1.

Elintarvikealan toimijoiden on valittava ja käytettävä perunalajikkeita, jotka soveltuvat tuotetyypille ja joissa akryyliamidin esiasteiden, kuten pelkistävien sokereiden (fruktoosi ja glukoosi) ja asparagiinipitoisuus on pienin alueellisissa olosuhteissa.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on käytettävä perunalajikkeita, jotka on varastoitu kullekin perunalajikkeelle soveltuvissa olosuhteissa ja kullekin lajikkeelle määritetyn varastointiajan. Varastoidut perunat on käytettävä optimaalisen varastointiaikansa puitteissa.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on valittava perunalajikkeet, joissa akryyliamidin muodostumispotentiaali on pieni viljelyn, varastoinnin ja elintarvikkeiden jalostuksen aikana. Tulokset on dokumentoitava.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on perunan hankintaa koskevissa järjestelyissään täsmennettävä perunoiden pelkistävien sokereiden enimmäispitoisuus sekä kolhiintuneiden, laikullisten tai vaurioituneiden perunoiden enimmäismäärä.

2.

Jos perunoiden täsmennetty pelkistävien sokereiden enimmäispitoisuus ja kolhiintuneiden, laikullisten tai vaurioituneiden perunoiden enimmäismäärä ylittyy, elintarvikealan toimijat voivat hyväksyä perunatoimituksen täsmentämällä käytettävissä olevia täydentäviä vähentämistoimenpiteitä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus on niin paljon alle liitteessä IV vahvistetun vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

1.

Jos elintarvikealan toimijoilla on omat varastointitilat:

2.

Perunaeristä on tarkkailtava pelkistävien sokereiden pitoisuutta sadonkorjuuaikana.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä perunoiden kuljetuslämpötila ja kuljetuksen kesto erityisesti, jos ulkolämpötila on huomattavasti matalampi kuin varastointilämpötila, jotta varmistetaan, ettei perunoiden kuljetuslämpötila ole varastointilämpötilaa matalampi. Nämä eritelmät on dokumentoitava.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä kunkin tuotetyypin osalta paistoöljyn lämpötilat keittimen loppupäässä. Kyseisten lämpötilojen on oltava niin matalat kuin tietyllä linjalla ja tietylle tuotteelle on mahdollista laatu- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon asiaa koskevat tekijät kuten keittimen valmistaja, keittimen tyyppi, perunalajike, kiinteiden aineiden kokonaismäärä, perunoiden koko, kasvuolosuhteet, sokeripitoisuus, kausivaihtelu ja tuotteen haluttu kosteuspitoisuus.

2.

Jos paistoöljyn lämpötila keittimen loppupäässä on korkeampi kuin 168 °C tietyn tuotteen, suunnittelun tai tekniikan osalta, elintarvikealan toimijoiden on annettava tietoa, joka osoittaa, että akryyliamidin määrä lopputuotteessa on niin pieni kuin on kohtuudella mahdollista ja että liitteessä IV vahvistettu vertailuarvo saavutetaan.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä kunkin tuotteen osalta paistamisen jälkeinen kosteuspitoisuus, joka on vahvistettava niin korkeaksi kuin tietyllä tuotantolinjalla ja tietylle tuotteelle on mahdollista odotettujen laatu- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon asiaa koskevat tekijät kuten perunalajike, kausivaihtelu, juurimukulan koko ja lämpötila keittimen loppupäässä. Vähimmäiskosteuspitoisuus ei saa olla alle 1,0 prosenttia.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä perunalastuille paistamisen jälkeen tuotantolinjalla suoritettava (manuaalinen ja/tai optis-elektroninen) värilajittelu.

1.

Perunoita on testattava pelkistävien sokereiden varalta ennen käyttöä. Tämä voidaan tehdä paistovärikokeilulla, jossa käytetään värejä indikoimaan pelkistävien sokereiden potentiaalisesti korkeaa pitoisuutta: 20–25 perunan keskeltä leikatun suikaleen ohjeellinen paistovärikokeilu, jossa paistettujen perunasuikaleiden paistovärejä verrataan USDAn Munsell -värikarttaan tai pienten toimijoiden yrityskohtaisiin kalibroituihin värikarttoihin. Vaihtoehtoisesti lopullinen yleispaistoväri voidaan mitata erityislaitteella (esim. Agtron).

2.

Elintarvikealan toimijoiden on poistettava tuleentumattomat mukulat, joiden vedenalainen paino on pieni ja pelkistävien sokereiden pitoisuus suuri. Poistaminen voidaan tehdä käyttämällä perunat suolaliuoksessa tai vastaavalla menettelyllä, joka saa tuleentumattomat mukulat kellumaan, tai esipesemällä perunat huonojen mukuloiden havaitsemiseksi.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on poistettava ohuet perunasäleet heti paloittelemisen jälkeen, jotta lopullisessa kypsennetyssä tuotteessa ei olisi palaneita kappaleita.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on kiehautettava perunasuikaleet vähentääkseen pelkistävien sokereiden määrää suikaleiden ulkopinnasta.

5.

Elintarvikealan toimijoiden on säädettävä kiehauttamisjärjestelmää saapuvan raaka-aineen tiettyihin laatuominaisuuksiin, joiden on pysyttävä eritelmärajoissa lopputuotteen värin osalta.

6.

Elintarvikealan toimijoiden on estettävä perunatuotteiden (entsymaattinen) värinmuutos ja kypsentämisen jälkeinen tummuminen. Tämä voidaan tehdä lisäämällä dinatriumdifosfaattia (E450), joka myös laskee pesuveden pH-arvoa ja estää ruskistumisreaktiota.

7.

Pelkistävien sokereiden käyttöä ruskistumisen aikaansaamiseksi on vältettävä. Niitä saa käyttää ainoastaan tarvittaessa, jotta pysytään johdonmukaisesti eritelmärajoissa. Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lopputuotteen väriä tekemällä lopulliselle kypsennetylle tuotteelle väritarkastus. Jos tarpeen, dekstroosin valvottu lisääminen on mahdollista kiehauttamisen jälkeen, mikä mahdollistaa lopullisen värieritelmän noudattamisen. Dekstroosin valvottu lisääminen kiehauttamisen jälkeen johtaa yhtä tummaksi paistettaessa pienempään akryyliamidipitoisuuteen lopullisessa kypsennetyssä tuotteessa kuin kiehauttamattomissa tuotteissa, joissa on ainoastaan luontaisesti kertyneitä pelkistäviä sokereita.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on tuotteen pakkauksessa ja/tai muiden viestintäkanavien välityksellä annettava loppukäyttäjille suositellut kypsennysmenetelmät, joissa ilmoitetaan aika, lämpötila ja määrä uunia / uppokeitintä / paistinpannua varten.. Suositellut kypsennysmenetelmät on esitettävä kuluttajille selkeästi kaikissa tuotepakkauksissa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 (4) mukaisesti.

Suositeltujen kypsennysmenetelmien on oltava asiakkaan eritelmien ja ammattimaisten loppukäyttäjien vaatimusten mukaisia, ja ne on validoitava tuotetyypeittäin sen varmistamiseksi, että tuotteiden aistinvarainen laatu on optimaalinen vaaleimmalla hyväksyttävällä värillä jokaisessa täsmennetyssä kypsennysmenetelmässä (esim. keitin, uuni) ja että tuotteiden akryyliamidipitoisuus on alle liitteessä IV määritetyn vertailuarvon.

Elintarvikealan toimijoiden on suositeltava muille loppukäyttäjille kuin kuluttajille, että niiden olisi asetettava toimijoiden (esim. kokkien) käyttöön välineet hyvien kypsennysmenetelmien varmistamiseksi sekä toimitettava kalibroidut laitteet (esim. ajastimet, paistokäyrät ja värikartat (esim. USDAn Munsell)) ja vähintäänkin selkeät kuvat, joista käyvät ilmi halutut valmistettujen lopputuotteiden värit.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on suositeltava loppukäyttäjille erityisesti seuraavaa:

1.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä kunkin tuotteen osalta pelkistävien sokereiden kohdearvot kuivatuissa peruna-ainesosissa.

2.

Pelkistävien sokereiden kohdearvot asianomaisissa tuotteissa on asetettava mahdollisimman pieniksi ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tekijät lopputuotteen suunnittelussa ja tuotannossa, kuten peruna-ainesosien määrä reseptissä, mahdolliset täydentävät vähentämistoimenpiteet, taikinan jatkokäsittely, kausivaihtelu ja lopputuotteen kosteuspitoisuus.

3.

Jos pelkistävien sokereiden pitoisuus on suurempi kuin 1,5 prosenttia, elintarvikealan toimijoiden on toimitettava tiedot, jotka osoittavat, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus on niin paljon alle liitteessä IV vahvistetun vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

1.

Raaka-aineen toimittajan tai käyttäjän on analysoitava kuivatut peruna-ainesosat ennen niiden käyttämistä varmistaakseen, että sokeripitoisuus ei ylitä täsmennettyä pitoisuutta.

2.

Jos kuivattujen peruna-ainesosien sokeripitoisuus ylittää täsmennetyn pitoisuuden, elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä täydentäviä vähentämistoimenpiteitä, jotka on toteutettava sen varmistamiseksi, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus on niin paljon alle liitteessä IV vahvistetun vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on tarkasteltava kunkin tuotteen osalta, onko peruna-ainesosat mahdollista korvata osittain ainesosilla, joiden akryyliamidin muodostuspotentiaali on pienempi.

4.

Kosteaan taikinaan perustuvissa järjestelmissä elintarvikealan toimijoiden on harkittava seuraavien aineiden käyttämistä mahdollisuuksien mukaan, ottaen huomioon, että näiden aineiden vähentämisvaikutus ei ehkä ole synergistinen esim. erityisesti asparaginaasin käytön ja pH:n alentamisen osalta:

5.

Paistettaessa taikinapohjaisia perunalastuja, napostelutuotteita tai voileipäkeksejä elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä paistoöljyn lämpötila kunkin tuotteen osalta keittimen loppupäässä, valvottava näitä lämpötiloja ja pidettävä niistä kirjaa valvonnan osoittamiseksi.

6.

Öljyn lämpötilan keittimen loppupäässä on oltava niin pieni kuin tietyllä linjalla ja tietylle tuotteelle on mahdollista ennalta asetettujen laatu- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon asiaa koskevat tekijät kuten keittimen valmistaja, keittimen tyyppi, sokeripitoisuus ja tuotteen haluttu kosteuspitoisuus.

Jos lämpötila keittimen loppupäässä on korkeampi kuin 175 °C, elintarvikealan toimijan on annettava tietoa, joka osoittaa, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus on alle liitteessä IV täsmennetyn vertailuarvon.

(Huomautus: Useimmat pellettituotteet paistetaan korkeammassa lämpötilassa kuin 175 °C niiden hyvin lyhyen paistoajan ja näiden tuotteiden vaaditun laajenemisen ja koostumuksen saavuttamiseksi tarvittavien lämpötilojen takia).

7.

Jos taikinapohjaisia perunalastuja, napostelutuotteita tai voileipäkeksejä paistetaan uunissa, elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä kunkin tuotteen paistolämpötila paistouunin ulostulopäässä ja pidettävä niistä kirjaa valvonnan osoittamiseksi.

8.

Lämpötilan paistouunin / kuivausprosessin ulostulopäässä on oltava niin matala kuin tietyllä linjalla ja tietylle tuotteelle on mahdollista odotettujen laatu- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon asiaa koskevat tekijät kuten laitteen tyyppi, pelkistävien sokerien pitoisuus raaka-aineessa ja tuotteen kosteuspitoisuus.

9.

Jos tuotteen lämpötila on korkeampi kuin 175 °C paisto-/kuivausprosessin jälkeen, elintarvikealan toimijan on toimitettava tietoa, joka osoittaa, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus on alle liitteessä IV täsmennetyn vertailuarvon.

10.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä kunkin tuotteen osalta uunissa tai rasvassa paistamisen jälkeinen kosteuspitoisuus, joka on asetettava niin korkeaksi kuin tietyllä tuotantolinjalla ja tietylle tuotteelle on mahdollista laatu- ja elintarviketurvallisuusvaatimusten mukaisesti ja ottaen huomioon lämpötila keittimestä otettaessa, paistettaessa ja kuivattaessa. Lopputuotteen kosteuspitoisuus ei saa olla alle 1,0 prosenttia.

—

on noudatettava lannoittamista koskevia hyviä maatalouskäytäntöjä, jotta varmistetaan erityisesti maaperän tasapainoinen rikkipitoisuus ja typen asianmukainen levittäminen;

—

on noudatettava hyviä kasvinterveyskäytäntöjä, jotta varmistetaan hyvien kasvinsuojelutoimenpiteiden soveltaminen sieni-infektioiden ehkäisemiseksi.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on harkittava asianomaisten tuotteiden osalta ammoniumbikarbonaatin vähentämistä taikka korvaamista kokonaan tai osittain vaihtoehtoisilla nostatusaineilla, kuten

Osana tätä harkintaa elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että mainittujen vaihtoehtoisten nostatusaineiden käyttö ei johda aistinvaraisiin muutoksiin (maku, ulkonäkö, koostumus jne.) tai nosta natriumin kokonaispitoisuutta, mikä vaikuttaa tuotteen ominaislaatuun ja kuluttajien hyväksyntään.

2.

Niissä tuotteissa, joissa tuotteen suunnittelu sen mahdollistaa, elintarvikealan toimijoiden on mahdollisuuksien mukaan korvattava fruktoosi tai fruktoosia sisältävät ainesosat, kuten siirapit ja hunaja, glukoosilla tai muilla kuin pelkistävillä sokereilla, kuten sakkaroosilla, etenkin ammoniumbikarbonaattia sisältävissä resepteissä ottaen huomioon, että fruktoosin tai muiden pelkistävien sokereiden korvaaminen voi johtaa muuttuneeseen tuotteen ominaislaatuun maun kärsimisen ja värinmuodostuksen takia.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on käytettävä asparaginaasia silloin, kun se on tehokasta ja mahdollista asparagiinin määrän vähentämiseksi ja akryyliamidin muodostumispotentiaalin vähentämiseksi. Elintarvikealan toimijoiden on otettava huomioon, että asparaginaasin käyttäminen vaikuttaa akryyliamidipitoisuuteen vain rajallisesti tai ei ollenkaan resepteissä, joissa rasvapitoisuus on korkea, kosteuspitoisuus pieni tai pH korkea.

4.

Jos tuotteen ominaisuudet sen mahdollistavat, elintarvikealan toimijoiden on tutkittava, onko vehnäjauho mahdollista korvata osittain vaihtoehtoisella jyväjauholla, kuten riisillä, ottaen huomioon, että kaikki muutokset vaikuttavat leivontaprosessiin ja tuotteiden aistinvaraisiin ominaisuuksiin. Erityyppisten jyvien asparagiinipitoisuus on erilainen (tyypillisesti asparagiinipitoisuudet ovat korkeimmat rukiissa ja laskevassa järjestyksessä pienemmät kaurassa, vehnässä ja maississa ja kaikkein pienimmät riisissä.)

5.

Elintarvikealan toimijoiden on otettava riskinarvioinnissa huomioon konditoriatuotteiden sellaisten ainesosien vaikutus, jotka voivat nostaa lopputuotteen akryyliamidipitoisuutta, ja käytettävä ainesosia, joilla ei tällaista vaikutusta ole vaan jotka säilyttävät tuotteen fyysiset ja aistinvaraiset ominaisuudet (kuten korkeamman sijasta matalammassa lämpötilassa paahdetut mantelit ja kuivatut hedelmät fruktoosin lähteenä).

6.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että akryyliamidin muodostumiselle alttiiden lämpökäsiteltyjen ainesosien toimittajat suorittavat akryyliamidia koskevan riskinarvioinnin ja toteuttavat asianmukaisia vähentämistoimenpiteitä.

7.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että muutos toimittajilta hankituissa tuotteissa ei tällaisissa tapauksissa johda akryyliamidin kohonneisiin pitoisuuksiin.

8.

Elintarvikealan toimijoiden on harkittava orgaanisten happojen lisäämistä tuotantoprosessiin tai pH-arvojen laskemista, jos se on mahdollista ja järkevää yhdessä muiden vähentämistoimenpiteiden kanssa ja ottaen huomioon, että tämä voi johtaa aistinvaraisiin muutoksiin (vähäisempi ruskistuminen, maun muuttuminen).

1.

Elintarvikealan toimijoiden on käytettävä sitä lämpötehoa eli ajan ja lämpötilan yhdistelmää, joka tehokkaimmin vähentää akryyliamidin muodostumista ja jolla samalla saavutetaan halutut tuoteominaisuudet.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on nostettava lopputuotteen kosteuspitoisuutta, jotta saavutetaan tuotteen haluttu laatu ja vaadittu säilyvyysaika ja täytetään elintarviketurvallisuusvaatimukset.

3.

Tuotteet on paistettava siten, että niiden lopullinen väri on vaaleampi, jotta saavutetaan tuotteen haluttu laatu ja vaadittu säilyvyysaika ja täytetään elintarviketurvallisuusvaatimukset.

4.

Uusia tuotteita kehittäessään elintarvikealan toimijoiden on otettava riskinarvioinnissaan huomioon tuotteen kappaleen koko ja pinta-ala siksi, että pieni tuotekoko saattaa lämpövaikutuksen takia johtaa korkeampaan akryyliamidipitoisuuteen.

5.

Koska tiettyjä konditoriatuotteiden valmistuksessa käytettyjä ainesosia saatetaan lämpökäsitellä useita kertoja (esim. esiprosessoidut viljat, pähkinät, siemenet, kuivatut hedelmät jne.), mikä johtaa akryyliamidipitoisuuden lisääntymiseen lopputuotteissa, elintarvikealan toimijoiden on mukautettava tuotteen suunnittelu ja valmistusprosessi vastaavasti liitteessä IV vahvistetun akryyliamidin vertailuarvon noudattamiseksi. Elintarvikealan toimijat eivät etenkään saa käyttää palaneita tuotteita uudelleen.

6.

Markkinoille saatettujen kotona tai ateriapalvelujen tarjoajien paistettaviksi tarkoitettujen valmisseosten osalta elintarvikealan toimijoiden on annettava asiakkailleen valmistusohjeet sen varmistamiseksi, että lopputuotteen akryyliamidipitoisuus niin paljon alle vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

—

on noudatettava lannoittamista koskevia hyviä maatalouskäytäntöjä, jotta varmistetaan erityisesti maaperän tasapainoinen rikkipitoisuus ja typen asianmukainen levittäminen;

—

on noudatettava hyviä kasvinterveyskäytäntöjä, jotta varmistetaan hyvien kasvinsuojelutoimenpiteiden soveltaminen sieni-infektioiden ehkäisemiseksi.

1.

Koska maissiin ja riisiin perustuvissa tuotteissa on yleensä vähemmän akryyliamidia kuin vehnästä, rukiista, kaurasta ja ohrasta valmistetuissa tuotteissa, elintarvikealan toimijoiden on uusia tuotteita kehittäessään harkittava maissin ja riisin käyttämistä mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon, että kaikki muutokset vaikuttavat valmistusprosessiin ja tuotteiden aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lisäysmääriä vaiheessa, jossa lisätään pelkistäviä sokereita (esim. fruktoosia ja glukoosia) ja pelkistäviä sokereita sisältäviä ainesosia (esim. hunajaa), koska niillä on vaikutus aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja prosessin toimintaan (sitovat klusterit klusterien muodostusta varten) ja ne voivat toimia akryyliamidin muodostumisen esiasteina, kun niitä lisätään ennen lämpökäsittelyvaiheita.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on otettava riskinarvioinnissa huomioon lämpökäsiteltyjen kuivien ainesosien, kuten paahdettujen pähkinöiden ja uunikuivattujen hedelmien, vaikutus akryyliamidin muodostumiseen ja käytettävä vaihtoehtoisia ainesosia, jos vaikutus johtaa todennäköisesti siihen, että liitteessä IV täsmennetty vertailuarvo ylittyy lopputuotteessa.

4.

Niiden lämpökäsiteltyjen ainesosien osalta, jotka sisältävät vähintään 150 mikrogrammaa akryyliamidia kilogrammaa kohti (μg/kg), elintarvikealan toimijoiden on toteutettava seuraavat toimet:

5.

Jos vilja on taikinamuodossa ja valmistusprosessi mahdollistaa riittävän ajan, lämpötilan ja kosteuspitoisuuden, jotta asparaginaasilla voidaan laskea asparagiinipitoisuutta, elintarvikealan toimijoiden on tarvittaessa käytettävä asparaginaasia, jos se ei vaikuta haitallisesti makuun tai aiheuta riskiä entsyymiaktiivisuuden jäämistä.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on riskinarvioinnin avulla määritettävä valmistusprosessin kriittiset lämpökäsittelyvaiheet, joissa akryyliamidia muodostuu.

2.

Koska korkeampi lämpötila ja pidempi kuumentamisaika johtavat korkeampaan akryyliamidipitoisuuteen, elintarvikealan toimijoiden on määritettävä toimiva lämpötilan ja kuumentamisajan yhdistelmä, jolla akryyliamidin muodostuminen minimoituu tinkimättä tuotteen mausta, koostumuksesta, väristä, turvallisuudesta ja säilyvyysajasta.

3.

Akryyliamidipiikkien välttämiseksi elintarvikealan toimijoiden on valvottava lämpötiloja, kuumentamisaikoja ja syöttönopeuksia, jotta saavutetaan seuraava lämpökäsittelyn jälkeinen lopputuotteen vähimmäiskosteuspitoisuus ja tätä myötä tuotteen haluttu laatu, vaadittu säilyvyysaika ja elintarviketurvallisuusvaatimukset:

Elintarvikealan toimijoiden on mitattava kosteuspitoisuus ja ilmaistava akryyliamidin pitoisuus kuivamassassa kosteuden muutosten häiriövaikutuksen poistamiseksi.

4.

Tuotteen uudelleenmuokkaus saattaa synnyttää korkeampia akryyliamidipitoisuuksia, kun tuote altistuu toistuvasti lämpökäsittelyn vaiheille. Siksi elintarvikealan toimijoiden on arvioitava muokkaamisen vaikutus akryyliamidipitoisuuteen ja vähennettävä uudelleentyöstöä tai poistettava se kokonaan.

5.

Elintarvikealan toimijoilla on oltava käytössä menettelyt, kuten lämpötilan seuranta ja valvonta, tuotteiden palamisen ehkäisemiseksi.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä kriittiset paahto-olosuhteet, jotta varmistetaan, että akryyliamidia muodostuu halutussa makuprofiilissa mahdollisimman vähän.

2.

Paahto-olosuhteiden valvonta on sisällytettävä ennakkoehtoihin (PRP) osana hyviä valmistuskäytäntöjä.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on harkittava asparaginaasikäsittelyä aina kun se on mahdollista ja vähentää tehokkaasti akryyliamidin esiintymistä.

—

on noudatettava lannoittamista koskevia hyviä maatalouskäytäntöjä, jotta varmistetaan erityisesti maaperän tasapainoinen rikkipitoisuus ja typen asianmukainen levittäminen;

—

on noudatettava hyviä kasvinterveyskäytäntöjä, jotta varmistetaan hyvien kasvinsuojelutoimenpiteiden soveltaminen sieni-infektioiden ehkäisemiseksi.

1.

Koska maissiin ja riisiin perustuvissa tuotteissa on yleensä vähemmän akryyliamidia kuin vehnästä, rukiista, kaurasta ja ohrasta valmistetuissa tuotteissa, elintarvikealan toimijoiden on uusia tuotteita kehittäessään harkittava maissin ja riisin käyttämistä mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon, että kaikki muutokset vaikuttavat valmistusprosessiin ja tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lisäysmääriä vaiheessa, jossa lisätään pelkistäviä sokereita (esim. fruktoosia ja glukoosia) ja pelkistäviä sokereita sisältäviä ainesosia (esim. hunajaa), koska niillä on vaikutus aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja prosessin toimintaan (sitovat klusterit klusterien muodostusta varten) ja ne voivat toimia akryyliamidin muodostumisen esiasteina, kun niitä lisätään ennen lämpökäsittelyvaiheita.

3.

Jos kahvinkorvikkeita ei ole valmistettu pelkästään viljoista, elintarvikealan toimijoiden on tarvittaessa käytettävä muita ainesosia, jotka johtavat pienempiin akryyliamidipitoisuuksiin korkeassa lämpötilassa tapahtuvan jalostamisen jälkeen.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä kriittiset paahto-olosuhteet, jotta varmistetaan, että akryyliamidia muodostuu halutussa makuprofiilissa mahdollisimman vähän.

2.

Paahto-olosuhteiden valvonta on sisällytettävä ennakkoedellytysohjelmaan (PRP) osana hyviä valmistustapoja.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä kriittiset paahto-olosuhteet, jotta varmistetaan, että akryyliamidia muodostuu halutussa makuprofiilissa mahdollisimman vähän. Päätelmät on dokumentoitava.

2.

Paahto-olosuhteiden valvonta on sisällytettävä valmistajan elintarviketurvallisuusjärjestelmään.

—

on noudatettava lannoittamista koskevaa hyviä maatalouskäytäntöjä, jotta varmistetaan erityisesti maaperän tasapainoinen rikkipitoisuus ja typen asianmukainen levittäminen;

—

on noudatettava hyviä kasvinterveyskäytäntöjä, jotta varmistetaan hyvien kasvinsuojelutoimenpiteiden soveltaminen sieni-infektioiden ehkäisemiseksi.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on käytettävä mahdollisuuksien mukaan asparaginaasia asparagiinipitoisuuden vähentämiseksi jauhon raaka-aineessa. Elintarvikealan toimijoiden, jotka eivät voi käyttää asparaginaasia esimerkiksi jalostusvaatimusten tai tuotteen suunnittelun takia, on käytettävä jauhon raaka-ainetta, joka sisältää vain vähän akryyliamidin esiasteita, kuten fruktoosia ja glukoosia sekä asparagiinia.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä reseptin kehittämisen aikana arviointi, josta saadaan tietoa pelkistävistä sokereista ja asparagiinista ja joka tarjoaa vaihtoehtoja sille, miten päästään siihen, että lopullisessa reseptissä on vain vähän pelkistäviä sokereita. Arvioinnin tarve riippuu asparaginaasin käytöstä reseptissä.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että lämpökäsitellyt ainesosat, jotka ovat alttiita akryyliamidin muodostumiselle, saadaan toimittajilta, jotka pystyvät osoittamaan toteuttaneensa asianmukaiset toimenpiteet akryyliamidin esiintymisen vähentämiseksi kyseisissä ainesosissa.

4.

Elintarvikealan toimijoilla on oltava käytössä muutoksenhallintamenettely, jolla varmistetaan, etteivät ne tee mitään akryyliamidin määrän lisääntymiseen johtavia toimittajavaihdoksia.

5.

Jos lämpökäsiteltyjen raaka-aineiden ja ainesosien käyttäminen johtaa siihen, että liitteessä IV täsmennetty akryyliamidin vertailuarvo ylittyy lopputuotteessa, elintarvikealan toimijoiden on tarkasteltava kyseisten tuotteiden käyttöä uudelleen varmistaakseen, että akryyliamidipitoisuus on niin paljon alle liitteessä IV vahvistetun vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

1.

Koska maissiin ja riisiin perustuvissa tuotteissa on yleensä vähemmän akryyliamidia kuin vehnästä, rukiista, kaurasta ja ohrasta tehdyissä tuotteissa, elintarvikealan toimijoiden on harkittava maissin ja riisin käyttämistä uusia tuotteita kehittäessään mahdollisuuksien mukaan ja ottaen huomioon, että kaikki muutokset vaikuttavat valmistusprosessiin ja tuotteen aistinvaraisiin ominaisuuksiin.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on otettava etenkin riskinarvioinnissaan huomioon, että akryyliamidipitoisuus on korkeampi tuotteilla, jotka perustuvat täysjyväviljoihin ja/tai joissa on paljon viljalesettä.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lisäysmääriä vaiheessa, jossa lisätään pelkistäviä sokereita (esim. fruktoosia ja glukoosia) ja pelkistäviä sokereita sisältäviä ainesosia (esim. hunajaa), koska niillä on vaikutus aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja prosessin toimintaan (sitovat klusterit klusterien muodostusta varten) ja ne voivat toimia akryyliamidin muodostumisen esiasteina, kun niitä lisätään ennen lämpökäsittelyvaiheita.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä lämpökäsiteltyjen ja kuivien ainesosien, kuten paahdettujen pähkinöiden ja uunikuivattujen hedelmien, vaikutus akryyliamidin muodostumiseen ja käytettävä vaihtoehtoisia ainesosia, jos kyseisten ainesosien käyttäminen johtaa todennäköisesti siihen, että liitteessä IV täsmennetty vertailuarvo ylittyy lopputuotteessa.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on riskinarvioinnin avulla määritettävä valmistusprosessin kriittiset lämpökäsittelyvaiheet, joissa akryyliamidia muodostuu.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on mitattava kosteuspitoisuus ja ilmaistava akryyliamidin pitoisuus kuivamassassa kosteuden muutosten häiriövaikutuksen poistamiseksi.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä toimiva lämpötilan ja kuumentamisajan yhdistelmä, jolla akryyliamidin muodostuminen minimoituu tinkimättä tuotteen mausta, koostumuksesta, väristä, turvallisuudesta ja säilyvyysajasta, ja käytettävä tätä yhdistelmää.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lämpötiloja, kuumentamisaikoja ja syöttönopeuksia. Syöttönopeus ja lämpötilanvalvonnan mittausjärjestelmät olisi kalibroitava säännöllisesti ja näitä toimintaolosuhteita olisi valvottava asetetuissa rajoissa. Nämä tehtävät olisi sisällytettävä HACCP-menettelyihin.

5.

Tuotteen kosteuspitoisuuden seuraaminen ja valvominen kriittisten lämpökäsittelyvaiheiden jälkeen on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi valvoa akryyliamidipitoisuutta joissakin prosesseissa, joten tämä prosessi voi näissä olosuhteissa olla riittävä vaihtoehto lämpötilojen ja kuumentamisaikojen valvomiseksi, joten sitä on näin ollen käytettävä.

1.

Vauvan purkkiruokien tuotantoa varten elintarvikealan toimijoiden on valittava raaka-aineita, joiden akryyliamidin esiasteiden, eli pelkistävien sokereiden kuten fruktoosin ja glukoosin sekä asparagiinin, pitoisuus on pieni.

2.

Sopimusviljelyssä, jossa tuottajat toimittavat maataloustuotteet suoraan elintarvikealan toimijoille, elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että kohonneen asparagiinipitoisuuden ehkäisemiseksi viljoissa noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

Elintarvikealan toimijoiden on suoritettava tarkastuksia edellä mainittujen vaatimusten soveltamisen varmistamiseksi..

3.

Elintarvikealan toimijoiden on sisällytettävä luumusoseiden ostosopimuksiin vaatimuksia, joilla varmistetaan, että luumusoseen valmistusprosessissa sovelletaan lämpökäsittelyjärjestelmiä, joiden tarkoituksena on vähentää akryyliamidin esiintymistä kyseisessä tuotteessa.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että lämpökäsitellyt ainesosat, jotka ovat alttiita akryyliamidin muodostumiselle, saadaan toimittajilta, jotka pystyvät osoittamaan toteuttaneensa toimenpiteet akryyliamidin esiintymisen vähentämiseksi kyseisissä ainesosissa.

5.

Jos lämpökäsiteltyjen raaka-aineiden ja ainesosien käyttäminen johtaa siihen, että liitteessä IV täsmennetty akryyliamidin vertailuarvo ylittyy lopputuotteessa, elintarvikealan toimijoiden on tarkasteltava uudelleen kyseisten raaka-aineiden ja ainesosien käyttöä varmistaakseen, että akryyliamidipitoisuus on niin paljon alle liitteessä IV vahvistetun vertailuarvon kuin on kohtuudella mahdollista.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on otettava akryyliamidin esiintymistä asianomaisissa elintarvikkeissa koskevassa riskinarvioinnissaan huomioon, että akryyliamidipitoisuus on korkeampi tuotteilla, jotka perustuvat täysjyväviljoihin ja/tai joissa on paljon viljalesettä.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on valittava bataatti- ja luumulajikkeita, jotka sisältävät mahdollisimman vähän akryyliamidin esiasteita, kuten pelkistäviä sokereita (esim. fruktoosia ja glukoosia) sekä asparagiinia.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on valvottava lisäysmääriä vaiheessa, jossa pelkistäviä sokereita (esim. fruktoosia ja glukoosia) ja pelkistäviä sokereita sisältäviä ainesosia (esim. hunajaa) lisätään aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja prosessin toimintaan (sitovat klusterit klusterin muodostusta varten) liittyvistä syistä; ne voivat toimia akryyliamidin muodostumisen esiasteina, kun niitä lisätään ennen lämpökäsittelyvaiheita.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on määritettävä prosessin keskeiset lämpökäsittelyvaiheet, joissa syntyy eniten akryyliamidia, jotta akryyliamidin vähentämis-/valvontatoimet voidaan jatkossa keskittää tehokkaimmalla mahdollisella tavalla. Tämä on toteutettava joko riskinarvioinnilla tai suoraan mittaamalla akryyliamidin pitoisuus tuotteessa ennen kutakin lämpökäsittelyvaihetta ja niiden jälkeen.

2.

Akryyliamidipiikkien välttämiseksi elintarvikealan toimijoiden on valvottava lämpötiloja, kuumentamisaikoja ja syöttönopeuksia. Syöttönopeus ja lämpötilan säädön mittausjärjestelmät olisi kalibroitava säännöllisesti ja näitä toimintaolosuhteita olisi valvottava asetetuissa rajoissa. Nämä tehtävät olisi sisällytettävä HACCP-menettelyihin.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että lämpötilan laskeminen akryyliamidin vähentämiseksi vähähappoisissa ja luumupohjaisissa elintarvikkeissa ei vaikuta asianomaisten elintarvikkeiden mikrobiologiseen turvallisuuteen.

—

on noudatettava lannoittamista koskevaa hyviä maatalouskäytäntöjä, jotta varmistetaan erityisesti maaperän tasapainoinen rikkipitoisuus ja typen asianmukainen levittäminen;

—

on noudatettava hyviä kasvinterveyskäytäntöjä, jotta varmistetaan hyvien kasvinsuojelutoimenpiteiden soveltaminen sieni-infektioiden ehkäisemiseksi.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että leipä paistetaan siten, että lopullinen väri on vaaleampi akryyliamidin muodostumisen vähentämiseksi ottaen huomioon yksittäisten tuotteiden suunnittelu ja tekniset mahdollisuudet.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on pidennettävä hiivalla nostattamisaikaa ottaen huomioon tuotteiden suunnittelu ja tekniset mahdollisuudet.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on mahdollisuuksien mukaan laskettava lämpötiloja optimoimalla paistolämpötila ja -aika.

4.

Elintarvikealan toimijoiden on annettava paisto-ohjeet leivälle, joka on tarkoitus viimeistellä kotona, paistopisteissä, vähittäiskaupoissa tai ateriapalvelujen tarjoajien tiloissa.

5.

Elintarvikealan toimijoiden on korvattava ainesosia, jotka saattavat nostaa lopputuotteen akryyliamidipitoisuutta, jos tämä on sovellettavissa tuotteen suunnittelun ja teknisten mahdollisuuksien kanssa; näitä ovat esimerkiksi pähkinät ja siemenet, jotka on paahdettu ennemmin matalassa kuin korkeassa lämpötilassa.

6.

Elintarvikealan toimijoiden on korvattava fruktoosi glukoosilla etenkin ammoniumbikarbonaattia (E503) sisältävissä resepteissä, jos se on tuotteen suunnittelun vuoksi ja ylipäätään mahdollista. Esimerkiksi paljon fruktoosia sisältävät inverttisokerisiirappi ja hunaja voidaan korvata glukoosisiirapilla.

7.

Tuotteissa, joiden kosteuspitoisuus on pieni, elintarviketeollisuuden toimijoiden on käytettävä asparaginaasia vähentämään asparagiinia mikäli mahdollista ja ottaen huomioon tuotteen resepti, ainesosat, kosteuspitoisuus ja valmistusprosessi.

1.

Perunatuotteita tuottavien elintarvikealan toimijoiden on sovellettava seuraavia vähentämistoimenpiteitä:

Ranskanperunoiden paistamisessa elintarvikealan toimijat voivat käyttää saatavilla olevia värioppaita, joissa neuvotaan optimaalinen värin ja pienen akryyliamidipitoisuuden yhdistelmä.

Värioppaan, jossa neuvotaan optimaalinen värin ja pienen akryyliamidipitoisuuden yhdistelmä, tulisi olla selkeästi elintarvikkeita valmistavan henkilökunnan nähtävillä.

2.

Leipää ja konditoriatuotteita tuottavien elintarvikealan toimijoiden on käytettävä leivontaprosessissa seuraavia vähentämistoimenpiteitä:

Tuotteet on paistettava siten, että lopullinen väri on vaaleampi, ja kuoren liiallista tummumista on vältettävä siinä tapauksessa, että kuoren tumma väri on tulosta voimakkaasta paahtamisesta eikä liity leivän erityiskoostumukseen tai -luonteeseen, joka johtaa tummaan kuoreen.

3.

Voileipien valmistamisessa elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että voileivät paahdetaan optimaalisen värisiksi. Tiettyjä tuotteita tuotettaessa on käytettävä kyseisiä tuotetyyppejä varten laadittuja värioppaita, joissa neuvotaan optimaalinen värin ja pienen akryyliamidipitoisuuden yhdistelmä, jos sellaisia on saatavilla. Viimeisteltäviksi tarkoitettuja esipakattua leipää tai konditoriatuotteita käytettäessä on noudatettava paisto-ohjeita.

Edellä mainitun värioppaan, jossa neuvotaan optimaalinen värin ja pienen akryyliamidipitoisuuden yhdistelmä, on oltava selkeästi elintarvikkeita valmistavan henkilökunnan nähtävillä.

—

noudatettava elintarvikealan toimijoiden tai toimittajien antamia tai liitteessä I olevissa vähentämistoimenpiteissä annettuja varastointiohjeita;

—

työskenneltävä vakiotoimintamenettelyjen mukaisesti ja kalibroiduilla keittimillä, jotka on varustettu tietokoneistetuilla ajastimilla ja ohjelmoitu vakioasetuksiin (aika-lämpötila);

—

seurattava lopputuotteiden akryyliamidipitoisuutta sen todentamiseksi, että vähentämistoimenpiteillä pystytään pitämään akryyliamidipitoisuus alle vertailuarvon.

1.

Näytteen on edustettava tutkittua erää.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että ne suorittavat tuotteilleen edustavan näytteenoton ja määritykset akryyliamidin esiintymisen varalta tarkistaakseen vähentämistoimenpiteiden vaikuttavuuden eli sen, että akryyliamidipitoisuus pysyy johdonmukaisesti alle vertailuarvon.

3.

Elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että kustakin tuotetyypistä otetaan edustava näyte akryyliamidipitoisuuden määrittämistä varten. ”Tuotetyyppi” käsittää tuoteryhmät, joissa on samat tai samankaltaiset ainesosat, resepti, valmistusprosessi ja/tai prosessivalvonta, jos nämä saattavat vaikuttaa lopputuotteen akryyliamidipitoisuuteen. Seurantaohjelmissa on asetettava etusijalle tuotetyypit, joiden on osoitettu saattavan ylittää vertailuarvon, ja niiden on oltava riskiperusteisia, jos täydentäviä vähentämistoimenpiteitä on mahdollista toteuttaa.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on toimitettava riittävästi tietoja, jotta voidaan arvioida akryyliamidin pitoisuus ja todennäköisyys sille, että tuotetyyppi ylittää vertailuarvon.

2.

Näyte on analysoitava laboratoriossa, joka osallistuu asianmukaisiin pätevyydentestausohjelmiin, jotka noudattavat IUPAC:n, ISOn ja AOAC:n puitteissa kehitettyä protokollaa laboratorioiden testaamisesta (”International Harmonised Protocol for the Proficiency Testing of (Chemical) Analytical Laboratories”) (1) ja jotka käyttävät toteamiseen ja määrittämiseen hyväksyttyjä analyyttisiä menetelmiä. Laboratorioiden on pystyttävä osoittamaan, että niillä on käytössä sisäisen laadunvalvonnan menettelyt. Esimerkkejä näistä ovat ISOn, AOAC:n ja IUPAC:n sisäisen laadunvalvonnan ohjeet laboratorioille (”ISO/AOAC/IUPAC Guidelines on Internal Quality Control in Analytical Chemistry Laboratories”) (2).

Aina kun mahdollista, määritysten todenmukaisuus on arvioitava ottamalla määrityskokonaisuuteen mukaan sopivia sertifioituja vertailumateriaaleja.

3.

Akryyliamidin määrittämisessä käytetyn menetelmän on oltava seuraavien suorituskykyvaatimusten mukainen:

4.

Akryyliamidin määritys voidaan korvata tuotteen ominaisuuksien (esim. värin) tai prosessiparametrien mittaamisella, jos tuotteen ominaisuuksien tai prosessiparametrien ja akryyliamidin pitoisuuden välillä voidaan osoittaa olevan tilastollinen korrelaatio.

1.

Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä näytteenotto ja määritys vähintään kerran vuodessa tuotteille, joilla on tunnettu ja tarkasti valvottu akryyliamidipitoisuus. Elintarvikealan toimijoiden on tehtävä näytteenotto ja määritys useammin tuotteille, jotka saattavat ylittää vertailuarvon, ja niiden on oltava riskiperusteisia, jos täydentäviä vähentämistoimenpiteitä on mahdollista toteuttaa.

2.

Elintarvikealan toimijoiden on täsmennettävä asianmukainen analysointitiheys kullekin tuotetyypille II kohdan 1 alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella. Arviointi on toistettava, jos tuotetta tai prosessia muutetaan tavalla, joka saattaisi johtaa muutokseen lopputuotteen akryyliamidipitoisuudessa.