1)

Muutetaan 2 luvun 2.1 kohta seuraavasti:

2)

Korvataan 3 luvun 3.2 kohta seuraavasti:

”3.2   Bakteriologisten näytteiden otto teurastamoissa sekä jauhelihaa, raakalihavalmisteita, mekaanisesti erotettua lihaa ja tuoretta lihaa tuottavissa tiloissa

Naudan, sian, lampaan, vuohen ja hevosen ruhoja koskevat näytteenottosäännöt

Destruktiivinen ja non-destruktiivinen menetelmä, näytteenottokohtien valinta sekä käytettävien näytteiden varastointia ja kuljetusta koskevat säännöt selostetaan standardissa ISO 17604.

Kullakin näytteenottokerralla otetaan näytteet viidestä satunnaisesti valitusta ruhosta. Näytteenottokohtien valinnassa on otettava huomioon kullakin laitoksella käytetty teurastustekniikka.

Jos näytteistä analysoidaan enterobakteerit tai aerobisten mikro-organismien pesäkeluku, kustakin ruhosta on otettava näytteitä neljästä näytteenottokohdasta. Destruktiivisella menetelmällä otetaan neljä kudosnäytettä yhteensä 20 cm2:n alueelta. Käytettäessä non-destruktiivista menetelmää näytealueen on oltava vähintään 100 cm2 (50 cm2 pienten märehtijöiden ruhojen osalta) jokaisesta näytekohdasta.

Otettaessa näytteitä salmonellan tutkimiseksi on käytettävä hankaavaa sientä. Näytteenottoa varten on valittava todennäköisimmin saastuneet alueet. Näytealueen kokonaisalan on oltava vähintään 400 cm2.

Jos näytteitä otetaan ruhon eri näytekohdista, ne on yhdistettävä ennen tutkimista.

Siipikarjan ruhoja ja tuoretta siipikarjanlihaa koskevat näytteenottosäännöt

Salmonellan ja kampylobakteerin analysointia varten teurastamoiden on otettava näytteet kokonaisista siipikarjan ruhoista, joissa on kaulanahkaa. Muiden leikkaamoiden ja jalostuslaitosten kuin niiden, jotka sijaitsevat teurastamon vieressä ja leikkaavat ainoastaan kyseisestä teurastamosta saatua lihaa, on myös otettava näytteitä salmonellan analysoimiseksi. Niiden on tässä yhteydessä otettava näytteitä ensisijaisesti kokonaisista siipikarjan ruhoista, joissa on jäljellä kaulanahkaa, jos tällaisia on käytettävissä, mutta huolehdittava siitä, että mukana on siipikarjan osia, joissa on nahkaa, ja/tai siipikarjan osia, joissa ei ole nahkaa tai joissa nahkaa on erittäin vähän, sekä siitä, että valinta tehdään riskin perusteella.

Teurastamojen on sisällytettävä näytteenottosuunnitelmiinsa sellaisista parvista peräisin olevia siipikarjan ruhoja, joiden salmonellatilannetta ei tiedetä tai jotka ovat antaneet Salmonella enteritidiksen tai Salmonella typhimuriumin osalta positiivisen tuloksen.

Kun testataan 2 luvun riveillä 2.1.5 ja 2.1.9 vahvistettujen siipikarjan ruhoissa esiintyvää salmonellaa ja kampylobakteeria koskevien teurastamojen prosessihygieniavaatimusten toteutumista ja salmonellan ja kampylobakteerin testaus tehdään samassa laboratoriossa, kullakin näytteenottokerralla on otettava jäähdytyksen jälkeen kaulanahkanäytteet vähintään 15:stä satunnaisesti valitusta siipikarjan ruhosta. Ennen tutkimista on yhdistettävä vähintään kolmen samasta parvesta peräisin olevan siipikarjan ruhon kaulanahkanäytteet yhdeksi 26 g:n näytteeksi. Näin kaulanahkanäytteistä saadaan viisi lopullista 26 g:n näytettä (jotta yhdestä näytteestä voidaan samanaikaisesti analysoida sekä salmonella että kampylobakteeri, näytettä tarvitaan 26 g). Jotta näytteiden luotettavuus voidaan varmistaa, näytteenoton jälkeen näytteet on säilytettävä ja kuljetettava laboratorioon lämpötilassa, joka on vähintään 1 °C ja enintään 8 °C, ja näytteenoton ja kampylobakteerin testauksen välillä saa kulua enintään 48 tuntia. Kampylobakteeria koskevan vaatimuksen noudattamisen todentamiseen ei saa käyttää näytteitä, joiden lämpötila on saavuttanut 0 °C. Näin otettua viittä 26 g:n näytettä on käytettävä todentamaan, että 2 luvun riveillä 2.1.5 ja 2.1.9 vahvistetut prosessin hygieniavaatimukset sekä 1 luvun rivillä 1.28 vahvistettu elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva vaatimus täyttyvät. Ensisuspensio valmistellaan laboratoriossa siirtämällä analysoitava 26 g:n näyte yhdeksänkertaiseen määrään (234 ml) puskuroitua peptonivettä (BPW). Puskuroidun peptoniveden on oltava huoneenlämpöistä ennen lisäämistä. Seosta käsitellään Stomacher-homogenisaattorissa tai Pulsifier-laitteessa noin yhden minuutin ajan. Vaahtoamista vältetään poistamalla Stomacher-pussista ilma mahdollisimman tarkoin. Tästä ensisuspensiosta 10 ml (~ 1 g) siirretään tyhjään steriiliin putkeen, ja 1 ml tästä 10 ml:sta käytetään kampylobakteerien laskentaan selektiivisillä levyillä. Jäljelle jäävä ensisuspensio (250 ml ~ 25 g) käytetään salmonellan osoittamiseen.

Kun testataan 2 luvun riveillä 2.1.5 ja 2.1.9 vahvistettujen siipikarjan ruhoissa esiintyvää salmonellaa ja kampylobakteeria koskevien teurastamojen prosessihygieniavaatimusten toteutumista ja salmonellan ja kampylobakteerin testaus tehdään kahdessa eri laboratoriossa, kullakin näytteenottokerralla on otettava jäähdytyksen jälkeen kaulanahkanäytteet vähintään 20:stä satunnaisesti valitusta siipikarjan ruhosta. Ennen tutkimista on yhdistettävä vähintään neljän samasta parvesta peräisin olevan siipikarjan ruhon kaulanahkanäytteet yhdeksi 35 g:n näytteeksi. Näin kaulanahkanäytteistä saadaan viisi 35 g:n näytettä, jotka puolestaan jaetaan niin, että niistä saadaan viisi lopullista 25 g:n näytettä (joista tutkitaan salmonella) ja viisi lopullista 10 g:n näytettä (joista tutkitaan kampylobakteeri). Jotta näytteiden luotettavuus voidaan varmistaa, näytteenoton jälkeen näytteet on säilytettävä ja kuljetettava laboratorioon lämpötilassa, joka on vähintään 1 °C ja enintään 8 °C, ja näytteenoton ja kampylobakteerin testauksen välillä saa kulua enintään 48 tuntia. Kampylobakteeria koskevan vaatimuksen noudattamisen todentamiseen ei saa käyttää näytteitä, joiden lämpötila on saavuttanut 0 °C. Näin otettua viittä 25 g:n näytettä on käytettävä todentamaan, että 2 luvun rivillä 2.1.5 vahvistetut prosessin hygieniavaatimukset sekä 1 luvun rivillä 1.28 vahvistettu elintarvikkeiden turvallisuutta koskeva vaatimus täyttyvät. Viittä lopullista 10 g:n näytettä taas on käytettävä todentamaan, että 2 luvun rivillä 2.1.9 vahvistettu prosessin hygieniavaatimus täyttyy.

Salmonellan tutkimiseksi muusta tuoreesta siipikarjanlihasta kuin siipikarjan ruhoista on koottava samasta erästä viisi vähintään 25 g:n näytettä. Sellaisista siipikarjan osista, joissa on nahkaa, otettujen näytteiden on sisällettävä nahkaa ja ohut viipale pintalihasta, jos nahkaa ei ole tarpeeksi osanäytteen muodostamiseksi. Sellaisista siipikarjan osista, joissa ei ole nahkaa tai jossa nahkaa on vain vähän, otettujen näytteiden on mahdollisen nahan lisäksi sisällettävä ohut viipale tai ohuita viipaleita pintalihasta, jotta saadaan riittävä osanäyte. Lihaviipaleet on otettava siten, että niihin sisältyy mahdollisimman paljon lihan pintaa.

Näytteenottoa koskevat ohjeet

Ruhoista suoritettavaa näytteenottoa ja erityisesti näytteenottokohtia koskevia yksityiskohtaisempia ohjeita saatetaan sisällyttää asetuksen (EY) N:o 852/2004 7 artiklassa tarkoitettuihin hyviä käytäntöjä koskeviin ohjeisiin.

Ruhoja, jauhelihaa, raakalihavalmisteita, mekaanisesti erotettua lihaa ja tuoretta siipikarjanlihaa koskeva näytteenottotiheys

Teurastamoissa tai jauhelihaa, raakalihavalmisteita, mekaanisesti erotettua lihaa tai tuoretta siipikarjanlihaa tuottavissa laitoksissa toimivien elintarvikealan toimijoiden on otettava näytteet mikrobiologista tutkimusta varten vähintään kerran viikossa. Näytteenottopäivää on vaihdettava jokaisella viikolla, jotta katettaisiin kaikki viikonpäivät.

Jos jauhelihasta ja raakalihavalmisteista analysoidaan E. coli -bakteerit ja aerobisten mikro-organismien pesäkeluku ja ruhoista enterobakteerit ja aerobisten mikro-organismien pesäkeluku, näytteenottotiheys voidaan harventaa kahdeksi viikoksi, mikäli kuutena peräkkäisenä viikkona saadaan tyydyttävät tulokset.

Jos jauhelihasta, raakalihavalmisteista, ruhoista ja tuoreesta siipikarjanlihasta analysoidaan salmonellabakteerit, näytteenottotiheys voidaan harventaa kahdeksi viikoksi, mikäli 30 peräkkäisenä viikkona saadaan tyydyttävät tulokset. Salmonellan osalta näytteenottotiheyksiä voidaan harventaa myös, jos käytössä on kansallinen tai alueellinen salmonellan valvontaohjelma, johon sisältyy edellä tässä kohdassa mainitun näytteenoton korvaava testaus. Näytteenottotiheyttä voidaan myös harventaa, jos kansallisessa tai alueellisessa salmonellan valvontaohjelmassa ilmenee, että salmonellan esiintyminen on harvinaista teurastamon hankkimilla eläimillä.

Jos siipikarjan ruhoista analysoidaan kampylobakteerit, näytteenottotiheys voidaan harventaa kahdeksi viikoksi, mikäli 52 peräkkäisenä viikkona saadaan tyydyttävät tulokset. Kampylobakteerin osalta näytteenottotiheyttä voidaan harventaa toimivaltaisen viranomaisen myönnettyä siihen luvan, jos käytössä on virallinen tai virallisesti tunnustettu kansallinen tai alueellinen kampylobakteerin valvontaohjelma, johon sisältyy näytteenotto ja testaus, jotka vastaavat 2 luvun rivillä 2.1.9 vahvistetun prosessihygieniavaatimuksen noudattamisen todentamiseen vaadittua näytteenottoa ja testausta. Jos kampylobakteerin valvontaohjelmassa on asetettu alhainen raja-arvo parvien kontaminaatiotasolle, näytteenottotiheyttä voidaan edelleen harventaa, mikäli tämä alhainen kampylobakteerin kontaminaatiotaso saavutetaan 52 viikon mittaisen jakson aikana niillä tiloilla, joilta teurastamon ostamat broilerit ovat peräisin. Jos valvontaohjelma osoittaa, että tiettynä ajanjaksona vuodesta päästään tyydyttäviin tuloksiin, kampylobakteerin analysointitiheyttä voidaan myös mukauttaa vuodenaikojen mukaiseen vaihteluun, jos toimivaltainen viranomainen myöntää siihen luvan.

Pienteurastamot sekä pieniä määriä jauhelihaa, raakalihavalmisteita ja tuoretta siipikarjanlihaa tuottavat laitokset voidaan vapauttaa näistä näytteenottotiheyttä koskevista vaatimuksista, jos se on perusteltua riskianalyysin perusteella ja toimivaltainen viranomainen myöntää siihen luvan.”