19.6.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 156/1

(1)

Eurooppa-neuvosto hyväksyi 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa vuoteen 2030 ulottuvia ilmasto- ja energiapolitiikan puitteita koskevissa päätelmissään sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä koko talouden laajuisesti vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna, ja kyseinen tavoite vahvistettiin uudelleen 17–18 päivänä maaliskuuta 2016 annetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä.

(2)

Eurooppa-neuvoston 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että tavoite vähentää päästöjä vähintään 40 prosentilla olisi saavutettava mahdollisimman kustannustehokkaasti unionin yhteistoimin siten, että päästöjä vähennetään vuoteen 2030 mennessä vuoden 2005 tasosta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY (4) säädetyn Euroopan unionin päästökauppajärjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, kattamilla aloilla 43 prosentilla ja EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolisilla aloilla 30 prosentilla; kunkin maan osuus vähennyksistä olisi suhteutettava sen BKT:hen asukasta kohti.

(3)

Tällä asetuksella pannaan täytäntöön osa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen, jäljempänä ’UNFCCC’, nojalla hyväksytyn Pariisin sopimuksen (5) mukaisista unionin sitoumuksista. Pariisin sopimus tehtiin unionin puolesta 5 päivänä lokakuuta 2016 neuvoston päätöksellä (EU) 2016/1841 (6). Unionin sitoumus koko talouden laajuisiin päästövähennyksiin annettiin suunnitellussa kansallisesti määritellyssä panoksessa, jonka unioni ja sen jäsenvaltiot toimittivat Pariisin sopimusta silmällä pitäen UNFCCC:n sihteeristölle 6 päivänä maaliskuuta 2015. Pariisin sopimus tuli voimaan 4 päivänä marraskuuta 2016. Unionin olisi jatkettava kasvihuonekaasupäästöjensä vähentämistä ja tehostettava niiden poistumia Pariisin sopimuksen mukaisesti.

(4)

Pariisin sopimuksessa asetetaan muun muassa pitkän aikavälin tavoite, joka vastaa tavoitetta pitää maapallon lämpötilan nousu selvästi alle kahdessa celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna sekä jatkaa toimia nousun pysyttämiseksi 1,5 celsiusasteessa esiteollisella kaudella vallinneeseen tasoon verrattuna. Metsät, maatalousmaat ja kosteikot ovat tämän tavoitteen saavuttamisen kannalta keskeisessä asemassa. Osapuolet tunnustavat Pariisin sopimuksessa myös sen, että on ensisijaisen tärkeää varmistaa ruokaturva ja lopettaa nälänhätä kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamispyrkimysten yhteydessä, sekä sen, että ruoantuotannon järjestelmät ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen haittavaikutuksille, ja pyrkivät näin ollen parantamaan kykyä joustavasti mukautua muuttuvaan ilmastoon sekä edistämään kehitystä kohti alhaisia kasvihuonekaasujen päästöjä tavalla, joka ei uhkaa ruoantuotantoa. Osapuolten olisi lisättävä yhteisiä ponnistelujaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Osapuolten olisi valmisteltava, ilmoitettava ja pidettävä voimassa kulloinkin kansallisesti määritellyt panoksensa. Pariisin sopimuksella korvataan vuoden 1997 Kioton pöytäkirjan nojalla valittu menettelytapa, jota ei enää jatketa vuoden 2020 jälkeen. Pariisin sopimuksessa kehotetaan myös löytämään tasapaino ihmisen toiminnan aiheuttamien kasvihuonekaasujen päästöjen ja nielujen aikaansaamien poistumien välillä kuluvan vuosisadan jälkipuoliskolla ja pyydetään osapuolia ryhtymään toimiin suojellakseen ja lisätäkseen tilanteen mukaan kasvihuonekaasujen nieluja ja varastoja, metsät mukaan lukien.

(5)

Maankäytön, maankäytön muutoksen ja metsätalouden, jäljempänä ’LULUCF’, alalla voidaan tuottaa ilmastohyötyjä pitkällä aikavälillä ja siten edistää unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin ilmastotavoitteiden saavuttamista. Lisäksi LULUCF-sektori tuottaa biomateriaaleja, joilla voidaan korvata fossiili- tai hiili-intensiivisiä materiaaleja, ja sen vuoksi se on merkittävässä asemassa siirryttäessä vähän kasvihuonekaasupäästöjä tuottavaan talouteen. Koska LULUCF-sektorin poistumat voivat hävitä, niitä olisi kohdeltava unionin ilmastopolitiikan puitteissa erillisenä pilarina.

(6)

Eurooppa-neuvoston 23–24 päivänä lokakuuta 2014 antamissa päätelmissä todettiin, että hillitsemispotentiaaliltaan pienemmän maatalous- ja maankäyttöalan moninaiset tavoitteet olisi pidettävä mielessä samoin kuin tarve varmistaa ruokaturvaan ja ilmastonmuutokseen liittyvien unionin tavoitteiden johdonmukaisuus. Eurooppa-neuvosto kehotti komissiota tarkastelemaan parhaita tapoja kannustaa elintarviketuotannon kestävää tehostamista optimoiden samalla alan osallistumisen kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemiseen ja talteenottoon, myös metsityksen kautta, ja laatimaan heti teknologian salliessa ja joka tapauksessa ennen vuotta 2020 politiikan, joka koskee tapoja sisällyttää LULUCF vuoteen 2030 ulottuviin kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemispuitteisiin.

(7)

Soveltamalla kestävän hoidon käytäntöjä LULUCF-sektorilla voidaan myötävaikuttaa ilmastonmuutoksen hillitsemiseen monin tavoin, erityisesti vähentämällä päästöjä sekä ylläpitämällä ja lisäämällä nieluja ja hiilivarantoja. Jotta erityisesti hiilen sitoutumisen lisäämiseen tähtäävät toimenpiteet olisivat tehokkaita, on oleellista, että hiilivarastot ovat pitkällä aikavälillä vakaita ja sopeutumiskykyisiä. Lisäksi kestävän hoidon käytäntöjen avulla voidaan säilyttää LULUCF-sektorin tuottavuus, uusiutumiskyky ja elinvoimaisuus sekä siten edistää taloudellista ja sosiaalista kehitystä pienentäen samalla kyseisen sektorin hiili- ja ekologista jalanjälkeä.

(8)

Kehittämällä kestäviä ja innovatiivisia käytäntöjä ja teknologioita, mukaan lukien agroekologia ja agrometsätalous, voidaan vahvistaa LULUCF-sektorin roolia ilmastonmuutoksen hillitsemisessä ja siihen sopeutumisessa sekä vahvistaa kyseisen alan tuottavuutta ja mukautumiskykyä. Koska LULUCF-sektorin toiminta on tulosten osalta pitkäjännitteistä, pitkän aikavälin strategiat ovat tärkeitä, jotta voidaan paremmin rahoittaa tutkimusta, jolla kehitetään kestäviä ja innovatiivisia käytäntöjä ja teknologioita, ja investointeja niihin. Investoimalla ennaltaehkäiseviin toimiin, kuten kestävän hoidon käytäntöihin, voidaan vähentää luonnonhäiriöihin liittyviä riskejä.

(9)

Euroopan neuvosto vahvisti uudelleen 22–23 päivänä kesäkuuta 2017 antamissaan päätelmissä, että unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sitoutuneita kestävän kehityksen toimintaohjelmaan Agenda 2030:een, jonka tavoitteena on muun muassa varmistaa, että metsienhoito on kestävää.

(10)

Toimet metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen vähentämiseksi sekä kestävän metsänhoidon edistämiseksi ovat tärkeitä kehitysmaissa. Tässä yhteydessä neuvosto palautti mieleen 21 päivänä lokakuuta 2009 ja 14 päivänä lokakuuta 2010 antamissaan päätelmissä unionin tavoitteet vähentää trooppisten metsien bruttokatoa vähintään 50 prosenttia suhteessa nykytasoon vuoteen 2020 mennessä ja pysäyttää globaali metsäkato viimeistään vuoteen 2030 mennessä.

(11)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 529/2013/EU (7) vahvistetaan LULUCF-sektorin päästöihin ja poistumiin sovellettavat tilinpitosäännöt ja on edistetty tällä tavoin sellaisten toimintapolitiikkojen kehittämistä, jotka ovat johtaneet LULUCF-sektorin sisällyttämiseen unionin päästöjen vähentämisvelvoitteeseen. Tämän asetuksen perustana olisi oltava voimassa olevat tilinpitosäännöt, joita olisi päivitettävä ja parannettava kautta 2021–2030 varten. Siinä olisi vahvistettava jäsenvaltioiden velvollisuudet, jotka koskevat kyseisten tilinpitosääntöjen täytäntöönpanoa, ja lisäksi edellytettävä, että jäsenvaltiot varmistavat, että koko LULUCF-sektori ei synnytä nettopäästöjä ja edistää tavoitetta lisätä nieluja pitkällä aikavälillä. Siinä ei pitäisi säätää yksityisten osapuolten tilinpito- tai raportointivelvollisuuksista, mukaan lukien maanviljelijät ja metsänomistajat.

(12)

LULUCF-sektori, maatalousmaa mukaan luettuna, vaikuttaa suoraan ja merkittävästi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemipalveluihin. Siksi tähän alaan vaikuttavien politiikkojen tärkeänä tavoitteena on varmistaa johdonmukaisuus biologista monimuotoisuutta koskevan unionin strategian tavoitteiden kanssa. Sektorilla olisi ryhdyttävä toteuttamaan ja tukemaan sekä hillitsemiseen että sopeutumiseen liittyviä toimia. Lisäksi olisi varmistettava, että yhteinen maatalouspolitiikka ja tämä asetus ovat keskenään johdonmukaisia. Kaikkien alojen on tehtävä oma kohtuullinen osuutensa kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämisen osalta.

(13)

Kosteikot ovat tehokkaita ekosysteemejä hiilen varastointiin. Näin ollen suojelemalla ja kunnostamalla kosteikkoja voitaisiin vähentää kasvihuonekaasujen päästöjä LULUCF-sektorilla. Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin, jäljempänä ’IPCC’, vuoden 2006 IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden kosteikkoja koskevat päivitykset olisi otettava huomioon tässä yhteydessä.

(14)

Jotta voidaan varmistaa, että LULUCF-sektori osaltaan edistää unionin päästöjen vähentämistä vähintään 40 prosentilla koskevan tavoitteen ja Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteen saavuttamista, tarvitaan toimiva tilinpitojärjestelmä. Jotta päästöille ja poistumille voitaisiin määritellä täsmälliset tilit IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden, jäljempänä ’IPCC:n ohjeet’, mukaisesti, olisi käytettävä vuosittain Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (8) mukaisesti ilmoitettuja arvoja, jotka koskevat maankäyttöluokkia ja maankäyttöluokkien käyttötavan muuttamista; näin UNFCCC:n ja Kioton pöytäkirjan mukaisesti käytettävät menettelytavat yhdenmukaistuvat. Maata, joka muutetaan toiseen maankäyttöluokkaan, olisi pidettävä IPCC:n ohjeissa tarkoitetun 20 vuoden oletusarvon ajan maana, joka on siirtymässä kyseiseen luokkaan. Jäsenvaltioiden pitäisi voida poiketa tästä oletusarvosta vain metsitetyn maan osalta ja vain IPCC:n ohjeiden mukaisesti perusteltavissa rajatuissa olosuhteissa. IPCC:n ohjeisiin tehdyt muutokset, sellaisina kuin UNFCCC:n osapuolten konferenssi tai Pariisin sopimuksen osapuolten kokouksena toimiva osapuolikonferenssi on ne hyväksynyt, olisi otettava tarpeen mukaan huomioon tämän asetuksen mukaisissa raportointivaatimuksissa.

(15)

Kansainvälisesti sovittujen IPCC:n ohjeiden mukaan biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt voidaan lukea energiasektorilla nollaksi sillä edellytyksellä, että kyseiset päästöt luetaan LULUCF-sektoriin kuuluviksi. Unionissa biomassan polttamisesta aiheutuvat päästöt luetaan nollaksi komission asetuksen (EU) N:o 601/2012 (9) 38 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 525/2013 säännösten nojalla, joten johdonmukaisuus IPCC:n ohjeiden kanssa voidaan varmistaa ainoastaan, jos tällaiset päästöt tulivat tarkasti huomioon otetuiksi tässä asetuksessa.

(16)

Metsämaasta peräisin olevat päästöt ja poistumat riippuvat erilaisista luonnonolosuhteista, dynaamisista ikään liittyvistä metsien ominaisuuksista sekä aiemmin käytetyistä ja nykyisistä hoidon käytännöistä, jotka eroavat huomattavasti jäsenvaltioiden välillä. Perusvuoden käyttö ei mahdollista kyseisten tekijöiden esiin tuomista eikä niistä johtuvia syklisiä vaikutuksia päästöihin ja poistumiin tai niiden vuosittaista vaihtelua. Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä olisi sen sijaan edellytettävä vertailutasojen käyttöä luonnon ja maakohtaisista ominaispiirteistä johtuvien vaikutusten jättämiseksi tilinpidon ulkopuolelle. Metsien vertailutasoissa olisi otettava huomioon metsien epätasapainoinen ikärakenne, eikä niillä saisi aiheettomasti rajoittaa tulevaa metsänhoidon intensiteettiä, jotta voidaan ylläpitää tai vahvistaa pitkän aikavälin hiilinieluja. Kroatian metsien vertailutasossa olisi maan erityisen historiallisen tilanteen vuoksi otettava huomioon myös sen alueiden miehitys sekä sodan aika ja sodanjälkeiset olosuhteet, jotka ovat vaikuttaneet metsänhoitoon vertailukauden aikana. Asiaa koskevissa tilinpitosäännöissä otetaan huomioon kestävän metsänhoidon periaatteet sellaisina kuin ne on hyväksytty Euroopan metsien suojelua käsittelevissä ministerikonferensseissa, jäljempänä ’Forest Europe -prosessi’.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kansalliset metsätalouden tilinpitosuunnitelmat, mukaan lukien metsien vertailutasot. Koska UNFCCC:n tai Kioton pöytäkirjan puitteissa ei ole kansainvälistä tarkastusmenettelyä, olisi säädettävä tarkastusmenettelystä avoimuuden varmistamiseksi ja hoidetun metsämaan luokan tilinpidon laadun parantamiseksi.

(18)

Kun komissio arvioi kansallisia metsätalouden tilinpitosuunnitelmia, mukaan lukien niissä ehdotetut metsien vertailutasot, sen olisi perustettava työnsä UNFCCC:n puitteissa toteutettavien asiantuntijatarkastusten hyviin käytäntöihin ja kokemuksiin, muun muassa jäsenvaltioiden asiantuntijoiden osallistumisen osalta. Komission olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden asiantuntijat osallistuvat tekniseen arviointiin siitä, onko ehdotetut metsien vertailutasot määritelty tässä asetuksessa säädettyjen kriteerien ja vaatimusten mukaisesti. Teknisen arvioinnin tulokset olisi toimitettava tiedoksi neuvoston päätöksellä 89/367/ETY (10) perustetulle pysyvälle metsäkomitealle. Komission olisi kuultava myös sidosryhmiä ja kansalaisyhteiskuntaa. Kansalliset metsätalouden tilinpitosuunnitelmat olisi julkistettava asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

(19)

Puutuotteiden lisääntynyt kestävä käyttö voi rajoittaa päästöjä huomattavasti substituutiovaikutuksen kautta ja tehostaa kasvihuonekaasujen poistumia ilmakehästä. Tilinpitosäännöillä olisi varmistettava, että jäsenvaltiot ilmoittavat LULUCF-tileillään tarkasti ja avoimesti muutokset puutuotteiden hiilivarastossa silloin, kun tällaiset muutokset tapahtuvat, tunnistaakseen sellaisten puutuotteiden tehokkaan käytön, joilla on pitkä elinkaari, ja kannustaakseen siihen. Komission olisi annettava ohjeita menettelyllisistä kysymyksistä, jotka liittyvät puutuotteiden tilinpitoon.

(20)

Luonnonhäiriöt, kuten maastopalot, hyönteis- ja tautituhot, äärimmäiset sääilmiöt ja geologiset häiriöt, jotka eivät ole jäsenvaltion hallittavissa ja joihin jäsenvaltio ei voi ratkaisevasti vaikuttaa, voivat LULUCF-sektorilla johtaa tilapäisiin kasvihuonekaasupäästöihin tai aiheuttaa sen, että aiemmat poistumat häviävät. Koska tällainen poistumien häviäminen voi olla seurausta myös hoitopäätöksistä, kuten puunkorjuuta tai -istutusta koskevista päätöksistä, tässä asetuksessa olisi varmistettava, että ihmisen toiminnasta johtuvat poistumien häviämiset otetaan aina tarkoin huomioon LULUCF-tileissä. Tässä asetuksessa olisi lisäksi annettava jäsenvaltioille rajallinen mahdollisuus jättää LULUCF-tiliensä ulkopuolelle sellaisista häiriötekijöistä aiheutuvat päästöt, joihin ne eivät voi vaikuttaa. Tapa, jolla jäsenvaltiot soveltavat kyseisiä säännöksiä, ei saisi kuitenkaan johtaa siihen, että päästöt kirjataan aiheettomasti liian pieniksi.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi kansallisista tarpeista riippuen voitava valita riittävät kansalliset politiikat, joilla ne toteuttavat LULUCF-sektoria koskevat velvoitteensa, mukaan lukien mahdollisuus tasapainottaa yhden maaluokan päästöt toisen maaluokan poistumilla. Niiden olisi myös voitava kumuloida kauden 2021–2030 nettopoistumat. Muille jäsenvaltioille tapahtuvien siirtojen olisi edelleen oltava lisävaihtoehto ja jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/842 (11) nojalla vahvistettuja vuotuisia päästökiintiöitä tämän asetuksen noudattamiseksi. Tässä asetuksessa säädettyjen joustomahdollisuuksien käyttö ei alenna unionin kasvihuonekaasujen päästövähennysten yleistä tavoitetasoa.

(22)

Kestävällä tavalla hoidetut metsät ovat normaalisti ilmastonmuutoksen hillitsemiseen myötävaikuttavia nieluja. Vertailukautena 2000–2009 ilmoitetut metsämaasta syntyvien nielujen aikaansaamat keskimääräiset poistumat olivat 372 miljoonaa tonnia hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa koko unionissa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että nieluja ja varastoja, mukaan lukien metsät, suojellaan ja lisätään tarpeen mukaan Pariisin sopimuksen tavoitteen ja unionin kunnianhimoisten kasvihuonekaasupäästöjen vähennystavoitteiden saavuttamiseksi vuoteen 2050 mennessä.

(23)

Hoidetusta metsämaasta aiheutuvat poistumat olisi kirjattava suhteessa tulevaisuuteen suuntautuvaan metsien vertailutasoon. Nielujen aikaansaamien ennakoitujen tulevien poistumien olisi perustuttava metsänhoidon käytäntöjen ja intensiteetin ekstrapolointiin vertailukaudella. Nielun aleneminen vertailutasoon nähden olisi laskettava päästöiksi. Tietyt kansalliset olosuhteet ja käytännöt, kuten tavanomaista matalampi hakkuiden intensiteetti tai metsien ikääntyminen vertailukaudella, olisi otettava huomioon.

(24)

Jäsenvaltioille olisi annettava jonkin verran joustomahdollisuuksia niin, että ne voivat väliaikaisesti lisätä hakkuiden intensiteettiä Pariisin sopimuksessa vahvistetun tavoitteen mukaisten kestävän metsänhoidon käytäntöjen mukaisesti edellyttäen, että unionin sisällä koko LULUCF-sektorin kokonaispäästöt eivät ylitä poistumia. Tällaisen joustomahdollisuuden mukaisesti kaikille jäsenvaltioille olisi myönnettävä kompensaation perusmäärä, joka lasketaan sellaisen tekijän perusteella, joka ilmaistaan prosentteina niiden vuosina 2000–2009 ilmoittamasta nielusta kirjaamiensa hoidetun metsämaan päästöjen kompensoimiseksi. Olisi varmistettava, että jäsenvaltiot voivat saada kompensaatiota ainoastaan siihen tasoon asti, jolla niiden metsät eivät enää ole nieluja.

(25)

Jäsenvaltiot, joilla on hyvin suuri metsäpinta-ala unionin keskiarvoon verrattuna, ja erityisesti pienemmät, hyvin suuren metsäpinta-alan omaavat jäsenvaltiot ovat muita jäsenvaltioita riippuvaisempia hoidetusta metsämaasta tasapainottaakseen päästöt muissa maankäyttöön liittyvissä tilinpitoluokissa, ja siksi ne ovat haavoittuvaisempia ja niillä olisi rajallisemmat mahdollisuudet lisätä metsäpinta-alaansa. Kompensaatiotekijää olisi sen vuoksi kasvatettava metsäpinta-alan ja maapinta-alan perusteella niin, että jäsenvaltioille, joilla on hyvin pieni maapinta-ala ja hyvin suuri metsäpinta-ala unionin keskiarvoon verrattuna, annetaan korkein kompensaatiotekijä vertailukautena.

(26)

Neuvosto tunnusti 9 päivänä maaliskuuta 2012 antamissaan päätelmissä runsasmetsäisten maiden erityispiirteet. Nämä erityispiirteet koskevat erityisesti rajallisia mahdollisuuksia tasapainottaa päästöt poistumilla. Suomella on runsasmetsäisimpänä jäsenvaltiona ja erityisten maantieteellisten olosuhteidensa vuoksi erityisiä ongelmia tässä suhteessa. Näin ollen Suomelle olisi myönnettävä rajallinen lisäkompensaatio.

(27)

Jotta voidaan seurata jäsenvaltioiden edistymistä tästä asetuksesta johtuvien velvoitteidensa täyttämisessä ja varmistaa, että päästöjä ja poistumia koskevat tiedot ovat läpinäkyviä, tarkkoja, johdonmukaisia, täydellisiä ja vertailukelpoisia, jäsenvaltioiden olisi toimitettava asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti komissiolle kasvihuonekaasuinventaariota koskevat asiaankuuluvat tiedot, ja kyseiset tiedot olisi otettava huomioon tämän asetuksen mukaisissa vaatimustenmukaisuuden tarkastuksissa. Jos jäsenvaltio aikoo soveltaa tässä asetuksessa säädettyä hoidettua metsämaata koskevaa joustomahdollisuutta, sen olisi sisällytettävä vaatimustenmukaisuuskertomukseen kompensaatiomäärä, jonka se aikoo käyttää.

(28)

Euroopan ympäristökeskuksen olisi tapauksen mukaan avustettava komissiota vuosittaisen työohjelmansa mukaisesti siltä osin kuin kyse on kasvihuonekaasujen päästöjä ja poistumia koskevasta vuosittaisen raportoinnin järjestelmästä, politiikkoja, toimia ja kansallisia ennusteita koskevien tietojen arvioinnista, suunniteltujen lisäpolitiikkojen ja -toimien arvioinnista sekä komission tämän asetuksen nojalla tekemistä vaatimustenmukaisuuden tarkastuksista.

(29)

Jotta voitaisiin säätää tämän asetuksen mukaisten tapahtumien asianmukaisesta tilinpidosta, mukaan lukien joustomahdollisuuksien käyttö ja jäljitettävyysvaatimusten noudattaminen, ja edistää sellaisten puutuotteiden tehokasta käyttöä, joilla on pitkä elinkaari, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat määritelmien, mukaan lukien metsien määritelmän vähimmäisarvot, sekä kasvihuonekaasujen ja hiilivarastojen luettelojen teknistä mukauttamista, jäsenvaltioiden metsien vertailutasojen vahvistamista kausille 2021–2025 ja 2026–2030, uusien puutuotteiden luokkien lisäämistä, menetelmien sekä luonnonhäiriöihin liittyvää tiedonantoa koskevien vaatimusten tarkistamista IPCC:n ohjeiden muutosten huomioimiseksi ja tapahtumien tilinpitoa unionin rekisterin kautta. Tarvittavat tapahtumien tilinpitoa koskevat säännökset olisi koottava yhteen säädökseen, jossa yhdistyvät asetuksen (EU) N:o 525/2013, asetuksen (EU) 2018/842, tämän asetuksen ja direktiivin 2003/87/EY mukaiset tilinpitosäännökset. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(30)

Komission olisi lisäksi arvioitava UNFCCC:n mukaisia vuoden 2018 taustoittavan vuoropuhelun, jäljempänä Talanoa-vuoropuhelu, tuloksia osana asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaista säännöllistä raportointiaan. Tätä asetusta olisi sen yleisen toiminnan arvioimiseksi tarkasteltava uudelleen vuonna 2024 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tarkastelussa olisi otettava huomioon Talanoa-vuoropuhelun ja Pariisin sopimuksen mukaisen maailmanlaajuisen tilannekatsauksen tulokset. Vuoden 2030 jälkeistä aikaa koskevien puitteiden olisi oltava linjassa Pariisin sopimuksen mukaisesti tehtyjen sitoumusten ja pitkän aikavälin tavoitteiden kanssa.

(31)

Jotta voidaan varmistaa, että kasvihuonekaasujen päästöjen ja poistumien raportointi ja todentaminen sekä mahdollisten muiden tietojen, jotka ovat tarpeen jäsenvaltioiden velvoitteiden noudattamisen arvioimiseksi, raportointi olisi tehokasta, avointa ja kustannustehokasta, asetukseen (EU) N:o 525/2013 olisi sisällytettävä raportointivaatimukset.

(32)

Tietojen keruun ja menetelmien parantamisen helpottamiseksi maankäyttö olisi luetteloitava ja ilmoitettava käyttämällä kunkin maa-alan osalta maantieteellistä jäljittämistä, joka vastaa kansallisia ja unionin tiedonkeruujärjestelmiä. Tietojen keruussa olisi hyödynnettävä nykyisiä unionin ja jäsenvaltioiden ohjelmia ja kartoituksia parhaalla mahdollisella tavalla, mukaan lukien maankäytön ja maapeitteen tilastollinen pinta-alatutkimus, jäljempänä ’LUCAS’, Euroopan maanseurantaohjelma Copernicus ja Euroopan satelliittinavigointijärjestelmä Galileo. Tietojen hallinnoinnin, mukaan lukien raportointia, uudelleenkäyttöä ja levittämistä koskeva tietojen jakaminen, olisi oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/2/EY (13) säädettyjen vaatimusten mukaista.

(33)

Asetus (EU) N:o 525/2013 olisi muutettava vastaavasti.

(34)

Päätöstä N:o 529/2013/EU olisi sovellettava edelleen tilinpito- tai raportointivelvoitteisiin tilinpitokaudella, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2013 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2021 alkavilla tilinpitokausilla.

(35)

Päätös N:o 529/2013/EU olisi muutettava vastaavasti.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, erityisesti tavoitetta asettaa jäsenvaltioiden velvoitteet LULUCF-sektorille, joilla myötävaikutetaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen ja unionin kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevan kauden 2021–2030 tavoitteen saavuttamiseen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

kausilla 2021–2025 ja 2026–2030

i)   metsitetty maa: maa, joka on ilmoitettu metsämaaksi, joka on muutettu viljelymaasta, ruohikkoalueesta, kosteikosta, asutusalueesta tai muusta maasta;

ii)   metsäkatoalue: maa, joka on ilmoitettu metsämaaksi, joka on muutettu viljelymaaksi, ruohikkoalueeksi, kosteikoksi, asutusalueeksi tai muuksi maaksi;

iii)   hoidettu viljelymaa: maa, joka on ilmoitettu

iv)   hoidettu ruohikkoalue: maa, joka on ilmoitettu

v)   hoidettu metsämaa: maa, joka on ilmoitettu metsämaana pysyväksi metsämaaksi.

b)

vuodesta 2026 alkaen: ’hoidettu kosteikko’: maa, joka on ilmoitettu

1)

’nielulla’ mitä tahansa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka sitoo ilmakehästä kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta;

2)

’lähteellä’ mitä tahansa prosessia, toimintaa tai mekanismia, joka vapauttaa ilmakehään kasvihuonekaasua, aerosolia tai kasvihuonekaasun esiastetta;

3)

’hiilivarastolla’ jonkin jäsenvaltion alueella olevaa sellaista biogeokemiallista ilmiötä tai järjestelmää taikka näiden osaa, johon varastoituu hiiltä, hiiltä sisältävän kasvihuonekaasun esiastetta tai hiiltä sisältävää kasvihuonekaasua;

4)

’hiilivarannolla’ hiilen massaa jossakin hiilivarastossa;

5)

’puutuotteella’ mitä tahansa puunkorjuusta saatua tuotetta, joka on poistettu puunkorjuualueelta;

6)

’metsällä’ maa-aluetta, jonka pinta-alalle, puuston latvuspeittävyydelle tai vastaavalle puuston tiheydelle ja potentiaaliselle puun täysikasvuisena kasvupaikassaan saavuttamalle korkeudelle on määritelty vähimmäisarvot, sellaisina kuin ne on määritelty liitteessä II kunkin jäsenvaltion osalta. Se sisältää puustoiset alueet, mukaan lukien luontaiset nuoret puuryhmät, tai viljelymetsiköt, joiden puuston latvuspeittävyys tai vastaava tiheys tai puun vähimmäiskorkeus ei vielä yllä liitteessä II määriteltyihin vähimmäisarvoihin, mukaan lukien sellaiset tavallisesti metsäalueen osan muodostavat alueet, joilla ihmisen toiminnan, esimerkiksi puunkorjuun, seurauksena tai luonnollisista syistä ei tilapäisesti ole puustoa mutta joiden on määrä palautua metsäksi;

7)

’metsien vertailutasolla’ arviota, joka ilmaistaan tonneina hiilidioksidiekvivalenttia vuodessa, hoidetusta metsämaasta aiheutuvista keskimääräisistä vuotuisista nettopäästöistä tai -poistumista jäsenvaltion alueella kausina 2021–2025 ja 2026–2030 perustuen tässä asetuksessa säädettyihin kriteereihin;

8)

’puoliintumisajalla’ niiden vuosien lukumäärää, joiden kuluessa johonkin puutuotteiden luokkaan varastoituneen hiilen määrä vähenee puoleen alkuperäisestä arvostaan;

9)

’luonnonhäiriöillä’ mitä tahansa muusta kuin ihmisen toiminnasta aiheutuvia tapahtumia tai olosuhteita, jotka aiheuttavat metsissä merkittäviä päästöjä ja joiden esiintymiseen asianomainen jäsenvaltio ei voi vaikuttaa, ja joiden vaikutuksia päästöihin kyseinen jäsenvaltio ei pysty objektiivisesti arvioiden merkittävästi rajoittamaan niiden esiintymisen jälkeenkään;

10)

’välittömällä hajoamisella’ tilinpitomenetelmää, jossa oletetaan, että puutuotteisiin varastoituneen hiilen määrä vapautuu kokonaisuudessaan ilmakehään korjuuajankohtana.

a)

kosteikkona pysyväksi kosteikoksi,

b)

asutusalueesta tai muusta maasta muutetuksi kosteikoksi, tai

c)

kosteikoksi, joka on muutettu asutusalueeksi tai muuksi maaksi.

a)

paperi;

b)

puulevyt;

c)

sahatavara.

a)

toimitettava komissiolle tiedot taustatasosta 1 kohdassa tarkoitettujen maankäyttöön liittyvän tilinpitoluokan osalta sekä liitteen VI mukaisesti käytetyistä tiedoista ja menetelmistä; ja

b)

jätettävä vuoteen 2030 saakka tilinpidon ulkopuolelle kaikki myöhemmät poistumat luonnonhäiriöiden vaurioittamilla maa-alueilla.

a)

12 artiklassa säädettyjä yleisiä joustomahdollisuuksia; ja

b)

13 artiklassa säädettyä, hoidettua metsämaata koskevaa joustomahdollisuutta 4 artiklassa säädetyn velvoitteen täyttämiseksi.

a)

jäsenvaltio on sisällyttänyt asetuksen (EU) N:o 525/2013 4 artiklan mukaisesti toimitettuun strategiaansa meneillään olevat tai suunnitellut erityiset toimenpiteet, joilla varmistetaan tarvittaessa metsänielujen ja -varastojen ylläpito tai lisääminen; ja

b)

unionissa kokonaispäästöt eivät ylitä tämän asetuksen 2 artiklassa tarkoitetuissa maankäyttöön liittyvissä tilinpitoluokissa kokonaispoistumia kaudella, jona jäsenvaltio aikoo käyttää kompensointia. Arvioidessaan, ylittävätkö kokonaispäästöt unionissa kokonaispoistumat, komissio varmistaa, että jäsenvaltiot välttävät kaksinkertaista laskentaa, erityisesti tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) 2018/842 säädettyjä joustomahdollisuuksia käytettäessä.

a)

metsien vertailutasonsa perusteella päästöiksi laskettua nielua; ja

b)

enintään kyseiselle jäsenvaltiolle liitteessä VII kaudelle 2021–2030 määritetyn kompensaation enimmäismäärän.

1)

Muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

2)

Lisätään 13 artiklan 1 kohdan c alakohtaan alakohta seuraavasti:

3)

Lisätään 14 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

4)

Lisätään liite seuraavasti:

1)

Kumotaan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta.

2)

Kumotaan 6 artiklan 4 kohta.