28.8.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 257/186

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2009/65/EY (3) olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon markkinoiden kehitys sekä markkinatoimijoiden ja valvontaviranomaisten tähänastiset kokemukset ja puuttua kansallisten säännösten välisiin eroihin, joita esiintyy säilytysyhteisöjen tehtävissä ja vastuussa sekä palkka- ja palkkiopolitiikassa ja seuraamuksissa.

(2)

Koska huonosti suunnitellut palkka- ja palkkiorakenteet voivat vaikuttaa haitallisesti moitteettomaan riskienhallintaan ja yksittäisten henkilöiden riskinoton valvontaan, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritysten) rahastoyhtiöille olisi asetettava nimenomainen velvoite laatia sellaisia henkilöstöryhmiä varten, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiileihin, palkka- ja palkkiopolitiikka ja -käytännöt, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa, sekä pitää näitä yllä. Näihin henkilöstöryhmiin olisi kuuluttava kaikki rahaston tai alarahaston tasolla työskentelevät työntekijät ja muut henkilöstön jäsenet, jotka ovat päätöksentekijöitä, rahastonhoitajia, todellisia sijoituspäätöksiä tekeviä henkilöitä tai henkilöitä, joilla on valta vaikuttaa tällaisiin työntekijöihin tai muihin henkilöstön jäseniin, mukaan lukien sijoituspolitiikan neuvonantajat ja analyytikot, toimiva johto sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan toimivan johdon ja päätöksentekijöiden kanssa. Näitä sääntöjä olisi sovellettava myös sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet direktiivin 2009/65/EY nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä. Näitä palkka- ja palkkiopolitiikkoja ja -käytäntöjä olisi sovellettava suhteellisella tavalla kaikkiin kolmansiin osapuoliin, jotka tekevät yhteissijoitusyritysten riskiprofiiliin vaikuttavia sijoituspäätöksiä direktiivin 2009/65/EY 13 artiklan mukaisesti siirrettyjen toimintojen vuoksi.

(3)

Edellyttäen, että yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöt ja sijoitusyhtiöt soveltavat kaikkia palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita, niiden olisi voitava soveltaa näitä politiikkoja eri tavoin sen mukaan, mikä on niiden koko, niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten koko, niiden sisäinen organisaatio sekä niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus.

(4)

Vaikka ylimmän hallintoelimen on toteutettava jotkut toimet, olisi varmistettava, että silloin kun rahastoyhtiöllä tai sijoitusyhtiöllä on kansallisen lainsäädännön mukaisesti eri elimiä, joille on annettu tietyt tehtävät, ylimpään hallintoelimeen tai valvontatehtäväänsä hoitavaan ylimpään hallintoelimeen kohdistuvia vaatimuksia olisi sovellettava myös kyseisiin tai ainoastaan kyseisiin elimiin, kuten yleiskokoukseen.

(5)

Jäsenvaltioiden olisi tällä direktiivillä vahvistettuja moitteettomia palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä koskevia periaatteita soveltaessaan otettava huomioon komission suosituksessa 2009/384/EY (4) vahvistetut periaatteet, finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän (FSB) työ ja G20-maiden sitoumukset rahoituspalvelualan riskien vähentämiseksi.

(6)

Palkan ja palkkioiden taatun muuttuvan osan olisi oltava poikkeus, koska se on ristiriidassa moitteettoman riskienhallinnan ja suoritusperusteisen palkitsemisen periaatteen kanssa, ja sitä olisi maksettava henkilöstön palkkaamisen yhteydessä ainoastaan ensimmäisenä vuonna.

(7)

Moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevia periaatteita olisi myös sovellettava yhteissijoitusyritysten rahastoyhtiöille tai sijoitusyhtiöille suorittamiin maksuihin.

(8)

Komissiota pyydetään analysoimaan, mitkä ovat vähittäismarkkinoille tarkoitettujen sijoitustuotteiden yhteiset kustannukset ja kulut jäsenvaltioissa ja onko tarpeen yhdenmukaistaa edelleen näitä kustannuksia ja kuluja, ja toimittamaan havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(9)

Jotta voitaisiin edistää valvontatoimien lähentymistä palkka- ja palkkiopolitiikan ja -käytäntöjen arvioinnissa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (5) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi varmistettava, että varainhoidon alalla on olemassa moitteettomia palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä koskevat suuntaviivat. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (6) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’pankkiviranomainen’, olisi avustettava arvopaperimarkkinaviranomaista tällaisten suuntaviivojen laadinnassa. Palkkoja ja palkkioita koskevien säännösten kiertämisen estämiseksi kyseisissä suuntaviivoissa olisi myös annettava lisäohjeistusta niistä henkilöistä, joihin sovelletaan palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä, ja palkka- ja palkkioperiaatteiden mukauttamisesta rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten kokoon, niiden sisäiseen organisaatioon sekä toimintojen luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen. Palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä koskevat arvopaperimarkkinaviranomaisen suuntaviivat olisi tarvittaessa mahdollisuuksien mukaan yhdenmukaistettava niitä rahastoja koskevien suuntaviivojen kanssa, joita säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2011/61/EU (7).

(10)

Palkkoja ja palkkioita koskevilla säännöksillä ei saisi rajoittaa Euroopan unionista tehdyssä sopimuksessa, Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa ja Euroopan unionin perusoikeuskirjassa taattujen perusoikeuksien täysimittaista käyttöä, kansallisen sopimus- ja työoikeuden yleisiä periaatteita, osakkeenomistajien oikeuksia ja osallistumista koskevaa sovellettavaa lainsäädäntöä, kyseisten yhtiöiden hallinto- ja valvontaelinten yleisiä tehtäviä eikä soveltuvin osin myöskään työmarkkinaosapuolten oikeutta tehdä ja panna täytäntöön työehtosopimuksia kansallisten lakien ja käytäntöjen mukaisesti.

(11)

Sen varmistamiseksi, että asiaa koskevat sääntelyvaatimukset ovat eri jäsenvaltioissa riittävän yhdenmukaiset, olisi annettava täydentävät säännöt, joissa vahvistetaan säilytysyhteisöjen tehtävät ja velvollisuudet, mainitaan oikeushenkilöt, jotka voidaan nimetä säilytysyhteisöiksi, ja selvennetään säilytysyhteisöjen vastuuta siinä tapauksessa, että säilytyksessä olevat yhteissijoitusyrityksen varat menetetään tai säilytysyhteisöt suorittavat valvontatehtävänsä puutteellisesti. Tehtävien puutteellinen suorittaminen voi johtaa varojen menettämiseen mutta myös varojen arvon alenemiseen esimerkiksi silloin, kun säilytysyhteisö ei puutu sijoituksiin, jotka ovat rahaston sääntöjen vastaisia.

(12)

On tarpeen täsmentää, että yhteissijoitusyrityksen olisi nimettävä yksi säilytysyhteisö, joka valvoo yleisesti yhteissijoitusyrityksen varoja. Yhtä säilytysyhteisöä koskevalla vaatimuksella pyritään varmistamaan, että säilytysyhteisöllä on kokonaiskuva kaikista yhteissijoitusyrityksen varoista ja että sekä rahastonhoitajilla että sijoittajilla on yksi vertailukohta siltä varalta, että varojen säilytyksessä tai valvontatehtävien suorittamisessa ilmenee ongelmia. Varojen säilyttämiseen kuuluu niiden pitäminen säilytyksessä tai, jos varat ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niitä voida pitää säilytyksessä, kyseisten varojen omistuksen todentaminen ja niitä koskevien tietojen kirjaaminen.

(13)

Suorittaessaan tehtäviään säilytysyhteisön olisi toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti sekä yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien etujen mukaisesti.

(14)

Sen varmistamiseksi, että säilytysyhteisöjen tehtävien suorittamiseen sovelletaan kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaista lähestymistapaa yhteissijoitusyritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta, on tarpeen ottaa käyttöön yhtenäinen luettelo säilytysyhteisön valvontatehtävistä, jotka koskevat yhtiömuotoisia yhteissijoitusyrityksiä (sijoitusyhtiöt) ja sopimusperusteisia yhteissijoitusyrityksiä.

(15)

Säilytysyhteisön olisi vastattava yhteissijoitusyrityksen kassavirran asianmukaisesta seurannasta ja erityisesti sen varmistamisesta, että yhteissijoitusyritykselle kuuluvat sijoittajien rahat ja käteisvarat kirjataan oikein kyseisen yhteissijoitusyrityksen, sen lukuun toimivan rahastoyhtiön tai kyseisen yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä komission direktiivin 2006/73/EY (8) 18 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuun yhteisöön avatuille tileille. Sen vuoksi olisi annettava yksityiskohtaiset säännöt kassavirran seurannasta sen varmistamiseksi, että sijoittajien suojaaminen on tehokasta ja yhdenmukaista. Säilytysyhteisön olisi otettava huomioon mainitun direktiivin 16 artiklassa säädetyt periaatteet varmistaessaan, että sijoittajien rahat kirjataan käteistileille.

(16)

Jotta estettäisiin vilpilliset käteisvarojen siirrot, yhteissijoitusyrityksen liiketoimiin liittyvää käteistiliä ei olisi avattava säilytysyhteisön tietämättä.

(17)

Kaikki yhteissijoitusyritystä varten säilytettävät varat olisi erotettava säilytysyhteisön omista varoista, ja ne olisi aina voitava tunnistaa yhteissijoitusyritykselle kuuluviksi. Tämän vaatimuksen tavoitteena olisi tarjota sijoittajille lisäsuojaa säilytysyhteisön laiminlyöntien varalta.

(18)

Yhteissijoitusyrityksille kuuluvien varojen säilyttämisvelvollisuuden lisäksi varat, joita voidaan pitää säilytyksessä säilytysyhteisössä, olisi erotettava varoista, joita ei voida pitää säilytyksessä samalla tavalla ja joihin sovelletaan sen sijaan tietojen kirjaamista ja omistuksen todentamista koskevia vaatimuksia. Sellaisten varojen ryhmä, joita voidaan pitää säilytyksessä säilytysyhteisössä, olisi voitava selvästi tunnistaa, koska ainoastaan kyseisen varojen luokan olisi kuuluttava menetettyjen rahoitusvarojen palauttamisvelvollisuuden piiriin.

(19)

Säilytysyhteisö tai sellainen kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminto on siirretty, ei saisi käyttää säilytysyhteisöllä säilytettävänä olevia varoja uudelleen omaan lukuunsa. Yhteissijoitusyrityksen lukuun uudelleen käytettäviin varoihin olisi sovellettava tiettyjä ehtoja.

(20)

On tarpeen vahvistaa edellytykset, joilla säilytysyhteisön säilytystehtävät voidaan siirtää kolmannelle osapuolelle. Toiminnon siirtämisen ja edelleen siirtämisen olisi oltava objektiivisesti perusteltua, ja siihen olisi sovellettava tiukkoja vaatimuksia, jotka koskevat sen kolmannen osapuolen soveltuvuutta, jonka vastuulle siirretty toiminto annetaan, sekä sitä asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta, jota säilytysyhteisön olisi noudatettava kyseistä kolmatta osapuolta valitessaan, nimetessään ja valvoessaan. Yhdenmukaisten markkinaolosuhteiden sekä yhtä korkeatasoisen sijoittajansuojan saavuttamiseksi tällaiset edellytykset olisi saatettava niiden edellytysten mukaisiksi, joita sovelletaan direktiivin 2011/61/EU mukaisesti. Olisi annettava säännökset, joilla varmistetaan, että kolmansilla osapuolilla, joille säilytystehtävät on siirretty, on tehtäviensä suorittamiseen tarvitsemansa keinot ja että ne pitävät yhteissijoitusyritysten varat erillään muista varoista.

(21)

Silloin kun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 909/2014 (9) 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritelty arvopaperikeskus tai kolmannen maan arvopaperikeskus tarjoaa palveluja, jotka koskevat arvopaperien selvitysjärjestelmän ylläpitoa, sekä vähintään joko mainitun asetuksen liitteessä olevassa A jaksossa tarkoitettuja arvopaperien ensimmäistä kirjaamista arvo-osuusjärjestelmään alkuperäisellä hyvityksellä tai arvopaperitilien tarjoamista ja ylläpitoa ylimmällä tasolla, säilytystoimintojen siirroksi ei olisi katsottava sitä, että kyseinen arvopaperikeskus tarjoaa mainittuja palveluja sellaisten yhteissijoitusyrityksen arvopaperien osalta, joiden ensimmäisen kirjaamisen arvo-osuusjärjestelmään alkuperäisellä hyvityksellä on suorittanut kyseinen arvopaperikeskus. Säilytystoimintojen siirroksi olisi kuitenkin katsottava yhteissijoitusyritysten arvopaperien säilytyksen antaminen minkä hyvänsä arvopaperikeskuksen tai minkä hyvänsä kolmannen maan arvopaperikeskuksen hoidettavaksi.

(22)

Kolmannen osapuolen, jolle varojen säilytys siirretään, olisi voitava ylläpitää yhteistä erillistä tiliä, niin sanottua yhteistiliä, useille yhteissijoitusyrityksille.

(23)

Jos säilytys siirretään kolmannelle osapuolelle, on tarpeen varmistaa myös, että kolmanteen osapuoleen sovelletaan toiminnan vakautta koskevaan tehokkaaseen sääntelyyn ja valvontaan liittyviä erityisvaatimuksia. Lisäksi olisi suoritettava säännöllisesti ulkoisia tarkastuksia, jotta varmistettaisiin, että rahoitusvälineet ovat sen kolmannen osapuolen hallussa, jolle säilytys on siirretty.

(24)

Jotta sijoittajansuoja säilyisi korkeatasoisena, olisi annettava menettelytapoja ja eturistiriitojen hallintaa koskevat säännöt, ja niitä olisi sovellettava kaikissa tilanteissa, myös säilytystehtävien siirron yhteydessä. Säännöillä olisi erityisesti varmistettava, että säilytysyhteisön, yhteissijoitusyrityksen ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön tehtävät ja toiminnot erotetaan selvästi toisistaan.

(25)

Jotta varmistettaisiin korkeatasoinen sijoittajansuoja ja turvattaisiin asianmukainen toiminnan vakautta koskeva sääntely ja jatkuva valvonta, olisi laadittava kattava luettelo yhteisöistä, jotka ovat kelpoisia toimimaan säilytysyhteisöinä. Nämä yhteisöt olisi rajattava kansallisiin keskuspankkeihin, luottolaitoksiin ja muihin oikeushenkilöihin, joilla on jäsenvaltion lainsäädännön nojalla lupa harjoittaa tämän direktiivin mukaista säilytystoimintaa ja joihin sovelletaan toiminnan vakauden valvontaa ja pääoman riittävyyttä koskevia vaatimuksia, jotka vastaavat vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (10) 315 tai 317 artiklan mukaisesti valitun lähestymistavan perusteella laskettavia vaatimuksia, ja joiden omien varojen määrä on vähintään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (11) 28 artiklan 2 kohdan mukainen perustamispääoman määrä ja joilla on sääntömääräinen kotipaikka tai sivuliike yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltiossa.

(26)

Olisi tarkennettava ja selvennettävä, mikä on yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön vastuu, jos säilytettävänä oleva rahoitusväline menetetään. Tällaisessa tapauksessa säilytysyhteisöllä olisi oltava velvollisuus palauttaa yhteissijoitusyritykselle samantyyppinen rahoitusväline tai vastaava määrä. Vapautuminen varojen menetykseen liittyvästä vastuusta ei saisi olla mahdollista, paitsi jos säilytysyhteisö pystyy osoittamaan, että varojen menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tässä yhteydessä säilytysyhteisöllä ei saisi olla mahdollisuutta vedota sisäisiin tilanteisiin, kuten työntekijän petolliseen toimintaan, vapautuakseen vastuusta.

(27)

Jos säilytysyhteisö siirtää säilytystehtävät ja kolmannen osapuolen säilytettävänä olevat rahoitusvälineet menetetään, säilytysyhteisön olisi oltava tästä vastuussa. Jos säilytettävänä oleva väline menetetään, säilytysyhteisön olisi oltava velvollinen palauttamaan samantyyppinen rahoitusväline tai vastaava määrä, vaikka menetys olisi tapahtunut varojen ollessa sen kolmannen osapuolen hallussa, jolle säilytys on siirretty. Säilytysyhteisö olisi vapautettava tästä vastuusta vain, jos se pystyy osoittamaan, että menetys johtui ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei voinut kohtuudella vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tässä yhteydessä säilytysyhteisöllä ei saisi olla mahdollisuutta vedota sisäisiin tilanteisiin, kuten työntekijän petolliseen toimintaan, vapautuakseen vastuusta. Vastuusta vapautuminen ei saisi olla mahdollista sääntelyn eikä sopimussuhteen perusteella, jos säilytysyhteisö tai kolmas osapuoli, jolle säilytys on siirretty, kadottavat varoja.

(28)

Yhteissijoitusyrityksen kaikkien sijoittajien olisi voitava esittää säilytysyhteisön vastuuseen liittyviä vaateita suoraan tai välillisesti rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön kautta. Oikeussuojakeinojen käyttö säilytysyhteisöä vastaan ei saisi riippua yhteissijoitusyrityksen oikeudellisesta muodosta (yhtiömuotoinen tai sopimusperusteinen) tai säilytysyhteisön, rahastoyhtiön ja osuudenhaltijoiden välisen oikeudellisen suhteen luonteesta. Osuudenhaltijoiden oikeus vedota säilytysyhteisön vastuuseen ei saisi johtaa oikeussuojakeinojen käytön päällekkäisyyteen tai osuudenhaltijoiden eriarvoiseen kohteluun.

(29)

Säilytysyhteisöä ei saisi estää toteuttamasta yhteissijoitusyrityksille tai yhteissijoitusyritysten osuudenhaltijoille aiheutettujen vahinkojen ja menetysten kattamiseen tarkoitettuja järjestelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamista. Näillä järjestelyillä ei saisi kuitenkaan vapauttaa säilytysyhteisöä vastuusta, ne eivät saisi johtaa säilytysyhteisön vastuun siirtoon tai mahdolliseen muutokseen eivätkä ne saisi vaikuttaa sijoittajien oikeuksiin, kuten muutoksenhakuoikeuksiin.

(30)

Komissio ehdotti 12 päivänä heinäkuuta 2010 muutoksia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 97/9/EY (12), jotta yhteissijoitusyritysten sijoittajille voidaan tarjota korkeatasoinen suoja tilanteissa, joissa säilytysyhteisö ei voi täyttää velvoitteitaan. Kyseistä ehdotusta täydennetään siten, että tässä direktiivissä selvennetään yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön ja kolmannen osapuolen, jolle säilytystehtävät on siirretty, velvollisuuksia ja vastuun laajuutta.

(31)

Komissiota pyydetään analysoimaan, missä tilanteissa yhteissijoitusyrityksen säilytysyhteisön tai kolmannen osapuolen, jolle säilytystehtävät on siirretty, velvoitteiden laiminlyönti voisi aiheuttaa yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille tappioita, joista ei tämän direktiivin mukaisesti saada korvausta, selvittämään tarkemmin, minkälaiset toimenpiteet voisivat olla riittäviä takaamaan korkeatasoisen sijoittajansuojan riippumatta sijoittajan ja laiminlyönnin kohteina olleiden siirtokelpoisten arvopaperien keskinäisestä välitysketjusta, ja toimittamaan havaintonsa Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

(32)

On tarpeen varmistaa, että säilytysyhteisöihin sovelletaan samoja vaatimuksia yhteissijoitusyritysten oikeudellisesta muodosta riippumatta. Yhdenmukaisilla vaatimuksilla olisi parannettava oikeusvarmuutta, lujitettava sijoittajansuojaa ja edistettävä yhdenmukaisten markkinaolosuhteiden luomista. Komissio ei ole saanut ilmoitusta, jonka mukaan jokin sijoitusyhtiö olisi käyttänyt hyväkseen poikkeusta yleisestä velvollisuudesta antaa varat säilytysyhteisön haltuun. Sen vuoksi sijoitusyhtiön säilytysyhteisöä koskevia direktiivissä 2009/65/EY säädettyjä vaatimuksia olisi pidettävä tarpeettomina.

(33)

Tässä direktiivissä säädetään vähimmäisvaltuuksista, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava, mutta näitä valtuuksia olisi käytettävä jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien mukaisesti, mikä takaa perusoikeuksien kunnioittamisen, oikeus yksityisyyteen mukaan luettuna. Käytettäessä kyseisiä valtuuksia, jotka voivat aiheuttaa vakavia ristiriitoja yksityis- ja perhe-elämää, kotia sekä viestien kunnioittamista koskevien oikeuksien kanssa, jäsenvaltioilla olisi oltava käytössä riittävät ja tehokkaat suojatoimet kaikenlaisen väärinkäytön varalta, mukaan lukien tarvittaessa ennakkoluvan edellyttäminen kyseessä olevan jäsenvaltion oikeusviranomaisilta. Jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisten viranomaisten käyttää kyseisiä rajoittavia valtuuksia siinä määrin kuin vakavien tapausten asianmukainen tutkinta sitä edellyttää, kun ei ole olemassa vastaavia keinoja, joilla samaan lopputulokseen päästäisiin tehokkaasti.

(34)

Yhteissijoitusyritysten, rahastoyhtiöiden, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen tai muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen olemassa olevat tallenteet puhelinkeskusteluista ja tietoliikennetiedot sekä televiestintäoperaattoreiden olemassa olevat puhelu- ja teleliikennetiedot ovat tärkeitä ja toisinaan ainoita todisteita, joiden avulla voidaan havaita ja osoittaa, että on rikottu niitä säännöksiä, joilla tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä varmistaa, että yhteissijoitusyritykset, rahastoyhtiöt, sijoitusyhtiöt, säilytysyhteisöt tai muut tällä direktiivillä säännellyt yhteisöt noudattavat tässä direktiivissä ja sen nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanotoimenpiteissä säädettyjä sijoittajansuojaa koskevia vaatimuksia ja muita vaatimuksia.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi näin ollen voitava pyytää yhteissijoitusyritysten, rahastoyhtiöiden, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen ja muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen hallussa olevia tallenteita puhelinkeskusteluista ja sähköisestä viestinnästä sekä tietoliikennetietoja. Puhelu- ja tietoliikennetietojen saanti on edellytys tässä direktiivissä tai sen täytäntöönpanotoimenpiteissä säädettyjen vaatimusten rikkomisen havaitsemiselle ja seuraamusten määräämiselle näistä rikkomisista. Jotta unionissa voidaan ottaa käyttöön tasapuoliset toimintaedellytykset televiestintäoperaattorin hallussa olevien puhelu- ja tietoliikennetietojen tai yhteissijoitusyritysten, sijoitusrahastojen, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen tai muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen hallussa olevien, puhelinkeskusteluista ja tietoliikenteestä olemassa olevien tallenteiden saannin osalta, toimivaltaisten viranomaisten olisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti voitava pyytää televiestintäoperaattorin hallussa olevia puhelu- ja tietoliikennetietoja, jos kansallinen lainsäädäntö sen sallii, ja yhteissijoitusyritysten, sijoitusrahastojen, sijoitusyhtiöiden, säilytysyhteisöjen tai muiden tällä direktiivillä säänneltyjen yhteisöjen hallussa olevia, puhelinkeskusteluista ja tietoliikenteestä olemassa olevia tallenteita tapauksissa, joissa voidaan kohtuudella epäillä, että tällaisilla tarkastuksen tai tutkinnan kohteeseen liittyvillä tiedoilla voi olla merkitystä osoitettaessa, että tässä direktiivissä tai sen täytäntöönpanotoimenpiteissä säädettyjä vaatimuksia on rikottu. Televiestintäoperaattorin hallussa olevien puhelu- ja tietoliikennetietojen saantioikeuden ei olisi koskettava puhelimitse tapahtuvan puheviestinnän sisältöä.

(35)

Rahoitusalan liiketoiminnan järkevän ja vakaan toimintakehyksen olisi perustuttava vahvoihin valvonta-, tutkinta- ja seuraamusjärjestelmiin. Tätä varten toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava riittävät toimintavaltuudet, ja niiden olisi voitava tukeutua tasapuolisiin, tiukkoihin ja ennalta ehkäiseviin seuraamusjärjestelyihin, joilla puututaan tämän direktiivin rikkomisiin. Komission 8 päivänä joulukuuta 2010 antamassa tiedonannossa ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” tarkastellaan nykyisiä valtuuksia määrätä seuraamuksia ja näiden valtuuksien soveltamista käytännössä pyrittäessä lähentämään seuraamuksia kaikissa valvontatoimissa. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet määrätä seuraamusmaksuja, jotka ovat riittävän suuria ollakseen tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, jotta voidaan kumota tämän direktiivin vaatimusten vastaisen käyttäytymisen odotetut hyödyt.

(36)

Vaikka mikään ei estä jäsenvaltioita vahvistamasta hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioilta ei pitäisi edellyttää hallinnollisia seuraamuksia koskevien sääntöjen antamista tähän direktiiviin kohdistuvien rikkomisten osalta, jos niihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta. Kansallisen lainsäädännön mukaisesti jäsenvaltioita ei olisi velvoitettava määräämään sekä hallinnollisia että rikosoikeudellisia seuraamuksia samasta rikkomisesta, mutta ne voisivat tehdä niin, jos niiden kansallinen lainsäädäntö sen sallii. Tämän direktiivin rikkomisesta määrättävien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei saisi kuitenkaan vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tai tutustua tietoihin taikka vaihtaa tietoja näiden viranomaisten kanssa oikea-aikaisesti eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin, myöskään sen jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että ne eivät vahvista hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta. Vaihtoehtoa, jonka mukaan jäsenvaltiot voivat määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia hallinnollisten seuraamusten sijaan tai niiden lisäksi, ei saisi käyttää tämän direktiivin seuraamusjärjestelmän kiertämiseen.

(37)

Sen varmistamiseksi, että seuraamuksia sovelletaan jäsenvaltioissa yhdenmukaisesti, kun päätetään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten seuraamusmaksujen suuruudesta, jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että niiden toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki olennaiset olosuhteet.

(38)

Jotta seuraamuksilla olisi varoittavampi vaikutus suureen yleisöön ja jotta suurelle yleisölle voitaisiin tiedottaa rikkomisista, jotka voivat vahingoittaa sijoittajansuojaa, seuraamukset olisi julkistettava, paitsi tietyissä tarkoin määritellyissä olosuhteissa. Suhteellisuusperiaatteen noudattamisen varmistamiseksi seuraamukset olisi julkistettava nimettöminä, jos julkistamisesta aiheutuisi suhteetonta vahinkoa osapuolille.

(39)

Jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voisi lisätä entisestään valvontatulosten yhtenäisyyttä asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisesti, kaikista julkistetuista seuraamuksista olisi samanaikaisesti ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jonka olisi lisäksi julkaistava vuotuinen kertomus kaikista määrätyistä seuraamuksista.

(40)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai todellisista rikkomisista. Mahdollisia ja todellisia rikkomisia koskevien tietojen on myös määrä tehostaa asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisten arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien suorittamista. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi sen vuoksi perustettava myös viestintäkanavat, jotka on tarkoitettu kyseisistä mahdollisista tai todellisista rikkomisista ilmoittamiseen. Arvopaperimarkkinaviranomaiselle ilmoitettuja mahdollisia ja todellisia rikkomisia koskevia tietoja olisi käytettävä ainoastaan asetuksen (EU) N:o 1095/2010 mukaisten arvopaperimarkkinaviranomaisen tehtävien suorittamisessa.

(41)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, siten kuin Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa määrätään.

(42)

Jotta varmistettaisiin tämän direktiivin tavoitteiden saavuttaminen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä valta hyväksyä delegoituja säädöksiä, joissa yksilöidään tiedot, jotka on sisällytettävä säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön väliseen vakiosopimukseen, säilytystoimintojen suorittamisen edellytykset mukaan luettuina rahoitusvälinetyypit, joiden olisi kuuluttava säilytysyhteisön säilytystehtävien piiriin, edellytykset, joilla säilytysyhteisö voi hoitaa säilytystehtäviään keskussäilytysyhteisöön kirjattujen rahoitusvälineiden osalta, ja edellytykset, joilla säilytysyhteisön olisi pidettävä säilytyksessä nimellisessä muodossa liikkeeseen lasketut ja liikkeeseenlaskijalle tai rekisteröintiasiamiehelle kirjatut rahoitusvälineet, säilytysyhteisöjen asianmukaista huolellisuutta koskevat tehtävät, tilien erottamista koskeva velvoite, edellytykset, joiden täyttyessä säilytetyt rahoitusvälineet olisi katsottava menetetyiksi, ja olosuhteet, joissa ne olisi katsottava menetetyiksi, sekä se, mitä tarkoitetaan ulkopuolisilla tapahtumilla, joihin ei ole kohtuudella voitu vaikuttaa ja joiden seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Kyseisten delegoitujen säädösten mukaisen sijoittajansuojan tason olisi oltava vähintään yhtä korkea kuin direktiivin 2011/61/EU nojalla hyväksyttyjen delegoitujen säädösten mukainen suoja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(43)

Osana direktiivin 2009/65/EY toimivuuden yleistä tarkastelua komissio arvioi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (13) huomioon ottaen vastapuoleen liittyvälle riskikeskittymälle asetettuja rajoituksia, joita sovelletaan johdannaiskauppoihin, ja ottaa samalla huomioon sen, että näitä vastapuoleen liittyviä vastuita koskevia rajoituksia varten on luotava asianmukainen luokittelu, jotta riskiominaisuuksiltaan samankaltaisia johdannaisia kohdellaan samalla tavalla.

(44)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli sijoittajien yhteissijoitusyrityksiä kohtaan tunteman luottamuksen lisäämistä tiukentamalla säilytysyhteisöjen tehtäviä ja vastuuta koskevia vaatimuksia, parantamalla rahastoyhtiöiden ja sijoitusyhtiöiden palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja ottamalla käyttöön sellaisia seuraamuksia koskevat yhteiset normit, joita sovelletaan tämän direktiivin tärkeimpiin rikkomisiin, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(46)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (15) mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 23 päivänä marraskuuta 2012 (16).

(47)

Direktiivi 2009/65/EY olisi näin ollen muutettava,

1)

Lisätään 2 artiklan 1 kohtaan alakohdat seuraavasti:

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).”"

2)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”14 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöt laativat sellaiset palkka- ja palkkiopolitiikan ja -käytännöt ja soveltavat sellaisia palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä, jotka ovat sopusoinnussa moitteettoman ja tehokkaan riskienhallinnan kanssa ja edistävät sitä eivätkä kannusta riskinottoon, joka on ristiriidassa rahastoyhtiöiden hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiilien, sääntöjen tai perustamisasiakirjojen kanssa, eivätkä haittaa sen velvoitteen noudattamista, jonka mukaan rahastoyhtiön on toimittava yhteissijoitusyrityksen edun mukaisesti.

2.   Palkkojen ja lisäeläke-etuuksien kiinteiden ja muuttuvien osien on kuuluttava palkka- ja palkkiopolitiikan ja -käytäntöjen piiriin.

3.   Palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä on sovellettava niihin henkilöstöryhmiin, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus niiden hoitamien rahastoyhtiöiden tai yhteissijoitusyritysten riskiprofiileihin, mukaan luettuina toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatehtäviä hoitavat henkilöt sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa.

4.   Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 16 artiklan mukaisesti arvopaperimarkkinaviranomainen antaa toimivaltaisille viranomaisille tai rahoitusmarkkinoiden toimijoille ohjeita tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista henkilöistä ja 14 b artiklassa tarkoitettujen periaatteiden soveltamisesta. Ohjeissa otetaan huomioon komission suosituksessa 2009/384/EY (18) vahvistetut moitteetonta palkka- ja palkkiopolitiikkaa koskevat periaatteet sekä rahastoyhtiöiden ja niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten koko, sisäinen organisaatio sekä niiden toiminnan luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Laatiessaan näitä ohjeita arvopaperimarkkinaviranomainen tekee tiivistä yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (19) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) kanssa, jotta ohjeet olisivat yhdenmukaiset muita rahoituspalvelualoja, erityisesti luottolaitoksia ja sijoituspalveluyrityksiä, varten laadittujen vaatimusten kanssa.

14 b artikla

1.   Laatiessaan ja soveltaessaan 14 a artiklassa tarkoitettua palkka- ja palkkiopolitiikkaa rahastoyhtiöiden on noudatettava seuraavia periaatteita sellaisella tavalla ja siinä laajuudessa, joka on asianmukainen niiden kokoon, sisäiseen organisaatioon sekä niiden toiminnan luonteeseen, laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden:

2.   Arvopaperimarkkinaviranomainen voi asetuksen (EU) N:o 1095/2010 35 artiklan mukaisesti pyytää toimivaltaisilta viranomaisilta tietoja tämän direktiivin 14 a artiklassa tarkoitetuista palkka- ja palkkiopolitiikoista ja -käytännöistä.

Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tiiviissä yhteistyössä pankkiviranomaisen kanssa esitettävä palkka- ja palkkiopolitiikkoja koskevissa ohjeissaan, miten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (20) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (21) mukaisia erilaisia alakohtaisia palkka- ja palkkioperiaatteita on sovellettava tilanteissa, joissa työntekijät tai muut henkilöstöryhmät tarjoavat palveluja, joita koskevat erilaiset alakohtaiset palkka- ja palkkioperiaatteet.

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä periaatteita sovelletaan kaikentyyppisiin rahastoyhtiön maksamiin etuuksiin, yhteissijoitusyrityksen itse suoraan maksamiin määriin, tulosperusteiset palkkiot mukaan luettuina, ja yhteissijoitusyrityksen osuuksien tai osakkeiden siirtoihin, jotka tehdään sellaisten henkilöstöryhmien hyväksi, joiden ammatillisella toiminnalla on olennainen vaikutus rahastoyhtiöiden riskiprofiiliin tai niiden hoitamien yhteissijoitusyritysten riskiprofiiliin ja joihin luetaan mukaan toimiva johto, riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivat, valvontatehtäviä hoitavat henkilöt sekä työntekijät, joiden saama kokonaispalkka tai -palkkio sijoittuu samaan palkka- ja palkkiohaarukkaan toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien kanssa.

4.   Rahastoyhtiöiden, jotka ovat merkittäviä kokonsa tai hoitamiensa yhteissijoitusyritysten koon, sisäisen organisaationsa sekä toimintansa luonteen, laajuuden ja monimuotoisuuden perusteella, on perustettava palkka- ja palkkiokomitea. Palkka- ja palkkiokomitea on muodostettava siten, että se kykenee pätevästi ja riippumattomasti arvioimaan palkka- ja palkkiopolitiikkaa ja -käytäntöjä sekä riskienhallintaa varten luotuja kannustimia.

Palkka- ja palkkiokomitea, joka tarvittaessa perustetaan 14 a artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen arvopaperimarkkinaviranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti, on vastuussa palkkaa ja palkkioita koskevien päätösten valmistelusta, mukaan luettuina päätökset, jotka vaikuttavat rahastoyhtiön tai kyseisen yhteissijoitusyrityksen riskeihin ja riskienhallintaan ja jotka valvontatehtäviään hoitavan ylimmän hallintoelimen on tehtävä. Palkka- ja palkkiokomitean puheenjohtajana toimii ylimmän hallintoelimen jäsen, joka ei kuulu toimivaan johtoon kyseisessä rahastoyhtiössä. Palkka- ja palkkiokomitean jäsenten on oltava ylimmän hallintoelimen jäseniä, jotka eivät kuulu toimivaan johtoon kyseisessä rahastoyhtiössä.

Jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään työntekijöiden edustuksesta ylimmässä hallintoelimessä, palkka- ja palkkiokomiteaan on kuuluttava yksi tai useampia työtekijöiden edustajia. Palkka- ja palkkiokomitean on päätöksiään valmistellessaan otettava huomioon sijoittajien ja muiden sidosryhmien pitkän aikavälin edut sekä yleinen etu.

(18)  Komission suositus 2009/384/EY, annettu 30 päivänä huhtikuuta 2009, rahoituspalvelualan palkka- ja palkkiopolitiikasta (EUVL L 120, 15.5.2009, s. 22)."

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12)."

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1)."

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).”"

3)

Korvataan 20 artiklan 1 kohdan a alakohta seuraavasti:

4)

Korvataan 22 artikla seuraavasti:

”22 artikla

1.   Sijoitusyhtiön ja jokaisen hoitamansa sijoitusrahaston osalta rahastoyhtiön on varmistettava, että sille nimetään yksi säilytysyhteisö tämän luvun mukaisesti.

2.   Säilytysyhteisön nimeämisestä on oltava todisteena kirjallinen sopimus.

Kyseisellä sopimuksella on muun muassa säänneltävä sitä tietojen vaihtoa, joka katsotaan tarpeelliseksi, jotta säilytysyhteisö voi hoitaa sen yhteissijoitusyrityksen osalta, jolle se on nimetty säilytysyhteisöksi, sille tässä direktiivissä ja muissa asiaankuuluvissa laeissa, asetuksissa tai hallinnollisissa määräyksissä annetut tehtävät.

3.   Säilytysyhteisön on

4.   Säilytysyhteisön on varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen kassavirtaa seurataan asianmukaisesti ja erityisesti että kaikki yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemisen yhteydessä sijoittajien suorittamat tai näiden lukuun suoritetut maksut on vastaanotettu ja että kaikki yhteissijoitusyrityksen käteisvarat on kirjattu käteistileille,

Jos käteistilit avataan yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä, ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun yhteisön käteisvaroja ja säilytysyhteisön omia käteisvaroja ei saa kirjata tällaisille tileille.

5.   Yhteissijoitusyrityksen varat on annettava säilytysyhteisön säilytettäväksi seuraavasti:

6.   Säilytysyhteisön on säännöllisesti toimitettava rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kattava luettelo kaikista yhteissijoitusyrityksen varoista.

7.   Säilytysyhteisö tai sellainen kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminto on siirretty, ei saa käyttää säilytysyhteisöllä säilytettävänä olevia varoja uudelleen omaan lukuunsa. Uudelleenkäyttöön kuuluvat kaikki säilytettävänä olevia varoja koskevat liiketoimet, mukaan lukien muun muassa siirtäminen, vakuudeksi antaminen, myyminen ja lainananto.

Säilytysyhteisöllä säilytettävänä olevia varoja voidaan käyttää uudelleen ainoastaan, jos

Vakuuden markkina-arvon on kaikkina aikoina oltava vähintään uudelleen käytettävien varojen markkina-arvo preemiolla korotettuna.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisön maksukyvyttömyystapauksessa ja/tai minkä tahansa sellaisen unionissa sijaitsevan kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa, jolle yhteissijoitusyrityksen varojen säilytys on siirretty, säilytettävänä olevat yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa tällaisen säilytysyhteisön ja/tai tällaisen kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi.

(22)  Komission direktiivi 2006/73/EY, annettu 10 päivänä elokuuta 2006, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY täytäntöönpanosta sijoituspalveluyritysten toiminnan järjestämistä koskevien vaatimusten, toiminnan harjoittamisen edellytysten ja kyseisessä direktiivissä määriteltyjen käsitteiden osalta (EUVL L 241, 2.9.2006, s. 26).”"

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”22 a artikla

1.   Säilytysyhteisö ei saa siirtää 22 artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettuja toimintoja kolmansille osapuolille.

2.   Säilytysyhteisö saa siirtää 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toiminnot kolmansille osapuolille ainoastaan, jos

3.   Säilytysyhteisö saa siirtää 22 artiklan 5 kohdassa tarkoitetut toiminnot kolmannelle osapuolelle ainoastaan, jos kyseinen kolmas osapuoli jatkuvasti täyttää seuraavat edellytykset sille siirrettyjen tehtävien hoitamisen aikana:

Sen estämättä, mitä ensimmäisen alakohdan b alakohdan i alakohdassa säädetään, jos kolmannen maan lainsäädännössä edellytetään, että paikallinen yhteisö säilyttää tiettyjä rahoitusvälineitä, eikä mikään paikallinen yhteisö täytä mainitussa i alakohdassa tarkoitettuja tehtävien siirtämistä koskevia vaatimuksia, säilytysyhteisö saa siirtää toimintojaan tällaiselle paikalliselle yhteisölle seuraavia vaatimuksia noudattaen vain siinä laajuudessa kuin kyseisen kolmannen maan lainsäädäntö sitä edellyttää ja vain niin kauan kuin siirtämistä koskevia vaatimuksia täyttäviä paikallisia yhteisöjä ei ole olemassa:

Kolmas osapuoli voi puolestaan siirtää edelleen nämä toiminnot, jos samoja vaatimuksia noudatetaan. Tällaisessa tapauksessa 24 kohdan 2 kohtaa sovelletaan asianomaisiin osapuoliin soveltuvin osin.

4.   Tätä artiklaa sovellettaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 98/26/EY (23) tarkoitettujen palvelujen tarjoamista mainitussa direktiivissä tarkoitetuissa arvopaperien selvitysjärjestelmissä tai vastaavien palvelujen tarjoamista kolmansien maiden arvopaperien selvitysjärjestelmissä ei katsota säilytystoimintojen siirtämiseksi.

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).”"

6)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

”24 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö on vastuussa yhteissijoitusyritykselle ja yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijoille säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen, jolle 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävänä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty, aiheuttamasta menetyksestä.

Jos säilytettävänä oleva rahoitusväline menetetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö palauttaa samantyyppisen rahoitusvälineen tai vastaavan määrän viipymättä yhteissijoitusyritykselle tai sen lukuun toimivalle rahastoyhtiölle. Säilytysyhteisö ei ole vastuussa, jos se pystyy osoittamaan, että menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilytysyhteisö on myös vastuussa yhteissijoitusyritykselle ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajille kaikista muista tappioista, joita niille aiheutuu säilytysyhteisön huolimattomuudesta tai sen tämän direktiivin mukaisten velvoitteiden tahallisesta laiminlyönnistä.

2.   Edellä 22 a artiklassa tarkoitettu toimintojen siirto ei vaikuta 1 kohdassa tarkoitettuun säilytysyhteisön vastuuseen.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua säilytysyhteisön vastuuta ei voida poistaa tai rajoittaa sopimuksella.

4.   Edellä olevan 3 kohdan vastainen sopimus on mitätön.

5.   Yhteissijoitusyrityksen osuudenhaltijat voivat vedota säilytysyhteisön vastuuseen suoraan tai välillisesti rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön kautta edellyttäen, että tämä ei johda päällekkäisten oikeussuojakeinojen käyttöön tai osuudenhaltijoiden eriarvoiseen kohteluun.”

8)

Korvataan 25 artikla seuraavasti:

”25 artikla

1.   Yhtiö ei saa toimia sekä rahastoyhtiönä että säilytysyhteisönä. Yhtiö ei saa toimia sekä sijoitusyhtiönä että säilytysyhteisönä.

2.   Suorittaessaan toimintojaan rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti. Suorittaessaan toimintojaan sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on toimittava rehellisesti, oikeudenmukaisesti, ammattimaisesti, riippumattomasti ja ainoastaan yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti.

Säilytysyhteisö ei saa harjoittaa yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön osalta toimintaa, joka voi aiheuttaa eturistiriitoja yhteissijoitusyrityksen, sen sijoittajien, sen rahastoyhtiön ja säilytysyhteisön itsensä välillä, paitsi jos säilytysyhteisö on toiminnallisesti ja hierarkkisesti erottanut säilytystehtäviensä hoitamisen muista mahdollisesti ristiriitaisista tehtävistään ja mahdolliset eturistiriidat tunnistetaan ja hoidetaan, niitä valvotaan ja ne ilmoitetaan asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen sijoittajille.”

9)

Korvataan 26 artikla seuraavasti:

”26 artikla

1.   Laissa tai sijoitusrahaston säännöissä on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voidaan vaihtaa, sekä säännöistä, joilla varmistetaan osuudenhaltijoiden suoja tällaisen vaihdon tapahtuessa.

2.   Laissa tai sijoitusyhtiön perustamisasiakirjoissa on säädettävä tai määrättävä edellytyksistä, joilla rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voidaan vaihtaa, sekä säännöistä, joilla varmistetaan osuudenhaltijoiden suoja tällaisen vaihdon tapahtuessa.”

10)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”26 a artikla

Säilytysyhteisön on pyynnöstä asetettava toimivaltaisten viranomaistensa saataville kaikki tiedot, jotka se on saanut tehtäviään hoitaessaan ja jotka voivat olla tarpeen sen toimivaltaisille viranomaisille taikka yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.

Jos yhteissijoitusyrityksen tai rahastoyhtiön toimivaltaiset viranomaiset ovat eri viranomaisia kuin säilytysyhteisön vastaavat viranomaiset, säilytysyhteisön toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava saamansa tiedot viipymättä yhteissijoitusyrityksen ja rahastoyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.

26 b artikla

Siirretään komissiolle valta hyväksyä 112 a artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat seuraavia:

11)

Korvataan 30 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Edellä olevia 13–14 b artiklaa sovelletaan soveltuvin osin sijoitusyhtiöihin, jotka eivät ole nimenneet tämän direktiivin nojalla toimiluvan saanutta rahastoyhtiötä.”

12)

Kumotaan V luvun 3 jakso.

13)

Muutetaan 69 artikla seuraavasti:

14)

Muutetaan 78 artikla seuraavasti:

15)

Korvataan 98 artiklan 2 kohdan d alakohta seuraavasti:

16)

Korvataan 99 artikla seuraavasti:

”99 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on asetettava säännöt, jotka koskevat hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä, joita yhtiöille ja henkilöille määrätään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisista, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että niitä sovelletaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 98 artiklan mukaisia toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Mikäli jäsenvaltiot päättävät, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta, niiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset.

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava viimeistään 18 päivänä maaliskuuta 2016 komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, joilla tämä artikla saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien mahdolliset asianomaiset rikoslainsäädännön säännökset. Jäsenvaltioiden on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle myöhemmistä muutoksista näihin säännöksiin.

2.   Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 1 kohdan mukaisesti säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista kyseisessä kohdassa tarkoitettujen säännösten rikkomisesta, niiden on varmistettava, että asianmukaiset toimenpiteet on toteutettu, jotta toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki tarvittavat valtuudet olla yhteydessä oikeusviranomaisiin niiden lainkäyttöalueella vastaanottaakseen tietoja rikosoikeudellisista tutkimuksista tai menettelyistä, jotka on käynnistetty tämän direktiivin mahdollisten rikkomisten vuoksi, ja antaakseen tietoja muille toimivaltaisille viranomaisille ja arvopaperimarkkinaviranomaiselle, jotta ne voivat täyttää velvollisuutensa tehdä yhteistyötä keskenään ja arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tätä direktiiviä sovellettaessa.

Toimivaltaiset viranomaiset voivat myös tehdä yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa helpottaakseen seuraamusmaksujen perimistä.

3.   Komissio tarkastelee tämän direktiivin toimivuutta koskevan yleisen uudelleentarkastelun yhteydessä viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2017 hallinnollisten ja rikosoikeudellisten seuraamusten soveltamista ja erityisesti tarvetta yhdenmukaistaa entisestään tässä direktiivissä säädettyjen vaatimusten rikkomisesta määrättäviä hallinnollisia seuraamuksia.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi kieltäytyä toimittamasta pyydettyjä tietoja tai tekemästä yhteistyötä tutkinnassa ainoastaan seuraavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa:

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jos velvoitteita sovelletaan yhteissijoitusyrityksiin, rahastoyhtiöihin, sijoitusyhtiöihin tai säilytysyhteisöihin, hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä voidaan siinä tapauksessa, että rikkominen kohdistuu tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuihin kansallisiin säännöksiin, soveltaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin luonnollisiin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön nojalla vastuussa rikkomisesta.

6.   Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädännön mukaisesti varmistettava, että kaikissa 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hallinnollisiin seuraamuksiin ja muihin hallinnollisiin toimenpiteisiin, joita saatetaan soveltaa, kuuluvat ainakin seuraavat:

7.   Jäsenvaltiot voivat antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet määrätä kansallisen lainsäädännön mukaisesti muuntyyppisiä seuraamuksia 6 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten lisäksi tai määrätä seuraamusmaksuja, jotka ylittävät 6 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitetut määrät.

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).”"

17)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”99 a artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä säädetään seuraamuksista erityisesti silloin, kun:

99 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset julkistavat virallisilla verkkosivustoillaan kaikki päätökset, joihin ei saa hakea muutosta ja joissa määrätään hallinnollinen seuraamus tai toimenpide tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomisesta, ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun päätöksestä on ilmoitettu henkilölle, jolle seuraamus tai toimenpide on määrätty. Julkistettaviin tietoihin on sisällytettävä vähintään tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä rikkomisesta vastuussa olevien henkilöiden henkilöllisyys. Tätä velvoitetta ei sovelleta päätöksiin, joilla määrätään luonteeltaan tutkinnallisista toimenpiteistä.

Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että oikeushenkilöiden henkilöllisyyden tai luonnollisten henkilöiden henkilötietojen julkistaminen on kuitenkin tällaisten tietojen julkistamisen oikeasuhteisuudesta tehdyn tapauskohtaisen arvioinnin perusteella kohtuutonta, tai jos julkistaminen vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset tekevät jotain seuraavista:

Jos kyseessä on päätös julkistaa seuraamus tai toimenpide ilman henkilöllisyystietoja, asiaankuuluvien tietojen julkistamista voidaan lykätä kohtuullisen pituisen ajan, jos ennakoidaan, että anonyymin julkistamisen perusteet lakkaavat tuon ajan kuluessa olemasta olemassa.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikki hallinnolliset seuraamukset, jotka on määrätty mutta joita ei ole julkistettu 1 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti, sekä niitä koskevat mahdolliset muutoksenhaut ja niiden lopputulos. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikkia määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat tiedot ja lopulliset tuomiot ja toimittavat ne arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Arvopaperimarkkinaviranomaisen on ylläpidettävä sille ilmoitetuista seuraamuksista keskustietokantaa pelkästään toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa varten. Kyseiseen tietokantaan on oltava pääsy ainoastaan toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä on päivitettävä toimivaltaisten viranomaisten toimittamien tietojen perusteella.

3.   Jos seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta asiaankuuluvissa oikeus- tai muissa viranomaisissa, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi viipymättä julkistettava virallisella verkkosivustollaan tällaiset tiedot ja kaikki tällaisen muutoksenhaun lopputulokseen liittyvät myöhemmät tiedot. Lisäksi on julkistettava myös kaikki päätökset, joilla kumotaan seuraamuksen tai toimenpiteen määräämistä koskeva aikaisempi päätös.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että tämän artiklan mukaisesti julkistetut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkistamisesta. Julkistettavat henkilötiedot säilytetään toimivaltaisen viranomaisen virallisella verkkosivustolla ainoastaan kulloinkin sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti tarvittavan ajan.

99 c artikla

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai toimenpiteiden tyypistä ja hallinnollisten seuraamusmaksujen suuruudesta toimivaltaiset viranomaiset varmistavat, että ne ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia ja ottavat huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet, muun muassa tarvittaessa seuraavat:

2.   Käyttäessään valtuuksiaan määrätä seuraamuksia 99 artiklan mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä varmistaakseen, että valvonta- ja tutkintavaltuuksilla ja hallinnollisilla seuraamuksilla saavutetaan tulokset, joita tällä direktiivillä tavoitellaan. Niiden on lisäksi sovitettava toimintansa yhteen, jotta vältetään mahdollinen päällekkäisyys sovellettaessa valvonta- ja tutkintavaltuuksia sekä hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä rajat ylittävissä tapauksissa 101 artiklan mukaisesti.

99 d artikla

1.   Jäsenvaltioiden on luotava tehokkaat ja luotettavat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten mahdollisista tai todellisista rikkomisista, mukaan lukien kyseisistä rikkomisista ilmoittamiseen tarkoitetut turvalliset viestintäkanavat.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin mekanismeihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

3.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen on tarjottava yksi tai useampi turvallinen viestintäkanava tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten rikkomista koskevien ilmoitusten tekemistä varten. Arvopaperimarkkinaviranomainen varmistaa, että kyseiset viestintäkanavat ovat 2 kohdan a–d alakohdan mukaisia.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 ja 3 kohdassa tarkoitettujen sijoitusyhtiöiden, rahastoyhtiöiden ja säilytysyhteisöjen työntekijöiden tekemää ilmoitusta ei pidetä sopimuksessa tai laissa, asetuksessa tai hallinnollisessa määräyksessä olevien tietojen luovuttamista koskevan rajoituksen rikkomisena eikä ilmoituksen tehnyttä henkilöä voida asettaa minkäänlaiseen vastuuseen ilmoituksen perusteella.

5.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että rahastoyhtiöillä, sijoitusyhtiöillä ja säilytysyhteisöillä on käytössään asianmukaiset menettelyt työntekijöitään varten, jotta nämä voivat ilmoittaa rikkomisista sisäisesti erityisen riippumattoman ja itsenäisen kanavan kautta.

99 e artikla

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on vuosittain toimitettava arvopaperimarkkinaviranomaiselle yhdistetyt tiedot kaikista 99 artiklan mukaisesti määrätyistä seuraamuksista ja toimenpiteistä. Arvopaperimarkkinaviranomainen julkistaa nämä tiedot vuosikertomuksessaan.

2.   Jos toimivaltainen viranomainen on julkistanut hallinnollisen seuraamuksen tai toimenpiteen, sen on samanaikaisesti ilmoitettava kyseinen hallinnollinen seuraamus tai toimenpide arvopaperimarkkinaviranomaiselle. Jos julkistettu seuraamus tai toimenpide koskee rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä, arvopaperimarkkinaviranomainen lisää maininnan julkistetusta seuraamuksesta tai toimenpiteestä 6 artiklan 1 kohdan nojalla julkistettavaan rahastoyhtiöiden luetteloon.

3.   Arvopaperimarkkinaviranomainen laatii teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset, joissa määritetään tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen toimittamismenettelyt ja -muodot.

Arvopaperimarkkinaviranomainen toimittaa nämä teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 18 päivänä syyskuuta 2015.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1095/2010 15 artiklan mukaisesti.

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).”"

18)

Lisätään artikla seuraavasti:

”104 a artikla

1.   Jäsenvaltioiden on sovellettava direktiiviä 95/46/EY jäsenvaltioissa tämän direktiivin nojalla suoritettavaan henkilötietojen käsittelyyn.

2.   Arvopaperimarkkinaviranomaisen tämän direktiivin nojalla suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (27).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).”"

19)

Korvataan 12 artiklan 3 kohdassa, 14 artiklan 2 kohdassa, 43 artiklan 5 kohdassa, 51 artiklan 4 kohdassa, 60 artiklan 6 kohdassa, 61 artiklan 3 kohdassa, 62 artiklan 4 kohdassa, 64 artiklan 4 kohdassa, 75 artiklan 4 kohdassa, 78 artiklan 7 kohdassa, 81 artiklan 2 kohdassa, 95 artiklan 1 kohdassa ja 111 artiklassa ilmaisu ”112 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti sekä 112 a ja 112 b artiklan ehtoja noudattaen” ilmaisulla ”112 a artiklan mukaisesti”.

20)

Korvataan 50 a artiklassa ilmaisu ”112 a artiklan mukaisesti sekä 112 b ja 112 c artiklan ehtoja noudattaen” ilmaisulla ”112 a artiklan mukaisesti”.

21)

Korvataan 52 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa oleva ilmaisu ”112 artiklan 1 kohdassa” ilmaisulla ”112 artiklassa”.

22)

Korvataan 112 artikla seuraavasti:

”112 artikla

Komissiota avustaa komission päätöksellä 2001/528/EY (28) perustettu Euroopan arvopaperikomitea.

(28)  Komission päätös 2001/528/EY, tehty 6 päivänä kesäkuuta 2001, Euroopan arvopaperikomitean perustamisesta (EYVL L 191, 13.7.2001, s. 45).”"

23)

Korvataan 112 a artikla seuraavasti:

”112 a artikla

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 4 päivästä tammikuuta 2011 neljän vuoden ajaksi 12, 14, 43, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Siirretään komissiolle 17 päivästä syyskuuta 2014 neljän vuoden ajaksi 26 b artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Siirretään komissiolle 21 päivästä heinäkuuta 2011 neljän vuoden ajaksi 50 a artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Siirretään komissiolle 20 päivästä kesäkuuta 2013 neljän vuoden ajaksi 51 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen neljän vuoden kausien päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12, 14, 26 b, 43, 50 a, 51, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 12, 14, 26 b, 43, 50 a, 51, 60, 61, 62, 64, 75, 78, 81, 95 ja 111 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.”

24)

Kumotaan 112 b artikla.

25)

Korvataan liitteessä I olevan A luettelon 2 kohta seuraavasti: