktiivejä 2009/65/EY ja 2014/59/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(43)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli yhteisen kehyksen vahvistamista katetuille joukkolainoille sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen rakenteelliset ominaisuudet koko unionissa vastaavat alhaisempaa riskiprofiilia, joka oikeuttaa unionin etuuskohtelun, vaan se voidaan unionin katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämisen ja unionissa tehtävien rajat ylittävien sijoitusten tukemisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(45)

Euroopan keskuspankkia on kuultu, ja se antoi lausuntonsa 22 päivänä elokuuta 2018.

(46)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (15) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi lausunnon 12 päivänä lokakuuta 2018.

(47)

Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset käsittelevät merkittäviä määriä henkilötietoja. Tässä käsittelyssä olisi aina noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (16). Samoin EPV:n suorittama henkilötietojen käsittely, kun se tämän direktiivin mukaisesti ylläpitää keskustietokantaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten sille ilmoittamista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (17) mukaisesti,