27.2.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 57/3

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 luottoriskioikaisut määritellään yleisiä tai erityisiä lainatappioita koskevien varausten määräksi niiden luottoriskien osalta, jotka on merkitty laitoksen tilinpäätökseen sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti. Asetuksessa ei kuitenkaan anneta erityisiä sääntöjä sen määrittämisestä, mitä erityiset ja yleiset luottoriskioikaisut ovat.

(2)

Olisi annettava säännöt niiden luottoriskioikaisun laskentaan sisällytettävien määrien täsmentämisestä, jotka kuvaavat yksinomaan luottoriskiin liittyviä tappioita. Omia varoja koskevien vaatimusten määrittämiseksi tehtävän luottoriskioikaisujen laskennan olisi rajoituttava määriin, jotka ovat vähentäneet laitoksen ydinpääomaa (CET1).

(3)

Tappiot, jotka liittyvät yksinomaan sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaan kuluvalla tilikaudella kirjattuun luottoriskiin, olisi kirjattava luottoriskioikaisuiksi, jos laitos kirjaa niiden vaikutuksen ydinpääomaan (CET1). Tämä on merkityksellistä tilanteissa, joissa tällaisia tilikauden aikana kirjattuja arvonalentumistappioita tapahtuu, vaikka laitoksella olisi kesken tilikauden tai vuoden päätteeksi kertyneitä voittoja, joita ei ole hyväksytty asetuksen (EU) N:o 575/2013 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja kun tappioiden kirjaaminen luottoriskioikaisuiksi johtaisi siihen, että ne vaikuttaisivat vastuuarvoihin tai toissijaiseen pääomaan aikaisemmin kuin ydinpääomaan (CET1). Asetuksen (EU) N:o 575/2013 36 artiklan 1 kohdan mukaisten kesken tilikautta kertyneiden tappioiden osalta tällaista oikaisua ei tarvita, sillä kyseisen artiklan nojalla kuluvan tilikauden tappiot vähennetään suoraan ydinpääomasta (CET1).

(4)

Tietyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 luottoriskioikaisuihin liittyvät säännökset viittaavat nimenomaisesti taseen ulkopuolisiin eriin. Jos tällaista eroa ei ole ilmoitettu, asianmukaiset säännökset koskevat sekä taseeseen sisältyviä että taseen ulkopuolisia eriä.

(5)

Olisi vahvistettava säännöt niiden sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti kirjattavien yksinomaan luottoriskiin liittyvien tappioiden kattamiseksi, joilla laitoksen ydinpääomaa on vähennetty. Näiden sääntöjen olisi katettava rahoitusvaroihin liittyvät arvonalennukset ja arvonoikaisut tai taseen ulkopuolisiin eriin liittyvät varaukset siltä osin kuin ne kuvaavat yksinomaan luottoriskiin liittyviä tappioita ja mikäli ne on kirjattu tuloslaskelmassa sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti. Siinä määrin kuin kyseiset tappiot liittyvät käypään arvoon arvostettuihin rahoitusvälineisiin, sääntöjen olisi katettava myös määrät, jotka kirjataan sovellettavien tilinpäätössäännöstöjen mukaisesti arvonalennuksiksi, tai vastaavat oikaisut, mikäli ne kuvaavat tappioita, jotka liittyvät omaisuuserän tai omaisuuserien salkun luottokelpoisuuden heikkenemiseen tai huononemiseen. Tässä vaiheessa ei ole tarkoituksenmukaista säännellä muita määriä, jotka eivät sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti alenna rahoitusvälineen arvoa tai kuvaa samankaltaista käsitettä, vaikka niihin saattaisi sisältyä luottoriski.

(6)

Laskennan täyden kattavuuden varmistamiseksi on kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 110 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen tarkoitusten kannalta merkitykselliset määrät otettava mukaan joko yleisten luottoriskioikaisujen tai erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan.

(7)

Erityisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien tunnistamista varten ainoa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 annettu peruste on, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 62 artiklan c kohdan mukaan erityisiä luottoriskioikaisuja ei voida sisällyttää luottoriskin standardimenetelmän mukaisesti toissijaiseen pääomaan. Näin ollen erityisten luottoriskioikaisujen tai yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien erottelussa on sovellettava niitä perusteita, joilla tunnistetaan toissijaiseen pääomaan sisällytettävät määrät.

(8)

Asetuksella (EU) N:o 575/2013 pannaan täytäntöön Baselin pankkivalvontakomitean pankkeja koskevan kansainvälisen sääntelykehyksen alalla kansainvälisesti sopimat standardit (2), jäljempänä ’Basel III’. Luottoriskioikaisuja koskevien sääntöjen olisi sen vuoksi oltava yhdenmukaiset myös Baselin kehyksen kanssa, jonka mukaan yhtenä yleisten luottoriskioikaisujen ja erityisten luottoriskioikaisujen erottelun perusteena on oltava, että yleiset varaukset tai yleiset lainatappiovaraukset ovat vapaasti käytettävissä myöhemmin toteutuvien tappioiden kattamiseen. Basel III:n mukaan varaukset tai lainatappiovaraukset, joilla varaudutaan tuleviin, vielä tunnistamattomiin tappioihin, ovat vapaasti käytettävissä myöhemmin toteutuvien, luottoriskistä johtuvien tappioiden kattamiseen, ja ne voidaan siten sisällyttää toissijaiseen pääomaan. Lisäksi yleisten luottoriskioikaisujen laskentaan sisällytettävien määrien olisi oltava ajallisesti ja määrällisesti kokonaan käytettävissä tällaisten tappioiden kattamiseen ainakin laitoksen toiminnan loppuessa, jos tappioita voidaan kattaa pääomalla maksukyvyttömyystilanteessa ennen kuin tallettajat menettävät varojaan.

(9)

Sääntöjä olisi voitava soveltaa tällä alalla sovellettavasta tilinpäätössäännöstöstä riippumatta. Jotta laitokset voisivat erottaa erityiset luottoriskioikaisut ja yleiset luottoriskioikaisut yhdenmukaisella tavalla toisistaan, olisi kumpaakin luottoriskioikaisujen lajia varten vahvistettava perusteet, joilla luottoriskitappioita käsitellään sovellettavassa tilinpäätössäännöstössä. Kun sovellettavien tilinpäätössäännöstöjen mukaisesti kirjattujen yksinomaan luottoriskiin liittyvien tappioiden käsittely riippuu kyseisten perusteiden täyttymisestä, valtaosa näistä määristä olisi yleensä luokiteltava erityisiksi luottoriskioikaisuiksi yleisille luottoriskioikaisuille esitettyjen perusteiden rajoittavan luonteen johdosta.

(10)

Kansainvälisiin tilinpäätösstandardeihin tehdään tarkistuksia, jotka saattavat edellyttää erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen välisen erottelun perusteiden muuttamista. Käynnissä olevien, erityisesti arvonalennusmallia koskevien keskustelujen valossa näyttäisi olevan liian aikaista ennakoida kyseistä mallia luottoriskioikaisuja koskevissa perusteissa.

(11)

Asetuksessa (EU) N:o 575/2013 edellytetään yksittäisiin vastuisiin liittyvien erityisten luottoriskioikaisujen tunnistamista. Sen vuoksi olisi päätettävä, miten käsitellään sellaisia erityisiä luottoriskioikaisuja, jotka kuvaavat kokonaisen vastuiden ryhmän luottoriskiin liittyviä tappioita. Lisäksi olisi päätettävä, minkä ryhmään kuuluvien vastuiden osalta ja missä määrin erityiset luottoriskioikaisut olisi kirjattava. Tällaisista erityisistä luottoriskioikaisuista seuraavien määrien osittaminen ryhmään kuuluvien vastuiden kesken on tehtävä suhteessa riskipainotettuihin vastuueriin. Tätä varten vastuuarvot olisi määriteltävä ottamatta mitään erityisiä luottoriskioikaisuja huomioon.

(12)

Maksukyvyttömyyden määritystä varten on asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti sisällytettävä ainoastaan ne erityiset luottoriskioikaisut, jotka on tehty yksittäin tietyn vastuun tai velallisen osalta, eikä erityisiä luottoriskioikaisuja, jotka on tehty kokonaisten vastuiden ryhmien osalta. Kokonaisten vastuiden ryhmien osalta tehdyissä erityisissä luottoriskioikaisuissa ei yksilöidä tällaisiin ryhmiin kuuluvien vastuiden velallisia, joiden osalta maksukyvyttömyyden katsotaan tapahtuneen. Erityisesti se, että vastuiden ryhmään kohdistuu erityinen luottoriskioikaisu, ei riitä osoittamaan, että jokaista velkojaa tai ryhmään kuuluvaa vastuuta on kohdannut maksukyvyttömyys.

(13)

Laitosten olisi voitava osoittaa, miten erityisten luottoriskioikaisujen ja yleisten luottoriskioikaisujen välisen erottelun perusteita on käytetty sovellettavan tilinpäätössäännöstön puitteissa. Siksi laitosten olisi dokumentoitava tämä prosessi.

(14)

Tämä asetus perustuu Euroopan pankkiviranomaisen Euroopan komissiolle esittämään teknisten sääntelystandardien luonnokseen.

(15)

Euroopan pankkiviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten sääntelystandardien luonnoksista, johon tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (3) 10 artiklan mukaisesti sekä pyytänyt asetuksen (EU) N:o 1093/2010 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä lausunnon.

a)

ne ovat ajoituksen ja määrän puolesta vapaasti ja täydellisesti käytettävissä sellaisten luottoriskitappioiden kattamiseen, jotka eivät ole vielä toteutuneet;

b)

ne kuvaavat sellaiseen vastuiden ryhmään liittyviä luottoriskitappioita, josta laitoksella ei ole vielä näyttöä tappioiden aiheutumisesta.

a)

tappiot, jotka kattavat salkun viime vuosien keskiarvoon perustuvan suuremman tappion, vaikka tappioista ei olisikaan vielä mitään näyttöä, joka tukisi aiempaa tappioiden tasoa;

b)

tappiot, joihin laitos ei tiedä liittyvän vastuiden ryhmän luottokelpoisuuden heikkenemistä mutta joihin tilastollisen todennäköisyyden perusteella liittyy jonkinasteista maksuhäiriötä.

a)

tappiot, jotka on kohdistettu tuloslaskelmassa käypään arvoon arvostettuihin rahoitusvälineisiin ja jotka heikentävät luottoriskiä sovellettavan tilinpäätössäännöstön mukaisesti;

b)

tappiot, jotka ovat seurausta nykyisistä tai aiemmista tapahtumista, jotka ovat vaikuttaneet merkittävään yksittäiseen vastuuseen tai sellaisiin vastuisiin, jotka eivät ole yksittäin merkityksellisiä ja jotka arvioidaan yksittäin tai yhdessä;

c)

tappiot, joista aiemmat kokemukset nykyisten tietojen valossa osoittavat, että tappioita on aiheutunut, mutta laitos ei vielä tiedä, mihin yksittäisiin vastuisiin nämä tappiot ovat kohdistuneet.

a)

1 artiklan mukaisesti tunnistetut erityiset luottoriskioikaisut, jotka liittyvät yksittäisen vastuun luottoriskiin;

b)

1 artiklan mukaisesti tunnistetut erityiset luottoriskioikaisut, jotka liittyvät vastuiden ryhmän luottoriskiin ja jotka on kohdennettu 2 artiklan mukaisesti.