9.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 62/20


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2016/336,

annettu 8 päivänä maaliskuuta 2016,

sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista annetun neuvoston direktiivin 2008/120/EY soveltamisesta niiden toimenpiteiden osalta, joilla hännän typistämisen tarvetta voitaisiin vähentää

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston direktiivissä 2008/120/EY (1) edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, ettei hännän katkaisua tehdä rutiininomaisesti vaan ainoastaan kun on todisteita siitä, että emakoiden nisissä tai muiden sikojen korvissa tai hännissä on vammoja.

(2)

Sikojen hännät typistetään, jotta voitaisiin estää hännänpurenta, joka on monista syistä johtuva käyttäytymisongelma. Tämä käytäntö voi aiheuttaa kipua sioille, ja on siten haitallista niiden hyvinvoinnille.

(3)

Direktiivissä 2008/120/EY säädetään, että ennen hännän typistämistä on toteutettava muita toimenpiteitä hännänpurennan ja muun häiriökäyttäytymisen estämiseksi kasvatusympäristön ja eläintiheyden mukaan. Tästä syystä epäasianmukaiset kasvatusympäristöolot tai hoitojärjestelmät on muutettava.

(4)

Direktiivissä 2008/120/EY edellytetään lisäksi, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että sioilla on oltava jatkuvasti saatavillaan riittävä määrä materiaaleja kunnolla tutkittavaksi ja viihdykkeeksi, esimerkiksi olkia, heinää, puuta, sahajauhoa, herkkusienikompostia, turvetta tai vastaavien sekoitusta, jäljempänä ’virikemateriaali’, joka ei vaaranna eläinten terveyttä.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen on antanut tieteellisiä lausuntoja sikojen hännänpurentaan liittyvistä riskeistä ja mahdollisista keinoista, joilla hännän typistämisen tarvetta voitaisiin vähentää (2), ja myös tieteellisen lausunnon, joka koski monitekijäistä lähestymistapaa eläimiin liittyvien ja muiden kuin eläimiin liittyvien toimenpiteiden käytöstä sikojen hyvinvoinnin arvioimiseksi (3). Kyseisten tieteellisten lausuntojen päätelmät olisi otettava huomioon niissä parhaissa käytänteissä, joihin tässä suosituksessa viitataan.

(6)

Kotieläintalouden järjestelmät ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Sen vuoksi on tarpeen suositella unionin tasolla parhaita käytänteitä, joilla pyritään vähentämään hännän typistämisen tarvetta, ja optimoituja ratkaisuja virikemateriaalien tarjoamiseksi.

(7)

Tätä suositusta olisi sovellettava direktiivin 2008/120/EY säännösten ja muun sikojen hyvinvointiin liittyvän asiaa koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Sovellettaessa direktiivin 2008/120/EY liitteessä I vahvistettuja hännänpurennan ehkäisemistä ja siten rutiininomaista hännän typistämisen vähentämistä koskevia yleisiä vaatimuksia jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon 2–7 kohdassa esitetyt tieteelliseen tietoon perustuvat parhaita käytäntöjä koskevat ohjeet.

2.

Jäsenvaltioiden olisi

a)

varmistettava, että kasvattajat toteuttavat hännänpurennan yleisyyttä koskevan riskinarvioinnin eläimiin perustuvien ja muiden kuin eläimiin perustuvien indikaattorien pohjalta, jäljempänä ’riskinarviointi’; sekä

b)

vahvistettava lainsäädännössä asetettuja vaatimuksia koskevat vaatimustenmukaisuuskriteerit ja asetettava ne julkisesti saataville verkkosivustolla.

3.

Riskinarvioinnin yhteydessä olisi tarkastettava seuraavat parametrit:

a)

tarjotut virikemateriaalit;

b)

puhtaus;

c)

lämpöviihtyvyys ja ilmanlaatu;

d)

terveydentila;

e)

kilpailu ravinnosta ja tilasta;

f)

ravinto.

Riskinarvioinnin tulosten pohjalta tuotantotiloilla olisi harkittava tarkoituksenmukaisia muutoksia eläinten hoitoon, kuten asianmukaisten virikemateriaalien järjestäminen, mukavat kasvatusympäristöolot, hyvän terveydentilan varmistaminen ja/tai tasapainoisen ravinnon tarjoaminen sioille.

4.

Sikojen pitäisi virikemateriaalien ansiosta voida täyttää perustarpeensa vaarantamatta terveyttään.

Tämän vuoksi virikemateriaalien olisi oltava turvallisia, ja niillä olisi oltava seuraavat ominaisuudet:

a)   syötävyys– jotta siat voivat syödä tai haistaa ne, ja niistä olisi mieluiten oltava jotain ravitsemushyötyä;

b)   pureskeltavuus– jotta siat voivat pureskella niitä;

c)   tutkittavuus– jotta siat voivat tutkia niitä;

d)   koskettavuus– jotta siat voivat muuttaa niiden sijaintia, ulkonäköä tai rakennetta.

5.

Virikemateriaaleilla olisi siis oltava 4 kohdassa luetellut ominaisuudet, minkä lisäksi ne olisi tarjottava niin, että

a)

ne tarjoavat pysyvää viihdykettä eli niiden olisi kannustettava sikojen tutkivaa käyttäytymistä, ne olisi vaihdettava säännöllisesti ja niitä olisi lisättävä;

b)

niihin olisi voitava koskea kärsällä;

c)

niitä olisi tarjottava riittävästi;

d)

niiden olisi oltava puhtaita ja hygieenisiä.

6.

Sikojen perustarpeiden täyttämiseksi virikemateriaalilla olisi oltava kaikki 4 ja 5 kohdassa luetellut ominaisuudet.

Tätä varten virikemateriaalit olisi luokiteltava seuraavasti:

a)   optimaaliset materiaalit– materiaalit, joilla on kaikki 4 ja 5 kohdassa luetellut ominaisuudet, minkä vuoksi näitä materiaaleja voidaan käyttää yksinään;

b)   muut kuin optimaaliset materiaalit– materiaalit, joilla on useimmat 4 ja 5 kohdassa luetellut ominaisuudet, minkä vuoksi näitä materiaaleja olisi käytettävä yhdessä muiden materiaalien kanssa;

c)   vain vähäisessä määrin kiinnostavat materiaalit– materiaalit, jotka tarjoavat sioille viihdykettä mutta joiden ei pitäisi katsoa täyttävän niiden perustarpeita, ja tämän vuoksi sioille olisi tarjottava myös optimaalisia ja muita kuin optimaalisia materiaaleja.

7.

Sen tarkastamiseksi, että sikojen saatavilla on riittävästi asianmukaisia virikemateriaaleja, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kasvattajat noudattavat parhaita käytänteitä hoidettavanaan olevien sikojen hyvinvoinnin seuraamisessa käytettävien asianmukaisten indikaattorien osalta.

Virikemateriaalien saatavuuden tarkastamiseksi käytettävään arviointimenetelmään olisi sisällyttävä tarkastukset, jotka pohjautuvat

a)

eläimiin liittyviin indikaattoreihin, esimerkkeinä pureskellut hännät, ihovauriot ja/tai sikojen epänormaali käyttäytyminen (kuten vähäinen kiinnostus tarjottuja virikemateriaaleja kohtaan, virikemateriaalien käyttöön liittyvät tappelut, muiden kuin tarjottujen virikemateriaalien pureskelu, ulosteiden tonkiminen ja emakkojen tapauksessa lisääntynyt valepesien rakentaminen); sekä

b)

muihin kuin eläimiin liittyviin indikaattoreihin, esimerkkeinä tarjottujen virikemateriaalien uusimisväli, saatavuus, määrä ja puhtaus.

8.

Komission olisi seurattava tämän suosituksen soveltamista ja annettava tarkempia tietoja 2–7 kohdassa tarkoitetuista parhaista käytänteistä julkisesti komission verkkosivustolla saatavilla olevan tuoreimman ja merkityksellisimmän tieteellisen tiedon mukaisesti.

9.

Jäsenvaltioiden olisi kasvattajien aktiivisella myötävaikutuksella asianmukaisesti levitettävä 2–7 kohdassa tarkoitettuja parhaita käytänteitä.

Tehty Brysselissä 8 päivänä maaliskuuta 2016.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  Neuvoston direktiivi 2008/120/EY, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, sikojen suojelun vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 47, 18.2.2009, s. 5).

(2)  http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/611.

(3)  http://www.efsa.europa.eu/en/efsajournal/pub/3702.