2.9.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 293/1

(1)

Suhdanteita myötäilevä rahoituskriisien laajeneminen reaalitalouteen pankkijärjestelmän ja rahoitusmarkkinoiden välityksellä on ollut yksi maailmanlaajuisessa rahoituskriisissä eniten epätasapainoa aiheuttaneista tekijöistä. Luotonannon liiallista kasvua seuraava talouden laskusuhdanne voi johtaa suuriin tappioihin pankkisektorilla ja käynnistää noidankehän. Tässä tilanteessa luottolaitosten toimenpiteet, joilla ne pyrkivät vahvistamaan taseitaan, saattavat supistaa reaalitalouden luotottamista, kiihdyttää talouden laskusuhdannetta ja heikentää edelleen niiden taseita. Suhdanteita myötäilevä kriisien laajeneminen tuo esiin sen, miten tärkeää on kerätä lisää pääomaa pankkisektorille silloin, kun koko järjestelmän laajuisen stressin riskit kasvavat. Tällainen ylimääräinen pääomapuskuri auttaa pankkisektoria vaimentamaan odottamattomia tappioita samalla kun ne luotottavat edelleen reaalitaloutta.

(2)

Pankkien kykyä vastustaa myötäsyklisyyttä on pyritty kohentamaan erilaisin toimenpitein. Baselin pankkivalvontakomitea (BCBS) julkaisi joulukuussa 2010 useita toimenpiteitä pankkisektorin sääntelyn vahvistamiseksi. Yksi näistä toimenpiteistä, joista BCBS antoi ohjeita kansallisille viranomaisille, koskee vastasyklistä pääomapuskuria. BCBS:n ohjeet pantiin täytäntöön Euroopan unionissa direktiivillä 2013/36/EU.

(3)

Direktiivin 2013/36/EU mukainen vastasyklistä pääomapuskuria koskeva järjestely noudattaa ”ohjatun harkintavallan” periaatetta. Tämän periaatteen mukaan viranomaiset, jotka vastaavat puskurikannan asettamisesta, yhdistävät sääntöihin perustuvan toimintatavan harkintavaltansa käyttöön, kun ne päättävät asianmukaisesta puskurikannasta. Niiden edellytetään siten julkaisevan puskuriohjeen neljännesvuosittain viitearvona, mutta niitä kannustetaan käyttämään omaa harkintaansa puskurikantaa asettaessaan.

(4)

Vastuu vastasyklisten puskurikantojen asettamisesta annetaan kansallisille nimetyille viranomaisille ja Euroopan keskuspankille (EKP) (yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvien jäsenvaltioiden osalta). Direktiivissä 2013/36/EU edellytetään, että jokainen jäsenvaltio nimeää viranomaisen tai elimen, joka vastaa vastasyklisen puskurikannan asettamisesta kyseisessä jäsenvaltiossa. Tämän lisäksi EKP:lle annetaan erityisiä valvontatehtäviä luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetulla neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2013 (4). EKP voi erityisesti soveltaa vastasyklisiin pääomapuskureihin tiukempia vaatimuksia kuin kansalliset nimetyt viranomaiset, jos se pitää sitä tarpeellisena. EKP:tä pidetään tätä yksinomaista tarkoitusta varten tarvittaessa nimettynä viranomaisena, ja sillä on kaikki valtuudet ja velvollisuudet, joita nimetyillä viranomaisilla on asianomaisen unionin lainsäädännön perusteella. Kansalliset nimetyt viranomaiset vastaavat kuitenkin yleensä vastasyklisten puskurikantojen julkaisemisesta.

(5)

Direktiivissä 2013/36/EU säädetään, että Euroopan järjestelmäriskikomitea (EJRK) voi antaa nimetyille viranomaisille vastasyklisten puskurikantojen asettamista koskevia ohjeita suosituksilla. EJRK voi erityisesti antaa ohjeita periaatteista, joita nimettyjen viranomaisten on noudatettava arvioidessaan, mikä olisi asianmukainen vastasyklinen puskurikanta, sekä ohjeita siitä, miten mitataan ja lasketaan luotot/bruttokansantuote (BKT) -suhteiden poikkeama ja miten lasketaan puskuriohje. Lisäksi EJRK voi antaa ohjeita muuttujista, jotka osoittavat koko järjestelmän laajuisen, luotonannon liiallisen kasvun kausiin liittyvän riskin kehittymisen rahoitusjärjestelmään, ja muuttujista, jotka osoittavat, että puskuria olisi ylläpidettävä tai pienennettävä tai se olisi purettava kokonaan.

(6)

Vastasyklisen pääomapuskurin tarkoituksena on edistää myötäsyklisyyden vähentämistä rahoitusjärjestelmästä. Kun suhdanteista johtuvan järjestelmäriskin arvioidaan suurenevan, pitäisi kerätä pääomaa ja luoda puskureita, jotka kohentavat pankkisektorin kykyä selviytyä häiriöistä stressikausina, kun tappioita syntyy. Tämä edistää luoton tarjonnan ylläpitämistä ja hillitsee rahoitussyklin laskusuhdannetta. Vastasyklinen pääomapuskuri voi myös auttaa vaimentamaan luotonannon liiallista kasvua rahoitussyklin noususuhdanteessa.

(7)

Puskuriohjeen ei tulisi johtaa automaattiseen puskurikannan asettamiseen tai sitoa nimettyä viranomaista. BCBS:n tekemä tutkimus osoittaa, että vaikka luotot/BKT-suhteen poikkeama on hyödyllinen lähtökohta ohjaamaan vastasyklisiä puskurikantoja koskevia päätöksiä, se voi toimia eri tavoin eri maissa ja eri aikoina. Koska rahoitusjärjestelmät ovat heterogeenisiä ja dynaamisia, kansantalouksilla on omat erityispiirteensä ja tietojen saatavuudessa on huomattavia eroja Euroopan unionissa, nimettyjen viranomaisten pitäisi ottaa huomioon laajalti erilaisia tietoja, kun ne arvioivat koko järjestelmän laajuisen riskin tasoa, ja asettaa puskurikanta niiden mukaisesti. Näiden tietojen pitäisi sisältää lisäindikaattoreita, jotka osoittavat koko järjestelmän laajuisen, luotonannon liiallisen kasvun kausiin liittyvän riskin kehittymisen, indikaattoreita rahoituksen välityksen osuudesta kansantaloudessa, kuten luottokanta/BKT-suhteen taso, ja laadullisia tietoja. Tässä arvioinnissa käytettävät määrälliset ja laadulliset tiedot, mukaan lukien puskuriohje ja lisäindikaattorit, muodostavat perustan puskurikannoista tehtävien päätösten selittämiselle ja perustelemiselle.

(8)

BCBS:n tekemä tutkimus osoittaa, että luotot/BKT-suhteen poikkeama ja muut indikaattorit saattavat joskus antaa harhaanjohtavia tietoja. Nimettyjen viranomaisten pitäisi olla tietoisia tästä, kun ne harkitsevat kestävää luotonannon tasoa taloudessa ja asianmukaista vastasyklistä puskurikantaa. Nimettyjen viranomaisten pitäisi tästä syystä aika ajoin arvioida uudelleen niiden indikaattoreiden toimivuutta, joille ne antavat eniten painoarvoa.

(9)

Jos riskit toteutuvat, vastasyklisen pääomapuskurin nopea purkaminen saattaa auttaa luottolaitoksia selviämään tappioista, samalla kun ylläpidetään reaalitalouden luotottamista ja noudatetaan lakisääteisiä pääomavaatimuksia. Tällainen puskurin vastasyklinen käyttö voi lieventää luottolaitosten myötäsyklistä käyttäytymistä, joka saattaa muussa tapauksessa supistaa reaalitalouden luototusta. Vastasyklinen pääomapuskuri voidaan purkaa hitaammin, jos rahoitussyklin laskusuhdanne ei osu samaan aikaan kuin riskien toteutuminen ja jos uhat, jotka kohdistuvat luottolaitosten kykyyn selviytyä luotonannon liiallisesta kasvusta, ovat laantuneet. Päätökset, jotka koskevat puskurin purkamisesta syntyvien pääomien ylijäämien käyttöä, ovat nimettyjen tai toimivaltaisten viranomaisten harkintavallassa.

(10)

On tärkeää, että vastasyklisen puskurikannan asettavalla viranomaisella on hyvä viestintästrategia. Sen avulla vastataan suuren yleisön odotuksiin, sillä on merkittävä tehtävä nimettyjen viranomaisten toiminnan yhteensovittamisessa ja se on olennaisen tärkeä makrovakauspolitiikan uskottavuuden, vastuullisuuden ja tehokkuuden kannalta. Direktiivissä 2013/36/EU edellytetään, että nimetyt viranomaiset toteuttavat kaikki kohtuulliset toimenpiteet koordinoidakseen puskurikantoja koskevien ilmoitustensa ajoituksen.

(11)

Häiriöitä paremmin sietävän pankkijärjestelmän luominen unionissa edellyttää, että nimetyt viranomaiset hyväksyvät virallisesti muiden jäsenvaltioiden asettamat vastasykliset puskurikannat. Direktiivillä 2013/36/EU otetaan käyttöön järjestely muiden jäsenvaltioiden puskurikantojen virallista hyväksymistä ja kolmansia maita koskevien puskurikantojen virallista hyväksymistä tai asettamista varten. Nimettyjen viranomaisten pitäisi pakollisten vastavuoroisten järjestelyjen lisäksi yleisesti hyväksyä virallisesti muiden jäsenvaltioiden vahvistamat puskurikannat. Tämä suositus ei koske nimettyjen viranomaisten toimintaa unionissa minkään kolmannen maan vastasyklisten pääomapuskurikantojen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tulevia EJRK:n suosituksia.

(12)

Vastasyklinen pääomapuskuri kuuluu makrovakausvälineistöön. Makrovakauspolitiikan välitavoitteista ja välineistä 4 päivänä huhtikuuta 2013 annetussa suosituksessa EJRK/2013/1 (5) annetaan viitteellinen luettelo välineistä, joita jäsenvaltiot voisivat antaa makrovakaudesta vastaaville viranomaisille. Nimettyjen viranomaisten pitäisi osana makrovakauspoliittista strategiaansa pohtia, milloin käytetään vastasyklistä pääomapuskuria erikseen, milloin käytetään muita välineitä ja milloin yhdistetään vastasyklinen pääomapuskuri muihin välineisiin.

(13)

Empiiriset tutkimukset viittaavat siihen, että luotot/BKT-suhteen poikkeama on unionissa kokonaisuutena arvioiden paras yksittäinen indikaattori osoittamaan sen tyyppisiin kriiseihin, joita vastasyklisellä pääomapuskurilla pyritään lievittämään, liittyvien riskien kehittymisen. On osoitettu, että luotot/BKT-suhteen poikkeama antaa vahvan signaalin poikkeamaan liittyvistä eri erityispiirteistä. On olemassa muutamia poikkeaman laskentamenetelmiä, jotka antavat enemmän tietoa kuin BCBS:n ohjeissa ehdotettu laskentamenetelmä, mutta ne perustuvat yleensä suppeampiin luottoaggregaatteihin ja saattavat siten toimia heikommin rahoitusalan innovaatioiden yhteydessä. Luotot/BKT-suhteen poikkeaman ja viitepuskurikannan mittaaminen ja laskeminen BCBS:n ohjeiden mukaisesti lisää vertailukelpoisuutta unionin sisällä ja sen ulkopuolella.

(14)

Joissain jäsenvaltioissa BCBS:n ohjeiden mukainen mittaus ja laskenta saattavat antaa tulokseksi luotot/BKT-suhteen poikkeaman, joka ei toimi hyvin finanssikriisejä edeltävien riskien kehittymisen osoittajana. Kansalliset erityispiirteet, kuten erot rahoitusjärjestelmän rakenteessa ja kehitysasteessa sekä luottoja koskevien tietojen laadussa ja saatavuudessa, merkitsevät sitä, että joidenkin jäsenvaltioiden osalta jokin muu kuin BCBS:n ohjeissa esitetty luotot/BKT-suhteen poikkeaman laskentatapa saattaa osoittaa paremmin riskien kehittymisen. Jotta tällaiset erot otettaisiin huomioon ja muut menetelmät olisivat mahdollisia, nimetyt viranomaiset voivat – lisäksi – mitata ja laskea luotot/BKT-suhteen poikkeaman menetelmällä, joka kuvaa paremmin asianomaisen jäsenvaltion erityispiirteitä.

(15)

BCBS:n ohjeissa vahvistettu menetelmä, jolla suhteutetaan luotot/BKT-suhteen poikkeama viitepuskurikantaan, jota käytetään puskuriohjeena, on tapauskohtainen menetelmä. Vaikka vaihtoehtoisten menetelmien empiirinen tutkimus vaikuttaa lupaavalta, se ei ole riittävän kehittynyttä, jotta siitä saataisiin ohjeistusta. Jäsenvaltioiden, jotka mittaavat ja laskevat luotot/BKT-suhteen poikkeaman jollain vaihtoehtoisella menetelmällä BCBS:n ohjeissa julkaistun menetelmän lisäksi, pitäisi kehittää ja julkaista tätä vaihtoehtoista menetelmää vastaava viitepuskurikanta BCBS:n menetelmän mukaisen viitepuskurikannan lisäksi. Jäsenvaltiot, jotka mittaavat ja laskevat luotot/BKT-suhteen poikkeaman BCBS:n ohjeiden mukaisesti, voivat myös kehittää ja julkaista vaihtoehtoisen viitepuskurikannan BCBS:n menetelmää käyttämällä saamansa viitepuskurikannan lisäksi.

(16)

Empiiriset havainnot viittaavat siihen, että muut muuttujat voivat täydentää luotot/BKT-suhteen poikkeamaa osoittamaan koko järjestelmän laajuisen, luotonannon liialliseen kasvuun liittyvän riskin kehittymisen rahoitusjärjestelmässä. Tällaisiin muuttujiin kuuluvat omaisuuden hintojen mahdollisen yliarvioimisen mittarit (esim. liike- ja asuinkiinteistöjen hinta/ansiotulot-suhteet, hintapoikkeamat ja kasvuvauhdit), luottojen kehityksen mittarit (esim. luottojen kokonaismäärän tai pankkiluottojen reaalikasvu, poikkeaminen deflatoidun M3:n trendistä), ulkoisen tasapainottomuuden mittarit (esim. sekkitilien saldot suhteessa BKT:hen), pankkien taseiden vahvuuden mittarit (esim. omavaraisuusasteet), yksityisen sektorin velkataakan mittarit (esim. velanhoitokulujen ja ansiotulojen suhde) ja riskien mahdollista väärinhinnoittelua koskevat mittarit (esim. osakkeiden reaalihintojen nousu). Nimettyjen viranomaisten pitäisi ottaa tällaiset muuttujat huomioon, kun ne harkitsevat asianmukaista vastasyklisen pääomapuskurin kantaa. On havaittu, että tällaisten muuttujien yhdistäminen luotot/BKT-suhteen poikkeamaan monimuuttujamallissa kohentaa muuttujien kykyä osoittaa riskin kehittyminen. Nimetyt viranomaiset voivat myös ottaa tällaiset mallit huomioon.

(17)

Empiiriset havainnot viittaavat siihen, että suurimmassa osassa jäsenvaltioita rahoitusmarkkinoiden hinnat osoittivat parhaiten sellaisten riskien toteutumisen, joiden perusteella on pikaisesti pienennettävä vastasyklistä pääomapuskuria tai purettava se kokonaan. Tällaisten markkinaperusteisten indikaattorien riittävän pitkien aikasarjojen rajallinen saatavuus merkitsee sitä, että puskurin purkamisvaihetta koskeva empiirinen tutkimus ei ole yhtä vankkaa kuin kerryttämisvaihetta koskeva empiirinen tutkimus. On myös vaikeaa yksilöidä muuttujia, jotka osoittaisivat, että vastasyklistä pääomapuskuria voidaan vähitellen pienentää, kun luotonannon liiallisesta kasvusta aiheutuvat riskit laantuvat. Lähtökohtaisesti muuttujat, jotka toimivat hyvin vastasyklisen pääomapuskurin kerryttämisvaiheessa, voivat antaa tietoa myös tehtäessä päätöstä siitä, olisiko puskuria ylläpidettävä tai pienennettävä vai olisiko se purettava kokonaan. Nämä muuttujat voivat kuitenkin antaa myös harhaanjohtavaa tietoa. Esimerkiksi luotot/BKT-suhteen poikkeama ei ehkä täysin kuvasta riskejä, jos luotonanto on kasvanut liikaa pitkän aikaa. Kun purkamisvaihetta koskeva tutkimus ja kokemus kehittyvät, tässä suosituksessa mainittua muuttujasarjaa on laajennettava muilla asianmukaisilla indikaattoreilla sitä mukaa kuin niitä tunnistetaan. Nimettyjen viranomaisten on kaiken kaikkiaan käytettävä vieläkin tarkempaa harkintaa puskurin purkamisvaiheessa kuin sen kerryttämisvaiheessa. Tässä harkinnassa voitaisiin käyttää apuna myös markkinoilta saatavia tietoja, valvontapäätöksiä ja stressitestejä.

(18)

Mikäli tällaiset tiedot ovat saatavilla kyseisessä jäsenvaltiossa, sellaisten muuttujien vähimmäissarjan, jotka osoittavat, että vastasyklistä pääomapuskuria olisi kerrytettävä, ylläpidettävä tai pienennettävä tai se olisi kokonaan purettava, seurannan ja julkaisemisen pitäisi edistää johdonmukaisuutta ja avoimuutta nimettyjen viranomaisten taholta. Sen ei pitäisi estää nimettyjä viranomaisia ottamasta huomioon muita indikaattoreita tai laadullista tietoa asianomaisen jäsenvaltion erityispiirteiden kannalta, eikä estää nimettyjä viranomaisia antamasta enemmän painoarvoa tietyille muuttujille kuin joillekin toisille tai antamasta enemmän painoarvoa laadullisille tiedoille.

(19)

EJRK:n suositukset julkaistaan sen jälkeen, kun hallintoneuvosto on ilmoittanut Euroopan unionin neuvostolle aikeestaan julkaista lausunto sekä antanut sille mahdollisuuden toimia,

1.

Periaate 1: (Tavoite) Tehtäessä päätöksiä asianmukaisista vastasyklisistä puskurikannoista ohjaavana tavoitteena tulisi olla pankkijärjestelmän suojaaminen mahdollisilta tappioilta, jotka liittyvät suhdanteista johtuvan järjestelmäriskin kasaantumiseen, niin että samalla tuetaan kestävää reaalitalouden luototusta koko rahoitussyklin ajan.

2.

Periaate 2: (Puskuriohje) Luotot/BKT-suhteen poikkeamista pitkän aikavälin trendistään – luotot/BKT-suhteen poikkeamaa – olisi pidettävä yhteisenä lähtökohtana, joka ohjaa vastasyklisiä puskurikantoja koskevaa päätöksentekoa erityisesti puskurin kerryttämisvaiheessa. Nimettyjen viranomaisten pitäisi kuitenkin ottaa huomioon muitakin määrällisiä ja laadullisia tietoja, kun ne arvioivat suhdanteista johtuvaa koko järjestelmän laajuista riskiä ja asettavat asianmukaisen vastasyklisen puskurikannan. Tämä sisältää kansallisia erityispiirteitä kuvaavat tiedot. Nimettyjen viranomaisten pitäisi selittää suurelle yleisölle, mitä tietoja käytetään ja miten tiedot otetaan huomioon asianomaista puskurikantaa asetettaessa.

3.

Periaate 3: (Harhaanjohtavien tietojen riski) Nimettyjen viranomaisten pitäisi arvioida luotot/BKT-suhteen poikkeamaan sisältyviä tietoja ja muita merkityksellisiä muuttujia tai malleja, joissa muuttujia yhdistellään, ja muistaa, että niistä saatavat tiedot saattavat olla harhaanjohtavia. Nimettyjen viranomaisten pitäisi ottaa tämä arviointi huomioon, kun ne käyttävät harkintaansa luotonannon kasvun kestävyyden osalta asianmukaisen vastasyklisen puskurikannan asettamiseksi. Näiden muuttujien ja mallien hyödyllisyyttä pitäisi arvioida uudelleen aika ajoin.

4.

Periaate 4: (Puskurin purkaminen) Nimettyjen viranomaisten olisi pikaisesti purettava vastasyklinen pääomapuskuri, kun riskit toteutuvat. Tämä saattaa lieventää luottolaitosten myötäsyklistä käyttäytymistä auttamalla niitä selviämään tappioista, samalla kun reaalitalouden luototus ylläpidetään ja vakavaraisuusvaatimuksia noudatetaan. Kun riskit eivät toteudu vaan niiden arvioidaan laantuvan, puskurin vähittäinen purkaminen saattaa olla asianmukaisempaa. Jos nimetty viranomainen pienentää olemassa olevaa puskurikantaa, sen pitäisi päättää viiteajanjaksosta, jonka aikana puskurikannan ei odoteta kasvavan.

5.

Periaate 5: (Viestintä) Nimettyjen viranomaisten pitäisi kehittää selkeä strategia, jonka mukaisesti ne tiedottavat vastasyklistä pääomapuskuria koskevista päätöksistään. Niiden pitäisi osana tätä strategiaa ottaa käyttöön mekanismi, jolla ne yhteensovittavat toimintansa muiden nimettyjen viranomaisten ja EJRK:n toimintaan. Niiden pitäisi ottaa myös käyttöön avoimia ja vakaita toimintatapoja sekä tarkasti määriteltyjä viestintäkanavia, joiden välityksellä ne välittävät tietoja tärkeimmille sidosryhmille ja suurelle yleisölle.

6.

Periaate 6: (Puskurikantojen virallinen hyväksyminen) Nimettyjen viranomaisten pitäisi unionin lainsäädäntöön perustuvien pakollisten vastavuoroisten järjestelyjen lisäksi yleisesti hyväksyä virallisesti muissa jäsenvaltioissa sovellettavat puskurikannat. Nimettyjen viranomaisten pitäisi ottaa huomioon rajat ylittävät vaikutukset, joita voi aiheutua siitä, että puskurikantaa ei hyväksytä virallisesti pakollista tasoa laajemmin toiseen jäsenvaltioon liittyvien riskien osalta. Jos nimetyt viranomaiset eivät hyväksy virallisesti toisen jäsenvaltion nimetyn viranomaisen asettamaa puskurikantaa pakollista tasoa laajemmin, niiden pitäisi ilmoittaa tästä

7.

Periaate 7: (Muut makrovakauden valvonnan välineet) Vastasyklinen pääomapuskuri kuuluu unionin viranomaisten käytettävissä olevien makrovakauden valvonnan välineiden valikoimaan. Nimettyjen viranomaisten pitäisi osana makrovakauspoliittista strategiaansa pohtia, milloin puskuria käytetään erikseen, milloin käytetään muita välineitä puskurin sijasta ja milloin puskuri yhdistetään muihin välineisiin.

1.

Suosituksena on, että nimetyt viranomaiset mittaavat ja laskevat neljännesvuosittain standardoidun luotot/BKT-suhteen poikkeaman BCBS:n ohjeiden mukaisesti, siten kuin tämän suosituksen liitteessä olevassa I osassa täsmennetään.

2.

Jos nimetyt viranomaiset katsovat, että jokin muu luotot/BKT-suhteen poikkeaman mittaus- ja laskentatapa kuvaisi paremmin kansantalouden erityispiirteitä, suosituksena on, että ne mittaavat ja laskevat neljännesvuosittain ylimääräisen luotot/BKT-suhteen poikkeaman 1 kohdan mukaisesti lasketun poikkeaman lisäksi. Suosituksena on, että nimetyt viranomaiset noudattaisivat ylimääräistä luotot/BKT-suhteen poikkeamaa laskiessaan seuraavia ohjeita:

3.

Suosituksena on, että nimetyt viranomaiset laskevat neljännesvuosittain

4.

Jos 3 a) kohdan mukaisesti asetetun viitepuskurikannan lisäksi tietylle vuosineljännekselle on laskettu jokin toinen viitepuskurikanta 3 b) tai 3 c) kohdan mukaisesti, suosituksena on, että nimetyt viranomaiset valitsevat direktiivin 2013/36/EU soveltamista varten puskuriohjeeksi viitepuskurikannan, joka kuvaa parhaiten asianomaisen kansantalouden erityispiirteitä.

5.

Suosituksena on, että nimetyt viranomaiset julkaisevat osana tietoja, jotka annetaan direktiivin 2013/36/EU 136 artiklan 7 kohdan nojalla ilmoitettavan vastasyklisen puskurikannan yhteydessä, neljännesvuosittain verkkosivustollaan

6.

Suosituksena on, että nimetyt viranomaiset selittävät osana tietoja, jotka annetaan direktiivin 2013/36/EU 136 artiklan 7 kohdan nojalla ilmoitettavan vastasyklisen puskurikannan yhteydessä, perustelut sille, miksi ne poikkeavat

1.

Kun nimetyt viranomaiset tiedottavat soveltuvaa vastasyklistä puskurikantaa koskevasta ratkaisustaan, suosituksena on, että ne ottavat huomioon luotot/BKT-suhteen poikkeaman lisäksi erilaisia määrällisiä ja laadullisia tietoja, jotka osoittavat koko järjestelmän laajuisen, luotonannon liiallisen kasvun kausiin liittyvän riskin kehittymisen.

2.

Kun nimetyt viranomaiset arvioivat määrällisiä tietoja, niiden pitäisi seurata muuttujasarjaa, joka osoittaa suhdanteista johtuvan järjestelmäriskin kehittymisen. Jos tällaiset muuttujat ovat jäsenvaltioiden käytettävissä, tämän sarjan pitäisi sisältää ainakin seuraavat:

3.

Jos tällaiset muuttujat ovat saatavilla ja ne ovat merkityksellisiä jäsenvaltioissa, suosituksena on, että nimetyt viranomaiset julkaisevat ainakin yhden jokaisesta 2 a), b), c), d), e) ja f) kohdassa vahvistetuista mittareista neljännesvuosittain verkkosivustollaan samalla kun ne ilmoittavat vastasyklisen puskurikannan direktiivin 2013/36/EU 136 artiklan 7 kohdan nojalla.

1.

Kun nimetyt viranomaiset tiedottavat asianmukaista vastasyklistä puskurikantaa koskevasta ratkaisustaan, suosituksena on, että ne ottavat huomioon erilaisia määrällisiä ja laadullisia tietoja, jotka ilmaisevat, että puskuria olisi ylläpidettävä tai pienennettävä tai se olisi purettava kokonaan.

2.

Kun nimetyt viranomaiset arvioivat määrällisiä tietoja, niiden pitäisi seurata muuttujasarjaa, joka osoittaa, onko puskuria ylläpidettävä tai pienennettävä tai onko se purettava kokonaan. Jos tällaiset muuttujat ovat saatavilla jäsenvaltiossa, tämän sarjan pitäisi sisältää ainakin seuraavat:

3.

Kun nimetyt viranomaiset päättävät, onko puskuria ylläpidettävä tai pienennettävä tai onko se purettava kokonaan, on suositeltavaa, että ne käyttävät huolellisempaa harkintaa seuratessaan 2 kohdassa tarkoitettuja muuttujia.

4.

Jos tällaiset muuttujat ovat saatavilla ja ne ovat merkityksellisiä jäsenvaltioissa, suosituksena on, että nimetyt viranomaiset julkaisevat ainakin yhden sekä 2 a) että b) kohdassa vahvistetuista muuttujista neljännesvuosittain verkkosivuillaan direktiivin 2013/36/EU 136 artiklan 7 kohdan nojalla edellytetyn vastasyklisen puskurikannan julkaisemisen lisäksi.

1.

Tässä suosituksessa tarkoitetaan:

2.

Liite on tämän suosituksen erottamaton osa. Mikäli suosituksen varsinainen teksti ja liite ovat ristiriidassa keskenään, sovelletaan ensisijaisesti suosituksen varsinaista tekstiä.

1.

Suosituksen kohteita pyydetään raportoimaan toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän suosituksen johdosta, tai perustelemaan asianmukaisesti, miksi toimiin ei ole ryhdytty. Raportteihin on sisällytettävä vähintään

1.

Suosituksen kohteita pyydetään raportoimaan EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle toimenpiteistä, joihin ne ovat ryhtyneet tämän suosituksen johdosta, taikka perustelemaan asianmukaisesti, miksi toimiin ei ole ryhdytty, jäljempänä olevien kohtien mukaisesti.

2.

Suosituksen kohteita pyydetään toimittamaan 30 päivään kesäkuuta 2016 mennessä EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle raportti toimenpiteistä, jotka ne ovat toteuttaneet tämän suosituksen noudattamiseksi. Suositeltuja toimenpiteitä pitäisi soveltaa siitä päivästä lähtien, johon mennessä jäsenvaltiot edellyttävät toimivaltaansa kuuluvien luottolaitosten ylläpitävän laitoskohtaista vastasyklistä pääomapuskuria direktiivin 2013/36/EU 130 artiklan mukaisesti. Raporttiin pitäisi sisältyä yksityiskohtaiset tiedot toimenpiteistä, joita on toteutettu kyseisestä päivämäärästä alkaen.

3.

Suosituksen kohteita pyydetään toimittamaan joka kolmas vuosi raportti, josta ilmenevät toimenpiteet, joita ne ovat toteuttaneet tämän suosituksen noudattamiseksi.

4.

Hallintoneuvosto päättää, milloin tätä suositusta on tarkasteltava uudelleen tai milloin se on ajantasaistettava puskureiden asettamisesta direktiivin 2013/36/EU nojalla saatujen kokemusten tai kansainvälisesti sovittujen käytäntöjen muutosten perusteella.

1.

EJRK:n sihteeristö

2.

Hallintoneuvosto arvioi suosituksen kohteiden raportoimat toimenpiteet ja perustelut sekä tarvittaessa päättää, ovatko suosituksen kohteet jättäneet noudattamatta näitä suosituksia perustelematta asianmukaisesti, miksi ne eivät ole ryhtyneet toimiin.