5.3.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/18


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2018/320,

annettu 28 päivänä helmikuuta 2018,

tietyistä eläinten terveyden suojelutoimenpiteistä unionin sisäisessä salamantereiden kaupassa ja tällaisten eläinten tuonnissa unioniin siltä osin kuin on kyse sienestä Batrachochytrium salamandrivorans

(tiedoksiannettu numerolla C(2018) 1208)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (1) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten eläinlääkintätarkastusten järjestämistä koskevista periaatteista ja direktiivien 89/662/ETY, 90/425/ETY ja 90/675/ETY muuttamisesta 15 päivänä heinäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/496/ETY (2) ja erityisesti sen 18 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Salamantereiden uutta sienipatogeeniä Batrachochytrium salamandrivorans, jäljempänä ’Bsal’, on esiintynyt vuodesta 2013 lähtien Alankomaissa, Belgiassa, Saksassa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa. Se sairastuttaa niin vankeudessa pidettäviä kuin luonnonvaraisiakin salamanteripopulaatioita ja voi aiheuttaa merkittävää sairastuvuutta ja kuolevuutta näissä populaatioissa. Bsal tappaa tiettyjä salamanterilajeja, kun taas toiset lajit ovat sille täysin tai osittain resistenttejä, mutta ne voivat kantaa Bsalia ihollaan ja toimia näin tartunnan tai kontaminaation lähteenä muille salamanterilajeille.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, on antanut Bsalista tieteellisen lausunnon (3) osana arviointiaan, joka koskee eläintautien merkitsemistä luetteloon ja luokitusta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) (2016) 429 (4) puitteissa, ja tästä lausunnosta kootun Bsalia koskevan tieteellisen nykytietämyksen valossa Bsal näyttää olevan endeeminen ainakin Japanissa, Thaimaassa ja Vietnamissa, joissa sen esiintyvyys on noin 3 prosenttia luonnonvaraisissa salamanteripopulaatioissa. Sen katsotaan yleisesti olevan peräisin Itä-Aasiasta ja olevan siellä laajalle levinnyt ja endeeminen. Sen levinneisyydestä maailman muissa osissa ei ole tietoa. Yleisenä käsityksenä on myös, että tartunnan saaneiden tai taudinkantajina toimivien salamantereiden kauppa edesauttaa Bsalin leviämistä.

(3)

Saatavilla olevien tietojen mukaan kauppaa käydään niin resistenteillä kuin taudille alttiilla salamantereilla. Neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (5) vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset unionin sisäisessä eläinten kaupassa ja niiden tuonnissa unioniin, siltä osin kuin niitä eivät koske sen liitteessä F tarkoitettujen erityisten unionin säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset. Eläinten terveyttä koskevassa unionin lainsäädännössä, direktiivi 92/65/ETY mukaan luettuna, ei tätä nykyä säädetä mistään sellaisista erityisistä eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista salamantereiden kaupassa tai niiden tuonnissa unioniin, jotka voisivat tehokkaasti suojata eläinten terveyttä Bsalin leviämiseltä unionissa.

(4)

EFSA arvioi sienen Batrachochytrium salamandrivorans (Bsal) selviytymistä, vakiintumista ja leviämistä EU:ssa koskevassa tieteellisessä ja teknisessä tuessaan (6), jäljempänä ’EFSAn tieteellinen raportti’, Bsalin mahdollisuuksia sairastuttaa luonnonvaraisia ja vankeudessa pidettäviä salamantereita unionissa, kaupan pidettyjen salamantereiden siirtokiellon tehokkuutta ja toteutettavuutta, Bsalin havaitsemiseksi käytettävissä olevien diagnostisten menetelmien pätevyyttä, luotettavuutta ja varmuutta ja mahdollisia vaihtoehtoisia menetelmiä sekä toteutettavissa olevia riskinhallintatoimenpiteitä salamantereiden turvallisen kansainvälisen ja unionin sisäisen kaupan varmistamiseksi.

(5)

EFSAn tieteellisen raportin mukaan salamantereiden pitäminen karanteenissa, salamantereiden testaus sen osoittamiseksi, ettei niillä ole Bsal-tartuntaa, salamantereiden siirtojen rajoittaminen, hygieeniset menettelyt ja bioturvallisuustoimenpiteet tai salamantereiden hoitaminen Bsalin torjumiseksi ovat tärkeitä riskinhallintatoimenpiteitä kyseisen taudin leviämisen estämisessä.

(6)

EFSAn tieteellisessä raportissa tuotiin lisäksi esiin useita puutteita ja epävarmuustekijöitä Bsalia koskevassa nykytietämyksessä. Siinä todettiin erityisesti, että luokituksen monimutkaisuuden vuoksi ja koska saatavilla ei ole näyttöä siitä, mitkä lajit ovat Bsalille alttiita, taksonomisen lahkon tasolla annettavat säännöt ovat todennäköisesti tehokkaammat ja helpommat toteuttaa kuin lajikohtaiset säännöt.

(7)

Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa eläinten terveyden suojelutoimenpiteitä unionin sisäistä salamantereiden lähetysten kauppaa varten ja tuotaessa tällaisia Caudata-lahkoon kuuluvia lähetyksiä unioniin, jotta voidaan varmistaa, ettei Bsal leviä kyseisten eläinten unionin sisäisen kaupan ja tällaisten eläinten unioniin tuonnin välityksellä. Näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon EFSAn tieteellisessä raportissa tarkoitetut riskinhallintatoimenpiteet ja erityisesti huolehdittava asianmukaisesta salamantereiden karanteenista, diagnostisesta testauksesta ja hoidosta sekä niiden terveydentilan todistamisesta niiden unionissa käytävää kauppaa ja unioniin tuontia varten. Nämä toimenpiteet ovat luonteeltaan kiireellisiä, eikä niitä pidetä neuvoston direktiivin 92/65/ETY 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuina yksityiskohtaisina toimenpiteinä.

(8)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 576/2013 (7) vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan sen liitteessä I lueteltujen lemmikkieläinten muihin kuin kaupallisiin siirtoihin, ja sammakkoeläimet sisältyvät kyseisessä liitteessä lueteltuihin eläimiin. Tässä päätöksessä vahvistettuja eläinten terveyden suojelutoimenpiteitä ei pitäisi soveltaa asetuksen (EU) N:o 576/2013 soveltamisalaan kuuluviin lemmikkisalamantereiden muihin kuin kaupallisiin siirtoihin kyseisten siirtojen erityispiirteiden vuoksi ja koska tällaisista siirroista ei ole olemassa tietoa.

(9)

Näitä toimenpiteitä olisi sovellettava riippumatta muista unionin säännöistä ja erityisesti neuvoston asetuksesta (EY) N:o 338/97 (8), joilla on mahdollisesti merkitystä salamantereiden kaupan ja tuonnin osalta.

(10)

Maailman eläintautijärjestö (OIE) on sisällyttänyt Bsal-tartunnan vesieläinten terveyttä koskevaan säännöstöönsä 21–26 päivänä toukokuuta 2017 pidetyssä 85. yleiskokouksessaan. Yksityiskohtaisia kansainvälisiä normeja ei kuitenkaan ole vielä saatavilla, eikä eri puolilla maailmaa toimivien eläinlääkintäpalvelujen ja laboratorioiden teknisistä valmiuksista Bsalin testaamisessa ole olemassa tietoa, mutta erinäiset asiaan liittyvät sidosryhmät Euroopan unionissa ovat eturintamassa Bsalin diagnosoinnin ja hoitamisen ja kaupan pidettyjen salamantereiden turvallisen käsittelyn alalla. Tämän vuoksi on aiheellista, että useimmat riskinhallintatoimenpiteet ja erityisesti karanteenissa pitäminen asianmukaisessa pitopaikassa sekä kaupan pidettyjen ja tuotujen salamantereiden testaus ja hoito kuuluvat toimivaltaisille eläinlääkintäviranomaisille, toimijoille ja laboratorioille, jotka sijaitsevat unionissa.

(11)

EFSAn tieteellisen raportin mukaan on mahdollista, että Bsal tarttuu eri alueilta peräisin olevien salamanterilajien välillä ja että ristikontaminaatiota voi tapahtua erilaisissa salamantereita kasvattavissa, keräävissä tai jakelevissa pitopaikoissa. Näin ollen kaupan pidetyissä salamantereissa esiintyvän Bsalin riski ei riipu niiden alkuperäpaikasta ja tilanteesta luonnonvaraisessa ympäristössä. Tämän vuoksi kaikkiin unionin sisäiseen kauppaan tarkoitettuihin tai unioniin tuotuihin salamantereiden lähetyksiin olisi kohdistettava riskinhallintatoimenpiteitä.

(12)

Olisi vahvistettava salamantereiden karanteenissa pitämiseen käytettäviä asianmukaisia pitopaikkoja koskevat vähimmäisedellytykset niiden bioturvallisuuden varmistamiseksi, ja kyseisissä pitopaikoissa kuolevien salamantereiden käsittely olisi tehtävä sivutuoteasetuksessa (9) vahvistettujen voimassa olevien erityisten sääntöjen mukaisesti.

(13)

Karanteenissa pidettävien epidemiologisten yksikköjen vähimmäiskoko, jolle voidaan myöntää todistus negatiivisista diagnostisten testien tuloksista, olisi määritettävä – tähän on syynä parhaan saatavilla olevan reaaliaikaisen kvantitatiivisen polymeraasiketjureaktion (qPCR) rajallinen herkkyys, sillä se on riittävän luotettava ainoastaan, jos epidemiologiseen yksikköön kuuluu vähintään 62 salamanteria.

(14)

Salamantereita, joita on pidetty karanteenissa ja jotka ovat saaneet testissä negatiivisen tuloksen tai joita on hoidettu tyydyttävällä tavalla unionissa, ei pitäisi asettaa uudelleen karanteeniin eikä niille pitäisi tehdä uusia testejä, edellyttäen että ne on pidetty asianmukaisessa pitopaikassa eristyksissä salamantereista, joiden terveydentila on erilainen.

(15)

Hoidot olisi täsmennettävä, ja niiden pitäisi vastata vertaisarvioidussa tieteellisessä kirjallisuudessa jo kuvattuja tutkimusprotokollia, kuten EFSAn tieteellisessä raportissa tuodaan esiin, tai niihin verrattavissa olevia tutkimusprotokollia.

(16)

Olisi vahvistettava niiden kolmansien maiden luettelo, jotka saavat myöntää eläinlääkärintodistuksia salamantereiden lähetysten tuomiseksi unioniin, ja se olisi rajattava niihin maihin, jotka ovat jo esittäneet todistusten antamisen osalta takeet, jotka riittävät estämään väärät ja harhaanjohtavat todistukset ja vastaavat vähintään neuvoston direktiivissä 96/93/EY (10) säädettyjä takuita. Tämän vuoksi on asianmukaista viitata jo saatavilla oleviin luetteloihin, joita on laadittu muiden hyödykkeiden unioniin tuonnin yhteydessä. Tällaiset kolmannet maat luetellaan komission päätöksen 2004/211/EY (11) liitteessä I, komission päätöksen 2007/777/EY (12) liitteessä II olevassa 2 osassa, komission asetuksen (EY) N:o 798/2008 (13) liitteessä I, komission asetuksen (EY) N:o 119/2009 (14) liitteessä I olevassa 1 osassa, komission asetuksen (EU) N:o 206/2010 (15) liitteessä II olevassa 1 osassa tai komission asetuksen (EU) N:o 605/2010 (16) liitteessä I.

(17)

Salamantereiden lähetyksiä saisi tuoda unioniin ainoastaan, jos ne täyttävät kaikki vaatimukset ja tulopaikan rajatarkastusaseman toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi myös varmistaa, että lähetykset ottaa vastaan toimija, joka on vastuussa määränpäänä olevasta asianmukaisesta pitopaikasta, jossa niitä pidetään asianmukaisesti karanteenissa.

(18)

Unioniin kolmansista maista tuotujen salamantereiden lähetysten tosiasiallinen saapuminen niiden karanteenipaikkaan unionissa olisi kirjattava komission asetuksen (EY) N:o 282/2004 (17) liitteessä I esitetyn ja Traces-nimellä tunnetun yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän hallinnoiman yhteisen eläinlääkinnällisen tuloasiakirjan sähköiseen versioon, jotta saapumisrajatarkastusaseman toimivaltainen eläinlääkintäviranomainen voi saada luotettavasti tiedon niiden saapumisesta.

(19)

Tässä päätöksessä olisi säädettävä siirtymäkaudesta, jotta jäsenvaltioilla, toimivaltaisilla viranomaisilla ja talouden toimijoilla olisi aikaa ottaa käyttöön tarvittavat menettelyt voidakseen noudattaa tässä päätöksessä vahvistettuja sääntöjä. Siirtymäaika olisi rajattava muutamaan kuukauteen. Samaan aikaan olisi jo sovellettava määräjäsenvaltioiden edellyttämään suojan tasoon perustuvia riskinhallintatoimenpiteitä.

(20)

On odotettavissa, että tieteellisistä lähteistä ja jäsenvaltioiden toteuttaman virallisen valvonnan tuloksista saadaan tulevina vuosina lisää tietoa Bsalista täydentämään kyseistä tautia koskevaa nykytietämystä. Tämän vuoksi tässä päätöksessä vahvistettujen eläinten terveyden suojelutoimenpiteiden olisi oltava luonteeltaan väliaikaiset. Niitä olisi kuitenkin sovellettava vähintään 31 päivään joulukuuta 2019, jotta jäsenvaltioilla olisi vuosi aikaa panna ne täytäntöön ja hoitaa myöhemmin niiden vuotuinen raportointi ja tarkastelu samalla, kun pysyvät EU:n eläinten terveyttä koskevat säännöt voidaan vahvistaa tarttuvista eläintaudeista annetun uuden asetuksen (EU) 2016/429 nojalla siten, että niitä sovelletaan kyseisen asetuksen soveltamisen alkamispäivästä lähtien.

(21)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä päätöksessä vahvistetaan eläinten terveyden suojelutoimenpiteet unionin sisäistä salamantereiden lähetysten kauppaa ja tällaisten lähetysten unioniin tuontia varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

a)

’salamantereilla’ kaikkia lahkon Caudata sammakkoeläimiä;

b)

’Bsalilla’ sientä Batrachochytrium salamandrivorans (sienikunta, Phylum Chytridiomycota, lahko Rhizophydiales);

c)

’epidemiologisella yksiköllä’ salamantereiden ryhmää, jolla on sama todennäköisyys altistua Bsalille;

d)

’karanteenilla’ salamantereiden pitämistä eristyksissä ilman välitöntä tai välillistä kosketusta niiden epidemiologisen yksikön ulkopuolella oleviin salamantereihin, jotta estetään Bsalin leviäminen sinä aikana, kun eristyksissä olevia eläimiä tarkkaillaan tietyn pituisen ajan ja niille tehdään testejä ja niitä tarvittaessa hoidetaan;

e)

’toimijalla’ luonnollisia tai oikeushenkilöitä, joilla on vastuullaan salamantereita, vaikka vain lyhyenkin aikaa, lukuun ottamatta kuitenkin lemmikkieläinten pitäjiä;

f)

’asianmukaisella pitopaikalla’ tiloja,

i)

joissa salamantereita pidetään karanteenissa ennen lähettämistä toiseen jäsenvaltioon tai niiden unioniin tuonnin jälkeen; ja

ii)

jotka toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt ennen karanteenin alkamispäivää;

g)

’asianmukaisella diagnostisella testillä’ reaaliaikaista kvantitatiivista polymeraasiketjureaktiota (qPCR), joka sisältää lajikohtaisia STerF- ja STerR-alukkeita, jotka monistavat 119 nukleotidin pituisen Bsalin DNA-fragmentin;

h)

’yhteisellä eläinlääkinnällisellä tuloasiakirjalla’ tai ’CVED-todistuksella’ asiakirjaa, jolla ilmoitetaan eläinten saapumisesta unioniin, kuten asetuksen (EY) N:o 282/2004 1 artiklassa säädetään, ja joka on laadittu kyseisen asetuksen liitteessä I esitetyn mallin mukaisesti ja jota hallinnoi Traces-nimellä tunnettu yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä;

i)

’vahvistetulla Bsal-tapauksella’ Bsalin tai sen geneettisen materiaalin esiintymisen vahvistamista salamantereissa tai niiden kudoksissa asianmukaisella diagnostisella testillä.

3 artikla

Eläinten terveyttä koskevat edellytykset unionin sisäisessä salamantereiden kaupassa

1.   Jäsenvaltioiden on kiellettävä salamantereiden lähetysten lähettäminen toiseen jäsenvaltioon paitsi, jos lähetykset täyttävät seuraavat eläinten terveyttä koskevat edellytykset:

a)

niiden mukana on eläinten terveystodistus, joka noudattaa liitteessä I olevassa A osassa esitettyä eläinten terveystodistuksen mallia;

b)

salamantereissa ei saa näkyä Bsalin kliinisiä oireita – niissä ei erityisesti saa olla ihon vaurioita eikä haavaumia silloin, kun virkaeläinlääkäri tutkii ne; kyseinen tutkimus on tehtävä aikaisintaan 24 tuntia ennen lähetyksen lähettämistä määräjäsenvaltioon;

c)

salamantereiden on oltava peräisin populaatiosta, jossa ei ole ollut Bsalista johtuvaa kuolevuutta, eikä toimija ole saanut havaita niissä Bsalin kliinisiä oireita eikä eritotenkaan ihon vaurioita ja haavaumia;

d)

lähetyksessä on oltava:

i)

vähintään 62 salamanteria, joita on pidetty karanteenissa yhtenä epidemiologisena yksikkönä asianmukaisessa pitopaikassa, joka täyttää liitteessä II esitetyt vähimmäisedellytykset, vähintään kuusi viikkoa välittömästi ennen liitteessä I olevassa A osassa esitetyn eläinten terveystodistuksen antamispäivää, ja lähetyksessä olevista salamantereista otetut ihon vanupuikkonäytteet on täytynyt testata Bsalin varalta negatiivisin tuloksin karanteenijakson viidennen viikon aikana asianmukaisella diagnostisella testillä liitteessä III olevan 1 kohdan a alakohdassa esitettyjen otoskokojen mukaisesti; tai

ii)

salamantereita, joita on Bsalin vuoksi hoidettu toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla liitteessä III olevan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2.   Kun salamantereiden lähetyksiä on tuotu unioniin kolmannesta maasta ja niitä on jo pidetty karanteenissa määränpäänä olevassa asianmukaisessa pitopaikassa 6 artiklan mukaisesti, jäsenvaltiot saavat antaa luvan niiden lähettämiselle toiseen jäsenvaltioon ainoastaan, jos kyseiset lähetykset täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

1 kohdan a, b ja c alakohdassa vahvistetut eläinten terveyttä koskevat edellytykset;

b)

salamantereita on pidetty karanteenissa asianmukaisessa pitopaikassa, joka täyttää liitteessä II esitetyt vähimmäisvaatimukset, niiden tuontia unioniin seuraavan karanteenijakson päättymisen ja liitteessä I olevassa A osassa esitetyn eläinten terveystodistuksen antamisen välisen ajan.

4 artikla

Eläinten terveyttä koskevat edellytykset salamantereiden lähetysten tuonnissa unioniin

Jäsenvaltioiden on kiellettävä salamantereiden lähetysten tuonti unioniin kolmannesta maasta paitsi, jos lähetykset täyttävät seuraavat eläinten terveyttä koskevat edellytykset:

a)

ne tulevat kolmansista maista, jotka on lueteltu jossakin seuraavista:

i)

päätöksen 2004/211/EY liitteessä I,

ii)

päätöksen 2007/777/EY liitteessä II olevassa 2 osassa,

iii)

asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I,

iv)

asetuksen (EY) N:o 119/2009 liitteessä I olevassa 1 osassa,

v)

asetuksen (EU) N:o 206/2010 liitteessä II olevassa 1 osassa,

tai

vi)

asetuksen (EU) N:o 605/2010 liitteessä I;

b)

niiden mukana on eläinten terveystodistus, joka noudattaa liitteessä I olevassa B osassa esitettyä eläinten terveystodistuksen mallia;

c)

salamantereilla ei saa olla Bsalin kliinisiä oireita – niissä ei erityisesti saa olla merkkejä ihon vaurioista eikä haavaumista silloin, kun virkaeläinlääkäri tutkii ne; ja kyseinen tutkimus on täytynyt tehdä aikaisintaan 24 tuntia ennen lähetyksen lähettämistä unioniin;

d)

lähetykseen kuuluvista salamantereista koostuva epidemiologinen yksikkö on ennen b alakohdassa tarkoitetun eläinten terveystodistuksen antamista täytynyt eristää muista salamantereista viimeistään eläinten terveystodistuksen antamista varten tapahtuvan tutkimuksen hetkellä, eivätkä ne sen jälkeen ole saaneet olla kosketuksissa muihin salamantereihin.

5 artikla

Määränpäänä olevaa asianmukaista pitopaikkaa koskeva vakuutus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, etteivät rajatarkastusasemat hyväksy salamantereiden lähetysten saapumista unioniin paitsi, jos tuojat tai niiden edustajat esittävät sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa unioniin saapumispaikan rajatarkastusasema sijaitsee, kirjallisen vakuutuksen, jonka on allekirjoittanut määränpäänä olevasta asianmukaisesta pitopaikasta vastaava luonnollinen tai oikeushenkilö ja jossa mainitaan:

a)

määränpäänä olevan asianmukaisen pitopaikan nimi ja osoite;

b)

se, että kyseinen määränpäänä oleva asianmukainen pitopaikka täyttää liitteessä II esitetyt vähimmäisvaatimukset;

c)

se, että salamantereiden lähetys hyväksytään karanteeniin.

6 artikla

Unioniin tuotuja salamantereiden lähetyksiä koskevat karanteenisäännöt

Jäsenvaltioiden on varmistettava seuraavaa:

1.

Määränpäänä olevasta asianmukaisesta pitopaikasta vastaava virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri kirjaa kolmannesta maasta unioniin tuodun salamantereiden lähetyksen saapumisen yhteisen eläinlääkinnällisen tuloasiakirjan sähköisen version 3 osassa olevaan kohtaan 45.

2.

Virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri varmistaa, että toimija pitää salamantereiden lähetyksen karanteenissa määränpäänä olevassa asianmukaisessa pitopaikassa yhtenä epidemiologisena yksikkönä.

3.

Virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri tutkii kunkin salamantereiden lähetyksen karanteeniolosuhteet, mihin kuuluu kuolleisuusluettelojen tarkistus ja salamantereiden kliininen tutkimus määränpäänä olevassa asianmukaisessa pitopaikassa erityisesti ihon vaurioiden ja haavaumien varalta.

4.

Jos lähetyksessä on enemmän kuin 62 salamanteria, virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri suorittaa Bsalia koskevat tutkimus-, näytteenotto-, testaus- ja hoitomenettelyt liitteessä III olevassa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti sen jälkeen, kun salamantereiden lähetys on saapunut määränpäänä olevaan asianmukaiseen pitopaikkaan.

5.

Jos lähetyksessä on vähemmän kuin 62 salamanteria, virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri varmistaa, että lähetys hoidetaan Bsalin osalta toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla liitteessä III olevan 3 kohdan mukaisesti.

6.

Virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri vapauttaa salamantereiden lähetyksen määränpäänä olevasta asianmukaisesta pitopaikasta kirjallisella luvalla:

a)

kun on kyse liitteessä III olevan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta testauksesta ja edellyttäen että karanteenijakson alkamispäivästä on kulunut vähintään kuusi viikkoa, vasta sitten, kun on saatu negatiiviset testitulokset, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on myöhäisempi, tai

b)

kun on kyse liitteessä III olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta hoidosta, vasta sitten, kun hoito on saatu tyydyttävästi päätökseen.

7 artikla

Määränpäänä olevassa asianmukaisessa pitopaikassa todetun vahvistetun Bsal-tapauksen ilmetessä toteutettavat toimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos karanteenin aikana vahvistetaan, että ainakin yhdellä epidemiologiseen yksikköön kuuluvalla salamanterilla on Bsal-tartunta, määränpäänä olevan asianmukaisen pitopaikan on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

a)

kaikki samaan epidemiologiseen yksikköön kuuluvat salamanterit joko

i)

hoidetaan Bsalin osalta toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla liitteessä III olevan 3 kohdan mukaisesti; tai

ii)

lopetetaan ja hävitetään eläinten sivutuotteina asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan mukaisesti.

b)

a alakohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden päätökseen saamisen jälkeen se määränpäänä olevan asianmukaisen pitopaikan alue, jossa kyseistä epidemiologista yksikköä oli pidetty, puhdistetaan ja desinfioidaan toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää hoidettujen salamantereiden testausta 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetun hoidon vaikuttavuuden todentamiseksi ja voi edellyttää tapauksen mukaan toistettuja hoitokertoja Bsalin leviämisen estämiseksi.

8 artikla

Kustannukset

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimija tai tuoja vastaa kaikista karanteenikustannuksista, testauskustannuksista ja tarvittaessa riskinhallintatoimenpiteiden ja hoitojen kustannuksista.

9 artikla

Vuosittaista raportointia koskevat vaatimukset

Niiden jäsenvaltioiden, jotka ovat edellisen vuoden aikana käsitelleet salamantereiden lähetyksiä, on viimeistään kunkin vuoden 30 päivänä kesäkuuta vuodesta 2019 alkaen toimitettava komissiolle seuraavat tiedot edelliseltä vuodelta ja eroteltava toisistaan salamantereiden lähetysten unionin sisäistä kauppaa ja unioniin tuontia koskevat tiedot:

a)

niiden epidemiologisten yksiköiden lukumäärä, joissa on vähintään yksi vahvistettu Bsal-tapaus;

b)

niiden epidemiologisten yksiköiden lukumäärä, jotka on hoidettu ilman, että niissä olisi todettu vahvistettu tapaus;

c)

muut tiedot, joiden ne katsovat olevan merkityksellisiä lähetysten testauksen, hoidon tai käsittelyn tai tämän päätöksen täytäntöönpanon kannalta.

10 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Määräjäsenvaltiot voivat 6 päivään syyskuuta 2018 ulottuvan siirtymäkauden ajan hyväksyä alueellaan muista jäsenvaltioista tulevia salamantereiden lähetyksiä, jotka eivät täytä 3 artiklassa säädettyjä eläinten terveyttä koskevia edellytyksiä, sellaisten asianmukaisten riskinhallintaedellytysten nojalla, jotka toimivaltainen viranomainen määrittää toimijoita ja tarvittaessa alkuperäjäsenvaltiota kuultuaan.

2.   Määräjäsenvaltiot voivat 6 päivään syyskuuta 2018 ulottuvan siirtymäkauden ajan hyväksyä alueellaan unioniin kolmannesta maasta tuotuja salamantereiden lähetyksiä, jotka eivät täytä 4 artiklassa säädettyjä eläinten terveyttä koskevia edellytyksiä, edellyttäen että niitä käsitellään 5–7 artiklan mukaisesti.

11 artikla

Soveltaminen

Tätä päätöstä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 2019.

12 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 28 päivänä helmikuuta 2018.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(2)  EYVL L 268, 24.9.1991, s. 56.

(3)  EFSA Journal 2017;15(11):5071

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/429, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) (EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1).

(5)  Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).

(6)  EFSA Journal 2017;15(2):4739.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(10)  Neuvoston direktiivi 96/93/EY, annettu 17 päivänä joulukuuta 1996, eläimiä ja eläintuotteita koskevien todistusten laadinnasta (EYVL L 13, 16.1.1997, s. 28).

(11)  Komission päätös 2004/211/EY, tehty 6 päivänä tammikuuta 2004, niiden kolmansien maiden ja kolmansien maiden alueiden osien luettelosta, joista jäsenvaltiot sallivat elävien hevoseläinten ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnin, sekä päätösten 93/195/ETY ja 94/63/EY muuttamisesta (EUVL L 73, 11.3.2004, s. 1).

(12)  Komission päätös 2007/777/EY, tehty 29 päivänä marraskuuta 2007, eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista edellytyksistä ja todistusmalleista ihmisravinnoksi tarkoitettujen tiettyjen lihavalmisteiden ja käsiteltyjen mahojen, rakkojen ja suolten tuonnissa kolmansista maista sekä päätöksen 2005/432/EY kumoamisesta (EUVL L 312, 30.11.2007, s. 49).

(13)  Komission asetus (EY) N:o 798/2008, annettu 8 päivänä elokuuta 2008, sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 226, 23.8.2008, s. 1).

(14)  Komission asetus (EY) N:o 119/2009, annettu 9 päivänä helmikuuta 2009, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista tai niiden osista, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta luonnonvaraisten jäniseläinten, tiettyjen luonnonvaraisten maanisäkkäiden ja tarhattujen kanien lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 39, 10.2.2009, s. 12).

(15)  Komission asetus (EU) N:o 206/2010, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2010, sellaisten kolmansien maiden ja alueiden tai niiden osien luetteloiden vahvistamisesta, joista on sallittua tuoda Euroopan unionin alueelle tiettyjä eläimiä ja tuoretta lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 73, 20.3.2010, s. 1).

(16)  Komission asetus (EU) N:o 605/2010, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2010, eläinten terveyttä ja kansanterveyttä sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista ihmisravinnoksi tarkoitettujen raakamaidon, maitotuotteiden, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden Euroopan unionin alueelle tuontia varten (EUVL L 175, 10.7.2010, s. 1).

(17)  Komission asetus (EY) N:o 282/2004, annettu 18 päivänä helmikuuta 2004, kolmansista maista yhteisöön tuotavien eläinten ilmoittamista ja eläinlääkärintarkastuksia koskevan asiakirjan laadinnasta (EUVL L 49, 19.2.2004, s. 11).


LIITE I

A OSA

ELÄINTEN TERVEYSTODISTUS

unionin sisäistä salamantereiden kauppaa varten

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

B OSA

ELÄINTEN TERVEYSTODISTUS

salamantereiden lähetysten Euroopan unioniin tuontia varten

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

LIITE II

MÄÄRÄNPÄÄNÄ OLEVIA ASIANMUKAISIA PITOPAIKKOJA KOSKEVAT VÄHIMMÄISEDELLYTYKSET

1)

Määränpäänä olevaa asianmukaista pitopaikkaa koskevat vaatimukset:

a)

sillä on järjestelmä, jolla varmistetaan salamantereiden riittävä tarkkailu;

b)

se on virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin valvonnassa;

c)

se puhdistetaan ja desinfioidaan toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

2)

Asianmukaisen pitopaikan toimija varmistaa, että

a)

säiliöt, laatikot tai muut salamantereiden kuljetuksessa käytettävät fomiitit puhdistetaan ja desinfioidaan, ellei niitä hävitetä Bsalin leviämisen estämiseksi;

b)

jätemateriaali ja jätevesi kerätään säännöllisesti, varastoidaan ja käsitellään myöhemmin siten, että estetään Bsalin leviäminen;

c)

karanteenissa pidettyjen salamantereiden jäännökset tutkitaan toimivaltaisen viranomaisen osoittamassa laboratoriossa;

d)

salamantereiden tarvittavat testit ja hoidot tehdään virkaeläinlääkäriä tai hyväksyttyä eläinlääkäriä kuullen ja tämän valvonnassa.

3)

Määränpäänä olevan asianmukaisen pitopaikan toimija ilmoittaa virkaeläinlääkärille tai hyväksytylle eläinlääkärille salamantereiden taudeista ja kuolemista karanteenin aikana.

4)

Määränpäänä olevan asianmukaisen pitopaikan toimija pitää kirjaa seuraavista:

a)

kunkin lähetyserän päivämäärä, saapuvien ja lähtevien salamantereiden lukumäärä ja laji;

b)

jäljennös salamantereiden lähetyksen mukana seuraavista eläinten terveystodistuksista ja yhteisistä eläinlääkinnällisistä tuloasiakirjoista;

c)

päivittäiset tauti- ja kuolemantapaukset;

d)

testien päivämäärät ja tulokset;

e)

hoitojen tyypit ja päivämäärät ja hoidettujen eläinten lukumäärä.


LIITE III

BSALIN TUTKIMUS-, NÄYTTEENOTTO-, TESTAUS- JA HOITOMENETTELYT

1)

Karanteenin aikana salamantereihin sovelletaan seuraavia menettelyjä:

a)

Jos epidemiologisen yksikön koko on vähintään 62 salamanteria, karanteenissa pidettyjen salamantereiden ihosta otetut vanupuikkonäytteet on tutkittava virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin valvonnassa asianmukaisella diagnostisella testillä viidennen viikon aikana niiden saapumisesta asianmukaiseen pitopaikkaan seuraavassa taulukossa esitettyjen otoskokojen mukaisesti, ellei toimija päätä käyttää b alakohdan mukaista hoitovaihtoehtoa.

Taulukko (1):

Epidemiologisen yksikön koko

62

186

200

250

300

350

400

450

Otoksen koko

62

96

98

102

106

108

110

111

b)

Jos toimija käyttää jotakin 3 kohdassa lueteltua hoitoa, tai kaikissa tapauksissa, joissa epidemiologisen yksikön koko on pienempi kuin 62, toimijan on hoidettava kaikkia lähetykseen kuuluvia salamantereita Bsalin osalta virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin valvonnassa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla.

c)

Edellä olevassa b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa virkaeläinlääkäri tai hyväksytty eläinlääkäri voi edellyttää epidemiologisen yksikön edustavaa testausta asianmukaisella diagnostisella testillä ennen hoitoa, jotta seurataan, esiintyykö Bsalia, tai hoidon jälkeen, jotta todennetaan, ettei Bsalia esiinny.

d)

Kaikista kuolleista tai kliinisesti sairaista salamantereista ja erityisesti niistä, joilla on ihovaurioita, otetut ihon vanupuikkonäytteet on tutkittava virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin valvonnassa asianmukaisella diagnostisella testillä, silloin kun niissä näkyy vaurioita tai muita kliinisiä oireita tai kuolinhetkellä sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista on aikaisempi.

e)

Kaikille asianmukaisessa pitopaikassa kuolleille salamantereille on tehtävä postmortem-tarkastus virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin valvonnassa erityisesti Bsalin oireiden tarkastamiseksi, jotta voidaan mahdollisuuksien mukaan vahvistaa tai sulkea pois Bsal kuolinsyynä.

2)

Kaikkien otettujen näytteiden testaus ja postmortem-tarkastus karanteenin aikana on tehtävä virkaeläinlääkärin tai hyväksytyn eläinlääkärin osoittamissa laboratorioissa.

3)

Seuraavia hoitoja pidetään tyydyttävinä:

a)

salamantereiden pitäminen vähintään 25 °C:ssa vähintään 12 päivän ajan;

b)

salamantereiden pitäminen vähintään 20 °C:ssa vähintään 10 päivän ajan yhdistettynä hoitoon, jossa tehdään polymyksiini E -upotus (2 000 IU/ml) 10 minuutin ajan kahdesti päivässä ja annetaan sen jälkeen vorikonatsolisuihke (12,5 μg/ml);

c)

mikä tahansa muu hoito, josta saadaan Bsalin hävittämisen kannalta vastaavat tulokset, kuten tieteellisessä julkaisussa julkaistussa vertaisarvioidussa artikkelissa on raportoitu.


(1)  Oletuksena on Bsalin 3 prosentin esiintyvyys epidemiologisessa yksikössä ja pyrkimyksenä on varmistaa sen havaitseminen 95 prosentin luotettavuusasteella, kun asianmukaisen diagnostisen testin herkkyydeksi on laskettu 80 prosenttia.