(1)

Asetuksen (EY) N:o 882/2004 53 artiklan nojalla komissio voi tarvittaessa suositella tilapäisluonteisesti toteutettavia koordinoituja valvontasuunnitelmia, jotta voidaan määrittää rehuihin, elintarvikkeisiin ja eläimiin liittyvien vaarojen esiintyvyys.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1935/2004 (2) vahvistetaan elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden, jäljempänä ’elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit’, turvallisuutta koskevat yleiset vaatimukset erityisesti siltä osin kuin on kyse elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ainesosien siirtymisestä elintarvikkeisiin. Lisäksi kyseisen asetuksen 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti on vahvistettu elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ryhmiä koskevia erityistoimenpiteitä. Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien osalta on komission asetuksella (EU) N:o 10/2011 (3) laadittu hyväksyttyjen aineiden luettelo. Joihinkin näistä hyväksytyistä aineista sovelletaan rajoituksia, kuten ainekohtaisen siirtymän raja-arvoja, joilla rajoitetaan niiden siirtymistä elintarvikkeeseen tai sen pinnalle.

(3)

Elintarvikkeita ja rehuja koskevasta nopeasta hälytysjärjestelmästä, jäljempänä ’RASFF’, saadut tiedot, jotka on ilmoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (4) 50 artiklan nojalla, osoittavat, että sääntöjä on rikottu useissa tapauksissa siltä osin kuin on kyse tiettyjen aineiden siirtymisestä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole saatavilla riittävästi tietoja, jotta voitaisiin riittävällä tavalla määrittää näiden elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista siirtyvien aineiden esiintyvyys elintarvikkeissa.

(4)

Primaariset aromaattiset amiinit, jäljempänä ’PAA-yhdisteet’, muodostavat yhdisteryhmän, johon kuuluvista yhdisteistä osa on karsinogeenisia ja eräiden muiden epäillään olevan karsinogeeneja. PAA-yhdisteitä voi syntyä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa niissä hyväksytyistä aineista tai niiden sisältämien epäpuhtauksien tai hajoamistuotteiden vuoksi samoin kuin sen vuoksi, että materiaalien värjäämiseen käytetään atsovärejä. Asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä II säädetään, että tällaisia PAA-yhdisteitä ei saa siirtyä muovisista materiaaleista ja tarvikkeista elintarvikkeeseen tai elintarvikesimulanttiin. Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen toteuttamassa selvityksessä on lisäksi todettu, että PAA-yhdisteitä esiintyy värillisissä paperipyyhkeissä sellaisina pitoisuuksina, että niitä on tarpeen seurata.

(5)

Formaldehydi (FCM-nro 98) on aine, joka on unionin tasolla hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa. Siihen sovelletaan kuitenkin ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa 15 mg/kg (ilmaistuna formaldehydin ja heksametyleenitetramiinin kokonaismääränä).

(6)

Komission asetuksessa (EU) N:o 284/2011 (5) vahvistetaan erityiset edellytykset ja yksityiskohtaiset menettelyt Kiinan kansantasavallasta ja Hongkongista peräisin olevien tai niistä lähetettyjen polyamidista ja melamiinista valmistettujen muovisten taloustavaroiden tuontia varten, mukaan luettuna jäsenvaltioiden toteuttamat pakolliset tarkastukset 10 prosentista lähetyksiä. Asetus annettiin niiden lukuisien sääntöjenvastaisuuksien vuoksi, jotka johtuvat polyamidista valmistetuista muovisista elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista vapautuvista suurista PAA-yhdisteiden määristä ja melamiinista valmistetuista muovisista elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista vapautuvista suurista formaldehydin määristä.

(7)

Euroopan unionin tuontipaikalla toteutettuun valvontaan pohjautuvien, asetuksen (EU) N:o 284/2011 9 artiklan mukaisesti ilmoitettujen tietojen äskettäinen analysointi osoittaa, että näihin tuotteisiin liittyvät sääntöjenvastaisuudet ovat vähentyneet. RASFF:n tiedot osoittavat kuitenkin, että markkinoilta otettujen näytteiden analyysista saatujen tulosten perusteella osa näistä tuotteista on edelleen sääntöjenvastaisia. Tiedoista ilmenee myös, että tällaisia tuotteita tulee muualtakin kuin Kiinasta ja Hongkongista. Tämän vuoksi on aiheellista valvoa PAA-yhdisteiden ja formaldehydin määrää asetuksen (EU) N:o 284/2011 mukaisesti toteutetun valvonnan lisäksi.

(8)

Melamiini (FCM-nro 239) on samaten aine, joka on hyväksytty käytettäväksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa ja johon sovelletaan ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa 2,5 mg/kg. Formaldehydin lisäksi on ilmoitettu melamiinin siirtymisestä melamiinista valmistetuista muovisista taloustavaroista. Tämän vuoksi on aiheellista valvoa samoista näytteistä siirtyvän melamiinin määriä.

(9)

Fenoli (FCM-nro 241) on aine, joka on hyväksytty käytettäväksi monomeerinä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa, ja sitä voidaan käyttää myös muuntyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien valmistuksessa, mukaan luettuina lakoissa ja pinnoitteissa käytettävät epoksihartsit. Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuviin muovisiin materiaaleihin sovelletaan ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa 3 mg/kg, joka otettiin käyttöön komission asetuksella (EU) 2015/174 (6) Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, uudelleenarvioinnin perusteella. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen alensi siedettävän päiväsaannin (TDI-arvo) 1,5 milligrammasta painokiloa kohti 0,5 milligrammaan painokiloa kohti ja totesi, että elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien lisäksi fenolille altistutaan useista lähteistä, mikä voi johtaa TDI-arvon tasoiseen tai sen ylittävään altistumiseen. Tämän vuoksi fenolin määrien valvonta on aiheellista TDI-arvon mahdollisen ylittymisen vuoksi.

(10)

2,2-bis(4-hydroksifenyyli)propaani (FCM-nro 151), joka tunnetaan yleisesti bisfenoli A:na (BPA), on aine, joka on hyväksytty käytettäväksi monomeerinä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa, mutta sitä käytetään myös muuntyyppisten elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa, mukaan luettuina lakoissa ja pinnoitteissa käytettävät epoksihartsit. Komission asetuksella (EU) 2018/213 (7) otettiin vastikään käyttöön uusi 0,05 mg/kg suuruinen ainekohtaisen siirtymän raja-arvo elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuville muovisille materiaaleille, ja lisäksi ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa sovelletaan lakkoihin ja pinnoitteisiin elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemän uudelleenarvioinnin perusteella; se päätyi alhaisempaan tilapäiseen siedettävään päiväsaantiin verrattuna aiempaan TDI-arvoon. Tämän vuoksi on aiheellista valvoa näitä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja, jotta voidaan määrittää, noudatetaanko tätä uutta ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa bisfenoli A:n siirtymisen osalta.

(11)

Bisfenoli A:n lisäksi muitakin bisfenoleja saatetaan käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa, joista niitä saattaa siirtyä. Erityisesti 4,4′-dihydroksidifenyylisulfonia, joka tunnetaan yleisesti bisfenoli S:nä (BPS, FCM-nro 154), käytetään monomeerinä polyeetterisulfonimuovin valmistuksessa, ja sitä on sallittua käyttää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa unionissa sen ainekohtaisen siirtymän raja-arvon ollessa 0,05 mg/kg. Sen mahdollisesta siirtymisestä elintarvikkeisiin ei ole saatavilla tuoreita tietoja, ja tiedot sen mahdollisesta käytöstä tai siirtymisestä lakalla tai pinnoitteella käsitellyistä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ovat puutteelliset. Tämän vuoksi on aiheellista valvoa materiaaleja, joista bisfenoli S:ää mahdollisesti siirtyy, jotta voidaan tarkistaa elintarvikkeisiin siirtyvän bisfenoli S:n esiintyvyys.

(12)

Ftalaattiesterit, jäljempänä ’ftalaatit’, ovat ryhmä aineita, joita käytetään laajalti pehmitteinä ja teknisinä apuaineina. Viisi ftalaattia on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa muovisissa materiaaleissa, mukaan luettuina dibutyyliftalaatti (DBP, FCM-nro 157), bentsyylibutyyliftalaatti (BBP, FCM-nro 159), bis(2-etyyliheksyyli)ftalaatti (DEHP, FCM-nro 283), di-isonyyliftalaatti (DINP, FCM-nro 728) ja di-isodekyyliftalaatti (DIDP, FCM-nro 729). Nämä ftalaatit kuuluvat ryhmärajoituksen (SML-kokonaisarvo 60 mg/kg) piiriin eräiden muiden aineiden kanssa. Yksittäisiä ainekohtaisen siirtymän raja-arvoja sovelletaan myös DBP:hen, BBP:hen ja DEHP:hen, kun taas DINP:tä ja DIDP:tä koskee 9 mg/kg:n suuruinen ryhmärajoitus. Näiden viiden ftalaatin pitoisuutta on lisäksi rajoitettu syöttämiseen tarkoitetuissa lastenhoitotarvikkeissa, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (8) liitteessä XVII säädetään. Niiden RASFF:n saamien tulosten lisäksi, jotka osoittavat, ettei ainekohtaisen siirtymän raja-arvoja noudateta, ftalaatteja, joita ei ole hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa muovisissa materiaaleissa, saattaa edelleen löytyä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja siirtyä elintarvikkeisiin. Tämän vuoksi ftalaattien määrien valvonta on aiheellista mahdollisen sääntöjen noudattamatta jättämisen vuoksi.

(13)

Ftalaattien lisäksi muita kuin ftalaatteja käytetään elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa pehmitteinä. Epoksoitu soijaöljy (ESBO, FCM-nro 532) ja 1,2-sykloheksaanidikarboksyylihapon di-isononyyliesteri (DINCH, FCM-nro 775) sekä tereftaalihapon bis(2-etyyliheksyyli)esteri (DEHTP tai DOTP, FCM-nro 798) on hyväksytty käytettäviksi elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien valmistuksessa ja sisällytetty ryhmään, jonka SML-kokonaisarvo on 60 mg/kg. Lisäksi sekä DEHTP:llä että ESBO:lla on omat yksilölliset 60 mg/kg:n suuruiset ainekohtaisen siirtymän raja-arvot, lukuun ottamatta PVC-tiivisteitä, joita käytetään sinetöimään imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettua lastenruokaa sisältäviä lasipurkkeja ja joissa ESBO:n ainekohtaisen siirtymän raja-arvo on 30 mg/kg. Jäsenvaltioiden ja Sveitsin aiemmin tekemissä selvityksissä todettiin, että sääntöjä ei noudateta purkkien kansista siirtyvän ESBO:n kohdalla. Koska on myös viitteitä siitä, että DINCH:iä ja DEHTP:tä voidaan käyttää ftalaattien korvikkeina, ja niiden siirtymisestä elintarvikkeisiin on vain vähän tai ei lainkaan tietoja, on aiheellista tarkistaa näiden elintarvikkeisiin siirtyvien aineiden esiintyvyys.

(14)

Per- ja polyfluoratut alkyyliaineet (PFAS) ovat yhdisteiden ryhmä, johon kuuluvat perfluorioktaanihappo (PFOA) ja perfluorioktaanisulfonaatti (PFOS). Vesipitoisuutensa vuoksi näitä fluorattuja yhdisteitä käytetään vettä ja rasvaa hylkivien pinnoitteiden tuotannossa, esimerkkeinä ne, joita käytetään paperi- ja kartonkipohjaisissa elintarvikepakkausmateriaaleissa. Joidenkin jäsenvaltioiden toimittamat tiedot osoittavat, että näiden aineiden määrät päällystetyissä paperi- ja kartonkipohjaisissa pakkausmateriaaleissa saattavat aiheuttaa huolta. Lisäksi PFOA:n käyttöä rajoitetaan 4 päivän heinäkuuta 2020 jälkeen esineiden, mukaan luettuina elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit ja tarvikkeet, valmistuksessa ja markkinoille saattamisessa, kuten komission asetuksessa (EU) 2017/1000 (9) säädetään. Tämän vuoksi on aiheellista tutkia tarkemmin näiden aineiden esiintyvyyttä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa.

(15)

Metalleja ja metalliseoksia käytetään elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa ja tarvikkeissa, kuten taloustavaroissa ja ruokailuvälineissä sekä elintarvikkeiden jalostuslaitteissa. Elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista siirtyvien metallien määrille on vahvistettu unionin tasolla joukko ainekohtaisen siirtymän raja-arvoja; RASFF:lta saadut tiedot kuitenkin osoittavat, että säännöt jäävät riskinarviointien tai lisäksi kansallisen lainsäädännön perusteella usein täyttymättä metallisten taloustavaroiden ja ruokailuvälineiden kohdalla. Koska tiettyjen metallien, kuten lyijyn ja kadmiumin, aiheuttamat vaarat on määritelty tarkasti, on aiheellista valvoa metallien siirtymistä elintarvikkeisiin ja selvittää tarkemmin metallien siirtymisen esiintyvyyttä erityisesti silloin, kun on kyse maahantuoduista elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista sekä perinteisistä ja käsityötuotteista.

(16)

Jotta voitaisiin varmistaa elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien muovisten materiaalien inerttiys ja turvallisuus kokonaisuudessaan, on vahvistettu kokonaissiirtymän raja-arvo (OML) rajoittamaan haihtumattomien ainesosien vapautumista elintarvikkeisiin, mukaan luettuina mikrokuitujen kaltaiset hiukkaset. Koska perinteisiä muovimateriaaleja ja -tarvikkeita on nyt ympäristösyistä pyrittävä korvaamaan muilla, luonnollisista lähteistä peräisin olevia lisäaineita käytetään täyteaineina yhdessä muovin kanssa ympäristövaikutusten vähentämiseksi. Jotta voidaan varmistaa, että hyviä tuotantotapoja on noudatettu ja että nämä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvat muoviset materiaalit ja tarvikkeet ovat riittävän inerttejä, on aiheellista valvoa kokonaissiirtymää.

(17)

Jotta voidaan varmistaa tämän suosituksen yhdenmukainen soveltaminen ja tuottaa luotettavia ja vertailukelpoisia valvontatuloksia, elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja käsittelevän Euroopan unionin vertailulaboratorion olisi tarvittaessa avustettava jäsenvaltioita tämän suosituksen täytäntöönpanossa.

(18)

Jotta voitaisiin maksimoida saatavilla olevat tiedot elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista siirtyvien aineiden esiintyvyydestä, jäsenvaltioita olisi myös kannustettava toimittamaan vastikään ennen tämän suosituksen soveltamista tuotetut asiaan liittyvät tiedot. Sen varmistamiseksi, että nämä tulokset ovat luotettavia ja yhdenmukaisia tämän valvontaohjelman osana saatujen tulosten kanssa, olisi ilmoitettava ainoastaan ne tulokset, jotka on saatu, kun on noudatettu elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvien materiaalien näytteenottoa ja analysointia koskevia asiaan liittyviä sääntöjä sekä virallista valvontaa koskevaa lainsäädäntöä.

(19)

Tämän suosituksen ensisijaisena tavoitteena on määrittää elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista materiaaleista ja tarvikkeista elintarvikkeisiin siirtyvien aineiden esiintyvyys tai aineiden esiintyvyys elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvissa materiaaleissa tai tarvikkeissa; sen ei ole tarkoitus edistää altistumistasojen ymmärtämistä. Tiedot olisi sen vuoksi esitettävä yhtenäisessä muodossa, jotta niitä voidaan koordinoida ja kerätä johdonmukaisesti.

(20)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi tarvittaessa harkittava täytäntöönpanotoimia sovellettavien lakien ja menettelyjen mukaisesti.

(21)

Tämän suosituksen perusteella saatuja tietoja näiden aineiden esiintyvyydestä olisi käytettävä määrittämään mahdollisten tulevien toimien tarvetta erityisesti ihmisten terveyden suojelun korkean tason ja kuluttajien etujen varmistamiseksi. Tällaisiin tuleviin toimiin voi sisältyä lisävalvontatoimenpiteitä sellaisista muovisista materiaaleista peräisin oleville aineille, joiden osalta on olemassa erityisiä EU:n tason toimenpiteitä. Tuloksia voidaan lisäksi käyttää apuna luotaessa tietopohjaa, jonka turvin voidaan tarkastella tulevia painopisteitä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja koskevan lainsäädännön arvioinnin yhteydessä erityisesti kun on kyse materiaaleista, joita varten ei ole olemassa erityisiä EU:n tason toimenpiteitä.

(22)

Tämän koordinoidun valvontasuunnitelman täytäntöönpano ei vaikuta jäsenvaltioiden kansallisten valvontaohjelmiensa puitteissa toteuttamaan viralliseen valvontaan, josta säädetään asetuksen (EY) N:o 882/2004 3 artiklassa,

1.

2.

3.

4.

5.