19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/26

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 vuoteen 2030 ulottuvista ilmasto- ja energiapolitiikan puitteista antamissaan päätelmissä sitovaksi tavoitteeksi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä koko talouden laajuisesti vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, ja kyseinen tavoite vahvistettiin Eurooppa-neuvoston 17 ja 18 päivänä maaliskuuta 2016 antamissa päätelmissä.

(2)

Eurooppa-neuvoston 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että unionin olisi pyrittävä saavuttamaan vähintään 40 prosentin päästövähennystavoite yhteistoimin mahdollisimman kustannustehokkaasti siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY (4) säädetyn Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla 30 prosentilla. Kaikkien talouden alojen olisi annettava panoksensa näiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten saavuttamiseen, ja taakka olisi jaettava kaikkien jäsenvaltioiden kesken noudattaen tasapuolisesti oikeudenmukaisuuden ja solidaarisuuden näkökohtia. Metodologiaa kansallisten vähennystavoitteiden asettamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisille aloille noudattaen kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 406/2009/EY (5) sovellettuja osatekijöitä olisi jatkettava vuoteen 2030 saakka siten, että kunkin maan osuus vähennyksistä olisi suhteutettava sen BKT:hen asukasta kohti. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava unionin kokonaisvähennykseen, ja vuoden 2030 tavoitteet vaihtelevat nollasta prosentista 40 prosenttiin vuoden 2005 tasoon verrattuna. Jos jäsenvaltioiden BKT asukasta kohti on yli unionin keskiarvon, niiden kansallisia tavoitteita olisi suhteutettava niin, että niissä heijastuu kustannustehokkuus oikeudenmukaisella ja tasapainoisella tavalla. Näiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten pitäisi parantaa unionin talouden tuloksellisuutta ja sen piirissä tapahtuvaa innovointia ja erityisesti saada aikaan parannuksia etenkin rakennusten, maatalouden, jätehuollon ja liikenteen aloilla siltä osin kuin ne kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(3)

Tällä asetuksella pannaan osaltaan täytäntöön unionin osuudet, joista määrätään ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’UNFCCC’, nojalla hyväksytyssä Pariisin sopimuksessa (6). Pariisin sopimus tehtiin unionin puolesta 5 päivänä lokakuuta 2016 neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (7). Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin kasvihuonekaasujen päästövähennyksiin sisältyy suunniteltuun kansallisesti määriteltyyn panokseen, jonka unioni ja sen jäsenvaltiot toimittivat Pariisin sopimusta varten UNFCCC:n sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2015. Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016, ja sillä korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu lähestymistapa, sillä kyseinen pöytäkirja ei ole enää voimassa vuoden 2020 jälkeen.

(4)

Pariisin sopimuksessa esitetään muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon lämpötilan nousu selvästi alle 2 °C:ssa suhteessa esiteolliseen aikaan ja pyrkiä toimiin, joilla lämpötilan nousu saataisiin rajattua 1,5 °C:een suhteessa esiteolliseen aikaan. Siinä korostetaan myös, että on tärkeää sopeutua ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja sovittaa rahoitusvirrat johdonmukaisiksi suhteessa vähäpäästöiseen kehityskulkuun ja kehitykseen, jossa joustavasti mukaudutaan muuttuvaan ilmastoon. Pariisin sopimuksessa halutaan myös saavuttaa tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla, ja kehotetaan osapuolia ryhtymään toimiin suojellakseen ja lisätäkseen tilanteen mukaan kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, metsät mukaan lukien.

(5)

Eurooppa-neuvosto tuki 29 ja 30 päivänä lokakuuta 2009 antamissaan päätelmissä unionin tavoitetta vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla vuoteen 2050 mennessä verrattuna vuoteen 1990 osana tarvittavia vähennyksiä, joita hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, mukaan edellytetään teollisuusmailta ryhmänä.

(6)

Pariisin sopimuksen osapuolten kansallisesti määriteltyjen panosten on vastattava osapuolen korkeinta mahdollista tavoitetasoa ja niissä on edettävä verrattuna osapuolen aiempaan kansallisesti määriteltyyn panokseen. Lisäksi Pariisin sopimuksen osapuolten olisi pyrittävä laatimaan ja antamaan tiedoksi pitkän aikavälin kehitysstrategiat alhaisten kasvihuonekaasujen päästöjen saavuttamiseksi, pitäen mielessä Pariisin sopimuksen tavoitteet. Lokakuun 13 päivänä 2017 annetuissa neuvoston päätelmissä tunnustetaan pitkän aikavälin tavoitteiden ja viisivuotisten tarkistuskierrosten merkitys Pariisin sopimuksen täytäntöönpanossa ja korostetaan, että pitkän aikavälin kehitysstrategiat alhaisten kasvihuonekaasujen päästöjen saavuttamiseksi ovat merkittävä toimintapoliittinen väline, jonka avulla voidaan kehittää luotettavia kehityskulkuja, ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi tarvittavia pitkän aikavälin toimintapoliittisia muutoksia.

(7)

Siirtymä puhtaaseen energiaan edellyttää muutoksia sijoittajien toimintatavoissa ja kannustimia kaikilla politiikan aloilla. Yksi unionin tärkeimmistä tavoitteista on luoda selviytymiskykyinen energiaunioni, jossa turvataan varma, kestävä, kilpailukykyinen ja kohtuuhintainen energiansaanti kaikille eurooppalaisille. Jotta tavoite voidaan saavuttaa, on jatkettava kunnianhimoisia ilmastotoimia tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti ja edistyttävä muilla energiaunionin alueilla 25 päivänä helmikuuta 2015 annetun komission tiedonannon ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia” mukaisesti.

(8)

On olemassa useita unionin toimenpiteitä, jotka parantavat jäsenvaltioiden valmiuksia ilmastositoumustensa täyttämiseen, ja ne ovat ratkaisevassa asemassa tarvittavien kasvihuonekaasujen päästövähennysten toteutumiseksi tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla. Näitä toimenpiteitä ovat muun muassa fluorattuja kasvihuonekaasuja, maantieajoneuvojen hiilidioksidipäästöjen vähentämistä, rakennusten energiatehokkuutta, uusiutuvia energialähteitä, energiatehokkuutta ja kiertotaloutta koskevat säädökset sekä ilmastoinvestointeihin liittyvät unionin rahoitusvälineet.

(9)

Maaliskuun 19 ja 20 päivänä 2015 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmissä todettiin, että unioni on sitoutunut rakentamaan komission puitestrategian pohjalta energiaunionia, johon kuuluu kauaskantoinen ilmastopolitiikka. Strategian kaikki viisi ulottuvuutta liittyvät läheisesti toisiinsa ja vahvistavat toisiaan. Energian kysynnän hillitseminen on eräs kyseisen energiaunionistrategian viidestä ulottuvuudesta. Energiatehokkuuden parantaminen voi vähentää kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Se voi myös tuottaa hyötyjä ympäristölle ja terveydelle, parantaa energiaturvallisuutta, alentaa kotitalouksien ja yritysten energiakustannuksia, auttaa lievittämään energiaköyhyyttä sekä lisätä työpaikkoja ja toimintaa kaikilla talouden sektoreilla. Toimenpiteet, joilla lisätään energiaa säästävien teknologioiden käyttöönottoa rakennuksissa, teollisuudessa ja liikenteessä, voivat olla kustannustehokas tapa auttaa jäsenvaltioita saavuttamaan tämän asetuksen mukaiset tavoitteensa.

(10)

Kestävien ja innovatiivisten käytäntöjen ja teknologioiden käyttöönotto ja kehittäminen voi tehostaa maatalousalan roolia ilmastonmuutoksen hillinnässä ja siihen sopeutumisessa, erityisesti vähentämällä kasvihuonekaasupäästöjä ja pitämällä yllä ja tehostamalla hiilinieluja ja hiilivarastoja. Jotta voidaan pienentää maatalousalan hiilijalanjälkeä ja ekologista jalanjälkeä, samalla kun säilytetään alan tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus, on tärkeää tehostaa ilmastonmuutoksen hillintä- ja siihen sopeutumistoimia sekä tutkimusrahoitusta kestävien ja innovatiivisten käytäntöjen ja teknologioiden kehittämiseksi ja niihin investoimiseksi.

(11)

Maatalousalalla on välitön ja merkittävä vaikutus biologiseen monimuotoisuuteen ja ekosysteemeihin. Tästä syystä on tärkeää varmistaa johdonmukaisuus tämän asetuksen tavoitteen sekä muiden unionin politiikkojen ja tavoitteiden, kuten yhteisen maatalouspolitiikan sekä biologista monimuotoisuutta koskevaan strategiaan, metsästrategiaan ja kiertotalousstrategiaan liittyvien tavoitteiden, välillä.

(12)

Liikenteen ala aiheuttaa lähes neljänneksen unionin kasvihuonekaasupäästöistä. Tämän vuoksi on tärkeää vähentää kasvihuonekaasupäästöjä ja riippuvuuteen fossiilisista polttoaineista liittyviä riskejä liikenteen alalla kattavalla toimintatavalla, joka koskee kasvihuonekaasujen päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämistä liikenteessä, sähköistä liikennettä, liikennemuotojen uuden tasapainon luomista silloin kun se on kestävämpää sekä kestäviä uusiutuvia energialähteitä liikenteessä myös vuoden 2020 jälkeen. Siirtymistä vähäpäästöiseen liikkuvuuteen osana laajempaa siirtymistä turvalliseen ja kestävään vähähiiliseen talouteen voidaan helpottaa toteuttamalla mahdollistavia olosuhteita ja vahvoja kannustimia sekä pitkän aikavälin strategioita, joilla voidaan tehostaa investointeja.

(13)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi toteutettavien unionin ja kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutusta olisi arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 525/2013 (8) säädettyjen seuranta- ja raportointivelvoitteiden mukaisesti.

(14)

Vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen aikana täytäntöön pantua valtavirtaistamismenetelmää olisi tarvittaessa jatkettava ja parannettava, jotta voidaan vastata ilmastotoimiin liittyviin haasteisiin ja investointitarpeisiin vuodesta 2021 eteenpäin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta budjettivallan käyttäjän valtuuksia. Unionin rahoituksen olisi oltava johdonmukaista unionin vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden ja Pariisin sopimuksessa esitettyjen pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa, jotta voidaan varmistaa julkisten menojen vaikuttavuus. Komission olisi laadittava kertomus unionin talousarviosta myönnetyn tai muutoin unionin oikeuden nojalla myönnetyn unionin rahoituksen vaikutuksesta tämän asetuksen tai direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien alojen kasvihuonekaasupäästöihin.

(15)

Tämän asetuksen olisi katettava asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla määritetyt kasvihuonekaasupäästöt, jotka ovat peräisin IPCC:n lähdeluokista energia, teollisuuden prosessit ja tuotteiden käyttö, maatalous ja jätteet, lukuun ottamatta direktiivin 2003/87/EY liitteessä I luetelluista toiminnoista aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä.

(16)

Kansallisissa kasvihuonekaasuinventaarioissa sekä kansallisissa ja unionin rekistereissä tällä hetkellä raportoitavat tiedot eivät ole riittäviä, jotta jäsenvaltioiden tasolla voitaisiin määrittää siviili-ilmailun kansallisen tason hiilidioksidipäästöt, jotka eivät kuulu direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan. Hyväksyessään raportointivelvollisuuksia unionin ei olisi asetettava jäsenvaltioille tai pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, rasitteita, jotka ovat tavoitteisiin nähden kohtuuttomia. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan ulkopuolelle jäävien lentojen hiilidioksidipäästöt ovat hyvin pieni osa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjä, ja raportointijärjestelmän perustaminen näitä päästöjä varten aiheuttaisi kohtuuttomasti työtä, kun otetaan huomioon direktiiviin 2003/87/EY perustuvat, ilmailualaa laajemmin koskevat vaatimukset. Tämän vuoksi hiilidioksidipäästöjä IPCC:n lähdeluokasta ”1.A.3.A siviili-ilmailu” olisi pidettävä nollana tätä asetusta sovellettaessa.

(17)

Kunkin jäsenvaltion osuus vuoteen 2030 mennessä tehtävistä kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksistä olisi määritettävä suhteessa asianomaisen jäsenvaltion tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien, tarkistettujen kasvihuonekaasupäästöjen tasoon vuonna 2005 lukuun ottamatta sellaisten laitosten todennettuja kasvihuonekaasupäästöjä, jotka olivat toiminnassa vuonna 2005 ja jotka otettiin EU:n päästökauppajärjestelmään vasta vuoden 2005 jälkeen. Vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2021–2030 olisi määritettävä jäsenvaltioiden toimittamien ja komission tarkistamien tietojen perusteella.

(18)

Päätöksen N:o 406/2009/EY mukaista sitovia vuotuisia kansallisia rajoja koskevaa lähestymistapaa olisi sovellettava jatkossakin kaudella 2021–2030. Säännöissä, jotka koskevat vuotuisten päästökiintiöiden vahvistamista kullekin jäsenvaltiolle kuten tässä asetuksessa säädetään, olisi noudatettava samaa metodologiaa kuin niiden jäsenvaltioiden osalta, joilla on negatiiviset rajat kyseisen päätöksen nojalla, mutta siten, että kehityspolun laskenta aloitetaan viidestä kahdestoistaosasta etäisyydestä vuodesta 2019 vuoteen 2020 tai vuodesta 2020 perustuen kauden 2016–2018 kasvihuonekaasupäästöjen keskiarvoon ja kehityspolku päätetään vuoteen 2030 kunkin jäsenvaltion osalta. Kehityspolun alkamispäivä olisi määritettävä kunkin jäsenvaltion osalta sen perusteella, mikä päivämäärä johtaa vähäisempään kiintiöön, jotta voidaan varmistaa asianmukaiset panokset unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteeseen kaudella 2021–2030. Olisi mukautettava niiden jäsenvaltioiden vuoden 2021 vuotuisia päästökiintiöitä, joilla on sekä päätöksessä N:o 406/2009/EY tarkoitettu positiivinen raja että komission päätöksen 2013/162/EU (9) ja komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/634/EU (10) mukaiset kasvavat vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2017–2020. Mukautuksen tarkoituksena on suurempien kasvihuonekaasujen päästömahdollisuuksien huomioon ottaminen kyseisinä vuosina.

Eräille jäsenvaltioille olisi annettava ylimääräinen mukautus tunnustuksena siitä poikkeuksellisesta tilanteesta, että niillä on sekä päätöksessä N:o 406/2009/EY tarkoitettu positiivinen raja että joko kyseisen päätöksen mukaiset alhaisimmat kasvihuonekaasupäästöt asukasta kohti tai alhaisin kasvihuonekaasupäästöjen osuus kyseiseen päätökseen kuulumattomilla aloilla verrattuna niiden kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin. Tämän lisämukautuksen olisi katettava ainoastaan osa kaudella 2021–2029 tarvittavista kasvihuonekaasujen päästövähennyksistä, jotta säilytetään kasvihuonekaasupäästöjen lisävähennysten kannustimet eikä vaikuteta vuoden 2030 tavoitteen saavuttamiseen, ottaen huomioon muiden mukautusten käyttö sekä tässä asetuksessa esitetyt joustomahdollisuudet.

(19)

Jotta voidaan varmistaa, että tämän asetuksen säännökset jäsenvaltioiden vuotuisten päästökiintiöiden määrittämisestä pannaan täytäntöön yhdenmukaisesti, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (11) mukaisesti.

(20)

Eurooppa-neuvosto totesi 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että olemassa olevien joustovälineiden saatavuutta ja käyttöä EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla olisi lisättävä merkittävästi, jotta voidaan taata unionin yhteisten pyrkimysten kustannustehokkuus ja asukaskohtaisten kasvihuonekaasupäästöjen lähentyminen vuoteen 2030 mennessä. Vähennysten kokonaismäärän yleisen kustannustehokkuuden parantamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava tallettaa ja ottaa lainaksi osa vuotuisista päästökiintiöistään. Niiden olisi myös voitava siirtää osa vuotuisesta päästökiintiöstään toisille jäsenvaltioille. Näiden siirtojen avoimuus olisi varmistettava ja ne olisi tarkoitus toteuttaa molemmille sopivalla tavalla, mukaan lukien huutokaupalla, asiamiesperusteisesti toimivia markkinavälittäjiä käyttämällä tai kahdenvälisin järjestelyin. Tällaiset siirrot voisivat olla seurausta kasvihuonekaasujen hillitsemistä koskevasta hankkeesta tai ohjelmasta, joka toteutetaan myyvässä jäsenvaltiossa ja jonka rahoittaa vastaanottava jäsenvaltio. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava edistää julkisten ja yksityisten kumppanuuksien perustamista direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan 1 kohdan mukaisia hankkeita varten.

(21)

Olisi luotava kertaluontoinen joustomahdollisuus, jolla helpotetaan niiden jäsenvaltioiden tavoitteiden saavuttamista, joiden kansalliset vähennystavoitteet ylittävät merkittävästi niin unionin keskiarvon kuin niiden kustannustehokkaan vähennyspotentiaalin, ja toisaalta niiden jäsenvaltioiden tavoitteiden saavuttamista, jotka eivät jakaneet maksutta EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia teollisuuslaitoksille vuonna 2013. Jotta voidaan säilyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2015/1814 (12) perustetun markkinavakausvarannon tavoite torjua rakenteellista tarjonnan ja kysynnän epätasapainoa EU:n päästökauppajärjestelmässä, kertaluontoisessa joustomahdollisuudessa huomioon otettuja EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksia olisi pidettävä liikkeeseen laskettuina EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksina määritettäessä liikkeeseen laskettujen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien kokonaismäärää tiettynä vuonna. Komission olisi kyseisen päätöksen mukaisessa ensimmäisessä uudelleentarkastelussaan harkittava, pidetäänkö tällainen huomioon ottaminen liikkeeseen laskettuina EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksina voimassa.

(22)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/841 (13) vahvistetaan maankäyttöön, maankäytön muutokseen ja metsätalouteen, jäljempänä ’LULUCF’, liittyviä kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevat tilinpitosäännöt. Kyseisen asetuksen kattamien toimintojen ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Vaikka tämän asetuksen mukaisesti kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksillä aikaan saataviin ympäristövaikutuksiin vaikuttaa se, että huomioon otetaan enintään metsitetystä maasta, metsäkatoalueilta, hoidetusta viljelymaasta, hoidetuilta ruohikkoalueilta ja, tietyin edellytyksin, hoidetusta metsämaasta, sekä, kun se on pakollista asetuksen (EU) 2018/841 nojalla, hoidetuista kosteikoista, sellaisina kuin ne on määritelty kyseisessä asetuksessa, peräisin olevien kokonaisnettopoistumien ja kokonaisnettopäästöjen summaa vastaava määrä, tähän asetukseen olisi kuitenkin sisällytettävä näitä poistumia vastaava, määrältään enintään 280 miljoonan hiilidioksidiekvivalenttitonnin LULUCF-joustomahdollisuus, joka jaetaan jäsenvaltioiden kesken, lisämahdollisuutena, jota jäsenvaltiot voivat tarvittaessa hyödyntää sitoumustensa noudattamiseksi. Kokonaismäärässä ja sen jakautumisessa jäsenvaltioiden kesken olisi otettava huomioon maatalouden ja maankäytön alan alhaisempi hillitsemispotentiaali sekä kyseisen alan asianmukainen panos kasvihuonekaasujen hillitsemiseen ja sidontaan. Lisäksi tämän asetuksen mukaisten vuotuisten päästökiintiöiden vapaaehtoisten poistojen olisi mahdollistettava se, että tällaiset määrät voidaan ottaa huomioon arvioitaessa sitä, noudattavatko jäsenvaltiot asetuksen (EU) 2018/841 vaatimuksia.

(23)

Komissio esitti 30 päivänä marraskuuta 2016 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi energiaunionin hallinnosta, jäljempänä ’hallintoehdotus’, jossa jäsenvaltioiden edellytetään laativan yhdennetyt kansalliset energia- ja ilmastosuunnitelmat energiaunionin kaikkia viittä keskeistä ulottuvuutta koskevan energia- ja ilmastopolitiikkojen strategisen suunnittelun yhteydessä. Hallintoehdotuksen mukaan kauden 2021–2030 kattavilla kansallisilla suunnitelmilla on tarkoitus olla keskeinen merkitys jäsenvaltioiden suunnittelussa, joka koskee sitä, miten ne noudattavat tätä asetusta ja asetusta (EU) 2018/841. Tätä varten jäsenvaltioiden on esitettävä politiikat ja toimenpiteet, joilla täytetään tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2018/841 mukaiset velvoitteet pitäen silmällä pitkän aikavälin tavoitetta saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen ja poistumien välinen tasapaino Pariisin sopimuksen mukaisesti. Näiden suunnitelmien tarkoituksena on myös arvioida suunniteltujen politiikkojen ja toimenpiteiden vaikutuksia tavoitteiden saavuttamiseksi. Hallintoehdotuksen mukaan komission olisi voitava esittää kansallisten suunnitelmien luonnoksia koskevissa suosituksissaan, kuinka asianmukaisena se pitää tavoitteellisuuden tasoa sekä politiikkojen ja toimenpiteiden myöhempää täytäntöönpanoa. LULUCF-joustomahdollisuuden mahdollinen käyttö tämän asetuksen noudattamiseksi olisi otettava huomioon laadittaessa kyseisiä suunnitelmia.

(24)

Euroopan ympäristökeskus pyrkii tukemaan kestävää kehitystä ja edistämään ympäristön tilan merkittävää ja mitattavissa olevaa parantamista tarjoamalla oikea-aikaista, kohdennettua, merkityksellistä ja luotettavaa tietoa päätöksentekijöille, julkisille laitoksille ja yleisölle. Euroopan ympäristökeskuksen olisi avustettava komissiota tarvittaessa vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti.

(25)

Jos soveltamisalaan tehdään direktiivin 2003/87/EY 11, 24, 24 a ja 27 artiklan mukaisia mukautuksia, olisi vastaavasti mukautettava niiden kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää, jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Näin ollen jos jäsenvaltiot sisällyttävät tästä asetuksesta johtuviin tavoitteisiinsa kasvihuonekaasujen lisäpäästöjä, jotka ovat peräisin direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan aiemmin kuuluneista laitoksista, kyseisten jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön lisäpolitiikkoja ja -toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla kyseisten kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi.

(26)

Jotta otettaisiin huomioon niiden jäsenvaltioiden vuodesta 2013 toteuttamat aiemmat toimet, joiden BKT asukasta kohti oli alle unionin keskiarvon vuonna 2013, on asianmukaista ottaa käyttöön erityinen rajoitettu turvavaranto, joka vastaa enintään 105:tä miljoonaa hiilidioksidiekvivalenttitonnia, samalla kun säilytetään tämän asetuksen tinkimättömyys ympäristötavoitteiden osalta sekä kannustimet jäsenvaltioiden toimille, jotka ylittävät tämän asetuksen mukaiset vähimmäispanokset. Turvavarannon olisi hyödytettävä jäsenvaltioita, joiden BKT asukasta kohti oli alle unionin keskiarvon vuonna 2013, joiden kasvihuonekaasupäästöt ovat alhaisemmat kuin niiden vuosien 2013–2020 päästökiintiöt ja joilla on ongelmia saavuttaa vuoden 2030 kasvihuonekaasujen päästötavoitettaan huolimatta muiden tässä asetuksessa säädettyjen joustomahdollisuuksien käyttämisestä. Tämän suuruinen turvavaranto kattaisi merkittävän osan asianomaisten jäsenvaltioiden ennakoidusta kokonaisvajeesta kaudella 2021–2030 ilman lisäpolitiikkoja samalla kun säilytetään kannustimet lisätoimille. Turvavarannon olisi oltava kyseisten jäsenvaltioiden käytettävissä vuonna 2032 tietyin edellytyksin ja edellyttäen, että sen käyttö ei vaaranna kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä 30 prosentilla vuoteen 2030 mennessä koskevan unionin tavoitteen saavuttamista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(27)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon asetukseen (EU) 2018/841 liittyvä kehitys sekä varmistaa tämän asetuksen mukainen tarkka tilinpito, komissiolle olisi siirrettävä valta antaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä maankäyttöön liittyvien tilinpitoluokkien hoidettu metsämaa ja hoidetut kosteikot käytön sallimisesta LULUCF-joustomahdollisuuden mukaisesti sekä tämän asetuksen mukaisten tapahtumien tilinpidosta, mukaan lukien joustomahdollisuuksien käyttö, vaatimustenmukaisuustarkastusten soveltaminen ja turvavarannon täsmällinen toiminta, asetuksen (EU) N:o 525/2013 10 artiklalla perustetun rekisterin, jäljempänä ’unionin rekisteri’, avulla. Yleisöllä olisi oltava pääsy tämän asetuksen mukaista tilinpitoa koskeviin tietoihin. Tarvittavat tilinpitosäännökset olisi koottava yhteen säädökseen, jossa yhdistyvät asetuksen (EU) N:o 525/2013, asetuksen (EU) 2018/841, tämän asetuksen ja direktiivin 2003/87/EY mukaiset tilinpitosäännökset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, on erityisen tärkeää, että Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille ja että Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(28)

Tätä asetusta olisi sen yleisen toimivuuden arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein, erityisesti pitäen silmällä tarvetta tiukentaa unionin politiikkoja ja toimenpiteitä. Tarkastelussa olisi otettava huomioon muun muassa muuttuvat kansalliset olosuhteet sekä Pariisin sopimuksen mukaisten UNFCCC:n puitteissa käytävän vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun, jäljempänä ’Talanoa-vuoropuhelu’, ja maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset. Osana tarkastelua olisi otettava huomioon myös vuotuisten päästökiintiöiden tarjonnan ja kysynnän välinen tasapaino tässä asetuksessa säädettyjen velvoitteiden asianmukaisuuden varmistamiseksi. Komission olisi lisäksi arvioitava viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2019 Talanoa-vuoropuhelun tuloksia asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisen säännöllisen raportointinsa osana. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskevan tarkastelun olisi oltava Pariisin sopimuksen nojalla vahvistettujen pitkän aikavälin tavoitteiden ja sitoumusten mukainen, ja tätä varten siinä olisi otettava huomioon edistyminen ajan kuluessa.

(29)

Jotta kasvihuonekaasupäästöjen ja muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltion vuotuisten päästökiintiötavoitteiden saavuttamisen arvioimiseksi, raportointi ja todentaminen olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, tässä asetuksessa säädetyt vuotuista raportointia ja arviointia koskevat vaatimukset olisi sisällytettävä asetuksen (EU) N:o 525/2013 asianmukaisiin artikloihin. Kyseisessä asetuksessa olisi myös varmistettava, että jäsenvaltioiden edistymistä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä arvioidaan jatkossakin vuosittain ottaen huomioon unionin politiikoissa ja toimenpiteissä tapahtunut kehitys ja jäsenvaltioiden toimittamat tiedot. Arvioinnin olisi sisällettävä joka toinen vuosi ennuste siitä, miten unioni edistyy vähennystavoitteidensa saavuttamisessa ja jäsenvaltiot velvoitteidensa täyttämisessä. Vähennysten soveltaminen olisi kuitenkin otettava huomioon vain viiden vuoden välein, jotta asetuksen (EU) 2018/841 mukainen metsitetystä maasta, maasta, jolta metsä on hävitetty, hoidetusta viljelymaasta ja hoidetuista niityistä peräisin oleva mahdollinen osuus voidaan huomioida. Tämä ei kuitenkaan vaikuta komission velvollisuuteen varmistaa, että jäsenvaltiot noudattavat tästä asetuksesta johtuvia velvoitteitaan, eikä komission valtaan käynnistää rikkomusmenettelyjä tätä varten.

(30)

Asetus (EU) N:o 525/2013 olisi sen vuoksi muutettava.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta vahvistaa jäsenvaltioiden velvoitteet niiden vähimmäisosuuksista kaudelle 2021–2030 siihen, että täytetään unionin tavoite vähentää sen kasvihuonekaasupäästöjä ja edistetään Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamista, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(32)

Tämä asetus ei estä tiukempia kansallisia tavoitteita,

1)

’kasvihuonekaasupäästöillä’ hiilidioksidin (CO2), metaanin (CH4), typpioksiduulin (N2O), fluorattujen hiilivetyjen (HFC-yhdisteet), perfluorattujen hiilivetyjen (PFC-yhdisteet), typpitrifluoridin (NF3) ja rikkiheksafluoridin (SF6) hiilidioksidiekvivalenttitonneina ilmoitettuja päästöjä, jotka on määritetty asetuksen (EU) N:o 525/2013 nojalla ja jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan;

2)

’vuotuisilla päästökiintiöillä’ kunakin vuonna sallittujen kasvihuonekaasupäästöjen enimmäismäärää kaudella 2021–2030 4 artiklan 3 kohdan ja 10 artiklan mukaisesti;

3)

’EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeudella’’päästöoikeutta’ sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2003/87/EY 3 artiklan a alakohdassa.

a)

vuoden 2021 osalta tallettaa kyseisen yli jääneen osan vuotuisesta päästökiintiöstään seuraavia vuosia varten, vuoteen 2030 asti; ja

b)

vuosien 2022–2029 osalta tallettaa kyseisen yli jääneen osan vuotuisesta päästökiintiöstään enintään 30 prosenttiin saakka kyseisen vuoden vuotuisesta päästökiintiöstään seuraavia vuosia varten, vuoteen 2030 asti.

a)

kauden 2021–2030 kaikilta vuosilta kyseisen jäsenvaltion osalta huomioon otettu kumulatiivinen määrä ei ylitä tämän asetuksen liitteessä III kyseiselle jäsenvaltiolle asetettua kokonaisnettopoistumien enimmäismäärää;

b)

kyseinen määrä ylittää asetuksen (EU) 2018/841 4 artiklassa kyseiselle jäsenvaltiolle asetetut vaatimukset;

c)

kyseisen jäsenvaltion muilta jäsenvaltioilta asetuksen (EU) 2018/841 nojalla vastaanottamien nettopoistumien määrä ei ole suurempi kuin sen muille jäsenvaltioille siirtämien nettopoistumien määrä;

d)

jäsenvaltio on noudattanut asetusta (EU) 2018/841; ja

e)

jäsenvaltio on toimittanut kuvauksen tämän kohdan nojalla käytettävissä olevan joustomahdollisuuden aiotusta käytöstä asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

a)

ottaa huomioon maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan hoidettu metsämaa vaikutus samalla kun otetaan huomioon tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut kunkin jäsenvaltion kokonaisnettopoistumien enimmäismäärät, kun metsän vertailutasojen määrittämistä koskevat delegoidut säädökset hyväksytään asetuksen (EU) 2018/841 8 artiklan 8 tai 9 kohdan mukaisesti; ja

b)

ottaa huomioon maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan hoidetut kosteikot vaikutus samalla kun otetaan huomioon tämän asetuksen liitteessä III tarkoitetut kunkin jäsenvaltion kokonaispoistumien enimmäismäärät, kun kaikkien jäsenvaltioiden edellytetään pitävän tiliä tästä luokasta asetuksen (EU) 2018/841 mukaisesti.

a)

lisätoimet, jotka jäsenvaltio toteuttaa tämän asetuksen 4 artiklan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi, kansallisten politiikkojen ja toimenpiteiden ja unionin toimien täytäntöönpanon avulla;

b)

näiden toimien tiukan toteuttamisaikataulun, joka mahdollistaa täytäntöönpanon vuosittaisen edistymisen arvioinnin.

a)

jäsenvaltion seuraavan vuoden kasvihuonekaasujen päästölukuun lisätään näitä ylimääräisiä kasvihuonekaasupäästöjä vastaava määrä hiilidioksidiekvivalenttitonneina kerrottuna kertoimella 1,08 12 artiklan nojalla hyväksyttyjen toimenpiteiden mukaisesti; ja

b)

jäsenvaltiota kielletään väliaikaisesti siirtämästä vuotuisen päästökiintiönsä osia toiselle jäsenvaltiolle, kunnes se täyttää 4 artiklan vaatimukset.

a)

mukautukset direktiivin 2003/87/EY 11 artiklan nojalla myönnettyjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrään sen seurauksena, että mainitun direktiivin soveltamisalaan kuuluvia lähteitä on muutettu, kyseisen direktiivin nojalla hyväksyttyjen, kauden 2008–2012 kansallisten jakosuunnitelmien lopullista hyväksymistä koskevien komission päätösten mukaisesti;

b)

mukautukset direktiivin 2003/87/EY 24 artiklan nojalla myönnettyjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien tai direktiivin 2003/87/EY 24 a artiklan nojalla myönnettyjen hyvitysten määrään ottaen huomioon jäsenvaltioiden kasvihuonekaasujen päästövähennykset; ja

c)

mukautukset sellaisten kasvihuonekaasupäästöjen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien määrään, jotka aiheutuvat direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle jätetyistä laitoksista ajalta, jolloin ne ovat olleet järjestelmän ulkopuolella.

a)

sen BKT asukasta kohti markkinahintoina vuonna 2013, sellaisena kuin Eurostat sen julkaisi huhtikuussa 2016, oli alle unionin keskiarvon;

b)

sen kumulatiiviset kasvihuonekaasupäästöt vuosina 2013–2020 tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla ovat alle sen kumulatiivisten vuotuisten päästökiintiöiden vuosina 2013–2020; ja

c)

sen kasvihuonekaasupäästöt ylittävät sen vuotuiset päästökiintiöt kaudella 2026–2030, vaikka se

a)

vuotuiset päästökiintiöt;

b)

5, 6 ja 7 artiklan nojalla käytetyt joustomahdollisuudet;

c)

9 artiklan mukainen vaatimustenmukaisuuden tarkastaminen;

d)

10 artiklan mukaiset mukautukset; ja

e)

11 artiklan mukainen turvavaranto.

1)

muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

lisätään 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaan alakohta seuraavasti:

3)

lisätään 14 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

4)

lisätään 21 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti: