20.3.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 76/19

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/461,

annettu 19 päivänä maaliskuuta 2015,

ryhmänsisäisen mallin käyttöhakemuksesta tehtävää yhteistä päätöstä koskevaan menettelyyn sovellettavista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY mukaisista teknisistä täytäntöönpanostandardeista

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (1) ja erityisesti sen 231 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Jotta ryhmänsisäisistä malleista tehtävän yhteisen päätöksen tekomenettely olisi toimiva, on olennaista vaihtaa tehokkaasti asianmukaisia tietoja asianomaisten kansallisten valvontaviranomaisten välillä.

(2)

Sen varmistamiseksi, että yhteisen päätöksen tekomenettelyä sovelletaan yhdenmukaisesti, on tärkeää, että menettelyn jokainen vaihe määritellään selkeästi. Selkeä menettely helpottaa myös tietojenvaihtoa, edistää yhteisymmärrystä, kehittää asianomaisten valvontaviranomaisten välisiä suhteita ja tehostaa valvontaa.

(3)

On olennaista, että yhteisen päätöksen tekomenettely suunnitellaan ajoissa ja realistisesti. Jokaisen asianomaisen valvontaviranomaisen olisi toimitettava asiaa koskevat tiedot ajoissa ryhmävalvojalle.

(4)

Vahvistamalla ja dokumentoimalla selkeät menettelyt yhteisen päätöksen sisältöä ja toteutusta varten varmistetaan, että päätös on kaikilta osin perusteltu.

(5)

Ryhmänsisäisen mallin käyttöhakemuksesta tehtävää yhteistä päätöstä koskevan menettelyn olisi oltava johdonmukainen verrattuna suurista muutoksista tehtävään yhteiseen päätökseen sekä ryhmänsisäisten mallien muutosmenettelyn muutoksiin.

(6)

Tämä asetus perustuu teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin, jotka Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, jäljempänä ’EVLEV’, on toimittanut komissiolle.

(7)

EVLEV on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia niistä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta osallisryhmältä.

(8)

Jotta parannettaisiin valvontajärjestelmän oikeusvarmuutta direktiivin 2009/138/EY 308 a artiklassa tarkoitetulla vaiheistusjaksolla, joka alkaa 1 päivänä huhtikuuta 2015, on tärkeää varmistaa, että tämä asetus tulee voimaan mahdollisimman pian eli seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa vahvistetaan menettelyt, joita valvontaviranomaisten on noudatettava tehdäkseen direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhteisen päätöksen hakemuksesta, joka koskee lupaa käyttää ryhmänsisäistä mallia ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen sekä ryhmään kuuluvien vakuutus- ja jälleenvakuutusyritysten vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskemiseen.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ’asianomaisilla valvontaviranomaisilla’ kaikkien niiden jäsenvaltioiden valvontaviranomaisia, joissa sijaitsee kunkin sellaisen sidosyrityksenä olevan vakuutus- tai jälleenvakuutusyrityksen pääkonttori, joka hakee lupaa käyttää ryhmänsisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksensa laskemiseen.

3 artikla

Menettelystä sopiminen

1.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on sovittava yhteisen päätöksen tekomenettelystä ja virallistamistavasta, mukaan luettuina määräajat, tärkeimmät toimet ja tulokset, ottaen huomioon myös direktiivissä 2009/138/EY säädetyt vaatimukset siten kuin ne on tarkemmin määritetty direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä 10 päivänä lokakuuta 2014 annetussa komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/35 (3). Pyrkiäkseen parhaansa mukaan tekemään yhteisen päätöksen direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 2 kohdan mukaisesti kunkin asianomaisen valvontaviranomaisen on varmistettava, että sovitun menettelyn tärkeimpiä toimia ja tulosvaatimuksia noudatetaan oikea-aikaisesti.

2.   Menettelystä sopiessaan asianomaisten valvontaviranomaisten on otettava huomioon mahdolliset oikeudelliset esteet tai sisäiset prosessit, jotka voivat estää niitä esittämästä hakemusta koskevaa virallista näkemystään asetetussa määräajassa. Tätä varten kaikkien asianomaisten valvontaviranomaisten on ilmoitettava toisilleen mahdollisista oikeudellisista esteistä tai sisäisistä prosesseista, joita niiden vastaavalla valvontaviranomaisella voi olla.

3.   Asianomaisten valvontaviranomaisten on toimitettava muille asianomaisille viranomaisille niin pian kuin käytännössä on mahdollista kaikki tiedot, joilla voi olla merkitystä hakemusta koskevan päätöksen kannalta.

4.   Jos jokin asianomainen valvontaviranomainen ottaa esille menettelyä koskevan asian, varsinkin jos päätöksestä ei todennäköisesti päästä yksimielisyyteen, sen on esitettävä tähän johtaneet syyt muille asianomaisille valvontaviranomaisille ja ilmoitettava, aikooko se saattaa asian EVLEVin käsiteltäväksi direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Ryhmävalvojan on keskusteltava kaikkien asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa ratkaisun löytämiseksi asiaan. Valvontaviranomaisten on sovittava määräajasta ratkaisun löytämiseksi.

5.   Jos tyydyttävään ratkaisuun ei päästä sovitussa määräajassa ja jos kyseinen valvontaviranomainen päättää saattaa asian EVLEVin käsiteltäväksi, sen on tehtävä niin viipymättä.

4 artikla

Päätösehdotus

1.   Ennen päätösehdotuksen esittämistä asianomaisten valvontaviranomaisten on varmistettava, että hakemuksen arviointi on saatu päätökseen ja että tämän arvioinnin tulos muodostaa perustan hakemuksesta tehtävälle päätökselle.

2.   Muiden asianomaisten valvontaviranomaisten on ilmaistava päätösehdotusta koskeva kantansa ryhmävalvojalle kirjallisesti esittämällä tiivistelmä tehdyn arvioinnin tuloksista.

3.   Ryhmävalvojan on 2 kohdassa tarkoitettujen muilta asianomaisilta valvontaviranomaisilta saatujen kannanottojen avulla laadittava kirjallinen ehdotus päätökseksi, mukaan luettuina tarvittaessa ehdot ja edellytykset, joita ehdotettuun päätökseen sovelletaan. Tämän ehdotuksen on sisällettävä päätöksen ja tarvittaessa ehtojen ja edellytysten perustelut.

4.   Laatiessaan ehdotusta päätökseksi ryhmävalvojan on tarvittaessa otettava huomioon muiden asianomaisten valvontaviranomaisten hakemuksen arvioinnin aikana esittämät näkemykset ryhmänsisäisen mallin asianmukaisuudesta ryhmän konsolidoidun vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan. Tarvittaessa ryhmävalvojan on myös otettava huomioon näkemykset, joita muut valvontaviranomaisten kollegioon kuuluvat asianomaiset valvontaviranomaiset esittävät ryhmänsisäisestä mallista.

5.   Ryhmävalvojan on lähetettävä päätösehdotus asianomaisille valvontaviranomaisille ja tapauksen mukaan kollegion muille jäsenille ja osallistujille.

6.   Muiden asianomaisten valvontaviranomaisten on toimitettava ryhmävalvojalle kirjallisesti päätösehdotusta koskeva lausuntonsa, mukaan luettuna tarvittaessa lausunto ehdotettuun päätökseen sovellettavista ehdoista ja edellytyksistä. Ryhmävalvojan on koottava saadut lausunnot ja esitettävä niistä yhteenveto muille asianomaisille valvontaviranomaisille.

7.   Ryhmävalvojan on järjestettävä muiden asianomaisten valvontaviranomaisten kanssa vähintään yksi keskustelutilaisuus, jossa käsitellään päätösehdotusta ja esitettyjä lausuntoja. Nämä tilaisuudet voivat olla fyysisiä tapaamisia, tai ne voidaan järjestää muilla tavoin, jos kaikki asianomaiset valvontaviranomaiset niin sopivat. Keskusteluissa on pyrittävä pääsemään yhteisymmärrykseen yhteisestä päätöksestä. Kunkin asianomaisen valvontaviranomaisen on tämän jälkeen vahvistettava näkemyksensä tai lähetettävä kirjallisesti lopulliset näkemyksensä ja varauksensa ryhmävalvojalle.

5 artikla

Lopullinen päätös

1.   Kun yhteinen päätös on tehty direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, ryhmävalvojan tehtävänä on

a)

dokumentoida lopullinen päätös, joka koskee hakemusta ja tarvittaessa ehtoja ja edellytyksiä, joita päätökseen sovelletaan;

b)

lähettää lopullinen päätös sekä asianomaisten valvontaviranomaisten näkemykset kaikille kollegion jäsenille ja tapauksen mukaan kollegion osallistujille.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomaisten valvontaviranomaisten edustajien, joilla on tarvittavat valtuudet, on vahvistettava lopullisesta päätöksestä tehty sopimus kirjallisesti toimivaltaisten viranomaistensa sitouttamiseksi.

2.   Kun yhteiseen päätökseen ei ole päästy direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 6 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, ryhmävalvojan tehtävänä on

a)

dokumentoida lopullinen päätöksensä;

b)

dokumentoida 4 artiklan 7 kohdassa tarkoitetut näkemykset ja varaukset;

c)

ilmoittaa asianomaisten valvontaviranomaisten esittämät näkemykset ja varaukset ja tarvittaessa perustella, miksi ryhmävalvoja on poikennut kyseisistä näkemyksistä, kun asianomaisille valvontaviranomaisille toimitetaan ryhmävalvojan päätöksen sisältävä asiakirja direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

d)

lähettää päätös sekä asianomaisten valvontaviranomaisten näkemykset ja varaukset muille kollegion jäsenille ja tapauksen mukaan kollegion osallistujille.

6 artikla

Päätöksestä ilmoittaminen

1.   Kun lopullinen päätös on tehty, ryhmävalvojan on annettava se viipymättä tiedoksi hakijalle.

2.   Jos ryhmänsisäisen mallin käyttöön myönnetään lupa, ryhmävalvojan on sisällytettävä päätökseen:

a)

maininta siitä, onko kyseessä direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 5 kohdan mukainen yhteinen päätös vai ryhmänvalvojan direktiivin 2009/138/EY 231 artiklan 6 kohdan mukaisesti tekemä päätös;

b)

päätöksen perustelut;

c)

ryhmän vakavaraisuuspääomavaatimuksen laskentaan käytettävän sisäisen mallin soveltamisalaan kuuluvien sidosyritysten nimet;

d)

niiden sidosyritysten nimet, joilla on lupa käyttää ryhmänsisäistä mallia vakavaraisuuspääomavaatimuksensa laskemiseen;

e)

tarvittaessa osittaisen sisäisen mallin soveltamisalaan kuuluvat riskit ja suuret liiketoimintayksiköt;

f)

päivä, josta lähtien c ja d alakohdassa mainitut vakavaraisuuspääomavaatimukset on laskettava käyttämällä ryhmänsisäistä mallia;

g)

tarvittaessa ehdot ja edellytykset, joita sovelletaan ryhmänsisäisen mallin käyttöä koskevaan lupaan, ja kyseisten ehtojen ja edellytysten perustelut;

h)

tarvittaessa vaatimus, jonka mukaan yrityksen on laadittava ja esitettävä suunnitelma sisäisen mallin soveltamisalan laajentamiseksi, mukaan luettuna suunnitelman kuvaus ja määräaika;

i)

tarvittaessa hyväksytty yhdistelytekniikka, jota käyttämällä osittainen sisäinen malli sisällytetään vakavaraisuuspääomavaatimuksen standardikaavaan.

3.   Jos ryhmänsisäisen mallin käyttö evätään, ryhmävalvojan on sisällytettävä päätökseen lyhyt kuvaus niistä sisäisen mallin osista tai näkökohdista, jotka eivät ole ryhmänsisäisen mallin käyttöä koskevien vaatimusten mukaisia, sekä tarkat viittaukset vaatimuksiin, jotka eivät täyty. Ilmoituksessa on mainittava myös, että epääminen ei merkitse sitä, että muiden vaatimusten arvioidaan täyttyneen.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä maaliskuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1)  EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/35, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EU täydentämisestä (Solvenssi II) (EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1).