27.9.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 248/77


KOMISSION DELEGOITU PÄÄTÖS (EU) 2019/1597,

annettu 3 päivänä toukokuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY täydentämisestä yhteisellä menetelmällä ja laatua koskevilla vähimmäisvaatimuksilla elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon jätteistä ja tiettyjen direktiivien kumoamisesta 19 päivänä marraskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/98/EY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 8 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 2008/98/EY vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoite sisällyttää elintarvikejätteen syntymisen ehkäiseminen osaksi jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia kansallisia ohjelmia sekä seurata ja arvioida kansallisten elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanoa määrittämällä elintarvikejätteen määrä yhteisen menetelmän avulla. Komissio vahvistaa kyseisen yhteisen menetelmän ja asettaa laatua koskevat vähimmäisvaatimukset elintarvikejätteen määrän yhdenmukaista määrittämistä varten EU:n ruokahävikki- ja ruokajätefoorumin työn tulosten perusteella.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (2) annettu määritelmä ”elintarvike” käsittää elintarvikkeen kaikissa muodoissaan koko elintarvikeketjun pituudelta tuotannosta kulutukseen. Se kattaa myös syötäväksi kelpaamattomia osia, joita ei ole erotettu syötäväksi kelpaavista osista elintarvikkeen tuotantovaiheessa, esimerkiksi luut, joita ei ole erotettu ihmisravinnoksi tarkoitetusta lihasta. Näin ollen elintarvikejätteessä voi olla elintarvikkeen osia, jotka on tarkoitettu nautittaviksi, ja elintarvikkeen osia, joita ei ole tarkoitettu nautittaviksi.

(3)

Elintarvikejäte ei kata hävikkiä niissä elintarvikeketjun vaiheissa, joissa tietyistä tuotteista ei vielä ole tullut elintarviketta, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa; tällaisia tuotteita ovat muun muassa syötäväksi kelpaavat kasvit ennen niiden korjuuta. Se ei kata myöskään elintarviketuotannon sivutuotteita, jotka täyttävät direktiivin 2008/98/EY 5 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset, koska tällaiset sivutuotteet eivät ole jätettä.

(4)

Elintarvikejätteen syntymistä on ehkäistävä ja vähennettävä kaikissa elintarvikeketjun vaiheissa. Koska elintarvikejätteen tyypit ja elintarvikejätteen syntyyn vaikuttavat tekijät ovat hyvin erilaisia eri elintarvikeketjun vaiheissa, elintarvikejätteen määrä olisi määritettävä erikseen kunkin vaiheen osalta.

(5)

Elintarvikejätteen osoittamisessa eri elintarvikeketjun vaiheisiin olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1893/2006 (3) vahvistettua unionin yhteistä tilastollista toimialaluokitusta, jäljempänä ’NACE Rev. 2’. Osoittaminen vaiheeseen ”kotitaloudet” olisi tehtävä viittaamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2150/2002 (4) liitteessä I olevan 8 jakson 1.2 kohtaan, koska asianmukainen NACE Rev. 2 -luokitus puuttuu.

(6)

Komission päätöksessä 2000/532/EY (5), jossa vahvistetaan eurooppalainen jäteluettelo, ei aina yksilöidä täsmällisesti elintarvikejätettä, mutta kansalliset viranomaiset voivat käyttää sitä ohjeena elintarvikejätteen määrän määrittämisen yhteydessä.

(7)

Direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut maataloudesta peräisin olevat ainekset ja mainitun direktiivin 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, joten niitä ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä.

(8)

Jotta menetelmä olisi käytännössä sovellettavissa ja jotta seurannasta aiheutuva taakka olisi oikeasuhteinen ja kohtuullinen, joitakin jätevirtoja, joiden ei odoteta sisältävän elintarvikejätettä tai jotka sisältävät elintarvikejätettä ainoastaan merkityksettömän vähän, ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä.

(9)

Jotta elintarvikejätteen määrä voitaisiin määrittää tarkemmin, ainekset, jotka eivät ole peräisin elintarvikkeista mutta jotka ovat sekoittuneet elintarvikejätteeseen (esimerkiksi maa-aines tai pakkaukset) olisi mahdollisimman pitkälle jätettävä pois elintarvikejätteen massasta.

(10)

Monentyyppisiä elintarvikkeita, kuten pullotettua kivennäis- ja muuta vettä, juomia ja muita nesteitä, heitetään tavallisesti pois jätevetenä tai sen mukana. Tällä hetkellä tällaisen jätteen määrää ei voida määrittää millään menetelmällä, joka tuottaisi tulokseksi riittävän luotettavia ja vertailukelpoisia tuloksia. Siksi tämäntyyppisiä elintarvikkeita ei tulisi ottaa huomioon elintarvikejätteen määrää määritettäessä. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus ilmoittaa tietoja tämäntyyppisistä elintarvikkeista vapaaehtoiselta pohjalta.

(11)

Direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut aineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineina, eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan, eikä niiden määrää tulisi siksi määrittää elintarvikejätteenä, mutta tiedot elintarvikkeista, jotka on alun perin tarkoitettu ihmisravinnoksi mutta myöhemmin osoitettu rehuainekäyttöön (mukaan lukien entiset elintarvikkeet sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä komission asetuksen (EU) N:o 68/2013 (6) liitteessä olevan A osan 3 kohdassa), ovat tärkeitä elintarvikkeisiin liittyvien materiaalivirtojen ymmärtämiseksi, ja niistä saattaa olla hyötyä suunniteltaessa kohdennettuja toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseksi. Tästä syystä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus ilmoittaa nämä tiedot yhdenmukaisella tavalla vapaaehtoiselta pohjalta.

(12)

Jotta kussakin elintarvikeketjun vaiheessa syntyneiden elintarvikejätteiden määrät voitaisiin täsmentää, jäsenvaltioiden olisi määritettävä elintarvikejätteen määrät yksityiskohtaisesti. Tällainen yksityiskohtainen määrittäminen olisi toteutettava kunkin elintarvikeketjun vaiheen osalta säännöllisesti, kuitenkin vähintään joka neljäs vuosi.

(13)

Direktiivin 2008/98/EY 37 artiklan 3 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava elintarvikejätteen määrät joka vuosi. Oikeasuhteisuuden takaamiseksi ja hallinnollisen rasitteen vähentämiseksi jäsenvaltioiden saataville olisi asetettava erilaisia menetelmiä, joilla voidaan määrittää elintarvikejätteen määrä kyseistä vuotuista raportointia varten, mukaan lukien olemassa olevat analyysit elintarvikejätteen synnystä, uudet erityistutkimukset elintarvikejätteestä sekä tiedot, jotka kerätään jätetilastoja tai jätettä koskevia raportointivelvollisuuksia ja muita sosioekonomisia tietoja varten, taikka näiden vaihtoehtojen yhdistelmä. Vakiintuneita tietolähteitä, kuten Euroopan tilastojärjestelmää, olisi käytettävä niin paljon kuin mahdollista.

(14)

Jotta voidaan varmistaa elintarvikeketjun materiaalivirtojen yhdenmukainen seuranta elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemiseen tähtäävien kohdennettujen toimenpiteiden yhteydessä, olisi huolehdittava siitä, että jäsenvaltiot, jotka päättävät määrittää elintarvikejätteen määrän yksityiskohtaisemmin tai ulottaa määrittämisen koskemaan asiaan liittyviä materiaalivirtoja, voivat tehdä niin yhdenmukaisella tavalla.

(15)

Jotta olisi mahdollista todentaa ilmoitetut tiedot, parantaa määritysmenetelmiä ja varmistaa kyseisten menetelmien vertailukelpoisuus, jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja määritysmenetelmistä ja kerättyjen tietojen laadusta,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Elintarvikkeen määrän määrittämisen soveltamisala

1.   Elintarvikejätteen määrä on määritettävä erikseen seuraavien elintarvikeketjun vaiheiden osalta:

a)

primäärituotanto;

b)

jalostus- ja valmistusteollisuus;

c)

vähittäismyynti ja muu elintarvikkeiden jakelutoiminta;

d)

ravintolat ja ravitsemistoiminta;

e)

kotitaloudet.

2.   Elintarvikejäte on osoitettava kuhunkin 1 kohdassa tarkoitettuun elintarvikeketjun vaiheeseen liitteen I mukaisesti.

3.   Määrän määrittäminen koskee elintarvikejätettä, joka luokitellaan liitteessä II tarkoitettujen jätekoodien perusteella tai sellaisen jonkin muun jätekoodin perusteella, jota sovelletaan elintarvikejätettä sisältävään jätteeseen.

4.   Elintarvikejätteen määrän määrittäminen ei koske seuraavia tuotteita:

a)

direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetut maataloudesta peräisin olevat ainekset;

b)

direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet;

c)

elintarvikejäämät, jotka kerätään sellaisen pakkausjätteen mukana, joka luokitellaan jätekoodiin ”15 01 – pakkaukset (mukaan luettuna yhdyskunnista erikseen kerätty pakkausjäte)” päätöksessä 2000/532/EY vahvistetussa eurooppalaisessa jäteluettelossa;

d)

elintarvikejäämät, jotka kerätään sellaisen jätteen mukana, joka luokitellaan jätekoodiin ”20 03 03 – katujen puhdistuksessa syntyvät jätteet” päätöksessä 2000/532/EY vahvistetussa eurooppalaisessa jäteluettelossa;

e)

mahdollisimman pitkälle ainekset, jotka eivät ole peräisin elintarvikkeista mutta jotka sekoittuvat elintarvikejätteeseen keräyksen yhteydessä.

5.   Sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 artiklassa tarkoitetun vapaaehtoisen määrittämisen soveltamista, elintarvikejätteen määrän määrittäminen ei koske seuraavia tuotteita:

a)

elintarvikejäte, joka poistuu jätevetenä tai sen mukana;

b)

direktiivin 2008/98/EY 2 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitetut aineet, jotka on tarkoitettu käytettäväksi rehuaineina.

2 artikla

Menetelmä elintarvikejätteen määrän määrittämiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä vuosittain elintarvikejätteen määrä, joka syntyy kokonaisen kalenterivuoden aikana.

2.   Jäsenvaltioiden on määritettävä elintarvikejätteen määrä tietyn elintarvikeketjun vaiheen osalta liitteessä III esitetyllä menetelmällä vähintään neljän vuoden välein.

3.   Jos liitteessä III esitettyä menetelmää ei käytetä, jäsenvaltioiden on määritettävä elintarvikkeen määrä tietyn elintarvikeketjun vaiheen osalta liitteessä IV esitetyllä menetelmällä.

4.   Direktiivin 2008/98/EY 37 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettua ensimmäistä raportointikautta varten jäsenvaltioiden on määritettävä elintarvikejätteen määrä kaikkien elintarvikeketjun vaiheiden osalta liitteessä III vahvistetulla menetelmällä. Kyseistä kautta varten jäsenvaltiot voivat käyttää tietoja, jotka on jo kerätty voimassa olevien järjestelyjen puitteissa vuoden 2017 tai myöhemmän ajankohdan osalta.

5.   Elintarvikejätteen määrä on määritettävä metrisinä tonneina tuoremassaa.

3 artikla

Vapaaehtoinen määrittäminen

Jäsenvaltiot voivat kerätä ja toimittaa komissiolle lisätietoja elintarvikejätteen määrästä, kuten myös tietoja elintarvikejätteen syntymisen ehkäisemisestä. Tällaisia tietoja voivat olla esimerkiksi seuraavat:

a)

sellaisen elintarvikejätteen määrä, jonka katsotaan koostuvan elintarvikkeen osista, jotka on tarkoitettu ihmisen nautittaviksi;

b)

sellaisen elintarvikejätteen määrä, joka poistuu jätevetenä tai sen mukana;

c)

direktiivin 2008/98/EY 9 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitettujen ihmisten ravinnoksi uudelleenjaettujen elintarvikkeiden määrä;

d)

sellaisten elintarvikkeiden määrä, joita ei enää ole tarkoitettu ihmisravinnoksi ja jotka rehualan toimija, sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 6 kohdassa, saattaa markkinoille rehuksi muuntamisen tarkoituksessa;

e)

entiset elintarvikkeet, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EU) N:o 68/2013 A osan 3 kohdassa.

4 artikla

Laatua koskevat vähimmäisvaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että elintarvikejätteen määrä määritetään luotettavasti ja tarkasti. Jäsenvaltioiden on erityisesti varmistettava, että

a)

liitteessä III esitetyllä menetelmällä toteutettu määrittäminen perustuu edustavaan otokseen perusjoukosta, johon tuloksia sovelletaan, ja kuvastaa riittävällä tavalla vaihtelua tiedoissa, jotka koskevat määritettäviä elintarvikejätemääriä;

b)

liitteessä IV esitetyllä menetelmällä toteutettu määrittäminen perustuu parhaisiin saatavilla oleviin tietoihin.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tietoja menetelmistä, joilla elintarvikejätteen määrä määritetään kussakin elintarvikeketjun vaiheessa, ja kaikista merkittävistä muutoksista, jotka käytettäviin menetelmiin on tehty verrattuna aiemman määrittämisen yhteydessä käytettyihin menetelmiin.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 312, 22.11.2008, s. 3.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2150/2002, annettu 25 päivänä marraskuuta 2002, jätetilastoista (EUVL L 332, 9.12.2002, s. 1).

(5)  Komission päätös 2000/532/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 2000, jätteistä annetun neuvoston direktiivin 75/442/ETY 1 artiklan a alakohdan mukaisen jäteluettelon laatimisesta tehdyn komission päätöksen 94/3/EY ja vaarallisista jätteistä annetun neuvoston direktiivin 91/689/ETY 1 artiklan 4 kohdan mukaisen vaarallisten jätteiden luettelon laatimisesta tehdyn neuvoston päätöksen 94/904/EY korvaamisesta (EYVL L 226, 6.9.2000, s. 3).

(6)  Komission asetus (EU) N:o 68/2013, annettu 16 päivänä tammikuuta 2013, rehuaineluettelosta (EUVL L 29, 30.1.2013, s. 1).


LIITE I

Elintarvikejätteen osoittaminen elintarvikeketjun eri vaiheisiin

 

 

Toiminto, josta syntyy jätettä

Elintarvikeketjun vaiheet

Vastaava nimike jätetilastossa (1), mukaan lukien elintarvikeketjun vaihe

Vastaava NACE Rev. 2 -koodi

Kuvaus

Primäärituotanto

Nimikkeen nro 1 osa

A jakso

Maatalous, metsätalous ja kalatalous

 

Kaksinumerotaso 01

Kasvinviljely ja kotieläintalous, riistatalous ja niihin liittyvät palvelut

 

Kaksinumerotaso 03

Kalastus ja vesiviljely

Jalostus ja valmistus

Nimikkeen nro 3 osa

C jakso

Valmistus

 

Kaksinumerotaso 10

Elintarvikkeiden valmistus

 

Kaksinumerotaso 11

Juomien valmistus

Vähittäismyynti ja muu elintarvikkeiden jakelutoiminta

Nimikkeen nro 17 osa

G jakso

Moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien tukku- ja vähittäiskauppa sekä korjaus

 

Kaksinumerotaso 46

Tukkukauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)

 

Kaksinumerotaso 47

Vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)

Ravintolat ja ravitsemistoiminta

Nimikkeen nro 17 osa

I jakso

Majoitus- ja ravitsemistoiminta

 

Kaksinumerotaso 55

Majoitus

 

Kaksinumerotaso 56

Ravitsemistoiminta

N, O, P, Q, R ja S jakso

 

 

Kaksinumerotasot, jotka kattavat toiminnan, jossa tarjotaan ateriapalveluja (esimerkiksi henkilöstöravintolat, terveydenhuolto, koulutus ja matkailuala).

 

Kotitaloudet

Nimike nro 19

Jätetilastoista annetun asetuksen (EY) N:o 2150/2002 liitteessä I olevan 8 jakson 1.2 kohdassa tarkoitetut kotitaloudet

Kotitalouksien tuottamat jätteet


(1)  Asetuksen (EY) N:o 2150/2002 8 jakson 1 kohta.


LIITE II

Euroopan jäteluettelon jätekoodit jätetyypeille, jotka sisältävät yleensä elintarvikejätettä

 

Primäärituotanto

02 01 02

Eläinkudosjätteet

02 01 03

Kasvikudosjätteet

 

Jalostus ja valmistus

02 02

lihan, kalan ja muiden eläinperäisten elintarvikkeiden valmistuksessa ja jalostuksessa syntyvät jätteet

02 03

hedelmien, vihannesten, viljojen, ruokaöljyjen, kaakaon, kahvin, teen ja tupakan valmistuksessa ja jalostuksessa, säilykkeiden valmistuksessa, hiivan ja hiivauutteen valmistuksessa sekä melassin valmistuksessa ja käymisessä syntyvät jätteet

02 04

sokerin jalostuksessa syntyvät jätteet

02 05

maidonjalostusteollisuudessa syntyvät jätteet

02 06

leipomo-, konditoria- ja makeisteollisuudessa syntyvät jätteet

02 07

jätteet, jotka syntyvät alkoholijuomien ja alkoholittomien juomien valmistuksessa (lukuun ottamatta kahvin, teen ja kaakaon valmistusta)

 

Vähittäismyynti ja muu elintarvikkeiden jakelutoiminta

20 01 08

biohajoavat keittiö- ja ruokalajätteet

20 01 25

ruokaöljyt ja ravintorasvat

20 03 01

sekalaiset yhdyskuntajätteet

20 03 02

torikaupassa syntyvät jätteet

16 03 06

muut kuin nimikkeessä 16 03 05 mainitut orgaaniset jätteet

 

Ravintolat ja ravitsemistoiminta

20 01 08

biohajoavat keittiö- ja ruokalajätteet

20 01 25

ruokaöljyt ja ravintorasvat

20 03 01

sekalaiset yhdyskuntajätteet

 

Kotitaloudet

20 01 08

biohajoavat keittiö- ja ruokalajätteet

20 01 25

ruokaöljyt ja ravintorasvat

20 03 01

sekalaiset yhdyskuntajätteet


LIITE III

Menetelmä elintarvikejätteen määrän yksityiskohtaista määrittämistä varten

Elintarvikejätteen määrä tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa vahvistetaan määrittämällä sen elintarvikejätteen määrä, joka on peräisin otoksesta elintarvikealan toimijoita tai kotitalouksia, jollakin jäljempänä mainituista menetelmistä tai niiden yhdistelmällä taikka jollakin muulla menetelmällä, joka on yhtä merkityksellinen, edustava ja luotettava.

Elintarvikeketjun vaihe

Määrittämismenetelmät

Primäärituotanto

Suora mittaus

Massatase

 

Kyselylomakkeet ja haastattelut

Kertoimet ja tuotantotilastot

Jätteen koostumustutkimus

Jalostus ja valmistus

Vähittäismyynti ja muu elintarvikkeiden jakelutoiminta

Jätteen koostumustutkimus

Laskenta/skannaus

 

Ravintolat ja ravitsemistoiminta

 

Tietojen kirjaaminen

Kotitaloudet

 

Menetelmien kuvaus

Menetelmät, jotka perustuvat elintarvikejätteen suoraan saatavuuteen / suoraan määrän määrittämiseen

Kun elintarvikejäte on suoraan (fyysisesti) saatavilla, elintarvikejätteen määrä on määritettävä tai arvioitava seuraavilla menetelmillä:

Suora määrittäminen (punnitus tai tilavuuden arviointi)

Mittauslaitteen käyttö tarkoituksena määrittää elintarvikejätteen näytteiden tai kokonaisjätteen jakeiden massa suoraan tai tilavuuden perusteella. Tämä kattaa erilliskerätyn elintarvikejätteen määrän määrittämisen.

Skannaus/laskenta

Elintarvikejätteen sisältämien komponenttien lukumäärän arviointi ja massan määrittäminen saadun tuloksen perusteella.

Jätteen koostumustutkimus

Elintarvikejätteen ja muiden jakeiden fyysinen erottaminen toisistaan, jotta voidaan määrittää lajiteltujen jakeiden massa.

Tietojen kirjaaminen

Yksittäinen henkilö tai henkilöryhmä pitää säännöllisesti kirjaa (luetteloa tai lokia) elintarvikejätetiedoista.

Muut menetelmät

Kun elintarvikejäte ei ole suoraan (fyysisesti) saatavilla tai kun sen määrää ei ole mahdollista määrittää suoraan, on käytettävä seuraavia menetelmiä:

Massatase

Elintarvikejätteen määrän laskeminen seuraavien perusteella: niiden elintarvikkeiden massa, jotka ovat panoksia ja tuotoksia mitattavassa järjestelmässä, sekä elintarvikkeiden jalostus ja kulutus kyseisessä järjestelmässä.

Kertoimet

Sellaisten jo aiemmin vahvistettujen elintarvikejätekertoimien tai prosenttiosuuksien käyttö, jotka ovat edustavia jonkin elintarviketeollisuuden alasektorin tai yksittäisen elintarvikealan toimijan osalta. Nämä kertoimet tai prosenttiosuudet vahvistetaan näytteenoton tai elintarvikealan toimijoiden toimittamien tietojen avulla taikka muulla tavoin.


LIITE IV

Menetelmä elintarvikejätteen määrän määrittämiseksi tapauksessa, jossa ei käytetä liitteessä III esitetyn menetelmän mukaista yksityiskohtaista määrittämistä

Jos 2 artiklassa tarkoitettua yksityiskohtaista määrittämistä ei käytetä, tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa syntyneen elintarvikejätteen määrä on määritettävä jollakin seuraavista menetelmistä tai niiden yhdistelmällä:

a)

Elintarvikejätteen määrän laskeminen käyttäen perustana uusimpia saatavilla olevia tietoja elintarvikejätteen osuudesta tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa (vahvistettu liitteen III mukaisesti) ja kyseisessä vaiheessa syntynyttä kokonaisjätemäärää. Tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa syntynyt kokonaisjätemäärä vahvistetaan niiden tietojen perusteella, jotka ilmoitetaan asetuksen (EY) N:o 2150/2002 vaatimusten mukaisesti kunkin liitteessä I tarkoitetun elintarvikeketjun vaiheen osalta. Jos tällaisia tietoja ei ole saatavilla jonkin vuoden osalta, käytetään edellisvuoden tietoja.

b)

Elintarvikejätteen määrän laskeminen niiden sosioekonomisten tietojen perusteella, jotka ovat merkityksellisiä asiaa koskevien elintarvikeketjun vaiheiden osalta. Elintarvikejätteen määrään laskennan on perustuttava uusimpiin tietoihin tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa syntyneen elintarvikejätteen määristä sekä nousuun tai laskuun ajanjaksona, joka alkaa kyseisten tietojen tuoreimmasta mittausvuodesta ja päättyy nykyiseen raportointijaksoon, yhdessä tai useammassa seuraavien sosioekonomisten indikaattoreiden tasossa:

Elintarvikeketjun vaihe

Indikaattori

Primäärituotanto

Elintarvikkeiden tuotanto maatalouden, kalastuksen ja metsästyksen alalla

Jalostus ja valmistus

Jalostettujen elintarvikkeiden tuotanto – PRODCOM-tietojen (1) perusteella.

Vähittäismyynti ja muu elintarvikkeiden jakelutoiminta

Elintarvikkeiden liikevaihto

Väestö

Ravintolat ja ravitsemistoiminta

Liikevaihto

Työllisyys (kokoaikaiseksi muutettuna)

Kotitaloudet

Väestö

Kotitalouksien käytettävissä olevat tulot (2)

Jäsenvaltiot saavat käyttää muita indikaattoreita, jos nämä korreloivat paremmin elintarvikejätteen syntymisen kanssa tietyssä elintarvikeketjun vaiheessa.


(1)  Komission asetus (EY) N:o 912/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, teollista tuotantoa koskevan yhteisön tietojen keruun aikaansaamisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3924/91 täytäntöönpanosta (EUVL L 163, 30.4.2004, s. 71).

(2)  Eurostatin tietojen mukaan.