12.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 99/1

(1)

Energian sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta edellyttää, että unioniin tuotavaan energiaan sovelletaan täysimääräisesti energian sisämarkkinoiden perustamista koskevia sääntöjä. Avoimuudella ja unionin oikeuden noudattamisella on tärkeä osa unionin energiahuollon vakauden varmistamisessa. Huonosti toimivat energian sisämarkkinat saattavat unionin heikkoon ja epäedulliseen asemaan energian toimitusvarmuuden kannalta ja heikentävät etuja, joita sisämarkkinat voivat tuoda eurooppalaisille kuluttajille ja teollisuudelle.

(2)

Unionin energiahuollon turvaamiseksi on monipuolistettava energialähteitä ja rakennettava uusia energian liitäntäverkkoja jäsenvaltioiden välille. Samalla on tärkeää tehostaa energiaturvallisuuteen liittyvää yhteistyötä unionin naapurivaltioiden ja strategisten kumppanien kanssa.

(3)

Komission 25 päivänä helmikuuta 2015 hyväksymän energiaunionistrategian tavoitteena on tarjota kuluttajille varmaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa. Toteuttamalla energia-, kauppa- ja ulkopolitiikkaa yhtenäisesti ja johdonmukaisesti edistetään merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista. Energiaunionistrategiassa painotetaan 28 päivänä toukokuuta 2014 hyväksytyssä Euroopan energiaturvallisuusstrategiassa tehtyyn analyysiin tukeutuen, että energian toimitusvarmuuden varmistamisen kannalta on tärkeää huolehtia siitä, että kolmansien maiden kanssa tehtävät energianhankintasopimukset ovat täysin unionin oikeuden mukaisia. Samassa hengessä Eurooppa-neuvosto kehotti 19 päivänä maaliskuuta 2015 antamissaan päätelmissä varmistamaan, että kaikki sopimukset, jotka liittyvät kaasun hankintaan ulkoisilta toimittajilta, ovat täysin unionin oikeuden mukaisia, erityisesti lisäämällä tällaisten sopimusten avoimuutta ja yhteensopivuutta unionin energiaturvallisuusmääräysten kanssa.

(4)

Euroopan parlamentti korosti 15 päivänä joulukuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa ”Kohti Euroopan energiaunionia” tarvetta parantaa unionin ulkoisen energiaturvallisuuspolitiikan johdonmukaisuutta ja lisätä energiaa koskevien sopimusten avoimuutta.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 994/2012/EU (3) on ollut hyödyllinen keino saada tietoa voimassa olevista hallitustenvälisistä sopimuksista ja yksilöidä niistä aiheutuneita ongelmia, jotka liittyvät niiden yhteensopivuuteen unionin oikeuden kanssa.

(6)

Päätös N:o 994/2012/EU on kuitenkin osoittautunut tehottomaksi pyrittäessä varmistamaan, että hallitustenväliset sopimukset ovat unionin oikeuden mukaisia. Kyseinen päätös on perustunut pääasiassa siihen, että komissio arvioi hallitustenväliset sopimukset sen jälkeen, kun jäsenvaltiot ovat tehneet ne kolmannen maan kanssa. Kokemukset päätöksen N:o 994/2012/EU täytäntöönpanosta ovat osoittaneet, ettei tällaisessa jälkiarvioinnissa voida täysin hyödyntää mahdollisuuksia varmistaa, että hallitustenvälinen sopimus on unionin oikeuden mukainen. Hallitustenvälisissä sopimuksissa ei useinkaan ole asianmukaisia irtisanomis- tai mukautuslausekkeita, joiden nojalla jäsenvaltiot voisivat poistaa mahdolliset unionin oikeuden vastaisuudet kohtuullisessa ajassa. Lisäksi sopimuksen allekirjoittajien kannat on jo vahvistettu, mistä aiheutuu poliittisia paineita olla muuttamatta sopimusta miltään osin.

(7)

Jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiä energia-alan sopimuksia koskeva korkea-asteinen avoimuus edistää sekä unionin sisäisen yhteistyön tiivistämistä ulkoisten energiasuhteiden alalla että unionin pitkän aikavälin toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamista energian, ilmaston ja energian toimitusvarmuuden alalla.

(8)

Jotta voidaan välttää unionin oikeuden vastaisuus ja lisätä avoimuutta, jäsenvaltioiden olisi mahdollisimman pian ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan aloittaa neuvottelut uusista hallitustenvälisistä sopimuksista tai hallitustenvälisten sopimusten muuttamisesta. Komissiolle olisi tiedotettava säännöllisesti neuvottelujen edistymisestä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus pyytää komissiota osallistumaan neuvotteluihin tarkkailijana. Komissiolla olisi oltava mahdollisuus pyytää saada osallistua neuvotteluihin tarkkailijana.

(9)

Hallitustenvälisestä sopimuksesta käytävien neuvottelujen aikana komission olisi voitava antaa asianomaiselle jäsenvaltiolle ohjeita siitä, miten vältetään kyseisen sopimuksen ristiriitaisuus unionin oikeuden kanssa. Tässä yhteydessä komissiolla olisi myös oltava mahdollisuus ohjata asianomaisen jäsenvaltion huomio asiaa koskeviin unionin energiapoliittisiin tavoitteisiin, jäsenvaltioiden väliseen yhteisvastuuseen sekä neuvoston tai Eurooppa-neuvoston päätelmissä hyväksyttyihin unionin toimintapoliittisiin kantoihin. Tämä ei kuitenkaan saisi olla osa oikeudellista arviointia, jonka komissio tekee hallitustenvälisen sopimuksen luonnoksesta tai muutosehdotuksesta.

(10)

Unionin oikeuden mukaisuuden varmistamiseksi ja ottaen asianmukaisesti huomioon, että tällä hetkellä kaasu- tai öljyalan hallitustenvälisillä sopimuksilla tai niiden muutoksilla on laajimmat suhteelliset vaikutukset energian sisämarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan ja unionin energian toimitusvarmuuteen, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava etukäteen kaasuun tai öljyyn liittyvien hallitustenvälisten sopimusten luonnokset komissiolle ennen kuin niistä tulee sopimuspuolia oikeudellisesti sitovia. Komission olisi yhteistyön hengessä tuettava jäsenvaltioita määriteltäessä, onko hallitustenvälisen sopimuksen luonnos tai sen muutosehdotus unionin oikeuden mukainen. Asianomaisella jäsenvaltiolla olisi tällöin paremmat valmiudet tehdä unionin oikeuden mukainen sopimus.

(11)

Komissiolla olisi oltava riittävästi aikaa tällaiseen arviointiin, jotta voidaan tarjota mahdollisimman suuri oikeusvarmuus ja välttää samalla tarpeettomat viivästykset. Komission olisi tarvittaessa harkittava sen arvioinnille varattujen määräaikojen lyhentämistä, erityisesti jos jäsenvaltio sitä pyytää tai jos jäsenvaltio on antanut komissiolle riittävän yksityiskohtaiset tiedot neuvotteluvaiheessa, ja ottaen huomioon, missä määrin hallitustenvälisen sopimuksen luonnos tai muutosehdotus perustuu vakiolausekkeisiin. Voidakseen hyötyä täysimääräisesti komission tuesta jäsenvaltioiden olisi pidätyttävä tekemästä kaasuun tai öljyyn liittyvää hallitustenvälistä sopimusta tai sähköön liittyvää hallitustenvälistä sopimusta siinä tapauksessa, että jäsenvaltio on päättänyt pyytää komissiolta ennakkoarviointia, kunnes komissio on ilmoittanut jäsenvaltiolle arviostaan. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet sopivan ratkaisun aikaansaamiseksi niin, että mahdollinen todettu ristiriitaisuus voidaan poistaa.

(12)

Energiaunionistrategia huomioon ottaen avoimuus aiemmista ja tulevista hallitustenvälisistä sopimuksista on edelleen ensisijaisen tärkeää, ja se on tärkeä osatekijä unionin energiahuollon vakauden varmistamisessa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi jatkossakin ilmoitettava komissiolle kaikki voimassa olevat ja tulevat hallitustenväliset sopimukset riippumatta siitä, ovatko ne tulleet voimaan vai sovelletaanko niitä väliaikaisesti valtiosopimusoikeutta koskevan Wienin yleissopimuksen 25 artiklan mukaisesti, sekä uudet hallitustenväliset sopimukset.

(13)

Komission olisi arvioitava sellaisten hallitustenvälisten sopimusten yhteensopivuus unionin oikeuden kanssa, jotka ovat tulleet voimaan tai joita sovelletaan väliaikaisesti tämän päätöksen voimaantulopäivänä, ja ilmoitettava asiasta jäsenvaltioille. Jos tällaiset sopimukset ovat ristiriidassa unionin oikeuden kanssa, jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet sopivan ratkaisun aikaansaamiseksi niin, että todettu ristiriitaisuus voidaan poistaa.

(14)

Tätä päätöstä olisi sovellettava hallitustenvälisiin sopimuksiin. Hallitustenvälisistä sopimuksista ja etenkin niiden sisällöstä ilmenee niiden virallisesta nimestä riippumatta, että osapuolten aikomuksena on saada aikaan kokonaan tai osittain sitova sopimus. Ainoastaan sellaiset hallitustenväliset sopimukset, jotka koskevat vähintään yhden jäsenvaltion osalta energian hankintaa, kauppaa, myyntiä, kauttakuljetusta, varastointia tai toimittamista taikka sellaisen energiainfrastruktuurin rakentamista tai käyttöä, jolla on fyysinen yhteenliitäntä vähintään yhteen jäsenvaltioon, olisi ilmoitettava. Jos asiasta on epävarmuutta, jäsenvaltioiden olisi kuultava komissiota viipymättä. Sopimusten, jotka eivät enää ole voimassa tai joita ei enää sovelleta, ei lähtökohtaisesti tulisi kuulua tämän päätöksen soveltamisalaan.

(15)

Välineen tai sen osan oikeudellinen sitovuus, ei sen virallinen nimi, ratkaisee, määritelläänkö väline hallitustenväliseksi sopimukseksi vai, jos se ei ole oikeudellisesti sitova, tässä päätöksessä tarkoitetuksi ei-sitovaksi välineeksi.

(16)

Jäsenvaltiot luovat suhteita kolmansiin maihin paitsi hallitustenvälisillä sopimuksilla myös ei-sitovilla välineillä, joiden virallinen nimi on usein yhteisymmärryspöytäkirja, yhteinen julistus, yhteinen ministerijulistus, yhteinen toiminta, yhteiset käytännesäännöt tai vastaavaa. Koska ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, jäsenvaltioita ei voida oikeudellisesti velvoittaa panemaan tällaisia välineitä täytäntöön, mukaan lukien tapaukset, joissa tällainen täytäntöönpano on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa. Vaikka ne eivät ole oikeudellisesti sitovia, tällaisia välineitä voidaan käyttää luotaessa yksityiskohtaisia puitteita energiainfrastruktuurille ja energiatoimituksille. Avoimuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava toimittaa komissiolle ei-sitovia välineitä, eli yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välisiä järjestelyjä, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia ja joissa asetetaan edellytykset energian toimittamiselle tai energiainfrastruktuurien kehittämiselle, myös sisältämällä asiaa koskevia unionin oikeuden tulkintoja, tai tällaisen ei-sitovan välineen muutoksia mahdollisine liitteineen. Jos ei-sitovassa välineessä tai sen muutoksessa nimenomaisesti viitataan muihin teksteihin, jäsenvaltion olisi voitava toimittaa myös kyseiset muut tekstit.

(17)

Sellaisten hallitustenvälisten sopimusten tai ei-sitovien välineiden, jotka on kokonaisuudessaan ilmoitettava komissiolle muiden unionin säädösten nojalla tai jotka koskevat Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimuksen alaan kuuluvia asioita, ei tulisi kuulua tämän päätöksen soveltamisalaan.

(18)

Tällä päätöksellä ei saisi luoda yritysten välisiä sopimuksia koskevia velvoitteita. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava ilmoittaa komissiolle vapaaehtoisesti sellaiset sopimukset, joihin nimenomaisesti viitataan hallitustenvälisissä sopimuksissa tai ei-sitovissa välineissä.

(19)

Komission olisi annettava vastaanottamansa hallitustenvälisiä sopimuksia koskevat tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden saataville suojatussa sähköisessä muodossa, jotta voidaan parantaa jäsenvaltioiden välistä koordinointia ja avoimuutta sekä lisätä näin niiden neuvotteluvoimaa suhteessa kolmansiin maihin. Komission olisi kunnioitettava jäsenvaltioiden pyyntöjä sille toimitettujen tietojen luottamuksellisesta käsittelystä. Luottamuksellisuutta koskevilla pyynnöillä ei kuitenkaan saisi rajoittaa komission omaa oikeutta tutustua luottamuksellisiin tietoihin, koska komissio tarvitsee kattavat tiedot omia arviointejaan varten. Komission tehtävänä olisi oltava varmistaa luottamuksellisuuslausekkeen soveltaminen. Luottamuksellisuutta koskevat pyynnöt eivät vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1049/2001 (4) säädettyyn yleisön oikeuteen tutustua asiakirjoihin.

(20)

Jos jäsenvaltio katsoo, että hallitustenvälinen sopimus on luottamuksellinen, sen olisi toimitettava sopimuksen kohteen, tarkoituksen, soveltamisalan, keston, osapuolet ja sen keskeisiä osia koskevat tiedot sisältävä yhteenveto komissiolle, jotta kyseinen yhteenveto voidaan saattaa muiden jäsenvaltioiden tietoon.

(21)

Pysyvän hallitustenvälisiä sopimuksia koskevien tietojen vaihtamisen unionin tasolla olisi mahdollistettava parhaiden käytäntöjen kehittäminen. Komission olisi kyseisten parhaiden käytäntöjen perusteella ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa sekä unionin ulkopolitiikkaa koskevissa asioissa tarvittaessa yhteistyössä Euroopan ulkosuhdehallinnon kanssa laadittava valinnaisia vakiolausekkeita, joita käytettäisiin jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisissä hallitustenvälisissä sopimuksissa, sekä ohjeita, mukaan lukien esimerkkiluettelo unionin oikeuden vastaisista lausekkeista, joita ei näin ollen pitäisi käyttää. Tällaisten vakiolausekkeiden käytöllä olisi pyrittävä välttämään ristiriitaisuudet hallitustenvälisten sopimusten ja unionin oikeuden välillä, erityisesti energian sisämarkkinasääntöjen ja unionin kilpailuoikeuden osalta, ja ristiriitaisuudet hallitustenvälisten sopimusten ja unionin tekemien kansainvälisten sopimusten välillä. Tällaisten vakiolausekkeiden tai ohjeiden on tarkoitus toimia toimivaltaisten viranomaisten apuvälineinä, ja niillä lisätään täten avoimuutta ja yhteensopivuutta unionin oikeuden kanssa. Vakiolausekkeiden käytön olisi oltava vapaaehtoista, ja niiden sisältöä olisi voitava mukauttaa erilaisiin tilanteisiin.

(22)

Lisääntynyt keskinäinen tietoisuus voimassa olevista ja uusista hallitustenvälisistä sopimuksista voisi lisätä avoimuutta ja parantaa energia-asioiden koordinointia jäsenvaltioiden välillä sekä jäsenvaltioiden ja komission välillä. Paremman koordinoinnin ansiosta jäsenvaltioilla olisi mahdollisuus hyötyä täysimääräisesti unionin poliittisesta ja taloudellisesta painoarvosta ja komissiolla olisi mahdollisuus ehdottaa ratkaisuja hallitustenvälisissä sopimuksissa todettuihin ongelmiin.

(23)

Komission olisi helpotettava ja edistettävä jäsenvaltioiden välistä koordinointia unionin yleisen strategisen roolin tehostamiseksi energia-alalla tarkasti määritellyn ja tehokkaan koordinoidun lähestymistavan avulla tuottaja-, kauttakuljetus- ja kuluttajamaihin nähden.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta, joka on energia-alan hallitustenvälisiä sopimuksia koskeva tietojenvaihto jäsenvaltioiden ja komission välillä, vaan se voidaan tämän kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavan päätöksen vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(25)

Tämän päätöksen säännökset eivät saisi vaikuttaa rikkomuksia, valtiontukia ja kilpailua koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen. Erityisesti komissiolla on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisesti oikeus käynnistää rikkomusmenettely, jos se katsoo, että jäsenvaltio on jättänyt täyttämättä sille mainitun perussopimuksen mukaan kuuluvan velvollisuuden.

(26)

Komission olisi arvioitava, onko tämä päätös riittävä ja tehokas sen varmistamiseksi, että hallitustenväliset sopimukset ovat unionin oikeuden mukaisia ja että energia-alan hallitustenvälisiä sopimuksia koskeva koordinointi jäsenvaltioiden välillä on tiivistä.

(27)

Päätös N:o 994/2012/EU olisi näin ollen kumottava,

1)

’hallitustenvälisellä sopimuksella’ sellaista yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välistä taikka yhden tai useamman jäsenvaltion ja kansainvälisen järjestön välistä oikeudellisesti sitovaa sopimusta sen virallisesta nimestä riippumatta, joka koskee

jos tällainen oikeudellisesti sitova sopimus kuitenkin koskee muitakin kuin a ja b alakohdissa tarkoitettuja asioita, ainoastaan kyseisiin asioihin liittyvien määräysten ja kyseisiin energiaan liittyviin määräyksiin sovellettavien yleisten määräysten katsotaan muodostavan hallitustenvälisen sopimuksen;

2)

’voimassa olevalla hallitustenvälisellä sopimuksella’ hallitustenvälistä sopimusta, joka on voimassa tai jota sovelletaan väliaikaisesti 2 päivänä toukokuuta 2017;

3)

’ei-sitovalla välineellä’ sellaista yhden tai useamman jäsenvaltion ja yhden tai useamman kolmannen maan välistä järjestelyä, joka ei ole oikeudellisesti sitova, kuten yhteisymmärryspöytäkirjaa, yhteistä julistusta, yhteistä ministerijulistusta, yhteistä toimintaa tai yhteisiä käytännesääntöjä, jossa asetetaan edellytykset energian toimittamiselle, kuten määrät ja hinnat, tai energiainfrastruktuurien kehittämiselle;

4)

’voimassa olevalla ei-sitovalla välineellä’ ei-sitovaa välinettä, joka on allekirjoitettu tai josta on sovittu muulla tavalla ennen 2 päivää toukokuuta 2017.

a)

sen kohde;

b)

sen tarkoitus ja soveltamisala;

c)

sen kesto;

d)

sen osapuolet;

e)

tiedot sen keskeisistä osista.

a)

tarkastella hallitustenvälisiin sopimuksiin liittyvää kehitystä ja pyrkiä yhtenäisyyteen ja johdonmukaisuuteen unionin energia-alan ulkosuhteissa tuottaja-, kauttakuljetus- ja kuluttajamaihin;

b)

määrittää hallitustenvälisiin sopimuksiin liittyvät yhteiset ongelmat ja tarkastella asianmukaisia toimenpiteitä kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi sekä tarvittaessa ehdottaa ohjeita ja ratkaisuja;

c)

tukea tarpeen mukaan sellaisten monenvälisten hallitustenvälisten sopimusten laatimista, joissa on mukana useita jäsenvaltioita tai koko unioni.