3.3.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 59/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/262,

annettu 17 päivänä helmikuuta 2015,

neuvoston direktiivien 90/427/ETY ja 2009/156/EY mukaisten sääntöjen vahvistamisesta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta (hevospassista annettu asetus)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon jalostusta ja polveutumista koskevista edellytyksistä yhteisön sisäisessä hevoseläinten kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/427/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 kohdan c ja d alakohdan, 6 artiklan 2 kohdan toisen luetelmakohdan sekä 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten siirtämisen ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/156/EY (2) ja erityisesti sen 4 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä 90/427/ETY säädetään jalostusta koskevista edellytyksistä unionin sisäisessä hevoseläinten kaupassa. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun rekisteröityjä hevoseläimiä siirretään, niiden mukana on mainitussa direktiivissä tarkoitettujen hyväksyttyjen jalostajien yhdistysten tai jalostusjärjestöjen myöntämä tunnistusasiakirja.

(2)

Direktiivissä 2009/156/ETY säädetään eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten siirtämisen ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta. Siinä säädetään, että rekisteröidyt hevoseläimet tulee tunnistaa direktiivin 90/427/ETY mukaisesti myönnetyllä tai jonkin kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan kansainvälisen järjestön tai yhdistyksen myöntämällä tunnistusasiakirjalla. Jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetut hevoseläimet tulee tunnistaa komission vahvistamalla menetelmällä.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 504/2008 (3), jota on sovellettu 1 päivästä heinäkuuta 2009 lähtien, vahvistetaan unionissa syntyneiden tai sinne tuotujen hevoseläinten tunnistamista koskevat säännöt sekä hevoseläinten tunnistusasiakirja (hevospassi), jolla on monta käyttötarkoitusta, kuten eläinten ja kansanterveys, jalostus ja hevosurheilu. Mainitussa asetuksessa keskitytään tunnistusasiakirjan keskeiseen merkitykseen hevoseläinten tunnistamisessa, ja siinä säädetään vain mahdollisuudesta sisällyttää myöntävien elinten tietokantoihin sisältyviä tietoja keskustietokantaan tai verkottaa näitä tietokantoja kyseisen keskustietokannan kanssa.

(4)

Jäsenvaltioilla on ollut vaikeuksia panna täytäntöön asetuksessa (EY) N:o 504/2008 säädettyjä toimenpiteitä. Nämä vaikeudet liittyvät pääasiassa tunnistusmenetelmään hevoseläinten tunnistusasiakirjan avulla.

(5)

Jäsenvaltioiden suorittamat tutkimukset ovat osoittaneet, että tunnistusasiakirja on merkittävien petosten kohde. Suurin ongelma on sellaisten hevoseläinten laiton tuominen uudelleen elintarvikeketjuun, joita ei aikaisemmin ollut tarkoitettu ihmisravinnoksi teurastettaviksi, ja joita on hoidettu lääkkeillä joita ei saa käyttää elintarviketuotantoon käytettävissä eläimissä. Komission päätöksen 2000/68/EY (4) antamisen jälkeen tuhansia hevoseläimiä on peruuttamattomasti suljettu ihmisravinnoksi teurastamisen ulkopuolelle. Ihmisravinnoksi teurastamista varten poissuljettujen tarpeettomien ja ei-toivottujen hevoseläinten elinikäiselle pitämiselle ei juuri ole vaihtoehtoja, mikä on johtanut laiminlyönteihin ja hylkäämisiin, joilla on vakavia seurauksia eläinten terveyteen ja hyvinvointiin. Tilannetta pahentaa nykyinen taloudellinen tilanne, minkä vuoksi monissa tapauksissa hevoseläinten pitäminen niiden tuotantoiän lopussa tulee liian kalliiksi. Eräissä jäsenvaltioissa ongelmat ovat nousseet sellaisiin mittasuhteisiin, että toimivaltaiset viranomaiset ovat käynnistäneet ohjelmia elintarvikeketjun ulkopuolella olevien tarpeettomien hevoseläinten teurastamiseksi.

(6)

Viime vuosina on uutena ilmiönä noussut esiin laidunmaiden omistajia koskeva luvaton laiduntaminen, koska oikeudellisesti niistä on tullut eläinten pitäjiä, ja niille on tahattomasti tullut asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisia velvollisuuksia. Kyseisten hevoseläinten epäselvällä asemalla voi olla merkitystä myös unionin sääntöjen asianmukaisessa soveltamisessa muilla aloilla.

(7)

On ilmeistä, että ne tiedot, jotka kirjataan myöntävän elimen tietokantaan tunnistusasiakirjaa myönnettäessä, vanhenevat nopeasti. Toimivaltaisten viranomaisten on tämän vuoksi erittäin vaikeaa, jollei täysin mahdotonta, varmistaa todistuksia tai tunnistuksia tarkistaessaan, että tunnistusasiakirja on aito ja että siihen sisältyvät tiedot ovat ajan tasalla ja uskottavia, eikä niitä ole petollisesti muutettu, erityisesti kun kyse on eläinten luokituksesta teurastettavaksi tarkoitettuina eläiminä, mutta myös rekisteröityjen hevoseläinten siirron edullisempien eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvien edellytysten hyödyntämiseksi.

(8)

Useimmissa jäsenvaltioissa passeja myöntävien elinten tietokannat eivät ole yhteydessä toisiinsa, minkä lisäksi oikeudellisista ja hallinnollisista syistä yksi ainoa passin myöntävä elin ei ole helposti toteutettava vaihtoehto. Näin ollen keskustietokannan perustamista pidetään tehokkaimpana keinona vaihtaa ja sovittaa yhteen tarpeellinen määrä tietoja direktiiveissä 90/427/ETY ja 2009/156/EY tarkoitettujen eri toimijoiden kesken hevoseläinten tunnistusasiakirjojen hallitsemiseksi, jotta voidaan tarjota vaadittavat eläinten terveyttä koskevat takeet ja soveltaa eläinten hyvinvointia ja kansanterveyttä koskevan unionin lainsäädännön säännöksiä, joiden edellytyksenä on hevoseläinten oikea ja luotettava tunnistaminen.

(9)

Komission vuoden 2013 hevosenlihaan liittyvien tapahtumien yhteydessä suorittaman tutkimuksen yhteydessä ilmeni, että 23 jäsenvaltiota on perustanut keskustietokannan ja kahdella jäsenvaltiolla on yksi ainoa tietokanta rekisteröidyille hevoseläimille ja vastaavasti jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuille hevoseläimille. Kolmella jäsenvaltiolla, joissa on noin 20 prosenttia unionin 6,7 miljoonasta hevoseläimestä, ei ole keskitettyä tietokantaa.

(10)

Sen vuoksi on tarpeen tarkistaa unionin hevoseläinten tunnistusjärjestelmä sen varmistamiseksi, että se on turvallinen ja käyttäjäystävällinen.

(11)

Hevoseläinten tuontiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (5) liitteessä I luetelluille alueille sovelletaan direktiivin 2009/156/EY mukaisesti asetettuja ehtoja, ja tuonti on sallittu niistä kolmansista maista, jotka on lueteltu komission päätöksen 2004/211/EY (6) liitteessä. Yleensä noin 4 000 rekisteröityä hevoseläintä sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettua hevoseläintä tuodaan unioniin vuosittain komission päätöksen 93/197/ETY vahvistettujen edellytysten mukaisesti (7).

(12)

Kun sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 952/2013 (8) säädettyjä tullimenettelyitä, on tarpeen viitata lisäksi neuvoston asetukseen (ETY) N:o 706/73 (9). Asetuksessa (ETY) N:o 706/73 säädetään, että 1 päivästä syyskuuta 1973 lähtien unionin eläinlääkintälainsäädännön sääntöjä sovelletaan Kanaalisaarilla ja Mansaarella.

(13)

Komission päätöksessä 96/78/EY (10) vahvistetaan jalostukseen tarkoitettujen rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoihin hyväksymistä ja merkitsemistä koskevat perusteet. Mainitussa päätöksessä edellytetään muun muassa, että hevoseläimen on oltava tunnistettu syntymän jälkeen kantakirjan sääntöjen mukaan, mikä edellyttää vähintään astutustodistusta, jotta se voidaan merkitä rotunsa kantakirjan pääosastoon. Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden ja sen sujuvan soveltamisen vuoksi tunnistusasiakirjaa koskevat säännöt eivät saisi vaarantaa hevoseläinten kantakirjoihin merkitsemistä varten suoritettavaa tunnistamista koskevien sääntöjen soveltamista.

(14)

Tässä asetuksessa säädettyjen hevoseläinten tunnistusmenetelmien olisi myös vastattava komission päätöksen 92/353/ETY (11) mukaisesti hyväksyttyjen jalostajien järjestöjen vahvistamia periaatteita. Kyseisen päätöksen mukaisesti rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävien järjestöjen ja yhdistysten on laadittava periaatteet, jotka koskevat hevoseläinten tunnistamisjärjestelmää sekä kantakirjan jaottelua ja siihen merkittyä polveutumista.

(15)

Jotta varmistetaan kaikkia hevoseläimiä unionissa koskevien asiakirjojen ja tietojen säilyttämisen korkea laatu, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että järjestelmät, joilla tunnistetaan hyväksyttyjen tai tunnustettujen jalostajien yhdistysten tai jalostusjärjestöjen perustamiin kantakirjoihin merkityt tai rekisteröidyt hevoseläimet, täyttävät tunnistusasiakirjojen myöntämisen osalta edellytykset, jotka nimeämistä varten on asettanut niiden elinten toimivaltainen viranomainen, jotka myöntävät tunnistusasiakirjoja jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten.

(16)

”Hevoseläimen” määritelmän, joka kuuluu tiukasti direktiivin 2009/156/EY 2 artiklan b kohdan soveltamisalaan, olisi oltava unionin lainsäädännössä – kuten neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3626/82 (12) ja komission asetuksen (EU) N:o 206/2010 (13) lisäyksissä – käytetyn luokittelun mukainen.

(17)

Koska neuvoston direktiivissä 92/35/ETY (14) oleva tilan määritelmä sisältää luonnonsuojelualueet, joilla hevoseläimiä elää vapaina, ja on näin ollen laajempi kuin se, josta säädetään direktiivissä 2009/156/EY, on aiheellista, että tässä asetuksessa säädetty tilan määritelmä kattaa myös luonnonsuojelualueet, joilla hevoseläimiä elää vapaina.

(18)

Direktiivin 2009/156/EY mukaisten eläinten terveyttä koskevien takeiden tarjoamiseksi tarpeellinen eläinlääkinnällinen valvonta voidaan varmistaa vain, jos toimivaltainen viranomainen on tietoinen tilasta, sellaisena kuin se kyseisessä direktiivissä määritellään. Vaatimukset ovat samat, jos sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 854/2004 (15) liitteessä I olevan I jakson II luvun A kohtaa elintarviketuotantoon käytettäviin hevoseläimiin. Kun kuitenkin otetaan huomioon, miten usein hevoseläimiä siirretään, ei ole aiheellista ottaa käyttöön järjestelmää, jossa hevoseläimet olisi voitava jäljittää tosiaikaisesti. Sen sijaan tunnistetietojen olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä, ja tätä varten kussakin jäsenvaltiossa oleva keskustietokanta on tärkeä väline kyseisessä jäsenvaltiossa pidettävien hevoseläinten tietojen hallitsemiseksi.

(19)

Unionin lainsäädännössä erotetaan toisistaan eläinten omistajat ja pitäjät. Eläinten ”pitäjä” määritellään ja sitä käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (16). Sen sijaan direktiivissä 2009/156/ETY viitataan eläimen omistajaan tai kasvattajaan. Omistajaa ja pitäjää koskeva yhteinen määritelmä annetaan direktiivissä 92/35/ETY. Koska hevoseläimen omistaja ei unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaan välttämättä ole vastuussa hevoseläimestä, on tarpeen selvittää, että hevoseläinten tunnistamisesta on tämän asetuksen mukaisesti vastuussa ensisijaisesti hevoseläimen pitäjä, joka saattaa myös olla hevoseläimen omistaja.

(20)

Jäsenvaltioiden lainsäädännön tai tiettyjen myöntävien elinten edellytysten mukaisesti eläimen omistajaa koskevat tiedot on merkittävä tunnistusasiakirjaan ja sen seurauksena myöntävän elimen ylläpitämään tietokantaan. Omistusoikeutta ja omistajanvaihdoksia koskevia tietoja voidaan antaa erilaisina omistusta tai rekisteröintiä koskevina todistuksina, kuten eräässä jäsenvaltiossa onnistuneesti käytetty ”carte d'immatriculation”.

(21)

Neuvoston direktiivissä 2008/73/EY (17) säädetään, että jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä ajan tasalla luettelo eläinlääkinnän ja kotieläinjalostuksen aloilla hyväksytyistä laitoksista, ja asetettava se muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville. Jotta luettelot hyväksytyistä laitoksista olisivat helpommin muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saatavilla, jäsenvaltioiden olisi asetettava ne saataville sähköisesti internetpohjaisten tietosivujen kautta. Komission olisi avustettava jäsenvaltioita luetteloiden saattamisessa muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville tarjoamalla internetosoite sivustolle, jossa esitetään linkit jäsenvaltioiden internetpohjaisille tietosivuille.

(22)

Jäsenvaltioiden välisen sähköisen tiedonvaihdon helpottamiseksi sekä avoimuuden ja ymmärrettävyyden helpottamiseksi on tärkeää, että luettelot esitetään yhtenäisellä tavalla kaikkialla unionissa. Komission päätöksessä 2009/712/EY (18) vahvistetaan siksi mallit edellä mainituilla jäsenvaltioiden perustamilla internetpohjaisilla tietosivuilla olevien luetteloiden ulkoasulle.

(23)

Asetuksessa (EY) N:o 504/2008 säädetään, että hevoseläimiä ei saa pitää, ellei niitä ole tunnistettu mainitun asetuksen mukaisesti. Komissio on joutunut vastaamaan useisiin valituksiin, jotka koskevat tilojen ulkopuolella sellaisissa olosuhteissa kotieläiminä pidettäviä hevoskantoja, jotka eivät vastaa mainitussa asetuksessa määriteltyjä puolivapaita olosuhteita. Sen vuoksi on tarpeen selventää, että unionin alueella elävät hevoseläimet tulee tunnistaa, ja toisessa vaiheessa säätää poikkeuksesta, jos tätä ehtoa ei voida täyttää.

(24)

Unionissa elävät hevoseläimet olisi tunnistettava elinikäisellä tunnistusasiakirjalla, jossa on hevoseläimen sanallinen ja kaavion muodossa oleva kuvaus sekä tiedot kyseisen eläimen yksilöllisistä merkeistä tunnistamistarkoitusta varten. Kyseiset merkit voivat olla synnynnäisiä, kuten yli kolme karvapyörrettä, yönsilmät, värikuviot, harvinaiset silmien värivirheet tai erityiset lihaksen painumat, myös iiriksen tai verkkokalvon yksityiskohtaiset rakenteet, geneettiset markkerit (DNA-tunniste) tai myöhemmin saatuja, kuten lyöttymästä johtuva värimuutos ja arvet, jotka voivat johtua myös orien kastraatiosta, tai polttomerkki.

(25)

Tunnistusasiakirjaa ei saa antaa, ellei sitä ole täydennetty vaadituilla tunnistetiedoilla, jotka on kirjattava myöntävän elimen tietokantaan tämän asetuksen mukaisesti.

(26)

Lisäksi polveutumista osoittavassa todistuksessa, josta säädetään direktiivissä 90/427/ETY ja joka on sisällytettävä tunnistusasiakirjaan, olisi mainittava kaikki tarpeelliset tiedot, jotta voidaan varmistua siitä, että eri kantakirjojen välillä siirrettävät hevoseläimet sisällytetään siihen kantakirjan jaotteluun, jonka kriteerit ne täyttävät.

(27)

Komission päätöksen 96/510/EY (19) mukaisesti rekisteröityjen hevoseläinten polveutumis- ja jalostustodistuksen on oltava komission päätöksessä 93/623/ETY (20) määrätyn tunnistusasiakirjan mukainen. Koska päätökset 93/623/EY ja 2000/68/EY kumottiin asetuksella (EY) N:o 504/2008, on tarpeen selventää, että kaikki viittaukset näihin päätöksiin on katsottava viittauksiksi tähän asetukseen.

(28)

Rekisteröityjen hevoseläinten tunnistusasiakirjoja myöntävien elinten olisi oltava rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitäviä tai perustavia järjestöjä tai yhdistyksiä, jotka jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on virallisesti hyväksynyt tai tunnustanut päätöksen 92/353/ETY mukaisesti, tai jäsenvaltion virallisia laitoksia, jotka hoitavat kantakirjaa, johon hevoseläin on merkitty tai rekisteröity jalostustarkoituksiin päätöksen 96/78/EY mukaisesti. Lisäksi sellaisten kansainvälisten kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivien yhdistysten tai järjestöjen sivutoimipaikkojen, joilla on päätoimipaikka jäsenvaltiossa, olisi voitava toimia rekisteröityjen hevosten tunnistusasiakirjoja myöntävänä elimenä.

(29)

Jäsenvaltioille olisi annettava enemmän harkintavaltaa jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistusasiakirjoja myöntävien elinten osalta. Sen tilan, jossa hevoseläintä pidetään tunnistamisen aikaan, toimivaltaisen viranomaisen tai mainitun toimivaltaisen viranomaisen nimittämän ja valvoman myöntävän elimen olisi voitava myöntää nämä tunnistusasiakirjat.

(30)

Päätöksen 92/353/ETY liitteen mukaisesti kantakirjoja perustavien järjestöjen tai yhdistysten hyväksymisestä tai tunnustamisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä asetuksessa (EY) N:o 882/2004 tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen kanssa, jotta varmistetaan, tarvittaessa rajatylittävän yhteistyön avulla, että hevoseläinten tunnistusasiakirjat myönnetään ja niitä käytetään tämän asetuksen mukaisesti.

(31)

Koska kaikki unioniin tuotavat hevoseläimet olisi tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti yhdellä tunnistamista koskevalla hevoseläimen eliniäksi myönnetyllä asiakirjalla, tarvitaan erityissäännöksiä silloin kun eläimen luokitus muutetaan ”jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetusta hevoseläimestä” direktiivin 2009/156/EY mukaisesti ”rekisteröidyksi hevoseläimeksi”. Kun otetaan huomioon, miten kauaskantoisia seurauksia tällaisella muutoksella on kolmansista maista unioniin suuntautuviin siirtoihin, unionin sisäiseen kauppaan ja tuontiin direktiivissä 2009/156/EY säädettyjen eläinten terveyttä koskevien sääntöjen osalta ja myös neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2005 (21) kyseistä liikkuvuutta ja eläinten hyvinvointia koskevien sääntöjen osalta, on tarpeen, että toimivaltaisella viranomaisella on yksi ainoa yhteyspiste eli keskitetty tietokanta todistuksia tai virallista valvontaa varten tarpeellisten hevoseläinten tunnistetietojen varmistamiseksi.

(32)

Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa erityisiä järjestelmiä, joiden avulla voidaan tunnistaa vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa vaeltavat hevoseläimet määrätyillä alueilla, myös luonnonsuojelualueilla, jotta säilytettäisiin johdonmukaisuus direktiivissä 92/35/ETY olevan tilan määritelmän kanssa. Olisi kuitenkin myönnettävä tällainen poikkeus yleiseen velvoitteeseen tunnistaa hevoseläimet vain, jos vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa elävien hevoseläinten määritellyt populaatiot on tosiasiallisesti erotettu kaikesta kotieläinkäytöstä, ja niiden eloonjääminen ja lisääntyminen on ihmisen hallinnan ulkopuolella, minkä lisäksi niihin ei sovelleta neuvoston direktiiviä 98/58/EY (22), jota ei sovelleta luonnonvaraisiin eläimiin.

(33)

Hevoseläimen tunnistamista varten olevassa hevoseläimen tunnistusasiakirjassa on oltava ennen kaikkea korkeatasoinen kuvaus hevoseläimestä, jossa on hevoseläimen ja sen merkkien sanallinen kuvaus, sekä yksityiskohtainen kaavio, jossa on hevoseläimen yksilölliset ja erottelevat merkit.

(34)

Sen varmistamiseksi, että hevoseläimet on kuvailtu asianmukaisesti niiden mukana seuraavissa tunnistusasiakirjoissa, myöntävien elinten olisi pyrittävä soveltamaan parhaita käytänteitä ja kouluttamaan eläinten kuvailemisen suorittavia työntekijöitä esimerkiksi Fédération Équestre Internationale- (23) ja Weatherbys (24) -järjestöjen ohjeiden mukaisesti.

(35)

Hevoseläimessä olevien merkkien ja sovellettavan tunnistamiskeinon, joita yhdessä käyttämällä tunnistaminen tehdään, olisi luotava yksiselitteinen yhteys hevoseläimen ja sen tunnistamisasiakirjan välille, minkä lisäksi niiden olisi osoitettava, että kyseinen hevoseläin on läpikäynyt tämän asetuksen mukaisen tunnistamismenettelyn niin, että yhdelle eläimelle ei myönnetä enempää kuin yksi tunnistusasiakirja. Hevoseläinten sähköisiä tunnistimia, jäljempänä ’transponderi’, käytetään jo laajasti kansainvälisellä tasolla. Kyseistä tekniikkaa olisi käytettävä varmistamaan läheinen yhteys hevoseläimen ja sen tunnistamisasiakirjan välillä, joskin olisi säädettävä vaihtoehtoisista hevoseläimen tunnistamisen turvaavista menetelmistä, joita voidaan käyttää sillä edellytyksellä, että varmistetaan vastaavasti päällekkäisten tunnistusasiakirjojen myöntämisen estäminen.

(36)

Hevoseläinten merkitsemistä varten käytettävien transpondereiden ja niissä olevan koodin lukulaitteiden olisi oltava kansainvälisesti hyväksyttyjen standardien mukaisia. Näissä standardeissa määritellään kaksi eri järjestelmää, joilla varmistetaan transponderin koodin yksilöllisyys. Useimmat jäsenvaltiot ovat toteuttaneet asetuksen (EY) N:o 504/2008 siten, että ne käyttävät kolmemerkkistä aakkosnumeerista maakoodia ja hallinnoivat transpondereiden jakelua toimivaltaisten viranomaistensa kautta.

(37)

Transponderin koodin yksilöllisyyden varmistava järjestelmä olisi otettava huomioon suunniteltaessa myöntävien elinten ylläpitämiä tietokantoja ja keskustietokantaa, ja sitä olisi käytettävä vaarantamatta sellaisten hevoseläinten unionin sisäistä kauppaa ja tuontia unioniin, jotka on merkitty transponderilla, jonka aakkosnumeerinen koodi on eri mallia.

(38)

Neuvoston direktiivissä 90/425/ETY (25) säädetään eläinlääkärintarkastuksista, jotka on toteutettava tietyille eläimille ja tuotteille niiden määräpaikassa. Siinä säädetään erityisesti, että kyseisessä direktiivissä tarkoitetussa todistuksessa tai asiakirjassa mainittujen vastaanottajien on ilmoitettava – määräjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä ja siinä laajuudessa kuin se on tarpeen näiden tarkastusten suorittamiseksi – etukäteen eläinten ja tuotteiden saapumisesta toisesta jäsenvaltiosta ja erityisesti lähetyksen laadusta ja ennakolta sovitusta saapumisajankohdasta. Tätä ilmoitusta ei vaadita rekisteröidyistä hevosista, joiden mukana on direktiivissä 90/427/ETY säädetty tunnistusasiakirja.

(39)

Hevoseläimen mukana on nykyisen unionin lainsäädännön mukaan aina oltava tunnistusasiakirjat, mutta olisi säädettävä poikkeuksesta kyseiseen vaatimukseen silloin, kun se on mahdotonta taikka vain epäkäytännöllistä, kun otetaan huomioon tunnistusasiakirjan säilyttäminen koko hevoseläimen elinajan tai kun kyseistä asiakirjaa ei annettu, koska eläin teurastettiin ennen kuin se saavutti tunnistamista varten säädetyn enimmäisiän.

(40)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava sallia yksinkertaistetun tunnistusasiakirjan käyttäminen, kun hevoseläimiä siirretään niiden alueen sisällä. Useilla alueilla on otettu tiedon tallennuskäyttöön muovikortteja, joissa on tietokonesiru, jäljempänä ’älykortti’. Kyseisten älykorttien myöntämisen pitäisi olla mahdollista tunnistusasiakirjan lisäksi, ja niitä pitäisi voida käyttää tietyissä olosuhteissa rekisteröidyn hevoseläimen tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetun hevoseläimen tunnistusasiakirjan sijaan siirryttäessä jäsenvaltion sisällä.

(41)

On myös tarpeen säätää tapauksista, joissa tämän asetuksen mukaisesti hevoseläimen eliniäksi myönnetty alkuperäinen tunnistusasiakirja katoaa, ei ole enää luettavissa tai se sisältää virheellisiä tietoja, jotka eivät ole laittomien käytäntöjen seurausta. Kyseisten säännösten avulla pitäisi pystyä välttämään laiton useamman kuin yhden tunnistusasiakirjan hallussapito niin hyvin kuin mahdollista, jotta voidaan asianmukaisesti määritellä hevoseläimen kelpoisuutta teurastettavaksi ihmisravinnoksi koskeva luokitus. Jos saatavilla on riittävästi vahvistettavissa olevaa tietoa, olisi myönnettävä tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, johon on merkitty sen olevan kaksoiskappale ja joka yleensä sulkee pois hevoseläimen teurastamisen ihmisravinnoksi. Muissa tapauksissa olisi annettava korvaava tunnistusasiakirja, johon on niin ikään merkitty sen olevan korvaava asiakirja ja joka sulkee pois hevoseläimen teurastamisen ihmisravinnoksi, minkä lisäksi eläin olisi määriteltävä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuksi hevoseläimeksi.

(42)

Näitä menettelyjä olisi sovellettava myös hevoseläimiin, jotka tuodaan tunnistettavaksi ensimmäistä tunnistamista varten vahvistetun määräajan jälkeen, koska ei voida sulkea pois petollisia käytäntöjä ja tarkoitusta saada ylimääräinen tunnistusasiakirja.

(43)

Tietyissä tapauksissa, joissa hevoseläimiä merkitään tai rekisteröidään jalostusjärjestöjen ylläpitämiin kantakirjoihin kolmansissa maissa, on annettava erityisiä säännöksiä, joiden avulla hevoseläimen rekisteröinti kyseisessä kantakirjassa voidaan säilyttää ja samaan aikaan varmistaa ravintoketjusta poissulkeminen asianmukaisin merkinnöin tunnistusasiakirjassa.

(44)

Direktiivin 2009/156/EY mukaan tunnistusasiakirjaa käytetään välineenä hevoseläinten siirtämisen rajoittamiseksi, jos ilmoituspakon alainen tauti puhkeaa sillä tilalla, jossa niitä pidetään tai kasvatetaan. Sen vuoksi on tarpeen säätää kyseisen tunnistusasiakirjan voimassaolon keskeyttämisestä siirtotarkoituksessa tiettyjen tautien puhkeamisen yhteydessä tekemällä asianmukainen merkintä tunnistamisasiakirjaan.

(45)

Lisäksi direktiivissä 2009/156/EY säädetään, että tilalta lähtiessään rekisteröidyt hevoseläimet tunnistetaan sellaisen tunnistusasiakirjan avulla, jossa on todistettava erityisesti, että hevoseläimet eivät ole peräisin tilalta, johon sovelletaan tiettyjä kieltomääräyksiä. On sen vuoksi aiheellista tehdä asiaa koskeva osio kaikille hevoseläimille pakolliseen tunnistusasiakirjan malliin ja muotoilla se uudelleen vastaavasti.

(46)

Jos hevoseläin kuolee muuten kuin teurastamalla teurastamossa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (26) mukaisesti kuolleiden eläinten käsittelyä tai komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 (27) liitteessä III olevan III luvun mukaista pienkapasiteetin polttolaitoksessa tapahtuvaa polttohautaamista valvovan viranomaisen olisi palautettava tunnistusasiakirja, jos se kulkee ruhon mukana kansallisen lainsäädännön mukaisesti, myöntävälle elimelle ja olisi varmistettava, että transponderia tai muuta välinettä hevoseläimen tunnistamisen varmistamiseksi ei voida käyttää uudelleen.

(47)

Jotta voidaan estää transpondereiden joutuminen elintarvikeketjuun, sellainen hevoseläimen liha, josta ei ole voitu poistaa transponderia teurastuksessa, olisi julistettava ihmisravinnoksi sopimattomaksi asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun mukaisesti. Kiinnitettyjen transpondereiden sijainnin selvittämisen helpottamiseksi niiden kiinnityspaikka olisi standardoitava ja se olisi tallennettava tunnistusasiakirjoihin.

(48)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (28) mukaisesti elävät eläimet, jotka on tarkoitus saattaa markkinoille ihmisten ravinnoksi, määritellään elintarvikkeiksi. Kyseisessä asetuksessa säädetään elintarvikealan toimijoiden pitkälle ulottuvasta vastuusta kaikissa elintarvikkeiden käsittelyn vaiheissa, johon kuuluu myös elintarviketuotantoon käytettävien eläinten jäljitettävyys.

(49)

Jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä samoin kuin rekisteröidyistä hevoseläimistä voi jossakin vaiheessa elämäänsä tulla direktiivin 2009/156/EY mukaisia teurastettaviksi tarkoitettuja hevoseläimiä. Kavioeläinten, joihin myös hevoseläimet kuuluvat, liha on määritelty eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (29) liitteessä I olevassa 1 kohdassa.

(50)

Sen jälkeen kun asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevat siirtymäjärjestelyt ovat komission asetuksen (EY) N:o 2076/2005 (30) mukaisesti päättyneet, elintarvikeketjua koskevien tietojen toimittamista koskeva vaatimus hevoseläinten osalta on pantu täytäntöön 1 päivästä tammikuuta 2010 lähtien.

(51)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaan teurastamoiden on tarvittaessa pyydettävä, vastaanotettava ja tarkastettava elintarvikeketjua koskevat tiedot, joissa on yksityiskohtaisesti kuvattu elintarviketuotantoon tarkoitettujen eläinten alkuperä, historia ja hallinto. Toimivaltainen viranomainen voi sallia kotieläiminä pidettäviä kavioeläimiä koskevien tietojen lähettämisen teurastamoon eläinten kanssa samaan aikaan sen sijaan, että ne lähetettäisiin etukäteen. Teurastettaviksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana toimitettavan tunnistusasiakirjan olisi siksi oltava osana kyseisiä elintarvikeketjua koskevia tietoja.

(52)

Asetuksen (EY) N:o 854/2004 mukaisesti virkaeläinlääkärin on todennettava, että elintarvikealan toimija varmistaa, että ihmisravinnoksi teurastettaviksi hyväksyttävät eläimet tunnistetaan asianmukaisesti.

(53)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti elintarvikealan toimijoiden on tarkastettava kotieläiminä pidettävien kavioeläinten mukana toimitetut passit sen varmistamiseksi, että eläin on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi, ja jos ne hyväksyvät eläimen teurastettavaksi, niiden on toimitettava passi virkaeläinlääkärille.

(54)

Kun otetaan huomioon erityistilanne, jossa hevoseläimet, jotka ovat syntyneet elintarviketuotantoon tarkoitettuina eläiminä, mutta joita elintarvikealan toimijat, sellaisina kuin ne on määritelty asetuksen (EY) N:o 178/2002 3 artiklan 3 alakohdassa, eivät ole kaikissa tapauksissa ensisijaisesti kasvattaneet koko niiden elämän ajan tätä tarkoitusta varten, on tarpeen säätää menettelystä, jolla saumattomasti yhdistetään kansanterveyden vuoksi tehdyt tunnistusasiakirjan tarkastukset kyseisen asiakirjan direktiivin 2009/156/EY mukaiseen hallintaan. Kussakin jäsenvaltiossa oleva keskustietokanta on siten ratkaisevan tärkeä väline tunnistusasiakirjan tiettyjen tietojen tarkistamiseksi, ennen kuin tehdään päätös eläimen hyväksymisestä teurastettavaksi ihmisravinnoksi. Jos poissulkemista teurastettavaksi ihmisravinnoksi koskevat tiedot tunnistusasiakirjan II osassa eivät vastaa keskustietokantaan tallennettuja tietoja, sovelletaan jommassakummassa niistä olevaa tietoa, jonka seurauksena hevoseläimen ihmisravinnoksi teurastaminen suljetaan pois.

(55)

Neuvoston direktiivi 96/22/EY (31) koskee kotieläimiä, myös kotieläiminä pidettäviä kavioeläimiä, ja kyseisten lajien luonnonvaraisia eläimiä, jotka on kasvatettu tilalla. Kyseisen direktiivin 7 artiklassa sallitaan sellaisten rekisteröityjen hevoseläinten kauppa ennen varoajan loppua, joille on annettu tremboloniallyyliä tai beta-agonisteja sisältäviä lääkkeitä jalostustarkoituksissa, jos lääkkeen antamisen edellytykset on täytetty ja käsittelyn laatu ja päivämäärä on mainittu eläinten mukana seuraavassa todistuksessa tai passissa.

(56)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 470/2009 (32) 2 artiklan b kohdassa määritellään elintarviketuotantoon käytettävät eläimet eläimiksi, ”joita pidetään, kasvatetaan, hoidetaan, teurastetaan tai kerätään elintarvikkeiden tuottamiseksi”. Kyseisen asetuksen 16 artiklassa säädetään, että ainoastaan sellaisia farmakologisesti vaikuttavia aineita, jotka on luokiteltu mainitun asetuksen 14 artiklan 2 kohdan a, b tai c alakohdan mukaisesti, voidaan antaa unionissa elintarviketuotantoeläimille edellyttäen, että tällaisessa aineen antamisessa noudatetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2001/82/EY (33).

(57)

Direktiivin 2001/82/EY 6 artiklassa säädetään, että eläinlääkkeelle, joka on tarkoitettu annettavaksi yhdelle tai useammalle tuotantoeläinlajille, ei voida myöntää myyntilupaa, elleivät sen sisältämät farmakologisesti vaikuttavat aineet sisälly asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteeseen I, II tai III. Edellä mainittujen liitteiden säännöt vahvistetaan komission asetuksessa (EU) N:o 37/2010 (34). Poikkeuksena kuitenkin eläinlääke, joka sisältää farmakologisesti vaikuttavia aineita, joita ei luetella asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteessä I, II tai III, voidaan sallia tietyille hevoseläimiin kuuluville yksilöille, joista on ilmoitettu eläinten terveyttä koskevan unionin lainsäädännön mukaisesti, ettei niitä ole tarkoitus teurastaa ihmisravinnoksi. Tällaiset eläinlääkkeet eivät saa sisältää asetuksen (ETY) N:o 2377/90 liitteessä IV lueteltuja vaikuttavia aineita eivätkä ne hyväksytyn valmisteyhteenvedon mukaisesti saa olla tarkoitettuja sellaisten sairaustilojen hoitoon, joihin yhteisössä on hyväksytty jokin eläinlääke hevoseläimiin kuuluville eläimille. Näin ollen olisi säädettävä, että hevoseläin voidaan sulkea ihmisravinnoksi teurastamisen ulkopuolelle eläimen omistajan harkinnan mukaan.

(58)

Direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetään hevoseläimille kyseisen direktiivin 11 artiklaan erityisiä poikkeuksia, jotka liittyvät elintarviketuotantoon käytettävien eläinten hoitoon lääkkeillä, joiden jäämien enimmäismäärä on vahvistettu muille kuin kohdelajeille tai jotka on hyväksytty toisissa olosuhteissa, edellyttäen, että kyseiset hevoseläimet on tunnistettu unionin lainsäädännön mukaisesti ja niiden tunnistusasiakirjaan on erityisesti merkitty, että niitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten tai että ne on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten vähintään kuuden kuukauden mittaisen varoajan jälkeen sen jälkeen, kun niitä on hoidettu aineilla, jotka on lueteltu komission asetuksessa (EY) N:o 1950/2006 (35).

(59)

Direktiivin 2001/82/EY mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuotantoeläinten omistajat ja hoitajat voivat todistaa eläinlääkkeiden ostamisen, hallussapidon ja antamisen tällaisille eläimille viiden vuoden ajan lääkkeiden antamisesta myös silloin, kun eläin on teurastettu näiden viiden vuoden aikana. Mainitun lainsäädännön soveltamista varten on sen vuoksi tarpeen, että hevoseläimen teurastus merkitään viipymättä sen jäsenvaltion keskustietokantaan, jossa eläimen tila sijaitsee.

(60)

Jotta voidaan edelleen valvoa tunnistusasiakirjojen myöntämistä, myöntävän elimen ylläpitämään tietokantaan olisi tallennettava vähimmäismäärä kyseisten asiakirjojen antamista koskevaa tietoa.

(61)

Suurimpien hevosia kasvattavien ja kilpailuja järjestävien organisaatioiden välillä on sovittu maailmanlaajuisesta hevoseläinten yleisestä tunnistusnumerojärjestelmästä, jäljempänä ’UELN’. Se kehitettiin maailman kilpahevosten kasvattajien liiton (World Breeding Federation for Sport Horses, WBFSH), kansainvälisen kantakirjakomitean (International Stud-Book Committee, ISBC), maailman arabianhevosjärjestön (World Arabian Horse Organization, WAHO), eurooppalaisen arabianhevosliiton (European Conference of Arabian Horse Organisations, ECAHO), angloarabihevosten kansainvälisen liiton (Conférence Internationale de l'Anglo-Arabe, CIAA), kansainvälisen ratsastajainliiton (Fédération Equestre Internationale, FEI) ja eurooppalaisen raviurheiluliiton (Union Européenne du Trot, UET) aloitteesta ja järjestelmää koskevia tietoja saa UELN:n internetsivuston (36) kautta.

(62)

UELN:n järjestelmä sopii rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten rekisteröintiin, ja se mahdollistaa tietoverkkojen asteittaisen käyttöönoton, jolloin voidaan taata, että eläimen tunnistaminen voidaan edelleen varmistaa direktiivin 90/427/ETY 6 artiklan mukaisesti, kun on kyse rekisteröidystä hevoseläimestä.

(63)

Kun tietokannoille nimetään koodeja, ne ja yksittäisten eläinten tallennetun tunnistusnumeron muoto eivät saa mitenkään olla ristiriidassa vakiintuneen UELN-järjestelmän kanssa. Sen vuoksi olisi tutkittava nimettyjen UELN-koodien luetteloa ennen uuden koodin nimeämistä tietokannalle.

(64)

Direktiivin 2009/156/EY mukaan virkaeläinlääkärin on merkittävä rekisteriin teurastetun hevoseläimen tunnistusnumero tai tunnistusasiakirjan numero ja toimitettava lähetyspaikan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä todistus siitä, että eläin on teurastettu. Sen vuoksi olisi selvennettävä, että tällaisissa tapauksissa tunnistusasiakirjat on tuhottava teurastuspaikalla teurastettujen hevoseläinten tunnistusasiakirjojen vilpillisen käyttämisen ehkäisemiseksi.

(65)

Mainitussa direktiivissä säädetään myös, että kun rekisteröidyt hevoset on teurastettu tai lopetettu tautien hävittämistä varten, niiden tunnistusasiakirjat on palautettava ne myöntäneelle viranomaiselle. Samoja edellytyksiä olisi sovellettava tunnistusasiakirjoihin, jotka on myönnetty rekisteröidyille hevoseläimille, jotka eivät ole rekisteröityjä hevosia ja jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä.

(66)

Sen varmistamiseksi, että todistuksen myöntävän elimen tietokannat ovat ajan tasalla, on tarpeen vahvistaa eläimen kuolemaa tai katoamista koskevan tiedon kulku asiakirjan myöntäneelle elimelle ja sen jäsenvaltion keskustietokantaan, jossa hevoseläintä pitänyt tila sijaitsee.

(67)

Kyseisiä vaatimuksia on helpompi noudattaa, jos tallennetaan UELN-järjestelmän kanssa yhteensopiva tunnistusnumero ja sitä käytetään tunnistamaan ne viranomaiset tai elimet, jotka antoivat tunnistusasiakirjan. Jäsenvaltioiden olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä yhteyselimiä, jotka ne ovat nimenneet asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisesti.

(68)

Jotta eläin voidaan tarvittaessa jäljittää, voidaan luoda tietoketju tunnistusasiakirjan hakijan, joka on 12 kuukauden ajan eläimen syntymän jälkeen tunnistusasiakirjan kohteena olevan eläimen kasvattaja ja yleensä omistaja, pakollisella kirjaamisella yhdistettynä velvollisuuteen ilmoittaa myöntävälle elimelle kaikista hevoseläimen vakinaisen asuinpaikan muutoksista toiseen jäsenvaltioon.

(69)

Asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisesti tunnistusasiakirjan myöntäneen elimen on päivitettävä tunnistusasiakirjan tunnistetiedot. Jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet omistajien vastahakoisuudesta lähettää postitse hevoseläinten tunnistusasiakirjoja myöntäville elimille tunnistetietojen päivittämistä varten, etenkin jos myöntävä elin sijaitsee ulkomailla. Haluttomuus perustuu pelkoon siitä, että tunnistusasiakirja katoaa, jonka seurauksena hevoseläin tunnistetaan kaksoiskappaleen tai korvaavan tunnistusasiakirjan avulla, mikä estää eläimen teurastamisen ihmisravinnoksi ja näin ollen merkittävästi alentaa eläimen arvoa.

(70)

Tunnistusasiakirjan hallinnoinnin helpottamiseksi koko eläimen eliniän on tarpeen ottaa käyttöön menettelyitä tunnistusasiakirjan rekisteröimiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa eläimellä on vakinainen asuinpaikka erityisesti silloin, kun tunnistusasiakirja on myönnetty eri jäsenvaltiossa. Tarvittavat yhteydet siihen myöntävään elimeen, joka teki ensimmäisen tunnistamisen, saadaan parhaiten aikaan vaihtamalla tietoja asianomaisten jäsenvaltioiden keskustietokantojen välillä.

(71)

Lisäksi todistuksen myöntävät elimet voivat menettää hyväksymisensä tai nimityksensä, mutta tunnistusasiakirjat ovat edelleen voimassa eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskeviin tarkoituksiin. Sen vuoksi on tarpeen tehdä varmuuskopio tunnistusasiakirjasta sellaisen tietokannan avulla, joka on eläinten terveyden ja kansanterveyden sekä eläinten hyvinvoinnin aloilla toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä.

(72)

Koska kussakin jäsenvaltiossa on tavallisesti useampi kuin yksi todistuksen myöntävä elin, hevoselämiä siirretään usein tilalta ja jäsenvaltiosta toiseen, niiden luokitus muuttuu ”jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä””rekisteröidyiksi hevoseläimiksi” tai elintarviketuotantoon käytettävistä eläimistä eläimiksi, joita ei voi teurastaa ihmisravinnoksi, ja koska rekisteröidyn hevoseläimen tunnistamisen voi suorittaa sellainen kantakirjaa pitävä järjestö, jonka päätoimipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, direktiivien 90/427/ETY ja 2009/156/EY tehokkaan täytäntöönpanon kannalta on välttämätöntä, tarpeellista ja asianmukaista perustaa kuhunkin jäsenvaltioon keskustietokanta, joka sisältää kaikkien asianomaisessa jäsenvaltiossa sijaitsevilla tiloilla pidettävien hevoseläinten tunnistetiedot.

(73)

Olisi kuitenkin sallittava, että jäsenvaltiot, jotka ovat perustaneet yhden ainoan rekisteröityjen hevoseläinten tietokannan ja toisen jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten, voivat jatkaa sellaisen järjestelmän käyttöä edellyttäen, että nämä tietokannat voivat olla yhteydessä ja että eläinlääkintäviranomaisilla on pääsy niihin kaikkiin.

(74)

Tätä varten eri jäsenvaltioiden tietokantojen välillä olisi oltava yhteistyötä neuvoston direktiivin 89/608/ETY (37) mukaisesti eläintä ja sille myönnettyä tunnistusasiakirjaa koskevien tietojen vaihdon helpottamiseksi.

(75)

Jotta unionin lainsäädäntöä, joka koskee hevoseläinten tunnistamista, sovelletaan yhdenmukaisesti jäsenvaltioissa ja jotta voidaan varmistaa, että se on selkeää ja avointa, asetus (EY) No 504/2008 olisi kumottava ja korvattava tällä asetuksella.

(76)

Komission asetuksessa (EU) N:o 519/2013 (38) olevan liitteen 24 kohdan mukaisesti hevoseläimet, jotka ovat syntyneet Kroatiassa viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2013 ja joita ei ole tunnistettu asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisesti, on tunnistettava viimeksi mainitun asetuksen mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2014.

(77)

Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016 lähtien, jotta jäsenvaltioilla ja toimijoilla on aikaa mukautua uusiin sääntöihin. Keskitetyn tietokannan perustamista ja ylläpitämistä koskevaa vaatimusta olisi kuitenkin sovellettava Kreikassa, Ruotsissa ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa 1 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen.

(78)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean sekä pysyvän kotieläinjalostusta käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON ANTANUT TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA, MÄÄRITELMÄT JA YLEISET PERIAATTEET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan tunnistamista koskevat säännöt, jotka koskevat hevoseläimiä, jotka

a)

ovat syntyneet unionissa; tai

b)

on luovutettu unionissa vapaaseen liikkeeseen asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 16 kohdan a alakohdan mukaisessa tullimenettelyssä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta päätöksen 96/78/EY soveltamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

a)

’hevoseläimellä’ villejä tai kesytettyjä hevoseläinten heimon Equus-suvun kaikkia kavioeläinnisäkäslajeja ja niiden risteytyksiä;

b)

’tilalla’ maatalouslaitosta tai valmennustallia, tallia tai tiloja, joissa tavallisesti pidetään tai kasvatetaan hevoseläimiä mitä tahansa käyttöä varten, sekä luonnonsuojelualueita, joilla hevoseläimiä elää vapaina;

c)

’pitäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on omistus- tai hallintaoikeus hevoseläimiin tai jonka tehtäväksi on annettu niiden hoito, rahallista korvausta vastaan tai maksutta, pysyvästi tai tilapäisesti, myös kuljetuksen, markkinoiden, kilpailujen tai kulttuuritapahtumien aikana;

d)

’omistajalla’ yhtä tai useampaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on omistusoikeus;

e)

’rekisteröidyillä hevoseläimillä’ hevoseläimiä, jotka

i)

on merkitty tai rekisteröity ja merkittävissä kantakirjaan direktiivin 90/427/ETY 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan sääntöjen mukaisesti ja jotka tunnistetaan mainitun direktiivin 8 artiklan 1 kohdassa säädetyn tunnistamisasiakirjan avulla; tai

ii)

ovat kansainvälisen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan yhdistyksen tai järjestön rekisteröimiä hevosia ja poneja, jotka tunnistetaan mainitun yhdistyksen tai järjestön kansallisen sivutoimipaikan myöntämällä tunnistusasiakirjalla;

f)

’kantakirjalla’ kirjaa, rekisteriä, tiedostoa tai tietovälinettä

i)

jota pitää jäsenvaltion hyväksymä tai tunnustama järjestö tai yhdistys tai kyseisen jäsenvaltion virallinen laitos, sekä

ii)

johon hevoseläimiä merkitään tai rekisteröidään ja johon hevoseläimet ovat merkittävissä mainiten kaikki niiden tunnetut esivanhemmat;

g)

’jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuilla hevoseläimillä’ muita kuin e ja h alakohdassa tarkoitettuja hevoseläimiä;

h)

’teurastettaviksi tarkoitetuilla hevoseläimillä’ hevoseläimiä, jotka on tarkoitettu kuljetettaviksi joko suoraan tai direktiivin 2009/156/EY 7 artiklassa tarkoitetun hyväksytyn keräilykeskuksen kautta teurastamoon teurastettaviksi;

i)

’toimivaltaisella viranomaisella’ jäsenvaltion keskusviranomaista, joka on toimivaltainen järjestämään virallisen valvonnan, tai muuta viranomaista, jolle tämä toimivalta on siirretty, myös direktiivin 2009/156/EY 2 artiklan h kohdassa tarkoitettua viranomaista;

j)

’eläinjalostuksesta vastaavalla viranomaisella’ jäsenvaltion keskusviranomaista, joka vastaa direktiivin 90/427/ETY täytäntöönpanosta, tai muuta viranomaista, jolle tämä toimivalta on siirretty, myös päätöksen 92/353/ETY 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viranomaisia;

k)

’tilapäisellä pääsyllä’ kolmannesta maasta peräisin olevan ja yhteisön alueelle alle 90 päivän ajaksi päästetyn rekisteröidyn hevosen asemaa, joka vahvistetaan direktiivin 2009/156/EY 19 artiklan b alakohdan mukaisesti tehdyllä päätöksellä;

l)

’vakinaisella pääsyllä’ kolmannesta maasta peräisin olevan ja yhteisön alueelle vähintään 90 päivän ajaksi tuodun hevoseläimen asemaa;

m)

’merkillä’ jokaista yksittäisen hevoseläimen näkyvää tai näkyville saatettavissa olevaa ominaispiirrettä, joka on synnynnäinen tai myöhemmin saatu, ja kirjattu tunnistamista varten;

n)

’transponderilla’ ainoastaan luettavaa passiivista radiotaajuudella toimivaa tunnistuslaitetta, joka

i)

on ISO-standardin 11784 mukainen ja käyttää kaksisuuntaista (FDX tai FDX-B) tai vuorosuuntaista (HDX) tekniikkaa; sekä

ii)

on luettavissa ISO-standardin 11785 mukaisella lukulaitteella vähintään 12 cm etäisyydeltä;

o)

’yksilöllisellä tunnistusnumerolla’ yksilöllistä 15-merkkistä aakkosnumeerista tunnusta, johon on yhdistetty tiedot, jotka koskevat yksittäistä hevoseläintä sekä sitä tietokantaa ja valtiota, johon kyseinen tieto on ensimmäiseksi talletettu maailmanlaajuisen hevoseläinten yleisen tunnistusnumerojärjestelmän, jäljempänä ’UELN’, mukaisesti, ja joka sisältää

i)

kuusinumeroisen UELN-yhteensopivan tunnistusnumeron 39 artiklassa tarkoitettua tietokantaa varten, jota seuraa

ii)

yhdeksännumeroinen kyseiselle hevoseläimelle annettu yksilöllinen tunnistusnumero;

p)

’afrikkalaisesta hevosrutosta vapaalla jäsenvaltiolla’:

i)

jäsenvaltiota, jossa ei ole ollut kliinisiä, serologisia (rokottamattomissa hevoseläimissä) tai epidemiologisia afrikkalaisen hevosruton merkkejä kyseessä olevalla alueella kahden edeltävän vuoden aikana; ja

ii)

joissa ei ole suoritettu rokotuksia tätä tautia vastaan 12 edellisen kuukauden aikana;

q)

’ilmoituspakon alaisilla taudeilla’ tauteja, jotka on lueteltu direktiivin 2009/156/EY liitteessä I;

r)

’virkaeläinlääkärillä’ jäsenvaltion tai kolmannen maan toimivaltaisen keskusviranomaisen nimeämää eläinlääkäriä;

s)

’älykortilla’ muovikortteja, joihin on upotettu tietokonesiru, jolle voidaan tallettaa tietoa ja jolta voidaan siirtää tietoa yhteensopiviin tietojärjestelmiin sähköisesti;

t)

’hoidosta vastaavalla eläinlääkärillä’ direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua eläinlääkäriä.

3 artikla

Yleiset periaatteet ja velvoite tunnistaa hevoseläimet

1.   Asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä I luetelluilla alueilla elävät hevoseläimet on tunnistettava tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Jollei pitäjä ole hevoseläimen omistaja tai yksi niistä, se toimii tämän asetuksen mukaisesti omistajan puolesta ja yhteisymmärryksessä tämän kanssa.

3.   Jäsenvaltiot ja 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut myöntävät elimet voivat vaatia, että omistaja toimittaa 11 artiklassa tarkoitetun hakemuksen tunnistusasiakirjan saamiseksi tai 27 artiklassa tarkoitetun hakemuksen jo olemassa olevan tunnistusasiakirjan tunnistetietojen muuttamiseksi.

4.   Jäsenvaltioiden on, tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 882/2004 mukaisen virallisen valvonnan kautta, varmistettava, että hevoseläinten pitäjät ja myöntävät elimet noudattavat tämän asetuksen mukaisia velvoitteitaan.

4 artikla

Unionin hevoseläinten tunnistusjärjestelmä

1.   Tässä asetuksessa unionin hevoseläinten tunnistusjärjestelmä koostuu seuraavista tekijöistä:

a)

yksi tunnistamista koskeva elinikäinen asiakirja, joka on todistuksen myöntäneen elimen omaisuutta, jollei myöntävä elin toisin määrää tai tässä asetuksessa toisin säädetä, ja joka sisältää

i)

hevoseläimen ja sen merkkien sanallisen kuvauksen;

ii)

sanallisessa kuvauksessa esitetyt merkit sisältävän kaavion;

iii)

tunnistustietoihin tehtyjä muutoksia kuvaavia luvallisia merkintöjä varten varatun tilan;

b)

tunnistusmenetelmä, jolla

i)

varmistetaan kiistattomasti yhteys tunnistusasiakirjan ja sen hevoseläimen välille, jota varten se on myönnetty;

ii)

osoitetaan, että hevoseläimestä on jo laadittu tunnistetiedot;

c)

tietokanta, johon tallennetaan 38 artiklan mukaisesti hevoseläimen tunnistusasiakirjan tunnistustiedot sekä tunnistusasiakirjaa koskevan hakemuksen jättänyttä pitäjää koskevat tiedot, ja jossa samalla annetaan eläimelle sen yksilöllinen tunnistusnumero;

d)

tämän asetuksen 39 artiklan mukaisesti perustettu keskustietokanta.

2.   Hevoseläin on katsottava tämän asetuksen mukaisesti tunnistetuksi vain silloin, kun

a)

sen mukana on tunnistusasiakirja, joka on myönnetty jonkin seuraavan säännöksen mukaisesti:

i)

unionissa syntyneitä hevoseläimiä koskeva 9 artikla; tai

ii)

unioniin tuotuja hevoseläimiä koskeva 14 artikla; tai

iii)

tämän asetuksen 29 tai 30 artikla, jos mukana on tunnistusasiakirjan kaksoiskappale; tai

iv)

tämän asetuksen 32 artikla, jos mukana on korvaava tunnistusasiakirja; tai

b)

se tunnistetaan seuraavien säännösten mukaisesti:

i)

tämän asetuksen 24 artikla, joka koskee väliaikaisella asiakirjalla varustettujen hevoseläinten siirtoihin tai kuljetuksiin sovellettavia poikkeuksia; tai

ii)

tämän asetuksen 26 artiklan 2 kohta, joka koskee tiettyihin hevoseläinten teurastukseen siirtoihin ja kuljetuksiin sovellettavia poikkeuksia.

II LUKU

UNIONISSA SYNTYNEIDEN HEVOSELÄINTEN TUNNISTUS

5 artikla

Unionissa syntyneiden hevoseläinten tunnistusasiakirjoja myöntävät elimet

1.   Tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitetun tunnistusasiakirjan antajana on oltava jokin seuraavista myöntävistä laitoksista:

a)

tämän asetuksen 2 artiklan e kohdan i alakohdassa tarkoitettujen rekisteröityjen hevoseläinten osalta järjestö tai yhdistys, joka on virallisesti hyväksytty tai tunnustettu päätöksen 92/353/ETY 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai jäsenvaltion virallinen laitos, joka hoitaa kantakirjaa, johon hevoseläin on merkitty tai rekisteröity ja johon se voidaan merkitä päätöksen 96/78/EY mukaisesti;

b)

tämän asetuksen 2 artiklan e kohdan ii alakohdassa tarkoitettujen rekisteröityjen hevosten osalta kansainvälisen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan järjestön tai yhdistyksen kansallinen sivutoimipaikka, jota valvoo sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa sen päätoimipaikka sijaitsee;

c)

tämän asetuksen 2 artiklan g kohdassa tarkoitettujen jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten osalta

i)

sen tilan toimivaltainen viranomainen, jolla hevoseläintä pidetään tunnistushetkellä; tai

ii)

myöntävä elin, jonka on nimittänyt ja jota valvoo i alakohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen, jolle tämä tehtävä oli siirretty.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi nimetä 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja myöntäviä elimiä ainoastaan, jos ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

on oltava täsmällinen kuvaus myöntävän elimen tehtävistä ja vastuualueista sekä olosuhteista joissa se voi ne suorittaa;

b)

on oltava todisteet siitä, että

i)

myöntävällä elimellä on asiantuntemus, välineet ja infrastruktuuri, joita sille siirrettyjen tehtävien hoito vaatii;

ii)

myöntävällä elimellä on riittävästi pätevää ja kokenutta henkilöstöä;

iii)

myöntävä elin on puolueeton eikä sillä ole eturistiriitoja sille siirrettyjen tehtävien suorittamisen osalta;

iv)

myöntävällä elimellä on tunnistusasiakirjan malli, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset;

c)

myöntävän elimen on toimittava tiiviissä yhteistyössä toimivaltaisen viranomaisen kanssa estääkseen ja tarvittaessa korjatakseen mahdolliset tapaukset, joissa ei ole noudatettu tämän asetuksen vaatimuksia;

d)

huolehditaan tehokkaasta ja tosiasiallisesta koordinoinnista toimivaltaisen viranomaisen ja nimitetyn myöntävän elimen välillä.

3.   Jos toimivaltaisella viranomaisella on perusteltu syy katsoa, että myöntävä elin ryhtyy toimiin, jotka eivät täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, sen on tutkittava epäillyt vaatimustenvastaiset toimet. Myöntävä laitos ei saa antaa tunnistusasiakirjoja, ennen kuin tutkimus on saatu päätökseen ja vaatimustenvastaisuuksia ei ole todettu tai ne on korjattu.

4.   Jos 3 kohdan mukaisesti toteutetuista toimenpiteistä huolimatta 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin ei täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia, toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava lupa antaa hevoseläinten tunnistusasiakirjoja.

Sen jälkeen, kun lupa antaa tunnistusasiakirjoja on peruutettu, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sen vastuulla olevat hevoseläimet tunnistetaan edelleen tämän asetuksen mukaisesti ja että toimivaltainen viranomainen tai myöntävä elin, jolle toimivaltainen viranomainen on siirtänyt tämän tehtävän, ottaa huostaansa 34 artiklan mukaisesti palautetut tai palautettavat tunnistusasiakirjat.

6 artikla

Myöntäviä elimiä koskevat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on laadittava ja pidettävä yllä ajantasaista luetteloa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista myöntävistä elimistä, ja niiden on saatettava mainittu luettelo muiden jäsenvaltioiden, muiden myöntävien elinten ja yleisön saataville toimivaltaisen viranomaisen perustamalle verkkosivulle.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun luettelon on

a)

sisällettävä yhteystiedot, jotka ovat tarpeen 35 artiklan, 37 artiklan 4 kohdan, 38 artiklan 3 kohdan ja 40 artiklan 1 kohdan vaatimusten täyttämiseksi;

b)

oltava päätöksen 2009/712/EY liitteessä II olevan 2 luvun I jakson f kohdassa vahvistetun mallin ja mainitun päätöksen liitteessä III vahvistettujen vaatimusten mukainen;

c)

oltava suoraan saatavilla komission 3 kohdan mukaisesti järjestämän internetyhteyden kautta, ja sen on oltava riittävän helppotajuinen muille kuin kyseistä kieltä äidinkielenään puhuville.

3.   Auttaakseen jäsenvaltioita toimittamaan 1 kohdassa mainitut ajantasaiset luettelot saataville komissio perustaa internetsivuston, johon kunkin jäsenvaltion on lisättävä suora linkki 1 kohdassa tarkoitetulla internetsivustolla oleviin vaadittuihin tietoihin.

7 artikla

Unionissa syntyneille hevoseläimille myönnettyjen tunnistusasiakirjojen muoto ja sisältö

1.   Unionissa syntyneet hevoseläimet tunnistetaan yhdellä hevoseläinten tunnistamista koskevalla asiakirjalla, joka myönnetään hevoseläimen eliniäksi seuraavien edellytysten mukaisesti:

a)

liitteessä I olevan 1 osan tunnistusasiakirjan malli;

b)

mainitussa liitteessä olevassa 2 osassa vahvistetut lisävaatimukset.

2.   Myöntävien elinten on varmistettava, että tunnistusasiakirja sisältää riittävän määrän sivuja, joissa on lomakekenttiä liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetun tunnistusasiakirjan mallin seuraavissa luvuissa vaadittujen tietojen ilmoittamiseksi:

a)

jos kyse on rekisteröidyistä hevoseläimistä, ainakin I–IX luku;

b)

jos kyse on jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuista hevoseläimistä, ainakin I–IV luku.

3.   Myöntävien elinten on varmistettava, että tunnistusasiakirjojen lukujen järjestys ja numerointi, sellaisina kuin ne on esitetty liitteessä I olevassa 1 osassa, pysyvät muuttumattomina, ja että mainittujen lukujen osalta tunnistusasiakirjassa on riittävästi sivuja useiden merkintöjen tekemistä varten.

4.   Myöntävät elimet ovat vastuussa tyhjien ja täytettyjen tunnistusasiakirjojen turvallisesta hallinnoinnista tiloissaan.

Jos myöntävän elimen työjärjestys sen sallii, myöntävien elinten on varmistettava, että 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa ja 35 artiklassa tarkoitetut tunnistusasiakirjat mitätöidään tehokkaasti asiakirjan ja siinä olevien tietojen vilpillisen käytön estämiseksi ennen asiakirjan luovuttamista omistajalle muistona eläimestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan säännöksiä.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi yhdessä eläinjalostuksesta vastaavan viranomaisen kanssa säätää hallinnollisia menettelyjä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten niiden valvonnassa myöntämien tunnistusasiakirjojen ulkoasun yhdenmukaistamiseksi, jos 1–3 kohdassa tarkoitettuja yleisiä vaatimuksia noudatetaan.

8 artikla

Unionissa syntyneiden hevoseläinten tunnistusasiakirjojen myöntämiseen liittyvät toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet

Eläinjalostuksesta vastaavan viranomaisen ja toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että niiden alueella ja niiden vastuulla toimivat myöntävät elimet

a)

myöntävät tunnistusasiakirjoja, jotka täyttävät 7 artiklan 1–3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

ovat ottaneet käyttöön järjestelmät tarkistaakseen, kun toimivaltainen viranomainen sitä edellyttää, että niiden myöntämäksi ilmoitettu tunnistusasiakirja

i)

on ainutkertainen, aito ja väärentämätön;

ii)

sisältää sarjanumeron, joka on painettu ainakin I, II ja III luvun sisältäville sivuille, jos myös tyhjiä tunnistusasiakirjoja on painettu varastoon.

9 artikla

Unionissa syntyneille hevoseläimille myönnettävät tunnistusasiakirjat

1.   Myöntävät elimet voivat myöntää ainoastaan tunnistusasiakirjoja

a)

jotka ovat 7 artiklan 1–3 kohdan mukaisia;

b)

joiden I luku on I luvun A osan 11 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen tarkastamilla tai sen puolesta tarkastetuilla tiedoilla asianmukaisesti täytetty;

c)

joiden IV luku on täytetty, jos kansallisessa lainsäädännössä tai 5 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen säännöissä tai säädöksissä niin edellytetään;

d)

joiden V luku on täytetty tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on tunnistettava 2 artiklan e kohdan i alakohdassa tarkoitettu rekisteröity hevoseläin mainitussa säännöksessä tarkoitetun kantakirjan sääntöjen mukaisesti ja täytettävä tunnistusasiakirjan V luku direktiivin 90/427/ETY 8 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa ja direktiivin liitteessä tarkoitetun alkuperätodistuksen tiedoilla.

3.   Rekisteröidyn hevoseläimen rodun alkuperää koskevaa kantakirjaa pitävän järjestön tai yhdistyksen periaatteiden mukaisesti tunnistusasiakirjan V luvussa on oltava seuraavat tiedot:

a)

täydelliset polveutumista koskevat tiedot;

b)

päätöksen 96/78/EY 2 tai 3 artiklassa tarkoitettu kantakirjan pääosasto;

c)

jos kantakirjan pääosasto on jaettu luokkiin, se luokka, johon rekisteröity hevoseläin on merkitty.

4.   Kun rekisteröidään 2 artiklan e kohdan ii alakohdassa tarkoitettu kilpailu- tai urheiluhevonen, 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on joko

a)

annettava 7 artiklan 1–3 kohdan säännösten mukainen tunnistusasiakirja 1 kohdan a ja b alakohdan ja kyseisen myöntävän elimen sääntöjen mukaisesti; tai

b)

tunnustettava ja vahvistettava kyseiselle hevoselle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetty tunnistusasiakirja; tai

c)

annettava uusi tunnistusasiakirja 12 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti.

10 artikla

Poikkeaminen tiettyjen tunnistusasiakirjan I ja IV luvun tietojen täydentämisestä

1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että myöntävä elin ei täytä piirtämällä tunnistusasiakirjan kaavioon liitteessä I olevan I luvun B osan 12–18 kohdassa tarkoitettuja tietoja, kahdella edellytyksellä:

a)

eläimeen on kiinnitetty transponderi 18 artiklan mukaisesti tai sovelletaan 21 artiklan mukaisesti vastaavaa luvallista vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää;

b)

riittävästi yksityiskohtia hevoseläimen kuvaamiseksi esitetään valokuvassa tai tulosteessa.

2.   Edellä 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut myöntävät elimet

a)

eivät voi hyödyntää tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnettyä poikkeusta;

b)

voivat mukauttaa tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnettyjä tunnistusasiakirjoja 9 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisiksi.

3.   Poiketen siitä, mitä 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, omistajaa koskevat tiedot voidaan toimittaa 38 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan tallennetun sellaisen omistusta tai rekisteröintiä koskevan todistuksen muodossa, josta käy ilmi

a)

hevoseläimen yksilöllinen tunnistusnumero;

b)

tunnistusasiakirjan numero, jos sellainen on, sekä transponderin koodi tai 21 artiklan mukainen vastaava luvallinen vaihtoehtoinen tunnistusmenetelmä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu omistusta tai rekisteröintiä koskeva todistus palautetaan myöntävälle elimelle, jos eläin on kuollut, myyty, kadonnut, varastettu, teurastettu tai lopetettu.

11 artikla

Unionissa syntyneille hevoseläimille myönnettäviä tunnistusasiakirjoja koskevat hakemukset

1.   Pitäjän on toimitettava unionissa syntyneelle hevoseläimelle myönnettävää tunnistusasiakirjaa koskeva hakemus sen jäsenvaltion asianmukaiselle myöntävälle elimelle, jossa tila sijaitsee, ja sen on toimitettava kaikki tämän asetuksen mukaan tarvittavat tiedot.

2.   Jäsenvaltioiden on asetettava sellaiset määräajat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen jättämiselle, jotka ovat tarpeen 12 artiklassa ja 13 artiklan 1 kohdassa säädettyjen tunnistamista koskevien määräaikojen noudattamiseksi.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 kohdassa säädetään, ja päätöksen 96/78/EY 1 artiklan mukaisesti, pitäjä voi toimittaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen asianmukaiselle 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle, jonka päätoimipaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa hevoseläimen tila sijaitsee.

12 artikla

Unionissa syntyneiden hevoseläinten tunnistusta koskeva määräaika

1.   Unionissa syntynyt hevoseläin on tunnistettava tunnistusasiakirjan avulla, joka on myönnetty 9 artiklan mukaisesti viimeistään 12 kuukauden kuluessa syntymästä ja joka tapauksessa ennen pysyvää syntymätilalta lähtöä, paitsi jos kyseinen siirto tapahtuu 23 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisena emästään riippuvaisena ja emäänsä seuraavana varsana tai 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 1 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää rajoittaa hevoseläimen tunnistamisen sallitun enimmäisajan kuuteen kuukauteen tai syntymän kalenterivuoteen.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, uusi tunnistusasiakirja voidaan antaa 9 artiklan mukaisesti milloin tahansa

a)

toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä tai toimesta, mikäli olemassa oleva tunnistusasiakirja ei täytä 7 artiklan 1–3 kohdan edellytyksiä tai myöntävä elin ei ole merkinnyt oikein tiettyjä I, II tai V luvun tunnistetietoja; tai

b)

jos jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetun hevoseläimen asema päivitetään rekisteröidyksi hevoseläimeksi 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen sääntöjen mukaisesti, eikä olemassa olevaa tunnistusasiakirjaa voida mukauttaa vastaavasti; tai

c)

jos hevosen asema päivitetään tai se rekisteröidään 2 artiklan e kohdan ii alakohdassa tarkoitetuksi rekisteröidyksi hevoseksi 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen sääntöjen mukaisesti, eikä olemassa olevaa tunnistusasiakirjaa voida mukauttaa vastaavasti; tai

d)

jos tunnistusasiakirja on myönnetty 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eikä sitä voida mukauttaa 9 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaiseksi 10 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti; tai

e)

jäljempänä 18 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, kun olemassa olevaa tunnistusasiakirjaa ei voida mukauttaa vastaavasti; tai

f)

jos toimivaltainen viranomainen takavarikoi tunnistusasiakirjan tutkinnan yhteydessä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa olemassa oleva tunnistusasiakirja on palautettava myöntävälle elimelle mitätöitäväksi, ja olemassa olevan tunnistusasiakirjan mitätöinti ja uuden tunnistusasiakirjan myöntäminen on merkittävä 38 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan.

13 artikla

Tiettyjen vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa elävien hevoseläinten tunnistamista koskevat poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 12 artiklassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää, että hevoseläimet, jotka muodostavat määriteltyjä vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa eläviä kantoja tietyillä kyseisen viranomaisen määrittämillä alueilla, tunnistetaan 9 artiklan tai 17 artiklan 4 kohdan mukaisesti annetun tunnistusasiakirjan avulla ainoastaan, jos

a)

ne siirretään pois kyseisistä kannoista, lukuun ottamatta virallisen valvonnan alaisia siirtoja määritellystä kannasta toiseen; tai

b)

otetaan kotieläinkäyttöön.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on ilmoitettava komissiolle tähän artiklaan viitaten niistä kannoista ja alueista, jotka ne ovat määritelleet 1 kohdan mukaisesti, ennen kuin ne käyttävät kyseistä poikkeusta.

III LUKU

UNIONIIN TUOTUJEN HEVOSELÄINTEN TUNNISTUS

14 artikla

Unioniin tuotujen hevoseläinten tunnistus

Kolmannessa maassa annettuja tunnistusasiakirjoja on pidettävä pätevinä tämän asetuksen mukaisesti, edellyttäen, että ne täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

niiden myöntäjänä toimi

i)

kun kyseessä ovat rekisteröidyt hevoseläimet, sellainen kolmannen maan polveutumistodistuksia antava elin, joka kuuluu direktiivin 94/28/EY 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti laadittuun luetteloon; tai

ii)

kun kyseessä on rekisteröity hevonen, sellaisen kansainvälisen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan järjestön tai yhdistyksen kansallinen sivutoimipaikka, jonka päätoimipaikka on siinä kolmannessa maassa, jossa 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kansainvälinen järjestö tai yhdistys sijaitsee; tai

iii)

kaikissa muissa tapauksissa hevoseläimen alkuperämaana olevan kolmannen maan toimivaltainen viranomainen;

b)

ne täyttävät kaikki 7 artiklan 2 kohdassa säädetyt vaatimukset.

15 artikla

Unioniin tuoduille hevoseläimille myönnettäviä tunnistusasiakirjoja koskevat hakemukset

1.   Hevoseläimen pitäjän on haettava 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulta kyseistä hevoseläinluokkaa käsittelevältä myöntävältä elimeltä 7 artiklan mukaisen tunnistusasiakirjan myöntämistä 9 artiklan mukaisesti tai olemassa olevan tunnistusasiakirjan rekisteröintiä mainitun myöntävän elimen perustamaan tämän asetuksen 38 artiklan mukaiseen tietokantaan 30 päivän kuluessa asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 16 kohdan a alakohdassa määritellyn tullimenettelyn loppuun saattamisesta, kun

a)

hevoseläin tuodaan unioniin; tai

b)

toimivaltainen viranomainen on muuttanut direktiivin 2009/156/EY 19 artiklan b kohdan mukaisen komission antaman päätöksen, joka koskee hevoseläimen väliaikaista tuomista, kyseisen direktiivin 19 artiklan c kohdan mukaiseksi pysyväksi maahantuloluvaksi.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu olemassa oleva tunnistusasiakirja ei täytä 7 artiklan 2 kohdan edellytyksiä, myöntävän elimen on pitäjän pyynnöstä

a)

täydennettävä tunnistusasiakirja, jotta se täyttää 7 artiklan 2 kohdan vaatimukset;

b)

tallennettava kyseisen hevoseläimen tunnistustiedot ja lisätiedot 38 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua olemassa olevaa tunnistusasiakirjaa ei voi muuttaa niin, että se täyttää tämän asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa säädetyt edellytykset, sitä ei pidetä pätevänä tunnistamista varten tämän asetuksen mukaisesti, ja kyseinen hevoseläin on tunnistettava 9 artiklan mukaisesti myöntämällä uusi 7 artiklan 1–3 kohdan vaatimusten mukainen tunnistusasiakirja, joka perustuu toimitettuun tunnistusasiakirjaan, jossa on oltava vähintään direktiivin 90/427/ETY liitteessä tarkoitetut tiedot.

IV LUKU

ENNEN TUNNISTUSASIAKIRJOJEN MYÖNTÄMISTÄ TARVITTAVAT TARKASTUKSET JA TUNNISTUSMENETELMÄT

16 artikla

Hevoseläimille myönnettyjen yksilöllisten tunnistusasiakirjojen varmistaminen

1.   Ennen tunnistusasiakirjan myöntämistä myöntävän elimen tai sen puolesta toimivan henkilön on ryhdyttävä tarvittaviin toimiin

a)

varmistaakseen, että kyseiselle hevoseläimelle ei ole aiemmin myönnetty vastaavaa tunnistusasiakirjaa;

b)

estääkseen useiden tunnistusasiakirjojen vilpillisen myöntämisen samalle hevoseläimelle.

2.   Toimien, joista säädetään 1 kohdassa, on sisällettävä

a)

saatavilla olevien asiakirjojen ja sähköisten tiedostojen tarkistaminen;

b)

hevoseläimen iän arvioiminen;

c)

eläimen tarkistaminen 17 artiklan mukaisesti aikaisemmasta tunnistamisesta kertovien merkkien tai merkintöjen varalta.

17 artikla

Toimet hevoseläimen tarkistamiseksi aikaisemman tunnistamisen varalta

1.   Edellä 16 artiklassa tarkoitetut toimet aikaisemmasta tunnistamisesta kertovien merkkien tai merkintöjen varalta ovat ainakin sellaiset, joilla havaitaan

a)

aikaisemmin kiinnitetty transponderi käyttämällä sellaista lukulaitetta, joka noudattaa ISO-standardia 11785 ja jolla pystytään lukemaan ainakin HDX- ja FDX-B-transpondereita, ainakin silloin, kun lukulaite on suorassa kosketuksessa kehon pintaan sillä kohdalla, johon normaalioloissa transponderi on kiinnitetty;

b)

kliiniset merkit, jotka viittaavat siihen, että aiemmin kiinnitetty transponderi tai 21 artiklan mukainen merkki on poistettu kirurgisesti tai sitä on muutettu;

c)

mikä tahansa merkki tai osoitus siitä, että 21 artiklan mukaista vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää on sovellettu hevoseläimeen.

2.   Jos sen jälkeen, kun pitäjä on tehnyt 11 artiklan 1 kohdan mukaisen hakemuksen, tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt toimet osoittavat aikaisemmin kiinnitetyn transponderin tai 21 artiklan mukaisen vaihtoehtoisen tunnistusmenetelmän olemassaolon, joka on osoituksena aikaisemmin suoritetusta 9 artiklan mukaisesta tunnistamisesta, myöntävän elimen on

a)

annettava tunnistusasiakirjan kaksoiskappale tai korvaava tunnistusasiakirja 29 tai 32 artiklan mukaisesti riippuen käytettävissä olevista tiedoista;

b)

tallennettava kyseiset tiedot, toisin sanoen transponderin numero tai vaihtoehtoinen tunnistusmenetelmä asianmukaisella tavalla tunnistusasiakirjan I luvun A osan lomakekenttiin ja B osan kaavioon.

3.   Jos vahvistetaan, että unionissa syntyneestä hevoseläimestä on poistettu transponderi tai tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu muu vaihtoehtoinen tunnistusmenetelmä, myöntävä elin myöntää korvaavan tunnistusasiakirjan 32 artiklan mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia, että 9 artiklan mukaisesti myönnetään tunnistusasiakirja 13 artiklassa tarkoitetulle vapaissa tai puolivapaissa olosuhteissa elävälle hevoseläimelle, jolla on transponderi, mutta jolle ei ole myönnetty tunnistusasiakirjaa 13 artiklan mukaisesti, edellyttäen että transponderin koodi oli sitä kiinnittäessä tallennettu kyseisestä hevoskannasta vastaavan myöntävän elimen tietokantaan.

18 artikla

Sähköiset tunnistusmenetelmät

1.   Myöntävän elimen on varmistettava, että 12 artiklan mukaisen ensimmäisen tunnistamisen aikana hevoseläimeen kiinnitetään transponderi.

2.   Transponderi on kiinnitettävä parenteraalisesti aseptisissa olosuhteissa takaraivon ja sään välille kaulan keskelle niskan nivelsiteiden alueelle.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia transponderin kiinnittämisen muualle hevoseläimen kaulassa sillä edellytyksellä, että kyseinen vaihtoehtoinen kiinnitystapa ei

a)

vaaranna hevoseläimen hyvinvointia;

b)

lisää transponderin siirtymisen riskiä verrattuna ensimmäisessä alakohdassa kuvattuun menetelmään.

3.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava 2 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen vähimmäisvaatimukset tai nimitettävä henkilö, jäljempänä ’toimivaltainen henkilö’, tai ammattikunta, joka voi suorittaa kyseiset toimenpiteet.

4.   Edellä 5 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut myöntävät elimet voivat edellyttää, että 21 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää käyttämällä tunnistetut hevoseläimet on merkittävä kiinnittämällä transponderi, jotta hevoseläin voidaan merkitä tai rekisteröidä kantakirjaan tai rekisteröidyt hevoset voidaan rekisteröidä kilpailutarkoituksia varten.

5.   Edellä 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut myöntävät elimet ja toimivaltainen viranomainen voivat vaatia, että 4 artiklan 2 kohdan ja 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti tunnistetut hevoseläimet on merkittävä kiinnittämällä transponderi tunnistustarkoitusta varten seuraavissa tapauksissa:

a)

aiemmin kiinnitetyt ja kirjatut transponderit ovat lakanneet toimimasta;

b)

jäljempänä 21 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää varten kirjattu synnynnäinen tai myöhemmin saatu merkki ei enää sovellu tähän tarkoitukseen; tai

c)

toimivaltainen viranomainen katsoo sen tarpeelliseksi tunnistamisen varmistamiseksi.

19 artikla

Transponderin näyttämän koodin yksilöllisyyden hallinta

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava 2 artiklan n kohdan i alakohdassa tarkoitettujen standardien mukaisesti säännöt, joiden avulla voidaan varmistaa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten kiinnittämien transpondereiden näyttämien koodien yksilöllisyys, kun ne myöntävät tunnistusasiakirjoja 9 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti vahvistettuja sääntöjä on sovellettava niin, ettei vaaranneta sellaisen toisessa jäsenvaltiossa olevan myöntävän elimen perustamaa tunnistamisjärjestelmää, joka suoritti rekisteröidyn hevoseläimen tämän asetuksen mukaisen tunnistamisen.

20 artikla

Transponderin koodin tallentaminen tunnistusasiakirjaan

1.   Kun transponderi on kiinnitetty 18 artiklan mukaisesti, myöntävä elin lisää tunnistusasiakirjaan seuraavat tiedot:

a)

I luvun A osan 5 kohdassa vähintään 15 viimeistä numeroa koodista, jonka transponderi lähettää ja jonka lukulaite näyttää kiinnittämisen jälkeen; ja tarvittaessa

i)

tarra, jossa on viivakoodi, edellyttäen että muutosten tekeminen sivulle jälkikäteen estetään; tai

ii)

tuloste viivakoodista, joka sisältää ainakin kyseiset 15 viimeistä transponderin lähettämää merkkiä.

b)

I luvun B osan kaavion 12 tai 13 kohdassa, riippuen siitä kummalle puolelle transponderi kiinnitettiin, se paikka, johon transponderi on hevoseläimeen kiinnitetty ja josta se luetaan kiinnittämisen jälkeen.

c)

I luvun B osan kaavion 19 kohdassa sen eläinlääkärin tai toimivaltaisen henkilön allekirjoitus, joka suoritti tunnistamisen täyttämällä A osan 3 kohdan ja B osan I luvun kaavion ja luki transponderin koodin sen kiinnittämisen jälkeen, tai sen henkilön allekirjoitus, joka jäljentää kyseiset tiedot tunnistusasiakirjan myöntämistä varten myöntävän elimen sääntöjen mukaisesti.

2.   Poiketen sitä, mitä tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kun hevoseläin merkitään aiemmin kiinnitetyllä transponderilla, joka ei ole 2 artiklan n kohdan i alakohdassa tarkoitetun ISO-standardin vaatimusten mukainen, valmistajan tai lukujärjestelmän nimi lisätään tunnistusasiakirjan I luvun A osan 5 kohtaan.

21 artikla

Vaihtoehtoisten tunnistusmenetelmien hyväksyntä

1.   Poiketen siitä, mitä 18 artiklan 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia sopivia vaihtoehtoisia menetelmiä unionissa syntyneiden hevoseläinten tunnistamiseen, kuten merkit, jotka täyttävät 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaiset vaatimukset ja joiden avulla voidaan varmistaa, että tunnistusasiakirjaan kirjattu hevoseläin voidaan tunnistaa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

hevoseläinten tunnistamisen vaihtoehtoisia menetelmiä ei käytetä ainoana keinona suurimpaan osaan niistä hevoseläimistä, jotka niiden alueella tunnistetaan tämän asetuksen mukaisesti;

b)

jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten merkitsemiseen käytettäviä näkyviä merkintöjä ei voida sekoittaa niihin merkintöihin, jotka samalla alueella on varattu 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen myöntävien elinten käytettäväksi rekisteröityihin hevoseläimiin;

c)

tunnistamiseen käytetty luvallinen vaihtoehtoinen menetelmä tai menetelmien yhdistelmä on vähintään yhtä luotettava kuin 18 artiklan mukaisesti kiinnitetty transponderi;

d)

yksittäiseen hevoseläimeen sovellettavan vaihtoehtoisen tunnistusmenetelmän tiedot voidaan kuvata sellaisessa muodossa, joka voidaan muuttaa digitaaliseen ja haettavissa olevaan muotoon ja tallentaa 38 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan.

3.   Jäsenvaltioiden, jotka aikovat käyttää hyväkseen 1 kohdassa tarkoitettua poikkeusta, on saatettava tieto luvallisista vaihtoehtoisista tunnistusmenetelmistä komission, muiden jäsenvaltioiden ja kansalaisten saataville 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun verkkosivun kautta.

22 artikla

Vaihtoehtoisia tunnistusmenetelmiä käyttävien myöntävien elinten ja pitäjien velvoitteet

1.   Myöntävän elimen on varmistettava, että hevoseläimelle myönnetään tunnistusasiakirja vain, jos

a)

on tarkistettu, että 21 artiklassa tarkoitettua vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää sovelletaan asianmukaisesti;

b)

tunnistamiseen käytetty menetelmä on merkitty tunnistusasiakirjan I luvun A osan 6 tai 7 kohdassa tai tarvittaessa XI luvussa ja tallennettu 38 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti tietokantaan.

2.   Kun käytetään vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää, pitäjä huolehtii siitä, että kyseiset tunnistustiedot ovat käytettävissä, tai tarvittaessa maksaa kustannukset tai kärsii viivästyksen, jotka aiheutuvat eläimen tunnistamisen varmistamisesta.

V LUKU

HEVOSELÄINTEN SIIRTÄMINEN JA KULJETTAMINEN

23 artikla

Rekisteröityjen hevoseläinten sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten siirtäminen ja kuljettaminen

1.   Rekisteröidyille hevoseläimille tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuille hevoseläimille 9 artiklan 1 kohdan, 14, 29, 30 tai 32 artiklan mukaisesti myönnetyn tunnistusasiakirjan on aina oltava sen hevoseläimen mukana, jolle se on myönnetty, myös silloin kun ruhoa kuljetetaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tai asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä III olevan III luvun a kohdan iii alakohdassa tarkoitetussa laitoksessa käsiteltäväksi, kun kansallisessa lainsäädännössä tätä edellytetään.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, rekisteröityjen hevoseläinten tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten mukana ei tarvitse olla tunnistusasiakirjaa, jos

a)

niitä pidetään sisätiloissa tai laiduntamassa ja pitäjä voi esittää tunnistusasiakirjan viivytyksettä;

b)

niillä väliaikaisesti ratsastetaan tai ajetaan taikka niitä ohjasajetaan tai talutetaan

i)

tilan lähettyvillä jäsenvaltion alueella niin, että tunnistusasiakirja voidaan esittää ilman viivettä; tai

ii)

hevoseläinten vuodenaikojen mukaisen rekisteröidylle kesälaitumelle ja sieltä pois siirtymisen aikana sillä edellytyksellä, että tunnistusasiakirjat voidaan esittää lähtötilalla;

c)

niitä ei ole vieroitettu ja ne seuraavat emäänsä tai keinoemäänsä;

d)

ne osallistuvat hevoskilpailujen tai -tapahtuman harjoituksiin tai kokeisiin, joiden vuoksi niiden on tilapäisesti poistuttava harjoitus-, kilpailu- tai tapahtumapaikalta;

e)

niitä siirretään tai kuljetetaan hätätilanteessa, joka liittyy itse hevoseläimiin tai siihen tilaan, jolla eläimiä pidetään.

24 artikla

Väliaikaisella asiakirjalla varustettujen hevoseläinten siirtoihin tai kuljetuksiin sovellettavat poikkeukset

1.   Pitäjän hakemuksesta tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä myöntävän elimen on annettava tilapäinen asiakirja, joka sisältää ainakin liitteessä III säädetyt tiedot ja jonka perusteella hevoseläin voi liikkua tai se voidaan siirtää jäsenvaltiossa enintään 45 päivän mittaisen määräajan, jonka aikana tunnistusasiakirja annetaan myöntävälle elimelle tai toimivaltaiselle viranomaiselle tunnistustietojen päivitystä varten.

2.   Hevoseläintä, jonka mukana on 1 kohdassa tarkoitettu väliaikainen asiakirja, ei saa kuljettaa teurastamoon teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, kun hevoseläin kuljetetaan mainitussa kohdassa tarkoitetun 45 päivän määräajan puitteissa toiseen jäsenvaltioon tai toisen jäsenvaltion kautta kolmanteen maahan, sillä on riippumatta siitä, onko se rekisteröity vai ei, oltava mukanaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tilapäisen asiakirjan lisäksi direktiivin 2009/156/EY liitteen III mukainen terveystodistus.

25 artikla

Älykortilla varustettujen hevoseläinten siirtoihin sovellettavat poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia rekisteröityjen hevoseläinten tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten siirtämisen tai kuljettamisen samassa jäsenvaltiossa ilman tunnistusasiakirjoja, jos niillä on mukanaan älykortti, jonka on myöntänyt niiden tunnistusasiakirjan myöntänyt elin ja jossa on liitteessä II tarkoitetut tiedot.

2.   Ne jäsenvaltiot, jotka käyttävät tämän artiklan 1 kohdassa säädettyä poikkeusta, voivat myöntää toisilleen poikkeuksia rekisteröityjen hevoseläinten tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten siirtämistä tai kuljettamista varten kyseisen jäsenvaltion alueella.

Niiden on ilmoitettava komissiolle aikomuksestaan myöntää kyseisiä poikkeuksia.

26 artikla

Hevoseläinten siirtäminen ja kuljettaminen teurastettavaksi

1.   Teurastettavaksi tarkoitettujen hevoseläinten mukana on oltava seuraavat asiakirjat, kun ne siirretään tai kuljetetaan teurastamoon:

a)

9 artiklan 1 kohdan tai 14 artiklan mukaisesti myönnetty tunnistusasiakirja; tai

b)

29 tai 30 artiklan mukaisesti myönnetty tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, johon sovelletaan 31 artiklassa säädettyä poikkeusta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia teurastettavaksi tarkoitetun hevoseläimen, jolle ei ole myönnetty 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti tunnistusasiakirjaa, kuljettamisen välittömästi syntymätilalta teurastamoon samassa jäsenvaltiossa, jos

a)

teurastettavat hevoseläimet ovat alle 12 kuukauden ikäisiä ja niiden lateraalisissa maitoetuhampaissa on näkyviä tähtiä;

b)

tunnistusketju on katkeamaton syntymätilalta teurastamoon;

c)

teurastamoon kuljetettaessa hevoseläimet ovat yksilöllisesti merkittyjä 18 tai 21 artiklan mukaisesti;

d)

lähetyksen mukana on asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan III jakson mukaiset elintarvikeketjua koskevat tiedot, joihin on sisällyttävä viittaus tämän kohdan c alakohdassa tarkoitettuun yksilölliseen merkitsemiseen;

e)

transponderi tai muu hevoseläimen 21 artiklan mukainen fysikaalinen tunniste on suojattava myöhemmältä vilpilliseltä käytöltä ottamalla talteen, tuhoamalla tai hävittämällä se paikan päällä.

3.   Tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdan b ja c alakohtaa ei sovelleta, jos kyse on hevoseläimen teurastettavaksi siirtämisestä tai kuljetuksesta tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

VI LUKU

TUNNISTUSASIAKIRJOJEN HALLINNOINTI, KORVAAMINEN JA VOIMASSAOLON KESKEYTTÄMINEN

27 artikla

Tunnistusasiakirjojen hallinnoimiseen liittyvät pitäjien velvoitteet tunnistamisen jatkuvuuden varmistamiseksi hevoseläimen koko elinkaaren ajan

1.   Hevoseläimen pitäjän on varmistettava, että seuraavat tunnistusasiakirjan tunnistetiedot ovat aina ajan tasalla ja oikein:

a)

hevoseläimen kelpoisuus ihmisravinnoksi teurastettavaksi;

b)

luettavissa oleva transponderin koodi tai merkki, jota käytetään 21 artiklassa tarkoitettuna vaihtoehtoisena tunnistusmenetelmänä;

c)

luokitus rekisteröitynä hevoseläimenä tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuna hevoseläimenä;

d)

omistusta koskevat tiedot, jos sen jäsenvaltion lainsäädäntö, jossa hevoseläintä pidetään, tai 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin niin edellyttää.

2.   Riippumatta 9 artiklan 1 kohdan tai 14, 29 tai 32 artiklan mukaan tunnistusasiakirjan myöntäneestä myöntävästä elimestä, hevoseläimen pitäjän on varmistuttava siitä, että tunnistusasiakirja talletetaan 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun kyseistä hevoseläinluokkaa käsittelevään myöntävään elimeen siinä jäsenvaltiossa, jossa hevoseläimen tila sijaitsee, jotta 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot voidaan toimittaa 30 päivän kuluessa siitä, kun

a)

myöntävä elin, joka ei ole tilan kanssa samassa jäsenvaltiossa, on myöntänyt tunnistusasiakirjan 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

hevoseläin on tuotu toisesta jäsenvaltiosta siihen jäsenvaltioon, jossa tila sijaitsee, lukuun ottamatta

i)

hevoseläimiä, jotka osallistuvat kilpailuihin, kilpa-ajoihin, esityksiin, koulutukseen ja tukinvetoon enintään 90 päivän ajaksi;

ii)

oreja, jotka ovat jäsenvaltiossa lisääntymiskauden ajan;

iii)

tammoja, jotka ovat jäsenvaltiossa astutusta varten enintään 90 päivän ajan;

iv)

eläinlääkärin tiloissa lääketieteellisistä syistä olevia hevoseläimiä;

v)

hevoseläimiä, jotka on tarkoitettu teurastettaviksi 10 päivän kuluessa tuonnista.

3.   Jos tunnistusasiakirjassa olevia 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja tunnistustietoja on tarpeen päivittää, pitäjän on talletettava tunnistusasiakirja 30 päivän kuluessa tunnistustietoihin vaikuttaneesta tapahtumasta

a)

kun kyse on 2 artiklan e kohdan i alakohdassa tarkoitetusta rekisteröidystä hevoseläimestä, siihen 5 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun myöntävään elimeen, joka

i)

joko myönsi kyseisen rekisteröidyn hevoseläimen tunnistusasiakirjan; tai

ii)

on hyväksytty päätöksen 92/353/ETY mukaisesti siinä jäsenvaltiossa, jossa hevoseläimen tila sijaitsee, ja joka on perustanut kantakirjan, johon hevoseläin voidaan merkitä tai rekisteröidä päätöksen 96/78/EY mukaisesti; tai

b)

kun kyse on 2 artiklan e kohdan ii alakohdassa tarkoitetuista rekisteröidyistä hevosista, 5 artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoitettuun myöntävään elimeen kyseisen rekisteröidyn hevosen tunnistusasiakirjan myöntäneen myöntävän elimen sääntöjen mukaisesti; tai

c)

toimivaltaiseen viranomaiseen tai mihin tahansa myöntävään elimeen, jonka on tämän asetuksen mukaisesti nimennyt sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka alueella hevoseläimen tila sijaitsee.

28 artikla

Tunnistusasiakirjojen hallinnoimiseen liittyvät myöntävien elinten velvoitteet tunnistamisen jatkuvuuden varmistamiseksi hevoseläimen koko elinkaaren ajan

Edellä 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on

a)

suoritettava tarvittavat tunnistustietojen päivitykset tunnistusasiakirjaan;

b)

tallennettava tunnistusasiakirjan C osan I lukuun myöntävän elimen vaaditut tiedot, joita ovat ainakin tietokannan UELN-yhteensopiva numero, jos se ei alun perin myöntänyt tunnistusasiakirjaa 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

täydennettävä tunnistusasiakirjan IV luvun kohdat, jos omistajanvaihdos on kansallisen lainsäädännön tai myöntävän elimen sääntöjen edellyttämä;

d)

tallennettava tai täydennettävä talletetun tunnistusasiakirjan tunnistustiedot 38 artiklan mukaisesti perustamaansa tietokantaan;

e)

toimitettava tiedot keskustietokantaan 39 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Tunnistusasiakirjojen kaksoiskappaleiden myöntäminen

1.   Tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen antaa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin, jos

a)

alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut, ja hevoseläin voidaan tunnistaa varsinkin transponderin lähettämän tunnistusnumeron tai 21 artiklan mukaisen vaihtoehtoisen tunnistusmenetelmän perusteella; tai

b)

eläintä ei ole tunnistettu 12 tai 14 artiklassa tai 43 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen määräaikojen kuluessa, edellyttäen, että astutustodistus on saatavilla ja geneettinen emä tai kantajaemä, jos kyse on alkionsiirrosta, on tunnistettu tämän asetuksen mukaisesti; tai

c)

toimivaltaisella viranomaisella on näyttöä siitä, että voimassa olevan tunnistusasiakirjan tietyt tunnistetiedot eivät täsmää vastaavaan hevoseläimeen, eikä 12 artiklan 3 kohdan a alakohdan säännöksiä voida soveltaa.

2.   Edellä 1 kohdassa kuvatuissa tapauksissa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on pitäjän hakemuksesta tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä

a)

toimitettava eläimelle tarvittaessa 18 artiklan mukaisesti transponderi tai sovellettava 21 artiklan mukaista luvallista tunnistusmenetelmää;

b)

myönnettävä tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, joka on selkeästi sellaiseksi merkitty (”kaksoiskappale”) ja jossa viitataan sen myöntävän elimen tietokantaan tallennettuun yksilölliseen numeroon, joka

i)

suoritti eläimen ensimmäisen tunnistuksen ja myönsi kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan; tai

ii)

antaa 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle eläimelle tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen;

c)

luokiteltava hevoseläin tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen II luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Edellä 2 kohdan mukaisesti myönnetyn tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen tiedot on tallennettava 38 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten, ja ne on toimitettava 39 artiklan mukaiseen keskustietokantaan.

4.   Jos kadonneen tunnistusasiakirjan oli myöntänyt 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin, joka ei enää ole olemassa, tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen myöntää 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hevoseläimen tila sijaitsee, tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti.

30 artikla

Tunnistusasiakirjojen kaksoiskappaleiden myöntäminen unioniin tuoduille hevoseläimille

Poiketen siitä, mitä 29 artiklan 2 kohdassa säädetään, jos kadonneen alkuperäisen tunnistusasiakirjan oli myöntänyt 14 artiklan a kohdassa tarkoitettu kolmannessa maassa oleva myöntävä elin, mainittu kolmannen maan myöntävä elin voi myöntää uuden tunnistusasiakirjan edellyttäen, että uusi tunnistusasiakirja

a)

lähetetään 14 artiklan a kohdassa tarkoitetusta myöntävästä elimestä 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun myöntävään elimeen, jossa sen merkitään olevan tunnistusasiakirjan kaksoiskappale, eläin luokitellaan 29 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ja tiedot tallennetaan tietokantaan 29 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

b)

lähetetään pitäjälle tai omistajalle, jos hevoseläimen sijaintijäsenvaltion lainsäädännössä niin nimenomaisesti edellytetään, myöntävän elimen tai sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka alueella hevoseläimen tila sijaitsee, toimesta.

31 artikla

Hevoseläimen luokituksen voimassaolon keskeyttäminen ihmisravinnoksi teurastettavaksi kelpaavana eläimenä

1.   Poiketen siitä, mitä 29 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 30 artiklassa säädetään, ja lukuun ottamatta 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tilannetta, toimivaltainen viranomainen voi päättää peruuttaa hevoseläimen luokituksen ihmisravinnoksi teurastettavaksi kelpaavana kuuden kuukauden ajaksi, jos

a)

pitäjä voi tyydyttävästi osoittaa 30 päivän kuluessa tunnistusasiakirjan ilmoitetusta katoamispäivästä, että hevoseläimen kelpoisuutta teurastettavaksi ihmisravinnoksi koskeva luokitus ei ole vaarantunut annetun lääkinnällisen hoidon vuoksi;

b)

tunnistamista koskeva hakemus on tehty päätöksen 96/78/EY 1 artiklan 1 kohdan toisen luetelmakohdan mukaisesti ensimmäisen vuoden aikana, mutta sen jälkeen, kun tämän asetuksen 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sallittu enimmäisaika on päättynyt.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa toimivaltainen viranomainen lisää kuuden kuukauden keskeyttämisjakson alkamispäivämäärän tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen II luvun III osan ensimmäiseen sarakkeeseen ja täydentää asiakirjan kolmannen sarakkeen.

32 artikla

Korvaavien tunnistusasiakirjojen myöntäminen

1.   Korvaavan tunnistusasiakirjan antaa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin, jos

a)

alkuperäinen tunnistusasiakirja on kadonnut, ja

i)

eläintä ei voida varmuudella tunnistaa;

ii)

ei ole mitään merkkejä tai näyttöä siitä, että 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin olisi aiemmin myöntänyt tunnistusasiakirjan tälle eläimelle;

b)

eläintä ei ole tunnistettu 12 artiklan 1 tai 2 kohdassa, 14 artiklassa tai 43 artiklan 2 kohdassa säädetyissä määräajoissa.

2.   Edellä 1 kohdassa kuvatuissa tapauksissa 5 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun myöntävän elimen, joka vastaa siitä alueesta, jolla hevoseläin sijaitsee, on pitäjän hakemuksesta tai toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä

a)

kiinnitettävä eläimeen transponderi 18 artiklan mukaisesti tai sovellettava 21 artiklan mukaisesti vastaavaa luvallista vaihtoehtoista tunnistusmenetelmää;

b)

myönnettävä korvaava tunnistusasiakirja, joka on selkeästi sellaiseksi merkitty (”korvaava tunnistusasiakirja”) ja jossa viitataan uuteen myönnettyyn yksilölliseen numeroon, joka vastaa tietokannassa olevia mainitun korvaavan tunnistusasiakirjan myöntämistä koskevia tietoja;

c)

luokiteltava hevoseläin korvaavan tunnistusasiakirjan II luvun II osaan niin, että sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti myönnetyn korvaavan tunnistusasiakirjan tiedot on tallennettava 38 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan yksilölliseen tunnistusnumeroon viitaten, ja ne on toimitettava 39 artiklan mukaiseen keskustietokantaan.

33 artikla

Tunnistusasiakirjan voimassaolon keskeyttäminen siirtotarkoitusta varten

Virkaeläinlääkärin on keskeytettävä tunnistusasiakirjan voimassaolo siirtotarkoitusta varten tekemällä siitä asianmukainen merkintä asiakirjan III lukuun, jos hevoseläintä pidetään tai se tulee tilalta, joka

a)

on direktiivin 2009/156/EY 4 artiklan 5 kohdan mukaisen kieltomääräyksen alainen tai

b)

sijaitsee sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei ole vapaa afrikkalaisesta hevosrutosta, tai sellaisen jäsenvaltion alueella, jota pidetään afrikkalaisen hevosruton esiintymisalueena direktiivin 2009/156/EY 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

VII LUKU

HEVOSELÄIMEN JA IHMISRAVINNOKSI TEURASTETTAVAKSI TARKOITETUN HEVOSELÄIMEN KUOLEMA JA TIEDOT LÄÄKEHOIDOISTA

34 artikla

Virkaeläinlääkärin ja toimivaltaisen viranomaisen velvoitteet hevoseläimen teurastuksen tai kuoleman yhteydessä

1.   Kun hevoseläin teurastetaan tai se kuolee, on suoritettava seuraavat toimenpiteet:

a)

transponderin myöhempi vilpillinen käyttö on estettävä poistamalla, tuhoamalla tai hävittämällä se paikan päällä;

b)

tunnistusasiakirja on mitätöitävä ainakin leimaamalla jokaiselle sivulle sana ”mitätön” niin, ettei sitä voi luvattomasti muuttaa tai lävistämällä niiden läpi reikä, jonka läpimitta on vähintään tavallisen lävistäjän reiän suuruinen;

c)

tekemällä viittaus hevoseläimen yksilölliseen tunnistusnumeroon joko

i)

tunnistusasiakirja on hävitettävä virallisessa valvonnassa teurastamossa, jossa eläin on teurastettu, ja myöntävälle elimelle on lähetettävä joko suoraan tai 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun yhteyspisteen kautta todistus, jossa sille ilmoitetaan eläimen teurastamossa tapahtuneen teurastamisen ja tunnistusasiakirjan tuhoamisen päivämäärät; tai

ii)

mitätöity tunnistusasiakirja on palautettava myöntävälle elimelle, joka on ilmoitettu tunnistusasiakirjan I luvun A osan 11 kohdassa tai 28 artiklan b alakohdan mukaisesti päivitetyssä mainitun luvun C osassa, joko suoraan tai 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun yhteyspisteeseen, ja lisäksi on annettava tieto päivämäärästä jolloin eläin on teurastettu tai lopetettu tautien torjumiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet on suoritettava seuraavien elinten toimesta tai valvonnassa:

a)

virkaeläinlääkäri

i)

kun kyse on teurastuksesta tai lopettamisesta tautien hävittämistä varten direktiivin 2009/156/EY 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan toisen alakohdan mukaisesti; tai

ii)

direktiivin 2009/156/EY 7 artiklan 3 kohdan mukaisen teurastuksen jälkeen; tai

b)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 10 kohdassa määritelty toimivaltainen viranomainen, kun kyse on sellaisen ruhon hävittämisestä tai käsittelystä, jonka mukana oli tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen lainsäädännön mukaisesti tunnistusasiakirja,

i)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksytyssä laitoksessa; tai

ii)

asetuksen (EU) N:o 142/2011 liitteessä III olevan III luvun a kohdan iii alakohdassa tarkoitetussa pienen kapasiteetin polttolaitoksessa.

3.   Jos transponderia ei voida poistaa ihmisravinnoksi teurastetun hevoseläimen rungosta tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, virkaeläinlääkärin on julistettava liha tai se lihan osa, joka sisältää transponderin, ihmisravinnoksi kelpaamattomaksi asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevan II jakson V luvun 1 kohdan n alakohdan mukaisesti.

35 artikla

Pitäjän ja myöntävän elimen velvoitteet hevoseläimen kuoleman tai katoamisen yhteydessä

1.   Kaikissa sellaisissa tapauksissa, kun hevoseläin kuolee tai se katoaa esimerkiksi varkauden vuoksi muissa kuin 34 artiklassa tarkoitetuissa tapauksissa, pitäjän on palautettava tunnistusasiakirja asianmukaiselle I luvun A osassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle tai I luvun C osan 28 artiklan b kohdassa tarkoitetulle päivitetylle myöntävälle elimelle 30 päivän kuluessa eläimen kuolemasta tai menetyksestä.

2.   Hevoseläimen kuolemasta tai menetyksestä tämän artiklan 34 artiklan tai 1 kohdan mukaisesti tiedon vastaanottaneen myöntävän elimen on toimittava 28 artiklan d ja e kohdan mukaisesti.

36 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet hevoseläimen kuoleman jälkeisen tiedon kulun varmistamiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyt mitätöityjen tunnistusasiakirjojen palauttamiseksi myöntävälle elimelle 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat järjestää yhteyspisteen, joka vastaanottaa 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun todistuksen tai 34 artiklan 1 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut tunnistusasiakirjat, ja lähettää ne edelleen omalla alueellaan oleville myöntäville elimille.

Kyseinen yhteyspiste voi olla asetuksen (EY) N:o 882/2004 35 artiklassa tarkoitettu yhdyselin.

3.   Yhteyspistettä koskevat tiedot, jotka voivat olla sisällytettyinä 39 artiklassa tarkoitettuun keskustietokantaan, saatetaan tarvittaessa 2 kohdan mukaisesti muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla verkkosivulla.

37 artikla

Ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitetut hevoseläimet ja tiedot lääkehoidoista

1.   Hevoseläin on katsottava tarkoitetuksi ihmisravinnoksi teurastettavaksi, jollei sitä tämän asetuksen mukaisesti toisin ole julistettu tunnistusasiakirjan II luvun II osassa; julistus on peruuttamaton ja sen tekee

a)

oman harkintansa mukaan omistaja allekirjoituksellaan ja myöntävän elimen vahvistamana; tai

b)

pitäjä ja direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti toimiva hoidosta vastaava eläinlääkäri allekirjoituksillaan; tai

c)

myöntävä elin tekemällä merkinnän, kun se antaa tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen 29 tai 30 artiklan mukaisesti tai korvaavan tunnistusasiakirjan 32 artiklan mukaisesti.

2.   Direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hoidosta vastaavan eläinlääkärin on ennen mahdollista direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdan mukaista hoitoa tai saman direktiivin 6 artiklan 3 kohdassa sallitun lääkkeen avulla suoritettavaa hoitoa varmistuttava hevoseläimen luokittelusta:

a)

se on tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten, mikä on oletusarvo, tai

b)

sitä ei ole tunnistusasiakirjan II luvun II osan mukaisesti tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu hoito ei ole sallittu ihmisravinnoksi teurastettavaksi tarkoitettua hevoseläintä varten, direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hoidosta vastaavan eläinlääkärin on varmistettava, että direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 2 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti kyseinen hevoseläin julistetaan ennen hoitoa peruuttamattomasti sellaiseksi, että sitä ei ole tarkoitettu ihmisravinnoksi teurastettavaksi, seuraavasti:

a)

täydentämällä ja allekirjoittamalla tunnistusasiakirjan II luvun II osa sekä

b)

mitätöimällä tunnistusasiakirjan II luvun III osa kyseisessä osassa olevien ohjeiden mukaisesti.

4.   Sen jälkeen, kun 3 kohdassa säädetyt toimenpiteet on suoritettu, hevoseläimen pitäjän on talletettava tunnistusasiakirja sen jäsenvaltion myöntävään elimeen, jossa hevoseläimen tila sijaitsee, tai toimitettava tiedot sähköisesti, jos sillä on pääsy tietokantaan, 14 päivän kuluessa tunnistusasiakirjan II luvun II osan allekirjoittamispäivästä.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi toteuttaa toimenpiteitä varmistaakseen, että vastaava eläinlääkäri ilmoittaa toteutetuista toimenpiteistä 3 kohdan mukaisesti 14 päivän kuluessa tunnistusasiakirjan II luvun II osan allekirjoittamispäivästä

a)

joko suoraan 4 kohdassa tarkoitetulle myöntävälle elimelle, ja toimittaa myöntävälle elimelle tarvittavat tiedot tietokannan saattamiseksi ajan tasalle 39 artiklan mukaisesti; tai

b)

suoraan 39 artiklan mukaisesti perustettuun keskustietokantaan, jos varmistetaan, että 4 kohdassa tarkoitettu myöntävä elin sisällyttää tiedot 38 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan.

6.   Jos hevoseläintä on tarkoitus hoitaa direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa, hoidosta vastaavan eläinlääkärin on lisättävä tunnistusasiakirjan II luvun III osaan tarpeelliset tiedot lääkkeestä ja sen sisältämistä, asetuksessa (EY) N:o 1950/2006 luetelluista aineista, jotka ovat välttämättömiä tai tuovat kliinistä lisähyötyä hevoseläinten hoidossa.

Hoidosta vastaavan eläinlääkärin on merkittävä kyseisen lääkkeen lääkemääräyksen mukainen viimeinen hoitokerta ja ilmoitettava direktiivin 2001/82/EY 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti pitäjälle se ajankohta, jolloin kyseisen direktiivin 10 artiklan 3 kohdan mukainen varoaika päättyy.

VIII LUKU

TIETOJEN TALLENTAMINEN JA SEURAAMUKSET

38 artikla

Tietokanta

1.   Kun myöntävä elin antaa tunnistusasiakirjan tai kirjaa aiemmin myönnettyjä tunnistusasiakirjoja, sen on tallennettava tietokantaansa ainakin seuraavat hevoseläintä koskevat tiedot:

a)

yksilöllinen tunnistusnumero;

b)

laji;

c)

sukupuoli;

d)

väri;

e)

syntymäpäivä (pp/kk/vvvv) sellaisena kuin i kohdassa tarkoitettu pitäjä on sen ilmoittanut;

f)

vähintään 15 viimeistä numeroa mahdollisen transponderin lähettämästä koodista tai sellaisen radiotaajuudella toimivan tunnistuslaitteen lähettämä koodi, joka ei ole ISO-standardin 11784 mukainen, yhdessä tarvittavaa lukulaitetta koskevien tietojen kanssa, taikka 21 artiklan mukainen vaihtoehtoinen tunnistusmenetelmä;

g)

syntymämaa sellaisena kuin i kohdassa tarkoitettu pitäjä on sen ilmoittanut;

h)

tunnistusasiakirjan myöntämispäivä ja mahdollisen muutoksen päiväys;

i)

edellä 11 artiklan 1 kohdassa, 15 artiklan 1 kohdassa, 29 artiklan 2 kohdassa tai 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen toimittaneen taikka tarvittaessa tunnistusasiakirjan 27 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla tallettaneen pitäjän nimi ja osoite;

j)

luokittelu rekisteröidyksi hevoseläimeksi tai jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitetuksi hevoseläimeksi

k)

eläimen nimi (syntymänimi ja tarvittaessa kaupallinen nimi), sellaisena kuin i kohdassa tarkoitettu pitäjä on sen ilmoittanut;

l)

eläimen tiedossa oleva luokitus, jonka mukaan sitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi;

m)

sarjanumero, jos 9 artiklan 1 ja 3 kohdassa tarkoitetussa tunnistusasiakirjassa sellainen on, ja 12 artiklan 3 kohdan sekä 29, 30 tai 32 artiklan säännösten mukaisesti myönnettyjä uusia tunnistusasiakirjoja, tunnistusasiakirjojen kaksoiskappaleita tai korvaavia tunnistusasiakirjoja koskevat tiedot;

n)

hevoseläimen tilan sijaintimaa sellaisena kuin i kohdassa tarkoitettu pitäjä on sen ilmoittanut;

o)

ilmoitettu eläimen kuolin- tai katoamispäivä sellaisena kuin i kohdassa tarkoitettu pitäjä on sen ilmoittanut tai teurastuspäivämäärä.

2.   Myöntävän elimen on säilytettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tietokannassaan vähintään 35 vuotta tai ainakin kahden vuoden ajan 34 artiklan mukaisesti ilmoitetusta hevoseläimen kuolemasta.

3.   Viimeistään 15 päivän kuluttua päivästä, jona tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot tallennettiin, kyseisessä kohdassa tarkoitetun myöntävän elimen on annettava kyseisen artiklan a–j ja l–o kohdassa olevat tiedot 39 artiklan mukaisesti perustettuun tietokantaan siinä jäsenvaltiossa, jossa

a)

myöntävä elin on hyväksytty, tunnustettu tai nimetty tai missä sen päätoimipaikka on 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)

hevoseläin syntyi.

39 artikla

Keskustietokannan perustaminen

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava keskustietokanta tämän asetuksen soveltamiseksi.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, keskustietokannan perustamista ei vaadita niiltä jäsenvaltioilta, joilla on yksi tietokanta rekisteröityjä hevoseläimiä ja yksi tietokanta jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettuja hevoseläimiä varten edellyttäen, että

a)

molemmat tietokannat voivat olla yhteydessä toisiinsa ja ne voivat tehdä yhteistyötä 40 artiklan mukaisesti keskitettyjen tietokantojen kanssa niiden hevoseläinten tunnistustietojen päivittämiseksi, joiden luokitus muuttuu rekisteröidyksi hevoseläimeksi tai jalostukseen ja tuotantoon tarkoitetuksi hevoseläimeksi;

b)

toimivaltaisella viranomaisella on suora pääsy molempiin tietokantoihin.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava keskustietokantojensa nimet, osoitteet ja yhteystiedot 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle verkkosivulle muiden jäsenvaltioiden ja yleisön saataville.

40 artikla

Keskustietokantojen toiminta ja yhteistyö

1.   Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut myöntävät elimet tallettavat 28 artiklan e kohdassa ja 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sen alueella tunnistettua hevoseläintä koskevan tiedon keskustietokantaan tai että sen alueella olevien myöntävien elinten tietokannat saatetaan samaan tietoverkkoon kyseisen keskustietokannan kanssa.

2.   Jäsenvaltioiden on toimittava yhteistyössä käyttäessään keskustietokantoja direktiivin 89/608/ETY mukaisesti ja niiden on varmistettava, että

a)

keskustietokanta ilmoittaa tämän asetuksen 28 artiklan mukaisesti, viitaten yksilölliseen tunnistusnumeroon, kaikki 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tunnistustietojen muutokset keskustietokantaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tunnistusasiakirja on annettu;

b)

muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille myönnetään maksutta pääsy keskustietokannassa oleviin vähimmäistietoihin sen selvittämiseksi, onko transponderin koodi, yksilöllinen tunnistusnumero tai passin numero tallennettu siihen.

41 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöksistä komissiolle viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2016 ja myöhemmistä niihin vaikuttavista muutoksista viipymättä.

IX LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

42 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 504/2008 1 päivästä tammikuuta 2016.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

43 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 2 kohdassa säädetään, seuraavat hevoseläimet katsotaan tunnistetuiksi tämän asetuksen mukaisesti:

a)

hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009 ja tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti, jos kyseisille hevoseläimille myönnetyt tunnistusasiakirjat

i)

tallennettiin asetuksen (EY) N:o 504/2008 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009; sekä

ii)

sisältävät luvun, joka vastaa päätöksen 93/623/EY liitteessä olevan tunnistusasiakirjan mallin IX lukua, ja tunnistusasiakirjan III-A osa on täytetty, kun sen III-B osaan on merkitty tietoja;

b)

hevoseläimet, jotka ovat syntyneet viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2009, mutta joita ei ole tunnistettu siihen mennessä päätöksen 93/623/ETY tai 2000/68/EY mukaisesti, edellyttäen, että ne tunnistettiin asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisesti viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2009;

c)

asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä tunnistetut hevoseläimet.

2.   Hevoseläimet, jotka ovat syntyneet unionissa tai tuotu unioniin kolmannesta maasta 30 päivän kesäkuuta 2009 jälkeen ja joita ei ole tunnistettu asetuksen (EY) N:o 504/2008 mukaisesti 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä, on tunnistettava tämän asetuksen 29 tai 32 artiklan mukaisesti riippuen niiden tunnistamiseen käytettävissä olevista tiedoista, ja ne on luokiteltava tunnistusasiakirjan kaksoiskappaleen II luvun II osaan niin, että niitä ei ole tarkoitettu teurastettavaksi ihmisravinnoksi käyttöä varten.

3.   Poiketen siitä, mitä 13 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden, jotka ovat myöntäneet poikkeuksia asetuksen (EY) N:o 504/2008 7 artiklan mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2016 ja ovat ilmoittaneet niistä komissiolle ennen kyseistä päivämäärää, ei tarvitse ilmoittaa niistä uudelleen komissiolle.

4.   Jäsenvaltioiden, jotka eivät ole perustaneet 39 artiklassa tarkoitettua keskitettyä tietokantaa, on perustettava se 39 artiklan mukaisesti ja varmistettava, että se on toimintavalmis 40 artiklan mukaisesti viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

44 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Kuitenkin 39 artiklaa sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2016 alkaen niissä jäsenvaltioissa, jotka eivät ole perustaneet toimintavalmista keskustietokantaa 1 päivään tammikuuta 2016 mennessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä helmikuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 55.

(2)  EUVL L 192, 23.7.2010, s. 1.

(3)  Komission asetus (EY) N:o 504/2008, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2008, neuvoston direktiivien 90/426/ETY ja 90/427/ETY täytäntöönpanosta hevoseläinten tunnistusmenetelmien osalta (EUVL L 149, 7.6.2008, s. 3).

(4)  Komission päätös 2000/68/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 1999, komission päätöksen 93/623/ETY muuttamisesta sekä jalostukseen ja tuotantoon tarkoitettujen hevoseläinten tunnistamisesta (EYVL L 23, 28.1.2000, s. 72).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 882/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta (EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1).

(6)  Komission päätös 2004/211/EY, tehty 6 päivänä tammikuuta 2004, niiden kolmansien maiden ja kolmansien maiden alueiden osien alueiden luettelosta, joista jäsenvaltiot sallivat elävien hevoseläinten ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnin, sekä päätösten 93/195/ETY ja 94/63/EY muuttamisesta (EUVL L 73, 11.3.2004, s. 1).

(7)  Komission päätös 93/197/ETY, tehty 5 päivänä helmikuuta 1993, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista ja eläinlääkärintodistuksista rekisteröityjen hevosten sekä jalostukseen ja kasvatukseen tarkoitettujen hevosten tuonnissa (EYVL L 86, 6.4.1993, s. 16).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(9)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 706/73, annettu 12 päivänä maaliskuuta 1973, Kanaalisaariin ja Mansaareen sovellettavista maataloustuotteiden kauppaa koskevista yhteisön säännöksistä (EYVL L 68, 15.3.1973, s. 1).

(10)  Komission päätös 96/78/EY, tehty 10 päivänä tammikuuta 1996, jalostukseen tarkoitettujen hevoseläinten kantakirjoihin hyväksymistä ja merkitsemistä koskevista perusteista (EYVL L 19, 25.1.1996, s. 39).

(11)  Komission päätös 92/353/ETY, tehty 11 päivänä kesäkuuta 1992, rekisteröityjen hevoseläinten kantakirjoja pitävien tai perustavien järjestöjen ja yhdistysten hyväksymisen tai tunnustamisen perusteista (EYVL L 192, 11.7.1992, s. 63).

(12)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3626/82, annettu 3 päivänä joulukuuta 1982, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen soveltamisesta yhteisössä (EYVL L 384, 31.12.1982, s. 1).

(13)  Komission asetus (EU) N:o 206/2010, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2010, sellaisten kolmansien maiden ja alueiden tai niiden osien luetteloiden vahvistamisesta, joista on sallittua tuoda Euroopan unionin alueelle tiettyjä eläimiä ja tuoretta lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 73, 20.3.2010, s. 1).

(14)  Neuvoston direktiivi 92/35/ETY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1992, afrikkalaisen hevosruton valvontasäännöistä ja torjuntatoimenpiteistä (EYVL L 157, 10.6.1992, s. 19).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 854/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevista erityissäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 206).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).

(17)  Neuvoston direktiivi 2008/73/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, tietojen kirjaamiseen ja julkaisemiseen eläinlääkinnän ja kotieläinjalostuksen aloilla sovellettavien menettelyjen yksinkertaistamisesta ja direktiivien 64/432/ETY, 77/504/ETY, 88/407/ETY, 88/661/ETY, 89/361/ETY, 89/556/ETY, 90/426/ETY, 90/427/ETY, 90/428/ETY, 90/429/ETY, 90/539/ETY, 91/68/ETY, 91/496/ETY, 92/35/ETY, 92/65/ETY, 92/66/ETY, 92/119/ETY, 94/28/EY ja 2000/75/EY, päätöksen 2000/258/EY sekä direktiivien 2001/89/EY, 2002/60/EY ja 2005/94/EY muuttamisesta (EUVL L 219, 14.8.2008, s. 40).

(18)  Komission päätös 2009/712/EY, tehty 18 päivänä syyskuuta 2009, neuvoston direktiivin 2008/73/EY täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden yhteisön eläinlääkintä- ja eläinjalostuslainsäädännön mukaisesti hyväksymien laitosten ja laboratorioiden luetteloita sisältävien internetpohjaisten tietosivujen osalta (EUVL L 247, 19.9.2009, s. 13).

(19)  Komission päätös 96/510/EY, tehty 18 päivänä heinäkuuta 1996, polveutumis- ja jalostustodistusten käyttöönotosta siitoseläinten, näiden siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuontia varten (EYVL L 210, 20.8.1996, s. 53).

(20)  Komission päätös 93/623/ETY, tehty 20 päivänä lokakuuta 1993, rekisteröityjen hevoseläinten mukana seuraavasta tunnistusasiakirjasta (passista) (EYVL L 298, 3.12.1993, s. 45).

(21)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004, eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).

(22)  Neuvoston direktiivi 98/58/EY, annettu 20 päivänä heinäkuuta 1998, tuotantoeläinten suojelusta (EYVL L 221, 8.8.1998, s. 23).

(23)  http://www.cwbc.be/bibliotheque/File/livret_fei_en.pdf

(24)  http://www.weatherbys.co.uk/sites/default/files/Identification%20of%20Horses%20Booklet.pdf

(25)  Neuvoston direktiivi 90/425/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(27)  Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1).

(28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 178/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä (EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1).

(29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(30)  Komission asetus (EY) N:o 2076/2005, annettu 5 päivänä joulukuuta 2005, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 853/2004, (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanoa koskevista siirtymäjärjestelyistä sekä asetusten (EY) N:o 853/2004 ja (EY) N:o 854/2004 muuttamisesta (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 83).

(31)  Neuvoston direktiivi 96/22/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1996, tiettyjen hormonaalista tai tyrostaattista vaikutusta omaavien aineiden ja beta-agonistien käytön kieltämisestä kotieläintuotannossa ja direktiivien 81/602/ETY, 88/146/ETY ja 88/299/ETY kumoamisesta (EYVL L 125, 23.5.1996, s. 3).

(32)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 470/2009, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, yhteisön menettelyistä farmakologisesti vaikuttavien aineiden jäämien enimmäismäärien vahvistamiseksi eläimistä saatavissa elintarvikkeissa, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2377/90 kumoamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 726/2004 muuttamisesta (EUVL L 152, 16.6.2009, s. 11).

(33)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

(34)  Komission asetus (EU) N:o 37/2010, annettu 22 päivänä joulukuuta 2009, farmakologisesti vaikuttavista aineista ja niiden eläinperäisissä elintarvikkeissa esiintyvien jäämien enimmäismääriä koskevasta luokituksesta (EUVL L 15, 20.1.2010, s. 1).

(35)  Komission asetus (EY) N:o 1950/2006, annettu 13 päivänä joulukuuta 2006, hevoseläinten hoidossa keskeisten aineiden ja kliinistä lisähyötyä tuovien aineiden luettelon laatimisesta eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/82/EY mukaisesti (EUVL L 367, 22.12.2006, s. 33).

(36)  http://www.ueln.net

(37)  Neuvoston direktiivi 89/608/ETY, annettu 21 päivänä marraskuuta 1989, jäsenvaltioiden hallintoviranomaisten keskinäisestä avunannosta sekä jäsenvaltioiden ja komission yhteistyöstä eläinlääkintää ja kotieläinjalostusta koskevan lainsäädännön oikean soveltamisen varmistamiseksi (EYVL L 351, 2.12.1989, s. 34).

(38)  Komission asetus (EU) N:o 519/2013, annettu 21 päivänä helmikuuta 2013, tiettyjen asetusten ja päätösten mukauttamisesta tavaroiden vapaan liikkuvuuden, henkilöiden vapaan liikkuvuuden, sijoittautumisoikeuden ja palvelujen tarjoamisen vapauden, yhtiöoikeuden, kilpailupolitiikan, maatalouden, elintarvikkeiden turvallisuuden sekä eläinlääkintä- ja kasvinsuojelupolitiikan, kalastuksen, liikennepolitiikan, energian, verotuksen, tilastojen, sosiaalipolitiikan ja työllisyyden, ympäristön, tulliliiton, ulkosuhteiden sekä ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikan aloilla Kroatian liittymisen johdosta (EUVL L 158, 10.6.2013, s. 74).


LIITE I

1 OSA

7 artiklassa säädetyn tunnistusasiakirjan on sisällettävä seuraavaa:

DOCUMENT D'IDENTIFICATION DES ÉQUIDÉS

Ces instructions sont rédigées en vue d'assister l'utilisateur et n'entravent pas l'application des règles établies par le règlement d'execution (UE) 2015/262 de la Commission (*1).

I.

Le document d'identification doit comporter toutes les instructions nécessaires à son utilisation ainsi que les coordonnées de l'organisme émetteur en français, en anglais et dans une des langues officielles de l'État membre ou du pays dans lequel l'organisme émetteur a son siège.

II.

Le document d'identification doit contenir les renseignements suivants:

1.   Section I – Identification

L'équidé doit être identifié par l'organisme émetteur. Le numéro unique d'identification valable à vie doit permettre d'identifier clairement l'équidé ainsi que l'organisme émetteur du document d'identification et doit être compatible avec le système UELN (numéro universel d'identification des équidés). Dans le signalement figurant à la section I, partie A, notamment au point 3, l'utilisation d'abbréviations doit être évitée autant que possible. À la section I, partie A, point 5, un champ doit être prévu pour insérer au moins quinze chiffres du code transmis par le transpondeur.

À la section I, partie B, le signalement graphique doit être effectué à l'aide d'un stylo à bille à encre rouge pour les marques et d'un stylo à bille à encre noire pour les épis, ou à l'aide de ces mêmes couleurs s'il est effectué par voie électronique, selon les lignes directrices fournies par la Fédération équestre internationale (FEI) ou par Weatherbys.

La section I, partie C, doit servir à enregistrer toute modification des données d'identification.

2.   Section II – Administration de médicaments vétérinaires

Les parties I et II ou la partie III de cette section doivent être dûment complétées suivant les instructions établies dans cette section.

3.   Section III – Validité des documents pour les mouvements d'équidés

Les suspensions ou rétablissements de la validité du document conformément à l'article 4, paragraphe 4, point a), deuxième alinéa, de la directive 2009/156/CE doivent être consignés.

4.   Section IV – Propriétaire

Le nom du propriétaire ou celui de son agent ou représentant doit être mentionné si l'organisme émetteur le requiert.

5.   Section V – Certificat d'origine

Si l'équidé est inscrit ou enregistré et susceptible d'être inscrit dans un livre généalogique tenu par une organisation d'élevage agréée ou reconnue, le document d'identification doit indiquer le pedigree de l'équidé ainsi que la classe du livre généalogique dans laquelle celui-ci est inscrit conformément aux règles de l'organisation d'élevage agréée ou reconnue délivrant le document d'identification.

6.   Section VI – Enregistrement des contrôles d'identité

À chaque fois que les lois et règlements l'exigent, l'identité de l'équidé doit faire l'objet de contrôles enregistrés par l'autorité compétente, au nom de l'organisme émetteur, ou par l'organisation gérant des chevaux en vue de la compétition ou des courses.

7.   Section VII – Enregistrement des vaccinations contre la grippe équine

Toutes les vaccinations contre la grippe équine, y compris par administration de vaccins combinés, doivent être enregistrées à la section VII. Ces informations peuvent être fournies moyennant l'apposition d'un autocollant.

8.   Section VIII – Enregistrement des vaccinations autres que les vaccinations contre la grippe équine

Toutes les vaccinations autres que les vaccinations contre la grippe équine doivent être enregistrées à la section VIII. Ces informations peuvent être fournies moyennant l'apposition d'un autocollant.

9.   Section IX – Examens de laboratoire

Les résultats de tous les examens pratiqués pour déceler une maladie transmissible doivent être consignés.

III.

Le document d'identification peut contenir les renseignements suivants:

10.   Section X – Conditions sanitaires de base (obligatoire pour les équidés enregistrés)

Ces conditions ne s'appliquent qu'aux mouvements d'équidés enregistrés qui ont lieu sur le territoire d'un même État membre.

11.   Section XI – Châtaignes

Cette section est nécessaire au respect du modèle de document d'identification de la Fédération équestre internationale (FEI).

IV.

Sauf s'il est détruit sous surveillance officielle à l'abattoir, le document d'identification doit être restitué à l'organisme émetteur en cas de mort, d'élimination, de perte ou de vol de l'animal, ou si celui-ci est abattu à des fins de lutte contre les maladies.

IDENTIFICATION DOCUMENT FOR EQUIDAE

These instructions are drawn up to assist the user and do not impede on the rules laid down in Commission Implementig Regulation (EU) 2015/262 (*2).

I.

The identification document must contain all the instructions needed for its use and the details of the issuing body in French, English and one of the official language(s) of the Member State or country where the issuing body has its headquarters.

II.

The identification document must contain the following information:

1.   Section I – Identification

The equine animal shall be identified by the issuing body.The unique life number shall clearly identify the equine animal and the issuing body which issued the identification document and shall becompatible with the universal equine life number (UELN).

In the narrative in Part A of Section I, in particular in point 3 thereof, abbreviations must be avoided, where possible. In point 5 of Part A of Section I, the space must be provided for at least 15 digits of the transponder code.

In Part B of Section I the outline diagram shall be completed using red ball point ink for marks and black ball point ink for whorls, or by use of these colours respectively if completed electronically, taking into account the guidelines provided for by the World Equestrian Federation (FEI) or the Weatherbys.

Part C of Section I must be used to record modifications to identification details.

2.   Section II – Administration of veterinary medicinal products

Parts I and II or Part III of this Section must be duly completed in accordance with the instructions set out in this Section.

3.   Section III – Validity of document for movement of equidae

Invalidation or revalidation of the indentification document in accordance with the second subparagraph of Article 4(4)(a) of Directive 2009/156/EC must be indicated.

4.   Section IV – Owner

The name of the owner or its agent or representative must be stated where required by the issuing body.

5.   Section V – Certificate of origin

In the case of equidae entered or registered and eligible for entry in a studbook maintained by an approved or recognised breeding organisation, the identification document shall contain the pedigree and the studbook class in which the equine animal is entered in accordance with the rules of the approved or recognised breeding organisation issuing the identification document.

6.   Section VI – Recording of identity checks

Whenever laws and regulations require to conduct checks on the identity of the equine animal, those checks should be recorded by the competent authority, on behalf of the issuing body or by the organisation which manages registered horses for competitions or races.

7.   Section VII – Record of vaccination against equine influenza

All equine influenza vaccinations, including by use of combined vaccines, must be recorded in Section VII. The information may take the form of a sticker.

8.   Section VIII – Record of vaccination against other diseases

All vaccinations other than those against equine influenza must be recorded in Section VIII. The information may take the form of a sticker.

9.   Section IX – Laboratory health tests

The results of all tests carried out to detect transmissible diseases must be recorded.

III.

The identification document may contain the following information:

10.   Section X – Basic health conditions (mandatory for registered equidae)

These conditions shall apply only for movement of registered equidae on the territory of a Member State.

11.   Section XI – Chestnuts

This section shall be required for compliance with the model of the identification document of the World Equestrian Federation (FEI).

IV.

Except where it is destroyed under official supervision at the slaughterhouse, the identification document must be returned to the issuing body after the animal has died, had to be destroyed, was lost or stolen or was slaughtered for disease control purposes.

HEVOSELÄINTEN TUNNISTUSASIAKIRJA

Nämä ohjeet on laadittu auttamaan käyttäjää eivätkä ne estä soveltamasta niitä sääntöjä, jotka säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/262 (*3).

I

Tunnistusasiakirjassa on oltava kaikki sen käyttämistä varten tarpeelliset ohjeet ja myöntävää elintä koskevat tiedot ranskaksi, englanniksi ja yhdellä sen jäsenvaltion tai maan virallisella kielellä, jossa myöntävän elimen päätoimipaikka on.

II

Tunnistusasiakirjan on sisällettävä seuraavat tiedot:

1.   I luku – Tunnistaminen

Myöntävän elimen on tunnistettava hevoseläin. Yksilöllisen tunnistusnumeron on yksilöitävä selkeästi hevoseläin ja tunnistusasiakirjan myöntänyt elin, ja sen on oltava hevoseläinten yleisen tunnistusnumerojärjestelmän (UELN) kanssa yhteensopiva.

I luvun A osan sanallisessa osassa ja erityisesti sen 3 kohdassa on mahdollisuuksien mukaan vältettävä lyhenteitä. I luvun A osan 5 kohdassa on oltava tilaa transponderin koodia varten ainakin 15 merkin verran.

I luvun B osan kaavioon on täytettävä merkit punaisella kuulakärkikynällä ja pyörteet mustalla kuulakärkikynällä tai samoin värein, jos tunnistusasiakirja täytetään sähköisesti, ottaen huomioon Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) tai Weatherbys-järjestön ohjeet.

I luvun C osaan on kirjattava tunnistustietojen muutokset.

2.   II luku – Lääkinnällinen hoito

Tämän luvun I, II tai III osa on täytettävä asianmukaisesti ja tässä luvussa annettuja ohjeita noudattaen.

3.   III luku – Asiakirjan voimassaolo hevoseläimen siirtoa varten

Tunnistusasiakirjan mitätöinti tai uudistaminen direktiivin 2009/156/EY 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti on osoitettava.

4.   IV luku – Omistaja

Omistajan tai tämän asiamiehen/edustajan nimi on mainittava, jos myöntävä elin sitä edellyttää.

5.   V luku – Polveutumistodistus

Kun kyseessä ovat hyväksytyn tai tunnustetun jalostusjärjestön ylläpitämään kantakirjaan merkityt tai rekisteröidyt hevoseläimet, tunnistusasiakirjassa on oltava sukupuu ja se kantakirjaluokka, johon hevoseläin on luokiteltu tunnistusasiakirjan myöntäneen hyväksytyn tai tunnustetun jalostusjärjestön sääntöjen mukaan.

6.   VI luku – Yksilötunnistuksen tarkastamisen kirjaaminen

Aina kun laeissa ja asetuksissa edellytetään hevoseläimen yksilötunnistuksen tarkastamista, myöntävän elimen puolesta toimivan toimivaltaisen viranomaisen tai rekisteröityjä kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoivan organisaation olisi kirjattava se.

7.   VII luku – Tiedot hevosinfluenssarokotuksista

Kaikki hevosinfluenssarokotukset, myös yhdistelmärokotteeseen kuuluvat, on kirjattava VII lukuun. Tiedot voivat olla tarrassa.

8.   VIII luku – Tiedot rokotuksista muita tauteja vastaan

Kaikki rokotukset muita tauteja kuin hevosinfluenssaa vastaan on kirjattava VIII lukuun. Tiedot voivat olla tarrassa.

9.   IX luku – Laboratorioiden suorittamat terveystarkastukset

Kaikista tarttuvien tautien tai tartuntatautien havaitsemiseksi suoritettavista tarkastuksista saadut tulokset on kirjattava.

III.

Tunnistusasiakirja voi sisältää seuraavat tiedot:

10.   X luku – Terveyttä koskevat perusvaatimukset (rekisteröityjen hevoseläinten osalta pakolliset)

Näitä vaatimuksia sovelletaan ainoastaan rekisteröityjen hevoseläinten siirtoon jäsenvaltion alueella.

11.   IX luku – Yönsilmät

Tämä luku vaaditaan, jotta tunnistusasiakirja on yhdenmukainen Kansainvälisen ratsastajainliiton (FEI) tunnistusasiakirjan mallin kanssa.

IV.

Lukuun ottamatta tapauksia, joissa tunnistusasiakirja tuhotaan teurastamon virallisessa valvonnassa, tunnistusasiakirja on palautettava sen myöntäneelle elimelle, kun eläin on kuollut, se on pitänyt lopettaa, se on kadonnut tai varastettu tai se on teurastettu tautien hävittämistä varten.

I LUKU

Partie A – Données d'identification

Part A – Identification details

A osa – Tunnistustiedot

(1)(a)

Espèce/Species/Laji:

(4)

Numéro unique d'identification valable à vie (15 chiffres)/Unique Life Number: (15 digits)/Yksilöllinen tunnistusnumero (15 numeroa):

☐☐☐-☐☐☐-☐☐☐☐☐☐☐☐☐

(1)(b)

Sexe/Sex/Sukupuoli:

(2)(a)

Date de naissance/Date of birth /Syntymäaika:

(5)

Code du transpondeur (si disponible)/Transponder code (where available)/Transponderin koodi (jos saatavissa):

☐☐☐ ☐☐☐ ☐☐☐ ☐☐☐ ☐☐☐

Système de lecture (si différent de ISO 11784)/Reading system (if not ISO 11784)/Lukujärjestelmä (muu kuin ISO 11784)

Code-barres (optionnel)/Bar-Code (optional)/Viivakoodi (valinnainen)

(2)(b)

Pays de naissance/Country of birth /Syntymämaa:

(3)

Signalement/Description/Kuvaus:

(3)(a)

Robe/Colour/Väri:

(3)(b)

Tête/Head/Pää:

(6)

Méthode alternative de vérification d'identité (si applicable)/Alternative method of identity verification (if applicable)/Vaihtoehtoinen tunnistusmenetelmä (soveltuvin osin):

(3)

Ant. G/Foreleg L/Etujalka vasen:

(3)(d)

Ant. D/Foreleg R/Etujalka oikea:

(7)

Informations sur toute autre méthode appropriée donnant des garanties pour vérifier l'identité de l'animal (groupe sanguin/code ADN) (optionnel)/Information on any other appropriate method providing guarantees to verify the identity of the animal (blood group/ DNA code) (optional)/Tiedot kaikista muista asianmukaisista menetelmistä, jotka antavat takeet eläimen tunnistamisesta (veriryhmä/DNA) (valinnainen):

(3)(e)

Post G/Hindleg L/Takajalka vasen:

(3)(f)

Post D/Hindleg R/Takajalka oikea:

(8)

Nom et adresse du destinataire du document/Name and address of person to whom document is issued/Sen henkilön nimi ja osoite, jolle asiakirja on annettu:

(3)(g)

Corps/Body/Runko:

(3)(h)

Marques/Markings/Tuntomerkkejä:

(11)

Signature de la personne qualifiée (nom en lettres capitales)/Signature of qualified person (name in capital letters)/Toimivaltaisen henkilön allekirjoitus (nimi suuraakkosin).

Cachet de l'organisme émetteur ou de l'autorité compétente/stamp of issuing body or competent authority/Myöntävän elimen tai toimivaltaisen viranomaisen leima:

(9)

Date/Date/Päiväys:

(10)

Lieu/Place/Paikka:

Partie B – Signalement graphique

Part B – Outline Diagram

B osa – Kaavio

Image 1

TRANSPONDER

(18) Postérieurs

Vue postérieure

Hind

Rear view

Takajalat takaa katsoen

(16) Encolure

Vue inférieure

Neck

Lower view

Kaula alhaalta katsoen

(14) Ligne supérieure des yeux

Upper eye level

Silmien ylätaso

Droit

Right

Oikea

Gauche

Left

Vasen

(17) Nez

Muzzle

Turpa

Gauche

Left

Vasen

Droit

Right

Oikea

(15) Antérieurs

Vue postérieure

Fore

Rear view

Etujalat takaa katsoen

(13) Côté gauche

Left side

Vasen puoli

(12) Côté droit

Right side

Oikea puoli

Signature et cachet du vétérinaire ou de la personne qualifiée ou de l’autorité compétente (nom en lettres capitales)/

Signature and stamp of the veterinarian or qualified person or competent authority (name in capital letters)/

Eläinlääkärin tai toimivaltaisen henkilön tai toimivaltaisen viranomaisen allekirjoitus ja leima (nimi suuraakkosin)

Huomautus myöntävälle elimelle [ei paineta tunnistusasiakirjaan]: Pienet muutokset tähän kaaviomalliin sallitaan, jos ne olivat käytössä ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

Partie C – Castration, vérification du signalement, enregistrement dans la base de données

Part C – Castration, verification of the description, recording in database

C osa – Kastraatio, kuvauksen todentaminen, tallentaminen tietokantaan

Castration/Castration/Kastraatio

Identification/Identification/ Tunnistaminen

Date et lieu de la castration/Date and place of castration/Kastraatiopäivä ja -paikka

Signature et cachet du vétérinaire/Signature and stamp of veterinarian/Eläinlääkärin allekirjoitus ja leima

Vérification du signalement/Verification of the description/Kuvauksen todentaminen

Mentionner/Include/Sisältää seuraavat:

1.

Modifications/Amendments/Muutokset

2.

Adjonctions/Additions/Lisäykset

3.

Enregistrement d'un document d'identification dans la base de données d'un organisme émetteur autre que celui qui a délivré le document/Registration of an identification document in the database of an issuing body other than the body which issued the original document/Tunnistusasiakirjan tallentaminen muun kuin alkuperäisen asiakirjan myöntäneen elimen tietokantaan:

Signature de la personne qualifiée (nom en lettres capitales)/Signature of qualified person (name in capital letters)/Toimivaltaisen henkilön allekirjoitus (nimi suuraakkosin):

Cachet de l'organisme émetteur ou de l'autorité compétente/stamp of issuing body or competent authority/Myöntävän elimen tai toimivaltaisen viranomaisen leima:

Date et lieu/Date and place/Päiväys ja paikka

Huomautus myöntävälle elimelle [ei paineta tunnistusasiakirjaan]: Pienet muutokset tähän malliin sallitaan, jos ne olivat käytössä ennen tämän asetuksen voimaantuloa. I luvun C osa voidaan täyttää käsin.

II LUKU