1.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 27/115

(1)

Direktiivissä 98/24/EY säädetään, että komissio ehdottaa unionin tavoitteiksi työntekijöiden suojaamiseksi kemiallisista tekijöistä aiheutuvilta riskeiltä unionin tasolla määriteltäviä työperäisen altistumisen viiteraja-arvoja.

(2)

Direktiivin 98/24/EY 3 artiklan 2 kohdassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa tai tarkistaa työperäisen altistumisen viiteraja-arvoja, ottaen huomioon käytettävissä olevat mittaustekniikat, noudattaen neuvoston direktiivin 89/391/ETY (2) 17 artiklassa säädettyä menettelyä.

(3)

Komissiota avustaa tässä tehtävässä kemiallisten aineiden työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevä tiedekomitea (SCOEL), joka perustettiin komission päätöksellä 2014/113/EU (3).

(4)

Direktiivin 98/24/EY mukaan ’työperäistä altistumista koskevalla raja-arvolla’ tarkoitetaan, jollei toisin täsmennetä, ilmassa työntekijän hengitysalueella olevan kemiallisen tekijän aikapainotetun keskimääräisen pitoisuuden rajaa suhteessa määritettyyn vertailuaikaan.

(5)

Työperäisen altistumisen viiteraja-arvot ovat terveysnäkökohtiin perustuvia työperäisen altistumisen raja-arvoja, jotka SCOEL määrittää tuoreimpien saatavilla olevien tieteellisten tietojen perusteella ja jotka komissio hyväksyy ottaen huomioon käytettävissä olevat mittaustekniikat. Ne ovat altistumisen kynnystasoja, joiden alittuessa kemiallisista tekijöistä ei yleensä odoteta aiheutuvan haitallisia vaikutuksia työuran aikana tapahtuvan lyhytkestoisen tai päivittäisen altistumisen seurauksena. Ne ovat unionin tavoitteita, ja niiden tarkoituksena on auttaa työnantajia määrittelemään ja arvioimaan riskit ja toteuttamaan ehkäisy- ja suojelutoimenpiteitä direktiivin 98/24/EY mukaisesti.

(6)

SCOELin suositusten mukaisesti työperäisen altistumisen viiteraja-arvot vahvistetaan suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon (pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot) ja tiettyjen kemiallisten tekijöiden osalta suhteessa lyhyempiin vertailuaikoihin, yleensä viidentoista minuutin aikapainotettuun keskiarvoon (lyhytaikaisen altistuksen raja-arvot), jotta voidaan ottaa huomioon lyhytaikaisesta altistumisesta johtuvat vaikutukset.

(7)

Niiden kemiallisten tekijöiden osalta, joille on unionin tasolla vahvistettu työperäisen altistumisen viiteraja-arvo, jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallinen työperäisen altistumisen raja-arvo. Jäsenvaltioiden on tällöin otettava huomioon unionin raja-arvo ja määriteltävä kansallisen raja-arvon luonne kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

(8)

Työperäisen altistumisen viiteraja-arvot ovat tärkeä osa yleisiä työsuojelujärjestelyjä, joilla työntekijöitä suojellaan vaarallisille kemikaaleille altistumisesta johtuvilta terveysriskeiltä.

(9)

Direktiivin 98/24/EY 3 artiklan mukaisesti SCOEL on arvioinut tämän direktiivin liitteessä olevissa 31 kohdassa lueteltujen kemiallisten tekijöiden terveysvaikutusten ja työperäisen altistumisen tason välistä suhdetta, ja suositellut työperäisen altistumisen viiteraja-arvon määrittämistä kaikille kyseisille kemiallisille tekijöille hengitysteitse tapahtuvan altistumisen osalta suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon. Sen vuoksi on aiheellista määrittää pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot kaikille kyseisille, tämän direktiivin liitteessä luetelluille tekijöille.

(10)

Joidenkin kyseisten kemiallisten tekijöiden osalta SCOEL suositteli myös tällaisten raja-arvojen määrittämistä suhteessa lyhyempiin vertailuaikoihin ja/tai ihomerkintöjen antamista.

(11)

Neljä kyseisistä kemiallisista tekijöistä – typpimonoksidi, kalsiumdihydroksidi, litiumhydridi ja etikkahappo – sisältyy nykyisin komission direktiivin 91/322/ETY (4) liitteessä olevaan luetteloon.

(12)

Yksi kyseisistä kemiallisista tekijöistä, 1,4-diklooribentseeni, sisältyy nykyisin komission direktiivin 2000/39/EY (5) liitteessä olevaan luetteloon.

(13)

Yksi niistä, bisfenoli A, sisältyy nykyisin komission direktiivin 2009/161/EY (6) liitteessä olevaan luetteloon.

(14)

Näiden tekijöiden osalta SCOEL on suosittanut uusien työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen määrittelemistä. Näin ollen on aiheellista sisällyttää kyseisiä kuutta kemiallista tekijää koskevat tarkistetut raja-arvot tämän direktiivin liitteeseen ja poistaa kyseisiä kemiallisia tekijöitä koskevat kohdat direktiivien 91/322/ETY, 2000/39/EY ja 2009/161/EU liitteistä.

(15)

Tämän direktiivin liitteessä luetelluista 31 kemiallisesta tekijästä yhdelle, akryylihapolle, SCOEL suositteli lyhytaikaisen altistuksen raja-arvoa suhteessa yhden minuutin vertailuaikaan. Näin ollen on aiheellista määrittää lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo kyseiselle kemialliselle tekijälle tämän direktiivin liitteessä.

(16)

Tiettyjen aineiden osalta on tarpeen ottaa huomioon ihon kautta imeytymisen mahdollisuus parhaimman mahdollisen suojelutason takaamiseksi. Tämän direktiivin liitteessä luetelluista 31 kemiallisesta tekijästä SCOEL määritti sellaisiksi, joita voi imeytyä ihon läpi huomattavia määriä, seuraavat: glyserolitrinitraatti, hiilitetrakloridi, syaanivety, metyleenikloridi, nitroetaani, 1,4-diklooribentseeni, metyyliformiaatti, tetrakloorieteeni, natriumsyanidi ja kaliumsyanidi. Näin ollen on asianmukaista vahvistaa tämän direktiivin liitteessä työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen lisäksi merkinnät, jotka osoittavat, että kyseisiä kemiallisia tekijöitä voi imeytyä ihon läpi huomattavia määriä.

(17)

Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antava komitea (7), jota kuultiin direktiivin 98/24/EY 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti, myönsi olevan epävarmaa, ovatko ehdotetut työperäisen altistumisen viiteraja-arvot teknisesti toteutettavissa, kun on kyse typpimonoksidista ja typpidioksidista maanalaisessa kaivostoiminnassa ja tunneloinnissa sekä hiilimonoksidista maanalaisessa kaivostoiminnassa. Lisäksi komitea tunnusti, että tällä hetkellä on ongelmia sellaisten mittausmenetelmien saatavuudessa, joilla voitaisiin osoittaa maanalaista kaivostoimintaa ja tunnelointiympäristöjä koskevan typpidioksidin raja-arvon noudattaminen. Sen vuoksi on aiheellista antaa jäsenvaltioille mahdollisuus hyödyntää siirtymäkautta typpimonoksidille, typpidioksidille ja hiilimonoksidille tämän direktiivin liitteessä vahvistettujen raja-arvojen täytäntöönpanossa maanalaisen kaivostoiminnan ja tunneloinnin osalta ja komissiolle tilaisuus tarkastella edellä mainittuja kysymyksiä ennen siirtymäkauden loppua. Siirtymäkauden aikana jäsenvaltiot voivat soveltaa edelleen nykyisiä raja-arvoja tämän direktiivin liitteessä vahvistettujen raja-arvojen sijasta.

(18)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (8) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(19)

Tämän direktiivin osalta komissio pitää perusteltuna tällaisten asiakirjojen toimittamista sellaisen taulukon muodossa, josta käy ilmi kansallisten toimenpiteiden ja tämän direktiivin välinen vastaavuus, kun otetaan huomioon, että joitakin tekijöitä koskevat kansalliset työperäisen altistumisen raja-arvot ovat jo olemassa kansallisessa lainsäädännössä ja että kansallisen tason oikeudellisia välineitä työperäisen altistumisen viiteraja-arvojen vahvistamiseksi on hyvin monenlaisia ja ne ovat luonteeltaan teknisiä.

(20)

Työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antava komitea antoi lausuntonsa 27 päivänä marraskuuta 2014 ja 21 päivänä toukokuuta 2015.

(21)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston direktiivin 89/391/ETY 17 artiklalla perustetun teknistä edistystä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

a)

typpimonoksidi: nykyiset raja-arvot, jotka on vahvistettu direktiivin 91/322/ETY liitteen mukaisesti;

b)

typpidioksidi ja hiilimonoksidi: 1 päivänä helmikuuta 2017 voimassa olevat kansalliset raja-arvot.