EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 514/2014,

annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014,

turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon sekä poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineeseen sovellettavista yleisistä säännöksistä

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan, 79 artiklan 2 ja 4 kohdan, 82 artiklan 1 kohdan, 84 artiklan sekä 87 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin sisäpolitiikan tavoitteena on luoda vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue eli alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jonne ihmiset voivat saapua ja jonka sisällä he voivat liikkua, asua ja työskennellä vapaasti luottaen siihen, että heidän oikeuksiaan kunnioitetaan ja että heidän turvallisuutensa on taattu, ottaen huomioon yhteiset haasteet, kuten kattavan unionin maahanmuuttopolitiikan kehittämisen unionin kilpailukyvyn ja sosiaalisen koheesion parantamiseksi, yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomisen, vakavan ja järjestäytyneen rikollisuuden muodostamien uhkien ehkäisemisen sekä laittoman maahanmuuton, ihmisten salakuljetuksen, tietoverkkorikollisuuden ja terrorismin torjumisen.

(2)

Maahanmuuttopaineesta ja turvapaikkahakemuksista johtuviin kysymyksiin sekä unionin ulkorajojen valvontaan on tarpeen soveltaa yhdennettyä toimintamallia, siten, että varmistetaan kansainvälisen oikeuden ja ihmisoikeuslainsäädännön täysimääräinen noudattaminen myös kolmansissa maissa toteutettavien toimien osalta sekä osoitetaan kaikkien jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuullisuutta ja tietoisuutta siitä, että on tarpeen kunnioittaa kansallisia vastuualueita silloin kun varmistetaan selkeä tehtävien määrittely.

(3)	Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämisen tukemiseen tarkoitetun unionin rahoituksen olisi tuotava unionille lisäarvoa ja olla konkreettinen osoitus yhteisvastuullisuudesta ja vastuunjaosta, jotka ovat välttämättömiä yhteisiin haasteisiin vastaamiseksi.

(4)	Yhteisillä puitteilla olisi varmistettava tämän rahoituksen johdonmukaisuus ja yksinkertaistaminen sekä yhtenäinen toteutus kaikilla kyseessä olevilla politiikan aloilla.

(5)	Määrärahojen käyttöä tällä alueella olisi koordinoitava, jotta voidaan varmistaa täydentävyys, tehokkuus ja näkyvyys sekä parantaa talousarviota koskevaa yhteisvaikutusta.

(6)	Yhteisissä puitteissa olisi vahvistettava avun periaatteet sekä määritettävä jäsenvaltioiden ja komission vastuualueet periaatteiden soveltamisen varmistamisessa, mukaan lukien sääntöjenvastaisuuksien ja petosten ehkäisy ja havaitseminen.

(7)	Tällainen unionin rahoitus olisi tehokkaampaa ja se voitaisiin kohdentaa paremmin, jos tukikelpoisten toimien osarahoitus perustuisi strategisiin monivuotisiin ohjelmiin, jotka kukin jäsenvaltio laatisi komission kanssa käymänsä vuoropuhelun pohjalta.

(8)

Kun toteutetaan tässä asetuksessa määritellyistä erityisasetuksista, jäljempänä ’erityisasetukset’, tuettavia, kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä toimenpiteitä, olisi hyödynnettävä yhteisvaikutusta ja noudatettava johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, sekä maantieteellisistä että aihekohtaisista unionin ulkoisen avun välineistä tukea saavien toimien kanssa. Näiden toimien toteuttamisessa olisi erityisesti pyrittävä noudattamaan täysin johdonmukaisesti asianomaista maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteita ja yleistavoitteita. Näiden toimien tarkoituksena ei olisi oltava kehitykseen suoraan suunnattujen toimien tukeminen, ja niillä olisi tarvittaessa täydennettävä ulkoisen avun välineiden kautta myönnettyä rahoitusta. Kehityspolitiikkaa koskevan eurooppalaisen konsensuksen 35 kohdassa vahvistettua kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta olisi noudatettava. Lisäksi on tärkeää varmistaa, että hätäavun toteuttaminen on johdonmukaista humanitaarista apua koskevan unionin politiikan kanssa ja täydentää sitä tarvittaessa sekä noudattaa humanitaarista apua koskevassa eurooppalaisessa konsensuksessa vahvistettuja humanitaarisia periaatteita.

(9)	Ulkoisten toimien on oltava johdonmukaisia ja yhtenäisiä siten kuin Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 18 artiklan 4 kohdassa määrätään.

(10)

Ennen monivuotisten ohjelmien laatimista keinona saavuttaa tällaiselle unionin rahoitukselle asetetut tavoitteet, jäsenvaltioiden ja komission olisi käytävä poliittista vuoropuhelua ja sitä kautta luotava johdonmukainen strategia kutakin jäsenvaltiota varten. Poliittisen vuoropuhelun päätyttyä kunkin jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle kansallinen ohjelma, jossa kuvataan, miten se aikoo saavuttaa asianomaisen erityisasetuksen tavoitteet kaudella 2014–2020. Komission olisi tutkittava, vastaako kansallinen ohjelma näitä tavoitteita ja poliittisen vuoropuhelun tuloksia. Lisäksi komission olisi tutkittava, vastaako unionin rahoituksen jakautuminen tavoitteiden kesken asiaa koskevassa erityisasetuksessa tavoitekohtaisesti asetettua vähimmäisprosenttiosuutta. Jäsenvaltioiden olisi voitava poiketa näistä vähimmäisprosenttiosuuksista, jolloin niiden olisi perusteltava kansallisesta ohjelmastaan poikkeaminen. Jos asianomaisen jäsenvaltion esittämiä perusteluja ei pidetä riittävinä, komissio saattaa olla hyväksymättä kansallista ohjelmaa. Komission olisi säännöllisesti tiedotettava Euroopan parlamentille poliittisten vuoropuhelujen tuloksesta, koko ohjelmasuunnitteluprosessista, mukaan lukien kansallisten ohjelmien valmistelu, ja tässä asetuksessa määritellyissä asiaa koskevissa tässä asetuksessa määritellyissä erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettujen vähimmäisprosenttiosuuksien noudattamisesta sekä kansallisten ohjelmien täytäntöönpanosta.

(11)	Strategiasta olisi laadittava väliarviointi, jotta voidaan varmistaa asianmukainen rahoitus vuosina 2018–2020.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi luotava suhteellisuusperiaatetta noudattaen ja mahdollisimman vähän hallinnollista rasitetta aiheuttaen kumppanuussuhde asianomaisten viranomaisten ja elinten kanssa kansallisten ohjelmiensa valmistelua ja toteutusta varten koko monivuotisen ohjelmakauden ajan. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kumppanien välillä ei ole mitään eturistiriitaa ohjelmasuunnittelujakson eri vaiheissa. Kunkin jäsenvaltion olisi perustettava komitea kansallisen ohjelman seurantaa varten ja avustamaan sitä arvioitaessa täytäntöönpanoa sekä edistymistä ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa. Kunkin jäsenvaltion olisi vastattava seurantakomitean perustamista koskevista käytännön järjestelyistä.

(13)

Kansallisten ohjelmien mukaisten menojen tukikelpoisuudesta olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä tässä asetuksessa säädettyjen yhteisten periaatteiden mukaisesti. Menojen tukikelpoisuuden alkamis- ja päättymispäivä olisi määriteltävä, jotta kansallisiin ohjelmiin sovellettaisiin yhtenäisiä ja tasapuolisia sääntöjä.

(14)

Teknisen avun tarkoituksena on antaa jäsenvaltioille mahdollisuus tukea kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa sekä auttaa tuensaajia noudattamaan niille asetettuja velvoitteita ja unionin oikeutta. Tekninen apu voi tarvittaessa kattaa toimivaltaisille viranomaisille kolmansissa maissa aiheutuneet kustannukset.

(15)

Hätäavun nopeaa toimittamista varten tarvittavien riittävien puitteiden turvaamiseksi tässä asetuksessa olisi mahdollistettava tuki toimille, joiden menot ovat aiheutuneet ennen hätäapua koskevan hakemuksen tekemistä, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (4) sen säännöksen mukaisesti, jossa sallitaan tällainen jousto asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa. Tuen määrä voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa olla 100 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, jos se on toimen toteuttamisen kannalta välttämätöntä etenkin silloin, kun tuen saaja on kansainvälinen tai valtiosta riippumaton järjestö. Hätäavulla tuettujen toimien olisi johduttava suoraan hätätilanteesta eikä niillä saisi korvata jäsenvaltioiden pitkän aikavälin investointeja.

(16)	Unionin talousarviosta myönnettävää rahoitusosuutta koskevat päätökset olisi todennettava asianmukaisesti asiakirjoin asianmukaisen kirjausketjun säilyttämiseksi.

(17)

Unionin taloudelliset edut olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joihin kuuluvat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja tarvittaessa hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset asetuksen N:o 966/2012 mukaisesti.

(18)

Unionin taloudellisten etujen suojaamisen yhteydessä jäsenvaltiot, komissio, tilintarkastustuomioistuin ja komission päätöksellä 1999/352/EY, EHTY, Euratom (5) perustettu Euroopan petostentorjuntavirasto (OLAF) voivat sovellettavan lainsäädännön mukaisesti suorittaa sekä ennalta ilmoitettuja että ilmoittamattomia paikan päällä suoritettavia todentamisia ja tarkastuksia.

(19)

Sisäasiain alan rahoituksen uudella rakenteella pyritään yksinkertaistamaan sovellettavia sääntöjä ja vähentämään tuensaajien hallinnollista rasitetta. Valvontamekanismin olisi kuitenkin edelleen oltava tehokas, minkä vuoksi on tärkeää palauttaa mieleen unionin taloudellisten etujen suojaamista koskevat säännöt, joissa säädetään paikan päällä suoritettavista todentamisista ja tarkastuksista, jotka voivat olla ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava riittävät toimenpiteet varmistaakseen kansallisten ohjelmiensa hallinnointi- ja valvontajärjestelmän asianmukaisen toiminnan ja sen täytäntöönpanon laadun. Sitä varten on tarpeen vahvistaa yleiset periaatteet, joita näissä järjestelmissä on noudatettava, ja tarpeelliset toiminnot, jotka niiden on suoritettava.

(21)	Olisi täsmennettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin sekä sääntöjenvastaisuuksien ja unionin oikeutta koskevien rikkomusten ehkäisyyn, toteamiseen ja oikaisuun liittyvät jäsenvaltioiden velvoitteet, jotta voidaan varmistaa niiden kansallisten ohjelmien tehokas ja asianmukainen täytäntöönpano.

(22)

Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti jäsenvaltioiden olisi oltava ensisijaisesti vastuussa kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanosta ja valvonnasta hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä kautta. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki olisi pantava täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden välisellä tiiviillä yhteistyöllä toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(23)	Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kaikin tavoin julkisten ja/tai yksityisten yhteisöjen tietämystä, asiantuntemusta ja kokemusta aiempien rahastojen toteuttamisesta sisäasioiden alalla.

(24)

Ainoastaan jäsenvaltioiden nimeämät vastuuviranomaiset antavat riittävän varmuuden siitä, että tarvittavat tarkastukset on tehty ennen tuen myöntämistä unionin talousarviosta tuensaajille. Sen vuoksi olisi nimenomaisesti säädettävä, että unionin talousarviosta voidaan korvata ainoastaan nimettyjen vastuuviranomaisten suorittamia menoja.

(25)	Olisi säädettävä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tehokkuuden tarkistamista ja jäsenvaltioiden toimien toteuttamisen vaatimista koskevat komission valtuudet ja tehtävät.

(26)	Unionin talousarviositoumukset olisi toteutettava vuosittain. Ohjelmien hallinnoinnin tehokkuuden varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa vuotuisen saldon sekä loppumaksun maksamista koskevat yhteiset säännöt.

(27)

Ohjelmien alussa maksettavalla ennakkomaksulla varmistetaan, että jäsenvaltioilla on heti ohjelman hyväksymisen jälkeen käytettävissään varat, joilla se voi tukea tuensaajia ohjelman täytäntöönpanossa. Sen vuoksi olisi säädettävä ensimmäisten ennakkomaksujen määristä. Ensimmäiset ennakkomaksut olisi selvitettävä kokonaisuudessaan ohjelman päättämisen yhteydessä. Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat heille kuuluvan kokonaismäärän viipymättä.

(28)	Lisäksi olisi säädettävä vuotuisista ennakkomaksuista sen varmistamiseksi, että jäsenvaltioilla on riittävät varat kansallisten ohjelmiensa täytäntöönpanoa varten. Vuotuiset ennakkomaksut olisi selvitettävä vuosittain vuotuisen saldon maksamisen yhteydessä.

(29)	Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kolmivuotistarkistuksessa yhteistyössä toteutettavan hallinnoinnin menetelmään tuodaan muutoksia, jotka on otettava huomioon.

(30)

Vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten olisi luotava asianmukaiset puitteet, jotta voidaan lujittaa unionin talousarviosta tiettynä vuonna osarahoitettavia menoja koskevaa vastuuvelvollisuutta. Vastuuviranomaisen olisi näissä puitteissa toimitettava komissiolle kansallisen ohjelman osalta yhteistyössä jäsenvaltioiden toteutettavaa hallintoa koskevissa asetuksen (EU, Euratom) 966/2012 säännöksissä tarkoitetut asiakirjat.

(31)	Jotta voidaan tukea tilien vuotuisen tarkastamisen ja hyväksymisen perustana olevaa luotettavuutta kaikkialla unionissa, olisi annettava yhteiset säännökset, jotka koskevat jäsenvaltioissa suoritettavien tarkastusten luonnetta ja tasoa.

(32)

Jotta voidaan varmistaa unionin varojen moitteeton hoito, komissio voi joutua tekemään rahoitusoikaisuja. Jäsenvaltioiden oikeusvarmuuden turvaamiseksi on tärkeä määritellä tilanteet, joissa sovellettavan unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen voi johtaa komission tekemiin rahoitusoikaisuihin. Jotta voidaan varmistaa, että rahoitusoikaisut, joita komissio voi määrätä jäsenvaltioille, liittyvät aina unionin taloudellisten etujen suojaamiseen, ne olisi rajoitettava tapauksiin, joissa unionin tai kansallisen lainsäädännön rikkominen koskee välittömästi tai välillisesti toimien ja vastaavien menojen tukikelpoisuutta, sääntöjenmukaisuutta, hallinnointia tai valvontaa. Suhteellisuuden varmistamiseksi on tärkeää, että komissio ottaa rahoitusoikaisun määrästä päättäessään huomioon rikkomuksen luonteen ja vakavuuden. Tältä osin on asianmukaista vahvistaa perusteet, joiden mukaisesti komissio tekee rahoitusoikaisuja, sekä menettely, joka saattaa johtaa rahoitusoikaisua koskevaan päätökseen.

(33)

Vastuuviranomaisten ja unionin talousarvion välisen rahoitusta koskevan yhteyden vahvistamiseksi komission olisi tarkastettava ja hyväksyttävä näiden viranomaisten tilit vuosittain. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen olisi koskettava toimitettujen tilitysten täydellisyyttä, täsmällisyyttä ja todenperäisyyttä mutta ei sitä, ovatko menot unionin oikeuden mukaisia.

(34)

Koska komissio on Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 17 artiklan mukaisesti vastuussa unionin oikeuden moitteettomasta soveltamisesta, sen olisi päätettävä, ovatko jäsenvaltioille aiheutuneet menot unionin oikeuden mukaisia. Jäsenvaltioille olisi annettava oikeus perustella maksupäätöksensä. Jotta jäsenvaltioilla olisi aiemmin toteutuneiden menojen osalta oikeudelliset ja taloudelliset takeet, olisi vahvistettava enimmäisaika, jonka kuluessa komissio voi päättää sääntöjen noudattamatta jättämisen taloudellisista seurauksista.

(35)	On tärkeää varmistaa moitteeton varainhoito ja tehokas täytäntöönpano sekä samalla myös avoimuus, oikeusvarmuus, rahoituksen saatavuus ja tuensaajien tasapuolinen kohtelu.

(36)

Varainkäytön yksinkertaistamiseksi ja virheriskin vähentämiseksi, samalla kun säädetään politiikan erityispiirteiden huomioon ottamiseksi tarvittavasta eriyttämisestä, on aiheellista määritellä tuen muodot ja menojen tukikelpoisuuden yhdenmukaiset edellytykset, mukaan lukien yksinkertaistettu kustannusten korvaaminen. Jäsenvaltioiden olisi toissijaisuusperiaatteen mukaisesti annettava kansallisia sääntöjä menojen tukikelpoisuudesta.

(37)

Rahoituskurin edistämiseksi on aiheellista määrittää talousarviositoumuksen osan vapauttamista kansallisessa ohjelmassa koskevat järjestelyt, erityisesti jos erän osalta voidaan tehdä poikkeus vapauttamisesta, etenkin jos täytäntöönpanon viiveet johtuvat sellaisesta oikeudellisesta menettelystä tai hallinnollisesta muutoksenhausta, jolla on lykkäävä vaikutus, tai ylivoimaisesta esteestä.

(38)	Jotta voidaan varmistaa sitoumuksen vapauttamista koskevien yleisten sääntöjen asianmukainen soveltaminen, vahvistettavissa säännöissä olisi kuvattava yksityiskohtaisesti, miten sitoumuksen vapauttamista koskevat määräajat vahvistetaan ja miten vastaavat määrät lasketaan.

(39)

Unionin rahoituksen saavutukset on tärkeä saattaa yleisön tietoisuuteen. Kansalaisilla on oikeus tietää, miten unionin rahoitusvaroja käytetään. Vastuun sen varmistamisesta, että yleisölle annetaan asianmukaiset tiedot, olisi oltava komissiolla, vastuuviranomaisilla ja tuensaajilla. Jotta varmistetaan yleisölle suunnatun tiedotuksen tehokkuus ja komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien välinen vahvempi yhteisvaikutus, tästä unionin rahoituksesta viestintätoimille kohdennetuilla määrärahoilla olisi tuettava myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia painopisteitä edellyttäen, että ne liittyvät unionin sisäasiain alan rahoituksen yleisiin tavoitteisiin.

(40)

Jotta voidaan varmistaa unionin sisäasiain alan rahoituksesta annettavien tietojen laaja jakaminen sekä tiedottaa mahdollisille tuensaajille rahoitusmahdollisuuksista, tämän asetuksen perusteella olisi määriteltävä tiedotus- ja viestintätoimenpiteitä sekä näiden toimenpiteiden tiettyjä teknisiä piirteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt, ja lisäksi kunkin jäsenvaltion olisi ainakin perustettava verkkosivusto tai -portaali, jossa esitetään tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi myös toteutettava muodoltaan suorempia tiedotuskampanjoita, joilla varmistetaan mahdollisten tuensaajien asianmukainen tiedonsaanti, muun muassa järjestämällä säännöllisiä julkisia tapahtumia, niin kutsuttuja tiedotuspäiviä ja koulutustilaisuuksia.

(41)	Tuettavien toimien vaikutus riippuu myös toimien arvioinnista ja niiden tulosten levittämisestä. Tämän vuoksi olisi vahvistettava tätä koskevat jäsenvaltioiden ja komission velvollisuudet sekä järjestelyt, joiden avulla voidaan varmistaa arvioinnin luotettavuus ja siihen liittyvien tietojen laatu.

(42)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan muuttaa tämän asetuksen säännöksiä, jotka koskevat menojen tukikelpoisuuteen sovellettavia yhteisiä periaatteita. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(43)	Komission olisi tätä asetusta soveltaessaan ja myös delegoituja säädöksiä valmistellessaan kuultava kaikkien jäsenvaltioiden asiantuntijoita.

(44)	Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (6) mukaisesti.

(45)

Tarkastelumenettelyä olisi käytettävä sellaisten täytäntöönpanosäädösten osalta, joissa säädetään kaikkia jäsenvaltioita koskevat velvollisuudet, erityisesti ne, jotka koskevat tietojen toimittamista komissiolle, ja neuvoa-antavaa menettelyä olisi puolestaan käytettävä sellaisten täytäntöönpanosäädösten osalta, joissa esitetään tietojen toimittamisessa komissiolle käytettävät mallilomakkeet, kun otetaan huomioon niiden puhtaasti tekninen luonne.

(46)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli antaa yhteisiä säännöksiä erityisasetusten täytäntöön panemiseksi, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(47)

Siltä osin kuin tässä asetuksessa annetaan yleiset säännöt, jotka ovat tarpeen niiden erityisasetusten panemiseksi täytäntöön, joissa määrätään sen soveltamisesta näihin erityisasetuksiin ja jotka ovat säädöksiä, joilla kehitetään Schengenin säännöstöä suhteessa maihin, joihin näitä erityisasetuksia sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyjen asiaa koskevien pöytäkirjojen tai asiaa koskevien sopimusten perusteella, tätä asetusta olisi sovellettava yhdessä erityisasetusten kanssa. Tässä asetuksessa voidaan tältä osin luoda yhteys ja sillä voi olla suora vaikutus Schengenin säännöstöä kehittävien erityisasetusten säännöksiin ja siten vaikuttaa viimeksi mainitun oikeudelliseen kehykseen.

(48)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(49)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(50)	On asianmukaista yhdenmukaistaa tämän asetuksen soveltamiskausi neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (7) soveltamiskauden kanssa. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2014,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus ja soveltamisala

Tässä asetuksessa säädetään erityisasetusten täytäntöönpanoon sovellettavista yleisistä säännöistä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)	menojen rahoittaminen;

b)	kumppanuudet, ohjelmasuunnittelu, raportointi, seuranta ja arviointi;

c)	jäsenvaltioissa käyttöön otettavat hallinnointi- ja valvontajärjestelmät; ja

d)	tilien tarkastaminen ja hyväksyminen.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

’erityisasetuksilla’ tarkoitetaan

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 516/2014 (8);

—	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 513/2014 (9); ja

—	kaikkia muita asetuksia, joissa säädetään tämän asetuksen soveltamisesta.

b)	’ohjelmasuunnittelulla’ tarkoitetaan monivaiheista organisointi-, päätöksenteko- ja rahoitusmenettelyä, jonka tavoitteena on panna täytäntöön unionin ja jäsenvaltioiden monivuotiset yhteiset toimet erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)	’toimella’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jonka kyseessä olevan kansallisen ohjelman vastuuviranomainen on valinnut tai joka on valittu sen vastuulla ja jolla edistetään erityisasetuksien yleisten ja erityistavoitteiden saavuttamista;

d)	’unionin toimella’ tarkoitetaan valtioiden välistä toimea tai unionin erityisen edun mukaista toimea, joka on määritelty erityisasetuksissa;

e)	’hankkeella’ tarkoitetaan erityisiä käytännön keinoja, joilla unionin rahoitustuen saaja panee täytäntöön toimen kokonaisuudessaan tai osittain;

f)	’hätäavulla’ tarkoitetaan hanketta tai hankeryhmää, jolla vastataan erityisasetuksissa määriteltyyn hätätilanteeseen;

’tuensaajalla’ tarkoitetaan hankkeelle myönnetyn unionin rahoituksen vastaanottajaa riippumatta siitä, onko kyse julkisesta tai yksityisestä yhteisöstä, kansainvälisistä järjestöistä, Punaisen Ristin kansainvälisestä komiteasta (ICRC) tai Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälisestä liitosta.

II LUKU

TUEN PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Erityisasetusten mukaisesti myönnetään kansallisten ohjelmien, unionin toimien ja hätäavun kautta tukea, joka täydentää kansallista, alueellista ja paikallista toimintaa ja jolla toteutetaan unionin tavoitteita ja tuodaan lisäarvoa unionille.

2. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat siitä, että erityisasetusten mukaisesti myönnettävä tuki ja jäsenvaltioiden myöntämä tuki ovat johdonmukaisia suhteessa unionin asianmukaisiin toimiin, politiikkoihin ja painopisteisiin sekä täydentävät unionin muita välineitä, ottamalla samalla huomioon kunkin jäsenvaltion erityistilanteen.

3. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuki pannaan täytäntöön komission ja jäsenvaltioiden tiiviillä yhteistyöllä.

4. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat, kolmansissa maissa toteutettavien tai niihin liittyvien toimien osalta yhdessä Euroopan ulkoasiainhallinnon (EUS) kanssa, kukin oman vastuualueensa mukaisesti, tämän asetuksen ja erityisasetusten sekä unionin muiden asianmukaisten politiikkojen, strategioiden ja välineiden, myös unionin ulkoisiin toimiin liittyvien, välisen koordinoinnin.

5. Komissio ja jäsenvaltiot huolehtivat, tarvittaessa yhdessä EUS:n kanssa, että kolmansissa maissa toteutettavat ja niihin liittyvät toimet toteutetaan siten, että hyödynnetään yhteisvaikutusta ja noudatetaan johdonmukaisuutta muiden unionin ulkopuolella toteutettavien, unionin välineiden kautta tuettavien toimien kanssa. Niiden on erityisesti huolehdittava siitä, että nämä toimet:

a)	noudattavat unionin ulkopolitiikkaa ja erityisesti kehityspoliittisen johdonmukaisuuden periaatetta ja ovat johdonmukaisia kyseisen alueen tai maan strategista ohjelmasuunnittelua koskevien asiakirjojen kanssa;

b)	keskittyvät muihin kuin kehitystä tukeviin toimenpiteisiin;

c)	palvelevat unionin sisäisten politiikkojen etuja ja ovat johdonmukaisia unionin sisällä toteutettujen toimien kanssa.

6. Komissio ja jäsenvaltiot noudattavat moitteettoman varainhoidon periaatetta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012, erityisesti taloudellisuuden, tehokkuuden ja vaikuttavuuden periaatetta siten kuin mainitun asetuksen 30 artiklassa säädetään.

7. Komissio ja jäsenvaltiot varmistavat erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen vaikuttavuuden, mukaan lukien seurannalla, raportoinnilla ja arvioinnilla.

8. Suorittaessaan tähän asetukseen ja erityisasetuksiin liittyviä tehtäviään komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät tuensaajien, jäsenvaltioiden ja komission hallinnollisen rasituksen vähentämiseen, ottamalla huomioon suhteellisuusperiaate.

4 artikla

Unionin ja kansallisen oikeuden noudattaminen

Erityisasetusten mukaisesti rahoitettavien toimien on oltava sovellettavan unionin ja kansallisen oikeuden mukaisia.

5 artikla

Unionin taloudellisten etujen suojaaminen

1. Komissio varmistaa asianmukaisin toimenpitein, että tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettavia toimia toteutettaessa unionin taloudellisia etuja suojataan petoksia, korruptiota ja muuta laitonta toimintaa ehkäisevillä toimenpiteillä, tehokkailla tarkastuksilla ja, jos sääntöjenvastaisuuksia havaitaan, perimällä aiheettomasti maksetut määrät takaisin sekä soveltuvin osin käyttämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia.

2. Jäsenvaltioiden on estettävä, todettava ja oikaistava sääntöjenvastaisuudet sekä perittävä takaisin aiheettomasti maksetut määrät viivästyskorkoineen. Niiden on ilmoitettava sääntöjenvastaisuuksista komissiolle ja tiedotettava sille niihin liittyvien hallinnollisten ja oikeudellisten menettelyjen merkittävästä etenemisestä.

3. Jos tuensaajalle aiheettomasti maksettuja määriä ei jäsenvaltion virheen tai laiminlyönnin vuoksi saada perittyä takaisin, asianomainen jäsenvaltio vastaa menetettyjen määrien suorittamisesta takaisin unionin talousarvioon.

4. Jäsenvaltioiden on tarjottava tehokas ennaltaehkäisy petoksia vastaan, erityisesti hyvin riskialttiilla aloilla. Tällaisella suojalla on oltava ennalta ehkäisevä vaikutus, ottaen huomioon toimenpiteiden antama hyöty ja niiden oikeasuhteisuus.

5. Komissiolle siirretään valta hyväksyä 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa määritettyjä jäsenvaltioiden velvoitteita.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä, kuinka usein sääntöjenvastaisuuksista on raportoitava ja mitä muotoa raportoinnissa on käytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7. Komissiolla ja sen edustajilla sekä tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien unionilta tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitusta saaneiden tuensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

8. OLAF voi toteuttaa tutkintaa, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset noudattaen niitä säännöksiä ja menettelyjä, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 (10) ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (11), selvittääkseen, onko avustussopimukseen tai -päätökseen taikka tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti rahoitettuun sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, korruptiota tai muuta laitonta toimintaa.

9. Tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta johtuvissa kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tehdyissä yhteistyösopimuksissa, sopimuksissa, avustussopimuksissa ja avustuspäätöksissä on oltava määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan komissiolle, tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kukin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 7 ja 8 kohdan soveltamista.

III LUKU

UNIONIN TOIMIA, HÄTÄAPUA JA TEKNISTÄ APUA KOSKEVA RAHOITUSKEHYS

6 artikla

Täytäntöönpanokehys

1. Komissio vahvistaa kokonaismäärän, joka on käytettävissä unionin talousarvion vuotuisista määrärahoista unionin toimiin, hätäapuun ja komission aloitteesta annettavaan tekniseen apuun.

2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä työohjelman unionin toimia ja hätäapua varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Varmistaakseen, että resursseja on käytettävissä oikeaan aikaan, komissio voi erikseen hyväksyä työohjelman hätäapua varten.

4. Unionin toimien, hätäavun ja komission aloitteesta annettavan teknisen avun täytäntöönpanosta voivat vastata joko komissio tai täytäntöönpanovirastot suoraan tai muut yhteisöt ja henkilöt kuin jäsenvaltiot välillisesti asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 60 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Hätäapu

1. Erityisasetuksissa määritellyssä hätätilanteessa komissio voi päättää myöntää hätäapua. Se ilmoittaa tällaista tapauksista asianmukaisena ajankohtana Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2. Hätäavun määrä voi olla enintään 100 prosenttia tukikelpoisista menoista käytettävissä olevien resurssien puitteissa.

3. Hätäapu voi käsittää avun, jota annetaan jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

4. Hätäapua voidaan myöntää menoihin, jotka ovat aiheutuneet ennen avustushakemuksen jättämispäivää tai avunpyynnön esittämispäivää, ei kuitenkaan ennen 1 päivää tammikuuta 2014, jos tämä on tarpeen toimen täytäntöönpanemiseksi.

5. Hätäapua voidaan antaa unionin virastoille suoraan myönnettävinä avustuksina.

8 artikla

Kolmansissa maissa toteutettavat tai niihin liittyvät unionin toimet ja hätäapu

1. Komissio voi päättää rahoittaa kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia ja hätäapua erityisasetuksissa määriteltyjen tavoitteiden ja toimien mukaisesti.

2. Jos tällaisia toimia toteutetaan suoraan, seuraavilla yhteisöillä on oikeus esittää avustushakemuksia:

a)	jäsenvaltiot;

b)	kolmannet maat asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, joissa avustus on tarpeen tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden saavuttamiseksi;

c)	kolmansien maiden ja unionin tai jäsenvaltioiden yhdessä perustamat elimet;

kansainväliset järjestöt, mukaan luettuina alueelliset järjestöt, Yhdistyneiden kansakuntien elimet, yksiköt ja operaatiot, kansainväliset rahoituslaitokset ja kehityspankit sekä kansainvälistä lainkäyttövaltaa käyttävät tahot sikäli kuin ne edistävät kyseisen yhden tai useamman erityisasetuksen tavoitteita;

e)	Punaisen Ristin kansainvälinen komitea (ICRC) ja Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto;

f)	valtioista riippumattomat järjestöt, jotka on perustettu ja rekisteröity unionissa ja Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvissa maissa;

g)	hätäavusta vastaavat unionin virastot.

9 artikla

Komission aloitteesta annettava tekninen apu

1. Komission aloitteesta tai puolesta voidaan erityisasetusten mukaisesti tukea tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavia valmistelua, seurantaa, hallinnollista ja teknistä apua, arviointia, tarkastuksia ja valvontaa koskevia toimenpiteitä ja toimia.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja toimet voivat olla:

a)	hankkeiden valmisteluun ja arviointiin annettava apu;

b)	instituutioiden vahvistamiseen ja hallinnollisten valmiuksien lisäämiseen myönnettävä tuki tämän asetuksen ja erityisasetusten tehokasta hallinnointia varten;

c)	tämän asetuksen ja erityisasetusten analysointiin, hallinnointiin, seurantaan sekä niitä koskevaan tiedonvaihtoon ja täytäntöönpanoon liittyvät toimenpiteet sekä toimenpiteet, jotka liittyvät valvontajärjestelmien täytäntöönpanoon sekä tekniseen ja hallinnolliseen apuun;

d)	erityisasetusten toimintaa käsittelevät arvioinnit, asiantuntijaraportit, tilastot ja selvitykset, myös yleisluonteiset;

toimet, joiden tarkoituksena on tietojen levittäminen, verkottumisen tukeminen, viestintätoimien toteuttaminen, tietoisuuden lisääminen sekä yhteistyön ja kokemusten vaihdon edistäminen, myös kolmansien maiden kanssa. Jotta varmistetaan tehokkaampi yleisölle suunnattu viestintä ja vahvempi yhteisvaikutus komission aloitteesta toteutettujen viestintätoimien kesken, tämän asetuksen mukaisiin viestintätoimiin kohdennetuilla määrärahoilla tuetaan myös ulkoista tiedotustoimintaa, joka koskee unionin poliittisia painopisteitä, mikäli ne liittyvät tämän asetuksen ja erityisasetusten yleisiin tavoitteisiin;

f)	hallinnoinnissa, seurannassa, tarkastuksessa, valvonnassa ja arvioinnissa käytettävien tietokonejärjestelmien käyttöönotto, päivitys, toiminta ja yhteen liittäminen;

g)	yhteisen arviointi- ja seurantakehyksen suunnittelu sekä indikaattoreiden järjestelmä, jossa otetaan tarvittaessa huomioon kansalliset indikaattorit;

h)	arviointimenetelmien ja arviointikäytäntöjä koskevan tiedonvaihdon parantamiseen tarkoitetut toimet;

i)	konferenssit, seminaarit, työpajat ja muut tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon liittyvät yhteiset tiedotus- ja koulutustoimenpiteet, jotka on suunnattu toimivaltaisille viranomaisille ja tuensaajille;

j)	petosten paljastamiseen ja ehkäisyyn liittyvät toimet;

k)	tarkastuksiin liittyvät toimet.

3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet ja toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

IV LUKU

KANSALLISET OHJELMAT

1 JAKSO

Ohjelmasuunnittelu- ja täytäntöönpanokehys

10 artikla

Ohjelmasuunnittelu

Erityisasetusten tavoitteet pyritään saavuttamaan kautta 2014–2020 koskevan monivuotisen ohjelmakauden puitteissa, ja ottamalla huomioon 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi.

11 artikla

Hallintotoimien toissijaisuus ja suhteellisuus

1. Jäsenvaltiot ja niiden 25 artiklassa määritellyt toimivaltaiset viranomaiset vastaavat ohjelmien täytäntöönpanosta sekä tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisten tehtäviensä suorittamisesta asianmukaisella tasolla asianomaisen jäsenvaltion institutionaalisen, oikeudellisen ja rahoituskehyksen mukaisesti, jollei tämän asetuksen ja erityisasetusten noudattamisesta muuta johdu.

2. Erityisasetusten mukaisesti myönnettävän tuen täytäntöönpanoon ja käyttöön liittyvien järjestelyjen ja erityisesti raportointiin, arviointiin, hallinnointiin ja valvontaan tarvittavien taloudellisten ja hallinnollisten resurssien osalta on otettava huomioon suhteellisuusperiaate myönnettävän tuen määrän osalta, jolloin vähennetään hallinnollista rasitetta ja helpotetaan tehokasta täytäntöönpanoa.

12 artikla

Kumppanuus

1. Kunkin jäsenvaltion on omien kansallisten sääntöjensä ja käytänteidensä mukaisesti sekä sovellettavat turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen luotava kumppanuussuhde asianomaisiin viranomaisiin ja elimiin 3 kohdassa säädetyn tehtävän täyttämistä varten. Kumppanuuteen osallistuvat tapauksen mukaan asianomaiset viranomaiset kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Myös asianomaiset kansainväliset järjestöt, valtioista riippumattomat järjestöt ja työmarkkinaosapuolet kuuluvat kumppanuuden piiriin, jos se katsotaan asianmukaiseksi.

2. Kumppanuus toteutetaan kunkin osapuolen institutionaalisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien toimivaltuuksien mukaisesti.

3. Jäsenvaltio sisällyttää kumppanuuden kansallisten ohjelmien valmisteluun, täytäntöönpanoon, seurantaan ja arviointiin. Kumppanuuden kokoonpano voi vaihdella ohjelmakauden eri vaiheissa.

4. Kukin jäsenvaltio perustaa seurantakomitean tukemaan kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa.

5. Komissio voi antaa kansallisten ohjelmien seurantaa koskevaa ohjausta ja, tarvittaessa asianomaisen jäsenvaltion kanssa yhteisymmärryksessä, osallistua seurantakomitean työhön neuvonantajan ominaisuudessa.

13 artikla

Poliittinen vuoropuhelu

1. Kansallisten ohjelmien valmistelun helpottamiseksi kukin jäsenvaltio ja komissio käyvät vuoropuhelun ylempien virkamiesten tasolla ottaen huomioon 14 artiklassa säädetyt asiaan liittyvät ohjeelliset määräajat. Vuoropuhelussa keskitytään kansallisten ohjelmien avulla saavutettaviin kokonaistuloksiin, jotta voidaan käsitellä jäsenvaltioiden tarpeet ja ensisijaiset tavoitteet erityisasetusten soveltamisalaan kuuluvilla toiminta-aloilla, ottaen huomioon asianomaisen jäsenvaltion lähtötilanne ja erityisasetusten tavoitteet. Vuoropuhelu tarjoaa myös tilaisuuden unionin toimista käytävälle keskustelulle. Vuoropuhelun tulokset toimivat ohjenuorana kansallisten ohjelmien valmistelussa ja hyväksynnässä ja niissä on oltava viittaus ajankohtaan, jona jäsenvaltion odotetaan toimittavan kansalliset ohjelmat komissiolle ja joka mahdollistaa ohjelman oikea-aikaisen hyväksymisen. Tulokset merkitään hyväksyttyyn pöytäkirjaan.

2. Toimet, jotka toteutetaan kolmansissa maissa tai liittyvät niihin, eivät voi olla suoraan kehitystä tukevia, ja poliittisessa vuoropuhelussa pyritään täysimääräiseen johdonmukaisuuteen kyseistä maata tai aluetta koskevien unionin ulkoisten toimien ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

3. Sen jälkeen kun poliittiset vuoropuhelut on saatu päätökseen, komissio ilmoittaa niiden yleisestä lopputuloksesta Euroopan parlamentille.

4. Jos jäsenvaltio ja komissio katsovat sen tarpeelliseksi, poliittinen vuoropuhelu voidaan uusia 15 artiklassa tarkoitetun väliarvioinnin jälkeen kyseisen jäsenvaltion tarpeiden ja unionin painopisteiden uudelleen arvioimiseksi.

14 artikla

Kansallisten ohjelmien valmistelu ja hyväksyntä

1. Kukin jäsenvaltio ehdottaa 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulosten pohjalta monivuotista kansallista ohjelmaa erityisasetusten mukaisesti.

2. Kunkin ehdotetun kansallisen ohjelman on katettava varainhoitovuodet 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella ja koostuttava seuraavista osista:

a)	kuvaus jäsenvaltion lähtötilanteesta, täydennettynä tarpeiden oikeaa arviointia varten tarvittavilla asiatiedoilla;

b)	analyysi jäsenvaltion tarpeista ja niiden täyttämiseksi laadituista kansallisista tavoitteista ohjelman kattamalla ajanjaksolla;

c)	asianmukainen strategia, jossa määritellään unionin talousarviotuella edistettävät tavoitteet, niiden saavuttamista koskevat päämäärät, viitteellinen aikataulu sekä esimerkkejä toimista, joiden avulla nämä tavoitteet on tarkoitus saavuttaa;

d)	kuvaus siitä, miten erityisasetusten tavoitteet on otettu huomioon;

e)	keinot, joilla varmistetaan erityisasetuksilla perustettavien välineiden sekä muiden unionin ja jäsenvaltioiden välineiden keskinäinen koordinaatio;

f)	tiedot käyttöön otettavasta seuranta- ja arviointikehyksestä sekä indikaattoreista, joilla mitataan edistymistä tavoitteiden täytäntöönpanossa suhteessa jäsenvaltion lähtötilanteeseen;

g)	kansallisen ohjelman täytäntöönpanoa koskevat määräykset, mukaan lukien toimivaltaiset viranomaiset, ja lyhyt kuvaus suunnitellusta hallinnointi- ja valvontajärjestelmästä;

h)	lyhyt kuvaus 12 artiklassa säädetyn kumppanuusperiaatteen täytäntöönpanoa varten valitusta lähestymistavasta;

i)	varainhoitovuosittain viitteellisesti eritelty koko ohjelmakauden rahoitussuunnitelman luonnos, mukaan lukien maininta teknisen avun menoista;

j)	kansallisen ohjelman julkaisemisessa käytettävät keinot ja menetelmät.

3. Jäsenvaltioiden on toimitettava ehdotetut kansalliset ohjelmat komissiolle viimeistään kolmen kuukauden kuluttua 13 artiklassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun päättymisestä.

4. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäännöksillä mallin, jonka mukaisesti kansalliset ohjelmat on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 55 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Ennen kuin komissio hyväksyy ehdotetun kansallisen ohjelman, se tarkastelee

a)	vastaako ohjelma erityisasetuksissa asetettuja tavoitteita ja 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tuloksia;

b)	unionin rahoituksen jakautumista tavoitteiden kesken erityisasetusten vaatimukset huomioon ottaen ja tarvittaessa perusteluja erityisasetuksissa vahvistetuista vähimmäisosuuksista poikkeamiselle;

c)	ovatko ehdotetun kansallisen ohjelman tavoitteet, päämäärät, indikaattorit, aikataulu ja siinä suunniteltuja toimia koskevat esimerkit jäsenvaltioiden esittämän strategian kannalta merkityksellisiä;

d)	ovatko 2 kohdan g alakohdassa tarkoitetut täytäntöönpanoa koskevat määräykset suunniteltujen toimien kannalta merkityksellisiä;

e)	onko ehdotettu ohjelma unionin oikeuden mukainen;

f)	täydentääkö ohjelma muista unionin rahastoista, kuten Euroopan sosiaalirahastosta, myönnettävää tukea;

g)	jos erityisasetuksessa niin säädetään, ovatko kolmansissa maissa toteutettavia tai niihin liittyviä unionin toimia koskevat tavoitteet ja esimerkit sopusoinnussa kyseistä maata tai aluetta koskevan unionin ulkoisen toiminnan ja ulkopolitiikan periaatteiden ja yleisten tavoitteiden kanssa.

6. Komissio esittää huomautuksensa kolmen kuukauden kuluessa ehdotetun kansallisen ohjelman toimittamispäivästä. Jos komissio katsoo, että ehdotettu kansallinen ohjelma ei vastaa erityisasetuksessa asetettuja tavoitteita, kansallinen strategia huomioon ottaen, tai että kyseisiin tavoitteisiin myönnettävä unionin rahoitus on riittämätön tai että ohjelma ei ole unionin oikeuden mukainen, se kehottaa kyseistä jäsenvaltiota toimittamaan kaikki tarpeelliset lisätiedot ja tarvittaessa muuttamaan ehdotettua kansallista ohjelmaa.

7. Komissio hyväksyy kunkin kansallisen ohjelman viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun jäsenvaltio on virallisesti toimittanut ohjelmaehdotuksensa edellyttäen, että komission mahdollisesti esittämät huomautukset on otettu asianmukaisesti huomioon.

8. Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille 5 ja 6 kohdan soveltamisen yleisestä lopputuloksesta sekä siitä, onko asianomaisissa erityisasetuksissa tavoitekohtaisesti asetettuja vähimmäisprosenttiosuuksia noudatettu vai onko niistä poikettu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7 kohdan soveltamista.

9. Jos ilmenee uusia tai odottamattomia seikkoja, jo hyväksyttyä kansallista ohjelmaa voidaan joko komission tai kyseisen jäsenvaltion aloitteesta tarkastella uudelleen ja tarvittaessa tarkistaa jäljellä olevan ohjelmakauden ajaksi.

15 artikla

Väliarviointi

1. Komissio ja kukin jäsenvaltio tarkastelevat tilannetta uudelleen vuonna 2018 ja ottavat huomioon jäsenvaltioiden 57 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti toimittamat väliarviointikertomukset sekä unionin politiikoissa ja kyseisessä jäsenvaltiossa tapahtuneen kehityksen.

2. Kansallisia ohjelmia voidaan tarkistaa uudelleentarkastelun jälkeen ja sen tulokset huomioon ottaen.

3. Edellä 14 artiklassa vahvistettuja kansallisten ohjelmien valmistelua ja hyväksyntää koskevia sääntöjä sovelletaan tarkistettujen kansallisten ohjelmien valmisteluun ja hyväksyntään soveltuvin osin.

4. Tämän väliarvioinnin jälkeen ja osana 57 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettua väliarviointia komissio antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle tätä väliarviointia koskevan kertomuksen.

16 artikla

Rahoituksen rakenne

1. Kansallisista ohjelmista myönnetään rahoitusta avustuksina.

2. Kansallisista ohjelmista tuetuille toimille on hankittava osarahoitusta julkisista tai yksityisistä lähteistä, niiden on oltava voittoa tavoittelemattomia eikä niille voida myöntää rahoitusta muista unionin talousarvioon kuuluvista rahoituslähteistä.

3. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus hankkeen kaikista tukikelpoisista menoista on enintään 75 prosenttia.

4. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voi eräiden erityisasetuksissa määriteltyjen erityistoimien tai strategisten painopisteiden osalta nostaa 90 prosenttiin.

5. Unionin talousarviosta maksettavan rahoituksen osuus voidaan nostaa 90 prosenttiin asianmukaisesti perustelluissa poikkeuksellisissa olosuhteissa esimerkiksi silloin, kun kansalliseen talousarvioon kohdistuvista taloudellisista paineista johtuen hankkeita ei voitaisi muutoin toteuttaa eikä kansallisten ohjelman tavoitteita saavuttaa.

6. Jäsenvaltioiden aloitteesta myönnettävään tekniseen apuun unionin talousarviosta saatava rahoitusosuus voi nousta 100 prosenttiin tukikelpoisista kokonaismenoista.

17 artikla

Yleiset tukikelpoisuusperiaatteet

1. Menojen tukikelpoisuus määritetään kansallisten sääntöjen perusteella, paitsi jos tässä asetuksessa tai erityisasetuksissa on vahvistettu erityissääntöjä.

2. Tukikelpoisten menojen on erityisasetusten mukaisesti täytettävä seuraavat ehdot:

a)	niiden on kuuluttava erityisasetusten soveltamisalaan ja niiden tavoitteiden piiriin;

b)	niiden on oltava tarpeen hankkeeseen sisältyvien toimien toteuttamiseksi;

c)	niiden on oltava kohtuullisia ja moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisia erityisesti taloudellisuuden ja kustannustehokkuuden osalta.

3. Menoihin voidaan myöntää erityisasetusten mukaisesti tukea, jos

a)	ne ovat aiheutuneet tuensaajalle 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2022 välisenä aikana;

b)	nimetty vastuuviranomainen on maksanut ne 1 päivän tammikuuta 2014 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana.

4. Vuonna 2014 maksetut menot ovat 3 kohdasta poiketen myös tukikelpoisia, jos vastuuviranomainen on maksanut ne ennen 26 artiklan mukaista virallista nimeämistään edellyttäen, että virallista nimeämistä edeltävät hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ovat oleellisesti samat kuin virallisen vastuuviranomaiseksi nimeämisen jälkeen voimassa olevat järjestelmät.

5. Tuensaajan on esitettävä vastuuviranomaiselle osoittamiinsa maksupyyntöihin sisältyvien menojen tueksi laskut tai vastaavalla tavalla todistusvoimaiset kirjanpitoasiakirjat, paitsi jos kyseessä on 18 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettu tukimuoto. Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 kohdassa säädetään, kyseisten tukimuotojen osalta maksupyynnöissä esitettävät määrät ovat se korvaus, jonka vastuuviranomainen suorittaa tuensaajalle.

6. Nettotulot, jotka hanke on tuottanut suoraan toteutuksensa aikana ja joita ei ole otettu huomioon hankkeen hyväksymisajankohtana, on vähennettävä hankkeen tukikelpoisista menoista viimeistään tuensaajan esittämässä loppumaksupyynnössä.

18 artikla

Tukikelpoiset menot

1. Tukikelpoiset menot voidaan korvata seuraavasti:

a)	korvaukset, jotka kattavat tosiasiallisesti syntyneet ja maksetut tukikelpoiset kustannukset sekä tapauksen mukaan poistot;

b)	vakioyksikkökustannukset;

c)	kertakorvaukset;

d)	kiinteämääräinen rahoitus, joka määritetään soveltamalla tiettyä prosenttiosuutta yhteen tai useampaan määriteltyyn kustannuslajiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja voidaan yhdistää, jos kukin vaihtoehto koskee eri kustannuslajia tai jos niitä käytetään toimen yhtenä osana oleviin eri hankkeisiin tai toimen peräkkäisiin vaiheisiin.

3. Jos hanke toteutetaan yksinomaan julkisten urakka-, tavara- tai palveluhankintojen muodossa, sovelletaan ainoastaan 1 kohdan a alakohtaa. Jos hankkeeseen sisältyvä julkinen hankinta rajoittuu tiettyihin kustannuslajeihin, voidaan soveltaa kaikkia 1 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoja.

4. Edellä 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät vahvistetaan jollakin seuraavista tavoista:

oikeudenmukainen, tasapuolinen ja todennettava laskentamenetelmä, jonka perustana ovat

i)	tilastotiedot tai muut objektiiviset tiedot;

ii)	yksittäisten tuensaajien todennetut aiemmat tiedot; tai

iii)	yksittäisten tuensaajien soveltamat tavanomaiset kustannuslaskentakäytännöt;

b)	niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin;

c)	niiden vastaavia yksikkökustannuksia, kertakorvauksia ja kiinteämääräistä rahoitusta koskevien soveltamissääntöjen mukaisesti, joita sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin.

5. Asiakirjassa, jossa määritetään kullekin hankkeelle asetetut tukiedellytykset, on vahvistettava hankkeen kustannusten määrittämisessä sovellettava menetelmä sekä avustuksen maksamista koskevat edellytykset.

6. Jos hankkeen toteuttamisesta aiheutuu välillisiä kustannuksia, ne voidaan laskea kiinteämääräisinä jollakin seuraavista tavoista:

kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 25 prosenttia tukikelpoisista välittömistä kustannuksista, edellyttäen että osuus lasketaan käyttämällä oikeudenmukaista, tasapuolista ja todennettavaa laskentamenetelmää tai menetelmää, jota sovelletaan asianomaisen jäsenvaltion kokonaan rahoittamissa avustusjärjestelmissä samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin;

b)	kiinteä prosenttiosuus, joka on enintään 15 prosenttia tukikelpoisista välittömistä henkilöstökustannuksista, ilman että asianomaista jäsenvaltiota vaaditaan suorittamaan laskelma sovellettavan osuuden määrittämiseksi;

c)	kiinteä prosenttiosuus, jota sovelletaan tukikelpoisiin välittömiin kustannuksiin ja joka perustuu olemassa oleviin menetelmiin ja vastaaviin rahoitusosuuksiin, joita sovelletaan unionin politiikan aloilla samantyyppisiin hankkeisiin ja tuensaajiin.

7. Hankkeen täytäntöönpanoon liittyvien henkilöstökustannusten määrittämiseksi sovellettava tuntitaksa voidaan laskea jakamalla viimeiset asiakirjoihin perustuvat vuotuiset bruttotyövoimakustannukset 1 720 tunnilla.

8. Edellä 4 kohdassa säädettyjen menetelmien lisäksi 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitetut määrät voidaan vahvistaa tapauskohtaisesti ottamalla pohjaksi talousarvioluonnos, jonka vastuuviranomainen on hyväksynyt etukäteen, jos unionin talousarviosta myönnettävä rahoitus on enintään 100 000 euroa.

9. Poistokustannuksia voidaan pitää tukikelpoisina seuraavin edellytyksin:

a)	se sallitaan kansallisen ohjelman tukikelpoisuussäännöissä;

b)	menojen määrästä on näyttöarvoltaan laskuihin rinnastettavat tositteet tukikelpoisista kustannuksista, jos ne korvataan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa muodossa;

c)	kustannukset liittyvät yksinomaan hankkeen tukikauteen;

d)	poistojen kohteena olevan omaisuuden hankintaan ei ole saatu tukea unionin talousarviosta.

10. Tämän artiklan 8 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat käyttää hankkeen hyväksymispäivän tai sitä koskevan sopimuksen allekirjoituspäivän euron muuntokurssia, joka perustuu komission kuukausittain sähköisesti julkaisemaan kirjanpitokurssiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 43 artiklan soveltamista. Euron muuntokurssia ei voida muuttaa hankkeen aikana.

19 artikla

Tukeen oikeuttamattomat menot

Seuraaviin kustannuksiin ei voida myöntää rahoitusta unionin talousarviosta erityisasetusten mukaisesti:

a)	lainojen korot;

b)	rakentamattoman maan hankinta;

c)	rakennetun maan hankinta, jos maa on välttämätön hankkeen toteutuksen kannalta, siltä osin kuin siihen käytettävä määrä on yli 10 prosenttia kyseisen hankkeen tukikelpoisista kokonaismenoista;

d)	arvonlisävero (alv) paitsi jos se kansallisen alv-lainsäädännön mukaan on palautukseen oikeuttamatonta.

20 artikla

Jäsenvaltioiden aloitteesta annettava tekninen apu

1. Erityisasetusten nojalla voidaan jäsenvaltion kunkin kansallisen ohjelman osalta esittämästä aloitteesta tukea toimia, jotka koskevat valmistelua, hallinnointia, seurantaa, arviointia, tiedotusta ja viestintää, verkostoitumista, valvontaa ja tarkastuksia, sekä toimenpiteitä, joilla vahvistetaan hallinnollisia valmiuksia tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanemiseksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet voivat käsittää seuraavia:

a)	menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden valmisteluun, valintaan, arviointiin, hallinnointiin ja seurantaan;

b)	menot, jotka liittyvät toimien tai hankkeiden tarkastukseen ja niiden paikan päällä tehtäviin tarkastuksiin;

c)	menot, jotka liittyvät ohjelman, toimien tai hankkeiden arviointiin;

menot, jotka liittyvät ohjelmaa, toimia tai hankkeita koskevaan tiedotukseen, tietojen levitykseen ja avoimuuteen ja joihin sisältyvät 53 artiklan soveltamisesta johtuvat menot sekä muun muassa paikallisella tasolla järjestettyihin ohjelman tarkoitusta koskeviin tiedotus- ja tietoisuuden edistämiskampanjoihin liittyvät menot;

e)	menot, jotka koskevat tämän asetuksen ja erityisasetusten hallinnointia, seurantaa ja arviointia varten tarvittavien tietokonejärjestelmien hankintaa, asennusta ja ylläpitoa;

toimien täytäntöönpanoon liittyvien seurantakomiteoiden ja alakomiteoiden kokousmenot, joihin sisältyvät näiden komiteoiden käyttämien asiantuntijoiden ja muiden komitean työhön osallistuvien henkilöiden kulut ja kolmansista maista tulevien osallistujien kulut, jos heidän mukana olonsa on olennaisen tärkeää ohjelmien, toimien tai hankkeiden tehokkaan toteuttamisen kannalta;

g)	menot, jotka käytetään tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoon tarvittavien hallinnollisten valmiuksien vahvistamiseen.

3. Jäsenvaltiot voivat käyttää määrärahoja tukeakseen toimia, joilla vähennetään tuensaajille ja 25 artiklassa tarkoitetuille toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta, sähköiset tiedonvaihtojärjestelmät mukaan luettuina, ja lisätään jäsenvaltioiden viranomaisten ja tuensaajien valmiuksia hallinnoida ja käyttää erityisasetusten mukaisesti myönnettävää tukea.

4. Toimet voivat koskea myös edellisiä ja seuraavia rahoituskehyksiä.

5. Kun useammalla kuin yhdellä kansallisella ohjelmalla on yksi tai useampi yhteinen toimivaltainen viranomainen, teknisen avun menoja varten kullekin kyseessä olevalle ohjelmalle myönnettävät määrärahat voidaan yhdistää joko kokonaan tai osittain.

2 JAKSO

Hallinnointi ja valvonta

21 artikla

Hallinnointi- ja valvontajärjestelmien yleiset periaatteet

Kukin jäsenvaltio perustaa kansallisen ohjelmansa toteutusta varten hallinnointi- ja valvontajärjestelmät, joilla määritetään seuraavat:

a)	kunkin hallinnointiin ja valvontaan osallistuvan viranomaisen tehtävien kuvaus samoin kuin tehtävien jako kunkin viranomaisen sisällä;

b)	tehtävien erottamista koskevan periaatteen noudattaminen tällaisten viranomaisten välillä ja kunkin viranomaisen sisällä;

c)	menettelyt ilmoitettujen menojen oikeellisuuden ja asianmukaisuuden varmistamiseksi;

d)	sähköiset järjestelmät kirjanpitoa, rahoitustietojen ja indikaattoreita koskevien tietojen säilyttämistä ja siirtämistä sekä seurantaa ja raportointia varten;

e)	raportointi- ja seurantajärjestelmät, jos vastuuviranomainen siirtää tehtävien suorittamisen toiselle elimelle;

f)	järjestelyt hallinnointi- ja valvontajärjestelmien toiminnan tarkastamiseksi;

g)	järjestelmät ja menettelyt asianmukaisen kirjausketjun turvaamiseksi;

h)	sääntöjenvastaisuuksien sekä petosten ehkäisy, toteaminen ja oikaisu sekä aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperintä mahdolliset viivästyskorot mukaan luettuina.

22 artikla

Yhteistyössä suoritettavan hallinnoinnin mukaiset velvollisuudet

Yhteistyössä suoritettavan hallinnoinnin periaatteen mukaisesti jäsenvaltiot ja komissio vastaavat kansallisten ohjelmien hallinnoinnista ja valvonnasta tässä asetuksessa ja erityisasetuksissa vahvistettujen tehtäviensä mukaisesti.

23 artikla

Tuensaajien velvollisuudet

Tuensaajien on toimittava täydessä yhteistyössä komission ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa, kun nämä suorittavat tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisia velvollisuuksiaan ja tehtäviään.

24 artikla

Jäsenvaltioiden tehtävät

1. Jäsenvaltioiden on täytettävä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 ja tämän asetuksen mukaisissa yhteistyössä toteutettavaa hallinnointia koskevissa säännöissä vahvistetut hallinnointi-, valvonta- ja tarkastusvelvollisuutensa ja otettava hoitaakseen niistä johtuvat tehtävät.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kansallisten ohjelmien hallinnointi- ja valvontajärjestelmät perustetaan tämän asetuksen mukaisesti ja että nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti.

3. Jäsenvaltioiden on osoitettava kullekin toimivaltaiselle viranomaiselle riittävät resurssit, jotta ne voivat hoitaa tehtävänsä koko ohjelmakauden ajan.

4. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt ja menettelyt, jotka ovat avoimia, hankkeiden valintaa ja toteutusta varten tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti.

5. Jäsenvaltioiden ja komission välinen virallinen tiedonvaihto on kokonaisuudessaan hoidettava käyttämällä sähköistä tiedonvaihtojärjestelmää. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ehdot ja edellytykset, jotka tuon sähköisen tiedonvaihtojärjestelmän on täytettävä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

25 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1. Tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamista varten toimivaltaiset viranomaiset ovat seuraavat:

vastuuviranomainen: asianomaisen jäsenvaltion julkisoikeudellinen elin, joka on asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu nimetty elin ja jolla on yksinomainen vastuu kansallisen ohjelman moitteettomasta hallinnoinnista ja valvonnasta ja joka vastaa kaikesta yhteydenpidosta komission kanssa;

b)	tarkastusviranomainen: kansallinen viranomainen tai elin, joka on toiminnallisesti riippumaton vastuuviranomaisesta ja jonka tehtävänä on antaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu vuotuinen lausunto;

c)	tarvittaessa yksi tai useampi nimetty viranomainen: julkisoikeudellinen tai yksityisoikeudellinen elin, joka suorittaa eräitä vastuuviranomaisen tehtäviä vastuuviranomaisen vastuulla.

2. Kukin jäsenvaltio vahvistaa säännöt, jotka koskevat 1 kohdassa tarkoitettujen viranomaisten välisiä suhteita sekä niiden suhteita komissioon.

26 artikla

Vastuuviranomaisten nimeäminen

1. Jäsenvaltiot ilmoittavat asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdan mukaisesta tämän asetuksen mukaisesta menojen hallinnoinnista ja valvonnasta vastaavien vastuuviranomaisten jäsenvaltioissa ministeriötasolla tapahtuvasta virallisesta nimeämisestä komissiolle mahdollisimman pian kansallisen ohjelman hyväksymisen jälkeen.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu nimeäminen edellyttää, että kyseinen elin täyttää tässä asetuksessa tai tämän asetuksen perusteella vahvistetut nimeämisperusteet, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa.

3. Vastuuviranomaisen nimeäminen perustuu tarkastuselimen lausuntoon; tarkastuselin voi olla tarkastusviranomainen, joka arvioi, täyttääkö vastuuviranomainen nimeämisperusteet. Tämä elin voi olla hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaava itsenäinen julkinen laitos. Tarkastuselimen on toiminnassaan oltava riippumaton vastuuviranomaisesta ja suoritettava työnsä kansainvälisesti hyväksyttyjen tarkastusnormien mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttää nimeämispäätöksensä perusteena sitä, ovatko hallinnointi- ja valvontajärjestelmät oleellisesti samat kuin aikaisemmalla kaudella jo käytössä olleet järjestelmät ja ovatko ne toimineet tehokkaasti. Jos olemassa olevat tarkastus- ja valvontatulokset osoittavat, että nimetyt elimet eivät enää täytä nimeämisperusteita, jäsenvaltioiden on toteutettavat tarvittavat toimenpiteet, joilla varmistetaan, että näiden elinten hoitamien tehtävien toteuttamisessa havaitut puutteet korjataan, mihin sisältyy myös nimeämisen purkaminen.

4. Jotta voidaan varmistaa järjestelmän moitteeton toiminta, komissiolle siirretään valta antaa 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

a)	vastuuviranomaisten nimeämisen vähimmäisedellytykset, jotka koskevat sisäistä ympäristöä, valvontatoimia, tiedotusta ja viestintää sekä seurantaa, ja säännöt, jotka koskevat nimeämisen tekemis- ja purkamismenettelyä;

b)	vastuuviranomaisten nimeämisen valvontaa ja tarkistusmenettelyä koskevat säännöt;

c)	julkiseen vallan käyttöön liittyvät vastuuviranomaisten velvoitteet ja hallinnointi- ja valvontavastuiden sisältö.

27 artikla

Vastuuviranomaisten suorittamiin tarkastuksiin sovellettavat yleiset periaatteet

1. Saadakseen riittävän varmuuden menojen oikeellisuudesta vastuuviranomaiset suorittavat järjestelmällistä hallinnollista valvontaa ja täydentävät tätä valvontaa paikan päällä tehtävillä tarkastuksilla, tarvittaessa ennalta ilmoittamattomat tarkastukset mukaan lukien, jotka koskevat tuensaajien esittämiin loppumaksupyyntöihin liittyviä ja vuotuisissa tilityksissä ilmoitettuja menoja.

2. Paikan päällä tehtävien tarkastusten osalta vastuuviranomainen tekee kaikista tuensaajista tarkastusotoksen, johon sisältyy tarvittaessa satunnaisotannalla valittu osa ja riskiotannalla valittu osa, jotta saadaan edustava otos virheistä ja vähimmäisluotettavuustaso, kohdistaen huomion myös suurimpiin virheisiin.

3. Vastuuviranomainen laatii tarkastuskertomuksen kustakin paikan päällä tehtävästä tarkastuksesta.

4. Jos havaitut ongelmat ovat luonteeltaan selvästi itse järjestelmään liittyviä ja voivat siksi aiheuttaa muita hankkeita koskevan riskin, vastuuviranomaisen on varmistettava, että tällaisten ongelmien laajuuden määrittämiseksi suoritetaan lisätutkimuksia, myös ylimääräisiä tarkastuksia, ja samalla tarkistettava, ylittääkö virheiden osuus hyväksyttävän tason. Vastuuviranomaisen on toteutettava tarvittavat ennalta ehkäisevät ja korjaavat toimenpiteet ja niistä on ilmoitettava komissiolle asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa yhteenvedossa.

5. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä tarvittavat säännöt, joilla pyritään varmistamaan tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen. Näihin sääntöihin voivat sisältyä erityisesti

säännöt, jotka koskevat vastuuviranomaisen toteuttamia hallinnollisia ja paikan päällä tehtäviä tarkastuksia, mukaan lukien ennalta ilmoittamattomat paikan päällä suoritettavat tarkastukset, jotka koskevat tämän asetuksen ja erityisasetusten soveltamisesta johtuvien velvoitteiden, sitoumusten ja tukikelpoisuussääntöjen noudattamista, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat sitä, miten kauan tositteita olisi säilytettävä;

säännöt, jotka koskevat riskien tehokkaan hallinnan edellyttämien paikan päällä tehtävien tarkastusten vähimmäistasoa, sekä edellytykset, joiden vallitessa jäsenvaltioiden on lisättävä tällaisia tarkastuksia tai, jos hallinnointi- ja valvontajärjestelmät toimivat asianmukaisesti ja virheiden osuudet ovat hyväksyttävällä tasolla, ne voivat vähentää niitä;

c)	säännöt ja menetelmät, jotka koskevat suoritetuista tarkastuksista ja todentamisista sekä niiden tuloksista raportointia.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

28 artikla

Maksut tuensaajille

Vastuuviranomaisten on varmistettava, että tuensaajat saavat julkisen tuen kokonaisuudessaan mahdollisimman pian ja täysimääräisenä. Siitä ei saa vähentää tai pidättää mitään määriä eikä siitä saa periä mitään erityismaksuja tai muita vaikutukseltaan vastaavia maksuja, jotka vähentäisivät näitä tuensaajille maksettavia määriä.

29 artikla

Tarkastusviranomaisen tehtävät

1. Tarkastusviranomaisen on varmistettava asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan mukaisesti annetun lausunnon tukemiseksi, että tehdään tarkastuksia, jotka koskevat hallinnointi- ja valvontajärjestelmiä sekä menoista poimittua asianmukaista otosta ja tilinpäätöstä. Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 58 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tarkastusviranomaisten asemaa ja edellytyksiä, jotka niiden suorittamien tarkastusten on täytettävä.

2. Jos tarkastukset suorittaa jokin muu elin kuin tarkastusviranomainen, tarkastusviranomaisen on huolehdittava siitä, että tällaisella elimellä on tarvittava erityisasiantuntemus ja toiminnallinen riippumattomuus.

3. Tarkastusviranomaisen on varmistettava, että tarkastustyössä noudatetaan kansainvälisesti hyväksyttyjä tarkastusnormeja.

30 artikla

Yhteistyö tarkastusviranomaisten kanssa

1. Komissio tekee yhteistyötä tarkastusviranomaisten kanssa niiden tarkastussuunnitelmien ja -menetelmien koordinoimiseksi ja vaihtaa mahdollisimman pian tietoja hallinnointi- ja valvontajärjestelmien tarkastusten tuloksista valvontaresurssien parhaan mahdollisen sekä suhteutetun käytön varmistamiseksi ja työn tarpeettoman päällekkäisyyden välttämiseksi.

2. Komissio ja tarkastusviranomaiset tapaavat säännöllisesti vaihtaakseen näkemyksiä hallinnointi- ja valvontajärjestelmien parantamiseen liittyvistä kysymyksistä.

31 artikla

Komission suorittamat tarkastukset

1. Komissio varmistaa käytettävissä olevien tietojen, myös nimeämismenettelyn, 44 artiklassa tarkoitetun vuotuisen saldon maksamista koskevan pyynnön, vuotuisten täytäntöönpanokertomusten sekä kansallisten ja unionin elinten toimittamien tarkastusten perusteella, ovatko jäsenvaltiot ovat perustaneet tämän asetuksen mukaiset hallinnointi- ja valvontajärjestelmät ja toimivatko nämä järjestelmät toimivat tehokkaasti kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon aikana.

2. Rajoittamatta jäsenvaltioiden suorittamia tarkastuksia komission virkamiehet tai komission valtuuttamat edustajat voivat tehdä tarkastuksia paikan päällä annettuaan toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle asiaa koskevan ilmoituksen vähintään 12 työpäivää edeltäkäsin, kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta. Komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon tarpeen välttää aiheetonta päällekkäisyyttä jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten kanssa, unionin talousarviolle koituvan riskin tason sekä sen, että tuensaajille on aiheutettava mahdollisimman pieni hallinnollinen rasitus. Jäsenvaltion virkamiehet tai valtuutetut edustajat voivat osallistua näihin tarkastuksiin.

3. Tarkastuksissa voidaan erityisesti

a)	todentaa, toimivatko kansallisen ohjelman tai sen osan hallinnointi- ja valvontajärjestelmät tehokkaasti;

b)	tarkastaa, vastaavatko hallinnolliset järjestelyt unionin sääntöjä;

c)	varmistaa vaadittujen tositteiden olemassaolo ja niiden yhtäpitävyys kansallisista ohjelmista tuettavien toimien kanssa;

d)	tarkistaa edellytykset, joiden mukaisesti toimet on toteutettu ja niitä on valvottu;

e)	arvioida toimien ja/tai kansallisen ohjelman varainhoidon moitteettomuutta.

4. Komission virkamiehillä tai komission valtuuttamilla edustajilla, joilla on asianmukaiset valtuudet suorittaa tarkastuksia paikan päällä, on oltava mahdollisuus tutustua kaikkiin tarvittaviin tietoihin, asiakirjoihin ja metatietoihin, jotka liittyvät hankkeisiin ja tekniseen apuun tai menoihin tai hallinnointi- ja valvontajärjestelmiin, riippumatta välineestä, jolle tiedot ja asiakirjat on tallennettu. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle pyynnöstä jäljennökset näistä tiedoista, asiakirjoista ja metatiedoista. Tässä kohdassa vahvistetut valtuudet eivät vaikuta niiden kansallisten säännösten soveltamiseen, joiden mukaan tietyt toimet kuuluvat ainoastaan kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti nimetyille toimihenkilöille. Komission virkamiehet ja komission valtuuttamat edustajat eivät muun muassa saa osallistua yksityisyyden suojan piirissä olevissa tiloissa suoritettaviin käynteihin tai kansallisen lainsäädännön mukaiseen epäiltyjen viralliseen kuulusteluun. Tällä tavoin hankittujen tietojen on kuitenkin oltava heidän saatavillaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten tuomioistuinten toimivaltaa ja kunnioittaen täysin kyseisten oikeussubjektien perusoikeuksia.

5. Komission pyynnöstä ja asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella jäsenvaltion toimivaltaiset elimet tekevät lisätarkastuksia tai -tutkimuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin toimiin. Komission henkilöstö tai komission valtuuttamat henkilöt voivat osallistua tällaisiin tarkastuksiin. Komissio voi tarkastusten tehostamiseksi pyytää asianomaisen jäsenvaltion suostumuksella sen viranomaisilta apua tiettyihin tarkastuksiin tai tutkimuksiin.

6. Komissio voi vaatia, että jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimet varmistaakseen kansallisten hallinnointi- ja valvontajärjestelmiensä tehokkaan toiminnan tai menojen oikeellisuuden sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

3 JAKSO

Varainhoito

32 artikla

Talousarviositoumukset

1. Kutakin kansallista ohjelmaa koskevat unionin talousarviositoumukset tehdään vuotuisina erinä 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisellä kaudella.

2. Komission päätös kansallisen ohjelman hyväksymisestä muodostaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 84 artiklassa tarkoitetun rahoituspäätöksen ja, heti kun se on annettu tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle, tuossa asetuksessa tarkoitetun oikeudellisen sitoumuksen.

3. Ensimmäiseen erään liittyvät talousarviositoumukset tehdään kunkin kansallisen ohjelman osalta sen jälkeen, kun komissio on hyväksynyt kansallisen ohjelman.

4. Komissio tekee seuraaviin eriin liittyvät talousarviositoumukset ennen kunkin vuoden toukokuun 1 päivää tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen perusteella, paitsi jos sovelletaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 16 artiklaa.

33 artikla

Maksuja koskevat yhteiset säännöt

1. Komissio maksaa unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle osoitettavat rahoitusosuudet talousarviomäärärahojen mukaisesti ja käytettävissä olevien varojen rajoissa. Kukin maksu sisällytetään aikaisimpaan avoimeen asianmukaiseen talousarviositoumukseen.

2. Maksut suoritetaan ennakkomaksuina, vuotuisina ennakkomaksuina, vuotuisen saldon maksuna sekä loppumaksuna.

3. Tällöin sovelletaan asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 90 artiklaa.

34 artikla

Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä

1. Ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisen saldon yhteismäärä saa olla enintään 95 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä rahoitusosuudesta.

2. Kun tämä 95 prosentin enimmäismäärä saavutetaan, jäsenvaltio voi toimittaa edelleen maksupyyntöjä komissiolle.

35 artikla

Ennakkomaksujärjestelyt

1. Kun komissio on antanut kansallisen ohjelman hyväksymistä koskevan päätöksen, se maksaa nimetylle vastuuviranomaiselle ensimmäisen ennakkomaksun koko ohjelmakaudeksi neljän kuukauden kuluessa. Tämän ensimmäisen ennakkomaksun määrä on 4 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta. Se voidaan maksaa kahdessa erässä riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

2. Vuotuinen ennakkomaksu, jonka määrä on 3 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta, maksetaan ennen 1 päivää helmikuuta 2015. Sen määrä on kaudella 2016–2022 5 prosenttia unionin talousarviosta asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle myönnettävästä kokonaisrahoitusosuudesta.

3. Jos kansallinen ohjelma hyväksytään vuonna 2015 tai myöhemmin, ensimmäinen ennakkomaksu ja vuotuinen ennakkomaksu maksetaan viimeistään 60 päivän kuluttua kansallisen ohjelman hyväksymisestä, riippuen käytettävissä olevista määrärahoista.

4. Jos unionin talousarviosta kansalliselle ohjelmalle myönnettävää kokonaisrahoitusosuutta muutetaan, ensimmäisen ennakkomaksun ja vuotuisten ennakkomaksujen määriä tarkistetaan vastaavasti ja ne kirjataan rahoituspäätökseen.

5. Ennakkomaksua on käytettävä maksujen suorittamiseen kansallista ohjelmaa toteuttaville tuensaajille sekä toimivaltaisten viranomaisten osalta tekniseen apuun liittyviin menoihin. Se on tätä varten viipymättä asetettava vastuuviranomaisen käyttöön.

36 artikla

Ennakkomaksun poistaminen tileistä

1. Ensimmäisenä ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan komission tileistä 40 artiklan mukaisesti viimeistään silloin kun kansallinen ohjelma päätetään.

2. Vuotuisena ennakkomaksuna maksettu määrä poistetaan komission tileistä 39 artiklan mukaisesti.

3. Koko ennakkomaksu on maksettava takaisin komissiolle, jos 44 artiklassa tarkoitettua maksupyyntöä ei lähetetä 36 kuukauden kuluessa päivästä, jona komissio maksaa ensimmäisen ennakkomaksun ensimmäisen erän.

4. Ensimmäisestä ennakkomaksusta kertynyt korko osoitetaan asianomaiseen kansalliseen ohjelmaan ja vähennetään loppumaksupyynnössä esitettävästä julkisten menojen määrästä.

37 artikla

Sisäiset käyttötarkoitukseensa sidotut tulot

1. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklassa tarkoitettuina sisäisinä käyttötarkoitukseensa sidottuina tuloina pidetään seuraavia:

i)	tämän asetuksen 45 ja 47 artiklan mukaisesti unionin talousarvioon maksettavat määrät, korko mukaan luettuna;

ii)	määrät, jotka maksetaan unionin talousarvioon sen jälkeen kun edellisen monivuotisen varainhoitokehyksen piiriin kuuluvat ohjelmat on päätetty, korko mukaan luettuna.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut määrät maksetaan unionin talousarvioon ja, jos ne käytetään uudelleen, ne on käytettävä ensisijaisesti erityisasetusten mukaisten menojen rahoittamiseen.

38 artikla

Varainhoitovuoden määritelmä

Tässä asetuksessa varainhoitovuosi, sellaisena kuin se on tarkoitettu asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklassa, kattaa maksetut menot sekä saadut ja vastuuviranomaisen tileille kirjatut tulot kaudella, joka alkaa 16 päivänä lokakuuta vuonna N-1 ja päättyy 15 päivänä lokakuuta vuonna N.

39 artikla

Vuotuisen saldon maksaminen

1. Komissio maksaa vuotuisen saldon voimassa olevan rahoitussuunnitelman, kyseistä varainhoitovuotta koskevan kansallisen ohjelman tilityksen sekä vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen pohjalta.

2. Vuotuisen tilityksen on katettava vastuuviranomaisen sinä varainhoitovuonna suorittamat maksut, mukaan lukien tekniseen apuun liittyvät maksut, jonka osalta 27 artiklassa tarkoitetut valvontaa koskevat vaatimukset täyttyvät.

3. Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen vuotuinen saldo maksetaan viimeistään kuuden kuukauden kuluttua siitä, kun komissio katsoo, että 44 artiklan 1 kohdassa ja 54 artiklassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat ovat hyväksyttävät ja kun viimeinen vuotuinen tilitys on tarkastettu ja hyväksytty.

40 artikla

Ohjelman päättäminen

1. Jäsenvaltioiden on toimitettava seuraavat asiakirjat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023:

a)	viimeistä vuotuista tilitystä varten tarvittavat tiedot 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

b)	loppumaksupyyntö; ja

c)	jäljempänä 54 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu kansallisen ohjelman lopullinen täytäntöönpanokertomus.

2. Maksut, jotka vastuuviranomainen on suorittanut 16 päivän lokakuuta 2022 ja 30 päivän kesäkuuta 2023 välisenä aikana, sisällytetään viimeiseen vuotuiseen tilitykseen.

3. Saatuaan 1 kohdassa luetellut asiakirjat komissio maksaa loppumaksun voimassa olevan rahoitussuunnitelman, viimeisen vuotuisen tilityksen ja vastaavan tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen perusteella.

4. Käytettävissä olevista määrärahoista riippuen loppumaksu maksetaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua viimeisen varainhoitovuoden tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksen päivästä tai yhden kuukauden kuluttua lopullisen täytäntöönpanokertomuksen hyväksymispäivästä, sen mukaan kumpi päivämäärä on myöhempi. Komissio vapauttaa loppumaksun maksamisen jälkeen vielä jäljellä olevat maksusitoumukset kuuden kuukauden kuluessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 52 artiklan soveltamista.

41 artikla

Maksun määräajan kulumisen keskeyttäminen

1. Asetuksessa (EU, Euratom) N:o 966/2012 tarkoitettu valtuutettu tulojen ja menojen hyväksyjä voi keskeyttää maksupyyntöä seuraavan määräajan kulumisen enintään kuuden kuukauden ajaksi, jos vähintään yksi seuraavista ehdoista täyttyy:

a)	kansallisen tai unionin tarkastuselimen toimittamien tietojen mukaan on olemassa selvää näyttöä, joka viittaa huomattaviin puutteisiin hallinnointi- ja valvontajärjestelmän toiminnassa;

b)	valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on tehtävä lisätodentamisia saatuaan tietoja, joiden perusteella hän epäilee, että maksupyyntöön sisältyvät menot liittyvät sääntöjenvastaisuuteen, jolla on vakavia taloudellisia seurauksia;

c)	vähintään yksi 44 artiklan 1 kohdan mukaan vaadittavista asiakirjoista on toimittamatta.

Asianomainen jäsenvaltio voi hyväksyä maksun määräajan kulumisen keskeyttämisen edelleen kolmella kuukaudella.

2. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on rajattava keskeyttäminen koskemaan ainoastaan sitä osaa maksupyynnön menoista, johon 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut seikat vaikuttavat, paitsi jos on mahdotonta osoittaa sitä osaa menoista, joihin vaikutus kohdistuu. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on ilmoitettava jäsenvaltiolle ja vastuuviranomaiselle viipymättä kirjallisesti keskeyttämisen syystä ja pyydettävä niitä korjaamaan tilanne. Valtuutetun tulojen ja menojen hyväksyjän on lopetettava keskeyttäminen heti, kun tarvittavat toimenpiteet on toteutettu.

42 artikla

Maksujen keskeyttäminen

1. Komissio voi keskeyttää vuotuisen saldon maksamisen kokonaisuudessaan tai osittain, jos

a)	kansallisen ohjelman hallinto- ja valvontajärjestelmän tehokkaassa toiminnassa on vakava puute, joka on vaarantanut kansalliselle ohjelmalle osoitetun unionin rahoitusosuuden ja jonka osalta ei ole toteutettu oikaisutoimenpiteitä;

b)	vuotuiseen tilitykseen sisältyvät menot liittyvät vakavia taloudellisia seurauksia aiheuttavaan sääntöjenvastaisuuteen, jota ei ole oikaistu; tai

c)	jäsenvaltio ei ole toteuttanut tarvittavia toimia korjatakseen 41 artiklan mukaisen keskeyttämisen aiheuttavan tilanteen;

2. Komissio voi päättää vuotuisen saldon maksamisen keskeyttämisestä kokonaan tai osittain annettuaan asianomaiselle jäsenvaltiolle mahdollisuuden esittää huomautuksensa.

3. Komissio lopettaa koko vuotuista saldoa tai sen osaa koskevan maksun keskeyttämisen, jos asianomainen jäsenvaltio on toteuttanut lykkäyksen lopettamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

43 artikla

Euron käyttö

1. Jäsenvaltioiden toimittamissa kansallisissa ohjelmissa esitetyt määrät, menoarviot, menoilmoitukset, maksupyynnöt, vuotuiset tilitykset sekä vuotuisissa ja lopullisissa täytäntöönpanokertomuksissa mainitut menot on esitettävä euromääräisinä.

2. Jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö ei maksupyynnön päivänä ole euro, on muunnettava kansallisena rahayksikkönä aiheutuneet menojen määrät euroiksi. Nämä määrät muunnetaan euroiksi käyttäen komission kuukausittaista kirjanpitokurssia siltä kuukaudelta, jonka aikana meno on kirjattu asianomaisen kansallisen ohjelman vastuuviranomaisen tileille. Komissio julkaisee tämän vaihtokurssin sähköisesti kuukausittain.

3. Mikäli eurosta tulee jonkin jäsenvaltion rahayksikkö, 2 kohdassa esitettyä muuntomenettelyä sovelletaan edelleen kaikkiin menoihin, jotka on kirjattu vastuuviranomaisen tileille ennen kansallisen rahayksikön ja euron välisen kiinteän muuntokurssin voimaantulopäivää.

4 JAKSO

Tilien tarkastaminen ja hyväksyminen sekä rahoitusoikaisut

44 artikla

Vuotuisen saldon maksamista koskeva pyyntö

1. Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viimeistään varainhoitovuotta seuraavan vuoden helmikuun 15 päivänä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 59 artiklan 5 kohdassa vaaditut asiakirjat ja tiedot. Toimitetut asiakirjat toimivat vuotuisen saldon maksamista koskevana pyyntönä. Komissio voi poikkeuksellisesti jatkaa 15 päiväksi helmikuuta asetettua määräaikaa enintään 1 päivään maaliskuuta asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä. Jäsenvaltiot voivat julkaista nämä tiedot asianmukaisella tasolla.

2. Komissio voi pyytää jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja tilien tarkastamista ja hyväksymistä varten. Jos jäsenvaltio ei toimita pyydettyjä tietoja komission asettamaan määräaikaan mennessä, komissio voi antaa tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan päätöksensä hallussaan olevien tietojen perusteella.

3. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä mallit, joiden mukaisesti 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

45 artikla

Vuotuinen tilien tarkastus ja hyväksyminen

1. Komissio tekee päätöksen vuotuisesta tilien tarkastamisesta ja hyväksymisestä kunkin kansallisen ohjelman osalta viimeistään kyseistä varainhoitovuotta seuraavan vuoden toukokuun 31 päivänä. Tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskeva päätös kattaa esitettyjen tilinpäätöstietojen täydellisyyden, oikeellisuuden ja totuudenmukaisuuden, eikä se rajoita mahdollisten myöhempien rahoitusoikaisujen soveltamista.

2. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä vuotuista tilien tarkastamista ja hyväksymistä koskevan menettelyn täytäntöönpanoon sovellettavat järjestelyt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuna komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto sekä noudatettavat määräajat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

46 artikla

Jäsenvaltioiden tekemät rahoitusoikaisut

Jäsenvaltioiden on tehtävä tarvittavat rahoitusoikaisut, jotka liittyvät kansallisissa ohjelmissa havaittuihin yksittäisiin tai systeemisiin sääntöjenvastaisuuksiin. Rahoitusoikaisut tehdään peruuttamalla asianomainen unionin talousarviosta myönnettävä rahoitusosuus kokonaan tai osittain. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon sääntöjenvastaisuuksien luonne ja vakavuus sekä niistä unionin talousarviolle aiheutunut taloudellinen tappio, ja niiden on tehtävä oikeasuhteinen oikaisu. Peruutetut sekä takaisin perityt määrät ja niille perittävä korko ohjataan takaisin kyseiseen kansalliseen ohjelmaan lukuun ottamatta määriä, jotka ovat peräisin tilintarkastustuomioistuimen tai komission yksiköiden, OLAF mukaan lukien, havaitsemista sääntöjenvastaisuuksista. Kansallisen ohjelman päättämisen jälkeen asianomaisen jäsenvaltion on palautettava takaisin perityt määrät unionin talousarvioon.

47 artikla

Sääntöjenmukaisuuden tarkastaminen ja komission tekemät rahoitusoikaisut

1. Komissio tekee rahoitusoikaisuja peruuttamalla kansalliselle ohjelmalle myönnetyn unionin rahoitusosuuden kokonaan tai osittain ja perimällä määrän takaisin asianomaiselta jäsenvaltiolta, jotta unionin rahoituksen ulkopuolelle suljetaan menot, jotka ovat sovellettavan lainsäädännön vastaisia, mukaan lukien komission tai tilintarkastustuomioistuimen havaitsemat jäsenvaltioiden hallinnointi- ja valvontajärjestelmien puutteet.

2. Sovellettavan lainsäädännön rikkominen johtaa rahoitusoikaisuun vain komissiolle ilmoitettujen menojen osalta ja siinä tapauksessa, että jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	rikkominen on vaikuttanut hankkeen valintaan kansalliseen ohjelmaan tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista todeta tuota vaikutusta, mutta on perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus;

b)	rikkominen on vaikuttanut unionin talousarviosta korvattaviksi ilmoitettujen menojen määrään tai, tapauksissa, joissa rikkomisen luonteen vuoksi ei ole mahdollista ilmaista määrällisesti sen rahoitusvaikutusta, on perusteltu vaara, että rikkomisella on ollut tällainen vaikutus.

3. Päättäessään 1 kohdan mukaisesta rahoitusoikaisusta komissio noudattaa suhteellisuusperiaatetta ottamalla huomioon sovellettavan lainsäädännön rikkomisen luonteen ja vakavuuden sekä sen rahoitusvaikutukset unionin talousarvioon.

4. Ennen rahoituksen epäämistä koskevan päätöksen tekemistä komission tarkastuksen tulokset ja asianomaisen jäsenvaltion antamat vastaukset annetaan tiedoksi kirjallisina, minkä jälkeen molemmat osapuolet pyrkivät sopimukseen toteutettavista toimista.

5. Rahoitusta ei voi evätä, kun kyseessä ovat

a)	menot, jotka ovat aiheutuneet vastuuviranomaiselle yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

b)	kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin monivuotisiin toimiin liittyvät menot, joiden osalta tuensaajaan kohdistuu viimeinen velvoite yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle;

kansallisten ohjelmien soveltamisalaan kuuluviin, muihin kuin b alakohdassa tarkoitettuihin toimiin liittyvät menot, joita varten vastuuviranomainen suorittaa maksun tai tapauksen mukaan loppumaksun yli 36 kuukautta ennen kuin komissio antaa tarkastuksensa tulokset kirjallisina tiedoksi asianomaiselle jäsenvaltiolle.

6. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä sääntöjenmukaisuuden tarkastamiseen sovellettavat järjestelyt, jotka koskevat päätöksen tekemisen ja täytäntöönpanon yhteydessä toteutettavia toimenpiteitä, mukaan luettuina komission ja jäsenvaltioiden välinen tietojenvaihto ja noudatettavat määräajat. Tällaiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

48 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

Komission tekemä rahoitusoikaisu ei vaikuta jäsenvaltion velvoitteeseen periä varat takaisin tämän asetuksen 21 artiklan h alakohdan mukaisesti eikä sen velvoitteeseen periä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (12) 14 artiklan mukaisesti.

49 artikla

Takaisinmaksu

1. Kaikki unionin talousarvioon takaisin maksettavat määrät on suoritettava ennen asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 80 artiklan mukaisesti laaditussa perintämääräyksessä vahvistettua määräpäivää. Määräpäivä on määräyksen antamista seuraavan toisen kuukauden viimeinen päivä.

2. Takaisinmaksun viivästyminen johtaa viivästyskorkoon, joka lasketaan määräpäivästä tosiasialliseen maksupäivään. Viivästyskoron korkokanta on puolitoista prosenttiyksikköä korkeampi kuin korkokanta, jota Euroopan keskuspankki soveltaa pääasiallisiin jälleenrahoitustoimiinsa sen kuukauden ensimmäisenä työpäivänä, johon määräpäivä osuu.

5 JAKSO

Maksusitoumusten vapauttaminen

50 artikla

Periaatteet

1. Kansallisiin ohjelmiin sovelletaan vapauttamismenettelyä, jossa on lähtökohtana, että ne sitoumukseen liittyvät määrät, joista ei ole suoritettu 35 artiklassa tarkoitettua ensimmäistä ennakkomaksua ja vuotuista ennakkomaksua ja joista ei ole esitetty maksupyyntöä 44 artiklan mukaisesti viimeistään talousarviositoumuksen tekemistä seuraavan toisen vuoden joulukuun 31 päivänä, vapautetaan. Komissio laskee vapautettavan määrän lisäämällä kuudesosan vuoden 2014 kokonaisrahoitusosuuteen liittyvästä vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2015–2020 talousarviositoumukseen.

2. Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, vapauttamisen määräaikoja ei sovelleta vuoden 2014 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen.

3. Jos ensimmäinen vuotuinen talousarviositoumus liittyy vuoden 2015 vuotuiseen kokonaisrahoitusosuuteen, vapauttamisen määräaikoja ei 1 kohdasta poiketen sovelleta vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevaan vuotuiseen talousarviositoumukseen. Tuolloin komissio laskee 1 kohdan mukaisen määrän lisäämällä viidesosan vuoden 2015 vuotuista kokonaisrahoitusosuutta koskevasta vuotuisesta talousarviositoumuksesta kuhunkin kauden 2016–2020 talousarviositoumukseen.

4. Kauden viimeiseen vuoteen liittyvä sitoumus vapautetaan ohjelmien päättämisessä noudatettavien sääntöjen mukaisesti.

5. Kaikki talousarviositoumukset, jotka ovat vielä avoinna 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menojen tukikelpoisuuskauden viimeisenä päivänä ja joiden osalta vastuuviranomainen ei ole esittänyt maksupyyntöä kuuden kuukauden kuluessa tuosta päivästä, vapautetaan ilman eri toimenpiteitä.

51 artikla

Vapauttamista koskevat poikkeukset

1. Vapauttamisen kohteena olevasta määrästä on vähennettävä määrät, joita vastuuviranomainen ei ole voinut ilmoittaa komissiolle seuraavista syistä:

a)	toimet on keskeytetty sellaisen oikeudellisen menettelyn tai hallinnollisen muutoksenhaun vuoksi, jolla on lykkäävä vaikutus; tai

b)	koko kansallisen ohjelman tai ohjelman jonkin osan toteuttamista on vakavasti vaikeuttanut ylivoimainen este. Ylivoimaiseen esteeseen vetoavien vastuuviranomaisten on osoitettava sen välittömät seuraukset koko kansallisen ohjelman tai sen osan toteuttamiselle.

Vähennystä voidaan pyytää kerran, jos keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt enintään yhden vuoden. Jos keskeyttäminen tai ylivoimainen este on kestänyt yli vuoden, vähennystä voidaan pyytää useita kertoja ylivoimaisen esteen keston mukaan tai sen mukaan, kuinka monta vuotta on kulunut toimen täytäntöönpanon keskeyttäneen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen ja lopullisen oikeudellisen tai hallinnollisen päätöksen välillä.

2. Jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista poikkeuksista viimeistään 31 päivänä tammikuuta, jotta kyseinen määrä voidaan ilmoittaa edellisen vuoden loppuun mennessä.

3. Sitä osaa talousarviositoumuksista, josta on esitetty maksupyyntö mutta jota koskevaan maksuun on tehty vähennys tai jota koskevan maksun komissio on keskeyttänyt vuoden N + 2 joulukuun 31 päivänä, ei oteta huomioon laskettaessa ilman eri toimenpiteitä vapautettavien talousarviositoumusten määrää.

52 artikla

Menettely

1. Kun on olemassa vaara, että sovelletaan 50 artiklassa säädettyä talousarviositoumuksen vapauttamista, komissio ilmoittaa mahdollisimman pian asiasta kyseiselle jäsenvaltiolle.

2. Komissio ilmoittaa 31 päivänä tammikuuta hallussaan olevien tietojen pohjalta vastuuviranomaiselle määrän, jota talousarviositoumuksen vapauttaminen sen hallussa olevien tietojen perusteella koskee.

3. Asianomaisella jäsenvaltiolla on kaksi kuukautta aikaa hyväksyä vapautettava määrä tai esittää huomautuksensa.

4. Komissio suorittaa talousarviositoumusten vapauttamisen ilman eri toimenpiteitä viimeistään yhdeksän kuukauden kuluttua viimeisen, 1–3 kohdan soveltamisesta aiheutuvan määräajan päättymisestä.

5. Jos talousarviositoumuksia vapautetaan ilman eri toimenpiteitä, asianomaiselle kansalliselle ohjelmalle unionin talousarviosta myönnettävästä rahoitusosuudesta vähennetään kyseisen vuoden osalta ilman eri toimenpiteitä vapautettu määrä. Rahoitussuunnitelmaan sisältyvää unionin rahoitusosuutta vähennetään vastaavassa suhteessa, jollei jäsenvaltio esitä tarkistettua rahoitussuunnitelmaa.

V LUKU

TIEDOTTAMINEN, VIESTINTÄ, SEURANTA, ARVIOINTI JA RAPORTOINTI

53 artikla

Tiedottaminen ja julkisuus

1. Jäsenvaltioiden ja vastuuviranomaisten vastuulla on

a)	verkkosivusto tai -portaali, jossa on tietoa kaikista kyseisen jäsenvaltion kansallisista ohjelmista ja linkit niihin;

b)	tiedottaa mahdollisille tuensaajille kansallisten ohjelmien tarjoamista rahoitusmahdollisuuksista;

c)	tehdä erityisasetusten merkitystä ja saavutuksia tunnetuksi unionin kansalaisten keskuudessa järjestämällä tiedotus- ja viestintätoimia, joiden aiheina ovat kansallisten ohjelmien tulokset ja vaikutukset.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava kansallisten ohjelmien täytäntöönpanon avoimuus ja pidettävä kustakin kansallisesta ohjelmasta tuettavien toimien luetteloa, joka on saatavilla verkkosivustolla tai -portaalissa. Toimien luettelo sisältää muun muassa ajantasaista tietoa lopullisista tuensaajista, hankkeiden nimet ja niille myönnetyn unionin rahoituksen määrän.

3. Tiedot julkaistaan pääsääntöisesti, paitsi jos ne luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

4. Komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä 58 artiklan mukaisesti sellaisten sääntöjen vahvistamiseksi, jotka koskevat yleisöön kohdistuvaa tiedottamista ja julkisuutta sekä tuensaajiin kohdistettuja tiedotustoimenpiteitä.

5. Komissio määrittää täytäntöönpanosäädöksillä tiedotus- ja julkistamistoimenpiteiden tekniset ominaisuudet. Komissio hyväksyy nämä täytäntöönpanosäädökset 59 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

54 artikla

Täytäntöönpanokertomukset

1. Vastuuviranomaisen on toimitettava komissiolle kutakin kansallista ohjelmaa koskeva vuotuinen täytäntöönpanokertomus edelliseltä varainhoitovuodelta viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2016 ja sen jälkeen viimeistään 31 päivänä maaliskuuta kunakin vuonna vuoteen 2022 asti. Se voi julkistaa nämä tiedot asianmukaisella tasolla. Vuonna 2016 toimitettava kertomus kattaa varainhoitovuodet 2014 ja 2015. Jäsenvaltioiden on toimitettava kansallisia ohjelmia koskevat lopulliset täytäntöönpanokertomukset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Vuotuisissa täytäntöönpanokertomuksissa on esitettävä tietoja seuraavista:

a)	kansallisen ohjelman täytäntöönpano käyttämällä rahoitustietoja ja indikaattoreita;

b)	kaikki kansallisen ohjelman tuloksellisuuteen vaikuttavat merkittävät tekijät.

3. Vuonna 2017 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa on 15 artiklassa tarkoitettu väliarviointi huomioon ottaen esitettävä ja arvioitava

a)	2 kohdassa tarkoitetut tiedot;

b)	edistyminen kansallisten ohjelmien tavoitteiden saavuttamisessa unionin talousarviosta myönnetyn rahoitusosuuden avulla;

c)	12 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten kumppanien osallistuminen.

4. Vuonna 2020 toimitettavassa vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa sekä lopullisessa täytäntöönpanokertomuksessa on 2 kohdassa esitettyjen tietojen ja arviointien lisäksi annettava tietoja ja arvio siitä, miten kansallisen ohjelman tavoitteiden saavuttamisessa on edistytty, ottaen huomioon 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun poliittisen vuoropuhelun tulokset.

5. Edellä 1–4 kohdassa tarkoitetut vuotuiset täytäntöönpanokertomukset katsotaan hyväksyttäviksi, jos ne sisältävät kaikki mainituissa kohdissa vaaditut tiedot. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle 15 työpäivän kuluessa vuotuisen täytäntöönpanokertomuksen vastaanottamispäivästä, mikäli se ei ole hyväksyttävissä; muussa tapauksessa kertomus katsotaan hyväksyttäväksi.

6. Komissio ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle vuotuista täytäntöönpanokertomusta koskevat huomautuksensa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamispäivästä. Jos komissio ei esitä huomautuksia tässä määräajassa, kertomus katsotaan hyväksytyksi.

7. Komissio voi esittää huomautuksia vastuuviranomaisen vuotuisessa täytäntöönpanokertomuksessa käsiteltyihin kysymyksiin, jotka vaikuttavat kansallisen ohjelman toteutukseen. Jos tällaisia huomautuksia esitetään, vastuuviranomaisen on annettava kaikki tarvittavat tiedot näiden huomautusten osalta ja tarvittaessa ilmoitettava komissiolle toteutetuista toimenpiteistä. Komissiolle on ilmoitettava asiasta kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun se on esittänyt tällaisia huomautuksia.

8. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä mallit, joiden mukaisesti vuotuiset ja lopulliset täytäntöönpanokertomukset on laadittava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

55 artikla

Yhteinen seuranta- ja arviointikehys

1. Komissio seuraa säännöllisesti tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanoa, tarvittaessa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

2. Komissio arvioi 57 artiklan mukaisesti erityisasetusten täytäntöönpanoa yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

3. Perustetaan yhteinen seuranta- ja arviointikehys, jonka avulla pyritään mittamaan toimien merkityksellisyyttä, tuloksellisuutta, tehokkuutta, lisäarvoa ja kestävyyttä sekä yksinkertaistamista ja hallinnollisen rasituksen vähentämistä tämän asetuksen ja erityisasetusten tavoitteiden pohjalta samoin kuin tämän asetuksen ja erityisasetusten tuloksellisuutta välineinä, joilla edistetään vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämistä.

4. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 58 artiklan mukaisesti yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen edelleen kehittämiseksi.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot, joita tarvitaan tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanon seurantaa ja arviointia varten.

6. Komissio tarkastelee myös erityisasetusten nojalla toteutettavien toimien sekä muiden keskeisten unionin politiikkojen, välineiden ja aloitteiden perusteella toteutettavien toimien keskinäistä täydentävyyttä.

7. Komissio kiinnittää erityistä huomiota kolmansiin maihin liittyvien toimien ja ohjelmien seurantaan ja arviointiin 8 artiklan mukaisesti.

56 artikla

Kansallisten ohjelmien arviointi jäsenvaltioissa

1. Jäsenvaltiot toteuttavat 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit. Vuonna 2017 toteutettavan arvioinnin tarkoituksena on parantaa kansallisten ohjelmien valmistelun laatua ja täytäntöönpanoa yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti.

2. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt 1 kohdassa tarkoitetuissa arvioinneissa tarvittavien tietojen tuottamiseksi ja keräämiseksi, mukaan luettuina yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen indikaattoreihin liittyvät tiedot.

3. Jäljempänä 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista arvioinneista vastaavat asiantuntijat, jotka ovat toiminnallisesti riippumattomia vastuuviranomaisista, tarkastusviranomaisista ja valtuutetuista viranomaisista. Nämä asiantuntijat voivat olla sidoksissa hallinnon seurannasta, arvioinnista ja tarkastuksesta vastaavaan itsenäiseen julkiseen laitokseen. Komissio antaa ohjeita arviointien suorittamistavasta.

4. Jäljempänä 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

57 artikla

Jäsenvaltioiden ja komission arviointikertomukset

1. Yhteisen seuranta- ja arviointikehyksen mukaisesti jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle

a)	kansallisista ohjelmistaan tuettavien toimien täytäntöönpanoa ja edistymistä kansallisten ohjelmiensa tavoitteiden saavuttamisessa koskeva väliarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017;

b)	kansallisista ohjelmistaan tuettavien toimien vaikutuksia koskeva jälkiarviointikertomus viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2023.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen kertomusten pohjalta komissio toimittaa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle

a)	väliarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten täytäntöönpanosta unionin tasolla viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2018. Tähän väliarviointikertomukseen sisällytetään myös arvio tämän asetuksen ja erityisasetusten mukaisesti suoritetusta väliarvioinnista;

b)	jälkiarviointikertomuksen tämän asetuksen ja erityisasetusten vaikutuksista kansallisten ohjelmien päättämisen jälkeen, viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2024.

3. Komission suorittamassa jälkiarvioinnissa tarkastellaan myös erityisasetusten vaikutusta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen kehittämiseen seuraavien tavoitteiden edistämisen kannalta:

a)	rajaturvallisuutta, lainvalvontayhteistyötä ja kriisinhallintaa koskevan yhteisen menettelytavan kehittäminen;

b)	unioniin suuntautuvien muuttovirtojen hallinnan tehokkuus;

c)	Euroopan yhteisen turvapaikkajärjestelmän kehittäminen;

d)	kolmansien maiden kansalaisten oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu;

e)	jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuullisuus ja yhteistyö maahanmuuttoon ja sisäiseen turvallisuuteen liittyvissä kysymyksissä;

f)	unionin yhteinen lähestymistapa kolmansiin maihin maahanmuuttoa ja turvallisuutta koskevissa kysymyksissä.

4. Tämän artiklan nojalla suoritetut arvioinnit julkaistaan kokonaisuudessaan, paitsi jos tiedot luottamuksellisen luonteensa vuoksi kuuluvat rajoitetun jakelun piiriin ja koskevat erityisesti turvallisuutta, yleistä järjestystä, rikostutkintaa ja henkilötietojen suojaa.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

58 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään 21 päivästä toukokuuta 2014 alkaen komissiolle seitsemän vuoden ajaksi tämän asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 4 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 53 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen seitsemän vuoden pituisen kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kolmeksi vuodeksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen seitsemän vuoden kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa tämän asetuksen 5 artiklan 5 kohdassa, 26 artiklan 4 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 53 artiklan 4 kohdassa ja 55 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, se antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5. Edellä olevien 5 artiklan 5 kohdan, 26 artiklan 4 kohdan, 29 artiklan 1 kohdan, 53 artiklan 4 kohdan ja 55 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

59 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston sekä sisäisen turvallisuuden rahaston komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, paitsi jos on kyse tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdasta, 24 artiklan 5 kohdasta, 45 artiklan 2 kohdasta, 47 artiklan 6 kohdasta ja 53 artiklan 5 kohdasta.

60 artikla

Uudelleentarkastelu

Euroopan parlamentti ja neuvosto tarkastelevat tätä asetusta uudelleen komission ehdotuksen pohjalta viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2020.

61 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan jäsenvaltioissa sellaisenaan perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä huhtikuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS

(1) EUVL C 299, 4.10.2012, s. 108.

(2) EUVL C 277, 13.9.2012, s. 23.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 13. maaliskuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. huhtikuuta 2014.

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(5) Komission päätös 1999/352/EY, EHTY, Euratom, tehty 28 päivänä huhtikuuta 1999, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) perustamisesta (EYVL L 136, 31.5.1999, s. 20).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(7) Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 516/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston perustamisesta, neuvoston päätöksen 2008/381/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätösten N:o 573/2007/EY ja N:o 575/2007/EY sekä neuvoston päätöksen 2007/435/EY kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 168).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 513/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, poliisiyhteistyön, rikollisuuden ehkäisemisen ja torjumisen sekä kriisinhallinnan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja neuvoston päätöksen 2007/125/YOU kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 93).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(11) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(12) Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).