1.

Ajoneuvot on suunniteltava ja rakennettava niin, että ne kestävät suunniteltua käyttöä tavanomaisen käyttöikänsä ajan ottaen huomioon säännöllisen määräaikaishuollon ja erityiset laitteiden säädöt, jotka tehdään ajoneuvon mukana toimitettavassa käyttäjän käsikirjassa annettujen selkeiden ja yksiselitteisten ohjeiden mukaisesti. Ajoneuvon valmistajan on annettava tätä koskeva allekirjoitettu vakuutus.

2.

Käytössä on oltava laadunvarmistusjärjestelmä, joka koskee ajoneuvon kokoamista ja rakentamista ja etenkin ajoneuvon runkoon, alustaan ja koriin sekä voimansiirtoon liittyviä prosesseja kokoonpanotehtaassa ja jolla varmistetaan, että olennaiset mekaaniset liitokset, kuten hitsaussaumat ja kierreliitokset, sekä muut olennaiset materiaaliominaisuudet tarkastetaan ja todennetaan tarpeen mukaan.

3.

Hyväksyntäviranomaisen on tarkastettava laadunvarmistusjärjestelmä asetuksen (EU) N:o 167/2013 28 artiklassa tarkoitettujen tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevien järjestelyjen yhteydessä.

4.

Tyyppihyväksyntäviranomaisen on varmennettava, että vakavasta turvallisuusriskistä aiheutuvan palautusmenettelyn tapauksessa ajoneuvon rakenteita, komponentteja ja/tai osia koskeva, teknisiin laskelmiin, virtuaalitestausmenetelmiin ja/tai rakennetestaukseen perustuva erityisanalyysi voidaan pyynnöstä antaa viipymättä hyväksyntäviranomaisen ja Euroopan komission saataville.

5.

Ajoneuvolle ei myönnetä tyyppihyväksyntää, jos on syytä epäillä, pystyykö ajoneuvojen valmistaja toimittamaan 4 kohdassa tarkoitetun analyysin. Epäilys voi liittyä joko kyseisen analyysin saatavuuteen tai olemassaoloon (esimerkkitapaus: tyyppihyväksyntää haetaan pienelle erälle ajoneuvoja sijoittautumattomalta valmistajalta, jonka edustajalla ei todennäköisesti ole todellisia mahdollisuuksia saada kyseistä analyysiä).

1.1

’kierrosnopeuden rajoittimella’ laitetta, jota käytetään moottorin kierrosnopeuden ja/tai ajoneuvon nopeuden mittaamiseen ja säätelemiseen;

1.2

’voimalaitteella’ ryhmää komponentteja, jotka tuottavat käyttövoimaa ja siirtävät sen tienpintaan ja joihin kuuluvat moottori, voimansiirto, vetoakselit, tasauspyörästöt ja vetävät pyörät tai telat;

1.3

’virittämisellä’ luvattomia muutoksia, jotka voivat heikentää toimintaturvallisuutta, erityisesti lisäämällä ajoneuvon tehoa, ja vahingoittaa ympäristöä;

1.4

’nopeudenrajoittimella’ laitetta, jonka ensisijainen tehtävä on säädellä moottoripolttoaineen syöttöä ajoneuvon nopeuden rajoittamiseksi määritettyyn arvoon.

2.1

Keskinopeus on tyyppihyväksyntätesteissä mitattava suoralla radalla, jota traktori kulkee kumpaankin suuntaan lentävästä lähdöstä. Radan maaperän on oltava vakautettu; radan on oltava tasainen ja vähintään 100 metrin pituinen; siinä voi kuitenkin olla korkeintaan 1,5 prosentin kaltevuuksia.

2.2

Traktorin on oltava testin aikana kuormaamaton ja ajokunnossa ilman lisäpainoja tai erityisvarusteita ja renkaissa on oltava tiekäyttöön tarkoitetut paineet.

2.3

Testin ajaksi traktoriin on asennettava uudet ilmarenkaat, joiden vierintäsäde ilmaistuna nopeus–säde-indeksinä (SRI-indeksi) on suurin niiden valmistajan tälle traktorille suosittelema säde.

2.4

Testissä käytettävän vaihtosuhteen on oltava se, jolla saavutetaan suurin nopeus, ja kaasuläpän on oltava täysin auki.

2.5

Monien väistämättömien, erityisesti mittaustekniikasta ja osakuormituksella toimivan moottorin käyntinopeuden kasvamisesta aiheutuvien virheiden huomioon ottamiseksi tyyppihyväksyntätestiä varten hyväksytään se, että mitattu nopeus on 3 km/h suurempi kuin suurin rakenteellinen nopeus. Lisäksi sallitaan 5 prosentin toleranssi rengaskoosta johtuvan vaihtelun huomioon ottamiseksi.

2.6

Jotta hyväksyntäviranomaiset voivat laskea suurimman teoreettisen nopeuden, valmistajan on annettava ohjearvot vaihtosuhteesta, vetävien pyörien yhtä täydellistä kierrosta vastaavasta todellisesta liikkeestä eteenpäin ja kierrosluvusta suurimmalla lähtöteholla kaasuläppä täysin auki, ja kierrosnopeuden rajoitin, jos sellainen on asennettu, säädettynä valmistajan suositusten mukaisesti. Suurimman teoreettisen nopeuden laskennassa ei sovelleta 2.5 kohdassa tarkoitettuja toleransseja.

3.1

Jos kierrosnopeuden rajoitin on valmistajan vakiovarusteena asentama, sen on oltava asennettu ja suunniteltu siten, että traktori täyttää 2 kohdan mukaiset suurinta rakenteellista nopeutta koskevat säännökset.

4.1.1

Säädettävien nopeudenrajoittimien on täytettävä luokkien N2 ja N3 ajoneuvoihin sovellettavat vaatimukset, jotka vahvistetaan liitteessä I mainitun E-säännön nro 89 kohdassa 1 ja 2, II osan 13.2 kohdassa, III osan 21.2 ja 21.3 kohdassa, liitteessä 5 olevassa 1 kohdassa ja liitteessä 6.

4.3.1

Valmistajan on huolehdittava siitä, että hyväksyntäviranomainen ja tutkimuslaitos saavat tarvittavat tiedot ja tarpeen mukaan tarvittavat ajoneuvot, käyttövoimajärjestelmät, komponentit ja erilliset tekniset yksiköt varmistuakseen siitä, että tässä liitteessä vahvistetut vaatimukset täyttyvät.

4.3.2

Valmistajan on vakuutettava tyyppihyväksyntähakemuksessa sitoutuvansa olemaan markkinoimatta keskenään vaihdettavissa olevia komponentteja, joiden avulla käyttövoimaa on mahdollista lisätä asianomaiseen varianttiin sovellettavaa käyttövoimaa suuremmaksi.

4.4.1

Jos ajoneuvossa on käyttövoimaa rajoittavia sähköisiä/elektronisia laitteita, ajoneuvon valmistajan on toimitettava tutkimuslaitosten käyttöön tietoja ja todisteita, jotka osoittavat, että laitteen tai sen johdotusjärjestelmän muuttaminen tai irtikytkentä ei lisää käyttövoimaa.

4.4.2

Elektronisella ohjauksella varustetuissa ajoneuvoissa on oltava ominaisuuksia, joiden avulla estetään muiden kuin valmistajan sallimien muutosten tekeminen. Valmistajan on sallittava muutokset, jos muutokset ovat tarpeen ajoneuvon vianmäärityksen, huollon, tarkastuksen, jälkikäteen tapahtuvan vaihto-osien asentamisen tai ajoneuvon korjauksen kannalta.

4.4.3

Uudelleenohjelmoitavat tietokonekoodit ja käyttöparametrit on suojattava virittämiseltä.

4.4.4

Ohjelmoidut käyttövoiman ohjausparametrit eivät saa olla muutettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä (esimerkiksi juotetut tai valetut tietokoneen osat tai sinetöidyt tai juotetut koteloinnit).

4.4.5

Kalibrointiin käytettävien irrotettavien muistipiirien on oltava valettuja ja sijaittava suljetuissa koteloissa, tai ne on suojattava sähköisillä algoritmeilla, eivätkä ne saa olla vaihdettavissa ilman erikoistyökaluja ja erityisiä työmenetelmiä.

4.4.6

Uudelleenohjelmoitavia muisteja (esimerkiksi electrical erasable programmable read-only memory, EEPROM) käyttävien valmistajien on estettävä muistien luvaton uudelleenohjelmointi. Valmistajien on käytettävä tehokkaita suojausmenetelmiä ja kirjoitussuojia, jotka vaativat yhteyttä valmistajan ylläpitämään ulkopuoliseen tietokoneeseen, johon myös riippumattomilla toimijoilla on asianmukaisesti suojattu pääsy.

4.4.7

Voimalaitteessa tai moottorinohjausyksiköissä tallennettuna olevia sisäisen valvontajärjestelmän vianmäärityskoodeja eli numeerisia tai aakkosnumeerisia tunnuksia, jotka yksilöivät tai merkitsevät niissä olevan virhetoiminnon, ei saa poistaa kytkemällä ajoneuvon tietokone irti ajoneuvon virtalähteestä, eivätkä ne saa hävitä ajoneuvon akun tai maadoituksen irtikytkemisen tai toimintahäiriön takia.

1.

Liitteessä I mainitun E-säännön nro 79 jaksoissa 2, 5 ja 6 ja liitteissä 4 ja 6 vahvistettuja moottoriajoneuvojen ohjausta koskevia vaatimuksia sovelletaan luokkien Tb ja Cb ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 60 km/h.

1.1

Standardin ISO 10998:2008, Amd 1 2014, vaatimuksia sovelletaan sellaisten luokkiin Tb ja Cb kuuluvien ajoneuvojen ohjaukseen, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 40 km/h mutta enintään 60 km/h.

1.2

Luokan Cb traktoreiden ohjaus on liitteen XXXIII 3.9 kohdan mukainen.

2.

Ohjaukseen tarvittavaa voimaa koskevien vaatimusten on 1 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvojen osalta oltava samat kuin liitteessä I mainitun E-säännön nro 79 jaksossa 6 vahvistetut luokan N2 ajoneuvoja koskevat vaatimukset.

Satulaistuimella ja ohjaustangolla varustetun ajoneuvon osalta olisi sovellettava samaa ohjausvoimaa ohjausotteen keskikohdassa.

1.1

’ohjauslaitteilla’ laitteita, joiden tarkoituksena on muuttaa traktorin kulkusuuntaa.

Ohjauslaitteisiin voidaan katsoa kuuluviksi ohjauksen hallintalaite, ohjausvaihde, ohjattavat pyörät ja mahdolliset erityislaitteet, jotka tuottavat lisätehoa tai erillistä tehoa;

1.2

’ohjausvaihteella’ kaikkia ohjauksen hallintalaitteen ja ohjattavien pyörien välillä olevia komponentteja, lukuun ottamatta 1.3 kohdassa tarkoitettuja erityislaitteita. Ohjausvaihde voi olla mekaaninen, hydraulinen, pneumaattinen, sähkökäyttöinen tai jonkin näiden yhdistelmä;

1.3

’erityislaitteilla’ sitä ohjauslaitteiden osaa, joka tuottaa lisätehoa tai erillistä tehoa. Lisätehoa tai erillistä tehoa voidaan tuottaa mekaanisella, hydraulisella, pneumaattisella tai sähkökäyttöisellä järjestelmällä tai jollakin näiden yhdistelmällä (esimerkiksi öljypumpulla, ilmapumpulla tai akulla jne.);

1.4

’tehostetulla ohjauslaitteella’ laitteita, joissa ohjattavien pyörien suunnan muuttamiseen tarvittava voima saadaan sekä kuljettajan lihasvoimasta että erityislaitteista; tähän sisältyvät ohjauslaitteet, joissa ohjausteho saadaan tavallisesti ainoastaan erityislaitteista, mutta joissa ohjaamiseen voidaan käyttää kuljettajan lihasvoimaa, jos erityislaitteisiin tulee vika;

1.5

’servo-ohjauslaitteella’ laitteita, joissa ohjattavien pyörien suunnan muuttamiseen tarvittava voima saadaan yksinomaan erityislaitteista;

1.6

’differentiaaliohjauksella’ pyörillä tai teloilla tapahtuvaa ohjausta, jossa traktorin suunta saadaan aikaan aiheuttamalla eri pyörimisnopeus vasemman- ja oikeanpuoleisille pyörä- tai telakokoonpanoille;

1.7

’ohjattavilla pyörillä’ jotakin seuraavista:

2.1

Ohjauslaitteilla on varmistettava, että traktoria on turvallista ja helppoa käsitellä, ja niiden on oltava 3 kohdassa vahvistettujen yksityiskohtaisten vaatimusten mukaisia.

2.2

Luokan C traktoreiden ohjaus on liitteessä XXXIII olevassa 3.9 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen.

2.3

Edellä 2.2 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta luokkaan C kuuluviin terästeloilla varustettuihin traktoreihin, joissa on differentiaaliohjaus. Edellä 1.6 kohdassa tarkoitettu pyörimisnopeuden ero saadaan aikaan joko mekaanisten komponenttien, kuten jarrujen ja tasauspyörästön, yhdistelmällä tai erillisillä vasemman- ja oikeanpuoleisilla voimansiirtoväylillä, kuten erillisillä hydrostaattisilla vaihteistoilla. Jos ohjausjärjestelmä on yhdistetty jarrujärjestelmään, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 17 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 5 kohdan perusteella vahvistettuja vaatimuksia.

3.1.1

Ohjauksen hallintalaitteen on oltava eri kokoisille ja voimiltaan erilaisille täysikasvuisille käyttäjille helppokäyttöinen ja siihen on oltava helppo tarttua. Se on suunniteltava siten, että suunnan asteittainen muuttaminen on mahdollista. Ohjauksen hallintalaitteen liikkumissuunnan on oltava sama kuin haluttu traktorin kulkusuunnan muutos.

3.1.2

Ohjausvoima, joka tarvitaan säteeltään 12 m olevan kääntöympyrän saavuttamiseksi aloitettaessa suoraan eteenpäin suuntautuvasta asennosta, ei saa olla suurempi kuin 25 daN. Kun on kyse tehostetusta ohjauslaitteesta, jota ei ole kytketty muihin laitteisiin, vaadittu ohjausvoima ei saa olla suurempi kuin 60 daN, jos lisätehon lähde lakkaa toimimasta.

3.1.3

Edellä olevan 3.1.2 kohdan noudattamisen tarkastamiseksi traktorin on edettävä spiraalimaisesti 10 kilometrin tuntinopeudella suoraan eteenpäin suuntautuvasta asennosta aloittaen kuivalla, tasaisella tien pinnalla, jossa renkaat pitävät hyvin. Ohjauksen hallintalaitteeseen kohdistuva ohjausvoima merkitään muistiin, kunnes hallintalaite saavuttaa asennon, joka mahdollistaa traktorin säteeltään 12 m olevan kääntöympyrän. Toimenpiteen kesto (aika siitä hetkestä, jona ohjauksen hallintalaitetta käytettiin ensimmäisen kerran, siihen hetkeen, jona se saavuttaa asennon, jossa mittaukset suoritetaan) ei saa ylittää viittä sekuntia normaaleissa tapauksissa eikä kahdeksaa sekuntia, jos erityislaite lakkaa toimimasta. Sekä vasemmalle että oikealle on tehtävä yksi toimenpide.

Traktori on testiä varten kuormattava suurimpaan teknisesti sallittuun massaansa saakka; rengaspaineiden ja massan jakautumisen akseleiden välille on oltava valmistajan ohjeiden mukaisia. Erityisesti telapaine ei saa olla liitteessä XXXIII olevassa 3.3 kohdassa säädettyä arvoa suurempi.

3.2.1

Ohjauslaitteisiin ei saa kuulua sähkökäyttöistä eikä täysin pneumaattista ohjausvaihdetta.

3.2.2

Ohjausvaihde on suunniteltava siten, että se täyttää kaikki käyttövaatimukset. Siihen on päästävä helposti käsiksi huoltoa ja tarkastusta varten.

3.2.3

Kun kyseessä on ohjausvaihde, joka ei ole täysin hydraulinen, traktorin ajamisen on oltava mahdollista myös vian ilmetessä ohjausvaihteen hydraulisissa tai pneumaattisissa osissa.

3.2.4

Täysin hydraulisesti toimivan ohjausvaihteen ja erityislaitteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

3.3.1

Kaikki pyörät voivat olla ohjattavia pyöriä.

3.4.1

Ohjauslaitetyypeissä käytettävien erityislaitteiden on oltava hyväksyttäviä seuraavissa olosuhteissa:

1.1

’normaalilla käyttöpaineella’ ajoneuvon valmistajan ilmoittamaa kylmien renkaiden ilmanpainetta lisättynä 0,2 baarilla;

1.2

’nopeusmittarilla’ sitä nopeusmittarilaitteiston osaa, josta kuljettaja näkee ajoneuvon nopeuden kullakin hetkellä.

2.1

Kaikki traktorit, joiden suurin rakenteellinen nopeus on yli 30 km/h, on varustettava nopeusmittarilla tässä liitteessä vahvistettujen vaatimusten mukaisesti.

2.2

Jos nopeusmittarissa on asteikkonäyttö eikä digitaalinäyttö, asteikon on oltava helppolukuinen.

2.3

Nopeusmittarilaitteiston tarkkuus on testattava seuraavan menettelyn mukaisesti:

2.4

1.

etunäkyvyysaluetta ja tuulilasinpyyhkimiä koskeva standardi ISO 5721-1:2013;

2.

näkyvyyttä traktorin sivulle käsittelevä osa maataloustraktoreiden sivu- ja takanäkyvyysaluetta koskevasta standardista ISO 5721-2:2014.

1.1

’kuljettajan silmien vertailupisteellä’ sovittua kohtaa, jossa traktorin kuljettajan silmien oletetaan sijaitsevan yhdessä pisteessä. Kyseinen piste sijaitsee traktorin pitkittäisen keskitason suuntaisella tasolla, joka kulkee istuimen keskikohdan kautta, 700 mm pystysuoraan ylöspäin tuon tason ja istuimen pinnan leikkauskohdan linjasta ja 270 mm lantionojan suuntaan istuimen pinnan etureunan kautta kulkevasta pystytasosta, joka on kohtisuorassa traktorin pitkittäiseen keskitasoon nähden (kuva 1). Näin määritelty vertailupiste liittyy tyhjään istuimeen, joka on asennettu traktorin valmistajan ilmoittamaan keskiasentoon;

1.2

’kuljettajan takanäkyvyysalueen edellyttämällä turvalasilla’ kaikkia laseja, jotka sijaitsevat kuljettajan silmien vertailupisteen kautta kulkevan ja kohtisuorassa ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon olevan tason takapuolella ja joiden läpi kuljettaja näkee tien ajaessaan ja käsitellessään ajoneuvoa.

2.4.4.1

Normaalin valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia.

2.4.4.2

Tuulilasin on oltava asennettu oikein suhteessa ajoneuvon kuljettajan silmien vertailupisteeseen.

2.4.4.3

Luokkien T ja C ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, asennettavien turvalasien tyypin on oltava jokin niistä, jotka määritellään liitteessä I mainitun E-säännön nro 43 liitteessä 4, 5, 6, 8 tai 10.

2.4.4.4

Luokkien T ja C ajoneuvoihin, joiden suurin rakenteellinen nopeus on enintään 40 km/h, asennettavien turvalasien tyypin on oltava jokin 2.4.4.3 kohdassa tarkoitetuista tyypeistä lukuun ottamatta liitteessä I mainitun E-säännön nro 43 liitettä 5.

2.4.5.1

Turvalasin normaalin valonläpäisevyyden on oltava vähintään 70 prosenttia.

2.4.5.2

Kuljettajan takanäkyvyysalueen edellyttämässä muoviturvalasissa on 2.4.3 kohdassa määritetyn komponentin tyyppihyväksyntämerkin lisäksi oltava tunnus A/L tai B/L, jotka määritetään liitteessä I mainitun E-säännön nro 43 kohdassa 5.5.5 ja 5.5.7.

2.4.5.3

Turvalasissa, jossa ei tarvitse ottaa huomioon kuljettajan takanäkyvyysaluetta tai kuljettajan näkökenttää sivuille, on 2.4.3 kohdassa määritetyn komponentin tyyppihyväksyntämerkin lisäksi oltava liitteessä I mainitun E-säännön nro 43 kohdassa 5.5.2 määritetty tunnus V, jos valonläpäisevyys on alle 70 prosenttia.

2.4.5.4

Muoviturvalasissa, jossa ei tarvitse ottaa huomioon kuljettajan etu- tai takanäkyvyysaluetta on 2.4.3 kohdassa määritetyn komponentin tyyppihyväksyntämerkin lisäksi oltava jokin liitteessä I mainitun E-säännön nro 43 kohdassa 5.5.5, 5.5.6 ja 5.5.7 määritetyistä tunnuksista.

2.4.5.5

Muoviturvalasien osalta 2.4.5.2 kohdassa tarkoitettuja naarmuuntumiskestävyyteen liittyviä vaatimuksia ei sovelleta kattoluukkuihin eikä ajoneuvon katossa sijaitseviin laseihin. Naarmuuntumistestiä ja tunnusta ei edellytetä.

2.1

Sisäpuoliset taustapeilit luokitellaan kuuluviksi luokkaan I ja ulkopuoliset taustapeilit luokkaan II. Traktoreihin on asennettava kaksi luokan II taustapeiliä ja valinnaisesti yksi luokan I taustapeili, joissa on liitteessä I mainitun E-säännön nro 46 mukainen tyyppihyväksyntämerkki asetuksen (EU) N:o 167/2013 34 artiklan ja tämän asetuksen liitteen XX mukaisesti.

2.2

Taustapeilit on kiinnitettävä siten, että ne pysyvät asennossaan tavanomaisissa ajo-olosuhteissa.

2.3

Ajoneuvojen, jotka on varustettu satulaistuimella ja ohjaustangolla, on täytettävä 2.1 ja 2.2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten sijasta E-säännössä nro 81 vahvistetut vaatimukset ja lisäksi 3–6 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

2.4

Lisäpeilejä ja lisätaustapeilejä, jotka on suunniteltu työvälineiden valvontaan pellolla työskentelyn aikana, ei ole välttämättä tyyppihyväksyttävä komponentteina, mutta ne on asennettava 3.1–3.5 kohdan asennusvaatimusten mukaisesti.

3.1

Luokkaan II kuuluva ulkopuolinen taustapeili on sijoitettava siten, että kuljettaja ollessaan ohjauspaikalla tavanomaisessa ajoasennossa näkee selvästi 5 kohdassa määritellyn osan tietä.

3.2

Ulkopuolisen taustapeilin on oltava nähtävissä tuulilasinpyyhkimien pyyhkimän tuulilasin osan tai sivuikkunoiden läpi, jos traktorissa on sivuikkunat.

3.3

Ulkopuoliset taustapeilit eivät saa ulottua traktorin tai traktori–perävaunu-yhdistelmän korin ulkomittojen ylitse enemmän kuin on välttämätöntä 5 kohdassa määriteltyjen näkyvyysalueiden saavuttamiseksi.

3.4

Jos ulkopuolisen taustapeilin alareuna on alle 2 metrin korkeudella maasta traktorin ollessa kuormattuna, taustapeili saa ulottua enintään 0,20 metrin etäisyydelle traktorin tai traktori–perävaunu-yhdistelmän ilman taustapeilejä mitatusta suurimmasta leveydestä.

3.5

Taustapeilit voivat 3.3 ja 3.4 kohdan vaatimuksia noudattaen ulottua traktorin suurimman sallitun leveyden ylitse.

4.1

Sisäpuolisen taustapeilin on oltava sellainen, että kuljettaja voi säätää sitä ohjauspaikaltaan käsin.

4.2

Kuljettajan on pystyttävä säätämään ulkopuolista taustapeiliä ohjauspaikalta poistumatta. Peili voi kuitenkin olla lukittavissa asentoonsa ulkoa käsin.

4.3

Edellä olevan 4.2 kohdan vaatimukset eivät koske ulkopuolisia taustapeilejä, jotka paikaltaan siirryttyään palautuvat automaattisesti alkuperäiseen asentoonsa tai voidaan saattaa alkuperäiseen asentoonsa työkaluja käyttämättä.

5.1

Vasemman- tai oikeanpuolisen ulkopuolisen taustapeilin näkyvyysalueen on oltava sellainen, että kuljettaja näkee taakse horisonttiin asti ainakin sen tasaisen osan tiestä, joka on ajoneuvon pystysuoran pituussuuntaisen keskitason kanssa yhdensuuntaisen tason vasemmalla tai, tapauksen mukaan, oikealla puolella ja joka kulkee traktorin tai traktori–perävaunu-yhdistelmän kokonaisleveyden vasemman- tai tapauksen mukaan oikeanpuoleisen ääripisteen kautta.

5.2

Valmistajat voivat valita, käyttävätkö ne 5.1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia vai standardin ISO 5721-2:2014 vaatimuksia.

1.1

’Virtuaalipäätteillä’ tarkoitetaan ajoneuvoon asennettuja sähköisiä tietojärjestelmiä, joissa on näyttöruutu, jolta käyttäjä näkee tietoja ajoneuvon ja sen järjestelmien toiminnasta ja jonka avulla käyttäjä voi seurata ja hallita eri toimintoja kosketusnäytön kautta tai näppäimistöltä.

1.2

Virtuaalipäätteisiin liittyvien hallintalaitteiden on oltava standardin ISO 15077:2008 (liite B) mukaisia.

1.3

Kuljettajan tietojärjestelmät on suunniteltava siten, että ne aiheuttavat kuljettajalle mahdollisimman vähän häiriötä mutta välittävät tarvittavat tiedot.

1.

Luokkien T ja C ajoneuvoihin asennettujen valaisimien ja merkkivalolaitteiden on täytettävä kaikki kyseisiin ajoneuvoihin sovellettavissa, liitteessä I mainituissa E-säännöissä vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

2.

Hehkulamppujen, kaasupurkauslamppujen ja LED-lamppujen, jotka on tarkoitettu luokan R ajoneuvoihin asennettaviin valaisimiin ja merkkivalolaitteisiin, on täytettävä kaikki liitteessä I mainituissa E-säännöissä nro 37, 99 ja 128 vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

3.

Luokkien R ja S ajoneuvoihin asennettujen valaisimien ja merkkivalolaitteiden on täytettävä kaikki liitteessä I mainituissa E-säännöissä vahvistetut luokan O ajoneuvoja koskevat asiaankuuluvat vaatimukset.

1.1

’poikittaistasolla’ ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden kohtisuorassa olevaa pystytasoa;

1.2

’erillisillä valaisimilla’ valaisimia, joilla on erilliset linssit, erilliset valonlähteet ja erilliset valaisinrungot;

1.3

’ryhmitetyillä valaisimilla’ valaisimia, joilla on erilliset linssit ja erilliset valolähteet mutta yhteinen valaisinrunko;

1.4

’yhdistetyillä valaisimilla’ valaisimia, joilla on erilliset linssit mutta yhteinen valonlähde ja yhteinen valaisinrunko;

1.5

’rakenteellisesti yhdistetyillä valaisimilla’ valaisimia, joilla on erilliset valonlähteet (tai yksi valonlähde, joka toimii erilaisissa käyttötiloissa), täysin tai osittain yhteiset linssit ja yhteinen valaisinrunko;

1.6

’liikuteltavilla valaisimilla’ ajoneuvoon asennettuja valaisimia, joita voidaan liikuttaa ajoneuvoon nähden siitä irrottamatta;

1.7

’kaukovalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ajoneuvon edessä olevan ajoradan valaisemiseen pitkälle eteenpäin;

1.8

’lähivalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ajoneuvon edessä olevan ajoradan valaisemiseen aiheuttamatta häiritsevää häikäisyä tai häiriöitä vastaantulevalle liikenteelle ja muille tienkäyttäjille;

1.9

’peitettävällä valaisimella’ ajovalaisinta, jonka voi osittain tai kokonaan peittää näkyvistä, kun sitä ei käytetä. Tämä saadaan aikaan liikkuvan suojakuoren avulla, ajovalaisimen siirrolla tai muulla sopivalla tavalla. Ilmaisua ”sisäänvedettävä” käytetään erityisesti kuvaamaan peitettävää valaisinta, joka voidaan siirtää korirakenteen sisään;

1.10

’etusumuvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään tien valaistuksen parantamiseen sumussa, lumisateessa, rankkasateessa tai pölypilvissä;

1.11

’peruutusvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ajoneuvon takana olevan ajoradan valaisemiseen ja varoittamaan muita tienkäyttäjiä siitä, että ajoneuvo on peruuttamassa tai aikeissa peruuttaa;

1.12

’suuntavalaisimella’ valaisinta, jota käytetään osoittamaan muille tienkäyttäjille, että kuljettaja aikoo muuttaa suuntaa oikealle tai vasemmalle;

1.13

’hätävilkulla’ laitetta, joka saa ajoneuvon kaikki suuntavalaisimet toimimaan samanaikaisesti, jotta huomio kiinnittyisi siihen, että ajoneuvo muodostaa väliaikaisesti erityisen vaaran muille tienkäyttäjille;

1.14

’jarruvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään osoittamaan ajoneuvon takana oleville muille tienkäyttäjille, että ajoneuvon pituussuuntaista liikettä hidastetaan tarkoituksellisesti;

1.15

’takarekisterikilven valaisimella’ laitetta, jota käytetään takarekisterikilvelle tarkoitetun alueen valaisemiseen; se voi koostua useista optisista komponenteista;

1.16

’etuvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ilmaisemaan ajoneuvon sijainti ja leveys edestä katsottaessa;

1.17

’takavalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ilmaisemaan ajoneuvon sijainti ja leveys takaa katsottaessa;

1.18

’takasumuvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään parantamaan ajoneuvon havaittavuutta takaapäin tiheässä sumussa;

1.19

’pysäköintivalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ilmaisemaan paikallaan olevan ajoneuvon sijainti taajama-alueella. Tällaisissa olosuhteissa se korvaa etu- ja takavalaisimet;

1.20

’äärivalaisimella’ valaisinta, joka on asennettu ajoneuvon uloimpaan ulkoreunaan mahdollisimman lähelle ajoneuvon yläreunaa ja joka on tarkoitettu ilmaisemaan selvästi ajoneuvon kokonaisleveyden. Tietyissä ajoneuvoissa tämä merkkivalo on tarkoitettu täydentämään ajoneuvon etu- ja takavalaisimia ja osoittamaan erityisesti ajoneuvon kokoa;

1.21

’työvalaisimella’ laitetta, jolla valaistaan työskentelyalue tai -prosessi;

1.22

’heijastimella’ laitetta, joka ilmaisee ajoneuvon sijainnin heijastamalla valoa, joka on peräisin ajoneuvoon kuulumattomasta valonlähteestä, kun havaitsija on lähellä valonlähdettä. Tässä liitteessä heijastimina ei pidetä

1.23

’sivuvalaisimella’ valaisinta, jota käytetään ilmaisemaan ajoneuvon sijainti sivulta katsottaessa;

1.24

’huomiovalaisimella’ eteenpäin suunnattua valaisinta, joka parantaa ajoneuvon havaittavuutta päivänvalossa ajettaessa;

1.25

’kulmavalaisimella’ valaisinta, joka valaisee tarkemmin sen tien osan, joka sijaitsee lähellä ajoneuvon etukulmaa sillä sivulla, mihin suuntaan ajoneuvo on kääntymässä;

1.26

’ulkovalaisimella’ valaisinta, joka antaa lisävaloa ajoneuvon ulkopuolelle ajoneuvoon nousemisen, ajoneuvosta poistumisen ja ajoneuvon lastaamisen helpottamiseksi;

1.27

’apuvalaisimella’ valaisinta, jolla suunnataan lisävaloa ajoneuvon sivulle hitaiden siirtymisten helpottamiseksi;

1.28

’mukautuvalla etuvalaisinjärjestelmällä’ liitteessä I mainitun E-säännön nro 123 mukaisesti tyyppihyväksyttyä valaisinlaitetta, jonka tuottamat valokeilat mukautuvat automaattisesti lähivalojen ja tapauksen mukaan kaukovalojen erilaisiin käyttötilanteisiin;

1.29

’valaisevalla pinnalla’ heijastimella varustetun kauko-, lähi- tai etusumuvalaisimen heijastimen tai ellipsin muotoisella heijastimella varustettujen ajovalaisimien heijastuslinssin täyden valoaukon kohtisuoraa projektiota poikittaistasolla. Jos ainoastaan osa valaisimen valoa lähettävästä pinnasta ulottuu heijastimen täyden valoaukon ylle, vain tämän osan projektio otetaan huomioon.

Kun kyseessä on lähivalaisin, valaiseva pinta rajoitetaan käyttämällä linssin pinnalla olevaa valorajan ääriviivaa. Jos heijastin ja linssit ovat säädettävissä suhteessa toisiinsa, käytetään säädön keskiasentoa;

1.30

’valaisevalla pinnalla’, kun kyseessä on takavalaisin, pysäköintivalaisin sekä kauko-, lähi- tai etusumuvalaisin, jossa ei ole heijastinta, valaisimen kohtisuoraa projektiota tasolla, joka on kohtisuorassa sen vertailuakseliin nähden ja joka sivuaa valaisimen valoa lähettävää ulkoista pintaa; tätä projektiota rajoittavat kyseisellä tasolla sijaitsevien varjostimien reunat, joista jokainen päästää ohitse ainoastaan 98 prosenttia valaisimen kokonaisvalovoimasta vertailuakselin suunnassa.

Jos merkkivalolaitteen valaiseva pinta peittää osittain tai kokonaan toisen toiminnon valaisevan pinnan tai peittää valaisemattoman pinnan, valaisevan pinnan voidaan katsoa olevan saman kuin valoa lähettävä pinta;

1.31

heijastimen tai huomiokilven tai -tarran ’valaisevalla pinnalla’ (heijastinkomponentin hyväksyntämenettelyn aikana tehdyn hakijan ilmoituksen mukaisesti) heijastimen kohtisuoraa projektiota tasolla, joka on kohtisuorassa sen vertailuakseliin nähden ja jota rajoittavat heijastimen optisen järjestelmän ilmoitettujen uloimpien osien viereiset tasot, jotka ovat yhdensuuntaisia kyseisen akselin kanssa. Laitteen ala-, ylä- ja sivureunojen määrittämisessä on käytettävä ainoastaan vaaka- ja pystysuoria tasoja;

1.32

’ulkoisella valoa lähettävällä pinnalla’ läpinäkyvän linssin ulkopinnan osaa, joka ympäröi valaisimen tai merkkivalolaitteen ja jonka ansiosta se voi lähettää valoa;

1.33

’näkyvällä pinnalla’ tiettyyn havaintosuuntaan nähden joko linssin ulkopinnalle heijastuvan valaisevan pinnan rajan tai valoa lähettävän pinnan kohtisuoraa projektiota tasolla, joka on kohtisuorassa havaintosuuntaan nähden ja joka sivuaa linssin ulointa kohtaa;

1.34

’vertailuakselilla’ valosignaalin ominaisakselia, jonka valaisimen valmistaja määrää käytettäväksi havaintosuuntana (H = 0°, V = 0°) fotometrisissä mittauksissa ja asennettaessa valaisinta ajoneuvoon;

1.35

’vertailukeskipisteellä’ valaisimen valmistajan määrittämää vertailuakselin ja ulkoisen valoa lähettävän pinnan leikkauspistettä;

1.36

’geometrisen näkyvyyden kulmilla’ kulmia, jotka määrittävät sen pienimmän avaruuskulman alueen, jossa valaisimen näkyvä pinta on näkyvissä. Kyseisen avaruuskulman alue määritellään sellaisen pallon segmenttien avulla, jonka keskipiste on valaisimen vertailukeskipisteessä ja jonka ekvaattori on samansuuntainen maanpinnan kanssa. Nämä segmentit määritellään vertailuakselin suhteen. Vaakakulmat β vastaavat pituusasteita ja pystykulmat α leveysasteita;

1.37

’uloimmalla ulkoreunalla’ ajoneuvon kummallakin puolella tasoa, joka on yhdensuuntainen ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason kanssa ja joka koskettaa ajoneuvon sivureunan ulointa kohtaa, mutta huomioon ei oteta

1.38

’kokonaisleveydellä’ edellä uloimman ulkoreunan määritelmää koskevassa kohdassa tarkoitettujen kahden pystytason välistä etäisyyttä;

1.39

’yksittäisellä valaisimella’

1.40

’kahdella valaisimella’ nauhan muotoista yhtenäistä valoa lähettävää pintaa, jos se on sijoitettu symmetrisesti ajoneuvon pituussuuntaiseen keskitasoon nähden, jos sen etäisyys ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta ajoneuvon molemmilla puolilla on vähintään 0,4 m ja jos se on vähintään 0,8 m:n pituinen; tällaisen pinnan valaisevuus on saavutettava vähintään kahdella valonlähteellä, jotka on sijoitettu mahdollisimman lähelle sen päitä; valoa lähettävä pinta voi muodostua lukuisista rinnan sijoitetuista osista, jos useiden erillisten valoa lähettävien pintojen projektiot poikittaistasolla peittävät vähintään 60 prosenttia mainittujen erillisten valoa lähettävien pintojen projektioita ympäröivästä pienimmästä suorakulmiosta;

1.41

’kahden valaisimen välisellä etäisyydellä’, kun valaisimet on suunnattu samaan suuntaan, kahden valaisevan pinnan ääriviivojen kohtisuorien projektioiden välistä etäisyyttä kyseiseen suuntaan nähden kohtisuoralla tasolla;

1.42

’valinnaisella’ sitä, että merkkivalolaitteen asentaminen on jätetty valmistajan harkintavaltaan;

1.43

’toiminnan ilmaisimella’ näkyvää merkkiä, äänimerkkiä tai muuta vastaavaa merkkiä, joka osoittaa, että laite on käynnistetty ja se toimii asianmukaisesti;

1.44

’laitteen lähettämän valon värillä’ liitteessä I mainitussa E-säännössä nro 48 määriteltyä laitteen lähettämän valon väriä;

1.45

’näkyvyysmerkinnöillä’ välineitä, joiden tarkoituksena on parantaa ajoneuvon havaittavuutta sivusta tai takaa katsottuna (tai perävaunujen osalta myös edestä) heijastamalla valoa, joka on peräisin ajoneuvoon kuulumattomasta valonlähteestä, kun havaitsija on lähellä valonlähdettä;

1.46

’suljetun virtapiirin ilmaisimella’ ilmaisinta, joka osoittaa, että laite on kytketty päälle, mutta ei osoita, toimiiko se asianmukaisesti;

1.47

’hitaan ajoneuvon takamerkintäkilvellä’ kolmionmuotoista viistokulmaista kilpeä, jossa on tyypillinen kuvio ja joka on päällystetty heijastavalla ja fluoresoivalla materiaalilla tai laitteella (luokka 1) tai yksinomaan heijastavalla materiaalilla tai laitteella (luokka 2) (ks. esim. liitteessä I mainittu E-sääntö nro 69);

1.48

’valaisinparilla’ ajoneuvon vasemmalla ja oikealla puolella sijaitsevia samaan tarkoitukseen käytettäviä valaisimia;

1.49

’H-tasolla’ vaakatasoa, jolla sijaitsee valaisimen vertailukeskipiste;

1.50

’valaisutoiminnolla’ laitteen lähettämää valoa, joka valaisee ajorataa ja kohteita ajoneuvon kulkusuunnassa;

1.51

’merkkivalotoiminnolla’ laitteen lähettämää tai heijastamaa valoa, jonka tarkoituksena on kertoa muille tienkäyttäjille ajoneuvon sijainnista, ominaisuuksista ja/tai liikkeen muutoksista;

1.52

’valonlähteellä’ näkyvää säteilyä tuottavaa yhtä tai useampaa osaa, jotka on voitu asentaa yhteen tai useampaan läpinäkyvään koteloon ja joissa on kanta mekaanista ja sähköistä liitäntää varten.

Valonlähde voi olla myös valojohtimen pää, jos se on osa hajavalaisin- tai merkkivalojärjestelmää, jossa ei ole sisäänrakennettua ulkolinssiä;

1.53

’valoa lähettävällä pinnalla’ valaisinlaitteen, merkkivalolaitteen tai heijastimen pintaa, jonka laitteen valmistaja on ilmoittanut hyväksyntähakemukseen liitetyssä piirustuksessa.

2.1

Kuvaus ajoneuvotyypin mitoista ja ulkomuodosta sekä valaisimien ja merkkivalolaitteiden lukumäärästä ja sijainnista; asianmukaisesti yksilöity ajoneuvotyyppi on mainittava.

2.2

Luettelo ajoneuvon valmistajan ajoneuvoon tarkoittamista valaisin- ja merkkivalolaitteista; luettelossa voidaan mainita useita erityyppisiä laitteita kutakin toimintoa varten; lisäksi luettelossa voi olla kunkin toiminnon yhteydessä maininta ”tai vastaava laite”.

2.3

Koko valaisin- ja merkkivalojärjestelmää kuvaava kaavio, josta käy ilmi eri laitteiden sijainti ajoneuvossa.

2.4

Jokaisesta valaisimesta piirros tai piirrokset, joista käy ilmi valaisimen tai valaisinlaitteen tai merkkivalolaitteen, muun kuin heijastimen, valaiseva pinta.

Valaisinlaitteen, merkkivalolaitteen tai heijastimen valoa lähettävä pinta on ilmoitettava seuraavien ehtojen mukaisesti:

2.5

Kuormittamaton ajoneuvo, johon on asennettu täydellinen valaisin- ja merkkivalolaitteisto ja joka edustaa hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä, on toimitettava tyyppihyväksyntätestit suorittavalle tutkimuslaitokselle.

5.6.1

ne on asennettava symmetrisesti suhteessa pituussuuntaiseen keskitasoon;

5.6.2

niiden on sijaittava symmetrisesti toisiinsa nähden suhteessa pituussuuntaiseen keskitasoon;

5.6.3

niiden on täytettävä samat kolorimetriset vaatimukset; ja

5.6.4

niillä on oltava likimain samanlaiset fotometriset ominaisuudet.

5.8.1.1

Valaisimen fotometristen ja kolorimetristen vaatimusten on täytyttävä, kun kaikki muut toiminnot, joiden kanssa kyseinen valaisin on ryhmitetty, yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty, ovat kytkettyinä pois toiminnasta.

Edellä sanotusta poiketen silloin, kun etu- tai takavalaisin on rakenteellisesti yhdistetty yhden tai useamman muun sellaisen toiminnon kanssa, joka voi olla toiminnassa samanaikaisesti sen kanssa, näitä muita toimintoja koskevien värivaatimusten on täytyttävä silloin, kun rakenteellisesti yhdistetyt toiminnot ja etu- tai takavalaisin ovat kytkettyinä toimintaan.

5.8.1.2

Jarru- ja suuntavalaisimia ei ole sallittua yhdistää rakenteellisesti muiden toimintojen kanssa.

5.8.1.3

Jos jarruvalaisimet ja suuntavalaisimet on ryhmitetty, niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

5.8.2.1

Joko erillisten osien projektion kokonaisala tasolla, joka sivuaa ulkolinssin ulkopintaa ja joka on kohtisuorassa vertailuakseliin nähden, peittää vähintään 60 prosenttia kyseistä projektiota ympäröivästä pienimmästä suorakulmiosta tai etäisyys kahden vierekkäisen / toisiaan sivuavan erillisen osan välillä on enintään 15 mm mitattuna kohtisuoraan vertailuakseliin nähden. Tämä vaatimus ei koske heijastimia.

5.8.2.2

Jos on kyse toiminnallisesti integroiduista valaisimista, kahden vierekkäisen näkyvän pinnan välinen etäisyys vertailuakselin suunnassa on enintään 75 mm mitattuna kohtisuoraan vertailuakseliin nähden.

5.11.1

Punaisen valon näkyvyys ajoneuvosta eteenpäin lukuun ottamatta takimmaista punaista sivuvalaisinta: punaisen valaisimen näkyvä pinta ei saa näkyä suoraan, jos tarkkailija liikkuu lisäyksessä 1 määritetyllä alueella 1.

5.11.2

Valkoisen valon näkyvyys ajoneuvosta taaksepäin lukuun ottamatta ajoneuvoon asennettuja peruutusvalaisimia ja valkoisia sivunäkyvyysmerkintöjä: valkoisen valaisimen näkyvä pinta ei saa näkyä suoraan, jos tarkkailija liikkuu 25 metriä ajoneuvon takana sijaitsevalla poikittaistasolla olevalla alueella 2 (ks. lisäys 1).

5.11.3

Tarkkailualueita 1 ja 2 rajaavat seuraavat tasot:

5.12.1

kun etu- ja takavalaisimet sekä sivuvalaisimet, jotka on yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty edellä tarkoitettuihin valaisimiin pysäköintivalaisimina, on kytketty toimintaan;

5.12.2

etuvalaisimiin, kun niiden toiminnot korvataan 5.13.1 kohdan mukaisesti.

5.13.1.1

valaisimien sähkökytkennät ovat sellaiset, että jos jokin näistä valaisinlaitteista vikaantuu, etuvalaisimet aktivoituvat uudelleen automaattisesti, ja

5.13.1.2

korvaava valaisin/toiminto täyttää vastaavan etuvalaisimen osalta 6.8.1–6.8.6 kohdassa vahvistetut vaatimukset, ja

5.13.1.3

korvaavan valaisimen testausselosteissa esitetään asianmukainen näyttö 5.13.1.2 kohdan vaatimusten täyttymisestä.

5.15.1

kaukovalaisin: valkoinen;

5.15.2

lähivalaisin: valkoinen;

5.15.3

etusumuvalaisin: valkoinen tai vaaleankeltainen;

5.15.4

peruutusvalaisin: valkoinen;

5.15.5

suuntavalaisin: ruskeankeltainen;

5.15.6

hätävilkku: ruskeankeltainen;

5.15.7

jarruvalaisin: punainen;

5.15.8

takarekisterikilven valaisin: valkoinen;

5.15.9

etuvalaisin: valkoinen;

5.15.10

takavalaisin: punainen;

5.15.11

takasumuvalaisin: punainen;

5.15.12

pysäköintivalaisin: valkoinen edessä, punainen takana, ruskeankeltainen, jos rakenteellisesti yhdistetty sivusuuntavalaisimeen tai sivuvalaisimeen;

5.15.13

sivuvalaisin: ruskeankeltainen; takimmaisin sivuvalaisin voi kuitenkin olla punainen, jos se on ryhmitelty tai yhdistetty tai rakenteellisesti yhdistetty takavalaisimen, takaäärivalaisimen, takasumuvalaisimen tai jarruvalaisimen kanssa tai jos se on ryhmitelty tai osa sen valoa lähettävästä pinnasta on yhteinen takaheijastimen kanssa;

5.15.14

äärivalaisin: valkoinen edessä, punainen takana;

5.15.15

huomiovalaisin: valkoinen;

5.15.16

takaheijastin, muu kuin kolmion muotoinen: punainen;

5.15.17

takaheijastin, kolmion muotoinen: punainen;

5.15.18

etuheijastin, muu kuin kolmion muotoinen: valkoinen tai väritön;

5.15.19

sivuheijastin, muu kuin kolmion muotoinen: ruskeankeltainen; takimmaisin sivuheijastin voi kuitenkin olla punainen, jos se on ryhmitelty tai jos osa sen valoa lähettävästä pinnasta on yhteinen takavalaisimen, takaäärivalaisimen, takasumuvalaisimen, jarruvalaisimen, punaisen takimmaisen sivuvalaisimen tai muun kuin kolmion muotoisen takaheijastimen kanssa;

5.15.20

kulmavalaisin: valkoinen;

5.15.21

näkyvyysmerkintä: valkoinen tai keltainen sivulla; punainen tai keltainen takana;

5.15.22

ulkovalaisin: valkoinen;

5.15.23

apuvalaisin: valkoinen.

5.16.2.1

Valaisimen käsittelyyn tarvittavan tehon puuttuminen.

5.16.2.2

Katkos, impedanssi tai oikosulku maahan sähkövirtapiirissä, viat hydraulisissa tai pneumaattisissa johdoissa, bowden-köysissä, solenoideissa tai muissa komponenteissa, jotka säätelevät tai johtavat peittämislaitteen käyttämiseen tarkoitettua energiaa.

5.17.1.1

valaisimet pysyvät kiinni ajoneuvossa, vaikka niiden sijaintia muutetaan;

5.17.1.2

valaisimet voidaan lukita liikenneolojen edellyttämään asentoon. Lukituksen on tapahduttava automaattisesti.

Valaisevan pinnan ala-, ylä- ja sivurajojen määrittämiseksi on käytettävä ainoastaan sellaisia varjostimia, joissa on vaaka- tai pystysuuntaiset reunat, kun tarkistetaan etäisyys ajoneuvon uloimmista reunoista ja korkeus maanpinnasta.

Määritettäessä muita valaisevan pinnan ominaisuuksia, eli esimerkiksi kahden valaisimen välistä etäisyyttä tai toimintoja, on käytettävä valaisevan pinnan ympärysmuotoa. Varjostinten on oltava samansuuntaisia, mutta muiden suuntauksien käyttö on sallittu.

6.1.4.1

Leveyssuunnassa: Valaisevan pinnan ulkoreunat eivät missään tapauksessa saa ulottua lähemmäksi ajoneuvon ulointa ulkoreunaa kuin lähivalaisimien valaisevan pinnan ulkoreunat.

6.1.4.2

Korkeussuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.1.4.3

Pituussuunnassa: Ajoneuvon etuosassa. Tämän vaatimuksen on katsottava täyttyvän, jos lähetetty valo ei häiritse kuljettajaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

6.1.9.1

Kaukovalaisimien, jotka voidaan kytkeä päälle samanaikaisesti, suurin yhteinen kytkettävissä oleva voimakkuus saa olla enintään 430 000 cd, joka vastaa vertailuarvoa 100.

6.1.9.2

Tämä suurin voimakkuus määritetään laskemalla yhteen yksittäiset vertailumerkit, jotka on merkitty kuhunkin ajovalaisimeen. Valaisimien, joihin on merkitty ”R” tai ”CR”, vertailumerkki on ”10”.

6.2.4.1

Leveyssuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.2.4.2

Korkeussuunnassa:

6.2.4.3

Pituussuunnassa: Niin lähellä traktorin etuosaa kuin mahdollista; lähetetty valo ei saa kuitenkaan missään oloissa aiheuttaa kuljettajalle haittaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

Geometrinen näkyvyys

:

Määritetään geometrisen näkyvyyden kulmien α and β avulla.

α= 15° ylöspäin ja 10° alaspäin,

β= 45° ulospäin ja 5° sisäänpäin.

6.2.6.1.1

Jos lähivalaisimien korkeus on vähintään 500 mm ja enintään 1 500 mm, lähivaloja on voitava laskea 0,5–6 prosenttia.

6.2.6.1.2

Lähivalaisimet on kohdistettava siten, että 15 metrin päässä valaisimesta mitattuna valaistun alueen valaisemattomasta alueesta erottava vaakasuora linja sijaitsee korkeudella, joka on vain puolet maan ja valaisimen keskipisteen välimatkasta.

6.2.6.2.1

Ajovalon tasonsäätölaite voi olla automaattinen tai käsikäyttöinen.

6.2.6.2.2

Käsin portaittaisesti tai portaattomasti säädettävissä laitteissa on oltava pysäytyspiste, jossa valaisimet voidaan suunnata alkukaltevuuteen tavanomaisten säätöruuvien avulla tai samankaltaisin keinoin.

Näitä käsin säädettäviä laitteita on voitava käyttää kuljettajan istuimelta.

Portaattomasti säädettävissä laitteissa on oltava vertailumerkit, jotka ilmoittavat lähivalon säätöä vaativat kuormitusolosuhteet.

6.2.6.2.3

Lähivalo ei saa mennä asentoon, jossa kallistuma on pienempi kuin se oli alkuperäisellä säädöllä.

6.3.4.1

Leveyssuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.3.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 250 mm maanpinnan yläpuolella. Mikään valaisevan pinnan kohta ei saa sijaita korkeammalla kuin lähivalaisimen valaisupinnan korkein kohta.

6.3.4.3

Pituussuunnassa: Niin lähellä traktorin etuosaa kuin mahdollista; lähetetty valo ei saa kuitenkaan missään oloissa aiheuttaa kuljettajalle haittaa suoraan tai epäsuorasti taustapeilien ja/tai ajoneuvon muiden heijastavien pintojen kautta.

Geometrinen näkyvyys

:

Määritetään geometrisen näkyvyyden kulmien α and β avulla.

α= 5° ylöspäin ja alaspäin;

β= 45° ulospäin ja 5° sisäänpäin.

6.4.4.1

Leveyssuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.4.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 250 mm ja enintään 1 200 mm korkeudella maanpinnasta.

Korkeus voidaan kuitenkin nostaa 4 000 mm:iin, jos valaisimen asentaminen enintään 1 200 mm:n korkeuteen ei ole mahdollista ajoneuvon muodon, rakenteen, suunnittelun tai käyttötavan vuoksi.

Siinä tapauksessa valaisin on asennettava siten, että sen kallistuma alaspäin on vähintään 3°, kun asennuskorkeus on yli 2 000 mm mutta enintään 3 000 mm, ja vähintään 6°, kun asennuskorkeus on yli 3 000 mm mutta enintään 4 000 mm.

Kallistumaa ei edellytetä, jos asennuskorkeus on enintään 2 000 mm.

6.4.4.3

Pituussuunnassa: Ajoneuvon takaosassa.

Geometrinen näkyvyys

:

Määritetään geometrisen näkyvyyden kulmien α ja β avulla.

α= 15° ylöspäin ja 5° alaspäin;

β= 45° oikealle ja vasemmalle, jos valaisimia on vain yksi;

β= 45° ulospäin ja 30° sisäänpäin, jos valaisimia on kaksi.

—

joko moottori käy

—

tai yksi moottorin käynnistymisen ja sammumisen hallintalaitteista on sellaisessa asennossa, että moottorin toiminta on mahdollista.

6.5.3.1

Etusuuntavalaisimet ja toistavat sivusuuntavalaisimet voivat olla erillisiä, ryhmitettyjä tai yhdistettyjä.

6.5.3.2

Perävaunut ja vedettävät koneet:

Kaksi takasuuntavalaisinta (luokka 2).

6.5.4.1

Leveyssuunnassa: Järjestelyyn C kuuluvia luokan 1 suuntavalaisimia sekä lisäsuuntavalaisimia lukuun ottamatta ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta kauimpana sijaitsevan valaisevan pinnan reuna saa sijaita enintään 400 mm:n päässä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Valaisinparin kahden valaisevan pinnan sisäreunojen välimatkan on oltava vähintään 500 mm.

Kun takasuuntavalaisimen ja vastaavan takavalaisimen välimatka pystytasossa on enintään 300 mm, ajoneuvon uloimman ulkoreunan ja takasuuntavalaisimen ulkoreunan välimatka ei saa ylittää ajoneuvon uloimman ulkoreunan ja vastaavan takavalaisimen ulkoreunan välimatkaa yli 50 mm.

Etusuuntavalaisimien osalta valaisevan pinnan on oltava vähintään 40 mm:n päässä lähivalaisimien tai mahdollisten etusumuvalaisimien valaisevasta pinnasta.

Lyhyempi etäisyys sallitaan, jos valovoima suuntavalaisimen vertailuakselilla on vähintään 400 cd.

6.5.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 400 mm mutta enintään 2 500 mm (lisäsuuntavalaisimien osalta enintään 4 000 mm) maanpinnan yläpuolella.

Ajoneuvoissa, joiden suurin leveys on enintään 1 300 mm, vähintään 350 mm maanpinnan yläpuolella.

6.5.4.3

Pituussuunnassa: Luokan 1 suuntavalaisimen (järjestely B) valaisevan pinnan vertailukeskipisteen ja traktorin kokonaispituuden eturajan osoittavan poikittaistason välinen etäisyys ei saa normaalisti olla yli 1 800 mm. Jos näkyvyyskulmien vähimmäisarvojen noudattaminen ei ole mahdollista traktorin rakenteen vuoksi, kyseinen etäisyys voidaan pidentää 2 600 mm:ksi.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulmat: Katso lisäys 2.

Pystykulmat: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella.

E-säännössä nro 7 kuvatut S1- tai S2-luokan laitteet: luokkien R ja S traktorit on varustettava kyseisillä jarruvalaisimilla.

E-säännössä nro 7 kuvatut S3- tai S4-luokan laitteet: luokkien R ja S traktorit voidaan varustaa kyseisillä jarruvalaisimilla.

6.7.2.1

Lukuun ottamatta tapausta, jossa ajoneuvoon on asennettu S3- tai S4-luokan laite, ajoneuvoihin voidaan asentaa kaksi valinnaista S1- tai S2-luokan laitetta.

6.7.2.2

Vain silloin, jos ajoneuvon pituussuuntainen keskitaso ei sijaitse kiinteän runkopellin kohdalla vaan jakaa yhtä tai useampaa liikkuvaa ajoneuvon osaa (esim. ovet) eikä ole riittävästi tilaa asentaa yhtä S3- tai S4-luokan laitetta tällaisten liikkuvien osien yläpuolelle pituussuuntaiselle keskitasolle, voidaan asentaa

6.7.4.1

Leveyssuunnassa:

Jos yhden S3- tai S4-luokan valaisimen poikkeama pituussuuntaisesta keskitasosta on sallittu 6.7.2 kohdan mukaisesti, tämä poikkeama saa olla enintään 150 mm pituussuuntaisesta keskitasosta valaisimen vertailukeskipisteeseen.

6.7.4.2

Korkeussuunnassa:

Ajoneuvoihin voidaan asentaa kaksi ylimääräistä S1- tai S2-luokan laitetta

vähintään 400 mm ja enintään 4 000 mm maanpinnan yläpuolelle.

6.7.4.3

Pituussuunnassa:

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 45° ulospäin ja sisäänpäin.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella.

6.8.4.1

Leveyssuunnassa: Kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Kahden valaisevan pinnan sisäreunojen välisen etäisyyden on oltava vähintään 500 mm.

6.8.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 400 mm ja enintään 2 500 mm maanpinnan yläpuolella.

Jos ajoneuvo on varustettu siirrettävien laitteiden asentamiseksi niiden etuosaan, mikä saattaa aiheuttaa pakollisten etuvalaisimien peittymisen, voidaan enintään 4 000 mm:n korkeudelle asentaa kaksi lisäetuvalaisinta.

6.8.4.3

Pituussuunnassa: Ei vaatimuksia, jos valaisimet on suunnattu eteenpäin ja 6.8.5 kohdassa määriteltyjä geometrisia näkyvyyskulmia noudatetaan.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: Kaksi etuvalaisinta: 10° sisäänpäin ja 80° ulospäin. Sisäänpäin olevaa 10°:n kulmaa voidaan kuitenkin pienentää 5°:seen, jos 10°:n kulma ei ole mahdollinen korirakenteen muotoon liittyvistä syistä. Ajoneuvoilla, joiden kokonaisleveys on enintään 1 400 mm, kulmaa voidaan pienentää 3°:seen, jos 10°:n kulma ei ole mahdollinen korirakenteen muotoon liittyvistä syistä.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa pystykulmaa voidaan pienentää 10°:seen, jos valaisimen korkeus maanpinnasta on alle 1 900 mm, ja 5°:seen, jos korkeus on alle 750 mm.

6.9.4.1

Leveyssuunnassa: Lukuun ottamatta 6.9.5.1 kohdassa säädettyä, kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta.

Kahden valaisevan pinnan sisäreunojen välisen etäisyyden on oltava vähintään 500 mm. Etäisyys voidaan lyhentää 400 mm:iin, jos ajoneuvon kokonaisleveys on alle 1 400 mm.

6.9.4.2

Korkeussuunnassa: Lukuun ottamatta 6.9.5.1 kohdassa säädettyä, vähintään 400 mm mutta enintään 2 500 mm maanpinnan yläpuolella.

Ajoneuvoissa, joiden suurin leveys on enintään 1 300 mm, vähintään 250 mm maanpinnan yläpuolella.

6.9.4.3

Pituussuunnassa: Ajoneuvon takaosassa. Enintään 1 000 mm ajoneuvon takimmaisesta pisteestä.

Niihin ajoneuvon osiin, jotka ulottuvat enemmän kuin 1 000 mm takavalaisimien valaisevan pinnan takimmaisen pisteen takapuolelle, on asennettava lisätakavalaisin.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: Kaksi takavalaisinta: joko 45° sisäänpäin ja 80° ulospäin tai 80° sisäänpäin ja 45° ulospäin.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa kulmaa voidaan pienentää 10°:seen, jos valaisimen korkeus maanpinnasta on alle 1 900 mm, ja 5°:seen, jos korkeus on alle 750 mm.

6.9.5.1

Jos edellä esitettyjä sijainti- ja näkyvyysvaatimuksia on mahdoton noudattaa, voidaan asentaa neljä takavalaisinta seuraavien asennuserittelyjen mukaisesti:

6.10.4.1

Leveyssuunnassa: Jos takasumuvalaisimia on vain yksi, sen on sijaittava vastapäätä ajoneuvon pituussuuntaista keskitasoa suunnattuna kohti ajoneuvon rekisteröintimaassa määrättyä liikennesuuntaa. Takasumuvalaisimen ja jarruvalaisimen välisen etäisyyden on aina oltava yli 100 mm.

6.10.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 400 mm:n ja enintään 1 900 mm:n korkeudella maanpinnasta, tai enintään 2 500 mm:n korkeudella, jos korirakenteen muodon vuoksi ei ole mahdollista noudattaa 1 900 mm:n rajaa.

6.10.4.3

Pituussuunnassa: Ajoneuvon takaosassa.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 25° sisään- ja ulospäin.

Pystykulma: 5° vaakatason ylä- ja alapuolella.

6.11.4.1

Leveyssuunnassa: Kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Parivalaisimia käytettäessä valaisimet on sijoitettava ajoneuvon sivuille.

6.11.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 400 mm:n ja enintään 2 500 mm:n korkeudella maanpinnasta.

6.11.4.3

Pituussuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 45° ulospäin, eteenpäin ja taaksepäin.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa pystykulmaa voidaan pienentää 10°:seen, jos valaisin on alle 1 500 mm:n korkeudella maanpinnasta, ja 5°:seen, jos korkeus on alle 750 mm.

6.12.4.1

Leveyssuunnassa: Mahdollisimman lähellä ajoneuvon ulointa ulkoreunaa.

6.12.4.2

Korkeussuunnassa: Mahdollisimman korkealla kuitenkin niin, että sijaintia leveyssuunnassa ja valaisimien symmetriaa koskevat vaatimukset täyttyvät.

6.12.4.3

Pituussuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 80° ulospäin.

Pystykulma: 5° vaakatason yläpuolella ja 20° sen alapuolella.

6.14.4.1

Leveyssuunnassa: Lukuun ottamatta 6.14.5.1 kohdassa säädettyä, kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Heijastimien sisäreunojen on oltava vähintään 600 mm:n etäisyydellä toisistaan. Tätä etäisyyttä voidaan pienentää 400 mm:iin, jos ajoneuvon kokonaisleveys on pienempi kuin 1 300 mm.

6.14.4.2

Korkeussuunnassa: Lukuun ottamatta 6.14.5.1 kohdassa säädettyä, vähintään 400 mm mutta enintään 900 mm maanpinnan yläpuolella.

Ajoneuvoissa, joiden suurin leveys on enintään 1 300 mm, vähintään 250 mm maanpinnan yläpuolella.

Ylärajaa voidaan kuitenkin nostaa 1 200 mm:iin, jos 900 mm:n korkeus ei ole mahdollinen ilman kiinnityslaitteita, jotka voivat helposti vahingoittua tai taipua.

6.14.4.3

Pituussuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 30° sisään- ja ulospäin.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa pystykulmaa voidaan pienentää 5°:seen, jos heijastin on alle 750 mm:n korkeudella.

6.14.5.1

Jos edellä esitettyjä sijainti- ja näkyvyysvaatimuksia on mahdoton noudattaa, voidaan asentaa neljä heijastinta seuraavien asennuserittelyjen mukaisesti:

6.15.4.1

Leveyssuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.15.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 400 mm:n ja enintään 900 mm:n korkeudella maanpinnasta.

Ylärajaa voidaan kuitenkin nostaa enintään 1 500 mm:iin, jos 900 mm:n korkeus ei ole mahdollinen ilman kiinnityslaitteita, jotka voivat helposti vahingoittua tai taipua.

6.15.4.3

Pituussuunnassa: Yhden heijastimen on oltava enintään 3 m:n etäisyydellä ajoneuvon etummaisesta pisteestä, ja joko saman heijastimen tai toisen heijastimen on oltava enintään 3 m:n etäisyydellä ajoneuvon takimmaisesta pisteestä. Ajoneuvon samalla puolella sijaitsevien kahden heijastimen välinen etäisyys saa olla enintään 6 m.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 20° eteen- ja taaksepäin.

Pystykulma: 10° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa pystykulmaa voidaan pienentää 5°:seen, jos heijastimen pituus on alle 750 mm.

6.17.4.1

Leveyssuunnassa: Kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Luokkien R ja S ajoneuvoissa kyseinen etäisyys saa olla enintään 150 mm.

Kahden näkyvän pinnan sisäreunojen välisen etäisyyden vertailuakselien suuntaisesti on oltava vähintään 600 mm. Tätä etäisyyttä voidaan pienentää 400 mm:iin, jos ajoneuvon kokonaisleveys on pienempi kuin 1 300 mm.

6.17.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 300 mm ja enintään 1 500 mm maanpinnan yläpuolella. Jos tämä ei rakenteen vuoksi ole mahdollista, etuheijastimet on sijoitettava niin alas kuin mahdollista.

6.17.4.3

Pituussuunnassa: Ajoneuvon etuosassa.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 30° sisään- ja ulospäin.

Pystykulma: 10° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella sijaitseva pystykulma voidaan pienentää 5°:seen sellaisen heijastimen osalta, joka on enintään 750 mm:n korkeudella maanpinnasta.

6.17.5.1

Jos edellä esitettyjä sijainti- ja näkyvyysvaatimuksia on mahdoton noudattaa, voidaan asentaa neljä etuheijastinta seuraavien asennuserittelyjen mukaisesti:

6.18.4.1

Leveyssuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

6.18.4.2

Korkeussuunnassa: Vähintään 250 mm:n mutta enintään 2 500 mm:n korkeudella maanpinnasta.

6.18.4.3

Pituussuunnassa: Ainakin yksi sivuvalaisin on asennettava ajoneuvon keskikolmannekseen, eikä etummaisin sivuvalaisin saa olla yli 3 m:n etäisyydellä ajoneuvon keulasta. Kahden vierekkäisen sivuvalaisimen välinen etäisyys saa olla enintään 3 m. Jos ajoneuvon rakenne, muoto tai käyttötapa estää tämän vaatimuksen noudattamisen, tätä etäisyyttä voidaan suurentaa 4 metriin.

Geometrinen näkyvyys

Vaakakulma: 45° eteen- ja taaksepäin; arvo voidaan kuitenkin pienentää 30°:een.

Pystykulma: 10° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella sijaitseva pystykulma voidaan pienentää 5°:seen sellaisen sivuvalaisimen osalta, jonka korkeus maanpinnasta on alle 750 mm.

Vaakakulma

:

20° ulos- ja sisäänpäin.

Pystykulma

:

10° ylös- ja alaspäin.

Vaakakulma

:

30–60° ulospäin.

Pystykulma

:

10° ylös- ja alaspäin.

6.20.7.1

Kulmavalaisin ajoneuvon jommallakummalla sivulla saa syttyä automaattisesti vain, kun suuntavalaisimet ajoneuvon samalla puolella ovat päällä ja/tai kun ohjauskulma kääntyy suoraan eteenpäin -asennosta kyseiselle ajoneuvon sivulle.

Kulmavalaisimen on sammuttava automaattisesti, kun suuntavalaisin laitetaan pois päältä ja/tai ohjauskulma on palannut suoraan eteenpäin -asentoon.

6.20.7.2

Kun peruutusvalaisin on kytkettynä päälle, molemmat kulmavalaisimet voivat kytkeytyä päälle samanaikaisesti riippumatta ohjauspyörän tai suuntavalaisimien asennosta. Tällöin kulmavalaisimien on sammuttava, kun peruutusvalaisin sammuu.

6.23.9.1

moottori sammutetaan;

6.23.9.2

kuljettajan tai matkustajan ovi avataan;

6.23.9.3

tavaratilan luukku avataan.

a)

ennen kuin ajoneuvo lähtee ensimmäisen kerran liikkeelle sen jälkeen, kun käyttövoimajärjestelmä on käynnistetty manuaalisesti; tai

b)

peruutusvaihde on päällä; tai

c)

pysäköintitoimintoa avustava kamerajärjestelmä on toiminnassa.

6.25.4.1

Leveyssuunnassa: Lukuun ottamatta 6.25.5.1 kohdassa säädettyä, kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 400 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Heijastimien sisäreunojen on oltava vähintään 600 mm:n etäisyydellä toisistaan. Tätä etäisyyttä voidaan pienentää 400 mm:iin, jos ajoneuvon kokonaisleveys on pienempi kuin 1 300 mm.

6.25.4.2

Korkeussuunnassa: Lukuun ottamatta 6.25.5.1 kohdassa säädettyä, vähintään 400 mm:n mutta enintään 1 500 mm:n korkeudella maanpinnasta.

6.25.4.3

Pituussuunnassa: Ei erityisvaatimuksia.

Geometrinen näkyvyys

:

Vaakakulma: 30° sisään- ja ulospäin.

Pystykulma: 15° vaakatason ylä- ja alapuolella. Vaakatason alapuolella olevaa pystykulmaa voidaan pienentää 5°:seen, jos heijastin on alle 750 mm:n korkeudella.

6.25.5.1

Jos edellä esitettyjä sijainti- ja näkyvyysvaatimuksia on mahdoton noudattaa, voidaan asentaa neljä heijastinta seuraavien asennuserittelyjen mukaisesti:

Pakollinen luokan S ajoneuvoissa, joiden kokonaisleveys on yli 2,55 m.

Valinnainen luokan S ajoneuvoissa, joiden kokonaisleveys on enintään 2,55 m.

Leveyssuunnassa:

Kauimpana ajoneuvon pituussuuntaisesta keskitasosta oleva valaisevan pinnan piste saa olla enintään 100 mm:n etäisyydellä ajoneuvon uloimmasta ulkoreunasta. Tätä arvoa voidaan suurentaa, jos 100 mm:n etäisyys ei ole mahdollinen korirakenteen muotoon liittyvistä syistä.

Korkeussuunnassa:

Ei erityisvaatimuksia.

Pituussuunnassa:

Ei erityisvaatimuksia.

1.1

’sisävarusteilla’ matkustajatilan sisäpuolisia osia, taustapeilejä lukuun ottamatta, ja niihin sisältyvät

1.2

’kojelaudan tasolla’ suoraa, jonka määrittelevät kojelaudan pystysuuntaisten tangenttien kosketuspisteet;

1.3

’sähkötoimisilla ikkunoilla’ ikkunoita, joiden sulkemiseen käytetään ajoneuvon sähköjärjestelmästä saatua virtaa;

1.4

’aukolla’ sähkötoimisen ikkunan, väliseinän tai kattoluukun yläreunan taikka etureunan, sulkeutumissuunnasta riippuen, ja ikkunan, väliseinän tai kattoluukun reunan muodostavan ajoneuvon rakenteen välille esteettä avautuvaa suurinta esteetöntä tilaa ajoneuvon sisältä katsottuna, tai väliseinäjärjestelmän tapauksessa matkustajatilan takaosasta katsottuna.

1.1.1.1

Kuljettajan istuimen SIP-pisteen yläpuolella ja sen edessä sijaitsevalla turvaetäisyysvyöhykkeellä A, sellaisena kuin se esitetään kuvassa 1, ei saa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka todennäköisesti lisäisivät matkustajien vakavan loukkaantumisen riskiä. Jos SIP-pisteen yläpuolella ja sen edessä sijaitsevaan turvaetäisyysvyöhykkeeseen A sisältyvät osat täyttävät 1.1.2–1.1.6 kohdan vaatimukset, niiden katsotaan täyttävän myös tämän vaatimuksen.

Kuva 1

1.1.1.2

Turvaetäisyysvyöhykkeellä A, jonka keskipiste on 670 mm mahdollisesti asennetun matkustajan etuistuimen etureunan keskikohdan yläpuolella ja joka sijaitsee sen edessä, kuten kuvassa 2 esitetään, ei saa olla vaarallisia epätasaisuuksia tai teräviä reunoja, jotka todennäköisesti lisäisivät matkustajien vakavan loukkaantumisen riskiä. Jos SIP-pisteen yläpuolella ja sen edessä sijaitsevaan turvaetäisyysvyöhykkeeseen A sisältyvät osat täyttävät 1.1.2–1.1.6 kohdan vaatimukset, niiden katsotaan täyttävän myös tämän vaatimuksen.

Kuva 2

1.1.1.3

Jos ajoneuvo on varustettu ohjauspyörällä ja useammassa kuin yhdessä rivissä olevilla istuinpenkeillä tai kuppi-istuimilla, matkustajille tarkoitettujen takaistuinten, jos sellaisia on asennettu, ympäristön on oltava asetuksen (EU) N:o 3/2014 (1) liitteen XVII vaatimusten mukainen.

1.1.3.1

Mahdollisissa metallisissa tukilaitteissa ei saa olla ulkonevia reunoja.

1.1.3.2

Osien, joita 3.2.1 kohdassa kuvattu, halkaisijaltaan 165 mm:n puolipallo yltää koskettamaan, kun niitä lähestytään kuvan 1 mukaisella vyöhykkeellä A olevaa sädettä pitkin, on oltava pyöristettyjä niin, että kaarevuussäde on vähintään 2,5 mm.

1.1.3.3

Mahdolliset ikkunankammet saavat kuitenkin työntyä esiin laitepaneelin pinnasta 35 mm.

1.1.3.4

Edellä 1.1.3.1, 1.1.3.2 ja 1.1.3.3 kohdassa esitettyjä vaatimuksia ei sovelleta komponentteihin, jotka sijaitsevat ohjauspyörän takana verrattuna sellaisen kartion kärkeen, jonka kärki on kuvan 1 mukaisen vyöhykkeen A keskikohta ja jonka emäviivan muodostaa ohjauspyörän kehä.

1.1.4.1

Laitepaneelin alareuna on pyöristettävä niin, että sen kaarevuussäde on vähintään 19 mm.

1.1.4.2

Jäykästä materiaalista valmistettujen kytkimien, vetonuppien jne., jotka 3 kohdassa esitetyllä menetelmällä mitattuna ulkonevat paneelista 3,2–9,5 mm, on oltava poikkipinta-alaltaan vähintään 2 cm2 mitattuna 2,5 mm:n etäisyydeltä eniten ulkonevasta pisteestä, ja niiden reunojen on oltava pyöristettyjä niin, että kaarevuussäde on vähintään 2,5 mm.

1.1.4.3

Jos kyseiset komponentit ulkonevat enemmän kuin 9,5 mm laitepaneelin pinnasta, ne on suunniteltava ja rakennettava niin, että niiden poikkipinta-ala on vähintään 6,50 cm2 alueella, joka sijaitsee enintään 6,5 mm:n etäisyydellä eniten ulkonevasta pisteestä.

1.1.4.4

Kattoon mahdollisesti asennettujen komponenttien, jotka eivät kuulu katon rakenteeseen, kuten tarttumakahvojen, valaisimien, tuuletusaukkojen jne., kaarevuussäteen on oltava vähintään 3,2 mm; lisäksi ulkonevien osien leveyden on oltava vähintään yhtä suuri kuin niiden ulkonema alaspäin.

1.1.4.5

Jos ulkoneman aiheuttaa kovuudeltaan enintään 60 Shore A -astetta oleva joustavasta materiaalista tehty komponentti, joka on kiinnitetty jäykän tuen päälle, 1.1.4.2–1.1.4.4 kohdan vaatimuksia sovelletaan vain jäykkään tukeen.

1.1.4.6

Tässä jaksossa vahvistettuja vaatimuksia sovelletaan varusteisiin, joita ei mainita 1.1.2–1.1.6 kohdassa ja jotka 1.1.1–1.1.6 kohdan vaatimusten mukaisesti ja ajoneuvossa olevan sijaintipaikkansa vuoksi ovat sellaisia, että ajoneuvossa olijat voivat joutua niiden kanssa kosketukseen. Jos tällaiset osat on tehty kovuudeltaan alle 60 Shore A -asteisesta materiaalista ja asennettu yhden tai useamman jäykän tuen päälle, edellä asetettuja vaatimuksia sovelletaan vain kyseisiin jäykkiin tukiin.

2.1.1

Komponenttien EU-tyyppihyväksyntää koskevaan hakemukseen on liitettävä seuraavat näytteet, jotka on toimitettava komponentin tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavalle tutkimuslaitokselle:

2.1.2

valmistajan harkinnan mukaan joko hyväksyttäväksi tarkoitettua ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo tai ajoneuvon sellaiset osat, jotka ovat olennaisia tässä asetuksessa säädettyjen tarkastusten ja testien suorittamiseksi; ja

2.1.3

edellä tarkoitetun tutkimuslaitoksen mahdollisesti pyytämät komponentit ja näytteet käytetyistä materiaaleista.

3.2.1

Ulkoneman mittauksessa käytettävässä laitteessa on oltava halkaisijaltaan 165 mm oleva puolipallon muotoinen, ihmisen päätä edustava kappale, jossa on halkaisijaltaan 50 mm oleva liukuva painin.

3.2.2

Painimen tylpän pään ja päänmuotoisen kappaleen reunan suhteelliset etäisyydet osoitetaan mitta-asteikolla, jolle liikkuva osoitin tallentaa suurimman mitatun etäisyyden, kun laitetta etäännytetään testattavasta esineestä. Pienimmän mitattavan etäisyyden on oltava 30 mm; mitta-asteikon tarkkuuden on oltava puoli millimetriä, jotta kyseisten ulkonemien mitat saadaan selville.

3.2.3

Kalibrointimenettely:

3.2.4

Ulkonemien mittauksessa käytettävä laite esitetään kuvassa 3.

3.3.1

Päänmuotoiseen kappaleeseen muodostuu syvennys, kun painin vedetään taakse, minkä jälkeen liikkuva osoitin asetetaan paininta vasten.

3.3.2

Laite asetetaan mitattavan ulkoneman päälle niin, että päänmuotoinen kappale koskettaa mahdollisimman suurta aluetta sen ympärillä, käyttäen enintään 2 daN:n voimaa.

3.3.3

Paininta työnnetään eteenpäin, kunnes se koskettaa mitattavan ulkoneman pintaa, ja ulkoneman mitta luetaan asteikolta.

3.3.4

Päänmuotoisen kappaleen asento säädetään niin, että ulkoneman mitta on suurimmillaan. Ulkoneman mitta tallennetaan.

3.3.5

Jos hallintalaitteista kaksi tai useampi sijaitsee niin lähellä toisiaan, että päänmuotoinen kappale ja painin koskettavat niitä samanaikaisesti, toimitaan seuraavasti:

—

taso XX' pysyy yhdensuuntaisena ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason kanssa

—

X-akselia voidaan kiertää vaakatason ala- ja yläpuolelle enintään 30°:een kulmassa.

Tässä kohdassa kuvatun testin tekemiseksi kaikki kovuudeltaan alle 60 Shore A -astetta olevat materiaalit poistetaan.

1.1

’ulkopinnalla’ ajoneuvon ulkopuolta, johon sisältyvät pyörät, telat, ovet, puskurit, konepelti, luukut ja säiliöt;

1.2

’kaarevuussäteellä’ sellaisen ympyrän kaaren sädettä, joka on lähinnä tarkasteltavan komponentin kaarevuutta;

1.3

ajoneuvon ’uloimmalla ulkoreunalla’ ajoneuvon sivujen suhteen tasoa, joka koskettaa ajoneuvon pituussuuntaisen keskitason suuntaisesti ajoneuvon sivujen ulkoreunaa, ja ajoneuvon etu- ja takapään suhteen kohtisuoraa poikittaistasoa, joka koskettaa ajoneuvon etu- ja takaosan ulkoreunoja, ottamatta huomioon seuraavia ulkonevia osia:

2.1

Tätä liitettä sovelletaan niihin ajoneuvon ulkopinnan osiin, jotka ajoneuvon ollessa kuormattuna, varustettuna halkaisijaltaan suurimmilla siinä käytettäviksi hyväksytyillä renkailla taikka pystymitaltaan korkeimmilla telaketjuilla ja kaikkien ovien, ikkunoiden, luukkujen jne. ollessa suljettuna

2.2

Näiden säännösten tarkoituksena on vähentää ruumiillisen vammautumisen riskiä tai ruumiillisten vammojen vakavuutta, kun ajoneuvon ulkopinta osuu ihmiseen tai koskettaa ihmistä törmäyksen yhteydessä. Tämä koskee sekä liikkumatonta että liikkeessä olevaa ajoneuvoa.

2.3

Tätä liitettä ei sovelleta ulkopuolisiin taustapeileihin.

2.4

Tätä liitettä ei sovelleta luokan C ajoneuvojen metallisiin teloihin.

3.1

Ajoneuvon ulkopinnalla ei saa olla pistäviä tai leikkaavia ulospäin osoittavia osia, karkeita pintoja tai muodoltaan, mitoiltaan, suunnaltaan tai kovuudeltaan sellaisia ulkonevia osia, jotka voivat lisätä ruumiillisen vammautumisen riskiä tai ruumiillisten vammojen vakavuutta, kun ajoneuvon ulkopinta osuu ihmiseen tai koskettaa ihmistä törmäyksen yhteydessä.

3.2

Ajoneuvon kummankaan sivun ulkopinnalla ei saa olla sellaisia ulospäin osoittavia osia, jotka voivat tarttua jalankulkijoihin, polkupyöräilijöihin tai moottoripyöräilijöihin.

3.3

Ulkopinnasta ulkonevan osan kaarevuussäteen on oltava vähintään 2,5 mm. Tätä vaatimusta ei sovelleta ulkopinnan osiin, jotka ulkonevat vähemmän kuin 5 mm, mutta niiden ulospäin suuntautuvien särmien on oltava pyöristettyjä, jollei ulkonema ole vähemmän kuin 1,5 mm.

3.4

Ulkopinnan ulkonevien osien, joiden valmistusmateriaalin Shore A -kovuus on enintään 60, kaarevuussäde voi olla pienempi kuin 2,5 mm. Shore A -menetelmällä tehtävä kovuuden mittaus voidaan korvata komponentin valmistajan antamalla ilmoituksella kovuusarvosta.

3.5

Hydropneumaattisella, hydraulisella tai pneumaattisella jousituksella varustetut ajoneuvot tai ajoneuvot, joissa on automaattinen kuorman mukaan toimiva tasonsäätölaitteisto, testataan ajoneuvon valmistajan määrittelemistä ajoneuvon tavanomaisista käyttöolosuhteista epäedullisimmassa.

3.6

Luokkien R ja S ajoneuvoissa esillä olevat maan- ja sadonkäsittelykoneet ja aineiden levityslaitteet, joissa on teräviä reunoja tai piikkejä niiden ollessa kokoontaitettuina maantiekäyttöä varten ja jotka kuuluvat direktiivin 2006/42/EY soveltamisalaan, vapautetaan 3.1–3.5 kohdan vaatimusten noudattamisesta. Luokkien R ja S ajoneuvojen kaikkien muiden osien esillä oleviin alueisiin sovelletaan 3.1–3.5 kohtaa.

1.

’sähkömagneettisella yhteensopivuudella’ ajoneuvon tai komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden kykyä toimia tyydyttävästi sähkömagneettisessa ympäristössään aiheuttamatta ympäristölleen kohtuuttomia sähkömagneettisia häiriöitä;

2.

’sähkömagneettisella häiriöllä’ mitä tahansa sähkömagneettista ilmiötä, joka voi huonontaa ajoneuvon, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden toimintaa. Sähkömagneettinen häiriö voi olla sähkömagneettista kohinaa, ei-haluttu signaali tai itse etenemisväliaineen muutos;

3.

’sähkömagneettisella häiriönsiedolla’ ajoneuvon, osien tai erillisten teknisten yksiköiden kykyä toimia suorituskyvyn huononematta, kun ne ovat alttiina tietyille sähkömagneettisille häiriöille;

4.

’sähkömagneettisella ympäristöllä’ kaikkia tietyssä paikassa vaikuttavia sähkömagneettisia ilmiöitä;

5.

’vertailurajalla’ nimellistasoa, johon tyyppihyväksynnän tai valmistuksen raja-arvoja verrataan;

6.

’vertailuantennilla’ taajuusalueen 20–80 MHz osalta lyhennettyä tasapainotettua dipolia, joka on resonoiva puoliaaltodipoli 80 MHz:n taajuudella, ja yli 80 MHz:n taajuusalueen osalta tasapainotettua resonoivaa puoliaaltodipolia, joka on viritetty mittaustaajuudelle;

7.

’laajakaistaisella sähkömagneettisella säteilyllä’ säteilyä, jonka kaistanleveys on suurempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen;

8.

’kapeakaistaisella sähkömagneettisella säteilyllä’ säteilyä, jonka kaistanleveys on pienempi kuin tietyn mittalaitteen tai vastaanottimen;

9.

’sähkö–elektroniikkajärjestelmällä’ sellaista sähkölaitetta ja/tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen, joka muodostaa ajoneuvon osan mutta joita ei ole tarkoitus tyyppihyväksyttää erillään ajoneuvosta;

10.

’sähkö–elektroniikka-asennelmalla’ (SE-asennelma, kuvissa ESA) osaksi ajoneuvoa tarkoitettua sähkölaitetta tai elektronista laitetta tai laiteryhmää sähköliitäntöineen ja johdotuksineen, jolla on tietty tai tiettyjä erikoistoimintoja;

11.

’SE-asennelmatyypillä’ sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen liittyen SE-asennelmia, joiden ominaisuudet eivät poikkea toimintojen tai mahdollisten sähkö- ja/tai elektroniikkaosien yleissijoittelun osalta.

1.1.1

Ajoneuvon valmistajan on toimitettava asetuksen (EU) N:o 167/2013 22, 24 ja 26 artiklan mukainen ajoneuvotyypin sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus.

1.1.2

Ajoneuvon valmistajan on toimitettava ilmoituslomake, jonka mallista säädetään asetuksen (EU) N:o 167/2013 68 artiklan a alakohdassa.

1.1.3

Ajoneuvon valmistajan on laadittava luettelo, joka sisältää kaikki suunnitellut ajoneuvon relevanttien sähkö–elektroniikkajärjestelmien tai SE-asennelmien yhdistelmät, korimallit (1), korimateriaalien variaatiot (2), johdotukset, moottorimuunnokset, ohjauspyörän sijainnin (vasen/oikea) ja akselivälivaihtoehdot. Relevanteilla sähkö–elektroniikkajärjestelmillä tai SE-asennelmilla tarkoitetaan sellaisia laitteita, jotka voivat säteillä merkittävää laaja- tai kapeakaistaista säteilyä ja/tai jotka liittyvät kuljettajan välittömään ajoneuvon hallintaan (katso 3.4.2.3 kohta).

1.1.4

Valmistaja ja toimivaltainen viranomainen valitsevat yhdessä luettelosta edustavan ajoneuvon testausta varten. Kyseisen ajoneuvon on edustettava asetuksen (EU) N:o 167/2013 68 artiklan a alakohdassa tarkoitetussa ilmoituslomakkeessa ilmoitettua ajoneuvotyyppiä. Ajoneuvo valitaan valmistajan tarjoamien sähkö–elektroniikkajärjestelmien perusteella. Luettelosta voidaan valita testattavaksi yksi muu ajoneuvo, jos valmistaja ja toimivaltainen viranomainen katsovat yhdessä, että siinä käytetyt erilaiset sähkö–elektroniikkajärjestelmät voivat vaikuttaa merkittävästi ajoneuvon sähkömagneettiseen yhteensopivuuteen verrattuna ensimmäiseen edustavaan ajoneuvoon.

1.1.5

Edellä olevan 1.1.4 kohdan mukaisten ajoneuvojen valinta rajoitetaan ajoneuvon/sähköjärjestelmän/elektroniikkajärjestelmän yhdistelmiin, jotka on tarkoitettu todelliseen tuotantoon.

1.1.6

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausraporteilla. Hyväksyntäviranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan EU-tyyppihyväksyntätodistusta.

1.1.7

Testin itse tekevälle tutkimuslaitokselle on toimitettava 1.1.4 kohdan mukainen, hyväksyttäväksi haettua tyyppiä edustava ajoneuvo.

1.2.1

Ajoneuvon tai SE-asennelman valmistajan on toimitettava asetuksen (EU) N:o 167/2013 22, 24 ja 26 artiklan mukainen SE-asennelman sähkömagneettisen yhteensopivuuden hyväksyntää koskeva hakemus. SE-asennelma voidaan hyväksyä valmistajan pyynnöstä joko ”komponenttina” tai ”erillisenä teknisenä yksikkönä” (STU).

1.2.2

Ajoneuvon valmistajan on toimitettava ilmoituslomake, jonka mallista säädetään asetuksen (EU) N:o 167/2013 68 artiklan a alakohdassa.

1.2.3

Valmistaja voi täydentää hakemusta testausraporteilla. Hyväksyntäviranomainen voi käyttää niihin sisältyviä tietoja laatiessaan EU-tyyppihyväksyntätodistusta.

1.2.4

Hyväksyttäväksi haettua tyyppiä edustava SE-asennelma on tarvittaessa toimitettava testin itse tekevälle tutkimuslaitokselle, kun valmistajan kanssa on keskusteltu mahdollisista sijoittelumuutoksista ja komponenttien ja anturien lukumäärästä. Tutkimuslaitos voi valita toisen näytteen, jos se pitää sitä tarpeellisena.

1.2.5

Näytteissä on näyttävä selvästi ja pysyvästi valmistajan kauppanimi tai -merkki sekä tyyppinimitys.

1.2.6

Mahdolliset käyttörajoitukset on merkittävä. Tällaiset rajoitukset on sisällytettävä asetuksen (EU) N:o 167/2013 68 artiklan a alakohdassa tarkoitettuun ilmoituslomakkeeseen ja/tai asetuksen (EU) N:o 167/2013 68 artiklan c alakohdassa tarkoitettuun EU-tyyppihyväksyntätodistukseen.

2.1

Jokaisessa SE-asennelmassa, joka vastaa tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä, on oltava asetuksen (EU) N:o 167/2013 34 artiklan ja tämän asetuksen liitteen XX mukainen EU-tyyppihyväksyntämerkintä.

2.2

Tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyihin ajoneuvotyyppeihin sisältyvissä sähkö–elektroniikkajärjestelmissä ei tarvitse olla merkintää.

2.3

Edellä olevan 2.1 ja 2.2 kohdan mukaisten SE-asennelman merkintöjen ei tarvitse olla näkyvissä, kun SE-asennelma on asennettu ajoneuvoon.

3.1.1

Ajoneuvo (ja sen sähkö–elektroniikkajärjestelmät tai SE-asennelmat) on suunniteltava, valmistettava ja asennettava niin, että ajoneuvo on normaaleissa käyttöoloissa tämän asetuksen mukainen.

3.2.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan 3 osassa kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn vertailuraja on 34 dB mikrovolttia/m (50 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz ja 34–45 dB mikrovolttia/m (50–180 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla 5 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 45 dB mikrovolttia/m (180 mikrovolttia/m).

3.2.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan 3 osassa kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn vertailuraja on 44 dB mikrovolttia/m (160 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz ja 44–55 dB mikrovolttia/m (160–562 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla 6 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 55 dB mikrovolttia/m (562 mikrovolttia/m).

3.2.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle vertailurajojen.

3.3.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan 4 osassa kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 10,0 ± 0,2 m, säteilyn vertailuraja on 24 dB mikrovolttia/m (16 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz ja 24–35 dB mikrovolttia/m (16–56 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla 7 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 35 dB mikrovolttia/m (56 mikrovolttia/m).

3.3.2.2

Jos mittauksiin sovelletaan 4 osassa kuvattua menetelmää ja ajoneuvon sekä antennin välinen etäisyys on 3,0 ± 0,05 m, säteilyn vertailuraja on 34 dB mikrovolttia/m (50 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz ja 34–45 dB mikrovolttia/m (50–180 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz. Raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla 8 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 45 dB mikrovolttia/m (180 mikrovolttia/m).

3.3.2.3

Tyyppiään edustavan ajoneuvon mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle vertailurajan.

3.3.2.4

Jos ajoneuvon lähettävästä radioantennista mitattu signaali on, 5.3.2.1, 5.3.2.2 ja 5.3.2.3 kohdassa määritellyistä rajoista riippumatta, 4 osan 1.3 kohdassa kuvatun ensimmäisen vaiheen aikana alle 20 dB mikrovolttia/m (10 mikrovolttia/m) taajuusalueella 88–108 MHz, ajoneuvon katsotaan täyttävän kapeakaistaisen säteilyn rajat, eikä muuta testausta tarvita.

3.4.2.1

Jos testattaessa käytetään 5 osassa kuvattua menetelmää, kenttävoimakkuuden vertailutason on oltava 24 volttia/m r.m.s. yli 90 prosentilla taajuusalueesta 20–1 000 MHz ja 20 volttia/m r.m.s. koko taajuusalueella 20–1 000 MHz.

3.4.2.2

Tyyppiään edustavan ajoneuvon katsotaan täyttävän häiriönsietovaatimukset, jos 5 osan mukaisissa testeissä, joissa kenttävoimakkuus (volttia/m) on 25 prosenttia edellä mainittua vertailutasoa suurempi, ajoneuvon vetävien pyörien nopeus ei muutu epänormaalisti, suorituskyky ei heikkene muita tienkäyttäjiä häiritsevällä tavalla eikä kuljettajan kyky hallita ajoneuvoa huonone niin, että kuljettaja tai muut tienkäyttäjät havaitsevat sen.

3.4.2.3

Kuljettaja hallitsee ajoneuvoa ohjaamalla, jarruttamalla tai säätämällä moottorin käyntinopeutta.

3.5.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan 6 osassa kuvattua menetelmää, säteilyn vertailuraja on 64–54 dB mikrovolttia/m (1 600–500 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz – raja pienenee logaritmisesti (lineaarisesti) yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 54–65 dB mikrovolttia/m (500–1 800 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz – raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän osan 9 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 65 dB mikrovolttia/m (1 800 mikrovolttia/m).

3.5.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alla vertailurajojen.

3.6.2.1

Jos mittauksiin sovelletaan 7 osassa kuvattua menetelmää, säteilyn vertailuraja on 54–44 dB mikrovolttia/m (500–160 mikrovolttia/m) taajuusalueella 30–75 MHz – raja pienenee logaritmisesti (lineaarisesti) yli 30 MHz:n taajuuksilla – ja 44–55 dB mikrovolttia/m (160–560 mikrovolttia/m) taajuusalueella 75–400 MHz – raja kasvaa logaritmisesti (lineaarisesti) yli 75 MHz:n taajuuksilla tämän osan 10 kohdan mukaisesti. Taajuusalueella 400–1 000 MHz raja on tasainen 55 dB mikrovolttia/m (560 mikrovolttia/m).

3.6.2.2

Tyyppiään edustavan SE-asennelman mitattujen arvojen, jotka ilmoitetaan dB mikrovoltteina/m (mikrovoltteina/m), on oltava vähintään 2,0 dB (20 prosenttia) alle vertailurajojen.

3.7.2.1

Jos testattaessa käytetään 8 osassa kuvattuja menetelmiä, häiriönsiedon vertailutason on oltava 48 volttia/m 150 mm liuskajohtomenetelmällä, 12 volttia/m 800 mm liuskajohtomenetelmällä, 60 volttia/m TEM-kammiomenetelmällä, 48 mA BCI-menetelmällä (Bulk Current Injection) ja 24 volttia/m vapaakenttämenetelmällä.

3.7.2.2

Kun tyyppiään edustavaan SE-asennelmaan vaikuttava kenttävoimakkuus tai virta, joka ilmaistaan asianmukaisina lineaarisina yksikköinä, on 25 prosenttia edellä mainittua vertailutasoa suurempi, SE-asennelman toiminnassa ei saa ilmetä häiriöitä, jotka heikentävät suorituskykyä muita tienkäyttäjiä häiritsevällä tavalla tai huonontavat kuljettajan kykyä hallita järjestelmällä varustettua ajoneuvoa niin, että kuljettaja tai muut tienkäyttäjät havaitsevat sen.

6.1.1

Rajat ovat voimassa koko taajuusalueella 30–1 000 MHz.

6.1.2

Mittauksiin voidaan käyttää joko näennäishuippu- tai huippuantureita. Edellä olevan 2 osan 3.2 ja 3.5 kohdan raja-arvot koskevat näennäishuippua. Jos käytetään huippua, lisätään 38 dB, kun kaistanleveys on 1 MHz, tai vähennetään 22 dB, kun kaistanleveys on 1 kHz.

1.3.1

Tällä menetelmällä mitataan kapeakaistaista sähkömagneettista säteilyä, joka voi olla lähtöisin mikrosuoritinperustaisesta järjestelmästä tai muusta kapeakaistaisesta lähteestä.

1.3.2

Aluksi on mitattava FM-taajuusalueen (88–108 MHz) säteilytasot ajoneuvon radioantennista 1.2 kohdassa määritellyillä laitteilla. Jos 2 osan 3.3.2.4 kohdassa määriteltyä tasoa ei ylitetä, ajoneuvon katsotaan täyttävän tässä osassa vahvistetut vaatimukset edellä mainitun taajuusalueen osalta, eikä täyttä testausta tehdä.

1.3.3

Täydessä testauksessa voidaan käyttää kahta eri antennin etäisyyttä: 10 metriä tai 3 metriä ajoneuvosta. Kummassakin tapauksessa on noudatettava 3 kohdan vaatimuksia.

4.1

Ajoneuvon kaikkien elektronisten järjestelmien on toimittava normaalisti, ja ajoneuvon on seisottava paikallaan.

4.2

Sytytysvirran on oltava kytkettynä. Moottori ei saa käydä.

4.3

Testejä ei saa tehdä, kun ajoneuvon päälle sataa vettä, räntää tai lunta eikä 10 minuutin kuluessa sateen päättymisestä.

4.1

Ajoneuvon on oltava kuormaamaton lukuun ottamatta tarvittavia testauslaitteita.

4.1.1

Moottorin on pyöritettävä vetäviä pyöriä normaalisti tasaisella nopeudella, joka on kolme neljäsosaa ajoneuvon enimmäisnopeudesta, ellei valmistaja halua teknisistä syistä käyttää muuta nopeutta. Ajoneuvon moottorin on oltava kuormitettu sopivaan vääntömomenttiin. Voimansiirtoakselit voidaan tarvittaessa irrottaa (esimerkiksi ajoneuvoissa, joissa on useampi kuin kaksi akselia) sillä edellytyksellä, etteivät ne käytä häiriötä aiheuttavaa komponenttia.

4.1.2

Lähivalojen on oltava käytössä.

4.1.3

Vasemman tai oikean suuntavalaisimen on toimittava.

4.1.4

Kaikkien muiden kuljettajan ajoneuvon hallintaan liittyvien järjestelmien on oltava toiminnassa (ON) niin kuin ajoneuvoa normaalisti käytettäessä.

4.1.5

Ajoneuvo ei saa olla sähköisesti yhdistettynä testausalueeseen eikä ajoneuvosta saa olla kytkentöjä minkäänlaisiin laitteisiin lukuun ottamatta niitä, joita 4.1.1 ja 4.2 kohta edellyttää. Renkaan koskettamista testausalueen lattiaan ei pidetä sähköliitäntänä.

4.2

Jos ajoneuvossa on sähkö–elektroniikkajärjestelmiä, jotka liittyvät kiinteästi sen suoranaiseen hallintaan mutta jotka eivät ole toiminnassa 4.1 kohdassa kuvatuissa oloissa, valmistaja voi toimittaa testauksesta vastaavalle laitokselle selosteen tai lisätodisteen, jolla osoitetaan, että ajoneuvon sähkö–elektroniikkajärjestelmä täyttää tämän asetuksen vaatimukset. Tällaiset todisteet säilytetään osana tyyppihyväksyntäasiakirjoja.

4.3

Ajoneuvon tarkkailuun käytetään vain häiriöitä aiheuttamattomia laitteita. Ajoneuvon ulkopuolta ja matkustamoa on valvottava (esimerkiksi videokameralla/-kameroilla) sen toteamiseksi, että tämän osan vaatimukset täytetään.

4.4

Ajoneuvon keulan on normaalisti oltava kiinteään antenniin päin. Mikäli elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat kuitenkin pääasiassa ajoneuvon takapäässä, ajoneuvon keulan on testattaessa oltava normaalisti antennista poispäin. Kun ajoneuvo on pitkä (siis henkilöautoja ja kevyitä pakettiautoja lukuun ottamatta), ja elektroniset ohjausyksiköt johdinsarjoineen ovat pääasiassa keskellä ajoneuvoa, ajoneuvon oikean tai vasemman kyljen suhteen voidaan luoda vertailupiste (katso 5.4 kohta). Vertailupisteen on oltava ajoneuvon pitkittäisakselin keskikohdassa tai tietyssä ajoneuvon kylkiosan kohdassa, jonka valmistaja ja toimivaltainen viranomainen ovat valinneet yhdessä otettuaan huomioon elektronisten järjestelmien jakautumisen ja johdinsarjan sijoittelun.

Testit saadaan tehdä näin vain jos testauskammion rakenne sallii sen. Antennin paikka on merkittävä testausselosteeseen.

5.1.1

Laitteet on valittava niin, että vertailupisteessä (katso 5.4 kohta) saavutetaan haluttu kenttävoimakkuus asianmukaisilla taajuuksilla.

5.1.2

Kentän kehittävä laite voi olla yksi tai useampi antenni tai siirtojohtojärjestelmä.

5.1.3

Kentän kehittävän laitteen rakenteen ja suuntauksen on oltava sellainen, että syntyvän kentän polarisaatio on vaaka- tai pystysuora taajuusalueella 20–1 000 MHz.

5.2.1.1

Antennin vaihekeskiön on oltava vähintään 1,5 m:n korkeudella tasolta, jolla ajoneuvo seisoo, tai yli 2,0 m:n korkeudella tasolta, jolla ajoneuvo seisoo, jos ajoneuvon katto on yli 3 m:n korkeudella.

5.2.1.2

Antennin säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,25 m:n päässä tasolta, jolla ajoneuvo seisoo.

5.2.2.1

Käytännön oloja voidaan jäljitellä parhaiten sijoittamalla kentän kehittävä laite mahdollisimman kauaksi ajoneuvosta. Etäisyyden on oltava 1–5 m.

5.2.2.2

Jos testi tehdään katetussa tilassa, kentän kehittävän laitteen säteilevien elementtien on oltava vähintään 1,0 m:n päässä radiotaajuista säteilyä absorboivasta materiaalista ja vähintään 1,5 m:n etäisyydellä tilan seinästä. Lähettävän antennin ja testattavan ajoneuvon välillä ei saa olla absorboivaa materiaalia.

5.3.1

Kentän kehittävän laitteen säteilevien elementtien on oltava vähintään 0,5 m:n etäisyydellä ajoneuvon korin ulkopinnasta.

5.3.2

Kentän kehittävä laite on sijoitettava ajoneuvon keskilinjalle (pitkittäinen symmetriataso).

5.3.3

Siirtojohtojärjestelmän yksikään osa ei saa lukuun ottamatta tasoa, jolla ajoneuvo seisoo, olla alle 0,5 m:n etäisyydellä ajoneuvon mistään osasta.

5.3.4

Ajoneuvon yläpuolelle sijoitetun kentän kehittävän laitteen on ulotuttava keskilinjalla vähintään 75 prosentille ajoneuvon pituudesta.

5.4.1

Vertailupisteellä tarkoitetaan tässä osassa pistettä, jossa kenttävoimakkuus todetaan; piste määritellään seuraavasti:

6.1.1

Sen vahvistamiseksi, että ajoneuvo täyttää tämän osan vaatimukset, ajoneuvo on testattava enintään 14 pistetaajuudella, esimerkiksi:

27, 45, 65, 90, 120, 150, 190, 230, 280, 380, 450, 600, 750 ja 900 MHz.

Testattavan laitteiston vasteaika on otettava huomioon ja pysähdysajan on oltava riittävä, jotta testattava laitteisto voi reagoida normaaleissa oloissa. Sen on joka tapauksessa oltava vähintään 2 sekuntia.

6.1.2

Jokaisella taajuudella on käytettävä yhtä polarisaatiota – katso 5.1.3 kohta.

6.1.3

Kaikkien muiden testausparametrien on oltava tässä osassa määriteltyjen mukaiset.

6.1.4

Jos ajoneuvo ei läpäise 6.1.1 kohdassa määriteltyä testiä, tutkimuslaitoksen on tarkastettava, että testausolot olivat relevantit, kun ajoneuvo ei läpäissyt testiä, ja että se ei johtunut hallitsemattomien kenttien kehittymisestä.

7.2.1

Kenttävoimakkuuden on korvausmenetelmän kalibroinnin aikana (ennen ajoneuvon tuomista testausalueelle) oltava 80 prosentissa kalibrointivaiheista vähintään 50 prosenttia nimellisestä kenttävoimakkuudesta seuraavissa paikoissa:

m

=