28.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 50/18

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 7 päivänä lokakuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1777 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin seuraavien Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien tuotteiden tuonnissa Euroopan unioniin, jäljempänä ’unioni’: seostamattomasta teräksestä tai seosteräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, sähköteknisestä teräksestä, työkaluteräksestä tai pikateräksestä) valmistetut kuumavalssatut, pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat, kelaamattomat levytuotteet, joiden paksuus on yli 10 mm ja leveys vähintään 600 mm tai paksuus on vähintään 4,75 mm mutta enintään 10 mm ja leveys vähintään 2 050 mm, jäljempänä ’raskaslevy’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille 13 päivänä helmikuuta 2016 julkaisemalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, sen jälkeen, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’, oli esittänyt 4 päivänä tammikuuta 2016 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia raskaslevyn kokonaistuotannosta unionissa.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 28 ja 29 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajan, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’, ja vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio asetti Kiinasta peräisin olevan raskaslevyn tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi 11 päivästä elokuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1357 (3), jäljempänä ’kirjaamisvelvoitetta koskeva asetus’. Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyi, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön 8 päivänä lokakuuta 2016.

(5)

Asianomaiset osapuolet saivat esittää huomautuksia 20 päivän ajan rekisteröinnin alkamisesta. Huomautuksia ei esitetty.

(6)

Niiden olennaisten tosiseikkojen ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, Eurofer, kiinalaisten teräksen tuottajien järjestö, jäljempänä ’CISA’, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 kappaleessa tarkoitettu unionissa toimiva raskaslevyn tuoja, jäljempänä ’yksi tuoja’, sekä yksi jalostusteollisuuden (tuuliturbiinin tornit) käyttäjien ad hoc -ryhmä ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä.

(7)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Kuulemisia järjestettiin yhden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, CISAn sekä yhden tuojan kanssa.

(8)

Komissio tutki asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset, ja niitä tarkastellaan tarvittaessa seuraavassa.

(9)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Jotta etuyhteydettömien tuojien kyselyvastaukset voitiin todentaa, seuraavien osapuolten toimitiloihin tehtiin tarkastuskäynnit:

(10)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiseikoista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan raskaslevyn tuonnissa unioniin ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’.

(11)

Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon asti niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä. Eurofer, CISA ja yksi tuoja esittivät huomautuksensa kirjallisina lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja kuulemisessa. Kaikkia asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(12)

CISA esitti, että unionin tuottajia koskeva otos, joka edusti 28,5:tä prosenttia unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä, oli liian pieni eikä kattanut myyntiä riittävässä määrin.

(13)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 12 kappaleessa todetaan, unionin tuottajien otos valittiin käyttäen perustana sellaisia unionissa tutkimusajanjakson aikana toteutuneita suurimpia myyntimääriä, jotka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa.

(14)

Jo tästä syystä väite on hylättävä. Kuten jäljempänä 197 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemät tuotelajit ja unionin tuottajien unionin markkinoilla myymät tuotelajit vastaavat lähes täysin toisiaan eli tuotemäärän osalta yli 90-prosenttisesti ja (tutkimuksessa tuotelajien erottelemiseksi käytetyn) tuotevalvontakoodin (PCN) osalta noin 70-prosenttisesti.

(15)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA palasi tähän kysymykseen huomautuksissaan sekä kuulemisessa todeten, että on erittäin vaikeaa uskoa tuotevalvontakoodien lähes täydelliseen vastaavuuteen, kun kaikki kolme otokseen valittua unionin tuottajaa eivät edes myy suurinta osaa näistä koodeista. Komissio toteaa, että tuotevalvontakoodien vastaavuus tarkistettiin tämän jälkeen uudelleen ja edellä 14 kappaleessa annettujen prosenttilukujen todettiin olevan oikeat.

(16)

Komissio huomauttaa, että tässä yhteydessä ’vastaavuudella’ tarkoitetaan sitä, että sellaista tuotelajia kohden, jota otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat vieneet tietyllä tuotevalvontakoodilla, otokseen valitut unionin tuottajat ovat toteuttaneet vähintään yhden liiketoimen, joka koskee samalla tuotevalvontakoodilla varustettua tuotelajia. Määrän osalta 90-prosenttinen vastaavuus tarkoittaa, että tutkimusajanjakson aikana 90 prosenttia tuontia koskevista otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien liiketoimista liittyy tuotevalvontakoodiin, johon liittyy vähintään yksi otokseen valittujen unionin tuottajien liiketoimi. Tuotevalvontakoodin osalta 70-prosenttinen vastaavuus tarkoittaa, että 70 prosentilla tietyllä tuotevalvontakoodilla tuoduista tuotelajeista on vähintään yksi vastaava otokseen valittujen unionin tuottajien liiketoimi.

(17)

Sen vuoksi komissio päättelee, että unionin tuottajien otos on edustava, vaikka se tosiseikka, että se perustuu suurimpaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia, ei ollut yksinään riittävä.

(18)

Koska otantamenetelmästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 11–24 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

(19)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa todetaan, että seitsemän kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa oli ilmoittanut haluavansa esittää yksilöllistä tarkastelua koskevan pyynnön perusasetuksen 17 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(20)

Vaikka yksikään mainituista seitsemästä vientiä harjoittavasta tuottajasta ei vastannut kyselyyn ja sen vuoksi katsottiin, ettei yhtään pyyntöä ollut otettu vastaan, yksi kyseisistä seitsemästä vientiä harjoittavasta tuottajasta palautti markkinatalouskohtelun hakemiseen tarkoitetun lomakkeen ja pyysi väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen, että komissio arvioisi sen markkinatalouskohtelua koskevan hakemuksen.

(21)

Ottaen huomioon, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei palauttanut kyselylomaketta, sen esittämä yksilöllistä tarkastelua koskeva pyyntö hylättiin, koska se ei ole osoittanut täyttävänsä edellytyksiä yksilöllisen tarkastelun myöntämiseksi. Tässä yhteydessä sille ilmoitettiin, ettei markkinatalouskohtelua koskevan hakemuksen jättäminen yksistään tukenut riittävästi sen pyyntöä. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan d alakohdan mukaisesti komissio ei arvioinut yrityksen hakemusta markkinatalouskohtelun saamiseksi, koska sitä ei ollut valittu otokseen eikä se ollut hakenut yksilöllistä tarkastelua menestyksekkäästi.

(22)

Koska muita yksilöllistä tarkastelua koskevia huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 25 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

(23)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 ja 31 kappaleessa esitetään tarkasteltavana olevan tuotteen alustava määritelmä.

(24)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 ja 41 kappaleessa esitetään tuotteen määritelmän osalta yhden tuojan väitteet ja niitä koskeva komission arvio.

(25)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja ja CISA esittivät lisää samansuuntaisia väitteitä vaatien, että tietyt tuotelajit eli

joita ne kutsuvat ”erityiseksi raskaslevyksi”, olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(26)

Komissio huomauttaa, että sekä ”erityinen raskaslevy” että muu raskaslevy voidaan valmistaa määrämittaiseksi, joten tämä ei ole tarkoituksenmukainen edellytys niiden erottamiseksi toisistaan.

(27)

Tuotteen määritelmän ulkopuolelle jättämistä koskevan vaatimuksen tueksi esitettiin joukko perusteluja, ja niitä tarkastellaan yksitellen jäljempänä.

(28)

Komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan käsitteen ”tarkasteltavana oleva tuote” laajuutta ei tarkenneta perusasetuksessa eikä WTO:n polkumyynnin vastaisessa sopimuksessa. Sen vuoksi tuomioistuin katsoo, että tarkasteltavana olevaa tuotetta määritellessään komissiolla on laaja harkintavalta. Etenkään kyseessä olevien tuotteiden homogeenisuuden ja samankaltaisuuden suhteen ei ole minkäänlaisia vaatimuksia. Unionin tuomioistuimet pitävät ennemminkin merkityksellisenä sitä, onko kaikilla asianomaisilla tuotteilla samat fysikaaliset ja tekniset perusominaisuudet. Unionin yleinen tuomioistuin on myös katsonut, että käyttötarkoitus ja keskinäinen korvattavuus saattaisivat olla tarkoituksenmukaisia kriteereitä.

(29)

Komissio esittää ensin mainittuja kriteereitä koskevan analyysin nyt kyseessä olevassa tapauksessa ja selittää sitten, kuinka se päätti käyttää laajaa harkintavaltaansa sen pohjalta.

(30)

Yksi tuoja väitti, että ”erityinen raskaslevy” voidaan erottaa helposti ”yleisestä raskaslevystä” kemiallisten ominaisuuksien kuten hiilipitoisuuden, fysikaalisten ominaisuuksien kuten myötölujuuden tai Brinell-kovuuden ja teknisten ominaisuuksien kuten teräsluokituksen tai paksuuden perusteella.

(31)

CISA väitti, että ylivoimaisesti tärkein edellytys (vientimäärän osalta) ”erityisen raskaslevyn” erottelemiseksi on levyn paksuus, joka koskee yli puolta tuotteen määritelmän ulkopuolelle jätettävistä tuotteista. CISA perusti tuotteen määritelmän ulkopuolelle sulkemista koskevan väitteen tuotevalvontakoodin rakenteeseen, jota tutkimuksessa käytettiin eri tuotelajien ryhmittelemiseksi.

(32)

Tuotevalvontakoodin rakenteen käytöllä halutaan varmistaa, että verrataan keskenään tuotteita, joiden kustannukset ja hinnat ovat vertailukelpoisia – se ei kerro mitään tuotteen käytöstä tai siitä, voidaanko tuotteet korvata toisillaan. Myöskään paksuus ei kerro mitään tuotteen fysikaalisista, kemiallisista tai teknisistä ominaisuuksista. Lisäksi yksikään asianomaisista osapuolista ei kyennyt osoittamaan, ettei 155 mm:n paksuisella raskaslevyllä olisi sama käyttötarkoitus kuin 145 mm:n paksuisella raskaslevyllä, jonka kaikki muut parametrit ovat samat, ja ettei sitä voitaisi korvata kyseisellä raskaslevyllä.

(33)

Lisäksi, vaikka edellä 30 kappaleessa tarkoitetuissa ominaisuuksissa saattaakin olla tällaisia yksittäisiä eroja, se ei osoita, ettei ”erityisellä raskaslevyllä” olisi samoja perusominaisuuksia kuin ”yleisellä raskaslevyllä”.

(34)

Eurofer pyysi, että tuotteen määritelmä pysyisi muuttumattomana ja tuki komission väitteitä, jotka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 36 ja 41 kappaleessa.

(35)

Eurofer esitti myös, että Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti käsittää hyvin monenlaisia teräslajeja ja tuotekokoja ja koskee sekä seosteräksestä että seostamattomasta teräksestä valmistettua raskaslevyä. Se huomautti vielä, ettei tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän mukaisten ”tuotteiden homogeenisuuden ja samankaltaisuuden erityisvaatimusta” ole olemassa.

(36)

Komissio toteaakin polkumyyntitutkimuksissa olevan tavallista, että tuotteen määritelmä kattaa satoja tai jopa tuhansia tuotelajeja, jotka eivät ole samanlaisia tai homogeenisiä mutta joilla silti on samat perusominaisuudet kuten on asia tässä tutkimuksessa.

(37)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA, Eurofer ja yksi tuottaja palasivat tähän kysymykseen huomautuksissaan sekä kuulemisessa:

(38)

Edellä esitettyjen huomautusten osalta komissio toteaa, että kuten useimmissa tutkimuksissa, tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmä kattaa monenlaisia tuotelajeja, joilla on samat fysikaaliset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet. Se seikka, että kyseiset ominaisuudet voivat vaihdella tuotelajien välillä, saattaa todella johtaa siihen, että määritelmä kattaa hyvin monenlaisia tuotelajeja.

(39)

Komissio toteaa vielä, että vaikka eri raskaslevylajit ovat eripaksuisia, niissä on eri teräslajeja jne., CISA ja yksi tuoja eivät osoittaneet eivätkä esittäneet näyttöä tai merkittäviä perusteluja siitä, että olisi tarkoituksenmukaista käyttää 150 mm:n paksuutta ”erityistä raskaslevyä” ja ”yleistä raskaslevyä” erottavana tekijänä fysikaalisiin, kemiallisiin ja teknisiin ominaisuuksiin tai käyttötarkoitukseen ja keskinäiseen korvattavuuteen liittyvistä syistä (ks. 2.1.2 jakso).

(40)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että ”erityisellä raskaslevyllä” ja ”yleisellä raskaslevyllä” on samat fysikaaliset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet.

(41)

CISA ja yksi tuoja väittivät myös, että tuodulla ”erityisellä raskaslevyllä” on täysin eri käyttötarkoitus kuin ”yleisellä raskaslevyllä” ja ettei se ole korvattavissa yleisellä raskaslevyllä. CISA esitti, että ”erityisen raskaslevyn” tuonti on olennaisesti suunnattu metallin muokkausta harjoittavalle unionin tuotannonalalle, joka on riippuvainen kyseisestä tuonnista.

(42)

Samaan aikaan yksi tuoja esitti, että ”erityistä raskaslevyä” käytetään hyvin monenlaisilla tuotannonaloilla, kuten kaivos- ja maansiirtokoneissa, nostureissa ja nostolaitteissa, siltarakenteissa, tuuliturbiinin torneissa, energia-alalla jne.

(43)

Edellä 40 kappaleessa esitettyä väitettä ei tukenut yksikään unionissa toimiva eikä yksikään 41 ja 42 kappaleessa mainitulla tuotannonalalla toimiva käyttäjä. Sitä vastoin etenkin tuuliturbiinin tornien osalta kyseisen tuojan ja muiden asianomaisten osapuolten toimittama näyttö osoittaa, että tuuliturbiinin tornien tuottajat todella ostavat raskaslevyä, joka ei vastaa yhden tuojan tai CISAn ehdottamaa ”erityisen raskaslevyn” määritelmää vaan pikemminkin niiden ”yleisen raskaslevyn” määritelmää.

(44)

Komissio toteaa, että ”erityistä raskaslevyä” todellakin käytetään moniin erilaisiin tarkoituksiin. Asianomaiset osapuolet eivät kuitenkaan ole toimittaneet yksityiskohtaisia todisteita (esimerkiksi kyseisillä tuotannonaloilla toimiville käyttäjille osoitettuja laskuja, joista ilmenisi, että tuotannonalat todella käyttävät asianomaisia tuotteita), joiden perusteella komissio olisi pystynyt arvioimaan, ovatko kyseiset käyttötarkoitukset erilaisia ”erityisellä raskaslevyllä” ja ”yleisellä raskaslevyllä” tai kykenevätkö useimmat tai kaikki loppukäyttäjät todellisuudessa käyttämään molempia raskaslevylajeja toisiaan korvaavasti. Näin ollen ei esitetty näyttöä siitä, ettei ”erityinen raskaslevy” olisi korvattavissa muulla raskaslevyllä.

(45)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA, yksi tuoja ja Eurofer palasivat tähän kysymykseen huomautuksissaan sekä kuulemisessa. CISA ei nostanut esille uusia argumentteja. Yksi tuoja esitti, että raskaslevyn käyttö riippuu (fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin liittyvistä) lasketuista rakenteellisista arvoista ja mekaanisista vaikutuksista sekä (hintoihin ja tuotantoprosessien kustannuksiin liittyvistä) kaupallisista näkökohdista.

(46)

Väitteidensä tueksi ne viittasivat seuraaviin:

(47)

Komissio toteaa, ettei CISA eikä yksi tuoja esittänyt näyttöä, joka olisi vahvistanut, että objektiivinen kriteeri ”erityisen raskaslevyn” ja ”yleisen raskaslevyn” erottamiseksi olisi levyn 150 mm:n paksuus.

(48)

Näyttöä ei esitetty myöskään siitä, ettei toisiaan lähellä olevien raskaslevysegmenttien välillä ole päällekkäisyyttä tai kilpailua (esim. 155 mm:n ja 145 mm:n paksuinen raskaslevy). Sitä vastoin useasta yhden tuojan toimittamasta laskusta ilmeni, että ”yleistä raskaslevyä” ja ”erityistä raskaslevyä” myytiin samalla laskulla samalle asiakkaalle.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuoja esitti vielä, että komissio voisi luoda uuden erillisen Taric-koodin ”yleisen raskaslevyn” ja ”erityisen raskaslevyn” erottamiseksi toisistaan viittaamalla fysikaalisiin ja kemiallisiin ominaisuuksiin sekä paksuuteen. Osapuoli ehdotti vielä riippumattoman tarkastusyrityksen laatimaa tarkastuskertomusta koskevaa muotovaatimusta, jotta edellä kuvattu ero voitaisiin varmentaa tulliselvityksen yhteydessä.

(50)

Koska 150 mm:n paksuuden käyttö ”erityistä raskaslevyä” ja ”yleistä raskaslevyä” erottavana tekijänä ei ole asianmukaisesti perusteltu, tuojan esittämää vaatimusta tullikoodien määrittelystä ja virallisesta tarkastuksesta ei ole tarpeen käsitellä. Komissio on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että periaatteessa on teknisesti mahdollista sulkea tietyt tuotteet tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Ratkaisevaa kuitenkin on, onko määritelmän ulkopuolelle sulkeminen perusteltua oikeudellisin, taloudellisin tai poliittisin perustein (ks. asianomainen kohta seuraavassa jaksossa).

(51)

Yksi tuoja toimitti vielä lopullisista päätelmistä esittämiensä huomautusten yhteydessä joukon anonyymeiksi muutettuja laskuja, joiden se kertoi kuvaavan ”erityisen raskaslevyn” myyntiään käyttäjille kaivos- ja maansiirtokoneita, nostureita ja nostolaitteita, siltarakenteita, tuuliturbiinin torneja, energia-alaa jne. varten. Tuoja ilmoitti myös hyväksyvänsä sen, että kyseiset tiedot tarkistetaan käyttäen komission menetelmiä.

(52)

Komissio ei pidä tarkistusta tässä tapauksessa tarpeellisena. Koska ilmoitus tuli hyvin myöhään, tarkistaminen olisi myös ollut käytännössä hyvin vaikeaa, jollei mahdotonta.

(53)

Kuten 47 kappaleessa todetaan, useasta kyseisen tuojan toimittamasta laskusta kuitenkin ilmeni, että ”yleistä raskaslevyä” ja ”erityistä raskaslevyä” myytiin samalla laskulla samalle asiakkaalle. Tämä osoittaa selvästi, että samat asiakkaat voivat käyttää ja käyttävät molempia raskaslevylajeja.

(54)

Yksi tuoja viittasi lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa myös terästietokeskuksen (Stahl-Informations-Zentrum) julkaisuun, jossa kuvataan raskaslevyn eri käyttötarkoituksia. Komissio ottaa tämän raportin asianmukaisesti huomioon ja on tietoinen raskaslevyn eri käyttötarkoituksista. Kuten 44 kappaleessa mainittiin, ei kuitenkaan esitetty näyttöä siitä, ettei ”erityinen raskaslevy” olisi korvattavissa muulla raskaslevyllä.

(55)

Yksi tuottaja viittasi lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa vielä Australiassa ja Yhdysvalloissa käyttöönotettuihin raskaslevyä koskeviin polkumyyntitoimenpiteisiin, joiden yhteydessä tietyt tuotelajit suljettiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle laatuluokan ja paksuuden perusteella.

(56)

Komissio toteaa kuitenkin, että määritelmän ulkopuolelle sulkemiset tapahtuivat asianomaisten menettelyjen alkuvaiheessa ja ettei kyseiseen päätökseen johtaneita syitä ole kerrottu. Muiden WTO:n jäsenten tekemät päätökset eivät kuitenkaan vaikuta unionissa vallitsevaan tilanteeseen.

(57)

Eurofer katsoi lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa, että yhden tuojan ja CISAn ”erityiseksi raskaslevyksi” määrittelemät tuoteluokat perustuvat pelkästään niiden omaan sattumanvaraiseen luokitteluun. Tämän havainnollistamiseksi Eurofer viittasi kahteen esimerkkiin, jotka vahvistavat 47 kappaleessa esitetyn komission päätelmän:

(58)

Tämän perusteella komissio hylkää väitteen, että ”erityistä raskaslevyä” käytetään eri tarkoitukseen eikä se ole korvattavissa muilla tutkimuksen kohteena olevilla tuotteilla.

(59)

Komissio toteaa, että vaikka raskaslevyn tuotemääritelmän sisällä voidaan tehdä erilaisia erotteluja raskaslevyn lajin, laatuluokan, laatuominaisuuksien jne. mukaan ja tuotantomenetelmät ja -kustannukset saattavat vaihdella, tämä ei sulje pois sitä, että kaikkia muotoja voidaan pitää yhtenä tuotteena sikäli kuin niillä on samat fysikaaliset, tekniset ja/tai kemialliset perusominaisuudet. Tältä osin komissio viittaa 28 kappaleessa mainittuun oikeuskäytäntöön.

(60)

Komissio myöntää myös, että se olisi voinut, jos olisi pitänyt aiheellisena, sulkea tiettyjä tuotteita tutkimuksen ulkopuolelle, kuten tutkimuksesta vastaavat viranomaiset muissa WTO:n jäsenvaltioissa ovat tehneet.

(61)

Komissio kuitenkin katsoo, että kaikkien tutkimuksen aikana vahvistettujen tosiseikkojen perusteella tällainen tutkimuksen ulkopuolelle sulkeminen ei ole perusteltua.

(62)

CISA toimitti laskelman, josta ilmenee, että ”erityisen raskaslevyn” jättäminen määritelmän ulkopuolelle vähentäisi Kiinasta tulevan tuonnin kokonaismäärää 9,2 prosentilla. Tämän perusteella se väitti, että ”erityisen raskaslevyn” jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle ”vaikuttaisi hyvin vähän tutkimuksen yleisiin päätelmiin” ja että ”se ei vaarantaisi polkumyynnillä tapahtuvaan raskaslevyn tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden yleisiä vaikutuksia”, sillä toimenpiteet kohdistuisivat edelleen ”yleiseen raskaslevyyn”.

(63)

Otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientimyynnin analyysi tuotevalvontakoodeittain osoittaa, että ”erityinen raskaslevy” todella alittaa unionin tuotannonalan myyntihinnat ja näin ollen vaikuttaa unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon.

(64)

Koska ei voida vahvistaa, että ”erityisellä raskaslevyllä” on eri käyttötarkoitus kuin ”yleisellä raskaslevyllä” ja ettei se ole korvattavissa viimeksi mainitulla, ”erityisen raskaslevyn” nykyisiä vähäisiä myyntimääriä ei voida pitää merkkinä siitä, että sen sulkeminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle ei vaarantaisi toimenpiteiden tehoa. Jos ”erityinen raskaslevy” jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle, nyt ”yleistä raskaslevyä” ostavat käyttäjät saattaisivat siirtyä ”erityiseen raskaslevyyn” ja näin välttää tullit ja vaarantaa toimenpiteiden tehokkuuden.

(65)

Lisäksi, erona muihin WTO:n jäsenvaltioihin, unionin tuottajat tuottavat kaikkia raskaslevylajeja huomattavia määriä ja polkumyynti aiheutti vahinkoa kaikille näille tuotteille.

(66)

Tämän perusteella komissio torjuu väitteen, että ”erityisen raskaslevyn” sulkeminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle ei vaarantaisi polkumyyntitoimenpiteiden tehoa.

(67)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, ettei yksikään CISAn ja yhden tuojan esille ottamista väitteistä osoita, että ”erityinen raskaslevy” olisi jätettävä tuotteen määritelmän ulkopuolelle tutkimuksessa.

(68)

Koska tuotteen määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, komissio vahvistaa tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän sellaisena kuin se esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 30 ja 31 kappaleessa.

(69)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 43 kappaleessa todetaan, yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei hakenut markkinatalouskohtelua eikä hyväksytty yhtäkään yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä, johon olisi sisältynyt hakemus markkinatalouskohtelun saamiseksi.

(70)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio valitsi Australian perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaiseksi vertailumaaksi.

(71)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen CISA huomautti, että se oli tutkimuksen alussa toimittamiensa tietojen yhteydessä kommentoinut Yhdysvaltojen mahdollista käyttöä ja ilmaissut suuren huolensa kyseisen vaihtoehdon osalta, sillä sen käyttö johtaisi siihen, että komissio käyttäisi unionin tuotannonalaan etuyhteydessä olevilta yrityksiltä saatavia tietoja. CISA totesi, että komission olisi käytettävä muista maista saatavia tietoja ja käytettävä Yhdysvaltoja viimeisenä keinona vasta sitten, jos muut maat eivät toimisi yhteistyössä.

(72)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Eurofer, yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja ja CISA esittivät huomautuksia Australian valinnasta ja pyysivät, että komissio käyttäisi sen sijasta Yhdysvaltoja.

(73)

Eurofer ja kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja esittivät, että komissio käyttäisi Yhdysvalloista peräisin olevia tietoja, koska siellä oli enemmän kilpailevia kotimaisia tuottajia ja sen vuoksi siellä olisi tietoa useammista tuotelajeista kuin mitä oli käytettävissä ainoalta australialaiselta tuottajalta.

(74)

Ottaen huomioon, että vain yksi yhdysvaltalainen tuottaja toimi yhteistyössä tutkimuksessa, muilta tuottajilta peräisin olevia tietoja ei olisi ollut käytettävissä, jos vertailumaaksi olisi valittu Yhdysvallat.

(75)

CISA pyysi, että komissio laskisi polkumyyntimarginaalit käyttäen ainoalta yhteistyössä toimineelta yhdysvaltalaiselta tuottajalta saatuja tietoja ja että siinä tapauksessa, että tulos olisi täysin erilainen kuin alustavassa vaiheessa Australiaa käytettäessä saatu tulos, komissio toteaisi, ettei Australia ole soveltuva vertailumaa, ja käyttäisi sen sijasta Yhdysvaltoja.

(76)

Pyyntö hylättiin. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 44–52 kappaleessa todetaan, vertailumaaksi on valittu Australia, eivätkä CISAn esittämät uudet perustelut osoita, etteikö Australia olisi soveltuva.

(77)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA esitti vielä huomautuksia Australian soveltuvuudesta vertailumaaksi.

(78)

Ensinnäkin se huomautti, että kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille lasketut polkumyyntimarginaalit olivat vahinkomarginaaleja korkeammat ja sen vuoksi Australiaa koskeva normaaliarvo oli keskimäärin korkeampi kuin unionin tuotannonalan vahinkoa aiheuttamaton hinta. Tämän perusteella CISA päätteli, että Australiaa ”ei mitenkään voida pitää soveltuvana vertailumaana”.

(79)

Tämä väite hylättiin. Asianomaisen markkinatalousmaan hintoihin tai kustannuksiin perustuvan normaaliarvon taso on tieto, joka tarkistetaan sen jälkeen, kun vertailumaa on valittu. Normaaliarvo on samankaltaisen tuotteen kotimarkkinahinta markkinatalousmaan kotimarkkinoilla, eikä se ole syy hylätä Australian käyttöä vertailumaana.

(80)

Toiseksi CISA viittasi tuoreeseen Kiinan-vastaiseen asiaan, joka käsittelee väsymiskestävyydeltään hyvää betoniterästä (HFP rebar) (12) ja jonka osalta se väitti, että komissio oli poistanut vertailumaan normaaliarvosta tiettyjä tuotelajeja sen jälkeen, kun ”asianomaiset osapuolet olivat kyseenalaistaneet tuotannon hyvin korkeat kotimarkkinahinnat ja tuotantokustannukset”.

(81)

CISAn esille ottamalla esimerkillä ei ole merkitystä nyt kyseessä olevassa tutkimuksessa. HFP rebar -asiassa komissio määritteli tiettyjä vertailumaan vaatimusten mukaisesti valmistettuja tuotelajeja, jotka eivät kilpailleet Kiinasta vietävien tuotelajien kanssa. Näitä tuotelajeja ei otettu huomioon, kun normaaliarvoa verrattiin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientihintaan.

(82)

Koska CISA ei väittänyt australialaisen tuottajan valmistavan tuotelajeja, jotka eivät kilpaile Kiinasta unioniin vietävien tuotelajien kanssa, esimerkillä ei merkitystä.

(83)

Vertailumaan osalta ei esitetty muita huomautuksia, ja sen vuoksi vahvistetaan komission väliaikainen päätelmä käyttää vertailumaana Australiaa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 52 kappaleessa esitetään.

(84)

Eurofer esitti huomautuksia niihin tuotelajeihin, joita vertailumaan tuottaja ei myynyt, sovelletusta komission väliaikaisesta menetelmästä, joka esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 68 kappaleessa. Se pyysi, että niiden tuotteiden osalta, joita ei myyty vertailumaan kotimarkkinoilla, komissio ”sisällyttäisi mukaan oikaisun korkeampien kustannusten huomioon ottamiseksi”.

(85)

Komissio hylkää kyseisen pyynnön, koska ainoat tiedot raskaslevyn kustannuksista tai hinnasta Australiassa ovat todennetut vertailumaan tuottajan tiedot. Sen vuoksi silloin, kun tuottaja ei valmistanut tiettyä, jonkin vientiä harjoittavan tuottajan Kiinasta viemää tuotelajia, tietoja ei ollut käytettävissä tällaisen oikaisun tekemiseksi.

(86)

Koska normaaliarvosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–68 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(87)

Koska vientihinnan osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 69 ja 70 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(88)

Koska vertailun osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–73 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(89)

Koska polkumyyntimarginaalien osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 2 esitetyt väliaikaiset polkumyyntimarginaalit voidaan vahvistaa.

(90)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 82–85 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(91)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 86–89 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(92)

Koska Kiinasta tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 90–94 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(93)

Eurofer esitti, että ”komission olisi varottava, ettei se arvioi hinnan alittavuuden marginaalia liian pieneksi tekemällä tuonnin jälkeisiin kustannuksiin epärealistisen suuria oikaisuja ylöspäin”.

(94)

Komissio toteaa kuitenkin, että tuonnin jälkeiset kustannukset vahvistettiin paikalla tehdyissä tarkastuksissa eikä niitä sen vuoksi voida pitää epärealistisen korkeina.

(95)

Eurofer väitti edelleen, että ”unionin tuotannonalan hintoja ei pitäisi myöskään alentaa etuyhteydessä oleville osapuolille yritysryhmän sisällä maksettujen välityspalkkioiden osalta”.

(96)

Komissio toteaa, että välityspalkkioiden alennus on perusteltua, jos liiketoimeen osallistuva yritys suorittaa edustajan tehtäviä, riippumatta siitä, onko yritys etuyhteydessä vai ei. Eurofer tai yksikään yksittäinen unionin tuottaja ei esittänyt perusteita sille, etteikö näin olisi. Tästä syystä komissio pysyy kannassaan, jonka mukaan alennus on perusteltu.

(97)

Eurofer esitti myös, että ”kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat lisäävät tavalliseen rakenneteräkseen usein tietyt määrät booria tai kromia, jotta se olisi oikeutettu veronalennuksiin Kiinassa, mutta jälkeenpäin myyvät sen tavallisena seostamattomana rakenneteräksenä unionin markkinoilla (esim. teräslajit S235, S275 ja S355)”. Ne pyysivät komissiota varmistamaan, että kyseiset tuotteet sovitetaan ”sen hinnan alittavuutta koskevassa analyysissä asianmukaisesti yhteen teräslajeja S235, S275 ja S355 koskevan unionin tuotannonalan myynnin kanssa”.

(98)

Hinnan alittavuutta koskevassa analyysissä verrataan Kiinasta tulevan tuonnin hintoja unionin hintoihin käyttäen tuotevalvontakoodia (PCN), joka on yhteinen tutkimuksen kaikille osille. Teräslaji muodostaa osan PCN:stä, ja se tarkistettiin otokseen kuuluneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien ja unionin tuottajien toimitiloihin tehtyjen tarkastuskäyntien aikana. Sen vuoksi hinnan alittavuutta koskevassa analyysissä verrattiin toisiinsa samoja teräslajeja.

(99)

Koska Kiinasta tulevan tuonnin hinnasta ja hinnan alittavuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 95–99 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(100)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 104 kappaleessa komissio huomauttaa, että yksi otokseen valituista unionin tuottajista keskeytti raskaslevyn tuotannon joulukuussa 2015.

(101)

Yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi suljettava kyseinen otokseen kuulunut unionin tuottaja vahinkoanalyysin ulkopuolelle, koska ”on olemassa vääristymän mahdollisuus, joten olisi tehtävä tarkistettu analyysi ilman tuotannon lopettaneen yrityksen tietoja tai olisi kerättävä tiedot joltakin toiselta unionin tuottajalta”.

(102)

Kyseinen tuotannon keskeyttäminen ei vaikuta millään tavalla vahinkoindikaattoreihin, koska se tapahtui tutkimusajanjakson viimeisinä päivinä, minkä vuoksi molempien tietojoukkojen – kaikkiin unionin tuottajiin liittyvien makrotaloudellisten tietojen sekä otokseen valittuihin unionin tuottajiin liittyvien mikrotaloudellisten indikaattoreiden – katsottiin olevan edustavia unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen osalta.

(103)

Koska unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta koskevista yleisistä huomioista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 100–104 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(104)

Koska unionin tuotannonalan tuotannosta, tuotantokapasiteetista ja kapasiteetin käyttöasteesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 105–110 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(105)

CISA ilmoitti, ettei se hyväksy menetelmää, jossa vahinkoindikaattorina käytetään ”lähtökohdan (2012) ja päätekohdan (2015 eli tutkimusajanjakso)” myyntimäärien vertailua, eikä sillä saatua päätelmää, jonka mukaan unionin tuotannonalan myyntimäärä on vähentynyt 7 prosenttia. CISAn näkemyksen mukaan tuoreemmat tiedot soveltuvat paremmin vahingon määrittämiseen. CISA väitti vielä, että komission olisi pitänyt ”painottaa enemmän unionin tuotannonalan myyntimäärän viimeaikaista kehityssuuntausta, joka ei osoita minkäänlaista vähentymistä viimeisten kolmen vuoden aikana” eli vuosina 2013–2015.

(106)

Komissio torjuu väitteen seuraavista syistä:

(107)

Ensinnäkin komissio palauttaa mieliin edellä olevan 3 kappaleen, jonka mukaan vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson.

(108)

Komissio tarkasteli kaikkia vahinkoindikaattoreita esittäen niiden kehityssuuntaukset koko tarkastelujakson ajalta sekä tapauksen mukaan vuosittaiset analyysit.

(109)

Toiseksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112 kappaleessa todetaan, että ”myyntimäärän vähennyttyä 7 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja vielä 2 prosenttiyksikköä vuonna 2014 se kasvoi hieman eli 2 prosenttiyksikköä tutkimusajanjaksolla”. On näin ollen selvää, ettei komissio suorittanut pelkästään lähtökohdan (2012) ja päätekohdan (2015 eli tutkimusajanjakso) välistä vertailua, kuten väitettiin, vaan kattavan vertailun, joka kattoi kaikki tarkastelujaksoon kuuluvat vuodet.

(110)

Kolmanneksi myyntimäärien pysyminen vakaina vuosien 2012 ja 2015 välillä on nähtävä ottaen huomioon kulutuksen voimakas kasvu 11 prosenttiyksiköllä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 3 todetaan. Siten myyntimäärien pysyminen vakaina ei estänyt markkinaosuuden supistumista merkittävästi eli 9,3 prosenttiyksikköä samaan aikaan, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 7 esitetään. Sen vuoksi myynnin pysyminen vakaana vuosien 2013 ja 2015 välillä katsotaan merkiksi vahingosta, koska myyntimäärää on analysoitava tilanteessa, jossa kulutus kasvoi ja markkinaosuus pieneni.

(111)

Koska unionin tuotannonalan myyntimäärästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 111–114 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(112)

Koska unionin tuotannonalan työllisyydestä ja tuottavuudesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–117 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(113)

Koska unionin tuotannonalan työvoimakustannuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 ja 119 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(114)

Koska kasvun osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120 ja 121 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(115)

Koska polkumyyntimarginaalin merkittävyyden ja aiemmasta polkumyynnistä toipumisen osalta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 122 ja 124 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(116)

Koska hinnoista ja niihin vaikuttavista tekijöistä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 125–127 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(117)

Koska otokseen valittujen unionin tuottajien varastoista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 128–130 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(118)

CISA väitti, että otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkökohtaiset tuotantokustannukset ovat tarkastelujakson aikana olleet aina niiden myyntihintoja korkeammat riippumatta Kiinasta tulevan tuonnin määrästä.

(119)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 esitetään otokseen valittujen unionin tuottajien yksikkömyyntihintojen sekä yksikkökohtaisten tuotantokustannusten kehityssuuntaukset tarkastelujakson ajalta. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126 kappaleessa esitetään, ”myyntihinnat ovat laskeneet nopeammin ja keskimäärin ne ovat olleet jatkuvasti alemmat kuin yksikkökohtaiset tuotantokustannukset”.

(120)

CISA ilmoitti myös, ettei se ymmärrä otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuutta vuonna 2012, jolloin yksikkökohtainen tuotantokustannus oli korkeampi kuin keskimääräinen yksikkömyyntihinta.

(121)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 ilmoitettu keskimääräinen tuotantokustannus on vuoden 2012 osalta todellakin korkeampi kuin keskimääräinen myyntihinta. Tämä tarkoittaisi yleensä tappiollista vuotta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 12 vuodelle 2012 ilmoitettu voitto johtuu kuitenkin yhden otokseen valitun tuottajan tuloista, jotka liittyvät raskaslevyn tuotantoon mutta joita ei ole otettu huomioon yrityksen kustannuslaskentajärjestelmässä eikä sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10.

(122)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA kysyi, miksi yhden otokseen valitun unionin tuottajan tuloja, jotka liittyivät raskaslevyn tuotantoon, ei ollut otettu huomioon yrityksen sisäisessä kustannuslaskentajärjestelmässä.

(123)

Kuten kyseinen otokseen valittu unionin tuottaja esitti ja komissio tarkisti, syynä oli se, että kyseisen voiton määrä käsitti yksinomaan yrityksen tavanomaista liiketoimintaa koskevan, vuoden lopussa kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisesti tehtävän tilien tasauksen. Se ei sellaisenaan sisälly vuoden aikana tuotettujen tuotteiden kustannustietoihin vaan useisiin tuloslaskelman erillisiin nimikkeisiin (kuten määritellään kansainvälisessä tilinpäätösstandardissa 1). Jos kyseistä voittoa ei otettaisi huomioon, unionin tuotannonala olisi ollut tappiollinen myös vuonna 2012 (alle yhden prosentin tappiot).

(124)

Lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 10 ilmoitettu keskimääräinen tuotantokustannus koskee otokseen valittujen unionin tuottajien koko tuotantomäärää, kun taas keskimääräinen myyntihinta koskee ainoastaan ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle unionissa kohdistunutta otokseen valittujen unionin tuottajien myyntiä. Kyseiset kaksi keskiarvoa eivät ole suoraan vertailukelpoisia seuraavista syistä:

(125)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA kysyi, koskivatko väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 7 esitetyt myyntimäärät ja markkinaosuudet etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä vai sekä etuyhteydessä oleville että etuyhteydettömille asiakkaille suuntautunutta myyntiä. Komissio muistuttaa mieliin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 102 kappaleen, jonka mukaan makrotaloudelliset indikaattorit, kuten tuotanto tai myyntimäärä, arvioidaan koko unionin tuotannonalan tasolla. Taulukossa 7 esitetyt tiedot tarkoittavat ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle suuntautunutta myyntiä, sellaisena kuin Eurofer on sen ilmoittanut. Etuyhteydessä oleville osapuolille kohdistuneen myynnin sisällyttäminen mukaan merkitsisi riskiä siitä, että sama määrä tulisi lasketuksi kahteen kertaan.

(126)

CISA väitti vielä lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa, että unionin tuotannonalan tuotantomäärän ja ensimmäiselle etuyhteydettömälle asiakkaalle unionissa suuntautuneen myynnin määrän välinen ero johtui etuyhteydessä oleville asiakkaille unionissa kohdistuneen myynnin merkittävästä määrästä. Tämän perusteella CISA päätteli, että komissio ei ollut kerännyt ja esittänyt tietoja etuyhteydessä oleville asiakkaille kohdistuneen myynnin määrästä ja oli siten antanut vain osittaisen kuvan unionin markkinoilla vallitsevasta tilanteesta.

(127)

Edellä olevat väitteet perustuvat väärään oletukseen. Komissio muistuttaa, että tuotantomäärän ja etuyhteydettömille asiakkaille unionissa suuntautuneen myynnin määrän välinen ero ei johdu pelkästään etuyhteydessä oleville asiakkaille vaan myös unionin ulkopuolella oleville asiakkaille kohdistuneesta myynnistä. Myös otokseen kuulumattomien unionin tuottajien osalta saattaa esiintyä eroja johtuen ensimmäisille etuyhteydettömille asiakkaille kohdistuneesta myynnistä, jota Eurofer ei ehkä ilmoittanut, kuten komissio tarkisti, käyttäessään 125 kappaleessa kuvattua raportointimenetelmää kaksinkertaisen laskemisen riskin välttämiseksi. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukko 7 koskee ainoastaan myyntimäärää ja markkinaosuutta unionin markkinoilla.

(128)

CISA viittasi vielä kahteen tapaukseen, joissa komissio analysoi erikseen etuyhteydessä olevat ja etuyhteydettömät asiakkaat, eli Kiinasta peräisin olevia kestäviä raudoitustankoja koskevaan tutkimukseen (13) ja Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevia kylmävalssattuja teräslevytuotteita koskevaan tutkimukseen (14).

(129)

Komissio muistuttaa, että edellä mainituissa tapauksissa analyysit koskivat kytkösmarkkinakäyttöä (kylmävalssatut teräslevytuotteet) tai etuyhteydessä oleville käyttäjille kohdistunutta myyntiä (kestävät raudoitustangot) eivätkä myyntiä etuyhteydessä oleville asiakkaille kuten etuyhteydessä oleville myyntiyrityksille. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 89 kappaleessa todetaan, unionin tuottajien kytkösmarkkinakäyttö on merkityksetöntä.

(130)

Komissio muistuttaa vielä, että hinnat ja kannattavuus unionin markkinoilla ovat merkityksellisiä vain, jos myynti tapahtuu etuyhteydettömien osapuolten välillä.

(131)

Koska otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden, kassavirran, investointien, investointien tuoton ja pääoman saannin osalta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131–138 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(132)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 139–147 kappaleessa esitetyt vahinkoa koskevat päätelmät voidaan vahvistaa.

(133)

Eurofer väitti, että polkumyynnillä Kiinasta tapahtuva tuonti on ”tärkein unionin tuotannonalaan tarkastelujaksolla vaikuttanut yksittäinen tekijä”. Se huomautti, että ”Kiinasta tulevan tuonnin määrä kaksinkertaistui vuosien 2013 ja 2014 välillä ja edelleen kaksinkertaistui vuosien 2014 ja 2015 välillä” ja että vuonna 2015 Kiinasta tulevan tuonnin määrä ”ylitti kaikista muista kolmansista maista yhteensä tulevan tuonnin määrän”.

(134)

Eurofer havaitsi myös samanlaisia kehityssuuntauksia Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuksien osalta ja totesi, että ne ”kasvoivat vuosien 2013 ja 2015 välillä 4,1 prosentista 14,4 prosenttiin, kun kaikista muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni samana aikana vuosien 2013 ja 2015 välillä 13,2 prosentista 12,2 prosenttiin”.

(135)

Eurofer päätteli lopuksi, että ”Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuuden kasvu tapahtui lähes kokonaan unionin tuotannonalan markkinaosuuden kustannuksella”. Se lisäsi, että ”Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin hinta laski tarkastelujakson aikana lähes 30 prosenttia, ja kyseisen tuonnin todettiin alittavan unionin tuotannonalan hinnat noin 29 prosentilla”.

(136)

Tämä vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan Kiinasta voimakkaasti alihintaan tulevan tuonnin lähes jatkuva kasvu on selvästi vaikuttanut negatiivisesti unionin tuotannonalaan tulokseen vuoden 2013 jälkeen.

(137)

Koska polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150–157 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(138)

Koska kysyntäongelmista unionin markkinoilla aiheutuvan rajun kilpailun vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 158–163 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(139)

Koska unionin tuottajien alhaisen kapasiteetin käyttöasteen vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–166 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(140)

CISA esitti, että ”komissio analysoi erikseen Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin eikä sen vuoksi löytänyt viitteitä siitä, että kyseisistä kahdesta maasta tuleva tuonti aiheutti vahinkoa unionin tuotannonalalle”.

(141)

CISA esitti myös, että komission olisi pitänyt laatia ”kumulatiivinen arvio Ukrainasta ja Venäjältä tulevasta tuonnista” ja vielä ”kumulatiivinen arvio kaikista kolmesta maasta (Kiinasta, Venäjältä ja Ukrainasta) tulevasta tuonnista”, väittäen että ”tutkimusajanjakson aikana Ukrainasta ja Venäjältä tulleen tuonnin määrä ei ole merkityksetön unionin markkinoihin verrattuna” ja että ”kummastakin maasta tulleen tuonnin keskihinnat olivat jopa alhaisemmat kuin Kiinasta tulleen tuonnin hinnat”.

(142)

Edellä esitetyn perusteella CISA esitti päätelmän, että ”vaikka Kiinasta tulevan tuonnin todettaisiin alittaneen unionin tuotannonalan hinnat, Ukrainasta ja Venäjältä tuleva tuonti on alittanut ne vielä enemmän. Jos komissio olisi käyttänyt samaa menetelmää kuin Kiinan kohdalla eli lähtökohdan ja päätekohdan välistä vertailua, se olisi todennut, että kyseisistä kahdesta maasta tulevan tuonnin myyntimäärä oli kasvanut 41 prosenttia ja markkinaosuus 2,2 prosenttiyksikköä.”

(143)

Komissio viittaa perusasetuksen 3 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan ainoastaan tuontia, jota tutkitaan polkumyynnin vuoksi, voidaan arvioida kumulatiivisesti. Ukrainasta ja Venäjältä tulevaa tuontia ei tutkita polkumyynnin vuoksi eikä sitä sen vuoksi voida kumuloida Kiinasta tulevan tuonnin kanssa.

(144)

Ukrainasta, Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat eivät myöskään ole suoraan verrattavissa keskenään, koska keskihintaan vaikuttaa tuotevalikoima. Suurempi merkitys on tarkastelujakson aikaisella hintakehityksellä. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukosta 13 käy selvästi ilmi, että tarkastelujakson aikana Ukrainasta ja Venäjältä tulevan tuonnin hinnat laskivat paljon hitaammin kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat.

(145)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujaksolla, kun taas Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi yli kolminkertaiseksi. Unionin kulutuksen kasvaessa 5 prosenttia ja unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienentyessä 10 prosenttiyksikköä tarkastelujaksolla tämä tarkoitti sitä, että Kiinasta tuleva tuonti valtasi markkinaosuutta ainoastaan unionin tuotannonalalta.

(146)

Kun Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi lähes miljoona tonnia tarkastelujaksolla, Ukrainasta tulevan tuonnin määrä kasvoi noin 160 000 tonnia ja Venäjältä tulevan tuonnin määrä noin 75 000 tonnia.

(147)

Edellä esitetyn perusteella ja ottaen huomioon Ukrainasta ja Venäjältä tulevan tuonnin huomattavasti vähäisempi määrä Kiinaan verrattuna ei ole viitteitä siitä, että mainituista kahdesta maasta tuleva tuonti olisi voinut poistaa syy-yhteyden Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon väliltä.

(148)

Koska muista kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 167–178 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(149)

Koska unionin tuotannonalan vientitoiminnan vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 179–183 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(150)

Koska vertikaalisesti integroituneiden unionin tuottajien ja unionissa toimivien uudelleenvalssaajien välisen kilpailun vaikutuksista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184–189 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(151)

CISA väitti myös, että otokseen valittujen unionin tuottajien toiminta oli vuoden 2013 ja tutkimusajanjakson välillä suurelta osin kannattamatonta ja että niiden suurimmat tappiot ilmenivät vuonna 2013, joka on juuri se vuosi, jona raskaslevyn tuonti Kiinasta oli alimmillaan.

(152)

Tätä väitettä käsitellään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 134 kappaleessa, jossa selostetaan, että ”vuonna 2013 aiheutuneeseen raskaaseen 12,2 prosentin tappioon vaikutti erityisen alhainen kysyntä kyseisenä vuotena, eikä unionin tuotannonala pystynyt saamaan hyötyä unionin kulutuksen 11 prosenttiyksikön kasvusta, koska sen hintoihin ja määriin kohdistui merkittävä paine Kiinasta tulevan tuonnin kasvaessa vuonna 2014 ja tutkimusajanjakson aikana”. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 93 kappaleessa todetaan, kulutuksen kasvun kattoi lähes kokonaan Kiinasta tuleva polkumyynnillä tapahtuva tuonti.

(153)

Tästä syystä komissio päättelee, että vuoden 2013 suuret tappiot eivät johtuneet Kiinasta tulevan tuonnin vähäisestä määrästä vaan erityisen heikosta kysynnästä unionin markkinoilla. Unionin tuotannonalalle vuosina 2014 ja 2015 aiheutuneiden tappioiden syynä kuitenkin oli Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrän jatkuva kasvu.

(154)

Lisäksi komissio toteaa, että unionin tuotannonala toimi kannattavasti vuosina 2011 ja 2012. Unionin tuotannonalan voittomarginaali oli 7,9 prosenttia vuonna 2011, jolloin Kiinasta tulevan tuonnin määrät eivät vielä olleet merkittäviä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 221 kappaleessa todetaan. Vuonna 2012 voittomarginaali oli jo merkittävästi alempi eli 1,6 prosenttia Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin merkittävän määrän vuoksi. On syytä huomata, ettei yksikään asianomainen osapuoli esittänyt huomautuksia unionin tuotannonalan kannattavuudesta vuosina 2011 ja 2012.

(155)

CISA esitti, että on ”muita tärkeitä tekijöitä, jotka aiheuttivat väitettyä vahinkoa unionin tuotantoalalle”, kuin Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti ja että ”tämä saattaa poistaa syy-yhteyden väitetyn Kiinasta polkumyynnillä tulevan tuonnin ja vahingon väliltä”. CISA pyysi komissiota tarkistamaan syy-yhteyttä koskevaa analyysiään ja ottamaan huomioon kaikki muut tekijät.

(156)

Tältä osin on syytä huomata, että edellä lueteltuja kuutta muuta tekijää on käsitelty joko väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tai tässä asetuksessa. Sen vuoksi on selvää, että komissio on tarkastellut perusteellisesti kaikkia asianomaisten osapuolten yksilöimiä tekijöitä. CISA ei määritellyt, mitä ”muita tärkeitä tekijöitä” kuuden jo perusteellisesti analysoidun tekijän lisäksi olisi tarkasteltava. CISA mainitsi vain, että ne ovat ”ilmeisiä”, eikä toimittanut muita tietoja. Tästä syystä komissio hylkää kyseisen väitteen.

(157)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 190–194 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(158)

CISA esitti, että koko tarkastelujakson ajan unionin tuottajien osuus unionin markkinoista oli yli 70 prosenttia. Se väitti, että niillä on määräävä asema unionin markkinoilla ja että ainoa vakavasti otettava kilpailutekijä on Kiinasta tuleva tuonti.

(159)

Komissio huomauttaa, ettei CISA tunnustanut sitä tosiseikkaa, että unionin tuottajat kilpailivat keskenään sekä Kiinasta tulevan tuonnin ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin, jonka markkinaosuus oli väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukon 13 mukaan 12,2 prosenttia, kanssa. Ei myöskään ole merkkejä siitä, ettei unionin tuottajien välillä olisi ollut kilpailua.

(160)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja väitti, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto vähentää keinotekoisesti kilpailua unionin markkinoilla ja johtaa ”erityisen raskaslevyn” segmentin osalta oligopolistisiin markkinoihin, koska jo nyt vain yhdellä toimijalla on määräävä asema kyseisellä segmentillä.

(161)

Komissio toteaa kuitenkin, ettei kyseinen osapuoli esittänyt näyttöä väitteen tueksi. Sitä vastoin Euroferin lopullisista päätelmistä esittämiin huomautuksiin sisältyy luettelo suuresta määrästä unionin tuottajia, jotka tarjoavat ”erityisen raskaslevyn” eri lajeja.

(162)

Komissio myöntää, että tullien käyttöönotto saattaa vähentää kilpailijoiden määrää tietyillä ”erityisen raskaslevyn” segmenteillä unionin markkinoilla. Polkumyyntitutkimuksessa ei kuitenkaan määritellä tuotemarkkinoita tai maantieteellisiä markkinoita, eikä siinä arvioida markkinavoimaa ja sen todennäköistä kehitystä. Sen vuoksi tässä tutkimuksessa ei ollut mahdollista eikä tarpeellista tehdä päätelmiä siitä, onko olemassa riski, että jollakin markkinalla luodaan kilpailulainsäädännössä tarkoitettu määräävä asema tai vahvistetaan tällaista asemaa.

(163)

Komissiolta edellytetään, että se ottaa unionin etua koskevassa analyysissään huomioon unionin muut politiikat, kuten kilpailupolitiikan. Lisätutkimuksia tarvitaan kuitenkin vain silloin, kun määräävästä asemasta ja sen mahdollisesta väärinkäytöstä on konkreettisia todisteita. Asianomaisten osapuolten esittämät huomautukset eivät anna tähän aihetta.

(164)

Joka tapauksessa komissio muistuttaa, että polkumyyntitullit otetaan käyttöön kaikilla raskaslevyn segmenteillä todetun vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin vaikutusten poistamiseksi ja että määräävä asema jollakin markkinalla ei tarkoita, että tätä asemaa käytetään väärin. Jos asianomaiset osapuolet havaitsevat vastaisuudessa toimintaa, joka ehkä rikkoo kilpailusääntöjä, ne voivat käyttää oikeuttaan tehdä asiasta valitus toimivaltaiselle kilpailuviranomaiselle.

(165)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen yksi tuoja esitti, ettei polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto saisi johtaa hintojen nousuun unionin markkinoilla.

(166)

Komissio muistuttaa, että polkumyyntitoimenpiteiden tarkoitus on poistaa vahinkoa aiheuttavan polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset. Vaikutukset, joita toimenpiteistä kohdistuu hintoihin, riippuvat eri markkinatoimijoiden hinnoittelupäätöksistä, ja niitä on mahdoton ennustaa. Hinnat saattavat nousta, jos markkinavoimat katsovat, että vääristymättömillä markkinoilla hintojen olisi oltava korkeammat.

(167)

CISA väitti myös, että unionin käyttäjät tarvitsevat kilpailukykyisiä ja vakaita hankintalähteitä ja että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ”todennäköisesti johtaa merkittäviin tappioihin ja/tai jalostusteollisuuden työpaikkojen siirtymiseen pois Euroopan unionista”.

(168)

Unionissa oli tutkimusajanjakson aikana kuitenkin 30 tuottajaa sekä tuontia useasta maasta, myös Venäjältä ja Ukrainasta, mikä takasi raskaslevyn tasaisen tarjonnan unionissa oleville käyttäjille. Myöskään jalostusteollisuudessa toimivat käyttäjät eivät esittäneet näyttöä siitä, etteivät ne pystyisi hankkimaan raskaslevyä polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton vuoksi. Merkittäviä tappioita ja/tai työpaikkojen siirtymistä pois unionista koskevaan riskiin liittyvän väitteen esitti ainoastaan yksi jalostusteollisuuden tuotannonala eli tuuliturbiinin tornien tuottaja. Väitettä tarkastellaan jäljempänä.

(169)

Jalostusteollisuuden (tuuliturbiinin tornit) käyttäjien ad hoc -ryhmä esitti, että raskaslevyä koskevien toimenpiteiden käyttöönotto aiheuttaisi riskin tuuliturbiinin tornien tuotannon siirtämisestä Kiinaan ja valmistettujen valmiiden tai puolivalmiiden tuuliturbiinin tornien toimitusvarmuuteen liittyvistä ongelmista tulevaisuudessa. Myös yksi tuoja otti esille tämän väitteen lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa sekä tuuliturbiinin tornien että tuulienergiajärjestelmien muiden osien osalta.

(170)

Komissio hylkää kyseiset väitteet, koska asianomaiset osapuolet eivät esittäneet väitteitä tukevaa näyttöä tai analyysiä esimerkiksi siten, että kyseiset tuuliturbiinin tornien tuottajat olisivat ilmoittautuneet menettelyn aloittamista koskevassa ilmoituksessa annetussa määräajassa, täyttäneet kyselyvastauksen tarkentaen tuotannonalalla tuuliturbiinin tornien rakentamisessa käytettävät raskaslevylajit ja esittäneet analyysin siitä, ovatko mainitut raskaslevylajit korvattavissa muilla tuotannonaloilla käytettävillä raskaslevylajeilla.

(171)

Komissio toteaa, että tapausta koskevista tiedoista ilmenee, etteivät tuuliturbiinin tornien tuottajat voisi hyötyä ”erityisen raskaslevyn” jättämisestä tuotteen määritelmän ulkopuolelle, kuten edellä 42 kappaleessa todetaan. Näin ollen ainoastaan tuuliturbiinin torneissa käytettävän raskaslevyn jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle unionin etuun liittyvistä syistä voisi poistaa niiden huolen. Toistaiseksi tuuliturbiinin tornien tuottajat eivät kuitenkaan ole toimittaneet konkreettista ja yksityiskohtaista analyysiä, johon sisältyisi selvitys siitä, miten tullien käyttöönotto vaikuttaa niiden tuotantokustannuksiin ja miten ne pystyvät siirtämään nämä lisäkustannukset asiakkaidensa maksettaviksi, ja jolla voitaisiin perustella kyseisen raskaslevyn jättäminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(172)

Komissio toteaa vielä, että tuuliturbiinin tornien tuottajat voivat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa pyytää unionin etuun liittyvää välivaiheen tarkastelua raskaslevyä koskevien toimenpiteiden osalta. Tutkimuksessa ei kuitenkaan ilmennyt viitteitä siitä, että unionin tuotannonala vaarantaisi käyttäjien toiminnan. Se ei ole odotettavissa, jos markkinavoimat saavat vaikuttaa normaalisti.

(173)

Yksi tuoja esitti, että ”erityisen raskaslevyn” sulkeminen tuotteen määritelmän ulkopuolelle on unionin edun mukaista, koska unionissa ”useat keskeiset tuotannonalat”, kuten ”koneenrakennus ja energia-ala”, ovat riippuvaisia Kiinasta tulevasta ”erityisen raskaslevyn” tuonnista. Yksikään kyseisillä tuotannonaloilla toimivista käyttäjistä ei kuitenkaan vahvistanut kyseistä väitettä.

(174)

Kyseinen tuoja väitti vielä, että yli 150 mm:n paksuista ”erityistä raskaslevyä” tuottaa ainoastaan kolme unionin tuottajaa. Väitettiin, että korkealujuuksisen levyn, sammutuksen ja nuorrutuksen läpikäyneen levyn ja kulutusta kestävän raskaslevyn tuotannossa hallitsevassa asemassa on ainoastaan neljä unionin tuottajaa. Tämän perusteella tuoja väittää, että unionin jalostusteollisuus ”kärsii jo nyt tarjonnan vähäisyydestä ja myyntihintojen voimakkaasta noususta” ja että tämä tilanne voidaan tasapainottaa vain tuomalla ”erityistä raskaslevyä” Kiinasta.

(175)

CISA esitti vielä, että ”erityisen raskaslevyn” käyttäjät metallin muokkausta harjoittavassa teollisuudessa saattoivat myös kärsiä tarjonnan vähäisyydestä, koska eurooppalaisia ”erityisen raskaslevyn” tuottajia on hyvin vähän. Kysymystä tarjonnan vähäisyydestä ei kuitenkaan nostanut esille yksikään jalostusteollisuudessa toimivista käyttäjistä.

(176)

Komissio hylkää 173–175 kappaleessa tarkoitetut väitteet, koska asianomaiset osapuolet eivät esittäneet näyttöä tai analyysejä väitteidensä tueksi. Tutkimuksessa sitä vastoin vahvistettiin, että raskaslevyn hinnat laskivat unionissa merkittävästi tarkastelujakson aikana. Tutkimus on myös osoittanut, että unionin tuotannonalalla on huomattavasti vapaata kapasiteettia kapasiteetin käyttöasteen jatkuvan alenemisen vuoksi. CISAn mukaan ”erityisen raskaslevyn” vienti Kiinasta on hyvin pientä.

(177)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi tuoja palasi tähän kysymykseen lopullisista päätelmistä esittämissään huomautuksissa. Uusia olennaisia argumentteja ei kuitenkaan esitetty.

(178)

Koska väitetystä polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton aiheuttamasta tarjonnan vähäisyydestä ei esitetty tosiseikkoihin perustuvaa näyttöä, komissio ei voi päätellä, että kyseisten toimenpiteiden käyttöönotto johtaisi ”erityisen raskaslevyn” vähäiseen tarjontaan.

(179)

Tiivistäen voidaan todeta, ettei yksikään asianomaisten osapuolten esittämistä väitteistä osoita, että olisi pakottavia syitä olla ottamatta käyttöön toimenpiteitä Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa.

(180)

Mahdollisia etuyhteydettömiin käyttäjiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia lieventää se, että käytettävissä on vaihtoehtoisia hankintalähteitä. Unionin markkinoihin, etenkin unionin tuotannonalaan, kohdistuvat polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin mahdolliset muihin eturyhmiin kohdistuvat kielteiset vaikutukset.

(181)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 195–215 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(182)

Kuten edellä 4 kappaleessa mainitaan, komissio asetti Euroferin pyynnöstä Kiinasta peräisin olevan raskaslevyn tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Tuonti, joka tapahtui 11 päivän elokuuta 2016 ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton eli 7 päivän lokakuuta 2016 välillä, rekisteröitiin.

(183)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaan tulli voidaan kantaa taannehtivasti, jos ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut, niin että tämä kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä ja muut olosuhteet”.

(184)

CISA väitti, että taannehtivasti sovellettavat toimenpiteet vaikuttaisivat kielteisellä tavalla tuojiin, koska niille ”aiheutuisi tarpeettomasti lisäkustannuksia”, sillä ne maksavat polkumyyntitullit. CISAn mukaan tuojilla ”ei ole aikomusta kerryttää varastoon tarkasteltavana olevaa tuotetta” Kiinasta, ja jo rekisteröity tuonti oli jäännösosa vanhoista sopimuksista, jotka tehtiin ennen menettelyn aloittamista. CISA väitti vielä, että ”ennakoimaton tulli aiheuttaisi tappioita” tuojille ja käyttäjille unionissa.

(185)

CISA väitti vielä, että ”tuonnin rekisteröinti ja toimenpiteiden taannehtivalla soveltamisella uhkaaminen ovat vain keinoja luoda kaupan suojaamiseksi jälleen yksi este, jotta EU:n tuojat lopettaisivat tuonnin Kiinasta jo ennen kuin on osoitettu, että kyseinen tuonti aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle”.

(186)

Taulukossa 1 esitettyjen Eurostatin tuontitilastojen mukaan raskaslevyn tuonti Kiinasta väheni merkittävästi tutkimusajanjakson jälkeen.

Taulukko 1

Kuukauden keskimääräisen tuontimäärän kehitys

(187)

Komissio katsoo, että koska tuonti ei ole kasvanut huomattavasti, oikeudellinen edellytys perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaiselle tullien taannehtivalle kantamiselle ei täyty. Tämän vuoksi rekisteröidystä tuonnista ei pitäisi kantaa tulleja taannehtivasti.

(188)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 222 kappaleessa osoitetaan, komissio määritti vahingon korjaavan tason vertaamalla hinnan alittavuuden laskemisessa määritettyä otokseen valittujen kiinalaisten yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien painotettua keskimääräistä tuontihintaa, jota oikaistiin asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten ja tullien huomioon ottamiseksi, otokseen kuuluneiden unionin tuottajien unionin markkinoilla myymän samankaltaisen tuotteen painotettuun keskimääräiseen vahinkoa aiheuttamattomaan hintaan tutkimusajanjaksolla.

(189)

CISA esitti useita huomautuksia menetelmästä, jolla tässä tapauksessa laskettiin vahinkoa aiheuttamaton hinta samankaltaiselle tuotteelle, jota otokseen valitut unionin tuottajat myivät unionin markkinoilla tutkimusajanjakson aikana.

(190)

Ensinnäkin CISA kysyi, miksi komissio käytti menetelmää, jossa unionin tuotannonalan myyntihintoihin lisättiin tutkimusajanjaksolla syntyneet tappiot ja sen jälkeen 7,9 prosentin tavoitevoittomarginaali sen sijaan, että tavoitevoitto olisi lisätty tuotantokustannuksiin.

(191)

Valinta niiden kahden menetelmän välillä, joita komissio käyttää vahingon korjaavan tason määrittämiseksi, tehdään tapauskohtaisesti. Jos vertailukelpoista unionin tuotannonalan myyntiä ei ole, vahinkoa aiheuttamaton hinta vahvistetaan usein lisäämällä tavoitevoitto kokonaiskustannuksiin. Tässä tapauksessa oli kuitenkin mahdollista käyttää vertailukelpoista myyntiä.

(192)

Näin oli, koska unionin tuotannonalan myymä samankaltainen tuote käsitti satoja tuotelajeja ja otokseen valituilla unionin tuottajilla oli laaja verkosto etuyhteydessä olevia yrityksiä, myös teräspalvelukeskuksia, ja näille yrityksille aiheutui kustannuksia, joita ei ilmoitettu otokseen valittujen unionin tuottajien kirjanpidossa siten, että ne olisi voitu helposti yhdistää eri tuotevalvontakoodeihin. Näistä syistä oli mahdotonta kerätä kustannustietoja jokaisen tuotevalvontakoodin osalta, ei vain tuotantoyrityksiltä vaan myös niihin etuyhteydessä olevilta myyntiyrityksiltä (erityisesti teräspalvelukeskuksilta) unionissa kokonaiskustannusten määrittämiseksi kunkin tuotevalvontakoodin osalta.

(193)

Niinpä komissio vahvisti sen sijaan kokonaiskustannukset kunkin tuotevalvontakoodin osalta lisäämällä painotettuun keskimyyntihintaan otokseen kuuluville unionin tuottajille aiheutuneen tappion painotetun keskiarvon. Sen jälkeen näin vahvistettuun kokonaiskustannukseen lisättiin 7,9 prosentin tavoitevoittomarginaali, jonka osalta ei esitetty huomautuksia väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(194)

CISA väitti vielä, että oli käytetty ”väärää” menetelmää ja että kyseiset kaksi menetelmää ”johtivat täysin erilaiseen tulokseen”. Ne antoivat esimerkin käyttäen hypoteettisia tuotantokustannuksia ja hypoteettista myyntihintaa ja väittivät esimerkin osoittavan, että tavoitehinnan laskeminen myyntihinnan perusteella on väärä menetelmä.

(195)

Komissio huomauttaa, että koska suurin osa esimerkissä käytetyistä tiedoista on hypoteettisia eikä niillä ole yhteyttä tosiasiallisiin tietoihin, esimerkissä saatu tulos ei voi osoittaa, että tässä yksittäistapauksessa olisi käytetty väärää menetelmää. Tämän vuoksi komissio ei voi pitää kyseistä perustelua näyttönä. Jos käytettävissä olisi samaa tasoa olevia yksityiskohtaisia tietoja, molemmilla menetelmillä saataisiin sama tulos.

(196)

CISA väitti vielä, että ”jos suurimman osan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemistä tuotevalvontakoodeista myy harvempi kuin kolme otokseen valittua unionin tuottajaa, olisi syytä epäillä otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen myyntitietojen edustavuutta ja päätellä tästä syystä, että hinnan alittavuuden marginaalin laskeminen niiden perusteella on varsin kyseenalaista. Lisäksi vahinkoa voidaan tuskin osoittaa, jollei unionin tuotannonala edes tuota tai myy kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemiä tuotelajeja.”

(197)

Komissio toteaa, että vaikka otokseen valittiin kolme unionin tuottajaa, se että ”suurimman osan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemistä tuotevalvontakoodeista myy harvempi kuin kolme otokseen valittua unionin tuottajaa” ei tarkoita, etteivät unionin tuotannonala tai edes otokseen valitut unionin tuottajat myy niitä ollenkaan. Se tarkoittaa ainoastaan, etteivät kaikki kolme otokseen valittua unionin tuottajaa myy kaikkia otokseen valittujen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viemiä tuotevalvontakoodeja.

(198)

Komissio toteaa myös, etteivät kaikki otokseen valitut kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat vieneet unioniin samoja tuotevalvontakoodeja. Itse asiassa selvästi suurinta osaa niistä tuotevalvontakoodeista, joita otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat veivät unioniin (koskee yli 90 prosentin määrää kyseisestä viennistä) tuottaa yksi tai useampi otokseen valituista unionin tuottajista.

(199)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen CISA palasi tähän kysymykseen huomautuksissaan sekä kuulemisessa.

(200)

CISA päätteli, että unionin tuotannonala ei ehkä ole ilmoittanut oikeita lukuja ja on saanut etua suotuisasta kohtelusta, mikä rikkoo muiden osapuolten oikeutta objektiiviseen, puolueettomaan ja syrjimättömään tutkimukseen. Väitettyä unionin tuotannonalalle suotuisaa kohtelua osoittaisi myös komission myötämielisyys tuotannonalaa kohtaan silloin, kun se ei ole toimittanut tiettyjä tärkeitä tietoja (CISA viittasi tuotantokustannuksia koskevien tietojen tasoon).

(201)

Suotuisaa kohtelua koskeva väite hylätään. Kyseessä oleva asia koskee 191–193 kappaleen sanamuotoa. Mainituissa kappaleissa komissio esittää perusteen sille, kumpi kahdesta menetelmästä valittiin menetelmäksi, jolla komissio määrittää vahingon korjaavan tason.

(202)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 217–223 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(203)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja tarjosi komissiolle hintasitoumusta. Tarjouksessa määritellään vähimmäistuontihinnat kyseisen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan unioniin myymille raskaslevylajeille, ja lisäksi siihen sisältyy kyseisiä vähimmäistuontihintoja koskeva indeksointimenetelmä, joka perustuu pääraaka-aineiden hintoihin.

(204)

Komissio hylkäsi tarjotun hintasitoumuksen, koska hintojen ristiinkompensoinnin riski oli suuri, mikä johtui siitä, että minimituontihintojen ero oli liian suuri eri tuotelajien välillä, joita ei ole helppo erottaa toisistaan, ja siitä, että indeksointimenetelmä oli liian monimutkainen. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan vientimyynnin kanavien rakenne ja muiden tuotteiden rinnakkainen vienti olisi estänyt asianmukaisen seurannan ja sen vuoksi ristiinkompensoinnin mahdollisuus kyseiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan etuyhteydessä olevien yritysten myymien tuotteiden kautta oli liian suuri.

(205)

Vientiä harjoittavalle tuottajalle ilmoitettiin syyt sen tarjoaman hintasitoumuksen hylkäämiseen, ja sille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(206)

Polkumyynnin, vahingon, syy-yhteyden ja unionin edun osalta tehdyt päätelmät huomioon ottaen tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön vahingon korjaavan tason suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(207)

Edellä esitetyn perusteella lopulliset polkumyyntitullit otetaan käyttöön seuraavassa 2 taulukossa esitetyn suuruisina:

Taulukko 2

Polkumyyntimarginaali, vahingon korjaava taso ja tullin suuruus

(208)

Tässä asetuksessa esitetyt yrityskohtaiset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tilannetta tutkimuksen aikana. Näitä tulleja (toisin kuin koko maata koskevaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia) sovelletaan sen vuoksi yksinomaan Kiinasta peräisin olevan ja nimettyjen yritysten ja siten nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ja osoitetta ei erikseen mainita tämän asetuksen artiklaosassa, myös vaikka kyseessä olisi erikseen mainittuun yritykseen etuyhteydessä oleva yritys, sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja vaan niihin on sovellettava kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa tullia.

(209)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (15), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Asetusta muutetaan tarvittaessa vastaavasti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(210)

Polkumyyntitullin moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkia muita yrityksiä koskevaa tullia olisi sovellettava sekä yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että niihin tuottajiin, jotka eivät harjoittaneet vientiä unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(211)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisen väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(212)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

—

se ei vienyt unioniin 1 artiklan 1 kohdassa kuvattua tuotetta tutkimusajanjakson (1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisenä) aikana,

—

se ei ole etuyhteydessä yhteenkään Kiinan kansantasavallassa toimivaan viejään tai tuottajaan, johon sovelletaan tällä asetuksella käyttöön otettuja toimenpiteitä,

—

se on tosiasiallisesti vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin toimenpiteiden perustana olevan tutkimusajanjakson jälkeen tai sillä on peruuttamaton sopimusvelvoite merkittävän tuotemäärän viemiseksi unioniin,