25.7.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 219/42

(1)

Neuvoston direktiivissä 2013/59/Euratom (3) vahvistetaan yhdenmukaiset perusturvallisuusnormit työperäisen ja lääketieteellisen altistuksen sekä väestön altistuksen tilanteissa säteilylle altistuvien henkilöiden terveyden suojelemiseksi ionisoivasta säteilystä aiheutuvilta vaaroilta.

(2)

Neuvoston direktiivissä 2009/71/Euratom (4) jäsenvaltioille asetetaan velvoitteita luoda ydinturvallisuutta koskeva kansallinen kehys ja pitää sitä yllä. Direktiivi ilmentää ydinturvallisuusalan tärkeimmän kansainvälisen asiakirjan eli ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen (5) sekä Kansainvälisen atomienergiajärjestön (IAEA) turvallisuusperusteiden (6) vaatimuksia.

(3)

Neuvoston direktiivissä 2011/70/Euratom (7) jäsenvaltioille asetetaan velvoitteita luoda käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen huoltoa koskeva kansallinen kehys ja pitää sitä yllä.

(4)

Ydinturvallisuudesta sekä käytetyn ydinpolttoaineen ja radioaktiivisen jätteen turvallisesta huollosta 8 päivänä toukokuuta 2007 annetuissa neuvoston päätelmissä korostetaan, että ”ydinturvallisuus kuuluu jäsenvaltioiden vastuulle, joka kannetaan tarvittaessa EU:n puitteissa. Turvatoimia ja ydinlaitosten valvontaa koskevat päätökset kuuluvat yksinomaan alan toimijoiden ja kansallisten viranomaisten toimivaltaan.”

(5)

Japanissa vuonna 2011 tapahtunut Fukushiman ydinonnettomuus kiinnitti uudelleen maailmanlaajuisen huomion toimenpiteisiin, joita tarvitaan riskien minimoimiseksi ja ydinturvallisuuden mahdollisimman luotettavan tason varmistamiseksi. Kansalliset toimivaltaiset valvontaviranomaiset toteuttivat Eurooppa-neuvoston 24–25 päivänä maaliskuuta 2011 antamien päätelmien pohjalta yhdessä komission kanssa ja komission päätöksellä 2007/530/Euratom (8) perustetun Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten ryhmän (ENSREG) puitteissa yhteisön laajuisen kattavan ydinvoimalaitosten riski- ja turvallisuusarvioinnin, jäljempänä ’stressitestit’. Tulokset osoittivat, että erilaisia parannuksia voitaisiin toteuttaa osallistuvien maiden ydinturvallisuuspolitiikoissa ja toimialan käytännöissä.

Eurooppa-neuvosto pyysi komissiota lisäksi tarkastelemaan tarvittaessa voimassa olevaa ydinlaitosten turvallisuutta koskevaa lainsäädäntöä ja sääntelyä sekä ehdottamaan mahdollisesti tarvittavia parannuksia. Eurooppa-neuvosto korosti myös sitä, että unionissa olisi noudatettava mahdollisimman korkeita ydinturvallisuusstandardeja ja parannettava niitä jatkuvasti.

(6)

Vahva toimivaltainen valvontaviranomainen, joka on valvontaa koskevassa päätöksenteossa tosiasiassa riippumaton, on yhteisön ydinturvallisuuden valvontakehyksen perusedellytys. Korkean ydinturvallisuustason varmistamiseksi on äärimmäisen tärkeää, että toimivaltainen valvontaviranomainen voi käyttää toimivaltuuksiaan puolueettomasti ja läpinäkyvästi ja ettei sen valvontapäätöksiin vaikuteta asiattomasti. Valvontapäätösten ja täytäntöönpanotoimien olisi ydinturvallisuuden alalla perustuttava puolueettomiin ja turvallisuuteen liittyviin teknisiin näkökohtiin ja ne olisi vahvistettava ilman asiatonta ulkopuolista vaikutusta, joka voisi vaarantaa turvallisuuden, kuten asiatonta vaikutusta, joka liittyy muuttuviin poliittisiin, taloudellisiin tai yhteiskunnallisiin olosuhteisiin.

Toimivaltaisten valvontaviranomaisten toiminnallista erottamista koskevia direktiivin 2009/71/Euratom säännöksiä olisi lujitettava, jotta voidaan varmistaa valvontaviranomaisten todellinen riippumattomuus ilman valvontapäätöksiin kohdistuvaa asiatonta vaikutusta ja taata niille asiaankuuluvat keinot ja valtuudet suoriutua niille annetuista vastuista asianmukaisesti. Valvontaviranomaisella olisi erityisesti oltava riittävät oikeudelliset valtuudet, riittävästi henkilöstöä ja riittävät taloudelliset voimavarat, jotta se voisi hoitaa sille annetut vastuut asianmukaisesti.

Tehostetut vaatimukset eivät kuitenkaan saisi rajoittaa muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa tarvittaessa tehtävää tiivistä yhteistyötä eivätkä jäsenvaltioiden julkaisemien yleisten poliittisten suuntaviivojen noudattamista.

(7)

Valvontaa koskevassa päätöksentekoprosessissa olisi otettava huomioon pätevyys ja asiantuntemus, joita teknisen tuen organisaatiot voivat tarjota. Tämän asiantuntemuksen olisi perustuttava korkeatasoiseen tieteelliseen ja tekniseen tietoon, muun muassa käytännöstä saatuun kokemukseen ja turvallisuutta koskevaan tutkimukseen, tietämyksen hallintaan ja riittäviin teknisiin resursseihin.

(8)

IAEA:n yleisten turvallisuusvaatimusten 1 osan mukaisesti olisi sekä jäsenvaltioiden asemaa ydinturvallisuuskehyksen perustamisessa että valvojan asemaa tämän kehyksen täytäntöönpanossa kunnioitettava.

(9)

Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä eturistiriitojen välttämiseen, koska ydinvoimateollisuus on luonteeltaan erikoistunutta ja koska saatavilla on vain rajoitetusti tarpeeksi asiantuntevaa ja pätevää henkilöstöä, mikä voi johtaa toimeenpanosta vastaavan henkilöstön kiertoon ydinvoimateollisuuden ja valvontaviranomaisten välillä. Lisäksi olisi huolehdittava järjestelyistä sen varmistamiseksi, ettei eturistiriitoja ole suhteessa niihin organisaatioihin, jotka tarjoavat toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle neuvontaa tai palveluja.

(10)

Ydinonnettomuuden seuraukset voivat ylittää kansalliset rajat, minkä vuoksi olisi edistettävä tiivistä yhteistyötä, koordinointia ja tietojen vaihtoa ydinlaitoksen läheisyydessä sijaitsevien jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten välillä riippumatta siitä, onko kyseisten jäsenvaltioiden alueella ydinlaitoksia. Jäsenvaltioiden olisi siksi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset järjestelyt, joilla helpotetaan tällaista yhteistyötä ydinturvallisuuskysymyksissä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.

(11)

Jotta voidaan varmistaa asianmukaisten taitojen hankkiminen sekä saavuttaa riittävä pätevyystaso ja pitää sitä yllä, kaikkien osapuolten olisi varmistettava, että koko henkilöstö, jolla on ydinlaitosten ydinturvallisuuteen ja laitosalueen valmiusjärjestelyihin ja -toimintaan liittyviä vastuita, osallistuvat jatkuvan oppimisen prosessiin. Tähän voidaan päästä ottamalla käyttöön koulutusohjelmia ja -suunnitelmia, menettelyjä koulutusohjelmien määräajoin tehtävää uudelleentarkastelua ja päivittämistä varten sekä asianmukaiset budjettimäärärahat koulutusta varten.

(12)

Fukushiman ydinonnettomuudesta saatuihin keskeisiin opetuksiin kuuluu myös se, että on tärkeää lisätä avoimuutta ydinturvallisuuskysymyksissä. Avoimuus on myös tärkeä tapa edistää turvallisuusvalvontaan liittyvän päätöksenteon riippumattomuutta. Tästä syystä olisi direktiivin 2009/71/Euratom nykyisiä väestölle tiedottamista koskevia säännöksiä täsmennettävä siltä osin, millaisia tietoja olisi annettava. Lisäksi väestölle olisi tarjottava mahdollisuuksia osallistua ydinlaitoksiin liittyvän päätöksentekoprosessin asiaankuuluviin vaiheisiin kansallisen ydinturvallisuutta koskevan kehyksen mukaisesti ja erilaiset kansalliset järjestelmät huomioon ottaen. Lupien myöntämistä koskevat päätökset ovat edelleen kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuulla.

(13)

Tässä direktiivissä asetetut avoimuusvaatimukset täydentävät voimassa olevan Euratomin lainsäädännön vaatimuksia. Neuvoston päätöksessä 87/600/Euratom (9) asetetaan jäsenvaltioille velvoitteita ilmoittaa ja antaa tietoja komissiolle ja muille jäsenvaltioille alueellaan tapahtuneesta säteilyhätätilanteesta, ja direktiivi 2013/59/Euratom velvoittaa jäsenvaltiot tiedottamaan yleisölle säteilyvaaratilanteessa sovellettaviksi tulevista suojelutoimenpiteistä ja toteutettavista toimista sekä antamaan säännöllisesti päivitettyjä tietoja tällaisessa vaaratilanteessa todennäköisesti altistuvalle väestölle.

(14)

Ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen kuudennessa tarkastelukokouksessaan sopimuspuolet toistivat olevansa sitoutuneita Fukushiman onnettomuuden jälkeen järjestetyn toisen ylimääräisen kokouksen tuloksiin. Ne korostivat erityisesti, että ydinvoimalaitosten suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä olisi pyrittävä ehkäisemään onnettomuudet ja onnettomuustapauksessa lieventämään sen seurauksia ja estämään saastuminen laitosalueen ulkopuolella ja että valvontaviranomaisten olisi varmistettava, että nämä tavoitteet otetaan huomioon määritettäessä ja pantaessa täytäntöön nykyisten laitosten turvallisuutta koskevia asianmukaisia parannuksia.

(15)

Kun otetaan huomioon IAEA:n määräyksillä ja Läntisen Euroopan ydinturvallisuusviranomaisten järjestön (WENRA) toimilla saavutettu tekninen edistyminen sekä stressitesteistä ja Fukushiman ydinonnettomuuden selvitysten tuloksista saadut opetukset, direktiivi 2009/71/Euratom olisi muutettava siten, että se sisältää yhteisön korkean tason ydinturvallisuustavoitteen ydinlaitosten elinkaaren kaikissa vaiheissa (sijoituspaikan valinta, suunnittelu, rakentaminen, käyttöönotto, käyttö ja käytöstäpoisto). Tämä tavoite edellyttää erityisesti turvallisuuden huomattavaa parantamista uusien reaktoreiden suunnittelussa, missä olisi käytettävä viimeisintä tietämystä ja tekniikkaa viimeisimmät kansainväliset turvallisuusvaatimukset huomioon ottaen.

(16)

Nämä tavoitteet olisi pyrittävä saavuttamaan erityisesti tekemällä ydinturvallisuusarviointeja, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan. Luvanhaltijoiden olisi suoritettava arvioinnit kansallisen toimivaltaisen valvontaviranomaisen valvonnassa, ja arviointeja voidaan käyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/92/EU (10), kattaman suuronnettomuuden vaaran arvioinnissa edellyttäen, että tämän direktiivin vaatimukset täyttyvät.

(17)

Syvyyssuuntaisen turvallisuuden käsite on keskeisen tärkeä ydinlaitosten turvallisuudelle ja muodostaa korkean tason ydinturvallisuustavoitteiden täytäntöönpanon perustan. Soveltamalla kansainvälisissä normeissa ja ohjeistuksissa tunnustettuja sekä WENRA:n tunnustamia syvyyssuuntaisia turvallisuusperiaatteita varmistetaan, että turvallisuustoiminnot jakautuvat, sikäli kuin se on kohtuudella toteutettavissa, useaan toisistaan riippumattomaan suojaamisen tasoon, jolloin toimintavirheen sattuessa se havaitaan, korvataan tai oikaistaan asianmukaisin toimenpitein. Kunkin eri tason toimivuus on syvyyssuuntaisen turvallisuusajattelun olennainen osa onnettomuuksien ehkäisemiseksi ja niiden seurauksien lieventämiseksi, jos niitä tapahtuu. Syvyyssuuntainen turvallisuus rakentuu yleensä viidestä tasosta. Jos yksi taso pettää, seuraava taso aktivoituu. Ensimmäisen tason suojan tavoitteena on estää poikkeava toiminta ja järjestelmän viat. Jos ensimmäinen taso pettää, poikkeavaan toimintaan puututaan tai viat havaitaan toisella suojan tasolla. Jos toinen taso pettää, kolmas taso varmistaa turvallisuustoimintojen suorittamisen aktivoimalla erityiset turvallisuusjärjestelmät ja muut turvallisuusominaisuudet. Jos kolmas taso pettää, neljäs taso rajaa onnettomuuden etenemisen onnettomuushallinnalla, jotta estetään tai lievennetään vakavan onnettomuuden olosuhteita, joissa radioaktiivisia aineita on päässyt ulkopuolelle. Viimeinen tavoite (viides suojan taso) on merkittävien ulkoisten päästöjen radiologisten seurauksien lieventäminen laitoksen ulkopuolisin hätävalmiustoimin.

(18)

Tehokkaan ydinturvallisuuskulttuurin katsotaan yhdessä syvyyssuuntaisen turvallisuuden kanssa olevan keskeinen tekijä pyrittäessä saavuttamaan korkea ydinturvallisuustaso ja parantamaan sitä jatkuvasti. Tehokas ydinturvallisuuskulttuuri ilmenee etenkin seuraavalla tavalla: henkilöstö ja hallinto organisaation kaikilla tasoilla ovat sitoutuneet ydinturvallisuuteen ja sen jatkuvaan parantamiseen; edistetään henkilöstön kykyä kaikilla tasoilla kyseenalaistaa asianomaisten turvallisuusperiaatteiden ja käytäntöjen toteutuminen, jotta ydinturvallisuutta voidaan jatkuvasti parantaa; henkilöstön kyky raportoida ajoissa turvallisuuskysymyksistä; laitosten käytöstä saatujen kokemusten tunnistaminen; sekä järjestelmällinen raportointi tavanomaisista toimintaolosuhteista tai onnettomuuden hallintajärjestelyistä poikkeavista tapahtumista, joilla voi olla vaikutus ydinturvallisuuteen. Vahvan ydinturvallisuuskulttuurin saavuttamista edistävät merkittävästi muun muassa tehokkaat johtamisjärjestelmät, asianmukainen koulutus, laitosten käytöstä saatujen sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden kannalta merkittävien kokemusten rekisteröintiä, arviointia ja dokumentointia koskevat luvanhaltijan järjestelyt sekä esille otettujen kysymysten tehokas ratkaiseminen.

(19)

Käytettäessä ilmaisua ”kohtuudella toteutettavissa oleva” (”reasonably practicable”) tässä direktiivissä, sitä tulisi soveltaa vakiintuneiden, erityisesti WENRA:n ja IAEA:n vahvistamien määritelmien mukaisesti.

(20)

Three Mile Islandin ja Tšernobylin ydinonnettomuuksien jälkeen Fukushiman ydinonnettomuus toi uudelleen korostetusti esiin suojarakennuksen kriittisen tehtävän viimeisenä esteenä, joka suojaa ihmisiä ja ympäristöä onnettomuudesta aiheutuvilta radioaktiivisilta päästöiltä. Tämän vuoksi uuden voimalaitos- tai tutkimusreaktorin rakennusluvan hakijan olisi osoitettava, että suunnittelu rajoittaa reaktorisydämen vaurioitumisen vaikutukset suojarakennuksen sisälle. Luvanhakijan olisi toisin sanoen näytettävä toteen, että laaja tai luvaton radioaktiivinen päästö suojarakennuksen ulkopuolelle on äärimmäisen epätodennäköinen, ja hakijan olisi voitava osoittaa hyvin luotettavasti, ettei tällaista päästöä tapahdu.

(21)

Onnettomuuksien estämiseksi ja lieventämiseksi olisi vaadittava tarkempia onnettomuushallintaa ja laitosalueen valmiutta koskevia järjestelyjä. Näiden järjestelyjen olisi oltava direktiivin 2013/59/Euratom asiaa koskevien säännösten mukaiset eikä niillä saisi rajoittaa mainittujen säännösten soveltamista. Luvanhaltijan olisi huolehdittava menettelyistä, ohjeista ja järjestelyistä, joita noudatetaan onnettomuustilanteissa, vakavat onnettomuudet mukaan lukien, joita voisi tapahtua laitoksen kaikissa toimintamuodoissa, mukaan lukien toiminta täydellä teholla, sulkeminen ja siirtymävaiheet, ja varmistettava kaikkien tällaisten menettelyjen ja järjestelyjen johdonmukaisuus ja jatkuvuus sekä se, että niitä harjoitellaan, tarkistetaan ja päivitetään. Näissä järjestelyissä olisi myös varattava riittävästi henkilöstöä, laitteita ja muita tarvittavia resursseja. Olisi huolehdittava organisaatiorakenteesta, jossa on selvät vastuualueet, ja valmiuselinten välisestä koordinoinnista.

(22)

Stressitestit ovat osoittaneet, että kaikkien ydinturvallisuudesta vastaavien osapuolten välisillä tehostetuilla yhteistyö- ja koordinointimekanismeilla on ratkaiseva merkitys. Vertaisarvioinnit ovat osoittautuneet hyväksi keinoksi rakentaa luottamusta pyrittäessä keräämään ja vaihtamaan kokemuksia ja varmistamaan korkeiden ydinturvallisuusnormien yhteinen soveltaminen.

(23)

Jäsenvaltioiden välinen ydinturvallisuusyhteistyö on vakiintunutta ja se voi antaa lisäarvoa ydinturvallisuuteen, läpinäkyvyyteen ja avoimuuteen suhteessa eurooppalaisiin ja kansainvälisiin sidosryhmiin.

Jäsenvaltioiden olisi ENSREGiä asianmukaisesti käyttävien toimivaltaisten valvontaviranomaistensa kautta ja WENRA:n asiantuntemuksen perusteella määriteltävä joka kuudes vuosi ydinlaitostensa ydinturvallisuuteen liittyvästä yhteisestä erityisestä teknisestä aiheesta tehtävien vertaisarviointien menetelmät, ehdot ja määräaika. Esille otettava yhteinen erityinen tekninen aihe olisi määriteltävä WENRA:n turvallisuuden viitetasona tai laitoksen toiminnasta saatuihin kokemuksiin liittyvän palautteen, vaaratilanteiden ja onnettomuuksien sekä teknisen ja tieteellisen kehityksen pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi suoritettava kansallinen itsearviointi ja toteutettava järjestelyjä, jotta muiden jäsenvaltioiden toimivaltaiset valvontaviranomaiset voivat tehdä yhteisiä vertaisarviointeja kansallisista itsearvioinneistaan.

Näiden vertaisarviointien tuloksista olisi laadittava raportit. Jäsenvaltioiden olisi näiden vertaisarviointiraporttien tulokset huomioon ottaen laadittava kansallisia toimintasuunnitelmia, joissa käsitellään merkityksellisiä tuloksia ja niiden omaa kansallista arviointia. Vertaisarviointiraportteja olisi käytettävä myös unionin laajuisen aihekohtaisen vertaisarvioinnin tuloksia koskevan yhteenvedon pohjana. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset valvontaviranomaiset laativat yhdessä tämän yhteenvedon. Yhteenvedon tarkoituksena ei olisi oltava panna ydinlaitoksia paremmuusjärjestykseen vaan pikemminkin keskittyä vertaisarviointiprosessiin ja sen teknisiin tuloksiin, jotta arvioinnista saatu tietämys voidaan jakaa.

Keskinäisen luottamuksen olisi vallittava keskinäisissä arvioinneissa, ja komission olisi sen vuoksi aina, kun se on käytännössä mahdollista, ilmoitettava jäsenvaltioille, kun se aikoo käyttää vertaisarviointiraporttien tuloksia politiikka-asiakirjoissaan.

(24)

Jäsenvaltioiden velvoitteiden raportoida tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja komission velvoitteen laatia kansallisiin raportteihin pohjautuva raportti olisi tarjottava tilaisuus tilannekatsauksen tekemiseen sekä tämän direktiivin täytäntöönpanon eri näkökohtien ja sen tehokkuuden arviointiin. Kansainvälisellä tasolla on olemassa monia asiaankuuluvia raportointivelvoitteita, kuten ydinturvallisuutta koskevan yleissopimuksen mukaiset raportit, joiden tuloksia voitaisiin käyttää arvioitaessa tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Tämän direktiivin nojalla olisi lisäksi vahvistettava muitakin raportointivelvollisuuksia, jotka koskevat ydinlaitosten aihekohtaisten vertaisarviointien tuloksia. Tämän vuoksi olisi jäsenvaltioiden raportointivelvoitteesta tehtävä lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi vähemmän työläs niin raportointitiheyden kuin raporttien sisällön osalta.

(25)

Asteittaisen lähestymistavan mukaisesti tämän direktiivin säännösten täytäntöönpano riippuu siitä, minkä tyyppisiä ydinlaitoksia jäsenvaltion alueella on. Pannessaan näitä säännöksiä täytäntöön kansallisessa lainsäädännössä jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi otettava huomioon suunnittelemiensa tai käyttämiensä ydinlaitosten riskien mahdollinen suuruus ja luonne. Asteittaisen lähestymistavan olisi erityisesti koskettava niitä jäsenvaltioita, jotka pitävät hallussaan vain pientä määrää ydin- ja radioaktiivisia aineita, esimerkiksi sellaisia, jotka liittyvät pienempien tutkimusreaktorien käyttöön, jolloin vakavista onnettomuuksista aiheutuvat vaikutukset eivät olisi verrattavissa ydinvoimalaitosten onnettomuuksista aiheutuviin vaikutuksiin.

(26)

Ne tämän direktiivin säännökset, jotka liittyvät läheisesti ydinlaitosten olemassaoloon, eli säännökset, jotka koskevat luvanhaltijan velvoitteita, ydinlaitoksille asetettuja uusia erityisvaatimuksia sekä laitosalueen valmiusjärjestelyjä ja -toimintaa, eivät saisi olla sovellettavissa jäsenvaltioihin, joissa ei ole ydinlaitoksia. Tämän direktiivin säännökset olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä ja pantava täytäntöön kansallisia olosuhteita vastaavalla tavalla ja ottaen huomioon sen, ettei näissä jäsenvaltioissa ole ydinlaitoksia, mutta samalla varmistaen, että hallitus tai toimivaltaiset viranomaiset kiinnittävät asianmukaista huomiota ydinturvallisuuteen.

(27)

Direktiivin 2009/71/Euratom mukaan jäsenvaltioiden on luotava ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeva asianmukainen kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys sekä pidettävä sitä yllä. Sitä koskeva päätös, miten kansallisen kehyksen säännökset hyväksytään ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu jäsenvaltioiden toimivaltaan.

(28)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin säännösten ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä katsoo, että tällaisten asiakirjojen toimittaminen on perusteltua.

(29)

Sen vuoksi direktiivi 2009/71/Euratom olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 1 luvun otsikko seuraavasti:

”TAVOITTEET, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT”.

2)

Muutetaan 2 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään 2 lukuun otsikon ”VELVOLLISUUDET” jälkeen otsikko seuraavasti:

”1 JAKSO

Yleiset velvollisuudet”.

5)

Korvataan 4 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jäsenvaltioiden on luotava ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeva asianmukainen kansallinen oikeudellinen, valvonta- ja organisaatiokehys, jäljempänä ’kansallinen kehys’, ja pidettävä sitä yllä. Kansallisessa kehyksessä on säädettävä erityisesti seuraavista:

Sen määrittäminen, b alakohdassa tarkoitetut kansalliset ydinturvallisuusvaatimukset hyväksytään ja mitä välinettä käyttäen niitä sovelletaan, kuuluu edelleen jäsenvaltioiden toimivaltaan.”

6)

Korvataan 5 artiklan 2 ja 3 kohta seuraavasti:

”2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen valvontaviranomaisen riippumattomuus sen valvontaan liittyvässä päätöksenteossa on tosiasiallisesti suojattu asiattomalta vaikutukselta. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että toimivaltainen valvontaviranomainen

3.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että toimivaltaiselle valvontaviranomaiselle annetaan oikeudelliset valtuudet, joita se tarvitsee täyttääkseen 4 artiklan 1 kohdassa kuvattuun kansalliseen kehykseen liittyvät velvoitteensa. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisille valvontaviranomaisille annetaan kansallisessa kehyksessä seuraavat keskeiset valvontatehtävät:

7)

Korvataan 6, 7 ja 8 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Luvanhaltijat

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

7 artikla

Ydinturvallisuutta koskeva asiantuntemus ja taidot

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallinen kehys velvoittaa kaikki osapuolet huolehtimaan järjestelyistä sellaisen henkilöstönsä koulutusta varten, jolla on ydinlaitosten ydinturvallisuuteen liittyviä vastuita siten, että voidaan saada, ylläpitää ja edelleen kehittää ydinturvallisuusalaan ja laitosalueen valmiusjärjestelyihin liittyvää asiantuntemusta ja taitoja.

8 artikla

Avoimuus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ydinlaitosten ydinturvallisuudesta ja sen valvonnasta annetaan tarvittavat tiedot työntekijöiden ja väestön saataville kiinnittäen erityistä huomiota paikallisviranomaisiin, väestöön ja sidosryhmiin ydinlaitosten läheisyydessä. Tähän velvoitteeseen sisältyy sen varmistaminen, että toimivaltainen valvontaviranomainen ja luvanhaltijat antavat vastuualueillaan viestintäpolitiikkansa puitteissa:

2.   Tiedot on annettava väestön saataville asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti, edellyttäen että tämä ei vaaranna muita asiaankuuluvassa lainsäädännössä tai kansainvälisissä välineissä tunnustettuja ensisijaisia, muun muassa turvallisuutta koskevia, intressejä.

3.   Rajoittamatta 5 artiklan 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltainen valvontaviranomainen sitoutuu tarvittaessa ydinlaitosten ydinturvallisuutta koskeviin yhteistyötoimiin ydinlaitosten läheisyydessä sijaitsevien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten valvontaviranomaisten kanssa muun muassa vaihtamalla ja/tai jakamalla tietoja.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väestölle annetaan riittävät mahdollisuudet osallistua tehokkaasti ydinlaitosten lupien käsittelyä koskevaan päätöksentekoprosessiin asiaankuuluvan lainsäädännön ja kansainvälisten välineiden mukaisesti.”

8)

Lisätään 8 artiklan jälkeen jakso seuraavasti:

”2 JAKSO

Erityiset velvollisuudet

8 a artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoite

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa ydinturvallisuuskehyksessä edellytetään, että ydinlaitosten suunnittelussa, sijoituspaikan valinnassa, rakentamisessa, käyttöönotossa, käytössä ja käytöstäpoistossa on tavoitteena ehkäistä onnettomuudet ja onnettomuustapauksessa lieventää sen seurauksia ja estää:

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että 1 kohdassa määriteltyä tavoitetta

8 b artikla

Ydinlaitosten ydinturvallisuustavoitteen täytäntöönpano

1.   Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että jos syvyyssuuntainen turvallisuus on sovellettavissa, sitä on sovellettava sen varmistamiseksi, että:

2.   Edellä 8 a artiklassa asetetun ydinturvallisuustavoitteen saavuttamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään toimivaltaisen valvontaviranomaisen ja luvanhaltijan toteuttavan toimenpiteitä edistääkseen ja vahvistaakseen tehokasta ydinturvallisuuskulttuuria. Tällaisia toimenpiteitä ovat erityisesti seuraavat:

8 c artikla

Alustava arviointi ja määräaikaiset turvallisuusarvioinnit

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään, että:

8 d artikla

Laitosalueen valmiusjärjestelyt ja -toiminta

1.   Direktiivin 2013/59/Euratom säännösten soveltamista rajoittamatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa kehyksessä edellytetään laitosalueen valmiusjärjestelyjä ja -toimintaa varten perustettua organisaatiorakennetta, joka käsittää selvän vastuunjaon ja koordinoinnin luvanhaltijan, toimivaltaisten viranomaisten sekä organisaatioiden välillä ja jossa otetaan huomioon hätätilanteen kaikki vaiheet.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen kehyksen edellyttämien laitosalueen valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan ja direktiivin 2013/59/Euratom edellyttämien muiden valmiusjärjestelyjen ja -toiminnan välillä vallitsee johdonmukaisuus ja jatkuvuus.”

9)

Lisätään 8 d artiklan jälkeen luku seuraavasti:

”2 a LUKU

VERTAISARVIOINNIT JA RAPORTOINTI

8 e artikla

Vertaisarvioinnit

1.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä vähintään kerran kymmenessä vuodessa määräajoin tehtävä kansallisen kehyksensä ja toimivaltaisten valvontaviranomaistensa itsearviointi sekä pyydettävä kansallisen kehyksensä merkityksellisiä osia ja toimivaltaisia valvontaviranomaisiaan koskeva kansainvälinen vertaisarviointi tavoitteena parantaa jatkuvasti ydinturvallisuutta. Tällaisten vertaisarviointien tulokset ilmoitetaan jäsenvaltioille ja komissiolle, kun ne ovat saatavilla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavat toimet toteutetaan koordinoidusti:

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että käytössä on järjestelyt, joiden avulla ensimmäinen aihekohtainen vertaisarviointi voidaan aloittaa vuonna 2017 ja sen jälkeen järjestää aihekohtaisia vertaisarviointeja vähintään joka kuudes vuosi.

4.   Jos tapahtuu onnettomuus, joka johtaa laitosalueen ulkopuolisia hätätoimenpiteitä tai väestön suojelutoimenpiteitä edellyttäviin tilanteisiin, kyseessä olevan jäsenvaltion on varmistettava, että kansainvälinen vertaisarviointi järjestetään ilman aiheetonta viivytystä.”

10)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

11)

Lisätään 10 artiklan 1 kohdan jälkeen kohta seuraavasti:

”1 a.   Velvoitteita saattaa 6, 8 a, 8 b, 8 c ja 8 d artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön ei sovelleta jäsenvaltioihin, joissa ei ole ydinlaitoksia, jolleivät ne päätä kehittää lupaa edellyttäviä ydinlaitoksiin liittyviä toimintoja lainkäyttöalueellaan.”