21.5.2014   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 151/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI 2014/62/EU,

annettu 15 päivänä toukokuuta 2014,

euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin ja neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 83 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroalueen jäsenvaltioiden yhteisenä rahana eurosta on tullut merkittävä tekijä unionin taloudessa ja sen kansalaisten jokapäiväisessä elämässä. Rahanväärennystä harjoittavien järjestäytyneiden rikollisryhmien kohteena jatkuvasti olevana valuuttana euron väärentämisestä on kuitenkin aiheutunut ainakin 500 miljoonan euron vahingot sen jälkeen, kun se otettiin käyttöön vuonna 2002. On koko unionin etujen mukaista torjua kaikkea rahanväärennystä, joka uhkaa vaarantaa euron aitouden, ja saattaa tekijät vastuuseen teoistaan.

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Kohde

Tällä direktiivillä vahvistetaan vähimmäissäännöt euron ja muiden valuuttojen väärentämiseen liittyvien rikosten ja seuraamusten määrittelyä varten. Sillä otetaan lisäksi käyttöön yhteiset säännökset, joilla vahvistetaan näiden rikosten torjuntaa, parannetaan niiden tutkintaa ja tehostetaan yhteistyötä rahanväärennyksen torjunnassa.

2 artikla

Määritelmät

Tätä direktiiviä sovellettaessa tarkoitetaan

a)

’rahalla’ seteleitä ja metallirahoja, jotka on laskettu liikkeeseen laillisesti, mukaan lukien eurosetelit ja -metallirahat, jotka on laskettu liikkeeseen laillisesti asetuksen (EY) N:o 974/98 mukaisesti;

b)

’oikeushenkilöllä’ yhteisöä, jolla on oikeushenkilön asema sovellettavan lain nojalla, lukuun ottamatta valtioita tai julkisia elimiä niiden käyttäessä julkista valtaa sekä julkisoikeudellisia kansainvälisiä järjestöjä.

3 artikla

Rikokset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että seuraavat teot on säädetty rangaistaviksi rikoksiksi, kun teko on tahallinen:

a)

väärän rahan valmistaminen tai rahan väärentäminen petollisessa tarkoituksessa millä tahansa keinoin;

b)

väärän tai väärennetyn rahan liikkeeseen laskeminen petollisessa tarkoituksessa;

c)

väärän tai väärennetyn rahan maahan tuonti, maasta vienti, kuljettaminen, vastaanottaminen tai hankkiminen tarkoituksena laskea se liikkeeseen ja tietäen, että se on väärää tai väärennettyä;

d)

se, että petollisessa tarkoituksessa valmistetaan, vastaanotetaan, hankitaan tai pidetään hallussa

i)

välineitä, esineitä, tietokoneohjelmia, tietoja ja muita tarvikkeita, jotka soveltuvat erityisesti väärän rahan valmistamiseen tai rahan väärentämiseen; tai

ii)

turvatekijöitä, kuten hologrammeja, vesileimoja tai muita rahanväärennyksen estämiseksi tarkoitettuja rahan komponentteja.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut teot ovat rangaistavia myös silloin, kun ne koskevat seteleitä tai metallirahoja, jotka valmistetaan tai on valmistettu laillisia välineitä tai materiaaleja käyttäen ja seteleiden ja metallirahojen liikkeeseenlaskua koskevia toimivaltaisten viranomaisten oikeuksia loukaten tai liikkeeseenlaskun ehtoja rikkoen.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut teot ovat rangaistavia myös silloin, kun ne koskevat seteleitä ja metallirahoja, joita ei ole vielä laskettu liikkeeseen mutta jotka on tarkoitettu liikkeeseen laskettaviksi laillisena maksuvälineenä.

4 artikla

Yllytys, avunanto ja yritys

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yllytys tai avunanto 3 artiklassa tarkoitettuihin rikoksiin on säädetty rangaistavaksi rikokseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että yritys tehdä 3 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettu rikos taikka 3 artiklan 2 tai 3 kohdassa tarkoitettu rikos, joka on yhteydessä 3 artiklan 1 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuun tekoon, on säädetty rangaistavaksi rikokseksi.

5 artikla

Luonnollisille henkilöille määrättävät seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitetuista teoista voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta, 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta ja 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta, joka on yhteydessä 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettuun tekoon, voidaan määrätä enimmäisseuraamus, joka käsittää vankeusrangaistuksen.

3.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta ja 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta, joka on yhteydessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun tekoon, voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään kahdeksan vuotta.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta ja 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta rikoksesta, joka on yhteydessä 3 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuun tekoon, voidaan määrätä vankeusrangaistus, jonka enimmäiskesto on vähintään viisi vuotta.

5.   Jäsenvaltiot voivat säätää 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta rikoksesta tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia muita kuin tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja rikosoikeudellisia seuraamuksia, mukaan lukien sakko- ja vankeusrangaistuksia, jos väärä raha on otettu vastaan tietämättä, että se on väärää tai väärennettyä, mutta saatettu uudelleen liikkeeseen tietäen, että se on väärää tai väärennettyä.

6 artikla

Oikeushenkilöiden vastuu

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetusta rikoksesta, jonka on oikeushenkilön hyväksi tehnyt joko yksin tai oikeushenkilön elimen jäsenenä toimien henkilö, jolla on oikeushenkilössä johtava asema seuraavin perustein:

a)

valta edustaa oikeushenkilöä;

b)

valtuudet tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta; tai

c)

valtuudet harjoittaa valvontaa oikeushenkilössä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeushenkilö voidaan saattaa vastuuseen, jos tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun henkilön harjoittaman ohjauksen tai valvonnan puute on mahdollistanut sen, että oikeushenkilön alaisena toimiva henkilö on voinut tehdä oikeushenkilön hyväksi 3 tai 4 artiklassa tarkoitetun rikoksen.

3.   Se, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään oikeushenkilön vastuusta, ei estä rikosoikeudenkäyntejä sellaista luonnollista henkilöä vastaan, joka on tekijänä, yllyttäjänä tai avunantajana 3 tai 4 artiklassa tarkoitetussa rikoksessa.

7 artikla

Oikeushenkilöille määrättävät seuraamukset

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 6 artiklan nojalla vastuussa olevalle oikeushenkilölle voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia, mukaan lukien rikosoikeudellisia tai muita sakkorangaistuksia ja mahdollisesti muita seuraamuksia, kuten

a)

oikeuden menettäminen julkisista varoista myönnettäviin etuuksiin tai tukiin;

b)

väliaikainen tai pysyvä liiketoimintakielto;

c)

tuomioistuimen valvontaan asettaminen;

d)

oikeushenkilön purkaminen tuomioistuimen päätöksellä;

e)

rikoksen tekemiseen käytettyjen tilojen sulkeminen väliaikaisesti tai pysyvästi.

8 artikla

Lainkäyttövalta

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saattaakseen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut rikokset lainkäyttövaltansa piiriin silloin, kun

a)

rikos on tehty kokonaan tai osittain sen alueella; tai

b)

rikoksen tekijä on kyseisen jäsenvaltion kansalainen.

2.   Kunkin jäsenvaltion, jonka rahayksikkö on euro, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saattaakseen 3 ja 4 artiklassa tarkoitetut rikokset lainkäyttövaltansa piiriin silloin, kun ne on tehty sen alueen ulkopuolella, ainakin jos ne liittyvät euroon, ja silloin kun

a)

rikoksen tekijä on jäsenvaltion alueella ja häntä ei luovuteta; tai

b)

rikokseen liittyviä väärennettyjä euroseteleitä tai -metallirahoja on löydetty kyseisen jäsenvaltion alueelta.

Jotta 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa, tarkoitetusta rikoksesta sekä 3 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista rikoksista, kun ne ovat yhteydessä 3 artiklan 1 kohdan a alakohtaan, samoin kuin yllytyksestä ja avunannosta tällaiseen rikokseen taikka tällaisen rikoksen yrityksestä voidaan nostaa syyte, kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että sen lainkäyttövallan ehtona ei ole, että kyseiset teot ovat tekopaikassaan rikoksia.

9 artikla

Tutkintakeinot

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että 3 ja 4 artiklassa tarkoitettuja rikoksia tutkivilla tai niihin liittyvistä syytetoimista vastaavilla henkilöillä, yksiköillä ja muilla tahoilla on käytettävissä tehokkaat tutkintakeinot, kuten sellaiset, joita käytetään järjestäytyneen rikollisuuden tai muiden vakavien rikosten tutkinnassa.

10 artikla

Velvollisuus toimittaa väärennetyt eurosetelit ja -metallirahat tutkittavaksi väärennösten paljastamista varten

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rikosoikeudenkäynnin aikana kansalliset setelien tutkimuskeskukset ja kansalliset metallirahojen tutkimuskeskukset saavat viipymättä tutkia väärennetyiksi epäillyt eurosetelit ja -metallirahat, jotta voidaan tutkia, tunnistaa ja paljastaa muut liikkeessä olevat väärennökset. Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava tarvittavat näytteet viipymättä ja viimeistään silloin, kun rikosoikeudenkäynnissä on tehty lopullinen päätös.

11 artikla

Tilastotiedot

Jäsenvaltioiden on toimitettava vähintään kahden vuoden välein komissiolle tiedot 3 ja 4 artiklassa säädettyjen rikosten lukumäärästä sekä 3 ja 4 artiklassa säädetyistä rikoksista syytteeseen asetettujen ja tuomittujen henkilöiden lukumäärästä.

12 artikla

Komission kertomus ja uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2019 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomuksessa arvioidaan, missä määrin jäsenvaltiot ovat toteuttaneet direktiivin noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

13 artikla

Puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaaminen

Korvataan puitepäätös 2000/383/YOS niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, rajoittamatta kuitenkaan näiden jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa määräaikoja, joihin mennessä puitepäätös 2000/383/YOS on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Niiden jäsenvaltioiden osalta, joita tämä direktiivi sitoo, viittauksia puitepäätökseen 2000/383/YOS pidetään viittauksina tähän direktiiviin.

14 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2016. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 15 päivänä toukokuuta 2014.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

D. KOURKOULAS


(1)  EUVL C 179, 25.6.2013, s. 9.

(2)  EUVL C 271, 19.9.2013, s. 42.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston päätös, annettu 6. toukokuuta 2014.

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 974/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, euron käyttöönotosta (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä (EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1339/2001, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1338/2001 vaikutusten laajentamisesta koskemaan niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole ottaneet euroa yhtenäisvaluutaksi (EYVL L 181, 4.7.2001, s. 11).

(7)  Kansainliiton sopimussarja N:o 2623, s. 372, 1931.

(8)  Neuvoston puitepäätös 2000/383/YOS, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, rahanväärennyksen estämiseksi annettavan suojan vahvistamisesta rikosoikeudellisten ja muiden seuraamusten avulla euron käyttöönoton yhteydessä (EYVL L 140, 14.6.2000, s. 1).